Kaikki kirjoittajan raitisadmin artikkelit

Miten opetat raittiutta, opettaja Arno Kotro?

Opettaja ja kirjailija Arno Kotro sai Raittiuden Ystävät ry:n Vuoden raittiusteko 2006 -tunnustuksen ”raittiiden elämänarvojen selväsanaisena puolustajana”.

Opettaja ja kirjailija Arno Kotro sai Raittiuden Ystävät ry:n Vuoden raittiusteko 2006 -tunnustuksen ”raittiiden elämänarvojen selväsanaisena puolustajana”.

Arto Kotro opettaa. Tällä kertaa pohditaan hyveiksi ja paheiksi miellettyjä ominaisuuksia.

– No, olihan se aika yllättävää, kun en tuntenut tehneeni mitään kummallista, en esimerkiksi polkaissut mitään kampanjaa pystyyn tai sellaista, raitista elämää jatkanut Arno Kotro toteaa.

– Mutta erästä nobelistia mukaillen: en ole ansainnut palkintoa, mutta otin sen vastaan, koska on minulla korkea verenpainekin, jota en ole ansainnut.

Aiemmin Kotro käytti alkoholia. Kun hän lopetti juomisen, hän huomasi identiteettinsä muuttuneen.

– Totta puhuen identiteetti kiertyi aikoinaan paljon sen ympärille, että oli pyrkimys jonkinmoiseen taitelijaelämään ja boheemiromantikkaan, johon tietty kuului tärkeänä osana myös jatkuva viininlitkintä, Kotro toteaa.

– Nykyäänhän olen sitten tämmöinen keskiluokkainen perheenisä, eli on siinä identiteetin perustukset vaihtuneet. Positiivista palautetta on tullut läheisiltä, vähän kaukaisemmilta on sitten kuullut joskus sitäkin, että eikö olisi jo aika ottaa vähän. Puoliso on kommentoinut noita puheita osuvasti: meidän perheessä ei leikitä tulitikkuleikkejä, Kotro kertoo.

Arno Kotro opettaa lukiolaisia ja pohtii heidän kanssaan tärkeitä elämänkysymyksiä.

– Esimerkiksi elämänkatsomustiedon kursseilla keskustellaan siitä, miten erilaiset riippuvuudet voivat olla hyvän elämän este. Oma viestini alkoholista pohjaa pitkälti neuropsykologiaan: ei kannata juoda nuorena, koska aivot ovat vielä kehitysvaiheessa, ja jos ne silloin totuttaa alkoholiin, riippuvuus kehittyy herkästi ja siitä on sitten vaikea myöhemmin rimpuilla eroon.

Raittiuden tulevaisuus on hyvä

– Olen ilokseni pannut merkille, että ainakaan lukionuorison keskuudessa alkoholinkäyttö ei ole mitenkään erityisen arvostettua, ei ollenkaan samaan tapaan kuin omina lukioaikoina. Eli kyllä se perinteinen yliarvostus tässä laantuu kaiken aikaa, Kotro toteaa.

– Raittiiden nuorten osuus kasvaa koko ajan ja alkoholinkulutus on muutenkin pitkällä lasku-uralla.
Kotro haluaa kyseenalaistaa ahkerasti käytetyn sanan ”raivoraitis”.

– Noin ajatellen tupakoimattomat ovat vastaavasti raivotupakoimattomia, ja aika moni on myös raivohuumeeton, raivouhkapelaamaton ja sitä rataa. Nassakka alkusointu sivuuttaa logiikan, Kotro sanoo.

Raivoraitis-sana on ylläpitänyt ajatusta, että ”normaali” ihminen käyttää ilman muuta alkoholia. Hän on oikea kunnon ihminen, siinä missä ”raivoraitis” taas edustaa torjuttavaa ja kummallista poikkeavuutta.

Kun seuraavan kerran kuulemme sanan ”raivoraitis”, voisi olla hyvä muistaa vaikkapa Kotron hauska ilmaisu ”raivotupakoitamattomasta” ja muistuttaa tällä ”itsestään selvän” ja kyseenalaisen normaaliuden puolustajaa.

Kotron lapset ovat alakouluikäisiä.

-Tässä vaiheessa olen puhunut vain, että alkoholi on haitallinen aine, joka saa ihmiset käyttäytymään typerästi. Tämä siksi, etteivät joisi ennen täysi-ikäisyyttä ollenkaan, Kotro sanoo.

Suomessa elää myös toinen kyseenalaistamaton uskomus: elämä ilman viinaa on tylsää.

– Näin ei todellakaan ole, Kotro tietää.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Jari Peltoranta

Oman ajattelun kautta parempia tuloksia

Uusi Ajattele itse! -koulumateriaali tuo uusia tuulia päihdekasvatukseen. Aikuisen ylhäältä antaman opetuksen sijaan keskiössä ovat nyt nuorten oma ajattelu, keskustelu ja päihteisiin liittyvien ilmiöiden ymmärtäminen. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia.

Uusi Ajattele itse! -koulumateriaali tuo uusia tuulia päihdekasvatukseen. Aikuisen ylhäältä antaman opetuksen sijaan keskiössä ovat nyt nuorten oma ajattelu, keskustelu ja päihteisiin liittyvien ilmiöiden ymmärtäminen. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia.

Juontajat (vas) Maria Kuisma ja Markus Misukka haastattelevat Ajattele itse! -studiossa sosiologi Antti Maunua, joka on tehnyt tutkimusta nuorten aikuisten päihteidenkäytöstä ja juhlinnasta.

Luokkahuoneessa istuu noin kolmekymppinen mies. Rosoinen olemus kertoo, ettei elämä ole ollut helppoa. Entinen narkkari.

Me teinit seuraamme korva tarkkana, kuinka mies kertoo selviämistarinansa: huumehelvettiin ja takaisin. Mieleeni jää päällimmäisenä, että kuka vain voi jäädä koukkuun. Ja että se voi tapahtua jo ekalla kokeilukerralla. Tai sitten voi tulla loputtoman painajaismainen ”huono trippi”.

Viesti on selvä. Ei kannata kokeilla. Ei mitään. Ei edes yhtä kertaa. Riskit ovat aivan liian suuret!

Joitakin vuosia myöhemmin pyörin kaveriporukassa, jossa poltetaan silloin tällöin pilveä. En mene mukaan, mutta ikäiselleni nuorelle tyypillisesti en myöskään tuomitse. Minulla ei ole selkeää kantaa. Seuraan vierestä, kuinka ystäväni hihittelevät kannabispäissään. Kaikilla on hauskaa, mitään ikävää ei tapahdu. Koulussa kerrotuilla kauhukuvilla ei näytä olevan mitään yhteyttä näihin illanviettoihin. Samaa tukevat kavereiden puheet. Valistus nähdään turhanpäiväisenä, mitään tietämättömien pelottelua.

Muutamien vastaavien iltojen jälkeen teen päätöksen. Pyydän saada maistaa. Minulla asiaa jää pariin kokeiluun, mutta myöhemmin kuulen, että joillakin siitä tuli tapa, jonka ympärillä elämä pyöri vuodesta toiseen. Toinen tuttu päätyi sen sijaan ongelmiin alkoholin, kanssa.

Oma kokemukseni tukee hyvin monien tutkimusten tulosta: päihdekasvatus on yleisesti ottaen tehotonta. Pelotteluvalistus on jo tämän päivän kouluista pitkälti väistynyt, mutta myöskään nykyinen opetus ei tutkitusti onnistu tehokkaasti vähentämään päihdehaittoja, jotka, kuten tiedämme, ovat Suomessakin merkittäviä.

Nämä tulokset olivat kirkkaana mielessäni, kun aloitin PäihteetönPää-hankkeessa projektipäällikkö Pekka Korhosen kanssa uuden päihdekasvatusmateriaalin tuottamisen syksyllä 2016.

Jotain täytyi siis tehdä toisin.

Uusi näkökulma päihdekasvatukseen

Vajaan kahden vuoden työn tuloksena syntyi 6–9-luokkalaisille suunnattu Ajattele itse! -koulumateriaali. Tavoite oli tehdä materiaalin pohjautuen tutkimustuloksiin ja eri tahojen kokemuksiin siitä, mikä aidosti vaikuttaa. Toisaalta halusimme tehdä siitä opettajalle mahdollisimman helppokäyttöisen ja vaivattoman.
Ajattele itse! -materiaalia täysin vastaavaa päihdekasvatusta ei ole tiettävästi tehty ennen Suomessa. Ei ainakaan samassa mittakaavassa. Oppitunnit yhdistävät verkkotehtäviä ja videoita opettajan ohjaamaan keskusteluun ja nuorten keskenäisiin ryhmätehtäviin. Oppituntikokonaisuus alkaa internet-sivuillemme videoilla ja verkkotehtävillä. Videoilla ohjelmaa juontavat Ajattele itse! -studiosta kaksi nuorta. Ohjelma antaa pohdittavaa, siinä haastatellaan tutkijoita ja erilaisia nuoria päihdeaiheista. Keskiössä ovat päihdeilmiöiden ymmärtäminen ja kriittinen pohdinta.

Nuori ei ole passiivinen vastaanottaja, sillä ohjelma on jaettu useisiin lyhyihin videoihin, ja niiden välissä nuori itse pohtii videolla kuvattuja aiheita erilaisten verkkotehtävien avulla. Näin nuorten oma ajattelu herätetään alusta lähtien.

Olennaista on, että nuorille ei tuputeta valmiita vastauksia, vaan tarjotaan tietoa ja näkökulmia, joita nuoret sitten pohtivat ja arvioivat kriittisesti. Kaikenlaiset päihdekannat – myönteiset, kielteiset ja siltä väliltä – hyväksytään, mutta nuoren pitää perustella ajatuksensa. Verkkomateriaalin jälkeen opettaja ohjaa ryhmäkeskustelun, jossa nuoret esittävät ajatuksiaan ja arvioivat erilaisia pähdeasenteita ja niiden perusteluita. Jälleen saa olla mitä mieltä haluaa, kunhan kantansa perustelee. Vastuuttoman päihdemielipiteen puolesta on vaikeampi argumentoida.

Monelle nuorelle oppitunti voi olla ainutkertainen tilaisuus tietoisesti arvioida eri päihdekantoja ja keskustella niistä. Kuten tiedämme, ennen päihdevalintaa harvoin käydään läpi kovin syvällistä omien motiivien pohdintaa tai kattavaa vaihtoehtojen puntarointia. Usein kokeilemaan tai käyttämään päädytään kaveriporukassa vastaan tulevien tilanteiden ja yllykkeiden seurauksena. Kun nuori on Ajattele itse! -oppitunneilla muodostanut jonkilaisen päihdekannan keskustelun ja luotettavan tiedon perusteella, hän on vähemmän ympäristön yllykkeiden vaikutuksen alainen.

Tulokset rohkaisevat

Nyt syksyllä 2018 takana on monta vaihetta. Ajattele itse! -materiaalia ei ole vielä julkaistu kouluille yleiseen käyttöön, mutta testikäytössä saadut tulokset ovat rohkaisevia. Nuoret ovat aiheita anonyymisti pohtiessaan usein yllättävänkin päihdekriittisiä.

Verkkomateriaaliin nimellä Laura tutustunut nuori pohti esimerkiksi seuraavasti:

– Itse en paljoa käytä päihteitä, sillä koen kaveriporukallani enemmän yhteyttä ilman alkoholia. Alkoholi ei mielestäni ole tarpeellinen lisä hauskanpitoon, hauskaa voi pitää ilmankin. Kaverit, hyvä fiilis, kiva tekeminen yhdessä, monet eri jutut voi luoda tunnelmaa ja hauskaa fiilistä. En tiedä, mihin päihteitä oikeasti tarvittaisiin. Ei hauskanpitoon ainakaan.

Nimellä Moona kirjoittavan kanta oli vahvempi. Hän listaa erilaisia tapoja pitää hauskaa ilman päihteitä ja linjaa sitten kantaansa seuraavasti:

– Ne [päihteet] vain pilaavat kaiken ja aiheuttavat ihmisille pahan olon. Hauskaa voi pitää ilman päihteitä, selvin päin, jolloin se tuntuu oikeasti hyvältä, kun oikeasti ymmärtää kaiken ympärillä tapahtuvan.

Selkeästi päihdemyönteiset kannat ovat olleet vastauksissa harvinaisempia, mutta niitäkin on saatu. Muunlainen tulos olisikin ollut epäuskottava. Nimimerkki MFFF kirjoitti päihtymyksen puolesta muun muassa seuraavasti:

– Joskus päihteet ovat ainoa todellinen vaihtoehto. Eihän päihteitä välttämättä tarvitse, mutta ne auttaa nyky-yhteiskunnassa toimivaa kiireistä ihmistä pääsemään tunnelmaan heti.

Kun nuorille annetaan lupa kertoa rehellisesti ajatuksiaa, voidaan niistä keskustella. Jos nuori vaistoaa, että aikuinen yrittää saada hänet tietylle kannalle, hän saattaa sanoa sen, mitä häneltä odotetaan. Oma ajattelu ja todellinen asian työstäminen eivät kuitenkaan tällöin tapahdu ja nuori on myöhemmin altis kääntymään toiselle kannalle.

Päihdemyönteinen nuori saattaa pitäytyä käsityksissään. Kuitenkin kun hänen mielipidettään ja sen perusteluita arvioidaan yhdessä, on todennäköistä, etteivät muut ole jatkossa yhtä paljon negatiivisen vaikutuksen alaisia. Samalla häviää myös monilla nuorilla oleva harhakuva, että useimmat muut pitäisivät jonkin päihteen käyttämistä tavoiteltavana tai arvostettavana.

Hankkeen tausta ja tulevaisuus

Ajattele itse! -materiaalin tuottaminen alkoi vuonna 2017 osana Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa PäihteetönPää-hanketta. Hanketta hallinnoin Raittiuden Ystävät ry. Hanke päättyy vuoden 2018 lopussa, jonka jälkeen Ajattele itse! -materiaalin edelleen kehityksestä vastaa tätä tarkoitusta varten perustettu yhdistys Social IQ ry. Uuden yhdistyksen tehtävänä on muun muassa tuottaa syventävää koulumateriaalia. Ja olennaista on tietenkin, että uusi yhdistys saa materiaalin tehokkaasti koulujen käyttöön.

Uudessa yhdistyksessä on meidän työn aloittaneiden, Pekka Korhosen ja itseni lisäksi myös tutkija Antti Maunu, joka on antanut korvaamattoman tuen Ajattele itse! -materiaalin kehittämiseen asiantuntijan roolissa. Maunu on tehnyt tutkimusta ja väitellyt tohtoriksi nuorten aikuisten päihteidenkäytöstä ja juhlimiskulttuurista.

Tutustu materiaaliin!

Voit tutustua kehitteillä olevaan Ajattele itse! -materiaaliin alla osoitteessa:
www.paihteetonpaa.fi/tutustu

Teksti: Janne Valkeapää  Kuva: Ajattele itse! -materiaali

Läpimurtoaan tekevä räppäri Sana: Alkoholin jättäminen oli elämäni paras päätös

Räppäri Sanna Rönnberg eli Sana on muuttopuuhissa. Miehensä ja neljän kissansa kanssa uudelle oululaiselle asuinalueelle muuttaminen on edessä lähipäivinä. Edellisenä … Jatka lukemista Läpimurtoaan tekevä räppäri Sana: Alkoholin jättäminen oli elämäni paras päätös

Sanan eli Sanna Rönnbergin musiikkiura lähti nousuun raitistumisen myötä.

Räppäri Sanna Rönnberg eli Sana on muuttopuuhissa. Miehensä ja neljän kissansa kanssa uudelle oululaiselle asuinalueelle muuttaminen on edessä lähipäivinä. Edellisenä iltana hän esiintyi ensimmäistä kertaa loppuunmyydyssä Qstockissa. Syksyllä on tiedossa keikkoja ja uutta musiikkia.

– Monenlaista siis minulle kuuluu, hän kertoo.

– Tämä vuosi on tuntunut ratkaisevalta musiikkiuralleni, jotain tuntuu nyt tapahtuvan.

Musiikillisesti Rönnbergin ura lähti suurempaan nousuun vasta pari vuotta sitten, kun alkoholi oli jäänyt kokonaan pois hänen elämästään.

– Minusta tuli luovempi, ja fiilis oli paljon parempi. Eilenkin Qstockissa, kun muut bändit olivat humalassa keikan jälkeen, me grillasimme makkaraa ja joimme limua, hän nauraa ja lisää, että tämä elämäntapa on paljon parempi.

– Välillä sitä katsoo muita ja miettii, että miksi alkoholiin laittaisi niin paljon rahaa ja tuhlaisi päiviä huonoon oloon. Ja miksi haluaisi tehdä sen omalle terveydelleen?

Ongelman myöntämisestä päätökseen

Rönnberg päätyi täyspäihteettömäksi kolme vuotta sitten. Alkoholinkäyttö oli lähtenyt hallinnasta, eikä elämästä meinannut tulla mitään.

– Minulla on vahva sukurasite alkoholismiin ja adhd, joka altistaa riippuvuuksille. Näiden taustatekijöiden kanssa homma ei vaan enää pysynyt lapasessa, vaan lähti käsistä. Kolme vuotta sitten istahdin alas ja mietin, että olen kussut kaiken juomisellani ja myönsin ongelman itselleni. Se oli ratkaiseva hetki ja silloin päätin, etten juo enää koskaan. En tarvinnut lopettamiseen mitään apua, vaan sinnikäs luonteeni riitti, Rönnberg muistelee.

Aluksi elämä raittiina tuntui hankalalta, koska juhlissa kaikki ystävät joivat. Räppäri kertoo tunteneensa olonsa usein yksinäiseksi, mutta tottuneensa siihen vähitellen. Jotkut ystävät myös arvelivat hänen jossain vaiheessa sortuvan.

– Minä asetin terveyteni ja tulevaisuuteni kaiken edelle, enkä ole katunut. Se on ollut elämäni paras päätös. En ruvennut juomaan silloinkaan, kun ystäväni kuoli. Uskon, että ystäväni olisi minusta ylpeä.

Limuräppäämässä

Sen lisäksi, että Rönnberg tekee musiikkia ja keikkailee, hän työskentelee oululaisessa Sarkka-ravintolassa karaokevetäjänä.

– Työ sopii luonteelleni hyvin, sillä musiikin parissa pystyn keskittymään ja rauhoittumaan. Myös vapaa-ajallani käyn itse laulamassa karaokea ja hämmentämässä ihmisiä räppäämällä, hän nauraa.

– Käyn ystävieni kanssa myös baarissa, mutta juon vaan vettä ja limua. Mietin, mitä järkeä on juoda alkoholia ja huonontaa omaa elämänlaatuaan. Suosittelen muitakin kokeilemaan selväpäisyyttä.

Viime aikoina Rönnberg on julkaissut sinkkuja, uusimpana Kiitos sulle -biisin, joka nostettiin Spotifyssa suomihittien soittolistalle.

Tulevaisuudestaan artisti odottaa paljon, ja haaveet ovat syystäkin suuria.

– Minä toivon isoa läpimurtoa. Uskon, että se onnistuu, kun pääsen ihmisten tietoisuuteen ja saan jatkaa biisien tekemistä mahtavan tuotantoryhmäni kanssa. On jotenkin hyvät haipakat, hän toteaa oululaisittain.

Teksti: Lea Ansamaa Kuva: Toni manninen

Huomaa lapsi -toiminta avaa ovia päihdeperheiden ongelmien käsittelyyn

Huomaa lapsi -toiminta on hyväksi koettu malli, jonka avulla työstetään lasten kokemuksia päihdeperheessä. Myös lasten vanhemmille järjestetään samaan aikaan vertaisryhmätoimintaa.

Huomaa lapsi -toiminta on hyväksi koettu malli, jonka avulla työstetään lasten kokemuksia päihdeperheessä. Myös lasten vanhemmille järjestetään samaan aikaan vertaisryhmätoimintaa.

Annikka Taiton kirjan pohjalta on luotu käytännönmalleja Huomaa lapsi -toiminnalle. Kuopiossa ohjaajina ovat Tiina Nykky, Riitta Reima, Jarkko Ahokas, Leena Ollikainen ja Jarmo Tarkkonen.

– Olemme juuri rekrytoimassa syksyn uutta ryhmää, joka koostuu vanhemmista ja lapsista. Tavoitteena on saada keinoja ja sanoja perheen päihdeongelman käsittelyyn, luoda lapsille edellytyksiä eheytyä ja saada keinoja muuttaa vanhemmuutta lasta paremmin huomioivaksi, kertoo Kuopion kaupungin ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Tiina Nykky.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eri perheistä kootut ryhmät osallistuvat perheviikonloppuihin. Lapset ja vanhemmat kokoontuvat omiin vertaisryhmiinsä. Ryhmiin tulee yleensä neljästä kuuteen perhettä, joissa on jompikumpi vanhemmista. Kokoontumiset alkavat syksyllä ja kestävät jouluun saakka, yhteensä kokoonnutaan 13–15 kertaa. Aluksi hieman tutustutaan toisiin ja ryhmäytyminen alkaa aloitusleirillä.

– Ryhmissä puhutaan paljon ja aivan aluksi vanhemmat antavat lapsilleen luvan puhua perheen asioista. On tärkeää, että lapsille sanotaan niin, että heidän ei tarvitse pelätä ja miettiä mitä he voivat puhua, sanoo Nykky.

Kun on kyse 6–12-vuotiaista lapsista, on luovuus hyvä keino saada asioita esiin. Mieltä askarruttavat asiat voidaan tuoda ilmi piirtämällä, näyttelemällä tai pelaamalla erilaisia pelejä.

Vertaistuen voima on helpottavaa

Ryhmien ohjaajina toimii kolme kaupungin työntekijää ja kolme seurakunnan työntekijää: ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Tiina Nykky, lastensuojelun työntekijä Anne Korhonen ja päihdepalvelu Hemman yrittäjä-lähihoitaja Jarkko Ahokas sekä Kallaveden seurakunnan lastenohjaaja Leena Ollikainen ja diakoniatyöntekijä Riitta Reima sekä Kuopion ev.lut.seurakuntien diakoniakeskuksen diakoni Jarmo Tarkkonen.

– Meillä toiminta alkoi kouluttautumalla vuonna 2012. Kaste-hankkeen rahoituksella ostettiin koulutus. Aluksi oli haastavaa saada perheitä mukaan. Rekrytoimalla perheitä päihdepalvelu Hemman ja Kuopion kaupungin lastensuojelun kautta saimme toiminnan käyntiin, ohjaajat kertovat.

Vertaistuen voima on ollut varsinkin lapsille helpottavaa. Lapset tietävät oman perheensä päihdeongelman, mutta siitä ei yleensä perheen kesken puhuta. Uutta on se, kun voikin puhua. Joskus ryhmäkeskusteluissa lapset kyselevät muidenkin perheiden vanhemmilta asioita.

Perheen salaisuudet ovat tabuja

Tapaan Kuopion torilla noin 60-vuotiaan miehen kanssa ja alamme keskustella hänen lapsuudestaan.

– Olisihan se ollut hyvä, jos olisi minunkin lapsuudessa ollut jo vastaavanlaisia perheleirejä tai edes jotakin, missä olisi voinut puhua. Isä-poika-suhde oli vaikea isän alkoholin käytön vuoksi. Myös väkivalta kuului asiaan, josta koko perhe kärsi. Kerran sain kunnolla nahkaremmistä, kun vihelsin. Niin oli hermot pinnassa, mies kertoo.

– Perheemme ongelmista en pystynyt puhumaan kun vasta aikuisena. Lapsuusaikaan, 50-60-luvuilla ne olivat tabuja. Jos joku olisi tiennyt, niin heti olisi leimattu.

Lapsi on lojaali vanhempiaan kohtaan. Paljon pitää tapahtua ennen kuin ulkopuolisille kerrotaan.

Seurakunta järjesti ensimmäisenä kokoontumisia nuorille

Päihteidenkäyttö perheissä on asia, johon on aina liittynyt vaikenemista, häpeää ja kieltämistä. Tämän vuoksi päihdeperheet ovat joutuneet kärsimään taloudellista, henkistä ja sosiaalista hätää.

Mukaan keskusteluun liittyy 50-vuotias mies.

– Meidän perheessä joi äiti. Neljästä kuuteen ikävuoteen yritin vain selviytyä päivästä toiseen. Ruokaa ei aina ollut. Kun äiti meni uusiin naimisiin, tilanne rauhoittui, mutta alkoi muutaman vuoden päästä uudelleen. Ällötti katsoa humalaista naista. Hän oli arvaamaton. Riiteli isäpuolen kanssa, mutta ei ollut minua kohtaan väkivaltainen, tämä mies kertoo.

Myöskään 1970–80-luvuilla ei ollut juurikaan saatavilla ulkopuolista apua, johon olisi voinut turvautua.

– Muistaakseni seurakunta alkoi järjestämään enemmän nuorille kokoontumisia, mutta tuskinpa olisin uskaltanut mennä mitään kertomaan. Nyt vasta aikuisena olen alkanut purkaa lapsuusajan tapahtumia.

Teksti ja kuva: Anne Janhunen

TOIPUMO – päihdekuntoutusta myötätunnolla

Päihderiippuvaisten aikuisten ja heidän läheistensä kuntoutuspaikka Toipumon tavoite ei ole vähempää kuin olla paras.

Päihderiippuvaisten aikuisten ja heidän läheistensä kuntoutuspaikka Toipumon tavoite ei ole vähempää kuin olla paras.

Erään kesäpäivän ohjelma Toipumossa

Toipumo toimii luonnonkauniilla paikalla, joen varrella Ylä-Savossa Sonkajärvellä. Toipumossa hoidon lähtökohtana ja tavoitteena on täydellinen ja pysyvä raittius eli päihteettömyys. Hoidon tukena toimivat läheinen luonto sekä iso pihapiiri rantasaunoineen ja grillauspaikkoineen. Toipumon toiminta on alkanut maaliskuussa 2017, toimitilat ovat vuokralla Sonkajärven kunnalta. Asiakasalueena toimii koko Suomi.

Toipumossa työskentelee neljä henkilöä kokoaikaisessa työsuhteessa ja hieman tilanteesta riippuen osa-aikaisessa työsuhteessa on noin viisi henkilöä. Kaikilla henkilökunnan jäsenillä on ammatillinen sosiaali- tai hoitotyön tutkinto. Toimitusjohtaja Eeva-Mari Penttosen mukaan hoidon onnistumisen edellytys on potilaan oma halu ja motivaatio. Toipumoon tullaan vapaaehtoisesti. Hoitopaikkoja on 15, joten potilaat eivät huku massaan. Noin puolet henkilökunnasta toimii myös kokemusasiantuntijoina, eli heillä on omakohtainen päihdetausta.

Toipumon vastaavan lääkärin Antti Loimalahden mukaan päihdekuntoutujat ovat potilaita. Kuntoutujat sairastavat päihderiippuvuutta. Kuntoutujat eivät ole asiakkaita, sillä asiakashan ”on aina oikeassa” ja päihdekuntoutuja ei ole aina oikeassa. Päihderiippuvuudesta ei voi koskaan parantua, mutta siitä voi aina toipua. Hoidossa kuntoutus ja toiminta perustuvat kansainvälisestä AA-toiminnasta (Alkoholics Anonymous) lähtöisin olevaan 12 askeleen toipumisohjelman ammatilliseen soveltamiseen.

Toipumoon voi tulla joko itsemaksavana, kunnan maksusitoumuksella, työterveyshuollon kautta sekä työnantajan tai lastensuojelun lähettämänä. Päihdehoito Toipumossa alkaa seitsemän vuorokauden arviointijaksolla, jonka aikana kartoitetaan potilaan tilanne. Arviointijaksoa seuraava peruskuntoutusjakso koostuu ryhmäterapiasta, yksilöterapiasta, erilaisista luennoista ja tehtävistä, toiminnallisista harjoitteista sekä tutustumiskäynneistä vertaisryhmiin. Jaksoon sisältyy aina myös läheisille suunnattu viikonloppu, jonka tavoitteena on löytää työkaluja tunteiden käsittelyyn, läheisriippuvuuden hoitoon sekä vahvistua oman elämän haltuunotossa. Peruskuntoutusjaksojen pituus ja määrä riippuu kunkin yksilöllisestä tarpeesta. Intervallijaksoille voi tulla vahvistamaan raittiuttaan tai minkä tahansa elämänkriisin kohdatessa.

Päihdeongelmaisen yhteydenotto hoitopaikkaan voi olla niin iso askel, että se jää tekemättä. Toipumoon voi lähettää nettisivujen kautta postia ensi aluksi nimettömänäkin, kaikkiin yhteydenottoihin suhtaudutaan ammatillisesti ja vakavasti. Toipumoon tullessa ei tarvitse stressata ylimääräistä julkisen liikenteen pelon vuoksi, tarvittaessa hoitojaksolle haetaan. Toipumoon voi tulla myös ennalta ehkäisevästi, esimerkiksi juhlapyhiksi. Viime vappuna Toipumossa oli 37 aikuista viettämässä toiminnallista ja raitista päivää.

Maksusitoumuksen saamisessa omalta asuinkunnaltaan on valitettavasti alueellista epätasa-arvoa. Toipumossa potilaina olevilla Aleksilla ja Kimmolla on tämän suhteen ollut hyvä tuuri, heidän kotikuntansa ovat suhtautuneet positiivisesti hoitojaksoihin. Kymmenen vuotta alkoholin kanssa lätrännyt Kimmo kotiutuu parin viikon päästä. Elämänsä pohjakosketuksen aikana hän oli kirjoittanut jäähyväiskirjeenkin, mutta nyt mielen täyttää kiitollisuus hengissä olemisesta. Siviilissä Kimmoa odottavat työ ja perhe.

Aleksi on käyttänyt päihteitä nuoresta asti, käyttäminen lisääntyi vuodesta 2013 alkaen. Päihteet ovat saaneet Aleksin sulkeutumaan oman henkisen muurinsa sisälle ja vuorokausirytmin sekaisin. Hoitojakson aikana Aleksi on avautunut ulospäin, päivärytmi on normalisoitunut ja ihmissuhteet läheisiin sekä ystäviin ovat selkeästi parantuneet. Hänen suunnitelmansa tulevaisuuden suhteen ovat selkeät, ja onneksi työtkin odottavat.

Molemmat miehet kertovat Toipumon pelastaneen heidän elämänsä. Omien päihdeongelmien rehellinen myöntäminen ja oman itsensä uudelleen löytäminen ovat olleet keskeistä päihteistä toipumisessa. Toipumossa molemmat kokevat saaneensa ensiarvoisen tärkeää vertaistukea pienessä ja tutuksi tulleessa porukassa. Ryhmässä on ollut helppoa puhua, kaikkihan ovat Toipumossa saman asian takia. Molemmat kertovat löytäneensä hoitojaksojen aikana päihteettömän elämän, itseluottamuksen ja elämänilon. Heille Toipumo on paras!

Teksti ja kuva: Kirsi Poikonen

Historian havinaa: Vuosi 1918 ja kieltolakiliitto

Kieltolain alussa raittiusaatteella oli laajaa kannatusta. Kieltolakiliitto perustettiin 26.10.1919. Sen tarkoituksena oli valvoa kieltolain noudattamista ja tehdä työtä raittiusasian edistämiseksi.

Kieltolain alussa raittiusaatteella oli laajaa kannatusta. Kieltolakiliitto perustettiin 26.10.1919. Sen tarkoituksena oli valvoa kieltolain noudattamista ja tehdä työtä raittiusasian edistämiseksi.

Kuva ja kuvateksti Työväen kuvalehdestä vuodelta 1926

Kieltolakiliitto oli kieltolain kannattajien perustama valtakunnallinen, raittiuslautakuntia tukeva yhdistys. Sen säännöt määrittelivät liiton tehtäväksi muun muassa seuraavaa:

”Liitto toimii tiedon levittämiseksi alkoholipitoisten aineiden nauttimisen turmiollisuudesta, silmämääränään kansan tapojen raitistuttaminen ja yleisen mielipiteen vakaannuttaminen kieltolain puolelle.”

Liiton sääntöihin suunniteltiin vuoden 1919 heinäkuun lopussa ilmestyneen Aamulehden mukaan vielä pykälää, jonka mukaan ”maamme kirjailijoiden ja taiteilijoiden olisi valmistettava tilaisuutta palvella Kieltolakiliiton tarkoituksia, tilaamalla heiltä teoksia, jotka tavalla tai toisella voivat edistää liiton päämääriä.” Kieltolakiasiaa ajoivat ehkä enemmänkin työväen urheilujärjestöt, jotka omassa työssään edistivät raittiusasiaa ja kehottivat jäseniään liittymään Kieltolakiliittoon.

Politiikka jakoi raittiusliikettä

Maalaisliiton ministeri Santeri Alkio oli Kieltolakiliiton ensimmäinen puheenjohtaja. Myöhemmin saman puolueen Kyösti Kallio jatkoi puheenjohtajana aina presidenttiyteensä saakka. Toiminnassa oli mukana Maalaisliiton, SDP:n sekä Kristillisen työväenpuolueen eduskuntaryhmien jäsenet, mm. kansanedustaja Miina Sillanpää ja professori Väinö Voionmaa. Kokoomuksen ja edistyspuolueen eduskuntaryhmät eivät liittyneet suoraan liiton jäseniksi, mutta heitäkin toiminnassa oli mukana, sillä osa osallistui siihen yksityishenkilöinä.

Raittiusalan keskusjärjestö, Kokoomusta lähellä ollut Raittiuden Ystävät ei kuulunut Kieltolakiliittoon, joka nojasi toiminnassaan ennen muuta sosialidemokraatteihin ja maalaisliittolaisiin.

Kieltolain vastustajat olivat taas monesti ruotsinkielisiä ja saivat tukea liike-elämältä. Raittiusasiakaan ei säästynyt poliittiselta kuohunnalta sisällissodan jälkeen.

Kun kieltolakia oli kestänyt lähes vuosikymmenen verran, alkoi lama. Taloudellisen tilanteen heikkeneminen asetti kieltolain tarkkaan puntariin. Kieltolaki oli vähentänyt juomista tuntuvasti, mutta kiellettyjä juomia myös käytettiin. Keväällä 1929 hallitus asettikin salakuljetuksen vastaisen komitean, jonka tehtävänä oli selvittää miksi salakuljetuksen torjunta ei onnistunut. Kieltolain julkinen arvostelu kuitenkin vilkastui vuoden 1929 syksyllä. Monet tunnetut henkilöt arvostelivat kieltolakia rajusti julkisuudessa.

Kieltolakiliikkeen kansainvälinen tausta

Myös suomalaisella kieltolakiliikkeellä oli kansainvälinen taustansa; etenkin tanskalaista raittiusliikettä pidettiin mallikelpoisena. Saksassa väkijuomakauppa oli tyrehtynyt jo pelkästään säästäväisyyssyistä, sillä maa ei ollut toipunut sodan aiheuttamasta tappiosta.

Varsinainen koetinkivi kansainväliselle raittiusliikkeelle oli Ranska. Kieltolaki-lehti kirjoitti vuonna 1927: ”Kuten tiedetään, on Ranska koittanut asettaa esteitä ja yleensä vaikeuttaa Skandinaavian maiden kieltolakipyrkimyksiä. Kieltolain kannattajat ovat kiinnittäneet huomiota tähän seikkaan ja mm. maailman Kieltolakiliitto on viimeksi maaliskuun 19 p:nä Pariisissa pidetyssä kokouksessa päättänyt kääntyä Kansojen liiton puoleen pyytäen sen turvaa niille maille, jotka haluavat alkoholikysymyksensä ratkaista oman etunsa mukaisesti.”

Sen sijaan maailman mahtavin kieltolakimaa oli Amerikan Yhdysvallat. Alkoholijuomien laittomaksi julistamisella oli siinä määrin vahva kannatus, että väkijuomakielto liitettiin jopa perustuslakiin, johon yleensä on vaikea saada mitään korjauksia eli lisäyksiä.

Kieltolain kaatuessa lailla oli yhä puoltajansa

Raittiusyhdistykset työskentelivät aktiivisesti kansanvalistustyössä alkoholittoman kulttuurin puolesta. Heidän kantansa oli, että viinan vapaan anniskelun sallimisen sijaan olisi ollut parempi panostaa pikemminkin salakuljetuksen torjuntaan.

Kieltolakiliiton roolia ajan päätöksenteossa kuvaa se, että kieltolain säätämistä seuraavan vuoden loppuun mennessä yhdistyksellä oli 500 000 jäsentä, mikä vastasi jopa kuudesosaa koko Suomen väkiluvusta. Vaikka erityisesti vuonna 1929 kieltolakia arvosteleva julkinen keskustelu vilkastui, Kieltolakiliitto painosti yhä kaikkia puolueita pitämään kieltolakikysymyksen puolueohjelmissa ja pysymään kieltolain kannalla. Vaikka muualla yhteiskunnassa alettiin epäillä kieltolain tarpeellisuutta, ei liiton toiminta muuttunut.

Teksti: Tuula Vuolle-Selki

REVERS-SUN RY

REVERS-SUN RY suomalaisvenäläinen raittiusyhdistys, Sammatti/Lohja Tavolantie 195, 09220 Sammatti https://www.revers-sun.fi/fi info@revers-sun.fi Puheenjohtaja ( kielet:Venäjä,Suomi ja Englanti ) Sergey Chechuga puh. … Jatka lukemista REVERS-SUN RY

Muokkaa sivua

REVERS-SUN RY

suomalaisvenäläinen raittiusyhdistys,
Sammatti/Lohja

Tavolantie 195, 09220 Sammatti

https://www.revers-sun.fi/fi

info@revers-sun.fi

Puheenjohtaja ( kielet:Venäjä,Suomi ja Englanti )
Sergey Chechuga
puh. +358440701826
volhv@revers-sun.fi

Työtä kansanterveyden puolesta

Arvoisa lukija, Vuoden alussa jouduimme toteamaan, miten maamme päättäjät Arkadianmäellä äänestivät limuviinat ja miedot viinit ruokakauppoihin. Saimme tuta, miten ”rahan valta” vaikuttaa politiikkaan…

raitis.fi-lehden numeron 2/2018 kansi

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 2/2018

Arvoisa lukija, Vuoden alussa jouduimme toteamaan, miten maamme päättäjät Arkadianmäellä äänestivät limuviinat ja miedot viinit ruokakauppoihin. Saimme tuta, miten ”rahan valta” vaikuttaa politiikkaan, kun pieni mutta vahva alkoholitoimijoiden joukko voitti lobbauksessa kansanterveyttä puoltavien asiantuntijoiden äänen. Ja jatkoa seurasi, kun Kokoomuksen puoluekokous hyväksyi Kokoomusnuorten esityksen Alkon monopolin purkamisesta.

Kysymyksessä on selvä poliittinen jatkumo, jonka tarkoituksena on edelleen vahvistaa alkoholitoimijoiden ja päivittäistavarakaupan taloudellista asemaa kansakunnan hyvinvoinnin kustannuksella.

Harvat suomalaiset tietävät, että Alkon monopolista luopuminen olisi kansan hyvinvoinnin kannalta vakava virhe. Alkossa yksinoikeudella myytyjen juomien vähittäismyynnin aloittaminen päivittäistavarakaupoissa johtaisi niiden myyntipisteiden lisääntymiseen tuhansilla ja sen myötä myynnin ja kulutuksen sekä samalla alkoholihaittojen merkittävään lisääntymiseen. Lisäksi menetettäisiin valtiovallan merkittävät mahdollisuudet säädellä alkoholin kulutusta.

Helposti unohdetaan, että alkoholin liikakäyttö, jota jossain vaiheessa kutsutaan alkoholismiksi, on sairaus, jonka voittamiseen tarvitaan muutakin kuin yksilöä itseään. THL:n Juomatapatutkimuksen perusteella Suomessa arvioidaan olevan 500 000 – 600 000 alkoholin riskikäyttäjää. Siksi tarvitaan valtiovallan lainsäädännöllisiä toimia sairauden aiheuttajan saatavuuden vähentämiseksi, hinnan pitämiseksi sopivalla kulutusta hillitsevällä, mutta ei matkustajatuontia liikaa lisäävällä tasolla.

Lisäksi tarvitaan varsinkin lapsiin ja nuoriin kohdistuvan alkoholimainonnan merkittävää rajoittamista. Tarvitaan myös mm. nopeasti käytettävissä olevia sairauden hoito- ja vieroituspaikkoja sitä haluaville ja hyvin järjestettyä vertaistukea.

Terveiden päihteettömien elämäntapojen esiin tuomiseksi on siis tehtävä entistä enemmän työtä. Ilonani onkin mainita Raittiuden Ystävien Saisinko puheenvuoron -tilaisuudet, joita järjestetään ympäri Suomea vuoden aikana. Ensimmäisessä tilaisuudessa 5.4. Salossa noin 70 osallistujaa kuulivat esityksen alkoholin ja syövän yhteydestä sekä tilannekatsauksen huumeista Salon seudulla. Tämä esitys avasi varmasti monien silmiä.

Nuorten terveystapatutkimuksessa on seurattu valtakunnallisin kyselyin 12–18-vuotiaiden nuorten terveystottumuksia vertailukelpoisin menetelmin joka toinen vuosi vuodesta 1977. Raittiiden osuuden lisääntyminen pysähtyi vuosien 2015 ja 2017 välillä. Samoin pysähtyi alkoholin käytön ja humalajuomisen pitkään jatkunut väheneminen. Alkoholin käyttö oli kuitenkin edelleen hieman harvinaisempaa kuin neljä vuotta aikaisemmin. Useimmiten alkoholin ostaa nuorille yhä joku muu. Limuviinat ja alkoholijäätelö tuskin auttavat tässä suotuisaan suuntaan.

Tästä numerosta löytyy muun muassa Lea Ansamaan mielenkiintoinen ajatusleikki ”Mielikuvitusmatka päihteettömään kuukauteen”. Kun siihen linkitetään 100-vuotiaan kunniajäsenemme professori Ilmari Koppisen mukaelma Martin Luther Kingin unelmasta: ”Meillä on unelma, että ihmiskunnan lapset saavat tulevaisuudessa syntyä ja kasvaa lähimmäisenrakkautta ja terveyttä korostavissa perheissä, ja että kaikki alkoholi- ja huumemyrkkykauppiaat ovat muuttuneet terveellisten ja elämää tukevien hyödykkeiden kauppiaiksi”, voinemme todeta, että päämäärä ainakin on tiedossa.

Martti Vastamäki
puheenjohtaja
Raittiuden Ystävät ry

Kirjailija ryhtyi malli-isäksi

Juha Vuorinen teki elämänmuutoksen, johon osana liittyi alkoholista luopuminen. Jos hän olisi arvannut kuinka helppoa muutos oli toteuttaa ja mitä siitä seuraisi, päätös olisi tehty jo paljon aikaisemmin.

Juha Vuorinen teki elämänmuutoksen, johon osana liittyi alkoholista luopuminen. Jos hän olisi arvannut kuinka helppoa muutos oli toteuttaa ja mitä siitä seuraisi, päätös olisi tehty jo paljon aikaisemmin.

Kun kirjailija Juha Vuorinen muutti perheineen Espanjaan, yhtenä syynä oli halu vaihtaa elämäntyyliä.

Tammikuussa alkoi Juha Vuorisen yhdestoista vuosi ilman alkoholia. Kirjailija tunnetaan muun muassa Juoppohullun päiväkirja -kirjasarjastaan ja saman nimisestä elokuvastaan. Maallikko voisikin äkkiseltään kuvitella, että hänellä on tavalla tai toisella vahva henkilökohtainen suhde alkoholiin. Näin ei kuitenkaan ole. Päätökseen lopettaa ei liity erityistä historiaa tai aatteen paloa.

– Olen yrittänyt itsekin miettiä, oliko lopettamispäätökseni takana vain yksi asia vai rypäle asioita, jotka saivat innostumaan vain alkoholittomista mehuista. Yksi suurimmista syyllisistä nykyiseen onnellisuuteeni oli oma perheeni, mutta tavallaan peilin kautta.

Juha Vuorinen halusi olla sellainen isä, jollaisen olisi halunnut itselleen ja alkoi sitten elää tämän mielikuvan mukaan.

– Minun malli-isäni ei esimerkiksi käytä lainkaan alkoholia, joten se putosi ensimmäisenä pois. Toinen syy oli kyllästyminen elämään, joka ei tuonut mukanaan kuin ainoastaan harmeja ja terveydellisiä riskejä. Se, miksi se tapahtui niin nopeasti ja kivuttomasti on mietityttänyt itseänikin.

– Ehkä se viimeinen pisara oli siinä, että näin vaimossani luovuttamisen merkkejä. En usko, että hän olisi lähtenyt liitostamme, vaan paljon kamalampaa oli nähdä, että hän oli luovuttamassa uskonsa minuun ja mahdollisuuteen, että alkoholi olisi poissa elämästämme, koska se ei siihen minun tavallani käytettynä olisi ikinä tullut sopimaan.
Kirjailija kertoo käyttäneensä alkoholia ”kuuriluontoisesti”.

– Vedin muutaman päivän putken ja sitten olin monta kuukautta nokka raikkaana. Harrastin siis myös silloin paljon liikuntaa, mikä on ehkä ollut myös pelastus, ettei dokaaminen ehtinyt aiheuttaa minulle fyysisiä vammoja, koska olin kuitenkin hyvässä fyysisessä kunnossa. Tosin nyt kymmenen vuotta vanhempana olen paljon paremmassa kunnossa kuin tuolloin, kaikilla elämän osa-alueilla.

– Jos olisin tiennyt, miten paljon elämäni muuttuu, kun otan vastuun elämästäni, enkä enää sinkoile erilaisten viettien perässä, olisin muuttanut sen aiemmin, Vuorinen sanoo.

Mitä Vuorinen sanoisi tänään aikaisemmalle, vielä alkoholia käyttäneelle minälleen.

– Lakkaa pelkäämästä, että sinussa on jokin alkoholistigeeni, ja että tuo ryyppääminen on tatuoitu sinuun. Olet vapaa kuin taivaan lintu päättämään omasta elämästäsi ja sen myötä myös onnellisuudestasi, Vuorinen vastaa.

Raittiina viinimaassa

Vuorisen perhe muutti kesällä 2013 ensin kahdeksi vuodeksi Maltalle ja sieltä Espanjaan, jossa he asuvat nyt kolmatta vuotta.

– Itse asiassa en ole joutunut selittelemään raittiutta Espanjassa, mutta Suomessa aiemmin hyvinkin paljon. Asun alueella, jossa asuu pääasiassa paikallisia, joten täällä ei juurikaan näe juoppoja. Jos niitä on, niin ne ovat ulkomaalaisia. Brittejä ja valitettavasti myös paljon suomalaisia.

– Surkeinta on nähdä sellaisia suomalaisia, jotka alkoholisoituvat vasta muuttaessaan suomalaisten suosimiin lähiöihin, joissa alkoholia on tarjolla joka paikassa, koko ajan, ja puoli-ilmaiseksi. Minua nämä edut eivät ole saaneet edes harkitsemaan helvetin palauttamista elämääni, vaikka se huokeammalla tulisikin.

– Vaimollani ei ole koskaan ollut ongelmia alkoholin kanssa, mutta kannustaakseen minua ja ollakseen esikuvana hän jätti sen vähänkin alkoholin elämästään jo vuosia ennen minua. Nyt ajateltuna siinä on jotain, jossa voidaan puhua täydellisen pyyteettömästä rakkauden ja tuen osoittamisesta.

Mikä ylipäänsä on läheisen mahdollisuus vaikuttaa, kun toinen käyttää liikaa alkoholia?

– Tätä on julmaa sanoa, mutta jos läheinen haluaa oikeasti auttaa juovaa, hänen pitää mittauttaa, mikä juovalle on tärkeintä. Juominen vai lapset, puoliso tai läheiset. Siis suomeksi sanottuna jättää juova oman onnettomuutensa nojaan. Ihminen tekee päivässä jopa
35 000 valintaa. Tuo on vain yksi muiden joukossa. Minä valitsin perhe-elämän.

Tuotteliasta elämää

Syynä Espanjaan muuttamiseen oli ensisijaisesti lasten kielitaitoja kartuttaminen, mutta päätökseen vaikutti myös halu tehdä elämänmuutos.
– Lapset ovat käyneet nyt viisi vuotta kansainvälisiä kouluja ja puhuvat paremmin englantia kuin suomea, valitettavasti. Hiljalleen myös espanjan kieli on alkanut imeytyä perheeseeni, Vuorinen kertoo.

– Toinen syy [muuttoon] oli irtiotto Suomesta. Tein ison elämänmuutoksen 2008, rakensimme talon 2010, tuotin ensimmäisen elokuvani 2011 ja siinä samassa rytäkässä saattohoidin äitini seuraavalle etapille, tehtailin kirjoja ja radiosarjoja, joten kevättalvella 2013 tajusin, että nyt jos koskaan on aika puhaltaa peli poikki tai joku muu puhaltaa sen. Olemme edelleen reissulla, jonka piti kestää vuoden, maksimissaan kaksi.

– Kesällä 2018 tulee kymmenes ja näillä näkymin viimeinen hyväntekeväisyyspokkarini Buenos días kirvesvartta, joka on siitä erityinen kirja, että sillä juhlistetaan 100 vuotta täyttävää sotilaskotitoimintaa. Lahjoitan yhdessä Veikkauksen ja Sanoman kanssa jokaiselle vuonna 2018 palvelukseen astuvalle varusmiehelle tuon kirjan.

– Olen tehnyt myös ison päätöksen, eli pannen pitkään jatkuneen kolumnistin urani ainakin toistaiseksi telakalle, koska halusin vapauttaa aikaa romaanin kirjoittamiseen. Seuraava varsinainen romaanini on mustaa huumoria sisältävä dekkari nimeltään Kuka viritti Ansan? Se on viides osa DikDek-sarjaani ja toivon mukaan ilmestyy keväällä 2019.
Entä puhuuko Vuorinen itsestään raittiina, absolutistina vai mitä ilmaisua hän käyttää?

– Sanon, etten käytä alkoholia. Minulla on raitistuneita ystäviä, jotka mielellään käyttävät jompaakumpaa tai raitistunut alkoholisti -nimikettä. Olen ehkä vain yksinkertainen, mutta osaan ainoastaan olla heidän puolestaan onnellinen, jos he ovat onnellisia uudessa elämässään. Kutsuvatpa sitten itseään miksi tahansa, kirjailija summaa.