raitis.fi-lehti: Henkilökuvassa

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita kategoriasta Henkilökuvassa. Muiden kategorioiden juttuja löydät täältä.

Tarina Rau oli yksi Big Brother -talon neljästä raittiista

Psykologian opiskelija Tarina Raun, 23, herättämät tunteet katsojissa olivat hyvin vaihtelevia.

Psykologian opiskelija Tarina Raun, 23, herättämät tunteet katsojissa olivat hyvin vaihtelevia.

Tarina Rau

– Nettikommenttien mukaan osa katsojista tykkäsi sikana, osan kommentit olivat hyvin negatiivisia, Tarina Rau toteaa pari kuukautta ohjelman jälkeen.

Raittius tuli osaksi hänen elämäänsä kaksi ja puoli vuotta sitten järkyttävien ja ahdistavien kokemusten jälkeen.

– Kun olin 16-vuotias, poikaystäväni kuoli, Rau kertoo.

– Hän käveli psykoosissa junan alle. Olin todella rikki tämän jälkeen.

– Aloin käyttää alkoholia mieleni lääkitsemiseen. Alkoholi oli kuitenkin huono lääke. Kännipäissäni tein tyhmyyksiä, joita myöhemmin häpesin ja kaduin.

– Kävelin kaverini kanssa Kaisaniemessä. Yhtäkkiä tuntui, kuin olisin tulossa hulluksi. Oli mittaamaton ahdistus. Autojen äänet kuulostivat kovemmilta kuin ne ovat. Kaverini vei minut istumaan ja sanoi selkeästi: ”Sulla on paniikkikohtaus.” Yksi paniikkikohtauksen tyypillinen oire on, että äänet kuulostavat kovemmilta kuin ne ovat. Tajusin, että olin edellisenä päivänä juonut liikaa alkoholia, ja että minulla on nestehukka ja henkinen morkkis.

– Tajusin, että alkoholisekoilu vie minulta sekä mielen että fyysisen terveyden, Rau muistelee.

– Päätin siltä istumalta lopettaa alkoholinkäytön. Tämän päätöksen jälkeen olin rauhallinen. Menin S-markettiin ja ostin suklaakakun leipomistarpeita. Juhlin raittiuspäätöstäni leipomalla suklaakakun ja kirjoittamalla alkoholille jäähyväiskirjeen, Rau kertoo.

Uutta terveyttä ja halu tutustua itseen

– Lopetin pian myös tupakanpolton. Aikaisemmin olin ollut usein väsynyt, tunsin itseni nyt terveemmäksi ja pirteämmäksi.

Psykologian opiskelija Rau oli katsonut Big Brother Suomi -ohjelmaa jo pidempään ja hänessä heräsi halu tutustua itseensä ohjelman erikoisessa tilanteessa, jossa valittu ryhmä ihmisiä elää 10 viikkoa yhdessä suljetussa talossa. Talon asukkaita seurataan koko ajan tv-kameroilla. Kooste tapahtumisista tulee joka päivä ulos.

Metsäkävelyjä harrastava Rau pelkäsi, että olisi vaikeaa olla ilman kunnon ulkoilua. Pahinta jälkikäteen ajateltuna olikin toinen asia.

– Oli raskasta koko ajan olla samojen ihmisten ympäröimä, Rau toteaa.

– Välillä osallistujille tarjottiin myös alkoholia. Kun muut kännäsivät, minä juhlin mukana selvin päin ja menin aikaisin nukkumaan. Näin en joutunut kärsimään kännisekoilusta.

Mielenterveyshaittoja muillekin

Big Brother -ohjelman katsojat kommentoivat osallistujia sosiaalisessa mediassa vailla kunnioituksen ja empatian tunteita.

– Katsojat tuntuvat luulevan, että me osallistujat ei olla oikeasti ihmisiä. Että meille voi vapaasti olla ilkeä, ja että meihin ei satu. Olisin kestänyt vielä ulkonäkööni kohdistuvan ilkeyden, mutta pahinta oli, kun persoonastani esitettiin outoja juttuja, Tarina Rau toteaa.

– En ollut suinkaan ainoa näin tunteva. Muillekin BB-talon asukkaille jäi mielenterveyshaittoja. Ohjelma oli raskas tosi monille.

BB-talon asukkaat äänestetään pois yksi kerrallaan, kunnes jäljelle jää voittaja. Kun tuli Raun vuoro lähteä, hän käsitteli tapahtumia mielessään ja psykologin kanssa, mutta ilkeä palaute herätti masennuksen, joka kesti pari kuukautta. Kokemus oli niin traumaattinen, että Rau on menossa psykoterapiaan käsittelemään asiaa.

– Olin helppo kohde kiusaamiselle, näkyvä ja nainen, joka näytti tunteitaan. Tuntui hirveältä, että minua dissattiin siksi, että itkin.

– Monet katsovat myös tositv-ohjelmia siinä mielessä, että etsivät kohteita, joihin purkaa vihan ja inhon tunteitaan. On varmaan myös puutteellisia tunnetaitoja, Rau pohtii.

Miten yhteiskuntamme voisi vapautua vihapuheesta?

Tarina Rau kokee, että kaikesta huolimatta BB-talon kokemus on ollut hänelle hyväksi, ammatillisestikin ajatellen. Nykyisin vihapuhe on aivan liian yleistä. Sen vaikutus yksilöön on suuri, vaikkei tätä yleisesti tiedosteta.

Kun ilkeää nettikirjoittelua oli paljon, Raulle tuli tunne, että suuri ihmismassa inhoaa häntä. Jälkikäteen hän pystyi asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Eniten voimauttavalta tuntui, kun Rau ohjasi videon, jossa kaikki BB-talon asukkaat ottivat kantaa vihapuheisiin ja siihen, kuinka ne vaikuttavat kohteisiinsa.

Toisaalta Rau on saanut myös paljon rohkaisevaa palautetta siitä, että hän on ihmisenä antanut toivoa paremmasta huomisesta. Tässä hän antaa tärkeän esimerkin myös muille.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuvat: Jari Peltoranta

Hyvä itsetunto sai Eeva-Leena Kaskisen jättämään alkoholin

Big Brother -ohjelman tapa kohdella osallistujiaan ja vääristellä tapahtumia oli kuitenkin liikaa.

Big Brother -ohjelman tapa kohdella osallistujiaan ja vääristellä tapahtumia oli kuitenkin liikaa.

Eeva-Leena Kaskinen

Eeva-Leena Keskinen, 30, tulee raittiista perheestä, mutta parikymppisenä hän muiden mukana käytti alkoholia. Monet jatkavat tätä sosiaalista ja normaalina pidettyä tapaa kuuntelematta itseään. Keskinen havahtui kuitenkin pian kyseenalaistamaan normin. Näin hänelle kävi myös Big Brother Suomi -ohjelmassa.

– Opiskelin Turun yliopistossa ja siellä pidettiin ennen vappua sitsejä, joissa istuttiin ringissä viinipullon kanssa. Minulle tuli hirveä krapula, ja päätin, että vietän raittiin vapun, Keskinen kertoo.

– Vappunahan suomalaisen on vaikeinta olla selvin päin, mutta huomasin, että minulla meni hyvin ilman alkoholia. En tykkää alkoholin mausta, eikä minulla ollut mitään syytä juoda. Päätin jatkaa raittiutta.

Keskinen on saanut raittiudestaan myönteistä palautetta. Monet ovat sanoneet, että hekin haluaisivat kokea, ettei heillä olisi tarvetta juoda.

– Minulla on ollut nuoruudesta saakka tosi hyvä itsetuntemus, laaja ja kattava hyväksyntä itselle, Keskinen kertoo.

– Tähän osaltaan on varmaan vaikuttanut se, että minulla on ollut lapsesta saakka viivästynyt unijakso. Nukuin öisin noin neljä tuntia ja päivisin kolme tuntia. Tästä huolimatta olen menestynyt koulussa, opinnoissa ja harrastuksissa.

– Koen olevani introvertti. Vaikka haluan olla myös muiden kanssa, viihdyn paremmin itsekseni. Tarvitsen paljon yksinoloa. Minulla on rikas ajattelumaailma.

– Myöhemmin jossakin makutestissä selvisi, että minulla on hyvin herkät karvaan maun reseptorit, mikä selittää sitä, että alkoholi ei maistunut minulle. En pysty juomaan myöskään kahvia tai mustaa teetä.

Minusta tehtiin karikatyyri

Onneksi itsekin juon vihreää luomuteetä, joten saatoin haastattelussa tarjota Keskiselle sopivan juoman. Lämmin kupillinen tuntui olevan tarpeen, kun aloimme puhua Big Brother -ohjelman kokemuksista.

– Ohjelma aliarvioi katsojia. Meitä ei esitetty sellaisina kuin olimme, vaan takana oli vahva käsikirjoitus. Olen ollut Mensan jäsen, mutta eronnut sieltä. Esittelyssäni korostettiin Mensan jäsenyyttä ja akateemisuuttani ja jätettiin mainitsematta, että työskentelen tällä hetkellä Veikkauksen pelimyyjänä. Akateemisuuden korostaminen herätti ärsyyntymistä ja lietsoi vihaa minua kohtaan. Itselläni tärkeä motiivi mennä ohjelmaan oli se, että halusin osoittaa muille introverteille, että myös me voimme osallistua, eivät pelkästään vain ulospäin suuntautuneet ihmiset.

– Ohjelmassa tilanteiden syy–seuraus-suhteita väänneltiin väärin. Tapahtumia irrotettiin kontekstista, minulle tuotettiin ”mustasukkaisuutta”, jota en tuntenut. Kuva, joka minusta annettiin, ei vastannut omaa kokemustani. Tuntuu ahdistavalta nyt jälkeenpäin kun tuntemattomat tulevat juttelemaan, ja pitävät minua erilaisena kuin itse koen olevani.

– Tuotanto oli tietoinen unirytmistäni, ja oletin, että se huomioidaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kun huomasin tämän, ilmoitin haluavani luovuttaa. Yritin päästä päiväkirjahuoneeseen, jossa voi puhua ajatuksistaan. Minua ei päästetty sinne.

– Toisella viikolla minulla meni luottamus tuotantoon. Olin masentunut. Minut äänestettiin ulos ohjelmasta kolmantena, kolmannella viikolla.

Vaikea kokemus, joka voi vielä vahvistaakin

-Minulla ei ole ennen ole ollut mielenterveysongelmia, mutta kun tulin pois ohjelmasta, ruoka ei maistunut, enkä päässyt sängystä ylös. Työterveyslääkäri diagnosoi minulla olevan traumaperäisen stressihäiriön sekä keskivaikean masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön.

– Palasin töihin vasta joulun jälkeen. Menetin turvallisuuden tunteeni, joka on alkanut palautua vasta tämän vuoden puolella. Minulla on vieläkin traumaoireita, Keskinen kertoo itkien, vaikka kokemuksesta on reilu puoli vuotta.

Hän haluaa viedä asiaa eteenpäin ja kysyy lakineuvojalta, kuinka voisi edetä. Keskinen haki BB-taloon saadakseen erilaisia kokemuksia. Häntä kiinnosti ohjelman konsepti ihmiskokeena.

Moni voisi ajatella hänen tilanteessaan yksiviivaisesti, että kokemus oli huono. Keskinen ajattelee kuitenkin toisin.

– En ole katunut osallistumista. Olen edelleenkin toiveikas. Vaikka on ollut odottamattomia vaikutuksia, voi tulla vielä myös positiivisia vaikutuksia. Pidemmän päälle kokemuksestani voi tulla vielä rakentava.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuvat: Jari Peltoranta

Yhteistä aikaa, teetä ja leivoksia

Tapaan Barendsen-Riikosen perheen viihtyisässä Tee- ja Kahvihuone Helmessä Porvoossa. Tämä on yksi perheen tavoista rentoutua – vierailut kotikaupungin monissa kahviloissa. … Jatka lukemista Yhteistä aikaa, teetä ja leivoksia

Erään porvoolaisen perheen arkea ja juhlaa

Barendsen-Riikosen perheellä on sympaattinen tapa toimia säännöllisesti turistina kotikaupungissaan ja mennä kahviloihin viihtymään yhdessä.

Tapaan Barendsen-Riikosen perheen viihtyisässä Tee- ja Kahvihuone Helmessä Porvoossa. Tämä on yksi perheen tavoista rentoutua – vierailut kotikaupungin monissa kahviloissa. Äiti Ulla Barendsen-Riikonen kuvaa traditiota rauhoittumiseksi ja nousemiseksi arjen yläpuolelle.

– Menemme viihtyisään kahvilaan, nautimme hyvin haudutetusta teestä ja erilaisista leivonnaisista. Juttelemme, muistelemme menneitä ja suunnittelemme, että keitä menemme tapaamaan lomalla.

– Samalla paikalliset kahvilayrittäjät ja pikkuputiikkien kauppiaat tulevat tutuiksi, saamme kohtaamisia heidän ja muidenkin tuttujen kanssa.

Perheelle osa arjen arvokasta yhdessä olemista on myös matkailu.

– Harrastamme matkustamista, laajemmin ja paikallisesti. Olemme kerran viikossa turisteina kotikaupungissa, isä Jere Riikonen kertoo.

– Elämän tarkoitus on olla yhdessä, hän pohtii.

Päihteet eivät kuulu joulun sanomaan

Barendsen-Riikosille kiireetön aika perheen parissa on tärkeää monessa muodossa. Joulu on myös heille yksi vuoden kohokohdista, jota valmistellaan hartaasti.

Äidille jouluun rauhoittuminen alkaa jo syksyllä.

– Mietin kaikessa rauhassa lahjoja ja marraskuuhun mennessä olen jo yleensä hankkinut lahjat, Ulla kertoo.

– Joulussa tärkeää on tunnelma ja odotus.

Tyttärille Ennille, 14, ja Elinalle, 12, tärkeää on myös joulun tunnelma.

Jere Riikonen on Porvoon Raittiusseuran puheenjohtaja. Joulukuun ensimmäisen viikon sunnuntaina Raittiusseura järjestää perinteisesti perheiden jouluillan nuorisotila Zentrassa. Siellä leivotaan pipareita, lauletaan joululauluja, pelataan, jongleerataan tontun opastuksella ja joulupukki käy tervehtimässä lapsia jakaen Brunbergin karkkeja. Näissä illoissa on ollut joka vuosi enemmän ja enemmän perheitä.

– Laitamme myös paikalliseen joululehteen Anna lapselle raitis joulu -mainoksia, Jere kertoo.

Vanhojen puutalojen kaunis Porvoo on kuin luotu idylliseksi joulukaupungiksi. Joulukuu on Porvoossa täynnä erilaisia tapahtumia, muun muassa joulukatujen avajaiset ja Lucian kruunajaiset. Barendsen-Riikosen perhe käyskentelee mielellään joulumarkkinoilla. Kiirettä riittää, mutta itsenäisyyspäivänä perhe rauhoittuu leipomaan pipareita ja kuuntelemaan joululauluja. Kirkossa käynti ja joulunsanoman äärelle hiljentyminen ovat perheelle tärkeitä.

Jouluaattona osallistutaan vanhan raatihuoneen joulurauhanjulistukseen kello 16. Usein joulu vietetään Jeren vanhempien luona. Viime joulun perhe vietti Australiassa.

Perhettä kantaa kristillinen tausta. Jere Riikonen toimii kirkkovaltuustossa ja kristillisdemokraattien kaupunginvaltuutettuna.

Raittius tarkoittaa laajemminkin terveitä elämäntapoja

Sairaanhoitajana äiti näkee työssään uniapnea-keskuksessa kiireisen ja stressaavan elämäntapamme seurauksia.

– Unihäiriöt ovat todella kasvava ongelma. Kun stressaantunut ihminen yrittää rentoutua alkoholin avulla, tämä lisää uniapneasta kärsivän hengityskatkoksia ja unen laatu heikkenee, Ulla toteaa.

Tämä ja moni muu päihtymykseen liittyvä biologinen tekijä saavat aikaan sen, että juomalla rentoutumista hakevan keho ja mieli palautuvat ja saavat lepoa merkittävästi vähemmän kuin selvin päin.

Barendsen-Riikosille osa hyvää elämää ovat myös terveet elämäntavat.

– Äiti on melkein kokonaan kasvissyöjä, Enni kertoo ylpeänä.

– Äiti tekee itse leivät ja näkkileivätkin.

Jerellä ja lapsilla on puolestaan pyrkimys kasvissyömisen suuntaan ja he ovat vähentäneet ruokavalioissaan punaisen lihan käyttöä.

Jere vaikuttaa myös kaupungin tasolla tervehdyttävästi.

– Olemme Raittiusseuran puolesta tehneet kuntalaisaloitteen, että Porvoon kaupungin järjestämät tilaisuudet olisivat tarjoiluissaan alkoholittomia, syntyperäinen porvoolainen Jere kertoo.

– Aloite on tällä hetkellä virkamieskäsittelyssä. Kokkolassa vastaava valtuustoaloite on mennyt läpi.

– Meillä on kaupunginvaltuustossa ja lautakunnissa useampia Raittiusseuran jäseniä, esimerkiksi Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jaakko Jalonen on seuramme jäsen eli raittiudelle löytyy kannattajia. Usein raittiusaatetta on moitittu siitä, että se ei kytkeydy tarpeeksi valtaan ja tärkeitä raittiutta edistäviä päätöksiä jää saavuttamatta.

Perhe kasvattaa lapsiaan esimerkin voimalla. Kaupungin johto voisi ”kasvattaa” kaupunkilaisia esimerkkiä näyttäen, mikä asiantuntijoidenkin mukaan on paras tapa vaikuttaa.

Kotoa vahva välittämisen ja huolenpidon malli

Jere Riikonen toimii merianalyytikkona Suomen ympäristökeskuksen Merikeskuksessa Helsingin Viikin kampuksella ja merentutkimusalus Arandalla.

– Työni on paljolti ympäristönäytteiden ottamista, Jere kertoo.

– Itämeri on edelleen heikossa kunnossa ja uutena ongelmana ovat mereen kertyvät haitalliset muovit. Tupakantumppi on maailman yleisin muoviroska. Olen omalta osaltani tehnyt aloitteen Porvoon kaupungille, että kaupunki aloittaa kaikessa toiminnassaan muovin käytön vähentämisen sekä tehokkaan keräyksen ja velvoittaisi samalla asuntoyhtiöt muovin keräämiseen.

Lapset saavat kotoaan vahvan välittämisen ja huolenpidon kulttuurin mallin, vastapainoksi ympäristön mallille.

– Eräs meidän luokkalainen nuuskaa, kertoo seitsemäsluokkalainen Enni.

Lapsi, jolle vanhemmat näyttävät alkoholinkäytön ja tupakoimisen mallia, on yleensä alttiimpi tarttumaan ympäristön epäterveisiin malleihin. Vastaavasti tiedetään myös, että perheestä saatu myönteinen malli on omiaan tarttumaan.

– Vaihda pubi kahvilaan ja olut teehen. Yhdessäolo on mukavaa ilman epäterveellistä alkoholia, Jere rohkaisee.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Jari Peltoranta

Suomalaisen raittiustyön yhteiskunnallinen vaikuttaja Väinö Voionmaa

Väinö Voionmaa syntyi 12. helmikuuta 1869 Jyväskylässä. Tunnetun poliitikon, tutkijan, kansansivistäjän ja raittiusmiehen syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna 150 vuotta. … Jatka lukemista Suomalaisen raittiustyön yhteiskunnallinen vaikuttaja Väinö Voionmaa

Poliitikko ja tutkija korosti päihteisiin liittyvän puolueettoman tiedon hankkimista poliittisen päätöksenteon perustaksi sekä tavallisten kansalaisten omaehtoista sivistystoimintaa pelkän ylhäältä annetun valistuksen sijaan.

Historiantutkija, raittiusmies, kansansivistäjä ja poliitikko Väinö Voionmaa. Kuva: Museovirasto

Väinö Voionmaa syntyi 12. helmikuuta 1869 Jyväskylässä. Tunnetun poliitikon, tutkijan, kansansivistäjän ja raittiusmiehen syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna 150 vuotta. Väinö Voionmaan isä oli seminaarin lehtori Olai Wallin ja äiti Flora Fredrika Bernhardina Schreck.

Isä opetti tulevia kansakoulunopettajia Jyväskylän seminaarissa. Voionmaan isä oli innokas kansanvalistusmies ja äiti oli kiinnostunut sosiaalisista kysymyksistä. Perhetausta selittääkin osaltaan sen, miksi raittiusasia ja myöhemmin sosialismi alkoivat kiinnostaa Väinö Voionmaata. Helsingin kaupunginvaltuustoon Voionmaa pyrki ensimmäistä kertaa raittiusliikkeen edustajana. Voionmaa aloitti yhteiskunnallisen toimintansa raittiusliikkeestä ja raittiuden edistäminen kulki mukana koko hänen elämänsä ajan. Voionmaa tuli tunnetuksi myös historiantutkijana, erityisesti keskiajan historian osalta.

Vuonna 1917 Voionmaasta tuli Tokoin senaatin jäsen. Sosialidemokraattiseen puolueeseen Voionmaa liittyi kansalaissodan jälkeen. Puolue tarvitsi kansalaissodan jälkeen tuoreita nimiä, joita ei yhdistetty kapinatekoihin. Niinpä Väinö Voionmaata pyydettiin ehdolle eduskuntavaaleihin vuonna 1919, ja hän istui kansanedustajana kuolemaansa vuoteen 1947 asti. Hän kohosi puolueessa merkittävään asemaan ja oli varsinkin ulkopolitiikan asiantuntija aina ministerin tehtävää myöden.

Aktiivinen kieltolain ajaja

Raittiusliikkeeseen Väinö Voionmaa oli tullut mukaan 1890-luvulla. Hänet valittiin 1898 Raittiuden Ystävien johtokuntaan, ja hän oli siinä mukana vuoden 1909 loppuun ja sen jälkeen myös ensimmäisen maailmansodan aikana.

Voionmaa oli innokas kieltolain kannattaja. Hän esitti jo vuonna 1905 suurlakon alkaessa vaatimuksen kieltolaista pääkaupungin raittiusväen kokouksessa. Voionmaan kuuluminen sosialismin kannattajiin aiheutti välirikon raittiusväkeen, koska nämä pelkäsivät raittiusliikkeen liiallista politisoitumista. Voionmaa jäikin 1908 pois Raittiuden Ystävien puheenjohtajan paikalta. Hän korosti liikkeen yhteiskunnallista taustaa ja näki raittiusliikkeen ja sosiaalidemokraattisen liikkeen ”lähimpinä sukulaisina ja liittolaisina”.

Voionmaa jatkoi sodan jälkeen aktiivista raittiustyötään. Oskari Tokoin senaatissa ollessaan hän edisti eduskunnan vuonna 1909 hyväksymän kieltolain toteutumista. Myös 1920- ja 1930-luvulla Voionmaa puolusti voimakkaasti kieltolakia ja osallistui etenkin Kieltolakiliiton työhön. Voionmaalla oli keskeinen asema alkoholilainsäädännön kehittämisessä yhdessä lankonsa Niilo Liakan kanssa.

Vaikka kieltolaki todettiin myöhemmin ratkaisuna toimimattomaksi, sillä oli vielä viime vuosisadan alkupuolella vahva kansalaisten tuki.

Kansansivistäjä ja raittiuskasvattaja

Vaikka Väinö Voionmaa toimi jo vuosina 1907–1912 Kansanvalistusseuran sihteerinä, hänen panoksensa tuli käänteentekeväksi vasta kansalaissodan jälkeen, kun hänen aloitteestaan perustettiin Työväen Sivistysliitto (TSL), ja hänet valittiin liiton johtoon. Voionmaan mielestä työväen sivistystyön tuli olla nimenomaan työväen omaehtoista toimintaa. Sillä oli merkitystä koko kansan hyvinvoinnin kannalta, koska sen myötä voitiin tasoittaa kansalaisten välillä vallinnutta sivistyksellistä eriarvoisuutta.

Talvella 1944 Voionmaa täytti 75 vuotta. Hän sai merkkivuotensa kunniaksi kansalaisrahalahjan, jonka hän luovutti perustettavalle Väinö Voionmaan säätiölle työläisnuoriso-opiston perustamiseksi Tampereen seudulle. Voionmaa itse oli valitsemassa paikan opistolle Ylöjärveltä. Opisto aloitti 1951 nimellä Hämeen työläisnuoriso-opisto, mutta nimi muutettiin pian Väinö Voionmaan opistoksi.

Raittiustyökin oli osa yleistä kansansivistystyötä. Kuten hänen pääteoksensa Yhteiskunnallinen alkoholikysymys osoittaa, Voionmaa piti alkoholikysymystä tärkeänä yhteiskunnallisena aiheena, jossa raittiuskasvatuksella oli keskeinen rooli.

Raittiustutkimuksen ja -kasvatuksen kehittäjä

Väinö Voionmaa työskenteli määrätietoisesti myös raittiustutkimuksen kehittämiseksi. Hän korosti jo varhain pätevän raittius- ja väkijuomatilaston merkitystä raittiustyössä ja sosiaalipolitiikassa yleensä. Voionmaa painotti myös laajalta pohjalta hankittujen mahdollisimman luotettavien ja puolueettomien tilastotietojen merkitystä.

Vuonna 1929 Voionmaan eduskunta-aloitteesta tehtiin tutkimus auto-onnettomuuksien syistä ja alkoholin osuudesta niihin. Tutkimuksen myötä voitiin tilastollisestikin osoittaa alkoholin ja muiden huumausaineiden käyttö liikenteessä erityisen vaaralliseksi. Tämä johti siihen, että lainsäädännössä asiaan kiinnitettiin erityistä huomiota. Seurauksena oli ehdoton kielto moottori-ajoneuvoa kuljettavan päihtymykselle. Tämä teki Suomen tieliikennelaista tässä suhteessa Euroopan laajuisesti poikkeuksellisen.

Kansainvälinen raittiustyö

Voionmaa oli koko raittiustyössä vaikuttamansa ajan kiinnittänyt huomiota raittiuskirjallisuuden kehittämiseen. Hänen Yhteiskunnallinen alkoholikysymys -teostaan käännettiin useille kielille. Voionmaa keskittyi teoksessaan ensisijaisesti yhteiskunnallisen alkoholikysymyksen selvittelyyn kansansivistäjän tavoin, mutta käsitteli myös yksilöllistä alkoholiongelmaa. Teosta pidettiin alansa uranuurtajana.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana Väinö Voionmaa oli kansainvälisen raittiustyön näkyvimpiä ja arvostetuimpia nimiä. Olihan Suomi tänä ajanjaksona nimenomaan raittiusväen silmissä raittiustyön ja alkoholipolitiikan suurvalta, jonka ratkaisuja ja kokemuksia seurattiin koko maailmassa.

Teksti: Tuula Vuolle-Selki

Moniongelmaisen lapsuuden keskeltä raittiiseen aikuisuuteen

Räppäri Dani sanoittaa muun muassa vaikeita tunteita musiikissaan. Hän kokee tunteiden ilmaisemisen tärkeäksi. Se auttaa saamaan yhteyden itseensä ja muihin.

Räppäri Dani sanoittaa muun muassa vaikeita tunteita musiikissaan. Hän kokee tunteiden ilmaisemisen tärkeäksi. Se auttaa saamaan yhteyden itseensä ja muihin.

Räppäri ja lastenhoitaja Daniel Karjalainen, 26, on ollut kahdeksan vuotta raitis, rankan lapsuuden jälkeen.

– Menin 10-vuotiaana lastensuojeluviranomaisen puheille ja kerroin perheestäni avoimesti. Kotona oli riitelyä, tappelua ja päihteitä, Karjalainen kertoo. Itse hän joi ensimmäiset kännit 11-vuotiaana. 15-vuotiaana tuli pilven polttaminen, josta oli vaikeaa päästä eroon.

Karjalaisen isällä oli alkoholiongelma, äidillä mielenterveysongelmia.

– He eivät osanneet keskustella, keskustelu käytiin nyrkein, artisti kertoo.

– Olin ainoa lapsi. Kaikki velloimme omassa pahassa olossamme. Oli hyvin lamaava passiivinen ilmapiiri. Tällainen ilmapiiri on myrkkyä lapselle.

– Äitini on ollut enemmän laitoksissa kuin kotona. Hänellä on ollut useita itsemurhayrityksiä. Kun olin 3-vuotias, vanhempani erosivat isän alkoholismin takia ja jäin asumaan äidin kanssa.

– Äiti alkoi purkaa omaa pahaa oloaan myös alkoholinkäyttöön. Tuli isäpuoli, jolta en myöskään saanut aikuista tukea. Lastensuojeluviranomaisen luona käyntini jälkeen minut määrättiin isälleni, joka oli raitistunut AA:n avulla. Mutta hän oli masentunut, ja turvattomuuteni johti minutkin hakemaan päihteistä lohtua.

– Minulle tuli muitakin riippuvuusongelmia. Omilla geeneilläni olen taipuvainen kohtuuttomuuteen. Minulla oli syömishäiriö, välillä sain mielihyvää syömättömyydestä, välillä liiallisesta syömisestä. Oli myös voimakas peliriippuvuus. Harrastin mäkihyppyä, mutta sekin meni överiksi, Karjalainen kertoo.

Räppi johti terveyden tielle

Karjalainsen isä on soittanut kitaraa yli 40 vuotta, ja hänen kauttaan räppäri löysi myös musiikin.

– Aloitin soittamalla rumpuja, mutta en ollut niiden soittamisesta kovin kiinnostunut. Sitten tuli räppi, joka rupesi kiinnostamaan.

– Räppi vei mukanaan, innosti, ja heräsi myös halu päästä vapaaksi päihteistä. Menin Myllyhoitoon, ja asetin itselleni tavoitteeksi täysraittiuden. Onneksi onnistuin tässä, Karjalainen iloitsee.
Hän on päässyt lämppäriksi muun muassa Cheekille ja Mikael Gabrielille.

– Olemme tehneet isän kanssa yhteisiä keikkoja. Isä on soittanut kitaraa ja omia covereitaan, poppia ja rokkia, minä olen räpännyt. Räpillä voin ilmaista omia ja monien muidenkin tunteita.

Karjalainen kokee, että hän on saanut eniten apua vertaistukiryhmistä, joissa lasisen lapsuuden kokeneet voivat jakaa tunteitaan ja päästää irti häpeästä, jota on joutunut kokemaan.

– On tärkeä oppia sanoittamaan omia tunteitaan, Karjalainen painottaa.

– Silloin saa yhteyden itseen ja toisiin.

Tuodaan valoon

Räppäri julkaisee keväällä minialbumin, jolle hän on antanut nimen ”Tuodaan valoon”. Albumissa on neljä Karjalaisen biisiä, ja ne kertovat hänen elämästään.

– On ollut niin paljon salaisuuksia, niin paljon häpeäkeskeistä elämää, jonka haluan tuoda valoon. Avaan tällä pintaa, tämä on startti matkalle.

Karjalaisen elämän puitteet ovat tällä hetkellä kunnossa. Hän toimii lähihoitajana päiväkodin eskarilaisille ja nauttii lasten kanssa olemisesta.

Hän on mukana Jukka Leppilammen perustamassa Artistien rukouspiirissä, ja tyttöystävä on löytynyt Uskovaiset nuoret -facebookryhmästä.

– Tyttöystäväni on tervepäisempi kuin minä, hän tulee ehjästä perheestä. Hän on ihana ihminen ja meillä on hyvin samanlaiset arvot, turva ja rauha suhteessamme. Minusta tuntuu, että alan olla valmis sitoutumaan, Karjalainen kertoo.

Tyttöystävä on muuttamassa Helsinkiin ja nuori pari suunnittelee kihlojen ostoa.
Kaiken hyvän keskellä Karjalaisella on myös edelleen pelkoja.

– Pelkään itseäni ja maailmaa. Elämää ja kuolemaa. Ennen kaikkea pelkään itseäni. Sitä niitetään, mitä on kylvetty. Minulle on kylvetty turvaton lapsuus.

Karjalainen ei kuitenkaan ole katkera. Välillä hän tuntee empatiaa äitiään kohtaan, siitä miten paljon tämä on joutunutkaan kärsimään.

– Matkalla valoon räppäri haluaa näyttää hyvää esimerkkiä muille.

– Kulttuurimme on liian alkoholisidonnainen. Raittiina olen esimerkki muille, että pystyn elämään ja iloitsemaan selvin päin.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Laura Iisalo

Alla olevalla musiikkivideolla räppäri Dani käsittelee edelläkin mainittuja kipeitä aiheita.

Tunteiden kohtaamisesta pää selvänä

– Koin varhaislapsuudessani ison trauman, kun isäni yritti perhesurmaa ja olin sen seurauksena teho-osastolla. …

Maiju Palin ei enää turruta tunteitaan päihteillä. Kuva: Ulla Hukka

– Koin varhaislapsuudessani ison trauman, kun isäni yritti perhesurmaa ja olin sen seurauksena teho-osastolla. Isäni löi minua ruuvimeisselillä rintakehään monta kertaa. Henkeni oli lähellä mennä. Tuo tapahtuma on vaikuttanut minuun suuresti ja nuorempana pakenin tapahtuman aiheuttamaa henkistä tuskaa päihteisiin, kertoo Maiju Palin, 35.

– Perheelläni on tänäkin vuonna raitis joulu. Vaikka aiemmin joinkin paljon, alkoholi ei koskaan kuulunut varsinaisesti jouluuni. Joulu on minulle pyhä ja varsinkin nyt kun on lapsia, ei tulisi mieleenikään juoda jouluna, Palin kertoo.

Hän on ollut raittiina nyt 10 vuotta. Aiemmin alkoholi kuului olennaisesti arkipäivään.

– En liiemmin sammunut minnekään, enkä menettänyt juurikaan muistiani. Alkoholi oli kuitenkin minulle ongelma. Join monta kertaa viikossa ja välillä parikin viikkoa putkeen. Olo oli silloin todella huono ja kasvot pöhöttyivät. Kerran tällaisen putken jälkeen nenäni vuosi jatkuvasti verta. Yleiskunto meni huonoon jamaan. Ihmisen pitää kuitenkin itse herätä huolehtimaan itsestään, kukaan muu ei sitä voi toisen puolesta valitettavasti tehdä. Onneksi itse heräsin.

– Minulla oli kavereina lahjakkaita ihmisiä, jotka kaikki käyttivät alkoholia kuten minäkin, jokainen omista syistään. Tuli hetki, kun en halunnut enää itse tehdä niin. 25-vuotiaana päätin tietoisesti muuttaa elämäni ja kohdata kaiken sen tuskan, minkä alkoholilla yritin painaa alas. Vanha elämä jäi taakse ja rupesin luomaan uutta todellisuutta.

– Olen käynyt paljon erilaisissa terapioissa puhumassa tapahtuneesta. Trauman kokenut ihminen pyrkii varmasti lopun elämäänsä käsittelemään tapahtunutta niin kuin minäkin. En tunne ketään, joka olisi kokenut samanlaista kohtaloa kuin perheeni, joten siksi on ollut vaikea saada vertaistukea asiaan, mutta olen löytänyt omat keinoni selviytyä ja käsitellä asiaa.

– Olen saanut tukea muun muassa erilaisia vaihtoehtohoitoja tarjoavilta ammattitaitoisilta terapeuteilta. Kävin neljä vuotta myös psykoterapiassa. Olen hyväksynyt tapahtuneen ja käynyt syvältä läpi asioita itsessäni. Tietyt tilanteet nostavat edelleen pintaan kipeitä olotiloja, mutta en enää halua paeta niitä, vaan kohdata ne ja kasvaa. En usko, että saamme täältä muuta mukaamme kuin sielumme kehityksen, joten olen halunnut kääntää kaiken kokemani voimakseni.

Voimaa tärkeästä yhteyden tunteesta

– Olen antanut tapahtuneen anteeksi, mutta isäsuhteeseen liittyviä asioita käyn varmasti vielä jonkin aikaakin läpi. Ymmärrän, että jokainen tekee parhaansa, enkä pidä isääni pahana ihmisenä. Jokaisen teon takana on usein hyvin inhimilliset syyt, niin järkyttäviltä kuin asiat saattavatkin teon perusteella vaikuttaa.

– Olen saanut ison trauman, mutta koen sen myös lahjana. En koskaan muuten olisi varmasti päässyt tutustumaan ihmisyyteen näin syvällisesti kuin tapahtuneen vuoksi olen joutunut tekemään.

Palin kokee, että suurin voimavara hänelle toipumisessa on ollut rehelliseksi ja näkyväksi tuleminen, sekä itselleen että muille. Hän on kirjoittanut reilut kaksi vuotta Kultainen sulka -blogiaan.

– Aloitin blogin, koska kirjoittaminen on aina ollut suuri intohimoni. Halusin luoda kanavan kirjoitusteni jakamiselle. En olisi voinut kuvitella sitä, kuinka moni muukin sitä kautta saa voimaantumista. Saan paljon palautetta siitä, kuinka paljon kirjoitukseni ovat auttaneet muita.

– Toipumiseni on siis vastavuoroista. Kirjoitan ennen kaikkea itseäni varten, mutta koen merkityksellisyyttä siitä, että se antaa paljon myös muille. Sitä kautta olen itsekin saanut vertaistukea, kun ihmiset jakavat omia vaikeita kokemuksiaan minulle.

– Viesteistä tulee sellainen yhteisöllinen olo, että toivumme tässä yhdessä. Yhteyden tunne muihin on tärkeää, ja luulen, että sen tunteen puuttuminen olikin suurin syy juomiselle, Palin toteaa.

Katkaisin sukupolvien välisen taakkasiirtymän

– Uskon, että monien addiktioiden takana on tarve kokea yhteyttä, ja jos sitä ei muualta osaa hakea, niin moni hakee alkoholista apua parempaan yhteyteen muiden kanssa. Alkoholinkäytöllä on kuitenkin usein surulliset seuraukset. Juominen ei lopulta tyydytä syvintä kaipuutamme tulla näkyväksi ja rakastetuksi omana itsenämme, vaikka sitä sillä yleensä pohjimmiltaan haetaan.

– Pelkäsin pitkään perustaa perhettä. Luulin, etten halunnut lapsia, mutta jälkikäteen ajateltuani uskon sen olleen vain niin iso pelko, että kielsin asian itseltäni. Olen joutunut kohtaamaan itsessäni sen pelon, että mitä jos minulle käy samalla tavalla kuin isälleni.

– Eräs terapeuttini sanoi, että se oli se hetki, kun katkaisin sukupolvien välisen taakkasiirtymän. Sinä hetkenä tunsin vahvasti myös, että jokin painolasti tippui. Lakkasin uskomasta, että minussa on jotain vikaa. Sen jälkeen tiedostin selvästi, etten ole sama kuin se mitä minulle on tehty.

– Itse pyrin vanhempana kuuntelemaan lapseni tunteita. Mielestäni se on tärkein tehtävä, tukea, kannustaa ja hyväksyä lapseni juuri sellaisena kuin hän on.

– Olemme puhuneet kokemastani perheessäni. Minusta tehtiin haastattelu parisen vuotta sitten valtakunnalliseen mediaan ja halusimme silloin puhua bonuslapsille asian ikätason mukaisesti, etteivät he kuule sitä ensin jostain muualta. On järkyttävää kertoa jotain sellaista lapsille, mutta se on osa minun elämääni.

– Minun ja mieheni yhteinen lapsi on vasta alle 3-vuotias, joten hänelle asia ei ole ajankohtainen hetkeen. Pidän kuitenkin rehellisyyttä tärkeimpänä arvona. Uskon, että lapsi kasvaa totuuden päälle tasapainoisempana kuin yhdenkään valheen, vaikka valheella olisi kuinka hyvä tarkoitus.

– Yhdessä selviämme kaikesta toisiamme tukien, on mielestäni paras viesti, jonka voin lapselleni antaa. Elämään kuuluu myös käsittämättömiä ja järkyttäviä asioita, mutta toisiamme tukien ja kuunnellen kaikesta pääsee parhaiten yli.

Lapsille on tärkeää opettaa tunteiden kohtaamista ja käsittelyä

– Uskon, että moni juo, koska ei koe pärjäävänsä tunteidensa kanssa tai ei osaa toimia niiden kanssa. Ei meille ole opetettu tunteiden käsittelytaitoa. On iso työ opetella se aikuisena, mutta se on mahdollista ja hyvin palkitsevaa. Kun pääsee pois alkoholin pauloista, saa takaisin oman voimansa, Palin toteaa.

– Kun addiktio ei vie, voi olla itse oman elämänsä ohjaksissa. Se on paras palkinto kovasta henkisestä työskentelystä itsensä kanssa.

– Uskoakseni olen raittiina rennompi ja enemmän oma itseni. Uskallan olla oma itseni kokonaisuudessaan nyt ilman alkoholin turvaa. Ennen join esimerkiksi jännittämiseen. Nykyisin etsin muita keinoja selvittää tunteeni.

– Toivon voivani olla lapselleni se turvallinen ihminen, jonka kanssa ongelmat käydään läpi. Jos lapseni nuorena aikuisena kääntyy mieluummin minun tai jonkun muun turvallisen ihmisen puoleen kuin alkoholin, niin olen onnistunut tavoitteessani.

Maiju Palinin blogi löytyy osoitteesta kultainensulka.com.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Ulla Hukka

Raitis fysiikan ja matematiikan opettaja Matti Sallinen: ”Raittiustyön ilmapiiri vie mukanaan”

Matti Sallista kuunnellessa huomaa pian, että hän tekee myös opettajan työtään aidosti sydämellään. Ja että hän on elänyt elämäänsä sydäntään … Jatka lukemista Raitis fysiikan ja matematiikan opettaja Matti Sallinen: ”Raittiustyön ilmapiiri vie mukanaan”

Matti Sallista kiehtoo fysiikka ja sen opettaminen on kutsumus.

Matti Sallista kuunnellessa huomaa pian, että hän tekee myös opettajan työtään aidosti sydämellään. Ja että hän on elänyt elämäänsä sydäntään ja omatuntoaan kuunnellen. On virkistävää tässä lyhytnäköisen ja itsekeskeisen oman mielihyvän tavoittelun yhteiskunnassa tavata vastuullisen ja kestävän kehityksen sisäistänyt ihminen.

Matti Sallisen isä kuoli, kun poika oli alle kaksivuotias. Yksinhuoltajaäiti piti hyvää huolta pojastaan.

– Äitini isä oli perustamassa Raittiusyhdistystä Keski-Pohjanmaalle Ullavaan. Vietin nuorena usein kesät isovanhempieni entisellä kotitilalla, josta oli tullut meidän kesäpaikkamme. Arvostin heidän raittiustyötään. Äitini oli myös raitis ja opetti raittiutta omalla esimerkillään, Sallinen kertoo.

– Kun muilla pojilla tuli alkoholi kuvioihin, äitini totesi päättäväisesti, että meillä toimitaan toisin. Minulle jäi kiitollisuus äitiä kohtaan, ja kun hän sairastui ollessani aikuinen, hoidin häntä kaksi viimeistä vuotta. Se oli varmaan minun tapani hyvästellä äitini, ja vielä kerran kiittää häntä kaikesta! Ei minun olisi ollut pakko hoitaa häntä, mutta jotenkin se vain tuntui oikealta ratkaisulta tuossa vaiheessa.

Omaan työelämäänsä Sallinen löysi kestävän perustan fysiikan ja matematiikan opiskelusta.

– Koko nykyinen hyvinvointimme perustuu fysiikkaan ja sen sovelluksiin, jotka ovat kaikkein syvällisintä tietoa, mitä ihminen on saanut selville luonnosta. Matematiikka ja fysiikka ovat yhteistä kulttuuriperintöämme. Yhdellä oppitunnilla voin opettaa asioita, joita ihmiskunnan suurimmat nerot ovat miettineet koko elämänsä, opettajamies kertoo.

Turvallisuutta oppilaille

Salliselle oli avoinna opintojen päätösvaiheessa tutkijan paikka, mutta hän päättikin mennä kouluun sijaiseksi, vaikka jotkut sanoivat, että koulussa hyvä mies menee hukkaan.

– Työ nielaisi mukaansa. Nuoret ovat niin aitoja, heidän kanssaan on hauska tehdä työtä, Sallinen sanoo.

– Tuli aika nopeasti selväksi, että tämä on se työ, jota halusin tehdä.
Sallinen työskentelee nykyään kuvataidepainotteisessa koulussa. Monien oppilaiden lahjakkuus on suuntautunut enemmänkin taiteen puolelle. Matematiikka, varsinkin pitkä matematiikka, on meille monille pelottava aine. Usein tytöille.

– Parhaat opiskelijani ovat olleet tyttöjä, Sallinen kertoo.

– Kun he pääsevät alkuun, he tekevät tarkkaa ja huolellista työtä. He sitoutuvat opintoihinsa ja tekevät erinomaisesti oman osuutensa. On monesti mukava huomata, että kun aikaisemmissa opinnoissa opitut ennakkoluulot karisevat, matematiikka ja fysiikka ovatkin oikeasti ihan mukavia aineita, joita oppii, jos vain haluaa.

– Ilman matematiikan ja fysiikan osaamista iso osa työn ja jatko-opiskelun ovista sulkeutuu. Kun nuori kiukuttelee, aikuisen tehtävä on kestää ja antaa turvallinen ympäristö. Olla ukkosenjohdatin.

Myönteistä palautetta on tullut. Eräskin koulusta valmistunut nuori kertoi, että oli aina turvallista tulla matematiikan tunnille, kun sai tehdä yhdessä kavereiden kanssa tehtäviä.

– Monet entisistä oppilaista ovat hakeutuneet matemaattista osaamista vaativille alueille.

Entisissä opiskelijoissani on matemaatikkoja, fyysikoita, lääkäreitä, insinöörejä, arkkitehteja, opettajia, ekonomeja, elokuvakäsikirjoittaja ja ainakin yksi lentokapteeni, joitakin mainitakseni.

Ranskassa lentokoneinsinööriksi valmistunut entinen oppilas kiitteli jälkeenpäin kovasti Sallista: ”Opin matematiikan ja fysiikan tunneilla, että yrittäminen ja periksi antamattomuus tuovat voiton”, oppilas oli kertonut.

Raittiuskasvatusta omalla esimerkillä

Sallista on kasvatettu omalla esimerkillä ja hän on myös halunnut jatkaa tätä parhaaksi todettua kasvatusmetodia.

– Olen sanonut oppilaille, että alkoholi on hyvä aine ulkoisesti käytettynä, mutta ei juotuna. Alkoholia voi käyttää muun muassa puhdistamiseen ja ruuan liekittämiseen, missä se palaa pois. Olen kertonut omasta raittiudestani, Sallinen kertoo.

– Kouluterveyskyselyn mukaan koulussamme käytetään alkoholia aika vähän humalahakuisesti.

Sallisen kavereiden suhde alkoholiin on myös järkevä. Hän ei ole nähnyt heitä koskaan humalassa.

Sallinen on kokenut tärkeäksi hakeutua myös Raittiuden Ystävien toimintaan.

– Olen ollut 11 vuotta hallituksessa, kolme vuotta aina kerrallaan. Liittovaltuustossa yksi kausi on jäänyt väliin.

– Raittiustyötä tehdään aidosti sydämellä ja se ilmapiiri vie mukanaan. Toiminnanjohtaja Marko Kailasmaa generoi uskomattoman hienoja juttuja. Raittiuden Ystävien kärkihankkeita viime aikoina ovat olleet mm. Kännikapina, Anna lapselle raitis joulu, ånni-hanke ja vuoden Raittiusteko- tunnustus.

– Arvostan myös suuresti vanhempien raittiustyöntekijöiden hienoa perinnettä. Meidän nuorempien olisi syytä kuunnella heitä herkällä korvalla.

Oma vastuunotto ihmiskuntaa uhkaavasta suurimmasta katastrofista

– Ilmastonmuutos on suurin ihmiskuntaa uhkaava katastrofi. Maailman ylikulutuspäivä, se ajankohta vuodessa, jolloin sen vuoden uusiutuvat raaka-ainevarat on kulutettu, aikaistuu vuosi vuodelta. Viime vuonna se taisi olla jo elokuun alussa. Loppuvuosi eletään sitten velaksi ja kavennetaan tulevien sukupolvien elintilaa, Sallinen harmittelee.

– Käytämme aivan liikaa fossiilisia polttoaineita, jotka edesauttavat ilmastonmuutoksen pahentumista, mies toteaa.

Moni tavallinen kunnon ihminen sulkee silmänsä ja korvansa ilmastonmuutokselta. Elämä jatkuu entiseen malliin, vaikka elämäntapa toisikin oman painolastinsa uhkaavaan tilanteeseen. Lomien lentomatkoja tehdään useita kertoja vuodessa, eikä nähdä tässä mitään ongelmaa.
Sallinen toimii toisin – tietoisesti.

– En valitse liharuokaa, käytän kestokassia, kierrätän. Käytän julkisia kulkuvälineitä.

Minulla on ystäviä Englannissa ja lentomatkojen suhteen tunnen kyllä huonoa omaatuntoa. Hyvitän päästöjäni maksamalla hiilidioksidimaksun kalleimman taksan mukaan.

Sallisen harrastukset eivät vaadi matkoja. Hän lähtee kotiovelta lenkille tai pyöräilemään, ja kerää samalla maasta isompia roskia.
Lukeminen on hänen toinen rakas harrastuksensa. Eniten hän lukee omaa ammattikirjallisuuttaan.

– Fysiikka on vain niin kiehtovaa, Sallinen hymyilee.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Jari Peltoranta

Alkoholismiin ei ole parantavaa lääkettä – ”Jokainen määrittelee oman pohjakosketuksensa itse”

Suomalaisista arvioidaan olevan 10 % eli noin puoli miljoonaa alkoholin suurkuluttajia. Vaikka ihmiset mieltävät alkoholistin yleensä kylillä notkuvaksi pultsariksi, suurin osa heistä käy töissä ja piilottelee juomistaan.

Suomalaisista arvioidaan olevan 10 % eli noin puoli miljoonaa alkoholin suurkuluttajia. Vaikka ihmiset mieltävät alkoholistin yleensä kylillä notkuvaksi pultsariksi, suurin osa heistä käy töissä ja piilottelee juomistaan.

Antti Mäntykenttä kertoo olevansa tällä hetkellä maailman onnellisin isä ja viettävänsä ihanan tylsiä ja onnellisia tunteja jalkapallokentän reunalla tyttärensä Sofian kannustajana.

Oulunsalossa lapsuutensa viettänyt toipuva alkoholisti ja nykyinen lähihoitajaopiskelija ja päihdetyöntekijä Antti Mäntykenttä, 43, tietää tarkkaan, millaista on elää juuri yllä kuvattua salattua alkoholistin elämää.

– Koen eläneeni hyvän ja turvallisen lapsuuden kuusihenkisen perheen nuorimmaisena lapsena, enkä voi moittia tai syyttää vanhempiani millään muotoa juomisestani. Kyllä jokainen tarttuu pulloon aivan itse ja loppujen lopuksi määrittelee myös oman pohjakosketuksensa sen seurauksena, hän kuvailee.

Antti kertoo aloittaneensa tissuttelun parikymppisenä muutettuaan äidin helmoista pois töihin Etelä-Suomeen.

– Pidin alussa juomistani normaalina, vaikka joinkin joka viikonloppu. Paiskin todella pitkiä työpäiviä rekkakuskina ja pikkuhiljaa päädyin siihen, että rankka työ vaati usean päivän juopottelun työrupeamien välissä. Tuohon aikaan töitä sai tehdä niin paljon kuin vain itsestään sai irti, eikä esimerkiksi rekkojen tuntiylityksiä kyetty seuraamaan yhtä tarkasti kuin nykyään. Parikymmentä vuotta sitten kulttuurimme hyväksyi myös sen, että mies sai juoda rankasti töiden päätteeksi ja mennä vieläpä töihin krapulassa, hän huomauttaa.

Mäntykenttä jatkaa tienanneensa tuohon aikaan niin paljon rahaa, että hän saattoi loma-aikoina lennellä koneella paikkakunnalta toiselle ja juoda samalla useita päiviä putkeen ilman huolen häivää.

– Vietettyäni muutaman vuoden kyseistä rankkaa elämäntapaa kyllästyin rekkahommiin ja vaihdoin kevyempään työhön teollisuusalalle. Työni muuttuessa kevyemmäksi rankat huvit eivät kuitenkaan vähentyneet, sillä sen jälkeen aikaa jäi entistä enemmän juopottelulle, hän huomauttaa.

Ero, rakkaus ja alkoholismi

Avioeron myötä alkoholismi otti tiukemman otteen.

– Koska minulla oli uuden työni myötä enemmän vapaa-aikaa, join myös yhä enemmän. Tämän seurauksena aloin päätyä yhä enemmän myös poliisin hoiviin selviämään. Onhan se päivän selvä asia, ettei kukaan viitsi toisen jatkuvaa juomista katsoa, joten seuraava etappi elämässäni oli avoero ja omaan asuntoon yksin muuttaminen. Tämä tilanne oli sitten puolestaan orastavalle alkoholistille miltei taivas, koska yksin asuessa kukaan ei ollut enää naputtamassa juomisestani, hän muistelee.

Mäntykenttä kertoo lähteneensä tuolloin elämänsä ensimmäistä kertaa pitkälle lomalle Thaimaahan.

– Lähdin, join ja rakastuin tuolloin tulisesti tyttäreni äitiin. Rakastuminen ei tosin vähentänyt juomistani lainkaan, mutta juomaputket sen sijaan pitenivät viikkoja kestäneiden Thaimaa-reissujen seurauksena. Lomailin Thaimaassa kolmisen kertaa vuoden aikana ja jokainen loma kesti aina kolmesta viiteen viikkoon kerrallaan. Tämä tarkoittaa sitä, että myös juomisputkeni kestivät pahimmillaan jopa viisi viikkoa. Jatkuvan juomisen seurauksena sain myös elämäni ensimmäisen viinakrampin eli alkoholistin epilepsiakohtauksen ja jouduin Thaimaassa sairaalaan. Kotiin palattuani menin tarkempiin tutkimuksiin, minkä seurauksena minulta otettiin ajokortti pois ja menetin näin myös työpaikkani, hän jatkaa pudistellen päätään.

Kulissit pystyyn

Mäntykenttä kertoo hänen elämänsä pyörineen tuohon aikaan samaista rataa parin vuoden ajan.

– Matkustaminen edestakaisin Suomen ja Thaimaan välillä alkoi käydä raskaaksi, joten menimme tyttäreni äidin kanssa naimisiin, jotta hän sai tänne pysyvän oleskeluluvan. Pian naimisiin menon jälkeen tyttäreni ilmoittikin jo tulostaan, mutta sekään ei enää hidastanut alkoholismiani. Perheessämme alkoi pitkä ja tuskainen kulissien pystyssä pitämisen kausi, mikä sisälsi valtavan määrän töitä, vaimoni peliriippuvuuden, alkoholismini sekä uutena asiana suuret velat ja pikavippivelat. Muutaman vuoden sisään tilanne ajautuikin niin pahaksi, että ainoa keino oli enää erota ja ottaa elämään molemmin puolinen aikalisä, hän kuvailee.

Mäntykenttä kertoo muuttaneensa heti eron jälkeen Imatralle veljensä omistamaan asuntoon ja saaneensa taloudellista apua myös vanhemmiltaan.

– Luulin jo, että elämä voittaa, mutta toisin kävi. Join yhä enemmän, velkaannuin yhä enemmän ja loppujen lopuksi en pystynyt avaamaan enää edes laskujani. Join ja join, kunnes päädyin puolitutun kaverin ohjaamana katkolle. Katkolla minua lääkittiin, jotta sain nukuttua ja katkaistua hetkeksi juomiskierteeni. Kotiin lähdön aikaan kävin luonnollisesti myös lääkärillä, joka sanoi minua tuolloin suoraan juopoksi. Muistan hänen katsoneen minua suoraan silmiin ja sanoneen, että jos en nyt lopeta, tulen kuolemaan viinan vuoksi. Hän kertoi myös, että sairastan sen nimistä sairautta kuin alkoholismi ja jos apteekissa olisi siihen lääke, hän kirjoittaisi siihen reseptin. Enhän minä sitä kuitenkaan uskonut. En uskonut, vaikka samaiseen aikaan oma veljeni kuoli alkoholismiin. Ajattelin, että vanha lääkärimies höpötteli turhia ja kävelin suoraan hänen vastaanotoltaan ostamaan korin kaljaa, hän pamauttaa.

Syöksykierteessä

Jotakin lääkärin puheesta jäi kuitenkin tuolloin Mäntykentälle mieleen, sillä hän kävi tutustumassa paikalliseen AA-kerhoon ja vähensi jonkin verran alkoholinkäyttöä katkolla käymisen seurauksena.

– Yritin kyllä kovasti hahmottaa, mistä juomisessani oli kyse, mutta en ollut vielä valmis ymmärtämään ja hyväksymään tilannettani. Paremman vaiheen seurauksena päädyimme tyttäreni äidin kanssa siihen, että minä vuorostani otin Sofian itselleni ja muutimme vanhempieni lähelle Ouluun. Tuolloin meillä olikin suhteellisen hyvä suvantovaihe, enkä juonut juuri koskaan Sofian läsnä ollessa. Eihän se tilanne kuitenkaan kauan kestänyt, sillä Sofian lomaillessa äitinsä luona päästin taas sokan irti.

Antti kertoo tilanteen jatkuneen pidemmän aikaa, aina siihen asti, kunnes hän joi alkoholin lisäksi myös muita nesteitä ja päätyi ambulanssilla sairaalaan. Sairaalasta päästyään Antti hakeutui Oulun Kiviharjun päihdeklinikalle katkaisuhoitoon.

– Siellä minua odottikin jo tuttu hoitaja. Tällä kerralla tilanne oli kuitenkin jo toinen, sillä tämä hoitaja kertoi minulle, että nyt tyttäreni Sofia tullaan ottamaan huostaan juomiseni vuoksi. Noiden sanojen jälkeen maa petti täydellisesti altani ja rukoilin itkien, että eikö mitään muuta mahdollisuutta ollut enää olemassa. Hoitaja kertoi, että mikäli lastensuojelu suostuu, niin vielä olisi yksi mahdollisuus ottaa tilanne haltuun Muhoksen Polokka-perhekuntoutuksessa. Koska tällainen tilanne minulle vielä suotiin, pakkasin välittömästi tavaramme ja siirryimme jo parin tunnin sisään Polokan piiriin, hän kuvailee.

Elämästä kiinni

Mäntykenttä palaa muistoistaan tähän hetkeen ja kertoo olevansa näinä päivinä maailman onnellisin siitä, että hän sai tuolloin vielä mahdollisuuden ottaa kaksin käsin elämästä kiinni.

– Polokan henkilökunta sai minut ymmärtämään, että alkoholismi on sairaus, mitä ei voi parantaa, mutta jonka kanssa voi elää laadukasta elämää selvin päin. Kuntoutus antoi minulle myös jo heti ensimmäisien päivien aikana ihmisarvoni takaisin kertomalla, että olen arvokas ihmisenä kaikista tekemisistäni huolimatta. Polokka-kuntoutukseen kuului monenlaista toimintaa niin ryhmissä kuin yksilöohjauksena. Tärkeimpinä ryhminä koin itselleni päihderyhmän, vanhemmuusryhmän ja liikuntaryhmän sekä yksilöohjauskäynnit itselleni ja Sofialle. Myös kuntoutuksessa olevien perheiden yhteinen viikonloppuleiri oli mukava, sillä se sisälsi runsaasti erilaisia aktiviteetteja ja ryhmissä työskentelyä, hän muistelee.

Mäntykenttä painottaa ottaneensa kuntoutuksen aikana irti kaiken mahdollisen tiedon eri riippuvuuksista ja päihdesairaudesta, mikä johti hänet pätevöitymään oman kuntoutumisen jälkeen päihdetyöntekijäksi ja opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi.

– Uskon voivani puhua näistä asioista tuleville asiakkailleni monipuolisesti ja rehellisesti. Tosiasia on, että kaikkia ei voi syystä tai toisesta pelastaa, mutta pyrin ainakin tekemään parhaani, hän tuumaa totisena, mutta samalla iloinen pilke silmäkulmassa.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

Miten opetat raittiutta, opettaja Arno Kotro?

Opettaja ja kirjailija Arno Kotro sai Raittiuden Ystävät ry:n Vuoden raittiusteko 2006 -tunnustuksen ”raittiiden elämänarvojen selväsanaisena puolustajana”.

Opettaja ja kirjailija Arno Kotro sai Raittiuden Ystävät ry:n Vuoden raittiusteko 2006 -tunnustuksen ”raittiiden elämänarvojen selväsanaisena puolustajana”.

Arto Kotro opettaa. Tällä kertaa pohditaan hyveiksi ja paheiksi miellettyjä ominaisuuksia.

– No, olihan se aika yllättävää, kun en tuntenut tehneeni mitään kummallista, en esimerkiksi polkaissut mitään kampanjaa pystyyn tai sellaista, raitista elämää jatkanut Arno Kotro toteaa.

– Mutta erästä nobelistia mukaillen: en ole ansainnut palkintoa, mutta otin sen vastaan, koska on minulla korkea verenpainekin, jota en ole ansainnut.

Aiemmin Kotro käytti alkoholia. Kun hän lopetti juomisen, hän huomasi identiteettinsä muuttuneen.

– Totta puhuen identiteetti kiertyi aikoinaan paljon sen ympärille, että oli pyrkimys jonkinmoiseen taitelijaelämään ja boheemiromantikkaan, johon tietty kuului tärkeänä osana myös jatkuva viininlitkintä, Kotro toteaa.

– Nykyäänhän olen sitten tämmöinen keskiluokkainen perheenisä, eli on siinä identiteetin perustukset vaihtuneet. Positiivista palautetta on tullut läheisiltä, vähän kaukaisemmilta on sitten kuullut joskus sitäkin, että eikö olisi jo aika ottaa vähän. Puoliso on kommentoinut noita puheita osuvasti: meidän perheessä ei leikitä tulitikkuleikkejä, Kotro kertoo.

Arno Kotro opettaa lukiolaisia ja pohtii heidän kanssaan tärkeitä elämänkysymyksiä.

– Esimerkiksi elämänkatsomustiedon kursseilla keskustellaan siitä, miten erilaiset riippuvuudet voivat olla hyvän elämän este. Oma viestini alkoholista pohjaa pitkälti neuropsykologiaan: ei kannata juoda nuorena, koska aivot ovat vielä kehitysvaiheessa, ja jos ne silloin totuttaa alkoholiin, riippuvuus kehittyy herkästi ja siitä on sitten vaikea myöhemmin rimpuilla eroon.

Raittiuden tulevaisuus on hyvä

– Olen ilokseni pannut merkille, että ainakaan lukionuorison keskuudessa alkoholinkäyttö ei ole mitenkään erityisen arvostettua, ei ollenkaan samaan tapaan kuin omina lukioaikoina. Eli kyllä se perinteinen yliarvostus tässä laantuu kaiken aikaa, Kotro toteaa.

– Raittiiden nuorten osuus kasvaa koko ajan ja alkoholinkulutus on muutenkin pitkällä lasku-uralla.
Kotro haluaa kyseenalaistaa ahkerasti käytetyn sanan ”raivoraitis”.

– Noin ajatellen tupakoimattomat ovat vastaavasti raivotupakoimattomia, ja aika moni on myös raivohuumeeton, raivouhkapelaamaton ja sitä rataa. Nassakka alkusointu sivuuttaa logiikan, Kotro sanoo.

Raivoraitis-sana on ylläpitänyt ajatusta, että ”normaali” ihminen käyttää ilman muuta alkoholia. Hän on oikea kunnon ihminen, siinä missä ”raivoraitis” taas edustaa torjuttavaa ja kummallista poikkeavuutta.

Kun seuraavan kerran kuulemme sanan ”raivoraitis”, voisi olla hyvä muistaa vaikkapa Kotron hauska ilmaisu ”raivotupakoitamattomasta” ja muistuttaa tällä ”itsestään selvän” ja kyseenalaisen normaaliuden puolustajaa.

Kotron lapset ovat alakouluikäisiä.

-Tässä vaiheessa olen puhunut vain, että alkoholi on haitallinen aine, joka saa ihmiset käyttäytymään typerästi. Tämä siksi, etteivät joisi ennen täysi-ikäisyyttä ollenkaan, Kotro sanoo.

Suomessa elää myös toinen kyseenalaistamaton uskomus: elämä ilman viinaa on tylsää.

– Näin ei todellakaan ole, Kotro tietää.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Jari Peltoranta

Läpimurtoaan tekevä räppäri Sana: Alkoholin jättäminen oli elämäni paras päätös

Räppäri Sanna Rönnberg eli Sana on muuttopuuhissa. Miehensä ja neljän kissansa kanssa uudelle oululaiselle asuinalueelle muuttaminen on edessä lähipäivinä. Edellisenä … Jatka lukemista Läpimurtoaan tekevä räppäri Sana: Alkoholin jättäminen oli elämäni paras päätös

Sanan eli Sanna Rönnbergin musiikkiura lähti nousuun raitistumisen myötä.

Räppäri Sanna Rönnberg eli Sana on muuttopuuhissa. Miehensä ja neljän kissansa kanssa uudelle oululaiselle asuinalueelle muuttaminen on edessä lähipäivinä. Edellisenä iltana hän esiintyi ensimmäistä kertaa loppuunmyydyssä Qstockissa. Syksyllä on tiedossa keikkoja ja uutta musiikkia.

– Monenlaista siis minulle kuuluu, hän kertoo.

– Tämä vuosi on tuntunut ratkaisevalta musiikkiuralleni, jotain tuntuu nyt tapahtuvan.

Musiikillisesti Rönnbergin ura lähti suurempaan nousuun vasta pari vuotta sitten, kun alkoholi oli jäänyt kokonaan pois hänen elämästään.

– Minusta tuli luovempi, ja fiilis oli paljon parempi. Eilenkin Qstockissa, kun muut bändit olivat humalassa keikan jälkeen, me grillasimme makkaraa ja joimme limua, hän nauraa ja lisää, että tämä elämäntapa on paljon parempi.

– Välillä sitä katsoo muita ja miettii, että miksi alkoholiin laittaisi niin paljon rahaa ja tuhlaisi päiviä huonoon oloon. Ja miksi haluaisi tehdä sen omalle terveydelleen?

Ongelman myöntämisestä päätökseen

Rönnberg päätyi täyspäihteettömäksi kolme vuotta sitten. Alkoholinkäyttö oli lähtenyt hallinnasta, eikä elämästä meinannut tulla mitään.

– Minulla on vahva sukurasite alkoholismiin ja adhd, joka altistaa riippuvuuksille. Näiden taustatekijöiden kanssa homma ei vaan enää pysynyt lapasessa, vaan lähti käsistä. Kolme vuotta sitten istahdin alas ja mietin, että olen kussut kaiken juomisellani ja myönsin ongelman itselleni. Se oli ratkaiseva hetki ja silloin päätin, etten juo enää koskaan. En tarvinnut lopettamiseen mitään apua, vaan sinnikäs luonteeni riitti, Rönnberg muistelee.

Aluksi elämä raittiina tuntui hankalalta, koska juhlissa kaikki ystävät joivat. Räppäri kertoo tunteneensa olonsa usein yksinäiseksi, mutta tottuneensa siihen vähitellen. Jotkut ystävät myös arvelivat hänen jossain vaiheessa sortuvan.

– Minä asetin terveyteni ja tulevaisuuteni kaiken edelle, enkä ole katunut. Se on ollut elämäni paras päätös. En ruvennut juomaan silloinkaan, kun ystäväni kuoli. Uskon, että ystäväni olisi minusta ylpeä.

Limuräppäämässä

Sen lisäksi, että Rönnberg tekee musiikkia ja keikkailee, hän työskentelee oululaisessa Sarkka-ravintolassa karaokevetäjänä.

– Työ sopii luonteelleni hyvin, sillä musiikin parissa pystyn keskittymään ja rauhoittumaan. Myös vapaa-ajallani käyn itse laulamassa karaokea ja hämmentämässä ihmisiä räppäämällä, hän nauraa.

– Käyn ystävieni kanssa myös baarissa, mutta juon vaan vettä ja limua. Mietin, mitä järkeä on juoda alkoholia ja huonontaa omaa elämänlaatuaan. Suosittelen muitakin kokeilemaan selväpäisyyttä.

Viime aikoina Rönnberg on julkaissut sinkkuja, uusimpana Kiitos sulle -biisin, joka nostettiin Spotifyssa suomihittien soittolistalle.

Tulevaisuudestaan artisti odottaa paljon, ja haaveet ovat syystäkin suuria.

– Minä toivon isoa läpimurtoa. Uskon, että se onnistuu, kun pääsen ihmisten tietoisuuteen ja saan jatkaa biisien tekemistä mahtavan tuotantoryhmäni kanssa. On jotenkin hyvät haipakat, hän toteaa oululaisittain.

Teksti: Lea Ansamaa Kuva: Toni manninen