Tärkeintä on rakkaus ja uudet kokemukset

Eero Lehtisen ottoisä kertoi vuonna 1957 12-vuotialle pojalle, ettei ihminen tarvitse lainkaan kaljaa, tupakkaa tai viinaa. Eero-poika uskoi neuvot ja on noudattanut niitä koko elämänsä.

Eero Lehtisen ottoisä kertoi vuonna 1957 12-vuotialle pojalle, ettei ihminen tarvitse lainkaan kaljaa, tupakkaa tai viinaa. Eero-poika uskoi neuvot ja on noudattanut niitä koko elämänsä.

Tällaista pukua ei ihan joka herrasmiehen kaapista löydy. Eero Lehtisen Ideaparkin pormestarin puku
on räväkän pinkki.

Imurinmyynnin ennätysmiehenä, Eetu-Pellenä, Ideaparkin pormestarina, keräilijänä, viihdyttäjänä, asiakaspalvelutaiteilijana ja hyvänmielenlähettiläänä parhaiten tunnetulla lempääläisellä 72-vuotiaalla Eero Lehtisellä on aivan käsittämätön muisti. Haastattelun aluksi puhelimeen vastatessaan hän sanoo ääneen päivämäärän ja kellonajan, painaen ne ilmeisesti mieleensä. Vajaan tunnin mittaisen juttutuokion aikana Lehtinen mainitsee melkoisen määrän elämänsä tärkeitä tapahtumia minuutin tarkkuudella.

– Kun vietin 70-vuotisjuhliani vuonna 2015 olin omistanut yhteensä 37 autoa ja muistin niiden kaikkien merkit, rekisterinumerot, millä ajoin ajokortin ja millä kärähdin kortittomana ajosta 20. elokuuta vuonna 1963 kello 22.24. Se oli Morris Mini, jonka rekisteri oli IB-760. Ihminen ilman muistoja on rutiköyhä, Lehtinen toteaa.

Lehtinen jäi jo kertaalleen eläkkeelle, mutta jatkaa edelleen unelmatöitään ihmisten parissa viihdyttäjänä, noudattaen ja jakaen tärkeintä elämänohjettaan – tee joku onnelliseksi jokaisena päivänä.

Miehen vaiherikkaasta, jonkun mielestä ehkä omituisesta elämästä voisi helposti kirjoittaa useamman kirjan. Hän julkaisi jo yhden elämäkerran, mutta siitä on jo kuusi vuotta. Kaikkien ihmisten koko elämään ei välttämättä mahdu niin paljon kokemuksia, kuin Lehtinen on näiden muutaman vuoden aikana ehtinyt kerätä.

Lehtinen kertoo juttuja ja tarinoita sellaisella tahdilla, ettei perässä meinaa pysyä. Asiasta mainitessa hän kertoo olleensa samanlainen papupata jo lapsena ja nuorena. Vuonna 1945 syntyneistä kaksospojista hän oli sosiaalisempi, se jota koulussa kutsuttiin piispaksi, koska vuonna 1956 Lapuan hiippakunnan ensimmäiseksi piispaksi valittiin toinen Eero Lehtinen.

– Tahdoin jo pienenä poikana ihmisiä kohdatessani puhua kaikille, olla kaveri ja auttaa toisia. Ketään ei saanut satuttaa tai loukata ja se periaate on toiminut tähän päivään saakka. Puhelahjoillani olen pärjännyt, vaikka koulussa niistä oli haittaakin, koska en malttanut ajatella, vaan vastasin kaikkeen heti. Opettaja yritti saada minut laskemaan kymmeneen ennen kuin vastaan mitään, hän muistelee.

 

Kättä päälle

Elämänarvonsa ja kanssaihmisten kunnioituksen Lehtinen oppi ottoisältään. Hänen isänsä kuoli syöpään, jonka jälkeen äiti yritti pitää huolta kaikista neljästä lapsesta. Lehtinen halusi auttaa ja aloitti vain yhdeksänvuotiaana työnteon lempääläisen kaupan juoksupoikana. Kauppiaasta tuli hänelle kakkosisä, jonka antamat yksinkertaiset ohjeet pieni poika otti auliisti vastaan ja muisti myöhemminkin.

– Siitä asti olen elättänyt itse itseni. Kauppias oli pitkä ja komea mies, jota katsoin ylöspäin, rehti ja suora kuin puhelinpylväs. Vuonna 1957 hän sanoi minulle, etten koskaan tarvitse kolmea asiaa, eli kaljaa, tupakkaa ja viinaa. Uskoin, ja löimme kättä päälle.

Lapsenlapsiaan Lehtinen kehottaa käymään kouluja ja opiskelemaan. Itse hän ei ehtinyt käydä kuin kansakoulun, koska työnteko oli aina ykkössijalla. Teininä hän haaveili olevansa isona kauppias ja sellainen hänestä tulikin, yrittäjä yhdeksän vuoden ajaksi, kunnes supliikkimies aloitti ennätysuransa pölynimurimyyjänä Hedengrenin Elektroluxilla nähtyään lehdessä ilmoituksen avoimesta työpaikasta. Työhaastattelussa Lehtinen kertoi haluavansa esitellä ja myydä imureita omalla tavallaan ja olla hommassa parempi kuin kukaan muu.

– Soitin ensin numeroon 24533 ja 20. maaliskuuta vuonna 1972 kello 15.00 menin Tampereella osoitteessa Pyhäjärvenkatu 6 sijainneeseen konttoriin. Päällikkö Ossi Sutinen kysyi koska voisin aloittaa myyntikoulutuksen. Vastasin aloittavani myynnin seuraavana päivänä, jos saan viedä imurin yöksi kotiin ja koulutttaa itse itseni. Kahden kuukauden jälkeen myin enemmän imureita kuin kukaan muu ja sitä jatkui seitsemän vuotta. Suomen vuotuinen myyntiennätys on edelleen hallussani.

 

Pelleilyä ympäri Suomen

Lehtinen pystyy myymään melkeinpä mitä vain kenelle tahansa. Pelkillä puhelahjoille puhelahjoille ei onnistu, vaan työssä täytyy olla rehellinen. Hänellä on kyky keksiä kaikille jotain erilaista sanottavaa ja lukea ihmisiä. Pelleilyn Lehtinen aloitti harrastuksena vuonna 1977, mutta Eetu-Pellen nimen hän sai vasta vuonna 1982, jolloin siitä tuli päätyö, jota hän on tehnyt lukemattomissa paikoissa. Suurin osa keikoista oli pankeissa ympäri Suomea, mutta Eetu-Pelle on esiintynyt myös esimerkiksi tavarataloissa, häissä, syntymäpäivillä ja autonäyttelyissä.

– 496 Kansallis-Osake-Pankin konttoria on nähty, vain Utsjoen konttorissa en esiintynyt, mutta monissa muissa useammankin kerran. Minulla oli työsopimus heidän kanssaan 30 vuotta, aina vuosi kerrallaan. Keikkoja oli monenlaisia – lapsille, aikuisille, eläkeläisille ja vaikka kenelle. Viihdytin myös Fazerin leivissä 14 vuotta ja Volvon hommissa olin 10 vuotta. Myös cocktailtilaisuudet tuli käytyä läpi.

Viihdyttäjää ei muiden alkoholin käyttö haittaa, kunhan se pysyy aisoissa. Hän saattaa kertoa omasta päihdekannastaan, mutta kunnioittaa muiden valintoja.

 

Sopu, terveys ja rakkaus

Pelleily jatkuu siis edelleen, mutta Lehtinen ehti olla myös viisi vuotta Ideaparkin pormestari, jossa hän tapasi melkoisen määrän ihmisiä. Pinkissä puvussaan pormestari otti vastaan päivittäin 5-10 bussilastillista ihmisiä ja jakoi elämänohjeitaan kaikille.
Nykymaailman menoa, terroritekoja, vihapuhetta tai rasismia Lehtinen ei ymmärrä lainkaan.

– Sopu, terveys ja rakkaus, ne jossain muodossaan ovat elämän tärkeimmät asiat. Me osaamme kyllä silittää puheliamme, mutta emme toisiamme. Läheiselle täytyy kertoa rakastavansa juuri nyt, silloin kun hän on vielä vieressä. Hautausmaallakin voi puhua, mutta siellä ei enää kukaan vastaa. Olen menettänyt monia ihmisiä, esimerkiksi kaksoisveljeni poltti tupakkaa ja otti liikaa kuperkeikkaöljyä, eikä uskonut, kun kehotin pitämään itsestään huolta. Hän kuoli isäni tavoin syöpään.

Lehtisen mukaan hänen henkinen ja fyysinen hyvinvointinsa kulkevat käsi kädessä. Pitämällä kehostaan hyvää huolta elämä tuntuu mukavalta ja hyvää mieltä voi jakaa myös muille. Tupakan ja alkoholin lisäksi myös lääkkeet ovat pannassa. Vielä muutama vuosi sitten hän ei ollut koskaan ollut myöskään sairaalassa.

– Yhden yön vietin Vammalan sairaalassa, kun minulle tehtiin eturauhashöyläys, näitä vanhojen miesten juttuja. Mitään lääkettä en edelleenkään käytä säännöllisesti. Syön vain vitamiineja ja maitohappobakteereita.

Lehtinen tunnetaan myös intohimoisena keräilijänä, joka haalii itselleen muun muassa kuulakärkikyniä, säästölippaita ja puhelimia. Osa kokoelmista on esillä Ideaparkin näyttelyssä, jonka lisäksi hänellä on kotonaan kyniä tällä hetkellä yli 100 000, lippaita 2500 ja puhelimia 500 kappaletta. Erilaiset esineet eivät kuitenkaan ole hänelle tärkein keräilynkohde.

– Niistä pidän huolta, vaikka tavarat ovatkin ongelmajätettä. Tärkeintä on kuitenkin kerätä elämänkokemuksia ja antaa itsestään joka päivä jotain uutta. Ihmistä ei ole ilman muistoja ja menneitä, ja niitäkin voin jakaa muiden kanssa. Tuskin olisin saanut elää näin rikasta elämää ilman nuorena tekemääni päätöstä olla ilman päihteitä, hän miettii kiitollinen sävy äänessään.

Haastattelun jälkeen olo on hetken pöllämystynyt, kunnes kurkkaan peiliin. Huomaan hymyileväni ja tunnen itseni onnelliseksi. Hyvänmielenlähettiläs on onnistunut taas tehtävässään.

Teksti: Aki Lehti Kuvat: Eero Lehtisen arkisto

Kirjoita tässä kannanottosi aiheeseen!

Olet ensimmäinen ottamassa kantaa! Tähän aiheeseen ei ole vielä annettu yhtään vastausta.