raitis.fi-lehti: Kenttä- ja järjestöasiaa

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita kategoriasta Kenttä- ja järjestöasiaa. Muiden kategorioiden juttuja löydät täältä.

Alkoholipolitiikkaa.fi on päättäjille suunnattu tiivis tietopaketti

Vuoden 2017 alussa avattu Alkoholipolitiikkaa.fi-sivusto kokoaa tutkimus- ja asiantuntijanäkökulmia poliittisten päätösten tueksi ja tekee näkyväksi alkoholin myynnistä hyötyvien tahojen kyseenalaista lobbausta.

Vuoden 2017 alussa avattu Alkoholipolitiikkaa.fi-sivusto kokoaa tutkimus- ja asiantuntijanäkökulmia poliittisten päätösten tueksi ja tekee näkyväksi alkoholin myynnistä hyötyvien tahojen kyseenalaista lobbausta.

Alkoholipolitiikkaa.fi-julkaisun painettu versio koostuu kolmesta esitteestä. Kuvassa näkyy jokaisesta kansi ja sisäaukeama.
Alkoholipolitiikkaa.fi-julkaisun painettu versio koostuu kolmesta esitteestä. Kuvassa näkyy jokaisesta kansi ja sisäaukeama.

Alkoholipoliittinen keskustelu on valtava sekametelisoppa. Lähes jokaisella on aiheesta mielipide riippumatta siitä, miten vähän tai paljon asioihin on perehtynyt. Erilaisia väittämiä on suuntaan ja toiseen niin valtavasti, että luotettavien faktojen löytäminen ilman paljon aikaa vievää selvitystyötä on päättäjille vaikeaa ellei mahdotonta.

Miten esimerkiksi poliitikko voi selvittää, onko Päivittäistavarakauppa ry:n viime tammikuussa teettämä tutkimus luotettava tiedon lähde? Tämän tutkimuksen mukaan vahvempien alkoholijuomien tuominen ruokakauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille toisi paljon erilaisia taloudellisia hyötyjä, mutta ei lisäisi lainkaan alkoholin kulutusta.

Suomalaiset suuret mediatalot julkaisivat tuloksen kritiikittä, mikä antaa ymmärtää, että kyseessä on luotettava ja objektiivinen tutkimus.

Väitteen todellisen luotettavuuden selvittämiseksi tulisi kuitenkin arvioida kriittisesti kyseisen tutkimuksen tekotapaa ja selvittää tutkimuksen tekijän intressit. Toisaalta tulisi verrata sen tuloksia kansainvälisen tiedeyhteisön tekemiin pitkän aikavälin tutkimuksiin vastaavista aiheista.

Kyseessä oli kyselytutkimus, jossa kysyttiin tavallisilta ihmisiltä miten he arvelevat lakiuudistuksen vaikuttavan. Tarkemmin katsoen Päivittäistavarakauppa ry:n selvitys ei siis ole verrattavissa tieteelliseen tutkimukseen perustuviin asiantuntijanäkökulmiin. Tämän kaltaisessa gallupissa myös kysymyksenasettelulla on paljon vaikutusta tuloksiin.

Toisaalta verrattaessa Päivittäistavarakauppa ry:n galluppia oikeisiin tieteellisiin tutkimuksiin, havaitaan, että sen tulos on räikeästi ristiriitainen. Tutkimukset ovat nimittäin toistuvasti osoittaneet, että alkoholin suurempi saatavuus lisää sekä juomista että alkoholihaittoja yhteiskunnassa.

Kyseessä on siis elinkeinoelämän varsin hävytön lobbauskampanja, jolla pyritään vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon ja kansalaismielipiteeseen levittämällä kyseenalaisia, tieteelliseltä tutkimustiedolta näyttäviä väitteitä.

Median työtahti on nopea, eikä toimittajilla ikävä kyllä ole yleensä mahdollisuutta selvittää faktoja ja kyseenalaistaa lobbareiden väitteitä. Myös poliitikoilla on hyvin harvoin aikaa ja kiinnostusta perehtyä asiaan.

Systemaattista vääristelyä ja muutosvastarintaa

Tammikuinen Päivittäistavarakauppa ry:n selvitys oli vain yksi esimerkki faktojen hämmentämisestä. Selvityksen ajoitus ei ollut satunnainen. Alkoholilain uudistus on käsittelyssä kevätkaudella. Käsittely on viivästynyt, sillä aihe oli tarkoitus käsitellä jo viime syksynä. Myös kesän lopussa uutisoitiin hyvin vastaava ristiriitainen selvitys.

Alkoholilobbaus on argumenteiltaan ja meneltemiltään hämmästyttävän usein lähes identtistä sen kanssa, miten tupakkateollisuus aikanaan kasvatti valtaansa politiikassa. Alkoholin myynnistä hyötyvillä toimijoilla on tarkkaan mietitty strategia ja systemaattinen tapa vaikuttaa poliittisiin päätöksiin ja yleiseen mielipiteeseen. Myös mittavat taloudelliset resurssit mahdollistavat tehokkaan lobbauksen.

Tarkoitushakuisen vääristelyn lisäksi alkoholipoliittiseen keskusteluun vaikuttavat negatiivisesti myös viattomat väärät käsitykset ja poliitikkojen haluttomuus tunnustaa monille niin armaaksi muodostuneen päihteen haittojen todellista laajuutta.

Tämä päättäjien uskomusten ja asenteiden sekamelska määrittelee sen, mihin suuntaan Suomen alkoholilaki muokkautuu. Luotettavalla tutkimustiedolla on toki osansa, mutta valitettavan usein se jää jalkoihin tunteiden ja uskomusten jyllätessä. Nyt tekeillä oleva alkoholilaki on saanut kiivasta kritiikkiä tutkija- ja asiantuntijakentältä laidasta laitaan, sillä sen nähdään lisäävän merkittävästi alkoholin terveydellisiä ja taloudellisia haittoja.

Esimerkiksi THL:n maltillisen arvion mukaan A-oluen ja limuviinojen tuominen ruokakauppoihin nostaa vuosittaisia alkoholihaittoja 400 miljoonalla eurolla, mutta verotulot eivät merkittävästi lisäänny.

Yksi ääni lisää huutokuorossa

Syksyllä 2016 allekirjoittanut ja muutama muu alkoholipolitiikkaa aktiivisesti seuraava kansalainen päätti kantaa kortensa kekoon. Luotettavan tutkimus- ja asiantuntijatiedon puute alkoholipoliittisessa keskustelussa tuntui jo suorastaan absurdilta, median julkaistessa alkoholialan edustajien kannanottoja jo enemmän kuin riippumattomien asiantuntijoiden näkemyksiä.

Aloitimme luomaan omaa faktapakettia yhdessä Raittiuden Ystävien asiantuntijan Emilia Laineen kanssa. Muun muassa THL:ssä sekä Sosiaali ja terveysministeriössä työskennellyt Laine tuntee alkoholipolitiikkaa laajasti ja on tehnyt aikanaan myös gradun alkoholialan vaikutuksesta politiikkaan.

Työn tulos oli tiivis faktapaketti, jonka nimeksi tuli Alkoholipolitiikkaa.fi. Se sisältää toistaiseksi kolme pientä painettua lehtistä ja nettisivut, joilta löytyy sama tieto.

Vastaava tieto löytyy toki monesta muustakin lähteestä, mutta usein se on ripoteltu pieninä paloina esitteisiin ja monille nettisivuille. Asiat on kirjoitettu pitkällisesti, eikä olennainen selviä silmäilemällä. Alkoholipolitiikkaa.fi kokosi kaikkein olennaisimman nopeasti ja helposti luettavaksi kokonaisuudeksi.

Julkaisu lähetettiin painettuna ja sähköisesti kansanedustajille ja ministereille. Tässä apuna oli Raittiuden Ystävät ry, jota saamme kiittää painattamisesta ja postituksesta.

Asennemuutosta odotellessa

Järjestöjen ja aktiivisten kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa on varsin pieni, sillä lobbauksessa ei ole käytössä kansainvälisen alkoholialan kaltaisia resursseja. Teemme kuitenkin sen, mihin pystymme ja odotamme, että jonakin päivänä päättäjien asenteet vielä muuttuvat. Näin on tapahtunut jo tupakan suhteen.

Vielä 50 vuotta sitten tupakointi oli huomattavasti nykyistä yleisempää ja jopa sisällä lasten kanssa samassa huoneessa polttamista ei koettu ongelmaksi. Tupakkamainonnan rajoittaminen tai tupakoinnin kieltäminen julkisessa tilassa olisi tuolloin nähty naurettavana holhouksena.

Nykyään kukaan ei puhu tupakan haitattomasta kohtuukäytöstä tai tupakoinnin terveyshyödyistä.

Muutosta odotellessa pyrimme osaltamme lisäämään tietoa. Alkoholipolitiikkaa.fi-julkaisu päivittyy epäsäännöllisesti, mutta tarkoitus on tuottaa lisää materiaalia myös tulevaisuudessa aina tarpeen mukaan ja resurssien puitteissa.

Kirjoittaja on Alkoholipolitiikkaa.fi -julkaisun päätoimittaja. Julkaisun kokoaminen on aloitettu vapaaehtoisvoimin loppuvuodesta 2016. Käy tutustumassa osoitteessa www.alkoholipolitiikkaa.fi.

Teksti ja kuvitus: Janne Valkeapää

Jokaiselle löytyy keino toipua riippuvuudesta

Monilla on käsitys, että riippuvuus on syntynyt vasta, kun ihminen ei kykene sen takia hoitamaan työtään tai muita tehtäviään. Todellisuudessa riippuvuuden alaisia ovat yhtälailla monet ahkerat opiskelijat, tomerat yrittäjät kuin käytännön arjen hoitavat perheen äiditkin.

Monilla on käsitys, että riippuvuus on syntynyt vasta, kun ihminen ei kykene sen takia hoitamaan työtään tai muita tehtäviään. Todellisuudessa riippuvuuden alaisia ovat yhtälailla monet ahkerat opiskelijat, tomerat yrittäjät kuin käytännön arjen hoitavat perheen äiditkin.

Yle TV1:n Korkki kiinni -ohjelmasta tunnettu muutosvalmentaja Piia Sumupuu painottaa, etteivät riippuvuudet määrittele ihmistä ihmisenä sen enempää kuin ammatti tai perhetausta.
Yle TV1:n Korkki kiinni -ohjelmasta tunnettu muutosvalmentaja Piia Sumupuu painottaa, etteivät riippuvuudet määrittele ihmistä ihmisenä sen enempää kuin ammatti tai perhetausta.

Muutosvalmentaja, yhteisöpedagogi, taideterapeutti ja mindfulness-ohjaaja Piia Sumupuu, 53, on perehtynyt eri riippuvuuksiin niin ammatillisesti kuin oman kokemuksensa kautta. Hän tietää, ettei riippuvuus muodostu vain tietyn tyyppisille henkilöille, vaan addiktioita on monenlaisilla ihmisillä yhteiskunnan laidasta laitaan. Jokainen on oma persoonansa ja siksi jokaisella on myös omat keinonsa ja tapansa selvitä raskaista elämänvaiheista.

– Toimin ammatikseni muutosvalmentajana ja hyödynnän laaja-alaisesti eri metodeja kunkin asiakkaan yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Elämän- ja työkokemukseni myötä olen oppinut, että muutos on aina mahdollista, vaikka se onkin haastavaa. Uskon, että jokainen ihminen voi löytää itselleen sopivan keinon voida paremmin, etenkin kun hänelle tarjotaan erilaisia työkaluja sen mahdollistamiseksi, hän kuvailee.

Yle TV1:n Korkki kiinni -ohjelmasta tuttu Sumupuu sanoo olleensa itse nyt toista kymmentä vuotta raittiina ja tietää, millaista on olla tissuttelija.

– Käytin alkoholia nuorena samalla tavalla, kuten muutkin nuoret ja työelämän astuttua kuvioihin sen käyttö pysyi säännöllisenä monista eri syistä. Avioliiton ja raskauden myötä elämäni rauhoittui alkoholin käytön suhteen, mutta lasten varttumisen myötä se hiipi uudelleen elämääni. Aluksi käytin alkoholia lasteni isän kanssa viikonloppuisin, kunnes päädyin nappailemaan viiniä itsekseni harva se ilta. Pahimmillaan join jopa viinipullollisen yksinäni illassa, hän muistelee.

Sumupuu jatkaa, että huomattuaan ajautuneensa tissuttelukierteeseen, hän poti ahdistusta siitä, ettei kyennyt lopettamaan alkoholin käyttöä päätöksistä huolimatta.

– Oman isäni sairastuminen 90-luvun loppupuolella laukaisi viimein myös oman elämäni tarkempaan syyniin. Tarkkailemisen ja pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että halusin lopettaa alkoholin käytön kokonaan. Tämä päätös ei kuitenkaan ollut lähimmäisilleni yksinkertainen, sillä osa ystävistäni ei voinut käsittää, että koin olevani riippuvainen alkoholista. Yllätyksekseni suurimman järkytyksen päätöksestäni koki kuitenkin äitini, joka ei hyväksynyt raittiusajatustani lainkaan. Koska lähimmäiseni reagoivat päätökseeni niin voimakkaasti, pelkäsin, että tulisin jatkuvasti hylätyksi raitistumisen myötä, hän kuvailee kyseistä tilannetta yli kymmenen vuotta myöhemmin.

Erilaiset keinot käyttöön

Sumupuu kertoo jättäneensä alkoholin pois vuonna 2000 ja tupakoinnin sen seurauksena muutaman vuoden kuluttua.

– Olin kokeillut tupakoinnin lopettamiseen ennen raittiuttani muun muassa laastareita, purkkaa, hypnoosia ja ryhmätapaamisia. Tupakoinnin lopettaminen onnistuikin sitten loppujen lopuksi hypnoosin avulla oltuani ensin raittiina muutaman vuoden ajan. Pohjalla oli siis kokemus jo yhdestä onnistumisesta. Kerralla ihmeitä ei voi tapahtua, joten riippuvuuksista eroon pääseminen vaatii sinnikkyyttä ja uskoa onnistumiseen. Tutkimusten mukaan tupakoinnin lopettamisen onnistumiseen tarvitaan keskimäärin 3-5 lopettamisyrityskertaa, joten periksi ei saa antaa, hän painottaa.

Sumupuu korostaa, että riippuvuuksista toipumiseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tai keinoa, vaan niitä on yhtä monta kuin on toipujaakin. Tärkeintä toipumisen onnistumiseen on, että kuntoutuja on itse sitoutunut kuntoutukseen, hän painottaa.

– Haluan omalla toiminnallani ja työlläni auttaa muita erilaisista riippuvuuksista eroon. Vaikka riippuvuuksien mekanismi on sama, avun voi löytää useasta eri viitekehyksestä. Tarjoan työkseni valmennusta elämän muutoshaasteisiin, hän kuvailee.

Sumupuu sanoo, että hän itse hyötyi toipumisensa aikana erityisesti vertaistuesta, terapiasta, maalaamisesta sekä kirjoittamisesta. Se ei ole kuitenkaan ainoa tapa. Tarjolla tulisikin olla kattavasti tarjolla erilaisia palveluja ja tapoja eri riippuvuuksista eroon pääsemiseksi.

– Olisi hienoa, jos päihdepalvelujärjestelmämme tarjoaisi riittävästi erilaisia vaihtoehtoja kuntoutumiseen ja asiakas voisi itse löytää juuri hänelle sopivan tavan toipua myös kuntien ja kelan tukemana, hän tiivistää.

Ylen Ihmillinen tekijä -ohjelma 5.10.2016, jossa myös Pia Sumupuu esiintyi, sai Vuoden 2016 raittiusteko -palkinnon jaetusti blogisti Lea Ansamaan kanssa.

Teksti: Minna Korva-Perämäki  Kuva: Arto Heikkinen

Politiikkaa faktoilla, tunteilla vai mielikuvilla?

Alkoholipolitiikassa tunne voittaa faktat – päihdehaitat jyrkkään
kasvuun.

raitis.fi-lehden numero 4/2016
raitis.fi-lehden numero 4/2016

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 3/2016

Hyvät lukijat,
Suomen hallitus sallii vahvempien oluiden, lonkeroiden, limuviinojen ja siiderien myynnin ruokakaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Alkoholijäätelöstäkin on ollut puhetta. Muutokset ovat osa alkoholilainsäädännön kokonaisuudistusta. Hallitus on kertonut tavoitteekseen purkaa normeja, vähentää alkoholihaittoja ja kohentaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä.

Terveysalojen asiantuntijat kuitenkin tyrmäävät uudistuksen: alkoholin kulutus ja sen myötä alkoholihaitat kasvavat merkittävästi. Tämä tarkoittaa lisää sairaalahoitojaksoja, alkoholisairauksia ja -kuolemia sekä ennenaikaisia työurien katkeamisia. Myös talous kärsisi kokonaisuudessaan enemmän kuin hyötyisi.

Vahvat alkosta marketteihin
Vahvat alkosta marketteihin

On erittäin huolestuttavaa kuinka vähän aiheeseen liittyvä tutkimustieto on ollut otsikoissa, kun lakiuudistuksesta on käyty julkista keskustelua. Sen sijaan alkoholista hyötyvän alkoholielinkeinon varsin yksipuolinen näkökulma on näkynyt voimakkaasti.
Asian käsittely on ollut pikemminkin tunne- kuin faktapohjaista. Tutkimustietoa viestiviin asiantuntijoihin on liitetty ilonpilaajan ja holhoavan kukkahattutädin mielikuvia, joita myös teollisuus on ruokkinut ja käyttänyt estotta lobbauksessaan. Näin faktat on voitu ohittaa tunteisiin vetoavilla mielikuvilla.

Suomessa panimoalan poliittinen vaikutusvalta on huomattava. Tähän on osasyynä panimoteollisuuden omistussuhteiden keskittyminen muutamien globaalien suuryritysten käsiin. Omistuksen keskittyminen moninkertaistaa panimoalan vaikutusmahdollisuudet ja -resurssit. Alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on alkoholista elävälle teollisuudelle uhka, joten se on valmis tekemään kaikkensa korkean kulutuksen säilyttämiseksi. Panimoala vastustaakin kaikkia tutkimuksissa tehokkaimmiksi todettuja keinoja vähentää alkoholihaittoja.

 

THL:n arvio alkoholilain muutoksen vaikutuksista
THL:n arvio alkoholilain muutoksen vaikutuksista

 

Kuten Raittiuden Ystävien energinen uusi asiantuntija VTM Emilia Laine kirjoitti raitis.fi-lehden numerossa 2/2016, teollisuuden toimijat levittävät systemaattisesti omaa viestiään, jota tutkimusnäyttö ei tue. Siinä luodaan käsitystä, jossa alkoholiongelmat aiheutuvat vain muutamille harvoille alkoholisteille, eivät ”tavallisille kohtuukäyttäjille”. Viesti on houkutteleva, sillä se tarjoaa päättäjälle ja kansalaiselle mahdollisuuden kokea, ettei oma alkoholinkäyttö ole ongelma, vaan ongelman luo jokin pieni ryhmä, jossain toisaalla. Näin ollen tavallisiin kansalaisiin kohdistuvat rajoitukset ovat vain tarpeetonta kiusantekoa ja holhousta, joista he joutuvat kärsimään muutamien ”alkoholin väärinkäyttäjien” takia.

Tämä ei kuitenkaan ole todellisuus. Valtaosa alkoholihaitoista koituu tavallisille, työssäkäyville ihmisille, isille ja äideille – joissakin tapauksissa myös kansanedustajille ja ministeritason päättäjille jopa vieraalla maalla.

THL:n arvio alkoholisairastavuudesta. Alkoholihaittojen tiedetään seuraavan kokonaiskulutusta. Taloudelliset tappiot laskettu tämän perusteella.
THL:n arvio alkoholisairastavuudesta. Alkoholihaittojen tiedetään seuraavan kokonaiskulutusta. Taloudelliset tappiot laskettu tämän perusteella.

Kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden on oltava etusijalla tulevassa alkoholilaissa ja alkoholin kulutusta on vähennettävä. Eniten siihen vaikutetaan lainsäädännöllä. Uuden lain valmisteluun on myös Raittiuden Ystävät antanut oman panoksensa ja pyrkii vaikuttamaan tehokkaasti poliittisiin päättäjiin vielä loppumetreillä.

Poliittisen vaikuttamisen ohella ei pidä unohtaa muuta vaikuttamista. Järjestömme yksi merkittävimmistä ponnistuksista ovat jo vuosia jatkuneet ajankohtaan tai toimintaympäristöön liittyvät kampanjat, joista tulossa on nyt 19. kerran Anna lapselle raitis joulu -kampanja.

Tämän kampanjan myötä toivotan teille kaikille hyvää ja mahdollisimman kiireetöntä keskitalven juhlan odotusta.

Martti Vastamäki
Raittiuden Ystävät ry:n puheenjohtaja

”Pelkäsin silmittömästi lasteni huostaanottoa”

Moni päihderiippuvainen äiti ei tiedä hänelle rakennetusta turvaverkosta ja avun mahdollisuuksista. Toisaalta ammattilaisetkaan eivät usein osaa tarjota apua. raitis.fi-lehden haastattelema entinen päihdeäiti löysi kuitenkin perheineen ratkaisun.

Moni päihderiippuvainen äiti ei tiedä hänelle rakennetusta turvaverkosta ja avun mahdollisuuksista. Toisaalta ammattilaisetkaan eivät usein osaa tarjota apua. raitis.fi-lehden haastattelema entinen päihdeäiti löysi kuitenkin perheineen ratkaisun.

Raskaus motivoi äitiä monenlaisiin muutoksiin. Kuva: Minna Korva-Perämäki
Raskaus motivoi äitiä monenlaisiin muutoksiin. Kuva: Minna Korva-Perämäki

Vaikka päihdeäitiydestä ei juuri puhuta ääneen, tosiasia on, että Suomessa syntyy eri arvioiden mukaan 600–3000 päihteiden vaurioittamaa lasta vuosittain. Vaikeimmillaan äidin päihteiden käyttö voi ilmetä lapsella syvänä kehitysvammana ja lievimmillään erilaisina neurologisia oireina, kuten tarkkaavaisuushäiriöinä ja oppimisvaikeuksina.

Apua pitää uskaltaa kysyä ja tarjota

Äitien päihteiden käyttö herättää voimakkaita tuntoja. Mukana on paljon paheksuntaa ja jopa suoranaista vihaa. Päihdeäideistä on paljon tietoa esimerkiksi netissä eri sosiaali- ja terveysalan tahojen sivustoilla. Kuitenkaan edes työnsä takia päihdeäitejä kohtaavat eivät aina osaa suhtautua hurjassa tilanteessa olevaan toiseen ihmiseen ennakkoluulottomasti.

Päihdeäitien suhteen olennaisinta on kuitenkin sama kuin muissakin lääkinnällisesti vaativissa tapauksissa: kuntoutuksen tulee olla moniammatillista ja pitkäkestoista.

Päihderiippuvaisia on vaikea tunnistaa neuvoloissa ja yleisessä terveydenhuollossa, minkä vuoksi näihin tilanteisiin on pyritty kehittämään erilaisia tunnistamisen menetelmiä. Suurin ongelma kuitenkin lienee siinä, ettei asiasta edelleenkään uskalleta kysyä suoraan.

Päihderiippuvaisen raskaus on aina riski, sillä vauvat syntyvät usein ennenaikaisesti. Tiettyjä huumeita käyttäneillä äideillä on myös suuri HIV- tai hepatiittitartunnan riski. Tällöin synnytysosastolla tarvitaan eristyshuoneita ja suojavarusteita hoitohenkilökunnalle. Myös synnyttävä äiti ja vauva tarvitsevat tehostettua seurantaa.

Äärimmäisissä tapauksissa äidin päihdeongelma havaitaan vasta synnytyssairaalassa, jolloin äidin motivaatio päihteettömyyteen on usein heikko. Päihderaskaus voi kuitenkin päättyä hyvin, jos äidillä on tarpeeksi voimakas motivaatio parantua ja hänelle on tarjolla laaja ja moniammatillinen hoitopolku. Tämä tarkoittaa kokonaisvaltaista tukiverkkoa, jossa toimivat yhdessä neuvola, synnytyssairaala, päihdehoito, lastensuojelu, lastenlääkäri, lastenneurologia, sekä aikuis- ja lastenpsykiatria, avohuollon tukitoimet ja ensikoti.

Pidä kiinni -järjestelmä tukee perheitä

Sikiö voi vaurioitua päihteiden käytön seurauksena raskauden aikana (FAS, FASD), mutta näin ei onneksi kuitenkaan aina käy. Kuva: haastateltavan kotialbumi
Sikiö voi vaurioitua päihteiden käytön seurauksena raskauden aikana (FAS, FASD), mutta näin ei onneksi kuitenkaan aina käy. Kuva: haastateltavan kotialbumi

Ensi- ja turvakotien liitto ry:n Pidä kiinni -hoitojärjestelmä on valtakunnallinen hoitojärjestelmä päihdeongelmaisten odottavien äitien ja vauvaperheiden auttamiseksi. Hoitojärjestelmä muodostuu odottavien äitien ja vauvaperheiden päihdeongelmien kuntoutukseen erikoistuneista ensikodeista, avopalveluyksiköistä sekä kehittämiskeskuksesta.

Hoitojärjestelmän tavoitteena on taata fyysisesti ja psyykkisesti turvalliset olosuhteet vauvalle sekä tukea vanhempia päihteettömyydessä ja arjen vanhemmuuteen kasvamisessa. Hoidon ja tuen tavoitteena on ehkäistä sikiövaurioiden syntymistä sekä auttaa vuorovaikutuksen syntymistä vauvan ja vanhemman välille.

Pidä kiinni -kuntoutuksen perustana on työntekijän ja asiakkaan välinen luottamuksellinen suhde sekä samassa tilanteessa olevien perheiden jakama tuki. Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa yksiköissä yhdistyvät sujuvasti lastensuojelu ja päihdekuntoutus saman katon alla.

Päihdeperheen kuntoutukseen kuuluu jatkokuntoutussuunnitelman laatiminen lapselle ja vanhemmille, vanhempien päihdekuntoutukseen ohjaaminen, sekä vauvalähtöinen työskentely perheen ja sen lähiverkoston kanssa.

Pidä kiinni -hoitojärjestelmän ovat kehittäneet kehittämispäällikkö Maarit Andersson Pidä kiinni -hoitojärjestelmän kehittämiskeskuksesta sekä yhteistyössä useat ensi- ja turvakotiyhdistykset eri puolilta maata.

Päihdeäidin kertomaa

paihdeaidit4
Päihdevauva voidaa viedä vierotus-oireiden varalta keskosseurantaan. Kuvat: Minna Korva-Perämäki

Huumemaailman pyörteissä kymmenen vuotta elänyt kahden pojan äiti kertoo, että ilman omaa motivaatiota ja kattavaa palvelujärjestelmää hän ei olisi kyennyt tarjoamaan samanlaista päihteetöntä elämää lapsilleen kuin se on nyt.

Nainen kertoo, että hänen nuorempi poikansa on syntynyt huumevauvana, mutta hänen vanhempi poikansa on saanut täysin puhtaan raskauden, vaikkakin elänyt varhaislapsuutensa huumearjen keskellä.

– Minun päihdehistoriani on alkanut jo vuonna 2005, mutta olin täysin kuivilla vanhemman poikani raskaus- ja vauva-ajan vuosina 2007–2009. Päihteiden käytön aloitin uudestaan vuonna 2010 silloisen miesystäväni myötä. En koskaan hakenut päihteistä sekavaa oloa, vaan lähinnä fyysistä jaksamista, pirteää tehoäitioloa ja euforian tunnetta, hän kuvailee.

Nainen kertoo tehneensä useaa eri työtä hänen vanhemman poikansa ollessa vielä pieni.

– Opettelin salaamaan sujuvasti päihdeongelmani, sillä pelkäsin valtavasti poikani huostaan ottamista. Vuonna 2013 elämäni heitti kuperkeikkaan uuden miesystävän ja raskauden myötä. Päätin, että nyt kaiken täytyy viimeinkin muuttua. En halunnut lapsilleni sellaista elämää, jota vietin. Vaikka pelkäsin silmittömästi lasteni huostaanottoa, varasin ajan sosiaalitoimistoon omalle lastensuojelun työntekijälle ja pyysin, että perhetyöntekijäni tulisivat samaan palaveriin. Kirjoitin tuota palaveria varten myös kirjeen, missä kerroin päihteiden käytöstäni, raskaudestani ja tuntemuksistani, hän muistelee.

Kohti uutta alkua

Näinä päivinä raitista perheenäidin elämää viettävä nainen kertoo, että tehtyään ilmoituksen asiasta, hänen esikoislapsensa sijoitettiin kuukaudeksi mummonsa luokse.

– Aloitin samaan aikaan itse neuvolassa käynnit ja sain ohjeistuksen mennä Turun yliopistollisen sairaalan päihdeäitien poliklinikalle. Tuolloin minulle aloitettiin myös subutex-korvaushoito. Lyhyen jakson jälkeen saimme poikani kanssa paikan Järvenpään Sosiaalisairaalasta. Olimme siellä noin kolme kuukautta, kunnes meille järjestyi paikka oman kaupungin ensi- ja turvakodista. Siellä sain elämään yleisesti paljon uutta näkökulmaa, sekä tukea vanhemmuuteen ja eroon päihderiippuvuudesta.

Noin viiden kuukauden kuluttua myös lapsen isä pääsi asumaan ensi- ja turvakotiin.

– Hän oli aloittanut oman korvaushoitonsa avopuolella ja lopettanut päihteiden käytön itsenäisesti, haastateltava painottaa.

Nainen jatkaa, että koko perheen kuntoutus pohjautui niin sanottuun yhteisökuntoutukseen, joka oli monen asian kannalta loistava juttu.

– Neljä kuukautta ensikotiin saapumisemme jälkeen nuorempi poikani ilmoitti tulostaan. Kirjauduin tavalliselle synnytysosastolle, ja vaikka periaatteessa pahimman vaiheen olisi täytynyt olla jo ohi, mieltäni painoi valtava pelko siitä, että lapseni saisi vieroitusoireita heti synnyttyään. Tuona neljän kuukauden ensikotiaikana olin nähnyt usean subutex-vauvan, joista jokainen oli joutunut keskolaan morfiinihoitoon, hän kuvailee kauhulla.

Viimein koitti se päivä, jolloin naisen nuorempi poika syntyi potrana, vajaan viiden kilon painoisena vauvana.

– Tuosta hetkestä alkoi elämäni kolme vaikeinta vuorokautta, sillä vastasyntyneen vieroitusoireet alkavat kolmen päivän sisällä syntymästä. Poikani on ihmeellinen, hän ei saanut yhtään vieroitusoiretta. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen, sillä en osaa edes kuvitella, mitä kävisin sisälläni, jos olisin nähnyt lapseni kärsivän niistä oireista, joita itse pelkään kaikkein eniten, hän sanoo pudistaen päätään.

Kuntoutus jatkuu

Tällä kertaa oli onni matkassa! Huumevauvasta kasvoi terve ja reipas poika. Kuva: haastateltavan kotialbumi
Tällä kertaa oli onni matkassa! Huumevauvasta kasvoi terve ja reipas poika. Kuva: haastateltavan kotialbumi

Onnellista perheenäidin arkielämää viettävä nainen kertoo olleensa nyt raittiina liki kolme vuotta.

– Laitoskuntoutus oli mielestäni yksi elämäni parhaimmista ajanjaksoista. Suomessa onkin mielestäni hyvä hoito raskaana oleville päihteidenkäyttäjille, mutta myös isät tulisi huomioida heti kuntoutuksen alusta saakka. Meidän kohdallamme lapsen isän täytyi vieroittaa itsensä avohoidossa, eli hän joutui käymään kaikki asiat läpi yksin ja itsenäisesti ilman tukea. Meillä kävi kuitenkin tuuri, sillä häneltä löytyi päättymätön halu selvitä raittiiksi, jotta hän pääsisi luoksemme laitoshoitoon, nainen kertoo kiitollisena.

Tomera nainen jatkaa, että he olivat kaiken kaikkiaan laitoskuntoutuksessa vuoden ja kolme kuukautta, minkä jälkeen heidän kuntoutuksensa jatkui avokuntoutuksena.

– Avokuntoutus toteutetaan tavallisen arjen ohella omassa kodissamme. Käymme kolme kertaa viikossa kuntoutuspaikassa, kerran kuukaudessa yhteisökokouksessa sekä omahoitajan luona keskustelemassa. Tämän lisäksi meillä käy perhetyöntekijä kerran kuukaudessa ja kokoonnumme verkoston kanssa käymään läpi perheemme asioita. Mitä kauemmin kuntoudumme, sen parempi ja turvallisempi on lasteni tulevaisuus. Harjoittelemme mieheni kanssa vanhemmuutta ja parisuhdetta, ja käymme läpi omia vaikeitakin henkilökohtaisia asioita, hän kuvailee.

Nainen lisää, että hänen nuoremmalla lapsellaan on tavallinen neuvolaseuranta, minkä lisäksi hänellä on säännölliset käynnit sosiaalipediatrisella poliklinikalla. Siellä hoitotaho seuraa tarkemmin lapsen kehitystä, vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, sekä perheemme päihteettömyyttä.

– Itse saan edelleen korvaushoitoa, mikä tarkoittaa, että haen lääkkeeni kerran viikossa. Tuolloin minulta otetaan samalla seula ja tarkastetaan käsivarret mahdollisten pistosjälkien varalta. Näiden lisäksi hoitolaitos voi lähettää minulle milloin tahansa kutsun mennä yllätysseulalle. Tämä kaikki sopii meille hyvin, sillä olemme valmiita ottamaan kaiken avun ja tuen vastaan, hän painottaa kiitollisena saamastaan avusta.

Nainen kuvaa, kuinka hän on perheineen oppinut nauttimaan arjen pienistä asioista.

– Olen nykyään paljon rauhallisempi äiti ja saanut kokonaan takaisin unohtuneen empatiakykyni. Olen oppinut olemaan itselleni armollinen ja antamaan luvan myös itkeä ja surra, mitä en tehnyt vuosiin. Olen miettinyt ja päättänyt, että jos joskus päihteiden käyttö vielä houkuttelisi, niin olisin nyt vanhempi, viisaampi ja nöyrempi päihteiden käytön seurausten suhteen. Olen päättänyt sen, että silloin ajattelisin lapsiani ensin, sillä he ansaitsevat puhtaan elämän, hän lopettaa katsoen rakastavasti lapsiaan.

Tässä artikkelissa on käytetty seuraavia lähteitä: Päihdeäiti äitiyshuollon asiakkaana, Birgitta Koskinen Laura Soininen opinnäytetyö Toukokuu 2010 Hoitotyö Sosiaali- ja terveysala, tervesuomi.fi, verneri.net ja Ensi- ja turvakotien liiton julkaisut.

Teksti: Minna Korva-Perämäki   Kuvat: Haastateltavan kotialbumi ja Minna Korva-Perämäki

Sarjakuva, joka muutti Suomea

Britanniasta Suomeen omaksuttu valistustarina Turmiolan Tommista kuvastaa 1800-luvun sivistyneistön pelkoa rahvaan viinankäytöstä: jo yksikin ryyppy tekee rappiojuopon. Yksinkertaisen tarinan merkitys suomalaisille oli kuitenkin valtava ja kesti yli monen sukupolven.

Britanniasta Suomeen omaksuttu valistustarina Turmiolan Tommista kuvastaa 1800-luvun sivistyneistön pelkoa rahvaan viinankäytöstä: jo yksikin ryyppy tekee rappiojuopon. Yksinkertaisen tarinan merkitys suomalaisille oli kuitenkin valtava ja kesti yli monen sukupolven.

tommi2_webKlassikoksi muodostunut Turmiolan Tommi -kuvakertomus ilmestyi ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1858. Tommia voidaan pitää myös ensimmäisenä suomalaisena sarjakuvahahmona. Onhan se maamme ensimmäinen sarjakuva.

Tommin tarina etenee kahdeksan kuvataulun avulla seesteisestä perheidyllistä pahimpaan turmioon. Tarina oli sovitettu George Cruikshankin sarjakuvasta The Bottle, ”Pullo” (1847). Tässä tapahtumat sijoittuvat Lontooseen. Suomessa julkaisemisesta vastasi toimituskunta, johon kuuluivat muun muassa J.W. Snellman, Fredrik Cygnaeus, Sakari Topelius ja Elias Lönnrot. Kuvataulut teki nuori taiteilija Alexandra Frosterus-Såltin.

Juoni on sekä englantilaisessa että suomalaisessa versiossa periaatteessa sama, kuvia on kummassakin kahdeksan. Ensimmäisessä kuvassa Tommi viettää seesteisen onnellista perhe-elämää, mutta jo seuraavassa hän eksyy juomatupaan.

Seuraavat kuusi ruutua kuvaavat Tommin luisumista alkoholinhuuruiseen ja väkivaltaiseen elämään, jonka seurauksena hän päätyy kunniansa ja perheensä menettäneenä vankilaan.

 

Raittiusaate sytyttää tavallisen kansan

Tämän varoittavan esimerkin tunsi lähes koko pohjoinen kansa monen sukupolven ajan.
Turmiolan Tommin tarinan merkitystä Suomen raittiusliikkeelle tuskin voi liioitella. Tämän varoittavan esimerkin tunsi lähes koko pohjoinen kansa monen sukupolven ajan toissa vuosisadan loppupuolelta lähtien.

Sarjakuva oli osaltaan inspiroimassa raittiusliikkeen nousua kansan parissa. Suomen ensimmäiseen valtakunnallisesti järjestäytyneeseen raittiusliikkeeseen, Raittiuden Ystäviin, liittyi pian Turmiolan Tommin julkaisemisen jälkeen sankoin joukoin työläisiä, jotka ryhtyivät osaltaan ajamaan täydellistä alkoholikieltoa. Raittiustyöhön osallistumalla todistettiin oma kansalaiskelpoisuus, ja kieltolain ohella ajettiin myös monia kansalaisoikeuksia, kuten yhtäläistä äänioikeutta.

Tommi lähettää poikansa hakemaan viinaa. Jos ei saa velaksi, käy pojan aapinen maksuksi.
Tommi lähettää poikansa hakemaan viinaa. Jos ei saa velaksi, käy pojan aapinen maksuksi.

Aikansa raittiusaatteen ilmentymiä oli raittiusliikkeen organisoima juomalakko vuosina 1898–1900. Juomalakot olivat mielenosoituksia hallituksen toimia, kuten alkoholiverotusta, vastaan. Samalla haluttiin aikaansaada uudistuksia alkoholilainsäädäntöön.

Maaliskuussa 1898 kotkalaisten sahatyömiesten Kalle Heikkilän ja Emil Anderssonin sekä Oulun piirilääkäri Konrad Relanderin ansiosta juomalakko laajeni koko maahan. Juomalakkoliike sai aikaan anomuksen kieltolaista, vaikkakin laki astui Suomessa voimaan vasta vuonna 1919. Kieltolain aikana nostettiin Turmiolan Tommin kohtalo jälleen esiin varoittavana esimerkkinä.

Tuon aikaiseen henkeen liittyi olennaisesti myös vuonna 1922 ensimmäisen kerran järjestetty raittiusviikko eli alkuperäiseltä nimeltään raittius- ja kieltolakiviikko. Tavoitteena oli “raittiusmielen ja kansalaiskunnon” herättäminen.

Kieltolaki päättyi vuonna 1932, mutta raittiusviikko jäi, ja sen aiheet muuttuivat aatteellisiksi ja valistaviksi. Kouluissa järjestettiin syksyisin raittiusviikolla muun muassa kirjoituskilpailuja ja tutustuttiin Turmiolan Tommin tarinaan. Myös Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kokemuksia alkoholista pohdittiin.

Keväisin hyvästä kirjoituksesta saattoi saada palkinnon tai kunniamaininnan. Pidettiin myös raittiusjuhlia, joissa muistutettiin tupakan ja alkoholin vaarallisuudesta.

Raittiuskilpakirjoituksia jatkettiin perinteisessä muodossaan kouluissa 1970-luvulle saakka, ja joissakin kouluissa ne ovat yhä osa valistavaa oppilastyötä.

Teksti: Tuula Vuolle-Selki

Lisää aiheesta:

Turmiolan Tommi nykypäivän näkökulmasta

Suomen kostea historia on myytti.

(Tämä juttu liittyy Turmiolan Tommista kertovaan artikkeliin.)

Suomalaisteen puhutaan usein viinaan menevänä kansana, joka on aina huumannut itseään alkoholilla. Epäilemättä alkoholia on täällä aina jossain määrin käytetty, mutta käsitys on kuitenkin suurelta osin myytti.

Turmiolan Tommin julkaisemisen ajalta ei ole tilastoja alkoholin käytöstä, mutta suuntaa näyttävät 1933 kieltolain päätymisen jälkeen saadut tilastot. Suomessa juotiin 1930-luvulta aina 1960-luvulle asti vain alle kolmannes nykyisestä. Myös suhtautuminen alkoholiin oli eri kuin nykypäivänä: Prosenttijuomat kuuluivat vain harvoihin erityistilaisuuksiin. Arki-iltana keskiolutpullon korkkaaminen olisi ollut tavallisten ihmisten mielestä aidosti paheksuttavaa.

Ajat ja asenteet kuitenkin muuttuivat. Turmiolan Tommin tarinan valistava vaikutus hiipui viimeistään reilu vuosisata sen julkaisun jälkeen. 1969 keskiolut tuotiin ruokakauppoihin, alkoholi arkipäiväistyi ja suomalaisten juoma määrä nousi muutamassa vuodessa kaksinkertaiseksi. Myös alkoholihaitat hyppäsivät jyrkästi ylöspäin.

Onnistuiko Suomen historian kenties tunnetuin valistuskampanja Turmiolan Tommi tavoitteessaan?

Suoranaisesta epäonnistumisesta tuskin voi puhua, mutta mitä mahtaisivat ajatella raittiusliikkeen historialliset voimahahmot kuten J.W. Snellman, Sakari Topelius ja Elias Lönnrot, jos he kulkisivat vaikkapa nykyisen Helsingin kaduilla perjantai-iltana?

Lue Turmiolan Tommin tarina täältä.

Teksti: Janne Valkeapää

Alkoholi työllistää

Alkoholipoliittisessa keskustelussa korostetaan usein sitä, miten esimerkiksi olut työllistää suomalaisia mallastamoista ravintoloihin. Valitettavasti alkoholin työllistävä vaikutus ei pääty juomien tuotantoon … Jatka lukemista Alkoholi työllistää

Järjestötoimijat herättävät keskustelua alkoholin vaietusta työllistävästä vaikutuksesta.

Alkoholipoliittisessa keskustelussa korostetaan usein sitä, miten esimerkiksi olut työllistää suomalaisia mallastamoista ravintoloihin. Valitettavasti alkoholin työllistävä vaikutus ei pääty juomien tuotantoon ja jakeluun. Palomiehet, sairaanhoitajat, poliisit, matkaoppaat, taksikuskit, sosiaalityöntekijät ja monet muut ammattiryhmät ovat myös alkoholin työllistämiä.

EHYT ry ja Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto käynnistivät keskustelun alkoholin työllistävästä vaikutuksesta. Aiheesta keskusteltiin Twitterissä ja Facebookissa huhtikuun viimeisellä viikolla päättyen 1.5. Tässä muutamia poimintoja Twitteristä.

Alkoholi-tyollistaa-twiitit2016-05--Mukana keskustelussa olivat muun muassa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, psykoterapeutti, PAMin yhteiskuntasuhteiden päällikkö Hanna Kuntsi, lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja perheterapeutti Janna Rantala ja Helsingin kaupungin työsuojelupäällikkö Jasi Kuokkanen.

Kuka tahansa pystyi osallistumaan keskusteluun hastagilla #alkoholityöllistää ja monet työssään tai vapaa-ajallaan alkoholihaittoja kohtaavat intoutuivat nostamaan alkoholin vaiettuja työllistymisvaikutuksia esiin.

Alkoholi-tyollistaa-twiitit2016-05--3

Keskustelu jatkuu edelleen. Liity osallistumaan! #alkoholityöllistää

Alkoholi-tyollistaa-twiitit2016-05--2

Teksti: Emilia Laine

Muuntohuumeet – tuntematon uhka

Muuntohuumeilla eli design-huumeilla tarkoitetaan päihdyttäviä aineita, joiden kemiallinen rakenne on muokattu niin, ettei laki luokittele niitä huumausaineiksi. Erityisen vaarallisia muuntohuumeista … Jatka lukemista Muuntohuumeet – tuntematon uhka

Kuvassa on Suomen tullin kuvaamaa muuntohuumemateriaalia, kuten tarroja, joihin on imeytetty huumeainetta.
Kuvassa on Suomen tullin kuvaamaa muuntohuumemateriaalia, kuten tarroja, joihin on imeytetty huumeainetta.

Niin sanottujen muuntohuumeiden käyttö lisääntyy Suomessa. Suurta huolta psykiatrisessa hoidossa ja päihdehoidossa aiheuttavat niiden voimakkaat oireet, joiden kestoista ja vaikutuksista elimistöön ei tiedetä etukäteen.

Muuntohuumeilla eli design-huumeilla tarkoitetaan päihdyttäviä aineita, joiden kemiallinen rakenne on muokattu niin, ettei laki luokittele niitä huumausaineiksi. Erityisen vaarallisia muuntohuumeista tekee se, ettei niiden sisältöä, vaikutusta tai aiheuttamaa haittaa tunneta.

Vapaa liikkuvuus eri maiden välillä helpottaa salakuljettajien työtä ja suhteellisen huolettomana hankintaväylänä käyttäjien keskuudessa toimii netti. Suomessa tunnetuimpien muuntohuumeiden katunimiä ovat muun muassa “Crystal Love”, “Kristalli”, “Coco”, “Jehova”, “Aakkoset” ja “Daisy”.

 

Maailmanlaajuinen haaste

YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston UNODC:n vuoden 2015 maailman huumeraportin mukaan arviolta lähes neljäsosa Euroopan unionin aikuisväestöstä eli yli 80 miljoonaa aikuista on kokeillut jossakin vaiheessa elämäänsä jotakin laitonta huumausainetta.

Terveyden- ja hyvinvointilaitoksella tutkimusprofessorina työskentelevä Pekka Hakkarainen sanoo, että suomalaisten huumeiden käyttöä ja huumemielipiteitä on tutkittu vuodesta 1992 lähtien noin joka neljäs vuosi.

– Tulokset kertovat, että yhä useammalla suomalaisella on kokemuksia jostakin huumeesta. Huumeita kokeilleiden miesten osuus on noussut vuosien 1992 ja 2010 välillä 7 %:sta yli 20 %:iin. Kehitys on molemmilla sukupuolilla tasaisen nouseva, hän lisää huolestuneena.

Suomessa on 18 000 – 30 000 huumeiden ongelmakäyttäjää.
Hakkarainen jatkaa, että Huumetilanne Suomessa 2014 -raportin mukaan maassamme on 18 000 – 30 000 huumeiden ongelmakäyttäjää.

– Positiivisena asiana mainittakoon, että humalahakuinen juominen on nuorten keskuudessa vähentynyt maassamme viime vuosien aikana. Se ei ole enää trendikästä. Ikävä kyllä, vaikka juominen yleisesti on vähentynyt, jäljelle jäävät ne, jotka juovat rajusti ja yhdistävät juomisen rinnalle pahimmassa tapauksessa myös lääkkeet ja huumeet. Nuorten keskuudessa asenteet huumeita kohtaan ovat muuttuneet viime vuosien aikana myönteisemmiksi, Hakkarainen kuvailee.

Vuoden 2012 korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan kaikista opiskelijoista 19 prosenttia oli käyttänyt jotakin huumetta, lääkkeitä tai alkoholia ja lääkkeitä yhdessä päihtymistarkoituksessa. Miehillä luku oli 24 % ja naisilla 17 %. Yleisin käytetty huumausaine oli kannabis, jota ilmoitti kokeilleensa tai käyttäneensä 24 prosenttia miehistä ja 15,7 prosenttia naisista.

Suomen tullin huumekoira työssään. Kuva: Suomen tulli.Suomen tullin huumekoira työssään. Kuva: Suomen tulli.

Nopeampaa lainsäädännön päivitystä

Vaikka huumausaine- ja rikoslakeja pyritään muuttamaan koko ajan tehokkaimmiksi, uusia muuntohuumeita kehitetään maailmalla päivittäin. Suomeen niistä kantautuu aina silloin tällöin uusia ja tuntemattomia versioita.

Esimerkiksi joulukuussa 2014 Helsingin poliisi teki huomattavan löydön toisen rikostutkinnan yhteydessä. Tuolloin poliisit takavarikoivat nuorelta mieheltä kilon huumausainetta, mikä osoittautui ns. ”aakkoskamaksi” eli AB-CHMINACA-muuntohuumeeksi. Kyse oli muuntohuumeesta, jota ei vielä tuolloin luokiteltu juridisesti huumausaineeksi.

Kesäkuussa 2011 Suomeen tuli voimaan huumausainelain (373/2008) muutos, jonka mukaan EU:n uusien aineiden varoitusjärjestelmään ilmoitettu aine voidaan terveysvaarojen arvioinnin jälkeen määritellä kansallisesti huumausaineeksi. Vaarallinen aine voidaan siis määritellä Suomessa laittomaksi, eikä tarvitse odottaa Euroopan unionin byrokratiaa.

Myös lääkeaineita voidaan nimetä huumausaineiksi, mikäli ne ovat ominaisuuksiltaan huumeisiin rinnastettavissa.

Oulun poliisin takavarikoimia muuntohuumeita. Kuva: KRP, Rikostekninen laboratorio.
Oulun poliisin takavarikoimia muuntohuumeita. Kuva: KRP, Rikostekninen laboratorio.

Poikkeuksellisen rumaa jälkeä

Suomessa uusimpiin ja vaarallisimpiin muuntohuumeisiin kuuluu aine, joka tunnetaan englanninkielisellä nimellä ”nasty version of mdvp”. Aine on aiheuttanut jo useita yliannostuskuolemia.

”Alfa-pvp” aiheuttaa muun muassa psykoo-seja sekä itsetuhoista
ja aggressiivista käytöstä.
Vuodenvaihteessa 2013–2014 huumeeksi luokiteltu muuntohuume “alfa-pvp” aiheuttaa muun muassa psykooseja sekä itsetuhoista ja aggressiivista käytöstä. Nyt alfa-pvt:n rinnalle on noussut toistaiseksi laittomaksi aineeksi määritelty uusi “alfa-pvt”-versio, jonka tarkkoja vaikutuksia ei vielä tiedetä.

Tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen painottaa, että suurta huolta sairaanhoidossa aiheuttavat muun muassa synteettiset kannabinoidit, jotka saattavat olla voimakkuudeltaan jopa 2000-kertaisia tavalliseen kannabikseen verrattuna.

– Tämä johtuu muun muassa siitä, että niihin on sekoitettu stimulantteja tai psykedeelejä, hän kuvailee.

Erityisen vaarallinen Suomessakin tavattu huume on Venäjältä lähtöisin oleva “krokodil”, joka aiheuttaa muun muassa käyttäjän kehoon kuolioita.

– Tulevaisuuden haasteina ovat tuntemattomat sekoitteet. Voi olla, että pääaineena on synteettinen kannabinoidi, mutta siihen saatetaan lisätä montaakin muuntohuumetta tehostamaan vaikutusta. Kun aineita on paljon sekaisin, seuraukset voivat olla kohtalokkaita, Hakkarainen tiivistää.

muuntohuumeet6

 

Tilaukset tehdään netissä

Oulun poliisilaitoksen huumekenttävalvontaryhmän huume- ja rahakoiranohjaaja ylikonstaapeli Antti Silvamaa kertoo, että huumeiden käyttäjien keskuudessa on levinnyt niin sanottu muuntohuumeiden käyttökulttuuri.

– Suhteellisen uutena aineiden hankintaväylänä toimii netti. Netin käyttö on yleistä, joten sen kautta pystyy hankkimaan sekä muuntohuumeita että aikaisemmin tunnettuja huumausaineita. Muuntohuumeita pystyy tilaamaan aivan tavallisilta nettisivustoilta, koska ne ovat usein erilaisia kemikaaleja. Tavallisimpia huumausaineita myydään ja tilataan sen sijaan salaisilta nettisivustoilta, kuten Tor-verkosta. Nämä tilaukset saapuvat tilaajille postin välityksellä suoraan kotiin, Silvamaa kuvailee.

Laboratoriossa valmistettuja aineita, jotka saattavat sisältää esimerkiksi betonia, maissijauhetta, hiusväriä tai vaikkapa rotanmyrkkyä.
– Muuntohuumeet ovat periaatteessa tutkimuskemikaaleja ja teollisuudessa käytettyjä aineita, joten niitä saa myös Suomesta. Muuntohuumeissa on voimakas ja yleensä lyhytkestoinen vaikutus, joten sitä joudutaan käyttämään määrällisesti paljon. Osa näistä aineista aiheuttaa voimakasta riippuvuutta, kuten osa jo aikaisemmin tunnetuista huumeista. Muuntohuumeet ovat yleensä vahvoja ja voimakkaita kemikaaleja, joiden koostumusta ei tarkalleen tiedetä käyttäjien keskuudessa ja näitä aineita ei ole tarkoitettu ihmisten käyttöön, hän painottaa.

Muuntohuumeita markkinoidaan netissä ja katukaupassa edullisempina versioina vanhoista huumeista, mutta todellisuudessa ne ovat synteettisiä eli laboratoriossa valmistettuja kemikaaleja, jotka saattavat sisältää esimerkiksi betonia, maissijauhetta, hiusväriä tai vaikkapa rotanmyrkkyä.

Koska kukaan ei koskaan voi tietää, mitä aineita muuntohuumeet todellisuudessa sisältävät, on niiden käyttäjän hankala arvioida, minkä verran niitä on otettava. Muuntohuumeissa piileekin tämän vuoksi voimakas yliannostuksen riski ja seuraukset niiden käytöstä jo ensimmäisellä kerralla ovat arvaamattomat.

Muuntohuumeiden käyttö saattaa jo ensimmäisellä käyttökerralla aiheuttaa elimistössä äärimmäisinä oireita, kuten neurologisia oireita, kouristuksia, harhaisuutta, ahdistuneisuutta, itsetuhoisuutta, munuaisten vajaatoimintaa, pahoinvointia, aggressiivisuutta ja psykoottisuutta. Aineiden käyttö voi johtaa koomaan ja pahimmassa tapauksessa kuolemaan.

Vuoden 2012 tietojen mukaan maassamme tapahtui 213 niin sanottua huumekuolemaa. Tyypillinen yliannostuskuolema Suomessa on johtunut opioidien, alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden yhteiskäytöstä.

Tunnista ja toimi!

muuntohuumeet7

Mikäli epäilet, että lapsesi tai tuttavasi käyttää huumetta – muuntohuumetta tai muuta laitonta päihdettä – kiinnitä huomio seuraaviin asioihin:

  • Selittämätön unettomuus, uupumus, sekavuus tai ylipirteys
  • Luonteenpiirteiden ja ulkonäön selittämättömät muutokset
  • Katsekontaktien välttely, asioiden salailu, valehtelu ja varastaminen, hygienian laiminlyönti
  • Humalainen olemus ilman alkoholin hajua ja pupillien koon muutokset
  • Imelä tuoksu vaatteissa tai hajun peittäminen muilla hajusteilla
  • Jatkuva kuiva yskä, silmien punoitus ja silmien valonarkuus
  • Käsivarsien peittely vaatteilla
  • Ruoka ei maistu, jatkuva makeannälkä, laihtuminen
  • Huumeiden ja niiden käyttöön liittyvien välineiden ja symbolien ihannointi
  • Ystäväpiirin äkillinen vaihtuminen
  • Poissaolot koulusta tai työstä
  • Suoritustason ja motivaation laskeminen
  • Arvojen ja asenteiden muutokset

Teksti: Minna Korva-Perämäki

Raittiuden Ystävien harrastajateatterilla on ennätyksellisen pitkä historia

Tarkastelen asiaa etenkin oman yhdistykseni, Iisalmen Raittiusseura Sarastuksen, kautta. Laidinmäen kylälle perustettiin koulu vuonna 1905, ja se aloitti toimintansa maalaistalon … Jatka lukemista Raittiuden Ystävien harrastajateatterilla on ennätyksellisen pitkä historia

Kuva Tukkijoen 1950-luvun raittiustoiminnasta, jossa myös harrastajateatteri kukoisti.
Kuva Tukkijoen 1950-luvun raittiustoiminnasta, jossa myös harrastajateatteri kukoisti.

Raittiuden Ystävät ry oli yksi Suomen Harrastajateatteriliiton perustajajäseniä vuonna 1948, mutta yhdistyksen parissa näyteltiin jo paljon aikaisemmin. Viime vuosisadan alussa raittiustoimintaan kuului koko kylän illanviettoja, joissa laulettiin, tanssittiin ja esitettiin näytelmiä.

Tarkastelen asiaa etenkin oman yhdistykseni, Iisalmen Raittiusseura Sarastuksen, kautta.
Laidinmäen kylälle perustettiin koulu vuonna 1905, ja se aloitti toimintansa maalaistalon tuvassa. Samassa tuvassa perustettiin jo seuraavana vuonna opettaja Juho Petäjäniemen aloitteesta Raittiusseura Sarastus, joka alkoi toimia innokkaasti.

Raittiustoiminnan juliste vuodelta 1906
Raittiustoiminnan juliste vuodelta 1906

Iltamia ja näytelmäesityksiä pidettiin jo samana syksynä. Jopa kaksi 3-osaista näytelmää saatettiin esittää samassa tilaisuudessa. Paikkana toimi maalaistalon tupa, jossa pidettiin myös kansakoulua. Tilaisuuteen myytiin sekä istuma- että seisomapaikkoja.

Tanssia saattoi sitten olla naapuritalossa ja tietysti eri maksusta. Tavoite oli samalla myös yhteiskunnallinen: kerättiin varoja kirjaston perustamiseen. Innostus oli suuri. Toiminta antoi nimittäin mahdollisuuden tavata toisia nuoria, joita tuona aikana kylällä oli paljon. Lähimpään kaupunkiin, Iisalmeen, oli matkaa noin 15 kilometriä, eikä muuta yhteyttä ollut kuin hevos- tai jalkakyyti.

Näytelmätoiminta jatkui vilkkaana seuraavina vuosikymmeninä. Pian löytyi omalta kylältä taitava ohjaaja Heikki Paltemaa, joka harjoitutti monet näytelmät aina 1960-luvulle saakka. Tutuiksi tulivat mm. Pohjalaisia, Tukkijoella, Murtovarkaus, Anna-Liisa, Opri ja Oleksi, Roinilan talossa ja Särkelä itte. Muutamia esitettiin uudestaan eri vuosikymmenillä ja eri kokoonpanoilla. Kylältä löytyi hyviä ja jopa laulutaitoisia innokkaita näyttelijöitä. Naapurikylilläkin vierailtiin aluksi hevospelillä ja myöhemmin paikallisen kauppiaan avolavakuorma-autolla.

Raittiustoimintaa 1907Näytelmillä, iltamilla ja arpajaisilla hankittiin rahaa myös oman talon saamiseksi ja ensimmäinen talo, Mäkitupa, valmistui vuonna 1924. Se kuitenkin paloi jo 1928. Toinen talo valmistui 1930 ja siinä toimitaan edelleen. Tähän saakka näyttelijät olivat olleet enimmäkseen aikuisia, mutta 1960-luvulla alkoi Sarastuksessa lasten ja nuorten näytelmätoiminta.
Raittiuden Ystävät sai oman näytelmäohjaajan, Aake Pitkosen, joka toimi tässä tehtävässä eläkkeelle jäämiseensä asti eli noin kolmenkymmenen vuoden ajan.

Näytelmäohjaajan toimialueena oli koko maa, ja tutuiksi tulivat niin Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Pohjanmaan kuin Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan raittiuspiiritkin. Ohjaaja Pitkonen aloitti harjoitukset, antoi ohjeita ja kävi myöhemmin vielä saattamassa näytelmän esityskuntoon.

Maaseudun muuttuminen on tosiasia ja entiset vahvat toiminta-alueet – maaseutukylät – ovat menettäneet asukkaitaan ja osittain autioituneet. Kyläläiset ovat iäkkäitä.
Kokonaisuudessaan Raittiuden Ystävät ry:n näytelmätoiminta on hiipunut, vaikka sitä vielä satunnaisesti onkin joillain paikkakunnilla. Raittiuden Ystävät siirtyikin nyt Suomen Harrastajateatteriliiton täysjäsenestä yhteisöjäseneksi.

(Kirjoitus on laadittu Suomen Harrastajateatteriliiton pyynnöstä ja julkaistu Repliikki-lehden numerossa 1/2016.)

Teksti: Marja-Leena Kettunen

Alkoholipolitiikkaa intressien ristitulessa

Sosiaali- ja terveysministeriössä on parhaillaan valmisteilla alkoholilain kokonaisuudistus, jonka tarkoituksena on uudistaa nykyinen vuodelta 1995 oleva alkoholilaki vastaamaan tämän päivän … Jatka lukemista Alkoholipolitiikkaa intressien ristitulessa

Lakiuudistus, jota tutkijat suosittelevat alkoholihaittojen vähentämiseksi, on alkoholialan mukaan ”tehotonta holhousta”. Juomista hillitsevää lakiuudistusta tukeva tutkimustulos nimetään ”kiistanalaiseksi”. Alkoholiteollisuus pyrkii lobbauskoneistollaan vääristämään poliittista keskustelua oman etunsa nimissä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on parhaillaan valmisteilla alkoholilain kokonaisuudistus, jonka tarkoituksena on uudistaa nykyinen vuodelta 1995 oleva alkoholilaki vastaamaan tämän päivän tarpeita. Uudesta alkoholilaista käydyssä keskustelussa on väläytelty ravintoloiden anniskelulupien helpottamista, kauppojen alkoholin myyntiaikojen vapauttamisesta ja vasta säädettyjen mainontarajoitusten poistamisesta.

Toisaalta on toivottu myös julkijuopottelun rajoittamista ja mainonnan täyskieltoa.

Alkoholin haittamenot

Alkoholielinkeinon näkökulma on usein julkisessa keskustelussa voimakkaammin esillä, ja rajoituksia kannattaviin kansanterveystoimijoihin ja asiantuntijoihin liitetään ilonpilaajan ja holhoavan kukkahattutädin mielikuva. Näitä mielikuvia alkoholialan lobbaus ruokkii ja käyttää estotta hyväkseen.

Raittiuden Ystävien tulisikin kaikkien näiden tunnepitoisten mielikuvien ja harhakäsitysten keskellä pyrkiä palauttamaan ihmisten mieliin miksi alkoholipoliittisia rajoituksia tosiasiassa tarvitaan. Suomessa kärsityt alkoholihaitat ovat taloudellisesti mitattuna miljardiluokkaa ja eikä korkea alkoholin kulutuksen taso millään tavoin lisää yhteiskunnan hyvinvointia.

Alkoholista saadut tulotTutkimusta kulutusta hillitsevän alkoholipolitiikan tueksi on saatavilla koko ajan enemmän, mutta tehokkaasti haittoja vähentäviä päätöksiä ei ole saatu aikaan, sillä elinkeinointressit ovat saaneet alkoholipoliittisessa päätöksenteossa huomattavan suuren painoarvon.

Alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on kuitenkin alkoholielinkeinolle punainen vaate.
Alkoholin kokonaiskulutuksen vähentäminen on tutkitusti tehokkain tapa ehkäistä ja vähentää haittoja. Tehokkaimmat keinot kokonaiskulutuksen laskemiseksi ovat alkoholin saatavuuden ja mainonnan rajoittaminen sekä hinnan nosto.

Alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on kuitenkin alkoholielinkeinolle punainen vaate, joten se on valmis tekemään kaikkensa korkean kulutuksen säilyttämiseksi. Alkoholiteollisuuden tehtävähän on tuottaa liiketoiminnallaan voittoa, minkä vuoksi kaikki sitä vaikeuttavat rajoitukset ovat sille epämieluisia.

Alkoholin myyjien intressit vahvoilla

Monet alkoholitutkijat ja terveystoimijat ovat osoittaneet huolensa alkoholiteollisuuden kasvaneesta vaikutusvallasta ja huomauttaneet, että alkoholipoliittisessa päätöksenteossa on viimeisen kymmenen vuoden aikana painotettu elinkeinointressejä yli kansanterveysintressien.

Suurin osa Suomen alkoholihaitoista tulee ns. miedoista juomista. Valtaosan haitoista kärsivät ns. kohtuukäyttäjät.
Suurin osa Suomen alkoholihaitoista tulee miedoista juomista.

Suomalaisen alkoholipolitiikan historian voi katsoa olleen vapautuksen historiaa, jossa pohjoismaisen alkoholipolitiikan kulmakivinä pidettyjä asioita, kuten alkoholikaupan yksityisten voitonintressien rajoittamista, alkoholin fyysisen ja taloudellisen saatavuuden rajoittamista sekä korkeaa verotusta on vähitellen lievennetty.

Alkoholiteollisuuden vaikutusvalta kasvaa tutkimusten mukaan sitä mukaa, kun politiikka vapautuu. Suomessa etenkin panimoalan poliittinen vaikutusvalta on huomattava, mihin on osasyynä panimoteollisuuden omistussuhteiden keskittyminen muutamien globaalien suuryritysten käsiin. Suurimmat suomalaiset panimot ovat kansainvälisiä markkinoita hallitsevien panimojättien omistuksessa. Omistuksen keskittyminen moninkertaistaa panimoalan vaikutusmahdollisuudet ja -resurssit.

Alkoholialan muokattu totuus

Panimoala vastustaa kaikkia tutkimusten mukaan tehokkaimpia keinoja vähentää alkoholihaittoja.
Alkoholiteollisuus panostaa huomattavia määriä rahaa lobbaamiseen. Lobbauksessa käytetään ympäri maailman samoja keinoja ja argumentteja pyrittäessä vaikuttamaan alkoholipoliittiseen päätöksentekoon ja julkiseen mielipiteeseen. Panimoala vastustaa kaikkia tutkimusten mukaan tehokkaimpia keinoja vähentää alkoholihaittoja. Teollisuuden toimijat levittävät systemaattisesti omaa viestiään, jota tutkimusnäyttö ei tue.

Teollisuuden viestissä luodaan käsitystä, jossa alkoholiongelmat aiheutuvat vain muutamille harvoille alkoholisteille, eivät ”tavallisille kohtuukäyttäjille”. Viesti on houkutteleva, sillä se tarjoaa päättäjälle tai kansalaiselle mahdollisuuden kokea, ettei oma alkoholinkäyttö ole ongelma, vaan ongelman luo jokin pieni ryhmä, jossain toisaalla. Näin ollen tavallisiin kansalaisiin kohdistuvat rajoitukset ovat vain tarpeetonta kiusan tekoa ja holhousta, joista he joutuvat kärsimään muutaman ”alkoholin väärinkäyttäjän” takia.

Mielikuva on kuitenkin valheellinen. Todellisuudessa suurin osa Suomenkin miljardeissa euroissa mitattavista vuosittaisista alkoholihaitoista aiheutuu niin sanotuille kohtuukäyttäjille eli tavallisille ihmisille. Ainoa tehokas tapa vähentää haittoja on juuri suuren enemmistön juomisensa vähentäminen.

Panimoalan edustajien tarjoama ratkaisu on kuitenkin toinen. Heidän tarinastaan seuraava luonnollinen päätelmä on, ettei mitään suuren enemmistön juomiseen vaikuttavia uudistuksia tulisi tehdä, vaan voimavarat tulisi käyttää valistukseen. Valistus on toki kannatettavaa, mutta tutkimusten valossa se on ilman muita toimia auttamatta tehoton keino vähentää alkoholihaittoja.

Vastuullisuuden mielikuvalla päättäjien pöytään

Alkoholiteollisuuden edustajien lausunnot julkisuudessa sisältävät usein vahvaa retoriikkaa tai kyseenalaisia väitteitä.
Alkoholiteollisuuden edustajien lausunnot julkisuudessa sisältävät usein vahvaa retoriikkaa tai kyseenalaisia väitteitä.

Alkoholiteollisuus on kunnostautunut myös järjestämällä omia valistus- ja vastuullisuuskampanjoita, joiden vastuullisuuden voi tosin katsoa olevan hyvin näennäistä. Korostamalla vastuullisuuttaan teollisuus ostaa itselleen luotettavan yhteiskunnallisen toimijan statuksen ja paikkoja päätöksentekopöydissä.

Keskeinen osa alkoholiteollisuuden vaikuttamisstrategiaa on myös päätöksenteon tukena käytetyn tieteellisen tutkimustiedon kyseenalaistaminen. Klassinen keino on syyttää tutkimusta näytön puutteesta ja vaatia loputtomasti lisää tutkimuksia ennen kuin mitään voidaan päättää.

Teollisuus viittaa myös mielellään vallitsevan tutkimustiedon kanssa ristiriidassa oleviin tutkimuksiinsa
Teollisuus viittaa myös mielellään vallitsevan tutkimustiedon kanssa ristiriidassa oleviin tutkimuksiinsa, joiden mukaan esimerkiksi mainonnalla ei ole vaikutusta kulutukseen – näin siitä huolimatta, että kansanvälinen tutkijayhteisö on usein kritisoinut teollisuuden esittämien tutkimuksen tekotavan luotettavuutta.

Alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä on odotettavissa, että teollisuus vaatii myös alkoholiveron alennuksia ja vastustaa erilaisin verukkein äänekkäästi yrityksiä korottaa veroja.

Alkoholin myyntihinnalla on tutkitusti suora yhteys myyntimääriin ja kokonaiskulutukseen ja näin myös teollisuuden tuloihin. Tämä nähtiin ikävällä tavalla, kun 2004 tehtyjen veronalennusten myötä suomalaisten alkoholinkulutus lähti nousuun ja samalla myös alkoholikuolemat lisääntyivät merkittävästi.

Nuorten lisääntynyt raittius on teollisuuden näkökulmasta uhka, sillä nuoret ovat teollisuudelle tärkeä kohderyhmä ja tulevaisuuden alkoholin kuluttajina. Teollisuus vastustaa voimakkaasti muun muassa alkoholimainonnan rajoituksia, sillä mainonta lisää tutkitusti tehokkaimmin juuri nuorten juomista.

Motiivit argumenttien takana

Julkista keskustelua seuratessa olisikin hyvä osata tunnistaa kaikkien kansalaisten yksilönvapautta, suomalaisia työpaikkoja ja kohtuukäyttöä puolustavien sekä holhousta vastustavien argumenttien takana vaikuttavat taloudelliset intressit.

Alkoholipoliittisia vapautuksia vaativat toimijat vetoavat ”tolkkuun”, mutta eikö tolkullista olisi juuri pohjata alkoholilainsäädäntö tutkimustietoon, koko maan taloudelliseen etuun sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, alkoholialan myyntivoiton sijaan?

Teksti: Emilia Laine  Kuvitus ja kuva: Janne Valkeapää