Raittiuden Ystävät Ry
[ingressi teksti=”Alkoholin käyttö ei vaikuta vain alkoholistin psyykkeeseen. Myös niin sanottujen kohtuukäyttäjien aivoissa ja mielessä tapahtuu juomisen seurauksena pitkäaikaisia muutoksia. Muutokset vaikuttavat tiedostamatta ajatteluun, tunteisiin ja päätöksiin. Tämä pätee myös alkoholipoliittisia päätöksiä tekeviin poliitikkoihin. “]
Opiskelijakaverini pohtii ääneen miten valtavan hyvältä tuntuisi juoda tuopillinen olutta. Hän kuvailee tunteen yksityiskohtaisesti.
Istumme oppitunnilla. On keskipäivä, keskellä viikkoa. Kuuntelen tottuneesti kaverin haikailuita. Tavallisia opiskelijajuttuja.
Sitten hätkähdän. Mistä tässä on kyse? Onko tämä normaalia?
Ensimmäistä kertaa mieleeni on hiipinyt aavistus, että kyse on jostakin muusta kuin tavallisesta halusta rentoutua tai mieltymyksestä juoman makuun.
Esitän kysymyksen:
[nosto teksti=”Koska olet viimeksi kaivannut appelsiinimehua samalla tavoin, kun tunnet nyt oluen suhteen?”]- Tykkäätkö appelsiinimehusta?
Ystäväni myöntää pitävänsä.
– Koska olet viimeksi kaivannut appelsiinimehua samalla tavoin, kun tunnet nyt oluen suhteen?
Seuraa pieni hämmennys. Selitän:
– Tarkoitan, että tekeekö mielesi usein jotakin alkoholitonta juomaa samalla tavoin.. noh tuota.. palavasti, kuin kaipaat jotain alkoholijuomaa? Siis vaikka nyt olutta.
Kaverini miettii hetken. Lopulta hän toteaa, että toki joskus tekee mieli jotakin muutakin juomaa, mutta myöntää rehellisyyden nimissä, että tämän tyyppinen haikailu taitaa kyllä kohdistua lähinnä prosenttijuomiin.
Mies on parikymppinen. Hänellä ei ole kovin monta vuotta alkoholin käyttöä takanaan ja käytetyt määrät ovat moniin keski-ikäisiin verrattuna varsin vähäisiä.
Onko opiskelijakaverini alkoholiriippuvainen?
Tapauksesta on kulunut jo vuosia, mutta se jäi syystä tai toisesta mieleeni. Päätän, että asiaa on vihdoin syytä tutkia. Kerron tarinani psykiatrian erikoislääkäri Mauri Aallolle. Hän on erikoistunut alkoholiongelmien varhaiseen tunnistamiseen.
[nosto teksti=”joku muutos ihmisen aivoissa tai psykologiassa jo tapahtunut”]- Yksinään tämä mitä kuvaat ei riitä määrittämään häntä riippuvaiseksi sillä tavalla, kuin se lääketieteessä määritellään, Aalto linjaa.
– Totta kai siinä on joku muutos ihmisen aivoissa tai psykologiassa jo tapahtunut, lääkäri kuitenkin toteaa.
Alkoholin käyttö on siis muuttanut nuoren miehen ajattelua, mutta kyse ei ole vielä suoranaisesta sairaudesta. Aalto toteaa, että useimmat mieliteot sinänsä ovat normaaleita. Tässä tapauksessa kyseessä saattaa kuitenkin hänen mukaansa olla alkoholiriippuvuuden esiaste.
– Kun riippuvuuteen mennään, niin tämän kaltaisia muutoksiahan siellä sitten ihmisen toiminnassa tapahtuu. Ja ne ovat tietysti aivotasolla tapahtuvia.
Kuva on synkkä, kun muistan, että tämä kaveri ei ollut lainkaan ainoa joka ajatteli prosenttijuomia vastaavalla lämmöllä. Samanlaiset tuntemukset ja puheet olivat silloisten opiskelijatuttavien parissa varsin tavallisia. Tilastojen valossa useimmista heistä ei kuitenkaan pitäisi tulla alkoholiriippuvaisia.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suomalaisista on noin 10% riippuvaisia alkoholista. Tosin toiset 10% kuuluvat riskikäyttäjiin.
Muutoksia aivoissa, mielihaluja, suhde alkoholiin on muuttunut korostuneen positiiviseksi. Jos kyseessä ei ole riippuvuus, miten tätä tulisi nimittää?
Kysyn, mutta lääkäri ei osaa antaa ilmiölle mitään nimeä.
[nosto teksti=”Sanan puuttuminen itsessään kuvaa yhteiskunnan sokeutta ilmiölle.”]- Minulla ei ole tiedossa, että tälle olisi termiä. Missään nimessä sille ei ole mitään diagnostista termiä.
Nimitys on siis keksittävä itse. Paremman puutteessa päätän käyttää termiä ”korostunut alkoholimyönteisyys”. Sanan puuttuminen itsessään kuvaa yhteiskunnan sokeutta ilmiölle.
Jo parikymppisten opiskelijoiden parissa ilmiö vaikuttaa olevan varsin yleinen. Luonnollisesti olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää miten laajasti se vaikuttaa koko yhteiskunnassa. Keski-ikäiset juovat tilastojen mukaan opiskelijoita enemmän, joten voisi ehkä olettaa että sama ilmiö vaikuttaisi heidän parissaan jopa voimakkaammin.
– Tämä on yksi niitä asioita, joita ei ole tutkittu, Aalto linjaa.
Hän toteaa, ettei hänellä ole asiasta tietoa. Kuitenkin hän pohtii, että mikäli tämä korostuneeksi alkoholimyönteisyydeksi ristimäni ilmiö olisi yhteiskunnassa yleinen, kyseessä olisi merkittävä asia.
– Se tarkoittaisi, että monilla kohtuukäyttäjillä olisi jo tämä yksi alkoholiriippuvuuden piirre, jos puhutaan juomishimosta, lääkäri pohtii.
Tämän enempää hän ei kuitenkaan halua lääketieteen edustajana sanoa. Tutkimustietoa kun ei ole. Hän kuitenkin lisää, että himo tai mielihalu voi olla hyvin eri tasoista ja mielihalu voi olla myös sosiaalisesti ohjattu.
Kiitän Mauri Aaltoa ja päätämme haastattelun.
Tunnen, että olen hahmottamassa jonkilaista yhteiskunnan sokeaa pistettä. Olen jäljittämässä ilmiötä, jota ei yleisesti ottaen tunnisteta, mutta joka vaikuttaa merkittävästi läpi yhteiskunnan – kuin pimeä aine, jota ei voi nähdä, mutta joka vaikuttaa ympärillä oleviin kappaleisiin.
Ymmärtääksemme paremmin mistä on kyse, lienee syytä pohtia ilmiön juuria. Juomishalun syy voi olla monenlainen: stressin lievitys, sosiaaliset syyt tai tapa. Lähdetään kuitenkin liikkeelle siitä mitä tiedetään alkoholin vaikutuksesta aivoihin ja mieleen.
Juomien alkoholi eli etanoli aiheuttaa kemiallisesti juojalleen mielihyvää. Suurelta osin kyse on siitä, että aine lisää voimakkaasti mielihyvähormooniksi kutsutun dopamiinin eritystä aivoissa. Dopamiinin määrä nousee nopeasti jo noin viiden minuutin päästä juomisesta. Päihdeaineen ensimmäinen vaikutus on siis, että mielialan nousee ja ihminen rentoutuu.
[nosto teksti=”Mieleen muodostuu positiivisten mielikuvien pilvi, joka verhoaa juomia ja juomis- tilannetta.”]Aivot ovat yhteyksien verkosto, jossa asiat, mielikuvat, sanat ja aistimukset liitetään toisiinsa kokemusten perusteella. Juomisen tapauksessa aivot muodostavat siis yhteyden juomatilanteen ja kasvaneen mielihyvän välille. Toisin sanoen, kun ajatukset myöhemmin menevät alkoholijuomiin, seuraa välittömästi mielleyhtymä mielihyvään. Mitä useammin henkilö juo, sitä vahvemmaksi linkki aivoissa mielihyvän, juomatilanteen ja juoman välillä muodostuu.
Epäilemättä asia on monimutkaisempi, mutta ainakin jotakin tämän kaltaista on täytynyt myös opiskelijakaverini mielessä tapahtua. Etanolin käytön seurauksena mieleen muodostuu positiivisten mielikuvien pilvi, joka verhoaa juomia ja juomistilannetta. Vaikka järki saattaa ymmärtää alkoholin aiheuttamat haitat, on aihepiiri kauttaaltaan näiden mielikuvien värittämä, joten haittoja ei haluta ottaa tosissaan.
Sama kemiallispohjainen ilmiö toistuu monilla muillakin päihdeaineilla. Laittomien päihteiden tapauksessa se luo eri huumeita sokeasti ihannoivia alakulttuureita. Alkoholin tapauksessa tuloksena on alkoholiin korostuneen myönteisesti suhtautuva valtakulttuuri.
Herää kysymys: Minkälainen yhteiskunnan asenne alkoholiin olisi, jos sitä käyttäisi vain pieni vähemmistö? Miten aiheesta puhuttaisiin ja miten siihen suhtauduttaisiin? Miten alkoholipolitiikkaa tehtäisiin, jos päättäjillä itsellään ei olisi juomakokemusten muodostamaa mielleyhtymää alkoholin ja mielihyvän välillä?
Koemme päivittäisten valintojemme olevan yleensä varsin loogisia ja tietoisesti harkittuja.
Psykologit ovat asiasta toista mieltä.
Kaikkien päätösten takana vaikuttaa valtava määrä tiedostamattomia haluja ja mielikuvia, pelkoja, toiveita ja muistoja. Alkoholin käyttäjän tapauksessa taustalla vaikuttavat myös päihteen käytön hänelle mahdollisesti luomat myönteiset käsitykset aineesta.
Koska suurin osa poliitikoista käyttää ainakin jossain määrin säännöllisesti alkoholia, on syytä miettiä miten se vaikuttaa kykyyn tehdä aihetta koskevia päätöksiä.
Faktat ovat synkkiä. Suomi kärsii Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston arvion mukaan vuosittain 6-7 miljardia euroa alkoholihaittoja vuosittain. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Työterveyslaitoksen arviossa lasketaan alkoholin takia menetettyä bruttokansantuloa ja huomioidaan myös alkoholin aiheuttama työkyvyttömyys. Tulos on Suomen taloudelle koruton 14,5 miljardin euron vuosittainen tappio.
Jos jokin muu päihdeaine aiheuttaisi vastaavat haitat, olisivatko päättäjät yhtä maltillisia päätöksissään? Etenkin kun hallitus samaan aikaan leikkaa monesta suunnasta saadakseen aikaan säästöjä. Arvioitu 14,5 miljardin euron tappio on moninkertainen suhteessa hallituksen kohuttuihin jättileikkauksiin.
[nosto teksti=”Suhde omaan päihteeseen on siinä määrin lämmin, ettei vakaviakaan haittoja haluta ottaa kovin tosissaan.”]Koska kyseessä on kuitenkin alkoholi, suhtautuminen on eri. Suomen alkoholipolitiikka toimii saman logiikan mukaan, kuin yksittäinen alkoholin käyttäjä. Haitat periaatteessa tiedostetaan, mutta suhde omaan päihteeseen on siinä määrin läheinen ja lämmin, ettei vakaviakaan haittoja haluta ottaa kovin tosissaan. Ikävä kyllä yhteiskunta maksaa tästä välinpitämättömyydestä kalliisti.
Kun jo valmiiksi alkoholimyönteisessä ilmapiirissä marinoitujen päättäjien mieliin kaadetaan vielä aimo annos alkoholiteollisuuden systemaattista lobbausta, on keitos valmis.
Pohdittavaksi:
Teksti ja kuvitus: Janne Valkeapää