Raitis

Raittiuden Ystävät Ry

– Miten murtaa tupakoivien vanhempien itsekkyyden muuri?

Tiedetään, että tupakoivien vanhempien lapset kärsivät passiivisen tupakoinnin monista terveyshaitoista. Viestinnäntutkijoiden Sanna-Mari Salomäen ja Johanna Tuiskun Suomen Syöpäyhdistykselle tekemän tilaustutkimuksen mukaan vanhempien tupakointi aiheuttaa kuitenkin kärsimystä paljon laaja-alaisemmin, ja saa lapset todennäköisimmin aloittamaan tupakoinnin nuorina.

– Leikki-iässä lapset vielä ihailevat vanhemman tupakointia. ” Sitten kun olen iso, minäkin alan polttaa”, lapsi saattaa sanoa, kertoo tutkija Salomäki Kuule Oy:stä. – Lapsi voi ottaa kynän suuhunsa ja leikkiä tupakointia.
– Mutta kun lapsi tulee kouluikään, ja saa koulusta tietoa tupakoinnista, tilanne muuttuu. Lapset joutuvat mielen myllerryksen ja tunteiden myrskyn valtaan. Heidän mielessään vellovat pelko, suru, huoli ja ärtymys.
– ” Kuoleeko tupakoiva vanhempani nuorempana?”, ” Miten minun sitten käy?”,  ” Miksi minun vanhempani on noin tyhmä?” lapsi pohtii mielessään.
– Lapsi yrittää vaikuttaa monin eri tavoin tupakoivaan vanhempaan. Hän näyttää vanhemmalle koulukirjojen kuvia ja tupakka-askien varoituksia. Hän raivoaa: jos et lopeta tupakointia, minä muutan pois kotoa. Hän voi tuhota vanhemman tupakoita.
– Lapsi yrittää myös hyvällä,  kannustaa vanhempaa omalla esimerkillään: jos minä alan karkkilakkoon, alatko sinä tupakkalakkoon?  Hän pyytää ainoaksi syntymäpäivälahjakseen, että vanhempi lopettaisi tupakoinnin.
– Vanhemmat eivät useinkaan ymmärrä, miten vakava asia on lapselle. Vanhemmat vastaavat puolustellen omaa tupakointiaan eri tavoin. Kun kysyimme tutkimuksessa, mikä voisi saada tupakoivan vanhemman lopettamaan tupakointinsa, eräs lapsi vastasi: ” Pitäisi varmaan hypätä katolta alas!”

”Tulevaisuuteni ei kiinnosta vanhempia”
Tupakoivien vanhempien perheessä lapsi siis joutuu ”aikuisen” terveyskasvattajan rooliin, missä työssä lapsi epäonnistuu.
– Kun vanhemmat eivät lapsen vaikutusyrityksistä huolimatta lopeta tupakointia, lapsi kokee, etteivät hänen toiveensa ja tulevaisuutensa kiinnosta vanhempia. Hän kokee, ettei kukaan kuuntele ja ymmärrä häntä, Salomäki kertoo.
– Oma tupakointi ja tupakoinnin lopettaminen  on tupakoivalle vanhemmalle hyvin epämieluisa ja kiusallinen keskustelun aihe. Hän lopettaa keskustelun hyvin lyhyeen, sen sijaan että kuuntelisi ja pohtisi niitä kysymyksiä ja tunteita, jotka liikkuvat lapsen mielessä.
– ” Koottujen selitysten” mukaan vanhemmat selittelevät omaa tupakointiaan esimerkiksi näin: ” Jokaisella on joku paha tapa”, ” Aikuiset päättävät itse omista tekemisistään”, ” Olen tyhmä”, ” Pakko, kun pikkusiskosi on niin hankala”. ” Olen niin stressaantunut”, ” Elämä on niin kovaa”, ” Tuli ero”.
Toisin sanoen, tupakoiva vanhempi ei kykene riippuvuutensa myöntämiseen ja vastuullisuuteen.
Kun tutkijat kertoivat lasten ajatuksia ja tunteita vanhemmille, monet heistä torjuivat saamansa tiedon. ” Meidän perheessä ei ole tuota ongelmaa”. Ikään kuin olisi olemassa hyviä ja huonoja tupakoivia vanhempia.
– Äidit olivat torjuvampia, isät uskalsivat olla rehellisempiä, ja pohtivat, että heidän pitäisi lopettaa tupakointi, Salomäki kertoo.
Äitiyshän on lastattu suuremmilla odotuksilla, joten ”hyvä äiti” kieltää tosiasiat, jotka uhkaavat hyvän äidin kuvaa. Isillä on enemmän pelivaraa olla oma itsensä.

Tupakoiva vanhempi kasvattaa sairasta tupakkamiestä tai – naista
– Yksi lapsen  tapa vapautua tunnemyrskystä on ryhtyä itsekin tupakoimaan, Salomäki toteaa.
– Tupakoivassa perheessä  lapsen tai nuoren on muutenkin paljon helpompaa ryhtyä tupakoimaan. Vanhempi ei haista, kun lapsi haisee tupakalle, ja tupakkaa löytyy kotoa.
– Jos lapsi jää kiinni, hän voi sanoa vanhemmalle, että itsekinhän tämä tupakoi.
Salomäki muistuttaa, että tupakka on A- luokan karsinogeeni, siis syöpää aiheuttava aine. Sivusavu, siis passiivinen tupakointi, on vielä vaarallisempaa kuin pääsavu, eli oma tupakointi.
Osa vanhemmista tupakoi edelleen sisällä. Tupakoivien vanhempien lapset joutuvat keskimäärin puolta useammin sairaalahoitoon keuhkoputkentulehdusten ja keuhkokuumeen takia kuin tupakoimattomien kotien lapset.
Äidin tupakointi on voinut vahingoittaa lasta jo raskausaikana. Tupakoivat äidit kokevat enemmän keskenmenoja ja ennenaikaisia synnytyksiä kuin tupakoimattomat. Äidin tupakointi lisää myös kätkytkuoleman riskiä.
Tupakoivan äidin rintamaidossa on nikotiinia viisinkertainen määrä veren pitoisuuksiin verrattuna.
Tähän saakka tupakoivia aikuisia on tutkittu yksilöinä tai työntekijöinä. Salomäen ja Tuiskun tutkimus nostaa ensimmäisen kerran esiin tupakoivat aikuiset vanhempien ominaisuudessa ja peräänkuuluttaa vanhemmille kuuluvaa vastuuta.
– Tupakointi ei ole vain oma asia, vaan monessa mielessä haitallinen teko lasta kohtaan, Salomäki tähdentää.

Ensimmäinen askel
– Vastuu vanhemman tupakoinnista ei kuulu lapselle, vaan aikuiselle itselleen, Salomäki painottaa.
– Ensimmäinen askel on tehdä omasta kodista tupakasta vapaa alue. Vanhempi polttaa muualla, eikä lastensa edessä mallina. Jo tämä ensimmäinen askel helpottaa lapsen tilannetta.
– Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksella tehdyt tutkimukset osoittavat, että täydellinen tupakointikielto kodissa vähentää lasten tupakoinnin riskiä moninkertaisesti verrattuna koteihin, joissa saa tupakoida Salomäki kertoo.
– Jopa kodeissa, joissa molemmat vanhemmat tupakoivat, täydellinen tupakointikielto vähentää lasten tupakoinnin aloittamista.
– Kotien tupakointikiellot on Suomessa liitetty vain lasten tupakansavulle altistumisen ehkäisyyn. Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksen tutkimus osoitti ensimmäisen kerran tupakointikiellon merkityksen myös lasten tupakoinnin aloittamiselle.
Toinen askel, se, että vanhempi lopettaisi tupakointinsa tai edes vähentäisi sitä, on tietenkin huomattavasti vaikeampi – mutta suositeltavampi – askel.

Tietämättömät vanhemmat paksun muurinsa takana
– Vanhemmilla on edelleen paljon tietämättömyyttä tupakoinnin terveysvaikutuksista lapsiinsa. Vielä enemmän he ovat tietämättömiä lastensa tunteista ja ajatuksista tupakoinnin suhteen, Salomäki toteaa.
– Vanhemmat ovat siis tärkeä viestinnän kohderyhmä.
Mutta kuten tutkijatkin huomasivat, tieto ei läpäise kovinkaan helposti vanhemman itsekkyyden, nautinnonhalun ja riippuvuuden muuria.
Olennaisimmaksi kysymykseksi jää, kuinka läpäistä tämä muuri. Miten rohkaista vanhempaa niin, että hän on valmis rehellisyyteen ja lapsensa aitoon kohtaamiseen?
Voisi kuvitella, että nämä vanhemmat ovat itse kasvaneet keskustelu- ja kohtaamiskyvyttömien vanhempien lapsina; kuinka he oppisivat antamaan sellaista, mitä eivät ole itsekään saaneet kokea omissa lapsuuden perheissään?
Salomäki suosittaa, että tupakoivat aikuiset kohdattaisiin esimerkiksi työterveyshuollossa myös vanhempina. Ehkäpä vertaistuki erilaisissa tupakoiville vanhemmille suunnatuissa tuki- tai tupakoinnin lopettamisryhmissä mahdollistaisi aitoa ja rehellistä vuorovaikutusta?
AA- ryhmissä on säännöt, jotka tuottavat rehellisen keskustelun kulttuuria. Pitäisikö kehittää tupakoivien vanhempien ryhmille omanlaisensa säännöt, jotka ohjaavat kohti todellista aikuisuutta?

Teksti: Tuula-Maria Ahonen  Kuva: Jari Peltoranta
Lähde: raitis.fi -lehti 1/08