Raittiuden Ystävät Ry
Kalle Lähde käytti viinaa ja pillereitä sekaisin. Hän oli katkaisuhoidossa 12 kertaa onnistumatta raitistumaan. Minnesota-hoidon avulla päihteistä eroon päässeen debyyttikirjailijan omaelämäkerrallinen Happotesti on yksi alkuvuoden parhaiten myyviä kirjoja.
Kalle Lähteen esikoisteos Happotesti on aivan kamala kirja. Kamala hyvällä tavalla kuvatessaan rappioalkoholistin elämää rehellisemmin, kuin ehkä yksikään muu teos suomalaisen kirjallisuuden historiassa. Se on jotain aivan muuta kuin perinteistä ryyppäämiselle naureskelua tai sillä kehuskelua.
Suoraan Lähteen omasta elämästä ammentavassa tarinassa krapula ei parane parilla tasoittavalla kaljalla, vaan hengenvaaralliset vieroitusoireet alkavat jo paljon ennen kuin alkoholi on poistunut elimistöstä. Päähenkilö kuvittelee olevansa jonkin sortin fiksu maailmanmies, vaikka istuu baaritiskillä vessapaperia housuissa, koska löysät saattavat lirahtaa lahkeeseen koska tahansa.
Vuonna 1967 syntynyt Lähde on ollut nyt kaksi ja puoli vuotta raittiina. Hän alkoholisoitui jo nuorena, mutta onnistui pitämään kulisseja yllä ja käymään töissä aina viime vuosikymmenen loppupuolelle asti. Sen jälkeen juominen lähti täysin lapasesta. Mukaan tulivat myös rauhoittavat lääkkeet.
– Merkit olivat ilmassa jo teini-ikäisenä. Mieleen on jäänyt hyvin eräs kerta kun juopottelimme perjantai-iltana kavereiden kanssa ja seuraavana päivänä oli krapula. 15-kesäisen krapulat nyt ovat mitä ovat, vähän suuta kuivaa ja ohimoa vihloo. Edelliseltä illalta oli jäänyt olutpullo, jonka miehekkäästi join ystävien edessä. Vähäinen paha olo katosi heti. “Jumankauta, tässä se vasta ihmeaine on”, Lähde muistelee miettineensä.
Jälkeenpäin katsottuna kirjailija oli jo armeija-aikoinaan alkoholisti. Lähde ihmettelee miten hänet edes päästettiin lomilta palatessaan Pansion laivastoaseman pääportista sisään, vaappuessaan tien reunasta toiseen. Armeijan jälkeen hän päätyi laivalle töihin. Merimiesten tapoihin jos mihin kuului juopottelu. Työt hoidettiin silti kunnialla.
– Nuorena sitä vielä jaksoi. Hommia paiskittiin, jopa rankemmin kuin selvänä. Oli pakko skarpata, jotta työt sujuivat. Laivalla juominen on miesmäinen juttu, osa sitä kulttuuria.
Vaikka Lähde käyttääkin itsestään sanaa rappioalkoholisti kuvatessaan juomisensa vakavuutta viimeisinä vuosina, niin se ei tarkoita hänen asuneen kadulla. Hänellä oli koti, kesämökki, auto ja vaimo, eli päällisin puolin kaikki oli hyvin. Julkisilla paikoilla Lähde käyttäytyi jopa ylikorostetun herrasmiesmäisesti. Juomajakson pidetessä hän päätyi fyysisesti niin huonoon kuntoon, ettei enää päässyt omin avuin sängystä ylös, saati sitten baariin juomaan tasoittavia.
– Kiskoin kaljaa kuppilassa, omieni joukossa. Siinä oli mukamas jotain hienoa kun saattoi olla maanantaina yhdeksältä aamulla oluella ja katsoa ikkunasta raukkoja, jotka raahautuivat syksyn tuulessa ja sateessa töihin. Kun olin oikein huonossa kunnossa, niin vaimo haki minulle kotiin muutaman oluen.
Lopetettuaan juomisen Lähde alkoi kirjoittaa kokemuksistaan blogia, jonka tekstejä on muokattuna myös Happotesti-kirjan alussa. Raitistunut ihminen usein tarvitsee jotain uutta elämäänsä korkin mennessä kiinni. Korvaava toiminta voi olla mitä tahansa kuntoilusta shakinpeluuseen. Usein se on jotain terveellistä, johon voi myös jäädä koukkuun.
– Minulle kirjoittaminen ei tuntunut korvaavalta toiminnalta. Olin niin väsynyt, että ensimmäinen vuosi selvänä meni lähinnä nukkuessa ja vähän kuntoillessa. Ehdin olla muutaman kuukauden raittiina aloittaessani laittaa ajatuksiani ylös paperille. Blogi oli vaimon idea, hän ehdotti kokemusteni jakamista myös muille.
Raitistumiskokemuksia-nimisestä blogista tuli suosittu, varsinkin alkoholistien omaisten ja ystävien joukossa. Lähde kertoo merkittävän henkilön kannustaneen häntä muokkaamaan tarinan kirjan muotoon. Hän oli varma, että kirja julkaistaan. Poikkeuksellisesti kaikki kolme kustantajaa joille hän tekstin lähetti olivat valmiita julkaisemaan sen. Näin tapahtuu harvalle debyyttikirjailijalle. Lähde tiedostaa, että vaikka osaakin kirjoittaa, niin tekstin aiheella oli suuri merkitys siihen, että hänelle tarjottiin kustannussopimuksia.
– Blogia oli luettu alle vuodessa 100 000 kertaa. Olen silti yllättynyt miten hyvän vastaanoton Happotesti sai. Suomalaiset rakastavat rehellisyyttä ja suosioon on taatusti aiheen lisäksi vaikuttanut se, että ihmiset tietävät teoksen perustavan minun oikeaan elämääni.
(Jatkuu seuraavalla sivulla…)