Kaikki kirjoittajan raitisadmin artikkelit

Työtä kansanterveyden puolesta

Arvoisa lukija, Vuoden alussa jouduimme toteamaan, miten maamme päättäjät Arkadianmäellä äänestivät limuviinat ja miedot viinit ruokakauppoihin. Saimme tuta, miten ”rahan valta” vaikuttaa politiikkaan…

raitis.fi-lehden numeron 2/2018 kansi

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 2/2018

Arvoisa lukija, Vuoden alussa jouduimme toteamaan, miten maamme päättäjät Arkadianmäellä äänestivät limuviinat ja miedot viinit ruokakauppoihin. Saimme tuta, miten ”rahan valta” vaikuttaa politiikkaan, kun pieni mutta vahva alkoholitoimijoiden joukko voitti lobbauksessa kansanterveyttä puoltavien asiantuntijoiden äänen. Ja jatkoa seurasi, kun Kokoomuksen puoluekokous hyväksyi Kokoomusnuorten esityksen Alkon monopolin purkamisesta.

Kysymyksessä on selvä poliittinen jatkumo, jonka tarkoituksena on edelleen vahvistaa alkoholitoimijoiden ja päivittäistavarakaupan taloudellista asemaa kansakunnan hyvinvoinnin kustannuksella.

Harvat suomalaiset tietävät, että Alkon monopolista luopuminen olisi kansan hyvinvoinnin kannalta vakava virhe. Alkossa yksinoikeudella myytyjen juomien vähittäismyynnin aloittaminen päivittäistavarakaupoissa johtaisi niiden myyntipisteiden lisääntymiseen tuhansilla ja sen myötä myynnin ja kulutuksen sekä samalla alkoholihaittojen merkittävään lisääntymiseen. Lisäksi menetettäisiin valtiovallan merkittävät mahdollisuudet säädellä alkoholin kulutusta.

Helposti unohdetaan, että alkoholin liikakäyttö, jota jossain vaiheessa kutsutaan alkoholismiksi, on sairaus, jonka voittamiseen tarvitaan muutakin kuin yksilöä itseään. THL:n Juomatapatutkimuksen perusteella Suomessa arvioidaan olevan 500 000 – 600 000 alkoholin riskikäyttäjää. Siksi tarvitaan valtiovallan lainsäädännöllisiä toimia sairauden aiheuttajan saatavuuden vähentämiseksi, hinnan pitämiseksi sopivalla kulutusta hillitsevällä, mutta ei matkustajatuontia liikaa lisäävällä tasolla.

Lisäksi tarvitaan varsinkin lapsiin ja nuoriin kohdistuvan alkoholimainonnan merkittävää rajoittamista. Tarvitaan myös mm. nopeasti käytettävissä olevia sairauden hoito- ja vieroituspaikkoja sitä haluaville ja hyvin järjestettyä vertaistukea.

Terveiden päihteettömien elämäntapojen esiin tuomiseksi on siis tehtävä entistä enemmän työtä. Ilonani onkin mainita Raittiuden Ystävien Saisinko puheenvuoron -tilaisuudet, joita järjestetään ympäri Suomea vuoden aikana. Ensimmäisessä tilaisuudessa 5.4. Salossa noin 70 osallistujaa kuulivat esityksen alkoholin ja syövän yhteydestä sekä tilannekatsauksen huumeista Salon seudulla. Tämä esitys avasi varmasti monien silmiä.

Nuorten terveystapatutkimuksessa on seurattu valtakunnallisin kyselyin 12–18-vuotiaiden nuorten terveystottumuksia vertailukelpoisin menetelmin joka toinen vuosi vuodesta 1977. Raittiiden osuuden lisääntyminen pysähtyi vuosien 2015 ja 2017 välillä. Samoin pysähtyi alkoholin käytön ja humalajuomisen pitkään jatkunut väheneminen. Alkoholin käyttö oli kuitenkin edelleen hieman harvinaisempaa kuin neljä vuotta aikaisemmin. Useimmiten alkoholin ostaa nuorille yhä joku muu. Limuviinat ja alkoholijäätelö tuskin auttavat tässä suotuisaan suuntaan.

Tästä numerosta löytyy muun muassa Lea Ansamaan mielenkiintoinen ajatusleikki ”Mielikuvitusmatka päihteettömään kuukauteen”. Kun siihen linkitetään 100-vuotiaan kunniajäsenemme professori Ilmari Koppisen mukaelma Martin Luther Kingin unelmasta: ”Meillä on unelma, että ihmiskunnan lapset saavat tulevaisuudessa syntyä ja kasvaa lähimmäisenrakkautta ja terveyttä korostavissa perheissä, ja että kaikki alkoholi- ja huumemyrkkykauppiaat ovat muuttuneet terveellisten ja elämää tukevien hyödykkeiden kauppiaiksi”, voinemme todeta, että päämäärä ainakin on tiedossa.

Martti Vastamäki
puheenjohtaja
Raittiuden Ystävät ry

Kirjailija ryhtyi malli-isäksi

Juha Vuorinen teki elämänmuutoksen, johon osana liittyi alkoholista luopuminen. Jos hän olisi arvannut kuinka helppoa muutos oli toteuttaa ja mitä siitä seuraisi, päätös olisi tehty jo paljon aikaisemmin.

Juha Vuorinen teki elämänmuutoksen, johon osana liittyi alkoholista luopuminen. Jos hän olisi arvannut kuinka helppoa muutos oli toteuttaa ja mitä siitä seuraisi, päätös olisi tehty jo paljon aikaisemmin.

Kun kirjailija Juha Vuorinen muutti perheineen Espanjaan, yhtenä syynä oli halu vaihtaa elämäntyyliä.

Tammikuussa alkoi Juha Vuorisen yhdestoista vuosi ilman alkoholia. Kirjailija tunnetaan muun muassa Juoppohullun päiväkirja -kirjasarjastaan ja saman nimisestä elokuvastaan. Maallikko voisikin äkkiseltään kuvitella, että hänellä on tavalla tai toisella vahva henkilökohtainen suhde alkoholiin. Näin ei kuitenkaan ole. Päätökseen lopettaa ei liity erityistä historiaa tai aatteen paloa.

– Olen yrittänyt itsekin miettiä, oliko lopettamispäätökseni takana vain yksi asia vai rypäle asioita, jotka saivat innostumaan vain alkoholittomista mehuista. Yksi suurimmista syyllisistä nykyiseen onnellisuuteeni oli oma perheeni, mutta tavallaan peilin kautta.

Juha Vuorinen halusi olla sellainen isä, jollaisen olisi halunnut itselleen ja alkoi sitten elää tämän mielikuvan mukaan.

– Minun malli-isäni ei esimerkiksi käytä lainkaan alkoholia, joten se putosi ensimmäisenä pois. Toinen syy oli kyllästyminen elämään, joka ei tuonut mukanaan kuin ainoastaan harmeja ja terveydellisiä riskejä. Se, miksi se tapahtui niin nopeasti ja kivuttomasti on mietityttänyt itseänikin.

– Ehkä se viimeinen pisara oli siinä, että näin vaimossani luovuttamisen merkkejä. En usko, että hän olisi lähtenyt liitostamme, vaan paljon kamalampaa oli nähdä, että hän oli luovuttamassa uskonsa minuun ja mahdollisuuteen, että alkoholi olisi poissa elämästämme, koska se ei siihen minun tavallani käytettynä olisi ikinä tullut sopimaan.
Kirjailija kertoo käyttäneensä alkoholia ”kuuriluontoisesti”.

– Vedin muutaman päivän putken ja sitten olin monta kuukautta nokka raikkaana. Harrastin siis myös silloin paljon liikuntaa, mikä on ehkä ollut myös pelastus, ettei dokaaminen ehtinyt aiheuttaa minulle fyysisiä vammoja, koska olin kuitenkin hyvässä fyysisessä kunnossa. Tosin nyt kymmenen vuotta vanhempana olen paljon paremmassa kunnossa kuin tuolloin, kaikilla elämän osa-alueilla.

– Jos olisin tiennyt, miten paljon elämäni muuttuu, kun otan vastuun elämästäni, enkä enää sinkoile erilaisten viettien perässä, olisin muuttanut sen aiemmin, Vuorinen sanoo.

Mitä Vuorinen sanoisi tänään aikaisemmalle, vielä alkoholia käyttäneelle minälleen.

– Lakkaa pelkäämästä, että sinussa on jokin alkoholistigeeni, ja että tuo ryyppääminen on tatuoitu sinuun. Olet vapaa kuin taivaan lintu päättämään omasta elämästäsi ja sen myötä myös onnellisuudestasi, Vuorinen vastaa.

Raittiina viinimaassa

Vuorisen perhe muutti kesällä 2013 ensin kahdeksi vuodeksi Maltalle ja sieltä Espanjaan, jossa he asuvat nyt kolmatta vuotta.

– Itse asiassa en ole joutunut selittelemään raittiutta Espanjassa, mutta Suomessa aiemmin hyvinkin paljon. Asun alueella, jossa asuu pääasiassa paikallisia, joten täällä ei juurikaan näe juoppoja. Jos niitä on, niin ne ovat ulkomaalaisia. Brittejä ja valitettavasti myös paljon suomalaisia.

– Surkeinta on nähdä sellaisia suomalaisia, jotka alkoholisoituvat vasta muuttaessaan suomalaisten suosimiin lähiöihin, joissa alkoholia on tarjolla joka paikassa, koko ajan, ja puoli-ilmaiseksi. Minua nämä edut eivät ole saaneet edes harkitsemaan helvetin palauttamista elämääni, vaikka se huokeammalla tulisikin.

– Vaimollani ei ole koskaan ollut ongelmia alkoholin kanssa, mutta kannustaakseen minua ja ollakseen esikuvana hän jätti sen vähänkin alkoholin elämästään jo vuosia ennen minua. Nyt ajateltuna siinä on jotain, jossa voidaan puhua täydellisen pyyteettömästä rakkauden ja tuen osoittamisesta.

Mikä ylipäänsä on läheisen mahdollisuus vaikuttaa, kun toinen käyttää liikaa alkoholia?

– Tätä on julmaa sanoa, mutta jos läheinen haluaa oikeasti auttaa juovaa, hänen pitää mittauttaa, mikä juovalle on tärkeintä. Juominen vai lapset, puoliso tai läheiset. Siis suomeksi sanottuna jättää juova oman onnettomuutensa nojaan. Ihminen tekee päivässä jopa
35 000 valintaa. Tuo on vain yksi muiden joukossa. Minä valitsin perhe-elämän.

Tuotteliasta elämää

Syynä Espanjaan muuttamiseen oli ensisijaisesti lasten kielitaitoja kartuttaminen, mutta päätökseen vaikutti myös halu tehdä elämänmuutos.
– Lapset ovat käyneet nyt viisi vuotta kansainvälisiä kouluja ja puhuvat paremmin englantia kuin suomea, valitettavasti. Hiljalleen myös espanjan kieli on alkanut imeytyä perheeseeni, Vuorinen kertoo.

– Toinen syy [muuttoon] oli irtiotto Suomesta. Tein ison elämänmuutoksen 2008, rakensimme talon 2010, tuotin ensimmäisen elokuvani 2011 ja siinä samassa rytäkässä saattohoidin äitini seuraavalle etapille, tehtailin kirjoja ja radiosarjoja, joten kevättalvella 2013 tajusin, että nyt jos koskaan on aika puhaltaa peli poikki tai joku muu puhaltaa sen. Olemme edelleen reissulla, jonka piti kestää vuoden, maksimissaan kaksi.

– Kesällä 2018 tulee kymmenes ja näillä näkymin viimeinen hyväntekeväisyyspokkarini Buenos días kirvesvartta, joka on siitä erityinen kirja, että sillä juhlistetaan 100 vuotta täyttävää sotilaskotitoimintaa. Lahjoitan yhdessä Veikkauksen ja Sanoman kanssa jokaiselle vuonna 2018 palvelukseen astuvalle varusmiehelle tuon kirjan.

– Olen tehnyt myös ison päätöksen, eli pannen pitkään jatkuneen kolumnistin urani ainakin toistaiseksi telakalle, koska halusin vapauttaa aikaa romaanin kirjoittamiseen. Seuraava varsinainen romaanini on mustaa huumoria sisältävä dekkari nimeltään Kuka viritti Ansan? Se on viides osa DikDek-sarjaani ja toivon mukaan ilmestyy keväällä 2019.
Entä puhuuko Vuorinen itsestään raittiina, absolutistina vai mitä ilmaisua hän käyttää?

– Sanon, etten käytä alkoholia. Minulla on raitistuneita ystäviä, jotka mielellään käyttävät jompaakumpaa tai raitistunut alkoholisti -nimikettä. Olen ehkä vain yksinkertainen, mutta osaan ainoastaan olla heidän puolestaan onnellinen, jos he ovat onnellisia uudessa elämässään. Kutsuvatpa sitten itseään miksi tahansa, kirjailija summaa.

Kulttuurien vuoropuhelua

Diana Vasina on nähnyt maailmaa ja kohdannut kulttuureita. Suomessakin muutamia vuosia vaikuttanut ukrainalaistaiteilija tuntee slaavilaisen ja suomalaisen mentaliteetin lisäksi miehensä kautta myös Espanjan eri alueiden vivahteita. Hän toivoo enemmän ymmärrystä ja vuoropuhelua erilaisten ihmisten, maiden ja kulttuurien välille.

Diana Vasina on nähnyt maailmaa ja kohdannut kulttuureita. Suomessakin muutamia vuosia vaikuttanut ukrainalaistaiteilija tuntee slaavilaisen ja suomalaisen mentaliteetin lisäksi miehensä kautta myös Espanjan eri alueiden vivahteita. Hän toivoo enemmän ymmärrystä ja vuoropuhelua erilaisten ihmisten, maiden ja kulttuurien välille.

Diana Vasina arvostaa suomalaisessa kulttuurissa toisten kunnioittamista ja aitoa välittämistä.

Kun muualla Euroopassa elettiin pimeintä keskiaikaa, Andalusiassa kukoisti arabialainen maurilaisten korkeakulttuuri. Vaikka arabit tulivat valloittajina ja eri uskonnon edustajina, on kielestä, tavoista, arkkitehtuurista ja perinteistä jäänyt paljon lisämaustetta Iberian niemimaalle.

– He menivät syvälle ihmisten elämään. Heistä tuli edistyksellisine ajatuksineen ja keksintöineen uudenlaisen yhteiskunnan ”patio” – näyttämö muulle Euroopalle, kertoo taiteilija Diana Vasina.

Vasina ottaa esimerkiksi arabien tuoman tavan rakentaa kätkettyjä puutarhoja.

– Puutarhoilla on yhä suuri merkitys Andalusian kulttuurissa. Ulkopuolelta näet vain valtavan seinän. Ensin täysin tylsältä näyttävässä sementtisessä ja kivisessä kaupungissa on tuhansia piilotettuja puutarhoja suihkulähteineen, hedelmineen ja kukkineen, hän kuvailee.

Pensseli viuhuu kun espanjalaistunut ukrainalaistaiteilija maalaa kattoa Porvoon vanhassa kaupungissa. Ollaan kaukana Granadasta ja Krimistä.

– Luulen, että baskimaalainen mieheni Bingen on jo kyllästynyt minun tapaani toistella, että Andalusia muistuttaa minua Krimistä, taiteilija jatkaa.

Paitsi jylhät maisemat vaaleine kallioineen, myös vahva islamin vaikutus yhdistää näitä historiallisesti tärkeitä ja mielenkiintoisia Euroopan eri kolkkia.

Andalusia, Krim, Katalonia, Baskimaa. Missä Vasina on kulkenut, on valta vaihtunut tai vähintään sitä on kyseenalaistettu.

Valloittajat saattoivat tuoda mukanaan riistoa, mutta myös vaurautta ja kehitystä. Aiemmin kiellettiin alkoholi, sitten taas moniavioisuus. Toiset, kuten tataarit, palaavat yhä kerran valloittamilleen sijoille.

– On selvää, että sen jälkeen, kun maurit asuivat esimerkiksi kotikaupungissamme Granadassa, noin 800 vuoden ajan, he eivät vain sekoittuneet, vaan heistä tuli paikallisia ihmisiä. He osallistuivat Espanjan kulttuuriin ja se muutti väestön vektoria ja mentaliteettia kokonaisuutena. Tätä voidaan verrata Ukrainan ja Venäjän tataari-mongolien ikeeseen 200–300 vuoden aikana.

 

Diana Vasinan klassisen kauniita kattomaalauksia näkee myös muutamissa paikoissa Suomessa.

Kiovasta puhuttaessa on muistettava, että yhteisessä suuressa naapurimaassamme Ukrainan pääkaupunkia pidetään muinaisvenäläisten ensimmäisenä pääkaupunkina. Kerrotun mukaan hallintokaupunki siirrettiin tiheisiin metsiin idemmäksi, jonne hevosilla ratsastavien hirmuvaltaa pitävien tataari-mongolien oli vaikea ratsastaa.

Kun alistettu kansa ei totellut, heitä rangaistiin pistämällä heidät kuoppaan, joka on venäjäksi “jama”, kenties Tsaarin valtakunnan autonomiseen Suomeenkin asti kantautui sanonta “joutua pahaan jamaan”.

Keskellä Eurooppaa sijaitseva Ukraina joutui myös historian temmellyksessä tiukan ja pikaisen valinnan eteen. Kun puolia täytyi valita, ehdokkaat olivat katolilainen Puolan kuningaskunta, ottomanien islamilainen Turkki ja Euroopasta Siperian kautta Alaskaan levittäytyvä suurvalta. Liittolaisekseen Ukraina valitsi uskonnon ja kielen vuoksi viimeisen, Venäjän.

Nyt myöhemmin veljessodaksi äityneessä tilanteessa Itä-Ukrainassa ovat törmäyskurssille ajautuneet vanhat liittolaiset. Kuten monen muunkin, Vasinan vanhemmista toinen on ukrainalainen ja toinen venäläinen.

– En ole ainutlaatuinen tässä tilanteessa. Ei se ole harvinaista, se oli ennen melkein yksi ja sama maa, joten luulen, että ihmiset ovat tottuneet siihen. Nyt jokainen vihaa tilannetta. He odottavat passiivisina ratkaisua. Ehkä sitä [sotaa] on jo todella yritetty päättää, mutta tilanne on vain pahentunut, Diana Vasina pohtii.

Naista harmittaa separatismi yhdentymään pyrkivässä Euroopassa. Idän ja lännen puristuksiin jääneet ukrainalaiset saivat hiljattain kauan janoamansa viisumivapauden EU:hun, mutta pakonomainen puolen valitseminen ja vanhanaikainen vastakkainasettelu harmittaa maassa monia.

Taiteilija pahoittelee myös ihmisten medialukutaidon puutteita.

– Minulle propaganda on aina näyttäytynyt rumana. Erityisesti kun tunnen, että se on olemassa pääasiassa rahan ja ahneuden vuoksi. On olemassa erilaisia propagandatasoja. Jotkut niistä ovat niin ilmeisiä, että joskus on vaikea uskoa, että joku voi ottaa huonosti tehdyn väärennöksen totuutena. Ne saavuttavat ihmiset internetin ja keltaisen median kautta. Tuloksena on usein yleisen vihan tunteen kasvaminen.

Joskus myös oleellisia asioita tai taustoja jätetään sanomatta.

– Toisaalta kun pajunköyttä ihmisille syöttävät alan ”ammattilaiset”, kuten trollit ja historian uudelleen kirjoittamisen spesialistit, taustavoimat voi tunnistaa usein vain toinen ammattilainen, Vasina nauraa.

 

Taiteilija Diana Vasina tietää freskon maalaamisen salat.

Vasina pitää parhaana lääkkeenä ihmisten väliseen ymmärryksen lisäämiseen avointa vuoropuhelua eri kansakuntien, uskontojen ja erityisesti erilaisten ihanteiden edustajien kanssa.

Läntisten ihmisten on usein vaikea ymmärtää velivenäläisiä. Ehkä syynä on juuri se, että Euroopasta ja Kaukasukselta Aasiaan ja Tyynelle merelle levittäytyvässä 150:n eri kansan maassa on niin vahvasti vaikutteita idästä ja etelästä.

Venäjällä on toisaalta kuitenkin selkeä yhteinen kulttuuri ja järjestelmä. Monet asiat ovat näiden varassa. Venäläisille on Vasinan mukaan vain kahdentyyppisiä ihmisiä. ”Omat” ja ”muut”. Ja yhteiskunnan käyttäytyminen on hyvin erilainen riippuen siitä, millainen henkilö on kyseessä. Sama pätee suhteissa ulkovaltoihin.

– Se ei tarkoita sitä, että ihmiset suhtautuvat ”muukalaisiin” huonommin. Monissa tapauksissa ulkomaalaisena on edullisemmassa asemassa, Vasina tietää.

Suomi ja tsuhnat, eli suomalaiset ovat kunnioitettuja. Venäläisillä on jopa leikillinen sanonta “kana ei ole lintu – eikä Suomi ulkomaa”. He arvostavat Suomessa rehellisyyttä ja ihailevat kuinka hyvin maassa kaikki toimii.

Sen sijaan, kun Venäjällä ollaan omien joukossa, on kritiikki sallittua. Ihmiset tuntevat, että he voivat kertoa asioita ja olla avoimempia ilman huolta pulmiin päätymisestä. Näkökulmat ovat hyvin erilaisia oman porukan sisällä. Toisaalta vierasta osataan itämaiseen tapaan kohdella ruhtinaallisesti. Vaikka raittiitakin löytyy, vieraanvaraisuuteen liittyy valitettavan usein myös alkoholi.

Vasina itse ei käytä mitään päihteitä. Maailmassa on hänen mielestään ilman niitäkin tarpeeksi ongelmia. Tosin monissa slaavilaisissa maissa, vaikeita asioita on perinteisesti pyritty väistelemään juopottelemalla. Tämän vuoksi Venäjällä miesten eliniänodote on kymmenisen vuotta suomalaista tasoa matalammalla. Vaikka maata on perinteisesti johdettu miesvoimalla, on suuri osa käytännön työstä langennut naisille. Vasina kokee kuitenkin, että tästä huolimatta monilla naisilla ei ole tarpeeksi uskoa lähteä toteuttamaan unelmiaan.

– Kuvitellaan, että minulla on lahjakas 15-vuotias ystävä. Hän piirtää ja hänellä on kykyjä, halua ja tilaisuus. Kukaan ei kiellä häntä tai pakota häntä tekemään vain kotitöitä. Hän tekee taidetta, laittaa kuvansa Instagramiin ja katsoo lopulta ystäviensä kanssa kahvilassa kuvasta saatuja kommentteja. Jos käy ilmi, että hänen teoksensa ei ole heistä minkään arvoinen, ja jos tyttöä ei rohkaista, eikä hän ole itsepintainen, hän lopettaa.
Suomessa Vasina ei ole kokenut kulttuurishokkia. Syy siihen on selvä, suomalainen kulttuuri on hyvin pehmeä, eikä täällä tuputeta mallia tai anneta suuria paineita siitä, miten ihmisten täytyy elää.

– Suomessa on mukavaa, koska eräänlainen kansan kunnioitus toimii. Etäisyyttä pidetään ja on ilmaa välissä, jota hengittää. Aito tunne lähimmäisen arvostamisesta ja välittämisestä liikuttaa. On mukavaa myös nähdä ihmisiä, joilla on erilaisia ihanteita ja koulutusta. Ymmärrän täällä paremmin myös omia päähänpinttymiä, joita minun tarvitsee työstää, Vasina aprikoi.

Diana Vasina ei halua pysyä ikuisesti ”ulkomaalaisena” yhteisessä Euroopassa. Se, että ulkomaalainen ei koskaan täysin ymmärrä, ei tunkeudu syvälle kulttuuriin ja elämäntapaan, on haaste. Myös Ukrainassa koetaan vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta, vaikka maa on paitsi maanosan viljavinta maata myös kooltaan suuri ja maantieteellisesti keskellä Eurooppaa.

– Lähes kaikki ihmiset elävät maasta riippumatta omassa kuplassaan – taiteijat varsinkin – mutta uskon myös, että jokainen kansakunta elää tavallaan omassa maailmassaan, Vasina filosofoi.

Se, että ulkomaalainen ei koskaan täysin ymmärrä kieltä tai kulttuuria, ei ehkä tulevaisuudessa ole niin tärkeää kuin nyt. Ulkomailla asuminen saa kuitenkin taiteilijan tietoisemmaksi siitä, kuka hän on ja mitä periaatteita kannattaa. Kaikki ei tietenkään ole ohutta silmällä nähtävää päälikerrosta. Syvemmällä erona ovat ideologia ja yhteiskunnassa hyväksyttävät asiat, ja se mitä pidetään normaalina käytöksenä. Se minkä kulttuurissa koetaan olevan “aitoa, oikeaa ja normaalia”, ohjaa automaattisesti meitä käyttäytymään tietyllä tavalla. Ulkomaalaisen on helpompi nähdä nämä yhteiskunnan käsitykset, koska ne ovat erilaisia kuin omassa kotimaassa.

– Samaan aikaan ymmärrän, että jotain minusta ei voi muuttaa. Kokemukseni, jonka hankin, saa minut näkemään asioita eri tavalla.

Ja ajat muuttuvat. Kun ihmiset itäisestä Euroopasta pääsevät liikkumaan, näkemyksistä tulee selkeitä. Niitä tuodaan tuliaisina takaisin ja niistä riittää ammennettava. Vasinakin haluaa nauttia maailmasta ja ehkä jonain päivänä löytää tapoja välittää tämä näkemys muille ainakin taiteen kautta.

– Kaikki ovat huolissaan tulevaisuudesta. Minulla on myös paljon huolta ympäristön tilasta sekä yhteiskuntaa uhkaavista suuntauksista. Joka päivä yhä useammat kysymykset heräävät ennen ihmiskuntaa. Sanotaan, että taide ei vastaa kysymyksiin, vaan se käsittelee niiden tuotantoa, taiteilija pohtii.

Teksti: Saska Aaltonen KuvaT: Matti Immonen

Sosiaalisuudesta, yksin olemisesta ja yksinäisyydestä

Suoritan pitkäaikaisen suunnitelmani mukaisesti toista korkeakoulututkintoani. Ulkomaisella tutkinnolla on ollut vaikea saada Suomessa töitä, lisäksi maahanpalaajan haasteenani on Suomi-ulkopuolisuus. Opinnot … Jatka lukemista Sosiaalisuudesta, yksin olemisesta ja yksinäisyydestä

Suoritan pitkäaikaisen suunnitelmani mukaisesti toista korkeakoulututkintoani. Ulkomaisella tutkinnolla on ollut vaikea saada Suomessa töitä, lisäksi maahanpalaajan haasteenani on Suomi-ulkopuolisuus. Opinnot täydentävät aiempaa tutkintoani ja työkokemustani, päivittävät osaamistani ja ovat ehdoton keino verkostoitua. Metropolian monimuotokoulutuksessa tapaan asiantuntijoita eri puolilta Suomea ja kuulen, mitä maamme kulttuurielämässä on meneillään.

Kulttuurituotannon YAMK-opinnoista suuri osa toteutetaan itseopiskeluna. Päätin keskittää energiani tänä vuonna vain kahteen asiaan: opiskeluun ja liikuntaan. Sosiaalinen elämä vie liikaa aikaani ja siksi rajoitan sitä. Poistuin WhatsApp-ryhmistä ja lopulta poistin koko sovelluksen puhelimestani. Nyt on aika hiljaista.

Lukutreffit voimaannuttavat

Lähden lähes päivittäin kirjastolle. Valitsen aamusta opiskeltavan osa-alueen ja nakkaan sopivat kirjat reppuun. Lähden kirjastolle kuin työpaikalle, otan eväät mukaani ja hiljennän puhelimeni.

Toverin kanssa lukutreffien sopiminen lisää opiskelun mielekkyyttä. Vaikka istumme erikseen, on palkitsevaa, että lukusalin toiselta tuolilta kohoaa hymy. Tiedän toisenkin voittaneen itsensä ja tietomäärämme on kasvanut. Yhdessä oppiminen lisää yhteyden kokemusta, vaikka yhteisen kahvitauon pitäminen jääkin.

Liika jutteleminen ja kuunteleminen vähentää hiljaisena tarkkailijana kokemaani luksuksen määrää. Vaan ellen tapaa toisia, jään helposti ulkopuolelle. Minun on varottava, ettei yksinolosta tule yksinäisyyttä.

Ihminen tarvitsee ajatusten vaihtoa, toisen kanssa näkemistä ja kokemista, nauramista ja itkemistä. Sosiaalinen media ja chatti täyttävät monella yksinäisyyden kolon. Jos niistä kirjautuu ulos, jää monesta paitsi. On tärkeää pitää huolta siitä, että ainakin liikkuu ihmisten joukossa.

Vuoropuhelua taiteen kanssa

Kaupungissa asuu tarpeeksi väkeä. Yksinäisyyden hetkellä kannattaakin vähintään lähteä ulos kävelylle, ehkä ajautua tai hakeutua ilmaistapahtumien pariin, syysiltaisin keskustelutilaisuuksiin. Kynnys kutsua itsensä perheellisten ystävien luo tuntuu joskus korkealta. Silti kannattaa kokeilla. Rakkaalle läheiselle voi suoraan sanoa: hei, voisimmeko viettää yhdessä aikaa, olen kyllästynyt olemaan niin paljon itsekseni.

Yksineläjää ei haluta unohtaa, mutta perheellisten kiireisiin tämä eri todellisuudesta tuleva kummajainen ei välillä tunnu mahtuvan. Sinkkujen aktiivisuus liikunnan ja harrastusten parissa on ilmeistä.

Vaikeampi on tilanne sillä, joka ei tunne kuuluvansa mihinkään, vaan on ikään kuin unohtanut, millaista on olla toisten parissa, tai kun elämä on kohdellut niin, että on ikään kuin joutunut syrjäytetyksi.

Kallion kaupunginosassa kapakoita on vieri vieressä. Ne ovat auki silloinkin, kun kirjasto tai uimahalli sulkeutuu, työväenopistolla on kesätauko tai tanssikoulun opetus on päivän osalta ohi. Kun on yhden hengen yksikkö, voi illanvietto kotona elokuvien ja kirjojen ääressä joskus tuntua ankealta. Kun ei juo alkoholia, ei baari tunnu kiinnostavalta ihmisten kohtaamispaikalta.

Kulttuuri on kaupungin keidas. Yksinolija voi löytää yhteisöllisyyttä taidenäyttelyssä käydessään. Taiteen äärellä voi seisoa vuoropuhelussa ja olla osa niitä, joita taiteen katsominen puhuttelee. Yhteisöllinen taiteen kokeminen ruokkii mieltä enemmän kuin kevyt ja pinnallinen päivittäinen jutustelu.

Joillakin taidemuseoilla ei ole lainkaan pääsymaksua. Vierailin Vantaan kaupungin taidemuseossa Artsissa, kun oli muuta asiaa Myyrmäkeen. Pax – puhutaan rauhasta -näyttely todella yllätti. Vietin pitkän iltapäivän hienoja töitä kuunnellen.

Sosiaalisuus ja yksin olo

Olen käynyt sosiaalisuuden ja yksinolon vuoropuhelua sisälläni lapsuudesta alkaen. Kun samanikäistä leikkikaveria ei löytynyt, opin viihtymään kynä kädessä.

Kielen ja kirjallisuuden parissa oleminen tuottaa minulle rauhaa ja hyvinvointia. Siksi ryhmässä olon tarve on vähäisempää. Kulttuurialan tehtävissäni haluan tavoittaa ihmisiä, jotka ovat vaarassa syrjäytyä kielitaidottomuuden tai työttömyyden vuoksi.

Olen mukana rakentamassa pienimuotoisia elokuvaklubeja, joissa kielikynnyksen edessä olevat ja suomenkieliset työttömät voivat kohdata toisiaan. Elokuvaklubeissa käytävistä keskusteluista toivomme voimaannuttavia ja työkykyä edistäviä kokemuksia kävijöille.

Teksti: Silva Rikala

Mielikuvitusmatka päihteettömään kuukauteen

Rikokset puolittuisivat, monilta kuolemiltakin vältyttäisiin.

Rikokset puolittuisivat, monilta kuolemiltakin vältyttäisiin.

 

Mitä tapahtuisi, jos kaikki päihteet – huumeet, alkoholi ja nikotiinituotteet – häviäisivät kuukauden ajaksi? Millä tavalla se näkyisi arjessa, erilaisissa ammateissa tai kaupassa? Lähdetään mielikuvitusmatkalle päihteettömään kuukauteen selvittämällä miten eri tahot asian näkevät.

Ylikomisario Arto Autio Oulun poliisilaitokselta uskoo, että päihtyneiden häiriökäyttäytymiset ja rikokset vähenisivät aluksi radikaalisti.

– Arvioin, että poliisin hälytystehtävät vähenisivät puolella. Sama tapahtuisi rikosten kohdalla, eli ne puolittuisivat.

Poliisilla jäisi enemmän aikaa esimerkiksi onnettomuuksien, varkauksien, petosten, kavallusten ja muiden rikosten selvittämiseen ja niiden ennalta ehkäisyyn.

Autio on kuitenkin arvelee ihmisten keksivän uusia keinoja päihtymiseen.

– Jonkin ajan kuluttua tilalle tulisivat korvaavat päihtymisen keinot. Ihmiset kyllä keksisivät uudet keinot pään saamiseksi sekaisin, ja se haettaisiin tavalla, jota ei vielä tunneta.

Toisaalta keksittäisiin epäilemättä myös suuri määrä päihteettömiä tapoja pitää hauskaa.

 

Entä kauppa? Isossa elintarvikeliikkeessä alkoholin myynnin loppuminen näkyisi myös välittömästi.

– Myynnin ja tuoton menetykset olisivat suuret, ja se johtaisi väistämättä yt-neuvotteluihin, toteaa K-Citymarket Kaakkurin kauppias Risto Kontturi.

Myynnin numeroissa se tarkoittaisi kymmenen prosentin luokkaa kuukauden aikana. Viikonloppuun ei tarvitsisi satsata niin paljon väkeä töihinkään, koska henkilökuntaa ei tarvittaisi osastojen ylläpitoon niin montaa.

Alkoholi ja tupakka ovat 10 % päivittäistavarakaupasta, mikä on aika iso määrä rahaa suomalaisten taskuista. Lyhyellä aikavälillä kauppa epäilemättä kärsisi. Jos päihteettömyys jatkuisi pidempään, tulisi yhteiskunnalle toki enemmän voittoa. Pelkästään alkoholin haitat maksavat Suomessa 6–7 miljardia euroa vuodessa, siinä missä koko alkoholikaupan vuotuinen liikevaihto on ”vain” reilu neljä miljardia. Kaikkiaan koko teollisuuden ala tuottaa yhteiskunnalle taloudellisesti enemmän haittoja kuin hyötyä.

Kontturi pohtii päihteettömyyden tuovan myös kaupalle jotakin hyvää:

– Häiriötilanteiden määräkin vähenisi, joskin sitä on meillä aika vähän.

Vartijaresurssejakin tarvittaisiin vähemmän, mutta vartijoiden tarve ei kokonaan poistuisi.

– Neliöitä jäisi ainakin muille tavararyhmille reilusti, kauppias toteaa miettiessään tilanteen positiivisia puolia.

 

Päihteet kuormittavat tunnetusti erityisesti terveys- ja sosiaalialan työtä.

– Päihteettömyys näkyisi myös terveysasemalla pian, kertoo Oulun kaupungin hyvinvointipalvelujen palvelupäällikkö Sirkku Kaltakari.

– Vastaanotolla käy päihteiden väärinkäyttäjiä, jotka hakevat huonoon oloonsa helpotusta. Joskus myös krapulan takia saatetaan tulla hakemaan lääkärintodistusta töihin, hän kertoo.

– Toki joissakin tapauksissa päihdeongelma on vain oireiden taustalla, ja sitä hoitajat ja lääkärit eivät välttämättä huomaa, jos potilas kieltää ongelmansa tai ei kerro siitä.

Kaltakari pohtii myös sitä, voisiko tilanne jopa lisätä yhteydenottoja terveysasemalle.

– Niiden kohdalla, jotka käyttävät päihteitä mielenterveysongelmiinsa, voisivat käynnit asemalla jopa lisääntyä.

– Mutta on tietysti vaikea arvioida, miten tilanne jatkuisi tuon kuukauden jälkeen. Öisin ja viikonloppuisin toimivassa päivystyksessä muutos olisi tietysti dramaattisempi kuin päiväsaikaan toimivalla terveysasemalla, Kaltakari sanoo.

Osa kuolemista vältettäisiin sairaalan yhteispäivystyksessä.

Osastonhoitaja Eija Marin-Pekkala Oulun yliopistollisen sairaalan yhteispäivystyksestä kertoo, että alkoholin ja huumeiden loppuminen näkyisi hyvin pian yhteispäivystyksessä.

– Tupakan vaikutukset näkyisivät hitaammin, joskin keuhkoahtaumataudin aiheuttamien hengitysvaikeuksien vuoksi tullaan myös päivystykseen. Päihteet lisäävät psyykkistä pahaa oloa, joten aggressiivisten potilaiden määrä vähenisi. Samalla vähenisi tarve turvahuoneelle. Myös riskitilanteet vähenisivät sekä yleinen järjestys, siisteys ja viihtyvyys lisääntyisivät. Uskon, että muutamalta kuolemaltakin säästyttäisiin, Marin-Pekkala arvioi.

 

Päihteidenkäyttäjät hakeutuvat hoitoon yöaikaan, joten muutos näkyisi potilaiden määrässä erityisesti öisin. Vartijoiden tehtävät vähenisivät, ja hoitajilla olisi rauha tehdä työtä. Hoitajilla olisi enemmän aikaa auttaa vanhuksia, kuunnella potilasta ja olla läsnä. He ehtisivät paremmin huolehtia tavaroita paikoilleen ja täyttää tarvikekaappeja.

– Vartijoiden työn sisältö muuttuisi enemmän ohjaamiseksi ja opastamiseksi, ja voi olla, että vartijoiden sijaan meille riittäisi vahtimestari. Lapset ja vanhukset saisivat odottaa omaa vuoroaan ilman pelkoa, ja henkilökunta kokisi vähemmän haukkumista ja arvostelua.

Myös eriarvoisuuden tunne vähenisi, sillä päihtynyt potilas on usein otettava vastaan ennen muita. Hän vaatii usein välitöntä tarkistamista ja ensiapua. Sitä on vaikea muiden potilaiden ymmärtää.

– Sosiaalipäivystyksessä tehtävien väheneminen näkyisi todennäköisesti jo ensimmäisinä päivinä, toteaa vastaava palveluesimies, sosiaalityöntekijä Mira Takkinen Oulun kaupungin sosiaalipalveluista.

Kaikkiaan Sosiaalipalveluissa tehtävät vähenisivät hänen mukaansa noin 12 prosenttia.

– Jos oletetaan, että päihteiden käyttöön liittyviä tehtäviä ei tulisi tämän kuukauden aikana, vähenisivät tehtävämme noin 120:lla kuukaudessa eli noin 12 prosenttia. Lastensuojeluilmoitusten määrä vähenisi mahdollisesti jopa suuremmassa suhteessa.

Päihteet liittyvät usein myös väkivalta- ja kriisitilanteisiin, joten todennäköisesti myös nämä tehtävät vähenisivät sosiaalipäivystyksessä. Tilanne saattaisi toisaalta hetkeksi myös pahentua.

– Vierotusoireet saattaisivat kärjistää tilanteita kotona ja kadulla ja aiheuttaa myös väkivaltaa, Takkinen arvioi.

Sosiaalipäivystyksessä työ on niin laaja-alaista, että työtä riittäisi päihteistä huolimatta. Tuolloin olisi mahdollisuus käyttää työaikaa esimerkiksi ammattitaidon kehittämiseen ja muiden tehtävien hoitamiseen ilman jatkuvaa kiirettä ja työtehtävien priorisointia.

 

Raittiuden Ystävät ry:n toiminnan johtaja Marko Kailasmaa pitää ajatusleikkiä päihteettömästä kuukaudesta mielenkiintoisena. Hän kuitenkin muistuttaa, että nykyinen suomalainen päihdepolitiikka ohjaa vahvasti vastakkaiseen suuntaan – päihtymisen lisääntymiseen, ei vähenemiseen.

– Realiteetit osoittavat, että maamme poliitikot ainakin viimeksi olivat alkoholitoimijoiden puolella kansanterveyttä ja onnellisuutta vastaan päättäessään maan uudesta alkoholilaista. Kysymykseksi jää, miksi terveys ja turvallisuus sekä alhaisemmat yhteiskunnan maksettavaksi tulevat haittakustannukset eivät houkuttele päättäjiä tekemään toisenlaisia ratkaisuja.

 

Teksti: Lea Ansamaa

Turvaihmisten sadetakki

Mielenterveysalalla puhutaan suojaavista tekijöistä, joiksi saatetaan kutsua esimerkiksi hyvää itsetuntoa, koulutusta tai hyvää fyysistä kuntoa. Ne antavat vastapainoksi voimaa ja … Jatka lukemista Turvaihmisten sadetakki

Mielenterveysalalla puhutaan suojaavista tekijöistä, joiksi saatetaan kutsua esimerkiksi hyvää itsetuntoa, koulutusta tai hyvää fyysistä kuntoa. Ne antavat vastapainoksi voimaa ja positiivisuutta silloin, kun elämässä jokin kohta linkuttaa. Suojana voi olla myös hyvä ystävä, mielikuvitus, harrastukset, lemmikit tai luonto.

On sanottu, että yksikin turvallinen aikuinen voi olla ratkaisevan pelastava tekijä silloin, kun omat vanhemmat eivät voi huolehtia lapsestaan kunnolla. Minulla on ollut suuri kunnia ja ilo saada tällaisia ihmisiä elämääni – he todella ovat olleet suojaavia tekijöitä, suoranaisia sadetakkeja, joiden alla on voinut olla piilossa sateelta ja tuulelta.

Isovanhempani olivat aarteitani. Lahden pappa, jonka sylissä oli hyvä hengähtää, kun hän henkselihousuissaan kiikkui keinutuolissa. Hannes-papan huoneessa oli mukava istua, sillä siellä oli esimerkiksi koira-aiheisia postimerkkejä. Pappa tuli kerran minua vastaan ekaluokalla kouluun. Hän seisoi aidan vieressä, kun kaikki luokkakaverini juoksivat ikkunaan kyselemään, kuka tuolla seisoo. Se on meidän pappa, minä sanoin ja tuskin jaksoin odottaa kotiinlähtöä ja papan kädestä pitämistä.

Lahden mummi puolestaan oli rauhallinen ja herkkä, lämmitteli karjalanpiirakoita ja huolehti, että syödään hyvin. Hän jaksoi aina valuttaa ison ammeen täyteen lämmintä kylpyvaahtovettä, kun vierailimme. Heidän kotinsa oli turvasatama.

Oulun mummi puolestaan näytti, millaista on olla ahkera ja aikaansaava. Hän kutoi, ompeli, teki hapankaalia, marjasti ja koristeli kakkuja, matkusti pitkin Eurooppaa. Hänen turvasatamaansa korkeaan kerrostaloon saattoi mennä teininäkin, kun kotona ei ollut mukavaa. Pyöräilin pitkän matkan ja katselimme yhdessä musiikkivideoita, joita näkyi vain mummin talossa, jossa oli kaapelikanavat. Hänen elinvoimansa kantaa minua vieläkin.

Isosiskoni elivät kanssani kaiken yhdessä, he tietävät, millaista se oli. He pitivät minua suojassaan ja tukevat minua yhä. Ei niin pientä murhetta, ettemme jakaisi sitä keskenämme. Vanhin siskoista antoi kahvirahaa, meikkasi discoon ja valehteli elokuvissa, että olen 14, vaikka olin 12. Hänenkin luonaan oli hyvä käydä teini-ikäisenä, sillä hän asui aivan lähellä. Sain toisen suojapaikan.

Keskimmäinen sisko lauloi kanssani joululauluja moniäänisesti, pesi tukkani, kun olin käynyt korvaleikkauksessa ja otti minut samaan lämpimään sänkyynsä nukkumaan kuudennella luokalla, kun kärsin nukkumaan menemisen peloista. Ilman heitä olisin ollut perheemme kaaoksen keskellä niin yksinäinen, etten varmaankaan olisi selvinnyt.

Anoppini, jonka tapasin jo teini-iässä, on ollut elämässäni vakaa kallio. Poikaystäväni ja nykyisen mieheni perhe on antanut minulle tavallisen elämän esimerkin.

On ollut lauantaisauna, tuoretta pullaa ja aina joku selvin päin, jos vaikka tarvitsee autoapua. Heiltä olen oppinut myös rahankäyttöä, koska omassa perheessäni se oli yhtä holtitonta kuin juominenkin. Useampi asunto-osake ehdittiin kulauttaa kurkusta alas. Anopille voi soittaa aina, hän on minun toinen äitini. Hänelle voin kantaa huoleni ja hän saa sen pienenemään rauhallisella olemuksellaan. Hänessä on peili, josta paha ei tule takaisin voimakkaampana, eikä pelon liekkiä puhallettuna isommaksi, kuten omien vanhempieni kanssa. Tämän terveen, onnellisen perheen esimerkki on ollut minulle ohjenuora ja tavoite, johon itsekin olen pyrkinyt.

Teksti: Lea Ansamaa

Sama rikos, eri tuomio

Törkeistä rattijuopumustuomioista annetut ja vaaditut tuomiot vaihtelevat Suomessa alueittain yllättävän paljon. Myös syytetyn, syyttäjän ja tuomarin sukupuolet ja muut tekijät voivat vaikuttaa oikeusprosessin lopputulokseen.

Törkeistä rattijuopumustuomioista annetut ja vaaditut tuomiot vaihtelevat Suomessa alueittain yllättävän paljon. Myös syytetyn, syyttäjän ja tuomarin sukupuolet ja muut tekijät voivat vaikuttaa oikeusprosessin lopputulokseen.

Suomen tapaturmavakuutuslaitosten liiton 1920-luvun lopulla julkaiseman kuvasarjan kuva numero 12 muistutti varovaisuudesta liikenteessä.

Tutkijat Pekka Pere, Tuomas Lahti ja Mika Sutela vertailivat sitä, miten eri suomalaiset tuomioistuimet tuomitsivat törkeästä rattijuoppoudesta epäiltyjä, ja miten toteutunut tuomio erosi siitä, mitä tuomiota syyttäjä vaati. Tulokset he julkaisivat 2017 artikkelissaan Sentences and prosecutors’ demands for aggravated drunk driving in Finland. Törkeän rattijuopumuksen raja on Suomessa 1,2 promillea.

Nykyäänkin vallitseva oletus on, että tuomari yleensä tuomitsee raittijuoppoustapauksissa syyttäjien rangaistusvaatimusten mukaisesti. Näin ei kuitenkaan tutkimuksen perusteella näytä olevan. Subjektiivisessa tulkinnassa yksittäiset tekijät ovat kuitenkin olleet omiaan vaikuttamaan siihen, että annetut tuomiot ja syyttäjän vaatimukset ovat poikenneet toisistaan. Jopa valtakunnansyyttäjä on esittänyt huolensa asiasta.

Syyttäjä esittää yleensä alustavan seuraamuskannanottonsa niin sanotussa haastehakemuksessa. Jos tuomioistuimen käsitys rangaistuksen suhteen poikkeaa asianosaisten rangaistusseuraamuksia koskevista lausunnoista, on tuomioistuimen varattava asianosaisille tilaisuus lausua käsityksensä asiasta. Näissä tapauksissa tuomioistuimen on ymmärrettävästi perusteltava rangaistuksen määräämistä. Syyttäjän tarkka seuraamuskannanotto haastehakemuksessa palvelee oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluvaa avoimuutta ja ennakoitavuutta.

Seuraamuskeskustelussa vastaaja tai tämän avustaja tuo yleensä esille seikkoja, jotka voivat vaikuttaa lieventävästi. Vaikka vastaaja tai avustaja olisikin syyttäjän kanssa samaa mieltä tosiseikoista, niin oikeudelle voidaan esittää uutta perspektiiviä siihen, miksi vastaaja on toiminut siten kuin on toiminut. Tunnepitoisiin seikkoihinkaan vetoaminen ei ole kiellettyä.

Nykyaikainen oikeudenkäynti on syyttäjän ja vastaajan välistä dialogia, mikä tavallisen yleisön silmin voi muistuttaa jopa teatteria. Oikeudenkäynnissä asianosaiset kohdistavat sanomansa ensi sijassa tuomarille ja mahdollisille lautamiehille tai usealle ammattituomarille. Asianosaiset ja heidän avustajansa pyrkivät argumenteillaan ja todisteillaan saamaan tuomarit vakuuttuneiksi vaatimustensa oikeellisuudesta. Tarkoitus on voittaa juttu. Loppukeskustelu tarjoaa oivan tilaisuuden vaikuttaa tuomareihin retorisin keinoin, sillä tuolloin esitetyt argumentit jäävät parhaiten tuomarin mieleen.

Alueelliset erot ratkaisevassa asemassa

Tyypillisesti törkeästä rattijuopumuksesta rangaistus oli 60 vuorokauden ehdollinen vankeus ja sen oheen tuomittu 30 päiväsakon sakkorangaistus. Mika Sutela on 2016 valimistuneessa väitöskirjassaan Arbitrium an decisio – Oikeudellisen päätöksenteon yhtenäisyys yleisissä tuomioistuimissa havainnut käräjäoikeuskohtaisia eroja törkeistä rattijuopumusrikoksista annettujen tuomioiden rangaistuslajien jakaumissa.

Keski-Suomessa rangaistuskäytäntö vaikutti kaiken kaikkiaan melko ankaralta. Ehdotonta vankeutta ja yhdyskuntapalvelua käytettiin Keski-Suomen käräjäoikeudessa suhteellisesti eniten. Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa korostuivat asteikon ääripäät. Uusijoiden osalta tilanne oli se, että Helsingin käräjäoikeudessa heille tuomittiin jopa kolmessa tapauksessa neljästä ehdollinen vankeusrangaistus, kun sen sijaan Kymenlaaksossa uusijat eivät koskaan selvinneet ehdollisella vankeustuomiolla. Keski-Suomessa jopa ensikertalaisista peräti neljännes sai ehdottoman tuomion.

Naisille lievempiä rangaistuksia

Aiempien kansainvälisten tutkimusten mukaan tuomiot eivät ole yksinomaan tuomarien käsissä, vaan niitä on tarkasteltava syyttäjän, tuomarin sekä puolustuksen välisen vuoropuhelun valossa. Tuomioita lieventäviä ja koventavia tekijöitä saattavat olla esimerkiksi vastaajan ikä, asuinpaikka ja sukupuoli.

Käytännössä naiset saavat lievempiä rangaistuksia. Lisäksi heitä tuomitaan miehiä harvemmin vankeusrangaistuksiin. Jo pelkästään tuomarien perinteiset sukupuolikäsitykset vaikuttavat tuomioihin lieventävästi. Perheellisten rikoksentekijöiden kohdalla vankeusrangaistuksia vältellään viimeiseen asti, jotta alaikäiset lapset eivät jäisi vaille tärkeintä huoltajaa, eli äitiä. Poikkeavia kantojakin esiintyy. Michael Leiberin, John Reitzelin ja Kristin Mackin mukaan naiset joutuvat USA:ssa kärsimään pidempiä vankeustuomioita kuin miehet – maassa, jossa mustan väestön yliedustus vankiloissa tiedetään.

Rattijuopoista yli kolmannes rikoksen uusijoita

Peren, Lahden ja Sutelan artikkeli avaa rattijuopumustuomioita ja niihin vaikuttaneita tekijöitä tilastollisin menetelmin. Aineisto on mallinnettu tilastotieteellisen, niin sanotun kumulatiivisen logit-menetelmän avulla.

Aineisto perustuu Mika Sutelan väitöstutkimusta varten kerättyyn tutkimusaineistoon, johon valittiin tapauksia seitsemän eri käräjäoikeuden alueelta: Itä-Suomen, Kymenlaakson, Helsingin, Varsinais-Suomen, Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Lapin käräjäoikeudesta. Yhteensä annettuja tuomioita oli 452, eli vuosien 2006, 2008 ja 2010 toukokuussa ratkaistut asiat. Varsinais-Suomen alue oli tutkimuksessa korostuneena, sillä lähes kolmannes tapauksista oli tältä alueelta.

Toukokuu valikoitui tutkimusajankohdaksi jo pelkästään sen vuoksi, ettei vuoden ensimmäisinä kuukausina ollut lomia eikä juhlia, jolloin rattijuopumustapauksiakin esiintyi tavallista enemmän. Tutkimuksessa olivat ainoastaan sellaiset rattijuopumustapaukset, joissa tuomio sisälsi korkeintaan seitsemän eri syytekohtaa. Huomio kohdistui alkoholirattijuopumuksiin eli huumerattijuopumuksia tai alkoholin ja huumausaineen sekakäyttötapauksia ei aineistossa ollut mukana.

Miehet ajavat päihtyneenä huomattavasti naisia useammin. Tuomituista vain 10 prosenttia oli naisia. He myös syyllistyvät naisia enemmän muihinkin rikoksiin ja käyttivät runsaammin alkoholia.

Asianomistaja, eli useimmiten rikoksen seurauksena vahinkoa kärsinyt osapuoli, oli mukana noin joka viidessä tapauksessa. Vain seitsemällä prosentilla vastaajista oli mukana oikeudellinen avustaja, vaikka oikeudellisen avustajan mukanaolo vaikutti selvästi tuomion lieventymiseen. Tutkimuksessa 36,3 %:lla vastaajista oli aiempia rattijuopumustuomioita.

Sama rikos, sama tuomio?

Kuten Mika Sutela toteaa, rangaistuksen määräämiseen sovellettuna yhdenvertaisuus merkitsee, että lähtökohtaisesti samasta teosta tulisi tuomita sama rangaistus siitä riippumatta, kuka on rikoksen tekijä, missä teko on tehty ja kuka tuomitsee rangaistuksen. Rangaistuksen määräämisen osalta voidaan näin puhua henkilöllisestä ja alueellisesta yhdenvertaisuudesta.

Rangaistuskäytäntöjen eroihin voivat vaikuttaa kuitenkin paitsi asuinpaikka myös alueen tavat ja perinteet. Ulkopuolisen silmin tarkasteltuna tilanne on huolestuttava, kun jopa alueelliset tekijät vaikuttavat näin ratkaisevasti.
Peren, Lahden ja Sutelan tutkimus osoittaa, että yleensä ottaen tuomiot pysyvät melko hyvin syyttäjän vaatimusten mukaisina. Istuntokäsittelyssä avustajan mukana oleminen vaikuttaisi olevan edullista vastaajan kannalta, sillä se johti usein tuomion lieventymiseen siitä, mitä syyttäjä seuraamuskannanotossaan oli vaatinut. Tutkimuksessa avustajia oli kuitenkin mukana vain pienellä osalla.

Sukupuolella näyttää edelleen olevan merkitystä. Syytetyn sukupuolen lisäksi tuomarin ja syyttäjän sukupuolet vaikuttavat tuomion kovuuteen suhteessa syyttäjän vaatimukseen. Naistuomarit koventavat tuomioita miestuomareita useammin. Toisaalta, jos syytetty, tuomari ja syyttäjä ovat kaikki samaa sukupuolta, tuomiot lievenevät tavanomaista useammin. Miessyytetyn tuomio kovenee keskimääräistä useammin, jos sekä syyttäjä että tuomari ovat naisia.

Kaiken tämän jälkeen lukija alkaakin helposti pohtia, voisiko rattijuopumustuomioihin vaikuttavia tekijöitä olla enemmän kuin tiedämme. Sukupuoli ja asuinpaikka eivät ole vähäisimmät. Entä, mikä on vastaajan iän, sosioekonomisen statuksen tai elämäntilanteen vaikutus tuomioihin? Yhdysvalloissa on pitkät tutkimusperinteet, joissa on analysoitu eri rikosten tuomioihin vaikuttavien oikeudellisten (lainsäädäntöperusteiset, esim. uusiminen) ja ei-oikeudellisten tekijöiden (esim. sukupuoli, sosioekonominen asema, ikä, etninen tausta) vaikutuksia. Tarkasteltaessa alueellisten erojen vaikutusta törkeisiin rattijuopumustuomioihin parhain lähde on tällä hetkellä Mika Sutelan väitöskirja, jossa aiheeseen on perehdytty syvemmin kuin käsiteltävänä olevassa artikkelissa.

Englanninkielinen alkuperäistutkimus ja lyhennelmä: Pekka Pere, Tuomas Lahti & Mika Sutela   
Lyhennelmän suomenkielinen käännös: Tuula Vuolle-Selki

Nuorten asunnottomuus lisääntyy huolestuttavasti

Nuorten tukiasunnoille ja akuutin reagoinnin palveluille on paljon tarvetta
asunnottomuuden ehkäisemiseksi.

Nuorten tukiasunnoille ja akuutin reagoinnin palveluille on paljon tarvetta
asunnottomuuden ehkäisemiseksi.

OsNa:n eli Oulunseudun Nuorisoasuntoyhdistys ry:n vastaava asumisohjaaja Minna Kuoppala (vasemmalla) ja Osnakotien palveluneuvoja Paula Jaakola pitävät tärkeänä, että nuori mieltäisi asuntonsa kodikseen.

Vailla vakinaista asuntoa ry:n maaliskuussa 2018 ilmestyneen tiedotteen mukaan maassamme on vuosi vuodelta vähemmän asunnottomia, mutta sen sijaan alle 25-vuotiaiden nuorten suhteellinen ja absoluuttinen asunnottomien määrä kasvaa koko ajan.

ARA:n eli Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tuoreimman Asunnottomat 2017 -selvityksen mukaan Suomessa oli vuoden 2017 lopussa 7112 asunnotonta, joista yksineläviä oli 6 615 ja perheellisiä 497. ARA:n kyselyn mukaan yli puolet Suomen asunnottomista on Helsingissä ja asunnottomuus kasvoi Turussa, Kuopiossa, Nurmijärvellä, Oulussa ja Porissa.

Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, jonka perimmäisinä syinä Suomessa ovat ainakin kaupungistuminen eli muutto kasvukeskuksiin, talouden suhdannevaihtelut sekä suuret tuloerot. Asunnottomuuteen johtavat syyt ovat hyvin moninaiset ja yksilölliset. Nuorten asunnottomuuden taustalla vaikuttavat muun muassa pienituloisuus, työttömyys, arjen tuen puute, päihdeongelmat, elämänhallinnan taitojen puute sekä asumisen korkea hinta. Kohtuuhintaisista asunnoista on valtava pula erityisesti Helsingissä.

Asunnottomat 2017 -selvityksen mukaan tilastoissa näkyvän asunnottomuuden lisäksi asunnottomuuteen liittyy ilmiönä myös ihmisten paperittomuus. Paperiton määritellään henkilöksi, jolla ei ole laillista oleskeluoikeutta Suomessa, ja jonka oleskelu maassa ei ole viranomaisten tiedossa tai sallimaa. Eri asiantuntija-arviot paperittomien määrästä maassamme vaihtelevat 500-3000 henkilön välillä. Turun yliopiston tänä keväänä julkaistun tutkimuksen mukaan paperittomia oli Suomessa eniten vuoden 2017 lopussa. Tällöin, kielteisen päätöksen saaneet ja maahan laittomasti jääneet turvapaikanhakijat mukaan luettuna, paperittomia oli Suomessa jopa 4000.

Paperittomista suurin osa keskittyy suurimpiin kaupunkeihin ja pääkaupunkiseudulle. Esimerkiksi Helsingissä järjestetään hätämajoitusta kunnan, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyöllä. Hätämajoitusta järjestetään myös Euroopan unionin alueen liikkuvalle väestölle.

Arjen taitojen hiomista

Oulunseudun Nuorisoasuntoyhdistys ry:n eli OsNa:n vastaava asumisohjaaja Minna Kuoppala kertoo, että Oulun alueella asuntojen puute ei niinkään vaikuta nuorten asunnottomuuteen, vaan enemmänkin se, etteivät nuorten asumisen taidot riitä asunnon pitämiseen.

– OsNa ry toimii ensisijaisesti 18–29-vuotiaiden nuorten edunvalvojana asumiskysymyksissä Oulun seudulla ja sen nuorisoasumisen palveluihin kuuluu myös asumisen tukeminen niiden nuorten kohdalla, joilla on epävarmuutta asumisesta ja arjen hallinnasta, Kuoppala kuvailee.

– Meidän tavoitteenamme on, että nuori ymmärtäisi kokonaisvaltaisen elämänhallinnan vaikutuksen asumiseensa, ja että nuori oppisi huolehtimaan itsenäisesti omasta asumisestaan tuen keinoin. OsNa toteuttaa nuorten tukemista yksilöohjauksena sekä tekee yhteistyötä isännöinnin, vuokrareskontran ja kiinteistöhuollon kanssa.

Kuoppala jatkaa, että heiltä tarjottava tuettu asuminen on nuorisoasumisen periaatteen mukaisesti normaaliin vuokra-asumiseen integroitua ja vuokrasopimukseen perustuvaa itsenäistä asumista, minkä tavoitteena on vahvistaa nuoren omia voimavaroja, toimintakykyä ja vastuun ottamista eri tilanteissa.

– Tuemme tukikäynneillä nuoria harjoittelemaan muun muassa päivittäisiä toimintoja, käyttämään kodin ulkopuolisia palveluita sekä löytämään mielekästä tekemistä vapaa-ajalle ja etsimään opiskelu- ja työpaikkoja. Vaikka nuori saisikin alussa meiltä vahvaa ohjausta ja tukea, hän voi jatkaa asumistaan samassa asunnossa tukisuhteen päätyttyä tai vastaavasti taas aloittaa tuen asumisen aikana, hän painottaa.

Kuoppala huomauttaa, että nuoren on haastavinta löytää asunto silloin, kun hänellä on luottotiedoissa merkintöjä usealle eri vuokranantajalle.

– Ylipäätään mikäli luottotiedoissa on merkintä, se hankaloittaa elämää, kuten vakuutuksien saamista tai lainan myöntämistä. OsNa pyrkiikin vaikuttamaan myös ennaltaehkäisevästi nuorten asumiseen asumisneuvonnan ja erilaisten asumiskoulutusten puitteissa. Kun nuori on valmis ottamaan apua vastaan, olisi tärkeää, että tarvittava tuki järjestyisi nopeasti ilman pitkiä odotusaikoja palvelujärjestelmässä. Huolenaiheenamme ovat ne nuoret, jotka ovat olleet pitkään asunnottomina, ja jotka ovat pudonneet palveluiden piiristä pois. Miten ja kuka heidät tavoittaa, Kuoppala pohtii huolestuneena.

Matkalaukkuelämää

Vaikka asunnottomien tilanne Oulussa on parantunut viime vuosina, oululaisille asunnottomille tarkoitetussa Kenttätien palvelukeskuksessa riittää asiakkaita huolestuttavan runsaasti.

Oulun kaupungin päihdeasumispalveluista palveluesimies Katja Karppinen kertoo, että suurinta huolta herättää se, että niin sanottuja entisajan puhtaasti alkoholiongelmaisia ei heillä enää näy ja tilalle ovat astuneet entistä nuoremmat moniongelmaiset mielenterveys- ja päihdeasiakkaat.

– Asunnottomuus itsessään ei ole aina kiinni päihdeongelmista, vaan taustalla saattaa olla muu akuutti syy, kuten esimerkiksi työttömyys, elämäntilanteen raju muutos, avioero tai muu kriisitilanne. Mikäli kyse on niin sanotusti hetkellisestä kriisivaiheesta, tällainen asiakas nappaa piankin elämästä kiinni ja saa elämänsä hallintaan muiden kaupungin tarjoamien palvelujen tuella, hän kuvailee.

Karppinen jatkaa, että Oulun Kenttätien palvelukeskuksen palvelut on tarkoitettu täysin asunnottomille henkilöille ja heidän tavoitteenaan on järjestää asunnottomalle inhimillinen perusasuminen sekä tarjota edellytyksiä normaaliin elämään ja asumiseen.

– Olen nähnyt urani aikana niin monenlaisia kohtaloita, etten voi erotella ja arvostella kenenkään elämäntien valintaa tai sitä, miksi kukin on joutunut mihinkin tilanteeseen. Ei kenenkään haaveena ole päätyä moniongelmaiseksi asiakkaaksi ja niin sanotusti yhteiskunnan leimaamaksi pohjasakaksi, Karppinen pamauttaa.

– Vakavasti päihdeongelmaiset ja syviin taloudellisiin vaikeuksiin joutuneet ovat asumisen pudokkaita, joille ei ole sijaa yksityisillä asuntomarkkinoilla, ja jotka eivät yleensä myöskään pääse vuokra-asuntoihin.

Kenttätiellä asunnoton saa katon pään päälle, ohjaajien apua asunnon etsimiseen ja asunnon saamisen esteiden selvittämiseen.

– Meillä asumisolosuhteet eivät ole hääppöiset, mutta täällä on mahdollisuus saada kuitenkin edes ruokaa ja tila nukkua lämpimässä. Kesää kohden asiakkaat vähenevät ja ilmojen kylmetessä uusia kasvoja ilmestyy tilapäispatjoille. Meillä asiakkaiden vaihtuvuus on voimakasta, vaikkakin osa saattaa majoittua täällä vuosiakin, hän kuvailee.

Karppinen kertoo, että heillä majoittuminen maksaa aterioiden kera vuorokaudessa 20,40 euroa, mutta yösijan ja ateriat voi ostaa myös erikseen.

– Osa asiakkaista maksaa kulunsa perustoimeentulotuella, osa eläkkeellä ja osan tuloista emme tiedä mitään. Meidän tehtävänämme on tarjota heille yösija sekä mahdollisuus sosiaalityöntekijän apuun ja tukeen. Työntekijät selvittelevät yhdessä asunnottoman kanssa solmuun menneitä asioista muun muassa entisten vuokranantajien ja ulosottoviranomaisten kanssa. Joskus näiden asioiden selvittelemiseen menee kuukausia, sillä meillä käy myös sellaisia asiakkaita, joihin on vaikea saada minkäänlaista kontaktia erinäisistä syistä. Heitä on vaikea auttaa muutoin kuin tarjoamalla yösija, hän kertoo.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisy

Asunnottomuutta pyritään tällä hetkellä ennaltaehkäisemään monin eri tavoin ympäri maata. Suomen ympäristöministeriön laatiman ja kokoaman Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman (2016–2019) päämääränä on liittää asunnottomuustyö entistä laajemmin osaksi syrjäytymisen torjuntatyön kokonaisuutta asunto ensin -periaatteen pohjalta.

Asuntoensin.fi-sivusto kertoo, että toimenpideohjelma koostuu yhteensä kahdestakymmenestä toimenpide-ehdotuksesta ja pitää sisällään muun muassa esityksen asuntojen hankkimisesta asunnottomille tai niille ihmisille, jotka ovat vaarassa joutua asunnottomiksi.

Valtio on tehnyt sopimukset muun muassa Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Oulun, Lahden, Jyväskylän, Kuopion sekä halukkaiden kehyskuntien kanssa ohjelman yhteisestä toteuttamisesta. Sopimuksia tehdään myös sellaisten kaupunkien kanssa, joissa asunnottomuus uhkaa kasvaa, ja jotka ovat motivoituneita yhteistyöhön asunnottomuuden vähentämiseksi.

Oulussa asunnottomuutta ja riskiä päätyä asunnottomaksi ehkäistiin Kenttä-Paavo-hankkeen kautta vuosina 2012–2015. Toimintaan osallistui hankkeen aikana 146 asiakasta, joista asunnottomia oli 122. Asunnottomana hankkeeseen tulleista asiakkaista 87 oli asunnotonta ja he saivat ohjauksen avulla kodin joko normaalista vuokra-asuntokannasta tai heidät ohjattiin tuetumman palveluasumisen piiriin. Oulun kaupunki tarjoaa tällä hetkellä Paavo-kuntoutuksen kautta asiakkaalle sosiaalityön palvelut, OsNa asunnon ja asumisohjauksen ja Nuorten Ystävät tuottaa kuntoutumispalvelut. Yhteistyön tavoitteena on vähentää moniongelmaisten oululaisten nuorten pitkäaikaisasunnottomuutta.

Artikkelissa on käytetty lähteenä ARA:n Asunnottomat 2017 -selvitystä, Y-Säätiötä ja Asunto ensin -sivustoa.

Teksti ja kuvat: Minna Korva-Perämäki

Taidegraafikko ja raitis vegaani

Ensin tuli raittius. Pekka Hokkanen ei ryypännyt paljon, mutta uudenvuodenaattona 2003 hän rommia juodessaan sanoi kaverille: ”Tämän jälkeen panen korkin kiinni lopullisesti.”

Ensin tuli raittius. Pekka Hokkanen ei ryypännyt paljon, mutta uudenvuodenaattona 2003 hän rommia juodessaan sanoi kaverille: ”Tämän jälkeen panen korkin kiinni lopullisesti.”

Pekka Hokkanen huomasi raittiudella, ja myöhemmin myös ruokavalion muutoksella, monia myönteisiä vaikutuksia.

Taidegraafikko Pekka Hokkasen elämänmuutos alkoi raittiudesta. Päätöstä edeltävän syksyn aikana oli alkanut tuntua, että alkoholi häiritsee mietiskelyä ja mielen rauhoittumista. Päätös on pitänyt. Myöhemmin myös syömistottumukset muokattiin uuteen uskoon.

Tapaamme Helsingin lentoasemalla. Hokkanen on toiminut siellä kahdeksan vuotta kuormaajana ja lastausesimiehenä.

– Taiteilijan työllä en elättäisi itseäni, eikä se ole tarkoituskaan. Kyse on elämäntyöstä, hän toteaa. – Kuormaajina toimii myös mm. insinöörejä, muusikoita ja yliopistoihmisiä, Hokkanen avaa kulttuurimaailman kääntöpuolta.

– Vapaapäivinä keskityn taiteen tekemiseen. Olen pitänyt lukuisia näyttelyitä kotimassa ja osallistunut moniin näyttelyihin myös ulkomailla vuosien aikana.

Päätös raittiiksi ryhtymisestä oli Hokkaselle ”yksi elämäni parhaita päätöksiä”.

– Raitistuttuani sain älyttömästi aikaan taidetta. Myös ihmissuhteet muuttuivat paremmiksi.

Hokkanen joutui kohtaamaan saman, minkä lukuisat muutkin raitistuneet. Ihmiset kyseenalaistivat ja ihmettelivät, miksi hän ei ota.

– Ärsyttää, että ihmisiä ajetaan sosiaalisen juomiseen, samaan lammaslaumaan. Suomalaiseen kulttuuriin tuntuu kuuluvan, että kun on lauman ulkopuolella, saa olla selittelemässä.

– Aloin vastata ihmettelyyn vastakysymyksellä ”miksi sä juot?” Alkoholia käyttävät eivät osanneet oikein vastata, saattoivat mutista ”tää on hyvää”. Vaikka eihän alkoholia maun takia juoda, pahaltahan se maistuu tottumattoman suuhun, Hokkanen toteaa.

– Pommac maistuu paremmalta kuin samppanja. Tsemppaisin jokaista lopettamaan alkoholin käytön saman tien. Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa.

Raitis vetää toista selväpäistä puoleensa

Vetovoiman laki johdatti Hokkasen löytämään myös raittiin kumppanin. Hän pitää päihteettömyyttä kuitenkin haastena suhteen löytämisessä.

– On kova juttu mennä tekemään selvin päin tuttavuutta, vaikka olenkin tällainen pohjoispohjalainen suupaltti, sanoo Kuivaniemeltä lähtöisin olevan Hokkanen.

– Olen huomannut, että jotkut alkoholia käyttävät naiset tuntevat minua kohtaan alemmuutta, kokevat, että halveksin heitä, vaikka tämä ei ole totta.

Hokkanen arvostaa kumppaninsa päihteettömyyttä. Nykyaika tuntuu ylipäätään olevan haasteellinen parisuhteen löytämisessä ja solmimisessa.

– Tinder tuntuu olevan ihmissuhteiden pikaruokaa. Ihmiset eivät keskity toisiinsa, vaan koko ajan heitellään uusia verkkoja, löytyisikö joku parempi.

– Yrittäminen ei johda pysyvään tulokseen. Uskon vetovoiman lakiin, Hokkanen pohtii.

Hokkasella oli terveysongelmia ja hän alkoi muuttaa ruokavaliotaan kohti kasvispainotteisuutta vaiheittain.

– Jätin punaisen lihan pois vuonna 2000. Sitten myös kanan ja kalan. Minulla oli ollut pääkipua ja aineenvaihduntaongelmia, mutta kun lopetin lihansyönnin, terveyteni selvästi koheni.

2006 Hokkanen ryhtyi vegaaniksi.

– Kävin äskettäin verikokeessa, ja veriarvoni olivat erittäin hyvät. Olen nykyisin tosi harvoin kipeänä, Hokkanen iloitsee.

Suuret kysymykset kiinnostavat

Lukuisat aikuiset ikäänkuin jäävät sellaisiksi aikuisiksi, miksi he nuorina aikuisina ovat ryhtyneet. Tämän huomaa muun muassa eläkeläisten alkoholiongelmissa. Kun on nuorina juotu, tapaa jatketaan pakonomaisesti, vaikka elämäntilanteet ja oman kehon kunto muuttuvat.

Hokkanen vaalii henkistä liikkuvuuttaan ja vireyttään, mikä tuottaa myös fyysisesti tervettä elämää.

– Olen todennut raittiuden ja kasvissyönnin voimia, terveyttä ja iloa tuottaviksi asioiksi ja se, mitä voin tehdä muille, on rohkaista ihmisiä. Sanoisin, että totuttujen tapojen sijaan avatkaa omat silmänne ja kelatkaa asioita. Mihin lopulta tarvitsee päihteitä ja onko se todella sen arvoista? Mielestäni ei kyllä ole.

– Olen vastausten etsijä. Niin sanotut suuret kysymykset ovat aina kiinnostaneet minua, Hokkanen kertoo.

Hokkanen harrasti meditaatiota ja se johdattikin hänet kohti raittiutta. Harrastus on nyt jäänyt. Nykyään hän pyrkii lähinnä olemaan tietoinen omista tunteistaan. ”Henkimaailma” kuitenkin kiinnostaa.

– Elämäntyöni on taiteellinen prosessi, jota vien eteenpäin. Silloin, kun palkkatyöltä en ehdi tekemään taiteellista työtä, teen luonnoksia muistiin. Palaan niihin myöhemmin, kun minulla on aikaa, Hokkanen kertoo.

– Sitä niittää, mitä kylvää. Kun raitistuu, huomaa kyllä ne lukuisat positiiviset puolet, jotka raitistuminen tuo mukanaan. Voikin käydä niin, että elämä saa täysin uudenlaisen suunnan – eikä varmasti negatiivisessa muodossa.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Jari Peltoranta

Vesi mahdollistaa monenlaista kuntoilua – uimataidottomallekin

-Uinti on ollut suosituin sisäliikuntamuto jo pitkään, toteaa 110 vuotiaan Uimaliitto ry:n koulutusvastaava Outi Kokko-Ropponen. Perinteisen uinnin rinnalle on tullut … Jatka lukemista Vesi mahdollistaa monenlaista kuntoilua – uimataidottomallekin

Kesä on täällä, nyt heitetään talviturkki! Pulahdus virkistää, mutta vedessä voi tehdä paljon muutakin – kuten treenata tehokkaasti. Vesijumppa edistää muun muassa hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa sekä parantaa lihasvoimaa ja nivelliikkuvuutta.

Uimaliiton Outi Kokko-Ropponen näyttää kuinka nykyään kroolissa opetetaan, että koko vartalo kääntyy, ei vain pää.

-Uinti on ollut suosituin sisäliikuntamuto jo pitkään, toteaa 110 vuotiaan Uimaliitto ry:n koulutusvastaava Outi Kokko-Ropponen.

Perinteisen uinnin rinnalle on tullut muitakin vesiliikuntamahdollisuuksia. Seniorit pystyvät vedessä tekemään liikkeitä, joihin he eivät kykene tavallisessa jumpassa. Vesijuoksua on käytetty vuosikymmeniä kuntouttavana liikuntana, 2000-luvulla siitä on tullut myös kuntoilua.

– Vesijuoksu on erittäin tehokas kuntoilumuoto, sanoo itsekin vesijuoksua harrastava Kokko-Ropponen.

– Ihminen jaksaa kuntoilla vedessä pitkäkestoisemmin kuin maalla, koska veden nostovoima kannattaa. Energiankulutus vedessä on hyvä, koska kylmä vesi kiihdyttää energiankulutusta.

Syvässä vedessä käytetään juoksuvyötä. Matalassa altaassa juostaan normaaliin tapaan. Jalka- ja käsipainoilla voi halutessaan saada lisää tehokkuutta. Halukkaille on tarjolla myös jarrusukkia ja vesilenkkitossuja.

– Vesijuoksussa on tärkeää hyvä ryhti. Jos selän kanssa on ongelmia, niin juoksuvyö voi auttaa. Juostessa on hyvä olla lähellä pystyasentoa.

Kokko-Ropposen mukaan kuntoilu pystyasennossa vedessä voi olla kevyemmän tuntuista kuin uidessa, sillä uidessa tuntuma veteen on raskaampi. Uiminen on kuitenkin yksilösuoritusta. Vesijuoksun harrastaja voi myös jutella toisen kanssa, mikä sekin keventää juttelunhaluisille suoritusta.

Aikuinen oppii uuden luottamuksen ja tekniikan

Kaikki suomalaiset aikuiset eivät osaa uida. Lapsena ei ehkä ole ollut tarjolla luonnonvesiä tai uimahallia. Lapsena veteen pudonnut saattaa pelätä vettä loppuelämänsä ajan. Aikuinen voi myös hävetä uimataidottomuuttaan, ja ajatus aikuisten uimakoulusta voi tuntua kiusalliselta.

Aikuisten alkeisuimakoulu on nimensä mukaisesti niille varttuneille, joilla ei vielä ole uimataitoa. Opetus etenee uinnin alkeisopetussuunnitelman mukaisesti. Harjoitellaan veteen totuttautumista, kokeillaan veden vastusta, painautumista pinnan alle, kellumista sekä liukumista. Mahdollisuuksien mukaan siirrytään uinnin alkeistyyleihin.

– Uimataito edellyttää luottamusta veteen. Siksi ensimmäiseksi opetellaan pikkuhiljaa uudenlainen suhde veteen. Voi kokeilla, miltä vartalo tuntuu vedessä. Vesi kantaa kelluessa. Naisilla on luonnostaan enemmän rasvaa, he kelluvat paremmin vedessä kuin miehet, Kokko-Ropponen kertoo.

Lapset oppivat uimaan kokeilemalla ja leikkimällä, mutta myös aikuiset voivat kokeilla leikinomaista suhdetta veteen.

Suomen 135 uimaseuraa ympäri maata järjestävät uimakouluja ja ennenkaikkea tekniikkakursseja eri lajien merkeissä.

Aikuisten uintitekniikkakurssit ovat tarkoitettu aikuisille, joilla on jo uimataito. Kurssilla keskitytään hengityksen, rentouden sekä hyvän ja ryhdikkään uintiasennon löytämiseen. Lisäksi harjoitellaan uinnin perustekniikoita, kuten vapaa-, selkä- ja rintauintia sekä mahdollisesti perhosuinnin alkeita. Uintitekniikkaa hiotaan mahdollisimman sujuvaksi, taloudelliseksi sekä tehokkaaksi.

– Uintitekniikatkin kehittyvät, Kokko-Ropponen toteaa.

– Aikaisemmin kroolin opetuksessa opetettiin, että pää kääntyy sivuun hengittämään. Nykyisin opetetaan, että koko vartalo kääntyy, ja pää kääntyy sen mukana.

Jos aikuinen ui rintauintia pitäen päätään koholla, se aiheuttaa helposti niskan jäykkyyttä.

Aikuisten uimakoulussa opitaan hengittämään veteen, jolloin niska saa olla rentona.

Jumppaa matalammassa tai syvemmässä vedessä

HydroBic on tehokasta vesiliikuntaa, jossa liikkeet ovat aerobicin ja jumpan kaltaisia.
HydroBic sopii kaiken ikäisille, kokoisille ja kuntoisille. Liikkeet vedessä ovat pehmeitä ja tehokkaita. HydroBicissa kehitetään kestävyyttä sykettä nostavilla askelsarjoilla sekä vahvistetaan lihaskuntoa erilaisin liikkein.

Apuna liikkeitä tehostamaan käytetään erilaisia apuvälineitä. Tunnit ovat vaihtelevia, on matalassa päässä tapahtuvaa reipasta menoa, syvän veden HydroBiciä ja välillä nostetaan sykettä juoksemalla vedessä vesivyön avulla.

Osallistuin itsekin toimittajana syvänveden jumppaan jutun merkeissä. Ryhmässä oli sekä miehiä että naisia, viisikymppisistä pari kolme vuosikymmentä ylöspäin. Nuoremman polven vähäiselle osanotolle kyseisessä harjoittelumuodossa saattaa olla syynä, että he hakevat vastaavaa lenkkipolulta.

– Vanhemmat ihmiset eivät kaikki pysty juoksemaan, koska tämä edellyttää ns. nopeiden lihassolujen käyttöön ottoa, totesi ryhmään osallistunut liikunnanohjaaja.

– Kuitenkin veden kantovoiman ansiosta senioritkin pystyvät juoksemaan ja treenaamaan nopeita lihassoluja. Tämä on hyvin tärkeää, sillä ilman näitä lihassoluja liikkumisesta tulee hyvin hidasta ja raskasta.

Selkävaivasta kärsivä osallistuja kertoi, että jo pelkästään vedessä kelluminen helpottaa ja rentouttaa häntä.