Kulttuurien vuoropuhelua

Diana Vasina on nähnyt maailmaa ja kohdannut kulttuureita. Suomessakin muutamia vuosia vaikuttanut ukrainalaistaiteilija tuntee slaavilaisen ja suomalaisen mentaliteetin lisäksi miehensä kautta myös Espanjan eri alueiden vivahteita. Hän toivoo enemmän ymmärrystä ja vuoropuhelua erilaisten ihmisten, maiden ja kulttuurien välille.

Diana Vasina on nähnyt maailmaa ja kohdannut kulttuureita. Suomessakin muutamia vuosia vaikuttanut ukrainalaistaiteilija tuntee slaavilaisen ja suomalaisen mentaliteetin lisäksi miehensä kautta myös Espanjan eri alueiden vivahteita. Hän toivoo enemmän ymmärrystä ja vuoropuhelua erilaisten ihmisten, maiden ja kulttuurien välille.

Diana Vasina arvostaa suomalaisessa kulttuurissa toisten kunnioittamista ja aitoa välittämistä.

Kun muualla Euroopassa elettiin pimeintä keskiaikaa, Andalusiassa kukoisti arabialainen maurilaisten korkeakulttuuri. Vaikka arabit tulivat valloittajina ja eri uskonnon edustajina, on kielestä, tavoista, arkkitehtuurista ja perinteistä jäänyt paljon lisämaustetta Iberian niemimaalle.

– He menivät syvälle ihmisten elämään. Heistä tuli edistyksellisine ajatuksineen ja keksintöineen uudenlaisen yhteiskunnan ”patio” – näyttämö muulle Euroopalle, kertoo taiteilija Diana Vasina.

Vasina ottaa esimerkiksi arabien tuoman tavan rakentaa kätkettyjä puutarhoja.

– Puutarhoilla on yhä suuri merkitys Andalusian kulttuurissa. Ulkopuolelta näet vain valtavan seinän. Ensin täysin tylsältä näyttävässä sementtisessä ja kivisessä kaupungissa on tuhansia piilotettuja puutarhoja suihkulähteineen, hedelmineen ja kukkineen, hän kuvailee.

Pensseli viuhuu kun espanjalaistunut ukrainalaistaiteilija maalaa kattoa Porvoon vanhassa kaupungissa. Ollaan kaukana Granadasta ja Krimistä.

– Luulen, että baskimaalainen mieheni Bingen on jo kyllästynyt minun tapaani toistella, että Andalusia muistuttaa minua Krimistä, taiteilija jatkaa.

Paitsi jylhät maisemat vaaleine kallioineen, myös vahva islamin vaikutus yhdistää näitä historiallisesti tärkeitä ja mielenkiintoisia Euroopan eri kolkkia.

Andalusia, Krim, Katalonia, Baskimaa. Missä Vasina on kulkenut, on valta vaihtunut tai vähintään sitä on kyseenalaistettu.

Valloittajat saattoivat tuoda mukanaan riistoa, mutta myös vaurautta ja kehitystä. Aiemmin kiellettiin alkoholi, sitten taas moniavioisuus. Toiset, kuten tataarit, palaavat yhä kerran valloittamilleen sijoille.

– On selvää, että sen jälkeen, kun maurit asuivat esimerkiksi kotikaupungissamme Granadassa, noin 800 vuoden ajan, he eivät vain sekoittuneet, vaan heistä tuli paikallisia ihmisiä. He osallistuivat Espanjan kulttuuriin ja se muutti väestön vektoria ja mentaliteettia kokonaisuutena. Tätä voidaan verrata Ukrainan ja Venäjän tataari-mongolien ikeeseen 200–300 vuoden aikana.

 

Diana Vasinan klassisen kauniita kattomaalauksia näkee myös muutamissa paikoissa Suomessa.

Kiovasta puhuttaessa on muistettava, että yhteisessä suuressa naapurimaassamme Ukrainan pääkaupunkia pidetään muinaisvenäläisten ensimmäisenä pääkaupunkina. Kerrotun mukaan hallintokaupunki siirrettiin tiheisiin metsiin idemmäksi, jonne hevosilla ratsastavien hirmuvaltaa pitävien tataari-mongolien oli vaikea ratsastaa.

Kun alistettu kansa ei totellut, heitä rangaistiin pistämällä heidät kuoppaan, joka on venäjäksi “jama”, kenties Tsaarin valtakunnan autonomiseen Suomeenkin asti kantautui sanonta “joutua pahaan jamaan”.

Keskellä Eurooppaa sijaitseva Ukraina joutui myös historian temmellyksessä tiukan ja pikaisen valinnan eteen. Kun puolia täytyi valita, ehdokkaat olivat katolilainen Puolan kuningaskunta, ottomanien islamilainen Turkki ja Euroopasta Siperian kautta Alaskaan levittäytyvä suurvalta. Liittolaisekseen Ukraina valitsi uskonnon ja kielen vuoksi viimeisen, Venäjän.

Nyt myöhemmin veljessodaksi äityneessä tilanteessa Itä-Ukrainassa ovat törmäyskurssille ajautuneet vanhat liittolaiset. Kuten monen muunkin, Vasinan vanhemmista toinen on ukrainalainen ja toinen venäläinen.

– En ole ainutlaatuinen tässä tilanteessa. Ei se ole harvinaista, se oli ennen melkein yksi ja sama maa, joten luulen, että ihmiset ovat tottuneet siihen. Nyt jokainen vihaa tilannetta. He odottavat passiivisina ratkaisua. Ehkä sitä [sotaa] on jo todella yritetty päättää, mutta tilanne on vain pahentunut, Diana Vasina pohtii.

Naista harmittaa separatismi yhdentymään pyrkivässä Euroopassa. Idän ja lännen puristuksiin jääneet ukrainalaiset saivat hiljattain kauan janoamansa viisumivapauden EU:hun, mutta pakonomainen puolen valitseminen ja vanhanaikainen vastakkainasettelu harmittaa maassa monia.

Taiteilija pahoittelee myös ihmisten medialukutaidon puutteita.

– Minulle propaganda on aina näyttäytynyt rumana. Erityisesti kun tunnen, että se on olemassa pääasiassa rahan ja ahneuden vuoksi. On olemassa erilaisia propagandatasoja. Jotkut niistä ovat niin ilmeisiä, että joskus on vaikea uskoa, että joku voi ottaa huonosti tehdyn väärennöksen totuutena. Ne saavuttavat ihmiset internetin ja keltaisen median kautta. Tuloksena on usein yleisen vihan tunteen kasvaminen.

Joskus myös oleellisia asioita tai taustoja jätetään sanomatta.

– Toisaalta kun pajunköyttä ihmisille syöttävät alan ”ammattilaiset”, kuten trollit ja historian uudelleen kirjoittamisen spesialistit, taustavoimat voi tunnistaa usein vain toinen ammattilainen, Vasina nauraa.

 

Taiteilija Diana Vasina tietää freskon maalaamisen salat.

Vasina pitää parhaana lääkkeenä ihmisten väliseen ymmärryksen lisäämiseen avointa vuoropuhelua eri kansakuntien, uskontojen ja erityisesti erilaisten ihanteiden edustajien kanssa.

Läntisten ihmisten on usein vaikea ymmärtää velivenäläisiä. Ehkä syynä on juuri se, että Euroopasta ja Kaukasukselta Aasiaan ja Tyynelle merelle levittäytyvässä 150:n eri kansan maassa on niin vahvasti vaikutteita idästä ja etelästä.

Venäjällä on toisaalta kuitenkin selkeä yhteinen kulttuuri ja järjestelmä. Monet asiat ovat näiden varassa. Venäläisille on Vasinan mukaan vain kahdentyyppisiä ihmisiä. ”Omat” ja ”muut”. Ja yhteiskunnan käyttäytyminen on hyvin erilainen riippuen siitä, millainen henkilö on kyseessä. Sama pätee suhteissa ulkovaltoihin.

– Se ei tarkoita sitä, että ihmiset suhtautuvat ”muukalaisiin” huonommin. Monissa tapauksissa ulkomaalaisena on edullisemmassa asemassa, Vasina tietää.

Suomi ja tsuhnat, eli suomalaiset ovat kunnioitettuja. Venäläisillä on jopa leikillinen sanonta “kana ei ole lintu – eikä Suomi ulkomaa”. He arvostavat Suomessa rehellisyyttä ja ihailevat kuinka hyvin maassa kaikki toimii.

Sen sijaan, kun Venäjällä ollaan omien joukossa, on kritiikki sallittua. Ihmiset tuntevat, että he voivat kertoa asioita ja olla avoimempia ilman huolta pulmiin päätymisestä. Näkökulmat ovat hyvin erilaisia oman porukan sisällä. Toisaalta vierasta osataan itämaiseen tapaan kohdella ruhtinaallisesti. Vaikka raittiitakin löytyy, vieraanvaraisuuteen liittyy valitettavan usein myös alkoholi.

Vasina itse ei käytä mitään päihteitä. Maailmassa on hänen mielestään ilman niitäkin tarpeeksi ongelmia. Tosin monissa slaavilaisissa maissa, vaikeita asioita on perinteisesti pyritty väistelemään juopottelemalla. Tämän vuoksi Venäjällä miesten eliniänodote on kymmenisen vuotta suomalaista tasoa matalammalla. Vaikka maata on perinteisesti johdettu miesvoimalla, on suuri osa käytännön työstä langennut naisille. Vasina kokee kuitenkin, että tästä huolimatta monilla naisilla ei ole tarpeeksi uskoa lähteä toteuttamaan unelmiaan.

– Kuvitellaan, että minulla on lahjakas 15-vuotias ystävä. Hän piirtää ja hänellä on kykyjä, halua ja tilaisuus. Kukaan ei kiellä häntä tai pakota häntä tekemään vain kotitöitä. Hän tekee taidetta, laittaa kuvansa Instagramiin ja katsoo lopulta ystäviensä kanssa kahvilassa kuvasta saatuja kommentteja. Jos käy ilmi, että hänen teoksensa ei ole heistä minkään arvoinen, ja jos tyttöä ei rohkaista, eikä hän ole itsepintainen, hän lopettaa.
Suomessa Vasina ei ole kokenut kulttuurishokkia. Syy siihen on selvä, suomalainen kulttuuri on hyvin pehmeä, eikä täällä tuputeta mallia tai anneta suuria paineita siitä, miten ihmisten täytyy elää.

– Suomessa on mukavaa, koska eräänlainen kansan kunnioitus toimii. Etäisyyttä pidetään ja on ilmaa välissä, jota hengittää. Aito tunne lähimmäisen arvostamisesta ja välittämisestä liikuttaa. On mukavaa myös nähdä ihmisiä, joilla on erilaisia ihanteita ja koulutusta. Ymmärrän täällä paremmin myös omia päähänpinttymiä, joita minun tarvitsee työstää, Vasina aprikoi.

Diana Vasina ei halua pysyä ikuisesti ”ulkomaalaisena” yhteisessä Euroopassa. Se, että ulkomaalainen ei koskaan täysin ymmärrä, ei tunkeudu syvälle kulttuuriin ja elämäntapaan, on haaste. Myös Ukrainassa koetaan vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta, vaikka maa on paitsi maanosan viljavinta maata myös kooltaan suuri ja maantieteellisesti keskellä Eurooppaa.

– Lähes kaikki ihmiset elävät maasta riippumatta omassa kuplassaan – taiteijat varsinkin – mutta uskon myös, että jokainen kansakunta elää tavallaan omassa maailmassaan, Vasina filosofoi.

Se, että ulkomaalainen ei koskaan täysin ymmärrä kieltä tai kulttuuria, ei ehkä tulevaisuudessa ole niin tärkeää kuin nyt. Ulkomailla asuminen saa kuitenkin taiteilijan tietoisemmaksi siitä, kuka hän on ja mitä periaatteita kannattaa. Kaikki ei tietenkään ole ohutta silmällä nähtävää päälikerrosta. Syvemmällä erona ovat ideologia ja yhteiskunnassa hyväksyttävät asiat, ja se mitä pidetään normaalina käytöksenä. Se minkä kulttuurissa koetaan olevan “aitoa, oikeaa ja normaalia”, ohjaa automaattisesti meitä käyttäytymään tietyllä tavalla. Ulkomaalaisen on helpompi nähdä nämä yhteiskunnan käsitykset, koska ne ovat erilaisia kuin omassa kotimaassa.

– Samaan aikaan ymmärrän, että jotain minusta ei voi muuttaa. Kokemukseni, jonka hankin, saa minut näkemään asioita eri tavalla.

Ja ajat muuttuvat. Kun ihmiset itäisestä Euroopasta pääsevät liikkumaan, näkemyksistä tulee selkeitä. Niitä tuodaan tuliaisina takaisin ja niistä riittää ammennettava. Vasinakin haluaa nauttia maailmasta ja ehkä jonain päivänä löytää tapoja välittää tämä näkemys muille ainakin taiteen kautta.

– Kaikki ovat huolissaan tulevaisuudesta. Minulla on myös paljon huolta ympäristön tilasta sekä yhteiskuntaa uhkaavista suuntauksista. Joka päivä yhä useammat kysymykset heräävät ennen ihmiskuntaa. Sanotaan, että taide ei vastaa kysymyksiin, vaan se käsittelee niiden tuotantoa, taiteilija pohtii.

Teksti: Saska Aaltonen KuvaT: Matti Immonen

Kirjoita tässä kannanottosi aiheeseen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Olet ensimmäinen ottamassa kantaa! Tähän aiheeseen ei ole vielä annettu yhtään vastausta.