raitis.fi-lehti: Kaikki artikkelit

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita uusimmasta alkaen. Voit selata juttuja myös kategorioittain.

Kun Suomi oppi juomaan?

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 3/2018 Viime kuukausina on monesta suunnasta väitetty alkoholin vähittäismyynnin laskeneen maassamme. On historiallista, että niin monella alkoholinkäytön edistäjällä … Jatka lukemista Kun Suomi oppi juomaan?

raitis.fi-lehden numeron 3/2018 kansi

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 3/2018

Viime kuukausina on monesta suunnasta väitetty alkoholin vähittäismyynnin laskeneen maassamme. On historiallista, että niin monella alkoholinkäytön edistäjällä ja raittiusliikkeellä on vihdoinkin yhteinen ilonaihe. Sitä suurempi harmi, että yhteinen riemumme on perusteeton. Valviran lokakuussa julkaisemat alkoholijuomien myyntiluvut osoittavat, että alkoholin vähittäismyynti oli kuluvan vuoden heinäkuussa 10,5 % enemmän kuin viime vuonna. Tammi–heinäkuun kokonaiskulutuksessakin tuli kasvua prosentin verran. Koko vuoden osalta kasvu saattaa siten olla lopulta lähellä THL:n 4–6 % arviota, vaikka alkoholiveroa korotettiinkin, ja vaikkei merkittävää hintakilpailua 4,7–5,5-prosenttisten alkoholijuomien osalta olekaan nähty.

Itsevarmoihin ääniin kulutuksen lopullisesta pienenemisestä yhdistyvät usein vakuuttelut suomalaisten niin sanotusta eurooppalaisesta juomatavasta. Tavasta, jota ei ole olemassakaan. Sillä, kun juodaan viikolla omasta mielestä ”eurooppalaisittain”, on ilmeisesti sitten viikonloppuna oikeus ottaa ”suomalaisittain”. Siinä ei sitten enää selvää päivää nähdäkään. Kansanterveytemme kannalta alkoholikulutuksen lasku olisi kyllä ensiarvoisen tärkeää, vaikka jo eräässä mielipiteessä koko kansanterveyskäsitekin romutettiin. Sen myötä lasku on kyllä edessä, nimittäin kallis lasku kansantaloudelle.

Poliisi ja terveydenhoito ovat jo joutuneet kohtaamaan ensimmäiset alkoholin prosenttirajan korotuksen seuraukset. Virkavalta on kertonut levottomuuksien lisääntyneen erityisesti aamuyön tunteina. Vielä kun huomioidaan lisääntyneet huumeiden käyttöluvut sekä alkoholin ja huumeiden yhteiskäyttö eli ”sekaratit” tieliikenteessä ja työelämässä, on huoli kansakuntamme terveydestä ja tulevaisuudesta todellinen. Sen rinnalla riemu alkoholin maahantuonnin laskusta vaikuttaa pieneltä ja vaatimus etämyynnin sallimisesta myös yli 5,5-prosenttisten alkoholijuomien osalta Suomen markkinoilla käsittämättömältä.

Tilastot ovat lopulta vain lukuja. Lopullinen seuraus koetaan aina siellä mistä viimeistä sanaa ei enää kuulu. Siinä vaiheessa, kun alkoholinkulutus näkyy kasvukäyrinä ja viranomaisten lisääntyneenä työnä, ovat lukemattomat perheet ja valitettavaa kyllä erityisesti heikoimmassa asemassa olevat eläneet jo pitkään päihdehelvetin keskellä. Kaikkia aiheutettuja vaurioita ei korjata koskaan ja monet seuraukset näkyvät vasta vuosien tai jopa vuosikymmenien kuluttua. Eikä tilannetta paranneta pelkästään ongelmakäyttöön puuttumisella, vaikka niin jo Helsingin Sanomissa syyskuussa ehdotettiin. Se ei nimittäin riitä. Ehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen päihdeongelmiin on välttämätöntä, jos haluamme pitää kansakuntamme työkykyisenä ja terveenä.

Nuoret toivottavasti katkaisevat lopulta alkoholin myynnin kasvukehityksen. Harmillista vain, että siihen saattaa mennä vielä vuosia ja että heidän maksettavakseen jäävät nykyisten työikäisten päihteillä aiheuttamat yhteiskunnalliset haitat.

Raittiuden Ystävät toivoo, että maassamme todella vähennettäisiin alkoholinkulutusta ja ymmärrettäisiin sen kokonaisvaltaiset seuraukset. Juomisen määrän selkeän yhteyden taustalla oleviin ongelmiin on osoittanut muun muassa THL:n tuore Näin Suomi juo -tilastoraportti. Näissä ongelmissa meidän on autettava toinen toisiamme. Myös yhteiseen hauskanpitoon ja rentoutumiseen on tärkeä löytää muita tapoja. Siihen rohkaisee tänä syksynä ensimmäisen kerran järjestettävä Mocktober-kampanja, joka korostaa alkoholittomien drinkkien eli mocktailien etuja. Näin juhlimalla kun on valmis myös seuraavana aamuna töihin tai vaikka heti auton rattiin.

Marko Kailasmaa
Toiminnanjohtaja
Raittiuden Ystävät ry

Raitis fysiikan ja matematiikan opettaja Matti Sallinen: ”Raittiustyön ilmapiiri vie mukanaan”

Matti Sallista kuunnellessa huomaa pian, että hän tekee myös opettajan työtään aidosti sydämellään. Ja että hän on elänyt elämäänsä sydäntään … Jatka lukemista Raitis fysiikan ja matematiikan opettaja Matti Sallinen: ”Raittiustyön ilmapiiri vie mukanaan”

Matti Sallista kiehtoo fysiikka ja sen opettaminen on kutsumus.

Matti Sallista kuunnellessa huomaa pian, että hän tekee myös opettajan työtään aidosti sydämellään. Ja että hän on elänyt elämäänsä sydäntään ja omatuntoaan kuunnellen. On virkistävää tässä lyhytnäköisen ja itsekeskeisen oman mielihyvän tavoittelun yhteiskunnassa tavata vastuullisen ja kestävän kehityksen sisäistänyt ihminen.

Matti Sallisen isä kuoli, kun poika oli alle kaksivuotias. Yksinhuoltajaäiti piti hyvää huolta pojastaan.

– Äitini isä oli perustamassa Raittiusyhdistystä Keski-Pohjanmaalle Ullavaan. Vietin nuorena usein kesät isovanhempieni entisellä kotitilalla, josta oli tullut meidän kesäpaikkamme. Arvostin heidän raittiustyötään. Äitini oli myös raitis ja opetti raittiutta omalla esimerkillään, Sallinen kertoo.

– Kun muilla pojilla tuli alkoholi kuvioihin, äitini totesi päättäväisesti, että meillä toimitaan toisin. Minulle jäi kiitollisuus äitiä kohtaan, ja kun hän sairastui ollessani aikuinen, hoidin häntä kaksi viimeistä vuotta. Se oli varmaan minun tapani hyvästellä äitini, ja vielä kerran kiittää häntä kaikesta! Ei minun olisi ollut pakko hoitaa häntä, mutta jotenkin se vain tuntui oikealta ratkaisulta tuossa vaiheessa.

Omaan työelämäänsä Sallinen löysi kestävän perustan fysiikan ja matematiikan opiskelusta.

– Koko nykyinen hyvinvointimme perustuu fysiikkaan ja sen sovelluksiin, jotka ovat kaikkein syvällisintä tietoa, mitä ihminen on saanut selville luonnosta. Matematiikka ja fysiikka ovat yhteistä kulttuuriperintöämme. Yhdellä oppitunnilla voin opettaa asioita, joita ihmiskunnan suurimmat nerot ovat miettineet koko elämänsä, opettajamies kertoo.

Turvallisuutta oppilaille

Salliselle oli avoinna opintojen päätösvaiheessa tutkijan paikka, mutta hän päättikin mennä kouluun sijaiseksi, vaikka jotkut sanoivat, että koulussa hyvä mies menee hukkaan.

– Työ nielaisi mukaansa. Nuoret ovat niin aitoja, heidän kanssaan on hauska tehdä työtä, Sallinen sanoo.

– Tuli aika nopeasti selväksi, että tämä on se työ, jota halusin tehdä.
Sallinen työskentelee nykyään kuvataidepainotteisessa koulussa. Monien oppilaiden lahjakkuus on suuntautunut enemmänkin taiteen puolelle. Matematiikka, varsinkin pitkä matematiikka, on meille monille pelottava aine. Usein tytöille.

– Parhaat opiskelijani ovat olleet tyttöjä, Sallinen kertoo.

– Kun he pääsevät alkuun, he tekevät tarkkaa ja huolellista työtä. He sitoutuvat opintoihinsa ja tekevät erinomaisesti oman osuutensa. On monesti mukava huomata, että kun aikaisemmissa opinnoissa opitut ennakkoluulot karisevat, matematiikka ja fysiikka ovatkin oikeasti ihan mukavia aineita, joita oppii, jos vain haluaa.

– Ilman matematiikan ja fysiikan osaamista iso osa työn ja jatko-opiskelun ovista sulkeutuu. Kun nuori kiukuttelee, aikuisen tehtävä on kestää ja antaa turvallinen ympäristö. Olla ukkosenjohdatin.

Myönteistä palautetta on tullut. Eräskin koulusta valmistunut nuori kertoi, että oli aina turvallista tulla matematiikan tunnille, kun sai tehdä yhdessä kavereiden kanssa tehtäviä.

– Monet entisistä oppilaista ovat hakeutuneet matemaattista osaamista vaativille alueille.

Entisissä opiskelijoissani on matemaatikkoja, fyysikoita, lääkäreitä, insinöörejä, arkkitehteja, opettajia, ekonomeja, elokuvakäsikirjoittaja ja ainakin yksi lentokapteeni, joitakin mainitakseni.

Ranskassa lentokoneinsinööriksi valmistunut entinen oppilas kiitteli jälkeenpäin kovasti Sallista: ”Opin matematiikan ja fysiikan tunneilla, että yrittäminen ja periksi antamattomuus tuovat voiton”, oppilas oli kertonut.

Raittiuskasvatusta omalla esimerkillä

Sallista on kasvatettu omalla esimerkillä ja hän on myös halunnut jatkaa tätä parhaaksi todettua kasvatusmetodia.

– Olen sanonut oppilaille, että alkoholi on hyvä aine ulkoisesti käytettynä, mutta ei juotuna. Alkoholia voi käyttää muun muassa puhdistamiseen ja ruuan liekittämiseen, missä se palaa pois. Olen kertonut omasta raittiudestani, Sallinen kertoo.

– Kouluterveyskyselyn mukaan koulussamme käytetään alkoholia aika vähän humalahakuisesti.

Sallisen kavereiden suhde alkoholiin on myös järkevä. Hän ei ole nähnyt heitä koskaan humalassa.

Sallinen on kokenut tärkeäksi hakeutua myös Raittiuden Ystävien toimintaan.

– Olen ollut 11 vuotta hallituksessa, kolme vuotta aina kerrallaan. Liittovaltuustossa yksi kausi on jäänyt väliin.

– Raittiustyötä tehdään aidosti sydämellä ja se ilmapiiri vie mukanaan. Toiminnanjohtaja Marko Kailasmaa generoi uskomattoman hienoja juttuja. Raittiuden Ystävien kärkihankkeita viime aikoina ovat olleet mm. Kännikapina, Anna lapselle raitis joulu, ånni-hanke ja vuoden Raittiusteko- tunnustus.

– Arvostan myös suuresti vanhempien raittiustyöntekijöiden hienoa perinnettä. Meidän nuorempien olisi syytä kuunnella heitä herkällä korvalla.

Oma vastuunotto ihmiskuntaa uhkaavasta suurimmasta katastrofista

– Ilmastonmuutos on suurin ihmiskuntaa uhkaava katastrofi. Maailman ylikulutuspäivä, se ajankohta vuodessa, jolloin sen vuoden uusiutuvat raaka-ainevarat on kulutettu, aikaistuu vuosi vuodelta. Viime vuonna se taisi olla jo elokuun alussa. Loppuvuosi eletään sitten velaksi ja kavennetaan tulevien sukupolvien elintilaa, Sallinen harmittelee.

– Käytämme aivan liikaa fossiilisia polttoaineita, jotka edesauttavat ilmastonmuutoksen pahentumista, mies toteaa.

Moni tavallinen kunnon ihminen sulkee silmänsä ja korvansa ilmastonmuutokselta. Elämä jatkuu entiseen malliin, vaikka elämäntapa toisikin oman painolastinsa uhkaavaan tilanteeseen. Lomien lentomatkoja tehdään useita kertoja vuodessa, eikä nähdä tässä mitään ongelmaa.
Sallinen toimii toisin – tietoisesti.

– En valitse liharuokaa, käytän kestokassia, kierrätän. Käytän julkisia kulkuvälineitä.

Minulla on ystäviä Englannissa ja lentomatkojen suhteen tunnen kyllä huonoa omaatuntoa. Hyvitän päästöjäni maksamalla hiilidioksidimaksun kalleimman taksan mukaan.

Sallisen harrastukset eivät vaadi matkoja. Hän lähtee kotiovelta lenkille tai pyöräilemään, ja kerää samalla maasta isompia roskia.
Lukeminen on hänen toinen rakas harrastuksensa. Eniten hän lukee omaa ammattikirjallisuuttaan.

– Fysiikka on vain niin kiehtovaa, Sallinen hymyilee.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Jari Peltoranta

Alkoholismiin ei ole parantavaa lääkettä – ”Jokainen määrittelee oman pohjakosketuksensa itse”

Suomalaisista arvioidaan olevan 10 % eli noin puoli miljoonaa alkoholin suurkuluttajia. Vaikka ihmiset mieltävät alkoholistin yleensä kylillä notkuvaksi pultsariksi, suurin osa heistä käy töissä ja piilottelee juomistaan.

Suomalaisista arvioidaan olevan 10 % eli noin puoli miljoonaa alkoholin suurkuluttajia. Vaikka ihmiset mieltävät alkoholistin yleensä kylillä notkuvaksi pultsariksi, suurin osa heistä käy töissä ja piilottelee juomistaan.

Antti Mäntykenttä kertoo olevansa tällä hetkellä maailman onnellisin isä ja viettävänsä ihanan tylsiä ja onnellisia tunteja jalkapallokentän reunalla tyttärensä Sofian kannustajana.

Oulunsalossa lapsuutensa viettänyt toipuva alkoholisti ja nykyinen lähihoitajaopiskelija ja päihdetyöntekijä Antti Mäntykenttä, 43, tietää tarkkaan, millaista on elää juuri yllä kuvattua salattua alkoholistin elämää.

– Koen eläneeni hyvän ja turvallisen lapsuuden kuusihenkisen perheen nuorimmaisena lapsena, enkä voi moittia tai syyttää vanhempiani millään muotoa juomisestani. Kyllä jokainen tarttuu pulloon aivan itse ja loppujen lopuksi määrittelee myös oman pohjakosketuksensa sen seurauksena, hän kuvailee.

Antti kertoo aloittaneensa tissuttelun parikymppisenä muutettuaan äidin helmoista pois töihin Etelä-Suomeen.

– Pidin alussa juomistani normaalina, vaikka joinkin joka viikonloppu. Paiskin todella pitkiä työpäiviä rekkakuskina ja pikkuhiljaa päädyin siihen, että rankka työ vaati usean päivän juopottelun työrupeamien välissä. Tuohon aikaan töitä sai tehdä niin paljon kuin vain itsestään sai irti, eikä esimerkiksi rekkojen tuntiylityksiä kyetty seuraamaan yhtä tarkasti kuin nykyään. Parikymmentä vuotta sitten kulttuurimme hyväksyi myös sen, että mies sai juoda rankasti töiden päätteeksi ja mennä vieläpä töihin krapulassa, hän huomauttaa.

Mäntykenttä jatkaa tienanneensa tuohon aikaan niin paljon rahaa, että hän saattoi loma-aikoina lennellä koneella paikkakunnalta toiselle ja juoda samalla useita päiviä putkeen ilman huolen häivää.

– Vietettyäni muutaman vuoden kyseistä rankkaa elämäntapaa kyllästyin rekkahommiin ja vaihdoin kevyempään työhön teollisuusalalle. Työni muuttuessa kevyemmäksi rankat huvit eivät kuitenkaan vähentyneet, sillä sen jälkeen aikaa jäi entistä enemmän juopottelulle, hän huomauttaa.

Ero, rakkaus ja alkoholismi

Avioeron myötä alkoholismi otti tiukemman otteen.

– Koska minulla oli uuden työni myötä enemmän vapaa-aikaa, join myös yhä enemmän. Tämän seurauksena aloin päätyä yhä enemmän myös poliisin hoiviin selviämään. Onhan se päivän selvä asia, ettei kukaan viitsi toisen jatkuvaa juomista katsoa, joten seuraava etappi elämässäni oli avoero ja omaan asuntoon yksin muuttaminen. Tämä tilanne oli sitten puolestaan orastavalle alkoholistille miltei taivas, koska yksin asuessa kukaan ei ollut enää naputtamassa juomisestani, hän muistelee.

Mäntykenttä kertoo lähteneensä tuolloin elämänsä ensimmäistä kertaa pitkälle lomalle Thaimaahan.

– Lähdin, join ja rakastuin tuolloin tulisesti tyttäreni äitiin. Rakastuminen ei tosin vähentänyt juomistani lainkaan, mutta juomaputket sen sijaan pitenivät viikkoja kestäneiden Thaimaa-reissujen seurauksena. Lomailin Thaimaassa kolmisen kertaa vuoden aikana ja jokainen loma kesti aina kolmesta viiteen viikkoon kerrallaan. Tämä tarkoittaa sitä, että myös juomisputkeni kestivät pahimmillaan jopa viisi viikkoa. Jatkuvan juomisen seurauksena sain myös elämäni ensimmäisen viinakrampin eli alkoholistin epilepsiakohtauksen ja jouduin Thaimaassa sairaalaan. Kotiin palattuani menin tarkempiin tutkimuksiin, minkä seurauksena minulta otettiin ajokortti pois ja menetin näin myös työpaikkani, hän jatkaa pudistellen päätään.

Kulissit pystyyn

Mäntykenttä kertoo hänen elämänsä pyörineen tuohon aikaan samaista rataa parin vuoden ajan.

– Matkustaminen edestakaisin Suomen ja Thaimaan välillä alkoi käydä raskaaksi, joten menimme tyttäreni äidin kanssa naimisiin, jotta hän sai tänne pysyvän oleskeluluvan. Pian naimisiin menon jälkeen tyttäreni ilmoittikin jo tulostaan, mutta sekään ei enää hidastanut alkoholismiani. Perheessämme alkoi pitkä ja tuskainen kulissien pystyssä pitämisen kausi, mikä sisälsi valtavan määrän töitä, vaimoni peliriippuvuuden, alkoholismini sekä uutena asiana suuret velat ja pikavippivelat. Muutaman vuoden sisään tilanne ajautuikin niin pahaksi, että ainoa keino oli enää erota ja ottaa elämään molemmin puolinen aikalisä, hän kuvailee.

Mäntykenttä kertoo muuttaneensa heti eron jälkeen Imatralle veljensä omistamaan asuntoon ja saaneensa taloudellista apua myös vanhemmiltaan.

– Luulin jo, että elämä voittaa, mutta toisin kävi. Join yhä enemmän, velkaannuin yhä enemmän ja loppujen lopuksi en pystynyt avaamaan enää edes laskujani. Join ja join, kunnes päädyin puolitutun kaverin ohjaamana katkolle. Katkolla minua lääkittiin, jotta sain nukuttua ja katkaistua hetkeksi juomiskierteeni. Kotiin lähdön aikaan kävin luonnollisesti myös lääkärillä, joka sanoi minua tuolloin suoraan juopoksi. Muistan hänen katsoneen minua suoraan silmiin ja sanoneen, että jos en nyt lopeta, tulen kuolemaan viinan vuoksi. Hän kertoi myös, että sairastan sen nimistä sairautta kuin alkoholismi ja jos apteekissa olisi siihen lääke, hän kirjoittaisi siihen reseptin. Enhän minä sitä kuitenkaan uskonut. En uskonut, vaikka samaiseen aikaan oma veljeni kuoli alkoholismiin. Ajattelin, että vanha lääkärimies höpötteli turhia ja kävelin suoraan hänen vastaanotoltaan ostamaan korin kaljaa, hän pamauttaa.

Syöksykierteessä

Jotakin lääkärin puheesta jäi kuitenkin tuolloin Mäntykentälle mieleen, sillä hän kävi tutustumassa paikalliseen AA-kerhoon ja vähensi jonkin verran alkoholinkäyttöä katkolla käymisen seurauksena.

– Yritin kyllä kovasti hahmottaa, mistä juomisessani oli kyse, mutta en ollut vielä valmis ymmärtämään ja hyväksymään tilannettani. Paremman vaiheen seurauksena päädyimme tyttäreni äidin kanssa siihen, että minä vuorostani otin Sofian itselleni ja muutimme vanhempieni lähelle Ouluun. Tuolloin meillä olikin suhteellisen hyvä suvantovaihe, enkä juonut juuri koskaan Sofian läsnä ollessa. Eihän se tilanne kuitenkaan kauan kestänyt, sillä Sofian lomaillessa äitinsä luona päästin taas sokan irti.

Antti kertoo tilanteen jatkuneen pidemmän aikaa, aina siihen asti, kunnes hän joi alkoholin lisäksi myös muita nesteitä ja päätyi ambulanssilla sairaalaan. Sairaalasta päästyään Antti hakeutui Oulun Kiviharjun päihdeklinikalle katkaisuhoitoon.

– Siellä minua odottikin jo tuttu hoitaja. Tällä kerralla tilanne oli kuitenkin jo toinen, sillä tämä hoitaja kertoi minulle, että nyt tyttäreni Sofia tullaan ottamaan huostaan juomiseni vuoksi. Noiden sanojen jälkeen maa petti täydellisesti altani ja rukoilin itkien, että eikö mitään muuta mahdollisuutta ollut enää olemassa. Hoitaja kertoi, että mikäli lastensuojelu suostuu, niin vielä olisi yksi mahdollisuus ottaa tilanne haltuun Muhoksen Polokka-perhekuntoutuksessa. Koska tällainen tilanne minulle vielä suotiin, pakkasin välittömästi tavaramme ja siirryimme jo parin tunnin sisään Polokan piiriin, hän kuvailee.

Elämästä kiinni

Mäntykenttä palaa muistoistaan tähän hetkeen ja kertoo olevansa näinä päivinä maailman onnellisin siitä, että hän sai tuolloin vielä mahdollisuuden ottaa kaksin käsin elämästä kiinni.

– Polokan henkilökunta sai minut ymmärtämään, että alkoholismi on sairaus, mitä ei voi parantaa, mutta jonka kanssa voi elää laadukasta elämää selvin päin. Kuntoutus antoi minulle myös jo heti ensimmäisien päivien aikana ihmisarvoni takaisin kertomalla, että olen arvokas ihmisenä kaikista tekemisistäni huolimatta. Polokka-kuntoutukseen kuului monenlaista toimintaa niin ryhmissä kuin yksilöohjauksena. Tärkeimpinä ryhminä koin itselleni päihderyhmän, vanhemmuusryhmän ja liikuntaryhmän sekä yksilöohjauskäynnit itselleni ja Sofialle. Myös kuntoutuksessa olevien perheiden yhteinen viikonloppuleiri oli mukava, sillä se sisälsi runsaasti erilaisia aktiviteetteja ja ryhmissä työskentelyä, hän muistelee.

Mäntykenttä painottaa ottaneensa kuntoutuksen aikana irti kaiken mahdollisen tiedon eri riippuvuuksista ja päihdesairaudesta, mikä johti hänet pätevöitymään oman kuntoutumisen jälkeen päihdetyöntekijäksi ja opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi.

– Uskon voivani puhua näistä asioista tuleville asiakkailleni monipuolisesti ja rehellisesti. Tosiasia on, että kaikkia ei voi syystä tai toisesta pelastaa, mutta pyrin ainakin tekemään parhaani, hän tuumaa totisena, mutta samalla iloinen pilke silmäkulmassa.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

Unelmana tavallinen elämä

Kun saisi vain olla tavallinen ihminen ja elää tavallista elämää. Näin kirjoitti keskimmäinen siskoistani kerran viestiinsä. Tavallinen on ollut minun … Jatka lukemista Unelmana tavallinen elämä

Kun saisi vain olla tavallinen ihminen ja elää tavallista elämää. Näin kirjoitti keskimmäinen siskoistani kerran viestiinsä. Tavallinen on ollut minun ja siskojeni harras toive vinksahtaneesta lapsuudestamme lähtien. Emme tarvitse merkkivaatteita, kalliita autoja, erikoisia harrastuksia tai mitään muutakaan mitä saa rahalla.

Tavallisuus on turvallista, tavallisuus on tasaista. Tavallisuudessa on tilaa erilaisille ajatuksille ja mielipiteille, eikä tavallinen elämä ole räikeän mustavalkoista, kuten meillä aina oli. Meillä joko vihattiin tai rakastettiin, harmaita sävyjä ei tunnettu. Eivätkä pienet tytöt tietäneet, että monista asioista voi olla eri mieltä.

Meillä lapsuudessa ei eletty tavallista elämää koskaan, eikä mihinkään asiaan suhtauduttu kuten muilla. Kotonamme elettiin kummallista kaksoiselämää. Pianolla pimputeltiin Aaronin värikkäitä pianokirjoja, vaikka samaan aikaan isä makasi toista viikkoa Koskenkorva-pöhnässään makuuhuoneessa ja sai välillä rattijuopumussakot. Kävimme kaupungilla suklaaleivoksilla äidin kanssa, mutta vasta myöhemmin ymmärsin, että kävimme kaupungilla vain päästäksemme samalla Alkoon.

Meillä oli auto kuten muillakin, paitsi ettei kukaan koskaan ollut selvin päin sitä ajamassa. Teininä olisin toivonut kotiintuloaikoja, mutta mitä ne olisivat hyödyttäneet? Äitini olisi joka tapauksessa sammunut jo sänkyyn, eikä huolehtisi tuon taivaallista siitä, missä minä olin ja kenen kanssa. Kotiintuloaika olisi ollut tavallista, ja koska halusin niin kovasti olla tavallinen, minä saatoin valehdella kavereilleni, että minunkin pitää olla kahdelta kotona.

Kun tuli pihatalkoiden aika, meillä pantiin verhot kiinni ja piiloteltiin sisällä. Mielessäni toivoin, että oma äitini olisi haravoinut muiden äitien kanssa, laitellut myöhemmin makkaroita grilliin ja saunonut yhteissaunassa, mutta oma äitini lymysi verhojen takana ja haukkui kaikki pihalle lähteneet talkoolaiset. Sentään minä pääsin ulos, koska talkoissa oli minusta mukava olla. Ulkona olivat kaikki muutkin, ja yhteisen tekemisen tunne oli iloinen ja turvallinen.

Urheilu ja liikunta olivat äitini mielestä tyhmää, vaikka minusta olisi ollut hauskaa, kun vanhempani olisivat pyöräilleet ja hiihtäneet. Urheilun katsominen televisiosta oli yhtä tyhmää, ja vasta nyt aikuisena olen oppinut nauttimaan esimerkiksi Olympialaisten tunnelmasta. Makaronilaatikosta ei saanut pitää, hevosista tykkääminen oli junttia, uskonnosta puhuminenkin oli naurettavaa ja kaiken tämän keskellä minä näin kirkkaana, millaista tavallinen elämä olisi voinut olla. Että tuosta kierosta perhe-elämästä alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön keskellä minä tunnistin ne asiat, jotka olivat vinossa. Ja minä korjasin ne myöhemmin.

Nyt olen ylpeä tavis, joka antaa lapsilleen mahdollisuuden olla eri mieltä ja pitää eri asioista kuin minä. Haluan antaa heille myös esimerkin terveistä elämäntavoista ja liikunnallisesta elämästä. Meillä saa olla vihainen, surullinen ja heikko, meillä saa jutella uskonnosta. Meidän viikkomme kuluvat lähes aina samanlaista rataa, ja vuodenkierrossa on toistuvia tapoja, jotka luovat turvaa ja antavat mahdollisuuden ennakointiin. Tavallisen elämän kohokohtia ovat juhlat, lomat ja matkat, joita ei meidän perheessämme tarvitse jännittää etukäteen. Kukaan ei joudu pelkäämään sitä, että juuri kun mökkikamppeet on pakattu, kuuluu vodkapullon korkin avautumisen ääni ja matka jää silläkin kertaa tekemättä. Tavallisen elämän kulkijat pitävät lupauksensa ja antavat kaiken tavallisuuden keskellä lapsilleen mahdollisuuden kasvaa suoraan, ei kieroon.

Teksti: Lea Ansamaa

Miten opetat raittiutta, opettaja Arno Kotro?

Opettaja ja kirjailija Arno Kotro sai Raittiuden Ystävät ry:n Vuoden raittiusteko 2006 -tunnustuksen ”raittiiden elämänarvojen selväsanaisena puolustajana”.

Opettaja ja kirjailija Arno Kotro sai Raittiuden Ystävät ry:n Vuoden raittiusteko 2006 -tunnustuksen ”raittiiden elämänarvojen selväsanaisena puolustajana”.

Arto Kotro opettaa. Tällä kertaa pohditaan hyveiksi ja paheiksi miellettyjä ominaisuuksia.

– No, olihan se aika yllättävää, kun en tuntenut tehneeni mitään kummallista, en esimerkiksi polkaissut mitään kampanjaa pystyyn tai sellaista, raitista elämää jatkanut Arno Kotro toteaa.

– Mutta erästä nobelistia mukaillen: en ole ansainnut palkintoa, mutta otin sen vastaan, koska on minulla korkea verenpainekin, jota en ole ansainnut.

Aiemmin Kotro käytti alkoholia. Kun hän lopetti juomisen, hän huomasi identiteettinsä muuttuneen.

– Totta puhuen identiteetti kiertyi aikoinaan paljon sen ympärille, että oli pyrkimys jonkinmoiseen taitelijaelämään ja boheemiromantikkaan, johon tietty kuului tärkeänä osana myös jatkuva viininlitkintä, Kotro toteaa.

– Nykyäänhän olen sitten tämmöinen keskiluokkainen perheenisä, eli on siinä identiteetin perustukset vaihtuneet. Positiivista palautetta on tullut läheisiltä, vähän kaukaisemmilta on sitten kuullut joskus sitäkin, että eikö olisi jo aika ottaa vähän. Puoliso on kommentoinut noita puheita osuvasti: meidän perheessä ei leikitä tulitikkuleikkejä, Kotro kertoo.

Arno Kotro opettaa lukiolaisia ja pohtii heidän kanssaan tärkeitä elämänkysymyksiä.

– Esimerkiksi elämänkatsomustiedon kursseilla keskustellaan siitä, miten erilaiset riippuvuudet voivat olla hyvän elämän este. Oma viestini alkoholista pohjaa pitkälti neuropsykologiaan: ei kannata juoda nuorena, koska aivot ovat vielä kehitysvaiheessa, ja jos ne silloin totuttaa alkoholiin, riippuvuus kehittyy herkästi ja siitä on sitten vaikea myöhemmin rimpuilla eroon.

Raittiuden tulevaisuus on hyvä

– Olen ilokseni pannut merkille, että ainakaan lukionuorison keskuudessa alkoholinkäyttö ei ole mitenkään erityisen arvostettua, ei ollenkaan samaan tapaan kuin omina lukioaikoina. Eli kyllä se perinteinen yliarvostus tässä laantuu kaiken aikaa, Kotro toteaa.

– Raittiiden nuorten osuus kasvaa koko ajan ja alkoholinkulutus on muutenkin pitkällä lasku-uralla.
Kotro haluaa kyseenalaistaa ahkerasti käytetyn sanan ”raivoraitis”.

– Noin ajatellen tupakoimattomat ovat vastaavasti raivotupakoimattomia, ja aika moni on myös raivohuumeeton, raivouhkapelaamaton ja sitä rataa. Nassakka alkusointu sivuuttaa logiikan, Kotro sanoo.

Raivoraitis-sana on ylläpitänyt ajatusta, että ”normaali” ihminen käyttää ilman muuta alkoholia. Hän on oikea kunnon ihminen, siinä missä ”raivoraitis” taas edustaa torjuttavaa ja kummallista poikkeavuutta.

Kun seuraavan kerran kuulemme sanan ”raivoraitis”, voisi olla hyvä muistaa vaikkapa Kotron hauska ilmaisu ”raivotupakoitamattomasta” ja muistuttaa tällä ”itsestään selvän” ja kyseenalaisen normaaliuden puolustajaa.

Kotron lapset ovat alakouluikäisiä.

-Tässä vaiheessa olen puhunut vain, että alkoholi on haitallinen aine, joka saa ihmiset käyttäytymään typerästi. Tämä siksi, etteivät joisi ennen täysi-ikäisyyttä ollenkaan, Kotro sanoo.

Suomessa elää myös toinen kyseenalaistamaton uskomus: elämä ilman viinaa on tylsää.

– Näin ei todellakaan ole, Kotro tietää.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Jari Peltoranta

Oman ajattelun kautta parempia tuloksia

Uusi Ajattele itse! -koulumateriaali tuo uusia tuulia päihdekasvatukseen. Aikuisen ylhäältä antaman opetuksen sijaan keskiössä ovat nyt nuorten oma ajattelu, keskustelu ja päihteisiin liittyvien ilmiöiden ymmärtäminen. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia.

Uusi Ajattele itse! -koulumateriaali tuo uusia tuulia päihdekasvatukseen. Aikuisen ylhäältä antaman opetuksen sijaan keskiössä ovat nyt nuorten oma ajattelu, keskustelu ja päihteisiin liittyvien ilmiöiden ymmärtäminen. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia.

Juontajat (vas) Maria Kuisma ja Markus Misukka haastattelevat Ajattele itse! -studiossa sosiologi Antti Maunua, joka on tehnyt tutkimusta nuorten aikuisten päihteidenkäytöstä ja juhlinnasta.

Luokkahuoneessa istuu noin kolmekymppinen mies. Rosoinen olemus kertoo, ettei elämä ole ollut helppoa. Entinen narkkari.

Me teinit seuraamme korva tarkkana, kuinka mies kertoo selviämistarinansa: huumehelvettiin ja takaisin. Mieleeni jää päällimmäisenä, että kuka vain voi jäädä koukkuun. Ja että se voi tapahtua jo ekalla kokeilukerralla. Tai sitten voi tulla loputtoman painajaismainen ”huono trippi”.

Viesti on selvä. Ei kannata kokeilla. Ei mitään. Ei edes yhtä kertaa. Riskit ovat aivan liian suuret!

Joitakin vuosia myöhemmin pyörin kaveriporukassa, jossa poltetaan silloin tällöin pilveä. En mene mukaan, mutta ikäiselleni nuorelle tyypillisesti en myöskään tuomitse. Minulla ei ole selkeää kantaa. Seuraan vierestä, kuinka ystäväni hihittelevät kannabispäissään. Kaikilla on hauskaa, mitään ikävää ei tapahdu. Koulussa kerrotuilla kauhukuvilla ei näytä olevan mitään yhteyttä näihin illanviettoihin. Samaa tukevat kavereiden puheet. Valistus nähdään turhanpäiväisenä, mitään tietämättömien pelottelua.

Muutamien vastaavien iltojen jälkeen teen päätöksen. Pyydän saada maistaa. Minulla asiaa jää pariin kokeiluun, mutta myöhemmin kuulen, että joillakin siitä tuli tapa, jonka ympärillä elämä pyöri vuodesta toiseen. Toinen tuttu päätyi sen sijaan ongelmiin alkoholin, kanssa.

Oma kokemukseni tukee hyvin monien tutkimusten tulosta: päihdekasvatus on yleisesti ottaen tehotonta. Pelotteluvalistus on jo tämän päivän kouluista pitkälti väistynyt, mutta myöskään nykyinen opetus ei tutkitusti onnistu tehokkaasti vähentämään päihdehaittoja, jotka, kuten tiedämme, ovat Suomessakin merkittäviä.

Nämä tulokset olivat kirkkaana mielessäni, kun aloitin PäihteetönPää-hankkeessa projektipäällikkö Pekka Korhosen kanssa uuden päihdekasvatusmateriaalin tuottamisen syksyllä 2016.

Jotain täytyi siis tehdä toisin.

Uusi näkökulma päihdekasvatukseen

Vajaan kahden vuoden työn tuloksena syntyi 6–9-luokkalaisille suunnattu Ajattele itse! -koulumateriaali. Tavoite oli tehdä materiaalin pohjautuen tutkimustuloksiin ja eri tahojen kokemuksiin siitä, mikä aidosti vaikuttaa. Toisaalta halusimme tehdä siitä opettajalle mahdollisimman helppokäyttöisen ja vaivattoman.
Ajattele itse! -materiaalia täysin vastaavaa päihdekasvatusta ei ole tiettävästi tehty ennen Suomessa. Ei ainakaan samassa mittakaavassa. Oppitunnit yhdistävät verkkotehtäviä ja videoita opettajan ohjaamaan keskusteluun ja nuorten keskenäisiin ryhmätehtäviin. Oppituntikokonaisuus alkaa internet-sivuillemme videoilla ja verkkotehtävillä. Videoilla ohjelmaa juontavat Ajattele itse! -studiosta kaksi nuorta. Ohjelma antaa pohdittavaa, siinä haastatellaan tutkijoita ja erilaisia nuoria päihdeaiheista. Keskiössä ovat päihdeilmiöiden ymmärtäminen ja kriittinen pohdinta.

Nuori ei ole passiivinen vastaanottaja, sillä ohjelma on jaettu useisiin lyhyihin videoihin, ja niiden välissä nuori itse pohtii videolla kuvattuja aiheita erilaisten verkkotehtävien avulla. Näin nuorten oma ajattelu herätetään alusta lähtien.

Olennaista on, että nuorille ei tuputeta valmiita vastauksia, vaan tarjotaan tietoa ja näkökulmia, joita nuoret sitten pohtivat ja arvioivat kriittisesti. Kaikenlaiset päihdekannat – myönteiset, kielteiset ja siltä väliltä – hyväksytään, mutta nuoren pitää perustella ajatuksensa. Verkkomateriaalin jälkeen opettaja ohjaa ryhmäkeskustelun, jossa nuoret esittävät ajatuksiaan ja arvioivat erilaisia pähdeasenteita ja niiden perusteluita. Jälleen saa olla mitä mieltä haluaa, kunhan kantansa perustelee. Vastuuttoman päihdemielipiteen puolesta on vaikeampi argumentoida.

Monelle nuorelle oppitunti voi olla ainutkertainen tilaisuus tietoisesti arvioida eri päihdekantoja ja keskustella niistä. Kuten tiedämme, ennen päihdevalintaa harvoin käydään läpi kovin syvällistä omien motiivien pohdintaa tai kattavaa vaihtoehtojen puntarointia. Usein kokeilemaan tai käyttämään päädytään kaveriporukassa vastaan tulevien tilanteiden ja yllykkeiden seurauksena. Kun nuori on Ajattele itse! -oppitunneilla muodostanut jonkilaisen päihdekannan keskustelun ja luotettavan tiedon perusteella, hän on vähemmän ympäristön yllykkeiden vaikutuksen alainen.

Tulokset rohkaisevat

Nyt syksyllä 2018 takana on monta vaihetta. Ajattele itse! -materiaalia ei ole vielä julkaistu kouluille yleiseen käyttöön, mutta testikäytössä saadut tulokset ovat rohkaisevia. Nuoret ovat aiheita anonyymisti pohtiessaan usein yllättävänkin päihdekriittisiä.

Verkkomateriaaliin nimellä Laura tutustunut nuori pohti esimerkiksi seuraavasti:

– Itse en paljoa käytä päihteitä, sillä koen kaveriporukallani enemmän yhteyttä ilman alkoholia. Alkoholi ei mielestäni ole tarpeellinen lisä hauskanpitoon, hauskaa voi pitää ilmankin. Kaverit, hyvä fiilis, kiva tekeminen yhdessä, monet eri jutut voi luoda tunnelmaa ja hauskaa fiilistä. En tiedä, mihin päihteitä oikeasti tarvittaisiin. Ei hauskanpitoon ainakaan.

Nimellä Moona kirjoittavan kanta oli vahvempi. Hän listaa erilaisia tapoja pitää hauskaa ilman päihteitä ja linjaa sitten kantaansa seuraavasti:

– Ne [päihteet] vain pilaavat kaiken ja aiheuttavat ihmisille pahan olon. Hauskaa voi pitää ilman päihteitä, selvin päin, jolloin se tuntuu oikeasti hyvältä, kun oikeasti ymmärtää kaiken ympärillä tapahtuvan.

Selkeästi päihdemyönteiset kannat ovat olleet vastauksissa harvinaisempia, mutta niitäkin on saatu. Muunlainen tulos olisikin ollut epäuskottava. Nimimerkki MFFF kirjoitti päihtymyksen puolesta muun muassa seuraavasti:

– Joskus päihteet ovat ainoa todellinen vaihtoehto. Eihän päihteitä välttämättä tarvitse, mutta ne auttaa nyky-yhteiskunnassa toimivaa kiireistä ihmistä pääsemään tunnelmaan heti.

Kun nuorille annetaan lupa kertoa rehellisesti ajatuksiaa, voidaan niistä keskustella. Jos nuori vaistoaa, että aikuinen yrittää saada hänet tietylle kannalle, hän saattaa sanoa sen, mitä häneltä odotetaan. Oma ajattelu ja todellinen asian työstäminen eivät kuitenkaan tällöin tapahdu ja nuori on myöhemmin altis kääntymään toiselle kannalle.

Päihdemyönteinen nuori saattaa pitäytyä käsityksissään. Kuitenkin kun hänen mielipidettään ja sen perusteluita arvioidaan yhdessä, on todennäköistä, etteivät muut ole jatkossa yhtä paljon negatiivisen vaikutuksen alaisia. Samalla häviää myös monilla nuorilla oleva harhakuva, että useimmat muut pitäisivät jonkin päihteen käyttämistä tavoiteltavana tai arvostettavana.

Hankkeen tausta ja tulevaisuus

Ajattele itse! -materiaalin tuottaminen alkoi vuonna 2017 osana Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa PäihteetönPää-hanketta. Hanketta hallinnoin Raittiuden Ystävät ry. Hanke päättyy vuoden 2018 lopussa, jonka jälkeen Ajattele itse! -materiaalin edelleen kehityksestä vastaa tätä tarkoitusta varten perustettu yhdistys Social IQ ry. Uuden yhdistyksen tehtävänä on muun muassa tuottaa syventävää koulumateriaalia. Ja olennaista on tietenkin, että uusi yhdistys saa materiaalin tehokkaasti koulujen käyttöön.

Uudessa yhdistyksessä on meidän työn aloittaneiden, Pekka Korhosen ja itseni lisäksi myös tutkija Antti Maunu, joka on antanut korvaamattoman tuen Ajattele itse! -materiaalin kehittämiseen asiantuntijan roolissa. Maunu on tehnyt tutkimusta ja väitellyt tohtoriksi nuorten aikuisten päihteidenkäytöstä ja juhlimiskulttuurista.

Tutustu materiaaliin!

Voit tutustua kehitteillä olevaan Ajattele itse! -materiaaliin alla osoitteessa:
www.paihteetonpaa.fi/tutustu

Teksti: Janne Valkeapää  Kuva: Ajattele itse! -materiaali

Läpimurtoaan tekevä räppäri Sana: Alkoholin jättäminen oli elämäni paras päätös

Räppäri Sanna Rönnberg eli Sana on muuttopuuhissa. Miehensä ja neljän kissansa kanssa uudelle oululaiselle asuinalueelle muuttaminen on edessä lähipäivinä. Edellisenä … Jatka lukemista Läpimurtoaan tekevä räppäri Sana: Alkoholin jättäminen oli elämäni paras päätös

Sanan eli Sanna Rönnbergin musiikkiura lähti nousuun raitistumisen myötä.

Räppäri Sanna Rönnberg eli Sana on muuttopuuhissa. Miehensä ja neljän kissansa kanssa uudelle oululaiselle asuinalueelle muuttaminen on edessä lähipäivinä. Edellisenä iltana hän esiintyi ensimmäistä kertaa loppuunmyydyssä Qstockissa. Syksyllä on tiedossa keikkoja ja uutta musiikkia.

– Monenlaista siis minulle kuuluu, hän kertoo.

– Tämä vuosi on tuntunut ratkaisevalta musiikkiuralleni, jotain tuntuu nyt tapahtuvan.

Musiikillisesti Rönnbergin ura lähti suurempaan nousuun vasta pari vuotta sitten, kun alkoholi oli jäänyt kokonaan pois hänen elämästään.

– Minusta tuli luovempi, ja fiilis oli paljon parempi. Eilenkin Qstockissa, kun muut bändit olivat humalassa keikan jälkeen, me grillasimme makkaraa ja joimme limua, hän nauraa ja lisää, että tämä elämäntapa on paljon parempi.

– Välillä sitä katsoo muita ja miettii, että miksi alkoholiin laittaisi niin paljon rahaa ja tuhlaisi päiviä huonoon oloon. Ja miksi haluaisi tehdä sen omalle terveydelleen?

Ongelman myöntämisestä päätökseen

Rönnberg päätyi täyspäihteettömäksi kolme vuotta sitten. Alkoholinkäyttö oli lähtenyt hallinnasta, eikä elämästä meinannut tulla mitään.

– Minulla on vahva sukurasite alkoholismiin ja adhd, joka altistaa riippuvuuksille. Näiden taustatekijöiden kanssa homma ei vaan enää pysynyt lapasessa, vaan lähti käsistä. Kolme vuotta sitten istahdin alas ja mietin, että olen kussut kaiken juomisellani ja myönsin ongelman itselleni. Se oli ratkaiseva hetki ja silloin päätin, etten juo enää koskaan. En tarvinnut lopettamiseen mitään apua, vaan sinnikäs luonteeni riitti, Rönnberg muistelee.

Aluksi elämä raittiina tuntui hankalalta, koska juhlissa kaikki ystävät joivat. Räppäri kertoo tunteneensa olonsa usein yksinäiseksi, mutta tottuneensa siihen vähitellen. Jotkut ystävät myös arvelivat hänen jossain vaiheessa sortuvan.

– Minä asetin terveyteni ja tulevaisuuteni kaiken edelle, enkä ole katunut. Se on ollut elämäni paras päätös. En ruvennut juomaan silloinkaan, kun ystäväni kuoli. Uskon, että ystäväni olisi minusta ylpeä.

Limuräppäämässä

Sen lisäksi, että Rönnberg tekee musiikkia ja keikkailee, hän työskentelee oululaisessa Sarkka-ravintolassa karaokevetäjänä.

– Työ sopii luonteelleni hyvin, sillä musiikin parissa pystyn keskittymään ja rauhoittumaan. Myös vapaa-ajallani käyn itse laulamassa karaokea ja hämmentämässä ihmisiä räppäämällä, hän nauraa.

– Käyn ystävieni kanssa myös baarissa, mutta juon vaan vettä ja limua. Mietin, mitä järkeä on juoda alkoholia ja huonontaa omaa elämänlaatuaan. Suosittelen muitakin kokeilemaan selväpäisyyttä.

Viime aikoina Rönnberg on julkaissut sinkkuja, uusimpana Kiitos sulle -biisin, joka nostettiin Spotifyssa suomihittien soittolistalle.

Tulevaisuudestaan artisti odottaa paljon, ja haaveet ovat syystäkin suuria.

– Minä toivon isoa läpimurtoa. Uskon, että se onnistuu, kun pääsen ihmisten tietoisuuteen ja saan jatkaa biisien tekemistä mahtavan tuotantoryhmäni kanssa. On jotenkin hyvät haipakat, hän toteaa oululaisittain.

Teksti: Lea Ansamaa Kuva: Toni manninen

Huomaa lapsi -toiminta avaa ovia päihdeperheiden ongelmien käsittelyyn

Huomaa lapsi -toiminta on hyväksi koettu malli, jonka avulla työstetään lasten kokemuksia päihdeperheessä. Myös lasten vanhemmille järjestetään samaan aikaan vertaisryhmätoimintaa.

Huomaa lapsi -toiminta on hyväksi koettu malli, jonka avulla työstetään lasten kokemuksia päihdeperheessä. Myös lasten vanhemmille järjestetään samaan aikaan vertaisryhmätoimintaa.

Annikka Taiton kirjan pohjalta on luotu käytännönmalleja Huomaa lapsi -toiminnalle. Kuopiossa ohjaajina ovat Tiina Nykky, Riitta Reima, Jarkko Ahokas, Leena Ollikainen ja Jarmo Tarkkonen.

– Olemme juuri rekrytoimassa syksyn uutta ryhmää, joka koostuu vanhemmista ja lapsista. Tavoitteena on saada keinoja ja sanoja perheen päihdeongelman käsittelyyn, luoda lapsille edellytyksiä eheytyä ja saada keinoja muuttaa vanhemmuutta lasta paremmin huomioivaksi, kertoo Kuopion kaupungin ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Tiina Nykky.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eri perheistä kootut ryhmät osallistuvat perheviikonloppuihin. Lapset ja vanhemmat kokoontuvat omiin vertaisryhmiinsä. Ryhmiin tulee yleensä neljästä kuuteen perhettä, joissa on jompikumpi vanhemmista. Kokoontumiset alkavat syksyllä ja kestävät jouluun saakka, yhteensä kokoonnutaan 13–15 kertaa. Aluksi hieman tutustutaan toisiin ja ryhmäytyminen alkaa aloitusleirillä.

– Ryhmissä puhutaan paljon ja aivan aluksi vanhemmat antavat lapsilleen luvan puhua perheen asioista. On tärkeää, että lapsille sanotaan niin, että heidän ei tarvitse pelätä ja miettiä mitä he voivat puhua, sanoo Nykky.

Kun on kyse 6–12-vuotiaista lapsista, on luovuus hyvä keino saada asioita esiin. Mieltä askarruttavat asiat voidaan tuoda ilmi piirtämällä, näyttelemällä tai pelaamalla erilaisia pelejä.

Vertaistuen voima on helpottavaa

Ryhmien ohjaajina toimii kolme kaupungin työntekijää ja kolme seurakunnan työntekijää: ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Tiina Nykky, lastensuojelun työntekijä Anne Korhonen ja päihdepalvelu Hemman yrittäjä-lähihoitaja Jarkko Ahokas sekä Kallaveden seurakunnan lastenohjaaja Leena Ollikainen ja diakoniatyöntekijä Riitta Reima sekä Kuopion ev.lut.seurakuntien diakoniakeskuksen diakoni Jarmo Tarkkonen.

– Meillä toiminta alkoi kouluttautumalla vuonna 2012. Kaste-hankkeen rahoituksella ostettiin koulutus. Aluksi oli haastavaa saada perheitä mukaan. Rekrytoimalla perheitä päihdepalvelu Hemman ja Kuopion kaupungin lastensuojelun kautta saimme toiminnan käyntiin, ohjaajat kertovat.

Vertaistuen voima on ollut varsinkin lapsille helpottavaa. Lapset tietävät oman perheensä päihdeongelman, mutta siitä ei yleensä perheen kesken puhuta. Uutta on se, kun voikin puhua. Joskus ryhmäkeskusteluissa lapset kyselevät muidenkin perheiden vanhemmilta asioita.

Perheen salaisuudet ovat tabuja

Tapaan Kuopion torilla noin 60-vuotiaan miehen kanssa ja alamme keskustella hänen lapsuudestaan.

– Olisihan se ollut hyvä, jos olisi minunkin lapsuudessa ollut jo vastaavanlaisia perheleirejä tai edes jotakin, missä olisi voinut puhua. Isä-poika-suhde oli vaikea isän alkoholin käytön vuoksi. Myös väkivalta kuului asiaan, josta koko perhe kärsi. Kerran sain kunnolla nahkaremmistä, kun vihelsin. Niin oli hermot pinnassa, mies kertoo.

– Perheemme ongelmista en pystynyt puhumaan kun vasta aikuisena. Lapsuusaikaan, 50-60-luvuilla ne olivat tabuja. Jos joku olisi tiennyt, niin heti olisi leimattu.

Lapsi on lojaali vanhempiaan kohtaan. Paljon pitää tapahtua ennen kuin ulkopuolisille kerrotaan.

Seurakunta järjesti ensimmäisenä kokoontumisia nuorille

Päihteidenkäyttö perheissä on asia, johon on aina liittynyt vaikenemista, häpeää ja kieltämistä. Tämän vuoksi päihdeperheet ovat joutuneet kärsimään taloudellista, henkistä ja sosiaalista hätää.

Mukaan keskusteluun liittyy 50-vuotias mies.

– Meidän perheessä joi äiti. Neljästä kuuteen ikävuoteen yritin vain selviytyä päivästä toiseen. Ruokaa ei aina ollut. Kun äiti meni uusiin naimisiin, tilanne rauhoittui, mutta alkoi muutaman vuoden päästä uudelleen. Ällötti katsoa humalaista naista. Hän oli arvaamaton. Riiteli isäpuolen kanssa, mutta ei ollut minua kohtaan väkivaltainen, tämä mies kertoo.

Myöskään 1970–80-luvuilla ei ollut juurikaan saatavilla ulkopuolista apua, johon olisi voinut turvautua.

– Muistaakseni seurakunta alkoi järjestämään enemmän nuorille kokoontumisia, mutta tuskinpa olisin uskaltanut mennä mitään kertomaan. Nyt vasta aikuisena olen alkanut purkaa lapsuusajan tapahtumia.

Teksti ja kuva: Anne Janhunen

TOIPUMO – päihdekuntoutusta myötätunnolla

Päihderiippuvaisten aikuisten ja heidän läheistensä kuntoutuspaikka Toipumon tavoite ei ole vähempää kuin olla paras.

Päihderiippuvaisten aikuisten ja heidän läheistensä kuntoutuspaikka Toipumon tavoite ei ole vähempää kuin olla paras.

Erään kesäpäivän ohjelma Toipumossa

Toipumo toimii luonnonkauniilla paikalla, joen varrella Ylä-Savossa Sonkajärvellä. Toipumossa hoidon lähtökohtana ja tavoitteena on täydellinen ja pysyvä raittius eli päihteettömyys. Hoidon tukena toimivat läheinen luonto sekä iso pihapiiri rantasaunoineen ja grillauspaikkoineen. Toipumon toiminta on alkanut maaliskuussa 2017, toimitilat ovat vuokralla Sonkajärven kunnalta. Asiakasalueena toimii koko Suomi.

Toipumossa työskentelee neljä henkilöä kokoaikaisessa työsuhteessa ja hieman tilanteesta riippuen osa-aikaisessa työsuhteessa on noin viisi henkilöä. Kaikilla henkilökunnan jäsenillä on ammatillinen sosiaali- tai hoitotyön tutkinto. Toimitusjohtaja Eeva-Mari Penttosen mukaan hoidon onnistumisen edellytys on potilaan oma halu ja motivaatio. Toipumoon tullaan vapaaehtoisesti. Hoitopaikkoja on 15, joten potilaat eivät huku massaan. Noin puolet henkilökunnasta toimii myös kokemusasiantuntijoina, eli heillä on omakohtainen päihdetausta.

Toipumon vastaavan lääkärin Antti Loimalahden mukaan päihdekuntoutujat ovat potilaita. Kuntoutujat sairastavat päihderiippuvuutta. Kuntoutujat eivät ole asiakkaita, sillä asiakashan ”on aina oikeassa” ja päihdekuntoutuja ei ole aina oikeassa. Päihderiippuvuudesta ei voi koskaan parantua, mutta siitä voi aina toipua. Hoidossa kuntoutus ja toiminta perustuvat kansainvälisestä AA-toiminnasta (Alkoholics Anonymous) lähtöisin olevaan 12 askeleen toipumisohjelman ammatilliseen soveltamiseen.

Toipumoon voi tulla joko itsemaksavana, kunnan maksusitoumuksella, työterveyshuollon kautta sekä työnantajan tai lastensuojelun lähettämänä. Päihdehoito Toipumossa alkaa seitsemän vuorokauden arviointijaksolla, jonka aikana kartoitetaan potilaan tilanne. Arviointijaksoa seuraava peruskuntoutusjakso koostuu ryhmäterapiasta, yksilöterapiasta, erilaisista luennoista ja tehtävistä, toiminnallisista harjoitteista sekä tutustumiskäynneistä vertaisryhmiin. Jaksoon sisältyy aina myös läheisille suunnattu viikonloppu, jonka tavoitteena on löytää työkaluja tunteiden käsittelyyn, läheisriippuvuuden hoitoon sekä vahvistua oman elämän haltuunotossa. Peruskuntoutusjaksojen pituus ja määrä riippuu kunkin yksilöllisestä tarpeesta. Intervallijaksoille voi tulla vahvistamaan raittiuttaan tai minkä tahansa elämänkriisin kohdatessa.

Päihdeongelmaisen yhteydenotto hoitopaikkaan voi olla niin iso askel, että se jää tekemättä. Toipumoon voi lähettää nettisivujen kautta postia ensi aluksi nimettömänäkin, kaikkiin yhteydenottoihin suhtaudutaan ammatillisesti ja vakavasti. Toipumoon tullessa ei tarvitse stressata ylimääräistä julkisen liikenteen pelon vuoksi, tarvittaessa hoitojaksolle haetaan. Toipumoon voi tulla myös ennalta ehkäisevästi, esimerkiksi juhlapyhiksi. Viime vappuna Toipumossa oli 37 aikuista viettämässä toiminnallista ja raitista päivää.

Maksusitoumuksen saamisessa omalta asuinkunnaltaan on valitettavasti alueellista epätasa-arvoa. Toipumossa potilaina olevilla Aleksilla ja Kimmolla on tämän suhteen ollut hyvä tuuri, heidän kotikuntansa ovat suhtautuneet positiivisesti hoitojaksoihin. Kymmenen vuotta alkoholin kanssa lätrännyt Kimmo kotiutuu parin viikon päästä. Elämänsä pohjakosketuksen aikana hän oli kirjoittanut jäähyväiskirjeenkin, mutta nyt mielen täyttää kiitollisuus hengissä olemisesta. Siviilissä Kimmoa odottavat työ ja perhe.

Aleksi on käyttänyt päihteitä nuoresta asti, käyttäminen lisääntyi vuodesta 2013 alkaen. Päihteet ovat saaneet Aleksin sulkeutumaan oman henkisen muurinsa sisälle ja vuorokausirytmin sekaisin. Hoitojakson aikana Aleksi on avautunut ulospäin, päivärytmi on normalisoitunut ja ihmissuhteet läheisiin sekä ystäviin ovat selkeästi parantuneet. Hänen suunnitelmansa tulevaisuuden suhteen ovat selkeät, ja onneksi työtkin odottavat.

Molemmat miehet kertovat Toipumon pelastaneen heidän elämänsä. Omien päihdeongelmien rehellinen myöntäminen ja oman itsensä uudelleen löytäminen ovat olleet keskeistä päihteistä toipumisessa. Toipumossa molemmat kokevat saaneensa ensiarvoisen tärkeää vertaistukea pienessä ja tutuksi tulleessa porukassa. Ryhmässä on ollut helppoa puhua, kaikkihan ovat Toipumossa saman asian takia. Molemmat kertovat löytäneensä hoitojaksojen aikana päihteettömän elämän, itseluottamuksen ja elämänilon. Heille Toipumo on paras!

Teksti ja kuva: Kirsi Poikonen

Historian havinaa: Vuosi 1918 ja kieltolakiliitto

Kieltolain alussa raittiusaatteella oli laajaa kannatusta. Kieltolakiliitto perustettiin 26.10.1919. Sen tarkoituksena oli valvoa kieltolain noudattamista ja tehdä työtä raittiusasian edistämiseksi.

Kieltolain alussa raittiusaatteella oli laajaa kannatusta. Kieltolakiliitto perustettiin 26.10.1919. Sen tarkoituksena oli valvoa kieltolain noudattamista ja tehdä työtä raittiusasian edistämiseksi.

Kuva ja kuvateksti Työväen kuvalehdestä vuodelta 1926

Kieltolakiliitto oli kieltolain kannattajien perustama valtakunnallinen, raittiuslautakuntia tukeva yhdistys. Sen säännöt määrittelivät liiton tehtäväksi muun muassa seuraavaa:

”Liitto toimii tiedon levittämiseksi alkoholipitoisten aineiden nauttimisen turmiollisuudesta, silmämääränään kansan tapojen raitistuttaminen ja yleisen mielipiteen vakaannuttaminen kieltolain puolelle.”

Liiton sääntöihin suunniteltiin vuoden 1919 heinäkuun lopussa ilmestyneen Aamulehden mukaan vielä pykälää, jonka mukaan ”maamme kirjailijoiden ja taiteilijoiden olisi valmistettava tilaisuutta palvella Kieltolakiliiton tarkoituksia, tilaamalla heiltä teoksia, jotka tavalla tai toisella voivat edistää liiton päämääriä.” Kieltolakiasiaa ajoivat ehkä enemmänkin työväen urheilujärjestöt, jotka omassa työssään edistivät raittiusasiaa ja kehottivat jäseniään liittymään Kieltolakiliittoon.

Politiikka jakoi raittiusliikettä

Maalaisliiton ministeri Santeri Alkio oli Kieltolakiliiton ensimmäinen puheenjohtaja. Myöhemmin saman puolueen Kyösti Kallio jatkoi puheenjohtajana aina presidenttiyteensä saakka. Toiminnassa oli mukana Maalaisliiton, SDP:n sekä Kristillisen työväenpuolueen eduskuntaryhmien jäsenet, mm. kansanedustaja Miina Sillanpää ja professori Väinö Voionmaa. Kokoomuksen ja edistyspuolueen eduskuntaryhmät eivät liittyneet suoraan liiton jäseniksi, mutta heitäkin toiminnassa oli mukana, sillä osa osallistui siihen yksityishenkilöinä.

Raittiusalan keskusjärjestö, Kokoomusta lähellä ollut Raittiuden Ystävät ei kuulunut Kieltolakiliittoon, joka nojasi toiminnassaan ennen muuta sosialidemokraatteihin ja maalaisliittolaisiin.

Kieltolain vastustajat olivat taas monesti ruotsinkielisiä ja saivat tukea liike-elämältä. Raittiusasiakaan ei säästynyt poliittiselta kuohunnalta sisällissodan jälkeen.

Kun kieltolakia oli kestänyt lähes vuosikymmenen verran, alkoi lama. Taloudellisen tilanteen heikkeneminen asetti kieltolain tarkkaan puntariin. Kieltolaki oli vähentänyt juomista tuntuvasti, mutta kiellettyjä juomia myös käytettiin. Keväällä 1929 hallitus asettikin salakuljetuksen vastaisen komitean, jonka tehtävänä oli selvittää miksi salakuljetuksen torjunta ei onnistunut. Kieltolain julkinen arvostelu kuitenkin vilkastui vuoden 1929 syksyllä. Monet tunnetut henkilöt arvostelivat kieltolakia rajusti julkisuudessa.

Kieltolakiliikkeen kansainvälinen tausta

Myös suomalaisella kieltolakiliikkeellä oli kansainvälinen taustansa; etenkin tanskalaista raittiusliikettä pidettiin mallikelpoisena. Saksassa väkijuomakauppa oli tyrehtynyt jo pelkästään säästäväisyyssyistä, sillä maa ei ollut toipunut sodan aiheuttamasta tappiosta.

Varsinainen koetinkivi kansainväliselle raittiusliikkeelle oli Ranska. Kieltolaki-lehti kirjoitti vuonna 1927: ”Kuten tiedetään, on Ranska koittanut asettaa esteitä ja yleensä vaikeuttaa Skandinaavian maiden kieltolakipyrkimyksiä. Kieltolain kannattajat ovat kiinnittäneet huomiota tähän seikkaan ja mm. maailman Kieltolakiliitto on viimeksi maaliskuun 19 p:nä Pariisissa pidetyssä kokouksessa päättänyt kääntyä Kansojen liiton puoleen pyytäen sen turvaa niille maille, jotka haluavat alkoholikysymyksensä ratkaista oman etunsa mukaisesti.”

Sen sijaan maailman mahtavin kieltolakimaa oli Amerikan Yhdysvallat. Alkoholijuomien laittomaksi julistamisella oli siinä määrin vahva kannatus, että väkijuomakielto liitettiin jopa perustuslakiin, johon yleensä on vaikea saada mitään korjauksia eli lisäyksiä.

Kieltolain kaatuessa lailla oli yhä puoltajansa

Raittiusyhdistykset työskentelivät aktiivisesti kansanvalistustyössä alkoholittoman kulttuurin puolesta. Heidän kantansa oli, että viinan vapaan anniskelun sallimisen sijaan olisi ollut parempi panostaa pikemminkin salakuljetuksen torjuntaan.

Kieltolakiliiton roolia ajan päätöksenteossa kuvaa se, että kieltolain säätämistä seuraavan vuoden loppuun mennessä yhdistyksellä oli 500 000 jäsentä, mikä vastasi jopa kuudesosaa koko Suomen väkiluvusta. Vaikka erityisesti vuonna 1929 kieltolakia arvosteleva julkinen keskustelu vilkastui, Kieltolakiliitto painosti yhä kaikkia puolueita pitämään kieltolakikysymyksen puolueohjelmissa ja pysymään kieltolain kannalla. Vaikka muualla yhteiskunnassa alettiin epäillä kieltolain tarpeellisuutta, ei liiton toiminta muuttunut.

Teksti: Tuula Vuolle-Selki