Kaikki kirjoittajan raitisadmin artikkelit

No Smoking Cafe

Päihteetöntä tekemistä ja yhdessäoloa nuorille silloin, kun vaihtoehto voisi olla ajautua päihteiden käyttöön.  Vantaan koivukylässä sijaitseva No Smoking Cafe -toimitila tarjoaa … Jatka lukemista No Smoking Cafe

Päihteetöntä tekemistä ja yhdessäoloa nuorille silloin, kun vaihtoehto voisi olla ajautua päihteiden käyttöön. 

Vantaan koivukylässä sijaitseva No Smoking Cafe -toimitila tarjoaa mielekästä tekemistä 12-18-vuotiaille nuorille. Toimintaa on perjantai ja lauantai-iltaisin, mutta myös muina päivinä. Järjestämme peli-iltoja, katsomme elokuvia, pidämme erilaisia teemailtoja, keskustelemme päihdeasioista ja ihan vaan vietämme aikaa yhdessä.

No Smoking Cafe on osa Raittiuden Ystävät ry:n PäihteetönPää-toimintaa ja toimintamallia ollaan tulevaisuudessa laajentamassa myös muualle Suomeen. Vantaan Koivukylä on valittu ensimmäiseksi toimipisteeksi, koska alue on tunnettu nuorten poikkeuksellisen yleisestä ja varhaisesta päihteiden käytöstä.

Katso myös: www.paihteetonpaa.fi

Kohti eriarvoistumista

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 2/2017 Alkoholi on tällä hetkellä vakavin yksittäinen terveyden ja hyvinvoinnin uhkatekijä Suomessa. Eikä Suomi ole tässä suhteessa poikkeus. … Jatka lukemista Kohti eriarvoistumista

raitis.fi-lehden numero 2/2017
raitis.fi-lehden numero 2/2017

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 2/2017

Alkoholi on tällä hetkellä vakavin yksittäinen terveyden ja hyvinvoinnin uhkatekijä Suomessa. Eikä Suomi ole tässä suhteessa poikkeus. Maailmanlaajuisestikin alkoholinkäytön terveyshaitat ylittävät työikäisessä väestössä esimerkiksi tupakoinnin ja liikalihavuuden aiheuttamat haitat.

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmaan on kirjattu kymmenen vuoden tavoitteeksi hyvinvoinnin ja terveyden osalta, että suomalaiset voisivat paremmin ja kokisivat pärjäävänsä erilaisissa elämäntilanteissa. Ristiriitaista on, että hallitus on kuitenkin sallimassa vahvempien (5.5 %) oluiden, lonkeroiden, limuviinojen ja siiderien myynnin ruokakaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Alkoholijäätelöitäkin saattaa tulla tarjolle.

Muutokset ovat osa alkoholilainsäädännön kokonaisuudistusta. Hallitus on kertonut tavoitteekseen purkaa normeja, vähentää alkoholihaittoja ja kohentaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Vahvempien juomien parempi saatavuus lisää tutkitusti alkoholin käyttöä ja alkoholihaittoja. Terveysalojen asiantuntijat tyrmäävät uudistuksen viitaten siitä seuraaviin merkittävästi kasvaviin terveyshaittoihin.

THL laskee uudistuksen lisäävän vuosittaisia alkoholihaittoja 400 miljoonalla eurolla. Tämä tarkoittaa lisää sairaalahoitojaksoja, alkoholisairauksia ja -kuolemia sekä ennenaikaisia työurien katkeamisia.

Suomalaisten elinajanodote on vuosikymmenien kuluessa pidentynyt useilla vuosilla. Erot eri yhteiskunnallisessa asemassa olevien välillä ovat kuitenkin merkittäviä. Suomalainen 35-vuotias mies, joka kuuluu alimpaan tulokvintiiliin eli viidennekseen, kuolee keskimäärin peräti 12,6 vuotta aiemmin kuin ylimmän tuloviidenneksen mies. Tästä erosta 35 % johtuu alkoholista ja 25 % tupakasta.

Vielä viime vuosikymmenellä alkoholin käyttö lisääntyi ja samalla myös erot eri ryhmien elinajanodotteessa repesivät suuremmiksi. Sittemmin, juomisen käännyttyä lievään laskuun THL ilmoitti, että elinajanodote-erojen kasvu on pysähtynyt. Hallituksen alkoholipolitiikka on kuitenkin kääntämässä alkoholin kulutuksen jälleen nousuun. Samalla kasvaa eriarvoisuus ja erot eri ihmisryhmien elinajanodotteessa. Hallituksen tavoitteena on parantaa alkoholielinkeinon toimintaedellytyksiä kansanterveyden kustannuksella.

Eduskunnassa asiasta päättävät ovat vahvasti erimielisiä esitetyn lain useimmista alkoholielinkeinoa tukevista kohdista. Myös hallituspuolueiden sisällä on asiasta ristivetoa. Ministeri Rehula esim. tuskin suostuu esittelemään lakia, jossa hänen terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta ja alan asiantuntijoiden tutkittua tietoa hyväksikäyttäen valmistelemansa teksti on vesitetty niin pahasti kuin nyt lakiesityksestä näkyy.

Hallituspuolueiden useat kansanedustajat ovat myös kirjallisesti ilmoittaneet vastustavansa lakia, joka varmuudella lisää alkoholin kulutusta merkittävästi ja aiheuttaa lisää kansakunnan pahoinvointia. On ollut myös vaatimuksia siitä, että edustajat saisivat alkoholilaista äänestettäessä äänestää oman vakaumuksensa mukaan eikä ryhmän päätöksen mukaan.

Suomalaisten terveyden, hyvinvoinnin ja päihteettömyyden puolesta toimivilla järjestöillä ja yksityishenkilöillä on nyt viimeinen mahdollisuus vaikuttaa tämän tällä hetkellä missiomme kannalta erittäin epäonnistuneen lakiesityksen oleellisen muuttamisen tai hylkäämisen suuntaan. Nopein tapa vaikuttamiseen on nyt suora yhteydenotto päättäjiin eli kansanedustajiin. Oma järjestömme on tässä kampanjassa täysin rinnoin mukana.

Kaunista ja rentouttavaa kesäaikaa kaikille lukijoille toivottaen

Martti Vastamäki
Raittiuden Ystävät ry:n
puheenjohtaja

 

Onko nykyinen alkoholilaki holhoava? – Tässä syyt miksi

Miksi alkoholilainsäädännöllä rajoitetaan myös niitä, jotka eivät koe olevansa alkoholin ongelmakäyttäjiä?

Vieraskynätekstissä järjestöjohtaja perkaa miksi alkoholilainsäädännöllä rajoitetaan myös niitä, jotka eivät koe olevansa alkoholin ongelmakäyttäjiä.

Saimme lukea Ylen uutisesta 25.4.2017 seitsemästä teoriasta, miksi nuoriso juo vähemmän ja viisaammin kuin ennen. Hienoa, että asia saa huomioita, joskin trendi on ollut näkyvissä jo jonkin aikaa – kehityssuunta, jonka mielellämme näkisimme jatkuvan.

Alkoholin käytöstä puhuttaessa oleellista on seurata kokonaiskulutusta. Yksilön juomistavoilla ei ole isossa kuvassa niinkään merkitystä. Nuorison juomatapoja seuratessa esiin astuvat samat tekijät, jotka ohjaavat tutkitusti tehokkaimmin myös aikuisten juomista: hinta, saatavuus ja markkinointi.

Alkoholilain kokonaisuudistus, jonka tavoitteena on vähentää turhaa byrokratiaa, ennättänee eduskunnan käsittelyyn vielä ennen kesää. Hallituksen esitys sisältää sinällään viisasta normipurkua, mutta myös toimenpiteitä, jotka olisivat suorastaan kuolinisku nuorison juomatapojen positiiviselle kehitykselle. Esitys sisältää myös toimenpiteitä, jotka kääntäisivät vuodesta 2008 saakka jatkuneen alkoholin kulutuksen laskun jälleen nousuun.

Keskustelusta toiseen aina yksi ja sama perustelu nousee esiin. Miksi alkoholilainsäädännöllä kajotaan hintaan ja saatavuuteen niin, että sillä on vaikutuksia myös niille, joilla ei ole alkoholiongelmia? Ja samaan hengenvetoon viitataan alkoholikulttuurin muuttamisen tarpeeseen.

Ensinnäkin näen, että alkoholihaitat ja niistä johtuvat kustannukset ovat aina kaikkien ongelma. Vai voiko joku käsi sydämellä väittää, että yli viiden miljardin euron nettokustannukset vuositasolla olisivat vain ”joidenkin ongelma”? Se tekee reilu 1000 euroa jokaista suomalaista kohti. Summalla kuittaisi esimerkiksi Suomen valtion budjetin alijäämän.

Toiseksi. Jos alkoholikulttuuria halutaan muuttaa, on se mahdollista vain ja ainoastaan pitkäjänteisillä päätöksillä. Avain onnistumiseen on siinäkin tapauksessa juuri edellä mainitut nuoret ja heidän tapansa juoda vähemmän ja viisaammin kuin vanhempansa. Tätä perintöä on syytä vaalia millä keinolla hyvänsä niin, että tämä positiivinen kehitys jatkuu. Siksi onkin paradoksaalista, että juuri kaikista innokkaimpien liberalisoinnin puolestapuhujien tulisi pitää kiinni Suomen aktiivisesta ja toimivasta alkoholipolitiikasta. Epäonnistuneiden päätösten korjaaminen vie vuosikausia.

Kolmanneksi. Alkoholilla on se erityisominaisuus, että se aiheuttaa vahinkoa ja kärsimystä myös heille, jotka eivät sitä itse käytä. Jokainen suomalainen tuntee jonkun, jonka perheessä on alkoholiongelma. Jo nämä seikat riittäisivät perusteiksi sääntelyyn. Merkille pantavaa on, että sääntely kohdistuu alkoholituotteiden myyntiin, ei kulutukseen.

Alkoholikulttuurista myös muutama sana. Ei ole olemassa universaalia alkoholikulttuuria. Jokaisessa maassa on omat haasteensa, jotka on hoidettava kansallisella lainsäädännöllä. Usein viitataan ”eurooppalaiseen alkoholikulttuuriin” kuin avaimena onneen. Fakta kuitenkin on, että globaali trendi on rajoitusten lisääminen. WHO:n 194 jäsenmaasta 180:ssa on alkoholin myynnin ja kulutuksen rajoituksia.

Ranskassa kaikki alkoholin mainonta on kiellettyä ja he ovat onnistuneet puolittamaan kokonaiskulutuksensa. Italiassa vallitsee erittäin voimakas sosiaalinen kontrolli, jossa päihdehakuisuus tuomitaan. Tämä yhdistettynä kansallisiin toimenpiteisiin on johtanut alkoholikulutuksen vähenemiseen 20 litrasta seitsemään litraan per capita noin 40 vuodessa.

Viimeistään nyt on aika lopettaa päihdehakuisen alkoholikulttuurimme glorifiointi, tehdä päihtymyksestä sosiaalisesti hyväksymätöntä ja nostaa esille niitä asioita, joiden vuoksi nuorisomme juo yhä vähemmän!

Kirjoittaja on Nykterhetsförbundet Hälsa och Trafik rf:n toiminnanjohtaja Joonas Turtonen.

Tutkittua tietoa: Alkoholi ei sovi stressin lieventämiseen

Illalla otettu alkoholi häiritsee merkittävästi yöunta ja heikentää stressistä palautumista. Vaikutus näkyy toisesta alkoholiannoksesta alkaen.

Illalla otettu alkoholi häiritsee merkittävästi yöunta ja heikentää stressistä palautumista. Vaikutus näkyy toisesta alkoholiannoksesta alkaen.

Enemmän alkoholia, heikompi yöpalautuminen.

– Alkoholi on suurin yksittäinen stressistä palautumisen pilaaja. Laajan aineistomme pohjalta on selvää, että alkoholia ei voi suositella palautumiskeinona fysiologisesti katsottuna, toteaa Firstbeat Technologies Oy:n asiantuntija Jaakko Kotisaari.

Palautuminen tarkoittaa tässä sitä, että kehon aktiivisuustaso on laskenut, eikä keho ole sisäisten ja ulkoisten stressitekijöiden vaikutuksen alaisena.

Firstbeat on kansainvälinen hyvinvoinnin, huippu-urheilun ja kuluttajatuotteiden parissa toimiva yritys, joka on kehittänyt edistyksellisen sydämen mittaukseen perustuvan menetelmän kehon toimintojen analysointiin. Menetelmän avulla voidaan kartoittaa ja kehittää ihmisen hyvinvointia ja suorituskykyä. Se tuottaa henkilökohtaista ja tarkkaa tietoa esimerkiksi liikunnan vaikuttavuudesta, stressin hallinnasta ja levon palauttavista vaikutuksista.

Puolet palautumisesta pois

Hyvä yöunen aikainen palautuminen on ratkaiseva tekijä stressinhallinnan kannalta. Unen määrä ja laatu ovat erityisen tärkeitä palautumisen kannalta silloin, kun elämässä on paljon kuormittavia tekijöitä. Moni juo pari lasillista alkoholia nukahtamislääkkeenä illalla, mutta vaikutus on useimmiten päinvastainen kuin tavoite.

– Alkoholin vaikutuksesta nukahtaminen tapahtuu nopeasti, mutta alkoholin palamisen vuoksi kehoon jää edelleen jonkin verran vireystila päälle, eli syke pysyy koholla. Lisäksi alkoholi on synteettinen myrkky, joka käynnistää elimistön puolustusmekanismit, Kotisaari sanoo.

Kun Jaakko Kotisaari mittaa alkoholin vaikutusta unen laatuun ja toipumiseen, tulos saadaan täsmällisinä numeroarvoina.
Kun Jaakko Kotisaari mittaa alkoholin vaikutusta unen laatuun ja toipumiseen, tulos saadaan täsmällisinä numeroarvoina.

Kahdesta alkoholiannoksesta eteenpäin vaikutus alkaa näkyä ja rasituksesta palautuminen alkaa heikentyä. Korrelaatio palautumisen viivästymiseen on hyvin suora ja selvä: alkoholi hidastaa palautumista ja ennen kaikkea viivästyttää palautumisen alkua unen aikana.

– Alkoholin vaikutuksesta syke nousee ja sykevaihtelu pienenee. Vaikutukset ovat voimakkaimmillaan unen ensimmäisten tuntien aikana. Alkoholin vaikutuksesta syvän unen vaihe syvenee, ja tämä vaikutus syvenee mitä enemmän alkoholia juo. Valitettavasti samaan aikaan alkoholi siirtää ja lyhentää REM-unen jaksoja, millä on todettu olevan negatiivisia yhteyksiä muun muassa muistiin, keskittymiseen sekä motoriseen toimintaan, Kotisaari kertoo.

Mikäli juodun alkoholin määrä on yksi gramma painokiloa kohden, laskee palautumisaika unen ensimmäisen kolmen tunnin ajalta keskimäärin 48 prosenttia selvään yöhön verrattuna. Illalla juotu runsas alkoholi siis lähes puolittaa yöunen palauttavan vaikutuksen.

– Mittauksissamme noin kolme prosenttia tutkituista oli sellaisia, että heillä ei tapahtunut palautumista yön aikana lainkaan. Jos otettaisiin mukaan vain yöt, joita ennen on nautittu alkoholia, olisi prosentti varmasti paljon suurempi. Voidaan vain miettiä, paljonko aamulla on liikenteessä kuskeja, jotka eivät ole palautuneet lainkaan yöunen aikana

Alkoholin käyttö on myös palautumisen kannalta noidankehä. Se ylläpitää ja pahentaa stressaantuneen väsymystä ja lisää näin stressiä.

– Valmiiksi kovin kuormittunut elimistö ottaa helposti alkoholista vain lisää kierroksia päälle, Kotisaari toteaa.

Firstbeatin yli 200 000 mittauksen aineistosta löytyy myös muutama poikkeus, joilla unen palauttavaa vaikutusta alkoholin ei havaittu vähentävän.

– Heillä voi olla taustalla joku sairauden aiheuttama kipu, jota alkoholi lieventää ja näin unen laatu paranee. Kyseessä voi myös olla jonkinlainen geneettinen poikkeama, Kotisaari sanoo.

Sykevälivaihtelun mittaus tutkimusvälineenä

Firstbeatin tutkimusaineisto perustuu yli 20 vuoden tutkimustyöhön ja mitattuun dataan. Yrityksen kehittämillä menetelmillä on tehty yli 200 000 sydämen sykevaihteluun pohjautuvaa mittausta normaalissa arkielämässä. Sykevaihtelun määrä kasvaa palautumisen ja rentoutumisen aikana, ja laskee, kun kehomme kuormittuu, esimerkiksi stressin myötä.

Firstbeatin Hyvinvointianalyysin mittausjakso on yleensä kolmen vuorokauden mittainen. Tutkimushenkilöt pitävät päiväkirjaa tekemisistään, sairauksistaan ja myös siitä, paljonko he käyttävät alkoholia. Samanaikaisesti heidän sydämensä sykevälivaihtelua mitataan ympärivuorokautisesti Firstbeatin tutkimusmittarilla.

– Aineistomme perustuu suurelta osin asiakkaiden itse kirjaamiin alkoholinkulutusmääriin. On varmaan syytä huomioida, että monilla ihmisillä on taipumusta aliarvioida kuluttamansa alkoholin määrää. Tutkimusmateriaalissa käytämme annosvasteen määränä sitä määrää alkoholia, jonka ihmiset ovat itse kirjanneet, Kotisaari sanoo.

Firstbeatin analytiikan perustana on yksilöllinen digitaalinen malli fysiologiasta. Se on rakennettu henkilön mitatun autonomisen hermoston toimintaa kuvaavan sykevaihtelun perusteella. Mittaamisessa on hyödynnetty edistyneitä matemaattisia ja signaalinkäsittelyn menetelmiä.

Syketiedon pohjalta Firstbeatin analytiikka luo ihmiskehosta digitaalisen mallin, joka kuvaa tärkeimpiä fysiologisia toimintoja, kuten hapen- ja energiankulutusta, harjoituksen jälkeistä lisääntynyttä hapenkulutusta (EPOC) sekä stressi- ja palautumisreaktioita.

Teksti: Jari Peltoranta  Kuvat: Firstbeat Technologies Oy

 

Mystinen luomisprosessi

Suomalaisitalialaisesta monilahjakkuudesta Manuela Boscosta on moneksi aina huippu-urheilusta erilaisiin taiteen muotoihin. Naisen luovuuden ytimessä on flow-tila eli syvä tekeillä olevaan asiaan uppoutuminen.

Suomalaisitalialaisesta monilahjakkuudesta Manuela Boscosta on moneksi aina huippu-urheilusta erilaisiin taiteen muotoihin. Naisen luovuuden ytimessä on flow-tila eli syvä tekeillä olevaan asiaan uppoutuminen.

Manuela Bosco kertoo työpajallaan mitä hänen mielestää on flow-tila ja miten hän on sen kokenut.
Manuela Bosco kertoo työpajallaan mitä hänen mielestää on flow-tila ja miten hän on sen kokenut.

Helsingin Viiskulmasta saa hakea suuntaa Manuela Boscon studiolle kuljettaessa. Tarkk´ampujankadulla sisäpihalla hyllyä piristää pieni My Little Pony. Punaista itämaista mattoa koristaa maali. Ei ole epäilystäkään mitä täällä tehdään. Tämä on luovan työn tyyssija.

– Maalaan aika pitkälle pastellia ja kontrastina hillitylle ärhäkämpää pinkkiä ja sen eri sävyjä. Kyllä, vaaleanpunainen on hallitseva värini, studion oven avannut Manuela Bosco nauraa.

Kaikkea ei tarvitse osata selittää. Bosco on vähintään yhtä kaunis kuin teoksensa. Hän maalaa abstraktia taidetta. On bambeja ja voimaeläimiä. Sielunkuvia.

Bosco tunnetaan näyttelijanä, puhujana, äitinä, entisenä huippujuoksijana, kirjailijana ja kuvataiteilijana. Miten tämä kaikki multitasking on mahdollista?

Tietenkään kaikkea ei voi, eikä tarvitse tehdä samaan aikaan, mutta Bosco on flow-tilan mestari. Hän on tehnyt aiheesta jopa lopputyön yliopistoon. Taiteilija löytää flown yhtälailla urheilusuorituksesta, kuin näyttelijän tai kuvataitelijan työhön uppoutumisesta. Ympäristö unohtuu ja huomio on täysin käsillä olevassa asiassa.

– Tärkeintä on että menet tilaan, jossa rationaalinen aikakäsitys hukkuu täydellisesti pois. Olet jotenkin läsnä. Teet asiaa konkreettisesti, mutta se tapahtuu sun kautta. Semmoinen fiilis, että todistat sitä mutta samaan aikaan teet. Pystyt olemaan siinä ylhäällä, mutta silti olet täysin siinä sisällä. Olet siinä kokemassa.

Niin metsä vastaa…

Manuela Bosco on aikamoinen rakettispagettipaketti! Italian ja Suomen välillä sukkuloinut huippu-urheilijaperheen taiteilijatytär osaa kertoa läsnäolon ytimekkyydestä, kuin lentäjä taivaansinestä. Bosco tarkoittaa metsää ja Manu, kuten kaverit häntä kutsuvat ei arkaile sanoa, että rakastaa metsää. Puiden lomassa hän kokee voimakkaasti pyhyyden läsnäolon. Nomen est Omen. Luonto; järvet, meri, ja metsät ovat elintärkeitä ja pyhiä.

Boscon maalaukset ovat pääosin riemukkaan abstraktia värien leikkiä, mutta mukaan mahtuu myös esittävää kuvaa.
Boscon maalaukset ovat pääosin riemukkaan abstraktia värien leikkiä, mutta mukaan mahtuu myös esittävää kuvaa.

Luonnossa ihminen usein kokee olevansa yhtä kaikkeudessa, mutta flowssa se saumattoman yhteyden tunne kiteytyy entisestään.

– Esityksen tai kilpailusuorituksen pitää tulla selkäytimestä. On osattava itse mennä sivuun, taiteilija kuvailee.

Tällä hän viittaa siihen, että vaikka asiaa on itse tekemässä, on sitä kuitenkin flown hetkellä samalla kuin sivusta seuraamassa. Hän jatkaa ateljeen leposohvalla istuen:

– Tietty pohjavire on siinä niin voimakas, semmoinen täydellisen tyytyväisyyden, ilon ja saman aikaisesti rauhan kombinaatio. Silti se voi olla villiä ja vahvaa! Jotenkin niin pulppuavaa iloa.

Manuela Boscon näyttävällä maalauksella "Talven Jälkeen" on leveyttä yksi metri. (Akryyliväri kankaalle.) Klikkaa kuvaa katsoaksesi tarkemmin.
Manuela Boscon näyttävällä maalauksella ”Talven Jälkeen” on leveyttä yksi metri. (Akryyliväri kankaalle.) Klikkaa kuvaa katsoaksesi tarkemmin.

Kun asioiden antaa tapahtua ilman mielen analyyseja, silloin menee tutkitusti info perille soluihin asti.

– Mitä silloin aivoissa juuri tapahtuu? Tutkitun tiedon mukaan ajattelun väliintulo suoritukseen sabotoi useimmiten mahdollisia huippusuorituksia. Sen, mitä tapahtuu pitää antaa virrata, mitä sieltä tuleekaan. Mitä sisältä kumpuava ikinä onkaan. Ne jutut on paitsi potentiaalisia myös potenssiin tuhat, se (flow) on niin voimakas asia.

Kaikki tiet vievät Roomaan

Urheilu-uran jälkeen Bosco päätyi opiskelemaan Accademia Europea di Arte Drammatican yliopistoon ja paitsi kasvoi ihmisenä, myös vietti vapauttavia vuosia Roomassa. Vapauttavalta Italia tuntui kenties myös siksi, että Suomessa Bosco oli pahimmillaan kokenut vimmaa kontrolloida, rajoittaa ja kritisoida.

Räiskyvien maalien värjäämät tennarit heiluvat, kun Bosco vaihtaa polvea toisen päälle, ja kertoo kuinka me ihmiset olemme liikaa lokeroiden sisällä. Pitäisi siis vain luottaa enemmän elämään. Jos ei ole luottamusta, että elämä kantaa ja vie, on tekemissä pahimman kanssa, nimittäin pelon.

Manuela Boscon mielestä pahinta on pelko ja epävarmuus.
Manuela Boscon mielestä pahinta on pelko ja epävarmuus.

– Pahinta on epävarmuus. Kaikkea pitää Suomessa pelätä. Pelkotilat vaikuttavat hirveästi ihmisen suorituksiin. Sitä on tutkittu paljon. Jännitystä ja yksinäisyyden tunnetta kilpailutilanteissa. Pelko voi alkaa hallita, ellet ole treenannut sitä. Emotionaalinen vakaus vaikuttaa paljon. Eri tunteilla on ihan eri vibat, taiteilija kuvaa.

Entinen aitajuoksija tietää, että jos epävarmuus dominoi, ei pysty juoksemaan yhtä nopeasti. Selkäytimestä tuleva tieto ei toimi kuten sen pitäisi.

Sama pätee ihmissuhteissa, jos turvallinen olo puuttuu. Pelko johtaa ajatukset kehään, josta on vaikea päästä pois! Urheilussa esimerkiksi rentoudessa ja hyvässä joukkuehengessä ovat ruotsalaiset perinteisesti olleet suomalaisia etevämpiä. Kun pettymys yllättää, se ei tunnu niin pahalta, jos sen voi kohdata yhdessä.

Bosco myös tietää, mistä puhuu. Ensimmäinen menestyskirja Ylitys kertoo muun muassa siitä, millaiseksi elämä voi nuorella muodostua liian kovien paineiden alla.

– Usein epävarmuutta Suomessa lääkitään alkoholilla. Pahimmillaan päihteet alkavat korvata meidän vapautta! Paradoksaalisesti kyllä, kun sitä siis alkoholilla ja päihteillä juuri tavoitellaan.

Boscon mielestä päihteet tukkivat pahimmillaan itsetuntemusta. Ne, kuten myös valehtelu, ovat hänestä flown vastakohtia. Tosin hyvässä flowssa kaikki epäoleellinen häviää, tai ainakin väistyy sivuun.

Oman juttunsa löytäneestä Boscosta on onnekasta, jos löytyy ympäriltä ihmisiä, jotka pystyvät tukemaan toisen kehitystä – viisaudella ja herkkyydellä. Hän kiteyttää:

– Se voisi olla jo yksistään innostavaa, jos ajattelee, mitä kaikkea mä voisin!

Roomassa muun muassa tämä alkoi Boscon kohdalla tulla todeksi. Hän muistuttaa jokaisen etapin elämässä johdattavan seuraavaan. Jos kaikkea kokemaansa voisi ja kykenisi tietoisesti hyödyntämään, olisi se erityisen hienoa ja hedelmällistä! Toisinaan oivallukset ja elämän yksityiskohtien ymmärtäminen vievät aikaa. Joskus yllättyy, kun huomaa kuinka jokin aiemmin tapahtunut teko tai asia onkin ollut hyvin tärkeä. On palkitsevaa, kun asiat loksahtelevat paikoilleen.

Maltti on valttia!

Boscon maalauksen "Luvattu Maa" värimaailma on voimallisen hehkuva. (Akryyli kankaalle.) Klikkaa kuvaa katsoaksesi tarkemmin.
Boscon maalauksen ”Luvattu Maa” värimaailma on voimallisen hehkuva. (Akryyli kankaalle.) Klikkaa kuvaa katsoaksesi tarkemmin.

Bosco uskoo vahvasti, että jokaisessa on jotain tärkeää ja ehtymätöntä. Jotain, joka voi kasvaa, ja josta voi kasvaa. Hänestä meidän pitäisikin kääntää huomiota enemmän sisimpäämme. Taiteilija rohkaisee etsimään tärkeimpiä asioita sisältään tai vähintään kuulostelemaan kuka tai mikä on minun moottorini. Kuka tai mikä puhuu minussa vahvinta kieltä? Niin tai näin, liian äkkiä ei kannata tehdä ratkaisuja. Kellon tulisi olla palvelija sen sijaan, että olemme kellojemme orjia. Aikataulussa pysyminen ei ole etelänmausteilla varustetusta Boscosta niin tärkeää. Jotkut asiat saavat tapahtua hitaasti.

– Mestariksisi kehittyminen vie aikaa. Kaikissa meissä on siemenet sellaiseen, mikä tuottaa kanssamatkustajille hyvää.

Siihen on hyvä tähdätä!

Juttu on osa artikkeleiden sarjaa, jossa eri ihmiset kertovat hetkessä elämisestä ja flow-tilasta. Lisää Manuela Boscon töitä löytyy hänen kotisivultaan.

Teksti ja valokuvat: Saska Aaltonen

Tarpeettomia normeja vai perustuslain edellytys?

Hallitus esittää käsittelyssä olevassa lakiesityksessä 5,5 prosenttisten alkoholijuomien tuomista ruokakauppoihin, huoltoasemille ja kioskeihin. Tarkoitus on siis osin purkaa Alkon monopoliasemaa … Jatka lukemista Tarpeettomia normeja vai perustuslain edellytys?

”Tarpeettomien normien järkevä purkaminen on eri asia kuin sen varjolla tehtävä suurten kansainvälisten panimojättien tukeminen ja alkoholin kulutuksen tahallinen kiihdyttäminen.” Näin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kommentoi käsittelyssä olevaa alkoholilain uudistusta tiedotteessaan 3.5.2017.

Hallitus esittää käsittelyssä olevassa lakiesityksessä 5,5 prosenttisten alkoholijuomien tuomista ruokakauppoihin, huoltoasemille ja kioskeihin. Tarkoitus on siis osin purkaa Alkon monopoliasemaa sallimalla muun muassa Alkon myymien vahvojen oluiden levittäminen noin 15-kertaa laajemmalle myyntiverkostolle eli päivittäistavarakaupalle. Terveyden ja hyvin voinnin laitoksen maltillisen arvion mukaan alkoholin kulutus lisääntyisi lakimuutoksen seurauksena 6%.

Tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun suomalaisten alkoholin kulutusta lisätään poliittisin keinoin.

suomalaisten-juominen-ja-politiikka

Vuonna 1969 keskioluen saatavuutta parannettiin sallimalla sen myynti ruokakaupoissa. Alkoholin kulutus kasvoi vuodessa 46 prosenttia ja kaksinkertaistui parissa vuodessa. Seuraavien viiden vuoden aikana maksakirroosikuolleisuus kasvoi 50 % ja alkoholipsykoosit 120 %. Vuonna 2004 Virosta, josta suomalaiset ovat tuoneet eniten alkoholia, tuli EU:n jäsenmaa. Suomen hallitus reagoi tähän laskemalla alkoholiveroa keskimäärin 33 %. Alkoholin kulutus nousi parissa vuodessa 1,5 litraa eli ennätyslukemiin. Vuodesta 2007 lähtien veroa on kiristetty maltillisesti viiteen kertaan yhteensä noin 30 %, ja kulutus on saatu laskemaan noin puolella litralla.

Tutkimukset osoittavat, että monopolin poistaminen lisää alkoholin kulutusta, ja alkoholihaitat seuraavat varsin suorassa suhteessa alkoholin kokonaiskulutusta.

Tällä hetkellä suomalaiset juovat keskimäärin 10,6 litraa 100-prosenttista alkoholia vuodessa. Alkoholin kulutus on viimeisten 50 vuoden aikana yli kolminkertaistunut Suomessa, kun taas Ranskassa ja Italiassa se on puolittunut. Tähän liittyen Suomi ohitti tunnetut viinimaat Ranskan ja Italian alkoholimaksakuolleisuudessa jo muutama vuosi sitten.

Viimeaikaiset muutokset ovat huomattavia, sillä esimerkiksi vuonna 1969 alkoholisyihin kuolleita oli 400, vuonna 1988 ylitettiin 1 000 alkoholikuoleman raja ja vuonna 2005 oli jo yli 2 000 alkoholikuolemaa. Alkoholin kokonaiskulutuksen väheneminen on nyt johtanut myös kuolemien määrän laskuun. Huomionarvoista on, että tilastoimaton kulutus ja matkustajatuonti eivät ole merkittävästi lisääntyneet, vaan ne ovat edelleen suunnilleen vuoden 2006 tasolla.

Nykyistä Alkoa vastaava monopolijärjestely on käytössä myös Suomen länsinaapureilla. Voidaan sanoa, että monopolin ansiosta Alkoa voidaan kutsua yhdeksi pohjoismaisen hyvinvointimme tukipilariksi. Nyt yksilönvapauden nimissä ollaan luopumassa pohjoismaiden yhteisestä alkoholipoliittisesta suunnasta.

Suomen perustuslaki edellyttää hallituksen tekevän vain kansan hyvinvointia turvaavia päätöksiä. Esitetty lakiuudistus on perustuslain vastainen, koska se vaarantaa merkittävällä tavalla kansalaisten turvallisuutta ja terveyttä.

Toivokaamme, että terve järki ja tutkittu tieto sekä terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijoiden näkemykset voittavat alkoholitoimijoiden edut uutta alkoholilakia säädettäessä. Siitä olisi meille kaikille hyötyä.

Kirjoittaja on Raittiuden Ystävien puheenjohtaja Martti Vastamäki.

Kännikapina testaa: Elokuvateatteri Riviera

Onko Riviera elokuvateatteri vai baari? Niin tai näin, paikassa on hyvä tunnelma.

Onko Riviera elokuvateatteri vai baari? Niin tai näin, paikassa on hyvä tunnelma.

riviera

Helsingin Kalliossa sijaitseva Riviera on hieno esimerkki baarista, jossa keskiössä ei ole humaltuminen vaan mukava ajanvietto yhdistettynä kulttuuriin ja makuelämyksiin. Kännikapina kävi testaamassa paikan elokuvaelämyksen ja moctailit.

Heti ovelta välittyi Rivieran hyvä tunnelma. Osa ihmisistä oli selvästi vain pistäytymässä, osa odotti elokuvan alkua, mutta kaikilla oli hymy herkässä.Rennossa ilmapiirissä tuntemattomillekin saatettiin jutella pari sanaa.

Baarimikko sekoitteli juomat, jotka olivat paitsi kauniin näköiset myös taivaallisen hyvän makuiset! Shakeriin lorahti ainakin granaattiomenamehua, sitruunaa ja minttua. Kylmäkaapissakin oli ihan kiitettävästi alkoholittomia oluita ja siidereitä limujen lisäksi.

Myös elokuvasalissa on baaritiski, josta voi käydä katselun aikanakin tilaamassa naposteltavaa ja juotavaa. Hymyilevä mies -elokuvaa katsellessa hymyilytti itseäkin, kun edessä oli dippilautanen, kaunis drinkki ja tietysti myös perinteiset popcornit.

Viime aikoina baarit, joissa on myös jotain mukavaa tekemistä, ovat kasvattaneet suosiotaan. Ihmiset ovat selvästi valmiita maksamaan juomistaankin vähän enemmän kivassa ympäristössä. Rivieran kaltaisten paikkojen voi katsoa edustavan juuri sitä paljon puhuttua sivistynyttä alkoholikulttuuria, jota Suomeen on toivottu. Tunnelma on välitön, kaikki käyttäytyvät hyvin eikä sillä oikeastaan ole merkitystä, mitä kenelläkin on kauniissa lasissaan.

Leppoisa ja hyväntuulinen baarin ja elokuvateatterin sekoitus
Yleinen tunnelma:
Alkoholittomat juomat:
Ruoka / naposteltavat:
Aktiviteetit / viihdykkeet: 

Teksti: Emilia Laine

Liikkumisen iloa ja yhdessä oloa

Sherborne-liikuntamuodossa mielen hyvinvointi lähtee kehotietoisuudesta.

Sherborne-liikuntamuodossa mielen hyvinvointi lähtee kehotietoisuudesta.

Sherborne-harjoitteissa luodaan turvallisia toimintatilanteita, jotta lapsi voi oppia tuntemaan omat kykynsä ja luottamaan niihin.
Sherborne-harjoitteissa luodaan turvallisia toimintatilanteita, jotta lapsi voi oppia tuntemaan omat kykynsä ja luottamaan niihin.

Motorinen kehitys on tärkeä osa ihmisen kokonaiskehitystä ja näitä taitoja tukemalla ennaltaehkäistään sosiaalisen kehityksen ja oppimisen ongelmia. Liikkumisesta voidaan tehdä hauskaa ja yksi keino tähän on harjoittaa vuorovaikutussuhteita korostavaa Sherborne-liikuntaa.

Lapset liikkuvat, pyörivät, juoksevat ja pomppivat jokainen omalla yksilöllisellä tavallaan. Toinen kulkee hiljalleen siinä kun toinen säntää juosten paikasta toiseen kolmannen roikkuessa samaan aikaan pää alaspäin kädet heiluen.

Liikkuminen on lapselle luontaista, joten yhdessä havainnoiden ja kannustavassa ilmapiirissä lapsi uskaltaa kokeilla taitojaan. Vapaan leikin aikana lapsi saa itse vaikuttaa siihen, mitä tekee ja minkälaisilla säännöillä leikkiä leikitään. Aikuisen astuessa lapsen leikiin mukaan liikunnasta tulee yhdessä hauskaa ja myös aikuinen voi kehittää itseään tulemalla ulos omalta mukavuusalueeltaan.

Liikunta aktivoi kokonaisvaltaisesti aisteja ja samalla lapsi kehittää sosioemotionaalisia taitoja, oppimisvalmiuksia ja motoriikkaa. Mennään siis kuperkeikka takaperin, jätetään istuminen vähemmälle ja tutustutaan toisiimme liikunnan avulla.

Vuorovaikutussuhteita ja liikuntaa

Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n alueyhteyshenkilö, soveltavan ja Sherborne-liikunnan kouluttaja Sari Kuivas Oulusta sanoo, että lasta on hyvä kannustaa liikkumaan monipuolisesti.

– Aina ei tarvita välineitä vaan aivan vain sinä, minä ja tämä tila. Vamma tai sairaus ei ole este liikkumiselle. Mikäli lapsella on erityistarpeita, kokemusten antaminen hänelle on erityisen tärkeää, Kuivas kuvailee.

Sari Kuivas kertoo, että Sherborne-liikunnassa tuetaan lasta toimimaan hallitusti niin, että hänen aivonsa oppivat erottelemaan ja yhdistämään aistihavaintoja. Kokemuksien kautta lapsi alkaa aktiivisesti ja aloitteellisesti hakemaan tarvitsemiaan kokemuksia.
Sari Kuivas kertoo, että Sherborne-liikunnassa tuetaan lasta toimimaan hallitusti niin, että hänen aivonsa oppivat erottelemaan ja yhdistämään aistihavaintoja. Kokemuksien kautta lapsi alkaa aktiivisesti ja aloitteellisesti hakemaan tarvitsemiaan kokemuksia.

Kuivas kertoo, että liikkumalla opitaan vuorovaikutustaitoja, kehon tiedostamista ja sen hallintaa, sekä tilan ja voimankäytön tiedostamista ja ajan ja rytmin hahmottamista.

– Tekemisen lisäksi rauhoittuminen ja rentoutuminen ovat yhtä tärkeitä asioita. Toisin sanoen Sherborne-liikunnassa opitaan sellaisia taitoja, jotka toimivat perustana monen monimutkaisemman taidon oppimisessa, hän painottaa.

Kuivas kertoo, että monissa Sherborne-liikunnan liikkeessä ollaan lähekkäin, ja kosketuksen kautta lapsen ja perheenjäsenten välinen kehollinen vuorovaikutussuhde vahvistuu.

– Sherborne-liikunnassa positiiviset kokemukset omasta kehosta lisäävät omaehtoista liikkumista sekä halua ilmaista itseään. Uusien asioiden oppiminen turvallisessa ilmapiirissä vahvistaa lapsen itsetuntoa ja kannustaa liikkumaan lisää. Tässä liikunnassa ei tarvita välineitä, vaan toiminta rakentuu yksinkertaisista perusliikkumistaitojen kehittymistä sekä vuorovaikutusta tukevista harjoituksista. Sherborne-liikunta sopii kenelle tahansa ja missä tahansa. Näihin liikuntahetkiin voi yhdistää myös satuja, loruja, mielikuvia ja musiikkia. Yhdessä tehdessä ilo tarttuu, joten Sherborne-liikuntaa kannattaa kokeilla, hän painottaa.

Kuin kotonaan omassa kehossaan

Kuivas kertoo, että Sherborne-liikunnan eli Sherborne Developmental Movement -lapsen liikunnan kokonaisvaltaisen opetusmenetelmän kehitti englantilainen liikunnanopettaja ja fysioterapeutti Veronica Sherborne (1922–1990).

Veronica Sherbornen opettajina toimivat Rudolf Laban (1879-1958) ja Lisa Ullmann (1907-1985), jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen ajatteluunsa ja tapaansa työskennellä lasten parissa. Tanssiteoreetikko Rudolf Laban on kehittänyt nimeään kantavan tanssiteorian ja Lisa Ullmann auttoi puolestaan Labania soveltamaan tanssiteoriaa myös lastentanssiin ja liikuntaan.

Sherborne-liikunnassa nautitaan yhdessä olosta ja liikutaan lapsen tason mukaisesti.
Sherborne-liikunnassa nautitaan yhdessä olosta ja liikutaan lapsen tason mukaisesti.

Veronica Sherbornen seuratessa eri-ikäisten lasten leikkimistä ja liikkumista, hän päätyi heitä havainnoidessaan päättelemään, että lapsella on kaksi perustarvetta. Ensinnäksin jokaisen lapsen on tärkeää kokea oma kehonsa siten, että hän voi tuntea olevansa siinä kotonaan ja tämän kokemuksensa avulla hän voi saavuttaa kehonsa hallinnan. Toiseksi jokaisella lapsella täytyy olla mahdollisuus ihmissuhteiden solmimiseen.

Kuivas jatkaa, että Veronica Sherborne kehitti Sherborne-liikunnan alunperin kehitysvammaisten lasten ja aikuisten tarpeisiin, mutta monipuolisuutensa ja muunneltavuutensa ansioista sitä käytetään nykyisin useissa maissa myös yleis- ja erityisopetuksessa niin kouluissa kuin päiväkodeissa.

– Sherborne-liikunta sopii erinomaisen hyvin perheliikuntaan myös omassa kodissa ja pienissä tiloissa toteutettavaksi. Veronica Sherbornen mukaan vuorovaikutusleikit vahvistavat lapsen itsetuntoa, kasvattavat kehotietoisuutta ja lisäävät lapsen kokemaa fyysistä ja psyykkistä turvallisuudentunnetta. Hänen ajatustensa mukaan vuorovaikutusleikkien tavoitteena on antaa lapselle onnistumisen kokemus siitä, että hän saa jonkin asian tapahtumaan ja näin ollen hän saa onnistumisen kokemuksia omista suorituksistaan.

– Sherborne-liikunnan tavoitteena onkin luoda muun muassa turvallisia toimintatilanteita, jossa lapsella on mahdollisuus oppia tuntemaan omat kykynsä ja myös luottamaan niihin, hän painottaa.

Kuivas kertoo, että aikuisjohtoisilla Sherborne-harjoituksilla tuetaan lasta toimimaan hallitusti niin, että hänen aivonsa oppivat erottelemaan ja yhdistelemään lisäksi aistihavaintoja.

– Aikuisella tuleekin olla herkät ”tuntosarvet”, jolloin hän tunnistaan kunkin lapsen yksilölliset tarpeet ja saa sensitiivisellä ohjaamisellaan lasta kehittymään niin, että lapsi hakee aktiivisesti ja aloitteellisesti tarvitsemiaan kokemuksia, hän tiivistää.

Kuinka päästä alkuun?

VAU ry:n yhtenä kouluttajana toimiva Kuivas kertoo, että VAU ry järjestää Sherborne-liikuntakoulutuksia eri puolilla Suomea yhteistyössä muun muassa oppilaitosten, kesäyliopistojen ja järjestöjen kanssa sekä tilauskursseina kaupungeille, kunnille ja muille työnantajille.

– Sherborne-liikuntaa voi opiskella perus- ja jatkokursseilla. Peruskurssi on kaksipäiväinen eli se kestää yhteensä 16 tuntia. Jatkokurssi on päivän mittainen eli kahdeksan tuntia. Liikuntamalli soveltuu monipuolisesti erilaisten kuntoutuksien, liikunnan ja opetuksen ammattikäyttöön, mutta myös perheiden arkikäyttöön. Koulutus antaa tietoa lapsen kehitykseen liittyvistä ongelmista ja tarjoaa valmiuksia käyttää kyseisiä harjoituksia motoristen ja sosiaalisten taitojen kehittämisessä sekä oppimisvalmiuksien tukemisessa.

Peruskurssilta saa valmiudet Sherborne-ryhmän toiminnan aloittamiseen ja harjoitteiden käyttöön omassa työssä tai kotona. Jatkokurssilla syvennetään puolestaan tietoutta Sherborne-liikunnan soveltamisesta erilaisille ryhmille sekä perehdytään harjoitusten vaikeustason muunteluun. Molemmat kurssit sisältävät sekä teoriaopetusta että käytännön harjoituksia, Kuivas kuvailee koulutuksen sisältöä.

– Olen itse sangen ihastunut Sherborne-liikuntaan, koska yhdessä tekeminen ilman välineitä auttaa meitä kaikkia pysähtymään arjessa läsnä olevaan vuorovaikutukseen toistemme kanssa. Sherborne-liikunnan keinoin voidaan löytää niitä kykyjä ja taitoja, jotka ovat jossakin piilossa tai joita emme uskalla käyttää syystä tai toisesta. Kehotietoisuuden lisääntyessä uskallamme käyttää omaa luovuuttamme sekä omaa persoonaamme ilman jatkuvaa kontrollointia. Parasta Sherborne-liikunnassa on se, että jokainen osallistuja saa olla juuri sellainen kuin on, hän tiivistää.

Teksti: Minna Korva-Perämäki  Kuvat: Sari Kuivaksen kuvagalleria

Luontainen uteliaisuus ajaa eteenpäin

Lapset haaveilevat tulevansa isona laulajiksi, malleiksi, palomiehiksi tai sairaanhoitajiksi. Joutsenon Opiston rehtori Ulla Huhtilainen, 57, tiesi kummitätinsä innoittamana jo viisivuotiaana … Jatka lukemista Luontainen uteliaisuus ajaa eteenpäin

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja terveelliset elämäntavat ovat lähellä Joutsenon Opiston rehtorin sydäntä.

Rehtori Ulla Huhtilainen harrastusten parissa
Rehtori Ulla Huhtilainen harrastusten parissa

Lapset haaveilevat tulevansa isona laulajiksi, malleiksi, palomiehiksi tai sairaanhoitajiksi. Joutsenon Opiston rehtori Ulla Huhtilainen, 57, tiesi kummitätinsä innoittamana jo viisivuotiaana haluavansa opettajaksi. Hän leikki opettajaa ja opetti vanhempia sisaruksiaan läksyjen tekemisessä ja matematiikan tehtävissä alle kouluikäisenä.

Uusien asioiden oppiminen on aina innostanut Hutilaista opiskelemaan. Se on kuljettanutkin hänet pientilan tyttärestä monipuolisen työkokemuksen kautta Joutsenon Opiston rehtoriksi. Tässä tehtävässä hän aloitti vuonna 2013.

Joutsenon opistoa ylläpitää Raittiuden Ystävien kansanopiston Kannatusyhdistys ry, jonka nimi tulevaisuudessa on lyhyemmin vain Joutsenon Opiston kannatusyhdistys ry.

Opiskelua ja kunnallispolitiikkaa

Hutilainen muutti Heinävedeltä Kiteelle 13-vuotiaana. Lukion jälkeen hän piti kaksi välivuotta, joiden aikana hän suoritti sekä kasvatustieteen että psykologian perusopinnot avoimen yliopiston kautta ja työskenteli samaiseen aikaan muun muassa päiväkotiapulaisena ja koulunkäyntiavustajana. Työtä pelkäämätön ja uusista haasteista nauttiva asenne vei uralla eteenpäin ja Huhtilainen valmistui 24-vuotiaana lastentarhanopettajaksi Joensuun korkeakoulusta.

– Ohjasin päätyönäni kokeneita perhepäivähoitajia. Tilanne oli ikäni ja elämäkokemukseni puolesta hieman ironinen, mutta nautin työstäni suunnattomasti ja opin siitä paljon. Haaveilin edelleen valmistuvani jonakin päivänä luokanopettajaksi, mutta haaveeni joutuivat tuolloin olosuhteiden pakosta väistymään silloisen mieheni yritystoiminnan sitoessa elämämme Kiteelle, hän kuvailee.

Huhtilainen kertoo jatkaneensa opiskeluja ja valmistuneensa kasvatustieteen maisteriksi Joensuun yliopiston kasvatustieteen hallinnon, suunnittelun ja tutkimuksen koulutusohjelmasta vuonna 1989. Opiskelujen ohessa hän sanoo työskennelleensä tuntiopettajana Kiteen Evankelisessa kansanopistossa.

– Vaikka lapseni olivat tuolloin vielä pieniä, Anna kolme ja Henry vuoden vanha, hakeuduin ja pääsin Joensuun Yliopiston järjestämään luokanopettajan poikkeuskoulutukseen syksyllä 1992. Valmistuin lapsuuteni unelma-ammattiin luokanopettajaksi vuonna 1994. Työskentelin ensin Kiteen Puhoksen alakoulussa ja muutaman vuoden kuluttua minua pyydettiin mukaan myös kunnallispolitiikkaan.

– Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja vaikuttamisesta, joten lähdin mielelläni mukaan. Minut valittiin vuonna 1997 Kiteen kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäseneksi, missä toimin aktiivisesti vuoteen 2003 saakka. Samoihin aikoihin luokanopettajuus vaihtui kansanopisto-opettajuuteen (2001), jolloin palasin yhteen entiseen työpaikkaani Kiteen Evankeliseen kansanopistoon, hän muistelee.

Unelma-ammatissa

Huhtilaisen työskennellessä maahanmuuttajien koulutuksesta vastaavana opettaja hän sai pian kaksi uutta työtarjousta. Toinen oli Kiteen Evankelisen kansanopiston rehtorin ja toinen Kiteen kaupungin sivistysjohtajan viransijaisuus.

Huhtilainen nostalgista tunnelmaa huokuvan Joutsenon Opiston päärakennuksen edustalla.
Huhtilainen nostalgista tunnelmaa huokuvan Joutsenon Opiston päärakennuksen edustalla.

– Itselleni tyypillisesti otin haasteen vastaan ja työskentelin vuoden ajan Kiteen kaupungin sivistysjohtajana, minkä jälkeen minut valittiin varsinaiseen virkaan. Sivistysjohtajan työ oli hyvin antoisaa ja monipuolista. Pääsin näköalapaikalle seuraamaan ja kehittämään melko laajaa sivistystoimen toiminta-aluetta, hän kuvailee tyytyväisenä.

Työskenneltyään sivistysjohtajan virassa noin kahdeksan vuotta Huhtilainen sai hoitaakseen myös Kiteen kaupungin hallintojohtajan viran vuonna 2011.

– Koin molemmat virat antoisiksi ja mielenkiintoisiksi, mutta pidemmän päälle kahden haastavan viran hoitaminen vei lähes kaiken ajan, niinpä tein päätöksen luopua virasta vuoden 2013 maaliskuussa. Suuresta vastuusta ja työmäärästä luopuminen oli minulle raskasta, mutta päätöksenä oikea, hän tiivistää tyytyväisenä.

Huhtilainen kertoo hakeneensa keväällä 2013 Joutsenon Opiston rehtorin tehtävää. Hänen ansioluettelonsa ja vakaa yhteiskunnallinen työnjälkensä teki valitsijoihin vaikutuksen, joten hänet valittiin Raittiuden Ystävien kansanopiston Kannatusyhdistys ry:n ylläpitämän Joutsenon Opiston rehtoriksi elokuussa 2013.

– Nyt olen todellakin unelma-ammatissani! Tässä työssä on mahdollista nähdä ja kokea laajasti erilaisia asioita ja kehittää niitä. Saan työskennellä erilaisten ihmisten kanssa ja kohdata nuoria ihmisenä itsenään, ei vain opiskelijoina. Minusta on hienoa keskustella nuorten kanssa muun muassa lähdekriittisyydestä, tietotekniikasta ja sen hyödyntämistä nyt ja tulevaisuudessa. Nuoret ovat fiksuja ja heillä on valtava määrä tietoa käsissään koko ajan, minkä vuoksi myös opettajien tulee kehittyä työssään ja huomata, että heidänkin työnkuvansa muuttuu koko ajan. Suomessa on hieno koululaitosjärjestelmä ja toivon, että opettajat ja perheet voivat yhdessä tukea nuoria oppimaan ja kasvamaan itsenäisiksi aikuisiksi työelämään, hän lisää iloisena.

Liikuntaa ja rakkaita muistoja

Huhtilaisen mielestä työssä jaksamisessa hyvä fyysinen ja psyykkinen kunto ovat avainasemassa. Hän ammentaa voimaa liikunnasta, terveellisistä elämäntavoista ja kulttuurista.

Ulla Huhtilainen tyttärensä Annan ja kahden ystävänsä Helinä Rönkkösen ja Mirja Rytkösen kanssa pyhiinvaellusmatkalla Santiago de Compostelassa.
Ulla Huhtilainen tyttärensä Annan ja kahden ystävänsä Helinä Rönkkösen ja Mirja Rytkösen kanssa pyhiinvaellusmatkalla Santiago de Compostelassa.

– Olen aina liikkunut paljon ja panostanut terveellisiin elämäntapoihin. Talvisin hiihdän ja kesäisin lenkkeilen sekä golfaan. Käyn kuntosalilla ja auton sijasta valitsen usein polkupyörän tai kävelyn. Liikkumisen ohella käyn elokuvissa ja konserteissa, luen ja matkustelen. Mieleenpainuvimpia matkakohteita ovat olleet muun muassa Japani, Kiina, Brasilia, Intia, Egypti, Kambodža ja Florida.

– Lämpimimpiin muistoihin jäi viime syksynä tyttäreni Annan ja kahden rakkaan ystäväni Mirjan ja Helinän kanssa tekemämme pyhiinvaellusmatka Santiago de Compostelaan. Kävelimme kymmenessä päivässä yhteensä 218 kilometriä. Olen korostanut lapsilleni, että tapahtuipa elämässä mitä tahansa, tärkeintä on säilyttää hyvät ja luotettavat suhteet rakkaisiin ihmisiin. Aitoa ystävyyttä ei voi korvata rahalla tai menestyksellä, Huhtilainen tiivistää.

Teksti: Minna Korva-Perämäki  Kuvat: Ulla Huhtilaisen perhealbumi

Kohtuullisuudesta raittiuteen ja työväenyhdistykseksi

Raittiusyhdistys Koiton historia on värikäs. Mukaan mahtuu niin ilonpitoa ja harrastustoimintaa kuin aatteellisia kiistoja ja politiikkaa.

Raittiusyhdistys Koiton historia on värikäs. Mukaan mahtuu niin ilonpitoa ja harrastustoimintaa kuin aatteellisia kiistoja ja politiikkaa.

Raittiusyhdistys Koitto perustettiin 14. päivänä lokakuuta vuonna 1883 Helsingissä. Raittiusaate ei sinänsä ollut uusi asia, mutta Koitto oli mukana näyttämässä aatteelle kokonaan uutta suuntaa.

Kalevalan kokoaja Elias Lönnrot ja moni muu oli jo perustanut raittiusseuroja vuosisadan alkupuolelta lähtien, mutta tuohon aikaan raittiusliike oli lähinnä sivistyneistön harrastus. Yläluokkaan lukeutuva Lönnrotkin varoitteli ylhäältä rahvasta juopottelusta ja puhui paloviinan käyttöä vastaan lääkärikirjassaan ”Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri” (1839) – hän ei tosin aina itsekään pysynyt oman seuransa periaatteissa.

Raittiusyhdistys Koitto toi kuitenkin aivan uusi tuulia. Yhdistyksen perusti Kansanvalistusseuran sihteeri ja valtiopäiväedustaja Aksel August Granfelt, mutta tällä kertaa osallisina toiminnassa eivät olleet vain ylhäiset. Koitto veti mukaansa joukoittain pääkaupunkiin muuttaneita työläisnuoria ja toi raittiuden ihanteen tavallisten ihmisten mieliin.

Alkuvaiheessa Koitto jakautui täyden raittiuden ja kohtuullisen raittiuden osastoihin. Kohtuuden kannattajiin kuuluivat ne jäsenet, jotka hyväksyivät raittiusliikkeen päämäärän, mutta eivät halunneet antaa ehdotonta raittiuden lupausta. Kohtuuden osaston erottua Koitosta muodostui yksinomaan täyden päihteettömyyden pohjalta toimiva raittiusyhdistys.

Samaa kehitystä kuvasi myös se, että suomalaisten raittiusjärjestöjen kattojärjestö oli alkuperäiseltä nimeltää Kohtuuden Ystävät. Vuonna 1884 nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa Raittiuden Ystävät, joka kuvastaa ajatusta, että päihteitä ei tarvita elämän iloihin tai suruihin lainkaan.

Sosiaalinen yhteisö juuriltaan irronneille

Heti ensimmäisinä vuosina Koittoon perustettiin kirjasto sekä laulu- ja soittokuntia. 1900-luvun alussa opinhaluisille järjestettiin erilaisia opiskelumahdollisuuksia kansakoulukursseista viulunsoittoon.

Viikkokokouksissa keskusteltiin urheilusta, säästäväisyydestä, väkijuomista sekä myös naisten asemasta ja äänioikeudesta. Koiton jäsenistön enemmistö oli nuoria aikuisia, hieman yli kaksikymmentävuotiaita. Vain murto-osa oli syntyperäisiä helsinkiläisiä. Koitto tarjosi sosiaalisen yhteisön juuriltaan irronneille, maalta muuttaneelle, kaupungin houkutuksille alttiille nuorisolle.

1900-luvun alussa yhdistys sai uusia jäseniä ja toiminta vilkastui. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa turmion lähteenä ei nähty vain juoppoutta. Käytiin jopa keskustelua siitä, voiko Koiton tilaisuuksissa tai Koiton tiloissa tanssia tai esittää näytelmiä. Terve ilonpito onneksi voitti.

Koitto hankki jäsenistölleen kesäsiirtolaksi Helsingin Vanhankaupunginlahdella sijaitsevan Lammassaaren vuonna 1904 ja sinne perustettiin näytelmäseura. Vuonna 1919 seurasta kehittyi Koiton Näyttämö. Koiton Näyttämö yhdistyi myöhemmin Kansanteatteriin, joka sittemmin sulautui Helsingin työväenteatteriin. Tämä taas muodosti pohjan tulevalle Helsingin kaupunginteatterille.

Työväen yhdistykseksi

Vuonna 1915 Koitto erosi kattojärjestö Raittiuden Ystävistä. Työväestö päätteli, että puute ja kurjuus eivät johdu yksinomaan juoppoudesta, vaan että juoppous johtuu ainakin suurelta osalta vallitsevasta yhteiskuntajärjestelmästä. Raittiusasia nähtiin nyt osana vallitsevaa politiikkaa. Raittiiden ja hyvien elämäntapojen ihanteista ei luovuttu, mutta ne ymmärrettiin aikaisempaa väljemmin.

Suuri joukko koittolaisia osallistui sisällissotaan ja huomattava osa joutui sodan jälkeen vankileireille. Sodan päätyttyä yhdistyksen omaisuus julistettiin myynti- ja hukkaamiskieltoon. Toiminnan jatkaminen näytti vaikealta. Näyttämö ja sekakuoro käynnistivät toimintansa uudelleen jo syksyllä 1918. Myöhemmin perässä seurasivat myös muut piirit. Vuoden 1919 vuosikertomuksessa todettiin, että kansalaissota hävittiin, mutta kieltolaki tuli voimaan.

Suomesta Amerikkaan muuttaneille siirtolaisperheille alkoholi tuotti paljon surua ja murhetta. Aktiivista toimintaa oli ollut 1890-luvulta lähtien mm. Calumetin kuparisaaren siirtolaisten keskuudessa. Siirtolaisten joukossa oli myös Raittiusyhdistys Koittoon Helsingissä kuuluneita jäseniä. Amerikan suomalaisen raittiuskansan äänenkannattaja Koitto kehottaa perheenäitejä ja vaimoja ottamaan ohjat käsiinsä ja poistamaan väkijuomat kapakoista. Atlantin toisella puolellakin elettiin kieltolain aikaa.

Koiton viesti Amerikan sisaryhdistykselle vuonna 1919.
Koiton viesti Amerikan sisaryhdistykselle vuonna 1919.

Vuonna 1930 maan alla toimineet kommunistit saivat enemmistön Koiton hallituksessa, mikä puolestaan aiheutti lapualaisissa ankaraa vastustusta. Saman vuoden heinäkuussa viranomaiset sulkivat Koiton talon. Ovien avaamisen ehtona oli kommunistien erottaminen yhdistyksestä.

Koiton runsaan vuosisadan historiaan mahtuu siis monia vaiheita: ensimmäisinä vuosikymmeninään Koitto oli leimallisesti yhteiskunnallinen liike, sittemmin sivistys- ja kulttuuriliike ja 1950-luvulta lähtien nuoriso- ja varhaisnuorisoliike.

Kirjoittaja Tuula Vuolle-Selki on kasvatus- ja sosiaalihistoriaan perehtynyt tutkija sekä elämänkerta- ja tietokirjailija.

Lisää historiaa: Lue Amerikansuomalaisten raittiusliikkeen vaiheista

Teksti: Tuula Vuolle-Selki