Kyse on todellakin päihdehuollosta ja päihdepolitiikasta, ei päihteettömyyspolitiikasta tai päihtettömyyshoidosta.
Kun vien autoni huoltoon, väsyneet vanhat öljyt vaihdetaan ja paikat tarkistetaan. Näin autoni taas jaksaa palvella, eikä se jätä minua taipaleelle. Samaan tapaan suomalainen päihteiden käyttäjäkin menee käymään suomalaisessa päihdehuollossa jaksaakseen taas juoda tai saadakseen neuvoja kohtuulliseen päihteiden väärinkäyttöön.
Minäkin olin aikoinaan alkoholi-nimisen hermostomyrkyn ja liuotinaineen vuoksi päihdehuoltomme kohtuukäytön kurssilla. Siitäpä tulikin mieleeni kysyä, missä viipyvät tupakoinnin tai heroiinin kohtuukäytön kurssit? Siinäpä hyvä esimerkki siitä, miten taitavia olemme huijaamaan itseämme!

Jos asiakasta hoitaa päihdehuolto tai päihdetyöntekijä, ei tarkoitus kai olekaan parantaa päihteiden väärinkäyttäjää. Hänhän vain päihdehuoltaa potilaita. Mistä siis löytyisi päihteettömyyshoitoa ja sitä tarjoavia päihteettömyystyöntekijöitä?  Itse laukkasin aikoinaan päihdeongelmani kanssa myös lääkäreillä ja psykologeilla. Näin jälkeenpäin voin todeta, että päihdeongelmani ratkaisemisen kannalta he hyötyivät enemmän minun rahoistani, kuin minä heidän avustaan.
Minulla ja lukuisilla ystävilläni on päihdehuoltomme entisinä asiakkaina omakohtainen näkökulma suomalaiseen päihdepolitiikkaan, päihdehuoltoon, päihdeoppaisiin ja päihdetyöntekijöihin. Tästä näkökulmasta katsoen toiminnan tavoitteena on todellakin päihteiden käytön edesauttaminen, ei päihteettömyys. Ehkä parempi nimitys toiminnalle olisi alkoholiteollisuuden huolto-organisaatio!
Osaan kyllä antaa arvoa uurastaville päihdetyöntekijöille. Nämähän on pantu lähes olemattomilla resursseilla lakaisemaan järkyttävää kansallista ongelmaamme maton alle. Eivät he voi kauhalla kauhoa, kun ovat itsekin vain lusikalla saaneet.
Suuri huijaus moninkertaistuu, kun päättäjät ovat yrittäneet täyttä ymmärrystä vailla päättää. Sitten tulee työntekijä, joka luulee parantavansa ja vielä lopuksi asiakas, joka luulee paranevansa. Kun asiakas toipuu jatkamaan ongelmallista käyttöään, mikään ei ole muuttunut. On vain käytetty kyseiset määrärahat loppuun. Voittajana tästäkin on selvinnyt vain ja ainoastaan markkinavoimat eli alkoholi- ja lääketeollisuus.

Yhteiskuntamme kirosana on raittius. Niinä kuuluisina raittiusaikoina raittius lähes raiskattiin paitsi sanana, myös toimintana. Itsekin hieman vieroksun raittiussanaan liitettyä määrettä, joka viittaa enemmänkin raamattuun, kuin suomalaiseen päihdepolitiikkaan.
Jos haluamme puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja odottaa todellisia tuloksia, on päihdepolitiikan ja päihdehuollon muutettava radikaalisti tavoitteitaan kohti päihteettömyyspolitiikkaa ja päihteettömyyshuoltoa. Sitten tarvitaan vielä päihteettömyystyöntekijöitä hoitamaan eli parantamaan, ei huoltamaan ja edesauttamaan päihdeongelmaisia ongelmissaan.
Päihdepolitiikkamme ongelma on todellakin asenteessa, sillä asenne tehtävän alussa määrittelee tehtävän lopputuloksen. On turhaa miettiä, miksi kansakuntaamme vaivaava järkyttävä päihdeongelma ei ota laantuakseen ja miksi emme saa päihdeongelmaamme kuriin. Ensin on syytä korjata asenne ja miettiä vasta sitten tehtävän lopputulosta. Asenne on minunkin aseeni.

Teksti: Janne Markus Jääskeläinen

Facebookissa on kaikenlaisia höpöhöpöryhmiä. Ajattelin, että kai sinne voisi perustaa yhden sellaisenkin ryhmän, josta on hyötyä.
– Keräsin roskia rannalla ja samalla katselin tumppien vieressä vilteillä makaavia ihmisiä. Minussa heräsi kysymys, miten heidät saisi innostumaan oman ympäristön siivoamisesta.
Moni muukin on lopettanut tupakoinnin tai poiminut toisten maahan heittämiä roskia roskikseen. Heli Kaartinen ja Tuula-Maria Ahonen luottavat kuitenkin joukkovoimaan: he ovat luoneet vertaisverkostot valintojaan tukemaan.

Purkki = Sinne sammuu. Ilmatiivis purkki sammuttaa tupakan hujauksessa.

”Se olis nyt kolmas päivä ilman syöpäkääryleitä menossa. Kaks ekaa päivää oli helppoja mutta äsken alko ekaa kertaa kunnon niksat. Hiki valuu ja tärisen koko ukko. Se on kait vaan jauhettava tota purkkaa oikein urakalla. Periks ei anneta.”
Oli ongelma sitten syöpä, päihteet tai mikä hyvänsä, ihminen tarvitsee vertaistukea, tuumi Heli Kaartinen. Entinen päihdetyötekijä, nykyinen siivooja totesi, ettei pääse tupakasta irti ilman samanhenkistä, ymmärtäväistä seuraa. Olihan hän aiemminkin jo lopettanut, mutta retkahtanut taas.
– Ihmisillä ei ole ole nykyään enää aikaa normaalielämään, tietokone on toinen elämä. Virtuaaliryhmä Facebookissa löi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, Kaartinen kertoo.
Facebookin Irti tupakasta -vertaistukiryhmään on liittynyt seitsemisenkymmentä jäsentä. Ryhmässä voi jakaa kaiken, olipa kyseessä sitten ilo terveydentilan paranemisesta, vieroitusoireitten tuska, selviytymisvinkit – tai uusi retkahdus.
Loistavaa, sillä monesta lopettajasta tupakattomuus tekee aluksi niin äreän, että ”tekee mieli murhata ihmisiä” tai haluaisi ”mennä arkkuun makaamaan”. Kaartisesta tuntui lohdulliselta huomata, ettei ole ainoa.
”Kuukausi takana ja päivä päivältä tuo keuhkoista puskeva lima vähenee ja olo paranee. Valitettavasti makeanhimo yltyy koko ajan.. Tänään mennyt yksi tupla, sipsiä, fazerin sinistä…”
”Mutta ei oo muuten koskaan ollut kämppä näin siisti ja kaapit järjestyksessä kuin nyt..”
– Kun tulee sellainen olo, että nyt en enää yritä, ei tässä ole mitään järkeä, pitää muistaa käydä lukemassa ryhmän viestejä. Ihmiset ovat ihania, jaksavat aina tukea, Kaartinen huomioi.

Tumppien kerääminen herättää ajattelemaan
Tuula-Maria Ahoselle ei tupakka maistu. Sen sijaan hänelle maistuu roskien kerääminen. Se on moninkertaista hyötyliikuntaa: Ahonen saa liikuntaa, luonto kiittää ja lemmikkieläinten tassuja uhkaa vähän pienempi armeija lasinsiruja.
Yksi ihminen ei tietenkään paljoon pysty, mutta kun tuhannet ihmiset ovat alkaneet tehdä samoin, maailmasta tulee jo toisennäköinen. Maaliskuussa Ahosen perustamalle Roska päivässä -liikkeelle myönnettiin Yves Rocher -säätiön Terre de Femmes -palkinto, joka kunnioittaa naisten ainutlaatuista toimintaa luonnon ja sosiaalisen ympäristön puolesta.
– Tupakannatsan heittäminen maahan on totuttu tapa, siistitkin ihmiset tekevät sitä, eikä asiaa ajatella ollenkaan, Tuula-Maria Ahonen harmittelee.
Toisten tumppeja tottuneesti siivoava Ahonen ymmärtää, etteivät kaikki tupakoitsijat lopeta tupakointia. Kaikki tupakoitsijat voivat kuitenkin liittyä Roska päivässä -liikkeeseen, tai ainakin lakata myrkyttämästä maata tumpeilla.
Tuula-Maria Ahonen muistaakin tupakoitsijoita positiivisesti jakamalla heille pieniä lahjoja! Filmirullakoteloon mahtuu 16 tupakannatsaa. Ilmatiiviissä kotelossa natsa sammuukin heti.
– Otollisin hetki jakaa näitä miniroskiksia on aivan lähellä tumppausta. Juuri silloin harva kieltäytyy miniroskiksesta, Ahonen hymyilee.
Miniroskis soveltuu myös esimerkiksi lasinsiruille – ja purukumeille. Harva purkkansa maahan sylkevä tulee ajatelleeksi, että ksylitoli on kissoille ja koirille myrkyllinen aine. Ja miltä tuntuukaan pienestä linnusta, jonka nokkaan purukumi tarttuu?
– Jokainen voi itse tuunata itselleen ja lahjaksi miniroskiksen. Diabeetikoilta saa koeliuskapurkkeja, valokuvausliikkeistä filmipurkkeja ilmaiseksi. Loppu on oman taiteellisen mielikuvituksen varassa.

Ahonen on innostanut ihmiset tuunaamaan miniroskiksia myös kouluissa, kuvataidekouluissa, perhekerhoissa ynnä muissa erilaisissa tilaisuuksissa.
Roska päivässä -liikkeeseen liittymiseen ei tarvita muuta kuin omakohtainen päätös kerätä maasta roska päivässä roskikseen. Lisäksi toivotaan, että näin tekevät houkuttelisivat ainakin yhden tuttunsa tekemään samoin.
Kun kerää muiden roskia, tulee samalla sanoutuneeksi irti ”ei kuulu mulle” -ajattelusta. Sillä voi lopulta olla savukkeita sammuttava vaikutus.
– Kun pitää huolta ympäristöstään, se voi johtaa siihen, että alkaa pitää huolta myös itsestään, Ahonen arvelee.
Retkahtanut on paras auttamaan retkahtanutta
Itsekuriongelmat käyvät itsetunnolle. Varsinkin, jos tuntee sellaisia ihmisiä, jotka ovat lopettaneet tupakoinnin yksinkertaisesti vain ottamalla itseään niskasta kiinni. Useimmat eivät siihen pysty.
– Itse ainakin tarvitsen kaiken mahdollisen avun, ryhmän, lääkkeet, purkat…
Kaikesta huolimatta Heli Kaartinen lankesi jälleen tupakoimaan. Ja kärsi.
”Kun en polttanu, kädet (nivelet) ihan ok, mut jo viikossa taas kolottaa ja henki pihisee kun ei jaksa liikkua.”
– Jos kaikki muut olisivat onnistuneet kerralla, en varmaan enää ikinä menisi ryhmään.
Kaartisen onneksi vertaistukijoiden joukkoon mahtuu muitakin retkahtaneita – jotka kuitenkin jälleen urheasti hautasivat sytkärinsä. Toivoa on siis Kaartisellakin.
– Ei luovuteta! uudelleen tupakasta luopunut Kaartinen julistaa.
– Ja pitääkin muistaa käydä kirjoittamassa ryhmään, että mitä useammin retkahtaa, sitä vaikeampaa on lopettaminen.

Kursivoidut lainaukset ovat Heli Kaartisen Facebookiin perustamasta Irti tupakasta –vertaistukiryhmästä.

Roska päivässä -liikkeestä saa lisätietoa osoitteesta:
www.roskapaivassa.net

Teksti ja kuva: Natalia Laurila

Ainemaatio-kilpailu käsittää päihteet tupakkatuotteista ja alkoholista
huumeisiin. Kilpailussa on kaksi sarjaa: yli- ja alle 18-vuotiaat.
Kilpailu käynnistetään heinäkuussa 2010 Pori Jazz-musiikkifestivaalin
yhteydessä SuomiAreenassa, jossa järjestetään muun muassa
paneelikeskustelu päihteistä ja päihdevalistuksesta.
Paneelikeskustelussa on mukana tunnettuja suomalaisia vaikuttajia sekä
päihdealan asiantuntijoita. Kilpailuaika jatkuu 31.3.2011 asti.

Kilpailun tarkoituksena on herättää monipuolista yhteiskunnallista
keskustelua päihteistä ilmiönä, sekä ennen kaikkea tuoda esiin nuorten
omaa ääntä animaatiotöiden kautta. Kilpailuun voi osallistua luomalla
oman päihdeaiheisen animaation päihteistä ja lähettämällä sen
kilpailuun kilpailuajan puitteissa. Animaatiot ovat pituudeltaan noin
1-3 minuutin mittaisia piirros-, vaha-, leike-, tai
tietokoneanimaatioita.

Tarkemmat ohjeet kilpailulle julkaistaan heinäkuussa 2010 Ainemaation
kotisivuilla osoitteessa http://www.mtv3.fi/ainemaatio/. Sivuilta voi
käydä katsomassa vuoden 2009 Ainemaatio-kilpailussa menestyneitä
töitä, minkä lisäksi siellä on tekijöiden ja kilpailun järjestäjien
kommentteja sekä yleistä tietoa kilpailua koskien.

Lisätietoja:
Elisa Korsoff, projektityöntekijä
Preventiimi
puh. 020 7621 385 / 0400-349 385
elisa.korsoff (at) humak.fi
ainemaatio (at) hubu.fi

Selvin päin kesään! -kampanja kohdistaa jälleen aikuisten huomion nuorten juhlintaan ja päihteiden käytön riskeihin koulujen päättäjäispäivän iltana ja yönä.

Juhliminen irrottaa arjesta. Juhlinta päihtyneenä saattaa kuitenkin johtaa ikäviin seurauksiin. Alkoholin ja muiden huumaavien aineiden käyttö altistaa tapaturmille ja väkivallalle. Tapaturmat, suojaamattomat seksikokeilut, ilkivalta, pahoinpitelyt ja liikennerikkomukset tapahtuvat usein päihtyneenä. Useampi kuin joka neljäs tapaturmaisesti kuollut 15-24 -vuotias on ollut tapahtumahetkellä päihtyneenä. Väkivaltaisesti kuolleista nuorista päihtyneiden osuus on 44 prosenttia.

Alkoholimainonta kannustaa nuoria juomaan

Alkoholin ja huumeiden myyminen, hankkiminen tai välittäminen alaikäiselle on laissa kielletty. Laki suojaa nuoria päihteiden haitoilta vain, jos aikuiset valvovat lain toteutumista ja noudattavat sitä myös itse. Alkoholin tarjoaminen alaikäiselle antaa käsityksen, että alaikäisten alkoholin käyttö on aikuisten mielestä hyväksyttävää. Aikuisten vastuulla on rakentaa yhdessä nuorten kanssa sellainen kulttuuri, jossa päihteettömyys on helppo ja luonnollinen valinta.

Aikuisten tehtävä on haastava. Nuoret altistuvat jatkuvasti alkoholimainonnalle eri medioissa, joissa alkoholista tarjotaan hyvin myönteinen mielikuva. Vanhempien ja muiden aikuisten on tärkeää keskustella nuorten kanssa kriittisesti alkoholin markkinoinnista ja päihteiden, esimerkiksi kannabiksen tarjonnasta. Aikuiset, joilla on nuoreen läheiset suhteet, voivat merkittävästi vaikuttaa nuoren valintoihin keskustelun ja esimerkin voimalla.

Selvin päin kesään! -kampanja haastaa vanhemmat, koulut ja muut nuorten parissa toimivat aikuiset tarjoamaan nuorille turvallisia vaihtoehtoja juhlintaan. Aikuisia kannustetaan myös jalkautumaan sinne missä nuoret juhlivat, olemaan läsnä. Erityisen tärkeää on ottaa nuoren kanssa puheeksi päihteiden käytön riskit.

Selvin päin kesään!

toivottavat kampanjajärjestöt:

A-Kiltojen Liitto ry, Aseman Lapset ry, Elämä On Parasta Huumetta ry, ETRA-liitto ry, Förbundet Hem och Skola ry, Irti Huumeista ry, Lappeenrannan raittiustoimisto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Myllyhoitoyhdistys ry, Nuorisokasvatussäätiö rs, Nuorten Ystävät ry, Nykterhetsförbundet Hälsa och Trafik ry, Raittiuden Ystävät ry, Sininauhaliitto ry, Sininuorisoliitto ry, Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto ry, Suomen Valkonauhaliitto ry, Suomen Vanhempainliitto ry, Terveys-Hälsan ry

Lisätietoja:

www.selvinpainkesaan.fi, www.nyktersolklart.fi

Tom Anthoni, toiminnanjohtaja, Raittiuden Ystävät ry, tom.anthoni(a)raitis.fi, 040 773 9706

Tilastolähde: THL, 2009

Joni Villanen järjestää itselleen ja muille päihteetöntä tekemistä Porvoossa

Jos minulla olisi iso koti ja samanhenkinen kaveripiiri, tekisimme yhdessä ruokaa ja viihtyisimme lauantai-iltaisin. Mutta ei. Myös raittiina viihtyvää porukkaa on ollut vaikea löytää, valittaa Henna Kähkönen, 21.

Joni Villanen työskentelee lasten kanssa ja on heille esimerkki siitä, miten rikasta elämä voi olla, kun ei käytä viikonloppujaan ryyppäämiseen. Hänellä on ollut aikaa toimia paikallisyhdistyksissä ja kehittyä muun muassa valokuvaajana ja piirtäjänä siinä määrin, että hän on alkanut tienata sivutuloja harrastuksillaan.

Henna Kähkönen elää onnekseen Porvoossa, joka tarjoaa vaihtoehdon niille, joita meluisat baarit, sammaltavat kaverit ja krapula eivät houkuta. Oman elämänsä sankarit -yhdistys pitää jäsentensä ja Porvoon Raittiusseuran tuella lauantai-iltaisin auki päihteetöntä olohuonetta kerhotilassa kaupungin keskustassa. Siellä voi muun muassa syödä iltapalaa, pelata lautapelejä, roikkua netissä, katsoa telkkaria, kuunnella musaa ja ennen kaikkea tutustua nuoriin, jotka viihtyvät parhaiten selvin päin. Nuoruus on venyvä käsite. Kaikki 13 vuotta täyttäneet ovat tervetulleita, yläikärajaa ei ole.
Tilaakin on, paljastaa piipahdus päihteettömässä olohuoneessa satunnaisena lauantai-iltana. Yhteisten iltojen vetäjä Joni Villanen, 23, pääsee illan aikana moikkaamaan neljää nuorta.
Missä Porvoon nuoret ovat?
– On aika vähän ulospäin suuntautuneita raittiita nuoria, jotka uskaltautuvat tänne tuntemattomien keskelle. Raittiit nuoret eivät välttämättä myöskään tarvitse vaihtoehtoa baarille. Heillä on elämässä niin paljon muutakin, Villanen arvelee.
– Kaipaisin tänne taviksia, joilla on halu kokeilla päihteetöntä hauskanpitoa.

Viikonloput valuvat hukkaan baareissa
Kaikille avoin raitis ilta Suomessa osoittaa, miten vaikea suomalaisten on puhua toisilleen selvin päin. Tyypillinen suomalaiskoti ei opeta sitä taitoa lapsilleen; se opettaa, että alkoholi kuuluu elämään. Joni Villasen mielestä nuorista näkee, että arvot ovat aika lailla kadoksissa.
– Oman elämänsä sankarit -yhdistyksen laajempana toiminta-ajatuksena on kannustaa ihmisiä ajattelemaan itse. Että ihminen uskaltaisi olla oma itsensä eikä harrastaisi jotakin vain siksi että kaikki muutkin harrastavat, vaan pysähtyisi miettimään, haluaako todella sitä.
Että ihminen uskaltaisi puhua toiselle, tai vaikka lähteä tanssilattialle ilman nousuhumalaa.
Tämä filosofia pätee tietysti kaikkiin muihinkin asioihin kuin alkoholin käyttöön. Villanen on nähnyt ”uskaltaisinpa minäkin” -katseen muiden nuorukaisten silmissä kertoessaan, miten häntä eivät kiinnosta autot ja miten hän työskentelee lasten kerhojen vetäjänä, koska se on kivaa. Viis siitä, mitä maailma ajattelee: Joni Villanen seuraa sydäntään ja nauttii elämästään.
– Jos ajattelee alkoholin käyttöä omilla aivoillaan, eikä vain tee niin kuin muutkin, ei löydä yhtäkään järkevää syytä harrastaa juomista.
Joni Villasen henkilökohtaiseen raittiuteen vaikuttaa vahvasti se havainto, etteivät oikein minkään alan todella kyvykkäät ihmiset istu viikonloppujaan baareissa. He harjoittelevat. Ja saavat aikaan.
– Moni nuori aikuinen ahertaa arkisessa työssä kahdeksan tuntia päivässä ja istuu ehkä illalla koneella. Perjantaina ja lauantaina mennään baariin. Sunnuntaina sitten syödään kebabia ja katsotaan telkkaria, Villanen kuvailee ikätovereittensa tavanomaista elämää.
– Mihin siinä mahtuu mitään harrastusta? Millä ajalla ehtii saada mitään aikaan?

Nuorilla voi olla juomaseuraa, mutta onko tosiystäviä?
Henna Kähkönen ei ole täysraitis, vaan voi ottaa lasillisen, pari hyvässä seurassa silloin tällöin. Hän ei silti koskaan ole ollut krapulassa eikä ymmärrä, miksi alkoholista pitäisi tehdä vapaa-ajan pääsisältö. Miksi ihmisten on pakko humaltua?
– Selvin päin voi keskustella, vaikka mielipiteet eivät menisikään samaan suuntaan. Humalassa naisilla on hirveitä kissatappeluita, Kähkönen huomioi.
Hän ihmettelee niitä loputtomia rahasummia, jotka juomaharrastukseen voi upottaa.
– Palkkapäivänä töissä ihmiset sanovat, että no niin, nyt vedetään kännit. Ja sitten itketään ennen seuraavaa palkkapäivää. Itse elän sen mukaan, miten on rahaa, enkä sen mukaan, että haluan vetää kännit.
Kännäys olisi Kähkösestä typerä ajatus jo turvallisuussyistäkin.
– Tykkään käydä tanssimassa, mutta ei tulisi mieleen juoda niin paljon, etten pysty puolustautumaan, kun kävelen kotiin. Minulla ei ole varaa maksaa 40 euroa taksista.
Illan mittaan jutellessa käy ilmi, että yhdellä sun toisellakin raittiilla nuorella on koulukiusausmenneisyys. Heitä on kiusattu, heidät on jätetty porukan ulkopuolelle. Joukkoon kuulumisen ja tasapäisyyden alttari, jolle moni nuori uhraa omat aivonsa, persoonallisuutensa ja potentiaalisen raittiutensa, on ollut heiltä suljettu.
– Kiusaamisesta on minullekin varmaan tullut sellainen asenne, että ”ihan sama, mitä mä teen, noi vihaa mua kuitenki”, Kähkönen sanoo.
Hänkin on siis oppinut elämään sellaista elämää kuin itse haluaa. Olemaan oman elämänsä onnellinen sankaritar!
Mutta eikö tavallisella, kiusaamiselta säästyneellä nuorella sitten ole rohkeutta olla halutessaan toisenlainen kuin muut?
– Luulisi, että tavallisella nuorella on terve itsetunto, ja terveellä itsetunnolla uskaltaisi helpommin olla oma itsensä. Yhdistyksemme haluaa välittää sen viestin, että jos haluaa tehdä asiat eri tavalla, erilaisuus kannattaa. Arvostelu on usein kateellisuutta, ja kun uskaltaa tehdä, mitä itse haluaa, herättääkin muissa kunnioitusta, Joni Villanen toteaa.

Vaihtoehdon tarjoaminen on sosiaalista vastuuta
Vaikka satunnaisena lauantai-iltana saattaakin olla hiljaista, parhaimmillaan yhteinen lauantai-ilta on vetänyt yli 70 nuorta samaan paikkaan. Tuolloin Villanen keräsi paikallisia bändejä raittiiseen konserttiin.
Ensi vuonna hän aikoo panostaa imagon luomiseen ja iltojen mainostamiseen. Säännölliset yhteiset illat ovat hänestä tärkeitä itsessään.
– Tarjoamme vaihtoehdon. Porvoossa tämä on se oma ryhmä, jossa voi olla oma itsensä selvin päin lauantai-iltana.
Se on sosiaalista vastuuta – ja tämä onkin vielä yksi asia, jota Oman Elämänsä Sankarit -yhdistys haluaisi tässä maassa lisätä. Yhteisöllisyys, lähimmäisistä huolehtiminen, aidosti eikä mielistellen. Sekin on kovin vaikeaa humalassa.
– Ihminen tarvitsee ympärilleen ihmisiä. Luin tutkimuksesta, jonka mukaan 24 prosentilla Suomen nuorista ei ole ketään, kelle voisi puhua ihan kaikesta, Joni Villanen huolehtii.
– Minunkin piti perustaa oma yhdistys, jotta löytäisin muita raittiita nuoria.

Teksti ja kuva: Natalia Laurila

ALKOHOLIKULTTUURIMME VAIKUTUKSET

Vieläkö muistat vanhan ajan isomummin, huivi hiusten suojana ja mekon päällä käsin kirjailtu essu? Entäs ukin ruudullisine paitapuseroineen ja suorine housuineen? Ihmiset yhteiskunnassamme ovat muuttuneet niin kulttuurillisesti kuin elintavoiltaan viimeisten vuosikymmenien aikana. Tässä samassa muutoksessa myös juomiskulttuurimme on saanut erilaiset kasvot.

Dosentti, erikoistutkija Anni Vilkko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on huolissaan alkoholidementiaa koskevista havainnoista.

Ennen vanhaan, muutamia kymmeniä vuosia sitten, iäkkäät naiset eivät juuri alkoholiin koskeneet, vaan pullon korkkaaminen oli yhteiskunnassamme enemmänkin miesten juttu. Alkoholi ei myöskään kuulunut tavalliseen arkeen seurustelun ohella, vaan isännän viikonloppupullo löytyi keittiönpöydän jalan vierestä tai halkopinon takaa kesäaikana. Alkoholia runsaasti käyttävä nainen oli vielä noin 40 vuotta sitten harvinainen näky, jota ei niin vain hyväksytty tavalliseen arkeen mukaan.

Tämän päivän tulevaisuus
Yhteiskuntamme rakenne, samoin kuin sosiaaliset tapamme ovat muuttuneet ajan saatossa. Eipä ole juuri pitäjää, kylää tai paikkakuntaa, jossa ei olisi paikallista kaljabaaria illan vieton ratoksi. Kaupungeissa on suuria määriä erilaisia ravintoloita, hotelleja, baareja ja pubeja, joiden alkoholia sisältävä tarjonta ei ainakaan ennaltaehkäisevänä toimintana juomiskulttuuriimme vaikuta.
Alkoholi on siis osa arkielämäämme, jossa jokainen tekee valintansa itse käyttämänsä alkoholin määrän suhteen.
Tämän päivän nuoret tuntevat ja tietävät alkoholihaittojen teoreettisen puolen, mutta heillä ei ole vielä vuosien kokemusta alkoholin käyttämisestä ja sen aiheuttamista terveyshaitoista. Iäkkäät henkilöt puolestaan eivät ole aina tietoisia alkoholin käytön pitkäaikaisista seurauksista, ja osalla heistä on vielä vanhan ajan asenne koko juomiseen. Moni ei tiedä tai hyväksy myöskään sitä, että tietty alkoholin käyttömäärä vuosien kuluessa vaikuttaa elimistöömme haitallisesti.
Koska alkoholia käytetään yhteiskunnassamme koko ajan enemmän, voi tulevaisuudessa olla suuriakin haasteita edessä sen aiheuttamien vaikutusten seurauksena. Mikäli nykyinen alkoholin kulutus jatkuu samalla tavalla tai jopa lisääntyy, voi edessä olla jopa koko päihdepalvelujärjestelmän muokkaaminen tai jopa uusiminen. Tulevaisuutta kurkatessa näkyy viitteitä siitä, että uusia päihdehoitopalveluja tullaan tarvitsemaan enemmän ja ennaltaehkäisevää työtä täytyy jatkaa vähintäänkin samalla tahdilla.

Anteeksi, mutta…
Dosentti, erikoistutkija Anni Vilkko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on kiinnittänyt huomioita siihen, ettei iäkkäiden henkilöiden alkoholin käytöstä uskalleta vielä puhua. Hänen mukaansa on nähtävissä, että nuoremmat henkilöt osaavat hakea apua ja neuvoja alkoholin käyttöönsä sosiaalipalveluiden puolelta, mutta iäkkäämmät henkilöt (noin 70-vuotiaista eteenpäin) menevät erilaisten terveysongelmiensa vuoksi ensimmäiseksi terveyskeskukseen.
-Tilanteessa, jolloin iäkäs henkilö menee terveyskeskuslääkärin vastaanotolle, eivät lääkärit huomaa heti ensimmäisenä ajatella, että kyseisen potilaan terveysongelmat saattavat juontua hänen liiallisesta tai säännöllisestä alkoholin käytöstään, vaan ne laitetaan vanhenemisen piikkiin. Tämä johtunee osittain kiireellisestä työtahdista, mutta myös siitä, että tämä ongelma ei ole aiemmin näkynyt kulttuurissamme, joten sen käsittely on vielä hankalaa, Vilkko pohdiskelee kyseistä tilannetta.
Kun ihminen vanhenee, hänen fysiologiassaan tapahtuu monenlaisia muutoksia, kuten esimerkiksi aineenvaihdunta hidastuu ja riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin nousee huomattavasti. Jos tässä vaiheessa käytetään runsaasti alkoholia tai sitä on käytetty jo pidemmän aikaa, vaikutukset heijastuvat suoraan terveydentilan heikkenemiseen. Jos samaisella henkilöllä on vielä meneillään voimakas elämäntilanteen muutos tai jokin kriisi, tämä vaikuttaa myös mielenterveydelliseen puoleen. Kun tällainen alkoholia runsaasti käyttävä iäkäs henkilö menee lääkäriin, alkoholin käyttö peittyy tavallisten iän tuomien ongelmien taakse, joita pitää tietenkin myös hoitaa. Jos tätä yhteistilannetta ei huomata, ei sitä voida hoitaa saati myöskään ennaltaehkäistä.
-Toinen tärkeä asia on, että humaltuessaan iäkäs henkilö saattaa unohtaa ottaa hänelle tärkeät lääkkeet, tai esimerkiksi tapaturmaisesti kolhia itseään. Olisi tärkeää, että lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset uskaltaisivat kysyä iäkkäältä potilaalta: ” käytättekö te kuinka paljon alkoholia?”, Anni Vilkko korostaa.
Vilkko kuitenkin huomauttaa, että vaikka suurten ikäluokkien alkoholin käyttö muuttuu koko ajan näkyvämmäksi, useimmat tämän päivän iäkkäät ihmiset osaavat kuitenkin iän edelleen karttuessa itse vähentää henkilökohtaista alkoholin kulutusmäärää jo omien fysiologisten oireilujensa seurauksena. Toisin sanoen, vaikka yhä useammat käyttävät alkoholia ikääntyessäänkin, niin silti kaikkein iäkkäimpien alkoholin kulutus ei ole noussut. Huolena onkin enemmän se, tuoko alkoholikulttuurin muutos runsaan käytön haitat lähitulevaisuudessa myös vanhimpiin ikäluokkiin. Toisaalta tulisi kiinnittää paljon huomiota siihen, miten terveydelle haitallisen alkoholin käytön lisääntyminen ennen varsinaista vanhuusikää tulee jatkossa vaikuttamaan sekä yksilölliseen että yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.

Naisten osuus kasvaa
Nykyisin puhutaan paljon yhä nuorempien naisten alkoholin käytöstä samaan aikaan kuin ollaan huolissaan iäkkäiden naisten humaltumisen tarpeesta. Yhtenä ilmiönä on noussut esille sellainen piirre, että myös sellaiset henkilöt, joilla ei ole nuorempana ollut alkoholitaustaa, alkavat käyttää alkoholia ensimmäisiä kertoja ikääntyessään. Syynä tähän arvioidaan olevan liiallinen vapaa-aika eläkeiässä ja muut psykologiset syyt elämänmuutoksista yksinäisyyteen.
Ehkäisevän päihdetyön suunnittelija Sirpa Rytky, A-klinikan sosiaalityöntekijä Kirsti Haapapuro ja Päihdeklinikan sosiaalityöntekijä Merja Laitila-Ukkola Oulusta kertovat, että naisten osuuden nouseminen päihdepalveluissa näkyy koko ajan selvemmin.
-Meillä Oulun A-klinikalla käy vuosittain noin 1200 asiakasta, josta naisten osuus oli vuonna 2009 noin 30 prosenttia. Asiakkaistamme noin 10 prosenttia on yli 60-vuotiaita. Viimeisten vuosien aikana naisten osuus on ollut alle kolmasosan, mutta nyt sen yli on menty, A-klinikan sosiaalityöntekijä Kirsti Haapapuro kertoo.

---

Copyright © Raittiuden Ystävät ry. This feed is for non-commercial use only.

Kerro tästä muillekin:

]]>