Raittiuden Ystävät Ry
[ingressi teksti=”Siihen loppui hallituksen säästöpolitiikka. Kaavailtu nykyistä vahvempien juomien salliminen ruokakaupoissa tulee aiheuttamaan toteutuessaan yli 800 miljoonan euron vuosittaiset tappiot Suomen kansantaloudelle.”]
Hallitus hyväksyi vastikään ruokakaupoissa myytävien juomien sallitun alkoholipitoisuuden nostamisen nykyisestä 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Kokoomus olisi halunnut jopa 15 prosenttiset juomat maitokauppoihin.
Miksi ei? Miksi turhaan kiusata ihmisiä sillä, että he joutuvat hakemaan osan juomistaan toisesta kaupasta? Miksi niiden, jotka osaavat juoda hallitusti, tulisi kärsiä siitä, että pieni osa ihmisistä ei osaa? Eivätkö alkoholistit löydä juomansa joka tapauksessa?
Tämän kaltaiset letkautukset ovat saaneet surullisen suuren roolin alkoholipoliittisessa keskustelussa. On syytä muistuttaa faktoista.
[nosto teksti=”Keskiolut vaihtuu monella lähes huomaamatta vahvempaan.”]Kyllä. Se, ettei osaa prosenttijuomista tarvitse hakea eri kaupasta, on etu. Mutta siihen ne edut sitten loppuvatkin.
Merkittävimmät alkoholin kulutukseen vaikuttavat tekijät ovat tutkitusti saatavuus ja hinta. Jos saatavuutta lisätään tai hintaa lasketaan, sillä on välitön juomista lisäävä vaikutus.
Tämä nähtiin ikävällä tavalla, kun keskioluet siirrettiin 1968 Alkosta ruokakauppoihin. Alkoholin kulutus nousi vuoden sisällä noin 25 %. Vastaavasti alkoholikuolleisuus nousi seuraavien muutamien vuosien aikana noin 25 %. Samalla lisääntyivät myös taloudelliset ja sosiaaliset haitat.
Käytön lisääntyminen tarjonnan seuraksena on paitsi tutkittu tosiasia, myös helposti ymmärrettävää. Jos marketista löytyy edullinen nelosolut tai limuviina, moni poimii sen mukaansa enempää ajattelematta. Alkoon saman juoman takia ei lähdetä yhtä helposti. Jos hallitus saa tahtonsa läpi, keskiolut vaihtuu monella lähes huomaamatta vahvempaan.
[nosto teksti=”Miksi hallitus tukee liike-elämää tavalla, joka vahingoittaa koko maan taloutta?”]Ilmaus ”alkoholin kohtuukäyttö” on osittain harhaanjohtava. Suomen 6-7 miljardin vuosittaisista alkoholihaitoista suurin osa nimittäin aiheutuu ”kohtuullisesti” alkoholia käyttäville ihmisille. Näitä tappioita ei saada vähenemään, jos alkoholin kokonaiskulutus ei laske. Toisin sanoen myös vähemmän juovien tulisi hillitä juomistaan, miljarditappioiden kutistamiseksi.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos laskevat, että kun alkoholihaittoihin lisätään myös alkoholin takia menetetyt työvuodet, kansantalouteen syntyy nykyisellään 14,5 miljardin euron lovi. (Tarkemmin alkoholin vaikutuksesta talouteen on kuvassa olla.)
Nämä haitat seuraavat tunnetusti lähes suoraan alkoholin kokonaiskulutusta, joskin pienellä viiveellä. Jos alkoholin kulutus nousee hallituksen ajaman muutoksen myötä esimerkiksi 6 prosenttia, kuten THL maltillisesti arvioi, se aiheuttaa kansantalouteen yli 800 miljoonan euron vuosittaisen tappion.
Myöskään alkoholin työllistävällä tai taloutta tukevalla vaikutuksella tätä politiikkaa ei voi perustella. Taloudelliset alkoholihaitat nimittäin ylittävät kaikki saadut hyödyt.
Onkin yllättävää, että hallitus haluaa ryntätä maan taloutta, vaikka koko hallituskauden alku on puuhattu vain säästöjä. Onko nyt säästetty tarpeeksi, että tähän on varaa?
Luonnollisesti alkoholin myynnistä hyötyvä panimoala ja päivittäistavarakauppa lobbaavat juomien laajempaa saatavuutta oman etunsa takia. Mutta miksi hallitus tukee liike-elämää tavalla, joka vahingoittaa koko maan taloutta?
Teksti ja grafiikka: Janne Valkeapää