Päihderiippuvaisten aikuisten ja heidän läheistensä kuntoutuspaikka Toipumon tavoite ei ole vähempää kuin olla paras.

Toipumo toimii luonnonkauniilla paikalla, joen varrella Ylä-Savossa Sonkajärvellä. Toipumossa hoidon lähtökohtana ja tavoitteena on täydellinen ja pysyvä raittius eli päihteettömyys. Hoidon tukena toimivat läheinen luonto sekä iso pihapiiri rantasaunoineen ja grillauspaikkoineen. Toipumon toiminta on alkanut maaliskuussa 2017, toimitilat ovat vuokralla Sonkajärven kunnalta. Asiakasalueena toimii koko Suomi.

Toipumossa työskentelee neljä henkilöä kokoaikaisessa työsuhteessa ja hieman tilanteesta riippuen osa-aikaisessa työsuhteessa on noin viisi henkilöä. Kaikilla henkilökunnan jäsenillä on ammatillinen sosiaali- tai hoitotyön tutkinto. Toimitusjohtaja Eeva-Mari Penttosen mukaan hoidon onnistumisen edellytys on potilaan oma halu ja motivaatio. Toipumoon tullaan vapaaehtoisesti. Hoitopaikkoja on 15, joten potilaat eivät huku massaan. Noin puolet henkilökunnasta toimii myös kokemusasiantuntijoina, eli heillä on omakohtainen päihdetausta.

Toipumon vastaavan lääkärin Antti Loimalahden mukaan päihdekuntoutujat ovat potilaita. Kuntoutujat sairastavat päihderiippuvuutta. Kuntoutujat eivät ole asiakkaita, sillä asiakashan ”on aina oikeassa” ja päihdekuntoutuja ei ole aina oikeassa. Päihderiippuvuudesta ei voi koskaan parantua, mutta siitä voi aina toipua. Hoidossa kuntoutus ja toiminta perustuvat kansainvälisestä AA-toiminnasta (Alkoholics Anonymous) lähtöisin olevaan 12 askeleen toipumisohjelman ammatilliseen soveltamiseen.

Toipumoon voi tulla joko itsemaksavana, kunnan maksusitoumuksella, työterveyshuollon kautta sekä työnantajan tai lastensuojelun lähettämänä. Päihdehoito Toipumossa alkaa seitsemän vuorokauden arviointijaksolla, jonka aikana kartoitetaan potilaan tilanne. Arviointijaksoa seuraava peruskuntoutusjakso koostuu ryhmäterapiasta, yksilöterapiasta, erilaisista luennoista ja tehtävistä, toiminnallisista harjoitteista sekä tutustumiskäynneistä vertaisryhmiin. Jaksoon sisältyy aina myös läheisille suunnattu viikonloppu, jonka tavoitteena on löytää työkaluja tunteiden käsittelyyn, läheisriippuvuuden hoitoon sekä vahvistua oman elämän haltuunotossa. Peruskuntoutusjaksojen pituus ja määrä riippuu kunkin yksilöllisestä tarpeesta. Intervallijaksoille voi tulla vahvistamaan raittiuttaan tai minkä tahansa elämänkriisin kohdatessa.

Päihdeongelmaisen yhteydenotto hoitopaikkaan voi olla niin iso askel, että se jää tekemättä. Toipumoon voi lähettää nettisivujen kautta postia ensi aluksi nimettömänäkin, kaikkiin yhteydenottoihin suhtaudutaan ammatillisesti ja vakavasti. Toipumoon tullessa ei tarvitse stressata ylimääräistä julkisen liikenteen pelon vuoksi, tarvittaessa hoitojaksolle haetaan. Toipumoon voi tulla myös ennalta ehkäisevästi, esimerkiksi juhlapyhiksi. Viime vappuna Toipumossa oli 37 aikuista viettämässä toiminnallista ja raitista päivää.

Maksusitoumuksen saamisessa omalta asuinkunnaltaan on valitettavasti alueellista epätasa-arvoa. Toipumossa potilaina olevilla Aleksilla ja Kimmolla on tämän suhteen ollut hyvä tuuri, heidän kotikuntansa ovat suhtautuneet positiivisesti hoitojaksoihin. Kymmenen vuotta alkoholin kanssa lätrännyt Kimmo kotiutuu parin viikon päästä. Elämänsä pohjakosketuksen aikana hän oli kirjoittanut jäähyväiskirjeenkin, mutta nyt mielen täyttää kiitollisuus hengissä olemisesta. Siviilissä Kimmoa odottavat työ ja perhe.

Aleksi on käyttänyt päihteitä nuoresta asti, käyttäminen lisääntyi vuodesta 2013 alkaen. Päihteet ovat saaneet Aleksin sulkeutumaan oman henkisen muurinsa sisälle ja vuorokausirytmin sekaisin. Hoitojakson aikana Aleksi on avautunut ulospäin, päivärytmi on normalisoitunut ja ihmissuhteet läheisiin sekä ystäviin ovat selkeästi parantuneet. Hänen suunnitelmansa tulevaisuuden suhteen ovat selkeät, ja onneksi työtkin odottavat.

Molemmat miehet kertovat Toipumon pelastaneen heidän elämänsä. Omien päihdeongelmien rehellinen myöntäminen ja oman itsensä uudelleen löytäminen ovat olleet keskeistä päihteistä toipumisessa. Toipumossa molemmat kokevat saaneensa ensiarvoisen tärkeää vertaistukea pienessä ja tutuksi tulleessa porukassa. Ryhmässä on ollut helppoa puhua, kaikkihan ovat Toipumossa saman asian takia. Molemmat kertovat löytäneensä hoitojaksojen aikana päihteettömän elämän, itseluottamuksen ja elämänilon. Heille Toipumo on paras!

Teksti ja kuva: Kirsi Poikonen

Nuorten tukiasunnoille ja akuutin reagoinnin palveluille on paljon tarvetta
asunnottomuuden ehkäisemiseksi.

Vailla vakinaista asuntoa ry:n maaliskuussa 2018 ilmestyneen tiedotteen mukaan maassamme on vuosi vuodelta vähemmän asunnottomia, mutta sen sijaan alle 25-vuotiaiden nuorten suhteellinen ja absoluuttinen asunnottomien määrä kasvaa koko ajan.

ARA:n eli Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tuoreimman Asunnottomat 2017 -selvityksen mukaan Suomessa oli vuoden 2017 lopussa 7112 asunnotonta, joista yksineläviä oli 6 615 ja perheellisiä 497. ARA:n kyselyn mukaan yli puolet Suomen asunnottomista on Helsingissä ja asunnottomuus kasvoi Turussa, Kuopiossa, Nurmijärvellä, Oulussa ja Porissa.

Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, jonka perimmäisinä syinä Suomessa ovat ainakin kaupungistuminen eli muutto kasvukeskuksiin, talouden suhdannevaihtelut sekä suuret tuloerot. Asunnottomuuteen johtavat syyt ovat hyvin moninaiset ja yksilölliset. Nuorten asunnottomuuden taustalla vaikuttavat muun muassa pienituloisuus, työttömyys, arjen tuen puute, päihdeongelmat, elämänhallinnan taitojen puute sekä asumisen korkea hinta. Kohtuuhintaisista asunnoista on valtava pula erityisesti Helsingissä.

Asunnottomat 2017 -selvityksen mukaan tilastoissa näkyvän asunnottomuuden lisäksi asunnottomuuteen liittyy ilmiönä myös ihmisten paperittomuus. Paperiton määritellään henkilöksi, jolla ei ole laillista oleskeluoikeutta Suomessa, ja jonka oleskelu maassa ei ole viranomaisten tiedossa tai sallimaa. Eri asiantuntija-arviot paperittomien määrästä maassamme vaihtelevat 500-3000 henkilön välillä. Turun yliopiston tänä keväänä julkaistun tutkimuksen mukaan paperittomia oli Suomessa eniten vuoden 2017 lopussa. Tällöin, kielteisen päätöksen saaneet ja maahan laittomasti jääneet turvapaikanhakijat mukaan luettuna, paperittomia oli Suomessa jopa 4000.

Paperittomista suurin osa keskittyy suurimpiin kaupunkeihin ja pääkaupunkiseudulle. Esimerkiksi Helsingissä järjestetään hätämajoitusta kunnan, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyöllä. Hätämajoitusta järjestetään myös Euroopan unionin alueen liikkuvalle väestölle.

Arjen taitojen hiomista

Oulunseudun Nuorisoasuntoyhdistys ry:n eli OsNa:n vastaava asumisohjaaja Minna Kuoppala kertoo, että Oulun alueella asuntojen puute ei niinkään vaikuta nuorten asunnottomuuteen, vaan enemmänkin se, etteivät nuorten asumisen taidot riitä asunnon pitämiseen.

– OsNa ry toimii ensisijaisesti 18–29-vuotiaiden nuorten edunvalvojana asumiskysymyksissä Oulun seudulla ja sen nuorisoasumisen palveluihin kuuluu myös asumisen tukeminen niiden nuorten kohdalla, joilla on epävarmuutta asumisesta ja arjen hallinnasta, Kuoppala kuvailee.

– Meidän tavoitteenamme on, että nuori ymmärtäisi kokonaisvaltaisen elämänhallinnan vaikutuksen asumiseensa, ja että nuori oppisi huolehtimaan itsenäisesti omasta asumisestaan tuen keinoin. OsNa toteuttaa nuorten tukemista yksilöohjauksena sekä tekee yhteistyötä isännöinnin, vuokrareskontran ja kiinteistöhuollon kanssa.

Kuoppala jatkaa, että heiltä tarjottava tuettu asuminen on nuorisoasumisen periaatteen mukaisesti normaaliin vuokra-asumiseen integroitua ja vuokrasopimukseen perustuvaa itsenäistä asumista, minkä tavoitteena on vahvistaa nuoren omia voimavaroja, toimintakykyä ja vastuun ottamista eri tilanteissa.

– Tuemme tukikäynneillä nuoria harjoittelemaan muun muassa päivittäisiä toimintoja, käyttämään kodin ulkopuolisia palveluita sekä löytämään mielekästä tekemistä vapaa-ajalle ja etsimään opiskelu- ja työpaikkoja. Vaikka nuori saisikin alussa meiltä vahvaa ohjausta ja tukea, hän voi jatkaa asumistaan samassa asunnossa tukisuhteen päätyttyä tai vastaavasti taas aloittaa tuen asumisen aikana, hän painottaa.

Kuoppala huomauttaa, että nuoren on haastavinta löytää asunto silloin, kun hänellä on luottotiedoissa merkintöjä usealle eri vuokranantajalle.

– Ylipäätään mikäli luottotiedoissa on merkintä, se hankaloittaa elämää, kuten vakuutuksien saamista tai lainan myöntämistä. OsNa pyrkiikin vaikuttamaan myös ennaltaehkäisevästi nuorten asumiseen asumisneuvonnan ja erilaisten asumiskoulutusten puitteissa. Kun nuori on valmis ottamaan apua vastaan, olisi tärkeää, että tarvittava tuki järjestyisi nopeasti ilman pitkiä odotusaikoja palvelujärjestelmässä. Huolenaiheenamme ovat ne nuoret, jotka ovat olleet pitkään asunnottomina, ja jotka ovat pudonneet palveluiden piiristä pois. Miten ja kuka heidät tavoittaa, Kuoppala pohtii huolestuneena.

Matkalaukkuelämää

Vaikka asunnottomien tilanne Oulussa on parantunut viime vuosina, oululaisille asunnottomille tarkoitetussa Kenttätien palvelukeskuksessa riittää asiakkaita huolestuttavan runsaasti.

Oulun kaupungin päihdeasumispalveluista palveluesimies Katja Karppinen kertoo, että suurinta huolta herättää se, että niin sanottuja entisajan puhtaasti alkoholiongelmaisia ei heillä enää näy ja tilalle ovat astuneet entistä nuoremmat moniongelmaiset mielenterveys- ja päihdeasiakkaat.

– Asunnottomuus itsessään ei ole aina kiinni päihdeongelmista, vaan taustalla saattaa olla muu akuutti syy, kuten esimerkiksi työttömyys, elämäntilanteen raju muutos, avioero tai muu kriisitilanne. Mikäli kyse on niin sanotusti hetkellisestä kriisivaiheesta, tällainen asiakas nappaa piankin elämästä kiinni ja saa elämänsä hallintaan muiden kaupungin tarjoamien palvelujen tuella, hän kuvailee.

Karppinen jatkaa, että Oulun Kenttätien palvelukeskuksen palvelut on tarkoitettu täysin asunnottomille henkilöille ja heidän tavoitteenaan on järjestää asunnottomalle inhimillinen perusasuminen sekä tarjota edellytyksiä normaaliin elämään ja asumiseen.

– Olen nähnyt urani aikana niin monenlaisia kohtaloita, etten voi erotella ja arvostella kenenkään elämäntien valintaa tai sitä, miksi kukin on joutunut mihinkin tilanteeseen. Ei kenenkään haaveena ole päätyä moniongelmaiseksi asiakkaaksi ja niin sanotusti yhteiskunnan leimaamaksi pohjasakaksi, Karppinen pamauttaa.

– Vakavasti päihdeongelmaiset ja syviin taloudellisiin vaikeuksiin joutuneet ovat asumisen pudokkaita, joille ei ole sijaa yksityisillä asuntomarkkinoilla, ja jotka eivät yleensä myöskään pääse vuokra-asuntoihin.

Kenttätiellä asunnoton saa katon pään päälle, ohjaajien apua asunnon etsimiseen ja asunnon saamisen esteiden selvittämiseen.

– Meillä asumisolosuhteet eivät ole hääppöiset, mutta täällä on mahdollisuus saada kuitenkin edes ruokaa ja tila nukkua lämpimässä. Kesää kohden asiakkaat vähenevät ja ilmojen kylmetessä uusia kasvoja ilmestyy tilapäispatjoille. Meillä asiakkaiden vaihtuvuus on voimakasta, vaikkakin osa saattaa majoittua täällä vuosiakin, hän kuvailee.

Karppinen kertoo, että heillä majoittuminen maksaa aterioiden kera vuorokaudessa 20,40 euroa, mutta yösijan ja ateriat voi ostaa myös erikseen.

– Osa asiakkaista maksaa kulunsa perustoimeentulotuella, osa eläkkeellä ja osan tuloista emme tiedä mitään. Meidän tehtävänämme on tarjota heille yösija sekä mahdollisuus sosiaalityöntekijän apuun ja tukeen. Työntekijät selvittelevät yhdessä asunnottoman kanssa solmuun menneitä asioista muun muassa entisten vuokranantajien ja ulosottoviranomaisten kanssa. Joskus näiden asioiden selvittelemiseen menee kuukausia, sillä meillä käy myös sellaisia asiakkaita, joihin on vaikea saada minkäänlaista kontaktia erinäisistä syistä. Heitä on vaikea auttaa muutoin kuin tarjoamalla yösija, hän kertoo.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisy

Asunnottomuutta pyritään tällä hetkellä ennaltaehkäisemään monin eri tavoin ympäri maata. Suomen ympäristöministeriön laatiman ja kokoaman Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman (2016–2019) päämääränä on liittää asunnottomuustyö entistä laajemmin osaksi syrjäytymisen torjuntatyön kokonaisuutta asunto ensin -periaatteen pohjalta.

Asuntoensin.fi-sivusto kertoo, että toimenpideohjelma koostuu yhteensä kahdestakymmenestä toimenpide-ehdotuksesta ja pitää sisällään muun muassa esityksen asuntojen hankkimisesta asunnottomille tai niille ihmisille, jotka ovat vaarassa joutua asunnottomiksi.

Valtio on tehnyt sopimukset muun muassa Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Oulun, Lahden, Jyväskylän, Kuopion sekä halukkaiden kehyskuntien kanssa ohjelman yhteisestä toteuttamisesta. Sopimuksia tehdään myös sellaisten kaupunkien kanssa, joissa asunnottomuus uhkaa kasvaa, ja jotka ovat motivoituneita yhteistyöhön asunnottomuuden vähentämiseksi.

Oulussa asunnottomuutta ja riskiä päätyä asunnottomaksi ehkäistiin Kenttä-Paavo-hankkeen kautta vuosina 2012–2015. Toimintaan osallistui hankkeen aikana 146 asiakasta, joista asunnottomia oli 122. Asunnottomana hankkeeseen tulleista asiakkaista 87 oli asunnotonta ja he saivat ohjauksen avulla kodin joko normaalista vuokra-asuntokannasta tai heidät ohjattiin tuetumman palveluasumisen piiriin. Oulun kaupunki tarjoaa tällä hetkellä Paavo-kuntoutuksen kautta asiakkaalle sosiaalityön palvelut, OsNa asunnon ja asumisohjauksen ja Nuorten Ystävät tuottaa kuntoutumispalvelut. Yhteistyön tavoitteena on vähentää moniongelmaisten oululaisten nuorten pitkäaikaisasunnottomuutta.

Artikkelissa on käytetty lähteenä ARA:n Asunnottomat 2017 -selvitystä, Y-Säätiötä ja Asunto ensin -sivustoa.

Teksti ja kuvat: Minna Korva-Perämäki

Lue lisää nuorten asunnottomuudesta Laurea-ammattikorkeakoulun Showcase-blogialustalta tästä linkistä.

Perhetyöllä tuetaan perheen omia voimavaroja.

Perhetyöllä on Suomen historiassa pitkät juuret parin sadan vuoden takaa tähän päivään. Perhetyö käsitteenä on hyvin laaja, eikä lakikaan ole määrittänyt sitä täsmällisesti. Perhetyötä toteutetaan yleisimmin yhteistyössä perheiden kanssa sosiaalitoimen, neuvolan, varhaiskasvatuksen ja koulun yhteydessä.

Ensi- ja turvakotien liitto aloitti Alvari-hanke vuonna 1989. Projektin tunnuslause on ”Alvariinsa apunanne”, joka nimensä mukaan oli jatkuvaa päivystystä. Hanke päättyi vuonna 1994, mutta sen tuloksena syntyi Alvari-perhetyönmalli. Alvari-mallissa yhdistyvät kotipalvelun tehostettu perhetyö, lastensuojelun psykososiaalinen työ sekä sosiaalinen kuntoutus.

Tätä perhetyön mallia toteutetaan nykyisin lastensuojelun ostopalveluna eri paikkakunnilla ensi- ja turvakotien toteuttamana ja sen piiriin kuuluu noin 800 perhettä. Työntekijöiden nimikkeitä ovat muun muassa sosiaaliohjaaja, perheohjaaja ja perhetyöntekijä. Alvari-perhetyö on sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaista palvelua ja luonteeltaan suunnitelmallista ja tavoitteellista.

Työ on perheen tilanteesta riippuen ennaltaehkäisevää tai korjaavaa. Ennaltaehkäisevä perhetyö on luonteeltaan varhaista toimintaa sekä vapaaehtoisuuteen perustuvaa tukea, missä keskeisintä on tarjota tukea oikeaan aikaan haastavissa elämäntilanteissa ja samalla ehkäistä ongelmien kasautumisia eli kriisejä. Lastensuojelun kautta ostettava tehostettu perhetyö (LsL 36§) on puolestaan lastensuojeluasiakkaana oleville perheille järjestettävää suunnitelmallista, pitkäjänteistä ja tavoitteellista avohuollon tukitoimintaa, joka kytkeytyy osaksi muuta lastensuojelun työprosessia.

Oulussa sosiaalityöntekijän ostopalveluna tilaaman Alvari-perhetyön taustat liittyvät muun muassa perheen sisäisiin väkivaltaongelmiin, kuten parisuhdeväkivaltaan, lapseen kohdistuvaan kuritusväkivaltaan, sekä vuorovaikutus- ja päihdeongelmiin. Perhetyö on lastensuojelun avohuollon tukitoimi, joka perustuu yhteistyöhön perheen kanssa ja perheen sitoutumiseen työskentelyyn.

Pohjana motivaatio ja luottamus

Oulun Ensi- ja turvakodin Alvari-perhetyön parissa työskentelevä perhetyöntekijä, sosionomi Helianna Huttu 32v., kertoo Alvari-perhetyön olevan oululaisille perheille suunnattua intensiivistä ja ammatillista perhetyötä.

– Alvari-perhetyö on tarkoitettu tueksi etenkin perheille, joissa on ollut tai on perheväkivaltaa. Perheiden arjessa voi olla myös muita haasteita, kuten esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmia tai vanhemmuuteen liittyviä haasteita. Perhetyötä tehdään pääsääntöisesti perheiden kotona ja se perustuu perheiden omaan motivaatioon ja sitoutumiseen sekä työntekijöiden ja perheen väliseen luottamukseen. Perhetyön tavoitteena on aina perheen omien voimavarojen vahvistaminen, hän painottaa.

Huttu jatkaa, että työ suunnitellaan aina yksilöllisesti perheiden tarpeiden mukaan ja asiakkuus voi kestää vuodesta kahteen, mutta myös lyhempiä jaksoja toteutetaan.

– Alvari-perhetyön asiakasperheet ohjautuvat työskentelyn piiriin yleensä ensi- ja turvakodin laitos- tai avopalveluasiakkuuden jälkeen tai sen aikana, mutta myös suoraan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ohjaamina, hän kuvailee.

Lapsi perhetyön keskiössä

Perhetyöntekijä Hutun työparina työskentelevä perhetyöntekjä, sosionomi Teija Hyväri kertoo, että Alvari-perhetyön piiriin kuuluu hyvin monenlaisia perheitä, joilla on jokaisella oma yksilöllinen tarina.

– Perhetyössä tuetaan perheitä esimerkiksi vanhemmuudessa, lapsen kasvatuksessa, vuorovaikutustaidoissa, päihteettömyydessä tai kriisien läpikäymisessä. Meidän tehtävänämme perhetyöntekijöinä on perheen tukemisen ohella nostaa esille lapsen näkymätön ääni ja tuoda se turvallisesti kuulluksi, hän korostaa.

Hyväri jatkaa, että heidän tavoitteenaan on yhteistyössä perheen kanssa muun muassa vahvistaa perheen sisäistä turvallisuutta, mahdollistaa lapselle korjaavia kokemuksia ja valvoa lapsen edun toteutumista eri tilanteissa.

– Haastavimpia tilanteita perhetyössä ovat esimerkiksi perheiden ylisukupolviset toimintamallit, joissa perheet hyväksyvät tai käyttävät kuritusväkivaltaa lapsiin. Tai tilanteet, joissa parisuhteeseen kuuluu väkivaltaa, minkä keskiöön lapsi joutuu tahtomattaan. Perhetyön tavoitteena on käytännön läheisesti tuoda perheen arkeen uusia toimintamalleja, joilla väkivallan kierre voidaan katkaista. Työssä käytetään esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton Kannusta minut vahvaksi! -hankkeen materiaaleja. Alvari-perhetyön asiakkailla on taustallaan yleensä vakavia ja pitkäkestoisia ongelmia ja asioita.

– Perhetyön tarkoituksena ja tavoitteena on auttaa perheitä niin, että esimerkiksi huostaanotolta vältyttäisiin, mutta jos kuitenkin joudutaan turvautumaan huostaanottoon, perhetyö voi olla perheen tukena tässäkin tilanteessa. Olipa perheen tilanne ja tausta mikä tahansa, parhaiten perhetyö auttaa kuitenkin silloin, kun perheet ovat valmiit ottamaan apua vastaan ja sitoutuvat työskentelemään muutoksen eteen. Alvari-perhetyössä yhdistyvät monenlaiset auttamisen elementit: konkreettinen apu, toiminnalliset tehtävät ja keskustelut, hän tiivistää.

Tukea ja konkreettista apua

Anonyyminä henkilönä vainon vuoksi artikkelissa esiintyvä nainen kertoo saaneensa Alvari-perhetyöstä paljon henkistä voimaa.

– Saimme Alvari-perhetyötä noin puolenvuoden ajan siirtyessämme turvakodista asumaan omaan kotiin. Yksinhuoltajana oma aika on todella tiukalla, joten perhetyöntekijä saattoi olla esimerkiksi lasteni kanssa sillä aikaa, kun kävin pikaisesti asioilla. Perhetyöntekijät olivat todella ammattitaitoisia ja tukivat minua ja lapsiani rankkojen asioiden läpikäymisessä. Perhetyöntekijät tekivät muun muassa erilaisia toiminnallisia tehtäviä lasteni kanssa, joiden aikana lasteni oli helpompi puhua ja purkaa erilaisia tunteita. Itse sain paljon voimaa siitä, että sain jutella ihmisille, joilla on todellista tietoa ja taitoa käsitellä kokemiani asioita, hän kuvailee.

Anonyymi perheen äiti kertoo olevansa erittäin tyytyväinen saamaansa apuun ja elävänsä nykyisin perheensä kanssa suhteellisen tasapainoista elämää.

– Alvari-perhetyön avulla saimme kontaktin sujuvasti myös muun avun ja tuen piiriin. Tällä hetkellä koen voivani suhteellisen hyvin ja olen iloisesti yllättynyt siitä, että vaikka suhteemme perhetyöhön on loppunut, työntekijät soittelevat edelleen ja varmistavat, että meillä on kaikki hyvin, hän lisää tyytyväisenä.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

SOTE-uudistus sekoittaa ja rikkoo osin ehkäisevän päihdetyön rakenteita. Toisaalta se voi tarjota myös uusia mahdollisuuksia. Mahdollisuudet onkin syytä käyttää, sillä jokainen ehkäisevään työhön sijoitettu euro maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin tulevien päihdeongelmien vähentyessä.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos ja aluehallintovirastot kartoittivat ehkäisevän päihdetyön rakenteita vuoden 2016 lopussa. Missä määrin kunnista löytyy ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö, ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin, moniammatillinen työryhmä sekä miten ehkäisevä päihdetyö on sisällytetty osaksi kuntien suunnitelmia. Itä-Suomen alueen kyselyyn osallistuivat kaikki alueen 46 kuntaa. Tilanne on osin ikävällä tavalla heikentynyt.

Yhdyshenkilöiden määrä on vähentynyt vuodesta 2013, jolloin lähes kaikista Itä-Suomen alueen kunnista löytyi ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö.

– Yhdyshenkilö löytyi alueen 39 kunnasta. Lainsäädännöllisesti yhdyshenkilö ei ole pakollinen, mutta olisi hyvä olla olemassa henkilö, joka koordinoi asioita, kertoo terveydenhuollon ylitarkastaja Anne Kejonen.

Ylitarkastajan mukaan syy löytyy sosiaali-ja terveyspuolelta. SOTE-uudistusten myötä kuntien yhdyshenkilöiden määrä on laskenut. Uudistus voi olla joko mahdollisuus tai uhka ehkäisevälle päihdetyölle.

-Tulevien maakuntien pitää tukea kuntien ehkäisevää päihdetyötä, tämä velvoite on kirjattu myös lainsäädäntöön. Se kunta, joka panostaa nyt, säästää jatkossa paljon euroja.

Kunnat rikkovat lakia

Ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin oli nimetty vain 22 Itä-Suomen kunnassa. Etelä-Savon kunnissa toimielimiä löytyi useammin kuin Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon kunnista. Lainsäädäntö velvoittaa, että kunnassa pitää olla toimielin, joka vastaa ehkäisevän päihdetyön suunnittelusta, organisoinnista, seurannasta ja tiedotuksesta kansalaisille.

– Kunnat eivät ole mieltäneet, että laki on olemassa ja puolet kunnista rikkoo lakia, mainitsee Kejonen. Kuusi kuntaa ei edes tiennyt, onko toimielintä nimetty.
Maakuntauudistuksen myötä osa kuntien tehtävistä siirtyy maakuntiin ja tämän myötä kuntien lautakunnat tulevat vähenemään. Todennäköisesti lautakuntien määrä tule olemaan 2–3 ja usein kuntiin tulee hyvinvointilautakunta. Ehkäisevän päihdetyön tehtävät sopivat hyvin tähän toimielimeen.

– Hyvänä asiana kartoituksessa nousi ehkäisevää päihdetyötä toimeenpanevien työryhmien määrä, joita löytyi 33 kunnassa. Näissä työryhmissä on niin ammattihenkilöitä eri hallintosektoreilta kuin järjestötoimijoita, jotka vievät asioita eteenpäin, sanoo Kejonen.

Myös ehkäisevä päihdetyö oli huomioitu kuntien eri suunnitelmissa aiempia vuosia paremmin.

Suurista alueen kaupungeista Mikkeli ja Kuopio ovat hoitaneet asiat hyvin. Toki jokaisessa kunnassa on vielä asioita, joita pitäisi parantaa. Pohjois-Karjalan osalta ehkäisevän päihdetyön rakenteet muuttuivat Soten myötä niin, että hyvin moni yhdyshenkilö siirtyi kunnan palveluksesta Soteen ja näin kunta jäi ilman yhdyshenkilöä.

– Haavoittuvin tilanne on tällä hetkellä Joensuussa. Siellä ei ole työryhmää eikä henkilöä, joka koordinoi ehkäisevää päihdetyötä. Näin suuri kaupunki, eikä kukaan johda ehkäisevän päihdetyön toimintaa. Tämä koordinoimattomuus tuo herkästi aukkopaikkoja tai jossain tilanteissa johtaa jopa päällekkäisiin toimiin. Toki eri järjestöissä on toimijoita, jotka tekevät ehkäisevää työtä, mutta jokainen tekee sitä omasta näkökulmastaan. Kokonaisuudessaan ehkäisevässä päihdetyössä on paljon parannettavaa, huomauttaa ylitarkastaja.

Tutkituilla menetelmillä tehokkaasti tuloksia

Valtakunnallista ehkäisevää päihdetyötä ohjataan ministeriöstä. Menetelmät, joita suositellaan otettavaksi käyttöön, olisi hyvä olla tutkittuja ja hyväksi koettuja. Pakka-toimintamalli on hyvä esimerkki tutkitusta toimintamallista ja Kuopio kaupunkina sen käyttöönotosta.

Pakka-toimintamallin esittelyssä todetaan mallissa kiinnitettävän huomiota tilanteisiin, joissa alkoholi, tupakka ja rahapelit ovat alaikäisten saatavilla, ja joissa alkoholia myydään tai anniskellaan päihtyneille tai alaikäisille.

– Toimintamalli lähti Itä-Suomen alueella vähän myöhemmin liikkeelle kuin muualla Suomessa, mutta Kuopio on jo ottanut muuta maata kiinni ja tekee työtä täydellä sydämellä. Myös Mikkelissä mallia hyödynnetään, kertoo Kejonen.

Kuopion kaupungin ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Tiina Nykky kertoo, että aktiivisen asioihin tarttumisen on mahdollistanut se, että hänen työnsä on kokonaan vain ehkäisevää päihdetyötä.

– Ehkäisevän päihdetyön koordinaattorin työ alkoi vuonna 2013. Myös Mikkelissä ja Siilinjärvellä on tällä hetkellä kokopäivätoimiset työntekijät.

Valtakunnallinen Pakka-toimintamalli on merkittävä osa Tiinan työnkuvaa. Kuopiossa on kaksi työryhmää, joiden kanssa tehdään yhteistyötä.

– Kysyntä-ryhmässä on mukana esimerkiksi järjestöjä, koulujen ja oppilaitosten edustajia ja vanhempainyhdistyksen edustaja. Tarjonta-ryhmään kuuluvat esimerkiksi ravintoloitsijoiden, S-ryhmän ja poliisin edustaja sekä AVI:n alkoholitarkastaja.

Koordinointi ja yhteistyö eri tahojen kanssa on ehkäisevässä työssä onnistumisen elinehto. Tämä pätee myös Kuopion Pakka-toimintaan. Tänä vuonna Kuopiossa teemana on rahapelaaminen, ja Pelituen, Veikkauksen, Nuorten Palvelut ry:n ja S-ryhmän kanssa luodaan paikallinen kampanja, jossa huomioidaan erityisesti alaikäiset. Pakan lisäksi Tiina on mukana myös valtakunnallisen ehkäisevän päihdetyön viikon suunnittelussa Kuopiossa.

– Lapset ja nuoret ovat tärkeä osa työtä, ja vaikutamme myös vanhempiin. Kuopiossa alkoi vuonna 2013 Huomaa lapsi -toiminta. Tämä on seurakunnan, Päihdepalvelu Hemman ja kaupungin tekemää yhteistyötä, jossa keskiössä on vertaistukiryhmä lapsille, jotka elävät päihdeongelmaisissa perheissä.

Kuopion kaupungin asukkaiden ajatuksia ja kehittämisehdotuksia ehkäisevästä päihdetyöstä kuullaan säännöllisesti. Kuopiolaiset voivat joka toinen vuosi osallistua Päihdeasennekyselyyn, jota on toteutettu Otakantaa.fi-portaalin kautta.

Teksti: Anne Janhunen

Vertaistukea ja arjen hallintaa

Nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöt orastavat jo lapsuudessa ja kolme neljästä elämänaikaisesta mielenterveyshäiriöstä puhkeaa ennen 25 vuoden ikää, kertoo terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Nuorten mielenterveysongelmat tulisikin tunnistaa ilman leimaantumisen riskiä viimeistään teini-iän kynnyksellä, ja nuorille tulisi tarjota matalankynnyksen apua nopeasti. Näin ennalta ehkäistään myöhemmin vaikeammaksi muodostuneita ongelmia ja mahdollista syrjäytymistä.

Mielenterveyden hyvinvointiin vaikuttavat monet eri seikat ystävyyssuhteista lapsuuden ajan kokemuksiin ja elämänhistorian tapahtumiin. Hyvin usein vuosia kestäneen mielenterveyden huojumisen taustalta löytyy lapsuuden ajan rankat kokemukset. Taustalla voi olla esimerkiksi koulukiusaamista tai vanhempien ongelmia. Kun nuori on kantanut surun ja huolen näkymätöntä reppua vuosia, hänen käsityksensä elämässä selviytymisen suhteen alkaa helposti horjua. Osa nuorista saa onneksi apua nopeasti, mutta osa jää yhteiskunnan pirstaleisen palvelujärjestelmän jalkoihin.

Mielenterveyshäiriöt ovat yleisiä. Eri asteisista ongelmista kärsii noin joka viides suomalainen. Silti ihmiset tietävät aiheesta vähän, joten sairastunut joutuu liian usein ikävän leimautumisen ja stereotypioihin perustuvien väärien asenteiden kohteeksi.

Suomessa mielletään edelleen liian usein mielenterveyskuntoutuja kummajaiseksi, joka on laiska, päihteiden käyttäjä, tai joka ei muuten kestä tavallisia elämän kriisejä. Mielenterveys koostuu kuitenkin monista eri asioista, joihin me jokainen reagoimme yksilöllisellä tavalla. Siinä missä toinen hakee aktiivisesti apua masennuksen tunteeseen, lieventää toinen puhumattomana oloaan päihteillä.

Mielenterveyden häiriön tunnistaminen on terveydenhuollon henkilökunnallekin vaikeaa, sillä esimerkiksi tilapäinen henkinen pahoinvointi vaikeassa elämäntilanteessa on kenelle hyvänsä täysin normaalia. Silloin kun mielenterveyshäiriö kehittyy vakavaksi, hoitoon pääsee suhteellisen nopeasti, mutta hiljaisen häiriön tunnistaminen on niin läheiselle kuin ulkopuoliselle henkilölle miltei mahdotonta.

Arjen ja huolten uuvuttama

Nuorten Ystävien Kintas-toimintaan noin kaksi vuotta sitten päätynyt Siiri (nimi muutettu) kertoo palaneensa totaalisesti loppuu suorittaessaan kaksoistutkintoa.

– Olin vuosia yrittänyt tehdä kaikkeni ja olla hyvä siinä, mitä tein. Taustalla velloi jo ennen loppuun palamista orastava masennus uusioperheen ja vuosia kestäneen koulukiusaamisen vuoksi, joten loppuun palaminen oli kenties odotettavissa. Ennen Kintas-toimintaan ohjautumista ehdin syrjäytyä valtavan väsymyksen, aloitekyvyttömyyden ja pirstaleisen palvelujärjestelmän vuoksi. En jaksanut tehdä mitään ja tuntui, että unohdin kaikki perustaidot uupumisen edessä. Yritin kyllä hakea apua, mutta minusta tuntui, ettei kukaan ota minua tosissaan ja olen pelkkä luuseri, hän kuvailee tuntemuksiaan ennen kuntoutumista.

Siiri jatkaa, että hän ohjautui Kintas-toimintaan oman kotikaupunkinsa mielenterveyspalveluiden lähettämänä.

– Vaikka ensimmäinen puolivuotta oli raskasta kuntoutumista, niin nyt uskon, että tulen selviämään ja haaveilen jopa eläintenhoitajaksi valmistumisesta joskus tulevaisuudessa. Nyt keskityn kuitenkin itseni kuntouttamiseen ja annan armoa itselleni asioissa, joissa en ennen olisi osannut antaa. Kintas-toiminnan avulla olen oppinut tekemään asioita ilman verenmakua suussa omien voimavarojeni mukaan. Parasta olotilassani ovat tällä hetkellä usko ja toivo tulevaisuuteen, säännöllisen arjen hallitseminen, terapioiden alkaminen ja tunne, etten ole enää ”koomassa”, verbaalisesti lahjakas nuori nainen veistelee.

Kintas-kuntoutus

Kintas-toiminnassa vuodesta 1999 ohjaajana toiminut kuntoutusohjaaja Eveliina Oksa kertoo, että Nuorten Ystävien Kintas-toiminta on tarkoitettu psykiatrista avohoitoa tarvitseville 18–30-vuotiaille nuorille aikuisille.

– Meille ohjataan asiakkaita lähetteellä lähinnä Oulusta ja Oulun lähikuntien alueilta. Kintas-toiminta perustettiin RAY:n rahoittamana hankkeena vuonna 1993, mutta se vakinaistettiin osaksi Oulun ostopalveluja ja toimii nykyään yhtenä Nuorten Ystävien toteuttamana avokuntoutuspalveluna. Meillä Nuorten Ystävien Puutarhakadun toimipisteessä toteutetaan saman katon alla useita eri avokuntoutuspalveluja, joista muita ovat esimerkiksi Miepä ja Paavo -kuntoutus. Kintas-toiminnan asiakasmäärä on tällä hetkellä noin 40, hän kuvailee.

Oksa jatkaa, että heillä nuorten aikuisten ja työikäisten mielenterveyskuntoutuksen tavoitteena on työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen, sekä elämänlaadun kokonaisvaltainen paraneminen. Kintas-kuntoutus on aina yksilöllistä, suunniteltua ja tavoitteellista sosiaalista kuntoutusta.

– Meillä on tarjolla kuntoutujalle paljon erilaisia toiminta- ja keskusteluryhmiä yksilöllisen arjen hallinnan kuntoutuksen lisäksi, joten kuntoutujan oma aktiivisuus ja sitoutuminen vaikuttaa voimakkaasti kuntoutustulokseen. Kintas-kuntoutus jaetaan tavallaan kolmeen eri jaksoon, joista ensimmäinen kuusi kuukautta on lähinnä ”sisäänajoa” ja talon toimintoihin tutustumista. Seuraava vuosi onkin aktiivista yksilöllisesti suunniteltua kuntoutumista ja viimeinen puoli vuotta ”alas laskua” ja oman elämän haltuun ottamista muiden palvelujen ja tukien avulla, hän tiivistää.

Arjen taitoja ja ryhmätoimintoja

Kuntoutusohjaaja Oksa kertoo, että jokaisen kuntoutujan yksilötoimintojen perusta on intensiivinen ja yksilöllinen kuntoutusohjaus, jonka sisältö määrittyy asiakkaan kanssa yhteistyössä suunniteltujen tavoitteiden pohjalta.

– Jokaisella kuntoutujalla on oma henkilökohtainen kuntoutusohjaaja, joka tekee niin kotikäynnit kuin kulkee rinnalla saattaen harrastustoiminnoista virallisten asioiden hoitamiseen.

Kuntoutujan ja oman kuntoutusohjaajan yksilötapaamiset sisältävät tukea antavia keskusteluja, yhdessä tekemistä ja toimeentuloon liittyvää neuvontaa ja tukemista. Jotta kuntoutus on kantavaa, yhteistyön edellytyksenä on luonnollisesti molemmin puolinen arvostus ja aito halu tehdä yhteistyötä.

Oksa jatkaa, että Kintas-kuntoutuksen punaisena lankana ovat dialoginen työote ja vertaistuen hyödyntäminen

– Ryhmätoiminnoilla pyritään laajentamaan nuoren aikuisen sosiaalista verkostoa samanikäisten ja -henkisten parissa. Kinttaan ryhmätoimintoja ovat muun muassa keskustelu-, musiikki-, kuvataide-, kädentaidot ja leffaryhmät sekä erilaiset liikuntaryhmät, tutustumiskäynnit ja retket. Näiden toimintojen tavoitteena on tarjota kuntoutujan elämään sisältöä ja vahvistaa tunnetta kuulua ryhmään tai yhteisöön, sekä herättää kiinnostusta uusia asioita ja ihmisiä kohtaan, hän painottaa.

Vertaistuen merkitys

Kuntoutusjaksoa lopettamassa oleva Siiri kertoo vertaistuella olevan valtava merkitys kuntoutujan ajatusmaailmaan.

– Minusta on hienoa, että Kintas-toiminta sisältää yhteisiä keskusteluja muiden kuntoutujien kanssa, jolloin jokainen saa uusia ja erilaisia näkökulmia elämän eri tilanteisiin. Silloin kun ihminen on esimerkiksi masentunut ja käpertynyt omiin ongelmiinsa, niin hänen ajatusmaailmansa on aika suppea ja toivoton. Vaikka osa ryhmissä käyvistä ei puhukaan paljon, heidän läsnäolollaan on merkitystä niin muille kuin heille itselleen. Itse olen sellainen jatkuvasti äänessä oleva pälättäjä, joten luulen, että täällä tulee hiljaista, kun en astukaan enää ovesta joka toinen päivä sisään, hän naurahtaa pilke silmä kulmassa.

Kuntoutusohjaaja Oksa jatkaa, että ryhmätoimintojen tarkoitus on antaa kuntoutujalle merkityksen lisäksi tunne, ettei hän ole ongelmiensa kanssa yksin. Keskeistä ryhmätoiminnoissa ja keskusteluissa on jokaisen kuntoutujan kokemushistorian arvostaminen, keskinäinen tuki sekä tasa-arvoinen vuorovaikutus.

– Meillä kuntoutuu uskomattoman vahvoja ja upeita henkilöitä, joita arvostan todella suuresti. Kuntoutujilla itselläänkin avautuu maailma kuntoutuksen myötä myönteiseksi ja avoimeksi elämää kohtaan. Ilo astuu uudelleen arkeen ja he kykenevät solmimaan uusia ihmissuhteita. Meillä muun muassa naiskuntoutujat ovat perustaneet omia suljettuja WhatsApp-keskusteluryhmiä ja he tapailevat nyt toisiaan myös kuntoutusjakson jälkeen. Voiko vertaistuki toimia siis enää paremmin? kuntoutusohjaaja Oksa iloitsee kuntoutujien puolesta.

Teksti ja kuvat: Minna Korva-Perämäki