Raitis

Raittiuden Ystävät Ry

Facebookissa on kaikenlaisia höpöhöpöryhmiä. Ajattelin, että kai sinne voisi perustaa yhden sellaisenkin ryhmän, josta on hyötyä.
– Keräsin roskia rannalla ja samalla katselin tumppien vieressä vilteillä makaavia ihmisiä. Minussa heräsi kysymys, miten heidät saisi innostumaan oman ympäristön siivoamisesta.
Moni muukin on lopettanut tupakoinnin tai poiminut toisten maahan heittämiä roskia roskikseen. Heli Kaartinen ja Tuula-Maria Ahonen luottavat kuitenkin joukkovoimaan: he ovat luoneet vertaisverkostot valintojaan tukemaan.

Purkki = Sinne sammuu. Ilmatiivis purkki sammuttaa tupakan hujauksessa.
Purkki = Sinne sammuu. Ilmatiivis purkki sammuttaa tupakan hujauksessa.

”Se olis nyt kolmas päivä ilman syöpäkääryleitä menossa. Kaks ekaa päivää oli helppoja mutta äsken alko ekaa kertaa kunnon niksat. Hiki valuu ja tärisen koko ukko. Se on kait vaan jauhettava tota purkkaa oikein urakalla. Periks ei anneta.”
Oli ongelma sitten syöpä, päihteet tai mikä hyvänsä, ihminen tarvitsee vertaistukea, tuumi Heli Kaartinen. Entinen päihdetyötekijä, nykyinen siivooja totesi, ettei pääse tupakasta irti ilman samanhenkistä, ymmärtäväistä seuraa. Olihan hän aiemminkin jo lopettanut, mutta retkahtanut taas.
– Ihmisillä ei ole ole nykyään enää aikaa normaalielämään, tietokone on toinen elämä. Virtuaaliryhmä Facebookissa löi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, Kaartinen kertoo.
Facebookin Irti tupakasta -vertaistukiryhmään on liittynyt seitsemisenkymmentä jäsentä. Ryhmässä voi jakaa kaiken, olipa kyseessä sitten ilo terveydentilan paranemisesta, vieroitusoireitten tuska, selviytymisvinkit – tai uusi retkahdus.
Loistavaa, sillä monesta lopettajasta tupakattomuus tekee aluksi niin äreän, että ”tekee mieli murhata ihmisiä” tai haluaisi ”mennä arkkuun makaamaan”. Kaartisesta tuntui lohdulliselta huomata, ettei ole ainoa.
”Kuukausi takana ja päivä päivältä tuo keuhkoista puskeva lima vähenee ja olo paranee. Valitettavasti makeanhimo yltyy koko ajan.. Tänään mennyt yksi tupla, sipsiä, fazerin sinistä…”
”Mutta ei oo muuten koskaan ollut kämppä näin siisti ja kaapit järjestyksessä kuin nyt..”

– Kun tulee sellainen olo, että nyt en enää yritä, ei tässä ole mitään järkeä, pitää muistaa käydä lukemassa ryhmän viestejä. Ihmiset ovat ihania, jaksavat aina tukea, Kaartinen huomioi.

Tumppien kerääminen herättää ajattelemaan
Tuula-Maria Ahoselle ei tupakka maistu. Sen sijaan hänelle maistuu roskien kerääminen. Se on moninkertaista hyötyliikuntaa: Ahonen saa liikuntaa, luonto kiittää ja lemmikkieläinten tassuja uhkaa vähän pienempi armeija lasinsiruja.
Yksi ihminen ei tietenkään paljoon pysty, mutta kun tuhannet ihmiset ovat alkaneet tehdä samoin, maailmasta tulee jo toisennäköinen. Maaliskuussa Ahosen perustamalle Roska päivässä -liikkeelle myönnettiin Yves Rocher -säätiön Terre de Femmes -palkinto, joka kunnioittaa naisten ainutlaatuista toimintaa luonnon ja sosiaalisen ympäristön puolesta.
– Tupakannatsan heittäminen maahan on totuttu tapa, siistitkin ihmiset tekevät sitä, eikä asiaa ajatella ollenkaan, Tuula-Maria Ahonen harmittelee.
Toisten tumppeja tottuneesti siivoava Ahonen ymmärtää, etteivät kaikki tupakoitsijat lopeta tupakointia. Kaikki tupakoitsijat voivat kuitenkin liittyä Roska päivässä -liikkeeseen, tai ainakin lakata myrkyttämästä maata tumpeilla.
Tuula-Maria Ahonen muistaakin tupakoitsijoita positiivisesti jakamalla heille pieniä lahjoja! Filmirullakoteloon mahtuu 16 tupakannatsaa. Ilmatiiviissä kotelossa natsa sammuukin heti.
– Otollisin hetki jakaa näitä miniroskiksia on aivan lähellä tumppausta. Juuri silloin harva kieltäytyy miniroskiksesta, Ahonen hymyilee.
Miniroskis soveltuu myös esimerkiksi lasinsiruille – ja purukumeille. Harva purkkansa maahan sylkevä tulee ajatelleeksi, että ksylitoli on kissoille ja koirille myrkyllinen aine. Ja miltä tuntuukaan pienestä linnusta, jonka nokkaan purukumi tarttuu?
– Jokainen voi itse tuunata itselleen ja lahjaksi miniroskiksen. Diabeetikoilta saa koeliuskapurkkeja, valokuvausliikkeistä filmipurkkeja ilmaiseksi. Loppu on oman taiteellisen mielikuvituksen varassa.

Ahonen on innostanut ihmiset tuunaamaan miniroskiksia myös kouluissa, kuvataidekouluissa, perhekerhoissa ynnä muissa erilaisissa tilaisuuksissa.
Roska päivässä -liikkeeseen liittymiseen ei tarvita muuta kuin omakohtainen päätös kerätä maasta roska päivässä roskikseen. Lisäksi toivotaan, että näin tekevät houkuttelisivat ainakin yhden tuttunsa tekemään samoin.
Kun kerää muiden roskia, tulee samalla sanoutuneeksi irti ”ei kuulu mulle” -ajattelusta. Sillä voi lopulta olla savukkeita sammuttava vaikutus.
– Kun pitää huolta ympäristöstään, se voi johtaa siihen, että alkaa pitää huolta myös itsestään, Ahonen arvelee.
Retkahtanut on paras auttamaan retkahtanutta
Itsekuriongelmat käyvät itsetunnolle. Varsinkin, jos tuntee sellaisia ihmisiä, jotka ovat lopettaneet tupakoinnin yksinkertaisesti vain ottamalla itseään niskasta kiinni. Useimmat eivät siihen pysty.
– Itse ainakin tarvitsen kaiken mahdollisen avun, ryhmän, lääkkeet, purkat…
Kaikesta huolimatta Heli Kaartinen lankesi jälleen tupakoimaan. Ja kärsi.
”Kun en polttanu, kädet (nivelet) ihan ok, mut jo viikossa taas kolottaa ja henki pihisee kun ei jaksa liikkua.”
– Jos kaikki muut olisivat onnistuneet kerralla, en varmaan enää ikinä menisi ryhmään.
Kaartisen onneksi vertaistukijoiden joukkoon mahtuu muitakin retkahtaneita – jotka kuitenkin jälleen urheasti hautasivat sytkärinsä. Toivoa on siis Kaartisellakin.
– Ei luovuteta! uudelleen tupakasta luopunut Kaartinen julistaa.
– Ja pitääkin muistaa käydä kirjoittamassa ryhmään, että mitä useammin retkahtaa, sitä vaikeampaa on lopettaminen.


Kursivoidut lainaukset ovat Heli Kaartisen Facebookiin perustamasta Irti tupakasta –vertaistukiryhmästä.

Roska päivässä -liikkeestä saa lisätietoa osoitteesta:
www.roskapaivassa.net

Teksti ja kuva: Natalia Laurila