raitis.fi-lehti: Kaikki artikkelit

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita uusimmasta alkaen. Voit selata juttuja myös kategorioittain.

Hannah Honkanen: “Nuorten hyvinvointi on kaikkien yhteinen asia”

Raittiuden Ystävien uusi varapuheenjohtaja Hannah Honkanen kirjoittaa Kymen Sanomissa ajankohtaisesta haminalaisnuorten huolesta ikäluokkansa päihteidenkäyttöön ja mielenterveyden haasteisiin liittyen: “Haminalaiset nuoret … Jatka lukemista Hannah Honkanen: “Nuorten hyvinvointi on kaikkien yhteinen asia”

Raittiuden Ystävien uusi varapuheenjohtaja Hannah Honkanen kirjoittaa Kymen Sanomissa ajankohtaisesta haminalaisnuorten huolesta ikäluokkansa päihteidenkäyttöön ja mielenterveyden haasteisiin liittyen:

“Haminalaiset nuoret kertoivat keväällä 2021 tehdyssä kyselyssä päihteisiin ja mielenterveyteen liittyvistä huolistaan. Esimerkiksi huumeiden viihdekäyttö on vaihtunut monella vahvempiin aineisiin. Alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö on yleistynyt. Huumeiden käyttö on lisännyt mielenterveyden ongelmia tai johtanut rikolliselle tielle. Katukaupassa liikkuu vaarallisia aineita, ja kavereita on menehtynyt sen vuoksi.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista 758 nuoresta toivoi vertaistukea mielenterveyteen tai päihdeongelmiin liittyen. Tilanne on todennäköisesti samankaltainen muissakin kunnissa. Palveluverkkoa on rakennettava hyvinvointialueen, kuntien ja järjestöjen yhteistyönä niin, että resurssit kohdentuvat vaikuttavalla tavalla ja apua tarvitseva löytää oikeat palvelut oikeaan aikaan. Usein on kysymys nuorista, jotka eivät omatoimisesti hae apua, ja siksi apu on tuotava nuoren lähelle.”

Lue lisää: https://www.kymensanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/4440092

Otteita Ilmari Koppisen julkaisusta Terveen raittiuskulttuurin perusteita

Raittiuden Ystävät suosittelee: Ajattelemisen aihetta kaiken ikäisille! Elämän syntyminen on ihme ja se sekä sen hyvälaatuinen ylläpito edellyttävät tiettyjen ravintoaineiden … Jatka lukemista Otteita Ilmari Koppisen julkaisusta Terveen raittiuskulttuurin perusteita

Raittiuden Ystävät suosittelee: Ajattelemisen aihetta kaiken ikäisille!

Elämän syntyminen on ihme ja se sekä sen hyvälaatuinen ylläpito edellyttävät tiettyjen ravintoaineiden saantia tietyissä määrissä. Ihminen tarvitsee ainakin viittäkymmentä erilaista ravintoainetta , jotka ryhmitetään: valkuaisaineet, hiilihydraatit, rasvat, vitamiinit, kivennäisaineet ja vesi sekä ilman happi. Näihin eivät kuulu mitkään päihdyttävät aineet tai niiden osat.

Ihmisen elämä tarvitsee myös muita aineellisia ja henkisiä hyödykkeitä, kuten asuntoja, hyvien elämistapojen ja muiden elämää tukevien kulttuurien opetusta, virkistystä, hyvä suhteita lähipiirissä jne. Useimmat henkiset elämän arvot saadaan yleensä elämänaikaisesta ja erityisesti nuoruusiän opetuksesta ja tottumisesta sekä varsinkin esimerkeistä.

On eettisesti merkityksellistä, että ihmiskunnan yksilöiden ja ryhmien tulisi ensisijaisesti huolehtia kaikin tavoin elämän mahdollisuuksista ja sen laadukkuudesta jopa sivuuttaen taloudelliset edut. Siksi tämän vihkosen selostus korostaa kaikessa ensisijaisesti elämän ja sen laadun merkitystä, vaikka tässä rajoitutaan siihen kysymykseen, mikä asema alkoholilla ja muilla päihteillä on ihmiskunnalle.

Viimeaikaisissa [alkohologian] tutkimuksissa on käsitelty kovin vähän kemiallisia kysymyksiä. Tutkimukset ovat sisältäneet usein haastatteluja ja tilastoanalyyseja, joilla on omat heikkoutensa ja epävarmuutensa, ja mittareina on käytetty usein vain kuolevuutta ja sairastavuutta. Nykyään näkee vähemmän tutkimuksia siitä, miten alkoholi vaikuttaa eri elinten toiminnan voimakkuuteen, esimerkiksi lihasvoimaan, hermojen ja aivojen toimintaan, ruoansulatukseen, muistiin ja älykkyyteen sekä luuston kuntoon ym.

Alkohologian tutkimukselta tulee edellyttää mahdollisimman laaja-alaista kokonaisnäkemystä ja tutkittaessa on varottava käyttämästä alkoholi- ja muiden huumeiden sekä tupakan kauppajärjestöjen vääristämiä ja näitä myötäileviä tutkimuksia ja uskomuksia, joita todistettavasti esiintyy maapallolla paljon.

Ihmiselämän kuten muittenkin elävien lajien säilyminen sisältää syntymisen, elämisen ja kuolemisen vaihteet. Ihmiskunta ei kuitenkaan noudata useinkaan sellaisia tapoja, jotka vaalivat kaikkien elämänvaiheiden hyvinvointia. On myös monia haitallisia tapoja. Paljon tuhoa tuottavaa on myrkyllisten ja huumaavien päihdeaineiden käyttö ja näistä erityisesti korostuu alkoholipitoisten juomien käyttö lukuisine ja monimuotoisine elämän tuhoineen.

Tuottaa suurta ihmettelyä, miksi ihmiskunnassa ei yleisesti tajuta totuutta, että alkoholikäyminen on osaksi myrkyn tekemistä juomaan. On typerää käyttää alkoholijuomaa juhlintaan ja ilon saantiin minään aikakautena, koska terve ihminen pystyy iloitsemaan luonnonmukaisesti ja kestävästi ilman mitään huumausainetta.

Ilmari Koppinen

Kirjoittaja on 104-vuotias salolainen alkoholitutkija ja emeritus apulaisprofessori.
Raittiuden Ystävät onnittelee lämpimästi äskettäin merkkipäiväänsä viettänyttä kuuluisuutta ja toivottaa edelleen terveitä vuosia.

Ilmari Koppinen on kerännyt kotimaisia ja kansainvälisiä päihde-elämän tietoja yli kolmen vuosikymmenen aikana ja julkaissut viime vuosina mm. seuraavat julkaisut:

Ajatelmia juopottelukulttuurista (uusittu 2020)
Raittius aidon ilon antajana, kunniaan (2013)
Totuus alkoholihuumeen vaikutuksista elämän kannalta, pääpiirteisesti (uusittu 2020)
Terveen raittiuskulttuurin perusteita (uusittu 2021)
Etyylialkoholin biokemia elämän kannalta (2019)
Etyylialkoholin kauheus (2021)
Alkoholi ihmiskunnassa (2021)
Ruoansulatus ja terveys (2021)
Aivot ihmeellinen elämän isäntä (2021)

Koronapandemian monet kasvot

Pandemia ei ole vaikuttanut vain koko maan talouteen ja ihmisten sosiaalisiin suhteisiin, vaan se on lisännyt myös epätasa-arvoa ja syventänyt … Jatka lukemista Koronapandemian monet kasvot

Koronapandemia on vaikuttanut kokonaisvaltaisesti miltei kaikkiin yhteiskuntamme toimintoihin. Koronapandemia on opettanut meitä elämään rajapinnassa, jossa olemme joutuneet luopumaan meille tutuista toimintamalleista ja siirtymään tilanteeseen, missä elämäämme ohjataan pitkälti eri rajoitusten puitteissa. Moni perhe on tuskaillut etätyön ja etäkoulujen yhteensovittamisen kanssa samaan aikaan, kun osa on kokenut korona-ajan koko perheen pysähtymisen kannalta positiivisena asiana.

Pandemia ei ole vaikuttanut vain koko maan talouteen ja ihmisten sosiaalisiin suhteisiin, vaan se on lisännyt myös epätasa-arvoa ja syventänyt syrjäytymistä niin nuorten kuin ikäihmisten kohdalla. Koronapandemiasta ovat kärsineet nuorten lisäksi ikäihmiset, työttömäksi ja lomautetuksi joutuneet henkilöt, pienyrittäjät, luovan alan toimijat sekä erityisesti jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt. 

Nuorten suhteen korona on vaikuttanut hyvinkin voimakkaasti. Monen nuoren ammattiin valmistuminen on myöhästynyt, eikä harjoittelupaikkaa ole löytynyt etsinnöistä huolimatta. Osa on tipahtanut etäopiskelujen vuoksi kyydistä kokonaan. 

Eri kyselyjen mukaan nuoret ovat kokeneet koronan rajoitukset pitkälti rankkoina ja monen mieliala on laskenut sosiaalisten kontaktien vähyyden vuoksi. Vaikka korona-aika on etupäässä vaikeuttanut eri toimintojen ylläpitämistä, se on kuitenkin samalla kehittänyt ja monipuolistanut erilaisia etäyhteyksiä. Etäyhteyksien ansiosta moni sosiaalisesti hiljaisempi nuori on päässyt näyttämään yksilöllisiä taitojaan.

Tukea tulevaisuuden ja arjen suunnittelussa

Nuoria on tärkeä kuulla ja huomioida niin yksilönä kuin yhteisön tasavertaisina jäseninä. Silloin, kun nuori tarvitsee itsensä ilmaisemiseen, asioiden hoitamiseen, arjen pyörittämiseen ja kuulluksi tulemiseen tukea, sen täytyisi olla vahvaa, säännöllistä ja luotettavaa. Korona-aika onkin iskenyt voimalla kaikkiin heihin, jotka tarvitsevat vastaavaa tukea hallitakseen omaa arkeaan. Monen nuoren henkilökohtainen apu ja tuki on siirtynyt koronan seurauksena etäyhteyden varaan, mikä taas on tiputtanut osan tuen tarvitsijoista kokonaan pois tuen piiristä. Koronan vaikutukset ovat kuitenkin moninaiset, eikä sen vaikutus ole ollut kaikille nuorille negatiivista.

Muhoksen keskustassa sijaitsevassa valmennuspaja Mahiksessa ohjaajana oppisopimuksella työskentelevä Erja Jormalainen (30) tietää omasta kokemuksesta, miltä tuntuu saada oikeaa tukea oikeaan aikaan.

– Olen itse entinen ”mahislainen”, joten tiedän aika hyvin, mitä nuoret voivat kaivata ja minkälaisia haasteita arjessa voi olla. Korona-aika on asettanut meidänkin toimintaamme omat haasteensa, mutta kyllä näihin on jo kuukausien aikana totuttu. Olemme toteuttaneet Mahiksen toimintoja ja tapaamisia syksystä lähtien hybridimallin mukaisesti. Osa nuorista jättäytyi pois kokonaan Mahiksen toiminnoista sulun alkuaikoina, mutta on palannut mukaan hybridimallin myötä. Yhteys kaikkiin nuoriin kuitenkin säilyi ja soittelimme heille säännöllisesti, Erja kuvailee.

Jormalainen jatkaa, että heillä toimii tällä hetkellä sujuvasti erilaiset pienryhmät ja yksilötapaamiset sekä verkossa tapahtuvat etätoiminnat ja -keskustelut.

– Korona-aika on näyttäytynyt meille hyvin monipuolisesti. Osa nuorista on kokenut koronan raskaana aikana mielenterveydellisesti, mutta osa on etätoimintojen aikana puhjennut suorastaan kukkaan. Sellaiset nuoret, jotka pysyttelevät sosiaalisissa tilanteissa yleensä hieman taka-alalla, ovatkin nyt näyttäneet etätehtävien aikana luovat taitonsa muun muassa kirjallisissa töissä. Meillä on pidetty yllä etäyhteyksiä muun muassa puhelimitse ja verkossa Discord-alustalla. Olemme kokeneet, että etäyhteydet ovat tavoittaneet jopa enemmän nuoria, mitä normaaliolot. Tämän päivän nuoret ovat tottuneet käyttämään nettiä ja erilaisia sovelluksia, joten etätoimintojen toteuttaminen ei vaadi muuta kuin luovuutta ja hyvät yhteydet, nuorten parissa toimiva ohjaaja kertoo.

– Olemme toteuttaneet tavoitteellista etätyövalmennusta muun muassa etäohjelman kautta ja järjestäneet nuorille erilaisia kisoja, aamukahvitapaamisia, tehtäviä, päiväkirjatoimintoja, levyraateja ja keskustelumahdollisuuksia. Uskomme, että moni nuori kokeekin toiminnat etäyhteytenä mielekkäämpinä, mitä sosiaaliset tilanteet, sillä etäyhteys antaa nuorille aikaa miettiä omia näkökulmiaan tarkemmin ja tilanteista puuttuu kokonaan sellainen ryhmässä puhumisen tai esiintymisen paine, hän painottaa pohdiskellen.

Huoli nuorten jaksamisesta

Oulun Poikien Talolla korona-aika on myös näyttänyt monet kasvonsa. Koronatilanteen ja siihen liittyvien ohjeistuksien seurauksena talon yhteisö- ja ryhmätoiminnot on toistaiseksi keskeytetty ja monet aktiviteetit ovat siirtyneet etäyhteyteen. Välillä talo pystyi toteuttamaan jo pidemmän aikaa tapaamisia hybridimallin mukaisesti. Koska Poikien Talon toimintaan ei tarvitse sitoutua tavoitteellisesti, myös henkilökohtaiset tapaamiset ja tutustumiset toteutetaan aina harkinnan mukaan tapauskohtaisesti.

Oulun Poikien Talossa ohjaajana sekä yksilö- ja ryhmätutustumisista vastaavana toimiva Joonas Koskela kertoo, että korona-aika on iskenyt voimalla juuri heihin, jotka tarvitsevat runsaasti aikaa ja  tukea toimiakseen erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

– Tuntuu, että tämä aika näkyy erityisesti meidän nuorissa. Meillä käyvillä nuorilla on ollut ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemusta jo ennen pandemian ja rajoitusten alkua. Tämän vuoksi päätimme kohdentaa toimintaamme sekä voimavarojamme näihin nuoriin, jotka olivat olleet mukana toiminnassamme jo kuluvan ja edellisvuoden aikana, Koskela kertoo.

Poikien Talo mahdollistaa monipuolisesti erilaisia etätoimintoja. Tarjolla on etäyhteyksien kautta muun muassa teemakeskusteluja, virtuaalikahvitaukoja, etälautapeli- ja musanurkkauksia sekä luovaa kirjoittamista ja piirtämistä.

Haastavan ajan keskellä osa nuorista on jopa rohkaistunut etäyhteyksien seurauksena ja heidän luovuutensa on puhjennut loistoonsa. Tämä näkyy esimerkiksi luovan kirjoittamisen kohdalla.

– Luovan kirjoittamisen lähtökohtana oli, että kirjoittaja pääsi erilaisten harjoitusten kautta tutustumaan omaan tapaansa tuottaa tekstiä sekä erilaisia tarinoita. Osa nuorista rohkaistui jopa niin, että heidän tekemiään tekstejä julkaistiin anonyymeinä Poikien Talon omilla blogisivuilla viime kesänä, Joonas Koskela kehuu.

Villi kortti

Poikien Talolla vuodesta 2018 käynyt mies (27) kertoo tykkäävänsä erityisesti luovan kirjoittamisen tehtävistä ja musanurkkauksista.

– Tykkäsin kyllä käydä talolla ennen sulkuja, sillä siellä kaikki työntekijät ovat rentoja ja mukavia. Siellä todellakin saa olla oma itsensä, eikä ole pakko yrittää olla muuta mitä on. Talon siirtyessä etätoimintoihin minua ensin vähän arvelutti, mutta loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin mennyt hyvin ja sujuvasti. En ole kyllä aiemmin huomannut, että minulla olisi taipumuksia luovaan kirjoittamiseen, joten tämä esille tullut taito on kohdallani ollut varsinainen villi kortti, hän kuvailee iloisena.

Mies jatkaa, ettei korona-aika ole muulla tavoin juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Se on jopa vähentänyt hänen netin käyttöään.

– Viihdyn kyllä hyvin yksin ja aion todellakin jatkaa Poikien Talon etätoiminnoissa. Talon ohjaajat kyllä pitävät meistä nuorista huolta. Parasta talon ohjaajissa on se, etteivät he ole niin jäykkiä kuin eri tahojen viranomaiset, eivätkä he painosta tekemään mitään päätöksiä tai miettimään sellaisia asioita, joihin ei ole valmis, hän lisää tyytyväisenä.

Lautapelejä ja itseluottamusta

Poikien Talon toimintaan ensimmäisen kerran viime syksynä tutustunut mies (21) kertoo pitävänsä erityisesti talon ohjaajien avuliaasta, kannustavasta, välittävästä ja ymmärtävästä asenteesta.

– Olen tykännyt kyllä tosissani käydä erilaisia keskusteluja talon työntekijöiden kanssa ja heidän kannustuksensa ansiosta olen hakenut jatko-opiskelupaikkaa tulevaisuutta ajatellen. Tällä hetkellä työskentelen tuntilumityöntekijänä ja vapaa-aikana viihdyn hyvin muun muassa Poikien Talon lautapeli- ja luovan kirjoittamisen etäryhmissä. Olen kyllä aiemminkin huomannut peruskoulun aikana tykkääväni kirjoittaa, mutta nyt haaveilen jopa päätyväni työskentelemään joskus luovalle alalle, nuorimies suunnittelee.

– Tykkään kirjoittaa fiktiivisiä tekstejä ja sellaisia pokkaritarinoita. Poikien Talon etäryhmät ovat auttaneet minua vahvistamaan kovasti myös itseluottamusta. Ryhmiin voi halutessaan osallistua joko omalla nimellä tai käyttää nimimerkkiä, hän kuvailee tyytyväisenä.

Mies jatkaa, että korona-aika on ollut hänelle rankka ja toivookin sen loppuvan pian. Hän odottaa erityisesti pääsevänsä reissaamaan Eurooppaan ja näkemään maailmaa.

Teksti: Minna Korva-Perämäki

Yrittäjä Eira Hovi valitsi voimaa tuovat asiat

– Erilainen arvomaailma silloisen yhtiökumppanini kanssa söi omalta osaltaan jaksamista. Lopulta heräsin omaan uupumukseeni. Valot pimenivät ja arjesta tuli selviytymistä. … Jatka lukemista Yrittäjä Eira Hovi valitsi voimaa tuovat asiat

-  Olen luonteeltani sosiaalinen ja aktiivinen, joten kasasin itselleni liikaakin toimintaa. Olin yhtä aikaa äiti, yrittäjä, toimitusjohtaja ja yhdistystykki. Poltin huolella kynttilää molemmista päistä, sitä huomaamatta, 53-vuotias Eira Hovi kertoo 11 vuoden takaisesta tilanteestaan.

– Erilainen arvomaailma silloisen yhtiökumppanini kanssa söi omalta osaltaan jaksamista. Lopulta heräsin omaan uupumukseeni. Valot pimenivät ja arjesta tuli selviytymistä.

Avomies ja tytär patistivat Eira Hovin lomalle. Hän päätyi Turun Caribiaan kolmeksi päiväksi.

– Nuo kolme päivää kirjoitin, kävelin, itkin ja taas kirjoitin. Paperille muodostui oman elämäni mindmap, johon pyrin pistämään ihan kaiken. Otin punaisen ja vihreän tussin. Vihreällä merkitsin kaikki voimaa tuovat elementit ja punaisella merkkasin kaiken turhan, energiaa vievän asian tai toiminnan.

 – Yksi punaisella merkitty oli alkoholi, enkä ole sitä tuon hetken jälkeen nauttinut. En tosin tehnyt silloin mitään loppuelämän kestävää raittiuslupausta, siitä vain pikkuhiljaa muodostui sellainen. 

Eira ei ollut koskaan juonut huonoon oloon tai väsymykseen. Hän oli toisinaan palkinnut itsensä pullollisella siideriä ja viikonloppuisin viini oli kuulunut ruokapöytään.

– Luonnollisesti olen parantanut maailmaa ystävieni kanssa, usein useammankin viinipullon kera. Humalluin todella helposti, ihan muutamasta viinilasillisesta, joten olin illanistujaisissa suhteellisen tylsää seuraa poistuessani yöpuulle jo aikaisessa vaiheessa. En osannut myöskään erottaa eri viinilaatujen vivahteita, joten niin kutsuttu viininmaistelun ihmeellinen maailma ei ollut juttuni.

Rauhassa raittiuteen

– En  julistanut alkuun juomattomuuttani kenellekään, edes omalle miehelleni, Eira Hovi kertoo.

Pian elämätapamuutoksensa jälkeen Eira muistaa jännittäneensä vappuillallista, mutta yksikään vieras ei lopulta huomioinut hänen koskemattomana pysynyttä viinilasiaan.

– Siitä oli hyvä jatkaa eteenpäin. Seuraavan aamun raikas olotila oli hyvä motivaattori alkutaipaleella, määrätietoinen nainen toteaa.

Eira Hovi tilasi alkuun juomaksi Coca Colan pillillä, jotta se näyttäisi drinkiltä, koska ei jaksanut selitellä juomattomuuttaan puolitutuille.

– Meidän kulttuurissa näyttää olevan syvällä jonkinasteinen oletus siitä, että ihminen, joka ei nauti alkoholia on lähtökohtaisesti entinen juoppo. Joidenkin on vaikea ymmärtää, että en vain käytä alkoholia. Se on itselleni ihan sama asia kuin suhteeni punaiseen lihaan. En syö sitä, enkä ole koskaan syönyt.

– Näin jälkikäteen ajateltuna on tavallaan hassua, että jännitin juomattomuuttani. Mitä se oikeasti kertoo meidän yhteiskunnan asenteesta alkoholiin? Olisikohan se ollut Roman Schatz, joka aikoinaan naureskeli, että suomaiset ovat ainoa kansa, joka kalenteroi krapulan.

Eira kertoo alkuvuosina pudonneensa pois kosteampien illanistujaisten kutsulistalta ja samalla tiettyjen ”lähdetään lasilliselle” -tuttavien kaikonneen.

– Muistan hyvin vielä erään golfturnauksen järjestäjän sanat. Hän lähetti minulle viestiä päivän ohjelmasta: ”Kisan jälkeen seurue siirtyy terassille, johon en ole varannut sinulle paikkaa, koska et juo.” Onneksi todellisuus on muuttumassa, 20-vuotiaan tyttäreni piireissä on ihan OK olla ottamatta alkoholia, Eira toteaa.

Itsestään selvää vapautta alkoholista 

Nykyisin Eira Hovin ystäväpiiri ei enää huomioi hänen juomattomuuttaan. Syyksi hän arvelee sen, ettei hän saarnaa tai tuomitse muiden valinnoista.

– Istun illallispöydässä yhtä äänekkäänä kuin aikaisemminkin, sillä erotuksella, että istun mukana nykyään pidempään. Toki  törmään vieläkin ihmisiin, jotka ovat sitä mieltä, ”että voihan sitä aina yhden lasillisen ottaa” tai ” vielä me opetetaan tuo Eira uudelleen juomaan”.  Osaan laittaa nämä kommentit nykyään omaan arvoonsa, sillä kommentti kertoo omaa kieltään kommentoijasta, Eira kuittaa.

– Olen ehkä aika epätyypillinen suomalainen, sillä olen lähtökohtaisesti puhelias ja sosiaalisesti aktiivinen. En ole koskaan tarvinnut alkoholia rohkaisuksi tai peittääkseni ujoutta. Eräs ystäväni totesikin viime kesänä, että ”Eira on tainnut pudota pienenä pirtupannuun”, sillä olen yleensä se ensimmäinen, joka ottaa illanistujaisissa tanssiaskeleet.

Eira Hovi kiittelee raittiuden tuomasta kulkemisen vapaudesta. Hän ei ole esimerkiksi käyttänyt taksia yli kymmeneen vuoteen.

– Voin hypätä autoon milloin vain, ilman jonottamisia tai puhalluskokeita. Tästä tietysti on ollut seurauksena se, että toimin yöaikaan sekä tyttäreni, että mieheni taksina. Rakastan myös viikonlopun aikaisia aamuja, jolloin olen tehokkaimmillani. Nopealla laskutoimituksella olen saanut lähes 11 vuoden aikana elämääni lisää aika monta aktiivista tuntia.

– Tietysti ihan tärkein tekijä on ollut esimerkkinä oleminen tyttärelleni. Toivon, että hän on oppinut kotoa järkevän suhtautumisen alkoholiin. Toivon myös, että meillä kaikilla olisi rohkeutta kulkea omaa selvää polkuaan, ulkopuolisesta painostuksesta huolimatta, vastuuntuntoinen äiti summaa.

Suuriin muutoksiin luonnollisella voimalla 

– Tuosta kolmen päivän retriitistä alkoi paraneminen, joka johti lopulta suuriin muutoksiin elämässäni. Myin mm. oman osuuteni silloisesta yrityksestä ja perustin uuden, omalle arvopohjalleni rakennetun yrityksen. Matkalle jäi myös muutamia niin kutsuttuja ystäviä, joille juomattomuuteni oli ilmeisesti ongelma.

Mindmap-harjoitus 11 vuotta sitten avasi Eira Hoville fyysisen kunnon merkityksen jaksamiselleen. Hän kertoo todenneensa jo silloin metsäkävelyn tarpeensa.

– Viisi tuntia viikossa metsäkävelyä on edelleenkin ehdoton tarpeeni, josta pidän kiinni. Hassua, miten se on osoittautunut oikeasti minimiksi mitä mieleni tarvitsee. Pidän kumpuilevista ja juurakkoisista poluista. Ymmärrän toki, että ulkoilureittejä pitää tasoittaa kaikille sopivaksi, mutta itse etsin ne luonnollisimmat polut. Pieni haaste kulkemisessa vie ajatukset pois arjesta, ulkoilusta innostunut nainen toteaa.

Eira Hovi kuvaa itseään metsäriippuvaiseksi. Maalta kotoisin olevana metsä ja vesi ovat hänelle tärkeitä elementtejä.

– Metsä on minulle hengellinen kohtu. Kotikunnassani oli kolme  järveä, joten tarvitsen myös veden läheisyyttä. Mietin vanhojen puiden kohdalla mitä ne ovat nähneet ja kokeneet. Itselläni on kotona taso, joka on tehty Kaivopuistosta hakatusta jalavasta. Työstön aikana sisältä löytyi kranaatinsirpale. Ihan huikeaa. Tämä ehkä kuuluu sarjaan meidän ihmisten pienuudesta ja lyhyestä perspektiivistä isomman edessä. 

– Toisin kuin turvallinen metsä, meri herättää kunnioitusta ja joskus pelkoakin. Se pistää ymmärtämään tämän elämän rajallisuuden ja pitää nöyränä. Luonto on niin paljon vahvempi ja väkevämpi, kuin mitä me ihmiset suostumme hyväksymään. Se ei ole meidän hallittavissa ja hyvä niin, Eira summaa.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen

Koronayksinäisyys on sotiakin musertavampaa

– Niin yksinäisiä ja peloissaan, kiteyttää palveluesimies Riikka Lampinen tilanteen, kun kertoo ikäihmisten kuulumisista koronaeristyksissä. Kun epidemiatilanne keväällä lähti etenemään, jäivät kotona … Jatka lukemista Koronayksinäisyys on sotiakin musertavampaa

Koronapandemia on lisännyt merkittävästi ikäihmisten yksinäisyyttä. Tilannetta kuvaa koskettavasti toteamus: Sodista on selvitty yhdessä, mutta tästä on pitänyt selvitä yksin.

– Niin yksinäisiä ja peloissaan, kiteyttää palveluesimies Riikka Lampinen tilanteen, kun kertoo ikäihmisten kuulumisista koronaeristyksissä.

Kun epidemiatilanne keväällä lähti etenemään, jäivät kotona asuvien ikäihmisten elämästä kaikki kontaktit lähes kerralla pois. Enää kotiin ei tullut siistijää, jalkojenhoitajaa tai kampaajaa. Tilanne oli hankala, sillä yhtä aikaa palvelutarjoajat eivät uskaltaneet tulla ikäihmisten luo, mutta myöskään ikäihmiset itse eivät uskaltaneet päästää ketään kotiinsa koronan pelossa. Toisaalta omaisetkaan eivät enää voineet tulla, joten lähes kaikki apu jäi saamatta.

– Ikävin kommentti eräältä mummolta oli se, että hän oli kertonut hoitajalle, että on elänyt kaksi sotaakin, mutta kumpikaan niistä ei ole tuntunut näin pahalle kuin tämä. Sodista on selvitty kuitenkin yhdessä, mutta tästä on pitänyt selvitä yksin.

Suurin osa niistäkin ikäihmisistä, jotka aiemmin ovat liikkuneet ulkona ja käyneet kävelyillä, jäivät kotiin. Ja vaikka palveluja on voinut tilata, eivät nekään ole tuoneet ihmisten seuraa tullessaan.

– Ne, jotka tilasivat kauppapalvelun kautta ruuat, saivat ne oven taakse. Aiemmin sentään voinut kauppiaalta kysellä, mitä maailmaan kuuluu, Riikka kertoo.

Maskit ja suojavarusteet pelottavat

Myös Oulun kaupungin palveluista jouduttiin osa laittamaan keväällä kiinni. Esimerkiksi vuorohoitoja peruttiin, samoin päivätoimintaa. Myöskään kaikki opiskelijat eivät voineet lähteä kierroksille mukaan.

– Jotkut ikäihmiset kielsivät opiskelijoiden tulon ja sekin lisäsi yksinäisyyttä. Opiskelijoilla on nimittäin usein ollut aikaa jutella ja pitää seuraa. Mutta pelko koronasta on ollut suurta ja pelätään, että kun korona tulee, niin elämä loppuu. Ikäihmisillä on valtavasti aikaa seurata ikäviä uutisia televisiosta ja radiosta.

Joskus jopa kotihoitoa on pyydetty olemaan käymättä koronan pelossa, mutta hoitajan käynti on tärkeä siksikin, että hän voi havainnoida ikäihmisten elämässä muitakin kuin sen päivän välttämättömimpiä asioita. He voivat seurata esimerkiksi alkoholinkäyttöä.

– Kukaan hoitajista ei ole kertonut, että alkoholinkäyttö olisi lisääntynyt korona-aikaan, mutta esimerkiksi siivoukset voivat olla huonolla tolalla, kun siivoojia ja omaisia ei ole käynyt auttamassa. Ja juuri nythän pitäisi olla erityisen tarkka siivouksista, kertoo Riikka.

Hätääntymistä on voinut aiheuttaa myös maskien käyttö, ja silloin kun hoitajat ottavat asiakkaalta koronanäytteen, heidän täytyy pukeutua päästä varpaisiin suojavarusteisiin.

– Se on voinut olla pelottava näky aika monelle. 

Silti tärkeintä olisi nyt saada ikäihmisille seuraa ja läsnäoloa. Yksinäisyys ja sen tuoma ahdistuneisuus on valtava kuorma kantaa. Läsnäoloa haetaan joskus jopa turvapuhelimesta, johon soitellaan ja kysellään, paljonko kello on. 

– Mietimme sitäkin, että miten tilanne vaikuttaa pitkällä tähtäimellä. Uskaltavatko hyväkuntoiset ikäihmiset lähteä koskaan enää ulkoilemaan? Onneksi voimme kuitenkin todeta, että meidän ikäihmisemme ovat hyvän hoidon piirissä. Joka päivä tulee kuitenkin ammattitaitoinen hoitaja käymään. Niitäkin on, joilla ei ole ketään.

Oulu-apu tuli tarpeeseen keväällä

Oulun kaupunki, Oulun seurakuntayhtymä, asukastuvat sekä useat eri järjestöt ja yritykset tarjosivat pahimpaan pandemia-aikaan apua arkeen ikäihmisille ja muille avuntarvitsijoille. Oulu-avusta sai ohjausta, neuvontaa ja keskusteluapua, mutta hankkeessa myös konkreettisesti jalkauduttiin avuksi.

– Ikäihmisille ja riskiryhmäläisille käytiin asioilla ja kaupassa. Lisäksi pystyimme antamaan myös ruokakasseja, kertoo Oulun kaupungin yhteisötoiminnan päällikkö Pasi Laukka.

Kaikille yli 70-vuotiaille oululaisille soitettiin ja heidän tilanteensa kartoitettiin. Oulu-avun nimissä soittava henkilö oli joko Oulun kaupungin, seurakuntayhtymän tai Höyhtyän Välkkeen työtekijä tai vanhusneuvoston edustaja.

– Oulun kaupungin työtekijä otti ikäihmiseen uudelleen yhteyttä, jos ensimmäisessä puhelussa heräsi huoli hänen selviytymisestään kevään poikkeustilanteessa, Laukka jatkaa.

Tällä erää Oulu-apu on päättynyt. Oulu-apu auttoi tehokkaasti koronapandemian aikana kotona asuvia ikäihmisiä ja kaikkia apua tarvitsevia. Järjestelmä voidaan tarpeen vaatiessa avata nopeasti uudelleen.

Teksti: Lea Ansamaa

Poikkeustila kärjistää myös alkoholiongelmia

PÄÄKIRJOITUS, RAITIS.FI-LEHTI 1/2020 Elämme kovia aikoja. Kiinasta vajaa puoli vuotta sitten alkanut koronavirusepidemia on mullistanut koko maailman. Sairastuneita on kohta … Jatka lukemista Poikkeustila kärjistää myös alkoholiongelmia

raitis.fi-lehden 1/2020 kansi

PÄÄKIRJOITUS, RAITIS.FI-LEHTI 1/2020

Elämme kovia aikoja. Kiinasta vajaa puoli vuotta sitten alkanut koronavirusepidemia on mullistanut koko maailman. Sairastuneita on kohta 4 miljoonaa ja kuolleita lähes 300 000. Vaikka tauti on useimmilla lievä, on todettu sama kuin muillakin potentiaalisesti fataaleilla virustaudeilla, että myös aiemmin täysin terveet nuoret ihmiset voivat siihen kaatua lopullisesti.

Korona on saanut aikaiseksi poikkeustilan monissa maissa, mm. Suomessa, ensi kertaa toisen maailmansodan jälkeen. On työssäkäyntirajoituksia, etätyötä on suositeltu aina kun se on mahdollista, koulut ja päiväkodit ovat käytännössä suljettuja ja maan rajat on suljettu. Uusimaa suljettiin 28.3. ja ilmoitus ravintoloiden ja kuppiloiden sulkemisesta annettiin 30.3. Tätä kirjoitettaessa näyttäisi siltä, että taudin ensimmäinen huippu olisi saavutettu ja rajoituksia on pystytty jo perumaan. Koulutkin jo avattiin. Kaikella tällä on ollut pahasti vaimentava vaikutus maamme talouteen. Jonkinasteinen lama on edessä, vaikka hallitus yrittää elvyttää velkarahallakin.

Meidän järjestömme toiminta-alueellekin pandemiaksi julistettu häiriö aiheuttaa merkittäviä uhkia. Toisaalta olemme joutuneet supistamaan varsinkin jalkautuvaa toimintamme voimassa olevien rajoitusten kuten kokoontumisvapauden rajoittamisen takia. Toisaalta meidän apuamme tarvittaisiin varmuudella jatkossa paljon enemmän, kun alkoholinkäyttö kasvaa ja siirtyy juottoloista koteihin.

Onneksi olemme pystyneet jatkamaan mm. Raitis Linja asiantuntijapuhelimemme toimintaa (numero 040 197 4935).

Alko on kertonut, että vessapaperin, säilykkeiden ja näkkileivän lisäksi suomalaiset ovat hamstranneet alkoholia. Suomalaisilla on nyt valtava määrä alkoholia kodeissaan ikään kuin tikittävänä aikapommina, kuten A-klinikan ylilääkäri Kaarlo Simojoki totesi äskettäin erinomaisessa haastattelussaan Helsingin Sanomissa: ”Kulissit romahtavat monissa perheissä”.

Tiedetään, että jo ilman poikkeustilaakin yli 500 000 aikuista suomalaista juo alkoholia yli riskirajojen. Heistä noin 200 000 voidaan kutsua alkoholisteiksi eli alkoholiriippuvaisiksi siinä määrin, että heillä on sairaus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Lisäksi Suomessa on noin 70 000 alaikäistä lasta, joiden vanhemmalla on päihdeongelma. Siksi on merkittävä riski, kun nyt vanhempien ja lasten ollessa yhdessä paljon kotona, sinne on varattu myös paljon alkoholia.

Kiinassa on pandemian huippu jo ohitettu, mutta pelätään sen toista aaltoa. USA:ssa on koronaan kuollut jo 70 000, Italiassa, Espanjassa, Britanniassa ja Ranskassa melkein 30 000, Ruotsisssakin 3000, mutta meillä Suomessa vasta 250. Oletetaan, että huippu saavutetaan monissa maissa, ehkä Suomessakin kesäkuuhun mennessä. Suomi on muista maista jäljessä jopa kuukauden. Tämä johtuu pitkälti siitä, että meillä tarpeellisia rajoituksia kontakteihin alettiin määrätä jo taudin alkuvaiheissa, kun asiantuntijat ja päättäjät tekivät samat johtopäätökset riittävän nopeasti. Näin saatiin tarpeellista aikaa varautumiseen. Meillä taudin huippu saavutetaan todennäköisesti kesäkuun aikana, joten vasta sen jälkeen on todennäköistä odottaa useimpien rajoitusten poistamista. Valitettavasti tämä on vain allekirjoittaneen optimistinen arvio. Toivokaamme kuitenkin, että se on lähellä todellisuutta.

Tarkkaa turhien kontaktien välttöä ja hyvää onnea taudin välttämiseksi toivottaa

Martti Vastamäki
puheenjohtaja
Raittiuden Ystävät ry

Miksi nuoret juovat ja kuinka siihen vaikutetaan?

Tutkija ja kouluttaja Antti Maunu pohtii työkaluja päihdekulttuurin muutokseen.

Tutkija ja kouluttaja Antti Maunu pohtii työkaluja päihdekulttuurin muutokseen.

Nuoret eivät ei juo tai opettele juomaan päätyäkseen ongelmiin. Omien tutkimusteni mukaan syynä on hauskanpito, tai pikemminkin odotukset hauskanpidosta. Juominen on sosiaalisten kokemusten janoa ‒ juomistilanteisiin hakeudutaan ilmaisemaan ja kokemaan sosiaalisia tunteita.

Syyt ovat kulttuurisia, psykologisia ja kemiallisia. Yhteinen juominen on Suomessa ollut vuosisatojen ajan tärkeä yhdessäolon tekniikka. Vieläkin se lataa yhteisiin juomistilanteisiin odotuksia vapaasta ja intensiivisestä yhdessäolosta. Kun porukka juo ja päihtyy yhdessä, useimmat tietävät, mitä kuuluu tehdä. Keskeistä on ilmaista sanoin tai teoin, mitä tuntee toisia kohtaan, ja saada siihen toisilta palautetta.

Myös alkoholin psykologiset ja kemialliset vaikutukset toimivat samaan suuntaan. Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon eli siihen, miltä asiat tuntuvat. Itsetarkkailu hellittää ja ympäristön virikkeet tuntuvat houkuttelevammilta. Saattaa tuntua jopa siltä, että on helpompi tarttua hetkeen ja sen tunnelmaan.

Tämä ei tarkoita, etteikö päihteidenkäyttöön liittyisi helposti myös monenlaisia ongelmia. Ongelmia voi tulla, vaikka niitä ei haluaisikaan. Pääsääntöisesti suomalaiset nuoret ovat tietoisia päihteisiin liittyvistä ongelmista. Päihteidenkäytön kulttuuriset ja psykologiset lupaukset vain ovat monille vielä riskiymmärrystä suurempia ‒ päihteitä käytetään riskeistä huolimatta.

Tämä avaa ehkäisevän päihdetyön toimintakentän. Sen tulee antaa nuorille valmiuksia tavoitella sitä, mitä he tavoittelevat myös päihteidenkäytöllään, mutta paremmassa ja kestävämmässä muodossa. Toisin sanoen lujia, hauskoja ja turvallisia sosiaalisia kokemuksia sekä valmiuksia ilman päihteitä.

Ehkäisevä päihdetyö poikkeaa monin tavoin korjaavasta päihdetyöstä. Keskiössä eivät ole itse aineet tai niiden vaikutukset, vaan ihminen, joka päihteitä käyttää ‒ ja porukka, joka käyttää päihteitä yhdessä. Tämä avaa ehkäisevälle työlle selkeitä toimintalinjoja.

Ymmärrä, vaikket hyväksyisikään ‒ ja auta toisiakin ymmärtämään

Jotta päihteidenkäyttöön voidaan vaikuttaa ennalta, sen syyt on ymmärrettävä. Kukaan ei ala käyttää päihteitä sairastuakseen tai edes pysyäkseen terveenä, vaan kohdatakseen toisia ihmisiä. Päihteistä keskusteltaessa on tärkeää tunnistaa ja avata näitä odotuksia.

Päihdekasvatuksessa voidaan esimerkiksi kysyä nuorilta, mitä sosiaalisia odotuksia ja merkityksiä he liittävät päihteisiin. Hyvä pelinavaus on keskustelu siitä, millainen olisi hauskin mahdollinen biletystilanne. Keskustelu on usein hedelmällisintä ryhmissä, joissa nuoret pääsevät jakamaan näkemyksiään. Tämän jälkeen on luontevaa ohjata keskustelua siihen, mistä hauskuudessa on kyse ‒ yhdessäolosta, yhteisestä tekemisestä vai aineista? Sitten on helppo ottaa puheeksi tärkein: miten positiivisia kokemuksia voidaan saavuttaa muuten kuin päihteiden avulla ‒ ja mitä aikuiset voisivat tehdä tämän helpottamiseksi?

Tällainen keskustelu edellyttää luottamuksellista ja kunnioittavaa ilmapiiriä. Ehkäisevässä työssä ei pidä käännyttää eikä tuomita, ei vähätellä eikä liioitella. Toki aikuisella on enemmän tietoa ja elämänkokemusta myös päihdeaiheista, mutta sitä pitää käyttää viisaasti. Vuorovaikutuksesta on tehtävä sellaista, että nuoret haluavat jatkaa sitä. Jos keskustelukanava katkeaa, muitakaan keinoja ei ole käytössä.

Ole aikuinen, se riittää

Nuoret eivät kaipaa keskustelukumppanikseen ammattinimikkeitä tai tutkintoja. He kaipaavat aikuisia, vanhempia ja kokeneempia ihmisiä, jotka kohtelevat myös nuoria ihmisinä eivätkä ammattinsa objekteina. Nuoret haluavat kuulla mikä aikuisten mielestä elämässä on tärkeää ja tavoiteltavaa, mikä taas vaarallista ja vältettävää ‒ ja mitä hyvää ja tärkeää kukin aikuinen voi omalta tontiltaan tarjota.

Tämä asetelma vastaa myös kysymykseen siitä, kenen vastuulla nuoren hyvinvoinnin pitäisi olla. Vastaus on yksinkertainen: nuori on juuri sen aikuisen vastuulla, kenen edessä hän kulloinkin seisoo. Kun nuori on tekemisissä sinun kanssasi, hän kaipaa juuri sinun näkemystäsi, palautettasi ja kommenttejasi. Kotona vastuussa ovat vanhemmat, kouluissa opettajat ja muu henkilökunta, terveydenhuollossa terveydenhuollon aikuiset. Nuori itse ei kuitenkaan muutu eri ihmiseksi sen mukaan, kenen kanssa hän kulloinkin keskustelee.

Tue ryhmää, älä vain yksilöä

Toisin kuin korjaavassa työssä, ehkäisevässä työssä on usein parasta keskittyä ryhmiin eikä yksilöihin. Nuoret ovat sosiaalisia olentoja, ja he omaksuvat myös juomatapansa ja päihdeasenteensa yhdessä. Silloin on hyödyllisintä vaikuttaa suoraan ryhmien toimintatapoihin ja ilmapiiriin.

Usein myös ongelmalliselta vaikuttavaa päihteidenkäyttöä motivoi pyrkimys synnyttää yhteisiä kokemuksia ja tarinoita. Nuoret käyttävät tähän niitä keinoja, joita heillä on käytössään. Jos käytössä ei ole muuta kuin riskialttiita tapoja, silloin käytetään niitä. Kyse ei aina ole edes siitä, etteivätkö nuoret tietäisi ja ymmärtäisi päihteisiin liittyviä haittoja ja vaaroja, vaan kokemusten jano voi olla vahvempi kuin ymmärrys riskeistä. Siksi tiedon lisääminen yksilötasolla ei riitä, jos nuorilla ei ole käytössään keinoja tai mahdollisuuksia rakentavaan sosiaaliseen toimintaan.

Ongelma voidaan ratkaista harjoittelemalla ja opettamalla sosiaalisia taitoja siinä, missä muitakin perustaitoja. Ryhmätaidoista tulee muutenkin yhä tärkeämpiä, sillä yhteiskunnan muuttuessa meillä on ympärillämme yhä vähemmän pysyviä ja kiinteitä yhteisöjä. Meidän on osattava muodostaa yhteisöjä ja ryhmiä itse. Tätä ei kuitenkaan voi oppia yksin, vaan toisten kanssa vuorovaikutuksessa, jossa ei olla päihtyneitä. Myös tähän nuoret tarvitsevat aikuisen ohjausta.

Mitä vahvemmin nuori kokee kuuluvansa porukkaan ja maailmaan tavallisessa arjessa, sitä vähemmän päihteet houkuttelevat ylittämään sitä. Tässä on ehkäisevän päihdetyön ydin. Sen pitää taata nuorille valmiuksia tavoitella sitä, mitä he tavoittelevat myös päihteidenkäytöllään, mutta paremmassa ja kestävämmässä muodossa. Tärkeintä ei ole tyyli tai tavat, jolla tätä tehdään. Tärkeintä on se, että sitä ylipäänsä tehdään. Mitä enemmän ehkäisevää työtä tehdään, sitä vaikuttavampaa se on.

Teksti: Antti Maunu, Kuva: Helena Lopes, Pexels.com

Kirjallisuutta

Haukiputaan nuuska-agentit

Haukiputaan koululla tiedetään kyllä, mistä nuuskaa saa ja helposti. Jokainen tuntee jonkun, jolta voi ostaa. Mutta nyt kuvaan ovat astuneet uudet agentit.

Haukiputaan koululla tiedetään kyllä, mistä nuuskaa saa ja helposti. Jokainen tuntee jonkun, jolta voi ostaa. Mutta nyt kuvaan ovat astuneet uudet agentit.

Haukiputaan koulun nuuska-agentteja vasemmalta lukien: Sonja Madetoja, Sanna Honkanen, Ilona Peränen ja Joona Lohela. Keskellä sylissä Mikko Mämmilä.

Lähellä Ruotsin rajaa nuuskaa on erityisen helppo hankkia. Haukiputaalta ei ole pitkäkään matka Haaparantaan, jossa nuuskaa myydään valtavissa nuuskamarketeissa. Nuuskankäyttö on lisääntynyt samaa tahtia kuin tupakanpoltto on vähentynyt.

– Sitä saa helposti haettua. Se ei haise vaatteissa, eikä siihen kulu aikaa kuten tupakkataukoihin, luettelee nuuskankäytön syitä yksi Haukiputaan koulun nuuska-agenteista, yhdeksäsluokkalainen Mikko Mämmilä.

Haukiputaalla agentteja on 28. Kyseessä on Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry:n aloittama Nuuska-agentit-hanke, jossa vapaaehtoiset yläkouluikäiset seuraavat nuuskailmiötä omissa ympäristöissään, koulussa ja vapaa-ajalla. Nuuska-agentit lisäävät lasten ja nuorten tietoisuutta nuuskan valmistuksen ja käytön vaikutuksista. He pitävät nuuskainfoja nuoremmille oppilaille.

Mämmiläkin on ollut tositoimissa jo usean oppitunnin pitäen infoja alakoululaisille ja seitsemäsluokkalaisille.

– Aika menee tosi nopeasti, koska tuntien pitäminen on hauskaa hommaa. Valmiissa dioissa on paljon toiminnallisuuksia, jotta tunnista ei tule liian tylsää, mainitsee Sonja Madetoja.

Nuuska-agenttien mielestä on hyvä, että päihteistä kertoo toinen nuori eikä aina aikuinen. Heidän on helpompi myös neuvoa, mitä tehdä tilanteessa, kun nuuskaa tarjotaan.

– Meillekin on kaikille sitä joskus tarjottu. Silloin kannattaa vaan sanoa, että en halua kokeilla. Usein sen jälkeen ei tarvitse enää vastatakaan samaan kysymykseen, neuvoo Sanna Honkanen.

Terveys ja hyvä kunto motivoivat

Nuuska-agentit kertovat tunneillaan esimerkiksi siitä, mitä nuuska sisältää ja mitä haittoja siitä on.

– Haluamme myös kertoa, mitä hyötyjä on siitä, ettei käytä. Hampaat säilyvät terveinä ja kauniina, urheileminen on helpompaa, kun on hyvä kunto ja pysyy muutenkin terveenä, sanoo Joona Lohela.

– Mekin ollaan kaikki urheilijoita. Me halutaan omalla esimerkillämme näyttää, että nuuskankäyttö ei tee susta yhtään siistimpää, eikä sen käyttöä tarvitse aloittaa. Se vie niin paljon rahaakin, pohtii Ilona Peränen.

Opettaja Tiina Hintikka kertoo vetäneensä nuuska-agenttitoimintaa kaksi vuotta Haukiputaan koululla.

– Tässä koulussa agentteja on ollut jo neljän vuoden ajan ja itse asiassa koko ajatus on lähtenyt täältä ja laajentunut sittemmin valtakunnalliseksi.

Ensi syksylle on suunniteltu vielä nuuskamessuja, johon nuuska-agentit ovat keksineet monenlaisia toimintapisteitä. Niin ja Mämmilä aiotaan pukea nuuskapussiksi.

– Laitetaan sulle asuun pahat hajut ja kaikki, nuoret nauravat.

Agentit tositoimiin!

Nuuska-agenttien toimintaa ohjaa Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n koulutuksen saanut aikuinen, esimerkiksi opettaja, nuoriso-ohjaaja tai muu nuorten kanssa toimiva taho. Ohjaajien maksuton koulutus kestää noin kaksi tuntia. Ohjaajan tehtävänä on koota vapaaehtoisten nuorten ryhmä, järjestää koulutus, sopia infotilaisuuksista ja järjestää muut yhdessä sovitut tapaamiset, esimerkiksi palautekeskustelu.

Teksti ja kuva: Lea Ansamaa

Pandemiaa vakavampia ongelmia ei oteta vakavasti

Reagoimme ärhäkästi pandemian luomaan uhkaan, mutta virustautia vakavammille ongelmille suljemme itsepintaisesti silmämme vuodesta toiseen.

Reagoimme ärhäkästi pandemian luomaan uhkaan, mutta virustautia vakavammille ongelmille suljemme itsepintaisesti silmämme vuodesta toiseen.

Koronaan on tätä kirjoittaessa kuollut Suomessa noin 250 ihmistä. Pahimmissa skenaarioissa on maalailtu, että koronan takia voisi Suomessa kuolla jopa 3000 ihmistä. Sen välttämiseksi on tehty nopeasti mittavia rajoituksia. Ollaan valmiita uhraamaan talous, työpaikat ja ihmisten perusoikeudet.

Entäs muut kuolemansyyt? Suomessa kuolee joka vuosi noin 2000 ihmistä alkoholin takia ja toisissa 2000 kuolemassa alkoholi on merkittävänä edistäjänä. Ei vain yhden pandemian aikana, vaan joka vuosi. Koko ajan. Mutta silti: ei julisteta poikkeustilaa, aihe ei täytä päivittäin lehtien etusivuja, ei yleistä pelkotilaa.

Jos sen sijaan sammakko on kylmässä vedessä, jota lämmitetään hitaasti, se ei reagoi vaan kiehuu elävältä.

Ei, en sano, että hallituksen poikkeustilatoimet olisivat vääriä, mutta suhteellisuudentajua tarvitaan.

Tilanteesta tulee väistämättä mieleen Yhdysvaltain entisen varapresidentin Al Goren vertaus ilmastonmuutokseen liittyen: Jos sammakon yrittää laittaa kiehuvaan veteen, se reagoi nopeasti ja pinnistää kaikki voimansa hypätäkseen pois. Jos sen sijaan sammakko on kylmässä vedessä, jota lämmitetään hitaasti, se ei reagoi vaan kiehuu elävältä.

Alkoholiongelma, ilmastomuutos ja monet muut ilmiöt ovat hitaasti kuumennettua vettä. Pandemia on kiehuva vesi, johon reagoimme voimakkaasti. Se on äkillinen shokki, jonka takia olemme valmiita ajamaan koko yhteiskunnan alas, mutta samalla haluamme sulkea silmämme vakavammilta ongelmilta, jotka jatkuvat vuosikymmenestä toiseen.

Alkoholikuolemat ovat vain jäävuoren huippu. Suurin osa alkoholisteista ei kuole aineeseen. Osa heistä sairastaa jopa yli puolet elämästään. Suomalaisista noin 500 000 käyttää alkoholia riskirajalla ja heistä 200 000 sairastaa alkoholismia. Suurin osa ongelmaisista on tavallisia työssä käyviä ihmisiä, isiä ja äitejä, ystäviä ja naapureita. He ovat joka puolella, yritysten johdossa, asiantuntijoina, kaupan kassoina, poliitikkoina. Ongelma ei rajoitu vain alimpiin sosiaaliluokkiin tai siltojen alle, kuten olisi houkuttelevaa kuvitella.

Alkoholin­käytön vähentäminen liitetään mielikuvissa hauskuuden vähentä­miseen.

Miksi suljemme silmämme? Äkillisen yhteiskunnallisen shokin puuttuminen on kenties yksi syy, mutta on myös toinen. Olemme haluttomia uskomaan, että alkoholi voisi aiheuttaa niin suurta haittaa. Tahdomme ajatella, että haitat koituvat vain pienelle marginaaliselle joukolle. Näin siksi, että yhdistämme juomisen moniin aidosti myönteisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Kuvittelemme huomaamattamme, että alkoholi olisi syy hyviin sosiaalisiin kokemuksiin, vaikka todellinen syy on yhteinen tilanne ja ihmiset, ei tilanteessa käytetty päihde.

Monissa kulttuureissa koetaan täysin vastaavia upeita yhdessäolon hetkiä ilman päihteitä, mutta me olemme sukupolvien ajan opettaneet itsellemme, että tietyissä tilanteissa hauskuus on tavalla tai toisella riippuvaista etanolin juomisesta. Että näissä tilanteissa ei voi ilman juomista olla yhtä hauskaa.

Niin absurdia kuin se onkin, alkoholinkäytön vähentäminen puolestaan liitetään mielikuvissa hauskuuden vähentämiseen. Siksi alkoholista on vaikea keskustella. Siksi emme puutu ongelmaan, joka on kuolemien osalta verrattavissa koronapandemiaan pahimmissa ennusteissa.

Sen sijaan pandemian takia koko maa ajetaan alas. Talous ollaan valmiita suistamaan vuosiksi syvään taantumaan. Montakohan miljardia euroa joudumme tässä taantumassa ottamaan lisää valtion velkaa? Edellisen taantuman aikaan, 2009, velka lisääntyi vuodessa noin 10 miljardilla.

Taantuma, kuten pandemiakin, on kuitenkin vain hetkellinen vaikeus. Sen sijaan alkoholin takia menetetään joka vuosi jopa yli 14 miljardia euroa Suomen bruttokansantuotteesta – kuten THL ja Työterveyslaitos ovat osoittaneet. Koko alkoholialan vuosittainen liikevaihto Suomessa on 4–5 miljardia euroa, josta valtio saa verotulona noin 2 miljardia.

Tässä kriisissä ravintoloita ei tarvitse sulkea, ihmisten liikkumista tai ilonpitoa ei tarvitse rajoittaa.

Ei voi kuin toivoa, että pandemia avaa päättäjien silmiä myös muille ongelmille. Koronatilanne on osoittanut, että halutessamme voimme toimia ja tehdä erittäin nopeita ja mittavia muutoksia.

Toistan: Halutessamme.

Kun tämä hetkellinen pandemiakriisi on hoidettu pois alta, olisi aika vihdoin tarttua tarmolla alkoholin aiheuttamaan kestokriisiin.

Paljon voidaan tehdä ilman poikkeustilan rajuja pakkotoimia. Toisin kuin koronakriisissä, ravintoloita ei tarvitse sulkea, ihmisten liikkumista tai ilonpitoa ei tarvitse rajoittaa. Yksityiselämään tai perusoikeuksiin ei tarvitse puuttua.

Tarvitaan verrattain pieniä toimia. Alkoholijuomien mainonnan poistaminen ja asteittainen alkoholiveron korotus olisivat jo askelia oikeaan suuntaan. Alkoholi on myös tutkitusti ensimmäisen luokan karsinogeeni, joten tupakka-askeista tutut syöpävaarallisten tuotteiden varoitustarrat olisivat paikallaan.

Keinot ovat kyllä tiedossa, asiantuntijat ovat niitä tarjonneet vuodesta toiseen. Ainoa mikä puuttuu, on päättäjien tahtotila.

Teksti: Janne Valkeapää

Kalevala on kulttuurimme kehto ja keidas

Suomalaisten järjestämä kansanmusiikin festivaali Sommelo alkaa Kuhmossa ja saa lisäpotkua kun kaiken ikäisten karavaani ylittää rajan tomuisia teitä pitkin Vienan Karjalaan, Kalevalaan saakka. Kohtaamiset eri puolilla rajaa läikyttelevät tunteita molemmin puolin. Laulut ja yksinkertainen elämä kiehtovat reportteria.

Suomalaisten järjestämä kansanmusiikin festivaali Sommelo alkaa Kuhmossa ja saa lisäpotkua kun kaiken ikäisten karavaani ylittää rajan tomuisia teitä pitkin Vienan Karjalaan, Kalevalaan saakka. Kohtaamiset eri puolilla rajaa läikyttelevät tunteita molemmin puolin. Laulut ja yksinkertainen elämä kiehtovat reportteria.

Young Dreamers -yhtye Sommelo-festivaaleilla. Vasemmalta Arina Remšu, Kristina Kozlovskaja ja alhaalla Tanja Beljaeva

Sommelo on uniikki festivaali, jossa kävijät ovat aktiivisesti itse mukana – paitsi yleisössä – myös tansseissa ja monessa muussa ohjelmassa. On yhteisiä runonlauluja, satunäytelmiä, kantelekavalkadeja ja soitto-opintoja. Osanottajia on rajan molemmilta puolin.

Suomen puolella esiintyi paitsi ikoninen Värttinä, Wimme Saari & Tapani Rinne, uhanalaisia lauluja vaaliva Vaskitsainen ja Vassvik Pohjoisen jäämeren Gumvikistä. Saamelais-indietä villeimmillään. Myös Sommelon tiimissä ennen vaikuttanut saman genren suomalainen Litku Klemetti esiintyi Kuhmossa yhtyeensä kanssa.

Yllättäjä lieni kuitenkin ruotsalainen, pitkällä raskaana oleva, Mirja Palo. Hän tulkitsi Kalevalaa meänkielellä. Voiko tämä olla todellista?

Petroskoilainen musiikin opettajista ja oppilaista koostuva Shuldyr esiintyi mariksi ja udmurtiksi Juminkeko-talolla. Tanssiosuuksissa ilo oli korkeimmillaan. Orkesterin jäsenet esittelivät suomalais-ugrilaisten kansojen perinnesoittimia ja spesialisti Dmitri Demin kertoi kuinka niitä valmistetaan luonnollisin menetelmin.

Shuldyr-yhtye esiintymässä Jumikeko-talolla Kuhmossa. Vasemmalta lukien Alevtina Voitovich, Radis Gainiiatov, Dmitri Demin ja Mariia Ostapenko.

Vienan Karjalassa, Kalevalan kauniissa metsäisissä maisemissa konsertit olivat Mobergin talossa, jonka museohuoneista löytyy oppikirjoja ja ties mitä. Tämä kaikki alleviivaa samaa asiaa: täällä puhuttiin pitkään suomen kieltä. Ja tietysti karjalaa.

Vain lapsille omistetussa pirteästi sisustetussa Aurinko-oppimiskeskuksessa yleisönä oli Kalevalan nuorinta polvea. Siellä tirskuttiin ja hihiteltiin, mutta kun esiintyjät astuivat esiin kaikki hiljenevät. Venäjällä vanhempia ja auktoriteettejä siis kunnioitetaan. Hyviä käytöstapoja vaalitaan.

Illalla kulttuuritalolla pistettiin sitten ranttaliksi – tai ainakin tanssiksi.
Toisinaan oli pysähdyttävä silmäilemään seinien freskoja. Nehän kaikki kuvaavat kansalliseepostamme! Niitä katsellessa ymmärtää väistämättä, ettei Kalevala kuulu vain meille suomalaisille.

Kalevalan Kansankuorolaisia Haikolassa, Vienan Karjalassa. Valentina Isakova (vasemmalla) ja Elena Melenteva.

Tunnelma oli satumainen Sommelossa. Repertuaariin kuuluu Kalevalan kansankuoron, suomalaisten, venäläisten ja japanilaisten runonlaulajien sekä etnomuusikoiden omia tulkintoja ja paljon muuta.

Sykähdyttävintä oli, kun jo perutuksi julistettu kalevalainen yhtye ja ylpeyden aihe ehtikin paikalle. Young Dreamers -niminen teinitrio sai yleisön täysin luomoutumaan kansainvälisellä otteellaan kanteleiden ja kitarain kera. (Yhtyeen kuva on lehden kannessa.) Nuoret neidot laulavat popahtavasti karjalaksi sekä viehkeällä suomella – palkintoja on jo käyty pokkaamassa Moskovaa myöten. Todistamme jotain, minkä olemme luulleet kauan sitten jo kadonneeksi, ja toisaalta jotain niin juurevaa, ettei sitä voi koskaan unohtaa. Yhtyeen jäsen Arina Remšu ainakin lienee sukua Kalevalan laulujen alkuperäislaulajille. Jos pää ei ollut jo aikaisemmin pyörällä, niin tyttöjen versio suomalaisen Teleks-yhtyeen Kotimaa-kappaleesta teki meistä selvää! Eikä juuri Venäjän pääkaupungista keikkamatkalta palanneista tytöistä kukaan taida olla edes vielä täysi-ikäinen!

On sanan todellisessa merkityksessä uskomatonta, että olemme Lönnrotin jalanjäljillä, mutta nämä alueet eivät tunnustetusti ole koskaan kuuluneet Suomelle. Jo Sommelon ohjelmaa lukiessa kävijä on mykistynyt. Kuinka paljon pohjoiseen maailmankolkkaamme mahtuu erilaisuutta ja luovuutta!

Young Dreamers -yhtyeen Kristina Kozlovskaja (edessä) ja Arina Remšu soittavat kansantarustoaiheisen seinämaalauksen alla.

Jyskyjärvellä Vienassa vastaanotto oli kaunis. Tširkkakemijokea pitkin lipui veneitä, joissa paikallinen naistenyhtye Tuomet lauloi muun muassa Karjalaisia teoksia. Lounas nautittiin paikallisessa kaksikielisessä koulussa, jossa rehtori Raija Ribakova itse kestitsi vieraat. Sisältä vihreällä värillä maalatussa koulussa oli presidentti Vladimir Putinin kuva. Luokkien ovissa luki aineet venäjäksi ja suomeksi. Aterian jälkeen grönlantilainen Hivshu Ua puolestaan esiintyi joen varressa jääkarhunnahkaiset housut jalassa ylävartalo paljaana. Laulun tarina oli tosi, ja se kertoi nuorista, jotka värvättiin hoitamaan neliraajahalvaantunutta miestä päivin öin, jotta he oppisivat arvostamaan mitä heillä itsellään on.

Bussimatka jatkui sorateitä Haikolaan Karjalan kansalliskirjailijan Ontre Stepanovin tilalle. Edesmenneen taiteilijan poika Miihkali otti vastaan festivaalilaiset kotimuseossa, jonka kunnostusta suomalainen Juminkeko säätiö on tukenut. Sisälavaa ympäröivät jykevät, käsityönä tehdyt hirret. Tutustuminen kansankuoron esiintyjiin johti meidät kylään ja ”kylyyn”, eli saunaan. Yhdessä tuli laulettua Kalliolle kukkulalle ja muita yhteisiä klassikkoja. Eksoottisempana bonuksena tapasimme paikalla myös Tverin karjalaisia. He pakenivat jo Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla kotikonnuiltaan kruunun vainoja ja ankaraa verotusta päätyen Pietarin ja Moskovan välimaastoon. Joidenkin arvioiden mukaan Tverin Karjalaisia yksistään on edelleen jopa 100 000, vaikka alueet ovat pääosin venäjänkielisiä.

Käynti Sommelossa, tutustuminen Kalevalan nuoriin ja – vanhoihin – on kuin olisi voittanut lotossa. Tai saanut Sammon omakseen.

Näppäreissä nautitaan soittamisesta ilman pääsykokeita ja luokittelua

Näppäri-opetusmenetelmän kehittäjä Mauno Järvelä johdattaa lapsia musiikin saloihin Sommelo-festivaalien Näppäri-kurssilla.

– Eri kulttuureista ja kielialueilta tulevien integroiminen musiikkiyhteistöihin sekä projekteihin ei ole ollenkaan ongelmallista ja toimii minusta hienosti. Jopa paremmin kuin vaikka urheilussa. Tässä musiikki on se juttu, johon kaikki kiinnittävät huomionsa. Silloin ei merkitse mitä kieltä puhut, Järvelä sanoo.

Pikkuisen vaikeaa on tietysti laulu yhtäkkiä vieraalla kielellä, mutta sellainenkin projekti Järvelällä on ollut, jossa on laulettu lähes kaikilla Itämeren alueen kielillä.

Mauno Järvelästä on jännittävintä se, ettei lasten kanssa töitä tehdessä ole ennakkoluuloja. Tai jos on, ne rapisevat nopeasti pois. Sellaisesta lähtee heti hauska, luonteva yhdessäolo liikkeelle. Musiikki on siinä katalysaattori. Se on avain rikkaaseen elämään.

Mauno Järvelä, 70, teki ällistyttävän havainnon aikoinaan, kun hän rupesi opettamaan musiikkioppilaitoksessa: pääsykokeissa karsittiin pois paljon hyviä harrastajia ja potentiaalisia nuoria, joilla ei ollut paikkaa minne mennä jatkamaan musiikin opiskelua.

Järvelä meni itse kansalaisopistoon linjalle, jossa ei ollut ehtoja sisäänpääsemiseksi ja rupesi kehittelemään opetustekniikkaa kaikille.

Muiden opettajien kanssa edistyttiin ja saatiin aikaiseksi tutkintoja. Järvelä työskenteli kaikkien oppilaiden kanssa, jotka halusivat mukaan. Minkäänlaista tason mukaista karsintaa ei ollut. Ei ollut a-, b- tai c-orkestereita, eikä luokittelua näppärikursseilla ole vieläkään. Tärkeää on vain toimia yhdessä.

– Tietysti meilläkin vähän soittaneet soittavat helppoja ja edistyneet ottavat vastuun hankalimmista stemmoista. Näin saadaan orkesteri joka toimii hyvin yhdessä. Siinä on kaikilla tasapuolisesti kivaa, Järvelä summaa.

Epäröiville vanhemmille maestro sanoo soittamisen olevan vapaaehtoista puuhaa.

– Homman suola on, ettei ole pakko tehdä sitä. Jos musiikin henki tempaa mukaansa niin sitten on oikeassa paikassa. Ei haittaa, jos joku toteaa ”ei ole mun juttu”. Ei se ole tuomittavaa. Poistuminen rivistä ei kuitenkaan tapahdu turhautumisen kautta, vaan oman analyysin. Ei siinä menetä mitään. Parhaimmillaan saavuttaa jotain.

Teksti: Saska Aaltonen Kuvat: Saska Aaltonen ja Juha Olkkonen