raitis.fi-lehti: Faktoja ja tutkimustietoa

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita kategoriasta Faktoja ja tutkimustietoa. Muiden kategorioiden juttuja löydät täältä.

Liikunta on terveellistä, mutta miksi?

Jokainen tietää, että liikunta karistaa terveydelle haitallisia liikakiloja, mutta mitä muita terveyshyötyjä siitä on? Mitä muita etuja säännöllisestä liikunnasta on? … Jatka lukemista Liikunta on terveellistä, mutta miksi?

Jokainen tietää, että liikunta karistaa terveydelle haitallisia liikakiloja, mutta mitä muita terveyshyötyjä siitä on? Mitä muita etuja säännöllisestä liikunnasta on?

Mitokondriot ovat solujemme voimalaitoksia. Niiden vaurioituminen aiheuttaa monia kroonisia sairauksia. Alkoholi vahingoittaa mitokondrioita, kun taas kestävyysharjoittelu ja lihasmassan kasvattaminen lisäävät niiden määrää. Liikunta pitää myös mitokondrioiden kalvot kunnossa ja saa ne toimimaan paremmin. Kestävyysliikuntaa harrastamalla voi laskea leposykettään. Mitä nopeammin sydämesi lyö lepotilassa, sitä todennäköisemmin tulet saamaan sydänkohtauksen.

Neurologia tarjoaa vankat selitykset hikiliikunnan harrastajien puheille uskomattoman upeasta olosta. Liikunta vapauttaa endorfiineja, mielihyvähormoneja, jotka pysyvät elimistössä pitkään pitäen hyvää oloa yllä. Liikunta saa kehon erittämään myös serotoniinia. Sen puute voi aiheuttaa muun muassa masennusta, väsymystä ja kärsimätöntä, aggressiivistakin käytöstä. Sille on siis vankat aivokemialliset perusteet, että liikunta pitää hyvällä mielellä ja antaa sekä energiaa että rauhoittaa. Ihmisen hapenottokyky ja sen myötä jaksaminen heikkenee ikääntyessä, mutta liikunnalla voi hidastaa omaa heikentymistään. Myös vaihdevuosioireista huolestuneet naiset saavat apua liikunnasta, sillä liikunta vapauttaa estrogeeniä, naissukuhormonia, mikä hidastaa vanhenemista.

Tuore taiwanilaistutkimus osoittaa, että jo 15 minuutin liikunta-annos päivässä lisää elinikää kolmella vuodella. Mitä enemmän ihmiset liikkuivat, sitä epätodennäköisemmin he kuolivat syöpään. Taiwanin Kansallisen terveystutkimuksen instituutin tutkimukseen osallistui 12 vuoden aikana 400 000 taiwanilaista.

 

TEKSTI: NATALIA KISNANEN

Katse ulkokuoreen!

  Iho ei tarvitse alkoholia ja tupakka on sen pahin painajainen Jos iho osaisi puhua, se saattaisi esittää kantajalleen vetoomuksen: … Jatka lukemista Katse ulkokuoreen!

 

Iho ei tarvitse alkoholia ja tupakka on sen pahin painajainen

img_4342b010311Jos iho osaisi puhua, se saattaisi esittää kantajalleen vetoomuksen: ”En halua muuttua harmaaksi tai keltaiseksi enkä rypistyä ennen aikojani! Ole kiltti ja säästä minut ylimääräisiltä ihottumilta.” Tupakka on todellinen ihon vihollinen, vaan onko alkoholikin ihonpilaaja?

Iho, suurin elimemme, suojelee meitä pöpöiltä ja säteilyltä, kuumalta ja kylmältä. Se kertoo meille mitä ympärillämme tapahtuu, valmistaa D-vitamiinia ja puskee kuona-aineita ulos. Ja terve iho tekee kantajastaan kauniin.

Kukapa meistä ei haluaisi, että tämä uskollinen palvelijamme iho säilyisi notkeana ja nuorekkaana. Auttaako raittius ihonhoidossa?

Pyysimme rehellisiä vastauksia kosmetologia-alan gurulta, opetusneuvos Una Nuotiolta sekä Rauno Harvimalta, Kuopion yliopistollisen sairaalan ihotautien yksikön osastonylilääkäriltä.

Ainakaan kosmetologin vastaanotolla ei lasi viiniä päivässä ruoan kanssa näy iholla. Toisin voi olla, ellei juominen jää siihen.

– Alkoholijuomista etenkin olut, kalja ja viini turvottavat ihoa ja koko kehoa. Ne aiheuttavat ”löysää kudosta”, joka vaikuttaa vartalon muotoon. Tällaisen turvotuksen hoitamiseksi ei voi paljon tehdä, Una Nuotio toteaa.

– Alkoholin suurkulutukseen kosmetologiankin kanta on kielteinen, koska se vanhentaa ihoa ja aiheuttaa häiriöitä elimiin, jotka kyllä heijastuvat ulkonäköön.

Ihotautilääkärille ensimmäiset mieleen juolahtavat alkoholista johtuvat iho-ongelmat ovat naarmut ja mustelmat.

– Humalassa kaadutaan ja saadaan kolhuja, Rauno Harvima sanoo ja viljelee mustaa huumoria:

– Alkoholi toimii kokovartalopuudutuksena: jos ihminen puhaltaa kolme promillea, haavat pystyy ompelemaan umpeen ilman paikallispuudutusta.

– Muuten alkoholin vaikutukset ihoon ovat epäsuoria ja tapahtuvat pitkällä aikavälillä. Juomisen aiheuttamat muut taudit ja vitamiinipuutokset vaikuttavat ihon terveyteen, Harvima selvittää.

 

Kaljamaha ei tule yksin vaan iho-ongelmien kanssa
Jos alkoholin käyttö on jo vuosikaudet sitten päässyt karkaamaan aivan käsistä, suurkuluttajan iho on pöhöttynyt. Maksakirroosi on saanut ihon kellertämään ja siinä on vitamiininpuutoksista johtuvia rumentavia yksityiskohtia, kuten ihottumia.

Vaan palataanpa niihin ihmisiin, jotka käyttävät alkoholia tämänhetkisen virallisen kohtuullisuusmääritelmän rajoissa. Voisiko iho paremmin ilman maltillista alkoholin käyttöä?

– Siitä, mikä on kohtuukäyttöä, voidaan väitellä vaikka ikuisesti, Harvima sanoo.

Ylipaino on yksi esimerkki alkoholin välillisistä haitoista iholle. Pikemminkin kuin kohtuudella käytetystä alkoholista iho kärsiikin Harviman mukaan siitä, miksi juodaan, tai mitä muita haitallisia tapoja juomiseen liittyy.

Tavallisen ylipainoisen suomalaisen tavallinen suomalainen alkoholin kulutus näkyy iholla siinä, miten alkoholin sisältämät kalorit varastoituvat rasvauimarenkaiksi vartalon ympärille. Kun ylipaino venyttää ihoa, se ei laihtuessakaan palaa ennalleen vaan voi jäädä löysänä roikkumaan.

– Ylipaino heijastuu kyllä ihon hyvinvointiin. Varsinkin sääriin tulee pitkällä aikavälillä ihottumaa ja arpimuodostusta sekä haavauma-alttiutta,  Harvima summaa.

Ongelma sitä paitsi ruokkii itse itseään. Iltaisin kaljaa kittaavat miehet tai enemmän kuin lasin viiniä siemailevat naiset luultavasti myös syövät epäterveellistä, lihottavaa ruokaa, paljastaa arvovaltainen yhdysvaltalaistutkimus viime vuodelta. Hiprakassa kiusaus ahmaista aivan turha pussillinen sipsejä näyttäisi olevan monelle ylivoimainen.

– Kun ottaa vähän, syömisten määräkin lisääntyy. Pari tömpsyä alkoholia aiheuttaa ylimääräistä syömistä, sanoo Rauno Harvima.

Stressi puolestaan pahentaa atooppista ihottumaa ja psoriasista tai voi jopa laukaista ne, jos niihin on geneettinen alttius. Juominen stressin jatkuvana ”hoitokeinona” luultavasti ylläpitää tai jopa pahentaa alkuperäistä ongelmaa.

– Juomisen yhteydessä ei muisteta hoitaa ihoa paikallisvoitein yhtä hyvin ja säännöllisesti, Harvima huomioi.

 

Valvominen ei virvoita ihoa
Juomista suosivaan elämäntapaan liittyy usein myös valvominen.

– Väsymys saa silmäluomet roikkumaan. Unenpuutteella on taipumusta turvottaa ihoa silmien alla, Harvima tietää.

– Vaikka kuinka sanottaisiin että tällä voiteella turvotus laskee, niin ei se laske, jos on valvonut. Mitkään voiteet eivät auta jos valvoo liikaa, Una Nuotio pahoittelee.

– Kun asiakas valittaa silmäpusseja, kosmetologi kysyykin heti, että oletko joutunut valvomaan. Voivat ne tietenkin muustakin johtua, kuten vaikka jos on käyttänyt liian paksusti silmänympärysvoidetta.

Aktiivinen yöelämä jättää jälkensä kyllä raittiinkin hipiään.

– Huolellinen puhdistaminen ja hoitovoiteet voivat pitää ihon kirkkaana ja raikkaana, Una Nuotio muistuttaa.

Vähemmän kirkkaana ja raikkaana kulkevat ne, joiden elämään reilu juominen on kuulunut jo pitkään, kertoo Rauno Harvima. Nenä tuppaa supistumaan mahdollisimman kiinni, kun mies sanoo:

– Huono henkilökohtainen hygienia, taive- ja varvasvälihautumat infektioseurauksineen sekä vähemmän miellyttävä yleistuoksu liittyvät reiluun pitkäaikaiseen juomiseen.

Summa summarum. Hyvin maltillinen juominen itsessään ei ihoa pilaa. Iho alkaa kuitenkin vaikeroida jo sellaisesta Suomessa yleisestä alkoholin käytöstä, joka aiheuttaa ja pitää yllä ylipainoisuutta. Armoton bilettäminen ja yömyssyt ovat ihon näkökulmasta paljon huonompi vaihtoehto kuin terveellinen määrä unta. Ja stressiin iho suosittelisi jotain ihan muuta reaktiota kuin pulloon tarttumista!

– Nimittäin liikuntaa! Harvima lisää.

Raittiin ihmisen vitamiinitasapaino on lisäksi todennäköisesti paremmassa jamassa kuin alkoholia käyttävän. Se näkyy yleisessä terveydentilassa, joka puolestaan näkyy iholla.

 

Ihonpilaaja numero yksi: tupakka

Kenties ajattelemattominta, mitä ihminen voi iholleen tehdä, on tupakointi. Kosmetologi kyllä tunnistaa tupakoitsijan, jos ei hajusta niin ihonväristä, jossa on ylimääräinen harmaan sävy. Myös jatkuva savussa oleskelu harmaannuttaa ihoa.

– Harmaus on seurausta tupakan aiheuttamasta kehon happivajeesta, Una Nuotio kertoo.

Ihotautilääkäri ja kosmetologi kertovat yksiäänisenä duettona, että tupakointi vanhentaa ihoa.

– Jos 50-vuotias on tupakoinut koko ikänsä, hänen ihonsa näyttää 60-vuotiaan iholta, Nuotio tietää.

– Erityisen hyvin sen näkee suun ympäriltä. Nenän ja ylähuulen väliin tulee pitkittäisrypyt.

Sellaisten ryppyjen poistamiseen tarvitaan plastiikkakirurgin tai ihotautilääkärin kirurgista veistä tai hiilidioksidilaseria.

Kosmetologit eivät nykyään suosittele ihon kotikuorintaa, mutta tupakoitsijoiden kohdalla ohje on toinen.

– Tupakoitsijan on pakko suorittaa kevyt kuorinta kerran viikossa. Hänellä on niin paljon enemmän kuollutta ihosolukkoa kuin tupakoimattomilla, Una Nuotio huolehtii.

– Tupakka tekee ihon ryppyiseksi, varsinkin yhdessä UV-säteilyn kanssa. Etelän aurinko ja tupakointi oikein ruokkivat toinen toistaan ja nopeuttavat reilusti ihon luontaista vanhenemista, varoittaa myös Rauno Harvima.

Mutta oppiiko vanha koira irti pahoista tavoistaan?

– Lääkärinä olen erään sortin konsultti. Ihminen päättää lopulta itse, mitä tekee, Harvima toteaa.

– Joka tapauksessa vain yksi kolmasosa potilaista noudattaa lääkärin ohjeita oikein, ja yksi kolmasosa vähän sinnepäin. Yksi kolmasosa ei edes hae lääkkeitään apteekista ja se on lääkärille aika turhauttavaa.

Kosmetologilla saa olla hyvin läheinen asiakassuhde, ennen kuin hän uskaltaa avata suunsa tupakoinnista. Kauneushoitolaanhan mennään rentoutumaan ja nauttimaan palveluista – ja varsinkin iän karttuessa pikemminkin piilottamaan epämiellyttäviä totuuksia kuin kuulemaan niitä.

Una Nuotio on kannustavan ja positiivisen valistuksen kannalla:

– Jos asiakas itse ottaa esille harmaan ihon, silloin kosmetologi koettaa kyllä puhua hänelle ja kannustaa häntä lopettamaan. Ja tietysti jos joku on tupakkalakossa, kehutaan, että voi miten hyvännäköiseksi ihosi on muuttunut.

– Tupakoinnin lopettamiseen ei tarvita terapiaa vaan tervettä järkeä. Se, miten paljon paremmalta näyttää, ja kosmetologin kannustus voi riittää motivaatioksi! Nuotio jatkaa.

 

Menestyvä kosmetologi ei haise
Vai että iho rypistyy tai turpoaa joskus sitten, kun ollaan kaksi tai kolme kertaa niin vanhoja kuin nyt, eli jo toinen jalka haudassa? Viitsiikö nuoriso ajatella vuosikymmenten päähän aloittaessaan tupakanpolton tai kokeillessaan kännäystä?

Una Nuotio on ylpeä ”raikkaista, kauniista ja viehättävistä” kosmetologian opiskelijoista ja pitää heitä liian fiksuina ylilyönteihin alkoholin kanssa. Tupakkakaan ei pala kauneudenhoitoalan oppilaitosten pihalla siinä määrin kuin joidenkin toisten ammattikoulujen.

– Ammatinvalinta vaikuttaa tupakointiin, ei niinkään pelottelu. Se kosmetologi ei vaan menesty, jonka kädet haisevat tupakalle!

 

Iho rakastaa vitamiineja
Alkoholi häiritsee vitamiinien imeytymistä ruuansulatuskanavasta elimistöön. Se myös heikentää elimistön kykyä hyödyntää vitamiineja. Lisäksi, jos ihminen korvaa aterioita alkoholilla, vitamiineja ei ehkä edes saa tarpeeksi ravinnosta. Ihon kohdalla vitamiinivajaus tarkoittaa tätä:

Liian vähän A-vitamiinia: iho rypistyy, kuivuu ja tuntuu karhealta.

Liian vähän B-vitamiinia: B2-vitamiinin eli riboflaviinin puute voi näkyä ihottumana kasvoilla, haavoina suupielessä ja tikkuina kynsinauhoissa. Myös B3- ja B6-vitamiinien puute voi johtaa ihottumaan. B12-vitamiinia ihosolut niin kuin muutkin solut tarvitsevat kasvaakseen ja jakaantuakseen, ja sen puute voi aiheuttaa tunnottomuutta ja raajojen pistelyä. Alkoholistin iho ruskettuu B3-vitamiinin eli niasiinin puutteesta, eikä mitenkään tyylikkäällä tavalla.

Liian vähän C-vitamiinia: ihon perusrakenne, sen runko kärsii, koska uusia ihosoluja ei muodostu täydellä teholla.

Liian vähän D-vitamiinia: auringonvalossa iho valmistaa tuiki tarpeellista D-vitamiiniksi kutsuttua hormonia. Vanhan ihmisen iho, tai alkoholin tai tupakoinnin johdosta ennenaikaisesti vanhentunut iho, ei kuitenkaan valmista sitä niin tehokkaasti kuin nuori, terve iho. Runsas D-vitamiinin saanti näyttäisi auttavan allergisesta ihottumasta kärsiviä ihmisiä.

Liian vähän E-vitamiinia: iho on alttiimpi syövälle, kun E-vitamiini ei ole suojelemassa soluja vapaitten radikaalien hyökkäyksiltä.

Liian vähän K-vitamiinia: syntyy mustelmia ja haavat paranevat hitaasti.

 

Lähteet: Rauno Harvima, Yliopiston Apteekki sekä terve.fi

teksti ja kuvat: natalia kisnanen

 

Ylipaino ja alkoholi terveysuhkina

  Yhteiskunnan toimia tarvitaan pikaisesti Suomalaisissa on tällä hetkellä selvästi enemmän ylipainoisia kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Alkoholi on yksi … Jatka lukemista Ylipaino ja alkoholi terveysuhkina

 

Yhteiskunnan toimia tarvitaan pikaisesti

vaaka-1010311Suomalaisissa on tällä hetkellä selvästi enemmän ylipainoisia kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Alkoholi on yksi keskeinen tekijä suomalaisten lihomisessa. Suomessa kulutetaan tällä hetkellä myös enemmän alkoholia kuin muissa Pohjoismaissa. Alkoholi- ja ylipainotematiikasta löytyy myös muita yhdistäviä tekijöitä.

 

Miksi Suomi lihoo?
Suomalaisista 25–74-vuotiaista miehistä 70 % ja naisista 56 % on ylipainoisia. Ylipaino määritellään painoindeksin avulla, joka on pituuden suhde painoon. Normaalipainon alue, painoindeksi 18.5–25, on valittu sen perusteella, että tässä painoluokassa kuolleisuus ja sairastuvuus on pieni. Lievässä ylipainossa painoindeksi on 25–30, merkittävästi ylipainossa 30–35, ja vaikeassa ylipainossa yli 35. Esimerkiksi 165 cm pitkä henkilö on normaalipainoinen painaessaan 50-64 kiloa.

Ylipaino on yleistynyt, vaikka väestötutkimusten mukaan suomalaisten energiansaanti on vähentynyt. Yksi merkittävä syy ylipainon yleistymiseen on alkoholin kulutus, mikä on viimeisen 40 vuoden aikana kolminkertaistunut. Alkoholi lihottaa, koska siinä on paljon energiaa. Lisäksi alkoholi syrjäyttää muita käytettävissä olevia energian lähteitä ja tästä johtuen rasvojen hyväksikäyttö elimistössä vähenee ja ylimäärä varastoituu rasvakudokseen. Ylimäärä kertyy helposti vyötärön seudulle, mikä on erityisen haitallista terveydelle. Viime vuosina erityisesti juuri suomalaisten vyötärönympärys on kasvanut.

Ravitsemusterapeutti Hanna Leino kertoo, että ylipainon syyt ovat yksilöllisiä riippuen mm. siitä, onko asiakas ollut ylipainoinen jo lapsuudesta asti vai lihonut vasta esimerkiksi keski-iässä. Ylipaino voi johtua esimerkiksi ruokailurytmin epäsäännöllisyydestä, jolloin pääaterioita skipataan ja ne korvataan jollakin energiapitoisella välipalalla. Fyysinen aktiivisuus voi olla vähäistä tai vähentynyt.  Usein myös käytetään jotain runsaasti energiaa sisältävää ruokaa tai juomaa, joista yksi voi olla alkoholi. Alkoholin kulutustilastoja johtavaa keskiolutta juodaan keskimäärin puoli litraa kerralla, josta energiaa saadaan 200 kaloria. Yksi iso tölkillinen olutta päivittäin juotuna kerryttää painoa 10 kilolla. Usein runsaan alkoholin käytön vähentäminen näkyy suoraan painossa, kertoo Hanna.

 

Leimaava ylipaino
Ylipaino voi aiheuttaa fyysisten terveysongelmien lisäksi myös sosiaalisia ja psykologisia ongelmia. Hoikkuusideaalin on sanottu olevan niin voimakas sosiaalinen normi, että ylipainosta on länsimaissa  tullut yksi stigmatisoivimmista ominaisuuksista. Lihavuutta ei nähdä vain fyysisenä ominaisuutena, vaan siihen liitetään olettamia negatiivisista psyykkisistä ominaisuuksista. Ylipaino tulkitaan yksilön itse aiheuttamana tilana, ja näin ollen myös ylipainon hoito jää yksilön omalle vastuulle.

”Se, mitä pidetään kauneusihanteena, on kaukana siitä, mitä pidetään terveellisenä painona”, kommentoi Hanna. ”Mallit ovat yleensä selvästi alipainoisia. Usein hoikatkin naiset haluavat laihtua vähän lisää, jostain tarve tai halu tähän terveyden kannalta turhaan laihduttamiseen tulee. Hoikkuus liitetään usein nuoruuteen, terveyteen, hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Mainokset ja media varmasti vaikuttavat laihuusihanteen syntymiseen”, pohtii Hanna.

 

Vaikuttamistoimintaa
Tutkijoilla on tällä hetkellä yhteisymmärrys ja riittävä näyttö siitä, että alkoholin markkinointi vaikuttaa nuorten juomiseen. Samoin myös elintarvikkeiden mainokset vaikuttavat. ”Tuotemarkkinoinnilla on oma vaikutuksensa ruokailutottumuksiin. Esimerkiksi lapsiin kohdistuva makeis- ja herkkumainonta televisiossa näyttää lisäävän näiden tuotteiden kulutusta. Vanhempien rooli järkevien, terveellisten ruokailutottumuksien opettamisessa tulee yhä tärkeämmäksi”, toteaa Hanna.  ”Samoin kaupoissa on paljon runsasenergisiä, houkuttelevan näköisiä tuotteita tarjolla, joita markkinoidaan välipaloiksi. Vaihtoehtojen runsaus ajaa ihmisen helposti syömään enemmän kuin on tarpeen. Myös paljousalennukset kannustavat ostamaan ja samalla myös syömään enemmän”.

Alkoholi- ja elintarviketeollisuus pyrkii aktiivisesti osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Elinkeinoelämä haluaa osoittaa olevansa vastuullinen toimija, olevansa ”osa vastausta, ei ongelmaa”. Esimerkiksi McDonald´s:lla on vietetty McPuuro päiviä ruokailutottumusten korjaamiseksi. Panimoliitto taas kampanjoi näyttävästi ”Kännissä olet ääliö”-teemalla samaan aikaan kun se vastusti nuoriin kohdistuvan mainonnan tehokasta rajoittamista.

 

Mistä apua ylipaino-ongelmaan?
Terveydenhuollossa on käytössä neljä erilaista ratkaisua ylipainon hoitoon: lyhyt interventio, lihavuuden perushoito, lääkehoito yhdessä ohjauksen kanssa sekä leikkaus.

Lyhyt interventio muistuttaa alkoholin käytön lyhytneuvontaa. Interventiossa ongelma, alkoholi tai ylipaino, otetaan puheeksi vastaanotolla. Tavoitteena on se, että potilas itse aktivoituu painonhallintaan tai alkoholin käytön vähentämiseen.

Ylipainon perushoito on sairaanhoitajan tai muun terveydenhuollon ammattilaisen ohjausta elämäntapojen muuttamiseen siten, että energian saanti vähenee ja liikunta lisääntyy. Runsaasti ylipainoisille voidaan lisäksi käyttää ohjauksen yhteydessä erittäin niukkaenergistä ruokavaliota.

Ylipainoa hoidetaan Suomessa myös lääkehoidolla. Lääkehoidossa korostetaan samanaikaista ruokavalio- ja muuta ohjausta.

Suomessa tehtiin vuonna 2009 noin 400 laihdutusleikkausta. Leikkaushoidon laihduttava vaikutus perustuu siihen, että ravinnosta saatava energiamäärä pienenee.

”Kiireinen elämäntapa on yksi syy, miksi oman kehon viestejä ei ehditä kuulla, tai ne kuullaan, muttei niihin reagoida”, kertoo Hanna. ”Myös painonhallinta vaatii onnistuakseen herkkyyttä oman kehon viesteille. Samoin riittävä uni on tärkeä painonhallinnassa. Onnistumisen lähtökohtana on se, että löytää itselleen sopivan tavan laihduttamiseen ja samalla myös pysyvään painonhallintaan. ”

 

Yhteinen ongelma
Alkoholin kulutuksesta ja ylipainosta aiheutuu vuosittain merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Suurimman osan alkoholihaitoista aiheuttavat niin sanotut kohtuukuluttajat. Tämä johtuu siitä, että suurin osa suomalaisista aikuisista kuuluu tähän joukkoon ja myös nämä juovat itsensä humalaan ainakin satunnaisesti. Samoin lievästi ja merkittävästi ylipainoiset aiheuttavat suuremmat kustannukset terveydenhuollolle kuin vaikeasti ylipainoiset. Tämä johtuu siitä, että lievästi ja merkittävästi ylipainoisia on väestöstä enemmän kuin vaikeasti lihavia. Ylipainosta aiheutuvia kustannuksia voidaan vähentää kohdistamalla toimenpiteet lievästi ja merkittävästi ylipainoisiin.

Ylipainon torjumiseen tarvitaan yhteiskunnallisia ja poliittisia toimenpiteitä. Olisi tärkeää kehittää elinympäristöä painonhallintaa helpottavaksi. Aivan kuten alkoholin kulutukseenkin, myös ruokailutottumuksiin voidaan vaikuttaa hinnan, saatavuuden ja markkinoinnin säätelyn kautta. Tehokas alkoholipolitiikka, alkoholin hinnan nosto, saatavuuden ja mainonnan rajoittaminen, ehkäisisi tehokkaasti myös suomalaisten lihomista.

”Toivoisin, että yhteiskunnan taholta terveydenhuollossa ylipäätään kaikkeen ennaltaehkäisyyn panostettaisiin enemmän aikaa ja resursseja. Esimerkiksi perusterveydenhuollossa ravitsemusterapeuttien virkoja perustetaan hyvin hitaasti. Tällä hetkellä perusterveydenhuollossa on Suomen väkilukuun suhteutettuna yksi ravitsemusterapeutti 125 300 asukasta kohden”, kertoo Hanna. ”Ylipainon ehkäisy on aina monta kertaa helpompaa kuin ylipainon hoitaminen”.

 

 

teksti: anki pulliainen kuva: davide pavone

Elinkeinoelämä kylvi tappionsa siemenen aliarvioimalla ihmiset

Markku Soikkeli odottaa alkoholimainontalain uudistumista: Mikäli alkoholimainonnan rajoituksia selvittäneen työryhmän tarkoitus oli saada teollisuus ja terveyden edistäjät samaan pöytään keskustelemaan … Jatka lukemista Elinkeinoelämä kylvi tappionsa siemenen aliarvioimalla ihmiset

Markku Soikkeli odottaa alkoholimainontalain uudistumista:

Mikäli alkoholimainonnan rajoituksia selvittäneen työryhmän tarkoitus oli saada teollisuus ja terveyden edistäjät samaan pöytään keskustelemaan ja kenties tuottamaan yhteisiä näkemyksiä tai kompromisseja, tämä kaatui teollisuuden täydelliseen ylimielisyyteen.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoissuunnittelija Markku Soikkeli istui työryhmässä pysyvänä asiantuntijajäsenenä. Istui ja pitkästyi, sillä elinkeinoelämän etuja työryhmässä ajanut rintama ei kuunnellut häntä eikä muitakaan terveys- ja sosiaalipuolen äänenkantajia.

- Kun on puhe päihdehaittojen vähentämisestä, alkoholiteollisuutta ei Soikkelin mielestä tule päästää neuvottelupöydän ääreen ennen kuin se sitoutuu kunnioittamaan tutkimustietoa ja luopumaan tieteen vastaisesta tutkimussodasta.
- Kun on puhe päihdehaittojen vähentämisestä, alkoholiteollisuutta ei Soikkelin mielestä tule päästää neuvottelupöydän ääreen ennen kuin se sitoutuu kunnioittamaan tutkimustietoa ja luopumaan tieteen vastaisesta tutkimussodasta.

– He olivat laskeneet, miten tässä äänet menevät, eli heillä ei ollut motiivia keskustella meidän kanssamme mistään. Kun esitimme kysymyksiä, he eivät vaivautuneet vastaamaan, Soikkeli luonnehtii työryhmän toimintaa.
Työryhmä jätti kesäkuussa lausuntonsa sosiaali- ja terveysministeriölle: ”– alkoholin mielikuvamainontaa koskevat lainsäädännölliset toimenpiteet eivät ole tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisia.”
– Suurin järkytys kaikille ihmisille, jotka lukevat työryhmän mietinnän, on miten se aliarvioi ihmiset. Teollisuuden edustajien mielestä tekstissä ei tarvitse olla järkeä. Tämä totaalinen ylimielisyys kylvi tappion siemenen, Soikkeli pohtii.
Suomi on muuttunut. Enää ei tiukan kansainvälisen tutkimusaineiston sivuuttaminen höpönpöpöllä mene läpi, vaikka höpönpöppöä suoltaisikin ministeriön nimeämä työryhmä. Sellainen ei uppoa kansaan eikä kansanedustajiin, joitten lakialoitteesta alkoholin mainontaa tullaan rajoittamaan.
Markku Soikkeli kannustaa vähemmän juovasta Suomesta haaveilevia optimismiin. Ministeri Risikko on ymmärtänyt, että enemmistö haluaa rajoituksia alkoholimainontaan, ja on luvannut niitä järjestää.

Odotettavissa sammuneita naisia ja alkoholistivanhuksia

Juomatapatutkimus varoittaa siitä, mihin ollaan tultu ja minne ollaan menossa Suomen naiset juovat itsensä humalaan yhä useammin. Vanhustyöntekijöiden tulisi valmistautua … Jatka lukemista Odotettavissa sammuneita naisia ja alkoholistivanhuksia

Juomatapatutkimus varoittaa siitä, mihin ollaan tultu ja minne ollaan menossa

Suomen naiset juovat itsensä humalaan yhä useammin. Vanhustyöntekijöiden tulisi valmistautua kasvaviin päihdeongelmiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuorein juomatapatutkimus vahvistaa tilastolliseksi totuudeksi muutokset, jotka ihmiset ovat jo jonkin aikaa voineet nähdä ympärillään.

FASDin ei tarvitse olla syrjäytymistuomio

FASD-seminaarissa puhuivat alkoholikulttuurimme uhrit, sijaisäidit ja auttajat Lapsi on iloinen, erittäin sosiaalinen, valloittava – ja villi ja impulsiivinen. Hänen on … Jatka lukemista FASDin ei tarvitse olla syrjäytymistuomio

FASD-seminaarissa puhuivat alkoholikulttuurimme uhrit, sijaisäidit ja auttajat

fasd-eine_ja_annakaisaLapsi on iloinen, erittäin sosiaalinen, valloittava – ja villi ja impulsiivinen. Hänen on vaikea ymmärtää sääntöjä ja paljon eri asioita sisältäviä lauseita.
Toisten ihmisten torjuva suhtautuminen erilaiseen ja koulutehtävissä epäonnistuminen muuttavat lapsen. Hänen käytöksensä käy aggressiiviseksi ja mieli vuosi vuodelta apeammaksi. Minä en osaa mitään, olen aina huonoin, minusta ei kukaan tykkää.
Apu ja tuki, jota yhteiskunta tarjoaa, tulee pätkinä. Lapsi ei edes muista, montako ammattiauttajaa hän on tavannut. Olen kaikille vain taakka, aina uudet ihmiset tutkivat minua, kukaan ei halua pysyä kanssani kauan.
9.9. kello 9.09 kirkonkellot soivat eri puolilla Eurooppaa yhdeksän kertaa. Ne halusivat muistuttaa yhdeksän kuukauden raittiudesta: alkoholi ei sovi raskauteen. Ei edes lasillinen. Ei alkuraskauden, ei keskiraskauden, eikä loppuraskauden aikana.
Samana päivänä Kehitysvammaliitto järjesti Helsingissä FASD-seminaarin. Rautaista asiaa saapui kuuntelemaan yli sata FASD-lasten ja -nuorten kanssa työskentelevää tai elävää eri puolilta Suomea.
Paikalla oli myös FASD-nuoria.

Ymmärrystä ja tukea itsenäistymiseen

– Hyvä kun saadaan äänemme kuuluviin! Aihe ei enää ole tabu vaan siitä voi puhua julkisesti, kuvaili tuntojaan Annakaisa Tiirinki, joka oli tullut paikalle sijaisäitinsä kanssa.
Tiirinki on kyllästynyt sääliin, jota hän ja muut FAS-diagnoosin kanssa elävät joutuvat kohtaamaan. Kun sikiönä vammautettu ihminen saa ymmärrystä ja oikeanlaista tukea, hän voi aikuisena elää normaalia hyvää elämää.
– Alkoholiyhtiöt voisi haastaa oikeuteen, niin kuin jotkut ovat haastaneet tupakkayhtiöt, Annakaisa Tiirinki pohti.
Tiirinki on aktiivinen ja sanavalmis nuori nainen, jonka jalat kantavat. Vaan entä jos oikeanlaista tukea ei tule?
Amerikkalaistutkimuksen mukaan 90 %:lla aikuisista FAS-lapsista on mielenterveysongelmia, 60 % on jättänyt koulut kesken, 50 % on saanut rikostuomion ja työttömyysaste on 80 %. Vain 20 % pystyy asumaan itsenäisesti.
Näitä ongelmia ei ole kirjoitettu taudinkuvaan. Ne ovat vältettävissä.
Sijaisäiti Eine Isotalo kertoi FAS-poikansa lapsuuden sujuneen hyvin oikeiden lääkkeiden, hyvän neurologin ja ymmärtävän koulun ansiosta. Poika pääsi lukioonkin ja keräsi todistuksiinsa komeat tornit ysejä ja kymppejä.
Matematiikasta ja vieraista kielistä hän ei kuitenkaan päässyt läpi. Matemaattinen ajattelu ja kielioppisääntöjen hahmottaminen on hirvittävän vaikeaa aivoilla, joita on vahingoitettu alkoholilla jo sikiöaikana.
Onneksi ammattikoulu, johon hän siirtyi opiskelemaan, oli innostava paikka. Isotalot ja sijaispoika päättivät, että nyt hänen olisi aika kokeilla itsenäistä elämää.
Omilleen muutettuaan nuorukainen kuitenkin masentui. Kun ei pärjännytkään. Kun aina olisi tarvittu vanhempien apua, eikä sitä enää olisi kehdannut pyytää.
– Eteenpäin meneminen tuntui hänestä mustalta aukolta. Ammattikoulu tuli onneksi täysipainoisesti vastaan tukemaan häntä. Työhönvalmentaja järjesti hänelle kaupungin kesätyöpaikan ja auttoi alkuun, ja nyt hän on aloittamassa uudessa työpaikassa, Eine Isotalo iloitsi.
Kelan hakemusten täyttäminen, käytännön raha-asioitten hoitaminen ja palveluiden hakeminen itsenäisesti voivat olla FASD-nuorelle tavattoman vaikeita asioita.
– Valitettavasti nämä nuoret taitavat hukkua, jos eivät saa tukea. Luulen, että me sijaisvanhemmat kyllä pidämme huolen omistamme, mutta mietin laitoksista lähteviä nuoria. Kuka kantaa heitä sen jälkeen? Isotalo huolehti.

Sijais- ja adoptiovanhemmat tuen tarpeessa

Ne FAS-lapset, joita ei oteta huostaan, saavat ainakin HUS:n alueella tehdyn tutkimuksen mukaan vähiten ammattiapua kasvuaikana. Lisäksi FAS-lapsen synnyttäneen äidin seuraavallakin lapsella on 80–90 prosentin todennäköisyydellä FAS.
– Alkoholistiäidin nuoremmat lapset ovat usein pahemmin vaurioituneita, totesi dosentti Ilona Autti-Rämö.
Susan Eriksson tekee Kehitysvammaliitossa tutkimusta siitä, miten moraalikäsitykset ja ammattietiikka vaikuttavat FASDin kohtaamiseen. Hän kertoi FASD-äitejä ja -lapsia työkseen kohtaavien ihmisten kärsivän moraalisista ristiriidoista.
– Toisaalta lapsen äitiä ja hänen oikeuttaan äitiyteen tulee kunnioittaa. Toisaalta äiti saattaa kokea hoitavansa lasta hyvin, vaikka näin ei tapahdu, eikä lasta voi uhrata, Eriksson kuvaili.
Lapselle ei välttämättä ole kerrottu, miksi hän on erilainen ja mistä hänen vaikeutensa johtuvat. Hänen suhdettaan biologiseen vanhempaansa halutaan näin suojella. Eriksson siteerasi haastattelemaansa lastenkodin johtajaa: ”vanhemmat ovat kumminkin maailman tärkeimmät, vaikka olisivat millaisia”.
Suurin osa FAS-lapsista otetaan huostaan. Osa myös adoptoidaan. Pelastakaa Lapset ry:n mukaan on aika tavallinen adoptiolapsen tarina, että alkoholisoitunut äiti havaitsee olevansa raskaana vasta kun raskaus on jo pitkällä.
Sijais- ja adoptioperheet tarvitsisivat enemmän tukea. Valitettavan usein he saavat korkeintaan vertaistukea toisiltaan.
FAS on kuitenkin jäävuoren huippu. Autti-Rämöstä on huolestuttavaa, jos kaikki ennaltaehkäisevät paukut ladataan alkoholin suurkuluttajiin.
– 90 % fertiili-ikäisistä naisista Suomessa käyttää alkoholia. Tämä tosiasia pitäisi tunnistaa pohdittaessa sikiövaurion riskiä ja sen ennaltaehkäisyä. Alkoholin käyttö ennen raskautta ja sen jälkeen korreloi raskauden aikaisen käytön kanssa, hän tiesi.
– FAS on helppo diagnosoida, mutta ARND saattaa tulla esiin vasta vuosien päästä esimerkiksi oppimisvaikeuksina tai ADHD:na. ARND-lasten määrän epäillään olevan kasvussa.

Vastuunpakoilua ammatillisissa karsinoissa

Mitä pitäisi tehdä? Mitä voidaan tehdä?
Peruspalveluministeri Paula Risikko kävi kertomassa, että vielä tällä hallituskaudella tulee käsittelyyn lakimuutos, joka läpi mennessään mahdollistaisi odottavan äidin tahdonvastaisen raittiinapitämishoidon. FASD-lasten asia otetaan vakavasti myös maanlaajuisessa terveydenhuoltorakenteita uudistavassa Paras-hankkeessa.
Ylilääkäri Merja-Maaria Turunen Porvoon sairaalasta arvosteli julkista terveydenhuoltoa ja Kansaneläkelaitosta ei “kuulu mulle” -ajattelusta ja ammatillisten tonttirajojen pönkittämisestä.
– Monen FASD-lapsen arkea on, että samoja asioita kerrataan aina vain uusille ihmisille. Voimme tarjota huikaisevan kalliita hoitojaksoja, mutta emme yhtäkään pysyvää työntekijää, joka voisi kulkea lapsen ja tämän perheen rinnalla pitempään! Turunen suomi.
Hän kysyi tutun kysymyksen, säästääkö yhteiskunta todellisuudessa mitään akuutilla hoitomuodolla A, jos se lakkauttaa ennaltaehkäisevän hoitomuodon B. FASDin kohdalla kysymys on hyvin ajankohtainen.
Merja-Maaria Turusen mukaan liian moni FASD-lapsi ja nuori putoaa palveluitten väliin. Erikoissairaanhoitoon pääsyn kynnys on korkea, ja Kelakin rajaa tarkasti, kenelle se järjestää kuntoutusta. Toisaalta hyväkään erikoissairaanhoito ei auta, jos lapsi tarvitsisi vielä kipeämmin apua sosiaalisiin ongelmiin.
– Kun palveluita keskitetään, ei ajatella, miten vaikeaa vanhemman on kulkea yhden tai kahdenkin FASD-lapsen kanssa paikasta toiseen, kun lapsi voi olla niin villi, että hän ponkaisee ajotielle tai häviää heti, jos hänestä päästää irti!
Apu menee varmimmin perille kun se on lähellä, eivätkä auttajat vaihdu koko ajan. Kuinka rasittavaa onkaan selittää samat asiat kerta toisensa jälkeen aina vain uusille ihmisille!
Muutakin parantamisen varaa on. Turunen lähtisi levittämään joillakin paikkakunnilla toimivaksi havaittua yhteistyötä, jossa lääkäri, päihdehoidon asiantuntija sekä sosiaalityöntekijä auttavat tiiminä perhettä.
Apu ei saa loppua liian varhain. Eine Isotalo muistutti sijaisäidin asiantuntemuksella, että FASD-nuori voi tarvita myös valmennusta työelämään ja arkisiin taitoihin.
– Nämä lapset eivät ole valmiita jälkihuollon päättymiseen 21-vuotiaina. Jälkihuollon pitäisi jatkua 25. ikävuoteen tai edes vähintään 23-vuotiaaksi! hän julisti.

Myytti on saatava hengiltä

Ilona Autti-Rämö toivoi luotettavaa ja yksiselitteistä tiedottamista etenkin nuorille. Kaikki aikuistuvat suomalaiset tulisi saada ymmärtämään, että jos raskauden mahdollisuus on olemassa, juoda ei yksinkertaisesti saa.
– Jatkuvasti törmään FASD-lasten äiteihin, jotka sanovat, että en minä tiennyt, en ymmärtänyt.
Valistajilla on vastassaan laajalle levinnyt myytti, jonka mukaan vähäinen alkoholin käyttö ei oikeasti ole vaarallista raskausaikana. Myytin kannattajat syyttävät valistajia naisten turhasta syyllistämisestä ja elämän rajoittamisesta.
Suomen sosiaali- ja terveysministeriö ja neuvolat suosittavat kuitenkin täysraittiutta raskauden ajaksi. Ministeriön työryhmä, joka laati ehdotuksia päihderiippuvaisten odottajien hoitomahdollisuuksien parantamiseksi, perusti näkemyksensä tuhanteen tieteelliseen artikkeliin.
Annakaisa Tiirinki ulottaisi valistuksen juomishetkeen.
– Pulloihin pitää saada varoitus, että alkoholi vaurioittaa sikiötä!

Faktaa FASDista

  • FASD on kattonimitys useille alkoholin aiheuttamille sikiövaurioille. FASD-lapsiksi kutsutaan lapsia, joilla on FAS, PFAS, ARND tai ARBD.
  • FAS, fetaalinen alkoholisyndrooma, tarkoittaa, että äidin raskaudenaikainen alkoholin käyttö on aiheuttanut lapselle sekä keskushermoston toimintahäiriön, kasvuhäiriön että FAS-kasvonpiirteet.
  • Kasvuhäiriö tarkoittaa, että lapsi syntyy pienikokoisena ja jääkin pienikokoiseksi. Päänympärys ja aivojen tilavuus ovat pienemmät kuin lapsella, jota ei ole altistettu alkoholille.
  • Keskushermoston toimintahäiriö vaikeuttaa oppimista ja ymmärtämistä. Keskittymishäiriöt ja vaikeudet käyttäytyä sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ovat yleisiä.
  • FAS-kasvonpiirteitä ovat pieni leuka, lyhyt luomirako, kapea ylähuuli ja poimujen puuttuminen ylähuulen ja nenän välistä.
  • PFAS, partial / possible FAS, tarkoittaa, että lapsella on tyypilliset kasvonpiirteet ja joko kasvuhäiriö tai keskushermoston toimintahäiriö.
  • Suomessa PFAS on verrattain harvinainen. Humalajuomisella, jota Suomessa suositaan, näyttäisi olevan kaikista vakavimmat vahingoittavat vaikutukset sikiöön.
  • ARND-diagnoosin saaneen lapsen keskushermosto on vaurioitunut raskausaikana alkoholista, mutta hänellä ei ole FAS-kasvoja.
  • ARBD on alkoholin aiheuttama synnynnäinen epämuodostuma, esimerkiksi sydämen rakennevika.
  • Erittäin yleisiä FASD-lasten vaivoja ovat myös heikko näkö, karsastus, kuulovamma, oikomishoitoa edellyttävä purentavika sekä suoliston ja virtsa- ja / tai sukuelinten epämuodostumat.
  • Vaikka nainen olisi juonut koko alkuraskauden ajan, lopettaminen kannattaa. Jokainen raitis raskauspäivä parantaa lapsen ennustetta.
  • Euroopassa FASD on arviolta yhdellä lapsella sadasta. Ainakin Italiassa tehty tarkempi tutkimus antaa viitteitä siitä, että arvio saattaa olla aivan liian positiivinen. Tarkkaa lukua on kuitenkin mahdotonta saada, koska varsinkin ARND jää usein diagnosoimatta, tai diagnoosiksi tulee myöhemmin esimerkiksi ADHD tai oppimishäiriö, jotka voisivat johtua monesta muustakin asiasta.
  • Suomessa saattaa syntyä vuosittain jopa tuhat FASD-lasta. Kaiken kaikkiaan Suomessa syntyy lapsia vuosittain 55 000 – 60 000.
Ei hirviö vaan satutettu lapsi

Mitä jokainen meistä voi tehdä auttaakseen pahoinvoivaa FASD-lasta tai nuorta?
Ensimmäinen askel on ymmärtäminen.
– Ulkomaailma näkee helposti vain hirviökäyttäytymisen. Pahuus-ajattelusta voi siirtyä ajattelemaan, että esimerkiksi aggressiivisuus on opittu käyttäytymismalli, ei osa lasta. Käyttäytymistä voi muuttaa, muistuttaa ylilääkäri Merja-Maaria Turunen Porvoon sairaalasta.

Teksti ja kuva: Natalia Laurila

Tuomitut ennen syntymäänsä

– Se on niin ihmeellinen! Vantaalaiset Tiina Pakkanen ja Tuomas Pelkonen eivät saa silmiään irti esikoisestaan, viiden päivän ikäisestä Jerestä. … Jatka lukemista Tuomitut ennen syntymäänsä

– Se on niin ihmeellinen!

Jeren vanhemmat Tiina Pakkanen ja Tuomas Pelkonen eivät saa silmiään irti esikoisestaan.  Tuomas Pelkosen mielestä päihteitten käyttö raskausaikana ei ole ainakaan tietämättömyydestä kiinni; ”kaikkihan tietävät, ettei raskaana saa juoda!”

Vantaalaiset Tiina Pakkanen ja Tuomas Pelkonen eivät saa silmiään irti esikoisestaan, viiden päivän ikäisestä Jerestä. Hän on ensimmäistä kertaa Pähkinärinteen neuvolassa – äidin masunahan tällä puolen. Äänten puolesta paikka on jo Jerelle tuttu. Ainakin 99,7 prosenttia suomalaisäideistä käy säännöllisesti äitiysneuvolassa ennen synnytystä ja lastenneuvolassa sen jälkeen.

Jere Pelkonen on viiden päivän ikäinen ja onnekas. Hän ei ole yksi niistä 3 000 vauvasta, jotka vuosittain kärsivät Suomessa äitinsä päihteiden käytöstä jo ennen syntymäänsä.

Ihmisentaimen kuuluu kelliä äitinsä kohdussa noin 40 raskausviikkoa. Suomalainen vauva saa periaatteessa ihmisoikeudet, kun raskaus on edennyt viikolle 24. Siitä eteenpäin lääketiede tekee kaikkensa pienokaisen hyvinvoinnin eteen. Raskausviikosta 24 eteenpäin aborttikin on laiton aina ja ehdoitta.
Siis periaatteessa.

Joka vuosi noin 3 000 syntymätöntä lasta altistuu päihteille, joita äiti käyttää, vaikka on raskaana. Kuusi prosenttia odottavista äideistämme suurkuluttaa päihteitä. Alkoholi on sikiöiden kehityshäiriöiden suurin yksittäinen syy.


Arpajaisvoittoja kohtukuolemista oppimisvaikeuksiin

3 000 puolustautumiskyvyttömästä pienokaisesta noin 520 vammautuu vuosittain niin vakavasti, että heidät voidaan lukea FASD-lapsiksi. FASD tulee sanoista ”fetal alcohol spectrum disorder” ja se voi pitää sisällään muun muassa elinten epämuodostumia, henkistä ja fyysistä jälkeenjääneisyyttä, keskushermoston toimintahäiriöitä ja pienikasvuisuutta.
520 lasta 3 000:sta ei suinkaan tarkoita, että 2 480 lasta selviää maailmaan säikähdyksellä äitinsä päihteiden käytöstä huolimatta. Päihderaskaus on aina riskiraskaus. Alkoholi voi raapia kohdun vuotamaan verta ja siitä voi aiheutua tulehduksia. Istukka voi mennä epäkuntoon ja jopa irrota ennen aikojaan. Lapsen syntyminen kuolleena on 70 % yleisempää alkoholia raskausaikana käyttävillä äideillä kuin päihteettömästi vauvaansa odottaneilla.
Jotkut päihteiden aiheuttamat vammat lapselle voivat ilmetä vasta vuosikausia raskauden jälkeen. Lapsella voi ilmetä keskittymishäiriöitä, oppimisvaikeuksia sekä kielellisen kehityksen ongelmia raskaudenaikaisen alkoholialtistuksen seurauksena.
Tupakoivan odottajan lapsen hapenottokyky ei koskaan tule olemaan sitä mitä se olisi ollut ilman tupakan myrkkyjä. Äiti saattaa myös tehdä itsestään lapsenlapsettoman, sillä tupakka voi vaurioittaa sikiön omia sukusoluja.
Koska nämä ongelmat voivat johtua niin monesta muustakin tekijästä, niitä ei välttämättä ikinä yhdistetä siihen, mitä äiti teki raskauden aikana.
Ja niin moni odottava äiti julistaa kuin Anna Wahlgren ikisuositussa Lapsikirjassaan ainakin, että kyllä punaviinillä ja savukkeilla voi rentoutua raskausaikanakin. Kun kerran sen ja senkin lapsi syntyi ihan tarpeeksi terveenä.

’Vastuutetaan, ei syyllistetä’
Onko kuitenkaan hedelmällistä syyllistää äitejä? Eikö suurempi syyllinen ole kulttuuri, jossa alkoholi kuuluu iloon, suruun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen? Entä kaikki ne ihmiset, jotka ovat tehneet naisesta niin epätoivoisen, ettei hänellä ole voimaa päästä irti päihteistä, edes vaikka tietää, mitä haittaa niistä on kohdun asukkaalle?
”Neuvolatädit” joutuvat pohtimaan näitä kysymyksiä päihdeäitejä kohdatessaan. Syyllistävä lähestymistapa tuskin lisäisi äidin halua puhua päihdeongelmasta rehellisesti, joten sitä vältetään.
– Yritän vastuuttaa äitiä. Jos on raskaana, ei enää ole vastuussa vain itsestään, vaan myös kasvavasta sikiöstä, kertoo kätilö-terveydenhoitaja Hanna Mattila, ennen kuin punnitsee pikku Jeren Pähkinärinteen neuvolassa.
– Kehumme jo tupakanpolton vähentämisestä ja kannustamme, että olisi hyvä jos pystyisit kokonaan lopettamaan.
Raskauden alussa äidit täyttävät Vantaalla kaavakkeen, jolla pohditaan omaa päihteitten käyttöä ennen raskautta. Vaikka päihteet jäävät useimmilta odottajilta pois raskauden alussa tai jo suunnitteluvaiheessa, kuten nykyään suositellaan, etenkin suurkuluttajilla on retkahdusriski. Myös isien alkoholin käytöstä kysytään, onhan sillä suuri vaikutus äidin motivaatioon olla päihteetön.
– Neuvomme nollatoleranssiin. Alkoholi ja raskaus eivät sovi yhteen, sanoo Mattilan työtoveri, terveydenhoitaja Päivi Malinen.
Äidit kyseenalaistavat tätä näkemystä ja kyselevät hyvin paljon, voiko juoda kun luvassa on juhlat ja mitäs jos muut huomaavat raskauden liian aikaisin, jos ei ota. Alkoholin käytön lisääntyminen Suomen naisten keskuudessa ei vain kuulu naisten neuvolakysymyksistä; se myös näkyy katukuvassa. Äidit istuvat lastenvaunujen kanssa terasseilla.
– Kun 80- ja 90-lukujen vaihteessa juotiin salaa lapsilta, vähän häpeillen, ja juominen painottui juhliin, niin nykyään viinit kuuluvat aterioille ja alkoholi arkeen, pitkän uran alalla tehnyt Malinen muistelee.

Äiti itse määrää itsensä pakkohoitoon
Huumeet lisäävät epämuodostumien, kasvuhäiriöiden, sydänvikojen, kehitysvammaisuuden ja kohdun sisään kuolemisen riskejä. Huumeita käyttävät äidit muodostavat kuitenkin päihdeäideistä vain pienen joukon. Ylivoimaisesti eniten tuhoa saa aikaan alkoholi, ja lääkärit pitävät sitä huumeita vaarallisempana aineena sikiölle.
– Huumeita käyttävistä äideistä puhuminen on helpompaa kuin alkoholia käyttävistä äideistä, vaikka jälkimmäisiä on selvästi eniten. Alkoholi on laillinen huume ja siihen suhtaudutaan yhteiskunnassamme hyvin myönteisesti, tietää Kari Paaso sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Paaso johti työryhmää, joka julkaisi helmikuussa raporttinsa Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon varmistaminen. Selvitysraportti ei tule jäämään paperin havinaksi, sillä sen sisältämiä ehdotuksia ollaan ottamassa käyttöön neuvoloissa. Jää kuitenkin nähtäväksi, miten päättäjät suhtautuvat suurempiin esityksiin, esimerkiksi tahdosta riippumattoman hoidon mahdollistamiseen.
– Se, miten ehdotuksemme ottavat tulta, on yleisestä mielipideilmastosta kiinni, Paaso toteaa.
Yksi osa kiisteltyä pakkohoitoehdotusta on, että odottava äiti voisi hakeutua raskautensa ajaksi vaikkapa laitoshoitoon, jota jatketaan, vaikka hän muuttaisi mielensä sen aikana. Moni päihdeäiti haluaisi lopettaa päihteitten käytön, mutta lankeaa ilman apua. Ja tietää sen kipeän hyvin itsekin.
Tällä hetkellä hoitovaihtoehdot perustuvat täyteen vapaaehtoisuuteen.
– Mahdollisuus pakkohoitoon terveysvaaran johdosta poistettiin laista käytännössä 1986, koska siitä oli huonoja kokemuksia muun muassa siksi, että sillä yritettiin hoitaa irtolaisuutta. Hoitoinfrastruktuuri hävitettiin, ja nyt tarvittavien hoitopaikkojen löytäminen on vaikeaa, Kari Paaso kertoo.
Pakkohoitokieltoa kierretään jonkin verran vetoamalla päihdeongelmaisen mielenterveyteen. Sitä paitsi päihdehuoltolaki sallii vain viiden vuorokauden pakkohoitojaksot sairausvaaran perusteella. Raskaus kestää normaalisti noin 280 päivää, ja moniongelmainen äiti tarvitsee tukea myös vauvan synnyttyä voidakseen olla hyvä äiti.
Vaikein kysymys on, tulisiko vapaaehtoisesta hoidosta kieltäytyvät äidit pakottaa hoitoon.
– Vastakkain on näkemys siitä, että sikiö äidin sisällä ei ole erillinen olento ja äiti saa tehdä sille pahaa ilman että siihen puututaan, sekä ajatus siitä, että syntyvää lasta on voitava suojella. Työryhmämme on lähtenyt siitä, ettei lasta saa tuomita jo ennen kuin se on syntynyt, Paaso sanoo.
Peruspalveluministeri Paula Risikko on luvannut, että esitys pakkohoidosta käsitellään eduskunnassa tämän vaalikauden aikana.
Hieman huvittuneena Kari Paaso on seurannut työryhmän esityksen nostattamaa kritiikkiä. Pakkohoitoa vastustavat kiivaimmin vanhat miehet naisten perusoikeuksiin vedoten.
– Ehdotuksemme on herättänyt voimakkaita aggressiivisia reaktioita ja on väitetty, että tätä menoa seuraavaksi kielletään abortit. Aivan kuin nuo miehet olisivat juuri heränneet 60-luvun taistelukuopistaan, Paaso pohdiskelee.
Ministeriön työryhmän selvitysraportti on kytketty vahvasti mukaan keskeneräiseen Paras-hankkeeseen, jolla uudistetaan kunta- ja palvelurakennetta. Paras-hankkeen nikkareiden ja hyväksyjien tehtäväksi jää päättää, miten ja millä byrokraattisella tasolla ehdotetut uudet tai laajennetut apumuodot päihdeäideille tullaan järjestämään.
– Uskon, että hoitoa halutaan kehittää. Alkoholimyönteiseen politiikkaan kuuluu kuitenkin se, että uskotaan hoitoon, Paaso ennustaa.

Vain rehellistä odottajaa voi auttaa
Tuomas Pelkonen ja Tiina Pakkanen kuuluvat tuoreitten vanhempien enemmistöön. He ovat paitsi neuvolassa, myös omin päin opiskelleet, mistä kaikesta voi aiheutua vauvalle haittaa, ja välttäneet sitä.
– Urheilevana ihmisenä päihteet eivät ole kuuluneet elämääni muutenkaan, Pakkanen kertoo.
Ministeriön työryhmän raportti kiinnittää huomiota siihen, miten suuri osa päihdeäideistä livahtaa neuvoloiden seulojen läpi. Osittain kyse on aikapulasta, onhan neuvoloiden työntekijöiden ehdittävä asiakaskäyntien aikana tehdä niin paljon muutakin tärkeää kuin valvoa äitien päihteiden käyttöä.
– Lähdemme siitä, että äiti puhuu totta, Malinen sanoo.
– Ei kaikkia päihdeäitejä löydä ikinä. Tietysti meidän pitää olla tuntosarvet pystyssä ja miettiä äidin elämäntilannetta, että voisiko siihen kuulua päihteitä, ja ottaa asiaa enemmän puheeksi, Mattila miettii.
Kumpikin ottaisi innolla vastaan täydennyskoulutuksen päihteisiin liittyen. Päihteisiin viitattiin vain hyvin pintapuolisesti neuvolatyöhön valmentaneessa yleiskoulutuksessa.
Neuvoloiden välillä on suuria eroja siinä, kuinka usein päihdeongelmat tulevat esiin. Pähkinärinteen neuvola-alueella päihdeäitejä ei tapaa päivittäin. Terveydenhoitajien muistaman mukaan heille on aina löytynyt paikka HAL-poliklinikoilta, joille päihdeongelmaiset odottajat tulee neuvolasta ohjata.
Pikkuriikkisen Jere Pelkosen vanhemmat yllättyvät surullisesti kuullessaan, miten moni vaavi joutuu kärsimään päihteistä jo äitinsä masussa.
– Noin iso luku, vaikka kaikkihan nykyään tietävät, ettei raskaana saa juoda, Tuomas Pelkonen hämmästelee.
– Sehän on itsestään selvää!

Teksti ja kuva: Natalia Laurila

Harva piltti pesuainetta juo

Juho Kivistö tietää, että Suomi on lasten alkoholimyrkytysten kärkimaita Alkoholi on Suomen lastenkin myrkyttäjä numero yksi. ”Jos nykyinen kehitys jatkuu, … Jatka lukemista Harva piltti pesuainetta juo

Juho Kivistö tietää, että Suomi on lasten alkoholimyrkytysten kärkimaita

Alkoholi on Suomen lastenkin myrkyttäjä numero yksi. ”Jos nykyinen kehitys jatkuu, on vain ajan kysymys, milloin tulee kuolemantapauksia”, toteaa lasten myrkytyksistä väitöskirjan tehnyt lääkäri Juho Kivistö Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

Potilas on nuori ja tajuton ja hänen verensokerinsa matalalla. Hänet on pantava suonensisäiseen nesteytykseen.
Joka päivä kaksi tai kolme alle 20-vuotiasta joutuu Suomessa sairaalan osastohoitoon myrkytyksen vuoksi.
Kun tällaisen uutisen lukee, ensimmäisenä nousee mieleen taapero, joka on saanut auki väärän kaapin ja vaikkapa juonut pesuainetta.
Juho Kivistön helmikuussa tarkastettu väitöskirja Poisonings in Finnish Children osoittaa, että alle 5-vuotiaiden lasten sairaalahoitoon johtaneet myrkytystapaukset vähenivät noin 50 prosentilla vuosina 1971–2005 Suomessa. Syynä tähän on todennäköisimmin parantunut pakkausturvallisuus, vanhempien lisääntynyt tietomäärä myrkyllisistä aineista sekä Myrkytystietokeskuksen toiminta. Pienokaisten myrkytyskuolemat hävisivät lähes nollaan.
Baarikaappejaan aikuiset eivät sen sijaan taida osata lukita.
Tyypillinen alaikäinen myrkytyspotilas Tampereen yliopistollisessa sairaalassa onkin nimittäin alkoholia nauttinut teini- tai varhaisteini-ikäinen. Alkoholi on potkaissut häneltä tajun kankaalle koulun päättymisbileissä tai muuten vaan villinä viikonloppuna kavereitten kanssa.
– He tulevat sairaalaan usein ambulanssilla tajuttomina. Alkoholin vaikutus on ollut niin voimakas, että se on yllättänyt nuoren, kuvailee Kivistö, joka työskentelee lastentauteihin erikoistuvana lääkärinä TAYS:ssa.

Kansainvälisesti hälyttäviä lukuja

Lapsipotilaiden myrkytysensiapukäynneistä 31 prosenttia johtui alkoholista TAYS:ssa vuosina 2002–2006. Se on kansainvälisesti hälyttävä luku.
– Monessa muussa länsimaassa, jossa asiaa on tutkittu, lukema on 10 prosenttia tai allekin, Juho Kivistö selventää.
Osastohoitoon alkoholimyrkytyksen vuoksi joutuneiden alle 20-vuotiaiden ilmaantuvuus kaksinkertaistui vuosina 1971–2005. TAYS:n lastentautien ensiapuun myrkytyksen vuoksi joutuneiden 10–15 -vuotiaiden kohdalla myrkytyksen aiheuttanut aine oli alkoholi lähes kahdessa tapauksessa kolmesta.
Kun katsotaan alle 16-vuotiaiden myrkytyskuolemia Suomessa, nähdään sukupuolten välillä selviä eroja. Pojilla on enemmän päihdekäytöstä aiheutuneita myrkytyksiä – tytöillä taas itsetuhoista käyttäytymistä.
– Jos nuori joutuu sairaalahoitoon alkoholimyrkytyksen takia, siitä tehdään lastensuojeluilmoitus. TAYS:ssa yritetään pitää rutiinina sitä, että illalla sairaalaan tuotu nuori tapaa esim. seuraavana päivänä myös nuorisopsykiatrin, Kivistö kuvailee.

Riittääkö se?

– Voi olla, että osalla lapsista olisi tarvetta pidempään hoitosuhteeseen. Jääkö tarvittava hoito joskus psykiatrian puolen resurssipulan vuoksi saamatta, sitä en osaa sanoa.
Kivistön mukaan on päivänselvää, että päihteitä käyttävän nuoren aivot muokkautuvat helposti päihderiippuvaisiksi.
Väitöskirjan mukaan yksi prosentti vuosina 1971-2005 sairaalahoitoon joutuneista 0-19-vuotiaista myrkytyspotilaista menehtyi myöhemmin elämässään myrkytykseen.
– Aikuinenhan ei joudu esimerkiksi päihdeongelman vuoksi hoitoon ellei itse hakeudu, Kivistö muistuttaa.

Pienten potilaiden tohtori, Juho Kivistö, erikoistuu lastentauteihin.
Hän sai kipinän väitöskirjaansa yllättyessään siitä, miten vähän lasten myrkytyksiä on Suomessa tutkittu; viimeisimmät kattavat tutkimukset ovat 80-luvulta.
Alkoholilukemia lukuun ottamatta Kivistö on iloinen väitöskirjassaan esiin tulleista luvuista: lasten myrkytystapaukset ovat kaiken kaikkiaan vähentyneet.

Syrjäytyvät juovat yhä enemmän
Alkoholin ja muiden päihteiden sekakäyttö ainakin alle 16-vuotiaiden myrkytystapauksissa näyttäisi Kivistön väitöskirjan perusteella verraten harvinaiselta.
Nuorten tilastollinen raitistuminen ei näy Kivistön tutkimustuloksissa mitenkään. Tämä ei hänen mielestään välttämättä puhu raitistumistrendiä vastaan.
– Sen sijaan se voi kertoa yhteiskunnan kahtiajakautuneisuudesta. Ehkä ne, jotka syrjäytyvät, juovat yhä enemmän.
Kyse ei kuitenkaan ole köyhät vastaan rikkaat -kahtiajaosta. Ambulanssi kiidättää sairaalaan yhtä lailla kalliiden luksuslukaalien kuin köyhien yksinhuoltajienkin sammuneita lapsia.
– Meidän aikuisten täytyisi herätä. Olivatpa vanhempien omat juomatavat minkälaiset hyvänsä, niin alkoholi ei ole millään tavalla alle 18-vuotiaalle sopiva aine, Juho Kivistö painottaa.
Yllättävän hyvä uutinen on, että vuosina 1969–2003 vain kolme alle 16-vuotiasta suomalaislasta menehtyi alkoholimyrkytykseen, viimeisinkin heistä 1970-luvulla. Kivistöstä on kuitenkin vain ajan kysymys, koska suomalaisnuoria alkaa kuolla alkoholimyrkytyksiin, jos nykyinen kehitys jatkuu.

Miksi aikuiset huumaavat lapsiaan?
Kun alle 16-vuotias on sairaalassa alkoholimyrkytyksen takia, tapauksen voi nähdä kemiallisena pahoinpitelynä. Pahoinpitelijä on aikuinen, joka on alkoholin lapselle välittänyt: omansa antanut, välityspalkkion ottanut tai lapselle myynyt.
Juho Kivistö haluaisi herättää keskustelua toisenlaisesta lasten kemiallisesta pahoinpitelystä. Joissakin myrkytystapauksissa sekava tai huonokuntoinen lapsi on aikuisten huumaama.
– Sekin mahdollisuus on pidettävä mielessä, että esimerkiksi lapsen vanhemmat ovat saattaneet turvautua huumaaviin lääkkeisiin saadakseen levottoman tai jatkuvasti itkevän lapsensa rauhoittumaan, Kivistö kertoo.
Kaiken kaikkiaan Juho Kivistö yllättyi omista tutkimustuloksistaan. Myrkytystapausten yleisen vähenemisen vuoksi hän yllättyi positiivisesti, mutta alkoholimyrkytysten osalta negatiivisesti.
– Kun katsoo koko väestön alkoholimyrkytyskuolemia vuosina 1971–05, niitten määrä on miehillä kaksinkertaistunut ja naisilla kuusinkertaistunut. Tämä on koko yhteiskunnan ongelma, ja lasten myrkytystapaukset ovat siitä vain jäävuoren huippu, Juho Kivistö toteaa ja suree:
– Maamme alkoholikulttuurin tuntien saattoi odottaa lasten alkoholimyrkytysten määrän kasvua, mutta silti näin negatiivinen tulos yllätti.

Teksti ja kuva: Natalia Laurila

Ei nyt kulta, veressäni on promilleja

Erektiohäiriöt ovat tavallisia nuorillakin miehillä. Naisilla on usein vaikeuksia nauttia seksistä. Ikävää, mutta lääketieteen valossa odotettavaa maassa, jossa alkoholi on … Jatka lukemista Ei nyt kulta, veressäni on promilleja

Erektiohäiriöt ovat tavallisia nuorillakin miehillä. Naisilla on usein vaikeuksia nauttia seksistä. Ikävää, mutta lääketieteen valossa odotettavaa maassa, jossa alkoholi on niin usein kolmantena pyöränä vuoteessa.

Haluja olisi, mutta kykyjä ei. Ja kun juuri tänä iltana ei tullut otettua, niin eihän se voi alkoholista johtua.
Järvenpään sosiaalisairaalassa ollaan konservatiivisia. Jos potilas pyytää viagrareseptiä, ylilääkäri Antti Holopainen kehottaa jättämään viinan pois ensin.
– Jospa ne halut siitä virkistyisivät.
Alkoholi vaikuttaa lukuisin, toisiinsa limittyvin tavoin ihmisen seksuaalisuuteen. Se tunnetuin vaikutus hätistää tikanpojat tässä maassa pullopuuhun kenties useammin kuin mikään muu: rohkaisuryypyn jälkeen mies uskaltaa puhua naiselle.
– Yli 90 prosenttia suomalaisista aikuisista käyttää alkoholia, ja luulen, että erityisesti tähän. Estot vähenevät, Holopainen toteaa.
Vähenevät, hyvässä ja pahassa. Tervekin itsekontrolli heikkenee, ja silloin ihminen saattaa ajautua sukupuolikontaktiin, jota myöhemmin katuu. Kumppani oli väärä, tai kondomi jäi pois.
– Harvoin siinä muistihäiriöistä on kyse, sillä ainakin miehillä kyvytkin ovat laskeneet jo siinä vaiheessa kun muisti pätkii. Luulen, että yleensä humalainen ihminen muistaa kyllä riskit, mutta ei piittaa niistä. Asialla ei sillä hetkellä ole niin väliä.
Juovan naisen sukupuolinen käytös muuttuu muutenkin kuin estojen vähenemisen vuoksi. Tutkija Taisto Sarkola on väitöskirjallaan osoittanut, että naisen elimistö alkaa alkoholin vaikutuksen alaisena erittää testosteronia, miessukuhormonia. Niinpä hänen käytöksensä saa miehekkäitä piirteitä: hänestä voi tulla aggressiivisempi ja tavallista avoimemmin seksuaalinen. Ehkäisypillereitä syövien naisten kohdalla tämä hormoniefekti on vieläpä moninkertainen.

Erektiohäiriö voi olla ensimmäinen hälytysmerkki
Alkoholin suurkuluttajan sukupuolihormonituotanto menee ennen pitkää aivan kokonaan sekaisin. Naisten ääni mörenee, niska- ja hartiaseutu vahvistuu ja rasva muuttaa vartalon muodot. Iloliemen runsaan lipityksen iloihin kuuluvat myös kuukautishäiriöt, hedelmättömyys ja ennenaikainen vanheneminen. Miehille käy päinvastoin; heille muun muassa kasvaa rinnat, kivekset surkastuvat ja seksuaalinen aktiivisuustaso vaimenee.
– Naisista tulee miehekkäitä ja miehistä naisellisia, koska estrogeenin tuotanto vaimenee naisilla ja testosteronin tuotanto miehillä. Keskushermosto yrittää tällä tavoin sopeutua alkoholin suurkulutukseen, Antti Holopainen selventää.
Tällaisiin muutoksiin tarvitaan miehillä 10–15 vuoden suurkulutus; naiselle riittää 2/3 tästä ajasta.
No niin, hihkaisee nyt se suomalaismies, jonka kyvyt eivät ole tasapainossa halujen kanssa selvinäkään iltoina. Alkoholilla ei ole mitään tekemistä ongelmani kanssa, koska näkeehän minusta päältäkin etten ole mikään alkoholisti!
– Asioilla voi hyvinkin olla yhteyttä. Ulkoiset muutokset edellyttävät kyllä runsasta ja pitkää alkoholin käyttöä, mutta toiminnalliset häiriöt alkavat jo sitä ennen, Holopainen survaisee.
Erektiohäiriöt, silloin kun eivät selvästi ole juuri vedetyn kaljakorin sivuvaikutus, ovat harvoin yhden tekijän summa. Tunnettuja potenssin heikentäjiä ovat unen ja levon puute, masentuneisuus, huono itsetunto sekä ongelmat parisuhteessa.
Alkoholi heikentää unen laatua ja lamauttaa masennusta aiheuttavalla tavalla hermostoa. Kaljamaha ja muut alkoholin komistavat vaikutukset eivät paranna yhdenkään miehen itsetuntoa. Puhumattakaan siitä, kun nainen antaa nenäänsä nyrpistäen pakit haisuhenkiselle vonkaajalle. Suomalaisten naisten kestovalituksen aiheisiin kuuluu mies, jolle väkijuomat ovat ainakin hetkittäin tärkeämpiä kuin nainen, lupaukset ja suunnitelmat.
Varsinkin naisten on vaikea nauttia seksistä, elleivät he voi luottaa kumppaniinsa. Vaikkei alkoholia nauttinut mies haluaisikaan olla väkivaltainen, hän voi olla kovakouraisempi kuin selvänä olisi. Tällainen arvaamattomuus vaikuttaa naisen nautintoon.
Nainen, jolla on alkoholia veressä itsellään, ei kiihotu yhtä herkästi kuin selvä nainen. Kun on turruttanut aistejaan vieraalla aineella, seksi tuskin tuntuu yhtä nautinnolliselta, kuin mitä se olisi selvin päin.
Olisikin kiinnostava tutkimuksen kohde, kuinka suuressa osassa parisuhdekriisejä alkoholilla on tässä maassa rooli.

ALKOHOLI HEIKENTÄÄ POTENSSIA
♦ surkastuttamalla kiveksiä
♦ vaimentamalla testosteronin tuotantoa
♦ lamauttamalla hermostoa
♦ heikentämällä unen laatua
♦ tylsistyttämällä tunteita masennukseen asti
♦ pahentamalla parisuhdeongelmia

Vierellä onkin vieras ihminen
Seksuaaliterapeutti Seija Koskinen on huolissaan nuorista.
– Aika usein siinä vaiheessa, kun aletaan kiinnittää vastakkaiseen sukupuoleen huomiota, siihen liittyy biletys. Nuoret aikuisetkin löytävät toisensa baareista, alkoholin käyttö liittyy usein siihen.
Voiko humalassa löytää Sen Oikean? Koskinen kertoo nähneensä monia yhdessä ryypänneitä, yhdessä raitistuneita miehiä ja naisia.
– Kun ollaan opittu päihteettömiksi, saattaakin tuntua siltä, että vierellä on ihan vieras ihminen. Pariskunta ei kenties ole ollut selvin päin yhdessä kuin hetkittäin, ja raitistumisen jälkeen toinen onkin ihan tuntematon.
Seksi on vain pieni osa ihmisen seksuaalisuutta. Terve seksuaalisuus kumpuaa hyvästä itsetunnosta. Siihen kuuluu tunteminen ja tunteiden tulkitseminen, omien ja toisten.
– Se voi olla selvin päinkin vaikeaa, saati sitten jos aistit eivät ole avoinna. Alkoholi turruttaa kehon.
Jos ihminen on koko sukukypsän ikänsä parisuhteillut enemmän tai vähemmän päihtyneenä, hän tuskin on selvillä siitä, mitä tuntee. Ja ennen kaikkea, miksi tuntee.
Seija Koskista riipaisevat eniten hyvin nuoret tytöt, jotka hyvin helposti ”antavat käyttää kehoansa”.
– He hakevat rakkautta ja kuvittelevat, että fyysinen läheisyys on yhtä kuin rakkaus, vaikka se toinen osapuoli voi olla ihan täysin vailla tunteita. Olisi hirveän tärkeää, ettei ensimmäisiin seksikokemuksiin liittyisi loukatuksi ja petetyksi tulemisen kokemusta!

Halujen herääminen normaalia, kännäys ei
Antti Holopaisen mielestä Suomessa hyväksytään aivan liian kritiikittömästi aivojen farmakologinen manipulointi. Alkoholin, lääkkeiden ja doping-aineiden avulla pyritään tekemään ihmiskehosta parempi, aivan kuin olisimme koneita.
– Se on vieraantumista perusinhimillisyydestä. Elimistö pyrkii luonnostaan löytämään optimaaliset toimintatavat, ja otetaan suuri riski, kun näitä normaalitoimintoja häiritään, hän varoittaa.
Kun teini-ikäiset kiinnostuvat lapsilta kielletyistä myyttisistä asioista – seksistä ja alkoholista – se on oikeastaan hyvin inhimillistä. Aikuisen tehtävä on kuitenkin erottaa terve epäterveestä.
– Seksuaalisten halujen herääminen on normaalia, keskushermoston farmakologinen manipuloiminen on poikkeavaa, Holopainen vetää rajan.
Vanhemmat voivat tehdä valtavasti lapsensa varjelemiseksi. Jos lapsi saa rauhassa olla lapsi ja kasvaa ilman laiminlyöntejä, hän saavuttaa murrosiän ehjänä. Silloin on hyvin epätodennäköistä, että hän lähtisi hakemaan rakkautta irtoseksikokeiluista.
– Tärkeää on, että aikuisella on nuoren kanssa hyvät puhevälit, ja ettei nuoren kysymyksiä väheksytä tai olla puhumatta häntä kiinnostavista asioista. Pelottelemaan ei kannata lähteä, vaan nuorelle voi kertoa realiteetit: mitä kaikkea vastakkaisen sukupuolen kanssa voi tapahtua, jos ei pysy vahvana ja pidä omista ajatuksistaan kiinni, Koskinen sanoo.
Kun vastakkaista sukupuolta opettelee alusta alkaen lähestymään selvin päin, osaa aikuisenakin tehdä järkeviä ratkaisuja. Ei tule päätyneeksi väärään sänkyyn etanolin tai ylimääräisen testosteronitujauksen ajamana.
Paras humala on luonnollinen, ei päihteiden vaan puhtaan rakastumisen aiheuttama hormonihumala!

Teksti: Natalia Laurila kuvitus: Tuuli Hypén

Pakko ottaa pilleri

Rauhoittavilla ja unilääkkeillä on salakavala kaksoisrooli: ne sekä hoitavat että koukuttavat.   Riippuvuus lääkkeisiin voi kehittyä hyvinkin herkästi. Yleensä kyseessä … Jatka lukemista Pakko ottaa pilleri

Rauhoittavilla ja unilääkkeillä on salakavala kaksoisrooli: ne sekä hoitavat että koukuttavat.

 

Riippuvuus lääkkeisiin voi kehittyä hyvinkin herkästi. Yleensä kyseessä ovat bentsodiatsepiinit, joita käytetään rauhoittavina, ahdistusta lieventävinä ja unilääkkeinä. Myös vahvat kipulääkkeet voivat koukuttaa.
Lääkeriippuvaiset eivät ole vain päihdeongelmaisia, jotka usein käyttävät lääkkeitä päihteiden tavoin. Joukossa on myös ihan tavallisia ihmisiä, jotka joutuvat syömään lääkkeitä unettomuuteen tai ahdistukseen.
– Riippuvuus voi syntyä jopa muutamassa viikossa, jos syö bentsodiatsepiineja tai voimakkaita kipulääkkeitä suuria määriä yli hoitoannosten. Tavallisilla annoksilla riippuvuus vaatii syntyäkseen useamman kuukauden käytön, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Helena Vorma Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.
Noin puolelle rauhoittavien tai unilääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjistä kehittyy muutaman vuoden kuluessa fyysinen riippuvuus eli sietokyky kasvaa ja tulee vieroitusoireita. Valtaosalle heistä kehittyy myös psyykkinen riippuvuus, elämä alkaa pakonomaisesti pyöriä lääkkeen ympärillä.

Kuiville vähitellen
Vorma luonnehtii lääkkeitä keskivahvaksi koukuttajaksi. Alkoholiin verrattuna riippuvuus lääkkeisiin syntyy nopeasti mutta huumeisiin verrattuna hitaasti. Tavallinen tallaaja huomaa riippuvuuden viimeistään siinä vaiheessa, kun lääkkeet odottamatta loppuvat. Fyysiset ja psyykkiset vieroitusoireet voivat olla hyvinkin voimakkaita.
– Tavallisesti hoitopaikka on terveyskeskus, jossa tilannetta korjataan hitaasti annoksia vähentäen. Usein rinnalle voidaan ottaa joku korvaava lääke. Esimerkiksi unettomuuden hoidossa käytetään nykyään paljon melatoniini-hormonia, jonka avulla bentsodiatsepiiniriippuvuutta vähennetään.
Jos taustalla on joku psykiatrinen häiriö, vieroitus aloitetaan psykiatrian puolella. Päihdeongelmaiset hoidetaan päihdehuollossa.
– Usein vieroitus voidaan hoitaa A-klinikalla. Jos kierre on vakava, tai jos mukana on myös huumeet, on vieroitus tehtävä katkaisuhoitona.

Lääkärin valvottava
Takavuosina bentsodiatsepiineja määrättiin pitkäaikaiseen käyttöön paljon herkemmin kuin nykyään. Vaikka käyttö on vähentynyt, silti Suomessa käytetään rauhoittavia ja unilääkkeitä enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Riippuvaisia on arviolta runsas prosentti väestöstä.
Päihdeongelmaisille lääkkeitä määrätään, koska heillä on paljon ahdistusta ja unettomuutta, joihin bentsodiatsepiinit tuovat tilapäisen helpotuksen. Aina lääkäri ei edes tiedä, että potilaalla on esimerkiksi alkoholin liikakäyttöä.
Vorma korostaa, että lääkärin ei koskaan pitäisi kirjoittaa bentsodiatsepiini- tai vahvaa kipulääkereseptiä ilman, että sopii potilaan kanssa hoidon kestosta ja jatkosta. Myös hoitavan lääkärin vaihtuessa uuden lääkärin velvollisuus on aina arvioida tilanne itse. Kiireen kanssa kamppailevat lääkärit joutuvat kuitenkin usein uusimaan reseptejä ehtimättä päivittää tilannetta.
Noin puolet rauhoittavien tai unilääkkeiden säännöllisistä käyttäjistä tulee riippuvaiseksi lääkkeistä.

Irti lääkekoukusta

Lääkeriippuvuudesta voi päästä eroon. Päihdeongelmaiselta se vaatii kuitenkin vahvaa tahtoa ja riippuvuuden hoitamista kokonaisvaltaisesti.

Lääkärin vaihto auttoi
”Seitsemän vuotta sitten menin A-klinikalle huumeiden, lääkkeiden ja alkoholin sekakäytön vuoksi. Hoidoksi määrättiin rauhoittavia ja myöhemmin sain krooniseen unettomuuteen unilääkkeitä omasta pyynnöstäni. Ensin söin bentsodiatsepiineja tarvittaessa, mutta sairastuttuani paniikkihäiriöön, lääkäri käski minun syödä niitä säännöllisesti kolme päivässä.
Hyvin nopeasti huomasin, että jos otin bentsoja vähemmän, iskivät vatsaoireet, heikotus ja jotenkin humalainen ja flunssainen olo. Unilääkeriippuvuus kehittyi parin viikon säännöllisellä käytöllä. Sitä koukkua olen yrittänyt katkaista monta kertaa kitumalla päiviä nukkumatta.
Ironista kyllä, mutta minut pelasti se, kun sain hermostuttuani porttikiellon A-klinikalle. Siirryin terveyskeskukseen, jossa ongelmiini suhtauduttiin aivan eri tavalla. Minulle määrättiin muun muassa melatoniinia, jonka avulla olen voinut vähentää unilääkkeitä. Olen myös keskustellut lääkärin kanssa mahdollisuudesta vähentää bentsot minimiin muutaman vuoden päästä.
En saanut mitään olennaista apua A-klinikan lääkäriltä. Tietenkin päävastuu on käyttäjällä, mutta miksi lääkäri ei koskaan pysähtynyt miettimään, miksi rauhoittavien syöminen on päässyt näin pitkälle? Pitäisikö ehkä joskus tavata potilas ja selvittää, miten hänellä menee?
Terveyskeskuslääkäri on auttanut minua paljon. Hän on tosissaan kiinnostunut voinnistani ja valmis keksimään ideoita, miten pääsen eteenpäin.
Nyt olen kuivilla alkoholista ja huumeista. Lääkkeitä käytän reseptin mukaan ja olen pystynyt vähentämään niitä reilusti. Käyn terapiassa ja tapaan lääkäriäni tarvittaessa. Toivon, että bentsot kuuluisivat tulevaisuudessa elämääni vain sen verran, mitä tarvitsen paniikkihäiriön hoitoon.”
Maria

Romahduksesta uusi alku
”Alun perin lääkäri määräsi rauhoittavia alkoholismiini. Jäin bentsoihin koukkuun ja hain niitä lisää netistä ja katukaupasta. Tasoittelin oloani piristävillä lääkkeillä, joita hankin omia reittejä.
Vuosien väärinkäytön jälkeen romahdin täysin. Olin kaksi viikkoa pakkohoidossa psykiatrisella vuodeosastolla. Se hoito ja vuodeosaston päihdelääkäri käänsivät kelkan minun elämässäni. Olin henkisesti ja fyysisesti ihan romuna. Ensimmäistä kertaa elämässäni minä luovutin. En ole kovin uskonnollinen, mutta jollekin minä luovutin tahtoni.
Nyt olen ollut 15 kuukautta ilman päihteitä. Tällä hetkellä syön bentsoja enää vieroitukseen. Lääkärin mukaan vieroitusaika on nyt kolmisen vuotta. Minua hoitaa kaksi päihdelääkäriä. Käyn säännöllisesti kontrolleissa ja erilaisissa vertaisryhmissä, jotka tukevat päihteetöntä elämää.
Tavoitteenani on saada tämä loppuhäntä rauhoittavista pois, jos se on enää mahdollista. Vuosien mittainen neuroleptien väärinkäyttö on vahingoittanut minua, joten käsien vatkausta ei varmaankaan saada kokonaan loppumaan.
Jälkeenpäin olen miettinyt sitä psykiatria, joka määräsi minulle rauhoittavia alkoholismiin. Ei sen puoleen, hoitihan hän minua romahdukseni jälkeenkin väärillä psyykenlääkkeillä. En kuitenkaan syytä häntä. Olin silloin mieleltäni sairas, en koskaan kertonut hänelle totuutta siitä, mitä kaikkea käytin.”
CaronCann

Haastateltavat esiintyvät nimimerkeillä.

Teksti ja kuva: Tiina Suomalainen
Lähde: raitis.fi-lehti 1/09