Kyse on todellakin päihdehuollosta ja päihdepolitiikasta, ei päihteettömyyspolitiikasta tai päihtettömyyshoidosta.
Kun vien autoni huoltoon, väsyneet vanhat öljyt vaihdetaan ja paikat tarkistetaan. Näin autoni taas jaksaa palvella, eikä se jätä minua taipaleelle. Samaan tapaan suomalainen päihteiden käyttäjäkin menee käymään suomalaisessa päihdehuollossa jaksaakseen taas juoda tai saadakseen neuvoja kohtuulliseen päihteiden väärinkäyttöön.
Minäkin olin aikoinaan alkoholi-nimisen hermostomyrkyn ja liuotinaineen vuoksi päihdehuoltomme kohtuukäytön kurssilla. Siitäpä tulikin mieleeni kysyä, missä viipyvät tupakoinnin tai heroiinin kohtuukäytön kurssit? Siinäpä hyvä esimerkki siitä, miten taitavia olemme huijaamaan itseämme!

Jos asiakasta hoitaa päihdehuolto tai päihdetyöntekijä, ei tarkoitus kai olekaan parantaa päihteiden väärinkäyttäjää. Hänhän vain päihdehuoltaa potilaita. Mistä siis löytyisi päihteettömyyshoitoa ja sitä tarjoavia päihteettömyystyöntekijöitä?  Itse laukkasin aikoinaan päihdeongelmani kanssa myös lääkäreillä ja psykologeilla. Näin jälkeenpäin voin todeta, että päihdeongelmani ratkaisemisen kannalta he hyötyivät enemmän minun rahoistani, kuin minä heidän avustaan.
Minulla ja lukuisilla ystävilläni on päihdehuoltomme entisinä asiakkaina omakohtainen näkökulma suomalaiseen päihdepolitiikkaan, päihdehuoltoon, päihdeoppaisiin ja päihdetyöntekijöihin. Tästä näkökulmasta katsoen toiminnan tavoitteena on todellakin päihteiden käytön edesauttaminen, ei päihteettömyys. Ehkä parempi nimitys toiminnalle olisi alkoholiteollisuuden huolto-organisaatio!
Osaan kyllä antaa arvoa uurastaville päihdetyöntekijöille. Nämähän on pantu lähes olemattomilla resursseilla lakaisemaan järkyttävää kansallista ongelmaamme maton alle. Eivät he voi kauhalla kauhoa, kun ovat itsekin vain lusikalla saaneet.
Suuri huijaus moninkertaistuu, kun päättäjät ovat yrittäneet täyttä ymmärrystä vailla päättää. Sitten tulee työntekijä, joka luulee parantavansa ja vielä lopuksi asiakas, joka luulee paranevansa. Kun asiakas toipuu jatkamaan ongelmallista käyttöään, mikään ei ole muuttunut. On vain käytetty kyseiset määrärahat loppuun. Voittajana tästäkin on selvinnyt vain ja ainoastaan markkinavoimat eli alkoholi- ja lääketeollisuus.

Yhteiskuntamme kirosana on raittius. Niinä kuuluisina raittiusaikoina raittius lähes raiskattiin paitsi sanana, myös toimintana. Itsekin hieman vieroksun raittiussanaan liitettyä määrettä, joka viittaa enemmänkin raamattuun, kuin suomalaiseen päihdepolitiikkaan.
Jos haluamme puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja odottaa todellisia tuloksia, on päihdepolitiikan ja päihdehuollon muutettava radikaalisti tavoitteitaan kohti päihteettömyyspolitiikkaa ja päihteettömyyshuoltoa. Sitten tarvitaan vielä päihteettömyystyöntekijöitä hoitamaan eli parantamaan, ei huoltamaan ja edesauttamaan päihdeongelmaisia ongelmissaan.
Päihdepolitiikkamme ongelma on todellakin asenteessa, sillä asenne tehtävän alussa määrittelee tehtävän lopputuloksen. On turhaa miettiä, miksi kansakuntaamme vaivaava järkyttävä päihdeongelma ei ota laantuakseen ja miksi emme saa päihdeongelmaamme kuriin. Ensin on syytä korjata asenne ja miettiä vasta sitten tehtävän lopputulosta. Asenne on minunkin aseeni.

Teksti: Janne Markus Jääskeläinen

Nuoret mainonnan uhreina
Sosiaali- ja terveysministeriö on huolissaan nuorten alkoholin käytöstä. Ministeriön asettama työryhmä selvittää parhaillaan ovatko 1.1.2008 voimaan astuneet alkoholimainontaa koskevat rajoitukset riittäviä, vai pitäisikö alkoholin mielikuvamainontaa rajoittaa. Ehkäpä sen voisi jopa kieltää kokonaan.
Rajoitukset määräävät, ettei alkoholia saa mainostaa televisiossa ennen iltayhdeksää, eikä lapsille sallituissa elokuvissa.
Työryhmä on jo koonnut kiistatonta EU-tason tutkimusnäyttöä siitä, että alkoholimainonta saa nuoret aloittamaan juomisen aikaisemmin kuin he muuten aloittaisivat. Lisäksi mainokset lisäävät jo aloittaneiden nuorten alkoholin kulutusta.
Kännikapinalliset muistuttivat, että mainonnan rajoittamisella on kansan tuki. 59 prosenttia suomalaisista tahtoisi kieltää alkoholin mielikuvamainonnan.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat
Vastapuolen ääntäkin kuultiin. Kaikki lisärajoitusten vastustajat edustivat joko alkoholin valmistajia tai myyjiä, mainostoimistoja tai alkoholiteollisuuden mainoseuroista hyötyviä medioita.
Rajoitusten vastustajien mielestä Suomesta ollaan tekemässä arabimaata, vaikka mielikuvamainonnan kielto seuraisi lähinnä Ranskan mallia.
MTV3:n Petra Wikströmin mielestä TV-ohjelmien taso laskee, jos alkoholiteollisuudelta saadut mainostulot tyrehtyvät. Murrosikäiset nostattivat pöydälle kysymyksen, onko kännäys Big Brotherissa ja Salatuissa elämissä sitä tasokasta TV-viihdettä. Ehkäpä mainontakielto tulisi ulottaa piilomainontaan asti!
– Jos mainonta kategorisoidaan pahaksi, otatteko te vastuun siitä, että hinta halpenee, kun muuta kilpailukeinoa ei enää ole? uhkaili Matti Heikkilä Nokian Panimosta.
Panimomiesten mielestä itsesääntely on riittävä keino nuoriin vetoavan mainonnan hillitsemiseksi. Tuoreen British Medical Associationin tutkimuksen mukaan ainakaan Iso-Britanniassa moinen itsesääntely ei kuitenkaan ole toiminut ollenkaan.
– Sinä päivänä kun alkoholipulloihin tulee varoite ”syöpäaktiivinen aine, sydämelle vaarallinen”, alan uskoa itsesääntelyynne. Muuten puheenne on kärpäsen surinaa, napautti lääkäri Mikko Vienonen, pitkän linjan WHO-mies ja Pohjoisen ulottuvuuden sosiaali- ja terveysalan kumppanuusohjelman koordinaattori.
Alkoholimainonnan rajoituksia selvittävän työryhmän tulee saada selvitys valmiiksi toukokuun loppuun mennessä.

Pukkeja kaalimaan vartijoina?
Alkoholimainonnan rajoituksia selvittävässä työryhmässä on ollut mukana tähän mennessä viisitoista jäsentä.
Mukana ovat muun muassa Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton toimitusjohtaja Tero Kallio, Alkon johtaja Maritta Iso-Aho, sekä Tarja Uitto Suomen Alkoholijuomakauppayhdistyksestä.
Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Osmo Laine on työryhmässä muistuttamassa, että hänen yhdistyksensä on mainosrajoituksia vastaan. Mikäli Viestinnän Keskusliiton johtaja Satu Kangas on samaa mieltä kuin isojen mediatalojen omistajat, hänkin työskentelee työryhmässä mainosrajoituksia vastaan.
Työryhmän nykyinen puheenjohtaja Vesa Rantahalvari on peruspalveluministeri Paula Risikon nykyinen valtiosihteeri – ja entinen Elinkeinoelämän keskusliiton lobbari.
Työryhmän jäsenet on valinnut ministeri Risikko.

Teksti: Natalia Laurila

Pienet lapset ovat kodin ilo ja kansakunnan toivo. Lasten kasvaessa kasvavat myös huolet. Yhä useampi nuori näyttää putoavan kelkasta erityisesti alkoholin vuoksi. Yhden nuoren syrjäytyminen merkitsee yksilölle ja yhteisölle suurta tragediaa ja yhteiskunnalle 700.000-2 miljoonan euron rahallista menetystä.

Perustuslain mukaan väestön terveyden edistäminen kuuluu julkiselle vallalle. Kiristynyt taloustilanne vaatii priorisointia. Monet poliittiset valinnat kielivät välinpitämättömyyden lisääntymisestä. Heikompiosaisiin kohdistuvat leikkaukset kertovat siitä, että on uskaltauduttu kysymään: ”Kannattaako putoamista ehkäistä yhteiskunnan turvatoimilla – Pitäisivät paremmin kiinni kelkasta, oma vikansa!” Näin olemme hiljaa hyväksymässä tuhansien nuorten syrjäytymisen ja työikäisten ennenaikaisen kuoleman.
Poliittisesti vastakkain ovat aikuisten vapaus saada alkoholia rajoituksetta ja lasten tulevaisuus. Niin kauan kuin alkoholin käyttö nähdään ihailtavana vapauden merkkinä, ei lasten hyvinvoinnin edistämiselle löydy poliittista tahtoa. Kun alkoholista ei osata puhua neutraalisti julkisilla tai yksityisillä areenoilla, ei lasten terveysvalistamisella ole merkittävää tehoa.
Kun me emme itse näytä olevan kiinnostuneita lapsista, jätämme lapsemme alkoholiteollisuuden susille. Elinkeinoelämä toimii voittoa tuottavien periaatteittensa mukaisesti, eivätkä sen edut ole yhtäläiset kansanterveystavoitteiden kanssa.

Suomen valtio tarjosi sotilailleen ilmaiset tupakat. Niinpä sodan jälkeen yli 80 % suomalaismiehistä tupakoi. Tupakkavalistuksella, vieroitusohjelmilla, markkinoinnin rajoittamisella ja lainsäädännöllä tupakkateollisuus on joutunut alistumaan lainsäädännöllisiin rajoituksiin. Ainakin 1970-luvulle saakka tupakoitsijalla katsottiin olevan oikeus altistaa itsensä, perheensä, työyhteisönsä ja kanssamatkustajansa tupakansavulle ja taudeille. Nykyisin ihmiset ovat enimmäkseen tyytyväisiä tupakointirajoituksiin ja tuhannet ihmiset ovat säästyneet tupakkataudeilta ja -kuolemilta. Kukaan vastuullinen toimija ei enää ottaisi tupakkateollisuutta sponsorikseen. Jokainen tietää, että tupakka tappaa, haisee, maksaa ja altistaa.
Nyt alkoholiteollisuutta uhkaa sama kohtalo kuin tupakkateollisuutta. Alkoholi on todettu vahvasti syöpävaaralliseksi aineeksi, josta tulisi varoittaa käyttäjää. Alkoholin käyttö on noussut sekä suomalaisten työikäisten miesten että naisten suurimmaksi kuolinsyyksi. Tästä huolimatta elämme alkoholiasenteissa tupakkaepidemiaan verrattuna vielä sinisilmäistä 1950-lukua. Ajattelemme, että alkoholin käyttö on yksityisasia ja nuorten juomiselle ei mahda mitään.

Välttääkseen tiukat lainsäädännön ja markkinoinnin rajoitukset alkoholiteollisuus kiirehtii puhdistamaan imagoaan naamioitumalla hyväntekijäksi rahoittamalla urheilutoimintaa, nuorisotyötä ja nyt myös ehkäisevää päihdetyötä.
Nyt Suomen alkoholiteollisuus on valmistelemassa päihdeopetusmateriaalia kouluille. Punahilkan vaatteissa susikin näyttää sopivalta kumppanilta neuvottelupöydissä ja opettajan kateederilla.
Teollisuuden viestintä voi ensilukemalta näyttää ihan hyvältä. Vasta paneutumalla asiaan huomaa, että suden iso kuono pilkistää punaisen hilkan alta: ”Kännissä olet ääliö” tai ”K18” ja alkoholin mielikuvamarkkinointi vahvistavat mielikuvaa:

Alkoholin käyttö on keskeinen osa hyvää elämää, joka  lisää mielihyvää ja sosiaalista menestystä
Alkoholijuomien vapaa saatavuus ja rajoittamaton juominen ovat ihmisen perusoikeuksia, joita ei pidä rajoittaa
Ihminen on itse vastuussa siitä, että hän osaa käyttää alkoholia hallitusti. Teollisuuden ja kaupan ei tarvitse vastata tuotteen aiheuttamista haitoista
Alkoholiala on vastuullinen toimija ja merkittävä kansallinen/kansainvälinen työnantaja ja rahoittaja, joten se ansaitsee oikeuden olla mukana kaikessa päätöksenteossa

Viestit ovat varsin samat kuin mitä tupakkateollisuudella oli. Ero on siinä, että kun silmät avautuivat, kansalaiset, kansalaisjärjestöt ja ammattilaiset alkoivat lukea viesteistä rivien välit. Syntyi poliittista painetta muuttaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä. Vähitellen ovat myös WHO ja EU lähteneet rajoittamaan tupakka-alaa lainsäädännöllä ja kansanterveysohjelmilla.

Katso oman lapsesi/lapsenlapsesi päiväkotiryhmää tai koululuokkaa. Antaisitko kolmanneksen tästä joukosta altistua tappavalle taudille? Jos et, ala vaikuttaa! Kuuntele, osaatko itse puhua alkoholista neutraalisti.  Seuraa mediaa ja kiinnitä päättäjien huomio alkoholin käyttöä ihannoivaan viestintään. Toimi omassa ympäristössäsi lasten ja nuorten turvallisuuden lisäämiseksi.

Pahaa tapahtuu silloin, kun hyvät ihmiset ovat hiljaa!

Teksti: Ritva Kuusisto

Monet alkoholimainokset on suunnattu suoraan nuorisolle ja jopa alaikäisille. Television alkoholimainokset on rajoitettu alkamaan kello 21 jälkeen, mutta suurin osa nuorista silti altistuu alkoholimainonnalle. Suositut sarjat alkavat illalla, ja niiden sponsoreina ja mainoskatkoilla näkyy alkoholimerkkejä. Mainonta ei myöskään rajoitu pelkästään televisioon vaan sitä nähdään myös lehdissä, Internetissä ja katukuvassa. Alkoholimainoksissa ei saisi näyttää alaikäisiä, mutta varsinkin nuorille suunnattujen juomien mainoksissa käytetään erittäin nuoria näyttelijöitä, jotka saattavat näyttää alaikäisiltä. Mainokset edustavat nuorisolle ominaista huoletonta ajatusmaailmaa, elämäntapaa ja käyttäytymistä. Ne myös luovat mielikuvan, jossa alkoholi liittyy olennaisesti juhlimiseen, rentoutumiseen ja muuhun vapaa-ajan viettoon. Tämä ajatusmaailma on siirtymässä yhä useammalle; monen nuoren viikonloppuihin ja juhlaan kuuluu alkoholi ja päihtyminen, ja alkoholijuomia valmistetaankin myös ”nuorison makuun”, esimerkiksi alkoholipitoisina energiajuomina ja makeina siidereinä.

Alkoholi ja juominen ovat siis hiljalleen liittyneet osaksi nuorison elämäntapaa. Alkoholimainosten käyttämät kuvat rennoista ja trendikkäistä ihmisistä tuovat paineita, jolloin ratkaisuksi mielletään mainostettava tuote. Nuoret haluavat olla sosiaalisesti menestyneitä ja tyylikkäitä, ja mainokset antavat vastaukseksi alkoholin. Esimerkiksi Hartwallin Upcider-siiderin mainokset ovat selvästi kohdistettu nuorisolle. Niissä näytetään nuorten juhlimista ja vapaa-ajan viettoa siideriä juoden. Hartwallin lonkeromainokset taas käyttävät nuorten puhekieltä ja sanastoa hyväkseen. Busseissa, metroasemilla ja kaduilla näkyvissä mainoksissa on iskulauseita, kuten: ”Vattuako siinä tuijotat?” tai ”Ihan vatun hyvä lonkero”. Mainoksien mukana nuoret ovat tietoisempia alkoholimerkeistä, -laaduista sekä -tuotteista. Juomista tulee trendikkäitä ja niille syntyy tietty imago, jonka perusteella niitä ostetaan.

Jutun on kirjoittanut 9. luokkalainen Ella Eilola, joka oli TET-harjoittelussa Raittiuden Ystävät ry:ssä.
Kuva: Anki Pulliainen

Viime vuosina Suomessa on tapahtunut sekä myönteistä kehitystä, että hyvin huolestuttavia asioita. Myönteistä on mm, että raittiuden edistäminen on myötätuulessa, raittiiden nuorten osuus on kasvanut ja tipatonta tammikuuta viettää yhä useampi aikuinen. Aikuisten kulttuurissa on myös tapahtunut myönteistä kehitystä. Terveyskysymykset (ravinto, liikunta, lepo, päihteiden käyttö, ja käytön vähentäminen, raittius jne.) kiinnostavat oikeasti ihmisiä.

Sitten kielteiset asiat, jotka ovat massiivisia. Alkoholi on 2000-luvulla noussut työikäisten miesten ohella myös työikäisten naisten yleisimmäksi kuolinsyyksi. Vuonna 2007 työikäisten alkoholikuolemien määrä kasvoi edellisestä vuodesta 8,6 prosenttia (Tilastokeskus). Työterveyslaitoksen mukaan työssä käyvistä 25–34-v. miehistä 63 % on alkoholin riskikäyttäjiä. Saman ikäryhmän työssä käyvistä naisista riskikäyttäjiä on 30 %. Tilanne ei ole läheskään näin huolestuttava useimmissa maissa. Perinteisten ns. viinimaiden alkoholin kulutus on pitkään ollut laskussa. Suomi onkin jo ohittanut Ranskan kulutustason ja mennyt myös Pohjolan aiemman ykkösen eli Tanskan ohitse.

Alkoholi on vallannut keskeisen näkyvän ja myönteisen aseman kulttuurissamme. Se ikään kuin kuuluu asiaan, paikassa kuin paikassa, melkein missä tahansa tilaisuudessa tai tapahtumassa. Laajalle, joka paikkaan ulottuvan mainonnan ja markkinoinnin avulla alkoholielinkeino on läsnä. Eikä tässä pelissä pelimerkit ole yhtä pieniä kuin millä raittiusyhdistykset pelaavat. Hyvä esimerkki vallitsevasta tilanteesta tuli huhtikuussa, kun Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton Kännissä olet ääliö –kampanja sai Vuoden terveysteko –tunnustuksen.

Palkinnon myötä Panimoliitto on nostettu ehkäisevän päihdetyön toimijaksi, vakuuttavaksi valistajaksi yleisen mielipiteen ja päättäjien silmissä. Panimoliiton kampanja on kuitenkin vastuullisuuden kaapuun naamioitua myynnin edistämistä. Tällaisessa viestinnässä voidaan käyttää sisältöjä, jotka tuotemainonnassa olisivat kiellettyjä. Lisäksi kampanjalla tavoitellaan yrityskuvan kirkastamista ja legitimaatiota osallistua politiikkaan - pyrkimystä välttää tupakkateollisuuden kohtalo.

Kuluvan vuoden alkupuolella EU:n komission asettama Euroopan Alkoholi- ja Terveysfoorumin tiederyhmä osoitti, että alkoholin markkinointi lisää todennäköisyyttä, että nuoret aloittavat alkoholin käytön. Lisäksi mainonnan vaikutuksesta nuoret juovat enemmän alkoholia kun he ovat kerran aloittaneet.

Näen, että tämänhetkisessä mainonnassa ei noudateta alkoholilakia. On selvää, että mainonta ulottuu lapsiin, ja se kohdistuu voimakkaasti nuoriin. Lisäksi mainonta korostaa alkoholin sosiaalisuutta ja sen yhtymistä huumoriin. Lisäksi katukuvassa ja mm. netissä on selkeästi lainvastaista mainontaa eli mainontaa, jossa alkoholi yhdistetään esim. menestykseen ja seksuaalisuuteen.

Teksti: Tom Anthoni (Toiminnanjohtaja, Raittiuden Ystävät)

”Liiketoiminnalle myönteisten mielipiteiden luominen ja viranomaisten, poliitikkojen ja muiden avainsidosryhmien varustaminen tarvittavilla tiedoilla on usein olennainen haaste, jonka käsittely vaatii paljon aikaa ja resursseja. Yhteiskunnassa vaikuttaminen ja yhteiskuntaviestintä ovat pitkäjänteistä toimintaa. Eurofacts toimii tässä organisaatiosi apuna, suunnittelee ja kehittää yhteiskuntasuhteitasi. Tunnemme päätöksentekomenetelmät sekä kansallisella että EU-tasolla. Tiedämme, miten virkamiesten ja poliitikkojen kanssa tulee toimia.”
Tarja Valde-Brown matkustaa tiuhaan Turun ja Helsingin välillä. Hän on lobbausfirma Eurofactsin toimitusjohtaja. Ylle kirjatun liikeideansa mukaisesti Eurofacts on puurtanut 20 vuotta mm. perheyrittäjien, tele- ja tietoliikenteen sekä energiateollisuuden asialla.
Ja välillä alkoholiteollisuudenkin.

Mitä lobbari oikein tekee?
– Totista työtä, Valde-Brown naurahtaa.
– Päättäjät tarvitsevat päätöksentekoa silmälläpitäen mahdollisimman monipuolisen kuvan eri taustatekijöistä. Me tuomme asioita esille meidät työllistäneen tahon näkökulmasta.
Miten tämä käytännössä tapahtuu?
– Lobbarissa yhdistyvät neuvonantaja, toimittaja ja konsultti. Yksi ihminen ei välttämättä tee kaikkea, vaan meillä on monenlaisia ihmisiä töissä, Valde-Brown selventää.
Miten kommentoimme terveysnäkökulmaa?
Hyvä lobbari seuraa yhteiskunnallista keskustelua asiakkaansa näkökulmasta ja osallistuu siihen itsekin. Joskus hän myös tapaa päättäjiä tai järjestää heille ohjelmaa siinä toivossa, että saa samalla rasvatuksi päätöksenteon rattaita. Lobbari ei välttämättä ole asiakkaansa ”puolella”; neutraalius on itse asiassa etu.
– Se, että olemme ulkopuolisia, tuo asiakkaallemme lisänäkökulmia. Esimerkiksi alkoholiteollisuuden alan toimijalle ei välttämättä tulisi mieleen pohtia asioita terveysnäkökulmasta. Me ehdotamme, että mietitäänpäs sitäkin, että tällaisiakin asioita päätöksentekijät saattavat ajatella, Tarja Valde-Brown kertoo.
Lobbausta eivät harjoita vain Eurofactsin kaltaisten yritysten työntekijät. Moni yritys tai järjestö ei katso tarvitsevansa ulkopuolisia lobbareita, koska sen omat työntekijät keskittyvät lobbaukseen. Tämä lehti on osa Raittiuden Ystävien yhteiskunnallista vaikuttamistyötä – siis lobbausta.
Onko puolueettomuutta olemassa?
Lobbari tuntee onnistumisen iloa, kun päättäjät tai yleinen mielipide huomioivat asian, jota lobbarin asiakas on pitänyt tärkeänä.
Vaan entä jos onnistumisen sivuvaikutukset rappeuttavat kansanterveyttä?
Pakko kysyä, Tarja Valde-Brown. Kun katsot alkoholiongelmien pahenemista Suomessa, tunnetko koskaan, että Eurofactsilla olisi jotain tekemistä asian kanssa?
– Alkoholin terveysvaikutukset ja syrjäytyminen ovat erittäin tärkeitä asioita, jotka on otettava huomioon, kun päätöksiä tehdään. Tätäkään asiaa ei kuitenkaan pidä katsoa yksisilmäisesti vaan kokonaisuutena. Minun työni on tarjota päätöksentekijöille informaatiota yhdestä näkökulmasta.
– Ja kuinka puolueettomasti asiaa voi yleensä tarkastella? Valde-Brown kysyy.
Lobbaus muistuttaa journalismia siinä, ettei puolueetonta artikkelia kenties olekaan. Toimittajan omat näkemykset vaikuttavat väkisinkin tekstiin, tiedostipa hän niitä tai ei. On oikeastaan helpointa valita tietoisesti puolensa.
Mutta mitä sanoo omatunto alkoholiteollisuuden puolen ottamisesta? Lääkärien mukaanhan alkoholi ei ole mikä tahansa myyntituote vaan hermomyrkky.
– En ole lääkäri. En pysty ottamaan kantaa siihen, vaan yritän pysyä yhteiskunnallisen vaikuttamisen asiantuntijana. Lääkäreilläkin on sitä paitsi hyvin erilaisia mielipiteitä.

Kukaan ei lobbaa vakaumustaan vastaan
Omatunnosta puheen ollen. Eurofactsissa on 10 työntekijää, minkä lisäksi joukko asiantuntijoita tekee firmalle tilapäistöitä.
– Jos työntekijä ei oman vakaumuksensa takia halua jotakin asiaa hoitaa, hän ei missään tapauksessa joudu niin tekemäänkään, Tarja Valde-Brown kertoo.
Millainen asiakas olisi Valde-Brownille itselleen liikaa?
– Tupakkateollisuudelle en itse varmaan tekisi töitä. Ehkä korkeintaan, jos se haluaisi olla osana yhteiskunnallista kampanjaa, jossa haluttaisiin tuoda esille tupakoinnin vaarallisuus.
Eurofacts seuraa kansainvälistä code of contact -säännöstöä, eettistä ohjeistusta lobbareille. Sen mukaan lobbari muun muassa nojaa lausuntonsa faktatietoihin ja ilmoittaa päättäjille aina mitä tahoa hän edustaa.
– Päättäjillä on kova kiire, ja ilman lobbausta he olisivat paljon yksipuolisemman tiedon varassa. Meidän tehtävämme on antaa rehellistä informaatiota, Valde-Brown summaa.

Toisinajattelija oli tiukkapipo
Suomi sai 1994 uuden liberaalin alkoholilain. Siihen tyytymätön Leea Hiltunen sai sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä todistaa, kuinka talousargumentit ajoivat sosiaali- ja terveyspoliittisten argumenttien ylitse. Päivittäistavarakaupan ja alkoholiteollisuuden näkökantoja nosti taustalla taitavasti esiin muun muassa lobbausfirma Eurofacts.
Suomi ennen joulukuun 1994 uutta alkoholilakia: Alkolla oli yksinoikeus alkoholijuomien maahantuontiin, maastavientiin ja keskiolutta lukuun ottamatta vähittäismyyntiin Suomessa. Alko jakoi alkoholin anniskelu- ja valmistusluvat ja määräsi juomien hinnat. Alkoholia ei saanut mainostaa lainkaan.
Liittyminen ETA:an, Euroopan talousalueeseen, toi muutospaineita. Monessa muussa maassa ETA:n käynnistämät alkoholipoliittiset muutokset olivat kuitenkin maltillisempia kuin Suomessa.
Kristillisdemokraattien entisen kansanedustajan Leea Hiltusen mielestä taloudelliset argumentit ajoivat sosiaali- ja terveysargumenttien yli, kun alkoholilakia muutettiin.
– Sosiaali- ja terveysnäkökulmasta ei todellakaan haluttu asiaa käsitellä. Katsottiin, että se, mitä valtio on tehnyt, on riittävää, kun myynnin tuotosta hippusia menee terveydenhuoltoon, Hiltunen muistelee.
Raumalaisrouva oli sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, kun asiaa käsiteltiin, ja suruissaan lopputuloksesta.
– Kaiken kaikkiaan ilmapiiri oli valiokunnassa vahvasti liberaalia alkoholipolitiikkaa tukeva. Yleisesti koin siten, että haluttiin miellyttää elinkeinoelämän edustajia ja liberaalisti ajattelevia äänestäjiä. Uudistusten kritisoiminen ja tiukemman alkoholipolitiikan puolesta puhuminen leimattiin vanhoilliseksi ja tiukkapipoiseksi ajatteluksi, jolla ei olisi kansan kannatusta, Hiltunen sanoo.

Synkkä ennustus osui nappiin
Leea Hiltunen oli muun muassa erikoissairaanhoitaja ja sairaanhoidon opettaja, ennen kuin hänet valittiin kansanedustajaksi. Hänestä tuntui 1994 uskomattomalta, miten sinisilmäisesti mainonnan vapautta ja alkoholin saatavuuden lisäämistä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa puolustettiin.
– Joskus kävi mielessä ajatus, että syyllistettiin kansalaiset, jotka eivät osaa käyttää ”oikein” alkoholia. Ikään kuin kyseiset ihmiset olisivat jo menetettyjä, toisen luokan kansalaisia ja itse ”sairautensa” aiheuttaneet. Täysraittiudesta puhuminen tyrmättiin astetta voimakkaimmin argumentein, Hiltunen toteaa.
Ajankuvaksi käy vaikkapa ote Liberaalisen kansanpuolueen Tuulikki Ukkolan puheenvuorosta eduskunnan täysistunnossa toukokuussa 1994:
”Ed. Ihamäki muistaakseni sanoi aikaisemmassa vastauspuheenvuorossaan, että alkoholi tappaa 1 500 ihmistä vuodessa, tupakka 7 000 vuodessa. Suola tappaa myös 10 000 ihmistä vuodessa. Milloin suola kielletään? Milloin kielletään alkoholi? Tällainen terveysterrorismi on jotakin sellaista, mitä minä en olisi uskonut kuulevani eduskunnassa. Tämä antaa ihmisille kuvan siitä, että jos te noudatatte sitä, mitä me nyt sanomme, te saatte iankaikkisen elämän, te ette kuole koskaan, te ette sairastu koskaan. Jokainen meistä tietää, että kuolema tulee ennemmin tai myöhemmin, yrittipä elää miten terveesti tahansa.”
Epäilemättä me kaikki kuolemme. Myös Leea Hiltunen ennusti 1994 oikein:
”Alkoholihaitat ovat sitä suuremmat, mitä korkeampi on alkoholin kokonaiskulutus. Saatavuuden ja markkinoinnin lisäys kasvattaa kulutusta.”
”Alkoholijuomien saatavuuden ja mainonnan lisääminen eivät palvele kansanterveydellisiä tavoitteita tai korjaa ns. olutkulttuurin haittoja. Päinvastoin on odotettavissa, että tehdyt muutokset yhdessä synnyttävät vain uusia haittoja, sillä valiokunnan esittämien kauniiden ja hyvien periaatteiden käytännön toteutumiselle ja valvonnalle ei ole mitään takeita.”

Tehokkaasti kulissien takana
Lobbausfirma Eurofacts oli omalta osaltaan vaikuttamassa tapahtumien kulkuun. Eurofactsin asiakkaita olivat tuolloin muun muassa Päivittäistavarakauppa ry ja Marli sekä joitakin yksityisiä alkoholijuomateollisuuden edustajia.
Eurofacts viihtyy taustalla. Leea Hiltunenkaan ei kuullut Eurofactsin nimeä, mutta hänellä kävi 1994 kyllä mielessä, kuinka järjestelmällistä taustalla tuntunut lobbaus oikein oli.
– Näitä mietin, kun kuuntelin puheenvuoroja sekä salissa että valiokunnassa. Paljonhan puheenvuoroissa käytetään yleensäkin silloin ja varmaan edelleenkin eri asiantuntijoiden sanomaa.
– Ja olimmehan toki Alkon vieraina ryhmänä, ja eduskunnassa vieraili eri tahojen asiantuntijoita, samoin kuin kirjeitä tuli.
Toisinajattelijoita ei ollut tarpeeksi muutosten estämiseen. Silti heitä riitti yli puoluerajojen.
Esimerkiksi Vasemmistoliiton Outi Ojala ihmetteli ääneen Suomen suorittamaa vauhdikasta täyskäännöstä. Kun nimittäin Suomi neuvotteli EU-jäsenyydestään, oli eräänä neuvottelutavoitteena, että terveyspoliittisista syistä Suomi saisi säilyttää alkoholin vähittäismyyntimonopolin. Tavoite saavutettiin neuvotteluissa, mutta saavutetusta edusta ei kauan pidetty kiinni.
Miksei?
Kun alkoholilaki oli menossa läpi joulukuussa 1994, Ojala totesi eduskunnan täysistunnossa: ”– sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tuntui välillä, että muut kuin sosiaali- ja terveyspoliittiset syyt olivat pääsijalla silloin, kun kosketeltiin mainontaa ja eräiltä osin myös elinkeinotoimintaa.”

Artikkelin pohjana on käytetty eduskunnan täysistuntojen sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan pöytäkirjoja vuodelta 1994.

Teksti: Natalia Laurila

Markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan, kirjoittavat Ritva Kuusisto ja Anki Pulliainen.

Lapsi osana yhteisöä

Lapsi seuraa tarkasti hänelle tärkeiden ihmisten valintoja ja imee merkityksiä ympäristöstään. Niistä hän rakentaa tulkintoja siitä, millainen ihmisen tulee olla ja miten elämää kannattaa elää.

Lapsi työstää oppimistaan keskittyneen leikin avulla. Leikki tuottaa iloa, mutta se on myös välttämätöntä elämäntaitojen ja mielenterveyden kannalta. Perinteisesti lapsen leikki on saanut aineksensa aikuisen työn seuraamisesta, mutta nykyisin työ on siirtynyt pois lapsen näkyviltä.

Kotiviihteen aiheuttama taustahäly ja perheen vapaa-ajan käyttäminen kuluttamiseen ovat heikentäneet keskittyneen leikin asemaa. Kun leikki vaarantuu, lapsen kriittinen ajattelu ja aloitteellisuus jäävät heikoiksi ja median vaikutus vahvistuu. Nyt on havahduttu pohtimaan, millaisia kansalaisia markkinahuuhtelussa kasvaa.

Markkinat ovat oivaltaneet leikin ja lelujen arvon. Esimerkiksi elokuvateollisuus panostaa lapsille suunnattujen filmien oheismarkkinointiin. Elokuvien hahmoleluilla lapset kuitenkin vain lähinnä toistelevat näkemäänsä. Tällaisen leikin jälkeen lapsi odottaa kyllästyneenä muiden keksivän hänelle jotain uutta tekemistä.

Perhe on keskeinen kulutusyksikkö. Lapset ja nuoret vaikuttavat kulutuspäätöksiin toivomalla ja kinuamalla. He tekevät myös omia ostospäätöksiään. Mitä enemmän lapsi altistuu mainoksille, sitä enemmän kinuaminen tutkimusten mukaan lisääntyy.

Kuluttamisen paine näyttää tekevän ihmisistä vähemmän tyytyväisiä. Kasvuikäisille se aiheuttaa jopa ahdistusta ja masennusta. On myös todettu, että kulutuskeskeisyys vähentää lapsen anteliaisuutta ja vastuuta ympäristöstä.

Pienituloisissa ja alhaisen koulutustason perheissä uskotaan Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan vankimmin siihen, että raha ja ostaminen auttavat pahaan oloon. Juuri nämä perheet viettävät eniten aikaa ostosparatiiseissa. Kun mankuvat lapset raastavat turhautuneiden vanhempiensa hermoja, ostaminen voi tuntua nopeimmalta pelastukselta.

Lastentarviketeollisuus rakentuu halulle antaa lapselle parasta. Se, mitä lapsi todella valitsisi, ei kuitenkaan aina ole ostettavissa. Hienot lastenhoitovälineet voivat hetkellisesti helpottaa aikuista, mutta lapsen kannalta ne ovat usein varkaita, sillä ne vähentävät aikuisen sylin ja vuorovaikutuksen käyttöä.

Erityinen riskituote on äidinmaidonkorvike, jonka markkinointi on kätketty tutkimusrahoituksen ja sponsoroinnin taakse. Puutteellisesti imetyksen ohjaukseen koulutettu terveydenhuoltohenkilöstö antaa vauvoille korvikemaitoa jo synnytyssairaalassa. Näin vanhemmat oppivat jo ensi päivinä, että lapsi tarvitsee jotain, jota he eivät pysty tarjoamaan.

Markkinoinnissa hyödynnetään lapsen kehityksen herkkyyskausia. Jo puolivuotias tunnistaa tuotemerkkejä. Näin lapselle rakentuu vaivihkaa mieltymyksiä, joita vanhemmat saattavat pitää lapsen omina valintoina. Myös aikuisten mainokset pyritään tekemään lapsia ja nuoria kiinnostaviksi.

Suomalaisessa tutkimuksessa jo viides- ja kuudesluokkalaiset lukivat itsensä nuoriin kuuluviksi ja siten esimerkiksi aikuisille tarkoitettujen virvoitusjuomamainosten kohdeyleisöksi.

Nuorille suunnatuissa mainoksissa ja viihteen sponsoroinnissa vedotaan uskallukseen toimia kasvattajien odotusten vastaisesti. Viitteet seksiin, väkivaltaan, epäterveelliseen ruokaan, tupakointiin ja päihteisiin valjastetaan edistämään tuotteen myyntiä.

Erityisen huolestuneita Suomessa ollaan nuorten juomisesta. Laki kieltää alkoholin mainonnan alaikäisille. Kuitenkin lapset ja nuoret altistuvat jatkuvasti alkoholin lehti-, tv- ja radiomainonnalle. Helsinkiläisten koulujen ja päiväkotien edessä olevilla ulkomainospaikoilla mainostetaan näkyvästi alkoholia.

Alkoholimainonnan monimuotoisuus ja näkyvyys viestittävät lapsille ja nuorille, että alkoholilla ja mielihyvällä on vahva yhteys. Kansainväliset tutkimukset osoittavat selvästi, että alkoholin markkinointi lisää juuri nuorten juomista.

Mainokset ja markkinointi tunkeutuvat tiloista yksityisimpään, ihmismieleen, joka on lapsilla ja nuorilla erityisen altis vaikutuksille. Vielä 1970-luvulla keskusteltiin oikeudesta olla ottamatta vastaan viestintää. Nyt kaupallisen viestinnän sananvapaus on vahva. Yritykset ovat hankkineet itselleen ihmisoikeuksia vastaavia oikeuksia. Samalla ne ovat alkaneet vaatia yhä voimakkaammin näiden oikeuksien kieltämistä ihmisiltä.

Suomalainen ostovoima on länsieurooppalaisissa vertailuissa heikko. Kuitenkin meitä kehotetaan ostamaan ja kuluttamaan, jotta talouden pyörät pysyvät pyörimässä. Tämä viestittää, että osallistuminen tapahtuu ennen kaikkea kuluttamisen ja ostamisen kautta.

Kansantalouden tilanne ei kerro hyvinvoinnista. Robert F. Kennedy totesi viisaasti, että bruttokansantuote mittaa kaikkea paitsi sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen. Kulutuskeskeisyyden vähentäminen parantaisi ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointia.

Jokainen aikuinen voi vaikuttaa tulevaisuuteen paitsi omalla esimerkillään myös suojelemalla lasten ja nuorten kasvurauhaa. Tämä edellyttää myös nykyisen lainsäädännön kehittämistä. Lapsi on liian arvokas markkinoiden pelimerkiksi. Siksi markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan.

Ritva Kuusisto
Anki Pulliainen
Kirjoittajat ovat Raittiuden Ystävät ry:n suunnittelijoita.

Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikka -kirjan siivittämänä eduskunta aloitti jo 1960-luvulla lasten päivähoitolain ja kansanterveyslain käsittelyn. Näiden lakien mukaisesti kunnat saivat hyvin yksityiskohtaista ohjausta ja rahoitusta laajojen palvelujen toteuttamiseen. Kuntien itsemääräämisoikeus alkoi kuitenkin vahvistua ns. normien purun ja uuden valtionosuussäännöstön myötä. Tästä noin kymmenen vuoden kuluttua todettiin, että laajentuneet kuntien tehtävät edellyttävätkin enemmän veronmaksajia palvelurakenteen hoitamiseksi.

Palvelurakenteen tehokas hoito puolestaan edellyttää reagointia toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin, joka näkyy herkästi esimerkiksi lasten päivähoidossa ja kouluissa. Kun tähän liitetään vielä tärkeämmän kasvuympäristön eli lapsen kodin kohdalla tapahtuvat asunnon vaihto- ja uusperheasiat on esitetty huoli siitä, että osa lapsista joutuu kohtaamaan hyvin paljon tilapäisyyttä.

Raittiusyhdistyksistä monet ovat jo 100-vuotiaiden kerhossa ja tietävät mitä vakiintuneisuuteen ja pitkäjänteisyyteen kuuluu. Voisiko tälle raittiusyhdistysten piirteelle ollakin sosiaalinen tilaus? Toisaalta perheissä ja kunnissa on meneillään niin paljon muutosta, että voi esiintyä myös odotuksia, että raittiusyhdistykset kanssa.

Siinäpä kysymys! Me voimme ottaa jatkuvuuden ja tilapäisyyden ristiriidan pohdintojen teemaksi. On nimittäin mahdollista, että osa yksilöistä ja perheistä elää jo tuossa ”tilapäisyyden” maailmassa niin, ettei heihin saa yhteyttä jatkuvuutta ja pysyvyyttä arvostavin toimintamuodoin. Juuri nämä toimintamuodot saattavat osalle väestä taas olla tervetullut vastakohta työn ja arjen pyöritykselle.

Jaakko Nikula, Raittiuden Ystävät ry:n puheenjohtaja