raitis.fi-lehti: Kaikki artikkelit

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita uusimmasta alkaen. Voit selata juttuja myös kategorioittain.

Hengähdä hetkeksi

Eräs viimeisten vuosien eniten suomalaisia kuormittavista tekijöistä on ollut jatkuva kiire. Aikaa elämämme aidosti tärkeimmille asioille tuntuu olevan entistä vähemmän.

raitis.fi-lehden numeron 1/2019 kansi

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 1/2019

Eräs viimeisten vuosien eniten suomalaisia kuormittavista tekijöistä on ollut jatkuva kiire. Aikaa elämämme aidosti tärkeimmille asioille tuntuu olevan entistä vähemmän. Yritämme kiireessä valitettavan usein löytää nopeita tapoja palkita itseämme arjen onnistumisista. Tammikuussa Ehkäisevän päihdetyön verkoston Tipaton tammikuu -kampanja pysäytti kysymyksellä Tarviinko mä tän? Kysymys kohdennettiin perustellusti alkoholinkäyttöön lyhytnäköisenä ja -kestoisena pikaratkaisuna hermojen lepuuttamiseen. Samaa voidaan kysyä myös kiireestä, itsekeskeisestä elämänasenteesta ja kerskakulutuksesta. Yleensä vastauksena on ”en tarvitse”. Siksi jokaisen on aika ajoin hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä ilman voisi elää. Silloin elämän tärkeimmät tekijät, ensisijaisina lähimmäiset, nousevat taas oikeille paikoilleen.

Samasta teemasta muistuttavat myös taas toukokuussa järjestettävät Päihdepäivät. Tapahtumassa kysytään, Kuka on läheinen? ja missä mennään lastensuojelussa. Heikoimmassa asemassa olevien huolehtiminen määrittelee vääjäämättömästi yhteiskunnan sivistyksen tilan. Raha ja valta eivät saisi koskaan olla lopullisia tavoitteita, vaan nöyriä renkejä jalompien tavoitteiden saavuttamisessa. Niissä onnistuessamme seuraa muukin hyvinvointi perässä. Siksi tavoitteet on asetettava korkeammalle.

Tulevaisuutta rakennettaessa lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtimisen tulee olla etusijalla. Ja etenkin nyt, kun 10 vuoden vähenemisen jälkeen alkoholinmyynti on lähtenyt maassamme taas valitettavaan kasvuun uuden alkoholilain myötä. Entä millainen kansakuntamme tulevaisuus on sitten, jos myös viinit ja niiden myötä väkevät viinat vapautetaan elintarvikeliikkeisiin, kioskeille ja huoltoasemille? Meillä suomalaisilla ei ole ollut kymmeniin vuosiin ylipääsemättömiä vaikeuksia hankkia alkoholia. Nyt alkoholitoimijat, päivittäistavarakauppa etunenässä, haluavat kaataa Alkon ja ”vapauttaa” väkevät viinatkin viinien myötä maitokauppoihin. Varaa ja terveyttä kun ei kenellekään ole päihdehaittoihin tai ennen aikaiseen päihdekuolemaan – ei ainakaan yhteiskunnalla.

Tänä vuonna kaksi kertaa ilmestyvän lehtemme ensimmäinen numero esittelee muun muassa nuorten puheenvuoroja ja elämäntilanteita. Selvin päin kesään on ollut tuttu toivotus jo 15 vuoden ajan. Se kutsuu valitsemaan raittiin kesän ja kannustaa myös aikuisia huomioimaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin tekemällä kestäviä valintoja. Nuorisomme parissa on valitettavan usein mielenterveys- ja talousongelmiin liittyvää holtitontakin päihteidenkäyttöä. Samalla nuorten kiinnostus nuuskaan ja kannabikseen kasvaa. Näistä syistä johtuen on vanhempien vastuulla asettaa turvallisia rajoja, olla kasvun tukena ja tietää, missä nuoret menevät – kadulla ja netissä. Eräs kannustavimpia tapoja huomata nuorten terveelliset valinnat on palkita paikkakunnan Vuoden raitis tyttö ja poika. Silloin nuorten raittius saa nousta paikkakunnan huomioon ja kannustaa kaikkia viettämään päihteetöntä elämää. Raittiutta kun ei tarvitse katua myöhemminkään!

Onnistunutta ja raittiin leppoisaa kesää kaikille!

Marko Kailasmaa
toiminnanjohtaja
Raittiuden Ystävät ry

Moniongelmaisen lapsuuden keskeltä raittiiseen aikuisuuteen

Räppäri Dani sanoittaa muun muassa vaikeita tunteita musiikissaan. Hän kokee tunteiden ilmaisemisen tärkeäksi. Se auttaa saamaan yhteyden itseensä ja muihin.

Räppäri Dani sanoittaa muun muassa vaikeita tunteita musiikissaan. Hän kokee tunteiden ilmaisemisen tärkeäksi. Se auttaa saamaan yhteyden itseensä ja muihin.

Räppäri ja lastenhoitaja Daniel Karjalainen, 26, on ollut kahdeksan vuotta raitis, rankan lapsuuden jälkeen.

– Menin 10-vuotiaana lastensuojeluviranomaisen puheille ja kerroin perheestäni avoimesti. Kotona oli riitelyä, tappelua ja päihteitä, Karjalainen kertoo. Itse hän joi ensimmäiset kännit 11-vuotiaana. 15-vuotiaana tuli pilven polttaminen, josta oli vaikeaa päästä eroon.

Karjalaisen isällä oli alkoholiongelma, äidillä mielenterveysongelmia.

– He eivät osanneet keskustella, keskustelu käytiin nyrkein, artisti kertoo.

– Olin ainoa lapsi. Kaikki velloimme omassa pahassa olossamme. Oli hyvin lamaava passiivinen ilmapiiri. Tällainen ilmapiiri on myrkkyä lapselle.

– Äitini on ollut enemmän laitoksissa kuin kotona. Hänellä on ollut useita itsemurhayrityksiä. Kun olin 3-vuotias, vanhempani erosivat isän alkoholismin takia ja jäin asumaan äidin kanssa.

– Äiti alkoi purkaa omaa pahaa oloaan myös alkoholinkäyttöön. Tuli isäpuoli, jolta en myöskään saanut aikuista tukea. Lastensuojeluviranomaisen luona käyntini jälkeen minut määrättiin isälleni, joka oli raitistunut AA:n avulla. Mutta hän oli masentunut, ja turvattomuuteni johti minutkin hakemaan päihteistä lohtua.

– Minulle tuli muitakin riippuvuusongelmia. Omilla geeneilläni olen taipuvainen kohtuuttomuuteen. Minulla oli syömishäiriö, välillä sain mielihyvää syömättömyydestä, välillä liiallisesta syömisestä. Oli myös voimakas peliriippuvuus. Harrastin mäkihyppyä, mutta sekin meni överiksi, Karjalainen kertoo.

Räppi johti terveyden tielle

Karjalainsen isä on soittanut kitaraa yli 40 vuotta, ja hänen kauttaan räppäri löysi myös musiikin.

– Aloitin soittamalla rumpuja, mutta en ollut niiden soittamisesta kovin kiinnostunut. Sitten tuli räppi, joka rupesi kiinnostamaan.

– Räppi vei mukanaan, innosti, ja heräsi myös halu päästä vapaaksi päihteistä. Menin Myllyhoitoon, ja asetin itselleni tavoitteeksi täysraittiuden. Onneksi onnistuin tässä, Karjalainen iloitsee.
Hän on päässyt lämppäriksi muun muassa Cheekille ja Mikael Gabrielille.

– Olemme tehneet isän kanssa yhteisiä keikkoja. Isä on soittanut kitaraa ja omia covereitaan, poppia ja rokkia, minä olen räpännyt. Räpillä voin ilmaista omia ja monien muidenkin tunteita.

Karjalainen kokee, että hän on saanut eniten apua vertaistukiryhmistä, joissa lasisen lapsuuden kokeneet voivat jakaa tunteitaan ja päästää irti häpeästä, jota on joutunut kokemaan.

– On tärkeä oppia sanoittamaan omia tunteitaan, Karjalainen painottaa.

– Silloin saa yhteyden itseen ja toisiin.

Tuodaan valoon

Räppäri julkaisee keväällä minialbumin, jolle hän on antanut nimen ”Tuodaan valoon”. Albumissa on neljä Karjalaisen biisiä, ja ne kertovat hänen elämästään.

– On ollut niin paljon salaisuuksia, niin paljon häpeäkeskeistä elämää, jonka haluan tuoda valoon. Avaan tällä pintaa, tämä on startti matkalle.

Karjalaisen elämän puitteet ovat tällä hetkellä kunnossa. Hän toimii lähihoitajana päiväkodin eskarilaisille ja nauttii lasten kanssa olemisesta.

Hän on mukana Jukka Leppilammen perustamassa Artistien rukouspiirissä, ja tyttöystävä on löytynyt Uskovaiset nuoret -facebookryhmästä.

– Tyttöystäväni on tervepäisempi kuin minä, hän tulee ehjästä perheestä. Hän on ihana ihminen ja meillä on hyvin samanlaiset arvot, turva ja rauha suhteessamme. Minusta tuntuu, että alan olla valmis sitoutumaan, Karjalainen kertoo.

Tyttöystävä on muuttamassa Helsinkiin ja nuori pari suunnittelee kihlojen ostoa.
Kaiken hyvän keskellä Karjalaisella on myös edelleen pelkoja.

– Pelkään itseäni ja maailmaa. Elämää ja kuolemaa. Ennen kaikkea pelkään itseäni. Sitä niitetään, mitä on kylvetty. Minulle on kylvetty turvaton lapsuus.

Karjalainen ei kuitenkaan ole katkera. Välillä hän tuntee empatiaa äitiään kohtaan, siitä miten paljon tämä on joutunutkaan kärsimään.

– Matkalla valoon räppäri haluaa näyttää hyvää esimerkkiä muille.

– Kulttuurimme on liian alkoholisidonnainen. Raittiina olen esimerkki muille, että pystyn elämään ja iloitsemaan selvin päin.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Laura Iisalo

Alla olevalla musiikkivideolla räppäri Dani käsittelee edelläkin mainittuja kipeitä aiheita.

Islannin ihme

Islannin nuoriso joi vielä 1990-luvulla eniten Euroopassa, nyt lähes kaikki nuoret ovat raittiita. Aikuisten yhteistyön ja nuorten mielekkään tekemisen lisääminen teki ihmeen, jota moni ei uskonut mahdolliseksi. Samaa kannattaisi yrittää meilläkin!

Islannin nuoriso joi vielä 1990-luvulla eniten Euroopassa, nyt lähes kaikki nuoret ovat raittiita. Aikuisten yhteistyön ja nuorten mielekkään tekemisen lisääminen teki ihmeen, jota moni ei uskonut mahdolliseksi. Samaa kannattaisi yrittää meilläkin!

Reykjavik oli 20 vuotta sitten nuorten juomisen, tupakoinnin ja huumeidenkäytön osalta Euroopan kaupungeista pahin. Nyt se on paras. 1990-luvun lopussa kaksi viidestä islantilaisesta 15–16-vuotiaasta oli juonut itsensä humalaan viimeksi kuluneen kuukauden aikana, nyt vain kolme sadasta. Myös huumeidenkäyttö ja tupakointi romahtivat. Kannabista kokeilleiden nuorten osuus laski 17 prosentista seitsemään prosenttiin. Päivittäin tupakoivien osuus laski 23 prosentista kuuteen prosenttiin.

Vuonna 1995 noin puolet suomalaisnuorista oli juonut itsensä humalaan kuukauden aikana. Vuonna 2015 osuus oli neljännes. Meilläkin siis nuorten juominen on vähentynyt. Silti suomalaiset nuoret juovat yhä kahdeksan kertaa enemmän kuin islantilaiset. Kun kahdessa ikäluokassa on yhteensä noin 120 000 nuorta, voidaan tästä laskea, että joka kuukausi meillä on ainakin 30 000 15–16-vuotiasta humalassa. Onko tämä millään tavalla mitattuna kohtuullista?

Yhdysvaltalainen professori, psykologi ja yhteiskuntatieteilijä, Harvey Milkman on erikoistunut päihteidenkäytön vähentämiseen. Hän kehitti runsaat 20 vuotta sitten perheen ja kunnan sitouttamiseen perustuvan menetelmän päihteidenkäytön vähentämiseksi. Hänen metodinsa ensimmäinen koekenttä oli Reykjavik, jossa perheet ja kaupunki sitoutettiin kiinteään yhteistyöhön alan vapaaehtoisjärjestöjen kanssa. Oleellisena johtolankana oli tehokkaasti strukturoitu kattava kyselytutkimus nuorison ja heidän vanhempiensa tilanteesta. Kysymykset käsittelivät käytännössä kaikkia sellaisia asioita, jotka voivat vaikuttaa nuorison käyttäytymiseen, asenteisiin ja muun muassa päihdealttiuteen.

Milkmanin tutkimusryhmä korvasi vahingolliset aineet ”luonnollisen päihtymisen” vaihtoehdoilla, joiden vaikutus oli sama kuin päihteillä. Huumeista tai pikkurikoksista kiinni jääneille teineille luvattiin, että he saavat opetusta valitsemassaan taidossa: musiikissa, tanssissa, hiphopissa tai vaikkapa taiteessa. Mieluisat harrastukset aiheuttivat muutoksia teinien aivoissa ja korvasivat päihteet esimerkiksi ahdistuksen helpottajina. Nuoret saivat myös elämäntaitovalmennusta, jonka tavoitteena oli itsetunnon kohottaminen. Tulokset olivat kannustavia. Milkmanista tuli islantilaisen nuorten huumeidenkäyttäjien hoitolaitoksen neuvonantaja, ja pian hänen ajatuksensa levisivät islantilaisten asiantuntijoiden keskuudessa. Syntyi ajatus laajasta kansallisesta ohjelmasta, jossa nuorille tarjottaisiin mielekästä tekemistä, jotta heidän ei tarvitsisi käyttää huumeita ja alkoholia. Ohjelma perustuu tietoihin, jotka saadaan, kun jokainen 10–16-vuotias vastaa vuosittain heidän hyvinvointiaan koskevaan kyselyyn.

Islanti on onnistunut siinä, mistä Suomessa ja monessa muussa maassa vain haaveillaan. Miten tämä oli mahdollista? Siihen tarvittiin yksi amerikkalainen professori, joukko nuorten päihteidenkäytöstä huolestuneita islantilaisia, tutkimustietoa sekä paljon erilaisten toimijoiden ja vanhempien välistä yhteistyötä.

Islannin malli on yhdistelmä lupauksia ja rajoituksia. Laajan kyselytutkimuksen perusteella toteutettiin lukuisia nuorten toivomuksia muun muassa vapaa-ajan viettoon liittyen. Koulupäivän jälkeisiä harrastusmahdollisuuksia lisättiin tuntuvasti, ja urheiluseurat otettiin mukaan yhteistyöhön. Järjestettyyn liikuntaan vähintään neljä kertaa viikossa osallistuvien 15–16-vuotiaiden osuus tuplaantui puoleen kaikista sen ikäisistä nuorista.

Ohjelmaan kuuluu myös virallinen kotiintuloaika. Alle 16-vuotiaiden pitää arkisin olla kotona kello 22:een mennessä ja viikonloppuisin puoleen yöhön mennessä. Vapaaehtoiset vanhemmat partioivat kaduilla valvomassa, että aikarajat toteutuvat. Myös vanhempien piti sitoutua. He allekirjoittivat lupauksen, että eivät anna teiniensä juoda alkoholia ja viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa. Vanhempien ja koulujen yhteydenpitoa lisättiin. Islannissa panostettiin siis laajasti nuorten hyvinvointiin, ei vain päihteidenkäytön vähentämiseen.

Voisiko Islannin malli toimia Suomessa?

Islannissa on vain noin 320 000 asukasta, joten koko maata ja kaikkia nuoria koskevien toimien toteuttaminen on ollut paljon helpompaa kuin olisi 5,5 miljoonan asukkaan Suomessa. Mutta kaupungin tai kunnan tasolla Islannin kaltainen ohjelma voisi olla mahdollinen. Se vaatisi rahoitusta päättäjiltä sekä pitkäjänteistä ja määrätietoista sitoutumista muun muassa vanhemmilta, kouluilta, kansalaisjärjestöiltä ja tietysti nuorilta itseltään.

Islannin mallia sovelletaan nykyisin kymmenissä kaupungeissa Euroopassa ja useissa maissa ympäri maailmaa. Esimerkiksi Liettuan Kaunasissa nuorten juominen ja tupakointi ovat vähentyneet merkittävästi muutamassa vuodessa.

Meilläkin tiedetään, että lasten harrastuksiin panostaminen vaikuttaa laajasti heidän hyvinvointiinsa. Islannin kaltaiseen kaikille nuorille tarjottavaan harrastusohjelmaan on kuitenkin nykyisten päättäjien mukaan harvoin kunnilla varaa. Vai onko vika asenteissa, puuttuuko kaukokatseisuutta? Yhden nuoren syrjäytyminen maksaa Sitran ja THL:n mukaan yhteiskunnalle 230 000–370 000 euroa. Muun hyvän ohella nuorten hyvinvointiin panostaminen on siis myös voittoa tuottava taloudellinen investointi.

Tarvitaan päättäjien kohtuullista yksimielisyyttä ongelman vakavuudesta, siihen panostamisen tarpeellisuudesta ja keinoista puuttua ongelmaan. Milkman esittää viisi keinoa, jotka olivat menestyksellisiä mm. Islannissa: kotiintuloaika, vanhempien sitouttaminen, mielekästä tekemistä nuorille, vuosittainen kyselylomake kaikille kunnan nuorille sekä päättäjien sitouttaminen.

Suomessa on todella välttämätöntä järjestää Islannin mallin mukainen pilottiprojekti sopivassa kunnassa. Asiasta on alustavasti puhuttu muun muassa Kaarinan ja Keravan kaupunkien kanssa, toistaiseksi ilman merkittäviä tuloksia rahoituksen puuttuessa. Perusvaatimuksena olisi vähintään viisi vuotta kestävä projekti. Kulut olisivat ehkä alkuvaiheessa 35 000 asukkaan kunnan osalta arviolta 300 000 – 400 000 euroa parin ensimmäisen vuoden aikana.

Perusteltu näkemykseni on, että se, mikä toimii Reykjavikissa, on mahdollista saada toimimaan myös suomalaisessa kunnassa hyvällä valmistelulla, riittävällä rahoituksella ja onnistuneella sitouttamisella.

Teksti: Martti Vastamäki

Humala ei ole enää cool

Nuorten päihteidenkäyttö on yleisellä tasolla vähentynyt voimakkaasti, mutta pieni joukko käyttää yhä enemmän.

Nuorten päihteidenkäyttö on yleisellä tasolla vähentynyt voimakkaasti, mutta pieni joukko käyttää yhä enemmän.

Yksinäisyys on nykyajan vitsaus, joka poikii pahaa niin aikuisille kuin nuorillekin.

Yksinäisyys sosiaaliluokasta riippumatta altistaa monille asioille, kuten päihteidenkäytölle. Kun ei ole ihmisiä lähellä tukemassa kasvua, on päihteiden kokeilu helpompaa. Meidän nuorillemme olisi nyt tärkeää tulla huomatuksi, kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi, sanoo kohdennetun nuorisotyön koordinaattori Sanna Lakso Oulun kaupungilta.
Suurin osa nuorista voi hyvin ja pärjää elämässä mainiosti. Päihteidenkäytön kokeilu aloitetaan yhä vanhempana, ja kokonaan raittiiden nuorten joukko kasvaa koko ajan.

– Peruskouluikäisistä yhä harvempi edes kokeilee päihteitä, ja hienoa on myös se, että ammattioppilaitoksissa nuoret käyttävät merkittävästi vähemmän päihteitä, muun muassa työpajanuorten kanssa työtään tekevä koordinaattori kertoo.

Kokeilut siirtyvät myöhemmälle iälle, eikä humalassa oleminen ja tupakan polttaminen ole enää coolia.

– Kaikki nuoret eivät kokeile päihteitä ollenkaan.

Sanna kertoo tilanteeseen vaikuttavan kolme myönteistä asiaa. Ensinnäkin vanhemmat ovat nykyään valveutuneita ja huolehtivaisia, ja he ovat enemmän tietoisia nuortensa menemisistä. Lisäksi perheet viettävät enemmän aikaa yhdessä kuin aiemmin. Nuorilla on myös aiempaa enemmän harrastuksia, jotka ohjaavat ajankäyttöä parempaan suuntaan.
Kuitenkin on aina olemassa pieni joukko, joka voi huonosti ja jolle päihteet ovat tuttuja. Yksinäisyyden lisäksi nuorisotyöttömyys altistaa helposti päihteiden väärinkäytölle.

– Tämä pieni joukko käyttää päihteitä paljon, ja jos työtäkään ei ole, voi sosiaalinen piiri kutistua entisestään. Päihteet tulevat sitten täyttämään tyhjiötä, jossa pitäisi olla työ, opiskelu tai ystävät. Tämä pieni joukko ei voi hyvin, Sanna kertoo.

Nuuskan ja kannabiksen käyttö lisääntyy

Sanna Lakso haluaa muistuttaa, että vaikka nuorten oluen ja siiderin juominen on vähentynyt, on muutamia päihteitä, jotka nostavat suosiotaan.

– Nuuskankäyttö on lisääntynyt ja on tosi yleistä, vaikka tupakoiminen itsessään on vähentynyt. Tämä on kyllä huolestuttavaa.

Sannan mieltä huolettaa nuuskan lisäksi kannabis, jonka käyttö on niin ikään kasvanut.

– Mielestäni koko yhteiskunnan tulisi ottaa kannabista vastaan uusi ajattelumalli. Jos seisomme jyrkkänä sitä vastaan, sen käyttö katoaa kokonaan näkyvistä maan alle. Tietenkään sitä ei tarvitse hyväksyä, mutta siitä pitää pystyä puhumaan. Nuoret eivät ajattele sen olevan huumetta, eivätkä he ole sitä kohtaan niin jyrkkiä kuin me aikuiset. Kannabiksen viihdekäyttö on yleistä myös aikuisilla, mutta tokikaan se ei ole kaikkien nuorten käytössä, kuten eivät muutkaan päihteet.

Kannabismyönteisimpiä ovat kouluterveyskyselyn mukaan lukioikäiset pojat. Kannabiksen polttamisesta ei tule krapula, ja sitä on saatavilla helposti. Siinä missä vielä pari vuosikymmentä sitten nuori ei olisi huumeita ja kannabista edes löytänyt, on pääsy niiden luokse nykyisin helppoa.

Opiskelijaikäisten päihdekyselyssä avun ulkopuolelle näyttivät jääneen varttuneemmat nuoret – yliopistossa opiskelevat. Kun he tarvitsevat apua, julkinen puoli ei voikaan tarjota sitä niin helposti kuin nuoremmille.

Sannan mielestä tärkeintä, mitä lapselle ja nuorelle voi opettaa ja antaa päihteidenkäytön estämiseksi on yhteisöllisyys.

– Kun nuori kokee olevansa yhteisön jäsen, se suojelee monelta pahalta. Jos taas jää vaille yhteisöä jo pienestä pitäen, se altistaa yksinäisyydelle ja siten myös päihteiden väärinkäytölle.

Teksti: Lea Ansamaa

Älä kysy liian aikaisin mikä minusta tulee isona

Opiskelu- ja uravalinnat, itsenäistyminen, oma identiteetti. Noin parinkymmen vuoden iässä on paineita moneen suuntaan. Ei ole mikään ihme, etteivät kaikki selviä ajanjaksosta kolhuitta. Music Against Drugs:in Ink-toiminta tukee ja auttaa nuoria vaikeuksista eteenpäin.

Opiskelu- ja uravalinnat, itsenäistyminen, oma identiteetti. Noin parinkymmen vuoden iässä on paineita moneen suuntaan. Ei ole mikään ihme, etteivät kaikki selviä ajanjaksosta kolhuitta. Music Against Drugs:in Ink-toiminta tukee ja auttaa nuoria vaikeuksista eteenpäin.

Iina Majuri (vas), Noora Rautiainen ja ilonpitoa

Mikä sinusta tulee isona? Tämä viaton kysymys saattaakin tuntua ahdistavalta, jos siihen ei osaa vastata. Ja jos on siinä iässä, että vastattava on silti – valinnoilla. Paineitten alla moni nuori valitsee väärän opinto- ja urapolun. Kun nuori on työtön eikä opiskelekaan mitään, taustalla on hirveän usein tämä tarina.

Sitä ei katsota hyvällä, jos jättää opinnot kesken kun ei tunne alaa omakseen. Ja kun tuntee olevansa epäonnistuja, on vaikea lähteä hakemaan uuteen kouluun, kuvailee Iina Majuri.

Jyväskylässä uravalintaan ja työnhakuun apua kaipaavia nuoria auttaa Music Against Drugs. Yhdistys syntyi alun perin järjestämään päihteettömiä vapaa-ajan tapahtumia, mutta laajensi toimintaansa moneen suuntaan törmättyään nuorten muihin tarpeisiin. Kuten siihen, ettei oman paikan löytäminen yhteiskunnassa ole tänä päivänä yhtään niin helppoa kun ikääntyneet sukupolvet ja hyväosaiset poliitikot ehkä luulevat.

Music Against Drugsin järjestämän kolmen ja puolen kuukauden Ink-jakson jälkeen tulevaisuus voi kuitenkin näyttää paljon valoisammalta ja selvemmältä. Ink on lyhenne sanoista Nuorten inklusiivinen tiimimalli.

Vastuun antaminen innostaa toimimaan

Ink-tiimivalmentaja Anssi Kosonen mentoroi 18–29-vuotiaita ja antaa nuorten itsensä päättää, missä he haluavat kehittyä.

Jonkun tavoite voi aluksi olla ihan arjen hallinta, se, että onnistuu pääsemään joka päivä tänne tiloihimme. Joltain on jäänyt koulu kesken ja haluaisi ehkä tehdä jotain muuta, ja hakee täältä ideoita. Joku taas saattaa tavoitella lisää itsevarmuutta työnhakuun. Osalla on tavoite pysyä selvänä kuukausi.

On ollut hienoa seurata tiimien dynamiikan kehitystä ja kaverustumista. Kasvutarinoitakin näkee, monelle on tullut pari senttiä lisää pituutta, kun leuka on saatu ylös! Kosonen iloitsee.

Pelkästään Jyväskylässä on yli 1 500 alle 30-vuotiasta aikuista, jotka eivät opiskele, eivätkä käy töissä. Ink-jaksot ovat niin suosittuja, etteivät kaikki hakijat mahdu mukaan. Tiimijaksolle mahtuu kerrallaan 25 nuorta, jotka jakautuvat esimerkiksi mediaviestintä-, bändi- sekä ohjaus- ja tapahtumatiimeihin.

Nuorten inklusiivinen tiimimalli oli ensin kehittämishanke. Vain kaksi kuukautta sen päättymisestä 43,4 % sen nuorista oli saanut joko työ- tai opiskelupaikan. Tämä vakuutti sosiaali- ja terveysministeriön, joka ryhtyi tukemaan Ink-tiimitoiminnan jatkumista Veikkauksen tuotoilla.

Toiminta on nuorisojohtoista, eli nuoret suunnittelevat ja toteuttavat toiminnan sisältöä itse. Mentorit tukevat ja ohjaavat itsenäiseen työotteeseen ja vastuunottoon, sillä juuri vastuullista itsenäistä asennetta vaaditaan nykyään niin oppilaitoksissa kuin työelämässäkin.

Mahdollisimman vähän yritämme lukita projekteja etukäteen, kertoo viestinnän suunnittelija Reeta Nitovuori.

Tiimit ovat muun muassa tuottaneet mediajulkaisuja ja lyhytelokuvia ja järjestäneet musiikkitapahtumia.

Mutta päästetäänpä ääneen tämän päivän nuoret itse.

”Turvallinen ympäristö itsensä ylittämiseen”

– Olen lähihoitaja ja mielenterveyskuntoutuja. Hoitoala kyllä kiinnostaisi minua, jos asiat alalla olisivat paremmin. Tällä hetkellä moni muukin vaihtaa alalta pois, koska siihen työhön ei pysty, ellei ole robotti, Iina Majuri napauttaa.
Hän keksii vain ylistävää sanottavaa Ink-jaksostaan. Se täytti hänen odotuksensa ja vieläkin enemmän.

Opin joka päivä jotakin, täällä on tosi yhteisöllistä, ihmiset ovat ihania, eikä yhtenäkään aamuna ole ärsyttänyt lähteä tänne. Olen ollut niin syvissä vesissä, etten osannut ajatellakaan, miten hyväksi tämä muuttuu. Tämä on ollut hyvin merkityksellistä aikaa, vuorovaikutustaitoni ovat parantuneet ja nuorisotyö on alkanut kiinnostaa minua, Majuri kertoo.

Touko Viinikainen oli ollut työttömänä kolme vuotta ennen Ink-jaksoaan.

Olen siis ehtinyt miettiä, mikä oikeasti kiinnostaa ja millä alalla en hukkaa elämääni. Taideala on kiinnostanut lapsesta asti. On paineita seurata trendejä ja rahaa, mutta eihän raha ratkaise mitään! Täällä olen oppinut soittamaan kitaraa ja koskettimia, ja olen jo hakenut teatterikoulutukseen ja festarikoulutukseen, hän kertoo.
Noora Rautiainen valmistui joulukuussa medianomiksi, mutta haki silti Ink-jaksolle ohjaus- ja tapahtumatiimiin.

Minun oli päästävä paikkaan, jossa saan olla oma itseni, eikä minun tarvitse muokata persoonani. Täällä olo on palauttanut itsevarmuutta ja olen saanut mahdollisuuksia kokeilla erilaisia asioita. Minulle on tullut luontevammaksi olla ihmisten edessä ja selättää esiintymisjännitys. Tuleva polkuni saattaa olla yhdistelmä järjestömaailmaa ja medianomin viestintähommia, hän tuumii.

”Ekasta kerrasta pitäisi saada apua!”

Ink-tiimiläiset antavat karun kuvan siitä, mitä peruskoulussa ei opetettu.

Itse piti tietää mitä haluaa ja tuntea omat vahvuutensa. Se on aika iso vastuu siinä iässä, Iina Majuri sanoo.

Nuorille pitäisi antaa avaimia jatkopolun valitsemiseen. Meidät pitäisi kasvattaa tekemään nämä valinnat! Noora Rautiainen ruotii.

Ja karenssia tulee milloin mistäkin. Joutuu miettimään taloudellista puolta, että mikä kannattaa että pärjäät. Jokaisen pitäisi automaattisesti itse tietää, miten työnteko vaikuttaa tukiin, Majuri suree.

Tämä ei ole ylitsepääsemätöntä sille, jolla on mielenterveys kunnossa. Mutta entäpä jos tunnet olevasi epäonnistuja? Ja jos yrityksesi hakea apua tilanteeseesi viekin luottamuksen yhteiskunnan turvaverkkoja kohtaan?

Ekasta kerrasta, kun nuori sanoo, että hänellä on paha olla, hänen pitäisi saada apua! Muuten syntyy “mua ei uskota kumminkaan” -asenne, Iina Majuri julistaa.

Minulla on masentuneita ystäviä, jotka eivät pysty ajamaan omia asioitaan. Se on siinä tilassa liian vaativaa. Syrjäytyneitten nuorten kohdalla pitäisi selvittää, ovatko he oikeasti kykeneviä pääsemään ylös omin avuin. Psykoterapiaan pääseminen on tehty niin vaikeaksi, että yrittäminen voi jäädä puolitiehen, Rautiainen huomauttaa.

Siinä jamassa päihteet tarjoavat valitettavan suositun itsehoidon.

Mitä vaikeammin menee, sitä enemmän vedetään ihan mitä vaan. Jos ei saa keskusteluapua, jos jää yksin, pahaa oloa lääkitään päihteillä. Varsinkin miespuoliset tekevät tätä, koska se on helpompaa kuin oikean avun saaminen, Majuri tietää.
Touko Viinikaista on suojellut masennukselta sosiaalinen luonne.

En ole päässyt masentumaan, kun on ollut ystäviä ja tykkään tutustua uusiin ihmisiin. Jaksaminen on silti ollut koetuksella, jo ahtaiden odotustenkin vuoksi.

Ilmapiiri ei oikein anna vapautta toteuttaa itseään. Tietyn ikäisenä pitäisi olla tietynlainen ihminen, jolla on selkeät päämäärät. Olen viihtynyt Helsingissä, kun olen kesäisin viettänyt aikaa siellä. Se ei ole niin suomalainen paikka, siellä ei katsota ihmisiä kadulla, vaan kulttuuri on vapaampi kuin Keski-Suomessa, kertoo Viinikainen.

Intohimoisen opintie ei katkea

Ink-valmennuspakettiin kuuluu myös ehkäisevää päihde- ja mielenterveystyötä tiimityöskentelyn sekä urheilun ja muun päihteettömän yhteisen tekemisen ohella.

Nuoret jakavat yllättävänkin luottamuksellisesti kokemuksiaan päihteistä. Joidenkin elämässä päihteillä on suuri osa, kun taas osalla päihteet eivät kuulu elämään ollenkaan, Anssi Kosonen toteaa.

Music Against Drugs tekee kuntakohtaista ennaltaehkäisevää päihdetyötä Yläkoululaisten ja heidän kanssaan työskentelevien parissa. Kuntien päättäjiäkin vedetään mukaan toteuttamalla päihdekysely, jonka tuloksia voi hyödyntää päätöksenteossa.

Music Against Drugsin muihin toimintamuotoihin kuuluu muun muassa ISGee-verkkopelihanke. Se tavoittaa paljon pelaavia nuoria ja pyrkii lisäämään heidän hyvinvointiaan, sosiaalista elämäänsä ja taitoja, joista on apua työelämässäkin, tapahtumien järjestämisestä sisällöntuotantoon.

Mikä olisi paras varhainen tapa ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä yhteiskunnasta esimerkiksi päihteisiin tai virtuaalitodellisuuksiin? Rautiaisella, Majurilla ja Viinikaisella on idea.

Omia vahvuuksia on monen nuoren vaikea tunnistaa, eikä opiskelu ehkä suju, jos intohimo on muualla. Nuoria voisi tukea enemmän omien vahvuuksien löytämisessä jo peruskoulussa!

Teksti ja kuva: Natalia Kisnanen

Alkoholi Suomessa jääkaudesta nykypäivään

Suomen historiassa alkoholijuomia on kulunut ja paljon. Perinteisesti valtaosa juodusta oli kuitenkin nykyistä ykkösolutta reilusti laimeampaa ruokaolutta tai vastaavaa janojuomaa.

Suomen historiassa alkoholijuomia on kulunut ja paljon. Perinteisesti valtaosa juodusta oli kuitenkin nykyistä ykkösolutta reilusti laimeampaa ruokaolutta tai vastaavaa janojuomaa.

Alkoholi on kuulunut suomalaisten elinpiiriin ajanlaskumme alusta alkaen, ehkä sitä ennenkin. 1400–1800-luvuilla ei olisi voinut kuvitellakaan kestejä tai juhlia ilman alkoholia, kertoo Suomen historian professori Kustaa H. J. Vilkuna kirjassaan Juomareiden valtakunta – Suomalaisten känni ja kulttuuri 1500–1850. ”Humalassa piti olla lystikäs, mutta riehuminen on ollut aina paheksuttavaa. Ennen kaikkea alkoholin nauttiminen on ollut sosiaalinen tapa. Yksin juominen ei ole koskaan ollut mistään kotoisin”, Vilkuna kirjoittaa. Hän kertoo kirjassaan hurjia tarinoita mm. käräjähumalasta, kirkkokänneistä, maaseutujuopottelusta ja markkinahumusta. Päihtymys kirkossa oli rangaistavaa, jos siihen liittyi oksentelua tai metelöintiä, mutta moni kuunteli saarnan humalassa. Kuvaan kirjoituksessani alkoholin historiaa maassamme Kustaa Vaasan ajoista lähtien.

Koska ajalta ei ole tilastoja, Vilkunan tiedot juomatavoista perustuvat muun muassa aikalaisilta säilyneisiin värikkäisiin kuvauksiin. Todennäköisesti juodut määrät eivät kuitenkaan nykypäivän näkökulmasta olleet mitenkään erityisen suuria. 1800-luvun lopulta saadut ensimmäiset viralliset tilastot paljastavat, että tuolloin Suomessa juotiin alkoholia henkilöä kohden vain noin 15 % nykyisestä määrästä.

Suomen alkoholihistoria voidaan esittää viitenä ajanjaksona: 1. Aika, jolloin ei valmistettu viljapohjaisia alkoholijuomia; 2. Olutvaltainen juomakulttuuri; 3. Paloviinavaltainen kulttuuri; 4. Niukan kulutuksen viinavaltainen kulttuuri 1868–1968 ja 5. Kasvavan kulutuksen ja monien alkoholijuomien kulttuuri.

1. Aika, jolloin ei valmistettu viljapohjaisia alkoholijuomia

Pyyntikulttuurien kausi kesti jääkauden jälkeisestä asutuksen alkamisesta 9000 vuotta sitten maanviljelyksen yleistymiseen ajanlaskumme alussa 2000 vuotta sitten. Tuolloin Suomenniemellä pärjättiin 5000 vuotta ilman viljapohjaista alkoholia. Hunaja, mahla ja marjat toimivat alkoholin valmistusaineina.

2. Olutvaltainen juomakulttuuri

Säännöllinen maanviljely Suomessa alkoi noin vuonna 0 eli se on nyt 2000 vuotta vanhaa. Säännöllinen oluenkäyttö liittyy kiinteästi maanviljelyyn. Olut on maltaista, humalista ja vedestä käyttämällä valmistettu alkoholipitoinen mallasjuoma. Se on maailman vanhin ja suosituin alkoholijuoma. Maailman yleisin oluttyyppi on vaalea lager, joka on hyvin suosittu myös Suomessa. Humala on hamppukasveihin kuuluva monivuotinen köynnöstävä hyöty- ja koristekasvi, jota viljellään paljon Keski-Euroopassa. Humalan emikukintojen lupuliinihartseja käytetään oluen valmistuksessa.

Ennen koneellisen jäähdytyksen keksimistä säilötty ruoka oli suolaista, hapanta ja kuivattua aiheuttaen voimakkaan janon tunteen. Olutta käytettiin vastapainoksi janojuomana. Pursulla ja katajalla maustettua 1.1-prosenttista ruokaolutta käytettiin ruokajuomana päivittäin. Juhliin valmistettiin enemmän maltaita käyttäen väkevämpää humalalla maustettua olutta.

Oluen väkevyydet Ruotsi-Suomessa olivat tarkkaan säänneltyjä: ruokaolut 1.1 % (painoprosentti), virkamies- ja laivaolut 1.7 %, asemiesolut 2.3 %, voutiolut 2.8 % ja herraolut 3.5 %, joka oli nykyisen keskioluen väkevyyttä (2.8–4.7 tilavuusprosenttia).

Keskiaikana oluttynnyri oli merkittävä veroparseli eli veronmaksuväline kruunulle ja kirkolle. Veroja maksettiin myös mm. kestityksen muodossa. Esim. käräjätuomarit saivat oluen, majoituksen ja kestityksen paikallisilta veroina. Tästä kestityksestä juontaa sana kinkerit. Käräjäkinkerit muodostivat paikallisille usein huomattavan suuren taloudellisen rasituksen, kirkolliset kinkerit hieman samoin, tilanne oli sama vielä 60–70 vuotta sitten. Kotonanikin pienessä maalaistalossa, entisessä Kuusiston kartanon torpassa, järjestettiin kirkon kinkerit ehkä joka viides vuosi, kun vuoro tuli. Silloin talo tarjosi parastaan. Lapsena en paljon ajatellut asian taloudellista puolta.

Suodattamaton olut eli sahti, hämäläinen juhlajuoma, sai vuonna 2002 EU:n Aito perinteinen tuote (APT) -nimisuojan. Sahdin alkoholipitoisuus on 6–12 tilavuusprosenttia. Sitä valmistetaan perinteen mukaisista raaka-aineista, joihin kuuluvat ohramaltaan lisäksi muu viljamallas ja vilja (ruis, ohra, vehnä ja kaura) sekä usein humala. Alkoholikäymiseen käytetään leivinhiivaa tai kerättyä hiivaa.

Palkollisen oikeus olueen turvattiin Kustaa Vaasan (1496–1560) aikana, jolloin säädettiin, että jokaisen täysi-ikäisen miehen ja naisen tuli saada ruokaolutta kannu päivässä eli noin 2.44 litraa. Mikään päivittäisen humalan tae laki ei kuitenkaan ollut. Jos koko tämän määrän onnistuikin kumoamaan kurkustaan alas, siitä saadun alkoholin määrä oli vähemmän kuin kahdessa nykyisessä keskioluttuopissa.

Kustaa Vaasa oli Ruotsin ensimmäinen kuningas, joka yritti hillitä suomalaisten alkoholin kulutusta mm. verottamalla humalan tuontia Euroopasta Suomeen.

Juhana Herttua (Juhana III 1537–1592) oli oluen ystävä. Parhaimmillaan tai pahimmillaan Juhana herttuan aikana Turun linnassa juotiin olutta noin 700 000 litraa vuodessa. Herrainolut oli vahvuudeltaan siis keskioluen luokkaa. Herrainoluen lisäksi linnassa oli tarjolla voudinolutta, asemiesolutta, laivaolutta ja virkaolutta sekä oluen valmistuksen sivutuotteena tullutta ruokaolutta.

Nykytilanteeseen verrattuna Turun linnan oluenkulutus oli nappipeliä. Nyt suomalaiset juovat pelkästään keskiolutta yli miljoona litraa päivässä, 400 miljoonaa litraa vuodessa, joka on 600 kertaa Turun linnan kulutus.

3. Paloviinavaltainen juomakulttuuri

Olut-Suomen muuttuminen viina-Suomeksi alkoi jo 1600-luvulla. Oluen kanssa alkoi uuden ajan alulla juhlajuomana kilpailla viina, jonka valmistaminen vähitellen kävi kansanomaiseksi taidoksi kautta koko maan.

Vuonna 1638 säädettiin ensi kerran kotipoltosta vero, mutta kun juoppous lisääntyi, kiellettiin kotipoltto kokonaan vuonna 1718. Koska tämä toimenpide ei enää auttanut, säädettiin 1731, että jokainen, jolla oli manttaaliin (silloinen veroyksikkö) pantua maata, sai vapaasti veroa vastaan polttaa viinaa. Kuningas Kustaa IV Adolf sitoi viinanpolton maanomistukseen. Vuonna 1800 määrättiin, että viinapannun koko määräytyi talon koon mukaan; esim. manttaalin suuruinen talo sai polttaa 50 kannua. Vihdoin v. 1866 siirryttiin Suomessa jälleen kruununmonopoliin.

Kuningas Kustaa IV Adolf sitoi viinanpolton maanomistukseen. Vuonna 1800 määrättiin, että viinapannun koko määräytyi talon koon mukaan; esim. manttaalin suuruinen talo sai polttaa 50 kannua. Vihdoin v. 1866 siirryttiin Suomessa jälleen kruununmonopoliin.

Näyttää siltä kuin viinankäyttö ainakin suurimmassa osassa maatamme olisi luettava itäisiin kulttuurivirtauksiin. Esimerkiksi Orivedellä suurin osa pitäjän mies- ja naisväestä tottui vuoden 1713 jälkeen eli Isovihan aikana juopotteluun: ”Suomen kansan kerrotaan entisaikoina yleensä olleen raitista ja uutteraa, mutta Venäjän ylivallan aikana, kun heidän kauan piti olla vailla lakia ja järjestystä, lankesivat useat juopotteluun, mitä monet kaikkialle teiden varsille ja kirkoille ikään kuin satimiksi talonpojalle sijoitetut kapakat ylläpitivät.” kertoo Mäntyharjun kirkkoherra, Zachris Cygneus vuonna 1800 joidenkuiden silloin vielä eläneiden vanhain miesten sanoneen viinan ja tupakan heidän lapsuutensa aikana olleen miltei käyttämättömiä ja tuntemattomia ylellisyysaineita.

1600-luvun kirkkomiehille viina oli kohtuullisesti nautittuna tarpeellinen, terveellinen ja iloinen asia. 1600-luvun loppupuolella papiston omaa alkoholinkäyttöä haluttiin rajoittaa etenkin virantoimituksessa. Vuoden 1686 kirkkolaki ei hyväksynyt myöskään kirkkoväen humalatilaa. Ensinnä tuomion kohteena ei ollut juopumus yleensä. Tuomion kohteena oli liiallinen tai jatkuva alkoholinkäyttö.

Alkoholin niin sanottu kohtuukäyttö nousi esiin jo 1700-luvulla (mm. Antti Chydenius). Pitäjäkohtaisissa säännöissä todettiin esimerkiksi, että vastedes hautajaisissa saa tarjota vain neljä tai viisi ”sopivan suuruista lasillista” viinaa. Erikseen mainittiin, että jos joku kieltäytyy alkoholista, häntä ei saanut paheksua.

Vuonna 1709 kuningas Kaarle XII oli jo määrännyt kieltolain, perimätiedon mukaan mm. siksi, että oli itse kännipäissään ratsastanut puolialastomana ympäri Tukholmaa. Suurempi syy lienee ollut fiskaalinen eli valtion kassan kartuttaminen. Suuren Pohjan sodan aikana paloviinan tuotanto otettiin valtiolle. Laki kuitenkin kumottiin jo seuravana vuonna, kun tuli ruttoepidemia ja viinaa tarvittiin siihen sen ajan tietojen mukaan lääkkeeksi. Lappiin määrättiin myös kieltolaki 1838, koska siellä tietojen mukaan juotiin liikaa, mutta tämäkin kieltolaki kumottiin pian.

Vuonna 1733 tuli voimaan juopumusasetus. Sen myötä liika juopuminen eli julkinen päihtyminen katsottiin rangaistavaksi teoksi. Lähimmäisen houkutteleminen alkoholin pariin oli myös kiellettyä. Juopumus tuli rangaistavaksi Kirkkolaissa 1686. Krouvarit eivät saaneet myydä myöskään velaksi niille, joilla oli taipumus jäädä pidemmäksi aikaa kellariin tai kapakkaan istumaan. Rangaistus koski myös kirkon ympäristöä. Jalkapuussa istuminen kirkonmäellä kirkkokansan töllisteltävänä oli tehokas rangaistus.

Viinanpolton sitominen maanomistukseen ei ollut kovin hyvä ratkaisu. Sama säädös säilyi Venäjän vallan alla aina vuoteen 1868, jolloin valtio otti viinanpolton itselleen enemmän fiskaalisista mutta myös kansanterveydellisistä syistä. Alkoholinvalmistus ja -kulutus nousivat, samoin viljaa kulutettiin usein liikaa niin, ettei siemenviljaakaan jäänyt.

Merkittävänä tekijänä paloviinan käytön vähentämiseksi Suomessa oli mm. Elias Lönnrothin ja J.W. Snellmanin vuonna 1853 perustama kansalaisyhdistys Kohtuuden Ystävät, josta sitten paloviinalain astuttua voimaan tuli Raittiuden Ystävät, jonka aktiivina jäsenenä tämän kirjoittaja on ollut nyt 60 vuotta. Keskusjärjestömme on Suomen vanhin kansalaisjärjestö, tänä vuonna siis 166-vuotias.

4. Niukan kulutuksen viinavaltainen kulttuuri

Vuonna 1868 alkoi maaseudun 100 vuotta kestänyt enemmän tai vähemmän ”kuiva” kausi, joka päättyi vasta 1969 keskioluen päästessä elintarvikeliikkeisiin. Olutta oli alettu verottaa Suomessa jo 90 vuotta aikaisemmin, kun Suomeen tuli yleinen asevelvollisuus ja valtion kassa uhkasi taas vähentyä.

Viime vuosisadan alun Suomi oli Euroopan ”kuivin” maa. Alkoholijuomien kulutus oli erittäin vähäistä ja alkoholin aiheuttamat haitat lähes tuntemattomia. Vuosina 1906–1910 valtaosassa läntisen Euroopan kehittyneistä maista kulutettiin puhdasta alkoholia 5–10 litraa asukasta kohden, kun Suomen kulutus oli vain 1,5 litraa asukasta kohden.

Raittiusliike oli 1800–1900-lukujen vaihteessa erittäin voimakas joukkoliike ja kaupunkien työväestö esiintyi julkisuudessa innokkaimmin juoppouden pahetta vastaan. Paikallisesti lain sallimat kunnalliskiellot olivat keskeinen osa suomalaista alkoholihistoriaa. Kunnalliskiellot synnyttivät meille ”kuivan” maaseudun jo 1890-luvulla paljon ennen varsinaista kieltolakia.

Kieltolaki 1919–1932

Kieltolaista oli päätetty jo vuonna 1907 Suomen suuriruhtinaskunnan yksikamarisessa eduskunnassa, mutta senaatti vastusti kieltolakia. Mm. senaattori K.J. Ståhlberg erosi senaatista kieltolain hyväksymisen takia eli oli erityisen kaukokatseinen ymmärtäen lain mahdottomuuden ja varsinkin sen valvomisen vaikeuden. Senaattoreista joillakin oli itsellään omistuksia alkoholiteollisuudessa. Asia ei edennyt keisarille asti riittävän ajoissa ja vasta vallankumouksen jälkeen Kerenskin hallitus vahvisti lain 1917.

Kieltolain valvonnassa riitti tehtävää. Joillakin paikkakunnilla, ja erityisesti maaseudulla, suojeluskuntalaiset alkoivat valvoa kieltolakia ja hävittää salapolttimoita. Poliisit saivat usein apua suojeluskuntalaisilta, jotka kulkivat näissä tehtävissä aseistettuina. Aluksi ravintoloitsijat kunnioittivat kieltolakia. Tarkastajia pelättiin, koska heillä oli oikeus sulkea ravintola, jos lakia rikottiin. Kieltolain jatkuessa sen uskottavuus katosi. Kovaa teetä ja pirtua sai kaikkialla. Salakuljettajat olivat sankareita. Helsingin Seurahuoneella saattoi 1920-luvun lopulla nauttia miltei kaikkia alkoholijuomia, ei yksinomaan virolaista pirtua.

Lain rikkomisesta tuli kansanliike. Kieltolakirikkomuksista tuomittiin vuosittain 20 000 – 30 000 henkilöä. Salakuljetettua spriitä takavarikoitiin vuosittain miljoona litraa. Juopumuksesta tuomittiin vuosittain noin 80 000 suomalaista ja julkijuopumuksia kirjattiin noin 100 000.

Varpunen oli neljäsosalitran pirtukanisteri, jota kuljetettiin povitaskussa. Mitan nimitys vakiintui käyttöön Suomessa kieltolain aikana pirtun salakuljettajien käyttämänä nimityksenä. Nimi tulee Raittiuden Ystävien julkaisemasta laulukirjasta Varpunen, pirtu kun sai helposti laulutuulelle.

Poliiseille maksettiin sportteli (virkasivutulo) viinatakavarikoista. Sportteli vähensi virkavallan halukkuutta mennä ”väärälle puolelle”. Isäni ystävä, Kuusiston legendaarinen poliisi Oiva Anttila teki 1930-luvulla Suomen suurimman pirtutakavarikon Kustavissa. Takavarikossa saatiin koko laivalastillinen pirtua. Sportteli oli 1 % takavarikon määrästä. Se oli tuosta takavarikosta kahden omakotitalon hinta. Toiselle puolelle ajautuneista poliiseista esimerkki on eräästä saaristopitäjästä, jonka poliisi sai pirtutoimijoilta paremmin kuin valtiolta ja tuli ”miljonääriksi”.

Epäonnistunut kieltolaki

Kieltolaki osoittautui lopulta kaikkien osapuolien mielestä epäonnistuneeksi. Valtion tulot vähenivät, kun viinan salakuljetus räjähti kasvuun. Kansalaisten lainkuuliaisuus mureni olemattomiin. Alkoholinkulutus kasvoi ennätyslukemiin – olkoonkin, että silloiset lukemat ovat murto-osa nykyisin suomalaisten juomasta määrästä.

Eduskunta kumosi kieltolain äänin 120–45 ja väkijuomalaki vahvistettiin 9.2.1932. Valtion omistamalle Oy Alkoholiliike Ab:lle annettiin yksinoikeus tuoda, viedä, valmistaa ja myydä alkoholijuomia. Alko aloitti toimintansa 5. huhtikuuta 1932 klo 10. Siitä tulee tunnettu numerosarja 5-4-3-2-1-0.

Raittiuden Ystävät ja Alko ovat jo vuosia olleet samalla puolella barrikadeja! Molemmat haluavat säilyttää Alkon monopolin, jolloin poliitikot pystyvät päättämään alkoholiasioista. Näin on Suomen lisäksi myös esimerkiksi Ruotsissa ja Islannissa. Sen sijaan näin ei ole vaikkapa Saksassa, Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa, joissa väkevät viinatkin ovat maitokaupoissa tarjolla. Vertailu maiden välillä on kuitenkin vaikeaa, koska alkoholikulttuurit eroavat suuresti. Suomesta esimerkiksi puuttuu Länsi- ja Etelä-Euroopan kaltainen juomisen tiukka sosiaalinen kontrolli.

Hinnan ja saatavuuden säätely ovat tutkitusti tehokkaimmat tavat hillitä alkoholinkulutusta. Näihin tekijöihin vaikuttavat lakimuutokset näkyvät selvästi kulutustilastoissa. Alkoholin aiheuttamat haitat ovat Suomessa moninkertaistuneet osin alkoholin hinnan ja tarjonnan säätelystä huolimatta, osin juuri sääntelyn purkamisen takia. Suomessa alkoholinkulutus on kolminkertaistunut viimeisten 50 vuoden aikana, kun taas perinteisissä viinimaissa Ranskassa ja Italiassa kulutus on puolittunut samassa ajassa. Toisin sanoen kulutus on Suomessa kuusinkertaistunut mainittuihin viinimaihin verrattuna. Alkoholimaksasairauskuolemissa Suomi ohittikin nämä sillä alalla perinteisesti johdossa olleet maat jo useita vuosia sitten.

Alkoholijuomien kokonaiskulutus oli maassamme 10,3 litraa sataprosenttista alkoholia 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti vuonna 2017. 35-vuotiaiden miesten vähiten ansaitsevan viidenneksen eli kvintiilin elinajanodote on 12.5 vuotta pienempi kuin eniten ansaitsevan kvintiilin. Erosta 35 % johtuu alkoholista ja 25 % tupakasta. Runsas alkoholinkäyttö lisää monien eri syöpien riskiä. Kaikki alkoholijuomat lisäävät syöpäriskiä. Syövän kannalta sillä ei ole mitään merkitystä, juoko ihminen viiniä, olutta, siideriä vai viinaa. Ratkaisevaa on alkoholin määrä.

Uuden alkoholilain vaikutukset

Viime vuonna alkoholin kokonaiskulutus nousi noin 3 %. Viimeisten 10 vuoden kuluessa kulutus on laskenut tasaisesti noin 2 % vuodessa. Viime vuonna kulutus kuitenkin nousi 1.1 %. Näin syntyy kaava 2 % + 1 % = 3 %, jossa 2 % on odotettu tasainen kulutuksen lasku vuodessa.

Keskiolut säilytti asemansa, long drink -juomien kulutus nousi voimakkaasti, 5.5 %-oluiden kulutus ei noussut odotetusti, mutta 5.5 %-viinien kulutus lisääntyi voimakkaasti. Puolet alkoholista juodaan Suomessa oluina. Eli olemme itse asiassa siirtyneet 500 vuotta taaksepäin siinä asiassa. Erona vain se, että nykyisin käytetty olut on pääasiassa yli kolme kertaa vahvempaa kuin 500 vuotta sitten juotu ruokaolut.

Teksti: Martti Vastamäki

Some kuuluu tähän päivään

Nuori kaipaa vartijan sijaan turvaa ja välittämistä.

Nuori kaipaa vartijan sijaan turvaa ja välittämistä.

Netistä löytyy runsaasti erilaisia palveluja, joista nuori voi kysyä apua erilaisiin pulmiinsa joko nimellä tai täysin anonyyminä.

Sosiaalinen media on tänä päivänä välttämätöntä hallita niin yksilönä kuin eri palveluiden tuottajana ja käyttäjänä. Sosiaalisen median kautta voi löytää kavereita, bongata harvinaisia löytöjä, hankkia tietoa ja kysellä vaikkapa päivän parhaimmat paikalliset jäätelötarjoukset. Sosiaalinen media on monessa mielessä hyvä juttu, mutta sitä käytetään ikävä kyllä yhä enemmän ja laajemmin erilaisiin rikoksiin.

Tietotekniikan nopea kehittyminen ja sosiaalisen median raju nousu osaksi tavallista arkea on haastanut ja haastaa edelleen monet perheet, päiväkodit, koulut, palvelut, iäkkäät ja yrittäjät. Samaan aikaan kun tietotekniikka kehittyy yhä nopeammin, nuoriso elää jo täysillä osana sitä samalla kun vanhemmat yrittävät pysyä edes jollakin tavalla perässä. Tietotekniikka ja erilaiset sovellukset mahdollistavat tänä päivänä miltei koko elämän virtuaalimaailmoineen, peleineen ja ystävineen somessa. Siellä voi keskustella missä ja milloin tahansa ja kenelle tahansa. Siellä voi esiintyä omalla nimellä tai keksiä itselleen valeprofiilin. Monessa sovelluksessa ja pelissä omaa nimeä ei koskaan edes käytetä.

Sosiaalinen media tarjoaa valtavan määrän sellaisia positiivisia asioita, mahdollisuuksia ja kokemuksia, joita olisi mahdoton saada ilman sitä. Some mahdollistaa uusien ystävien ja rakkauden löytämisen, tarjoaa vertaistukea eri ongelmissa kamppaileville ja ylläpitää jo olemassa olevia ystävyys- ja sukulaissuhteita ympäri maailman. Sosiaalisen median käyttö kehittää myös sosiaalisia taitoja, opettaa itseilmaisua ja tarjoaa mahdollisuuden tutustua monenlaisiin näkemyksiin, erilaisiin mielipiteisiin ja ideoihin. Some on oma suuri maailmansa, jonka sisälle mahtuu kaiken hyvän ohella myös paljon pahaa. Jotta somessa pärjää sujuvasti ja turvallisesti, sen käyttö kannattaa opetella alusta asti hyvin ja erityisesti lapsia tulee opettaa ja ohjata sen turvallisessa käytössä. Nuorten käyttämiä somekanavia ovat erityisesti feedi, WhatsApp, YouTube, Facebook, Instagram ja Snapchat.

Vaara vaanii somessa

Koska somea käytetään joka asiassa ja kaikissa tilanteissa, kannattaa jokaisen meistä miettiä, missä ja milloin puhuu mitäkin. Somessa eivät vaani vain rahaa kärttävät pienrikolliset, vaan siellä voi syyllistyä kuka tahansa myös ajattelemattomuuttaan esimerkiksi kunnianloukkaukseen tai laittomaan uhkaukseen. Sosiaalinen media työllistää poliisia ja viestintävirastoa ympäri vuoden kaikkina vuorokauden aikoina. Sosiaalisen median erittäin rankkoja ja surullisia varjopuolia ovat muun muassa kiusaaminen, vihapuhe, virtuaaliomaisuusrikokset, petokset, vainoaminen, identiteettivarkaudet ja lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset.

Oulussa tuoreimmat lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat aiheuttaneet valtavan kohun ja kaupungin sisäisen kriisin. Lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan Suomen laissa eri pykälin lapsen koskemattomuutta loukkaavia tekoja, joihin kuuluvat muun muassa lapseen kohdistuva tirkistely, lapsen saattaminen paljastamaan sukupuolielimensä tai kuvaaminen seksuaalisessa tarkoituksessa, lapsen saattaminen katsomaan pornografista materiaalia tai toisen henkilön sukupuolielimiä, lapsen seksuaalinen koskettelu tai lapseen kohdistuva seksuaalinen väkivalta, yhdyntä tai sen yritys ja lapsiprostituutio. Suomen rikoslain 20. luvun mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on määritelty seksuaalisiksi teoiksi, jotka kohdistuvat alle 16-vuotiaaseen ja joissakin tapauksissa alle 18-vuotiaaseen (kehitysvammaiset).

Oulun poliisi on tutkinut viime kuukausina tapauksia, joissa epäillään muun muassa törkeää raiskausta ja törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Osa tapauksista on siirtynyt syyteharkintaan ja osa käräjäoikeuden käsittelyyn. Poliisin mukaan tutkinnassa on jo 29 törkeää seksuaalirikoskokonaisuutta, joihin kaikkiin liittyy alaikäinen uhri. Epäiltyjä näissä on noin 30 ja heistä suurin osa ulkomaalaistaustaisia (Lähde: MTV uutiset 25.02.2019).

Vastuu on aina aikuisella

Mannerheimin lastensuojeluliiton auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki kertoo, että auttavissa puhelin- ja nettipalveluissa otetaan vuosittain vastaan lähes 20 000 yhteydenottoa, mutta tarve on edelleen paljon suurempi.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki sanoo, että heidän palveluissaan lasten ja nuorten seksuaalinen häirintä ja kaltoinkohtelu ovat näkyneet jo vuosia.

Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettipalveluihin yhteyttä ottavat nuoret kertovat monesti kohdanneensa seksuaalista ahdistelua ja häirintää. Usein ahdistelijana on toiminut nuoren lähipiiriin kuuluva ihminen, Pajamäki kuvailee.

Myös sosiaalisen median kautta koetaan ahdistelua ja häirintää. Usein nuori on ollut viestinvaihdossa aikuisen kanssa alkuun itse aktiivinen ja on esimerkiksi saattanut lähettää aikuiselle itsestään paljastavia kuvia, uteliaisuuttaan tai harkitsemattomuuttaan. Pahimmillaan aikuinen alkaa kuvien lähettämisen jälkeen kiristämään nuorta kuvilla ja vaatia nuorilta tekoja vastineeksi. Tässä vaiheessa nuoren on monesti äärimmäisen vaikeaa kertoa vanhemmilleen tilanteesta, sillä hän kokee itse toimineensa harkitsemattomasti ja olevansa syyllinen tapahtuneeseen. Silloin kun meille otetaan yhteyttä näissä asioissa, korostamme nuorelle, että aikuisen ahdistelu ei koskaan, eikä missään tapauksissa, ole nuoren syy, vaan vastuu on aina aikuisen. Lapsille ja nuorille tuleekin meidän kaikkien tehdä selväksi, että vaikka nuori olisi itse toiminut miten tahansa, rikoksen tekee ja siitä on vastuussa nimenomaan aikuinen, Pajamäki painottaa.

Turvallisesti somessa

MLL:n auttavien puhelinten päällikkö Pajamäki huomauttaa, ettei lapselle tule välittää käsitystä maailmasta uhkaavana ja vaaroja täynnä olevana paikkana.

Vanhemman on kuitenkin hyvä ennaltaehkäistä ikäviä ja vaarallisiakin tilanteita sanoittamalla ne esimerkiksi valmiiksi lapselle ja nuorelle. Jos vanhempi ei osaa muutoin ilmaista tätä asiaa lapselle, hän voi kertoa esimerkiksi, että tapahtuipa netissä mitä hämmentävää tai outoa tahansa, niistä voi aina puhua kotona, hän rohkaisee.
Pajamäki sanoo, että usein nuori pelkää tuottavansa pettymyksen vanhemmilleen. Nuori pelkää myös, että häneen suututaan, ja että hänen laitteensa otetaan pois.

Tänä päivänä puhelimen kokonaan pois ottaminen nuorelta vastaa miltei henkistä väkivaltaa. Sosiaalinen media ei ole erillään lasten ja nuorten muusta sosiaalisesta elämästä, vaan se on nimenomaan sitä. Nuorille somessa kavereiden kanssa jutteleminen, viestiminen ja kuvien lähettäminen on tavallista arkea, eikä sillä ole eroa kasvokkain tapahtuvaan kanssakäymiseen. Tilanne on tänä päivänä siis se, että meidän vanhempien kuuluu sopeutua sosiaaliseen mediaan, ei toisin päin, hän huomauttaa lopuksi.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki Kuva oikealla: MLL / Susa Junnola

Poikien Talon erilainen poika

Poikien Talolla erilainenkin tulee hyväksytyksi omana itsenään.

Poikien Talolla erilainenkin tulee hyväksytyksi omana itsenään.

Tommi Pesonen on Helsingin Poikien Talon seksuaaliväkivaltatyön vastaava ohjaaja.

-Poikaporukassa helposti täytyy tykätä samoista asioista ja jakaa samanlaisia ajatuksia. Poikien Talon kävijät ovat persoonallisia poikia, omanlaisiaan. Heillä on omia kiinnostuksen kohteita, sanoo Helsingin Poikien Talon seksuaaliväkivaltatyön vastaava ohjaaja Tommi P. Pesonen.

Pesonen tapaa työssään poikia, jotka ovat joutuneet kokemaan seksuaalista väkivaltaa.

Tyypillinen asiakas on noin 20-vuotias nuori mies, joka on lapsuudessaan kohdannut seksuaalista väkivaltaa, Pesonen kertoo. – Hän on yrittänyt selviytyä noin 10 vuotta vaikeiden tunteidensa kanssa.

Seksuaalisen väkivallan uhri kokee häpeää ja väärää syyllisyyttä, joka kuuluisi tekijälle. Häpeän tunne voi olla niin suuri, että uhri luulee, että muut näkevät hänen häpeänsä, kun vain katsovat häneen.

Uhri pelkää olevansa hullu, pelkää, että hänen kokemuksensa tahraa ihmissuhteet. Armeijassa hän ei uskalla nukkua samassa tuvassa muiden miesten kanssa, vaan joutuu ahdistuneisuuden takia keskeyttämään armeijan.

Miestä ei yleensä ajatella uhrina, ja tilanne on myös siksi hyvin ahdistava. Käsittämättömiä tunteita paetaan alkoholin ja huumeidenkäyttöön.

Loisto, Setlementti ry:n ylläpitämä Poikien Talo, tarjoaa yksilöllistä tukea ja ryhmätoimintaa 10–29-vuotiaille. Tyttöystävä voi halutessaan tulla mukaan. Myös yhteistapaamisia vanhempien kanssa järjestetään.

Vanhemmat voivat oppia kohtaamaan paremmin poikiaan. Tommi Pesosen mukaan vanhemmilla voi olla vääriä luuloja. Isä esim. kuvittelee, ettei poika halua tehdä mitään hänen kanssaan, vaikka poika oikeasti haluaakin.
Erilaisia yhteisiä elämän kipupisteitä

-Poikien Talolla emme kohtaa ongelmakeskeisesti, määritä tai leimaa, kertoo talon esite. -Onnistuneen kasvuprosessin kannalta on keskeistä, että poika tai nuori mies löytää itse merkityksen Poikien Talolla käymiseen.

Poikien Talolla kävijöiden elämän kipupisteet liittyvät muun muassa yksinäisyyteen, sosiaalisten tilanteiden jännittämiseen, kiusaamiseen, ulkopuolelle jäämiseen, ulkoapäin tuleviin paineisiin, oman identiteetin pohdintaan, ihmissuhteisiin, seurusteluun, seksuaalisuuteen, isyyteen, kulttuurien välissä elämiseen, elämäntapoihin ja oman paikan löytämiseen.

Poikien Talon työntekijät käyvät myös kouluilla pitämässä seksuaalikasvatustunteja pojille. Pojat esittävät etukäteen nimettömiä kysymyksiä, joita käsitellään yhdessä.

Pesosen mukaan pelot ovat usein hyvin samanlaisia. Ne voisi tiivistää kysymyksiin: Kelpaanko minä? Riitänkö? Mitä muut minusta ajattelevat? Miten lähestyä toista, josta on kiinnostunut?

Nuori mies voi pelätä, saako hän koskaan kumppania itselleen. Kuka minuun voisi ihastua?

Kun pelkoja kohdataan yhdessä ääneen, niiden ote hellittää. Meillä on Sissi-ryhmä, jossa käsitellään seksuaalisuuteen, seurusteluun ja identiteettiin liittyviä kysymyksiä. Paineet ovat kovat. Pitäisi löytää kumppani ja olla taitava seksissä. Ryhmä on hyvin vertaistuellinen. Nuoret miehet antavat tukea toisilleen, Pesonen kertoo.

Uusi ilmiö itselleni on, että pari voi olla hyvin rakastunut, vaikka he eivät ole tavanneet, vaan chattailleet netissä. Kun suhde sitten loppuukin, suru on kova, vaikka toista ei olla tavattu elävässä elämässä.

Meillä käy myös trans-sukupuolisia, jotka ovat jo lapsesta lähtien kokeneet olevansa enemmän tyttöjä, vaikka muut määrittelevät heidät pojiksi. He eivät ole varmoja, onko heidän paikkansa Poikien talo vai Tyttöjen Talo. Ohjaamme heitä HUS:n sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle, jossa sukupuolisuutta selvitellään perinpohjaisesti.

Ihmiset, jotka ovat läpikäyneet tämän ison prosessin, ovat mielestäni hyvin selkeitä ihmisiä.

Kunnioittavassa ympäristössä omat siivet alkavat kantaa
Poikien Talolla on isot ja kauniisti sisustetut tilat. Eräs mielenkiintoisimmista huoneista on Metsä-huone, jonne voi vetäytyä vaikka mietiskelemään ja rauhoittumaan.

Pesonen pitää paikan ulkoista olemusta myös tärkeänä. Paikka viestittää olemuksellaan kunnioitusta kävijöitään kohtaan. Katselen haastattelua tehdessäni isoa taulua seinällä, jonne yhdessä on koottu kuvia hyvin erilaisista miehistä. Viesti on, että ihmisellä on oikeus määrittää itse itsensä sisältäpäin.

Pois lähtiessäni eteisessä tulee vastaan kaksi herkän ja sympaattisen näköistä nuorta miestä. Otatko juotavaa, Pesonen kysyy omalta asiakkaaltaan heti huolehtivasti. Kahvin tai teen saa omassa Poikien Talo -mukissa.

Pesonen kokee onnistumisen tunteita, kun esimerkiksi nuori mies kykenee taas jatkamaan varusmiespalvelustaan, saa opintonsa alkuun tai loppuun, tai kun omanlainen miehenä oleminen selkeytyy.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Jari Peltoranta

Kiipeillen kohti parempaa

Tultuani Suomeen olen harrastanut aktiivisesti seinäkiipeilyä ja löydän kiipeilystä paljon yhtymäkohtia oikeaan elämään ja siinä tehtäviin valintoihin.

Tultuani Suomeen olen harrastanut aktiivisesti seinäkiipeilyä ja löydän kiipeilystä paljon yhtymäkohtia oikeaan elämään ja siinä tehtäviin valintoihin.

Sebastian Hernándes kurottaa korkeammalle.

Seinällä, kuten elämässäkin, on osattava valita sopiva reitti ja löydettävä oikeat askelmat, jotta pääsee turvallisesti huipulle. Aina ei reitinvalinta osu oikeaan ja ote lipeää. Kiipeilyseinältä putoamisessa tärkeää on turvallinen tekniikka ja alapuolella oleva suojapatja. Suomessa, kun elämä horjuttaa ja tulee putoamisia, yhteiskuntaa voi ajatella patjana, joka ottaa vastaan. Itse tulen sieltä, missä kiipeilyreitin kulmat ovat terävämpiä, putoamisvaara suuri ja alhaalla odottaa pehmeän patjan sijasta usein kova kallio. Kotimaassani Kolumbiassa ihmiset kohtaavat monenlaisia vaikeuksia ja esteitä tavoitellessaan parempaa elämää. Jotkut putoavat jo ensimmäisillä askelmilla ja vain harvat löytävät reitin huipulle – vielä harvemmat rehellistä tietä.

Monilla on mielikuva kolumbialaisista, että he ovat aina iloisia ja lämpimiä ihmisiä. Kolumbiassa tosiaan aurinko hellii, vitamiinipitoisia hedelmiä on saatavilla ympäri vuoden, ihmiset ovat avuliaita ja sydämellisiä, musiikin rytmit villitsevät tanssiin ja kaikilla on leveä hymy huulillaan. Hymyn takana kuitenkin monien ihmisten mieliä kalvaa pelko ja epätoivo. Maa on todella korruptoitunut ja huumeet ovat suuri ongelma. Lähtökohdat hyvään elämään ovat todella eriarvoiset ja jokainen on oman onnensa seppä. Päihteet ovat monelle vaikeassa elämäntilanteessa elävälle pakokeino todellisuudesta. Päihtyneenä voi ehkä unohtaa ongelmat hetkeksi ja saa lyhyen onnen tunteen, mutta tuo onnellisuus on valheellista ja vaikutuksen loputtua samat vaikeudet ovat entistä painostavampina edessä.

Kolumbiassa menestyvät vain vahvimmat, korruptoituneimmat ja vaarallisimmat eikä huonoista lähtökohdista ponnistavilla ole mahdollisuuksia vaikuttaa elämänsä kulkuun. Kiipeilyvertauksin sanottuna, moni päätyy valitsemaan liian vaarallisen reitin ja seuraukset voivat olla ikäviä. Vaikeat lähtökohdat saavat ihmiset tekemään uhkarohkeita ja epätoivoisiakin tekoja tavoitellessaan parempaa elämää. Suomessa hienointa on juuri se, että eri lähtökohdista tulevilla ihmisillä on samat oikeudet ja mahdollisuus vaikuttaa elämänsä kulkuun. Ihailen suomalaista järjestelmää, jossa kaikki lapset pääsevät kouluun ja saavat opiskella esimerkiksi useaa eri kieltä, mikä Kolumbiassa on vain varakkaimpien etuoikeus.

Olenkin huomannut, että Suomessa ihmisillä on paljon sellaisia mahdollisuuksia, joista kolumbialaiset eivät voi edes haaveilla. Esimerkiksi rakasta harrastustani seinäkiipeilyä pystyn Suomessa harrastamaan edullisen nuorten liikuntakortin mahdollistamana, kun Kolumbiassa se on mahdollista vain varakkaimmille. Kiipeilyharrastus on minulle henkireikä, joka auttaa hetkeksi unohtamaan stressin ja kaipuun rakkaimpieni luokse Kolumbiaan. Kiipeilyn ja muun aktiivisen liikunnan avulla olen pystynyt pitämään itseni hyvässä kunnossa ja saanut mielekästä tekemistä yksinäisiin päiviin. Olenkin huomannut liikunnan olevan paras lääke stressiin ja toivon, että voisin esimerkilläni rohkaista muitakin rohkeasti kokeilemaan uusia lajeja. Kiivetään yhdessä kohti unelmiamme!

Kirjoittanut: Sebastian Hernándes Käännös, editointi ja kuva: Emilia Laine

MoMo-hanke tarjoaa maahanmuuttajille päihteettömiä kohtaamisia

Sebastian Hernándes on mukana Raittiuden Ystävien Monikulttuurisuutta ja mocktaileja (MoMo) -hankkeessa, jossa koulutetaan turvapaikanhakijanuoria Mocktailbaarin pitäjiksi. Mocktailbaari vierailee erilaisissa nuorten tapahtumissa, joissa se on osa päihdevalistusta uudenlaisella positiivisella otteella. Hankkeen ideana on edistää kotoutumista tarjoamalla turvapaikanhakijanuorille mielekästä työtä ja luontevia kontakteja suomalaisnuorten kanssa sekä erilaisia aktiviteetteja vapaa-aikaan. Mocktailbaarien lisäksi MoMo-hanke järjestää liikunta- ja lautapeli-iltoja ja tulossa on myös retki suomalaiseen luontoon. Toiminta on saanut paljon positiivista palautetta osallistujilta!

Muutoksia ja uusia alkuja

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 4/2018 Arvoisa lukija, kolme vuotta sitten kirjoitin tämän lehden pääkirjoituksessa seuraavasti: ”Kädessäsi on nyt toinen uusittuasuinen raitis.fi-lehti, joka … Jatka lukemista Muutoksia ja uusia alkuja

raitis.fi-lehden numeron 4/2018 kansi

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 4/2018

Arvoisa lukija, kolme vuotta sitten kirjoitin tämän lehden pääkirjoituksessa seuraavasti: ”Kädessäsi on nyt toinen uusittuasuinen raitis.fi-lehti, joka ensi vuoden alusta alkaen postitetaan taas pitkästä aikaa kaikille jäsenillemme jäsenetuna. Myös uudistunut nettisivustomme on houkuttelevampi ja helppo käyttää. Kannattaa siis vierailla raitis.fi-sivuilla.”
Tämä kaikki pitää edelleen paikkansa, mutta muutoksia on jouduttu tekemään. Taloudellisen paineen pakottamana joudumme supistamaan lehtemme vuosittaisia ilmestymiskertoja neljästä kahteen. Ensi vuoden numerot tulevat painottamaan hyvin menestyneitä kampanjoitamme, keväällä ”Selvin päin kesään” ja loppuvuonna ”Anna lapselle raitis joulu”.

Ja edelleen kannattaa vierailla raitis.fi-sivuilla. Ne sisältävät runsaasti ajanmukaista tietoa toiminnastamme. Jäsenyhdistyksemmekin ovat hyvin esillä. Kannustan jokaista yhdistystä kertomaan toiminnastaan sivuillamme.

Taloudellinen tukijamme Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA painottaa toiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Tästä johtuen olemme suunnanneet toimintaamme yhä enemmän kohtaavaan työhön, varsinkin nuorten ja iäkkäiden parissa. Kohtaava työ ja erityisesti nuorten hyvinvointi huomioitiin tänä vuonna myös Vuoden raittiusteko -tunnustuksessa, kun tunnustuksen saivat 6.11. jaetusti Lounais-Suomen poliisilaitoksen ylikonstaapeli Janne Aro-Heinilä sekä Alko Oy:n julkaisema ja Platonic Partnership Oy:n valmistama Lydia-mobiilipeli.

Aro-Heinilä sai tunnustuksen yli 20 vuotta kestäneestä jalkautuvasta poliisin työstään erityisesti päihteitä käyttävien nuorten parissa. Lydia-peli palkittiin rohkeudestaan ja avoimuudestaan auttaa aikuisia lapsuutensa päihdemuistojen käsittelemisessä sekä päihdeongelmien ehkäisemisessä. Onnitteluni molemmille tunnustuksen saajille.

Joku asiaa tarkemmin tuntematon raittiita ja terveitä elämäntapoja puolustava kansalainen saattaa hieman ihmetellä, mitä Alkolla on tekemistä meidän ja raittiuden kanssa. Kannattaa tutustua Lydia-peliin, joka edellä kuvatun lisäksi herättää ajatuksia nyt aikuisikään ehtineiden alkoholinkäytöstä lastensa läsnä ollessa. Asiassa on tärkeä huomioida, että valtaosa alkoholinkäytöstä tapahtuu edelleen kotona. Lydia-peli on ladattavissa mobiililaitteille ilmaiseksi. Arvostamme myös Alkon vastuullisuutta myyntityössään. Tunnustus myönnettiin nyt 16. kerran osana raittiusviikon ja ehkäisevän päihdetyön viikon ohjelmaa.

Alkoholijuomien kokonaiskulutus väheni edelleen viime vuonna ollen 10,3 litraa sataprosenttista alkoholia 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti vuonna 2017. Kokonaiskulutus väheni vuoteen 2016 verrattuna 4,4 prosenttia. Alkoholijuomien kokonaiskulutuksen lasku johtui etenkin tilastoimattoman kulutuksen vähenemisestä. Alkoholijuomien tilastoimattoman kulutuksen, josta valtaosa on matkustajatuontia Virosta, arvioitiin olleen vuonna 2017 noin 1,9 litraa 15 vuotta täyttänyttä kohti laskettuna. Tilastoimaton kulutus väheni 17,4 prosenttia ja tilastoitu kulutus 0,8 prosenttia verrattuna vuoteen 2016. Alkoholinkulutus on laskenut viimeisen 10 vuoden aikana noin 2 % vuodessa. Tänä vuonna se on kuitenkin noussut tammi-elokuussa 1.1 %. Kun siihen lisätään odotettavissa ollut kulutuksen lasku 2 %, saadaan tulokseksi 3.1 %. Tämä tulos ei paljoakaan eroa THL:n arvioimasta 4 % noususta.

Näissä kuitenkin kohtuullisen positiivisissa tunnelmissa: Toivotan kaikille rauhaisaa, onnellista ja päihteetöntä joulua tunnuksellamme Anna Lapselle Raitis Joulu!

Martti Vastamäki
puheenjohtaja, professori
Raittiuden Ystävät ry