Liikkumisen iloa ja yhdessä oloa

Sherborne-liikuntamuodossa mielen hyvinvointi lähtee kehotietoisuudesta.

Sherborne-liikuntamuodossa mielen hyvinvointi lähtee kehotietoisuudesta.

Sherborne-harjoitteissa luodaan turvallisia toimintatilanteita, jotta lapsi voi oppia tuntemaan omat kykynsä ja luottamaan niihin.
Sherborne-harjoitteissa luodaan turvallisia toimintatilanteita, jotta lapsi voi oppia tuntemaan omat kykynsä ja luottamaan niihin.

Motorinen kehitys on tärkeä osa ihmisen kokonaiskehitystä ja näitä taitoja tukemalla ennaltaehkäistään sosiaalisen kehityksen ja oppimisen ongelmia. Liikkumisesta voidaan tehdä hauskaa ja yksi keino tähän on harjoittaa vuorovaikutussuhteita korostavaa Sherborne-liikuntaa.

Lapset liikkuvat, pyörivät, juoksevat ja pomppivat jokainen omalla yksilöllisellä tavallaan. Toinen kulkee hiljalleen siinä kun toinen säntää juosten paikasta toiseen kolmannen roikkuessa samaan aikaan pää alaspäin kädet heiluen.

Liikkuminen on lapselle luontaista, joten yhdessä havainnoiden ja kannustavassa ilmapiirissä lapsi uskaltaa kokeilla taitojaan. Vapaan leikin aikana lapsi saa itse vaikuttaa siihen, mitä tekee ja minkälaisilla säännöillä leikkiä leikitään. Aikuisen astuessa lapsen leikiin mukaan liikunnasta tulee yhdessä hauskaa ja myös aikuinen voi kehittää itseään tulemalla ulos omalta mukavuusalueeltaan.

Liikunta aktivoi kokonaisvaltaisesti aisteja ja samalla lapsi kehittää sosioemotionaalisia taitoja, oppimisvalmiuksia ja motoriikkaa. Mennään siis kuperkeikka takaperin, jätetään istuminen vähemmälle ja tutustutaan toisiimme liikunnan avulla.

Vuorovaikutussuhteita ja liikuntaa

Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n alueyhteyshenkilö, soveltavan ja Sherborne-liikunnan kouluttaja Sari Kuivas Oulusta sanoo, että lasta on hyvä kannustaa liikkumaan monipuolisesti.

– Aina ei tarvita välineitä vaan aivan vain sinä, minä ja tämä tila. Vamma tai sairaus ei ole este liikkumiselle. Mikäli lapsella on erityistarpeita, kokemusten antaminen hänelle on erityisen tärkeää, Kuivas kuvailee.

Sari Kuivas kertoo, että Sherborne-liikunnassa tuetaan lasta toimimaan hallitusti niin, että hänen aivonsa oppivat erottelemaan ja yhdistämään aistihavaintoja. Kokemuksien kautta lapsi alkaa aktiivisesti ja aloitteellisesti hakemaan tarvitsemiaan kokemuksia.
Sari Kuivas kertoo, että Sherborne-liikunnassa tuetaan lasta toimimaan hallitusti niin, että hänen aivonsa oppivat erottelemaan ja yhdistämään aistihavaintoja. Kokemuksien kautta lapsi alkaa aktiivisesti ja aloitteellisesti hakemaan tarvitsemiaan kokemuksia.

Kuivas kertoo, että liikkumalla opitaan vuorovaikutustaitoja, kehon tiedostamista ja sen hallintaa, sekä tilan ja voimankäytön tiedostamista ja ajan ja rytmin hahmottamista.

– Tekemisen lisäksi rauhoittuminen ja rentoutuminen ovat yhtä tärkeitä asioita. Toisin sanoen Sherborne-liikunnassa opitaan sellaisia taitoja, jotka toimivat perustana monen monimutkaisemman taidon oppimisessa, hän painottaa.

Kuivas kertoo, että monissa Sherborne-liikunnan liikkeessä ollaan lähekkäin, ja kosketuksen kautta lapsen ja perheenjäsenten välinen kehollinen vuorovaikutussuhde vahvistuu.

– Sherborne-liikunnassa positiiviset kokemukset omasta kehosta lisäävät omaehtoista liikkumista sekä halua ilmaista itseään. Uusien asioiden oppiminen turvallisessa ilmapiirissä vahvistaa lapsen itsetuntoa ja kannustaa liikkumaan lisää. Tässä liikunnassa ei tarvita välineitä, vaan toiminta rakentuu yksinkertaisista perusliikkumistaitojen kehittymistä sekä vuorovaikutusta tukevista harjoituksista. Sherborne-liikunta sopii kenelle tahansa ja missä tahansa. Näihin liikuntahetkiin voi yhdistää myös satuja, loruja, mielikuvia ja musiikkia. Yhdessä tehdessä ilo tarttuu, joten Sherborne-liikuntaa kannattaa kokeilla, hän painottaa.

Kuin kotonaan omassa kehossaan

Kuivas kertoo, että Sherborne-liikunnan eli Sherborne Developmental Movement -lapsen liikunnan kokonaisvaltaisen opetusmenetelmän kehitti englantilainen liikunnanopettaja ja fysioterapeutti Veronica Sherborne (1922–1990).

Veronica Sherbornen opettajina toimivat Rudolf Laban (1879-1958) ja Lisa Ullmann (1907-1985), jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen ajatteluunsa ja tapaansa työskennellä lasten parissa. Tanssiteoreetikko Rudolf Laban on kehittänyt nimeään kantavan tanssiteorian ja Lisa Ullmann auttoi puolestaan Labania soveltamaan tanssiteoriaa myös lastentanssiin ja liikuntaan.

Sherborne-liikunnassa nautitaan yhdessä olosta ja liikutaan lapsen tason mukaisesti.
Sherborne-liikunnassa nautitaan yhdessä olosta ja liikutaan lapsen tason mukaisesti.

Veronica Sherbornen seuratessa eri-ikäisten lasten leikkimistä ja liikkumista, hän päätyi heitä havainnoidessaan päättelemään, että lapsella on kaksi perustarvetta. Ensinnäksin jokaisen lapsen on tärkeää kokea oma kehonsa siten, että hän voi tuntea olevansa siinä kotonaan ja tämän kokemuksensa avulla hän voi saavuttaa kehonsa hallinnan. Toiseksi jokaisella lapsella täytyy olla mahdollisuus ihmissuhteiden solmimiseen.

Kuivas jatkaa, että Veronica Sherborne kehitti Sherborne-liikunnan alunperin kehitysvammaisten lasten ja aikuisten tarpeisiin, mutta monipuolisuutensa ja muunneltavuutensa ansioista sitä käytetään nykyisin useissa maissa myös yleis- ja erityisopetuksessa niin kouluissa kuin päiväkodeissa.

– Sherborne-liikunta sopii erinomaisen hyvin perheliikuntaan myös omassa kodissa ja pienissä tiloissa toteutettavaksi. Veronica Sherbornen mukaan vuorovaikutusleikit vahvistavat lapsen itsetuntoa, kasvattavat kehotietoisuutta ja lisäävät lapsen kokemaa fyysistä ja psyykkistä turvallisuudentunnetta. Hänen ajatustensa mukaan vuorovaikutusleikkien tavoitteena on antaa lapselle onnistumisen kokemus siitä, että hän saa jonkin asian tapahtumaan ja näin ollen hän saa onnistumisen kokemuksia omista suorituksistaan.

– Sherborne-liikunnan tavoitteena onkin luoda muun muassa turvallisia toimintatilanteita, jossa lapsella on mahdollisuus oppia tuntemaan omat kykynsä ja myös luottamaan niihin, hän painottaa.

Kuivas kertoo, että aikuisjohtoisilla Sherborne-harjoituksilla tuetaan lasta toimimaan hallitusti niin, että hänen aivonsa oppivat erottelemaan ja yhdistelemään lisäksi aistihavaintoja.

– Aikuisella tuleekin olla herkät ”tuntosarvet”, jolloin hän tunnistaan kunkin lapsen yksilölliset tarpeet ja saa sensitiivisellä ohjaamisellaan lasta kehittymään niin, että lapsi hakee aktiivisesti ja aloitteellisesti tarvitsemiaan kokemuksia, hän tiivistää.

Kuinka päästä alkuun?

VAU ry:n yhtenä kouluttajana toimiva Kuivas kertoo, että VAU ry järjestää Sherborne-liikuntakoulutuksia eri puolilla Suomea yhteistyössä muun muassa oppilaitosten, kesäyliopistojen ja järjestöjen kanssa sekä tilauskursseina kaupungeille, kunnille ja muille työnantajille.

– Sherborne-liikuntaa voi opiskella perus- ja jatkokursseilla. Peruskurssi on kaksipäiväinen eli se kestää yhteensä 16 tuntia. Jatkokurssi on päivän mittainen eli kahdeksan tuntia. Liikuntamalli soveltuu monipuolisesti erilaisten kuntoutuksien, liikunnan ja opetuksen ammattikäyttöön, mutta myös perheiden arkikäyttöön. Koulutus antaa tietoa lapsen kehitykseen liittyvistä ongelmista ja tarjoaa valmiuksia käyttää kyseisiä harjoituksia motoristen ja sosiaalisten taitojen kehittämisessä sekä oppimisvalmiuksien tukemisessa.

Peruskurssilta saa valmiudet Sherborne-ryhmän toiminnan aloittamiseen ja harjoitteiden käyttöön omassa työssä tai kotona. Jatkokurssilla syvennetään puolestaan tietoutta Sherborne-liikunnan soveltamisesta erilaisille ryhmille sekä perehdytään harjoitusten vaikeustason muunteluun. Molemmat kurssit sisältävät sekä teoriaopetusta että käytännön harjoituksia, Kuivas kuvailee koulutuksen sisältöä.

– Olen itse sangen ihastunut Sherborne-liikuntaan, koska yhdessä tekeminen ilman välineitä auttaa meitä kaikkia pysähtymään arjessa läsnä olevaan vuorovaikutukseen toistemme kanssa. Sherborne-liikunnan keinoin voidaan löytää niitä kykyjä ja taitoja, jotka ovat jossakin piilossa tai joita emme uskalla käyttää syystä tai toisesta. Kehotietoisuuden lisääntyessä uskallamme käyttää omaa luovuuttamme sekä omaa persoonaamme ilman jatkuvaa kontrollointia. Parasta Sherborne-liikunnassa on se, että jokainen osallistuja saa olla juuri sellainen kuin on, hän tiivistää.

Teksti: Minna Korva-Perämäki  Kuvat: Sari Kuivaksen kuvagalleria

Kirjoita tässä kannanottosi aiheeseen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Olet ensimmäinen ottamassa kantaa! Tähän aiheeseen ei ole vielä annettu yhtään vastausta.