Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen Saapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman … Jatka lukemista Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen

sorsasaariSaapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman tumman hahmon ylittävän Oulujoen yli menevän sillan ja lähden kulkemaan heidän perässään kohti pimeyttä. Pimeyden keskellä loistaa lämmin valo Sorsasaaren mökin ikkunasta.
Tuo talo on ottanut vastaan jo monien vuosien ajan elämän harhateillä kulkevia ihmislapsia, ja on samalla tarjonnut näille elämän murjomille aikuisille sellaisen turvallisen kodin, jota heillä ei lapsena ollut. Olen menossa paikkaan, jossa kokoontuu Alkoholistien Aikuiset Lapset.
Tuvassa minua odottaa lämmin vastaanotto, eikä minua katsota ylös eikä alas. Tunnen heti olevani samalla tasolla heidän kanssaan, mutta kuitenkin kunnian saada olla mukana kuuntelemassa heidän elämäntarinoitaan. Tutustumisen jälkeen siirrymme huoneeseen, jossa noin 15 aikuista saa luvan olla niitä herkkiä lapsia, joita he eivät koskaan saaneet lapsena olla. Istuudumme saman pöydän ääreen ja hiljennymme kuuntelemaan illan kokousta. Anonyymit paikalla olijat kertovat, että yleensä huoneesta sammutetaan valot ja sinne jätetään vain kynttilät palamaan kokouksen ajaksi, mutta nyt minun vuokseni he pitävät valot päällä. Otan tämän asian nöyränä vastaan ja nyökkään olevani valmis.

Aikuiset lapset

Kokouksen alussa yksi ryhmäläisistä lukee Alkoholistien Aikuisten Lasten alkusanat, jotka ovat hyvin koskettavia. Hän lukee tekstistä niitä arkoja sanoja oman itsensä löytämisestä, jotka tulisivat olla kaikille aikuisille itsestäänselvyys. Nämä aikuiset ovat täällä kuitenkin löytämässä itseään ja parantamassa sitä tuskaa, jonka he ovat saaneet perinnöksi lapsuudestaan. AAL ovat lähteneet kukin omalla tavallaan elämään elämää, jota he eivät kuitenkaan ole osanneet elää itsenäisesti ja itseään rakastaen. Nämä aikuiset lapset ovat syntyneet koteihin, joissa alkoholismi tai muulla tavalla häiriintynyt perhe-elämä on aiheuttanut vakavia psyykkisiä ongelmia koko perheelle. Nämä ”lapset” eivät kykene elämään tasapainoista elämää, koska heidän sisällään muhii jatkuva viha, tuska, kärsimys, ahdistus tai kuoleman läsnäolo. Näiden aikuisten lasten normaali elämä saattaa olla tuskaista kamppailua käsittelemättömien haavojen, tunteiden ja toimintatapojen vuoksi. Ryhmässä moni on kuitenkin eheytynyt omaksi itsekseen ja toipunut lapsuuden haavoista.

Hei, olen…

AAL-ryhmissä ei ole ketään vetäjää tai ohjaajaa, vaan kaikki läsnäolijat ovat tasa-arvoisia. Ryhmien jäsenet voivat toimia toistensa tukena ja kummeina myös vapaa-aikana. Toipuminen lapsuuden ajan traumoista ja rankoista kokemuksista sekä itsenäiseen, tasapainoiseen elämään opetteleminen on täyttä työtä sellaiselle henkilölle, jolle se ei ole itsestäänselvyys. Toisen ryhmäläisen tukea voi tarvita milloin vain. AAL-ryhmäläisten keskinäinen anonyymiluottamus ja tuki on läsnä 24 tuntia vuorokaudessa.Alkusanojen jälkeen ryhmä ottaa esille yhden heidän parantavasta 12 askeleestaan, jota he sitten vuoron perään käsittelevät. Jokainen ryhmäläinen tervehtii omalla nimellään muita ja saa siihen lämpimän vastauksen takaisin. Tämän jälkeen jokainen saa puhua vuorollaan noin seitsemän minuutin ajan omasta elämästään ja sen tuottamasta vuosia kestäneestä tuskasta. Puheenvuoroa ei ole pakko käyttää, kuunteleminenkin on jo eteenpäin elämässä. Näin ryhmäläiset käyvät läpi raskaita askeleita kohti parempaa tulevaisuutta ja turvallisempaa huomista.
Oulussa toimiva AAL-ryhmä kokoontuu kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja torstaisin. AAL-ryhmien toiminta ei kytkeydy mihinkään oppisuuntaan eikä uskonnolliseen tai poliittiseen järjestöön. Ryhmissä ei peritä jäsenmaksuja, vaan toiminta rahoitetaan täysin vapaaehtoisilla avustuksilla.

Ensimmäinen askel

”Myönsimme, että olimme voimattomia alkoholismin tai perheen muun toimintahäiriön vaikutusten edessä, että elämämme oli muuttunut hallitsemattomaksi.” Tämän lauseen pohjalta syntyi monta pientä ja tiivistettyä tarinaa.

  • Leena: Olen käynyt näissä tapaamisissa jo 14 vuotta ja pikku hiljaa alan pääsemään kiinni tunteideni tunnistamisesta. Synnyin perheeseen, jossa isä oli voimakkaasti narsistinen ja perhe muutenkin riitaisa.  Muistan olleeni ahdistunut jo kymmenen vuoden iässä, jonka pohjalta vartuin hiljalleen läheisriippuvaiseksi naiseksi. Vuosien ajan käytin itsekin alkoholia lieventämään voimakkaita oireitani, joihin kuuluivat muun muassa ahdistus ja masennus. Nykyisin olen absolutisti ja olen tämän ryhmän avulla oppinut elämään elämääni niin, etteivät pelko, häpeä ja kauna ota minusta enää valtaa. Kiitos.
  • Pekka: Olen itse sekä alkoholistien aikuinen lapsi että alkoholisti. Vanhempani erosivat minun ollessa noin neljävuotias. Elin alkoholismin ja riidan keskellä, ja näin, kuinka äitini oli hellan ja nyrkin välissä. Mun molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja. Päätin varhaisnuorena, että en ala juomaan, mutta toisin kävi. Oon käyttänyt koko nuoruuden ja aikuisiän alkoholia ja lääkkeitä sekaisin, musta tuli sekakäyttäjä. En ole käynyt täällä vasta kuin noin puolivuotta, mutta se on varmaa, että tämä ryhmä on pelastanut mun henkeni. Vasta täällä ryhmässä oon pystynyt avaan joitakin solmuja mun elämästä ja huomannut, kuinka itsetuhoista mun käytös on ollut. Jos mulla ois vaihtoehto, niin oisinhan mää mielummin vaikka facebookissa, mutta täällä sitä vain ollaan. Oon etsinyt apua kymmenen vuotta eri laitoksista, terapioista ja avohuollon palveluista, mutta vasta nyt oon löytänyt sen…mää oon tullut kotiin. Kiitos.
  • Paula: Mun vanhemmat olivat viikonloppukännääjiä ja sen tuloksena musta tuli totaalinen suorittaja. Mää en oo halunnut olla niin kuin ne, mää oon halunnut olla paljon parempi. Tää homma ei kuitenkaan voi jatkua näin ja nyt mää oon ihan loppu, mää en enää jaksa. Viimeksi noin neljä vuotta sitten tein burn outin ja päädyin pilleripurkille. Se, että mun isä juo vieläkin, ei auta asiaa yhtään. Mää en tiedä mikä mulla on, mää en jaksa, enkä käsitä miksi mää en saa elämästä kiinni. Kiitos.
  • Henri: Mun elämä sisältää kaiken perinteisen tsälän, mitä alkoholisoituneeseen perheeseen kuuluu. Oon valvonut unettomia öitä kuunnellen vanhempieni kännistä tappelua ja herännyt samaan paskaan. Mun sisimmässä elää vain ainainen vitutus ja kostonhimo. Nää tunteet käänty kuitenkin mua vastaan ja musta itsestäkin tuli alkoholisti, vaikka päätin että musta ei tuu juoppoa. Heti ensimmäisen pullon juotuani tiesin, että tämä on mun juttu. Mun elämä on ollut joko paskaa tai paskaakin paskempaa, toinen vaihtoehto on ollut vitutuksesta vitun siistiin. Mun elämä on ollut aina vaan viinaa ja viinaa. Mää en tiä mihin mun tie vie, mutta nyt mun ensimmäinen askel on yrittää elää ilman viinaa. Kiitos teille tästä selväpäisestä päivästä.
  • Marja: Minä synnyin toimimattomaan perheeseen, jonka vuoksi minusta kasvoi perfektionisti eli täydellinen suorittaja. Minun taitoni on kumartaa muille pyllistämättä kellekään. Olen koko elämäni yrittänyt miellyttää muita, jotta minusta tykättäisiin, mutta ei se vaan niin ole. Hankalaksi tämän toipumisen tekee se, että minun vanhempani ovat edelleen samanlaisia, he luulevat, että he ovat jotain paljon parempaa kuin muut. Täällä ryhmässä opettelen rakastamaan itseäni, koska en ole siihen koskaan kotona oppinut. Kiitos.
  • Jorma: Mun vanhemmat on alkoholisteja ja oon alkoholistien aikuinen lapsi. On aivan kauhean pelottavaa ottaa elämä omalle vastuulle. Se on kamalin ajatus, mitä voin ees sanoa ääneen. Jokin vuosi sitten yritin helpottaa mun oloa monenlaisilla päihteillä, kunnes tämän ryhmän voimin kasasin itseäni niin paljon, että yhtenä päivänä osasin itkeä. Tuun muistaan aina sen hetken, kun istuin merenrannalla ja mun kyyneleet alkoi valumaan. Ton hetken jälkeen oon uskaltanut jopa laulaa yksin kotona. Oon ollut aina hyvin arka ja kulkenut läpi elämäni kamala tuska ja suru mun sisällä. Mua pelottaa oikeesti jatkaa tätä matkaa. Mää kuitenkin aion uskaltaa seurata tätä uutta tietä teidän ja tämän 12 askeleen avulla. Ihmeellistä! Uskotteko?, mutta mulla on alkanut oleen jo unelmia. Kiitos.
  • Tarja: Olen käynyt täällä ryhmässä jo 16 vuotta ja edelleen teen töitä sen eteen, että voisin unohtaa mun lapsuuden! Mun isä oli väkivaltainen, alkoholisti ja narsistinen persoona. Mun koti oli kulmakunnan öykkäriperhe, jossa viinaa ja meteliä riitti. Muistan, että jo viiden vuoden iässä yritin vaihtaa vaippoja kaksivuotiaalle sisarelleni ja antaa ruokaa kolmevuotiaalle veljelleni. Muistan, kuinka isäni oli sammunut pöntölle ja kuola valui sen suuta pitkin. Mua pelotti ihan hulluna, että isä suuttuu ja saan siltä selkääni, joten yritin olla niin kuin hyvä äiti ja antaa sisarilleni ruokaa. SE oli vain niin hankalaa, koska jääkaapista löytyi vain pätkä makkaraa. Sen makkaran sitten pilkoin mun pikku käsilläni pienille lautasille nätisti, joista sitten söimme. Omaan itsenäiseen elämään muutettuani päädyin yhteen hallitsevan työnarkomaanin kanssa, koska halusin, että viimeinkin joku huolehtii musta. Oon yrittänyt myös itsemurhaa viinalla ja lääkkeillä, koska olin niin pahoinvoiva. Kiitos teille, että oon vielä täällä.
Jäljellä vain hiljaisuus

Kokouksen aikana sain kuulla monia muitakin kohtaloita. Olen vihainen siitä, kuinka alkoholismi saa aikaan kymmeniä vuosia kestänyttä tuskaa. On väärin, että kaikki ne tunteet, joita rikottu lapsuus aiheuttaa, kääntyvät lopuksi aikuista lasta itseään kohti. Tilanne on hankala ja sietämätön.
Nämä urheat, oman elämänsä pelastajat nousivat lopuksi kokouksen lopussa ylös ja kerääntyivät piiriksi. He halasivat toisiaan ja lausuivat yhdessä ääneen loppurukouksen, jonka voimin he jaksavat odottaa toivottavasti selvin päin taas seuraavaan tapaamiseen.

Sama tuska

AAL-ryhmässä käyville aikuisille lapsille löytyy useita yhtenäisiä piirteitä. Kaikki ryhmässä kävijät eivät ole alkoholistiperheestä, vaan ryhmä on avoin kaikille. Kokouksissa käy henkilöitä, joiden perhe-elämä on jollakin tavalla ollut toimimaton tai häiriintynyt. Kaikilta ryhmäläisiltä löytyy taustalta kuitenkin tuskainen ja rikottu lapsuus. Nämä kaikki aikuiset lapset kärsivät usein läheisriippuvaisuudesta, huonosta itseluottamuksesta ja erilaisista pelkotiloista. Usealla ryhmäläisellä on AAL-toiminnan ohella menossa myös lääketieteellinen hoito, lääkitys tai terapiamuoto. Kaikkia ryhmäläisiä ei edes lääketiede ole osannut auttaa. Nämä henkilöt kärsivät muun muassa masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja erilaisista pakko-oireisista ja itsetuhoisista käytöshäiriöistä.
AAL-ryhmä on lähtenyt alunperin AA-ryhmien rinnalla kulkijana ja toimii erillisenä ryhmänä. Osa AAL-ryhmän jäsenistä käy myös AA-tapaamisissa. AAL-toiminta on tiivistänyt ryhmäläisten oirekuvista ongelmalistan, josta häiriintyneen perhe-elämän lapsen on helppo tunnistaa itsensä.

AAL ongelmalista

1. Meillä näyttää olevan useita yhteisiä ominaispiirteitä seurauksena siitä, että olemme kasvaneet alkoholistisessa ympäristössä.
2. Meille on kehittynyt huono itsetunto sen tuloksena, että meitä on arvosteltu lapsena. Aikuisina jatkamme tätä vanhempiemme mallia ja tuomitsemme itsemme ja muut ankarasti. Yritämme peittää huonoa itsetuntoamme pyrkimällä olemaan täydellisiä ja kaiken arvostelun yläpuolella samalla kontrolloiden, arvostellen ja halveksien muita ihmisiä.
3. Meillä on taipumus eristäytyä, koska olemme peloissamme. Tunnemme olomme epämukaviksi muiden ihmisten, etenkin auktoriteettien seurassa.
4. Etsimme epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää. Olemme valmiita tekemään mitä tahansa, jotta muut ihmiset pitäisivät meistä. Emme halua loukata ketään. Niinpä olemme uhrautuvaisia sellaisissakin tilanteissa ja ihmissuhteissa, jotka vain vahingoittavat meitä.
5. Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja meihin kohdistuvaa arvostelua, koska se saa meidät tuntemaan itsemme riittämättömiksi ja turvattomiksi.
6. Meistä tuli alkoholisteja tai otimme puolisoksemme alkoholistin tai jonkun muun pakonomaisesti toimivan henkilön kuten työnarkomaanin, varmistaaksemme sen, ettei meitä hylättäisi.
7. Elämme elämäämme tuntien itsemme uhreiksi ja syytämme vaikeuksistamme muita. Myös ystävinä ja kumppaneina meitä viehättävät uhrin roolin omaksuneet ihmiset. Niinpä sekoitamme rakkauden ja säälin. Siksi olemme taipuvaisia rakastamaan ihmisiä, joita voimme sääliä ja pelastaa.
8. Olemme joko ylihuolehtivaisia tai ylivastuuttomia. Otamme vastuun muiden ongelmista ylikehittyneen vastuuntuntomme vuoksi tai oletamme muiden ihmisten olevan vastuussa meidän ongelmiemme ratkaisemisesta. Kummassakaan tapauksessa meidän ei tarvitse katsoa omia virheitämme ja vastata omasta elämästämme ja valinnoistamme.
9. Tunnemme syyllisyyttä, kun pidämme puoliamme emmekä myötäile muita ihmisiä.
10. Traumaattisen lapsuutemme seurauksena kiellämme, vähättelemme ja tukahdutamme tunteitamme. Emme tiedosta sitä, miten kyvyttömyys tunnistaa ja ilmaista tunteita on vaikuttanut aikuiselämäämme. Tämä koskee myös myönteisiä tunteitamme. Se, ettemme ole kosketuksissa omiin tunteisiimme, on eräs tärkeimmistä kieltomekanismeistamme. Tulemme riippuvaisiksi omista tunnekuohuistamme; innostus, kiihtymys ja jännitys saavat meidät valtaansa.
11. Olemme läheisriippuvaisia henkilöitä. Pelkäämme, että meidät hylätään ja teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi kokea tuskallisia tunteita. Kaikki tämä on seurausta siitä, että elimme sairaiden ihmisten kanssa, ihmisten, jotka eivät tunnetasolla koskaan vastanneet meidän tarpeisiimme.
12. Tunnemme itsemme toivottomiksi ja avuttomiksi. Tämä johtuu lapsuudenkotimme perinnöstä: kieltämisestä, kontrolloinnista, eristäytymisestä, häpeästä ja aiheettomasta syyllisyydestä.
13. Läheisyys, turvallisuudentunne, luottamus ja sitoutuminen ovat meille vieraita ja vaikeita asioita ihmissuhteissa. Koska meidän on vaikea asettaa selviä henkilökohtaisia rajoja kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa, annamme helposti periksi kumppanimme tarpeille ja tunteille unohtaen itsemme.
14. Lykkäämme usein asioiden hoitamista myöhemmäksi ja meillä on vaikeuksia saattaa loppuun aloitettuja töitä.
15. Meillä on voimakas tarve kontrolloida muita ihmisiä ja omaa elämäämme.

Lähde ja lisätietoa ryhmien toiminnasta:
http://www.aal.fi/
http://www.sorsasaari.org
Anonyymien henkilöiden nimet ovat vaihdettu artikkeliin.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

Kirjoita tässä kannanottosi aiheeseen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Olet ensimmäinen ottamassa kantaa! Tähän aiheeseen ei ole vielä annettu yhtään vastausta.