Tämän finnkampenin voittaa länsinaapuri

Kun Päivi Alanen siirtyi suomalaisista opiskelijapiireistä ruotsalaisiin, hän hämmästyi. Drinksujen, siidereitten ja oluttuoppien kumoamisen sijaan parikymppiset ruotsalaiset lähtivät vapaapäivien aattoina … Jatka lukemista Tämän finnkampenin voittaa länsinaapuri

Kun Päivi Alanen siirtyi suomalaisista opiskelijapiireistä ruotsalaisiin, hän hämmästyi. Drinksujen, siidereitten ja oluttuoppien kumoamisen sijaan parikymppiset ruotsalaiset lähtivät vapaapäivien aattoina kahvilaan keskustelemaan selvin päin!

– Sille on ruotsin kielessä sanakin, ”fika”. Syödään pullaa ja kahvitellaan. Tällainen puuttui täysin niistä porukoista, joissa Suomessa pyörin, Alanen toteaa.
Päivi Alanen ihastui raittiimpaan ruotsalaiseen elämänmenoon, ja viinanhuuruiseen Suomeen paluu oli kulttuurishokki.

Laivalla on olutbaari. Risteilyohjelmassa se on esitelty sekä suomeksi että ruotsiksi. Ruotsalaisia houkutellaan baariin näin: ”Tule katsastamaan laaja viski- ja olutvalikoima olutbaariin kannelle seitsemän.” Suomeksi sama kehoitus kuuluu: ”Matkan ensimmäiset huurteiset nautitaan täällä.” Siinä se viesti on. Toiset ovat arvokkaan kultivoitunutta kuninkaallista sivistyskansaa. Toiset ovat metsäläisiä, joiden ainoa tavoite nykymaailmassa on humala.

Hulvattomassa mutta tarkkanäköisessä romaanissa Vadelmavenepakolainen, Mikko Virtanen on valmis tekemään mitä tahansa tullakseen ruotsalaiseksi. Mitä alkoholikulttuuriin tulee, moni Raittiuden Ystävä voisi yhtyä romaanin sankarin mielipiteisiin: olisipa Suomi niin kuin Ruotsi!
Yksi heistä on Kännikapinaan liittynyt Päivi Alanen. 25-vuotias Alanen muutti viime vuonna takaisin Suomeen asuttuaan 18-vuotiaasta asti Ruotsissa.
Ruotsin vuosien jälkeen paluu suomalaiseen alkoholikulttuuriin oli kuin kaatokännisen äijän hönkäys kasvoille.
– Suomalaisissa juhlissa juomattomuuden selitykseksi ei riitä, ettei halua juoda. Oletetaan, että kaikkien pitää juoda, että kaikki ovat niin kännissä kuin mahdollista. Jos pyytää lisää kolaa, siihen sekoitetaan koskenkorvaa, Päivi hämmästelee.
Hän nostaa neljävuotiaan Robin-poikansa syliin.
– Jopa silloin, kun Robin oli pieni ja odotin hänen pikkuveljeään viimeisilläni raskaana, minulta kyseltiin Suomen reissulla, miten olen niin ylivarovainen ja ylisuojeleva. Enkö nyt yhtä voisi ottaa?

Näkyvästi humalaisesta ollaan huolissaan
Suomalaiset veljekset tapasivat viiden vuoden jälkeen. He ryyppäsivät sen kunniaksi. Toinen kysyi viikon ryyppäämisen jälkeen veljeltään: ”Mites äiti jaksaa?” Toinen katsoi vihaisesti ja vastasi takaisin: ”Ootko tullut tänne ryyppäämään vai paskaa jauhamaan?”
18-vuotias Päivi Alanen oli tavallinen suomalainen lähihoitajaopiskelija, joka biletti kosteasti kavereittensa kanssa. Ruotsalaispoika Joakim, jonka hän oli tavannut risteilyllä, täytti kuitenkin ajatukset ja rinnan niin perusteellisesti, että Päivi päätti suorittaa osan opinnoistaan Ruotsissa.
– Minulle oli yllätys, että Ruotsissa täysi-ikäiset opiskelijat eivät lähteneetkään yhdessä kaljalle, vaan keskustelemaan, syömään pullaa ja kahvittelemaan.
– Pari suomalaistyttöä, joihin tutustuin Ruotsissa, ottivat olutta joka ilta. Ruotsalaiset ihmettelivät, että miksi, he paheksuivat sitä.
Kun Päivi Alanen tuli käymään Suomessa puolen vuoden jälkeen, kaverit halusivat tavata ja vaihtaa kuulumisia.
– Olin alkanut viihtyä selvin päin, ja kontrasti oli mieletön; suomalaiskaverit halusivat tietenkin tavata oluttuoppien ääressä ja kaikki olivat hirveässä kännissä.
Eikö Ruotsissa sitten lähdetä kaveriporukalla örveltämään?
– Nämä ovat nyt tietysti vain minun kokemuksiani, mutta jos Ruotsissa lähdetään työkavereitten kanssa kaljalle, ei tarkoitus ole humaltuminen. Jos joku juo liikaa, hänet saatetaan porukalla kotiin ja sanotaan, että nyt riittää juominen, Päivi kertoo.

Samat haasteet, eri vastaukset
Keskiolut tuli maitokauppoihin 1960-luvulla niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Kummassakin maassa väestön alkoholin käyttö lisääntyi, samoin siitä seuranneet ongelmat.
Ruotsissa tähän reagoitiin poistamalla keskiolut maitokaupoista. Edelleenkin sitä saa vain Systembolageteista, Ruotsin Alkoista.
Suomessa ei tehty mitään.
Samalla tavoin EU:n laajeneminen ja matkustajatuontimääräykset koskettivat yhtä lailla suomalaisia ja ruotsalaisia. Siinä, missä Suomessa päätettiin, että kansan juottaminen humalaan kotimaisella viinalla varjelee meitä Viron matkustajatuonnilta, Ruotsissa ei alennettu alkoholiveroja lainkaan. Ymmärrettiin, että halvan viinan haitat olisivat liian suuret saavutettuihin hyötyihin nähden.
– Mikään poliittinen järjestelmä ei voi toimia kovin voimakkaasti vastoin kansalaisten tahtoa. Monet suomalaiset halveksivat kaikkia alkoholin käytön rajoituksia, kun taas ruotsalaiset puhuvat yhteisestä vastuusta, päättelee hallitusneuvos Ismo Tuominen, joka työskentelee sosiaali- ja terveysministeriön Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osastolla Haittojen ehkäisemisen ryhmässä.
– Alkoholin käytön haitat ovat kummassakin maassa esillä keskusteluissa, mutta Suomessa halutaan nähdä, että alkoholiongelmat koskettavat vain pientä osaa väestöstä eivätkä kunnollisia ihmisiä.
Suomalainen ajattelee, ettei muutos saa koskettaa minua.
– Niin täällä kannatetaan vain pakkohoitoa tai valistusta, eikä valistuskaan saa häiritä suomalaista, joka nauttii viinilasillista puolisonsa seurassa. Siksi esimerkiksi alkoholin syöpävaaroista ei juuri puhuta.
Suomen ja Ruotsin alkoholipolitiikat ovat Tuomisen mielestä 180 asteen kulmassa toisiinsa nähden.
– Suomen ja Ruotsin kansalaisten näkemykset eivät tietenkään ole 180 asteen kulmassa, mutta vaaka on heilahtanut Ruotsissa hyvään ja Suomessa huonoon suuntaan. Sekin vaikuttaa, kuka poliittinen henkilö on kulloinkin tekemässä päätöksiä, Ismo Tuominen summaa.

Estot pois leikillä, ei humalalla
– En ikinä unohda ensimmäisiä tupareitani Ruotsissa. Ruotsalaisen kulttuurin käsitys bileistä tarkoittaa yhteislauluja ja leikkejä. Tuparit alkavat leikillä, joka hälventää tunnelmaa ja poistaa estoja, Päivi Alanen kertoo.
Suomessahan leikitään vasta neljän kaljan jälkeen jos sittenkään.
– Ruotsalaistupareissa tarjolla oli piirakoita ja pasteijoita, vähän samppanjaa. Ei puhettakaan sangollisesta viinaboolia.
Kulttuurishokki oli Päiville positiivinen.
– En ollut koskaan Suomessa ollut niin mukavissa bileissä!
Kun Päivi ja Joakim menivät naimisiin, kulttuurierot aiheuttivat päänvaivaa. Ruotsalainen suku odotti yhteislauluja ja viihdyttävää ohjelmaa, kun taas suomalainen suku oli tottunut alkoholipitoisiin häihin.
Totta kai alkoholi on ongelma lukuisille ruotsalaisillekin. Heillä voi olla sosiaalisesti vaikeampaa kuin suomalaisilla alkoholisteilla, sillä ymmärrystä ei riitä esimerkiksi työpaikoilla vanhan viinan hajuiselle hengitykselle.
– Alkoholismi on Ruotsissa toisenlaista kuin Suomessa, siellä alkoholisti juo salaa viiniä verhon takana.
Robin näki niin kutsutun rappioalkoholistin ensimmäisen kerran Suomessa.
– Lapsi ihmetteli, miksi tuo setä makaa taas tuossa ja on niin likainen. Onhan Ruotsissakin tietysti puliukkoja. Muistan lukeneeni, että kun tutkittiin joukkoa tukholmalaisia spurguja, havaittiin, että kahdeksan kymmenestä oli syntynyt Suomessa, Päivi sanoo.


Suomalainen tyrkyttää alkoholia

Kun masennusta vasta tuotiin Suomeen, Ruotsissa oli toivuttu masennuksesta jo moneen otteeseen, tietenkin keskustelemalla. Myös keskustelu keksittiin Suomessa vasta 90-luvun loppupuolella. Senkin toi suomeen kiekkovalmentaja Curt Lindström…
Mitä jos joku oli tuomassa tunteita ja homoutta Suomeen jo vuosikymmeniä sitten, mutta unohtui laivalle ryyppäämään? Ehkä hän on tuo mies tuossa, joka nojaa pylvääseen ja yrittää iskeä baaritiskiä mukaansa hyttiin?

Päivi, Joakim, Robin ja Kasper Alanen muuttivat Ruotsin Jönköpingistä Suomen Karjaalle 2008. Perhe on viihtynyt äidin synnyinmaassa hyvin, mutta alkoholikulttuuri jaksaa hämmästyttää. Eräskin suometar selitti, että on melkein absolutisti, ottaahan hän perjantaina vain kolmesta neljään siideriä ja lauantaina kuusi, nekin pelkän rentoutumisen vuoksi.
– Jos emme ole ottaneet vastaan bileissä tyrkytettyjä laseja, tyrkytys on jatkunut niin, että laseista on kaatunut alkoholia vaatteillemme, Päivi päivittelee.
– Ainoa, joka minulle on Ruotsissa tyrkyttänyt alkoholia, osoittautui myöhemmin Suomessa syntyneeksi.
Päivi Alanen uskoo, että ruotsalaisten taito keskustella kohteliaasti on perua juuri alkoholittoman jutustelun kulttuurista.
– Sain asua Ruotsissa pari vuotta ennen kuin pystyin puhumaan täysin luontevasti vieraitten ihmisten kanssa. Suomalainen alkaa puhua tuntemattomille vasta kun on ottanut olutta, mutta sitten se menee överiksi, sanotaan neljään kertaan sama asia, Päivi huomioi.
Toisaalta ruotsalainen small talk on sikäläiseltä nimeltään ”kallt prat”, kylmää puhetta.
Annetaanpa suomalaisillekin piste!
– Kun podin Ruotsissa koti-ikävää, muistan valittaneeni vanhemmille puhelimessa juuri sitä. On kiva, kun Suomessa voi vastata rehellisesti, mitä kuuluu!

Kursivoidut lainaukset ovat Miika Nousiaisen romaanista Vadelmavenepakolainen (Otava 2007).

Teksti ja kuva: Natalia Laurila
Lähde: raitis.fi-lehti 1/09

Kirjoita tässä kannanottosi aiheeseen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Olet ensimmäinen ottamassa kantaa! Tähän aiheeseen ei ole vielä annettu yhtään vastausta.