Kaikki kirjoittajan raitisadmin artikkelit

Kannabiksen laillistamisesta Suomessa seuraisi mittavia haittoja

Coloradon esimerkki on synkkä varoitus.

raitis.fi-lehden kansi 2/2019

PÄÄKIRJOITUS, RAITIS.FI-LEHTI 2/2019

Kansalaisaloite kannabiksen käytön dekriminalisoinnista eli rangaistavuuden poistamisesta tulee lähitulevaisuudessa eduskunnan käsittelyyn. Kannabistuotteita ovat hasis, hasisöljy ja marihuana. Kannabiksen haitalliset terveysvaikutukset tunnetaan hyvin.

Euroopassa useat maat ovat Suomen kanssa huumelainsäädännössä samalla viivalla, kuten Norja, Ruotsi, Tanska, Irlanti, Itävalta, Kreikka ja Luxemburg. Näissä maissa kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä, hallussapidosta ja myynnistä seuraa lain mukaan rangaistus. Euroopan ulkopuolella Yhdysvaltojen Coloradon ja Washingtonin osavaltiot vapauttivat kannabiksen viihdekäytön 2012. Colorado on asukasluvultaan 5,7 miljoonaa ja pinta-alaltaan 268 837 km2, joten se on helposti verrattavissa Suomeen.

Perusteellinen RMHIDTA 2019 -katsaus dokumentoi marihuanan laillistamisen vaikutukset lääketieteelliseen ja virkistyskäyttöön Coloradossa. Katsaus osoittaa, että Coloradon kansa ja lainsäätäjät olivat hyväuskoisia ja joutuivat tekemään tärkeän päätöksen kannabiksesta ilman luotettavia tietoja aiemmista vastaavien päätösten seurauksista.

Marihuanan laillistamisen jälkeen sen käyttö lisääntyi aikuisilla 94 %. Marihuanaan liittyvien sairaaloiden päivystyskäyntien määrä kasvoi 54 % ja sairaalahoitojen vuosittainen määrä 101 %. Niiden itsemurhatapausten prosenttiosuus, joissa toksikologiset tulokset olivat positiivisia marihuanalle, nousi 14 prosentista vuonna 2013 23 prosenttiin vuonna 2017. Marihuanaa käyttävien raskaana olevien naisten määrä nousi vuosina 2002–2016 kolmesta prosentista viiteen prosenttiin. Opioidien yliannostuskuolemat lisääntyivät 23% vuosina 1999–2017. Marihuanan vapauttamisen jälkeen pikkulasten myrkytykset lisääntyivät 27 % vuosivauhtia ollen peräti 742 tapausta 2017.

Liikennekuolemat, joissa kuljettajien huumetesti oli positiivinen marihuanan osalta, nousivat sen laillistamisen jälkeen Coloradossa 109 %, kun kaikki osavaltion liikennekuolemat lisääntyivät 31 %. Kuolleiden määrä siis kaksinkertaistui vuodesta 2013 vuoteen 2018, 55:stä 115 kuolleeseen. Marihuanatapausten osuus kaikista auto-onnettomuuksissa kuolleista oli ennen laillistamista 15 % ja seurannassa 23 %. Coloradossa kuoli 2018 liikenneonnettomuuksissa kaikkiaan 632 ihmistä, Suomessa 234.

Jokaista verotuloihin kertynyttä dollaria kohden Colorado käytti noin 4,50 dollaria laillistamisen haitallisten vaikutusten hoitoon. Suurimmat kustannukset aiheutuivat terveydenhuoltojärjestelmän lisääntyneistä kuluista ja lukion keskeyttämiseen liittyvistä kustannuksista.

Suurin piirtein Suomen kokoisen Coloradon osavaltion kokemukset kannabiksen vapauttamisesta kertovat siis karua kieltään. Suomalaisten ei pidä lähteä samalle tielle. Kansan ja varsinkin asioista päättävien poliitikkojen on syytä kuunnella asiantuntijoita. Pienen kannabista hamuilevan joukon ääntä ei pidä kuunnella liikaa!

Martti Vastamäki
puheenjohtaja
Raittiuden Ystävät ry

Elämää hälläväliä-aikuisten pilaamalla planeetalla

Joitakin seuraavan sukupolven näkökulmia

Joitakin seuraavan sukupolven näkökulmia

Kuva: Wiivi-Maria Kasanen (oik.) ja Milla Konttinen tietävät, mitä heistä tulee isona. Konttinen on pienestä pitäen halunnut eläinlääkäriksi. Kasasesta on tuleva poliitikko.
Kuva: Wiivi-Maria Kasanen (oik.) ja Milla Konttinen tietävät, mitä heistä tulee isona. Konttinen on pienestä pitäen halunnut eläinlääkäriksi. Kasasesta on tuleva poliitikko.

– Rakas, mitä sulle kuuluu?

– Älä aina utele, ärsyttää!

Jos kommunikaatio murrosikäisen kanssa on tällaista, ei ihme, että vanhemmat ovat ymmällään. Mitä ihmettä tämän päivän nuorille oikeasti kuuluu? Miksi heidän nilkkansa pilkottavat paljaina pakkasellakin? Mitä heidän käyttämänsä sanat tarkoittavat? Elämässä pärjääminen vaatii enemmän kuin vanhempien nuoruudessa, selviävätkö nykynuoret valtavista paineistaan? Ja onko totta, että he käyttävät päihteitä vähemmän kuin mikään aikaisempi nuorisosukupolvi sitten 1960-luvun alkoholilakiuudistusten?

Hei. Meillä pitää olla omaa tilaa ja omia salaisuuksia. Ei me kaikkea vanhemmille kerrota, huomauttaa Milla Konttinen, 14.

Hän asuu Jyväskylässä ja on ystävällisesti lupautunut nuorison ääneksi tähän artikkeliin kahden yhtä sanavalmiin kaverinsa kanssa. Älykkäät neidot eivät kaihda kertoa mielipiteitään ja heidät onkin valittu Keski-Suomen nuorisovaltuustoon.

Ensinnäkin tämä kommunikaatioasia. Vaikka nuoren kanssa olisi vaikea kommunikoida, luovuttaa ei aikuisten pidä.

– Vaikken tykkääkään, kun äiti kysyy mitä kuuluu vaikka kumminkin tietää ja ärähdän hänelle, että älä utele, niin aina siitä kumminkin tulee sellainen olo, että äiti välittää, Konttinen selventää.

– Niin. On iso asia, että vanhemmat kysyvät, miten sulla menee koulussa, onko sulla ruokaa, tule syömään. Kyllä me ymmärretään, että hössötys on välittämistä. Minäkään en ottanut itseeni, että vanhempani holhosivat, vaikka se ärsytti, kertoo Nea Linja-Aho. – Moni ei välitä ja nuoret jätetään liikaa yksin.

Typerin virhe, mitä aikuiset voivat nuorille puhuessaan tehdä, on “pitää meitä tyhmänä”. Tähän nuoret valtuutetut ovat törmänneet jopa politiikassa, vanhempia konkareita kohdatessaan.

– Yksikin poliitikko lähti nuorisovaltuustolle puhuessaan siitä, että me haluamme jotain mitä emme halua, eikä edes tajunnut sitä itse! Konttinen kertoo.

Ei tajuta tai haluta huomata

-Avaudumme toisillemme päivänkin tuttavuuden jälkeen! Eikä ystävien kesken olla vielä tultu sellaiseen aiheeseen mistä ei voisi puhua, vastaa Wiivi-Maria Kasanen, hänkin Jyväskylästä.

Nykypäivän nuorten naisten ei ole vaikea kertoa kokemuksistaan ja kokeiluistaan ainakaan toisilleen. Pikemminkin ne ovat jonkinlaista sosiaalista valuuttaa.

– Päihteidenkäytöstä halutaan jopa levittää tietoa. Mutta päihteistä ihmisten onkin helpompi avautua kuin masennuksesta tai syömishäiriöistä, Milla Konttinen havainnoi.

Äänekoskelainen Nea Linja-Aho elää 18-vuotiaana jo hiukan erilaista elämää kuin nuorempansa. Ajaa esimerkiksi autoa ja kuskaa muita. Se saa muut avautumaan. On hyvä puhua vaikka kyydin antajalle, jos kotiväelle ei voi.

– Kerran kuskasin miestä, joka siinä autossa sitten kertoi, että äiti heitti hänet pihalle kun hän oli 17 ja hän sai rahaa hakkaamalla muita, elätti itsensä sillä.

Avoimen mutta valikoivan puhetyylin takia voi olla vaikea huomata ajoissa, kun jollakulla nuorella alkaa mennä huonosti.

– Opettajat ajattelevat, että se nyt on vaan semmoinen joka kerjää huomiota, eivätkä tee mitään, Kasanen harmittelee.

– Kerrottiin yhden kaverin itsetuhoisuudesta kolmelle opettajalle, mutta mitään ei asialle tehty, ainakaan meille ei kerrottu.

Opettajat näyttäytyvät näiden nuorten naisten puheissa aika kädettöminä. Ei puututa kiusaamiseen, katsotaan sormien läpi, jos luokassa huudellaan jatkuvasti ilkeyksiä. Luotetaan oppilaitten tarinoihin, vaikka he ovat lintsareita.

– Opet on niin sinisilmäisiä! Yksi poika veti piriä koulun vessassa ja meni sitten suoraan historian kokeeseen. Ope ei tajunnut mitään, vaan luuli että hänellä on vain jännitystä kokeesta! Kasanen päivittelee.

Huumeet ja nuuska aina saatavilla

– Jokainen tuntee jonkun, jolle on yritetty myydä huumeita, ellei ihan itselle ole, Milla Konttinen vakuuttaa.

– Bilekäytössä näkee kannabista, Nea Linja-Aho toteaa.

– Mäkin olen nähnyt bilehuumeiden käyttöä, Wiivi-Maria Kasanen kertoo.

– Sanoisin että on totta, että päihteiden käyttö on vähentynyt nuorten keskuudessa. Itsekään en halua käyttää päihteitä. Mutta myös ylilyönnit ovat lisääntyneet ja varsinkin ne pojat, jotka käyttävät päihteitä, käyttävät aivan liikaa.

Aina ei nuorten mukaan tyydytä vain omaan käyttöön:

– Koulussa eräskin jätkä myi kaappiviinaa. Siis halpaa kiljua.

– Opettajat eivät puutu pössyttelyyn koulun nurkalla. Ne vaan kävelee autolleen ja ajaa kotiin. Mutta eihän opettajan työn pitäisi olla pelkkä opettaminen, eikö heidän pitäisi kasvattaa meidät kultaiselle keskitielle? Konttinen kysyy, ja kaivaa esiin kännykkänsä.
Muut perässä. Kaikki näyttävät Instagram-kuvan, josta keski-ikäinen ei ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta jonka teini-ikäinen tulkitsee heti oikein. Näissä myydään avoimesti nuuskaa, ja suuri osa seuraajista on alaikäisiä.
Varmasti jonkun toimivaltaan kuuluisi voida pysäyttää tällainen kaksinkertaisesti laiton salakauppa. Mutta ehkäpä se joku vaan kävelee autolleen ja ajaa kotiin.
Jälleen viesti vanhemmille:

– Kotona ei kerrota nuorille tarpeeksi siitä, mitä oikeasti tapahtuu, jos käyttää päihteitä. Jos kotona sanotaan vaan “älä käytä”, ja samaan aikaan musavideoissa juodaan ja räppärit vetävät pilveä, kumpaa viestiä nuori uskoo? tivaa Nea Linja-Aho.
Epäluotettavia ja luotettavia tukiaikuisia

Jos jollekulle ei kovin mielellään avauduta, niin niille tuntemattomille ja siksi epäluotettaville, jotka oikein yrittämällä yrittävät löytää oireilevat nuoret.

– Jos terkkarintarkastuksen yhteydessä pitää täyttää joku mielenterveyskysely, niin kyllähän se nyt valehtelee, jolla on oikeasti paha olo, Kasanen sanoo.

– Eihän sellaisille tyrkyille niin kuin terveydenhoitaja tai kuraattori nyt mitään halua kertoa, Linja-Aho tilittää.

– Minulle syntyi huono vaikute, kun koulupsykologi oli vuotanut tietojani eteenpäin, vaikka lupasi, ettei niin tee. Hän myös kyseli minulta ihme kysymyksiä: jos sä olisit lamppu, niin millainen lamppu olisit, Konttinen valittaa.
Tarinan opetus vanhemmille: pidä aina sanasi, nuori ei anna luottamuksen rikkomista anteeksi.

– Minulla on kyllä eri kokemus. Oli iso askel kysyä opettajalta, voisinko päästä juttelemaan kuraattorille, kun koulukaverien kanssa meni huonosti. Mutta se auttoi aivan älyttömästi. Pääsin avautumaan sille ihmiselle ja sovittiin, ettei vanhemmille tarvitse kertoa! Kasanen sanoo.

Aikuisen kanssa puhuminen auttaa näkemään asioiden oikeat mittasuhteet.

Nuorten mielestä omat asiat ovat maailman suurimpia asioita. Kun puhuu jollekulle, tajuaa, etteivät ne olekaan, Kasanen summaa.

Nuoret piittaavat kun aikuiset eivät

Vanhemmille sukupolville tuottaa usein vaikeuksia puuttua asiaan, kun jollekulle on käynyt köpelösti. Vaan ehkäpä tämä asia muuttuu nuorten myötä. Ainakaan nämä nuoret naiset eivät jätä kaveria. Eikä tuntematontakaan.

– Ystävä, joka ei saanut tarpeeksi huomiota, joi alkoholia ja se meni niin pahasti hänen päähänsä, että hän rupesi viiltelemään itseään terävillä esineillä. Hän sanoi, ettei saa unta, mutta me muut valvoimme hänen vierellään, kunnes hän nukahti, Wiivi-Maria Kasanen kuvailee.

– Olen taluttanut kotiin humalaisen kaverin Äänekosken keskustasta, juottanut vettä ja pannut nukkumaan. Olen kutsunut ambulanssin nähdessäni sammuneen ja kääntänyt hänet kyljelleen, Nea Linja-Aho kertoo.

Ilmastonmuutoksen torjunta on asia, joka saattaa myös ottaa tulta alleen, kun me vanhemmat sukupolvet kuolemme pois.

– Aikuisia vaivaa “mä kohta 20 vuoden päästä tästä kupsahdan eli ei ole väliä mitä teen” -ajattelu! Konttinen puuskahtaa.

– Ilmastojutuista puhutaan ihan liikaa, ihan liian vähän tehdään töitä asian korjaamiseksi. Hei, se on niinku mun tulevaisuus! Kasanen huudahtaa ja kertoo jatkuvasti painostavansa äitiään allekirjoittamaan ilmastoadresseja ja huomioimaan ilmaston äänestyspäätöksissään.

Siis vanhemmat: tehkää ilmastotekoja, niin lapsenne voivat olla teistä ylpeitä!

Paniikki voi tulla rumista kengistä

Ulkonäköpaineet ovat paisuneet hurjiksi luonnottoman kuvankäsittelyn ja joka naisen kauneusleikkausten aikakaudella. Ne tuntee nahoissaan myös Wiivi-Maria Kasanen.

– Olen kaveripiirini pisin ja levein, ja otan siitä kyllä paineita. Tyylini on massa, mutta rennosti. Käytän siis aina toppia ja hupparia, lenkkareita ja leggingsejä, ja äiti välillä kysyy, kiinnostaako minua, että [takapuoleni] näkyy, Kasanen nauraa.
Milla Konttinenkin tunnustaa menevänsä välillä pieneen paniikkiin, kun hänestä yhtäkkiä tuntuu, että jokin osa asukokonaisuudessa, vaikkapa kengät, ovatkin rumat. Toisaalta hän uskaltaa olla yksilöllinen pukeutuja.

– Monien nuorten mielestä ei voi käyttää kuin tietynlaisia kenkiä ja pyörän on oltava musta tai valkoinen Jopo. Minä en kuitenkaan kuulu siihen nuorten lohkoon, vaan olen kaveripiirini värikkäin ihminen, kun muut ovat mustissa, hän sanoo.
Nea Linja-Aho edustaa kaikkein uskaliainta päätä:

– Minua ei voi kiusata. Yritetty kyllä on, koska minulle sillä ei ole väliä miltä näytän, vaan olen mennyt pyjamat jalassa koululle ja toppahousuissakin, vaikka se oli Äänekoskella hirveää. Mutta kiusaaminen loppui kun aina vaan nauroin kovaa kiusaajille.

Mutta vielä ne nilkat. Miksi, voi miksi niiden pitää olla paljaana lumihangessakin?
Informanttimme nauravat. Ja antavat vielä yhden vinkin vanhemmille.

– Antakaa lastenne käydä hölmön pukeutumisen vaihe ohi! Lapset voivat hävetä sitten myöhemmin. Meille voi sanoa, että muistelette tätä sitten nolostuneina kahden vuoden päästä, virnistää Milla Konttinen.

Teksti ja kuvat: Natalia Kisnanen

Raitis voi paremmin

Tutkimustieto vahvistaa arkikokemuksen: Alkoholinkäytön lopettaminen ja vähentäminen ovat yhteydessä henkisen hyvinvoinnin lisääntymiseen – myös kohtuullisemmin käyttävillä.

Tutkimustieto vahvistaa arkikokemuksen: Alkoholinkäytön lopettaminen ja vähentäminen ovat yhteydessä henkisen hyvinvoinnin lisääntymiseen – myös kohtuullisemmin käyttävillä.

Alkoholinkulutus maailmassa kasvaa ja on johtava riskitekijä sairauksien globaalissa taakassa. Alkoholi on merkittävä sydän- ja verisuonisairauksien, maha-suolikanavan sairauksien ja neuropsykiatristen häiriöiden riskitekijä. Kansainvälisissä tutkimuksissa suositellaan, että alkoholinkulutuksen alhainen riskiraja on 100 grammaa viikossa sekä miehille että naisille. Tämä on alempi kuin monien maiden, kuten Australian, Kanadan, Italian, Japanin, Espanjan, UK:n ja Yhdysvaltojen suosittelemat turvalliset rajat.

Kansainvälinen syöpätutkimusvirasto on luokitellut alkoholijuomat ryhmän 1 karsinogeeniksi. Alkoholinkulutukseen liittyvien laajempien terveysvaikutusten, kuten terveyteen liittyvän elämänlaadun, tutkiminen on siksi erityisen arvokasta. Harvoissa tutkimuksissa on kuitenkaan tutkittu maltillisen alkoholinkäytön vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun.

Amerikkalais-hongkongilainen tutkimusryhmä tutki pitkittäissuhdetta juomatapojen muutosten ja fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin muutosten välillä Hongkongissa ja vertasi tuloksia Yhdysvalloissa saatuihin tuloksiin.

Tutkijat käyttivät hyvin väestöä edustavia kohorttiaineistoja, Hongkongista (FAMILY Cohort 2009–2013) ja Yhdysvalloista [NESARC 2001–2005]. Osallistujat olivat 18-vuotiaita ja vanhempia, täysin raittiita tai maltillisesti alkoholia käyttäviä miehiä (keskimäärin ≤ 14 annosta viikossa) [196 g puhdasta alkoholia] ja naisia (keskimäärin ≤ 7 annosta viikossa) [98 g puhdasta alkoholia]. Riskirajajuomisen ilmoittaneet henkilöt jätettiin ulkopuolelle, koska todisteet raskaan juomisen kielteisistä vaikutuksista terveyteen liittyvään elämänlaatuun ovat jo aiempien tutkimusten mukaan varmoja. Osallistumisprosentti väestöotoksesta oli 67,4% Hongkongissa ja 78,8% Yhdysvalloissa.

Tuloksia

Hongkongissa väestöotoksen koko oli 10 386, keski-ikä oli 49,3 vuotta ja miesten osuus 44,2%. Seurannan kokonaisaika oli 23 055 henkilövuotta, ja seurannan mediaani oli 2,3 vuotta. Ensimmäisessä tutkimuksessa 63,8% miehistä oli raittiita (entisiä alkoholinkäyttäjiä tai koko ikänsä raittiita (74.8 %, n = 2931). Neljän vuoden seurannassa 20,9% raittiista aloitti juomisen ja 40,3% lopetti juomisen seurantajakson aikana. Suurin osa naisista oli raittiita ensimmäisessä tutkimuksessa (87,7%, n = 5080). Heistä suurin osa (89,8%) oli elinikäraittiita myös kontrollitutkimuksessa neljän vuoden kuluttua. Juoneista naisista 62,2% lopetti juomisen seurantajakson aikana.

Koko elämänsä raittiina pysyneillä miehillä ja naisilla mielenterveyden taso oli korkein lähtötilanteessa, mielenterveyden keskiarvo oli miehillä 54,8 ja naisilla 53,6. Juomisen lopettaneilla naisilla muutokset parempaan suuntaan fyysisessä ja henkisessä hyvinvoinnissa olivat selkeimmät. Mielenterveyden muutos oli suotuisampi naispuolisten lopettajien kohdalla lähestyen elinikäisesti raittiiden henkisen hyvinvoinnin tasoa 4 vuoden kuluessa lopettamisesta sekä Kiinan että Yhdysvaltojen väestössä.

Pohdinta

Poikkileikkaustutkimukset ovat viitanneet positiiviseen yhteyteen maltillisen juomisen ja henkisen hyvinvoinnin välillä. Tämän laajan tutkimuksen tekijöiden tulokset osoittavat kuitenkin, että alkoholinkäytön vähentäminen liittyy parempaan henkiseen hyvinvointiin.

Monet kansalliset tutkimukset ovat myös haastaneet ajatuksen, että maltillisella juomisella voisi olla terveyshyötyjä. Tässä käsiteltävänä olevassa tutkimuksessa havaittiin, että alkoholinkulutuksen lopettaminen liittyi naisten mielenterveyden suotuisampaan muutokseen. Selitys havainnoille ja taustalla oleva mekanismi eivät ole vielä selkeitä. On mahdollista, että alkoholiin liittyvä neurotoksisuus helpottaa juomisen lopettamisen jälkeen. Alkoholinkulutuksen lopettaminen voi myös vähentää stressaavia elämätapahtumia, kuten perhekonflikteja, työllisyysvaikeuksia ja oikeudellisia ongelmia, mikä johtaa parantuneeseen henkiseen hyvinvointiin.

On myös mahdollista, että parantunut henkinen hyvinvointi voi johtua ”luopumisen” psykologisista eduista ennemmin kuin alkoholin vaikutuksesta, koska suurin osa kiinalaisista naisista käyttää alkoholia Hongkongissa vähemmän kuin 4 kertaa kuukaudessa. Silloin kulutuksessa ei ehkä ole merkittävää fysiologista vaikutusta. Joka tapauksessa, tämäkin erittäin laaja ja paljon voimavaroja vaatinut tutkimus osoittaa vääjäämättömästi, että täysraittiudella pärjää elämässä paremmin!

Lähde:
Yao XI, Ni MY, Cheung F, Wu JT, Schooling CM, Leung GM, Pang H. Change in moderate alcohol consumption and quality of life: evidence from 2 population-based cohorts. CMAJ. 2019 Jul 8;191(27):E753-E760. doi: 10.1503/cmaj.181583.

Teksti: professori Martti Vastamäki Kuvitus: Janne Valkeapää

Alkoholiton olut on juomien seuraavana megatrendi

– Isossa mittakaavassa alkoholinkulutus on vähenemään päin, ja myös siksi aika on kypsä alkoholittomille oluille ja niiden tuotekehitykselle; useat haluavat … Jatka lukemista Alkoholiton olut on juomien seuraavana megatrendi

Alkoholittomien oluiden kasvava suosio on maailmanlaajuinen ilmiö. Suuret panimot Yhdysvalloissa ja Englannissa ovat alkaneet panostaa alkoholittomiin ja vähä-alkoholisiin oluihin, ja se heijastuu myös Suomeen.

Alkoholiton olut
Heinekenin alkoholittomassa oluessa on paksu vaahto.

– Isossa mittakaavassa alkoholinkulutus on vähenemään päin, ja myös siksi aika on kypsä alkoholittomille oluille ja niiden tuotekehitykselle; useat haluavat yhä nauttia olutta mausta tinkimättä. Onkin ollut ilo huomata, että nykyään löytyy aidosti hyvänmakuisia alkoholittomia oluita, kertoo Oulun Olutseura ry:n puheenjohtaja Milja Seppälä.

Seppälän mukaan alkoholittomien oluiden ennustetaan olevan seuraava suuri megatrendi, sillä alkoholinkulutus on laskussa Euroopassa. Myös Suomessa useat eri panimot valmistavat alkoholittomia oluita, ja myös pienpanimopuolella niin sanotut table beerit eli vähä-alkoholiset oluet ovat tulleet markkinoille.

Pohdittaessa alkoholittomien oluiden hyviä puolia Seppälä mainitsee ensimmäisenä terveysasiat:

– Alkoholiton olut on terveellisempi vaihtoehto kuin alkoholillinen.

Kiinnostus terveellisyyteen on haastanut panimoteollisuuden kehittämään alkoholittomia oluita nimenomaan maku edellä. Tästä on syntynyt erinomainen lopputulos; markkinoilta löytyy nykyään laaja valikoima laadukkaita alkoholittomia oluita. Nykyään yhä useampi olutharrastaja kaipaa uusia makuelämyksiä ja laatua. Olutta maistellaan sen maun vuoksi, ei humaltumistarkoituksessa. Alkoholittomassa oluessa on lisäksi vain kolmasosa normaalin oluen kalorimäärästä.

– Lisäksi uutena trendinä on oluen ja ruuan yhdistelmä. Olut toimii niin ruokajuomana kuin ruuanvalmistuksen yhtenä raaka-aineena. Näihin tarkoituksiin alkoholiton olut sopii yhtä lailla kuin holillinen sisarensa, Seppälä jatkaa.

Samaan tarkoitukseen kuin alkoholipitoinen olut

Alkoholiton olut sopii kaikkiaan samaan tarkoituksen kuin muukin olut: Seurustelujuomaksi, ruuan kanssa, saunaolueksi ja janojuomaksi. Onko Seppälä itse maistellut Olutseurassa alkoholittomia oluita?

– Kyllä, lähes joka kerta, kun kaupassa tulee vastaan minulle uusi alkoholiton olut, tarttuu se matkaan. On kiva maistella uusia tuttavuuksia ja tehdä hieman vertailua. Alkoholitonta olutta tulee nautittua aina silloin tällöin ihan kotioloissa vaikkapa saunan jälkeen, seurustelujuomana tai joskus ihan olutravintoloissa, jos syystä tai toisesta ei halua juoda alkoholillista versiota, Seppälä kertoo.

Alkoholittoman oluen maku on usein hieman erilainen kuin alkoholillisessa oluessa. Tuntuma voi olla kevyempi, joskus myös hiukan vetinen. Koska humala jää taka-alalle, jää katkeruus puuttumaan. Maku voi olla myös vähän alkoholillista olutta makeampi.

– Alkoholittoman oluen valmistaminen noudattelee hyvin pitkälti samaa kaavaa kuin alkoholillisen oluen. Oluen joko annetaan käydä loppuun, jonka jälkeen siitä poistetaan alkoholi tai sitten käymisprosessi katkaistaan kesken, Seppälä kertoo.

Alkoholiton olut on hieman edullisempaa kuin alkoholillinen. Sen valmistaminen on kuitenkin yhtä vaativaa kuin alkoholillisen, joten valmistuskustannukset ovat samaa luokkaa tai jopa enemmän kuin alkoholillisten oluiden. Euroopassa ja Yhdysvalloissa jotkut panimot ovat tehneet oman panimolinjansa alkoholittomia oluita varten.

Lue lisää: Alkoholittomat oluet ovat paluu olutkulttuurin juurille

Testissä Heinekenin alkoholiton olut

Heinekenin raikkaaksi ja maltaisen ryhdikkääksi mainostettu alkoholiton olut tuoksuu aivan samalta kuin alkoholillinenkin versio. Se on väriltään vaalea. Lasiin kaataessa se kuohuu kauniisti ja runsaasti. Maku on raikas ja hedelmäinen, mutta myös hieman vetinen. Vaahto on niin paksu, että sen alta tulevaa olutta joutuu hetkisen odottamaan ja viikset saavat valkoisen värin.

Desilitrassa olutta on 21 kaloria, joten ihan kevyeksikään juomaksi tätä ei voi väittää. Toki se on noin puolet normaalioluen kaloreista, jossa nimenomaan alkoholi kerryttää kaloreja juomaan. Tämä voisi olla erinomainen juoma myös erilaisissa tapahtumissa ja kesäjuhlissa. Sopisi myös hyvin janojuomaksi kesäterassilla.

Teksti ja kuva: Lea Ansamaa

Alkoholittomat oluet ovat paluu olutkulttuurin juurille

Oluella on Suomessa pitkä historia. Mallasjuomien valmistus alkoi täällä pohjolan perukoilla jo noin 2000 vuotta sitten samalla, kun maanviljelys rantautui … Jatka lukemista Alkoholittomat oluet ovat paluu olutkulttuurin juurille

Suuret panimot ovat alkaneet viimevuosina panostamaan yhä enemmän laadukkaisiin alkoholittomiin oluisiin.

Oluella on Suomessa pitkä historia. Mallasjuomien valmistus alkoi täällä pohjolan perukoilla jo noin 2000 vuotta sitten samalla, kun maanviljelys rantautui alueelle. Olutta on myös kulunut reilusti esi-isiemme arjessa. Käytettiinhän sitä monesti veden sijaan ruoka- ja janojuomana, sillä puhdasta vettä ei aina ollut saatavilla. Siis kaljaa aamusta iltaan! Tästä innostuneena monet ovat spekuloineet menneiden aikojen villillä ryyppykulttuurilla ja jatkuvalla jokamiehen kännillä.

Vaan totuus taitaa olla toinen.

Epäilemättä menneinäkin aikoina on täällä humalassa kekkarointiakin nähty, mutta historiallinen olut oli suurelta osin varsin toisenlaista kuin nykyinen – nimittäin varsin mietoa. Esimerkiksi keskiaikaisessa Ruotsi-Suomessa tavallinen väki kostutti kurkkuaan suurimmalta osin ruokaolueksi kutsutulla juomalla. Siinä tiedetään alkoholia olleen noin 1,1 %. Nyky-Suomessa saa alaikäisillekin myydä juomaa, jossa alkoholia on alle 1,2 %.

Tavallaan alkoholittoman ja erittäin miedon oluen yleistyminen on siis paluuta ikiaikaisen olutkulttuurin juurille. Olisipa mielenkiintoista päästä maistamaan aidolla keskiaikaisella reseptillä tehtyä, katajalla ja pursulla maustettua ruokaolutta! Miltähän herkku mahtaisi maistua tämän päivän virvoitusjuomiin tottuneelle?

Lue lisää: Alkoholiton olut on juomien seuraavana megatrendi

Edellä mainitut tiedot suomalaisen oluen historiasta löytyvät muun muassa professori Kustaa H. J. Vilkunan kirjasta Juomareiden valtakunta (2015).

Teksti: Janne Valkeapää Kuva: Lea Ansamaa

”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii”

Rakkaus on maailman kaunein ja ihmeellisin tunne. Se mullistaa kaiken jo olemassa olevan ja muuttaa tulevaisuuden. Rakkaus valvottaa, naurattaa ja … Jatka lukemista ”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii”

Hyvän parisuhteen ylläpitäminen arjessa on taitolaji. Pariterapia tarjoaa työkaluja tunneyhteyden puutteesta selviämiseen.

Rakkaus on maailman kaunein ja ihmeellisin tunne. Se mullistaa kaiken jo olemassa olevan ja muuttaa tulevaisuuden. Rakkaus valvottaa, naurattaa ja ujostuttaa. Se tekee levottomaksi ja saa perhoset lentelemään vatsassa. Rakkaus saa pohtimaan yhteistä tulevaisuutta, synnyttää perheitä ja testailee parisuhteen kestävyyttä.

Rakkaus on kaiken suuren ja ihmeellisen taustalla. Se yhdistää kaksi ihmistä parisuhteeseen, minkä seurauksena syntyy uusia erilaisia tunteita ja kokemuksia. Kun kaksi ihmistä päättää kulkea yhdessä kohti tulevaisuutta, heidän täytyy oppia säilyttämään vuosien saatossa ja ruuhkavuosien iskiessä voimalla hyvät vuorovaikutustaidot ja keskinäinen henkinen läheisyys.

Arki tuo tullessaan kiireen, rutiinit ja monenlaisia mutkia matkaan yhteisen taipaleen varrelle. Arjen kiire tempaa helposti mukaansa ja yllättävien haasteiden astuessa kuvioihin mukaan parisuhde päätyy helposti kriisiin. Kriisin voi laukaista esimerkiksi lapsen tai puolison sairastuminen, työttömyys tai jo sen uhka, yhteisen ajan puute, läheisen kuolema, uskottomuus, lasten kasvatukseen ja rahan käyttöön liittyvät erimielisyydet ja mahdollinen puolison orastava päihdeongelma.

Jos molemmat puolisot ovat uupuneita ja parisuhteelle ei ole annettu syystä tai toisesta tarpeeksi aikaa, kriisit iskevät voimalla suhteeseen. Jos suhde voi pidemmän aikaa huonosti, eikä puolisoilla ole työkaluja käsitellä tilannetta, on heillä edessään joko pitkä ja raastava parisuhde tai ero.

Perheneuvolan sosiaalityöntekijänä ja yksityisyrittäjänä toimiva pari- ja perhepsykoterapeutti, pätevöitynyt tunnekeskeinen pariterapeutti (ICEEFT) Tuula Multasuo kertoo, että parisuhteen hyvinvointi heijastuu molempien puolisoiden terveyteen, kodin ilmapiiriin ja lasten hyvinvointiin.

– Hyvä parisuhde on koko perheen kantava voima. Jos parisuhdetta ei hoida säännöllisesti, sen pahoinvointi vie energiaa kaikilta perheenjäseniltä. Parisuhdetta kannattaa hoitaa ja vaalia, jotta siihen satsattu työ kantaa läpi kriisien, hän muistuttaa.

Multasuo jatkaa, että yksi tärkeimmistä parisuhdetaidoista on kyky pitää yllä ja saavuttaa aina uudelleen hyvä tunneyhteys, jossa molempien on mahdollista ilmaista ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan sekä eriäviä mielipiteitä.

Apua ajoissa

Tunnekeskeiseen pariterapiaan erikoistunut Multasuo painottaa, että parisuhteiden yleinen ongelma on puhumattomuus, mykkäkoulun harrastaminen ja raastava riitely.

– Mikäli puhumattomuus tai riitely muodostuu ongelmaksi suhteessa, kannattaisi puolisoiden hakeutua pariterapiaan ennen kuin tilanne pahenee entisestään. Terapia antaa uusia ajatuksia, toivoa ja auttaa molempia purkamaan tilannetta, sillä pariterapiassa voidaan pysäyttää vuorovaikutuksen kielteisiä kehiä, löytää ymmärrystä omasta ja toisen kokemuksista ja sen myötä parantaa turvallista tunneyhteyttä.

– Turvallisen tunneyhteyden myötä myös muut hankaliksi koetut asiat helpottuvat. Mielestäni parisuhteisiin tulisi ehdottomasti panostaa ennaltaehkäisevästi ihan valtakunnallisella tasolla, sillä esimerkiksi tunnekeskeisellä pariterapialla voidaan hoitaa jo syntyneitä vaurioita ja tunnekeskeisillä parisuhdekursseilla voidaan ennaltaehkäistä tulevia kriisejä, hän huomauttaa.

Multasuo jatkaa, että jos yhteiskunta tukisi taloudellisesti kustannustehokkaita parisuhdekursseja ja lyhytterapioihin lukeutuvaa tunnekeskeistä pariterapiaa, se säästäisi monilta eroilta ja muilta mahdollisilta tukitoimilta loputtomien sydänsurujen lisäksi.

– Ero on aina pitkä prosessi, mikä vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin ja toimivuuteen. Erosta toipuminen saattaa kestää yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen vuosia. Ero ei muuta vain vanhempien tulevaisuutta, vaan se muuttaa samalla koko perheen tulevaisuuden. Eron jälkeen elämä ei välttämättä muutu heti helpommaksi, mutta ero lopettaa riidat yhteisen katon alla. Jos suhde päätyy eroon, vanhempia voidaan auttaa ja tukea hyvään yhteistyövanhemmuuteen eri palvelujen avulla, hän tiivistää.

Tunnekeskeinen pariterapia

Multasuo kertoo kiinnostuneensa pariterapiasta vuosien saatossa yhä enemmän työskennellessään perheneuvolassa ja perheasioiden sovittelutyössä sekä Follo-sovittelutyössä.

– Ero ei ole mielestäni ensisijainen vaihtoehto, vaikkakin se on joskus väistämätöntä. Olen kiinnostunut tunnekeskeisestä pariterapiasta (Emotionally Focused Couple Therapy, EFT) erityisesti sen vaikuttavuuden vuoksi.

Multasuo kertoo, että tunnekeskeisen pariterapian tavoitteena on tutkia ja ymmärtää vuorovaikutuksen taustalla olevia tunteita ja kummankin osapuolen reagointitapoja sekä tunnekokemuksia.

– Tunnekeskeisessä pariterapiassa rakkaussuhde nähdään tunnesuhteena, jossa jokainen kaipaa tulla rakastetuksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Työskentelyn taustalla vaikuttaa kiintymyssuhdeteoria, joka antaa työskentelylle kompassin ja kartan. Tunnekeskeinen pariterapia vaatii sitoutumista ja se sopii pariskunnille, jotka ovat motivoituneita työskentelemään parisuhteen parantamiseksi. Terapiamuodon toteuttaminen kestää puolesta vuodesta vuoteen ja se ei sovellu tilanteisiin, joissa parisuhdetta kuormittaa hoitamaton riippuvuusongelma tai jos toinen osapuoli on jo tehnyt eropäätöksen, hän painottaa.

Terapeutti jatkaa, että tunnekeskeinen pariterapia toimii niin ydinperheissä kuin uusperheissä eli terapiassa tutkitaan niitä asioita, jotka vievät puolisoita vuorovaikutuksen kielteiselle kehälle ja sen myötä tunneyhteyden heikkenemisen suuntaan. Joillakin se on ajan-, alkoholin-, rahankäytön, kodinhoidon tai kasvatuskysymysten erilaisuus ja niistä riitely, toisilla seksuaalisuuteen liittyvät tilanteet ja joillakin puolestaan molempien osapuolten vetäytyminen ja niin sanottu asioiden lakaistu maton alle -tilanteet.

– Kaikissa lapsiperheissä vanhempien parisuhde on se akseli, jonka varassa koko systeemi toimii joko hyvin tai huonosti. Uusperheissä lisähaasteina voivat olla suhteet esimerkiksi puolison lapsiin ja entisiin puolisoihin. Joillakin riitelyyn liittyy syyllisen etsintää tai hyökkäys-puolustus-taistelua.

Joillakin pariskunnilla riitelyn pohjana on perustelu-vastaperustelu-asetelma. Yleisin kehä syntyy siitä, kun toinen osapuoli kokee, ettei saa toiselta osapuolelta vastakaikua ja tule kuulluksi. Tällöin toinen vahvistaa sanomaansa, minkä toinen taas kokee jatkuvina vaatimuksina ja vetäytyy vielä enemmän. Vetäytyminen johtaa taas siihen, että toinen kritisoi entistä voimakkaammin, hän kuvailee riitojen kehiä.

Terapiassa opitaan uusia tapoja viestiä sekä ymmärtää toista ja itseä. Se johtaa useimmiten hyviin tuloksiin:

– Tunnekeskeisen pariterapian kehittäjän Sue Johnsonin ja ICEEFT- keskuksen tutkimusten mukaan tunnekeskeisen pariterapian tuloksellisuus on noin 70 % ja terapiassa tapahtuneet muutokset ovat pysyviä. Terapiaa on kehitetty noin 30 vuotta käytäntöä tutkien, Multasuo kertoo.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

Elämäsi on nyt

Nykyajan ihmiset kärsivät lukemattomista keskittymiskyvyn, unen, mielenterveyden ja arjen suoriutumisen ongelmista. Levollinen nykyhetki on kadotettu sille mitä ei enää ole … Jatka lukemista Elämäsi on nyt

Roomalainen runoilija Quintus Horatius Flaccus muistetaan lauseestaan Carpe diem eli Tartu hetkeen. Kehotus on entistäkin tärkeämpi kun nykyhetki puristuu olemattomiin, osalla menneen murehtimiseen ja suurimmalla osalla tulevaisuuden armottomaan valmistautumiseen.

Tärkeintä tänään -kirja, Maaretta Tukiaisen, Tuuma 2019

Nykyajan ihmiset kärsivät lukemattomista keskittymiskyvyn, unen, mielenterveyden ja arjen suoriutumisen ongelmista. Levollinen nykyhetki on kadotettu sille mitä ei enää ole tai sille mitä ei vielä ole. Jokainen terve ihminen kantaa kyllä vastuunsa menneestä ja myös suunnittelee järkevällä tavalla tulevaa, mutta ongelmaksi tilanne muodostuu silloin, jos ei kykene rauhoittumaan ja rentoutumaan – tähän hetkeen.

Edellä mainitun Horatiuksen lauseen tarkka käännös ”Poimi päivä” sopii muutosvalmentaja Maaretta Tukiaisen kirjaan Tärkeintä tänään – Näin saat vähemmällä enemmän (Tuuma 2019). Teos alkaa kannustavasti: ”Tänään on hyvä päivä, juuri tänään. Ei huomenna tai ylihuomenna, vaan tänään. Tänään on se päivä, jota olet odottanut.” Yltäkylläisyyden aikakautemme on tullut siihen pisteeseen, että vuosittain ilmestyy useitakin kirjoja, jotka opastavat pois itselle haalimisen ja omistamisen ahdistuksesta kohti luopumista ja minimalismia. Kunpa sitten luopuessamme muistaisimme yhä lähimmäisen tarpeet ja kierrättämisen. Juuri antaessamme omastamme autamme parhaiten.

Erityisen kiitettävää Maaretta Tukiaisen kirjassa on kokonaisvaltainen elämän, ajan, minimalismin ja suhteellistamisen merkitykset. Tekijä ei pelkää nostaa esille myöskään ihmiselämän kipupisteitä, kuten mennessä kaduttavia asioita tai elämän epäjärjestystä. Teos muistuttaa itselle rehellisen ja tärkeimmille asioille omistautuvan elämäntavan merkityksestä. Kirjoittaja toteaa ”Ani harva katuu sitä, mitä on tehnyt.” Monen asian kohdalla se ehkä pitää paikkansa, kun tarkastelemme elämäämme viime metreillä, mutta päihteiden kohdalla tilanne on usein toisin, kun mieleen nousevat niiden vaikutuksen alaisena lähimmilleen tehdyt teot. Mutta juuri siksi meillä on vielä tilaisuus pyytää ja antaa anteeksi – tässä ja nyt. Sitäkään ei kannata lykätä huomiseen.

Kirjassa puhuttelee eniten vapaaehtoinen yksinkertaisuus, joka on ”kulutuskeskeisestä ja materialistisesta elämäntavasta kieltäytymistä ja yksinkertaisemman elämän valitsemista sen sijaan”. Näin joulunaikaan toivoisi monen löytävän tämän. Tässä myös kirjan alanimike ”vähemmällä enemmän” saa tarkemman määritelmänsä. Tarkoituksena ei ole löytää levollista nyt-hetkeä saavuttaaksemme lähitulevaisuudessa entistä enemmän omaisuutta, rahaa ja valtaa, vaan enemmän merkitsee tasapainoisempaa, terveempää ja rauhallisempaa – yksinkertaisesta sanottuna onnellisempaa elämää. Nykyajan paradoksi on juuri siinä, että kaiken materian keskellä tyytyväisimpiä ovat he, jotka eivät kaiken aikaa tavoittele sitä lisää.

Tukiainen antaa kolmen viitepisteen menetelmän kohti elämän merkityksellisyyttä, selkeyttä ja tuloksellisuutta. Pisteet ovat elämän kokonaiskuva, viikkotason lähikuva sekä päivittäinen tarkentaminen ja tekeminen. Elämän tärkeimpien asioiden määrittely auttaa ajankäytön kohdentamisessa pitkällä aikavälillä, mutta myös aivan viikko- ja päivätasolla. Olennaista on sanoa joillekin asioille ei, jotta saa sitten sen, johon todella haluaa käyttää aikaa. Yksi aikamme illuusioista on jatkuva jaksaminen ja kyky hallita yhä kiireisempää elämää. Jo kauan ennen lopullista uupumista, on kadonnut kyky nauttia arjesta. Siksi fokusointi, mutta myös pois jättäminen on välttämätöntä. Siinä Tänään-työkalu toimii suppilona joka ohjaa kymmeneen tapaan yksinkertaistaa elämää. Lista alkaa pienentämisellä ja päättyy luopumiseen. Siitä lukija tietää, että tekijä on ottanut tavoitteet vakavasti.

Ahkerasti käytettynä työkalu todella pysäyttää ja auttaa toimimaan toisin. Ratkaisevaa on uskaltaa ottaa työkalu käyttöönsä sielläkin missä kiire ja velvollisuudet sekä omat vaatimuksemme pitävät rautaisessa otteessaan. Sen jälkeen alkaa syntyä tulosta. Kun tavoitteena on yksinkertainen, mutta mahdollisimman tyytyväinen elämä, on luovuttava usein myös piintyneimmistä elämän aikana opituista ajatusmalleista. Kaikkien vaatimusten ja edellytysten keskellä jokaisen on hyvä kulkea läpi ”kuka minulta vaatii” -kysymysten polun. Olisiko armollisuus itseä ja toisia kohtaan sitä, ettei sen polun päässä lopulta ole enää vaatijaa, eikä vaatimuksia. Lopulta pitäisi olla vain yhteistyötä, samaan hiileen puhaltamista sekä merkityksellistä ja tärkeää elämää – askel kerrallaan.

Tärkeintä tänään -teos erottuu erityisen kiitettäväksi siinä, että sen rinnalle on hankittavissa Maaretta Tukiaisen ja Sonja Eidin Tänään-työkalun työkirja, joka opettaa kädestä pitäen tärkeimpiin asioihin keskittymisen päivä ja viikko kerrallaan. Sen käyttäminen pääteoksen rinnalla antaa hyvän mahdollisuuden turhan karsimiseen ja tärkeimpänsä löytämiseen. Kerro siis itsellesi tänään, mikä sinulle on tärkeintä ja tartu siihen!

Teksti: Marko Kailasmaa

Huomaa hyvä lapsessa

Kaikki lähti oivalluksesta. Päiväkoti Pelimannissa tartuttiin kasvatukselliseen arkeen uudella myönteisemmällä otteella noin viisi vuotta sitten. Tulokset ovat olleet hyviä. – … Jatka lukemista Huomaa hyvä lapsessa

Suomessa ei perinteisesti ole kehuttu lapsia – etteivät ylpistyisi. Kasvatukseen ei välttämättä ole myöskään kuulunut lapsen ajatusten ja tuntemusten kunnioitus. Päiväkoti Pelimannissa on näitä tapoja tietoisesti purettu positiivisen pedagogiikan ajatusten siivittämänä.

Kaikki lähti oivalluksesta. Päiväkoti Pelimannissa tartuttiin kasvatukselliseen arkeen uudella myönteisemmällä otteella noin viisi vuotta sitten. Tulokset ovat olleet hyviä.

– Heräsimme siihen, että käytössä olevat toimintatapamme eivät olleet riittäviä tukemaan lasten sekä työyhteisön hyvinvointia arjessa. Meitä vaivasi ajatus, että varhaiskasvatuksessa vallalla oleva toimintakulttuuri vaikutti korostavan nähtävissä olevia puutteita ja kiinnitti huomion paljolti ongelmiin, kertoo päiväkodin johtaja Soile Oleander.

Avuksi löytyi Kaisa Vuorisen Huomaa Hyvä -hanke. Olennaista oli ensimmäisenä vaihtaa henkiset ”silmälasit” positiivisia asioita näkeviksi.

Jos lapsi käyttäytyy aikuisen silmin rasittavasti – uhmaa, on levoton, vahingoittaa toista tai itseään, kiroilee tai on sulkeutunut – hänet helposti leimataan haastavaksi lapseksi. Tällöin hänessä nähdään vain kielteinen ulkokuori. Näin lapsen haastava käyttäytyminen helposti lisääntyy ja toistuu. Lapsi alkaa itsekin samaistua ”vaikean lapsen” rooliin. Taustalla voi kuitenkin olla esimerkiksi tunnetaitojen puutetta, jota aikuinen voi opettaa lapselle.

Huomaa Hyvä on yksi niin sanotun positiivisen pedagogiikan malleista. Siinä katsotaan pintaa syvemmälle, pyritään näkemään käyttäytymisen syitä ja antamaan ymmärrystä, lämmintä läsnäoloa ja vuorovaikutusta. Erityisen hyvin tämä toimintatapa sopii Pelimanniin, jonka asiakaskunnalla on tavallista enemmän haasteita.

– Vaativissa oloissa positiivisuus on erittäin tärkeää. Päiväkodissamme puhutaan yli 30 eri kieltä. Perheiden kotouttamisen kannalta päiväkodit ovat yksi taho Suomen suurimpien kotouttajien joukossa. Vanhempien sosioekonominen asema on usein heikko, heillä ei ole sosiaalista tukiverkostoa Suomessa.

Mä haluun, mä haluun, mä haluun

Päiväkodeissa, kuten kodeissakin, syttyy lasten kanssa helposti ”tulipalojen” alkuja. Olennaista on aikuisen reagointi. Hän voi sammuttaa tulipalon ennakoimalla ja tunnetaidoillaan.

Seurasin päiväkoti Pelimannin arkea ja pääsinkin pian todistamaan tulipalon alun. Yksi pienryhmä pääsi polskuttelemaan vesialtaaseen, toisella ryhmällä oli ohjelmassa marjoilla maalaamista.

Yksi poika olisi kuitenkin halunnut kovasti päästä allasryhmään. Hän alkoi itkeä ja huutaa saadakseen tahtonsa läpi. Poika jatkoi huutamista, mutta lastenhoitaja pysyi rauhallisena. Hän otti pojan syliinsä ja sanoi, että poika pääsee ensi viikolla altaaseen. Pojan tahto ja pettymys oli voimakas, eikä hän suinkaan heti rauhoittunut. Hoitaja jatkoi poika sylissään muiden ohjaamista ja rauhoitteli samalla poikaa. Pikkuhiljaa lapsi rauhoittui ja halusi myös maalata, vaikkei sitä häneltä vaadittu. Lopussa poika oli tyytyväinen maalauksensa tulokseen, jota hoitajakin kehui.

Jos aikuinen olisi hermostunut kiukuttelusta, tilanne olisi vain pahentunut, ja tunnelma muuttunut stressaavaksi ja riitaisaksi.

– On luonnollista, että lapsen käyttäytyminen joskus ärsyttää, toteaa Oleander.

– Hoitajan tai vanhemman on helpompi pysyä rauhallisena, kun hän on opetellut katsomaan lasta kokonaisena ihmisenä, hyvästä käsin. Lapsi haluaa onnistua, jokainen tekee parhaansa, jos vain osaa.

”Ihminen kasvaa metrin verran, kun häntä muistaa kehua”

Välillä täytyy korjata lelut paikalleen.

– Te olette niin reippaita, hoitaja kehuu, kun ensimmäinen lapsista aloittaa.

– Osaatte hienosti siivota!

Suomalaisella aikuisella, joka ei ole tottunut kehumaan ja saamaan kehuja, on tässä opettelemisen paikka.

– Suomalaisessa kulttuurissa on kulttuurinen raskas piirre, kun kehuja on säästelty, Oleander toteaa.

– Kiitoksesta kissakin elää. Positiivinen palaute kantaa eteenpäin, ruokkii lasta toimimaan ja oppimaan. Ihminen kasvaa metrin verran, kun häntä muistaa kehua.

– Kun muistaa kehumisen vahvan teoreettisen perustan, se on helpompaa. Tarkoitus on kasvattaa lapsia luottamaan omaan arvoonsa, antaa toivoa.

Lapsi on tärkeämpi kuin kännykkä

Nykyvanhemmat ovat kasvaneet kiinni kännykkään, Oleander toteaa.

– Kun vanhempi tulee hakemaan lasta, joka on ollut pitkän päivän päiväkodissa, hän saattaa puhua kännykkään, sen sijaan että näkisi lapsensa.

– Olemme julistaneet päiväkotimme kännykkävapaaksi vyöhykkeeksi. Lapselle on tärkeä tulla nähdyksi ja kuulluksi.

– Lasten kielellisen kehityksen ongelmat ovat viime vuosina lisääntyneet. Lapselle on tärkeää, että hänellä on aikuinen, jonka kanssa on vuorovaikutusta.

– Lapselle lukeminen on myös hyvin tärkeää. Lepohetkellä luemme joka ryhmässä ja muutoinkin paljon.

Voin toimittaja-äitinä vahvistaa tämän kokemuksen. Olen lukenut lapsilleni paljon, ja äskettäin jo nuori aikuinen tyttäreni muisteli kirjaa, jota olin lukenut hänelle pienenä.

Itsellenikin ääneen lukeminen oli ja on yhä hyvin myönteinen kokemus. Ääneen lukiessa kirjaa jaetaan ja eletään yhdessä, mennään samaan maailmaan, josta voi yhdessä keskustella.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen

Monien mielipiteiden kannabis

Kannabiksesta ja sen laillistamisesta käyty keskustelu on kirjavaa. Eri osapuolten mielipiteitä kuunnellessa miettii, puhutaanko tässä samasta päihdeaineesta lainkaan, niin erilaisen … Jatka lukemista Monien mielipiteiden kannabis

Monilla sekä päihteen kannattajilla että vastustajilla on vääriä ja kyseenalaisia uskomuksia.

Kannabiksesta ja sen laillistamisesta käyty keskustelu on kirjavaa. Eri osapuolten mielipiteitä kuunnellessa miettii, puhutaanko tässä samasta päihdeaineesta lainkaan, niin erilaisen kuvan eri tahot aiheesta antavat.

Olen ollut suunnittelemassa yläkouluikäisille tarkoitettua Ajattele itse! -päihdekasvatusmateriaalia ja sen puitteissa tutustunut myös kannabikseen liittyviin moninaisiin käsityksiin. Esimerkiksi tällaisiin:

– Jo ensikerta voi aiheuttaa ihan hyvin psykoosin tai riippuvuuden.

Näin aloitti mielipiteensä eräs kannabista anonyymissä nettikyselyssämme kommentoineista. Käsitys äärimmäisistä ja jo ensikokeilusta varsin todennäköisesti syntyvistä kannabiksen haitoista ovat perua menneiden vuosikymmenten valistuksesta. Huumeiden, myös kannabiksen, kerrottin todennäkköisesti pilaavan loppuelämän jo ensikokeilusta.

Vastaliikkeenä tähän valistajien ilmeiseen ylilyöntiin syntyi ”kannabisuskovaisten ideologia”, joka elää ja voi paksusti pienessä kannabista käyttävien alakulttuurissa. Siinä aineen käyttöön liittyvä välittömän mielihyvän kokemus yhdistetään joukkoon erilaisista lähteistä kaivettuja kannabiksen hyödyistä kertovia tutkimustietoja sekä ainetta ylistävään filosofiaan. Tässä muutamia otteita edellä mainitun nettikyselyn vastauksista:

– Kannabiksen käytön lisääntyessä, psykoosit ovat jopa vähentyneet. Ihmiset ovat oletuksena psykoosissa, kun aletaan tätä termiä käyttämään oikein. Kannabiksen avulla tiedostetaan oma psykoosi, ja [kannabiksen] kieltolaki tuhoaa tämän ajattelun, jolloin ihmisestä saattaa tulla ilmi psykoottista ajattelua.

– Ainoa mikä altistaa ahdistukselle ja masennukselle ovat ne ihmiset ketkä tuomitsevan kannabista polttavan henkilön.

Saimme suorastaan näiden kaltaisten kirjoitusten vyöryn pyydettyämme kommentteja eräältä kannabiksen laillistamista kannattavien nettifoorumilta.

Kannabiksen käytöstä voi tutkitusti saada myös joitakin hyötyjä. Ongelmaksi muodostuu se, että kiihkeimmät päihteen kannattajat näyttävät poimivan tutkimuksista lähes yksinomaan ne myönteiset puolet ja tyrmäävät havaitut haitat propagandana ja pelotteluna. Laajoihin otoksiin perustuva tutkimustieto sivuutetaan vääränä myös viittaamalla omaan hyvin subjektiiviseen kokemukseen. Näin esimerkiksi kielletään ja vähätellään tutkimuksissa laajalti havaittuja kannabiksen mielenterveydelle haitallisia vaikutuksia ja puhutaan päihteestä jopa mielenterveyttä parantavana.

Suurin osa ihmisistä sijoittuu johonkin näiden kahden ääripään väliin. Toisaalta tiedetään, ettei kannabiksen kokeilu välttämättä johda välittömästi vakaviin ongelmiin. Toisaalta ymmärretään aineella olevan myös haittoja, etenkin enemmän käytettynä on myös vaikeita haittoja.

Entä sitten päivän polttava kysymys kannabiksen viihdekäytön laillistamisesta? Aihehan on näinä päivinä eduskunnassa.

Kuten olemme nähneet, alkoholin kieltolaki ei Suomessa ole toimiva ratkaisu, sillä aineella on jo kulttuurissa vahva jalansija. Jos alkoholi tulisi tänne uutena päihteenä, on selvää, että se olisi kannabiksen tavoin laiton päihde eli huume.

Mitä tulee kannabikseen, sen tapauksessa kieltävä laki vähentää tehokkaasti käyttöä ja käytön haittoja. Tämä nähtiin dramattisesti muun muassa Yhdysvaltojen Coloradon osavaltiossa, jossa kannabiksen laillistaminen 2012 johti käytön nopeaan lisääntymiseen ja räjähdysmäisesti kasvaviin päihdehaittoihin. (Katso esimerkiksi tämän lehden pääkirjoitus.)

Toisaalta ei kannabiksen kieltäminenkään ei ole ongelmatonta. Pelko rangaistuksesta ja rikosrekisteristä voi estää niiden avunsaamista, jotka ovat joutuneet kyseisen aineen kanssa ongelmiin tai joiden ongelmia, kuten syrjäytymistä, kannabis pahentaa.

Kuinka siis helpottaa avun saamista, mutta toisaalta välttää päihteen käytön ja haittojen lisääntyminen? Yksi ratkaisu voisi olla, että kannabiksen käyttäjä välttäisi rikosrekisterin hakeutumalla päihdeinterventioon. Siellä sitten rangaistuksen saamisen sijaan olisi mahdollisuus ohjata avun pariin.

Asiantuntijoilla lienee kattavaan tutkimustietoon perustuva näkemys tämän ja muiden ratkaisuehdotusten toimivuudesta. Toivotaan päättäjien kuuntelevat heitä herkällä korvalla!

Ferrarin ratissa

Hieman ennen kuin täytin neljäkymmentä, tarvitsin kipeästi apua. Lapsuuteni möröt olivat istahtaneet harteilleni ja näin mustaa. Olin onnekas ja sain … Jatka lukemista Ferrarin ratissa

– Toiset meistä ovat luonnostaan Toyotia.

Hieman ennen kuin täytin neljäkymmentä, tarvitsin kipeästi apua. Lapsuuteni möröt olivat istahtaneet harteilleni ja näin mustaa. Olin onnekas ja sain apua – työterveyspsykologini nosti minut takaisin valoon ja luottamukseen, mutta ennen kaikkea opetti minut pitämään itsestäni sellaisena kuin olen. Jo oli aikakin!
 
Kuvittelin ja visioin nimittäin mielessäni, että nyt kun pääsen avun lähteille, astelen sinne sisään tällaisena kuin olen: impulsiivisena, tunteellisena, herkkänä. Ja sitten kun on möyhennetty muutama kuukausi tai muutama vuosi, putkahtaa ovesta ulos uudistunut minä. Sellainen, jollaiseksi ajattelin haluavani muuttua: tasaiseksi, rauhalliseksi, tyyneksi, järjestelmälliseksi ja asioista rationaalisesti ajattelevaksi. Ihmiseksi, joka ei hötkyile, hermoile eikä murehdi. Joka ei aivan kaikesta itke, naura, ahdistu, pelleile tai liioittele. Eikä ainakaan pelkää ikinä enää mitään. Mutta eihän se sellainen putki ollutkaan. Loppujen lopuksi putkahdin ulos omana itsenäni. Vahvempana ja itseeni uskovana ja kiitollisena siitä, millainen juuri minä olen.

Psykologi käytti loistavaa vertauskuvaa – autoja. Hän totesi, että minä olen Ferrari. Upea, kiiltävä, virtaviivainen ja hirveän nopea. Ehdin paikkoihin, joihin muut eivät ennätä – ainakaan niin nopeasti kuin minä. Olen jo siellä! Minä kiidän ja kaarran, en ehdi sivuilleni vilkuilla. Ferrari on erilainen, se on häikäisevä. Sen vauhti tuntuu joskus vatsanpohjassa asti. Minun nopeuttani ja tyyliäni saatetaan jopa ihailla, olenhan toiminnan auto. Mutta sen moottori on arvaamaton. Se saattaa sammua keskelle pimeää taipaletta eikä se meinaa käynnistyä uudelleen. Tulipunainen autoni saattaa arvaamattomuudessaan ajaa tieltä ja rysäyttää suin päin kohti varvikkoa, josta se tarvitsee vetoapua noustakseen ylös. Tällaisen Ferrarin bensatankki saattaa myös tyhjentyä ihan yhtäkkiä kesken lujan vauhdin.

Psykologi tähdensi, että sen sijaan, että onnistuisin vaihtamaan autoa, minun täytyy oppia hallitsemaan Ferrarin moottoria, joka käy kovilla kierroksilla ja tuntuu olevan oikeastaan aina käynnissä. Ja minun täytyy oppia pitämään Ferraristani. Sentään aika harva saa olla kilpa-auto.

Jotkut ovat luonnostaan Toyotia, kertoi psykologi. Minusta ei tule ikinä Toyotaa, vaikka siihen silloin tähtäsin. Halusin ehdottomasti arvaamattoman Ferrarin ratista pois. Miten hienoa voisi saada olla Toyota. Se kulkee tasaisesti, jarruttaa aina ajoissa ja pysyy helposti tiellä. Se tietää ja ennakoi, mihin se ajaa ensi viikolla ja se luottaa siihen, että moottori hyrrää aina tasaisesti ja rauhassa. Se levähtää välillä autotallissa. Bensa ei lopu, ja se näkee kaukaa syvät kuopat ja pusikot, eikä suin päin aja niitä päin. Ihailen Toyotia ja niiden mieltä tyynnyttävää hurinaa. Silti minä olen ja pysyn nopeana kilpurina.

Onnekseni meidän perheessämme on monenlaisia autoja. Yksi tulipunainen Ferrari, yksi järkevä ja luotettava Toyota ja kaksi nuorta autoa, joista näyttää myös tulevan Toyotia. Metkaa on se, miten hyvin ne sopivat keskenään samalle tielle. Kun toinen kaasuttaa, toinen voi vähän jarruttaa – joskus jopa vetää köydellä pois montusta. Ja joskus, kun kaikki hyppäävät Ferrarin kyytiin, saatetaan kiitää hetken mielijohteesta paikkoihin, joihin ei muuten olisi ikinä keksitty lähteä. Silloin jäisi monta unohtumatonta ajoretkeä tekemättä.

Teksti: Lea Ansamaa