Raittiuden Ystävät Ry
Johannes Virnes ajatteli rikoksia jo 10 vuotiaana. Päihteiden käyttö alkoi 12–13 vuoden iässä. Vankilareissuja kertyi yhteensä seitsemän. Nyt Virnes on vapaa ja raitis. Hän tukee ja auttaa kohtalotovereitaan vankilatyöntekijänä.
-Olin hyvin voimakastahtoinen lapsi, ja aloin kapinoida kodin kuria vastaan, Virnes kertoo.
– Aloin myös karkailla kotoa, ja kasvoin sitten nuoruuden kahdessa koulukodissa.
Virnes myöntää koulukotiajan rankaksi, mutta oli siinä hyvääkin:
– Sain sentään peruskoulun päästötodistuksen, kiitos koulukodin.
Enempää koulun penkin kuluttaminen ei kuitenkaan tullut kyseeseen. Miehen nuoruus kului lavealla tiellä, sillä Virnes koulutti itse itseään rikosten merkeissä. Ensimmäisen kerran hän oli jo 16-vuotiaana tutkintavankeudessa. [nosto teksti=”Alussa ryöstöt jännittivät ja pelottivat, mutta kun hommaa teki vuosikausia, niihin turtui.” style=”width:200px;”]
– Alussa ryöstöt jännittivät ja pelottivat, mutta kun hommaa teki vuosikausia, niihin turtui. Ei enää miettinyt omia tunteita, rikollisuus alkoi käydä työstä.
Kun Virnes oli reilu parikymppinen, parisuhteeseen syntyi poika. Päihteiden käyttö loppui ja Virnes oli viisi vuotta raittiina, mutta rikosten teko jatkui. Kun kumppani jätti, Virnes ratkesi taas juomaankin, vaikka myöhemmin todettuna alkoholi ei auttanut suruun.
Elämän toistuminen samoissa kuvioissa alkoi kuitenkin vuosien saatossa väsyttää Virnestä. Ensimmäisen kerran hänelle syntyi haave rehellisestä elämästä, kun vankilaan tuli vierailulle vankilakierteestä selvinnyt entinen vanki KRIS ry:stä (Rikollisten revanssi yhteiskunnassa -järjestöstä). Hänkin halusi jonakin päivänä olla ex-vanki, joka on auttamassa vankeja.
KRIS ry kertoo nettisivullaan, että vankilatyön tavoitteena on tukea ja kannustaa vankeja ja vankilasta vapautuneita irtaantumaan päihde- ja rikoskierteestä. Käytännössä tämä tarkoittaa kokonaisvaltaisesti uuden elämäntavan ja arkirutiinin luomista. Juuri tähän KRIS kannustaa ja antaa apua.
Apu on toisaalta vertaistukea ja uuden henkilökohtaisen tukiverkoston rakentamista. Toisaalta autetaan käytännön asioissa, kuten vaikkapa ulosotto- tai sosiaaliviranomaisten kanssa asioiden kuntoon järjestelyssä. Työpaikan saaminen auttaa kiinnittymään uuteen elämäntapaan ja koko ympäröivään yhteiskuntaan rakentavalla tavalla. Apu pyritään aina antamaan nopeasti, ilman turhaa byrokratiaa.
– Rohkaisemme vapautumassa olevia kontaktiin pääosin päihteettömillä osastoilla pidettävien KRIS-infojen ja teemaryhmien kautta. Olemme näin mukana valmistelemassa vapautumista. Menemme tarvittaessa portille vastaan, Virnes kertoo. [nosto teksti=”Olemme mukana valmistelemassa vapautumista. Menemme tarvittaessa portille vastaan.” style=”width: 200px;”]
Tänä päivänä Virnes elää haavettaan todeksi. Hän on ollut 1,5 vuotta siviilissä ja kertoo ylpeänä, että kesäkuussa tulee täyteen kolme vuotta raittiutta.
– KRIS on ollut minulle todellakin vahva tuki ja iso apu. Vertaistukiryhmillä on suuri merkitys, Virnes toteaa.
– Vankien keskuudessa on sanonta “kaikkein hulluimmat selviää”. Ne, joilla on mennyt kovimpaa, ja jotka ovat kokeneet isoja menetyksiä. Ne, joista ei ikinä uskoisi, että pääsevät eroon vankila- ja päihdekierteestä, juuri ne selviävätkin.
Virnes nykyinen tehtävä on olla vankilatyöntekijänä.
– Meillä on kuukaudessa 300–500 kävijää. Meitä on kymmenkunta työtekijää, osa on RAY:n tuella, osa työmarkkinatuella, osa vapaaehtoisesti. Kahdella työntekijöistämme ei ole vankilataustaa, täydennämme toisiamme.
– Meillä on erilaista toimintaa, keskusteluryhmiä, naisille on oma ryhmänsä, on myös salibandya kerran viikossa, kuntosali ym. Teemme yhteistyötä vankilaviranomaisten kanssa. [nosto teksti=”Elän tällä hetkellä erittäin mielekästä elämää, nautin joka päivästä.”]
– Elän tällä hetkellä erittäin mielekästä elämää, nautin joka päivästä. Päivänvalon kestävä elämä on helpompaa. Elän yhdessä poikani kanssa. Olen hänelle kertonut rehellisesti elämästäni, että isi on hölmöillyt, mutta lopettanut sen.
– Tietenkin pettymyksiä voi tulla, mutta erotilanne opetti, että alkoholi ei auta suruun, ja nykyisin minulla on niin paljon menetettävää, että en halua suurin surminkaan mennä entiseen elämään takaisin, Virnes toteaa.
Samassa talossa KRISin kanssa toimii Kriminaalihuollon tukisäätiö, joka tukee vapautuvia vankeja monin tavoin viranomaistyöllä.
– Vertaistuki on hirvittävän tärkeää, toteaa uusi toiminnanjohtaja Sanna Väyrynen.
– Prosessit ovat usein pitkiä. Rikokset ja niihin liittyvät oheisongelmat, yhtenä niistä ongelmallinen päihteiden käyttö, syövät ihmisiä, tarvitaan monenlaista tukea. Oma lähestymistapani työhöni on holistinen, kokonaisvaltainen. Ihmistä ei pidä määrittää vain ongelmansa kautta, vaan nähdä hänet kokonaisuutena, Väyrynen jatkaa.
– Ihminen tarvitsee sekä oikeuden ihmisarvoon ja olemassa oloon että mahdollisuuden tulla näkyväksi ja mahdollisuuden kasvaa vankilasta vapauduttuaan.
– Rangaistuksesta vapautuvan tulisi saada leimaamisen sijaan tunne ihmisarvostaan.
Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Jari Peltoranta