raitis.fi-lehti: Kenttä- ja järjestöasiaa

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita kategoriasta Kenttä- ja järjestöasiaa. Muiden kategorioiden juttuja löydät täältä.

Ehkäisevän päihdetyön rakenteet ovat heikentyneet Itä-Suomessa

SOTE-uudistus sekoittaa ja rikkoo osin ehkäisevän päihdetyön rakenteita. Toisaalta se voi tarjota myös uusia mahdollisuuksia. Mahdollisuudet onkin syytä käyttää, sillä jokainen ehkäisevään työhön sijoitettu euro maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin tulevien päihdeongelmien vähentyessä.

SOTE-uudistus sekoittaa ja rikkoo osin ehkäisevän päihdetyön rakenteita. Toisaalta se voi tarjota myös uusia mahdollisuuksia. Mahdollisuudet onkin syytä käyttää, sillä jokainen ehkäisevään työhön sijoitettu euro maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin tulevien päihdeongelmien vähentyessä.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos ja aluehallintovirastot kartoittivat ehkäisevän päihdetyön rakenteita vuoden 2016 lopussa. Missä määrin kunnista löytyy ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö, ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin, moniammatillinen työryhmä sekä miten ehkäisevä päihdetyö on sisällytetty osaksi kuntien suunnitelmia. Itä-Suomen alueen kyselyyn osallistuivat kaikki alueen 46 kuntaa. Tilanne on osin ikävällä tavalla heikentynyt.

Yhdyshenkilöiden määrä on vähentynyt vuodesta 2013, jolloin lähes kaikista Itä-Suomen alueen kunnista löytyi ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö.

– Yhdyshenkilö löytyi alueen 39 kunnasta. Lainsäädännöllisesti yhdyshenkilö ei ole pakollinen, mutta olisi hyvä olla olemassa henkilö, joka koordinoi asioita, kertoo terveydenhuollon ylitarkastaja Anne Kejonen.

Ylitarkastajan mukaan syy löytyy sosiaali-ja terveyspuolelta. SOTE-uudistusten myötä kuntien yhdyshenkilöiden määrä on laskenut. Uudistus voi olla joko mahdollisuus tai uhka ehkäisevälle päihdetyölle.

-Tulevien maakuntien pitää tukea kuntien ehkäisevää päihdetyötä, tämä velvoite on kirjattu myös lainsäädäntöön. Se kunta, joka panostaa nyt, säästää jatkossa paljon euroja.

– Hyvään ehkäisevään päihdetyöhön kuuluu riittävästi toimijoita sekä yhdyshenkilö, joka koordinoi asiat, kertoo Itä-Suomen aluehallintoviraston terveydenhuollon ylitarkastaja Anne Kejonen. Kuva: Olli Kejonen

Kunnat rikkovat lakia

Ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin oli nimetty vain 22 Itä-Suomen kunnassa. Etelä-Savon kunnissa toimielimiä löytyi useammin kuin Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon kunnista. Lainsäädäntö velvoittaa, että kunnassa pitää olla toimielin, joka vastaa ehkäisevän päihdetyön suunnittelusta, organisoinnista, seurannasta ja tiedotuksesta kansalaisille.

– Kunnat eivät ole mieltäneet, että laki on olemassa ja puolet kunnista rikkoo lakia, mainitsee Kejonen. Kuusi kuntaa ei edes tiennyt, onko toimielintä nimetty.
Maakuntauudistuksen myötä osa kuntien tehtävistä siirtyy maakuntiin ja tämän myötä kuntien lautakunnat tulevat vähenemään. Todennäköisesti lautakuntien määrä tule olemaan 2–3 ja usein kuntiin tulee hyvinvointilautakunta. Ehkäisevän päihdetyön tehtävät sopivat hyvin tähän toimielimeen.

– Hyvänä asiana kartoituksessa nousi ehkäisevää päihdetyötä toimeenpanevien työryhmien määrä, joita löytyi 33 kunnassa. Näissä työryhmissä on niin ammattihenkilöitä eri hallintosektoreilta kuin järjestötoimijoita, jotka vievät asioita eteenpäin, sanoo Kejonen.

Myös ehkäisevä päihdetyö oli huomioitu kuntien eri suunnitelmissa aiempia vuosia paremmin.

Suurista alueen kaupungeista Mikkeli ja Kuopio ovat hoitaneet asiat hyvin. Toki jokaisessa kunnassa on vielä asioita, joita pitäisi parantaa. Pohjois-Karjalan osalta ehkäisevän päihdetyön rakenteet muuttuivat Soten myötä niin, että hyvin moni yhdyshenkilö siirtyi kunnan palveluksesta Soteen ja näin kunta jäi ilman yhdyshenkilöä.

– Haavoittuvin tilanne on tällä hetkellä Joensuussa. Siellä ei ole työryhmää eikä henkilöä, joka koordinoi ehkäisevää päihdetyötä. Näin suuri kaupunki, eikä kukaan johda ehkäisevän päihdetyön toimintaa. Tämä koordinoimattomuus tuo herkästi aukkopaikkoja tai jossain tilanteissa johtaa jopa päällekkäisiin toimiin. Toki eri järjestöissä on toimijoita, jotka tekevät ehkäisevää työtä, mutta jokainen tekee sitä omasta näkökulmastaan. Kokonaisuudessaan ehkäisevässä päihdetyössä on paljon parannettavaa, huomauttaa ylitarkastaja.

Tutkituilla menetelmillä tehokkaasti tuloksia

Valtakunnallista ehkäisevää päihdetyötä ohjataan ministeriöstä. Menetelmät, joita suositellaan otettavaksi käyttöön, olisi hyvä olla tutkittuja ja hyväksi koettuja. Pakka-toimintamalli on hyvä esimerkki tutkitusta toimintamallista ja Kuopio kaupunkina sen käyttöönotosta.

Pakka-toimintamallin esittelyssä todetaan mallissa kiinnitettävän huomiota tilanteisiin, joissa alkoholi, tupakka ja rahapelit ovat alaikäisten saatavilla, ja joissa alkoholia myydään tai anniskellaan päihtyneille tai alaikäisille.

– Toimintamalli lähti Itä-Suomen alueella vähän myöhemmin liikkeelle kuin muualla Suomessa, mutta Kuopio on jo ottanut muuta maata kiinni ja tekee työtä täydellä sydämellä. Myös Mikkelissä mallia hyödynnetään, kertoo Kejonen.

Kuopion kaupungin ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Tiina Nykky kertoo, että aktiivisen asioihin tarttumisen on mahdollistanut se, että hänen työnsä on kokonaan vain ehkäisevää päihdetyötä.

– Ehkäisevän päihdetyön koordinaattorin työ alkoi vuonna 2013. Myös Mikkelissä ja Siilinjärvellä on tällä hetkellä kokopäivätoimiset työntekijät.

Valtakunnallinen Pakka-toimintamalli on merkittävä osa Tiinan työnkuvaa. Kuopiossa on kaksi työryhmää, joiden kanssa tehdään yhteistyötä.

– Kysyntä-ryhmässä on mukana esimerkiksi järjestöjä, koulujen ja oppilaitosten edustajia ja vanhempainyhdistyksen edustaja. Tarjonta-ryhmään kuuluvat esimerkiksi ravintoloitsijoiden, S-ryhmän ja poliisin edustaja sekä AVI:n alkoholitarkastaja.

– Miten saadaan kuntien ja maakuntien välinen yhteistyö sujumaan SOTE-uudistuksen jälkeen? Myös kansalaisjärjestöjen rooli mietityttää. Muuttuvatko ne enemmän yrityksiksi ja mahdollistetaanko vapaaehtoistyön ja talkootyön tekeminen ihmisille tulevaisuudessakin, pohtii Kuopion kaupungin ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Tiina Nykky. Kuva: Anne Janhunen

Koordinointi ja yhteistyö eri tahojen kanssa on ehkäisevässä työssä onnistumisen elinehto. Tämä pätee myös Kuopion Pakka-toimintaan. Tänä vuonna Kuopiossa teemana on rahapelaaminen, ja Pelituen, Veikkauksen, Nuorten Palvelut ry:n ja S-ryhmän kanssa luodaan paikallinen kampanja, jossa huomioidaan erityisesti alaikäiset. Pakan lisäksi Tiina on mukana myös valtakunnallisen ehkäisevän päihdetyön viikon suunnittelussa Kuopiossa.

– Lapset ja nuoret ovat tärkeä osa työtä, ja vaikutamme myös vanhempiin. Kuopiossa alkoi vuonna 2013 Huomaa lapsi -toiminta. Tämä on seurakunnan, Päihdepalvelu Hemman ja kaupungin tekemää yhteistyötä, jossa keskiössä on vertaistukiryhmä lapsille, jotka elävät päihdeongelmaisissa perheissä.

Kuopion kaupungin asukkaiden ajatuksia ja kehittämisehdotuksia ehkäisevästä päihdetyöstä kuullaan säännöllisesti. Kuopiolaiset voivat joka toinen vuosi osallistua Päihdeasennekyselyyn, jota on toteutettu Otakantaa.fi-portaalin kautta.

Teksti: Anne Janhunen

Nuorten Ystävät ry:n Kintas-toiminta kuntouttaa nuoria aikuisia

Vertaistukea ja arjen hallintaa

Vertaistukea ja arjen hallintaa

Siiri kertoo kuntoutuksella olevan suuri merkitys mielenterveyteen ja yleiseen hyvinvointiin.

Nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöt orastavat jo lapsuudessa ja kolme neljästä elämänaikaisesta mielenterveyshäiriöstä puhkeaa ennen 25 vuoden ikää, kertoo terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Nuorten mielenterveysongelmat tulisikin tunnistaa ilman leimaantumisen riskiä viimeistään teini-iän kynnyksellä, ja nuorille tulisi tarjota matalankynnyksen apua nopeasti. Näin ennalta ehkäistään myöhemmin vaikeammaksi muodostuneita ongelmia ja mahdollista syrjäytymistä.

Mielenterveyden hyvinvointiin vaikuttavat monet eri seikat ystävyyssuhteista lapsuuden ajan kokemuksiin ja elämänhistorian tapahtumiin. Hyvin usein vuosia kestäneen mielenterveyden huojumisen taustalta löytyy lapsuuden ajan rankat kokemukset. Taustalla voi olla esimerkiksi koulukiusaamista tai vanhempien ongelmia. Kun nuori on kantanut surun ja huolen näkymätöntä reppua vuosia, hänen käsityksensä elämässä selviytymisen suhteen alkaa helposti horjua. Osa nuorista saa onneksi apua nopeasti, mutta osa jää yhteiskunnan pirstaleisen palvelujärjestelmän jalkoihin.

Mielenterveyshäiriöt ovat yleisiä. Eri asteisista ongelmista kärsii noin joka viides suomalainen. Silti ihmiset tietävät aiheesta vähän, joten sairastunut joutuu liian usein ikävän leimautumisen ja stereotypioihin perustuvien väärien asenteiden kohteeksi.

Suomessa mielletään edelleen liian usein mielenterveyskuntoutuja kummajaiseksi, joka on laiska, päihteiden käyttäjä, tai joka ei muuten kestä tavallisia elämän kriisejä. Mielenterveys koostuu kuitenkin monista eri asioista, joihin me jokainen reagoimme yksilöllisellä tavalla. Siinä missä toinen hakee aktiivisesti apua masennuksen tunteeseen, lieventää toinen puhumattomana oloaan päihteillä.

Mielenterveyden häiriön tunnistaminen on terveydenhuollon henkilökunnallekin vaikeaa, sillä esimerkiksi tilapäinen henkinen pahoinvointi vaikeassa elämäntilanteessa on kenelle hyvänsä täysin normaalia. Silloin kun mielenterveyshäiriö kehittyy vakavaksi, hoitoon pääsee suhteellisen nopeasti, mutta hiljaisen häiriön tunnistaminen on niin läheiselle kuin ulkopuoliselle henkilölle miltei mahdotonta.

Arjen ja huolten uuvuttama

Nuorten Ystävien Kintas-toimintaan noin kaksi vuotta sitten päätynyt Siiri (nimi muutettu) kertoo palaneensa totaalisesti loppuu suorittaessaan kaksoistutkintoa.

– Olin vuosia yrittänyt tehdä kaikkeni ja olla hyvä siinä, mitä tein. Taustalla velloi jo ennen loppuun palamista orastava masennus uusioperheen ja vuosia kestäneen koulukiusaamisen vuoksi, joten loppuun palaminen oli kenties odotettavissa. Ennen Kintas-toimintaan ohjautumista ehdin syrjäytyä valtavan väsymyksen, aloitekyvyttömyyden ja pirstaleisen palvelujärjestelmän vuoksi. En jaksanut tehdä mitään ja tuntui, että unohdin kaikki perustaidot uupumisen edessä. Yritin kyllä hakea apua, mutta minusta tuntui, ettei kukaan ota minua tosissaan ja olen pelkkä luuseri, hän kuvailee tuntemuksiaan ennen kuntoutumista.

Siiri jatkaa, että hän ohjautui Kintas-toimintaan oman kotikaupunkinsa mielenterveyspalveluiden lähettämänä.

– Vaikka ensimmäinen puolivuotta oli raskasta kuntoutumista, niin nyt uskon, että tulen selviämään ja haaveilen jopa eläintenhoitajaksi valmistumisesta joskus tulevaisuudessa. Nyt keskityn kuitenkin itseni kuntouttamiseen ja annan armoa itselleni asioissa, joissa en ennen olisi osannut antaa. Kintas-toiminnan avulla olen oppinut tekemään asioita ilman verenmakua suussa omien voimavarojeni mukaan. Parasta olotilassani ovat tällä hetkellä usko ja toivo tulevaisuuteen, säännöllisen arjen hallitseminen, terapioiden alkaminen ja tunne, etten ole enää ”koomassa”, verbaalisesti lahjakas nuori nainen veistelee.

Kintas-kuntoutus

Kintas-toiminnassa vuodesta 1999 ohjaajana toiminut kuntoutusohjaaja Eveliina Oksa kertoo, että Nuorten Ystävien Kintas-toiminta on tarkoitettu psykiatrista avohoitoa tarvitseville 18–30-vuotiaille nuorille aikuisille.

– Meille ohjataan asiakkaita lähetteellä lähinnä Oulusta ja Oulun lähikuntien alueilta. Kintas-toiminta perustettiin RAY:n rahoittamana hankkeena vuonna 1993, mutta se vakinaistettiin osaksi Oulun ostopalveluja ja toimii nykyään yhtenä Nuorten Ystävien toteuttamana avokuntoutuspalveluna. Meillä Nuorten Ystävien Puutarhakadun toimipisteessä toteutetaan saman katon alla useita eri avokuntoutuspalveluja, joista muita ovat esimerkiksi Miepä ja Paavo -kuntoutus. Kintas-toiminnan asiakasmäärä on tällä hetkellä noin 40, hän kuvailee.

Oksa jatkaa, että heillä nuorten aikuisten ja työikäisten mielenterveyskuntoutuksen tavoitteena on työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen, sekä elämänlaadun kokonaisvaltainen paraneminen. Kintas-kuntoutus on aina yksilöllistä, suunniteltua ja tavoitteellista sosiaalista kuntoutusta.

– Meillä on tarjolla kuntoutujalle paljon erilaisia toiminta- ja keskusteluryhmiä yksilöllisen arjen hallinnan kuntoutuksen lisäksi, joten kuntoutujan oma aktiivisuus ja sitoutuminen vaikuttaa voimakkaasti kuntoutustulokseen. Kintas-kuntoutus jaetaan tavallaan kolmeen eri jaksoon, joista ensimmäinen kuusi kuukautta on lähinnä ”sisäänajoa” ja talon toimintoihin tutustumista. Seuraava vuosi onkin aktiivista yksilöllisesti suunniteltua kuntoutumista ja viimeinen puoli vuotta ”alas laskua” ja oman elämän haltuun ottamista muiden palvelujen ja tukien avulla, hän tiivistää.

Arjen taitoja ja ryhmätoimintoja

Kuntoutusohjaaja Oksa kertoo, että jokaisen kuntoutujan yksilötoimintojen perusta on intensiivinen ja yksilöllinen kuntoutusohjaus, jonka sisältö määrittyy asiakkaan kanssa yhteistyössä suunniteltujen tavoitteiden pohjalta.

– Jokaisella kuntoutujalla on oma henkilökohtainen kuntoutusohjaaja, joka tekee niin kotikäynnit kuin kulkee rinnalla saattaen harrastustoiminnoista virallisten asioiden hoitamiseen.

Kuntoutujan ja oman kuntoutusohjaajan yksilötapaamiset sisältävät tukea antavia keskusteluja, yhdessä tekemistä ja toimeentuloon liittyvää neuvontaa ja tukemista. Jotta kuntoutus on kantavaa, yhteistyön edellytyksenä on luonnollisesti molemmin puolinen arvostus ja aito halu tehdä yhteistyötä.

Oksa jatkaa, että Kintas-kuntoutuksen punaisena lankana ovat dialoginen työote ja vertaistuen hyödyntäminen

– Ryhmätoiminnoilla pyritään laajentamaan nuoren aikuisen sosiaalista verkostoa samanikäisten ja -henkisten parissa. Kinttaan ryhmätoimintoja ovat muun muassa keskustelu-, musiikki-, kuvataide-, kädentaidot ja leffaryhmät sekä erilaiset liikuntaryhmät, tutustumiskäynnit ja retket. Näiden toimintojen tavoitteena on tarjota kuntoutujan elämään sisältöä ja vahvistaa tunnetta kuulua ryhmään tai yhteisöön, sekä herättää kiinnostusta uusia asioita ja ihmisiä kohtaan, hän painottaa.

Vertaistuen merkitys

Kuntoutusjaksoa lopettamassa oleva Siiri kertoo vertaistuella olevan valtava merkitys kuntoutujan ajatusmaailmaan.

– Minusta on hienoa, että Kintas-toiminta sisältää yhteisiä keskusteluja muiden kuntoutujien kanssa, jolloin jokainen saa uusia ja erilaisia näkökulmia elämän eri tilanteisiin. Silloin kun ihminen on esimerkiksi masentunut ja käpertynyt omiin ongelmiinsa, niin hänen ajatusmaailmansa on aika suppea ja toivoton. Vaikka osa ryhmissä käyvistä ei puhukaan paljon, heidän läsnäolollaan on merkitystä niin muille kuin heille itselleen. Itse olen sellainen jatkuvasti äänessä oleva pälättäjä, joten luulen, että täällä tulee hiljaista, kun en astukaan enää ovesta joka toinen päivä sisään, hän naurahtaa pilke silmä kulmassa.

Kuntoutusohjaaja Oksa jatkaa, että ryhmätoimintojen tarkoitus on antaa kuntoutujalle merkityksen lisäksi tunne, ettei hän ole ongelmiensa kanssa yksin. Keskeistä ryhmätoiminnoissa ja keskusteluissa on jokaisen kuntoutujan kokemushistorian arvostaminen, keskinäinen tuki sekä tasa-arvoinen vuorovaikutus.

– Meillä kuntoutuu uskomattoman vahvoja ja upeita henkilöitä, joita arvostan todella suuresti. Kuntoutujilla itselläänkin avautuu maailma kuntoutuksen myötä myönteiseksi ja avoimeksi elämää kohtaan. Ilo astuu uudelleen arkeen ja he kykenevät solmimaan uusia ihmissuhteita. Meillä muun muassa naiskuntoutujat ovat perustaneet omia suljettuja WhatsApp-keskusteluryhmiä ja he tapailevat nyt toisiaan myös kuntoutusjakson jälkeen. Voiko vertaistuki toimia siis enää paremmin? kuntoutusohjaaja Oksa iloitsee kuntoutujien puolesta.

Teksti ja kuvat: Minna Korva-Perämäki

Hyvän mielen talolla jokainen on yhtä arvokas

Vapaaehtoistoiminnassa tuetaan luottamuksellisesti toista ihmistä ja molemmat saavat hyvän mielen ja merkityksellisyyden kokemuksen. Hyvän mielen talo on vapaaehtoisten varassa toimiva mielenterveyskuntoutujien ja heidän omaistensa tukipiste. Talolla tarjotaan tietoa, tukea ja erilaisia aktiviteetteja, kuten taidetta ja liikuntaa.

Vapaaehtoistoiminnassa tuetaan luottamuksellisesti toista ihmistä ja molemmat saavat hyvän mielen ja merkityksellisyyden kokemuksen. Hyvän mielen talo on vapaaehtoisten varassa toimiva mielenterveyskuntoutujien ja heidän omaistensa tukipiste. Talolla tarjotaan tietoa, tukea ja erilaisia aktiviteetteja, kuten taidetta ja liikuntaa.

Hyvän mielen talo on viihtyisästi sisustettu.

Vapaaehtoistoiminta tuottaa iloa ja tarjoaa mielekästä ja sosiaalista tekemistä työelämän ohella, sen jälkeen tai vaikkapa opiskellessa. Vapaaehtoistyötä voi tehdä monella eri tavalla. Osa toimii itsenäisenä vertaisena omien kokemuksiensa kautta ja osa hakeutuu vapaaehtoistoimijaksi johonkin järjestöön määritelläkseen paremmin oman ajankäyttönsä ja tuen saajan kohteen.

Organisoidusta vapaaehtoistoiminnasta vastaa aina joku virallinen toimija, jolloin sillä on myös vastuu toiminnan järjestämisestä ja sen turvallisuudesta. Vapaaehtoistyö on tärkeä osa yhteiskuntamme kivijalkaa ja sen avulla toteutetaan paljon sellaista hyvää, mihin yhteiskunnan resurssit eivät muuten riitä tai ylety.

Kansalaisareena ry:n teettämä ja Taloustutkimuksen toteuttama tutkimus Vapaaehtoistyö Suomessa 2010 ja 2015 osoitti, että noin joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötä. Vuonna 2015 tehtiin eniten vapaaehtoistunteja lasten, kulttuurin ja liikunnan parissa. Vuonna 2010 eniten työskenneltiin eniten senioreiden, lasten ja liikunnan parissa. Samaisen tutkimuksen mukaan järjestöt ja yhteisöt ovat organisoineet noin puolet (53%) vuosien 2010–2015 vapaaehtoistyöstä, kolmannes (31%) on totettu ensisijaisesti organisoimattomana ja lopuissa (16%) on yhdistetty molempina tapoina.

Monipuolista toimintaa

Oulun kaupungissa 28 vuotta mielenterveyden edistämiseksi toiminut ja STEA:n tukema pohjoissuomalainen mielenterveysyhdistys Hyvän mielen talo ry vahvistaa toiminnallaan mielen hyvinvointia, ennaltaehkäisee mielenterveyden häiriöitä ja tukee niistä toipumista. Hyvän mielen talo tarjoaa noin 100 vapaaehtoisen toimijan avulla runsaasti erilaisia toiminta- ja keskusteluryhmiä, joihin kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.

Hyvän mielen talon vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin sijainen Virve Ahola, 32, kertoo, että talon vapaaehtoisuus perustuu aina toimijan omiin voimavaroihin ja omaan ajankäyttöön.

– Talon vapaaehtoiset ovat itse kokeneita vertaisia, kokemusasiantuntijoita, opiskelijoita, työttömiä, kuntoutujia tai työssä käyviä henkilöitä. Jokaisella on oma motivaationsa toimia vapaaehtoisena ja jokaisen kohdalla vapaaehtoisuus antaa samalla tavalla iloa toimijalle kuin tuettavalle. Hyvän mielen talon vapaaehtoinen toimija voi valita itse, haluaako hän olla toiminnassa mukana säännöllisesti, silloin tällöin vai ainoastaan kertaluontoisissa tehtävissä. Talossa on tarjolla myös sitoutumista vaativia vapaaehtoistehtäviä, kuten esimerkiksi ryhmien ja kurssien ohjaamista, tukihenkilötoimintaa ja mielenterveyden kokemuskouluttaja- ja kokemusasiantuntijatehtävissä toimimista, hän kuvailee.

Hyvän mielen talolla on vapaaehtoisten ohjaamana paitsi toiminta- ja keskusteluryhmiä myös opiskelijoille suunnattuja vertaistukiryhmiä, kirjallisuus- ja diagnoosipohjaisia keskusteluryhmiä, sekä maalaus-, laulu-, liikkumis- ja peliryhmiä. Ja paljon muuta.

– Meillä jokainen vapaaehtoinen toimija on yhtä arvokas ja pyrimme tukemaan heitä muun muassa erilaisilla koulutuksilla ja perehdytyksillä, henkilökohtaisella ohjauksella ja neuvonnalla, sekä yhteisillä vertais- ja virkistystapaamisilla, hän kuvailee talon vapaaehtoisia tukevaa toimintaa.

Paljon annettavaa

Hyvän mielen talon vapaaehtoistoimijaksi kesällä 2016 ryhtynyt Tuija, 56, kertoo tulleensa taloon suoraan vapaaehtoistyöhön.

– Jäin pois työelämästä muutama vuosi sitten ja aloitin vapaaehtoistyöntekijätoiminnan sen vuoksi, että aloin myös itse kaipaamaan aiemmin työssäni saamaani sosiaalisuutta ja arjen merkitystä. Aloitin ensin toimimalla Olohuone Revossa päivystäjänä, mutta nyt toimin myös henkilökohtaisena vertaishenkilönä.

Repo-vapaaehtoiset keskustelevat vapaasti Repo-olohuoneessa viihtyvien henkilöiden kanssa ja tarpeen mukaan he ohjaavat olohuoneessa olijoita heidän mieltä askarruttavissa kysymyksissään sekä ovat ottamassa vastaan toimintaan tulevia uusia ihmisiä. Repo-vapaaehtoiset ovat läsnä olohuoneessa talon aukioloaikoina kukin omalla vuorollaan kaksi tuntia viikossa.

– Olen tällä hetkellä tyytyväinen nykyiseen vapaaehtoisena tekemääni viikkotuntimäärään ja olen alkanut pohtimaan myös työelämään takaisin palaamista, hän tuumailee hymyillen.

Tuija jatkaa, että toimiminen vapaaehtoisena on antanut hänelle todella paljon merkitystä elämään ja voimaa myös omaan arkeen.

– Tänne Hyvän mielen talolle on aina hyvä tulla. Täällä kukaan ei ihmettele ja äimistele ketään ja jokainen saa, voi ja uskaltaa puhua omista asioistaan vapaasti. Täällä jokainen oppii uutta toisistaan, saa olla erilaisissa vuorovaikutustilanteissa ja saa tuntea olevansa tärkeä ja hyväksytty. Me vapaaehtoistoimijat saamme täällä kerrassaan ihanaa kohtelua ja arvostusta talon omalta väeltä. Kunpa työelämässäkin asiat olisivat samalla tavalla, hän huomauttaa pilke silmäkulmassa.

Omaisen ABC

Läheisen henkilön mielenterveydenhäiriö on usein raskas kokemus myös omaiselle itselleen. Mielenterveysongelmat omaishoitoon ja erilaisiin palveluihin oikeuttavina sairauksina, ovat palvelujärjestelmässämme yhä heikossa asemassa. Niinpä läheiselle oikean hoidon löytyminen ja eri palvelujen saaminen vie huomattavan paljon aikaa ja voimia niin sairastuneelta itseltään kuin hänen omaiseltaan. Pelkkä läheisen ihmisen paha olo vaatii runsaasti voimia omaiselta ja hän joutuu usein unohtamaan itsestään huolehtimisen huolehtiessaan toisesta.

Hyvän mielen talon omaisten vapaaehtoistoiminnasta vastaava Piia Saraspää kertoo, että heillä on mielenterveyshäiriöitä potevien läheisille tarjolla runsaasti erilaisia info- ja koulutuspäiviä, sekä vertaisryhmiä ympäri Pohjois-Suomen.

– Koska omaisesta huolehtiminen vie paljon voimia, on tärkeää muistaa huolehtia myös itsestään. Jos omainen itse uupuu, hän ei kykene huolehtimaan samalla tavalla enää toisesta, Saraspää huomauttaa lempeästi.

Hän kertoo, että Hyvän mielen talo järjestää mielenterveyskuntoutujien omaisille tukea ja vertaistoimintaa, joiden kautta he pääsevät jakamaan kokemuksiaan. Kokeneet itse ohjaavat Hyvän mielen talon erilaisia vertaiskohtaamisia ja ryhmiä kokemuksiensa kautta ja koulutuksen tukemana.

– Pyrimme järjestämään säännöllisesti eri puolella Pohjois-Suomea lyhyitä mielenterveyteen liittyviä info- ja koulutustilaisuuksia, joissa käsittelemme mielenterveyden hyvinvointia kattavasti. Tällä hetkellä meillä on meneillään muun muassa Omaisen ABC -koulutus, joka on tarkoitettu omaisille, joille läheisen mielenterveyden ongelmat tai sairaus ovat uusi asia sekä jo pidempään sairastaneiden omaisille, jotka tarvitsevat tietoa ja tukea sekä mahdollisuuden keskustella muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa, Tuija kertoo.

Omaisen ABC -koulutuksen on kehittänyt Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry ja se pohjautuu koulutukselliseen perhetyön malliin. ABC-koulutus koostuu kolmesta teemallisesta tapaamisesta, joista jokaisessa on omaisen asemaan ja elämään liittyvä aihe. Koulutus on järjestetty tänä vuonna jo muun muassa Oulussa ja Tyrnävällä ja seuraavaksi se järjestetään Kajaanissa, Rovaniemellä ja Ylivieskassa, hän kuvailee.
Saraspää jatkaa, että heillä on suhteellisen uutena omaistoimintana Vertaisvastaanotto yhteistyössä Oulun yliopistollisen sairaalan aikuispsykiatrian osaston kanssa.

– Vertaisvastaanotto on tarkoitettu henkilöille, joiden läheinen on psykiatrisessa sairaalahoidossa. Vertaisvastaanotolla pääsee keskustelemaan mielenterveyskuntoutujan omaisen kanssa kahden kesken, hän kertoo iloisena toiminnan laajenemisesta.

Kokemuksen syvä ääni

Paras mistä tahansa sairaudesta tai vammasta kertova henkilö lääketieteen edustajan lisäksi on sairauden tai vamman henkilökohtaisesti kokenut tai hänen läheisensä. Hyvän mielen talon kokemusasiantuntijoina voivat toimia henkilöt, joilla on omaa tai läheisenä saatua kokemusta mielenterveyshäiriöistä ja halua hyödyntää kokemuksiaan mielenterveystyössä.

Kokemusasiantuntijan kokemustarinaa hyödynnetään muun muassa sosiaali- ja terveysalan opetuksessa ja ammattilaisten täydennyskoulutuksessa teoriatiedon ohella. Kokemustarinat ovat myös tärkeä osa sosiaali- ja terveysalan palveluiden suunnittelua ja kehittämistä. Yhtään samanlaista kokemusasiantuntijaa tai -tarinaa ei ole, sillä jokaisella kokemusasiantuntijalla on takanaan oma historiansa käsiteltävän asian kanssa sekä oma valloittava persoona, jolla hän tuo tarinaansa esille.

Virallisesti toimiva kokemusasiantuntija saa toimintaansa kattavan koulutuksen ja hänen on sitouduttava toimimaan aktiivisesti ja pitkäjänteisesti. Hyvän mielen talon kokemusasiantuntijat voivat osallistua muiden vapaaehtoisten tavoin talon vapaaehtoisille tarkoitettuun työnohjaukseen ja virkistystoimintaan.

Teksti ja kuvat: Minna Korva-Perämäki

Onko nykyinen alkoholilaki holhoava? – Tässä syyt miksi

Miksi alkoholilainsäädännöllä rajoitetaan myös niitä, jotka eivät koe olevansa alkoholin ongelmakäyttäjiä?

Vieraskynätekstissä järjestöjohtaja perkaa miksi alkoholilainsäädännöllä rajoitetaan myös niitä, jotka eivät koe olevansa alkoholin ongelmakäyttäjiä.

Saimme lukea Ylen uutisesta 25.4.2017 seitsemästä teoriasta, miksi nuoriso juo vähemmän ja viisaammin kuin ennen. Hienoa, että asia saa huomioita, joskin trendi on ollut näkyvissä jo jonkin aikaa – kehityssuunta, jonka mielellämme näkisimme jatkuvan.

Alkoholin käytöstä puhuttaessa oleellista on seurata kokonaiskulutusta. Yksilön juomistavoilla ei ole isossa kuvassa niinkään merkitystä. Nuorison juomatapoja seuratessa esiin astuvat samat tekijät, jotka ohjaavat tutkitusti tehokkaimmin myös aikuisten juomista: hinta, saatavuus ja markkinointi.

Alkoholilain kokonaisuudistus, jonka tavoitteena on vähentää turhaa byrokratiaa, ennättänee eduskunnan käsittelyyn vielä ennen kesää. Hallituksen esitys sisältää sinällään viisasta normipurkua, mutta myös toimenpiteitä, jotka olisivat suorastaan kuolinisku nuorison juomatapojen positiiviselle kehitykselle. Esitys sisältää myös toimenpiteitä, jotka kääntäisivät vuodesta 2008 saakka jatkuneen alkoholin kulutuksen laskun jälleen nousuun.

Keskustelusta toiseen aina yksi ja sama perustelu nousee esiin. Miksi alkoholilainsäädännöllä kajotaan hintaan ja saatavuuteen niin, että sillä on vaikutuksia myös niille, joilla ei ole alkoholiongelmia? Ja samaan hengenvetoon viitataan alkoholikulttuurin muuttamisen tarpeeseen.

Ensinnäkin näen, että alkoholihaitat ja niistä johtuvat kustannukset ovat aina kaikkien ongelma. Vai voiko joku käsi sydämellä väittää, että yli viiden miljardin euron nettokustannukset vuositasolla olisivat vain ”joidenkin ongelma”? Se tekee reilu 1000 euroa jokaista suomalaista kohti. Summalla kuittaisi esimerkiksi Suomen valtion budjetin alijäämän.

Toiseksi. Jos alkoholikulttuuria halutaan muuttaa, on se mahdollista vain ja ainoastaan pitkäjänteisillä päätöksillä. Avain onnistumiseen on siinäkin tapauksessa juuri edellä mainitut nuoret ja heidän tapansa juoda vähemmän ja viisaammin kuin vanhempansa. Tätä perintöä on syytä vaalia millä keinolla hyvänsä niin, että tämä positiivinen kehitys jatkuu. Siksi onkin paradoksaalista, että juuri kaikista innokkaimpien liberalisoinnin puolestapuhujien tulisi pitää kiinni Suomen aktiivisesta ja toimivasta alkoholipolitiikasta. Epäonnistuneiden päätösten korjaaminen vie vuosikausia.

Kolmanneksi. Alkoholilla on se erityisominaisuus, että se aiheuttaa vahinkoa ja kärsimystä myös heille, jotka eivät sitä itse käytä. Jokainen suomalainen tuntee jonkun, jonka perheessä on alkoholiongelma. Jo nämä seikat riittäisivät perusteiksi sääntelyyn. Merkille pantavaa on, että sääntely kohdistuu alkoholituotteiden myyntiin, ei kulutukseen.

Alkoholikulttuurista myös muutama sana. Ei ole olemassa universaalia alkoholikulttuuria. Jokaisessa maassa on omat haasteensa, jotka on hoidettava kansallisella lainsäädännöllä. Usein viitataan ”eurooppalaiseen alkoholikulttuuriin” kuin avaimena onneen. Fakta kuitenkin on, että globaali trendi on rajoitusten lisääminen. WHO:n 194 jäsenmaasta 180:ssa on alkoholin myynnin ja kulutuksen rajoituksia.

Ranskassa kaikki alkoholin mainonta on kiellettyä ja he ovat onnistuneet puolittamaan kokonaiskulutuksensa. Italiassa vallitsee erittäin voimakas sosiaalinen kontrolli, jossa päihdehakuisuus tuomitaan. Tämä yhdistettynä kansallisiin toimenpiteisiin on johtanut alkoholikulutuksen vähenemiseen 20 litrasta seitsemään litraan per capita noin 40 vuodessa.

Viimeistään nyt on aika lopettaa päihdehakuisen alkoholikulttuurimme glorifiointi, tehdä päihtymyksestä sosiaalisesti hyväksymätöntä ja nostaa esille niitä asioita, joiden vuoksi nuorisomme juo yhä vähemmän!

Kirjoittaja on Nykterhetsförbundet Hälsa och Trafik rf:n toiminnanjohtaja Joonas Turtonen.

Tarpeettomia normeja vai perustuslain edellytys?

Hallitus esittää käsittelyssä olevassa lakiesityksessä 5,5 prosenttisten alkoholijuomien tuomista ruokakauppoihin, huoltoasemille ja kioskeihin. Tarkoitus on siis osin purkaa Alkon monopoliasemaa … Jatka lukemista Tarpeettomia normeja vai perustuslain edellytys?

”Tarpeettomien normien järkevä purkaminen on eri asia kuin sen varjolla tehtävä suurten kansainvälisten panimojättien tukeminen ja alkoholin kulutuksen tahallinen kiihdyttäminen.” Näin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kommentoi käsittelyssä olevaa alkoholilain uudistusta tiedotteessaan 3.5.2017.

Hallitus esittää käsittelyssä olevassa lakiesityksessä 5,5 prosenttisten alkoholijuomien tuomista ruokakauppoihin, huoltoasemille ja kioskeihin. Tarkoitus on siis osin purkaa Alkon monopoliasemaa sallimalla muun muassa Alkon myymien vahvojen oluiden levittäminen noin 15-kertaa laajemmalle myyntiverkostolle eli päivittäistavarakaupalle. Terveyden ja hyvin voinnin laitoksen maltillisen arvion mukaan alkoholin kulutus lisääntyisi lakimuutoksen seurauksena 6%.

Tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun suomalaisten alkoholin kulutusta lisätään poliittisin keinoin.

suomalaisten-juominen-ja-politiikka

Vuonna 1969 keskioluen saatavuutta parannettiin sallimalla sen myynti ruokakaupoissa. Alkoholin kulutus kasvoi vuodessa 46 prosenttia ja kaksinkertaistui parissa vuodessa. Seuraavien viiden vuoden aikana maksakirroosikuolleisuus kasvoi 50 % ja alkoholipsykoosit 120 %. Vuonna 2004 Virosta, josta suomalaiset ovat tuoneet eniten alkoholia, tuli EU:n jäsenmaa. Suomen hallitus reagoi tähän laskemalla alkoholiveroa keskimäärin 33 %. Alkoholin kulutus nousi parissa vuodessa 1,5 litraa eli ennätyslukemiin. Vuodesta 2007 lähtien veroa on kiristetty maltillisesti viiteen kertaan yhteensä noin 30 %, ja kulutus on saatu laskemaan noin puolella litralla.

Tutkimukset osoittavat, että monopolin poistaminen lisää alkoholin kulutusta, ja alkoholihaitat seuraavat varsin suorassa suhteessa alkoholin kokonaiskulutusta.

Tällä hetkellä suomalaiset juovat keskimäärin 10,6 litraa 100-prosenttista alkoholia vuodessa. Alkoholin kulutus on viimeisten 50 vuoden aikana yli kolminkertaistunut Suomessa, kun taas Ranskassa ja Italiassa se on puolittunut. Tähän liittyen Suomi ohitti tunnetut viinimaat Ranskan ja Italian alkoholimaksakuolleisuudessa jo muutama vuosi sitten.

Viimeaikaiset muutokset ovat huomattavia, sillä esimerkiksi vuonna 1969 alkoholisyihin kuolleita oli 400, vuonna 1988 ylitettiin 1 000 alkoholikuoleman raja ja vuonna 2005 oli jo yli 2 000 alkoholikuolemaa. Alkoholin kokonaiskulutuksen väheneminen on nyt johtanut myös kuolemien määrän laskuun. Huomionarvoista on, että tilastoimaton kulutus ja matkustajatuonti eivät ole merkittävästi lisääntyneet, vaan ne ovat edelleen suunnilleen vuoden 2006 tasolla.

Nykyistä Alkoa vastaava monopolijärjestely on käytössä myös Suomen länsinaapureilla. Voidaan sanoa, että monopolin ansiosta Alkoa voidaan kutsua yhdeksi pohjoismaisen hyvinvointimme tukipilariksi. Nyt yksilönvapauden nimissä ollaan luopumassa pohjoismaiden yhteisestä alkoholipoliittisesta suunnasta.

Suomen perustuslaki edellyttää hallituksen tekevän vain kansan hyvinvointia turvaavia päätöksiä. Esitetty lakiuudistus on perustuslain vastainen, koska se vaarantaa merkittävällä tavalla kansalaisten turvallisuutta ja terveyttä.

Toivokaamme, että terve järki ja tutkittu tieto sekä terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijoiden näkemykset voittavat alkoholitoimijoiden edut uutta alkoholilakia säädettäessä. Siitä olisi meille kaikille hyötyä.

Kirjoittaja on Raittiuden Ystävien puheenjohtaja Martti Vastamäki.

Alkoholipolitiikkaa.fi on päättäjille suunnattu tiivis tietopaketti

Vuoden 2017 alussa avattu Alkoholipolitiikkaa.fi-sivusto kokoaa tutkimus- ja asiantuntijanäkökulmia poliittisten päätösten tueksi ja tekee näkyväksi alkoholin myynnistä hyötyvien tahojen kyseenalaista lobbausta.

Vuoden 2017 alussa avattu Alkoholipolitiikkaa.fi-sivusto kokoaa tutkimus- ja asiantuntijanäkökulmia poliittisten päätösten tueksi ja tekee näkyväksi alkoholin myynnistä hyötyvien tahojen kyseenalaista lobbausta.

Alkoholipolitiikkaa.fi-julkaisun painettu versio koostuu kolmesta esitteestä. Kuvassa näkyy jokaisesta kansi ja sisäaukeama.
Alkoholipolitiikkaa.fi-julkaisun painettu versio koostuu kolmesta esitteestä. Kuvassa näkyy jokaisesta kansi ja sisäaukeama.

Alkoholipoliittinen keskustelu on valtava sekametelisoppa. Lähes jokaisella on aiheesta mielipide riippumatta siitä, miten vähän tai paljon asioihin on perehtynyt. Erilaisia väittämiä on suuntaan ja toiseen niin valtavasti, että luotettavien faktojen löytäminen ilman paljon aikaa vievää selvitystyötä on päättäjille vaikeaa ellei mahdotonta.

Miten esimerkiksi poliitikko voi selvittää, onko Päivittäistavarakauppa ry:n viime tammikuussa teettämä tutkimus luotettava tiedon lähde? Tämän tutkimuksen mukaan vahvempien alkoholijuomien tuominen ruokakauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille toisi paljon erilaisia taloudellisia hyötyjä, mutta ei lisäisi lainkaan alkoholin kulutusta.

Suomalaiset suuret mediatalot julkaisivat tuloksen kritiikittä, mikä antaa ymmärtää, että kyseessä on luotettava ja objektiivinen tutkimus.

Väitteen todellisen luotettavuuden selvittämiseksi tulisi kuitenkin arvioida kriittisesti kyseisen tutkimuksen tekotapaa ja selvittää tutkimuksen tekijän intressit. Toisaalta tulisi verrata sen tuloksia kansainvälisen tiedeyhteisön tekemiin pitkän aikavälin tutkimuksiin vastaavista aiheista.

Kyseessä oli kyselytutkimus, jossa kysyttiin tavallisilta ihmisiltä miten he arvelevat lakiuudistuksen vaikuttavan. Tarkemmin katsoen Päivittäistavarakauppa ry:n selvitys ei siis ole verrattavissa tieteelliseen tutkimukseen perustuviin asiantuntijanäkökulmiin. Tämän kaltaisessa gallupissa myös kysymyksenasettelulla on paljon vaikutusta tuloksiin.

Toisaalta verrattaessa Päivittäistavarakauppa ry:n galluppia oikeisiin tieteellisiin tutkimuksiin, havaitaan, että sen tulos on räikeästi ristiriitainen. Tutkimukset ovat nimittäin toistuvasti osoittaneet, että alkoholin suurempi saatavuus lisää sekä juomista että alkoholihaittoja yhteiskunnassa.

Kyseessä on siis elinkeinoelämän varsin hävytön lobbauskampanja, jolla pyritään vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon ja kansalaismielipiteeseen levittämällä kyseenalaisia, tieteelliseltä tutkimustiedolta näyttäviä väitteitä.

Median työtahti on nopea, eikä toimittajilla ikävä kyllä ole yleensä mahdollisuutta selvittää faktoja ja kyseenalaistaa lobbareiden väitteitä. Myös poliitikoilla on hyvin harvoin aikaa ja kiinnostusta perehtyä asiaan.

Systemaattista vääristelyä ja muutosvastarintaa

Tammikuinen Päivittäistavarakauppa ry:n selvitys oli vain yksi esimerkki faktojen hämmentämisestä. Selvityksen ajoitus ei ollut satunnainen. Alkoholilain uudistus on käsittelyssä kevätkaudella. Käsittely on viivästynyt, sillä aihe oli tarkoitus käsitellä jo viime syksynä. Myös kesän lopussa uutisoitiin hyvin vastaava ristiriitainen selvitys.

Alkoholilobbaus on argumenteiltaan ja meneltemiltään hämmästyttävän usein lähes identtistä sen kanssa, miten tupakkateollisuus aikanaan kasvatti valtaansa politiikassa. Alkoholin myynnistä hyötyvillä toimijoilla on tarkkaan mietitty strategia ja systemaattinen tapa vaikuttaa poliittisiin päätöksiin ja yleiseen mielipiteeseen. Myös mittavat taloudelliset resurssit mahdollistavat tehokkaan lobbauksen.

Tarkoitushakuisen vääristelyn lisäksi alkoholipoliittiseen keskusteluun vaikuttavat negatiivisesti myös viattomat väärät käsitykset ja poliitikkojen haluttomuus tunnustaa monille niin armaaksi muodostuneen päihteen haittojen todellista laajuutta.

Tämä päättäjien uskomusten ja asenteiden sekamelska määrittelee sen, mihin suuntaan Suomen alkoholilaki muokkautuu. Luotettavalla tutkimustiedolla on toki osansa, mutta valitettavan usein se jää jalkoihin tunteiden ja uskomusten jyllätessä. Nyt tekeillä oleva alkoholilaki on saanut kiivasta kritiikkiä tutkija- ja asiantuntijakentältä laidasta laitaan, sillä sen nähdään lisäävän merkittävästi alkoholin terveydellisiä ja taloudellisia haittoja.

Esimerkiksi THL:n maltillisen arvion mukaan A-oluen ja limuviinojen tuominen ruokakauppoihin nostaa vuosittaisia alkoholihaittoja 400 miljoonalla eurolla, mutta verotulot eivät merkittävästi lisäänny.

Yksi ääni lisää huutokuorossa

Syksyllä 2016 allekirjoittanut ja muutama muu alkoholipolitiikkaa aktiivisesti seuraava kansalainen päätti kantaa kortensa kekoon. Luotettavan tutkimus- ja asiantuntijatiedon puute alkoholipoliittisessa keskustelussa tuntui jo suorastaan absurdilta, median julkaistessa alkoholialan edustajien kannanottoja jo enemmän kuin riippumattomien asiantuntijoiden näkemyksiä.

Aloitimme luomaan omaa faktapakettia yhdessä Raittiuden Ystävien asiantuntijan Emilia Laineen kanssa. Muun muassa THL:ssä sekä Sosiaali ja terveysministeriössä työskennellyt Laine tuntee alkoholipolitiikkaa laajasti ja on tehnyt aikanaan myös gradun alkoholialan vaikutuksesta politiikkaan.

Työn tulos oli tiivis faktapaketti, jonka nimeksi tuli Alkoholipolitiikkaa.fi. Se sisältää toistaiseksi kolme pientä painettua lehtistä ja nettisivut, joilta löytyy sama tieto.

Vastaava tieto löytyy toki monesta muustakin lähteestä, mutta usein se on ripoteltu pieninä paloina esitteisiin ja monille nettisivuille. Asiat on kirjoitettu pitkällisesti, eikä olennainen selviä silmäilemällä. Alkoholipolitiikkaa.fi kokosi kaikkein olennaisimman nopeasti ja helposti luettavaksi kokonaisuudeksi.

Julkaisu lähetettiin painettuna ja sähköisesti kansanedustajille ja ministereille. Tässä apuna oli Raittiuden Ystävät ry, jota saamme kiittää painattamisesta ja postituksesta.

Asennemuutosta odotellessa

Järjestöjen ja aktiivisten kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa on varsin pieni, sillä lobbauksessa ei ole käytössä kansainvälisen alkoholialan kaltaisia resursseja. Teemme kuitenkin sen, mihin pystymme ja odotamme, että jonakin päivänä päättäjien asenteet vielä muuttuvat. Näin on tapahtunut jo tupakan suhteen.

Vielä 50 vuotta sitten tupakointi oli huomattavasti nykyistä yleisempää ja jopa sisällä lasten kanssa samassa huoneessa polttamista ei koettu ongelmaksi. Tupakkamainonnan rajoittaminen tai tupakoinnin kieltäminen julkisessa tilassa olisi tuolloin nähty naurettavana holhouksena.

Nykyään kukaan ei puhu tupakan haitattomasta kohtuukäytöstä tai tupakoinnin terveyshyödyistä.

Muutosta odotellessa pyrimme osaltamme lisäämään tietoa. Alkoholipolitiikkaa.fi-julkaisu päivittyy epäsäännöllisesti, mutta tarkoitus on tuottaa lisää materiaalia myös tulevaisuudessa aina tarpeen mukaan ja resurssien puitteissa.

Kirjoittaja on Alkoholipolitiikkaa.fi -julkaisun päätoimittaja. Julkaisun kokoaminen on aloitettu vapaaehtoisvoimin loppuvuodesta 2016. Käy tutustumassa osoitteessa www.alkoholipolitiikkaa.fi.

Teksti ja kuvitus: Janne Valkeapää

Jokaiselle löytyy keino toipua riippuvuudesta

Monilla on käsitys, että riippuvuus on syntynyt vasta, kun ihminen ei kykene sen takia hoitamaan työtään tai muita tehtäviään. Todellisuudessa riippuvuuden alaisia ovat yhtälailla monet ahkerat opiskelijat, tomerat yrittäjät kuin käytännön arjen hoitavat perheen äiditkin.

Monilla on käsitys, että riippuvuus on syntynyt vasta, kun ihminen ei kykene sen takia hoitamaan työtään tai muita tehtäviään. Todellisuudessa riippuvuuden alaisia ovat yhtälailla monet ahkerat opiskelijat, tomerat yrittäjät kuin käytännön arjen hoitavat perheen äiditkin.

Yle TV1:n Korkki kiinni -ohjelmasta tunnettu muutosvalmentaja Piia Sumupuu painottaa, etteivät riippuvuudet määrittele ihmistä ihmisenä sen enempää kuin ammatti tai perhetausta.
Yle TV1:n Korkki kiinni -ohjelmasta tunnettu muutosvalmentaja Piia Sumupuu painottaa, etteivät riippuvuudet määrittele ihmistä ihmisenä sen enempää kuin ammatti tai perhetausta.

Muutosvalmentaja, yhteisöpedagogi, taideterapeutti ja mindfulness-ohjaaja Piia Sumupuu, 53, on perehtynyt eri riippuvuuksiin niin ammatillisesti kuin oman kokemuksensa kautta. Hän tietää, ettei riippuvuus muodostu vain tietyn tyyppisille henkilöille, vaan addiktioita on monenlaisilla ihmisillä yhteiskunnan laidasta laitaan. Jokainen on oma persoonansa ja siksi jokaisella on myös omat keinonsa ja tapansa selvitä raskaista elämänvaiheista.

– Toimin ammatikseni muutosvalmentajana ja hyödynnän laaja-alaisesti eri metodeja kunkin asiakkaan yksilölliset tarpeet huomioon ottaen. Elämän- ja työkokemukseni myötä olen oppinut, että muutos on aina mahdollista, vaikka se onkin haastavaa. Uskon, että jokainen ihminen voi löytää itselleen sopivan keinon voida paremmin, etenkin kun hänelle tarjotaan erilaisia työkaluja sen mahdollistamiseksi, hän kuvailee.

Yle TV1:n Korkki kiinni -ohjelmasta tuttu Sumupuu sanoo olleensa itse nyt toista kymmentä vuotta raittiina ja tietää, millaista on olla tissuttelija.

– Käytin alkoholia nuorena samalla tavalla, kuten muutkin nuoret ja työelämän astuttua kuvioihin sen käyttö pysyi säännöllisenä monista eri syistä. Avioliiton ja raskauden myötä elämäni rauhoittui alkoholin käytön suhteen, mutta lasten varttumisen myötä se hiipi uudelleen elämääni. Aluksi käytin alkoholia lasteni isän kanssa viikonloppuisin, kunnes päädyin nappailemaan viiniä itsekseni harva se ilta. Pahimmillaan join jopa viinipullollisen yksinäni illassa, hän muistelee.

Sumupuu jatkaa, että huomattuaan ajautuneensa tissuttelukierteeseen, hän poti ahdistusta siitä, ettei kyennyt lopettamaan alkoholin käyttöä päätöksistä huolimatta.

– Oman isäni sairastuminen 90-luvun loppupuolella laukaisi viimein myös oman elämäni tarkempaan syyniin. Tarkkailemisen ja pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että halusin lopettaa alkoholin käytön kokonaan. Tämä päätös ei kuitenkaan ollut lähimmäisilleni yksinkertainen, sillä osa ystävistäni ei voinut käsittää, että koin olevani riippuvainen alkoholista. Yllätyksekseni suurimman järkytyksen päätöksestäni koki kuitenkin äitini, joka ei hyväksynyt raittiusajatustani lainkaan. Koska lähimmäiseni reagoivat päätökseeni niin voimakkaasti, pelkäsin, että tulisin jatkuvasti hylätyksi raitistumisen myötä, hän kuvailee kyseistä tilannetta yli kymmenen vuotta myöhemmin.

Erilaiset keinot käyttöön

Sumupuu kertoo jättäneensä alkoholin pois vuonna 2000 ja tupakoinnin sen seurauksena muutaman vuoden kuluttua.

– Olin kokeillut tupakoinnin lopettamiseen ennen raittiuttani muun muassa laastareita, purkkaa, hypnoosia ja ryhmätapaamisia. Tupakoinnin lopettaminen onnistuikin sitten loppujen lopuksi hypnoosin avulla oltuani ensin raittiina muutaman vuoden ajan. Pohjalla oli siis kokemus jo yhdestä onnistumisesta. Kerralla ihmeitä ei voi tapahtua, joten riippuvuuksista eroon pääseminen vaatii sinnikkyyttä ja uskoa onnistumiseen. Tutkimusten mukaan tupakoinnin lopettamisen onnistumiseen tarvitaan keskimäärin 3-5 lopettamisyrityskertaa, joten periksi ei saa antaa, hän painottaa.

Sumupuu korostaa, että riippuvuuksista toipumiseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tai keinoa, vaan niitä on yhtä monta kuin on toipujaakin. Tärkeintä toipumisen onnistumiseen on, että kuntoutuja on itse sitoutunut kuntoutukseen, hän painottaa.

– Haluan omalla toiminnallani ja työlläni auttaa muita erilaisista riippuvuuksista eroon. Vaikka riippuvuuksien mekanismi on sama, avun voi löytää useasta eri viitekehyksestä. Tarjoan työkseni valmennusta elämän muutoshaasteisiin, hän kuvailee.

Sumupuu sanoo, että hän itse hyötyi toipumisensa aikana erityisesti vertaistuesta, terapiasta, maalaamisesta sekä kirjoittamisesta. Se ei ole kuitenkaan ainoa tapa. Tarjolla tulisikin olla kattavasti tarjolla erilaisia palveluja ja tapoja eri riippuvuuksista eroon pääsemiseksi.

– Olisi hienoa, jos päihdepalvelujärjestelmämme tarjoaisi riittävästi erilaisia vaihtoehtoja kuntoutumiseen ja asiakas voisi itse löytää juuri hänelle sopivan tavan toipua myös kuntien ja kelan tukemana, hän tiivistää.

Ylen Ihmillinen tekijä -ohjelma 5.10.2016, jossa myös Pia Sumupuu esiintyi, sai Vuoden 2016 raittiusteko -palkinnon jaetusti blogisti Lea Ansamaan kanssa.

Teksti: Minna Korva-Perämäki  Kuva: Arto Heikkinen

Politiikkaa faktoilla, tunteilla vai mielikuvilla?

Alkoholipolitiikassa tunne voittaa faktat – päihdehaitat jyrkkään
kasvuun.

raitis.fi-lehden numero 4/2016
raitis.fi-lehden numero 4/2016

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 3/2016

Hyvät lukijat,
Suomen hallitus sallii vahvempien oluiden, lonkeroiden, limuviinojen ja siiderien myynnin ruokakaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Alkoholijäätelöstäkin on ollut puhetta. Muutokset ovat osa alkoholilainsäädännön kokonaisuudistusta. Hallitus on kertonut tavoitteekseen purkaa normeja, vähentää alkoholihaittoja ja kohentaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä.

Terveysalojen asiantuntijat kuitenkin tyrmäävät uudistuksen: alkoholin kulutus ja sen myötä alkoholihaitat kasvavat merkittävästi. Tämä tarkoittaa lisää sairaalahoitojaksoja, alkoholisairauksia ja -kuolemia sekä ennenaikaisia työurien katkeamisia. Myös talous kärsisi kokonaisuudessaan enemmän kuin hyötyisi.

Vahvat alkosta marketteihin
Vahvat alkosta marketteihin

On erittäin huolestuttavaa kuinka vähän aiheeseen liittyvä tutkimustieto on ollut otsikoissa, kun lakiuudistuksesta on käyty julkista keskustelua. Sen sijaan alkoholista hyötyvän alkoholielinkeinon varsin yksipuolinen näkökulma on näkynyt voimakkaasti.
Asian käsittely on ollut pikemminkin tunne- kuin faktapohjaista. Tutkimustietoa viestiviin asiantuntijoihin on liitetty ilonpilaajan ja holhoavan kukkahattutädin mielikuvia, joita myös teollisuus on ruokkinut ja käyttänyt estotta lobbauksessaan. Näin faktat on voitu ohittaa tunteisiin vetoavilla mielikuvilla.

Suomessa panimoalan poliittinen vaikutusvalta on huomattava. Tähän on osasyynä panimoteollisuuden omistussuhteiden keskittyminen muutamien globaalien suuryritysten käsiin. Omistuksen keskittyminen moninkertaistaa panimoalan vaikutusmahdollisuudet ja -resurssit. Alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on alkoholista elävälle teollisuudelle uhka, joten se on valmis tekemään kaikkensa korkean kulutuksen säilyttämiseksi. Panimoala vastustaakin kaikkia tutkimuksissa tehokkaimmiksi todettuja keinoja vähentää alkoholihaittoja.

 

THL:n arvio alkoholilain muutoksen vaikutuksista
THL:n arvio alkoholilain muutoksen vaikutuksista

 

Kuten Raittiuden Ystävien energinen uusi asiantuntija VTM Emilia Laine kirjoitti raitis.fi-lehden numerossa 2/2016, teollisuuden toimijat levittävät systemaattisesti omaa viestiään, jota tutkimusnäyttö ei tue. Siinä luodaan käsitystä, jossa alkoholiongelmat aiheutuvat vain muutamille harvoille alkoholisteille, eivät ”tavallisille kohtuukäyttäjille”. Viesti on houkutteleva, sillä se tarjoaa päättäjälle ja kansalaiselle mahdollisuuden kokea, ettei oma alkoholinkäyttö ole ongelma, vaan ongelman luo jokin pieni ryhmä, jossain toisaalla. Näin ollen tavallisiin kansalaisiin kohdistuvat rajoitukset ovat vain tarpeetonta kiusantekoa ja holhousta, joista he joutuvat kärsimään muutamien ”alkoholin väärinkäyttäjien” takia.

Tämä ei kuitenkaan ole todellisuus. Valtaosa alkoholihaitoista koituu tavallisille, työssäkäyville ihmisille, isille ja äideille – joissakin tapauksissa myös kansanedustajille ja ministeritason päättäjille jopa vieraalla maalla.

THL:n arvio alkoholisairastavuudesta. Alkoholihaittojen tiedetään seuraavan kokonaiskulutusta. Taloudelliset tappiot laskettu tämän perusteella.
THL:n arvio alkoholisairastavuudesta. Alkoholihaittojen tiedetään seuraavan kokonaiskulutusta. Taloudelliset tappiot laskettu tämän perusteella.

Kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden on oltava etusijalla tulevassa alkoholilaissa ja alkoholin kulutusta on vähennettävä. Eniten siihen vaikutetaan lainsäädännöllä. Uuden lain valmisteluun on myös Raittiuden Ystävät antanut oman panoksensa ja pyrkii vaikuttamaan tehokkaasti poliittisiin päättäjiin vielä loppumetreillä.

Poliittisen vaikuttamisen ohella ei pidä unohtaa muuta vaikuttamista. Järjestömme yksi merkittävimmistä ponnistuksista ovat jo vuosia jatkuneet ajankohtaan tai toimintaympäristöön liittyvät kampanjat, joista tulossa on nyt 19. kerran Anna lapselle raitis joulu -kampanja.

Tämän kampanjan myötä toivotan teille kaikille hyvää ja mahdollisimman kiireetöntä keskitalven juhlan odotusta.

Martti Vastamäki
Raittiuden Ystävät ry:n puheenjohtaja

”Pelkäsin silmittömästi lasteni huostaanottoa”

Moni päihderiippuvainen äiti ei tiedä hänelle rakennetusta turvaverkosta ja avun mahdollisuuksista. Toisaalta ammattilaisetkaan eivät usein osaa tarjota apua. raitis.fi-lehden haastattelema entinen päihdeäiti löysi kuitenkin perheineen ratkaisun.

Moni päihderiippuvainen äiti ei tiedä hänelle rakennetusta turvaverkosta ja avun mahdollisuuksista. Toisaalta ammattilaisetkaan eivät usein osaa tarjota apua. raitis.fi-lehden haastattelema entinen päihdeäiti löysi kuitenkin perheineen ratkaisun.

Raskaus motivoi äitiä monenlaisiin muutoksiin. Kuva: Minna Korva-Perämäki
Raskaus motivoi äitiä monenlaisiin muutoksiin. Kuva: Minna Korva-Perämäki

Vaikka päihdeäitiydestä ei juuri puhuta ääneen, tosiasia on, että Suomessa syntyy eri arvioiden mukaan 600–3000 päihteiden vaurioittamaa lasta vuosittain. Vaikeimmillaan äidin päihteiden käyttö voi ilmetä lapsella syvänä kehitysvammana ja lievimmillään erilaisina neurologisia oireina, kuten tarkkaavaisuushäiriöinä ja oppimisvaikeuksina.

Apua pitää uskaltaa kysyä ja tarjota

Äitien päihteiden käyttö herättää voimakkaita tuntoja. Mukana on paljon paheksuntaa ja jopa suoranaista vihaa. Päihdeäideistä on paljon tietoa esimerkiksi netissä eri sosiaali- ja terveysalan tahojen sivustoilla. Kuitenkaan edes työnsä takia päihdeäitejä kohtaavat eivät aina osaa suhtautua hurjassa tilanteessa olevaan toiseen ihmiseen ennakkoluulottomasti.

Päihdeäitien suhteen olennaisinta on kuitenkin sama kuin muissakin lääkinnällisesti vaativissa tapauksissa: kuntoutuksen tulee olla moniammatillista ja pitkäkestoista.

Päihderiippuvaisia on vaikea tunnistaa neuvoloissa ja yleisessä terveydenhuollossa, minkä vuoksi näihin tilanteisiin on pyritty kehittämään erilaisia tunnistamisen menetelmiä. Suurin ongelma kuitenkin lienee siinä, ettei asiasta edelleenkään uskalleta kysyä suoraan.

Päihderiippuvaisen raskaus on aina riski, sillä vauvat syntyvät usein ennenaikaisesti. Tiettyjä huumeita käyttäneillä äideillä on myös suuri HIV- tai hepatiittitartunnan riski. Tällöin synnytysosastolla tarvitaan eristyshuoneita ja suojavarusteita hoitohenkilökunnalle. Myös synnyttävä äiti ja vauva tarvitsevat tehostettua seurantaa.

Äärimmäisissä tapauksissa äidin päihdeongelma havaitaan vasta synnytyssairaalassa, jolloin äidin motivaatio päihteettömyyteen on usein heikko. Päihderaskaus voi kuitenkin päättyä hyvin, jos äidillä on tarpeeksi voimakas motivaatio parantua ja hänelle on tarjolla laaja ja moniammatillinen hoitopolku. Tämä tarkoittaa kokonaisvaltaista tukiverkkoa, jossa toimivat yhdessä neuvola, synnytyssairaala, päihdehoito, lastensuojelu, lastenlääkäri, lastenneurologia, sekä aikuis- ja lastenpsykiatria, avohuollon tukitoimet ja ensikoti.

Pidä kiinni -järjestelmä tukee perheitä

Sikiö voi vaurioitua päihteiden käytön seurauksena raskauden aikana (FAS, FASD), mutta näin ei onneksi kuitenkaan aina käy. Kuva: haastateltavan kotialbumi
Sikiö voi vaurioitua päihteiden käytön seurauksena raskauden aikana (FAS, FASD), mutta näin ei onneksi kuitenkaan aina käy. Kuva: haastateltavan kotialbumi

Ensi- ja turvakotien liitto ry:n Pidä kiinni -hoitojärjestelmä on valtakunnallinen hoitojärjestelmä päihdeongelmaisten odottavien äitien ja vauvaperheiden auttamiseksi. Hoitojärjestelmä muodostuu odottavien äitien ja vauvaperheiden päihdeongelmien kuntoutukseen erikoistuneista ensikodeista, avopalveluyksiköistä sekä kehittämiskeskuksesta.

Hoitojärjestelmän tavoitteena on taata fyysisesti ja psyykkisesti turvalliset olosuhteet vauvalle sekä tukea vanhempia päihteettömyydessä ja arjen vanhemmuuteen kasvamisessa. Hoidon ja tuen tavoitteena on ehkäistä sikiövaurioiden syntymistä sekä auttaa vuorovaikutuksen syntymistä vauvan ja vanhemman välille.

Pidä kiinni -kuntoutuksen perustana on työntekijän ja asiakkaan välinen luottamuksellinen suhde sekä samassa tilanteessa olevien perheiden jakama tuki. Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa yksiköissä yhdistyvät sujuvasti lastensuojelu ja päihdekuntoutus saman katon alla.

Päihdeperheen kuntoutukseen kuuluu jatkokuntoutussuunnitelman laatiminen lapselle ja vanhemmille, vanhempien päihdekuntoutukseen ohjaaminen, sekä vauvalähtöinen työskentely perheen ja sen lähiverkoston kanssa.

Pidä kiinni -hoitojärjestelmän ovat kehittäneet kehittämispäällikkö Maarit Andersson Pidä kiinni -hoitojärjestelmän kehittämiskeskuksesta sekä yhteistyössä useat ensi- ja turvakotiyhdistykset eri puolilta maata.

Päihdeäidin kertomaa

paihdeaidit4
Päihdevauva voidaa viedä vierotus-oireiden varalta keskosseurantaan. Kuvat: Minna Korva-Perämäki

Huumemaailman pyörteissä kymmenen vuotta elänyt kahden pojan äiti kertoo, että ilman omaa motivaatiota ja kattavaa palvelujärjestelmää hän ei olisi kyennyt tarjoamaan samanlaista päihteetöntä elämää lapsilleen kuin se on nyt.

Nainen kertoo, että hänen nuorempi poikansa on syntynyt huumevauvana, mutta hänen vanhempi poikansa on saanut täysin puhtaan raskauden, vaikkakin elänyt varhaislapsuutensa huumearjen keskellä.

– Minun päihdehistoriani on alkanut jo vuonna 2005, mutta olin täysin kuivilla vanhemman poikani raskaus- ja vauva-ajan vuosina 2007–2009. Päihteiden käytön aloitin uudestaan vuonna 2010 silloisen miesystäväni myötä. En koskaan hakenut päihteistä sekavaa oloa, vaan lähinnä fyysistä jaksamista, pirteää tehoäitioloa ja euforian tunnetta, hän kuvailee.

Nainen kertoo tehneensä useaa eri työtä hänen vanhemman poikansa ollessa vielä pieni.

– Opettelin salaamaan sujuvasti päihdeongelmani, sillä pelkäsin valtavasti poikani huostaan ottamista. Vuonna 2013 elämäni heitti kuperkeikkaan uuden miesystävän ja raskauden myötä. Päätin, että nyt kaiken täytyy viimeinkin muuttua. En halunnut lapsilleni sellaista elämää, jota vietin. Vaikka pelkäsin silmittömästi lasteni huostaanottoa, varasin ajan sosiaalitoimistoon omalle lastensuojelun työntekijälle ja pyysin, että perhetyöntekijäni tulisivat samaan palaveriin. Kirjoitin tuota palaveria varten myös kirjeen, missä kerroin päihteiden käytöstäni, raskaudestani ja tuntemuksistani, hän muistelee.

Kohti uutta alkua

Näinä päivinä raitista perheenäidin elämää viettävä nainen kertoo, että tehtyään ilmoituksen asiasta, hänen esikoislapsensa sijoitettiin kuukaudeksi mummonsa luokse.

– Aloitin samaan aikaan itse neuvolassa käynnit ja sain ohjeistuksen mennä Turun yliopistollisen sairaalan päihdeäitien poliklinikalle. Tuolloin minulle aloitettiin myös subutex-korvaushoito. Lyhyen jakson jälkeen saimme poikani kanssa paikan Järvenpään Sosiaalisairaalasta. Olimme siellä noin kolme kuukautta, kunnes meille järjestyi paikka oman kaupungin ensi- ja turvakodista. Siellä sain elämään yleisesti paljon uutta näkökulmaa, sekä tukea vanhemmuuteen ja eroon päihderiippuvuudesta.

Noin viiden kuukauden kuluttua myös lapsen isä pääsi asumaan ensi- ja turvakotiin.

– Hän oli aloittanut oman korvaushoitonsa avopuolella ja lopettanut päihteiden käytön itsenäisesti, haastateltava painottaa.

Nainen jatkaa, että koko perheen kuntoutus pohjautui niin sanottuun yhteisökuntoutukseen, joka oli monen asian kannalta loistava juttu.

– Neljä kuukautta ensikotiin saapumisemme jälkeen nuorempi poikani ilmoitti tulostaan. Kirjauduin tavalliselle synnytysosastolle, ja vaikka periaatteessa pahimman vaiheen olisi täytynyt olla jo ohi, mieltäni painoi valtava pelko siitä, että lapseni saisi vieroitusoireita heti synnyttyään. Tuona neljän kuukauden ensikotiaikana olin nähnyt usean subutex-vauvan, joista jokainen oli joutunut keskolaan morfiinihoitoon, hän kuvailee kauhulla.

Viimein koitti se päivä, jolloin naisen nuorempi poika syntyi potrana, vajaan viiden kilon painoisena vauvana.

– Tuosta hetkestä alkoi elämäni kolme vaikeinta vuorokautta, sillä vastasyntyneen vieroitusoireet alkavat kolmen päivän sisällä syntymästä. Poikani on ihmeellinen, hän ei saanut yhtään vieroitusoiretta. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen, sillä en osaa edes kuvitella, mitä kävisin sisälläni, jos olisin nähnyt lapseni kärsivän niistä oireista, joita itse pelkään kaikkein eniten, hän sanoo pudistaen päätään.

Kuntoutus jatkuu

Tällä kertaa oli onni matkassa! Huumevauvasta kasvoi terve ja reipas poika. Kuva: haastateltavan kotialbumi
Tällä kertaa oli onni matkassa! Huumevauvasta kasvoi terve ja reipas poika. Kuva: haastateltavan kotialbumi

Onnellista perheenäidin arkielämää viettävä nainen kertoo olleensa nyt raittiina liki kolme vuotta.

– Laitoskuntoutus oli mielestäni yksi elämäni parhaimmista ajanjaksoista. Suomessa onkin mielestäni hyvä hoito raskaana oleville päihteidenkäyttäjille, mutta myös isät tulisi huomioida heti kuntoutuksen alusta saakka. Meidän kohdallamme lapsen isän täytyi vieroittaa itsensä avohoidossa, eli hän joutui käymään kaikki asiat läpi yksin ja itsenäisesti ilman tukea. Meillä kävi kuitenkin tuuri, sillä häneltä löytyi päättymätön halu selvitä raittiiksi, jotta hän pääsisi luoksemme laitoshoitoon, nainen kertoo kiitollisena.

Tomera nainen jatkaa, että he olivat kaiken kaikkiaan laitoskuntoutuksessa vuoden ja kolme kuukautta, minkä jälkeen heidän kuntoutuksensa jatkui avokuntoutuksena.

– Avokuntoutus toteutetaan tavallisen arjen ohella omassa kodissamme. Käymme kolme kertaa viikossa kuntoutuspaikassa, kerran kuukaudessa yhteisökokouksessa sekä omahoitajan luona keskustelemassa. Tämän lisäksi meillä käy perhetyöntekijä kerran kuukaudessa ja kokoonnumme verkoston kanssa käymään läpi perheemme asioita. Mitä kauemmin kuntoudumme, sen parempi ja turvallisempi on lasteni tulevaisuus. Harjoittelemme mieheni kanssa vanhemmuutta ja parisuhdetta, ja käymme läpi omia vaikeitakin henkilökohtaisia asioita, hän kuvailee.

Nainen lisää, että hänen nuoremmalla lapsellaan on tavallinen neuvolaseuranta, minkä lisäksi hänellä on säännölliset käynnit sosiaalipediatrisella poliklinikalla. Siellä hoitotaho seuraa tarkemmin lapsen kehitystä, vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, sekä perheemme päihteettömyyttä.

– Itse saan edelleen korvaushoitoa, mikä tarkoittaa, että haen lääkkeeni kerran viikossa. Tuolloin minulta otetaan samalla seula ja tarkastetaan käsivarret mahdollisten pistosjälkien varalta. Näiden lisäksi hoitolaitos voi lähettää minulle milloin tahansa kutsun mennä yllätysseulalle. Tämä kaikki sopii meille hyvin, sillä olemme valmiita ottamaan kaiken avun ja tuen vastaan, hän painottaa kiitollisena saamastaan avusta.

Nainen kuvaa, kuinka hän on perheineen oppinut nauttimaan arjen pienistä asioista.

– Olen nykyään paljon rauhallisempi äiti ja saanut kokonaan takaisin unohtuneen empatiakykyni. Olen oppinut olemaan itselleni armollinen ja antamaan luvan myös itkeä ja surra, mitä en tehnyt vuosiin. Olen miettinyt ja päättänyt, että jos joskus päihteiden käyttö vielä houkuttelisi, niin olisin nyt vanhempi, viisaampi ja nöyrempi päihteiden käytön seurausten suhteen. Olen päättänyt sen, että silloin ajattelisin lapsiani ensin, sillä he ansaitsevat puhtaan elämän, hän lopettaa katsoen rakastavasti lapsiaan.

Tässä artikkelissa on käytetty seuraavia lähteitä: Päihdeäiti äitiyshuollon asiakkaana, Birgitta Koskinen Laura Soininen opinnäytetyö Toukokuu 2010 Hoitotyö Sosiaali- ja terveysala, tervesuomi.fi, verneri.net ja Ensi- ja turvakotien liiton julkaisut.

Teksti: Minna Korva-Perämäki   Kuvat: Haastateltavan kotialbumi ja Minna Korva-Perämäki

Sarjakuva, joka muutti Suomea

Britanniasta Suomeen omaksuttu valistustarina Turmiolan Tommista kuvastaa 1800-luvun sivistyneistön pelkoa rahvaan viinankäytöstä: jo yksikin ryyppy tekee rappiojuopon. Yksinkertaisen tarinan merkitys suomalaisille oli kuitenkin valtava ja kesti yli monen sukupolven.

Britanniasta Suomeen omaksuttu valistustarina Turmiolan Tommista kuvastaa 1800-luvun sivistyneistön pelkoa rahvaan viinankäytöstä: jo yksikin ryyppy tekee rappiojuopon. Yksinkertaisen tarinan merkitys suomalaisille oli kuitenkin valtava ja kesti yli monen sukupolven.

tommi2_webKlassikoksi muodostunut Turmiolan Tommi -kuvakertomus ilmestyi ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1858. Tommia voidaan pitää myös ensimmäisenä suomalaisena sarjakuvahahmona. Onhan se maamme ensimmäinen sarjakuva.

Tommin tarina etenee kahdeksan kuvataulun avulla seesteisestä perheidyllistä pahimpaan turmioon. Tarina oli sovitettu George Cruikshankin sarjakuvasta The Bottle, ”Pullo” (1847). Tässä tapahtumat sijoittuvat Lontooseen. Suomessa julkaisemisesta vastasi toimituskunta, johon kuuluivat muun muassa J.W. Snellman, Fredrik Cygnaeus, Sakari Topelius ja Elias Lönnrot. Kuvataulut teki nuori taiteilija Alexandra Frosterus-Såltin.

Juoni on sekä englantilaisessa että suomalaisessa versiossa periaatteessa sama, kuvia on kummassakin kahdeksan. Ensimmäisessä kuvassa Tommi viettää seesteisen onnellista perhe-elämää, mutta jo seuraavassa hän eksyy juomatupaan.

Seuraavat kuusi ruutua kuvaavat Tommin luisumista alkoholinhuuruiseen ja väkivaltaiseen elämään, jonka seurauksena hän päätyy kunniansa ja perheensä menettäneenä vankilaan.

 

Raittiusaate sytyttää tavallisen kansan

Tämän varoittavan esimerkin tunsi lähes koko pohjoinen kansa monen sukupolven ajan.
Turmiolan Tommin tarinan merkitystä Suomen raittiusliikkeelle tuskin voi liioitella. Tämän varoittavan esimerkin tunsi lähes koko pohjoinen kansa monen sukupolven ajan toissa vuosisadan loppupuolelta lähtien.

Sarjakuva oli osaltaan inspiroimassa raittiusliikkeen nousua kansan parissa. Suomen ensimmäiseen valtakunnallisesti järjestäytyneeseen raittiusliikkeeseen, Raittiuden Ystäviin, liittyi pian Turmiolan Tommin julkaisemisen jälkeen sankoin joukoin työläisiä, jotka ryhtyivät osaltaan ajamaan täydellistä alkoholikieltoa. Raittiustyöhön osallistumalla todistettiin oma kansalaiskelpoisuus, ja kieltolain ohella ajettiin myös monia kansalaisoikeuksia, kuten yhtäläistä äänioikeutta.

Tommi lähettää poikansa hakemaan viinaa. Jos ei saa velaksi, käy pojan aapinen maksuksi.
Tommi lähettää poikansa hakemaan viinaa. Jos ei saa velaksi, käy pojan aapinen maksuksi.

Aikansa raittiusaatteen ilmentymiä oli raittiusliikkeen organisoima juomalakko vuosina 1898–1900. Juomalakot olivat mielenosoituksia hallituksen toimia, kuten alkoholiverotusta, vastaan. Samalla haluttiin aikaansaada uudistuksia alkoholilainsäädäntöön.

Maaliskuussa 1898 kotkalaisten sahatyömiesten Kalle Heikkilän ja Emil Anderssonin sekä Oulun piirilääkäri Konrad Relanderin ansiosta juomalakko laajeni koko maahan. Juomalakkoliike sai aikaan anomuksen kieltolaista, vaikkakin laki astui Suomessa voimaan vasta vuonna 1919. Kieltolain aikana nostettiin Turmiolan Tommin kohtalo jälleen esiin varoittavana esimerkkinä.

Tuon aikaiseen henkeen liittyi olennaisesti myös vuonna 1922 ensimmäisen kerran järjestetty raittiusviikko eli alkuperäiseltä nimeltään raittius- ja kieltolakiviikko. Tavoitteena oli “raittiusmielen ja kansalaiskunnon” herättäminen.

Kieltolaki päättyi vuonna 1932, mutta raittiusviikko jäi, ja sen aiheet muuttuivat aatteellisiksi ja valistaviksi. Kouluissa järjestettiin syksyisin raittiusviikolla muun muassa kirjoituskilpailuja ja tutustuttiin Turmiolan Tommin tarinaan. Myös Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kokemuksia alkoholista pohdittiin.

Keväisin hyvästä kirjoituksesta saattoi saada palkinnon tai kunniamaininnan. Pidettiin myös raittiusjuhlia, joissa muistutettiin tupakan ja alkoholin vaarallisuudesta.

Raittiuskilpakirjoituksia jatkettiin perinteisessä muodossaan kouluissa 1970-luvulle saakka, ja joissakin kouluissa ne ovat yhä osa valistavaa oppilastyötä.

Teksti: Tuula Vuolle-Selki

Lisää aiheesta: