www.raitis.fi
Kansalaistoimintaa terveen suomalaisen yhteiskunnan puolesta

Raittiustyöllä kansaterveyttä ja –taloutta vahvistavan Raittiuden Ystävät ry:n toiminnanjohtajan tehtävään etsitään järjestötyöhön perehtynyttä ja toiminnan kehittämisestä kiinnostunutta, soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä.

Toiminnanjohtajan tehtävän keskeisiä osa-alueita ovat mm.:

• hankkeiden valmistelu, toteutus ja raportointi,
• järjestön sisäinen ja ulkoinen viestintä,
• kansallinen ja kansainvälinen verkostoituminen sekä yhteistyömahdollisuuksien käyttöönotto ja ylläpito,
• järjestöhallinnon valmistelu-, esittely-, sihteeri- ja toteutustehtävät.

Raittiuden Ystävät ry:n hallitukselle osoitetut kirjalliset hakemukset, joihin on liitetty ansioluettelo ja palkkatoivomus, pyydetään lähettämään 15.2.2012 mennessä varapuheenjohtaja Eila Iivarille os. Salpakankaantie 18 A 18, 15860 Hollola, puh. (03) 780 3632, sp. eilaiivari@luukku.com

Valinnan vahvistaminen edellyttää, että valittu esittää 14 vrk:n kuluessa valintapäätöksestä tiedon saatuaan hyväksyttävän lääkärintodistuksen soveltuvuudestaan tehtävään. Tehtävään liittyy koeaika.

Hakemuksia ei palauteta.

RAITTIUDEN YSTÄVÄT RY:N HALLITUS

- Isovanhempien merkittävästä roolista lapselle

Muusi on kumman vetistä, ja itse tehdyt lihapullat ihmetyttävät. Mansikkahillo on liian epäilyttävää syötäväksi. Siinähän on kokonaisia mansikoita!

Pekka Leinonen on antanut tunnustusta lapsenlapsilleen vitsikkäillä todistuksilla. Nyt hän on vuorostaan saanut ylistystä.

Maijaliisa Dieckmannin kirjoittama pakina kertoo isovanhempien luona kyläilevistä lapsenlapsista,  jotka pelaavat koko yön tietokonepelejä karkkia syöden ja limua juoden ja toteavat lähtiessään vierailun olleen ”ihan mielettömän kiva”.

Pakinassa tilanne voi olla liioiteltu, mutta varmasti siihen voi moni isovanhempi osaltaan samaistua. Kasvatustavat ja ympäristö muuttuvat nykyään niin nopeasti, että sukupolvien välinen ero on entistä suurempi. Toisaalta Isovanhemmat Ry:n puheenjohtaja Pekka Leinonen kertoo, miten sukupolvien väliset erot toimivat yhdistävänä tekijänä.

”Ennen isovanhemmat opettivat asioita. Nykyään kaksikymppiset lapsenlapset neuvovat minua. He kertovat esimerkiksi miten käyttää hymiöitä tai tietokoneita yleensä. Taitava aikuinen höynäyttää lapsiaan tai lapsenlapsiaan siten, että heittäytyy osaamattomammaksi kuin onkaan. Niin saa lapset aktiivisemmiksi. Sama juttu kaikessa opetuksessa, eli selvitänkö minä vai selvitätkö sinä. Saatetaan lapsi oppimaan.”

Sekä Dieckmann että Leinonen ovat eläkkeelle siirtyneitä opettajia, jotka ovat alkaneet pohtia syvemmin isovanhemmuutta. Erityisesti lastenkirjoja kirjoittaneella Dieckmannilla on 6 lapsenlasta, joista yksi uusperheen kautta. 2003 Vuoden Isovanhemmaksi valitulla Leinosella puolestaan on 3 lastenlasta, kaikki tyttöjä.

Muistot pitää tehdä
Kysyttäessä parhaita lapsenlapsiin liittyviä muistoja ja hetkiä sekä Leinonen että Dieckmann päivittelevät, että niitä on todella monia. Molemmille olennaista tuntuu olevan, että parhaat muistot liittyvät yhteiseen tekemiseen, ja ovat jääneet tärkeinä myös lasten mieleen.

”Lapsenlapseni ovat jo pienenä saaneet kamerat joilla tallentaa tilanteita. Ja annoin heille työkalupakit, vaikka ovatkin tyttöjä. Aina kun minä olen rakennellut jotain, he ovat olleet mukana. Olemme tehneet muistoja. Muistot eivät synny vaan ne tehdään”, Leinonen toteaa.

”Olen vienyt lapsenlapsiani luontoon, vaikka vain istuttanut pienen lapsen marjapuskan viereen popsimaan mustikoita. Vanhemmilla ei ole siihen aikaa”, Dieckmann kertoo. Muistoja on hyvä tallentaa erilaisin keinoin. Kirjoittamalla saavutuksia ylös, tallettamalla piirustuksia ja käsitöitä, ottamalla valokuvia.

Kasvaessaan lapset ovat usein erittäin kiinnostuneita siitä, mitä he ovat nuorempina tehneet. Usein lapset saa kiinnostumaan tarinoista, kun ne kertovat heistä itsestään. Mutta kyllä sukuhistoriakin jää mieleen, vaikkei se aina niin kiinnostaisikaan.

”Isovanhemman tehtävä on istuttaa lapsi siihen maaperään, missä hän kasvaa, sijoittaa sukupolvien ketjuun. Perinteiden siirtäminen on pitkälti isovanhempien vastuulla. Useissa kouluissa annetaan tehtäväksi haastatella isovanhempia, se on erittäin hyvä”, Dieckmann arvioi.

Vanhemmilla on aina viimeinen sana
Vanhempien ja lasten suhde on avainasemassa myös isovanhempien ja lastenlasten väliseen suhteeseen. Jos menettää välit lapsiinsa, samalla menevät todennäköisesti myös lapsenlapset. Usein asiat kärjistyvät, jos vanhemmilla ja isovanhemmilla on erilainen näkemys hyvästä elämästä tai lastenkasvatuksesta. Joskus tällaiset tilanteet voivat päätyä umpikujaan, jossa kukaan ei muuta kantaansa. ”Jos jonkun ääni halutaan painavammaksi, niin kyllä se on sen perheen kanta, joka ratkaisee. Heidän pitää elää omaa elämäänsä. Sen useimmat isovanhemmat ymmärtävät.

Tietenkin he myös toivovat, että heidän sanansa, kädenjälkensä voisi jotenkin näkyä”, Leinonen muistuttaa ”Jos on panostanut isovanhemmuuteen, laittanut aikaansa eikä laskenut vaivojaan, niin lapsille jää kyllä mieleen, että jossain on aina turvapaikka. Vaikka kaikkien muiden kanssa menisi sukset ristiin, niin isovanhempien kanssa ei mene”, Dieckmann sanoo.

Dieckmann myös uskoo, että tärkeimpiä asioita lapsenkasvatuksessa on antaa lapselle hyvä itsetunto. Jos siinä onnistuu, on lapsen helpompi tehdä oikeita ratkaisuja myöhemmässäkin elämässään, ja esimerkiksi päihderiippuvuuden todennäköisyys pienenee. Toinen tärkeä kasvatustapa on oma esimerkki.

Ikiomat isovanhemmat

Maijaliisa Dieckmannin kirjoittama kirja pureutuu isovanhemmuuden kysymyksiin. Keitä isovanhemmat ovat, mitä he tekevät? Mikä on isovanhempien rooli nykyajan maailmassa?

Maijaliisa Dieckmann, Recallmed Oy, Hämeenlinna 2002.

Vastuullinen isovanhemmuus -opas

Raittiuden Ystävien julkaisema opas isovanhemmuuteen. Hyviä käytännön vinkkejä lapsenlapsi-suhteen kehittämiseen ja ongelmatilanteiden ratkomiseen.

Ritva Kuusisto, Raittiuden Ystävät ry & ETRA -liitto

TEKSTI JA KUVAT: Aino Tanhua

Olen asunut aiemmin kahdessa kommuunissa, joissa kummassakin kanssa-asukkaat olivat tärkeä osa arkeani. Menen nyt vierailemaan toisessa näistä yhteisasunnoista. Kyseessä on Helsingissä sijaitseva omakotitalo.

”Hei, otatko teetä?” Minut ottaa vastaan Johanna, joka on asunut talossa kesän alusta lähtien. Muut kolme asukasta eivät sillä hetkellä ole kotona. ”Olemme kaikki olleet hirveän kiireisiä koko syksyn. Mutta kyllä aina iltaisin on kotona joku, jonka kanssa voi kerrata päivän tapahtumia tai jutella muista asioista,” Johanna kuvailee arkea. Itsekin muistan miten tärkeää oli saada jakaa ajatukset ja tapahtumat muiden kanssa. Kynnys kämppisten kanssa juttelemiseen on alhainen, kun ei tarvitse soittaa ja sopia tapaamista eikä lähteä ulos.”

”Asuin aiemmin yksin Keravalla. Silloin saattoi vapaapäivinä käydä niin, etten tavannut ketään koko päivänä. En jaksanut lähteä ulos eivätkä ystävätkään jaksaneet tehdä matkaa Keravalle asti”,Johanna muistelee.

Taustalla jaetut arvot
Usein yhdessä asuminen vaatii osittain samankaltaista maailmankatsomusta, jotta yhteisistä asioista sopiminen onnistuu. Arjessa tehdään paljon pieniä ja suurempia arvoihin perustuvia valintoja. ”Meitä varmasti yhdistää maailmanparantaminen ja samantapainen globaali ajattelu. Lisäksi opiskelemme kaikki samassa tiedekunnassa, joten voimme jutella ammatillisista asioista”, Johanna pohtii. Kaikkein arkisimmissa asioissa arvot näkyvät, kun tehdään yhteisiä hankintoja. Taloon ostettavat pesuaineet ovat aina mahdollisimman ekologisia, ja suurin osa ruuasta on luomua ja reilua kauppaa,vaikka ruoka tarvikkeet ovatkin pääasiallisesti henkilökohtaisia. Sähkössä koitetaan säästää, vaikka omakotitalo sitä paljon syökin. On myös organisoitu oma komposti pihan nurkkaan.

”Olen todella innostunut siitä, että täällä on kasvimaa. Ostimme kaikki yhdessä siemeniä kesän alussa, vaikka olenkin itse suurimmaksi osaksi hoitanut sitä. Sieltä saatiin salaattia, porkkanoita, perunaa, basilikaa ja rucolaa. Ja lisäksi puutarhasta saa omenoita, vadelmia ja viinimarjoja. Tällaista ei oikein voi olla jos asuu yksin, tai puutarha pitäisi vuokrata erikseen.” Puutarha tarjoaa hyvän tilan juhlille kesäkaudella. Yleensä ruoka ja yhteinen ruoanlaitto, kuten grillaus, ovat tärkeässä roolissa. Juhlat suunnitellaan yhdessä. ”Ja kyllä muut voivat osallistua silloinkin, kun jollain on omia vieraita kylässä vaikka laittamassa ruokaa. Meillä myös kunnioitetaan rauhaa aika paljon, eli ei tuoda mitään yllätysvieraita iltaisin tai öisin.”

Keskinäinen kunnioitus ja yhdessä tekeminen tekevät yhteisasumisesta läheistä ja virkistävää. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla sosiaalinen tai aktiivinen. ”Voi olla omassa rauhassa omassa huoneessa, emme juurikaan mene toistemme huoneisiin. Keittiö on sitä yhteistä aluetta. Ja sielläkin voi olla rauhassa ja yksin, kannattaa vain opetella sanomaan muille, milloin ei kaipaa juttuseuraa”, Johanna toteaa.

Yhteiselossa oppii ottamaan muut huomioon
Kaikilla ihmisillä on tiettyjä pinttyneitä tapoja, jotka saattavat vaatia sekä itseltä että muilta sopeutumista. Yleisin ongelmia aiheuttava asia on siivous ja siisteys, sillä niihin suhtautuminen vaihtelee paljon – eikä se ole varsinaisesti sidonnaista arvoihin, ikään tai muihin ennalta arvattaviin seikkoihin.

”Kokoonnumme välillä puhumaan kotitöiden jakamisesta. Olemme organisoineet niitä siivous- ja tiskivuoroilla. Kodinhoidossa kaikilla on omat tapansa. Joku voi olla siistimpi ja toinen ei, pitää löytää kompromisseja. Kaiken voi ratkaista juttelemalla. Väkisinkin joutuu opettelemaan sosiaalisia taitoja!”

Johanna on ennenkin asunut yhteisasunnoissa. Hänestä tuntuu luonnolliselta, että elämässä on paljon ihmiskontakteja. Kämppisten kanssa on yhteisiä harrastuksia, mutta toisaalta painetta osallistumiseen ei ole.”Täällä tunnen aina olevani kotona. Tuntuu myös turvalliselta. Vaikka usein tulee oltua yksinkin, niin silti tietää, että talossa asuu myös muita ja iltaisin on seuraa. Ja on mukavampi tehdä asioita kun tietää, että niistä on iloa muillekin kuin itselle.”

Kun lähden takaisin keskustaan, tulee nopeasti ikävä kommuunin rauhaa, visiitti oli kuin pieni hengähdystauko. Varmasti vastoin monen käsityksiä voi nuorten yhteisasuminen olla tavoiltaan hyvin terveellistä ja ajoittain seesteistä.

Maailman tapa
Erilaiset yhteisöllisen asumisenmuodot ovat etenkin kolmannen maailman maissa huomattavasti Suomea yleisempiä. Kulttuuri vaikuttaa asumismuotoon, sillä kaikki eivät jaa suomalaisen vahvaa tarvetta yksityisyyteen. Etenkin kehittyvistä maista tulevat saattavat kokea suomalaisen yksin asumisen jopa ahdistavana.

TEKSTI: AINO TANHUA

Joulu on lasten juhla
Joulun aika on arkikiireistä rauhoittumisen ja yhdessä olemisen vapaata aikaa. Anna lapselle raitis joulu –kampanja haluaa vahvistaa sukupolvien välistä yhteenkuuluvuutta. Joulun aika on toinen toisistamme välittämistä ja lämmintä tunnelmaa.

Aikuisen päihteiden käyttö voi lapsen silmissä näyttää hyvin hämmentävältä ja pelottavalta. Lapsen joulutunnelma muuttuu huoleksi ja turvattomuuden tunteeksi. Lapsi saattaa kokea, ettei hänelle ole sijaa päihdekeskeisessä aikuisten juhlassa.

Alkoholia käytetään liikaa
Kolme neljästä suomalaisesta on sitä mieltä, että käytämme liikaa alkoholia ja että suhtaudumme liian vapaamielisesti humalaan. Myös alkoholin mainonta vahvistaa alkoholin kuulumista niin arkeen kuin juhlaan. Suomalaisten enemmistö kieltäisi myönteisiä mielikuvia aikaansaavan alkoholin mielikuvamainonnan. Alkoholin mainonta vaikuttaa kiinnostusta ja kulutusta lisäävästi erityisesti lapsiin ja nuoriin. Lasten hyvinvoinnin kannalta on sitä parempi, mitä tehokkaammin alkoholin mainonta rajataan.

Ongelmat usein kärjistyvät juhlapyhinä. Kampanjan järjestäjät vetoavat kaikkiin aikuisiin, että he antavat lapselle raittiin ja huolettoman joulun.

www.annalapselleraitisjoulu.fi
Lastensuojelun, päihdetyön sekä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden yhteistyössä toteuttama kampanja.

LISÄTIETOJA:
Toiminnanjohtaja Tom Anthoni, Raittiuden Ystävät ry, tom.anthoni@raitis.fi, puh. 040 455 4356

Mitokondriot ovat solujemme voimalaitoksia. Niiden vaurioituminen aiheuttaa monia kroonisia sairauksia. Alkoholi vahingoittaa mitokondrioita, kun taas kestävyysharjoittelu ja lihasmassan kasvattaminen lisäävät niiden määrää. Liikunta pitää myös mitokondrioiden kalvot kunnossa ja saa ne toimimaan paremmin. Kestävyysliikuntaa harrastamalla voi laskea leposykettään. Mitä nopeammin sydämesi lyö lepotilassa, sitä todennäköisemmin tulet saamaan sydänkohtauksen.

Neurologia tarjoaa vankat selitykset hikiliikunnan harrastajien puheille uskomattoman upeasta olosta. Liikunta vapauttaa endorfiineja, mielihyvähormoneja, jotka pysyvät elimistössä pitkään pitäen hyvää oloa yllä. Liikunta saa kehon erittämään myös serotoniinia. Sen puute voi aiheuttaa muun muassa masennusta, väsymystä ja kärsimätöntä, aggressiivistakin käytöstä. Sille on siis vankat aivokemialliset perusteet, että liikunta pitää hyvällä mielellä ja antaa sekä energiaa että rauhoittaa. Ihmisen hapenottokyky ja sen myötä jaksaminen heikkenee ikääntyessä, mutta liikunnalla voi hidastaa omaa heikentymistään. Myös vaihdevuosioireista huolestuneet naiset saavat apua liikunnasta, sillä liikunta vapauttaa estrogeeniä, naissukuhormonia, mikä hidastaa vanhenemista.

Tuore taiwanilaistutkimus osoittaa, että jo 15 minuutin liikunta-annos päivässä lisää elinikää kolmella vuodella. Mitä enemmän ihmiset liikkuivat, sitä epätodennäköisemmin he kuolivat syöpään. Taiwanin Kansallisen terveystutkimuksen instituutin tutkimukseen osallistui 12 vuoden aikana 400 000 taiwanilaista.

TEKSTI: NATALIA KISNANEN

Vastuullinen vanhemmuus -aineisto on osoittautunut toimivaksi työkaluksi koulujen, päiväkotien ja seurakuntien vanhempaintilaisuuksiin. Se palkittiin 1998 Parhaan terveyskasvatusaineiston kilpailussa kunniamaininnalla.
2011 julkaistu aineisto on muokattu Ritva Kuusiston kirjoittaman alkuperäisen aineiston pohjalta.

Opas soveltuu eri-ikäisten lasten ja nuorten vanhemmille ja kasvattajille, 15 sivua, A5 koko.

Hinta
. 1-50 kpl 1 EUR/kpl
. yli 50 kpl 0,8 EUR/kpl

Yhteystiedot ja aineistotilaukset: Tilauskaavake

Raittiuden Ystävät ry
Annankatu 29 A 9
00100 Helsinki

Puh. (09) 5420 9522
ry@raitis.fi

Raittiuden Ystävät ry jakaa vuosittaisella teemaviikolla Vuoden Raittiusteko – tunnustuksen henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan merkittävästi edistänyt raittiutta ja terveitä elämäntapoja. Raittiusteko -tunnustus jaetaan nyt 9. kerran.
Onnittelut Kaisa Saarelle rohkeasta ja uutterasta työstä raittiuden puolesta!

Kaisa Saari esittelee Facebookissa Selvä Syksy 2011 –kampanjan seuraavasti:

Kampanja tukee hartolalaisia lapsia, nuoria, nuoria aikuisia ja perheitä viettämään selvää syksyä lokakuun ja marraskuun ajan. Ajatuksena on olla enemmän läsnä jälkikasvun elämässä tehden yhdessä asioita, joista kaikki nauttivat ILMAN PÄIHTEITÄ.

Päihteiden käytön vuoksi useilla nuorilla on vaikeuksia elämässään; ongelmat alkavat koulunkäyntivaikeuksina ja ne johtavat nuoren syrjäytymiseen ja tippumiseen pois opiskeluista ja sitä myöten työelämästä. Usein myös perhesiteet katkeavat, eikä omaa paikkaa maailmasta löydy. Päihteistä eroon pääseminen on kaveripiirin painostuksen vuoksi vaikeaa. Päihteiden käyttö on aiheuttanut nuorille aikuisille myös taloudellisia ongelmia. Jo syrjäytyneen nuoren on vaikea rahoittaa päihteiden käyttöään muulla tavalla kuin pikavippien avulla. Useita nuoria on jo ulosottokierteessä. Luottotietojen menetys rajaa tulevaisuuden valintoja. Työnteon kiinnostavuuskin katoaa kun palkka hupenee voudin taskuun.

Halu saada vanhemmat mukaan lasten ja nuorten elämään ja koko kylä auttamaan nuoria – ja nuoret tukemaan toinen toisiaan oikeissa asioissa - antoivat lähtöpotkun toiminnalle. Selvä Syksy 2011 on hartolalaisten nuorten, vanhempien, yritysten ja yhteisöjen yhteinen voimainponnistus päihteettömän elämän puolesta. Nuorissa on Hartolan tulevaisuus!

Selvä Syksy on järjestänyt syksyn jokaiselle viikonlopulle päihteetöntä, ikärajatonta, maksutonta toimintaa – monipuolisesti. Jokaiseen tilaisuuteen voi tulla niin aikuisia, nuoria aikuisia, nuoria ja lapsia. Tilaisuuksissa kävijöille jaetaan oranssit Selvä Syksy -rannekkeet, joilla saa alennuksia erikseen sovituista liikkeistä. Ranneke osoittaa, että kuulut ryhmään, joka on sitoutunut ajattelemaan ja tukemaan päihteetöntä elämää.

Kaisa Saari on Selvä Syksy – kampanjan moottori. Kampanjaa on ollut toteuttamassa monia eri tahoja ja se on vahvistanut yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luonut näin välittämisen ja yhdessä tekemisen mallin, jonka soisi leviävän muuallekin Suomeen. Kampanja on muuttanut paikkakunnan ilmapiiriä myönteisellä tavalla.

Raittiuden Ystävien työn tavoitteena on edistää raittiutta ja muuttaa vallitsevaa päihteiden käytön kulttuuria. Merkittävimmät vuosikampanjamme ovat Anna lapselle raitis joulu, Selvin päin kesään! sekä Kännikapina.

Yksi keskeinen ajankohtainen haaste on alkoholin mainonta. Kantamme on, että alkoholimainonta vaikuttaa erityisesti lapsiin ja nuoriin ja on ylläpitämässä alkoholin asemaa kulttuurissamme. Monet merkittävät lastensuojelu- ja kansanterveysjärjestöt kannattavat – tupakkamainonnan tavoin – nyt myös alkoholimainonnan täyskieltoa.

Lisätiedot:
Toiminnanjohtaja Tom Anthoni, Raittiuden Ystävät ry, www.raitis.fi
p. 040 455 4356, etunimi.sukunimi@raitis.fi

Vuoden 2011 Raittiusteko –tunnustuksen saaja: Kaisa Saari, p. 044 582 4291, kaisa.saari@phnet.fi

Työ voi olla juliste tai video. Kilpailutyöt tulevat Ehkäisevän päihdetyön viikon ajaksi nähtäväksi kilpailusivustolle, jossa voi käydä äänestämässä omaa suosikkiaan. Raadin valitsemat voittajat julkistetaan viikon päätteeksi. Palkintoina on jaossa yhteensä 1500€ käytettäväksi esimerkiksi luokkaretkeen tai johonkin yhteiseen hankintaan.

Ohjeet ja lisätietoa kilpailusta löytyvät osoitteesta www.hienostisivistynyt.com. Käykää katsomassa! URPO löytyy myös Facebookista.

Epätavallisen iloinen suomalainen mies. Kuulostaapa epämiehekkäältä. Vähän nololta suorastaan! Juha tietää, miten paljon suomalainen voi kantaa harteillaan aivan turhaa häpeää ja syyllisyyttä. Ja että moni pitää ilona näiden tunteiden hetkellistä turruttamista.
- Ilo-sana kuulostaa oikeastaan minun korvaani joltakin ohuelta, ohimenevältä. Nykyään haen enemmän perustyytyväisyyttä, raitistuneeksi alkoholistiksi esittäytyvä Juha määrittelee.

Tässä artikkelissa puhumme ilosta ohimenevän hurmion hetkensijaan enemmänkin elämänsuolana. Mutta mistä sen kiteet muodostuvat?
- Ilo on minulle usein sosiaalisuutta, aito kohtaaminen kavereitten kanssa, ja hyvää musiikkia, kokeilee Olli-Pekka.
Juha lähestyy iloa toiselta suunnalta. - Ilo on sitä että ei tarvitse pärjätä. Että saa antaa itselleen luvan olla heikko.

Uskalluksesta iloksi
Alkoholi on monelle Suomessa pääsylippu ulottuvuuteen, jossa voi poiketa normista. Irrotella, tehdä hulluja, epätavallisia ja uskaliaita juttuja – niin kuin vaikka puhua tunteista, tutustua uusiin ihmisiin, päästä hetkeksi suorituspaineista. Iloita.

Voisiko humalahakuisten päämäärä ja ilo ylipäätään ollakin sitä, että voi vapaasti, impulsiivisesti ja häpeämättä olla oma itsensä? Olli-Pekka käy mietteliääksi. Syntymä-raitis mies on aina uskaltanut toteuttaa hullut päähänpistonsa, vaikkapa hypätä pöydälle tanssimaan, ilman alkoholia.
- En ole kokenut jääneeni mistään paitsi. Paljon erikoisia ja typeriä juttuja on tullut tehtyä ilman alkoholiakin. Kuulostaa harvinaisuudelle ollakseen suomalainen mies.
- Itsellänikin on ollut hauskaa kun ihmiset ovat humalassa alentuneet minun tasolleni. Joillekin kavereille on myöhemmin tullut shokkina, että ai, sä et oikeasti juo! Olli-Pekka kertoo.
Olli-Pekan mielestä suomalaiset on kasvatettu ”alas painaen” ja meillä on siksi alemmuudentunto. Kun toista voisi kehua hyvästä ja kauniista, osoitellaankin virheitä. Joukosta ei pidä erottua, vaikka mieli tekisi.
- En ole samaa mieltä siitä, että elämä on sitä miksikä itse sen teet. Vaimo voi jättää ja rattijuoppo voi ajaa kylkeen. Mutta minä uskon siihen että ”life is how you take it”, elämä on sitä millaisena sen otat vastaan, Olli-Pekka pohtii.
- Voit synkistellä ja ottaa vähän kuppia lohdutukseksi. Tai sitten voit tehdä jotain muuta. Siis ilo voi olla valinta.

Iloinen ulkoa, iloton sisältä
Mutta onko ilo vain valittu elämänasenne? Tosiasiassa elämä ei ole aina iloista. Jollekin juuri mahtipontinen oman ilon korostaminen voikin olla merkki ilottomuudesta.

- Olen katsonut Marco Bjurströmin silmiin, eikä hän minusta oikeasti iloiselta vaikuta. Hän on jäänyt roolinsa vangiksi, Juha pohtii.
- Itselleni lapsenmielinen mahtipontisuus oli oire syvästä alemmuudentunnosta.
Olli-Pekka mainitsee sosiaalisuuden yhdeksi keinoksi lääkitä alakuloa. Vaan sepä ei olekaan suomalaiselle perusmiehelle niin mutkatonta. Ihmisiin on tässä maassa tavattoman vaikea tutustua.
– Hullun leimanhan siinä saisi jos tuntemattomille puhuisi!
Sosiaalisuus tekee iloiseksi. Toisaalta iloisten ihmisten on luonnostaan helpompi olla sosiaalisia. Mutta mistähän sitä pitäisi aloittaa: olla ensin sosiaalinen vai ensin iloinen? Ehkä olisi parempi jättää vaikea kysymys toistaiseksi hautumaan ja pitää kasvot peruslukemilla.

Viinan voimin iloinen ystävyys?
Alkoholi on usein moottorina myös uusiin ihmisiin tutustumisessakin – eikä aina iloisin seurauksin. Juha on vaihtanut ystävänsä kolmesti.

- Ensimmäisen kerran kaverit vaihtuivat kun rupesin 13-vuotiaana juomaan, ja toisen kerran kun raitistuin. Oli pakko tehdä se ratkaisu, että koko sosiaalinen ympäristöni vaihtui. Nykyinen kaveripiirini on löytynyt kahdentoista askeleen ryhmästä.
- Olisi voinut kuvitella, että vanhoilla kavereilla olisi ollut syvempikin yhteys. Mutta ei meillä sitten mitään muuta yhteistä ollutkaan kuin juominen. Ei ole ollut heitä ikävä. Juomakavereiden seuraan päätyminen on kuitenkin ymmärrettävää. Heille jokainen oli ”hyvä jätkä” kun vain ”juo niin kuin mies”.
- Minun identiteettini on ollut kadoksissa, eikä oma toimintani ole lähtenyt minusta vaan se on ollut reaktio ulkopuolisiin odotuksiin. En ole uskaltanut olla oma itseni. Ein sanominen on ollut helvetin vaikeaa, Juha kertoo. Ei ole ilo tanssia toisten pillin mukaan, vaikka musiikki olisi kuinka iloista.

Valinnanvapaus vapauttaa iloitsemaan
Kun lakkaa hyppelemästä toisilta koettujen odotusten ja paineiden tahtiin, elämään voi tulla tilaa uudenlaiselle ilolle.

- Se tekee minut iloiseksi kun pidän mielessä, että ihminen voi muuttua, jos vain todella  haluaa, Juha kiteyttää.
Alkoholin aiheuttamaa iloa ei Juhan mielestä ole. - Nuoruusvuosina ensimmäisillä kerroilla kun join, tuntui ehkä siltä että ”jes!”, mutta sen jälkeen ilo ja onni merkitsivät minulle sitä, ettei hetkeen ole paha olo. Elämä on nyt kaikin puolin parempaa.

Tarkoittaako ”kaikin puolin” että parisuhderintamallakin? Onko lempi leiskunut iloisemmin raitistumisen jälkeen? Juha ja Olli-Pekka hymähtävät. Tässä asiassa ei raittius ole oikotie onneen. Raittiin miehen sisällä ovat kaikki ne samat sisäiset kipupisteet, jotka parisuhde saa tulemaan esiin. Ne, joita ei-raittiit yrittävät lääkitä alkoholilla, vaikka alkoholi todennäköisesti saa ne vain pahenemaan entisestään.
- Mutta ainakin nykyään muistaa seuraavana päivänä mitä on naisystävän kanssa puhunut. Eikä enää ole sotaisia riitoja ja mustasukkaisuutta, Juha sanoo.

Muutos voi lähteä isistä
Pojalleen Olli-Pekka haluaa näyttää omalla esimerkillään, ettei iloon tarvita alkoholia. Hänellä ja kahdeksanvuotiaalla nassikalla on paljon yhteisiä juttuja, jotka voivat saada jopa itkemään ilosta.

- Kuten Marvel-sarjakuvat ja -leffat. Sarjakuvat voivat liikuttaa minut kyyneliin. Jos ilo onkin valinta, suomalaiselle miehelle se voi olla rohkeutta kysyvä valinta. Varsinkin jos lähipiirissä ei ole koskaan ollut  Olli-Pekkoja miehenmalleina.

- Onneksi minulla ei ole lapsia. Luulen, ettei edes lapsi olisi estänyt minua juomasta. Tiedän omasta kokemuksesta, miten kamalaa on, kun kotona on alkoholia väärinkäyttävä aikuinen, Juha huokaa. Niin. Jos mies on aiemmin tottunut etsimään iloa pullosta, osaako hän löytää sen lapsensa seurasta? Uskaltaako hän nauttia lapsen spontaanista tavasta iloita, vai kavahtaako sitä, siirtääkö jörösti eteenpäin kasvojen menettämisen kulttuuria?

Olli-Pekka kertoo valokuvaajakaveristaan, joka halusi pukeutua iloisiin punaisiin housuihin – ja heti tuli joku kyselemään seksuaalisesta suuntautumisesta. Suomalaiselle heteromiehelle se on yleensä kova paikka, vaikkei hänellä mitään muitten homoseksuaalisuutta vastaan olisikaan.

- Iloita voi pienistä asioista. En koe oloani epämiehekkääksi niin tehdessäni. Mutta ehkä minun pitää vielä muutama vuosi olla raittiina ennen kuin voin sanoa, etten yhtään välitä siitä mitä muut minusta ajattelevat, Juha tunnustaa.

TEKSTI: NATALIA KISNANEN

Tee ehdotus ja perustele se ytimekkäästi, miksi juuri ehdottamasi henkilö tai yhteisö ansaitsee Vuoden raittiusteko -tunnustuksen. Raittiuden Ystävät ry:n hallitus käsittelee ehdotuksia ympäri vuoden. Vuoden 2011 raittiustekotunnustuksen Raittiuden Ystävät ry luovuttaa Raittiusviikolla eli Ehkäisevän päihdetyön viikolla 5.-13.11.2011. 

Ks. aiemmat tunnustuksen saajat

TEE EHDOTUS 31.10.2011 klo 12 mennessä VUODEN RAITTIUSTEKO-TUNNUSTUKSEN
SAAJAKSI ry@raitis.fi

LISÄTIETOJA:
Toiminnanjohtaja Tom Anthoni, Raittiuden Ystävät, puh. 040 455 4356, tom.anthoni@raitis.fi