Raittiuden Ystävät Ry
Vantaalaiset Tiina Pakkanen ja Tuomas Pelkonen eivät saa silmiään irti esikoisestaan, viiden päivän ikäisestä Jerestä. Hän on ensimmäistä kertaa Pähkinärinteen neuvolassa – äidin masunahan tällä puolen. Äänten puolesta paikka on jo Jerelle tuttu. Ainakin 99,7 prosenttia suomalaisäideistä käy säännöllisesti äitiysneuvolassa ennen synnytystä ja lastenneuvolassa sen jälkeen.
Jere Pelkonen on viiden päivän ikäinen ja onnekas. Hän ei ole yksi niistä 3 000 vauvasta, jotka vuosittain kärsivät Suomessa äitinsä päihteiden käytöstä jo ennen syntymäänsä.
Ihmisentaimen kuuluu kelliä äitinsä kohdussa noin 40 raskausviikkoa. Suomalainen vauva saa periaatteessa ihmisoikeudet, kun raskaus on edennyt viikolle 24. Siitä eteenpäin lääketiede tekee kaikkensa pienokaisen hyvinvoinnin eteen. Raskausviikosta 24 eteenpäin aborttikin on laiton aina ja ehdoitta.
Siis periaatteessa.
Joka vuosi noin 3 000 syntymätöntä lasta altistuu päihteille, joita äiti käyttää, vaikka on raskaana. Kuusi prosenttia odottavista äideistämme suurkuluttaa päihteitä. Alkoholi on sikiöiden kehityshäiriöiden suurin yksittäinen syy.
Arpajaisvoittoja kohtukuolemista oppimisvaikeuksiin
3 000 puolustautumiskyvyttömästä pienokaisesta noin 520 vammautuu vuosittain niin vakavasti, että heidät voidaan lukea FASD-lapsiksi. FASD tulee sanoista ”fetal alcohol spectrum disorder” ja se voi pitää sisällään muun muassa elinten epämuodostumia, henkistä ja fyysistä jälkeenjääneisyyttä, keskushermoston toimintahäiriöitä ja pienikasvuisuutta.
520 lasta 3 000:sta ei suinkaan tarkoita, että 2 480 lasta selviää maailmaan säikähdyksellä äitinsä päihteiden käytöstä huolimatta. Päihderaskaus on aina riskiraskaus. Alkoholi voi raapia kohdun vuotamaan verta ja siitä voi aiheutua tulehduksia. Istukka voi mennä epäkuntoon ja jopa irrota ennen aikojaan. Lapsen syntyminen kuolleena on 70 % yleisempää alkoholia raskausaikana käyttävillä äideillä kuin päihteettömästi vauvaansa odottaneilla.
Jotkut päihteiden aiheuttamat vammat lapselle voivat ilmetä vasta vuosikausia raskauden jälkeen. Lapsella voi ilmetä keskittymishäiriöitä, oppimisvaikeuksia sekä kielellisen kehityksen ongelmia raskaudenaikaisen alkoholialtistuksen seurauksena.
Tupakoivan odottajan lapsen hapenottokyky ei koskaan tule olemaan sitä mitä se olisi ollut ilman tupakan myrkkyjä. Äiti saattaa myös tehdä itsestään lapsenlapsettoman, sillä tupakka voi vaurioittaa sikiön omia sukusoluja.
Koska nämä ongelmat voivat johtua niin monesta muustakin tekijästä, niitä ei välttämättä ikinä yhdistetä siihen, mitä äiti teki raskauden aikana.
Ja niin moni odottava äiti julistaa kuin Anna Wahlgren ikisuositussa Lapsikirjassaan ainakin, että kyllä punaviinillä ja savukkeilla voi rentoutua raskausaikanakin. Kun kerran sen ja senkin lapsi syntyi ihan tarpeeksi terveenä.
’Vastuutetaan, ei syyllistetä’
Onko kuitenkaan hedelmällistä syyllistää äitejä? Eikö suurempi syyllinen ole kulttuuri, jossa alkoholi kuuluu iloon, suruun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen? Entä kaikki ne ihmiset, jotka ovat tehneet naisesta niin epätoivoisen, ettei hänellä ole voimaa päästä irti päihteistä, edes vaikka tietää, mitä haittaa niistä on kohdun asukkaalle?
”Neuvolatädit” joutuvat pohtimaan näitä kysymyksiä päihdeäitejä kohdatessaan. Syyllistävä lähestymistapa tuskin lisäisi äidin halua puhua päihdeongelmasta rehellisesti, joten sitä vältetään.
– Yritän vastuuttaa äitiä. Jos on raskaana, ei enää ole vastuussa vain itsestään, vaan myös kasvavasta sikiöstä, kertoo kätilö-terveydenhoitaja Hanna Mattila, ennen kuin punnitsee pikku Jeren Pähkinärinteen neuvolassa.
– Kehumme jo tupakanpolton vähentämisestä ja kannustamme, että olisi hyvä jos pystyisit kokonaan lopettamaan.
Raskauden alussa äidit täyttävät Vantaalla kaavakkeen, jolla pohditaan omaa päihteitten käyttöä ennen raskautta. Vaikka päihteet jäävät useimmilta odottajilta pois raskauden alussa tai jo suunnitteluvaiheessa, kuten nykyään suositellaan, etenkin suurkuluttajilla on retkahdusriski. Myös isien alkoholin käytöstä kysytään, onhan sillä suuri vaikutus äidin motivaatioon olla päihteetön.
– Neuvomme nollatoleranssiin. Alkoholi ja raskaus eivät sovi yhteen, sanoo Mattilan työtoveri, terveydenhoitaja Päivi Malinen.
Äidit kyseenalaistavat tätä näkemystä ja kyselevät hyvin paljon, voiko juoda kun luvassa on juhlat ja mitäs jos muut huomaavat raskauden liian aikaisin, jos ei ota. Alkoholin käytön lisääntyminen Suomen naisten keskuudessa ei vain kuulu naisten neuvolakysymyksistä; se myös näkyy katukuvassa. Äidit istuvat lastenvaunujen kanssa terasseilla.
– Kun 80- ja 90-lukujen vaihteessa juotiin salaa lapsilta, vähän häpeillen, ja juominen painottui juhliin, niin nykyään viinit kuuluvat aterioille ja alkoholi arkeen, pitkän uran alalla tehnyt Malinen muistelee.
Äiti itse määrää itsensä pakkohoitoon
Huumeet lisäävät epämuodostumien, kasvuhäiriöiden, sydänvikojen, kehitysvammaisuuden ja kohdun sisään kuolemisen riskejä. Huumeita käyttävät äidit muodostavat kuitenkin päihdeäideistä vain pienen joukon. Ylivoimaisesti eniten tuhoa saa aikaan alkoholi, ja lääkärit pitävät sitä huumeita vaarallisempana aineena sikiölle.
– Huumeita käyttävistä äideistä puhuminen on helpompaa kuin alkoholia käyttävistä äideistä, vaikka jälkimmäisiä on selvästi eniten. Alkoholi on laillinen huume ja siihen suhtaudutaan yhteiskunnassamme hyvin myönteisesti, tietää Kari Paaso sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Paaso johti työryhmää, joka julkaisi helmikuussa raporttinsa Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon varmistaminen. Selvitysraportti ei tule jäämään paperin havinaksi, sillä sen sisältämiä ehdotuksia ollaan ottamassa käyttöön neuvoloissa. Jää kuitenkin nähtäväksi, miten päättäjät suhtautuvat suurempiin esityksiin, esimerkiksi tahdosta riippumattoman hoidon mahdollistamiseen.
– Se, miten ehdotuksemme ottavat tulta, on yleisestä mielipideilmastosta kiinni, Paaso toteaa.
Yksi osa kiisteltyä pakkohoitoehdotusta on, että odottava äiti voisi hakeutua raskautensa ajaksi vaikkapa laitoshoitoon, jota jatketaan, vaikka hän muuttaisi mielensä sen aikana. Moni päihdeäiti haluaisi lopettaa päihteitten käytön, mutta lankeaa ilman apua. Ja tietää sen kipeän hyvin itsekin.
Tällä hetkellä hoitovaihtoehdot perustuvat täyteen vapaaehtoisuuteen.
– Mahdollisuus pakkohoitoon terveysvaaran johdosta poistettiin laista käytännössä 1986, koska siitä oli huonoja kokemuksia muun muassa siksi, että sillä yritettiin hoitaa irtolaisuutta. Hoitoinfrastruktuuri hävitettiin, ja nyt tarvittavien hoitopaikkojen löytäminen on vaikeaa, Kari Paaso kertoo.
Pakkohoitokieltoa kierretään jonkin verran vetoamalla päihdeongelmaisen mielenterveyteen. Sitä paitsi päihdehuoltolaki sallii vain viiden vuorokauden pakkohoitojaksot sairausvaaran perusteella. Raskaus kestää normaalisti noin 280 päivää, ja moniongelmainen äiti tarvitsee tukea myös vauvan synnyttyä voidakseen olla hyvä äiti.
Vaikein kysymys on, tulisiko vapaaehtoisesta hoidosta kieltäytyvät äidit pakottaa hoitoon.
– Vastakkain on näkemys siitä, että sikiö äidin sisällä ei ole erillinen olento ja äiti saa tehdä sille pahaa ilman että siihen puututaan, sekä ajatus siitä, että syntyvää lasta on voitava suojella. Työryhmämme on lähtenyt siitä, ettei lasta saa tuomita jo ennen kuin se on syntynyt, Paaso sanoo.
Peruspalveluministeri Paula Risikko on luvannut, että esitys pakkohoidosta käsitellään eduskunnassa tämän vaalikauden aikana.
Hieman huvittuneena Kari Paaso on seurannut työryhmän esityksen nostattamaa kritiikkiä. Pakkohoitoa vastustavat kiivaimmin vanhat miehet naisten perusoikeuksiin vedoten.
– Ehdotuksemme on herättänyt voimakkaita aggressiivisia reaktioita ja on väitetty, että tätä menoa seuraavaksi kielletään abortit. Aivan kuin nuo miehet olisivat juuri heränneet 60-luvun taistelukuopistaan, Paaso pohdiskelee.
Ministeriön työryhmän selvitysraportti on kytketty vahvasti mukaan keskeneräiseen Paras-hankkeeseen, jolla uudistetaan kunta- ja palvelurakennetta. Paras-hankkeen nikkareiden ja hyväksyjien tehtäväksi jää päättää, miten ja millä byrokraattisella tasolla ehdotetut uudet tai laajennetut apumuodot päihdeäideille tullaan järjestämään.
– Uskon, että hoitoa halutaan kehittää. Alkoholimyönteiseen politiikkaan kuuluu kuitenkin se, että uskotaan hoitoon, Paaso ennustaa.
Vain rehellistä odottajaa voi auttaa
Tuomas Pelkonen ja Tiina Pakkanen kuuluvat tuoreitten vanhempien enemmistöön. He ovat paitsi neuvolassa, myös omin päin opiskelleet, mistä kaikesta voi aiheutua vauvalle haittaa, ja välttäneet sitä.
– Urheilevana ihmisenä päihteet eivät ole kuuluneet elämääni muutenkaan, Pakkanen kertoo.
Ministeriön työryhmän raportti kiinnittää huomiota siihen, miten suuri osa päihdeäideistä livahtaa neuvoloiden seulojen läpi. Osittain kyse on aikapulasta, onhan neuvoloiden työntekijöiden ehdittävä asiakaskäyntien aikana tehdä niin paljon muutakin tärkeää kuin valvoa äitien päihteiden käyttöä.
– Lähdemme siitä, että äiti puhuu totta, Malinen sanoo.
– Ei kaikkia päihdeäitejä löydä ikinä. Tietysti meidän pitää olla tuntosarvet pystyssä ja miettiä äidin elämäntilannetta, että voisiko siihen kuulua päihteitä, ja ottaa asiaa enemmän puheeksi, Mattila miettii.
Kumpikin ottaisi innolla vastaan täydennyskoulutuksen päihteisiin liittyen. Päihteisiin viitattiin vain hyvin pintapuolisesti neuvolatyöhön valmentaneessa yleiskoulutuksessa.
Neuvoloiden välillä on suuria eroja siinä, kuinka usein päihdeongelmat tulevat esiin. Pähkinärinteen neuvola-alueella päihdeäitejä ei tapaa päivittäin. Terveydenhoitajien muistaman mukaan heille on aina löytynyt paikka HAL-poliklinikoilta, joille päihdeongelmaiset odottajat tulee neuvolasta ohjata.
Pikkuriikkisen Jere Pelkosen vanhemmat yllättyvät surullisesti kuullessaan, miten moni vaavi joutuu kärsimään päihteistä jo äitinsä masussa.
– Noin iso luku, vaikka kaikkihan nykyään tietävät, ettei raskaana saa juoda, Tuomas Pelkonen hämmästelee.
– Sehän on itsestään selvää!