Psykologian opiskelija Tarina Raun, 23, herättämät tunteet katsojissa olivat hyvin vaihtelevia.

– Nettikommenttien mukaan osa katsojista tykkäsi sikana, osan kommentit olivat hyvin negatiivisia, Tarina Rau toteaa pari kuukautta ohjelman jälkeen.

Raittius tuli osaksi hänen elämäänsä kaksi ja puoli vuotta sitten järkyttävien ja ahdistavien kokemusten jälkeen.

– Kun olin 16-vuotias, poikaystäväni kuoli, Rau kertoo.

– Hän käveli psykoosissa junan alle. Olin todella rikki tämän jälkeen.

– Aloin käyttää alkoholia mieleni lääkitsemiseen. Alkoholi oli kuitenkin huono lääke. Kännipäissäni tein tyhmyyksiä, joita myöhemmin häpesin ja kaduin.

– Kävelin kaverini kanssa Kaisaniemessä. Yhtäkkiä tuntui, kuin olisin tulossa hulluksi. Oli mittaamaton ahdistus. Autojen äänet kuulostivat kovemmilta kuin ne ovat. Kaverini vei minut istumaan ja sanoi selkeästi: ”Sulla on paniikkikohtaus.” Yksi paniikkikohtauksen tyypillinen oire on, että äänet kuulostavat kovemmilta kuin ne ovat. Tajusin, että olin edellisenä päivänä juonut liikaa alkoholia, ja että minulla on nestehukka ja henkinen morkkis.

– Tajusin, että alkoholisekoilu vie minulta sekä mielen että fyysisen terveyden, Rau muistelee.

– Päätin siltä istumalta lopettaa alkoholinkäytön. Tämän päätöksen jälkeen olin rauhallinen. Menin S-markettiin ja ostin suklaakakun leipomistarpeita. Juhlin raittiuspäätöstäni leipomalla suklaakakun ja kirjoittamalla alkoholille jäähyväiskirjeen, Rau kertoo.

Uutta terveyttä ja halu tutustua itseen

– Lopetin pian myös tupakanpolton. Aikaisemmin olin ollut usein väsynyt, tunsin itseni nyt terveemmäksi ja pirteämmäksi.

Psykologian opiskelija Rau oli katsonut Big Brother Suomi -ohjelmaa jo pidempään ja hänessä heräsi halu tutustua itseensä ohjelman erikoisessa tilanteessa, jossa valittu ryhmä ihmisiä elää 10 viikkoa yhdessä suljetussa talossa. Talon asukkaita seurataan koko ajan tv-kameroilla. Kooste tapahtumisista tulee joka päivä ulos.

Metsäkävelyjä harrastava Rau pelkäsi, että olisi vaikeaa olla ilman kunnon ulkoilua. Pahinta jälkikäteen ajateltuna olikin toinen asia.

– Oli raskasta koko ajan olla samojen ihmisten ympäröimä, Rau toteaa.

– Välillä osallistujille tarjottiin myös alkoholia. Kun muut kännäsivät, minä juhlin mukana selvin päin ja menin aikaisin nukkumaan. Näin en joutunut kärsimään kännisekoilusta.

Mielenterveyshaittoja muillekin

Big Brother -ohjelman katsojat kommentoivat osallistujia sosiaalisessa mediassa vailla kunnioituksen ja empatian tunteita.

– Katsojat tuntuvat luulevan, että me osallistujat ei olla oikeasti ihmisiä. Että meille voi vapaasti olla ilkeä, ja että meihin ei satu. Olisin kestänyt vielä ulkonäkööni kohdistuvan ilkeyden, mutta pahinta oli, kun persoonastani esitettiin outoja juttuja, Tarina Rau toteaa.

– En ollut suinkaan ainoa näin tunteva. Muillekin BB-talon asukkaille jäi mielenterveyshaittoja. Ohjelma oli raskas tosi monille.

BB-talon asukkaat äänestetään pois yksi kerrallaan, kunnes jäljelle jää voittaja. Kun tuli Raun vuoro lähteä, hän käsitteli tapahtumia mielessään ja psykologin kanssa, mutta ilkeä palaute herätti masennuksen, joka kesti pari kuukautta. Kokemus oli niin traumaattinen, että Rau on menossa psykoterapiaan käsittelemään asiaa.

– Olin helppo kohde kiusaamiselle, näkyvä ja nainen, joka näytti tunteitaan. Tuntui hirveältä, että minua dissattiin siksi, että itkin.

– Monet katsovat myös tositv-ohjelmia siinä mielessä, että etsivät kohteita, joihin purkaa vihan ja inhon tunteitaan. On varmaan myös puutteellisia tunnetaitoja, Rau pohtii.

Miten yhteiskuntamme voisi vapautua vihapuheesta?

Tarina Rau kokee, että kaikesta huolimatta BB-talon kokemus on ollut hänelle hyväksi, ammatillisestikin ajatellen. Nykyisin vihapuhe on aivan liian yleistä. Sen vaikutus yksilöön on suuri, vaikkei tätä yleisesti tiedosteta.

Kun ilkeää nettikirjoittelua oli paljon, Raulle tuli tunne, että suuri ihmismassa inhoaa häntä. Jälkikäteen hän pystyi asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Eniten voimauttavalta tuntui, kun Rau ohjasi videon, jossa kaikki BB-talon asukkaat ottivat kantaa vihapuheisiin ja siihen, kuinka ne vaikuttavat kohteisiinsa.

Toisaalta Rau on saanut myös paljon rohkaisevaa palautetta siitä, että hän on ihmisenä antanut toivoa paremmasta huomisesta. Tässä hän antaa tärkeän esimerkin myös muille.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuvat: Jari Peltoranta

Erään porvoolaisen perheen arkea ja juhlaa

Tapaan Barendsen-Riikosen perheen viihtyisässä Tee- ja Kahvihuone Helmessä Porvoossa. Tämä on yksi perheen tavoista rentoutua – vierailut kotikaupungin monissa kahviloissa. Äiti Ulla Barendsen-Riikonen kuvaa traditiota rauhoittumiseksi ja nousemiseksi arjen yläpuolelle.

– Menemme viihtyisään kahvilaan, nautimme hyvin haudutetusta teestä ja erilaisista leivonnaisista. Juttelemme, muistelemme menneitä ja suunnittelemme, että keitä menemme tapaamaan lomalla.

– Samalla paikalliset kahvilayrittäjät ja pikkuputiikkien kauppiaat tulevat tutuiksi, saamme kohtaamisia heidän ja muidenkin tuttujen kanssa.

Perheelle osa arjen arvokasta yhdessä olemista on myös matkailu.

– Harrastamme matkustamista, laajemmin ja paikallisesti. Olemme kerran viikossa turisteina kotikaupungissa, isä Jere Riikonen kertoo.

– Elämän tarkoitus on olla yhdessä, hän pohtii.

Päihteet eivät kuulu joulun sanomaan

Barendsen-Riikosille kiireetön aika perheen parissa on tärkeää monessa muodossa. Joulu on myös heille yksi vuoden kohokohdista, jota valmistellaan hartaasti.

Äidille jouluun rauhoittuminen alkaa jo syksyllä.

– Mietin kaikessa rauhassa lahjoja ja marraskuuhun mennessä olen jo yleensä hankkinut lahjat, Ulla kertoo.

– Joulussa tärkeää on tunnelma ja odotus.

Tyttärille Ennille, 14, ja Elinalle, 12, tärkeää on myös joulun tunnelma.

Jere Riikonen on Porvoon Raittiusseuran puheenjohtaja. Joulukuun ensimmäisen viikon sunnuntaina Raittiusseura järjestää perinteisesti perheiden jouluillan nuorisotila Zentrassa. Siellä leivotaan pipareita, lauletaan joululauluja, pelataan, jongleerataan tontun opastuksella ja joulupukki käy tervehtimässä lapsia jakaen Brunbergin karkkeja. Näissä illoissa on ollut joka vuosi enemmän ja enemmän perheitä.

– Laitamme myös paikalliseen joululehteen Anna lapselle raitis joulu -mainoksia, Jere kertoo.

Vanhojen puutalojen kaunis Porvoo on kuin luotu idylliseksi joulukaupungiksi. Joulukuu on Porvoossa täynnä erilaisia tapahtumia, muun muassa joulukatujen avajaiset ja Lucian kruunajaiset. Barendsen-Riikosen perhe käyskentelee mielellään joulumarkkinoilla. Kiirettä riittää, mutta itsenäisyyspäivänä perhe rauhoittuu leipomaan pipareita ja kuuntelemaan joululauluja. Kirkossa käynti ja joulunsanoman äärelle hiljentyminen ovat perheelle tärkeitä.

Jouluaattona osallistutaan vanhan raatihuoneen joulurauhanjulistukseen kello 16. Usein joulu vietetään Jeren vanhempien luona. Viime joulun perhe vietti Australiassa.

Perhettä kantaa kristillinen tausta. Jere Riikonen toimii kirkkovaltuustossa ja kristillisdemokraattien kaupunginvaltuutettuna.

Raittius tarkoittaa laajemminkin terveitä elämäntapoja

Sairaanhoitajana äiti näkee työssään uniapnea-keskuksessa kiireisen ja stressaavan elämäntapamme seurauksia.

– Unihäiriöt ovat todella kasvava ongelma. Kun stressaantunut ihminen yrittää rentoutua alkoholin avulla, tämä lisää uniapneasta kärsivän hengityskatkoksia ja unen laatu heikkenee, Ulla toteaa.

Tämä ja moni muu päihtymykseen liittyvä biologinen tekijä saavat aikaan sen, että juomalla rentoutumista hakevan keho ja mieli palautuvat ja saavat lepoa merkittävästi vähemmän kuin selvin päin.

Barendsen-Riikosille osa hyvää elämää ovat myös terveet elämäntavat.

– Äiti on melkein kokonaan kasvissyöjä, Enni kertoo ylpeänä.

– Äiti tekee itse leivät ja näkkileivätkin.

Jerellä ja lapsilla on puolestaan pyrkimys kasvissyömisen suuntaan ja he ovat vähentäneet ruokavalioissaan punaisen lihan käyttöä.

Jere vaikuttaa myös kaupungin tasolla tervehdyttävästi.

– Olemme Raittiusseuran puolesta tehneet kuntalaisaloitteen, että Porvoon kaupungin järjestämät tilaisuudet olisivat tarjoiluissaan alkoholittomia, syntyperäinen porvoolainen Jere kertoo.

– Aloite on tällä hetkellä virkamieskäsittelyssä. Kokkolassa vastaava valtuustoaloite on mennyt läpi.

– Meillä on kaupunginvaltuustossa ja lautakunnissa useampia Raittiusseuran jäseniä, esimerkiksi Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jaakko Jalonen on seuramme jäsen eli raittiudelle löytyy kannattajia. Usein raittiusaatetta on moitittu siitä, että se ei kytkeydy tarpeeksi valtaan ja tärkeitä raittiutta edistäviä päätöksiä jää saavuttamatta.

Perhe kasvattaa lapsiaan esimerkin voimalla. Kaupungin johto voisi ”kasvattaa” kaupunkilaisia esimerkkiä näyttäen, mikä asiantuntijoidenkin mukaan on paras tapa vaikuttaa.

Kotoa vahva välittämisen ja huolenpidon malli

Jere Riikonen toimii merianalyytikkona Suomen ympäristökeskuksen Merikeskuksessa Helsingin Viikin kampuksella ja merentutkimusalus Arandalla.

– Työni on paljolti ympäristönäytteiden ottamista, Jere kertoo.

– Itämeri on edelleen heikossa kunnossa ja uutena ongelmana ovat mereen kertyvät haitalliset muovit. Tupakantumppi on maailman yleisin muoviroska. Olen omalta osaltani tehnyt aloitteen Porvoon kaupungille, että kaupunki aloittaa kaikessa toiminnassaan muovin käytön vähentämisen sekä tehokkaan keräyksen ja velvoittaisi samalla asuntoyhtiöt muovin keräämiseen.

Lapset saavat kotoaan vahvan välittämisen ja huolenpidon kulttuurin mallin, vastapainoksi ympäristön mallille.

– Eräs meidän luokkalainen nuuskaa, kertoo seitsemäsluokkalainen Enni.

Lapsi, jolle vanhemmat näyttävät alkoholinkäytön ja tupakoimisen mallia, on yleensä alttiimpi tarttumaan ympäristön epäterveisiin malleihin. Vastaavasti tiedetään myös, että perheestä saatu myönteinen malli on omiaan tarttumaan.

– Vaihda pubi kahvilaan ja olut teehen. Yhdessäolo on mukavaa ilman epäterveellistä alkoholia, Jere rohkaisee.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Jari Peltoranta

Poliitikko ja tutkija korosti päihteisiin liittyvän puolueettoman tiedon hankkimista poliittisen päätöksenteon perustaksi sekä tavallisten kansalaisten omaehtoista sivistystoimintaa pelkän ylhäältä annetun valistuksen sijaan.

Väinö Voionmaa syntyi 12. helmikuuta 1869 Jyväskylässä. Tunnetun poliitikon, tutkijan, kansansivistäjän ja raittiusmiehen syntymästä tulee kuluneeksi tänä vuonna 150 vuotta. Väinö Voionmaan isä oli seminaarin lehtori Olai Wallin ja äiti Flora Fredrika Bernhardina Schreck.

Isä opetti tulevia kansakoulunopettajia Jyväskylän seminaarissa. Voionmaan isä oli innokas kansanvalistusmies ja äiti oli kiinnostunut sosiaalisista kysymyksistä. Perhetausta selittääkin osaltaan sen, miksi raittiusasia ja myöhemmin sosialismi alkoivat kiinnostaa Väinö Voionmaata. Helsingin kaupunginvaltuustoon Voionmaa pyrki ensimmäistä kertaa raittiusliikkeen edustajana. Voionmaa aloitti yhteiskunnallisen toimintansa raittiusliikkeestä ja raittiuden edistäminen kulki mukana koko hänen elämänsä ajan. Voionmaa tuli tunnetuksi myös historiantutkijana, erityisesti keskiajan historian osalta.

Vuonna 1917 Voionmaasta tuli Tokoin senaatin jäsen. Sosialidemokraattiseen puolueeseen Voionmaa liittyi kansalaissodan jälkeen. Puolue tarvitsi kansalaissodan jälkeen tuoreita nimiä, joita ei yhdistetty kapinatekoihin. Niinpä Väinö Voionmaata pyydettiin ehdolle eduskuntavaaleihin vuonna 1919, ja hän istui kansanedustajana kuolemaansa vuoteen 1947 asti. Hän kohosi puolueessa merkittävään asemaan ja oli varsinkin ulkopolitiikan asiantuntija aina ministerin tehtävää myöden.

Aktiivinen kieltolain ajaja

Raittiusliikkeeseen Väinö Voionmaa oli tullut mukaan 1890-luvulla. Hänet valittiin 1898 Raittiuden Ystävien johtokuntaan, ja hän oli siinä mukana vuoden 1909 loppuun ja sen jälkeen myös ensimmäisen maailmansodan aikana.

Voionmaa oli innokas kieltolain kannattaja. Hän esitti jo vuonna 1905 suurlakon alkaessa vaatimuksen kieltolaista pääkaupungin raittiusväen kokouksessa. Voionmaan kuuluminen sosialismin kannattajiin aiheutti välirikon raittiusväkeen, koska nämä pelkäsivät raittiusliikkeen liiallista politisoitumista. Voionmaa jäikin 1908 pois Raittiuden Ystävien puheenjohtajan paikalta. Hän korosti liikkeen yhteiskunnallista taustaa ja näki raittiusliikkeen ja sosiaalidemokraattisen liikkeen ”lähimpinä sukulaisina ja liittolaisina”.

Voionmaa jatkoi sodan jälkeen aktiivista raittiustyötään. Oskari Tokoin senaatissa ollessaan hän edisti eduskunnan vuonna 1909 hyväksymän kieltolain toteutumista. Myös 1920- ja 1930-luvulla Voionmaa puolusti voimakkaasti kieltolakia ja osallistui etenkin Kieltolakiliiton työhön. Voionmaalla oli keskeinen asema alkoholilainsäädännön kehittämisessä yhdessä lankonsa Niilo Liakan kanssa.

Vaikka kieltolaki todettiin myöhemmin ratkaisuna toimimattomaksi, sillä oli vielä viime vuosisadan alkupuolella vahva kansalaisten tuki.

Kansansivistäjä ja raittiuskasvattaja

Vaikka Väinö Voionmaa toimi jo vuosina 1907–1912 Kansanvalistusseuran sihteerinä, hänen panoksensa tuli käänteentekeväksi vasta kansalaissodan jälkeen, kun hänen aloitteestaan perustettiin Työväen Sivistysliitto (TSL), ja hänet valittiin liiton johtoon. Voionmaan mielestä työväen sivistystyön tuli olla nimenomaan työväen omaehtoista toimintaa. Sillä oli merkitystä koko kansan hyvinvoinnin kannalta, koska sen myötä voitiin tasoittaa kansalaisten välillä vallinnutta sivistyksellistä eriarvoisuutta.

Talvella 1944 Voionmaa täytti 75 vuotta. Hän sai merkkivuotensa kunniaksi kansalaisrahalahjan, jonka hän luovutti perustettavalle Väinö Voionmaan säätiölle työläisnuoriso-opiston perustamiseksi Tampereen seudulle. Voionmaa itse oli valitsemassa paikan opistolle Ylöjärveltä. Opisto aloitti 1951 nimellä Hämeen työläisnuoriso-opisto, mutta nimi muutettiin pian Väinö Voionmaan opistoksi.

Raittiustyökin oli osa yleistä kansansivistystyötä. Kuten hänen pääteoksensa Yhteiskunnallinen alkoholikysymys osoittaa, Voionmaa piti alkoholikysymystä tärkeänä yhteiskunnallisena aiheena, jossa raittiuskasvatuksella oli keskeinen rooli.

Raittiustutkimuksen ja -kasvatuksen kehittäjä

Väinö Voionmaa työskenteli määrätietoisesti myös raittiustutkimuksen kehittämiseksi. Hän korosti jo varhain pätevän raittius- ja väkijuomatilaston merkitystä raittiustyössä ja sosiaalipolitiikassa yleensä. Voionmaa painotti myös laajalta pohjalta hankittujen mahdollisimman luotettavien ja puolueettomien tilastotietojen merkitystä.

Vuonna 1929 Voionmaan eduskunta-aloitteesta tehtiin tutkimus auto-onnettomuuksien syistä ja alkoholin osuudesta niihin. Tutkimuksen myötä voitiin tilastollisestikin osoittaa alkoholin ja muiden huumausaineiden käyttö liikenteessä erityisen vaaralliseksi. Tämä johti siihen, että lainsäädännössä asiaan kiinnitettiin erityistä huomiota. Seurauksena oli ehdoton kielto moottori-ajoneuvoa kuljettavan päihtymykselle. Tämä teki Suomen tieliikennelaista tässä suhteessa Euroopan laajuisesti poikkeuksellisen.

Kansainvälinen raittiustyö

Voionmaa oli koko raittiustyössä vaikuttamansa ajan kiinnittänyt huomiota raittiuskirjallisuuden kehittämiseen. Hänen Yhteiskunnallinen alkoholikysymys -teostaan käännettiin useille kielille. Voionmaa keskittyi teoksessaan ensisijaisesti yhteiskunnallisen alkoholikysymyksen selvittelyyn kansansivistäjän tavoin, mutta käsitteli myös yksilöllistä alkoholiongelmaa. Teosta pidettiin alansa uranuurtajana.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana Väinö Voionmaa oli kansainvälisen raittiustyön näkyvimpiä ja arvostetuimpia nimiä. Olihan Suomi tänä ajanjaksona nimenomaan raittiusväen silmissä raittiustyön ja alkoholipolitiikan suurvalta, jonka ratkaisuja ja kokemuksia seurattiin koko maailmassa.

Teksti: Tuula Vuolle-Selki

Räppäri Dani sanoittaa muun muassa vaikeita tunteita musiikissaan. Hän kokee tunteiden ilmaisemisen tärkeäksi. Se auttaa saamaan yhteyden itseensä ja muihin.

Räppäri ja lastenhoitaja Daniel Karjalainen, 26, on ollut kahdeksan vuotta raitis, rankan lapsuuden jälkeen.

– Menin 10-vuotiaana lastensuojeluviranomaisen puheille ja kerroin perheestäni avoimesti. Kotona oli riitelyä, tappelua ja päihteitä, Karjalainen kertoo. Itse hän joi ensimmäiset kännit 11-vuotiaana. 15-vuotiaana tuli pilven polttaminen, josta oli vaikeaa päästä eroon.

Karjalaisen isällä oli alkoholiongelma, äidillä mielenterveysongelmia.

– He eivät osanneet keskustella, keskustelu käytiin nyrkein, artisti kertoo.

– Olin ainoa lapsi. Kaikki velloimme omassa pahassa olossamme. Oli hyvin lamaava passiivinen ilmapiiri. Tällainen ilmapiiri on myrkkyä lapselle.

– Lapsena tuntui välillä, että äitini oli enemmän laitoksissa kuin kotona. Ja jossain määrin tottahan se on, koska hänellä oli pitkiä hoitojaksoja poissa kotoa. Hänellä on ollut useita itsemurhayrityksiä. Kun olin 3-vuotias, vanhempani erosivat isän alkoholismin takia ja jäin asumaan äidin kanssa.

– Äiti alkoi purkaa omaa pahaa oloaan myös alkoholinkäyttöön. Tuli isäpuoli, jolta en myöskään saanut aikuista tukea. Lastensuojeluviranomaisen luona käyntini jälkeen minut määrättiin isälleni, joka oli raitistunut AA:n avulla. Mutta hän oli masentunut, ja turvattomuuteni johti minutkin hakemaan päihteistä lohtua.

– Minulle tuli muitakin riippuvuusongelmia. Omilla geeneilläni olen taipuvainen kohtuuttomuuteen. Minulla oli syömishäiriö, välillä sain mielihyvää syömättömyydestä, välillä liiallisesta syömisestä. Oli myös voimakas peliriippuvuus. Harrastin mäkihyppyä, mutta sekin meni överiksi, Karjalainen kertoo.

Räppi johti terveyden tielle

Karjalainsen isä on soittanut kitaraa yli 40 vuotta, ja hänen kauttaan räppäri löysi myös musiikin.

– Aloitin soittamalla rumpuja, mutta en ollut niiden soittamisesta kovin kiinnostunut. Sitten tuli räppi, joka rupesi kiinnostamaan.

– Räppi vei mukanaan, innosti, ja heräsi myös halu päästä vapaaksi päihteistä. Menin Myllyhoitoon, ja asetin itselleni tavoitteeksi täysraittiuden. Onneksi onnistuin tässä, Karjalainen iloitsee.
Hän on päässyt lämppäriksi muun muassa Cheekille ja Mikael Gabrielille.

– Olemme tehneet isän kanssa yhteisiä keikkoja. Isä on soittanut kitaraa ja omia covereitaan, poppia ja rokkia, minä olen räpännyt. Räpillä voin ilmaista omia ja monien muidenkin tunteita.

Karjalainen kokee, että hän on saanut eniten apua vertaistukiryhmistä, joissa lasisen lapsuuden kokeneet voivat jakaa tunteitaan ja päästää irti häpeästä, jota on joutunut kokemaan.

– On tärkeä oppia sanoittamaan omia tunteitaan, Karjalainen painottaa.

– Silloin saa yhteyden itseen ja toisiin.

Tuodaan valoon

Räppäri julkaisee keväällä minialbumin, jolle hän on antanut nimen ”Tuodaan valoon”. Albumissa on neljä Karjalaisen biisiä, ja ne kertovat hänen elämästään.

– On ollut niin paljon salaisuuksia, niin paljon häpeäkeskeistä elämää, jonka haluan tuoda valoon. Avaan tällä pintaa, tämä on startti matkalle.

Karjalaisen elämän puitteet ovat tällä hetkellä kunnossa. Hän toimii lähihoitajana päiväkodin eskarilaisille ja nauttii lasten kanssa olemisesta.

Hän on mukana Jukka Leppilammen perustamassa Artistien rukouspiirissä, ja tyttöystävä on löytynyt Uskovaiset nuoret -facebookryhmästä.

– Tyttöystäväni on tervepäisempi kuin minä, hän tulee ehjästä perheestä. Hän on ihana ihminen ja meillä on hyvin samanlaiset arvot, turva ja rauha suhteessamme. Minusta tuntuu, että alan olla valmis sitoutumaan, Karjalainen kertoo.

Tyttöystävä on muuttamassa Helsinkiin ja nuori pari suunnittelee kihlojen ostoa.
Kaiken hyvän keskellä Karjalaisella on myös edelleen pelkoja.

– Pelkään itseäni ja maailmaa. Elämää ja kuolemaa. Ennen kaikkea pelkään itseäni. Sitä niitetään, mitä on kylvetty. Minulle on kylvetty turvaton lapsuus.

Karjalainen ei kuitenkaan ole katkera. Välillä hän tuntee empatiaa äitiään kohtaan, siitä miten paljon tämä on joutunutkaan kärsimään.

– Matkalla valoon räppäri haluaa näyttää hyvää esimerkkiä muille.

– Kulttuurimme on liian alkoholisidonnainen. Raittiina olen esimerkki muille, että pystyn elämään ja iloitsemaan selvin päin.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Laura Iisalo

Alla olevalla musiikkivideolla räppäri Dani käsittelee edelläkin mainittuja kipeitä aiheita.