raitis.fi-lehti: Kaikki artikkelit

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita uusimmasta alkaen. Voit selata juttuja myös kategorioittain.

Myöntölaki ja vaikuttamisen kevät

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 1/2017 Alkoholilain uudistamisen yhteydessä kuulee toistuvasti parjaavaa puhetta niin raittiudesta kuin kieltolaistakin. Valitettavan usein kummastakaan ei ole oikeaa … Jatka lukemista Myöntölaki ja vaikuttamisen kevät

raitis.fi-lehden numero 1/2017
raitis.fi-lehden numero 1/2017

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 1/2017

Alkoholilain uudistamisen yhteydessä kuulee toistuvasti parjaavaa puhetta niin raittiudesta kuin kieltolaistakin. Valitettavan usein kummastakaan ei ole oikeaa kuvaa. Kieltolain aikaan maamme oli varsin erilainen ja nykyisin kaikki ovat varmasti samaa mieltä siitä, että kieltolaki oli epäonnistunut laki monestakin syystä. Nyt uuden alkoholilain myötä ollaan menossa kuitenkin päinvastaiseen suuntaan tavalla, joka on vaaraksi kansan hyvinvoinnille ja terveydelle.

Tekeillä olevassa lakiuudistuksessa alkoholin myyntiä ollaan vapauttamassa kautta linjan kärkenä 5,5-prosenttisten alkoholijuomien myynnin salliminen elintarvikeliikkeissä. Vahvemmat juomat tulisivat siis kaupoihin, kioskeihin ja huoltamoillekin kautta maan. Lakiesityksessä myös erityisesti alaikäisiä ja nuoria houkuttelevat niin sanotut limuviinat tuotaisiin myyntiin samassa laajuudessa.

On paikallaan kysyä, ovatko kiistämättömät tilastot nuorten raitistumisesta huolestuttaneet alkoholitoimijat tulevaisuudestaan niin, että uusia asiakasryhmiä on kalasteltava mukaan hintaan mihin hyvänsä. Uudistukset johtavat alkoholin kokonaiskulutuksen merkittävään kasvuun sekä jossain määrin juomisen aloitusiän laskuun.

Edessämme on siis ratkaisevan tärkeä vaikuttamisen kevät. Nyt jos koskaan on sanottava ääneen ja näytettävä teoilla raittiuden voima. Verkkosivuilta löytyvä lausuntomme lakiuudistuksesta on otsikoitu Hallituksen esitys vaarantaa kansanterveyden. Asiaa avaavat suoraan ja puhuttelevasti myös uudet Alkoholipolitiikkaa.fi-verkkosivut.

Vetoan lukijoihin, jotta käyttäisitte kaikkia vaikuttamisen kanavianne päättäjiin, erityisesti kansanedustajiin, raittiutta edistävän ja vastuullisen päätöksen tekemiseksi. Tässä kamppailussa alkoholin myynnin ja toisaalta terveyden ja hyvinvoinnin turvaamisen välillä ei ole toista palkintoa. Hallituspuolueiden lakiesitys tietää lisääntyvän kulutuksen, alkoholiperäisten kuolemantapausten ja sairaalahoitojaksojen lisäksi ennen kaikkea päihde- ja päihtymiskeskeisten tapojen vahvistumista. Yhtälailla tiedossa ovat lakiuudistuksesta koituvat kasvavat taloudelliset haitat. Uudistus tulee vääjäämättä murentamaan entisestään lasten ja nuorten elinolosuhteita ja maamme kokonaistaloudellista tilannetta. Kaikki työ raittiuden puolesta on nyt tarpeen!

Tänä keväänä järjestettävät kuntavaalit ovat myös tärkeä mahdollisuus vaikuttaa. Järjestömme pitää vaalityötä esillä osana valtakunnallista ehkäisevän päihdetyön järjestöverkostoa teemalla Ehkäisevä työ kannattaa – Pidetään toisistamme huolta. On tärkeää, että kunnissamme kannetaan jatkossakin huolta asukkaiden turvallisuudesta ja tasapainoisista elinolosuhteista. Silloin ehkäisevä työ todella kannattaa!

Rohkea raittiuden ääni esiin!

Marko Kailasmaa
Raittiuden Ystävät ry:n
toiminnanjohtaja

Alkoholipolitiikkaa.fi on päättäjille suunnattu tiivis tietopaketti

Vuoden 2017 alussa avattu Alkoholipolitiikkaa.fi-sivusto kokoaa tutkimus- ja asiantuntijanäkökulmia poliittisten päätösten tueksi ja tekee näkyväksi alkoholin myynnistä hyötyvien tahojen kyseenalaista lobbausta.

Vuoden 2017 alussa avattu Alkoholipolitiikkaa.fi-sivusto kokoaa tutkimus- ja asiantuntijanäkökulmia poliittisten päätösten tueksi ja tekee näkyväksi alkoholin myynnistä hyötyvien tahojen kyseenalaista lobbausta.

Alkoholipolitiikkaa.fi-julkaisun painettu versio koostuu kolmesta esitteestä. Kuvassa näkyy jokaisesta kansi ja sisäaukeama.
Alkoholipolitiikkaa.fi-julkaisun painettu versio koostuu kolmesta esitteestä. Kuvassa näkyy jokaisesta kansi ja sisäaukeama.

Alkoholipoliittinen keskustelu on valtava sekametelisoppa. Lähes jokaisella on aiheesta mielipide riippumatta siitä, miten vähän tai paljon asioihin on perehtynyt. Erilaisia väittämiä on suuntaan ja toiseen niin valtavasti, että luotettavien faktojen löytäminen ilman paljon aikaa vievää selvitystyötä on päättäjille vaikeaa ellei mahdotonta.

Miten esimerkiksi poliitikko voi selvittää, onko Päivittäistavarakauppa ry:n viime tammikuussa teettämä tutkimus luotettava tiedon lähde? Tämän tutkimuksen mukaan vahvempien alkoholijuomien tuominen ruokakauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille toisi paljon erilaisia taloudellisia hyötyjä, mutta ei lisäisi lainkaan alkoholin kulutusta.

Suomalaiset suuret mediatalot julkaisivat tuloksen kritiikittä, mikä antaa ymmärtää, että kyseessä on luotettava ja objektiivinen tutkimus.

Väitteen todellisen luotettavuuden selvittämiseksi tulisi kuitenkin arvioida kriittisesti kyseisen tutkimuksen tekotapaa ja selvittää tutkimuksen tekijän intressit. Toisaalta tulisi verrata sen tuloksia kansainvälisen tiedeyhteisön tekemiin pitkän aikavälin tutkimuksiin vastaavista aiheista.

Kyseessä oli kyselytutkimus, jossa kysyttiin tavallisilta ihmisiltä miten he arvelevat lakiuudistuksen vaikuttavan. Tarkemmin katsoen Päivittäistavarakauppa ry:n selvitys ei siis ole verrattavissa tieteelliseen tutkimukseen perustuviin asiantuntijanäkökulmiin. Tämän kaltaisessa gallupissa myös kysymyksenasettelulla on paljon vaikutusta tuloksiin.

Toisaalta verrattaessa Päivittäistavarakauppa ry:n galluppia oikeisiin tieteellisiin tutkimuksiin, havaitaan, että sen tulos on räikeästi ristiriitainen. Tutkimukset ovat nimittäin toistuvasti osoittaneet, että alkoholin suurempi saatavuus lisää sekä juomista että alkoholihaittoja yhteiskunnassa.

Kyseessä on siis elinkeinoelämän varsin hävytön lobbauskampanja, jolla pyritään vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon ja kansalaismielipiteeseen levittämällä kyseenalaisia, tieteelliseltä tutkimustiedolta näyttäviä väitteitä.

Median työtahti on nopea, eikä toimittajilla ikävä kyllä ole yleensä mahdollisuutta selvittää faktoja ja kyseenalaistaa lobbareiden väitteitä. Myös poliitikoilla on hyvin harvoin aikaa ja kiinnostusta perehtyä asiaan.

Systemaattista vääristelyä ja muutosvastarintaa

Tammikuinen Päivittäistavarakauppa ry:n selvitys oli vain yksi esimerkki faktojen hämmentämisestä. Selvityksen ajoitus ei ollut satunnainen. Alkoholilain uudistus on käsittelyssä kevätkaudella. Käsittely on viivästynyt, sillä aihe oli tarkoitus käsitellä jo viime syksynä. Myös kesän lopussa uutisoitiin hyvin vastaava ristiriitainen selvitys.

Alkoholilobbaus on argumenteiltaan ja meneltemiltään hämmästyttävän usein lähes identtistä sen kanssa, miten tupakkateollisuus aikanaan kasvatti valtaansa politiikassa. Alkoholin myynnistä hyötyvillä toimijoilla on tarkkaan mietitty strategia ja systemaattinen tapa vaikuttaa poliittisiin päätöksiin ja yleiseen mielipiteeseen. Myös mittavat taloudelliset resurssit mahdollistavat tehokkaan lobbauksen.

Tarkoitushakuisen vääristelyn lisäksi alkoholipoliittiseen keskusteluun vaikuttavat negatiivisesti myös viattomat väärät käsitykset ja poliitikkojen haluttomuus tunnustaa monille niin armaaksi muodostuneen päihteen haittojen todellista laajuutta.

Tämä päättäjien uskomusten ja asenteiden sekamelska määrittelee sen, mihin suuntaan Suomen alkoholilaki muokkautuu. Luotettavalla tutkimustiedolla on toki osansa, mutta valitettavan usein se jää jalkoihin tunteiden ja uskomusten jyllätessä. Nyt tekeillä oleva alkoholilaki on saanut kiivasta kritiikkiä tutkija- ja asiantuntijakentältä laidasta laitaan, sillä sen nähdään lisäävän merkittävästi alkoholin terveydellisiä ja taloudellisia haittoja.

Esimerkiksi THL:n maltillisen arvion mukaan A-oluen ja limuviinojen tuominen ruokakauppoihin nostaa vuosittaisia alkoholihaittoja 400 miljoonalla eurolla, mutta verotulot eivät merkittävästi lisäänny.

Yksi ääni lisää huutokuorossa

Syksyllä 2016 allekirjoittanut ja muutama muu alkoholipolitiikkaa aktiivisesti seuraava kansalainen päätti kantaa kortensa kekoon. Luotettavan tutkimus- ja asiantuntijatiedon puute alkoholipoliittisessa keskustelussa tuntui jo suorastaan absurdilta, median julkaistessa alkoholialan edustajien kannanottoja jo enemmän kuin riippumattomien asiantuntijoiden näkemyksiä.

Aloitimme luomaan omaa faktapakettia yhdessä Raittiuden Ystävien asiantuntijan Emilia Laineen kanssa. Muun muassa THL:ssä sekä Sosiaali ja terveysministeriössä työskennellyt Laine tuntee alkoholipolitiikkaa laajasti ja on tehnyt aikanaan myös gradun alkoholialan vaikutuksesta politiikkaan.

Työn tulos oli tiivis faktapaketti, jonka nimeksi tuli Alkoholipolitiikkaa.fi. Se sisältää toistaiseksi kolme pientä painettua lehtistä ja nettisivut, joilta löytyy sama tieto.

Vastaava tieto löytyy toki monesta muustakin lähteestä, mutta usein se on ripoteltu pieninä paloina esitteisiin ja monille nettisivuille. Asiat on kirjoitettu pitkällisesti, eikä olennainen selviä silmäilemällä. Alkoholipolitiikkaa.fi kokosi kaikkein olennaisimman nopeasti ja helposti luettavaksi kokonaisuudeksi.

Julkaisu lähetettiin painettuna ja sähköisesti kansanedustajille ja ministereille. Tässä apuna oli Raittiuden Ystävät ry, jota saamme kiittää painattamisesta ja postituksesta.

Asennemuutosta odotellessa

Järjestöjen ja aktiivisten kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa on varsin pieni, sillä lobbauksessa ei ole käytössä kansainvälisen alkoholialan kaltaisia resursseja. Teemme kuitenkin sen, mihin pystymme ja odotamme, että jonakin päivänä päättäjien asenteet vielä muuttuvat. Näin on tapahtunut jo tupakan suhteen.

Vielä 50 vuotta sitten tupakointi oli huomattavasti nykyistä yleisempää ja jopa sisällä lasten kanssa samassa huoneessa polttamista ei koettu ongelmaksi. Tupakkamainonnan rajoittaminen tai tupakoinnin kieltäminen julkisessa tilassa olisi tuolloin nähty naurettavana holhouksena.

Nykyään kukaan ei puhu tupakan haitattomasta kohtuukäytöstä tai tupakoinnin terveyshyödyistä.

Muutosta odotellessa pyrimme osaltamme lisäämään tietoa. Alkoholipolitiikkaa.fi-julkaisu päivittyy epäsäännöllisesti, mutta tarkoitus on tuottaa lisää materiaalia myös tulevaisuudessa aina tarpeen mukaan ja resurssien puitteissa.

Kirjoittaja on Alkoholipolitiikkaa.fi -julkaisun päätoimittaja. Julkaisun kokoaminen on aloitettu vapaaehtoisvoimin loppuvuodesta 2016. Käy tutustumassa osoitteessa www.alkoholipolitiikkaa.fi.

Teksti ja kuvitus: Janne Valkeapää

Alkoholi ja tupakka – tiet vievät vastakkaisiin suuntiin

Elokuusta 2016 on ollut voimassa tiukennettu tupakkalaki, jonka tavoite on lopettaa suomalaisten tupakointi kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Alkoholilain suhteen suunta on päinvastainen, sillä tekeillä oleva lakiuudistus on lisäämässä merkittävästi juomista ja alkoholihaittoja.

Elokuusta 2016 on ollut voimassa tiukennettu tupakkalaki, jonka tavoite on lopettaa suomalaisten tupakointi kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Alkoholilain suhteen suunta on päinvastainen, sillä tekeillä oleva lakiuudistus on lisäämässä merkittävästi juomista ja alkoholihaittoja.

Kirjoittaja on SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n erityisasiantuntija Ritva Varamäki. Kirjoitus on julkaistu SOSTE-blogissa 2.2.2017.
Kirjoittaja on SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n erityisasiantuntija Ritva Varamäki. Kirjoitus on julkaistu SOSTE-blogissa 2.2.2017.

Viime vuonna tehdyn tupakkalain uudistuksen tavoitteena on auttaa suomalaisia lopettamaan tupakan ja muiden nikotiinituotteiden käyttö sekä suojella myös tupakoimattomia tupakan savulle altistumiselta. Lakiuudistuksessa määritellään useita toimenpiteitä, joilla ehkäistään tupakkatuotteiden käytön aloittamista ja nikotiiniriippuvuuden syntymistä.

Alkoholin osalta voitaisiin säätää vastaavia asioita alkoholilaissa. Mutta näin ei tehdä. Tulevan alkoholilain luonnoksessa esitetään toimenpiteitä, jotka johtavat alkoholin käytön lisääntymiseen, juomisen aloitusiän laskemiseen ja alkoholihaittojen merkittävään kasvuun.

Tupakan osalta jo edellistä lakiuudistusta luonnehdittiin tiukaksi, mutta silti sitä tiukennettiin vielä useita kertoja. Alun kiivaasta vastustuksesta huolimatta valtaosa ihmisistä, myös tupakoijista, pitää nykyään ravintoloiden tupakointikieltoa ja muita rajoituksia hyväksyttävinä ja tarpeellisina. Savuton ravintola on sittenkin viihtyisämpi, vaikka ensin ajatus tupakoijien holhoamisesta kauhistutti.

Myös tulokset puhuvat puolestaan – tupakointi on lakimuutosten myötä kääntynyt laskuun.

tupakointi-suomessa-tilasto2
Päivittäin tupakoivien osuus suomalaisista prosentteina

Virallinen linja ja todelliset toimet

Alkoholilain virallisena tavoitteena on alkoholihaittojen ehkäisy. Käytännössä lainsäädännössä liikutaan kuitenkin täysin päinvastaiseen suuntaan. Alkoholilakia on uudistettu kolme kertaa, ja joka kerran on lisätty alkoholin saatavuutta. Kuten oheisesta kuvasta käy ilmi, jokaisella kerralla kulutus on kasvanut. Kulutuksen myötä myös haitat ovat lisääntyneet. Lait ovat siis poikkeuksetta epäonnistuneet tavoitteensa saavuttamisessa. Ainoat käyttöä hillinneet toimet ovat olleet veron korotuksia.

Alkoholijuomien kulutus 100-prosenttisena alkoholina 15-vuotta täyttänyttä suomalaista kohti
Alkoholijuomien kulutus 100-prosenttisena alkoholina 15-vuotta täyttänyttä suomalaista kohti

Koska alkoholilaki on aikaisemmin epäonnistunut tavoitteensa saavuttamisessa, voisiko mallia ottaa tavoitteessaan onnistuneesta tupakkalaista? Tupakka ja alkoholi lisäävät sairastavuutta ja monen sairauden riskiä, ja niillä on monia yhteisiä piirteitä. Samaan suuntaan vaikuttavalla lainsäädännöllä voitaisiin vähentää niin tupakan ja kuin alkoholinkin aiheuttamia haittoja. Samalla ehkäistäisiin kansansairauksia sekä vähennettäisiin haittoja yhteiskunnalle.

Alkoholilain luonnoksen keskeisimmät muutokset ovat tupakkalakiin verrattuna päinvastaisia. Maitokauppojen, kioskien ja huoltamoiden tuotevalikoimaa täydennetään vahvemmilla oluilla sekä viinapohjaisilla alkoholijuomilla. Vahvempien juomien parempi saatavuus lisää tutkitusti alkoholin kulutusta. Haitat näkyvät monenlaisina sosiaalisina, terveydellisinä ja taloudellisina haittoina.

Paljon puhuttu ”keskieurooppalainen” alkoholikulttuuri perustuu alkoholin juomiseen ruokailun yhteydessä sekä sosiaaliseen kontrolliin, joka on meille vierasta.

Eurooppalainen tapa juoda useammin, mutta vähemmän kerralla ei näy katuväkivallassa, mutta alkoholin terveyshaitoissa esimerkiksi Ranska on Suomen tasolla. Alkoholin kokonaiskulutus on siellä samaa luokkaa, vaikka käyttötapa on hiukan erilainen.

Tupakkalaki on myös muuttanut tupakkaan liittyviä toimintatapoja ja asenteita. Alkuvaiheen muutosvastaisuuden laannuttua laki nauttii laajaa hyväksyntää sekä tupakoijien että savuttomien parissa. Voidaan pohtia, millaisilla toimilla voitaisiin saada aikaan vastaavan kaltaista myönteistä kehitystä alkoholikulttuurissa.

Alkoholilain luonnos esittää ravintola-alaa koskevien toimimattomien ja vanhentuneiden normien purkamista. Tämä on sinänsä kannatettavaa, mutta muutos ei vaikuta merkittävästi juomakulttuuriin tai juotuihin määriin. Vaikka muutosta syntyisikin, sen vesittää monin verroin se, että myymälöiden lisääntynyt ja entistä vahvempi juomatarjonta kilpailee ravintoloiden kanssa.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Nykyaikaiselta lainsäädännöltä voidaan odottaa, että sen toimenpiteet perustuvat tutkittuun tietoon. Keskusteluja kuunnellessa tuntuu usein siltä, että vaikuttavia kustannustehokkaita keinoja, saatavuuden ja hinnan säätelyä, pidetään vanhanaikaisena ja toimimattomana. Nämä keinot on kuitenkin lukuisissa tutkimuksissa todettu paikkansapitäviksi, ja myös oman maamme esimerkit toimivat tässä hyvänä näyttönä. Tämä näkyy myös Suomen alkoholin kulutustilaston surullisen nousujohteisesta suunnasta.

Jokaisella alkoholilain muutoksella on saatu vaikutusta kokonaiskulutukseen. Erittäin hyvä esimerkki on vuoden 2004 alkoholin 30% veron alennus, joka nosti kulutusta 10%. Tämä ei tullut yllätyksenä, sillä tutkijat olivat tämän jo ennakoineet nimenomaan kokonaiskulutusteorian pohjalta.

Tutkimukset ovat tuoneet esiin myös aivan uusia alkoholihaittoja. Se aika on nyt mennyt, jolloin kohtuullista alkoholinkäyttöä suositeltiin terveyttä edistävänä toimenpiteenä erityisesti sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Tästä näkökulmasta katsottuna vain yli 55-vuotiaat naiset hyötyvät alkoholista, ja sekin vain siinä tapauksessa, että käyttö pysyy 1-2 lasillisessa viikossa. Rintasyöpäriski sen sijaan alkaa ensimmäisestä drinkistä ja kasvaa annosten myötä. Toinen ajatuksia herättävä tieto on myös se, että alkoholin aiheuttamat haitat läheisille ja muulle yhteiskunnalle ja ylittävät jo tupakan aiheuttamat vastaavat haitat.

Mikä tekee alkoholista niin erityisen, ettei sitä haluta säännellä tupakan tavoin? Syitä on tietenkin monia. Tupakkaa on ”helpompi” säädellä sen saaman vahvan kansainvälisen sopimustaustan takia ja myös siksi, että valtaosa ihmisistä ei tupakoi. Se, että on päästy tähän kehitysvaiheeseen, ei ole ollut mutkatonta. Tutkimustiedon karttuessa on kuitenkin tullut uskallusta myöntää tuotteen terveyshaitat ja tehdä päätöksiä väestön terveyden hyväksi. Tätä samaa ei kuitenkaan haluta tehdä alkoholin kohdalla.

Terveyskulttuurimme kehittyy koko ajan, ja siihen liittyvät muutokset tuodaan ihmisten tietoisuuteen usein median kautta. Tieto on usein pirstaleista, ja jokainen voi ymmärtää sen itselleen sopivalla tavalla. Usein yksittäisiä mielipiteitä pidetään samanarvoisina tutkimustiedon kanssa, kunhan asian vain osaa esittää hyvin. Kuka tahansa voi huomata, että alkoholilakiluonnoksessa taas kerran ovat vastakkain koko yhteiskunnan taloudelliset ja terveydelliset edut ja muutamien alkoholin myynnistä hyötyvien elinkeinoelämän haarojen edut.

Kuluttajilta ei tule painetta myynnin lisäämiseen. Useiden kuluttajakyselyiden mukaan valtaosa ihmisistä on tyytyväisiä nykyiseen järjestelmään. Päättäjiltä odotetaan nyt suuren kuvan näkemistä ja sellaisia päätöksiä, joiden avulla kansallista hyvinvointia ja terveyttä kehitetään kestävällä tavalla. Näin tehdessä säästyy myös paljon rahaa, sillä alkoholista saadut tulot kalpenevat haittojen rinnalla. Vastuulliseen politiikkaa ei nykypäivänä oikein sovi, että syöpävaarallista, monin muullakin tavoin haitalliseksi todettua tuotetta ajetaan nykyistä laajempaan myyntiin. Tuotetta, johon ei edes vaadita tuoteselostetta tai varoitusmerkintöjä. Vai eikö maan talous ja ihmisten hyvinvointi ole päättäjille tärkeä?

Teksti: Ritva VaramäkI  Kuva: Veikko Somerpuro

Turvaa hakevien tukena

Turvapaikanhakijoiden tuki ry kohtaa turvapaikanhakijat ihmisinä. ”Integroitumisessa tärkeää ovat suomalaiset kontaktit sekä mahdollisuus kielen oppimiseen”, vinkkaa yhdistyksen varapuheenjohtaja Katja Saarikko.

Turvapaikanhakijoiden tuki ry kohtaa turvapaikanhakijat ihmisinä. ”Integroitumisessa tärkeää ovat suomalaiset kontaktit sekä mahdollisuus kielen oppimiseen”, vinkkaa yhdistyksen varapuheenjohtaja Katja Saarikko.

Aki Kaurismäen uusi elokuva Toivon tuolla puolen kiittää lopputeksteissään muun muassa yhdistystä Turvapaikanhakijoiden tuki. Kauppamatkustaja Wikströmin ja syyrialaisen Khaledin tarinan muotoutumisessa tehtiin tarkkaa taustatyötä.

Tammikuussa 2016 rekisteröity yhdistys Turvapaikanhakijoiden tuki (Tutu) syntyi alunperin sosiaalisessa mediassa löyhänä avunantoverkostona. Toiminta alkoi vuonna 2015, kun turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa oli kasvanut nopeasti. Taustalla oli ajatus, että apua tarvitsevien hyväksi pitää voida toimia nopeasti ja ilman byrokratiaa.

Tutun arvoja ovat muun muassa ketteryys, joustavuus, avoimuus, saavutettavuus ja tasavertaisuus.

Katja Saarikko koordinoi Turvapaikan hakijoiden tuki ry:n toimintaa pääkaupunkiseudulla.
Katja Saarikko koordinoi Turvapaikan hakijoiden tuki ry:n toimintaa pääkaupunkiseudulla.

Yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja Katja Saarikko kertoo toiminnan alkuvaiheista. Turvapaikanhakijoita liikkui kaduilla joka paikassa. Vastaanottokeskuksia (VOK) oli liian vähän.

Vapaaehtoiset jalkautuivat ja ohjasivat turvapaikanhakijat ilmoittautumaan poliisilaitokselle. Kun poliisiaseman odotushuoneet ruuhkautuivat, järjestivät auttamishaluiset kansalaiset paikalle veden ja välipalan jakelua.

Turvapaikan hakijoiden tuki sai käyttöönsä tiloja Helsingin yliopistolta. Muun muassa Viikissä vapaaehtoiset organisoivat vaatekeräyksiä, lajittelivat lahjoituksia ja järjestivät niiden jakelun tasapuolisesti vastaanottokeskusten vaatejakelupisteisiin.

Tutu tekee yhteistyötä Helsingin kaupungin ja sen vastaanottokeskusten, pääkaupunkiseudun seurakuntien ja järjestöjen kanssa. Yhdistys ylläpitää kielikerhoja eri vastaanottokeskuksissa sekä järjestää turvapaikanhakijoille ja suomalaisille arvokasta yhteistä hengailu- eli ystävätoimintaa ja ruoanlaittoiltoja. Myös suomalaista kulttuuri- ja taidekenttää esitellään erityisesti niille pakolaisista, jotka ovat ammattitaiteilijoita.

Katja Saarikko kertoo suunnitelleensa jo lukioaikana kansalaisjärjestötoimintaan osallistumista. Kun Youth Against Drugs (YAD) etsi vapaaehtoisia Suomessa nuorten kanssa tehtävään ehkäisevään päihdetyöhön, jossa venäjän kielestä kerrottiin olevan hyötyä. Saarikko tunsi itseään puhuteltavan, sillä kyseinen kielikin oli hallussa. YADin vapaaehtoisena hän lähti myös mukaan Venäjällä toteutettavaan hankkeeseen, jossa kartoitettiin Venäjän terveysneuvonnan tilaa ja esiteltiin Suomen nuorisotyön malleja venäläisille opettajille ja sosiaalialan edustajille.

Tutuun Saarikko lähti alunperin vapaaehtoiseksi vaatejakelutyöhön. Nykyään hänen päävastuualuettaan on Tutun käytännön toiminnan pyörittäminen koko pääkaupunkiseudun alueella. Saarikko myös opettaa turvapaikanhakijoille suomea. Opetuksessa käytetään Helsingin yliopistossa kehitettyä Toisto -menetelmää.

Turvapaikan hakeminen vaatii kestävyyttä

Saarikon mukaan turvapaikanhakijat ovat yleensä äärimmäisen kiitollisia siitä, että heidät on otettu vastaan ja että heidän perustarpeistaan huolehditaan. Vaikka käyttörahaa ei juurikaan ole, jotenkin tullaan toimeen.

Suomessa käytännössä kaikille turvapaikanhakijoille myönnetään pieni vastaanottoraha.
Sen suuruus riippuu muun muassa siitä, onko hakija yksin vai perheen kanssa ja saako hän vastaanottokeskuksessa ruoan vai ei. Kun esimerkiksi Kaarlenkadun vastaanottokeskus tarjoaa yksinkertaiset ateriat yhteisessä ruokasalissa, annetaan yksinelävälle turvapaikanhakijalle kuukausittain 91 euroa käyttörahaa.

Ajankohtaiset vastaanottorahatiedot löytyvät täältä.

Saarikko hyödyntää kokemustaan nuorten parissa työskentelemisestä analysoidessaan turvapaikanhakijoiden tilannetta. Hän näkee, että hänen aikaisemmassa työssään kohtaamiaan nuoria ja maahanmuuttajia koskevat osittain samat ongelmat.

Kokonaiskuvan hahmottaminen ja yhteiskunnalliseen elämään integroituminen voi olla vaikeaa. Saarikosta on kuitenkin lohdullista, että useimmat pystyvät henkisesti raskaasta kokonaistilanteestaan huolimatta verkostoitumaan, ottamaan vastaan informaatiota ja apua ja ovat oppimiskykyisiä ja aktiivisia.

Tutulla on tänä keväänä alkamassa STEAn eli entisen RAY:n avustusosaston rahoittama Tutuksi-hanke. Tavoitteena on auttaa turvapaikanhakijoita aktiiviseksi osaksi suomalaisia yhteisöjä ja samalla vähentää suomalaisten kokemia ennakkoluuloja tuomalla ihmisiä yhteen. Tämä tapahtuu etsimällä tulijoille esimerkiksi vapaaehtoistyöpaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia.

Turvapaikanhakijat ja alkoholi

Vastaanottokeskuksissa on Saarikon mukaan valitettavan paljon alkoholin käyttöä. Moni sortuu tähän suomalaisten suosimaan päihteeseen, kun mielekästä toimintaa ei ole ja päivät koostuvat odottelusta ja epätietoisuudesta, ja kun suomen kieli ja suomalaiset kaverit puuttuvat. Jopa monet kulttuuritaustansa takia alun perin alkoholista pidättäytyneet turvapaikanhakijat juovat vastaanottokeskuksissa olutta. Tympeä odotus johtaa tympeään toimettomuuteen ja tympeään juomiseen.

Ongelmana vastaanottokeskuksissa on Saarikon mukaan se, että turvapaikanhakijoiden terveyspalvelut ovat hyvin rajalliset. Näin ollen päihdehuoltokaan ei toistaiseksi voi toimia.

Tutussa muistellaan lämmöllä nyt jo lakkautettua Koskelan vastaanottokeskusta. Siellä toimi iso hyvin organisoitu oleskelutila, josta muodostui turvapaikanhakijoiden ja paikallisten vapaaehtoisten kohtaamispaikka yhteiseen kahvitteluun ja tutustumiseen.

Tutu toivoisi hengailukahvilan kaltaisia tiloja jatkossakin, jotta vastaavaa toimintaa voitaisiin järjestää. Tämä ehkäisisi myös tulijoiden toimettomuuteen liittyviä ongelmia ja turhautumista.

Katja Saarikko esittää:
Turvapaikan hakijan kohtaamisen kultaiset säännöt

  1. Kohtaa ihminen ihmisenä hänen taustastaan, uskonnostaan ja ihonsa väristä riippumatta. Lähde tutustumaan ihmiseen avoimesti, ottamaan selvää esimerkiksi siitä, mistä tämä pitää. Tutustu turvapaikanhakijaan, tee hänen kanssaan yhdessä jotain, ota mukaan ilmaistapahtumiin ja näytä hänelle kaupunkiasi. Jos kuulut johonkin järjestöön, voit ottaa hänet mukaan toimintaan. Mikään ei estä esimerkiksi lisäämästä turvapaikanhakijaa omiin sosiaalisen median kontakteihin, jos ystävyyttä alkaa muodostua.
  2. Yhdessä, ei ylhäältä. Auttamistyö ei saisi olla liian autoritääristä. Vältä jyrkkää autettava–auttaja-asetelmaa. Turvapaikanhakijat ovat aktiivisia, fiksuja ihmisiä. Auta heitä auttamaan itseään. Koeta mieluummin tehdä asioita yhdessä kuin toimia vain auttajan roolissa.
  3. Selvitä faktoja. Mielipiteitä on helppo esittää, mutta käsityksesi tueksi tarvitset tietoa. Perehdy! Tutustu turvapaikanhakijoiden taustaan, esim. Syyrian tilanteeseen. Harvalla olisi ollut realistista vaihtoehtoa jäädä maahansa. Vältä ennakkoluuloja. Esimerkiksi läheskään kaikki turvapaikanhakijat eivät ole muslimeja. Älä pelkää vieraita kulttuureja ja uskontoja.
  4. Älä tuputa rahaa. Harva edes suostuu ottamaan vastaan rahaa tai taloudellista tukea. Esimerkiksi, jos ostat toiselle kahvin, saattaa hän tuntea pitkään olevansa kiitollisuudenvelassa ja haluta korvata saamansa. Monet turvapaikanhakijat ovat häpeissään, jos suomalaiset kuluttavat omaa rahaansa heitä varten. Jos haluat auttaa taloudellisesti, voit tehdä lahjoituksen jollekin kansalaisjärjestölle, joka auttaa turvapaikanhakijoita.
  5. Älä pelkää sitoutumista. Suomalaiset eivät aina edes tervehdi naapuriaan, siinä pelossa, että naapuri voisi äityä turhan tuttavalliseksi ja ryhtyä soittelemaan ovikelloa. Turvapaikanhakijoita löytyy joka lähtöön. Mukana on hyvin erilaisia ihmisiä muun muassa eri ammattien edustajia. Täytyy luottaa siihen, että he ovat yhtä fiksuja kuin me. Vaikeita kokeneet ihmiset aistivat usein herkemmin, heillä on tilannetajua, ja he vetäytyvät helposti, jos heille sanoo ”ei”. He ovat matkan varrella tottuneet kuulemaan kieltäviä vastauksia.

Tärkeintä on ihmisten välinen kohtaaminen. Jos kuitenkin haluat auttaa, mutta et sitoutua, voit osallistua johonkin monista aiheeseen liittyvistä sosiaalisessa median ryhmistä. Eri organisaatioiden kautta voi osoittaa lahjoituksia pakolais-statuksen saaneille.

Teksti: Silva Rikala  Kuva: Ilkka Roitto

Toivon tuolla puolen – rakkauden ja vihan taisto

Aki Kaurismäen tuore elokuva Toivon tuolla puolen vaikuttaa räjähdyksenomaisesti. Kekseliäällä, herkällä, sadun ja toden välimaastossa liikkuvalla käsikirjoituksellaan se avaa ikkunan pakolaisen todellisuuteen.

Aki Kaurismäen tuore elokuva Toivon tuolla puolen vaikuttaa räjähdyksenomaisesti. Kekseliäällä, herkällä, sadun ja toden välimaastossa liikkuvalla käsikirjoituksellaan se avaa ikkunan pakolaisen todellisuuteen.

Vastaanottokeskuksessa Khaled (Sherwan Haji) voi vain odottaa.
Vastaanottokeskuksessa Khaled (Sherwan Haji) voi vain odottaa.

Toivon tuolla puolen kuvaa matkan mielettömyyttä, pakolaisen veitsenkärjellä keikkuvaa tilannetta ja Suomea paikkana muukalaisvastaisuuden ja taloudellisen epävarmuuden paineessa. Turvapaikan hakemisen toivottomuudesta puhuessaan se avaa kuitenkin toisenkin ikkunan. Epätoivon toisella puolen asuu rakkaus ja solidaarisuus.

Elokuvan ilmapiirissä vastoinkäymiset ovat arkea, mutta niitä vahvempia ovat auttamisen voima, aito välittäminen ja rohkeus. Kerronnan ja estetiikan mestari Aki Kaurismäki loihtii vastakohtien pohjalta esiin taiteellisesti lähes täydelliseksi hiotun elokuvan. Lopputulos sekä viihdyttää että liikuttaa niin, että kyyneleet ovat monesti lähellä. Tyylilleen uskollisena Kaurismäki tarjoaa katsojalleen nostalgiaa, hyvää suomalaista musiikkia ja tanssia, silmiä hellivää estetiikkaa ja korutonta, suoraa näyttelemistä.

Kaurismäen käsikirjoitus, Markku Pätilän työryhmän lavastus, kuvauspaikkojen valinta, Tiina Kaukasen pukusuunnittelu, Timo Salmisen kuvaus ja Olli Varjan työryhmän valaistus kuin myös Tero Malmbergin äänisuunnittelu ansaitsevat suuret aplodit. Kaurismäki liikuttelee työryhmäänsä niin taidokkaasti, että sen jokainen jäsen antaa kaikkensa. Kaurismäen työstä voimme kaikki olla ylpeitä.

Tervetuloa Helsinkiin

Elokuva käsittelee kohtaamista, ystävystymistä, avunantoa. Selviämistarinoita.
Pikimusta yö. Tiukat yksittäiset valot. Ei sentään ole talvi. Syyrialainen on saapunut Suomeen.

Khaled (Sherwan Haji), takanaan pitkä matka ilman kotia, johon enää koskaan voisi palata. Hänen elämänsä on vailla perspektiiviä uuden elämän rakentamiseen. Hänelle on kerrottu matkalla, että Suomi on hyvä maa. Sattumalta Suomi. Khaled vain tarvitsee paikan, jossa jatkaa elämää.

Tuomari Nurmion kitara ja harras laulu “Oi mutsi, mutsi, tsikkaa lamppuun eldis” toivottaa matkalaisen tervetulleeksi Helsinkiin. Kauppamatkustaja Wikströmiä (Sakari Kuosmanen) väsyttää jatkuva reissaaminen ja jo yksitoikkoiseksi ja vähitellen myös kannattamattomaksi käynyt ala. Hän haluaa muutosta ja päättää avata ravintolan. Wikströmin ravintolassa asiakas saa vaatimattomien ruoka-annosten vastapainoksi arvokasta palvelua.

Vaikka ravintoloitsija tuskin pystyy maksamaan palkkoja henkilökunnalleen, tarjoaa hän työtä ja väliaikaisen suojan Khaledille.

Kaurismäen tarinoihin kuuluu rohkeus ja yrittäjähenkisyys, ja isotkin kolhut, jotka eivät kuitenkaan lannista. Läsnä ovat myös sattuma ja onni.

Toivon tuolla puolen ja päihteet

Päihteiden esilläolo elokuvassa on selvästi harkittua, niin kuin Kaurismäellä kaikki kuvaan liittyvät elementit.

Khaled viettää ensimmäiset viikkonsa vastaanottokeskuksessa. Siellä merkityksellistä on eri maista pakolaisina tulleiden ihmisten solidaarisuus. Toiseen turvapaikanhakijaan suhtaudutaan kuin veljeen. Omasta vähästä jaetaan ja annetaan ilman muuta lainaksi.

Kaurismäki kuvaa vastaanottokeskuksen puhtaana ja siistinä paikkana. Siellä ei juoda alkoholia. Kaurismäki selvästi haluaa esittää arabimaista tulleet tavoiltaan alkoholittomina. Turvapaikanhakija Khaledilla alkoholi ei aluksi kuulu kuvaan. Khaled juo pubissa kahvia, kun ympärillä reuhataan. Vasta kun Suomeen integroitumisen toive on kiihkeimmillään, hän tilaa ystävänsä kanssa alkoholia, “vääräuskoisten juomaa”.

Elokuva tematisoi myös runsaan juomisen taakkaa. Ravintoloitsija Wikström hylkää vaimonsa, joka on juuttunut keittiönpöydän ja viinapullon ääreen. Kun raitistuminen tuo naisen uusille urille, löytyy myös toivoa yhteiselolle.

Teksti: Silva Rikala  Kuva: Malla Hukkanen, Sputnik Oy

Humala suomalaisessa fiktiossa

Usko Suomen kosteasta menneisyydestä elää vahvana.Kuitenkin vielä 1960-luvun alussa suomalaiset joivat vain neljänneksen viimevuosien määristä. Yksi tekijä myytin takana on luultavasti alkoholipäihtymyksen toistuva käsittely suomalaisessa kirjallisuudessa ja elokuvissa.

Usko Suomen kosteasta menneisyydestä elää vahvana.Kuitenkin vielä 1960-luvun alussa suomalaiset joivat vain neljänneksen viimevuosien määristä. Yksi tekijä myytin takana on luultavasti alkoholipäihtymyksen toistuva käsittely suomalaisessa kirjallisuudessa ja elokuvissa.

nummisuutarit
Aleksis Kiven Nummisuutarit-teatteriesitys 1920-luvun lopulla. Kuva: Nurmijärven museo

Alkoholi on tavalla tai toisella mukana tuhansissa suomalaisissa tarinoissa. Ei olekaan helppoa sanoa yksiselitteisesti minkälainen on suomalainen humala fiktiossa. Kuitenkin eri vuosikymmenille liittyviä trendejä on selvästi havaittavissa.

Aina toiseen maailmansotaan saakka juominen oli kirjallisuudessa korostetusti köyhän kansanosan vitsaus. 1960-luvulla juominen keskiluokkaistui ja 1970-luvulla arkipäiväistyi.

Ensimmäiset raittiusyhdistykset olivat jo syntyneet, kun Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ilmestyi 1870. Viisitoista vuotta myöhemmin Minna Canth julkaisi kohua herättäneen näytelmänsä Työmiehen vaimo (1885).

Seitsemän veljeksen juopottelukohtauksessa eletään 1800-luvun alkupuolen maalaisyhteisössä. Myös Simeonin ryyppyreissut tunnetaan samoin Nummisuutarien Eskon häähumala. Työmiehen vaimo kertoo ahkeran Johannan ja hänen hulttiomiehensä tarinan. Kyseessä on kaupunkilaistyöläisistä kertova näytelmä.

Salajuopottelua ja dekadenssia

Itsenäisyyden alkukymmen, 1920-luku, oli vastakohtien aikaa. Kirjallisuus tarjosi niin Tulenkantajia, modernismia kuin köyhän kansanosan kurjuutta.

Viina oli vahvasti esillä Mika Waltarin romaanissa Suuri Illusioni (1928). Teoksessa liikutaan pirtutrokareiden seurassa samaan aikaan, kun intellektuellit salajuopottelevat madame Spindelin salongissa.

Ilmari Kiannon Ryysyrannan Jooseppi (1924) sijoittuu kieltolain aikaiseen Suomeen. Kirjan päähenkilö on vähävarainen, perheellinen Jooseppi Kenkkunen. Jooseppi ryhtyy valmistamaan ja myymään pontikkaa pimeästi muille kurjuudessa eläville itsekin juopotellen.

Elvi Sinervo kirjoitti romaaninsa Viljami Vaihdokas (1946) sodan jälkeen. Tarina kertoo mielikuvitusmaailmaan ja fantasioihin pakenevasta pojasta, joka vaihtuu vauvana synnytyslaitoksella. Kirja sijoittuu 1920- ja 1930-luvun taitteen pula-aikaan. Työttömäksi joutuneet upottavat murheensa ja perheen ruokarahat pirtuun. Elvi Sinervon Viljami

Vaihdokas on luultavasti ensimmäinen suomalainen romaani, jossa juominen koetaan lapsen silmin.

Sodanjälkeinen humala ja modernismin henki

Sodan jälkeisistä proosan kirjoittajista lähes kaikilla oli henkilökohtaisena taustanaan sodan kokemus. Ehdottomasti tunnetuin on Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954).

Kansakunta eli sodan aiheuttamassa stressitilassa. Koettu sota ja sen kauhut nähtiin oikeutuksena juomiselle. Alkoholin käyttö oli yleistä, joskin määrällisesti vain noin kolmanneksen nykyisestä ja neljänneksen vuoden 2009 Suomen ennätyslukemista.

1950-luvun modernismia edusti Eeva-Liisa Manner. Uuden vuoden yö (1965) -näytelmässään Manner kuvaa 1950-luvun sivistyneistöä, joka on kerääntynyt viettämään uutta vuotta. Ihmiset humaltuvat ja estot häviävät.

Näytelmä on komedia, mutta samalla murhenäytelmä. Seurueeseen on liittynyt alkoholisoitunut ja vaimoaan pahoinpitelevä insinööri. Ilta päättyy väkivaltaiseen kuolemaan.

Alkoholin käyttö arkipäiväistyy

1960-luvulla kaunokirjallisuudessa yleistyivät arkisemmat äänenpainot, yleinen rosoisuus ja kantaaottavuus. 1960-luvulla käytiin kirjasotia, joista tunnetuin oli Hannu Salaman Juhannustanssit (1964). Kirjan kohtauksesta, jossa humalainen muurari Hiltunen pitää pilkkasaarnan, nousi syyte Jumalan pilkasta.

1970-luvulla alkoholin käyttö oli yhä enemmän osa suomalaista sosiaalista kanssakäymistä. Humalaa ei enää entiseen tapaan paheksuttu ja keskioluen tuominen ruokakauppoihin kaksinkertaisti suomalaisten juomisen nopeasti.

Christer Kihlman ja Märta Tikkanen nostivat esiin alkoholin tuhoavat vaikutukset perhe-elämään. Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinassa (1978) on vihaa miehen alkoholismia kohtaan. Kihlman kuvaa omaa alkoholismiaan teoksessa Ihminen joka järkkyi (1971). Kirja on samalla kannanotto häpeilyä ja valheellisuutta kohtaan.

Tikkanen kirjoittaa: ”Käyttäydyn huonosti. Olen 37-vuotias ja demonstroin inhoni porvarillista sovinnaisuutta kohtaan yhä karmeammilla toilauksilla. Minä juon humalapäissäni pullon suusta komeasti keskellä katua ja keskellä päivää.”

Lasinen lapsuus

Perinteisessä suomikuvassa mies räyhää viinapäissään. Kuva toistuu myös Antti Tuurin Pohjanmaa-sarjassa (1982–1997), joka noudattaa tyypillistä suomalaista sukuromaanin tarinaa viinaan sortuvasta miehestä. Lasten näkökulman kaunokirjallisuuteen tuovat Kreetta Onkeli ja Susanna Alakoski. Suomalaisen siirtolaisperheen vanhin tytär joutuu ottamaan aikuisen roolin vanhempien rappion syvetessä (Susanna Alakoski, Sikalat, 2006).

Kreetta Onkelin Ilonen talo (1996) on huumorin keinoin rakennettu romaani ahdistavasta aiheesta. Onkeli onkin antanut myöhemmin ymmärtää, ettei ole halunnut teoksessaan ottaa kantaa siihen, mikä on totta ja mikä parodiaa.

Raittius vaihtoehtona

2000-luvulla kotimaisen nykykirjallisuuden ominaispiirteenä on ollut tyylien ja lajien moninaisuus, mikä näkyy myös alkoholia käsittelevien kirjojen moninaisuudesta.

Hallitsevia trendejä ei ole samassa merkityksessä olemassa kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

Juominen ei enää ole tabu, ja muutamat sen ympärille keskittyvät romaanit ovat saaneet varsin paljon huomiota. Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani (2004) ja Juha Vuorisen kirjasarja Juoppohullun päiväkirja (1998–2014) kuvaavat äärimmäistä alkoholin käyttöä. Mutta kuten Vuorinen toteaa, juominen ei ole enää hauskaa, kun pitää juoda päivätolkulla.

Tämän vuosituhannen tarinoissa nuorten aikuisten alkoholismista toipumisen ainoana vaihtoehtona onkin monesti päihteiden käytön lopettaminen kokonaan.

Teksti: Tuula Vuolle-Selki

Kuntavaaliehdokkaat: A-oluen tuominen kauppoihin lisäisi alkoholin kulutusta

Yli puolet kuntavaaliehdokkaista arvioi, että vahvojen alkoholijuomien tulo kauppoihin lisäisi alkoholin kulutusta. Tutkimustiedon valossa arvio on tietenkin oikea.

Yli puolet kuntavaaliehdokkaista arvioi, että vahvojen alkoholijuomien tulo kauppoihin lisäisi alkoholin kulutusta. Tutkimustiedon valossa arvio on tietenkin oikea. Siitä huolimatta näin uskoo ehdokkaista vain niukka enemmistö. Muutama arvelee vahvempien juomien jopa vähentävän juotua alkoholin määrää.

Suomen ASH ry:n Kantar TNS Oy:llä teettämässä selvityksessä kysyttiin kuntavaaliehdokkailta miten he uskovat vahvempien alkoholijuomien tuomisen päivittäistavarakauppoihin vaikuttavan kuntalaisten alkoholin kulutukseen.

Haastatelluista 52 prosenttia uskoi kulutuksen kasvavan. 43 prosenttia arvioi, ettei muutoksella olisi vaikutusta. Neljä prosenttia arveli, että muutos vähentäisi alkoholin kulutusta.

Suomen ASH:n toiminnanjohtajan Mervi Haran mukaan tulos kertoo, että monet kuntavaaliehdokkaat ymmärtävät alkoholilain vaikutuksen kuntalaisten arkeen.

– On kuitenkin hämmästyttävää, että yli 40 prosenttia vastaajista ei nähnyt saatavuuden ja kulutuksen välistä yhteyttä. Ilmeisesti tieto siitä, että alkoholin tarjonta lisää kulutusta, ei ole tavoittanut kaikkia kuntavaaliehdokkaita, hän huomauttaa.

Hallituksen kaavailujen mukaan kaupoissa, kioskeissa ja huoltamoilla myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuus nostettaisiin nykyisestä 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin.

– Kunnilla ei ole varaa niihin kustannuksiin, joita suunnitelluilla alkoholilain muutoksilla väistämättä on, Hara kommentoi suunnitelmia.

THL:n maltillisen arvion mukaan vuosittaiset alkoholihaitat nousevat Suomessa lakiuudistuksen myötä noin 400 miljoonaa euroa.

Jyrkät erot puolueiden välillä

Puoluetausta vaikutti selvästi ehdokkaiden uskomuksiin. Kokoomuksen kuntavaaliehdokkaista peräti joka viides uskoi, että nykyistä vahvempien alkoholijuomien tulo kauppoihin hillitsisi kulutusta. Keskustan ehdokkaista näin ajatteli kuusi prosenttia.

Sen sijaan muista puolueista ei selvityksessä löytynyt lainkaan vastaajia, joiden mielestä uudistuksella olisi alkoholin käyttöä vähentäviä vaikutuksia. Enemmistö Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton ehdokkaista katsoi, että uudistus lisäisi alkoholin kulutusta.

Hara pitää selvänä, että sote-uudistuksella tavoitellut säästöt hukataan, jos alkoholilain kokonaisuudistus toteutuu nyt ehdotetussa muodossa.

– Ei ole kestävää tai kansantalouden kannalta järkevää tehdä toisella kädellä yhdensuuntaisia päätöksiä ja kumota ne toisella. Vahvojen juomien tuominen kauppoihin olisi yksi keskeinen, alkoholin kokonaiskulutusta, kustannuksia ja terveyshaittoja lisäävä päätös, Hara sanoo.

Tästä näkökulmasta vastausten jakautuminen on yllättävä, sillä perinteisesti juuri porvaripuolueet ovat ajaneet tiukkaa taloutta ja turhien menojen karsimista.

Ehkäisevälle päihdetyölle tukea ehdokkailta

Lähes puolet, 47 prosenttia vastaajista, arvioi, että ehkäisevää päihdetyötä ei oteta riittävästi huomioon kunnan päätöksenteossa. Vastaajista 72 prosenttia olisi valmis ohjaamaan kunnan budjetista lisää varoja lasten ja nuorten päihteiden käytön ehkäisyyn.

Myös ehkäisevän päihdetyön tehostaminen kunnan eri hallinnonalojen yhteistyötä tiivistämällä sai kannatusta yli puoluerajojen.

– Vaikka vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy tulevaisuudessa kunnilta maakunnille, iso osa alkoholihaittojen vähentämiseen tähtäävistä ja muista ehkäisevän päihdetyön tehtävistä säilyy edelleen kunnissa, Mervi Hara muistuttaa.

Hän kuitenkin pohtii, kuinka hyvin ehkäisevälle päihdetyölle kyselyssä annettu vahva tuki näkyy todellisissa poliittisissa päätöksissä ehdokkaan mahdollisen valinnan jälkeen.

– Noin puolet kuntalaisten terveyseroista selittyy alkoholin ja tupakan käytöllä. Toivottavasti valtuutetut muistavat myös vaalien jälkeen, että alkoholihaittojen ja tupakoinnin vähentäminen kannattaa, myös taloudellisesti, Hara toivoo.

Kantar TNS Oy (aik. TNS Gallup Oy) kartoitti Suomen ASH ry:n toimeksiannosta kuntavaaliehdokkaiksi lupautuneiden käsityksiä mm. alkoholilain uudistuksesta. Kyselyyn haastateltiin 12.-17.1.2017 yhteensä sataa siihen mennessä ehdokkuutensa julkistanutta henkilöä eri puolueista, eri puolilta maata. Suomen ASH ry tiedotti teettämästään selvityksestä 9.2.2017.

Lähde: Suomen ASH ry:n tiedote 9.2.2017

Jokaiselle löytyy keino toipua riippuvuudesta

Monilla on käsitys, että riippuvuus on syntynyt vasta, kun ihminen ei kykene sen takia hoitamaan työtään tai muita tehtäviään. Todellisuudessa riippuvuuden alaisia ovat yhtälailla monet ahkerat opiskelijat, tomerat yrittäjät kuin käytännön arjen hoitavat perheen äiditkin.

Monilla on käsitys, että riippuvuus on syntynyt vasta, kun ihminen ei kykene sen takia hoitamaan työtään tai muita tehtäviään. Todellisuudessa riippuvuuden alaisia ovat yhtälailla monet ahkerat opiskelijat, tomerat yrittäjät kuin käytännön arjen hoitavat perheen äiditkin.

Yle TV1:n Korkki kiinni -ohjelmasta tunnettu muutosvalmentaja Piia Sumupuu painottaa, etteivät riippuvuudet määrittele ihmistä ihmisenä sen enempää kuin ammatti tai perhetausta.
Yle TV1:n Korkki kiinni -ohjelmasta tunnettu muutosvalmentaja Piia Sumupuu painottaa, etteivät riippuvuudet määrittele ihmistä ihmisenä sen enempää kuin ammatti tai perhetausta.

Muutosvalmentaja, yhteisöpedagogi, taideterapeutti ja mindfulness-ohjaaja Piia Sumupuu, 53, on perehtynyt eri riippuvuuksiin niin ammatillisesti kuin oman kokemuksensa kautta. Hän tietää, ettei riippuvuus muodostu vain tietyn tyyppisille henkilöille, vaan addiktioita on monenlaisilla ihmisillä yhteiskunnan laidasta laitaan. Jokainen on oma persoonansa ja siksi jokaisella on myös omat keinonsa ja tapansa selvitä raskaista elämänvaiheista.

– Toimin ammatikseni muutosvalmentajana ja hyödynnän laaja-alaisesti eri metodeja kunkin asiakkaan yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Elämän- ja työkokemukseni myötä olen oppinut, että muutos on aina mahdollista, vaikka se onkin haastavaa. Uskon, että jokainen ihminen voi löytää itselleen sopivan keinon voida paremmin, etenkin kun hänelle tarjotaan erilaisia työkaluja sen mahdollistamiseksi, hän kuvailee.

Yle TV1:n Korkki kiinni -ohjelmasta tuttu Sumupuu sanoo olleensa itse nyt toista kymmentä vuotta raittiina ja tietää, millaista on olla tissuttelija.

– Käytin alkoholia nuorena samalla tavalla, kuten muutkin nuoret ja työelämän astuttua kuvioihin sen käyttö pysyi säännöllisenä monista eri syistä. Avioliiton ja raskauden myötä elämäni rauhoittui alkoholin käytön suhteen, mutta lasten varttumisen myötä se hiipi uudelleen elämääni. Aluksi käytin alkoholia lasteni isän kanssa viikonloppuisin, kunnes päädyin nappailemaan viiniä itsekseni harva se ilta. Pahimmillaan join jopa viinipullollisen yksinäni illassa, hän muistelee.

Sumupuu jatkaa, että huomattuaan ajautuneensa tissuttelukierteeseen, hän poti ahdistusta siitä, ettei kyennyt lopettamaan alkoholin käyttöä päätöksistä huolimatta.

– Oman isäni sairastuminen 90-luvun loppupuolella laukaisi viimein myös oman elämäni tarkempaan syyniin. Tarkkailemisen ja pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että halusin lopettaa alkoholin käytön kokonaan. Tämä päätös ei kuitenkaan ollut lähimmäisilleni yksinkertainen, sillä osa ystävistäni ei voinut käsittää, että koin olevani riippuvainen alkoholista. Yllätyksekseni suurimman järkytyksen päätöksestäni koki kuitenkin äitini, joka ei hyväksynyt raittiusajatustani lainkaan. Koska lähimmäiseni reagoivat päätökseeni niin voimakkaasti, pelkäsin, että tulisin jatkuvasti hylätyksi raitistumisen myötä, hän kuvailee kyseistä tilannetta yli kymmenen vuotta myöhemmin.

Erilaiset keinot käyttöön

Sumupuu kertoo jättäneensä alkoholin pois vuonna 2000 ja tupakoinnin sen seurauksena muutaman vuoden kuluttua.

– Olin kokeillut tupakoinnin lopettamiseen ennen raittiuttani muun muassa laastareita, purkkaa, hypnoosia ja ryhmätapaamisia. Tupakoinnin lopettaminen onnistuikin sitten loppujen lopuksi hypnoosin avulla oltuani ensin raittiina muutaman vuoden ajan. Pohjalla oli siis kokemus jo yhdestä onnistumisesta. Kerralla ihmeitä ei voi tapahtua, joten riippuvuuksista eroon pääseminen vaatii sinnikkyyttä ja uskoa onnistumiseen. Tutkimusten mukaan tupakoinnin lopettamisen onnistumiseen tarvitaan keskimäärin 3-5 lopettamisyrityskertaa, joten periksi ei saa antaa, hän painottaa.

Sumupuu korostaa, että riippuvuuksista toipumiseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tai keinoa, vaan niitä on yhtä monta kuin on toipujaakin. Tärkeintä toipumisen onnistumiseen on, että kuntoutuja on itse sitoutunut kuntoutukseen, hän painottaa.

– Haluan omalla toiminnallani ja työlläni auttaa muita erilaisista riippuvuuksista eroon. Vaikka riippuvuuksien mekanismi on sama, avun voi löytää useasta eri viitekehyksestä. Tarjoan työkseni valmennusta elämän muutoshaasteisiin, hän kuvailee.

Sumupuu sanoo, että hän itse hyötyi toipumisensa aikana erityisesti vertaistuesta, terapiasta, maalaamisesta sekä kirjoittamisesta. Se ei ole kuitenkaan ainoa tapa. Tarjolla tulisikin olla kattavasti tarjolla erilaisia palveluja ja tapoja eri riippuvuuksista eroon pääsemiseksi.

– Olisi hienoa, jos päihdepalvelujärjestelmämme tarjoaisi riittävästi erilaisia vaihtoehtoja kuntoutumiseen ja asiakas voisi itse löytää juuri hänelle sopivan tavan toipua myös kuntien ja kelan tukemana, hän tiivistää.

Ylen Ihmillinen tekijä -ohjelma 5.10.2016, jossa myös Pia Sumupuu esiintyi, sai Vuoden 2016 raittiusteko -palkinnon jaetusti blogisti Lea Ansamaan kanssa.

Teksti: Minna Korva-Perämäki  Kuva: Arto Heikkinen

Euroopassa holhotaan!

Euroopassa vapaus ja sivistys kukoistavat. Viinit ovat vapaasti marketeissa ja niitä nautiskellaan hillitysti ruoan kanssa. Meillä pohjolassa sen sijaan alkoholilaki on tiukan holhoava. Vuosikertajuomat suljetaan Alkoon, eikä vapaudelle ja sivistykselle jätetä tila

Euroopassa vapaus ja sivistys kukoistavat. Viinit ovat vapaasti marketeissa ja niitä nautiskellaan hillitysti ruoan kanssa. Meillä pohjolassa sen sijaan alkoholilaki on tiukan holhoava. Vuosikertajuomat suljetaan Alkoon, eikä vapaudelle ja sivistykselle jätetä tilaa.

Tutkimustiedon mukaan vahvemmat juomat marketeissa lisäisivät merkittävästi suomalaisten juomista. Mutta miten on mahdollista, että ranskalaiset juovat puhtaana alkoholina mitattuna suunnilleen yhtä paljon kuin suomalaiset, vaikka siellä viiniä saa joka kulmakaupasta? Myös alkoholihaitat ovat samaa tasoa.

Syy on kulttuurissa. Ranskalaiselle humala on nolo juttu. Jos juo enemmän, muut tuomitsevat ja paheksuvat. Asiaan puututaan. Sen sijaan Suomessa juominen on jokaisen oma asia. Toisten asioihin puuttuminen on täällä synneistä suurin – se on holhoamista!

Niinpä. Ranskassa laki holhoaa hiukan vähemmän, mutta ihmiset holhoavat toisiaan sitäkin enemmän.

Mutta onko holhoaminen aina paha asia? Eikö myös meille suomalaisille tekisi hyvää huolehtia ja välittää toisistamme hiukan enemmän. Sitähän se monesti on. Toisista huolehtimista ja välittämistä.

Teksti: Janne Valkeapää

Auttamisen halusta

Leipäjonot pitenevät vuosi vuodelta. Itä-Helsingissä yhtä niistä ylläpitää Herttoniemen seurakunnan Myllypuron elintarvikejakelu ry, jonka toiminnanjohtajana on Sinikka Backman, 69. Halu … Jatka lukemista Auttamisen halusta

”Kärsin suunnattomasti siitä, että ihmisarvo laskee yhteiskunnassamme”, sanoo Herttonimen leipäjonoa johtava Sinikka Backman.

Sinikka Backman johtaa Herttoniemessä ruokajakelua.
Sinikka Backman johtaa Herttoniemessä ruokajakelua.

Leipäjonot pitenevät vuosi vuodelta. Itä-Helsingissä yhtä niistä ylläpitää Herttoniemen seurakunnan Myllypuron elintarvikejakelu ry, jonka toiminnanjohtajana on Sinikka Backman, 69. Halu auttaa on vahva, sillä Backmannin työ oli alkuvaiheessa pitkään palkatonta. Hän aikookin jatkaa niin kauan kuin jalka nousee.

– Leipäjonot ovat tulleet pysyvästi suomalaiseen yhteiskuntaan. Ensimmäinen kerta leipäjonossa on ihmisille hirveä paikka. Jokaista hävettää tulla, tuntuu, että pitäisi vetää pipo silmille, Backman kertoo.

Ulkopuoliset ovat helposti tuomitsemassa ja paheksumassa leipäjonossa seisovia. Yksilöä ja pärjäämistä korostavassa yhteiskunnassa nähdään usein, että ilmaisen ruoan hakijassa on jokin ehdoin tahdoin omilla valinnoilla aiheutettu vika.

On totta, että leipäjonojen asiakkaina on lähinnä syrjäytyneitä ihmisiä. Syitä elämäntilanteiden taustalla on kuitenkin monia.

– Joulun alla presidentti Halonen, piispa Irja Askola ja näyttelijät lukivat kirkossa leipäjonon asiakkaiden kokemuksia siitä, miten he ovat joutuneet tähän tilanteeseen.
Eräs nuorehko nainen oli kirjoittanut, että hän osaa kolmea kieltä ja on tehnyt toista sataa työhakemusta, mutta ei ole saanut työtä. Monet akateemisesti koulutetutkin joutuvat nykyisin hakemaan jopa vuosia töitä. Ja mitä pidempään hakee, sen vaikeampaa on päästä työmarkkinoille.

Backmannin hallinnoimassa jakelutoiminnassa on tällä hetkellä lähes 40 työntekijää. Hänen mukaansa vähemmistö on enää vapaaehtoisia. Osa tulee työkokeilun, osa palkkatuen kautta.

– Alkoholiongelmaisia tulee yhä enemmän töihin. Heille järjestetään hoito. Meillä on nollatoleranssi ja periaatteeni on, että valehtelemista en hyväksy, Backman sanoo.

Leipäjonossa on myös raitistuttu

Sinikka Backman tulee alkoholistikodista, jossa molemmat vanhemmat joivat.

– Onneksi ei ollut muita lapsia heillä kiusattavana, Backman kommentoi mustalla huumorilla.

Alkoholi ei ole maistunut Sinikalle, hän on nähnyt liikaa ihmisiä, jotka ovat juoneet itsensä hautaan.

– Olen kuitenkin ilokseni saanut todistaa, että seitsemän työntekijäämme on raitistunut.
Backman pitää hyvää huolta työntekijöistä. Hän tekee työntekijöille aamupalan ja päiväruuan. Hänen kanssaan tullaan myös usein juttelemaan.

Ahkeran toiminnanjohtajan asennetta kuvaa, että hänen mukaansa heillä on vain hyviä työntekijöitä. Työntekijät ovat nykyisin monikansallinen joukko, mutta he tulevat keskenään hyvin toimeen.

– Ihmisillä on toki ongelmia, ja niiden kanssa on tekemistä. Välillä olen ihmetellyt, että kuinka voikin olla näin paljon ongelmia, Backman sanoo.

Hän ei ole itsekään säästynyt suruilta, vanhempi poika kuoli kymmenen vuotta sitten. Alkoholin käyttö oli osaltaan aiheuttamassa ennenaikaisen poismenon.

– Olin kuitenkin silloin Herttoniemen seurakunnan sylissä. Olen jaksanut mennä eteenpäin.

Tehokasta jakelua

Teemme haastattelun Backamanin työtilassa. Sisätiloissa on ruokatavaroiden takia kylmä.

Alakerrasta kuuluu kovaa kolinaa, sisään kannetaan lahjoituksena saatua ruokaa. Seuraavana päivänä kello 8.20 pääsevät sisään invalidiasiakkaat, sitten muu leipäjono.

Sisään kapeasta ovesta pääsee kerrallaan 30 asiakasta. Alkoholin vaikutuksen alaisena ei ruoan hakuun päästetä. Jono sulkeutuu kello 9.30.

Viitenä päivänä annetaan 800 ruokakassia tarvitseville, välipäivinä 500.
Backmanin mukaan markkinointia ei enää tarvitse tehdä. Nyt on mukana myös isoja lahjoittajia.

Vastaanottajat ovat Backmanin mukaan kiitollisia. Hän näyttää ristipistotyötä, jonka sai asiakkaalta joululahjaksi.

Ongelmana on kuitenkin se, että työntekijät saavat kerrallaan vain kuusi kuukautta työkokeiluaikaa. Työntekijöiden on usein vaikea työllistyä muualle. Lyhyt kokeiluaika tuottaa myös pelkoa tulevasta, edessä saattaa olla taas työttömyys.

Voisiko asenteemme olla lämpimämpi?

Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on muitakin leipäjonoja ja ruuanjakelupisteitä. Kilpailuyhteiskunnassa kaikki eivät pärjää. Toisen leipäjonon järjestäjä, Heikki Hursti totesi äskettäin, että leipäjonoissa on nykyisin myös akateemisesti koulutettuja ihmisiä.

– Korkealta voidaan tulla kovaa ja äkkiä alas, Hursti pohtii.

Ensimmäinen asia, jonka leipäjonojen ulkopuolella olevat voisivat tehdä, on omien asenteiden tarkistaminen. Kukapa toivoisi, että tulisi tuomituksi kovin sanoin, jos joutuisi erilaisten vastoinkäymisten kautta leipäjonoon?

Toinen asia voisi olla miettiä, voimmeko mitenkään vaikuttaa tilanteeseen osaltamme. Voisiko ainakin oman kansanedustajan haastaa tutustumaan leipäjonojen todellisuuteen?
Suomi jakautuu yhä enemmän menestyjiin ja putoajiin. Moni pienituloinen on päätynyt leipäjonoon.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö antoi viisaassa uudenvuoden puheessaan hyvän toimintalinjauksen: ”Sinä voit hyvin, kun kukaan ei voi huonosti.”

Liiallinen yksin pärjäämisen kulttuuri ei ole kestävää kehitystä. Välittämällä muistakin, ensin ajatuksissa, sitten teoissa, tuotamme myös itsellemme kestävää hyvinvointia.

Teksti ja kuva: Tuula-Maria Ahonen