raitisBlogi

Lobbari tekee vain työtään

Hyvä päättäjä osaa punnita päätöksenteossa eri näkökulmia oikeudenmukaisesti. Hyvä lobbari osaa täyttää valitsemansa vaakakupin niin painavilla argumenteilla, että päättäjäkin vaikuttuu. … Jatka lukemista Lobbari tekee vain työtään

Hyvä päättäjä osaa punnita päätöksenteossa eri näkökulmia oikeudenmukaisesti. Hyvä lobbari osaa täyttää valitsemansa vaakakupin niin painavilla argumenteilla, että päättäjäkin vaikuttuu. Raitis.fi jututti lobbaukseen erikoistuneen Eurofactsin toimitusjohtajaa Tarja Valde-Brownia.

”Liiketoiminnalle myönteisten mielipiteiden luominen ja viranomaisten, poliitikkojen ja muiden avainsidosryhmien varustaminen tarvittavilla tiedoilla on usein olennainen haaste, jonka käsittely vaatii paljon aikaa ja resursseja. Yhteiskunnassa vaikuttaminen ja yhteiskuntaviestintä ovat pitkäjänteistä toimintaa. Eurofacts toimii tässä organisaatiosi apuna, suunnittelee ja kehittää yhteiskuntasuhteitasi. Tunnemme päätöksentekomenetelmät sekä kansallisella että EU-tasolla. Tiedämme, miten virkamiesten ja poliitikkojen kanssa tulee toimia.”
Tarja Valde-Brown matkustaa tiuhaan Turun ja Helsingin välillä. Hän on lobbausfirma Eurofactsin toimitusjohtaja. Ylle kirjatun liikeideansa mukaisesti Eurofacts on puurtanut 20 vuotta mm. perheyrittäjien, tele- ja tietoliikenteen sekä energiateollisuuden asialla.
Ja välillä alkoholiteollisuudenkin.

Mitä lobbari oikein tekee?

– Totista työtä, Valde-Brown naurahtaa.
– Päättäjät tarvitsevat päätöksentekoa silmälläpitäen mahdollisimman monipuolisen kuvan eri taustatekijöistä. Me tuomme asioita esille meidät työllistäneen tahon näkökulmasta.
Miten tämä käytännössä tapahtuu?
– Lobbarissa yhdistyvät neuvonantaja, toimittaja ja konsultti. Yksi ihminen ei välttämättä tee kaikkea, vaan meillä on monenlaisia ihmisiä töissä, Valde-Brown selventää.
Miten kommentoimme terveysnäkökulmaa?
Hyvä lobbari seuraa yhteiskunnallista keskustelua asiakkaansa näkökulmasta ja osallistuu siihen itsekin. Joskus hän myös tapaa päättäjiä tai järjestää heille ohjelmaa siinä toivossa, että saa samalla rasvatuksi päätöksenteon rattaita. Lobbari ei välttämättä ole asiakkaansa ”puolella”; neutraalius on itse asiassa etu.
– Se, että olemme ulkopuolisia, tuo asiakkaallemme lisänäkökulmia. Esimerkiksi alkoholiteollisuuden alan toimijalle ei välttämättä tulisi mieleen pohtia asioita terveysnäkökulmasta. Me ehdotamme, että mietitäänpäs sitäkin, että tällaisiakin asioita päätöksentekijät saattavat ajatella, Tarja Valde-Brown kertoo.
Lobbausta eivät harjoita vain Eurofactsin kaltaisten yritysten työntekijät. Moni yritys tai järjestö ei katso tarvitsevansa ulkopuolisia lobbareita, koska sen omat työntekijät keskittyvät lobbaukseen. Tämä lehti on osa Raittiuden Ystävien yhteiskunnallista vaikuttamistyötä – siis lobbausta.
Onko puolueettomuutta olemassa?
Lobbari tuntee onnistumisen iloa, kun päättäjät tai yleinen mielipide huomioivat asian, jota lobbarin asiakas on pitänyt tärkeänä.
Vaan entä jos onnistumisen sivuvaikutukset rappeuttavat kansanterveyttä?
Pakko kysyä, Tarja Valde-Brown. Kun katsot alkoholiongelmien pahenemista Suomessa, tunnetko koskaan, että Eurofactsilla olisi jotain tekemistä asian kanssa?
– Alkoholin terveysvaikutukset ja syrjäytyminen ovat erittäin tärkeitä asioita, jotka on otettava huomioon, kun päätöksiä tehdään. Tätäkään asiaa ei kuitenkaan pidä katsoa yksisilmäisesti vaan kokonaisuutena. Minun työni on tarjota päätöksentekijöille informaatiota yhdestä näkökulmasta.
– Ja kuinka puolueettomasti asiaa voi yleensä tarkastella? Valde-Brown kysyy.
Lobbaus muistuttaa journalismia siinä, ettei puolueetonta artikkelia kenties olekaan. Toimittajan omat näkemykset vaikuttavat väkisinkin tekstiin, tiedostipa hän niitä tai ei. On oikeastaan helpointa valita tietoisesti puolensa.
Mutta mitä sanoo omatunto alkoholiteollisuuden puolen ottamisesta? Lääkärien mukaanhan alkoholi ei ole mikä tahansa myyntituote vaan hermomyrkky.
– En ole lääkäri. En pysty ottamaan kantaa siihen, vaan yritän pysyä yhteiskunnallisen vaikuttamisen asiantuntijana. Lääkäreilläkin on sitä paitsi hyvin erilaisia mielipiteitä.

Kukaan ei lobbaa vakaumustaan vastaan
Omatunnosta puheen ollen. Eurofactsissa on 10 työntekijää, minkä lisäksi joukko asiantuntijoita tekee firmalle tilapäistöitä.
– Jos työntekijä ei oman vakaumuksensa takia halua jotakin asiaa hoitaa, hän ei missään tapauksessa joudu niin tekemäänkään, Tarja Valde-Brown kertoo.
Millainen asiakas olisi Valde-Brownille itselleen liikaa?
– Tupakkateollisuudelle en itse varmaan tekisi töitä. Ehkä korkeintaan, jos se haluaisi olla osana yhteiskunnallista kampanjaa, jossa haluttaisiin tuoda esille tupakoinnin vaarallisuus.
Eurofacts seuraa kansainvälistä code of contact -säännöstöä, eettistä ohjeistusta lobbareille. Sen mukaan lobbari muun muassa nojaa lausuntonsa faktatietoihin ja ilmoittaa päättäjille aina mitä tahoa hän edustaa.
– Päättäjillä on kova kiire, ja ilman lobbausta he olisivat paljon yksipuolisemman tiedon varassa. Meidän tehtävämme on antaa rehellistä informaatiota, Valde-Brown summaa.

Toisinajattelija oli tiukkapipo
Suomi sai 1994 uuden liberaalin alkoholilain. Siihen tyytymätön Leea Hiltunen sai sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä todistaa, kuinka talousargumentit ajoivat sosiaali- ja terveyspoliittisten argumenttien ylitse. Päivittäistavarakaupan ja alkoholiteollisuuden näkökantoja nosti taustalla taitavasti esiin muun muassa lobbausfirma Eurofacts.
Suomi ennen joulukuun 1994 uutta alkoholilakia: Alkolla oli yksinoikeus alkoholijuomien maahantuontiin, maastavientiin ja keskiolutta lukuun ottamatta vähittäismyyntiin Suomessa. Alko jakoi alkoholin anniskelu- ja valmistusluvat ja määräsi juomien hinnat. Alkoholia ei saanut mainostaa lainkaan.
Liittyminen ETA:an, Euroopan talousalueeseen, toi muutospaineita. Monessa muussa maassa ETA:n käynnistämät alkoholipoliittiset muutokset olivat kuitenkin maltillisempia kuin Suomessa.
Kristillisdemokraattien entisen kansanedustajan Leea Hiltusen mielestä taloudelliset argumentit ajoivat sosiaali- ja terveysargumenttien yli, kun alkoholilakia muutettiin.
– Sosiaali- ja terveysnäkökulmasta ei todellakaan haluttu asiaa käsitellä. Katsottiin, että se, mitä valtio on tehnyt, on riittävää, kun myynnin tuotosta hippusia menee terveydenhuoltoon, Hiltunen muistelee.
Raumalaisrouva oli sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, kun asiaa käsiteltiin, ja suruissaan lopputuloksesta.
– Kaiken kaikkiaan ilmapiiri oli valiokunnassa vahvasti liberaalia alkoholipolitiikkaa tukeva. Yleisesti koin siten, että haluttiin miellyttää elinkeinoelämän edustajia ja liberaalisti ajattelevia äänestäjiä. Uudistusten kritisoiminen ja tiukemman alkoholipolitiikan puolesta puhuminen leimattiin vanhoilliseksi ja tiukkapipoiseksi ajatteluksi, jolla ei olisi kansan kannatusta, Hiltunen sanoo.

Synkkä ennustus osui nappiin
Leea Hiltunen oli muun muassa erikoissairaanhoitaja ja sairaanhoidon opettaja, ennen kuin hänet valittiin kansanedustajaksi. Hänestä tuntui 1994 uskomattomalta, miten sinisilmäisesti mainonnan vapautta ja alkoholin saatavuuden lisäämistä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa puolustettiin.
– Joskus kävi mielessä ajatus, että syyllistettiin kansalaiset, jotka eivät osaa käyttää ”oikein” alkoholia. Ikään kuin kyseiset ihmiset olisivat jo menetettyjä, toisen luokan kansalaisia ja itse ”sairautensa” aiheuttaneet. Täysraittiudesta puhuminen tyrmättiin astetta voimakkaimmin argumentein, Hiltunen toteaa.
Ajankuvaksi käy vaikkapa ote Liberaalisen kansanpuolueen Tuulikki Ukkolan puheenvuorosta eduskunnan täysistunnossa toukokuussa 1994:
”Ed. Ihamäki muistaakseni sanoi aikaisemmassa vastauspuheenvuorossaan, että alkoholi tappaa 1 500 ihmistä vuodessa, tupakka 7 000 vuodessa. Suola tappaa myös 10 000 ihmistä vuodessa. Milloin suola kielletään? Milloin kielletään alkoholi? Tällainen terveysterrorismi on jotakin sellaista, mitä minä en olisi uskonut kuulevani eduskunnassa. Tämä antaa ihmisille kuvan siitä, että jos te noudatatte sitä, mitä me nyt sanomme, te saatte iankaikkisen elämän, te ette kuole koskaan, te ette sairastu koskaan. Jokainen meistä tietää, että kuolema tulee ennemmin tai myöhemmin, yrittipä elää miten terveesti tahansa.”
Epäilemättä me kaikki kuolemme. Myös Leea Hiltunen ennusti 1994 oikein:
”Alkoholihaitat ovat sitä suuremmat, mitä korkeampi on alkoholin kokonaiskulutus. Saatavuuden ja markkinoinnin lisäys kasvattaa kulutusta.”
”Alkoholijuomien saatavuuden ja mainonnan lisääminen eivät palvele kansanterveydellisiä tavoitteita tai korjaa ns. olutkulttuurin haittoja. Päinvastoin on odotettavissa, että tehdyt muutokset yhdessä synnyttävät vain uusia haittoja, sillä valiokunnan esittämien kauniiden ja hyvien periaatteiden käytännön toteutumiselle ja valvonnalle ei ole mitään takeita.”

Tehokkaasti kulissien takana
Lobbausfirma Eurofacts oli omalta osaltaan vaikuttamassa tapahtumien kulkuun. Eurofactsin asiakkaita olivat tuolloin muun muassa Päivittäistavarakauppa ry ja Marli sekä joitakin yksityisiä alkoholijuomateollisuuden edustajia.
Eurofacts viihtyy taustalla. Leea Hiltunenkaan ei kuullut Eurofactsin nimeä, mutta hänellä kävi 1994 kyllä mielessä, kuinka järjestelmällistä taustalla tuntunut lobbaus oikein oli.
– Näitä mietin, kun kuuntelin puheenvuoroja sekä salissa että valiokunnassa. Paljonhan puheenvuoroissa käytetään yleensäkin silloin ja varmaan edelleenkin eri asiantuntijoiden sanomaa.
– Ja olimmehan toki Alkon vieraina ryhmänä, ja eduskunnassa vieraili eri tahojen asiantuntijoita, samoin kuin kirjeitä tuli.
Toisinajattelijoita ei ollut tarpeeksi muutosten estämiseen. Silti heitä riitti yli puoluerajojen.
Esimerkiksi Vasemmistoliiton Outi Ojala ihmetteli ääneen Suomen suorittamaa vauhdikasta täyskäännöstä. Kun nimittäin Suomi neuvotteli EU-jäsenyydestään, oli eräänä neuvottelutavoitteena, että terveyspoliittisista syistä Suomi saisi säilyttää alkoholin vähittäismyyntimonopolin. Tavoite saavutettiin neuvotteluissa, mutta saavutetusta edusta ei kauan pidetty kiinni.
Miksei?
Kun alkoholilaki oli menossa läpi joulukuussa 1994, Ojala totesi eduskunnan täysistunnossa: ”– sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tuntui välillä, että muut kuin sosiaali- ja terveyspoliittiset syyt olivat pääsijalla silloin, kun kosketeltiin mainontaa ja eräiltä osin myös elinkeinotoimintaa.”

Artikkelin pohjana on käytetty eduskunnan täysistuntojen sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan pöytäkirjoja vuodelta 1994.
Teksti: Natalia Laurila

Lapset ovat liian arvokkaita markkinoiden pelimerkeiksi

HS – Pääkirjoitus – 20.7.2008 Markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan, kirjoittavat Ritva Kuusisto ja Anki Pulliainen. Lapsi … Jatka lukemista Lapset ovat liian arvokkaita markkinoiden pelimerkeiksi

HS – Pääkirjoitus – 20.7.2008

Markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan, kirjoittavat Ritva Kuusisto ja Anki Pulliainen.

Lapsi osana yhteisöä

Lapsi seuraa tarkasti hänelle tärkeiden ihmisten valintoja ja imee merkityksiä ympäristöstään. Niistä hän rakentaa tulkintoja siitä, millainen ihmisen tulee olla ja miten elämää kannattaa elää.

Lapsi työstää oppimistaan keskittyneen leikin avulla. Leikki tuottaa iloa, mutta se on myös välttämätöntä elämäntaitojen ja mielenterveyden kannalta. Perinteisesti lapsen leikki on saanut aineksensa aikuisen työn seuraamisesta, mutta nykyisin työ on siirtynyt pois lapsen näkyviltä.

Kotiviihteen aiheuttama taustahäly ja perheen vapaa-ajan käyttäminen kuluttamiseen ovat heikentäneet keskittyneen leikin asemaa. Kun leikki vaarantuu, lapsen kriittinen ajattelu ja aloitteellisuus jäävät heikoiksi ja median vaikutus vahvistuu. Nyt on havahduttu pohtimaan, millaisia kansalaisia markkinahuuhtelussa kasvaa.

Markkinat ovat oivaltaneet leikin ja lelujen arvon. Esimerkiksi elokuvateollisuus panostaa lapsille suunnattujen filmien oheismarkkinointiin. Elokuvien hahmoleluilla lapset kuitenkin vain lähinnä toistelevat näkemäänsä. Tällaisen leikin jälkeen lapsi odottaa kyllästyneenä muiden keksivän hänelle jotain uutta tekemistä.

Perhe on keskeinen kulutusyksikkö. Lapset ja nuoret vaikuttavat kulutuspäätöksiin toivomalla ja kinuamalla. He tekevät myös omia ostospäätöksiään. Mitä enemmän lapsi altistuu mainoksille, sitä enemmän kinuaminen tutkimusten mukaan lisääntyy.

Kuluttamisen paine näyttää tekevän ihmisistä vähemmän tyytyväisiä. Kasvuikäisille se aiheuttaa jopa ahdistusta ja masennusta. On myös todettu, että kulutuskeskeisyys vähentää lapsen anteliaisuutta ja vastuuta ympäristöstä.

Pienituloisissa ja alhaisen koulutustason perheissä uskotaan Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan vankimmin siihen, että raha ja ostaminen auttavat pahaan oloon. Juuri nämä perheet viettävät eniten aikaa ostosparatiiseissa. Kun mankuvat lapset raastavat turhautuneiden vanhempiensa hermoja, ostaminen voi tuntua nopeimmalta pelastukselta.

Lastentarviketeollisuus rakentuu halulle antaa lapselle parasta. Se, mitä lapsi todella valitsisi, ei kuitenkaan aina ole ostettavissa. Hienot lastenhoitovälineet voivat hetkellisesti helpottaa aikuista, mutta lapsen kannalta ne ovat usein varkaita, sillä ne vähentävät aikuisen sylin ja vuorovaikutuksen käyttöä.

Erityinen riskituote on äidinmaidonkorvike, jonka markkinointi on kätketty tutkimusrahoituksen ja sponsoroinnin taakse. Puutteellisesti imetyksen ohjaukseen koulutettu terveydenhuoltohenkilöstö antaa vauvoille korvikemaitoa jo synnytyssairaalassa. Näin vanhemmat oppivat jo ensi päivinä, että lapsi tarvitsee jotain, jota he eivät pysty tarjoamaan.

Markkinoinnissa hyödynnetään lapsen kehityksen herkkyyskausia. Jo puolivuotias tunnistaa tuotemerkkejä. Näin lapselle rakentuu vaivihkaa mieltymyksiä, joita vanhemmat saattavat pitää lapsen omina valintoina. Myös aikuisten mainokset pyritään tekemään lapsia ja nuoria kiinnostaviksi.

Suomalaisessa tutkimuksessa jo viides- ja kuudesluokkalaiset lukivat itsensä nuoriin kuuluviksi ja siten esimerkiksi aikuisille tarkoitettujen virvoitusjuomamainosten kohdeyleisöksi.

Nuorille suunnatuissa mainoksissa ja viihteen sponsoroinnissa vedotaan uskallukseen toimia kasvattajien odotusten vastaisesti. Viitteet seksiin, väkivaltaan, epäterveelliseen ruokaan, tupakointiin ja päihteisiin valjastetaan edistämään tuotteen myyntiä.

Erityisen huolestuneita Suomessa ollaan nuorten juomisesta. Laki kieltää alkoholin mainonnan alaikäisille. Kuitenkin lapset ja nuoret altistuvat jatkuvasti alkoholin lehti-, tv- ja radiomainonnalle. Helsinkiläisten koulujen ja päiväkotien edessä olevilla ulkomainospaikoilla mainostetaan näkyvästi alkoholia.

Alkoholimainonnan monimuotoisuus ja näkyvyys viestittävät lapsille ja nuorille, että alkoholilla ja mielihyvällä on vahva yhteys. Kansainväliset tutkimukset osoittavat selvästi, että alkoholin markkinointi lisää juuri nuorten juomista.

Mainokset ja markkinointi tunkeutuvat tiloista yksityisimpään, ihmismieleen, joka on lapsilla ja nuorilla erityisen altis vaikutuksille. Vielä 1970-luvulla keskusteltiin oikeudesta olla ottamatta vastaan viestintää. Nyt kaupallisen viestinnän sananvapaus on vahva. Yritykset ovat hankkineet itselleen ihmisoikeuksia vastaavia oikeuksia. Samalla ne ovat alkaneet vaatia yhä voimakkaammin näiden oikeuksien kieltämistä ihmisiltä.

Suomalainen ostovoima on länsieurooppalaisissa vertailuissa heikko. Kuitenkin meitä kehotetaan ostamaan ja kuluttamaan, jotta talouden pyörät pysyvät pyörimässä. Tämä viestittää, että osallistuminen tapahtuu ennen kaikkea kuluttamisen ja ostamisen kautta.

Kansantalouden tilanne ei kerro hyvinvoinnista. Robert F. Kennedy totesi viisaasti, että bruttokansantuote mittaa kaikkea paitsi sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen. Kulutuskeskeisyyden vähentäminen parantaisi ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointia.

Jokainen aikuinen voi vaikuttaa tulevaisuuteen paitsi omalla esimerkillään myös suojelemalla lasten ja nuorten kasvurauhaa. Tämä edellyttää myös nykyisen lainsäädännön kehittämistä. Lapsi on liian arvokas markkinoiden pelimerkiksi. Siksi markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan.

Ritva Kuusisto
Anki Pulliainen
Kirjoittajat ovat Raittiuden Ystävät ry:n suunnittelijoita.

JATKUVUUS/TILAPÄISYYS

Tämä vuosi on monen kunnan viimeinen itsenäisenä pienkuntana. Syksyllä valittavat kunnanvaltuutetut muodostavat vuonna 2009 aloittavien uusien kuntien valtuustot. Kuntien yhdistymiset … Jatka lukemista JATKUVUUS/TILAPÄISYYS

Tämä vuosi on monen kunnan viimeinen itsenäisenä pienkuntana. Syksyllä valittavat kunnanvaltuutetut muodostavat vuonna 2009 aloittavien uusien kuntien valtuustot. Kuntien yhdistymiset ja kuntaliitokset ovat osa pidempää kehityskaarta, jonka alun voi hakea 1960-luvun tapahtumista.

Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikka -kirjan siivittämänä eduskunta aloitti jo 1960-luvulla lasten päivähoitolain ja kansanterveyslain käsittelyn. Näiden lakien mukaisesti kunnat saivat hyvin yksityiskohtaista ohjausta ja rahoitusta laajojen palvelujen toteuttamiseen. Kuntien itsemääräämisoikeus alkoi kuitenkin vahvistua ns. normien purun ja uuden valtionosuussäännöstön myötä. Tästä noin kymmenen vuoden kuluttua todettiin, että laajentuneet kuntien tehtävät edellyttävätkin enemmän veronmaksajia palvelurakenteen hoitamiseksi.

Palvelurakenteen tehokas hoito puolestaan edellyttää reagointia toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin, joka näkyy herkästi esimerkiksi lasten päivähoidossa ja kouluissa. Kun tähän liitetään vielä tärkeämmän kasvuympäristön eli lapsen kodin kohdalla tapahtuvat asunnon vaihto- ja uusperheasiat on esitetty huoli siitä, että osa lapsista joutuu kohtaamaan hyvin paljon tilapäisyyttä.

Raittiusyhdistyksistä monet ovat jo 100-vuotiaiden kerhossa ja tietävät mitä vakiintuneisuuteen ja pitkäjänteisyyteen kuuluu. Voisiko tälle raittiusyhdistysten piirteelle ollakin sosiaalinen tilaus? Toisaalta perheissä ja kunnissa on meneillään niin paljon muutosta, että voi esiintyä myös odotuksia, että raittiusyhdistykset kanssa.

Siinäpä kysymys! Me voimme ottaa jatkuvuuden ja tilapäisyyden ristiriidan pohdintojen teemaksi. On nimittäin mahdollista, että osa yksilöistä ja perheistä elää jo tuossa ”tilapäisyyden” maailmassa niin, ettei heihin saa yhteyttä jatkuvuutta ja pysyvyyttä arvostavin toimintamuodoin. Juuri nämä toimintamuodot saattavat osalle väestä taas olla tervetullut vastakohta työn ja arjen pyöritykselle.

 

Jaakko Nikula, Raittiuden Ystävät ry:n puheenjohtaja