- Isovanhempien merkittävästä roolista lapselle

Muusi on kumman vetistä, ja itse tehdyt lihapullat ihmetyttävät. Mansikkahillo on liian epäilyttävää syötäväksi. Siinähän on kokonaisia mansikoita!

Pekka Leinonen on antanut tunnustusta lapsenlapsilleen vitsikkäillä todistuksilla. Nyt hän on vuorostaan saanut ylistystä.

Maijaliisa Dieckmannin kirjoittama pakina kertoo isovanhempien luona kyläilevistä lapsenlapsista,  jotka pelaavat koko yön tietokonepelejä karkkia syöden ja limua juoden ja toteavat lähtiessään vierailun olleen ”ihan mielettömän kiva”.

Pakinassa tilanne voi olla liioiteltu, mutta varmasti siihen voi moni isovanhempi osaltaan samaistua. Kasvatustavat ja ympäristö muuttuvat nykyään niin nopeasti, että sukupolvien välinen ero on entistä suurempi. Toisaalta Isovanhemmat Ry:n puheenjohtaja Pekka Leinonen kertoo, miten sukupolvien väliset erot toimivat yhdistävänä tekijänä.

”Ennen isovanhemmat opettivat asioita. Nykyään kaksikymppiset lapsenlapset neuvovat minua. He kertovat esimerkiksi miten käyttää hymiöitä tai tietokoneita yleensä. Taitava aikuinen höynäyttää lapsiaan tai lapsenlapsiaan siten, että heittäytyy osaamattomammaksi kuin onkaan. Niin saa lapset aktiivisemmiksi. Sama juttu kaikessa opetuksessa, eli selvitänkö minä vai selvitätkö sinä. Saatetaan lapsi oppimaan.”

Sekä Dieckmann että Leinonen ovat eläkkeelle siirtyneitä opettajia, jotka ovat alkaneet pohtia syvemmin isovanhemmuutta. Erityisesti lastenkirjoja kirjoittaneella Dieckmannilla on 6 lapsenlasta, joista yksi uusperheen kautta. 2003 Vuoden Isovanhemmaksi valitulla Leinosella puolestaan on 3 lastenlasta, kaikki tyttöjä.

Muistot pitää tehdä
Kysyttäessä parhaita lapsenlapsiin liittyviä muistoja ja hetkiä sekä Leinonen että Dieckmann päivittelevät, että niitä on todella monia. Molemmille olennaista tuntuu olevan, että parhaat muistot liittyvät yhteiseen tekemiseen, ja ovat jääneet tärkeinä myös lasten mieleen.

”Lapsenlapseni ovat jo pienenä saaneet kamerat joilla tallentaa tilanteita. Ja annoin heille työkalupakit, vaikka ovatkin tyttöjä. Aina kun minä olen rakennellut jotain, he ovat olleet mukana. Olemme tehneet muistoja. Muistot eivät synny vaan ne tehdään”, Leinonen toteaa.

”Olen vienyt lapsenlapsiani luontoon, vaikka vain istuttanut pienen lapsen marjapuskan viereen popsimaan mustikoita. Vanhemmilla ei ole siihen aikaa”, Dieckmann kertoo. Muistoja on hyvä tallentaa erilaisin keinoin. Kirjoittamalla saavutuksia ylös, tallettamalla piirustuksia ja käsitöitä, ottamalla valokuvia.

Kasvaessaan lapset ovat usein erittäin kiinnostuneita siitä, mitä he ovat nuorempina tehneet. Usein lapset saa kiinnostumaan tarinoista, kun ne kertovat heistä itsestään. Mutta kyllä sukuhistoriakin jää mieleen, vaikkei se aina niin kiinnostaisikaan.

”Isovanhemman tehtävä on istuttaa lapsi siihen maaperään, missä hän kasvaa, sijoittaa sukupolvien ketjuun. Perinteiden siirtäminen on pitkälti isovanhempien vastuulla. Useissa kouluissa annetaan tehtäväksi haastatella isovanhempia, se on erittäin hyvä”, Dieckmann arvioi.

Vanhemmilla on aina viimeinen sana
Vanhempien ja lasten suhde on avainasemassa myös isovanhempien ja lastenlasten väliseen suhteeseen. Jos menettää välit lapsiinsa, samalla menevät todennäköisesti myös lapsenlapset. Usein asiat kärjistyvät, jos vanhemmilla ja isovanhemmilla on erilainen näkemys hyvästä elämästä tai lastenkasvatuksesta. Joskus tällaiset tilanteet voivat päätyä umpikujaan, jossa kukaan ei muuta kantaansa. ”Jos jonkun ääni halutaan painavammaksi, niin kyllä se on sen perheen kanta, joka ratkaisee. Heidän pitää elää omaa elämäänsä. Sen useimmat isovanhemmat ymmärtävät.

Tietenkin he myös toivovat, että heidän sanansa, kädenjälkensä voisi jotenkin näkyä”, Leinonen muistuttaa ”Jos on panostanut isovanhemmuuteen, laittanut aikaansa eikä laskenut vaivojaan, niin lapsille jää kyllä mieleen, että jossain on aina turvapaikka. Vaikka kaikkien muiden kanssa menisi sukset ristiin, niin isovanhempien kanssa ei mene”, Dieckmann sanoo.

Dieckmann myös uskoo, että tärkeimpiä asioita lapsenkasvatuksessa on antaa lapselle hyvä itsetunto. Jos siinä onnistuu, on lapsen helpompi tehdä oikeita ratkaisuja myöhemmässäkin elämässään, ja esimerkiksi päihderiippuvuuden todennäköisyys pienenee. Toinen tärkeä kasvatustapa on oma esimerkki.

Ikiomat isovanhemmat

Maijaliisa Dieckmannin kirjoittama kirja pureutuu isovanhemmuuden kysymyksiin. Keitä isovanhemmat ovat, mitä he tekevät? Mikä on isovanhempien rooli nykyajan maailmassa?

Maijaliisa Dieckmann, Recallmed Oy, Hämeenlinna 2002.

Vastuullinen isovanhemmuus -opas

Raittiuden Ystävien julkaisema opas isovanhemmuuteen. Hyviä käytännön vinkkejä lapsenlapsi-suhteen kehittämiseen ja ongelmatilanteiden ratkomiseen.

Ritva Kuusisto, Raittiuden Ystävät ry & ETRA -liitto

TEKSTI JA KUVAT: Aino Tanhua

Olen asunut aiemmin kahdessa kommuunissa, joissa kummassakin kanssa-asukkaat olivat tärkeä osa arkeani. Menen nyt vierailemaan toisessa näistä yhteisasunnoista. Kyseessä on Helsingissä sijaitseva omakotitalo.

”Hei, otatko teetä?” Minut ottaa vastaan Johanna, joka on asunut talossa kesän alusta lähtien. Muut kolme asukasta eivät sillä hetkellä ole kotona. ”Olemme kaikki olleet hirveän kiireisiä koko syksyn. Mutta kyllä aina iltaisin on kotona joku, jonka kanssa voi kerrata päivän tapahtumia tai jutella muista asioista,” Johanna kuvailee arkea. Itsekin muistan miten tärkeää oli saada jakaa ajatukset ja tapahtumat muiden kanssa. Kynnys kämppisten kanssa juttelemiseen on alhainen, kun ei tarvitse soittaa ja sopia tapaamista eikä lähteä ulos.”

”Asuin aiemmin yksin Keravalla. Silloin saattoi vapaapäivinä käydä niin, etten tavannut ketään koko päivänä. En jaksanut lähteä ulos eivätkä ystävätkään jaksaneet tehdä matkaa Keravalle asti”,Johanna muistelee.

Taustalla jaetut arvot
Usein yhdessä asuminen vaatii osittain samankaltaista maailmankatsomusta, jotta yhteisistä asioista sopiminen onnistuu. Arjessa tehdään paljon pieniä ja suurempia arvoihin perustuvia valintoja. ”Meitä varmasti yhdistää maailmanparantaminen ja samantapainen globaali ajattelu. Lisäksi opiskelemme kaikki samassa tiedekunnassa, joten voimme jutella ammatillisista asioista”, Johanna pohtii. Kaikkein arkisimmissa asioissa arvot näkyvät, kun tehdään yhteisiä hankintoja. Taloon ostettavat pesuaineet ovat aina mahdollisimman ekologisia, ja suurin osa ruuasta on luomua ja reilua kauppaa,vaikka ruoka tarvikkeet ovatkin pääasiallisesti henkilökohtaisia. Sähkössä koitetaan säästää, vaikka omakotitalo sitä paljon syökin. On myös organisoitu oma komposti pihan nurkkaan.

”Olen todella innostunut siitä, että täällä on kasvimaa. Ostimme kaikki yhdessä siemeniä kesän alussa, vaikka olenkin itse suurimmaksi osaksi hoitanut sitä. Sieltä saatiin salaattia, porkkanoita, perunaa, basilikaa ja rucolaa. Ja lisäksi puutarhasta saa omenoita, vadelmia ja viinimarjoja. Tällaista ei oikein voi olla jos asuu yksin, tai puutarha pitäisi vuokrata erikseen.” Puutarha tarjoaa hyvän tilan juhlille kesäkaudella. Yleensä ruoka ja yhteinen ruoanlaitto, kuten grillaus, ovat tärkeässä roolissa. Juhlat suunnitellaan yhdessä. ”Ja kyllä muut voivat osallistua silloinkin, kun jollain on omia vieraita kylässä vaikka laittamassa ruokaa. Meillä myös kunnioitetaan rauhaa aika paljon, eli ei tuoda mitään yllätysvieraita iltaisin tai öisin.”

Keskinäinen kunnioitus ja yhdessä tekeminen tekevät yhteisasumisesta läheistä ja virkistävää. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla sosiaalinen tai aktiivinen. ”Voi olla omassa rauhassa omassa huoneessa, emme juurikaan mene toistemme huoneisiin. Keittiö on sitä yhteistä aluetta. Ja sielläkin voi olla rauhassa ja yksin, kannattaa vain opetella sanomaan muille, milloin ei kaipaa juttuseuraa”, Johanna toteaa.

Yhteiselossa oppii ottamaan muut huomioon
Kaikilla ihmisillä on tiettyjä pinttyneitä tapoja, jotka saattavat vaatia sekä itseltä että muilta sopeutumista. Yleisin ongelmia aiheuttava asia on siivous ja siisteys, sillä niihin suhtautuminen vaihtelee paljon – eikä se ole varsinaisesti sidonnaista arvoihin, ikään tai muihin ennalta arvattaviin seikkoihin.

”Kokoonnumme välillä puhumaan kotitöiden jakamisesta. Olemme organisoineet niitä siivous- ja tiskivuoroilla. Kodinhoidossa kaikilla on omat tapansa. Joku voi olla siistimpi ja toinen ei, pitää löytää kompromisseja. Kaiken voi ratkaista juttelemalla. Väkisinkin joutuu opettelemaan sosiaalisia taitoja!”

Johanna on ennenkin asunut yhteisasunnoissa. Hänestä tuntuu luonnolliselta, että elämässä on paljon ihmiskontakteja. Kämppisten kanssa on yhteisiä harrastuksia, mutta toisaalta painetta osallistumiseen ei ole.”Täällä tunnen aina olevani kotona. Tuntuu myös turvalliselta. Vaikka usein tulee oltua yksinkin, niin silti tietää, että talossa asuu myös muita ja iltaisin on seuraa. Ja on mukavampi tehdä asioita kun tietää, että niistä on iloa muillekin kuin itselle.”

Kun lähden takaisin keskustaan, tulee nopeasti ikävä kommuunin rauhaa, visiitti oli kuin pieni hengähdystauko. Varmasti vastoin monen käsityksiä voi nuorten yhteisasuminen olla tavoiltaan hyvin terveellistä ja ajoittain seesteistä.

Maailman tapa
Erilaiset yhteisöllisen asumisenmuodot ovat etenkin kolmannen maailman maissa huomattavasti Suomea yleisempiä. Kulttuuri vaikuttaa asumismuotoon, sillä kaikki eivät jaa suomalaisen vahvaa tarvetta yksityisyyteen. Etenkin kehittyvistä maista tulevat saattavat kokea suomalaisen yksin asumisen jopa ahdistavana.

TEKSTI: AINO TANHUA

Mitokondriot ovat solujemme voimalaitoksia. Niiden vaurioituminen aiheuttaa monia kroonisia sairauksia. Alkoholi vahingoittaa mitokondrioita, kun taas kestävyysharjoittelu ja lihasmassan kasvattaminen lisäävät niiden määrää. Liikunta pitää myös mitokondrioiden kalvot kunnossa ja saa ne toimimaan paremmin. Kestävyysliikuntaa harrastamalla voi laskea leposykettään. Mitä nopeammin sydämesi lyö lepotilassa, sitä todennäköisemmin tulet saamaan sydänkohtauksen.

Neurologia tarjoaa vankat selitykset hikiliikunnan harrastajien puheille uskomattoman upeasta olosta. Liikunta vapauttaa endorfiineja, mielihyvähormoneja, jotka pysyvät elimistössä pitkään pitäen hyvää oloa yllä. Liikunta saa kehon erittämään myös serotoniinia. Sen puute voi aiheuttaa muun muassa masennusta, väsymystä ja kärsimätöntä, aggressiivistakin käytöstä. Sille on siis vankat aivokemialliset perusteet, että liikunta pitää hyvällä mielellä ja antaa sekä energiaa että rauhoittaa. Ihmisen hapenottokyky ja sen myötä jaksaminen heikkenee ikääntyessä, mutta liikunnalla voi hidastaa omaa heikentymistään. Myös vaihdevuosioireista huolestuneet naiset saavat apua liikunnasta, sillä liikunta vapauttaa estrogeeniä, naissukuhormonia, mikä hidastaa vanhenemista.

Tuore taiwanilaistutkimus osoittaa, että jo 15 minuutin liikunta-annos päivässä lisää elinikää kolmella vuodella. Mitä enemmän ihmiset liikkuivat, sitä epätodennäköisemmin he kuolivat syöpään. Taiwanin Kansallisen terveystutkimuksen instituutin tutkimukseen osallistui 12 vuoden aikana 400 000 taiwanilaista.

TEKSTI: NATALIA KISNANEN

Epätavallisen iloinen suomalainen mies. Kuulostaapa epämiehekkäältä. Vähän nololta suorastaan! Juha tietää, miten paljon suomalainen voi kantaa harteillaan aivan turhaa häpeää ja syyllisyyttä. Ja että moni pitää ilona näiden tunteiden hetkellistä turruttamista.
- Ilo-sana kuulostaa oikeastaan minun korvaani joltakin ohuelta, ohimenevältä. Nykyään haen enemmän perustyytyväisyyttä, raitistuneeksi alkoholistiksi esittäytyvä Juha määrittelee.

Tässä artikkelissa puhumme ilosta ohimenevän hurmion hetkensijaan enemmänkin elämänsuolana. Mutta mistä sen kiteet muodostuvat?
- Ilo on minulle usein sosiaalisuutta, aito kohtaaminen kavereitten kanssa, ja hyvää musiikkia, kokeilee Olli-Pekka.
Juha lähestyy iloa toiselta suunnalta. - Ilo on sitä että ei tarvitse pärjätä. Että saa antaa itselleen luvan olla heikko.

Uskalluksesta iloksi
Alkoholi on monelle Suomessa pääsylippu ulottuvuuteen, jossa voi poiketa normista. Irrotella, tehdä hulluja, epätavallisia ja uskaliaita juttuja – niin kuin vaikka puhua tunteista, tutustua uusiin ihmisiin, päästä hetkeksi suorituspaineista. Iloita.

Voisiko humalahakuisten päämäärä ja ilo ylipäätään ollakin sitä, että voi vapaasti, impulsiivisesti ja häpeämättä olla oma itsensä? Olli-Pekka käy mietteliääksi. Syntymä-raitis mies on aina uskaltanut toteuttaa hullut päähänpistonsa, vaikkapa hypätä pöydälle tanssimaan, ilman alkoholia.
- En ole kokenut jääneeni mistään paitsi. Paljon erikoisia ja typeriä juttuja on tullut tehtyä ilman alkoholiakin. Kuulostaa harvinaisuudelle ollakseen suomalainen mies.
- Itsellänikin on ollut hauskaa kun ihmiset ovat humalassa alentuneet minun tasolleni. Joillekin kavereille on myöhemmin tullut shokkina, että ai, sä et oikeasti juo! Olli-Pekka kertoo.
Olli-Pekan mielestä suomalaiset on kasvatettu ”alas painaen” ja meillä on siksi alemmuudentunto. Kun toista voisi kehua hyvästä ja kauniista, osoitellaankin virheitä. Joukosta ei pidä erottua, vaikka mieli tekisi.
- En ole samaa mieltä siitä, että elämä on sitä miksikä itse sen teet. Vaimo voi jättää ja rattijuoppo voi ajaa kylkeen. Mutta minä uskon siihen että ”life is how you take it”, elämä on sitä millaisena sen otat vastaan, Olli-Pekka pohtii.
- Voit synkistellä ja ottaa vähän kuppia lohdutukseksi. Tai sitten voit tehdä jotain muuta. Siis ilo voi olla valinta.

Iloinen ulkoa, iloton sisältä
Mutta onko ilo vain valittu elämänasenne? Tosiasiassa elämä ei ole aina iloista. Jollekin juuri mahtipontinen oman ilon korostaminen voikin olla merkki ilottomuudesta.

- Olen katsonut Marco Bjurströmin silmiin, eikä hän minusta oikeasti iloiselta vaikuta. Hän on jäänyt roolinsa vangiksi, Juha pohtii.
- Itselleni lapsenmielinen mahtipontisuus oli oire syvästä alemmuudentunnosta.
Olli-Pekka mainitsee sosiaalisuuden yhdeksi keinoksi lääkitä alakuloa. Vaan sepä ei olekaan suomalaiselle perusmiehelle niin mutkatonta. Ihmisiin on tässä maassa tavattoman vaikea tutustua.
– Hullun leimanhan siinä saisi jos tuntemattomille puhuisi!
Sosiaalisuus tekee iloiseksi. Toisaalta iloisten ihmisten on luonnostaan helpompi olla sosiaalisia. Mutta mistähän sitä pitäisi aloittaa: olla ensin sosiaalinen vai ensin iloinen? Ehkä olisi parempi jättää vaikea kysymys toistaiseksi hautumaan ja pitää kasvot peruslukemilla.

Viinan voimin iloinen ystävyys?
Alkoholi on usein moottorina myös uusiin ihmisiin tutustumisessakin – eikä aina iloisin seurauksin. Juha on vaihtanut ystävänsä kolmesti.

- Ensimmäisen kerran kaverit vaihtuivat kun rupesin 13-vuotiaana juomaan, ja toisen kerran kun raitistuin. Oli pakko tehdä se ratkaisu, että koko sosiaalinen ympäristöni vaihtui. Nykyinen kaveripiirini on löytynyt kahdentoista askeleen ryhmästä.
- Olisi voinut kuvitella, että vanhoilla kavereilla olisi ollut syvempikin yhteys. Mutta ei meillä sitten mitään muuta yhteistä ollutkaan kuin juominen. Ei ole ollut heitä ikävä. Juomakavereiden seuraan päätyminen on kuitenkin ymmärrettävää. Heille jokainen oli ”hyvä jätkä” kun vain ”juo niin kuin mies”.
- Minun identiteettini on ollut kadoksissa, eikä oma toimintani ole lähtenyt minusta vaan se on ollut reaktio ulkopuolisiin odotuksiin. En ole uskaltanut olla oma itseni. Ein sanominen on ollut helvetin vaikeaa, Juha kertoo. Ei ole ilo tanssia toisten pillin mukaan, vaikka musiikki olisi kuinka iloista.

Valinnanvapaus vapauttaa iloitsemaan
Kun lakkaa hyppelemästä toisilta koettujen odotusten ja paineiden tahtiin, elämään voi tulla tilaa uudenlaiselle ilolle.

- Se tekee minut iloiseksi kun pidän mielessä, että ihminen voi muuttua, jos vain todella  haluaa, Juha kiteyttää.
Alkoholin aiheuttamaa iloa ei Juhan mielestä ole. - Nuoruusvuosina ensimmäisillä kerroilla kun join, tuntui ehkä siltä että ”jes!”, mutta sen jälkeen ilo ja onni merkitsivät minulle sitä, ettei hetkeen ole paha olo. Elämä on nyt kaikin puolin parempaa.

Tarkoittaako ”kaikin puolin” että parisuhderintamallakin? Onko lempi leiskunut iloisemmin raitistumisen jälkeen? Juha ja Olli-Pekka hymähtävät. Tässä asiassa ei raittius ole oikotie onneen. Raittiin miehen sisällä ovat kaikki ne samat sisäiset kipupisteet, jotka parisuhde saa tulemaan esiin. Ne, joita ei-raittiit yrittävät lääkitä alkoholilla, vaikka alkoholi todennäköisesti saa ne vain pahenemaan entisestään.
- Mutta ainakin nykyään muistaa seuraavana päivänä mitä on naisystävän kanssa puhunut. Eikä enää ole sotaisia riitoja ja mustasukkaisuutta, Juha sanoo.

Muutos voi lähteä isistä
Pojalleen Olli-Pekka haluaa näyttää omalla esimerkillään, ettei iloon tarvita alkoholia. Hänellä ja kahdeksanvuotiaalla nassikalla on paljon yhteisiä juttuja, jotka voivat saada jopa itkemään ilosta.

- Kuten Marvel-sarjakuvat ja -leffat. Sarjakuvat voivat liikuttaa minut kyyneliin. Jos ilo onkin valinta, suomalaiselle miehelle se voi olla rohkeutta kysyvä valinta. Varsinkin jos lähipiirissä ei ole koskaan ollut  Olli-Pekkoja miehenmalleina.

- Onneksi minulla ei ole lapsia. Luulen, ettei edes lapsi olisi estänyt minua juomasta. Tiedän omasta kokemuksesta, miten kamalaa on, kun kotona on alkoholia väärinkäyttävä aikuinen, Juha huokaa. Niin. Jos mies on aiemmin tottunut etsimään iloa pullosta, osaako hän löytää sen lapsensa seurasta? Uskaltaako hän nauttia lapsen spontaanista tavasta iloita, vai kavahtaako sitä, siirtääkö jörösti eteenpäin kasvojen menettämisen kulttuuria?

Olli-Pekka kertoo valokuvaajakaveristaan, joka halusi pukeutua iloisiin punaisiin housuihin – ja heti tuli joku kyselemään seksuaalisesta suuntautumisesta. Suomalaiselle heteromiehelle se on yleensä kova paikka, vaikkei hänellä mitään muitten homoseksuaalisuutta vastaan olisikaan.

- Iloita voi pienistä asioista. En koe oloani epämiehekkääksi niin tehdessäni. Mutta ehkä minun pitää vielä muutama vuosi olla raittiina ennen kuin voin sanoa, etten yhtään välitä siitä mitä muut minusta ajattelevat, Juha tunnustaa.

TEKSTI: NATALIA KISNANEN

Jos ei juo, ei saa seuraa. Jopa keskustelun avaaminen on vaikeaa. On normaalia tai jopa ihailtavaa olla umpihumalassa ja kadottaa itsekontrolli. Tällaisen kuvan suomalaiset välittävät Suomeen muualta tulleille. Inna Latiseva, Jonathan Clements ja Tim Dieltiens pohtivat, miksi.

Tervetuloa Suomeen.
Inna Latiseva kohtasi Suomeen tullessaan sulkeutuneita ihmisiä, jotka eivät osanneet jutella ja tutustua. Sosiaalisuuden puutteesta aiheutuvaa masennusta lääkittiin alkoholilla.

Jonathan Clementsille suomalaisten juominen muistutti joko alkoholismia tai alkoholismista toipumista. Juomme kaiken tai emme mitään.

Tim Dieltiens hämmentyi suomalaisten umpihumalaisille osoittaman ymmärtäväisyyden määrästä. Hänestä on outoa, että umpihumalaiset autetaan kotiin, vaikka heillä ei olisi ulkona mitään vaaraa. - Eksyminen yöksi mukavan viileässä säässä toisi varmasti hieman järkeä päähän!

Maahanmuuttajat kertovat alkoholiin suhtautumisen olevan toisenlainen heidän synnyinmaissaan, Iso-Britanniassa, Belgiassa ja Venäjällä.

Latiseva kertoo Suomessa alkaneesta alkoholiongelmastaan: - En saanut tukea lääkäriltä. Hän sanoi että älä ole huolissasi, juo vaan, koska olin joskus kaksi viikkoa juomatta vaikka olisinkin sitten seuraavat kaksi viikkoa juonut tosi paljon. Luulen että muissa maissa lääkäri ottaisi ongelman vakavasti!

Perimmäisiä syitä etsimässä
Alkujaan leningradilainen Inna Latiseva muutti kuudentoista Suomessa asumansa vuoden jälkeen poikansa kanssa Espanjaan. Nyt hän nauttii Katalonian keväisestä lämmöstä ja Suomen jälkeen myös siitä, etteivät espanjalaiset kehtaa liikkua ulkona änkyräkännissä.

Latisevan sai muuttamaan pois Suomesta hänen kohtaamansa ennakkoluulot venäläisiä kohtaan ja yksinäisyys. Ennen muuttoa ne saivat hänet masentumaan. Apua ongelmiin etsittiin pullosta – kuten niin moni muukin Suomessa. - Venäjällä, jos jollakin on alkoholiongelma, hän menettää pian työnsä. Varmasti moni juo liikaa Venäjällä, mutta se ei ole julkista, Latiseva kuvailee maiden eroja. Suomessa sen sijaan runsastakaan alkoholin käyttöä ei hänen mukaansa nähdä ongelmana vaan jopa normaalina käytöksenä ja itsestään selvyytenä.

Hänestä sosiaaliset esteet ovat täällä alkoholiongelman alkuperäinen syy. Ihmiset eivät tiedä miten jutella, eivätkä uskalla lähestyä toisiaan. Latisevan englantia suomalaisille opettanut ystävä huomasi opettavansa kielikoulussaan pikemminkin mitä on small talk.

- Ensimmäinen askel olisi tulla ongelmasta tietoiseksi, mutta nyt asian esiin ottaminen saa suomalaisissa aikaan puolustusreaktioita. Se kertoo häpeästä. Häpeä on kuitenkin syvällä, sitä ei haluta kohdata. Ehkä siksi halutaan uskoa, että käytös on normaalia. Halutaan uskoa, että on normaalia juoda liikaa, sillä niinhän ”kaikki muutkin” tekevät.

Latiseva kirjoitti Suomen kokemuksistaan kirjan Ryssänä Suomessa – Vieras väärästä maasta.

Keskenkasvuinen alkoholikulttuuri
Kirjailija, historioitsija ja kääntäjä Jonathan Clements luuli tulevansa Suomeen vain puhumaan faneille kirjoistaan, mutta päätyikin naimisiin suomettaren kanssa. Jyväskylään muutettuaan Clements on joutunut miettimään syvällisesti alkoholia. Vaikka alkoholi on vahvasti läsnä sekä suomalaisessa että brittiläisessä yhteiskunnassa, Clementsin mielestä tapa, jolla alkoholia käytetään, on maissamme erilainen.

- Suomalainen juomakulttuuri näyttää kannustavan ihmisiä ohittamaan juomiseen liittyvät rajoitukset mitä omituisimmin keinoin. Ne näyttävät brittiläisissä silmissä kumman keskenkasvuisilta.

Clements luettelee havaitsemiaan merkillisiä keinoja: Juodaan pohjia ennen kuin mennään baariin, järjestetään opiskelijabileitä juomakilpailuilla, ostetaan ”vieraitten kunniaksi” paljon kaljaa ja juodaan se itse, juodaan aina niin paljon että sammutaan. Kieltämättä, kumman keskenkasvuista.

Heitteillejättöä vai kohteliaisuutta?
Tim Dieltiens tapasi Suomeen tullessaan ensimmäistä kertaa ihmisiä, jotka joivat niin paljon kuin pystyivät. Belgiassa on tavallista käydä ottamassa lasillinen tai kaksi työpäivän jälkeen ja jättää juominen siihen.

Varsinainen humaltuminen olisi häpeällistä. Sosiaalinen kontrolli siis toimii Belgiassa pitäen kerralla juodun määrän vähäisenä. - 16-vuotiaatkin saavat Belgiassa juoda. Kun he tekevät niin koulupäivän jälkeen, baarimikot kuitenkin pitävät heitä tarkasti silmällä.

Helsingissä kansainvälisessä lastentarhassa työskentelevää Tim Dieltiensiä jaksaa ällistyttää suomalainen vanhemmuus. Belgiassa ei tulisi kuuloonkaan, että alle 18-vuotiaat jätetään viikonlopuksi yksin kotiin kaljakorien kanssa. - En yritä väittää, etteikö belgialaisilla nuorilla olisi ongelmia alkoholin kanssa, mutta minusta on mukava ajatus, että vastuuntuntoinen aikuinen on aina paikalla valvomassa heitä, jos he juovat.

Dieltiensistä kulttuurimme alkoholiongelmia voisi alkaa ratkoa sosiaalisesti. Suomi voisi olla hänestä toisen näköinen, jos holtitonta juomista ei katsottaisi jatkuvasti läpi sormien, ja jos kaikkea ei loputtomasti ymmärrettäisi. Kaivataan tervettä sosiaalista kontrollia.

- Tietenkin Alko valvoo alkoholin myyntiä, ja jos joku on juonut todella todella liikaa, poliisi vie hänet. Mutta näiden kahden tapahtuman välissä yhteisö ohjaa juomista erittäin vähän. Onko kyse antaa mennä -asenteesta, että pelätään sekaantua toisten ihmisten elämään? Vai pidetäänkö sitä epäkohteliaana, Dieltiens kysyy.

TEKSTI: NATALIA KISNANEN KUVA: JANNE VALKEAPÄÄ

Perussuomalaisten vaaliohjelma lupaa alkoholimainonnan rajoituksia ja alkoholiveron korotusta. Mutta ovatko persut valmiita nousemaan asian takia suurinta puoluetta, eli kokoomusta vastaan?

Pirkko Ruohonen-Lerner

”Päihdepolitiikan osalta korostamme mainonnan (varsinkin nuorille suunnatun mielikuvamainonnan) rajoittamista nykyisestä merkittävästi ja koti-/tapakasvatuksen merkitystä nuorison keskuudessa, jossa päihteiden käyttö on lisääntynyt ja muodostunut jopa normaaliksi ilmiöksi.”

Näin linjataan Perussuomalaisten vaaliohjelmassa. Eduskuntavaaleissa ennätyksellisen vaalivoiton saaneiden perussuomalaisten on katsottu edustavan tavallisia suomalaisia, jotka ovat kyllästyneet älyttömyyksiin. Mielipidemittausten mukaan enemmistö Suomen kansasta pitää suurena älyttömyytenä juomaan kannustavaa alkoholin mielikuvamainontaa.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner ehdotti eduskunnan täysistunnossa alkoholin mielikuvamainontakieltoa jo kesäkuussa 2009. Tällöin ehdotus ei vielä saanut kovin suurta suosiota. Asenteet kuitenkin muuttuvat, ja noin vuotta myöhemmin Keskustan Inkeri Kerolan esittäessä saman ehdotuksen, sitä kannatti jo eduskunnan enemmistö. Mielikuvamainonnan rajoittamisen lisäksi Ruohonen-Lerner haluaisi kieltää alkoholin mainostamisen televisiossa ja elokuvissa kokonaan. Näkemys kuulostaa suorastaan taivaan mannalta niille, jotka haaveilevat raittiimmasta Suomesta.

Entä puolueen linja käytännössä?
Tavoitamme Pirkko Ruohonen-Lernerin huhtikuun lopulla eduskunnasta keskeltä järjestäytymiskiireitä ja hallitusneuvotteluja. - Minulle itselleni tämä asia on hyvin tärkeä ja kantani on tiukka, sillä Suomessa on vaikka kuinka paljon niitä, joilla on alkoholista johtuvia ongelmia. En ole ehtinyt vielä selvittää, mitä mieltä kaikki yksittäiset edustajamme ovat mainontakysymyksestä. - Periaatteessa kaikki eduskuntavaaliehdokkaamme ovat kyllä sitoutuneet vaaliohjelmaan, ja vaaliohjelmaammehan tämä oli kirjattu. Periaatteessa puolueen linja on siis selkeä. Timo Soini pani epäyhtenäisyydestä epäillyt kansanedustajaehdokkaat sitoutumaan ”perussuomalaiseen linjaan” perussuomalaisessa eduskuntaryhmässä. Kansanedustajilla on kuitenkin lain suoma oikeus äänestää vaaliohjelmaa vastaan, joten on vaikea sanoa mikä on yksittäisten edustajien kanta käytännössä.

Alkoholikysymykset saavat vielä odottaa
Perussuomalaisten vaaliohjelma määrittelee puolueen kannan myös alkoholin verotukseen.  ”Alkoholin verotusta voidaan Perussuomalaisten mielestä nostaa, uskomme, että viinan hinnan nostaminen vähentäisi alkoholin kokonaiskulutusta ja siten ehkäisisi alkoholista syntyviä sosiaalisia sekä terveydellisiä haittoja. Haitat maksavat yhteiskunnallemme viimeisimpien arvioiden mukaan ainakin 7 miljardia euroa vuodessa, kun alkoholin myynnistä saatava verotuotto jää n. 2 miljardiin euroon.”

Alkoholiveron nosto on siis kirjattu vaaliohjelmaan, mutta milloin näemme sen käytännössä, Pirkko Ruohonen-Lerner? - Ei ihan lähiaikoina. Näin aluksi ovat tapetilla käytännön eduskuntatyöasiat uusien kansanedustajien kanssa. Ruohonen-Lerner muistuttaa, että kaikki uudet kansanedustajat eivät ole vielä perehtyneet kunnolla alkoholikysymyksiin.

Tämä on epäilemättä totta, sillä puolueen kansanedustajista lähes kaikki ovat ensimmäistä kertaa edustamassa ja käsiteltäviä asioita on paljon. Alkoholiasioihin perehtyneet tutkijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että alkoholiveron korotus ja mainonnan rajoittaminen vähentävät juomista ja siitä aiheutuneita haittoja. Kuitenkin, etenkin asioihin perehtymättömien uusien edustajien parissa saattaa yhä elää kansan keskuudesta tuttuja myyttejä ja uskomuksia, jotka eivät perustu tutkimustietoon.

TEKSTI JA KUVAT: NATALIA KISNANEN

Elämästään nykyään selvinpäin nauttiva kanadalaismuusikko Devin Townsend löytää iloa pienistä asioista. Kolmentoista vuoden putki humalassa ja pilvessä oli tarpeeksi.

Metallimusiikin hulluksi professoriksikin kutsuttu Devin Townsend on muuttunut mies. Poissa on vielä vuoden 2006 Provinssirockissa esiintynyt pöhöttynyt, maanis-depressiivinen ja hermoromahduksen partaalla ollut jatkuvasti pilveä poltellut ja kaljaa lipitellyt hahmo. Tukholmalaisen rockklubin pöytään ennen illan keikkaa haastateltavaksi istahtava muusikko on laihtunut ja näyttää hyvinvoivalta. Puolentoista kuukauden mittainen Euroopan kiertue on puolivälissä. Heti alkuun Townsend kuitenkin pahoittelee, ettei hänen olonsa ole tänään paras mahdollinen, sillä iltapalaksi nautittu thairuoka on laittanut vatsan sekaisin. Ruokamyrkytyksestä huolimatta hän kertoo kuitenkin innostuneena kuulumisistaan.

- Olen ollut selvinpäin nyt noin neljä vuotta. Aiemmin olisin varmasti perunut tämänkin juttutuokion paljon pienemmästäkin syystä kuin vatsavaivojen takia ja jäänyt hotellihuoneeseen polttelemaan pilveä. Tämä kiertue on ollut 20-vuotisen urani parhaita. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, niin olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan viettää musiikkia säveltäen tai sitä ihmisille soittaen. Townsend kertoo viimeisen täysin selvinpäin tehdyn levynsä ennen päihteiden käytön lopettamista olleen vuonna 1997 julkaistun Ocean Machinen.

Aineiden vaikutuksen alaisena hän julkaisi kuitenkin kymmenessä vuodessa käsittämättömät 13 levyä. Miten tällainen suoritus on edes mahdollista pysyen järjissään? -Eihän se olekaan, Townsend toteaa ja jatkaa: - Monet kehuvat tuon aikakauden levyjä mestariteoksiksi, mutta niiden teolla oli hintansa. Esimerkiksi vuoden 2005 Alienlevyn aikaan poltin älyttömät määrät pilveä ja tulin täysin vainoharhaiseksi. Tuolta levyltä kyllä kuulee, että sen tekijä oli pää täysin sekaisin.

Saman melodian toistoa
Monet päihderiippuvaiset joutuvat käymään täysin pohjalla ennen lopettamispäätöksen syntymistä. Townsendin ratkaisu muuttaa elämänsä suunta ei syntynyt yhdessä yössä, mutta yhden pelottavan tapauksen hän kuitenkin suostuu nimeämään.

- Pystyin toimimaan normielämässä jotenkuten. Edes lapseni syntymä ei saanut minua lopettamaan. Eräänä iltana hänelle [lapselle] tuli hengitysvaikeuksia, ja olin liian kännissä ajaakseni sairaalaan. Seuraavana aamuna päätin laittaa korkin kiinni. Kun jätin kaljan lipittelyn, niin aloin pikkuhiljaa miettiä myös polttelun lopettamista. Tajusin olevani itse suurin viholliseni ja suurimman osan epävarmuudestani johtuvan pilvestä.

Aiemmin Townsend kertoo suurimman osan päivästään kuluneen bongia imien. Biisit syntyivät lähinnä niin, että hän istui pilvipäissään alas ja soitteli tuntikausia samaa melodianpätkää, riippumatta siitä kuulostiko se hyvältä vai ei. Nykyään säveltämistä voisi kutsua enemmän työnteoksi. Istun kotistudiossani ja välillä kappale saattaa valmistua muutamassa minuutissa. Päämäärättömään harhailuun sortuminen yhden idean parissa ei näin selvinpäin tulisi mieleenkään.

Neljän levyn tutkimusmatka
Townsendin kesäkuussa päätöksensä saava Devin Townsend Projectin nimellä kulkeva neljän levyn sarja käsittelee addiktioita, ihmiselämän suurimpia kysymyksiä ja sitä, mistä koko maailmankaikkeudessa oikein on kyse. Levyjen kertojaminä lähtee tutkimusmatkalle ja huomaa lopussa, ettei ole yhtään sen fiksumpi kuin alussakaan.

- En välttämättä usko mihinkään korkeampaan voimaan. Uskon ennemminkin siihen, että en tiedä mistään mitään ja etten osaa selittää ympäröivää maailmaa ja sen tapahtumia. Ainoa asia, jota pystyn mielestäni kontrolloimaan, on oma pieni maailmani. Päätös kohdata todellisuus selvinpäin, perheeni, ystäväni ja musiikkini: näihin asioihin pystyn vaikuttamaan jollain tasolla, Townsend kuvailee.

Muusikko ymmärtää, että hänen musiikkinsa merkitsee kuulijoilleen paljon. Parhaimmillaan Townsendin tuotanto nostaa ihokarvat pystyyn ja tuo kyyneleen silmäkulmaan pelkän tunnelatauksen avulla. Fanit ovat kertoneet hänelle selvinneensä vaikeiden aikojen yli hänen tuotostensa avulla.

Vaikka Townsend puhuukin avoimesti yksityiselämäänsä liittyvistä asioista, niin hän tahtoisi pitää musiikin ja sen tekijän erillään toisistaan. Minkäänlaisesta henkilönpalvonnasta hän ei välitä. - Olen 39-vuotias ja haaveet rocktähteydestä unohdin jo vähän yli parikymppisenä. Tulen toimeen musiikillani, mutta miljonääriä minusta tuskin koskaan näin haastavalla tavaralla tulee. Vaikka puhunkin raitistumisestani, niin en silti halua ylpeillä sillä tai tyrkyttää sitä muille. Marttyyrin asemaan heittäytyminen on mielestäni typerää. Selvinpäin olo on oma päätökseni, ja jos joku kuulijani haluaa ottaa minusta mallia, niin se on hyvä asia. Kaikki tekevät kuitenkin omat ratkaisunsa. Minä olen ihan samanlainen hölmö arkisten ongelmieni kanssa kuin kaikki muutkin, Townsend nauraa.

Kuka Devin Townsend?

• Devin Townsend on New Westminsterissä Kanadassa vuonna 1972 syntynyt metallimuusikko
• Tuli tunnetuksi jo hajonneen Strapping Young Ladin keulakuvana
• Julkaissut 13 soololevyä, tyylilajit vaihtelevat äärimetallista rauhallisen maalailevaan konemusiikkiin
• Kesän 2011 metallimusiikki-festivaali Tuskan pääesiintyjä

■ TEKSTI: AKI LEHTI KUVA: ERICH SAIDE

Selittelemättä selvin päin myös matkoilla! Lue vinkit, missä maailmalla on helppo olla sosiaalinen selvin päin. Vinkkejä on kerätty Kännikapinassa mukana olevilta matkaajilta.

CosmoCaixa,  Barcelona, Espanja
Tiedekeskus, joka tekee tieteestä ja taiteesta elävää. Keskuksesta löytyy esimerkiksi akvaario ja planetaario. Monipuolinen ja edullinen kokemus koko perheelle.

El Corte Inglés tavaratalon kahvila, Plaça de Catalunya 14
Lepuuta Barcelonan kiertelystä väsyneitä jalkojasi tässä kohtuuhintaisessa kahvilaravintolassa, mistä on upea näköala kaupunkiin. Hieman jo elämää nähnyt sisustus luo omalaatuista ja aitoa tunnelmaa.

Quetsal de chocoladebar, Sint- Pietersniuewstraat 99, Gent, Belgia
Viihtyisä kahvila, missä tarjolla kaikkea ihanaa suklaasta. Kokeile esimerkiksi valkosuklaapirtelöä tai dippaa hedelmiä suklaaseen. Samalla ketjulla kahvilat myös Leuvenissä sekä Antwerpenissä.

Kongens Have , Kööpenhamina, Tanska
Kaunis puisto, josta löytyy pikkuisia polkuja, hieno ruusutarha sekä paljon penkkejä istuskeluun sekä mukava Cafe Herkules.

Varkala, Kerala, Intia
Eteläisestä Intiasta löydät koskematonta luontoa sekä sosiaalista ja iloista menoa. Herkuttele lassi-juomilla, rentoudu ayerveda-hoidoilla, joogatunneilla tai nauti rantaelämästä. Keralassa tarjolla paljon edullisia majoitusmahdollisuuksia sekä ruokapaikkoja.

Rosendals Trädgårdenin kahvila, Djurgården, Tukholma, Ruotsi
Idyllinen kahvila vehreässä ympäristössä. Herkullisia piirakoita ja leivonnaisia. Plussaa myös siitä, että satsikuppi kahvia sisältyy hintaa. Mukava paikka istuskeluun. Lapsiystävällinen.

Viron Saarenmaa
Neljän tunnin matkan päästä Tallinnasta on rauhallinen, ystävällinen ja luonnonkaunis saari. Saarelta löydät mm. kylpylöitä, edullisia ravintoloita ja kahviloita sekä keskiaikaisia kirkkoja. Loistavat mahdollisuudet pyöräilyyn. Käy katsomassa saarella myös ainutlaatuiset Pangan kalliot sekä Euroopan suurin meteoriittikraateri. Kuressaaren kaupungin iltaelämä on leppoisaa ja eläväistä erityisesti kesäisin. Kaupungin muurinharjanteet ovat kuin suoraan satukirjoista. Lapsiystävällisin matkakohde.

River cafe, 1 Water St. Brooklyn, New York, Yhdysvallat
Hemmottele itseäsi ja rakastasi elokuvista tutussa romanttisessa ravintolassa. Hienot näköalat Hudson-joelle iltaisin. Tunnelmaa luo myös live-pianomusiikki.

Dzonkki-risteily, Halong Bay, Vietnam
Risteilyltä voit tehdä melontaretkiä laguuneille, vierailla luolissa ja onkaloissa sekä pysähtyä kauniille rannoille ja kalastajakyliin. Maisemat ovat huimaavat. Tarjolla herkullista ruokaa merenelävistä.

Hoi An, Vietnam
Kaunis ja idyllinen kaupunki Keski-Vietnamissa. Kaupunki on täynnä taitavia ompelijoita, jotka loihtivat asuja mittojesi mukaan silkistä, puuvillasta tai kasmirvillasta.

Etoshan kansallispuisto, Namibia
Safariretki on elämys, jonka haluaa kokea selvin päin. Päivät kuluvat eläimiä tarkkaillessa ja luonnosta nauttiessa. Aamulla kannattaa herätä ajoissa ihmettelemään tosielämän luontodokumenttia. Leijonat, antiloopit, kirahvit, norsut ja muut villieläimet tulevat tutuiksi. Hyviä vinkkejä ja valmiita ratkaisuja matkaan saat Olle Erikssonilta (Koonono-matkat). puh 050 465 6152 http://www.koonono.com/matkat.htm

Kännikapinan  matkavinkkejä löydät myös Matkapaikan nettisivuilta www.matkapaikka.fi

teksti: anki pulliainen kuva: inkeri-tanhua

Iho ei tarvitse alkoholia ja tupakka on sen pahin painajainen

Jos iho osaisi puhua, se saattaisi esittää kantajalleen vetoomuksen: ”En halua muuttua harmaaksi tai keltaiseksi enkä rypistyä ennen aikojani! Ole kiltti ja säästä minut ylimääräisiltä ihottumilta.” Tupakka on todellinen ihon vihollinen, vaan onko alkoholikin ihonpilaaja?

Iho, suurin elimemme, suojelee meitä pöpöiltä ja säteilyltä, kuumalta ja kylmältä. Se kertoo meille mitä ympärillämme tapahtuu, valmistaa D-vitamiinia ja puskee kuona-aineita ulos. Ja terve iho tekee kantajastaan kauniin.

Kukapa meistä ei haluaisi, että tämä uskollinen palvelijamme iho säilyisi notkeana ja nuorekkaana. Auttaako raittius ihonhoidossa?

Pyysimme rehellisiä vastauksia kosmetologia-alan gurulta, opetusneuvos Una Nuotiolta sekä Rauno Harvimalta, Kuopion yliopistollisen sairaalan ihotautien yksikön osastonylilääkäriltä.

Ainakaan kosmetologin vastaanotolla ei lasi viiniä päivässä ruoan kanssa näy iholla. Toisin voi olla, ellei juominen jää siihen.

– Alkoholijuomista etenkin olut, kalja ja viini turvottavat ihoa ja koko kehoa. Ne aiheuttavat ”löysää kudosta”, joka vaikuttaa vartalon muotoon. Tällaisen turvotuksen hoitamiseksi ei voi paljon tehdä, Una Nuotio toteaa.

– Alkoholin suurkulutukseen kosmetologiankin kanta on kielteinen, koska se vanhentaa ihoa ja aiheuttaa häiriöitä elimiin, jotka kyllä heijastuvat ulkonäköön.

Ihotautilääkärille ensimmäiset mieleen juolahtavat alkoholista johtuvat iho-ongelmat ovat naarmut ja mustelmat.

– Humalassa kaadutaan ja saadaan kolhuja, Rauno Harvima sanoo ja viljelee mustaa huumoria:

– Alkoholi toimii kokovartalopuudutuksena: jos ihminen puhaltaa kolme promillea, haavat pystyy ompelemaan umpeen ilman paikallispuudutusta.

– Muuten alkoholin vaikutukset ihoon ovat epäsuoria ja tapahtuvat pitkällä aikavälillä. Juomisen aiheuttamat muut taudit ja vitamiinipuutokset vaikuttavat ihon terveyteen, Harvima selvittää.

Kaljamaha ei tule yksin vaan iho-ongelmien kanssa
Jos alkoholin käyttö on jo vuosikaudet sitten päässyt karkaamaan aivan käsistä, suurkuluttajan iho on pöhöttynyt. Maksakirroosi on saanut ihon kellertämään ja siinä on vitamiininpuutoksista johtuvia rumentavia yksityiskohtia, kuten ihottumia.

Vaan palataanpa niihin ihmisiin, jotka käyttävät alkoholia tämänhetkisen virallisen kohtuullisuusmääritelmän rajoissa. Voisiko iho paremmin ilman maltillista alkoholin käyttöä?

– Siitä, mikä on kohtuukäyttöä, voidaan väitellä vaikka ikuisesti, Harvima sanoo.

Ylipaino on yksi esimerkki alkoholin välillisistä haitoista iholle. Pikemminkin kuin kohtuudella käytetystä alkoholista iho kärsiikin Harviman mukaan siitä, miksi juodaan, tai mitä muita haitallisia tapoja juomiseen liittyy.

Tavallisen ylipainoisen suomalaisen tavallinen suomalainen alkoholin kulutus näkyy iholla siinä, miten alkoholin sisältämät kalorit varastoituvat rasvauimarenkaiksi vartalon ympärille. Kun ylipaino venyttää ihoa, se ei laihtuessakaan palaa ennalleen vaan voi jäädä löysänä roikkumaan.

– Ylipaino heijastuu kyllä ihon hyvinvointiin. Varsinkin sääriin tulee pitkällä aikavälillä ihottumaa ja arpimuodostusta sekä haavauma-alttiutta,  Harvima summaa.

Ongelma sitä paitsi ruokkii itse itseään. Iltaisin kaljaa kittaavat miehet tai enemmän kuin lasin viiniä siemailevat naiset luultavasti myös syövät epäterveellistä, lihottavaa ruokaa, paljastaa arvovaltainen yhdysvaltalaistutkimus viime vuodelta. Hiprakassa kiusaus ahmaista aivan turha pussillinen sipsejä näyttäisi olevan monelle ylivoimainen.

– Kun ottaa vähän, syömisten määräkin lisääntyy. Pari tömpsyä alkoholia aiheuttaa ylimääräistä syömistä, sanoo Rauno Harvima.

Stressi puolestaan pahentaa atooppista ihottumaa ja psoriasista tai voi jopa laukaista ne, jos niihin on geneettinen alttius. Juominen stressin jatkuvana ”hoitokeinona” luultavasti ylläpitää tai jopa pahentaa alkuperäistä ongelmaa.

– Juomisen yhteydessä ei muisteta hoitaa ihoa paikallisvoitein yhtä hyvin ja säännöllisesti, Harvima huomioi.

Valvominen ei virvoita ihoa
Juomista suosivaan elämäntapaan liittyy usein myös valvominen.

– Väsymys saa silmäluomet roikkumaan. Unenpuutteella on taipumusta turvottaa ihoa silmien alla, Harvima tietää.

– Vaikka kuinka sanottaisiin että tällä voiteella turvotus laskee, niin ei se laske, jos on valvonut. Mitkään voiteet eivät auta jos valvoo liikaa, Una Nuotio pahoittelee.

– Kun asiakas valittaa silmäpusseja, kosmetologi kysyykin heti, että oletko joutunut valvomaan. Voivat ne tietenkin muustakin johtua, kuten vaikka jos on käyttänyt liian paksusti silmänympärysvoidetta.

Aktiivinen yöelämä jättää jälkensä kyllä raittiinkin hipiään.

– Huolellinen puhdistaminen ja hoitovoiteet voivat pitää ihon kirkkaana ja raikkaana, Una Nuotio muistuttaa.

Vähemmän kirkkaana ja raikkaana kulkevat ne, joiden elämään reilu juominen on kuulunut jo pitkään, kertoo Rauno Harvima. Nenä tuppaa supistumaan mahdollisimman kiinni, kun mies sanoo:

– Huono henkilökohtainen hygienia, taive- ja varvasvälihautumat infektioseurauksineen sekä vähemmän miellyttävä yleistuoksu liittyvät reiluun pitkäaikaiseen juomiseen.

Summa summarum. Hyvin maltillinen juominen itsessään ei ihoa pilaa. Iho alkaa kuitenkin vaikeroida jo sellaisesta Suomessa yleisestä alkoholin käytöstä, joka aiheuttaa ja pitää yllä ylipainoisuutta. Armoton bilettäminen ja yömyssyt ovat ihon näkökulmasta paljon huonompi vaihtoehto kuin terveellinen määrä unta. Ja stressiin iho suosittelisi jotain ihan muuta reaktiota kuin pulloon tarttumista!

– Nimittäin liikuntaa! Harvima lisää.

Raittiin ihmisen vitamiinitasapaino on lisäksi todennäköisesti paremmassa jamassa kuin alkoholia käyttävän. Se näkyy yleisessä terveydentilassa, joka puolestaan näkyy iholla.

Ihonpilaaja numero yksi: tupakka

Kenties ajattelemattominta, mitä ihminen voi iholleen tehdä, on tupakointi. Kosmetologi kyllä tunnistaa tupakoitsijan, jos ei hajusta niin ihonväristä, jossa on ylimääräinen harmaan sävy. Myös jatkuva savussa oleskelu harmaannuttaa ihoa.

– Harmaus on seurausta tupakan aiheuttamasta kehon happivajeesta, Una Nuotio kertoo.

Ihotautilääkäri ja kosmetologi kertovat yksiäänisenä duettona, että tupakointi vanhentaa ihoa.

– Jos 50-vuotias on tupakoinut koko ikänsä, hänen ihonsa näyttää 60-vuotiaan iholta, Nuotio tietää.

– Erityisen hyvin sen näkee suun ympäriltä. Nenän ja ylähuulen väliin tulee pitkittäisrypyt.

Sellaisten ryppyjen poistamiseen tarvitaan plastiikkakirurgin tai ihotautilääkärin kirurgista veistä tai hiilidioksidilaseria.

Kosmetologit eivät nykyään suosittele ihon kotikuorintaa, mutta tupakoitsijoiden kohdalla ohje on toinen.

– Tupakoitsijan on pakko suorittaa kevyt kuorinta kerran viikossa. Hänellä on niin paljon enemmän kuollutta ihosolukkoa kuin tupakoimattomilla, Una Nuotio huolehtii.

– Tupakka tekee ihon ryppyiseksi, varsinkin yhdessä UV-säteilyn kanssa. Etelän aurinko ja tupakointi oikein ruokkivat toinen toistaan ja nopeuttavat reilusti ihon luontaista vanhenemista, varoittaa myös Rauno Harvima.

Mutta oppiiko vanha koira irti pahoista tavoistaan?

– Lääkärinä olen erään sortin konsultti. Ihminen päättää lopulta itse, mitä tekee, Harvima toteaa.

– Joka tapauksessa vain yksi kolmasosa potilaista noudattaa lääkärin ohjeita oikein, ja yksi kolmasosa vähän sinnepäin. Yksi kolmasosa ei edes hae lääkkeitään apteekista ja se on lääkärille aika turhauttavaa.

Kosmetologilla saa olla hyvin läheinen asiakassuhde, ennen kuin hän uskaltaa avata suunsa tupakoinnista. Kauneushoitolaanhan mennään rentoutumaan ja nauttimaan palveluista – ja varsinkin iän karttuessa pikemminkin piilottamaan epämiellyttäviä totuuksia kuin kuulemaan niitä.

Una Nuotio on kannustavan ja positiivisen valistuksen kannalla:

– Jos asiakas itse ottaa esille harmaan ihon, silloin kosmetologi koettaa kyllä puhua hänelle ja kannustaa häntä lopettamaan. Ja tietysti jos joku on tupakkalakossa, kehutaan, että voi miten hyvännäköiseksi ihosi on muuttunut.

– Tupakoinnin lopettamiseen ei tarvita terapiaa vaan tervettä järkeä. Se, miten paljon paremmalta näyttää, ja kosmetologin kannustus voi riittää motivaatioksi! Nuotio jatkaa.

Menestyvä kosmetologi ei haise
Vai että iho rypistyy tai turpoaa joskus sitten, kun ollaan kaksi tai kolme kertaa niin vanhoja kuin nyt, eli jo toinen jalka haudassa? Viitsiikö nuoriso ajatella vuosikymmenten päähän aloittaessaan tupakanpolton tai kokeillessaan kännäystä?

Una Nuotio on ylpeä ”raikkaista, kauniista ja viehättävistä” kosmetologian opiskelijoista ja pitää heitä liian fiksuina ylilyönteihin alkoholin kanssa. Tupakkakaan ei pala kauneudenhoitoalan oppilaitosten pihalla siinä määrin kuin joidenkin toisten ammattikoulujen.

– Ammatinvalinta vaikuttaa tupakointiin, ei niinkään pelottelu. Se kosmetologi ei vaan menesty, jonka kädet haisevat tupakalle!

Iho rakastaa vitamiineja
Alkoholi häiritsee vitamiinien imeytymistä ruuansulatuskanavasta elimistöön. Se myös heikentää elimistön kykyä hyödyntää vitamiineja. Lisäksi, jos ihminen korvaa aterioita alkoholilla, vitamiineja ei ehkä edes saa tarpeeksi ravinnosta. Ihon kohdalla vitamiinivajaus tarkoittaa tätä:

Liian vähän A-vitamiinia: iho rypistyy, kuivuu ja tuntuu karhealta.

Liian vähän B-vitamiinia: B2-vitamiinin eli riboflaviinin puute voi näkyä ihottumana kasvoilla, haavoina suupielessä ja tikkuina kynsinauhoissa. Myös B3- ja B6-vitamiinien puute voi johtaa ihottumaan. B12-vitamiinia ihosolut niin kuin muutkin solut tarvitsevat kasvaakseen ja jakaantuakseen, ja sen puute voi aiheuttaa tunnottomuutta ja raajojen pistelyä. Alkoholistin iho ruskettuu B3-vitamiinin eli niasiinin puutteesta, eikä mitenkään tyylikkäällä tavalla.

Liian vähän C-vitamiinia: ihon perusrakenne, sen runko kärsii, koska uusia ihosoluja ei muodostu täydellä teholla.

Liian vähän D-vitamiinia: auringonvalossa iho valmistaa tuiki tarpeellista D-vitamiiniksi kutsuttua hormonia. Vanhan ihmisen iho, tai alkoholin tai tupakoinnin johdosta ennenaikaisesti vanhentunut iho, ei kuitenkaan valmista sitä niin tehokkaasti kuin nuori, terve iho. Runsas D-vitamiinin saanti näyttäisi auttavan allergisesta ihottumasta kärsiviä ihmisiä.

Liian vähän E-vitamiinia: iho on alttiimpi syövälle, kun E-vitamiini ei ole suojelemassa soluja vapaitten radikaalien hyökkäyksiltä.

Liian vähän K-vitamiinia: syntyy mustelmia ja haavat paranevat hitaasti.

Lähteet: Rauno Harvima, Yliopiston Apteekki sekä terve.fi

teksti ja kuvat: natalia kisnanen

– Joogaliikkeet eivät ole mitä tahansa suhaamista, vaan kivoja, rentouttavia, tietoisia liikkeitä hengityksen tahdissa. Ja kun olo on omissa nahoissa kiva, ei tarvitse hakea hyvää oloa muista asioista. Ei tarvita perskännejä, sanoo joogaopettaja ja fysioterapeutti Kylli Kukk.

Jooga merkitsee yhteyttä. Se viittaa liittoon ihmisen ja iäisen, sielun ja Jumalan välillä; voidaan myös puhua yhteydestä sisäiseen intuitioon ja voimavaroihin. Sanskriitin kielestä juontuva sana tarkoittaa lisäksi harjoituksia, joilla tähän pyritään.

Fysioterapeutti Kylli Kukkille, Joogakoulu Shantin johtajalle, jooga merkitsee myös ruumiin ja mielen yhteisymmärrystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kukk asettuu joogamatolle ja taipuu liikkeisiin, jotka ”puristelevat ihanasti” sisäelimiä. Elimet ovat hänelle orkesteri, jonka hän haluaa hymyilevän. Eniten hemmottelua saa kuitenkin osakseen selkä.

Aiemmin Kelan kuntouttajana työskennellyt Kukk soimaa yhteiskuntaamme ihmisten liiasta istuttamisesta.

– Nykyään istutaan niin paljon pennusta asti, että jos selkää ei liikuttele, se kangistuu, ja mielikin kangistuu yhteistyössä. Eivätkä kipu ja särky edistä mielen rentoutumista. Selän liikeradat on saatava auki, tai niille käy niin kuin käyttämättömälle metsäpolulle, joka kasvaa umpeen!

Paras ystävä vai pahin vihollinen
Liike on lääkettä, mutta ihminen ei ole sieluton kone. Joogeille keho on sielun koti ja temppeli, joka tulee pitää kunnioituksella kunnossa. Tähän kuuluu positiivinen ajattelu.

– Mielellä on valtavat voimavarat. Se voi olla paras ystävämme tai pahin vihollisemme, Kylli Kukk siteeraa Bhagavad Gitaa.

Ihminen, joka jatkuvasti soimaa itseään ja näkee kaiken negatiivisesti, tekee pahaa omalle terveydelleen. Kukkin mielestä tällainen ihminen toistaa tuhoisaa hyi-mantraa. Sen tilalle voi kuitenkin valita elämää arvostavan vau-mantran.

– Sisäisen vuoropuhelun tulisi olla mahdollisimman kannustavaa, rohkaisevaa, positiivista. Mielen voi opettaa ajattelemaan uudella tavalla aivan niin kuin lihaksia voi venyttää. Kyynisyydestä voi päästä eroon.

Kyyniset ihmiset tuhahtavat nyt kyynisesti.
– Joidenkin mielestä positiivinen ajattelu on amerikkalaista hapatusta ja he vetävät herneen nenään kun kannustan olemaan positiivinen. Mitäpä voisin heille sanoa, en kai muuta kuin että vetäkää vaan masennuslääkkeitä.

Joogafilosofian mukaan masennus on vastareaktio sille, että mieli ja keho ovat olleet aistien ja mielihalujen talutushihnassa. Silloin se, ettei saa mitä haluaa, ettei todellisuus vastaa mielen paisuttelemia odotuksia, tekee ennen pitkää epätoivoiseksi. Pienemmässä mittakaavassa samasta on kyse myös yleisessä tyytymättömyydessä ja levottomuudessa.

Bhagavad Gita neuvoo suhtautumaan houkutuksiin niin kuin meri, joka ottaa tulvimatta vastaan itseensä virtaavat joet. Rauhan saa se, joka matkii tyyntä merta, eikä se, joka himoitsee mieli kuohuksissa houkutusten jokia: sitä mitä näkee, kuulee, haistaa…

Pahalta ololta suojelevat tyyni mieli ja terveet elämäntavat, sekä elämänilon löytyminen sisältä sen sijaan, että sitä metsästäisi toisista ihmisistä, materiasta, ulkoisista olosuhteista.

Kun kompassina on sydän
Virolaissyntyinen Kylli Kukk aloitti joogaamisen jo teini-iässä linja-autoaseman kellarissa. Salaa. Neuvostoliitossa jooga oli kielletty.

– Oli hallinnolle pelottava ajatus, että joogi pitää kompassinaan sydäntä eikä enää ole lammas porukassa. Mutta me virolaiset olimme tottuneet pitämään paksumpia verhoja ja viettämään joulua sen takana kuusen kanssa, Kukk muistelee.

Joogaa vastustavat myös eräiden kristillisten suuntausten kannattajat – ne, joiden mielestä itämaiset filosofiat eivät sovi yhteen kristinuskon kanssa. Mitä Kukk sanoisi heille?

– Samaa vettä voi ottaa eri hanoista. Hanoja on hemskutisti, mutta silti moni luulee että heidän hanansa on ainoa oikea.

Tuo yhteinen vesi lainehtii sellaista sanomaa, että vaikkei ihminen viihtyisi ollenkaan omissa nahoissaan, hän ei silti saa ruveta raapimaan muita. Sekä joogit, kristityt että kristityt joogit pyrkivät lähimmäisenrakkauteen. Olemaan ihmisinä enemmän enkeleitten kuin eläinten kaltaisia.

– Meillä Virossa on sanonta, että yksi tervatippa voi pilata koko hunajapurkin. Samalla tavalla yksi hapan ihminen voi pilata koko työyhteisön ilmapiirin. Kaikki värähtelee, ja ihmiset, jotka eivät tätä tiedosta, menevät helposti mukaan showhun, jos yksi on pahalla tuulella, Kylli Kukk toteaa.

Toinen vaihtoehto on kuvion tiedostaminen ja rakkauden ja ymmärryksen levittäminen. Voimme antaa maailmalle hymyä, myötätuntoa, kärsivällisyyttä.

Kuka minä olen?
Minä itse ei joogafilosofiassa ole fyysinen kehomme, eikä myöskään mielemme tai älymme. Se, eli sielu, on jotakin korkeampaa: pysyvää, ajatonta ja hyvää.

Tätä ihmiskuvaa voi havainnollistaa hevosvaunuvertauksella. Me istumme vaunuissa, joita vetää viisi hevosta: Näkö, Haju, Maku, Kuulo ja Kosketusaisti. Ohjaksia kutsutaan Mieleksi. Ajurimme nimi on Äly, joka pitelee – tai jonka ainakin kannattaisi pidellä – ohjaksia käsissään.

Suuri osa ongelmistamme johtuu siitä, ettei Äly kykene pitelemään hevosia kurissa Mielellä, vaan Mieli on täysin aistien armoilla. Lopulta vaunutkin pomppivat holtittomasti sinne minne heppoja huvittaa laukata.

Ei uhri vaan kehonsa ja mielensä hallitsija
Moni joogi alkaa seurata gurua, opettajaa, joka osaa auttaa eteenpäin joogan tiellä. Kukk ei ole näin tehnyt vaan ”kunnioittaa kaikkia viisaita”.

– Jokainen hetki elämässä, jokainen ihminen ja tilanne, jonka kohtaa – ne ovat ihan parhaita opettajia.

Opetus jää herkästi huomaamatta, jos pitää itseään uhrina ja elää jatkuvasti joko haaveissa tai muistoissa. Ajatus siitä, että olemme itse aiheuttaneet oman nykyisyytemme menneillä teoillamme, sanoillamme ja ajatuksillamme, voi vapauttaa. Tämä joogien hellimä ajatus sisältää myös muutoksen mahdollisuuden. Jos otamme elämän ohjat käsiimme nyt ja elämme niin, että mieli, keho ja lähimmäiset ympärillämme voivat paremmin, tulevaisuus on varmasti kirkkaampi.

Erinomainen joogaharjoitus on harjoitella irti arjen riippuvuuksista. Käyttäytyä hyvin ja hymyillä, vaikkei kaikki sujukaan oman mielen mukaan.

– Ei saa tulla onnettomaksi, jos jää aamulla ilman kahvia ja Hesaria, Kylli Kukk summaa.

Päihteet häiritsevät joogaamista
Joogaaminen on niin vanha intialainen perinne, että joogaharjoituksille omistautuneista ihmisistä puhutaan jo hindulaisuuden varhaisimmissa teksteissä.

Eurooppalaisissa jooga voi herättää erilaisia mielleyhtymiä kuin aasialaisissa. Fyysiset joogaharjoitukset ovat nimittäin joogafilosofian mukaan väline, eivät päämäärä itsessään. Ne auttavat ihmistä syventymään tyynenä meditaatioon, ja meditaation päämäärä on puolestaan täydellinen yhteyden tila, jota valaistumiseksikin kutsutaan.

Moni länsimaalainen joogan harrastaja ei pidä joogafilosofian itsekurin ja pidättyväisyyden ihanteista. Yli 1 500 vuotta vanha alan klassikko-opaskirja, Patañjalin Joogan filosofia eli Yoga-sutra, ”on hyvin kaukana modernista ’tee mitä sinusta tuntuu hyvältä’ -henkisyydestä”, painottaa teoksen suomentaja Måns Broo.

Alkoholi ja muut päihteet ovat joogafilosofiaa seuraavalle monipiikkinen ansa, vaikka ihminen ei ikinä joogaharjoituksia tehdessään olisikaan alkoholin vaikutuksen alaisuudessa. Ensinnäkin päihteet aiheuttavat helposti ison addiktion, kun joogin tulisi nimenomaan päästä pienistäkin addiktioista eroon. Toiseksi ne voivat vahingoittaa terveyttä, kun joogin tulisi pyrkiä terveellisiin elämäntapoihin.

Kolmanneksi päihteet ovat alhaisinta mahdollista ravintoa tai ajanvietettä. Miltei kaikki maallinen ruoasta ihmisten mielentiloihin jaotellaan joogafilosofiassa kolmeen: sattvaan, rajasiin ja tamasiin.

Sattva on selkeyttä, rauhallisuutta, epäitsekästä oikeamielisyyttä – ja esimerkiksi ruokapöydässä terveellistä ja tuoretta. Rajas on intohimoa, innostusta, aikaansaavuutta itsekkäistä lähtökohdista. Rajas-ruokaa on kaikki hyvin tulinen tai hapan, hyvin suolainen tai makea, sekä piristävät kofeiinipitoiset juomat. Tamas on velttoutta, välinpitämättömyyttä, tietämättömyyttä – ja päihteitä sekä epäterveellistä, vaivatta valmistuvaa roskaruokaa. Joogin ihanne on elää sattvisesti: hän pyrkii karttamaan sitä mikä vahvistaa tamasia ja käyttämään rajasia välttämättömänä väliportaana tamasista sattvaan.

Neljänneksi päihteet vaikuttavat käyttäytymiseen ja itsekontrolliin. Alkoholin vaikutuksen alaisena toimii helposti toisin kuin selvin päin toimisi. Entä miten sukeltaa meditaatiossa mielen syvyyksiin, jos alkoholi on sumentanut sekä mielen että yleisen keskittymiskyvyn?

Mitä syvemmälle joogan maailmaan sukeltaa, sitä tyhjänpäiväisemmältä juominen alkaa tuntua. Jokainen hetki on kallisarvoinen mahdollisuus kasvaa ihmisenä, tilaisuus pitää hyvää huolta itsestä ja muista. Selvänä on helpoin tarttua näihin mahdollisuuksiin.

Lähteinä artikkelissa on käytetty klassikkoteoksia Yoga-sutra, Bhagavad Gita sekä Katha Upanishad.

teksti ja kuvat: natalia kisnanen