Raitis

Raittiuden Ystävät Ry

– Isovanhempien merkittävästä roolista lapselle

Muusi on kumman vetistä, ja itse tehdyt lihapullat ihmetyttävät. Mansikkahillo on liian epäilyttävää syötäväksi. Siinähän on kokonaisia mansikoita!

Pekka Leinonen on antanut tunnustusta lapsenlapsilleen vitsikkäillä todistuksilla. Nyt hän on vuorostaan saanut ylistystä.

Maijaliisa Dieckmannin kirjoittama pakina kertoo isovanhempien luona kyläilevistä lapsenlapsista,  jotka pelaavat koko yön tietokonepelejä karkkia syöden ja limua juoden ja toteavat lähtiessään vierailun olleen ”ihan mielettömän kiva”.

Pakinassa tilanne voi olla liioiteltu, mutta varmasti siihen voi moni isovanhempi osaltaan samaistua. Kasvatustavat ja ympäristö muuttuvat nykyään niin nopeasti, että sukupolvien välinen ero on entistä suurempi. Toisaalta Isovanhemmat Ry:n puheenjohtaja Pekka Leinonen kertoo, miten sukupolvien väliset erot toimivat yhdistävänä tekijänä.

”Ennen isovanhemmat opettivat asioita. Nykyään kaksikymppiset lapsenlapset neuvovat minua. He kertovat esimerkiksi miten käyttää hymiöitä tai tietokoneita yleensä. Taitava aikuinen höynäyttää lapsiaan tai lapsenlapsiaan siten, että heittäytyy osaamattomammaksi kuin onkaan. Niin saa lapset aktiivisemmiksi. Sama juttu kaikessa opetuksessa, eli selvitänkö minä vai selvitätkö sinä. Saatetaan lapsi oppimaan.”

Sekä Dieckmann että Leinonen ovat eläkkeelle siirtyneitä opettajia, jotka ovat alkaneet pohtia syvemmin isovanhemmuutta. Erityisesti lastenkirjoja kirjoittaneella Dieckmannilla on 6 lapsenlasta, joista yksi uusperheen kautta. 2003 Vuoden Isovanhemmaksi valitulla Leinosella puolestaan on 3 lastenlasta, kaikki tyttöjä.

 

Muistot pitää tehdä
Kysyttäessä parhaita lapsenlapsiin liittyviä muistoja ja hetkiä sekä Leinonen että Dieckmann päivittelevät, että niitä on todella monia. Molemmille olennaista tuntuu olevan, että parhaat muistot liittyvät yhteiseen tekemiseen, ja ovat jääneet tärkeinä myös lasten mieleen.

”Lapsenlapseni ovat jo pienenä saaneet kamerat joilla tallentaa tilanteita. Ja annoin heille työkalupakit, vaikka ovatkin tyttöjä. Aina kun minä olen rakennellut jotain, he ovat olleet mukana. Olemme tehneet muistoja. Muistot eivät synny vaan ne tehdään”, Leinonen toteaa.

”Olen vienyt lapsenlapsiani luontoon, vaikka vain istuttanut pienen lapsen marjapuskan viereen popsimaan mustikoita. Vanhemmilla ei ole siihen aikaa”, Dieckmann kertoo. Muistoja on hyvä tallentaa erilaisin keinoin. Kirjoittamalla saavutuksia ylös, tallettamalla piirustuksia ja käsitöitä, ottamalla valokuvia.

Kasvaessaan lapset ovat usein erittäin kiinnostuneita siitä, mitä he ovat nuorempina tehneet. Usein lapset saa kiinnostumaan tarinoista, kun ne kertovat heistä itsestään. Mutta kyllä sukuhistoriakin jää mieleen, vaikkei se aina niin kiinnostaisikaan.

”Isovanhemman tehtävä on istuttaa lapsi siihen maaperään, missä hän kasvaa, sijoittaa sukupolvien ketjuun. Perinteiden siirtäminen on pitkälti isovanhempien vastuulla. Useissa kouluissa annetaan tehtäväksi haastatella isovanhempia, se on erittäin hyvä”, Dieckmann arvioi.

 

Vanhemmilla on aina viimeinen sana
Vanhempien ja lasten suhde on avainasemassa myös isovanhempien ja lastenlasten väliseen suhteeseen. Jos menettää välit lapsiinsa, samalla menevät todennäköisesti myös lapsenlapset. Usein asiat kärjistyvät, jos vanhemmilla ja isovanhemmilla on erilainen näkemys hyvästä elämästä tai lastenkasvatuksesta. Joskus tällaiset tilanteet voivat päätyä umpikujaan, jossa kukaan ei muuta kantaansa. ”Jos jonkun ääni halutaan painavammaksi, niin kyllä se on sen perheen kanta, joka ratkaisee. Heidän pitää elää omaa elämäänsä. Sen useimmat isovanhemmat ymmärtävät.

Tietenkin he myös toivovat, että heidän sanansa, kädenjälkensä voisi jotenkin näkyä”, Leinonen muistuttaa ”Jos on panostanut isovanhemmuuteen, laittanut aikaansa eikä laskenut vaivojaan, niin lapsille jää kyllä mieleen, että jossain on aina turvapaikka. Vaikka kaikkien muiden kanssa menisi sukset ristiin, niin isovanhempien kanssa ei mene”, Dieckmann sanoo.

Dieckmann myös uskoo, että tärkeimpiä asioita lapsenkasvatuksessa on antaa lapselle hyvä itsetunto. Jos siinä onnistuu, on lapsen helpompi tehdä oikeita ratkaisuja myöhemmässäkin elämässään, ja esimerkiksi päihderiippuvuuden todennäköisyys pienenee. Toinen tärkeä kasvatustapa on oma esimerkki.

Ikiomat isovanhemmat
Maijaliisa Dieckmannin kirjoittama kirja pureutuu isovanhemmuuden kysymyksiin. Keitä isovanhemmat ovat, mitä he tekevät? Mikä on isovanhempien rooli nykyajan maailmassa?
Maijaliisa Dieckmann, Recallmed Oy, Hämeenlinna 2002.

 

Vastuullinen isovanhemmuus -opas
Raittiuden Ystävien julkaisema opas isovanhemmuuteen. Hyviä käytännön vinkkejä lapsenlapsi-suhteen kehittämiseen ja ongelmatilanteiden ratkomiseen.
Ritva Kuusisto, Raittiuden Ystävät ry & ETRA -liitto

 

TEKSTI JA KUVAT: Aino Tanhua