raitis.fi-lehti: Kenttä- ja järjestöasiaa

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita kategoriasta Kenttä- ja järjestöasiaa. Muiden kategorioiden juttuja löydät täältä.

Raittiuden Ystävien harrastajateatterilla on ennätyksellisen pitkä historia

Tarkastelen asiaa etenkin oman yhdistykseni, Iisalmen Raittiusseura Sarastuksen, kautta. Laidinmäen kylälle perustettiin koulu vuonna 1905, ja se aloitti toimintansa maalaistalon … Jatka lukemista Raittiuden Ystävien harrastajateatterilla on ennätyksellisen pitkä historia

Kuva Tukkijoen 1950-luvun raittiustoiminnasta, jossa myös harrastajateatteri kukoisti.
Kuva Tukkijoen 1950-luvun raittiustoiminnasta, jossa myös harrastajateatteri kukoisti.

Raittiuden Ystävät ry oli yksi Suomen Harrastajateatteriliiton perustajajäseniä vuonna 1948, mutta yhdistyksen parissa näyteltiin jo paljon aikaisemmin. Viime vuosisadan alussa raittiustoimintaan kuului koko kylän illanviettoja, joissa laulettiin, tanssittiin ja esitettiin näytelmiä.

Tarkastelen asiaa etenkin oman yhdistykseni, Iisalmen Raittiusseura Sarastuksen, kautta.
Laidinmäen kylälle perustettiin koulu vuonna 1905, ja se aloitti toimintansa maalaistalon tuvassa. Samassa tuvassa perustettiin jo seuraavana vuonna opettaja Juho Petäjäniemen aloitteesta Raittiusseura Sarastus, joka alkoi toimia innokkaasti.

Raittiustoiminnan juliste vuodelta 1906
Raittiustoiminnan juliste vuodelta 1906

Iltamia ja näytelmäesityksiä pidettiin jo samana syksynä. Jopa kaksi 3-osaista näytelmää saatettiin esittää samassa tilaisuudessa. Paikkana toimi maalaistalon tupa, jossa pidettiin myös kansakoulua. Tilaisuuteen myytiin sekä istuma- että seisomapaikkoja.

Tanssia saattoi sitten olla naapuritalossa ja tietysti eri maksusta. Tavoite oli samalla myös yhteiskunnallinen: kerättiin varoja kirjaston perustamiseen. Innostus oli suuri. Toiminta antoi nimittäin mahdollisuuden tavata toisia nuoria, joita tuona aikana kylällä oli paljon. Lähimpään kaupunkiin, Iisalmeen, oli matkaa noin 15 kilometriä, eikä muuta yhteyttä ollut kuin hevos- tai jalkakyyti.

Näytelmätoiminta jatkui vilkkaana seuraavina vuosikymmeninä. Pian löytyi omalta kylältä taitava ohjaaja Heikki Paltemaa, joka harjoitutti monet näytelmät aina 1960-luvulle saakka. Tutuiksi tulivat mm. Pohjalaisia, Tukkijoella, Murtovarkaus, Anna-Liisa, Opri ja Oleksi, Roinilan talossa ja Särkelä itte. Muutamia esitettiin uudestaan eri vuosikymmenillä ja eri kokoonpanoilla. Kylältä löytyi hyviä ja jopa laulutaitoisia innokkaita näyttelijöitä. Naapurikylilläkin vierailtiin aluksi hevospelillä ja myöhemmin paikallisen kauppiaan avolavakuorma-autolla.

Raittiustoimintaa 1907Näytelmillä, iltamilla ja arpajaisilla hankittiin rahaa myös oman talon saamiseksi ja ensimmäinen talo, Mäkitupa, valmistui vuonna 1924. Se kuitenkin paloi jo 1928. Toinen talo valmistui 1930 ja siinä toimitaan edelleen. Tähän saakka näyttelijät olivat olleet enimmäkseen aikuisia, mutta 1960-luvulla alkoi Sarastuksessa lasten ja nuorten näytelmätoiminta.
Raittiuden Ystävät sai oman näytelmäohjaajan, Aake Pitkosen, joka toimi tässä tehtävässä eläkkeelle jäämiseensä asti eli noin kolmenkymmenen vuoden ajan.

Näytelmäohjaajan toimialueena oli koko maa, ja tutuiksi tulivat niin Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Pohjanmaan kuin Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan raittiuspiiritkin. Ohjaaja Pitkonen aloitti harjoitukset, antoi ohjeita ja kävi myöhemmin vielä saattamassa näytelmän esityskuntoon.

Maaseudun muuttuminen on tosiasia ja entiset vahvat toiminta-alueet – maaseutukylät – ovat menettäneet asukkaitaan ja osittain autioituneet. Kyläläiset ovat iäkkäitä.
Kokonaisuudessaan Raittiuden Ystävät ry:n näytelmätoiminta on hiipunut, vaikka sitä vielä satunnaisesti onkin joillain paikkakunnilla. Raittiuden Ystävät siirtyikin nyt Suomen Harrastajateatteriliiton täysjäsenestä yhteisöjäseneksi.

(Kirjoitus on laadittu Suomen Harrastajateatteriliiton pyynnöstä ja julkaistu Repliikki-lehden numerossa 1/2016.)

Teksti: Marja-Leena Kettunen

Alkoholipolitiikkaa intressien ristitulessa

Sosiaali- ja terveysministeriössä on parhaillaan valmisteilla alkoholilain kokonaisuudistus, jonka tarkoituksena on uudistaa nykyinen vuodelta 1995 oleva alkoholilaki vastaamaan tämän päivän … Jatka lukemista Alkoholipolitiikkaa intressien ristitulessa

Lakiuudistus, jota tutkijat suosittelevat alkoholihaittojen vähentämiseksi, on alkoholialan mukaan ”tehotonta holhousta”. Juomista hillitsevää lakiuudistusta tukeva tutkimustulos nimetään ”kiistanalaiseksi”. Alkoholiteollisuus pyrkii lobbauskoneistollaan vääristämään poliittista keskustelua oman etunsa nimissä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on parhaillaan valmisteilla alkoholilain kokonaisuudistus, jonka tarkoituksena on uudistaa nykyinen vuodelta 1995 oleva alkoholilaki vastaamaan tämän päivän tarpeita. Uudesta alkoholilaista käydyssä keskustelussa on väläytelty ravintoloiden anniskelulupien helpottamista, kauppojen alkoholin myyntiaikojen vapauttamisesta ja vasta säädettyjen mainontarajoitusten poistamisesta.

Toisaalta on toivottu myös julkijuopottelun rajoittamista ja mainonnan täyskieltoa.

Alkoholin haittamenot

Alkoholielinkeinon näkökulma on usein julkisessa keskustelussa voimakkaammin esillä, ja rajoituksia kannattaviin kansanterveystoimijoihin ja asiantuntijoihin liitetään ilonpilaajan ja holhoavan kukkahattutädin mielikuva. Näitä mielikuvia alkoholialan lobbaus ruokkii ja käyttää estotta hyväkseen.

Raittiuden Ystävien tulisikin kaikkien näiden tunnepitoisten mielikuvien ja harhakäsitysten keskellä pyrkiä palauttamaan ihmisten mieliin miksi alkoholipoliittisia rajoituksia tosiasiassa tarvitaan. Suomessa kärsityt alkoholihaitat ovat taloudellisesti mitattuna miljardiluokkaa ja eikä korkea alkoholin kulutuksen taso millään tavoin lisää yhteiskunnan hyvinvointia.

Alkoholista saadut tulotTutkimusta kulutusta hillitsevän alkoholipolitiikan tueksi on saatavilla koko ajan enemmän, mutta tehokkaasti haittoja vähentäviä päätöksiä ei ole saatu aikaan, sillä elinkeinointressit ovat saaneet alkoholipoliittisessa päätöksenteossa huomattavan suuren painoarvon.

Alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on kuitenkin alkoholielinkeinolle punainen vaate.
Alkoholin kokonaiskulutuksen vähentäminen on tutkitusti tehokkain tapa ehkäistä ja vähentää haittoja. Tehokkaimmat keinot kokonaiskulutuksen laskemiseksi ovat alkoholin saatavuuden ja mainonnan rajoittaminen sekä hinnan nosto.

Alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on kuitenkin alkoholielinkeinolle punainen vaate, joten se on valmis tekemään kaikkensa korkean kulutuksen säilyttämiseksi. Alkoholiteollisuuden tehtävähän on tuottaa liiketoiminnallaan voittoa, minkä vuoksi kaikki sitä vaikeuttavat rajoitukset ovat sille epämieluisia.

Alkoholin myyjien intressit vahvoilla

Monet alkoholitutkijat ja terveystoimijat ovat osoittaneet huolensa alkoholiteollisuuden kasvaneesta vaikutusvallasta ja huomauttaneet, että alkoholipoliittisessa päätöksenteossa on viimeisen kymmenen vuoden aikana painotettu elinkeinointressejä yli kansanterveysintressien.

Suurin osa Suomen alkoholihaitoista tulee ns. miedoista juomista. Valtaosan haitoista kärsivät ns. kohtuukäyttäjät.
Suurin osa Suomen alkoholihaitoista tulee miedoista juomista.

Suomalaisen alkoholipolitiikan historian voi katsoa olleen vapautuksen historiaa, jossa pohjoismaisen alkoholipolitiikan kulmakivinä pidettyjä asioita, kuten alkoholikaupan yksityisten voitonintressien rajoittamista, alkoholin fyysisen ja taloudellisen saatavuuden rajoittamista sekä korkeaa verotusta on vähitellen lievennetty.

Alkoholiteollisuuden vaikutusvalta kasvaa tutkimusten mukaan sitä mukaa, kun politiikka vapautuu. Suomessa etenkin panimoalan poliittinen vaikutusvalta on huomattava, mihin on osasyynä panimoteollisuuden omistussuhteiden keskittyminen muutamien globaalien suuryritysten käsiin. Suurimmat suomalaiset panimot ovat kansainvälisiä markkinoita hallitsevien panimojättien omistuksessa. Omistuksen keskittyminen moninkertaistaa panimoalan vaikutusmahdollisuudet ja -resurssit.

Alkoholialan muokattu totuus

Panimoala vastustaa kaikkia tutkimusten mukaan tehokkaimpia keinoja vähentää alkoholihaittoja.
Alkoholiteollisuus panostaa huomattavia määriä rahaa lobbaamiseen. Lobbauksessa käytetään ympäri maailman samoja keinoja ja argumentteja pyrittäessä vaikuttamaan alkoholipoliittiseen päätöksentekoon ja julkiseen mielipiteeseen. Panimoala vastustaa kaikkia tutkimusten mukaan tehokkaimpia keinoja vähentää alkoholihaittoja. Teollisuuden toimijat levittävät systemaattisesti omaa viestiään, jota tutkimusnäyttö ei tue.

Teollisuuden viestissä luodaan käsitystä, jossa alkoholiongelmat aiheutuvat vain muutamille harvoille alkoholisteille, eivät ”tavallisille kohtuukäyttäjille”. Viesti on houkutteleva, sillä se tarjoaa päättäjälle tai kansalaiselle mahdollisuuden kokea, ettei oma alkoholinkäyttö ole ongelma, vaan ongelman luo jokin pieni ryhmä, jossain toisaalla. Näin ollen tavallisiin kansalaisiin kohdistuvat rajoitukset ovat vain tarpeetonta kiusan tekoa ja holhousta, joista he joutuvat kärsimään muutaman ”alkoholin väärinkäyttäjän” takia.

Mielikuva on kuitenkin valheellinen. Todellisuudessa suurin osa Suomenkin miljardeissa euroissa mitattavista vuosittaisista alkoholihaitoista aiheutuu niin sanotuille kohtuukäyttäjille eli tavallisille ihmisille. Ainoa tehokas tapa vähentää haittoja on juuri suuren enemmistön juomisensa vähentäminen.

Panimoalan edustajien tarjoama ratkaisu on kuitenkin toinen. Heidän tarinastaan seuraava luonnollinen päätelmä on, ettei mitään suuren enemmistön juomiseen vaikuttavia uudistuksia tulisi tehdä, vaan voimavarat tulisi käyttää valistukseen. Valistus on toki kannatettavaa, mutta tutkimusten valossa se on ilman muita toimia auttamatta tehoton keino vähentää alkoholihaittoja.

Vastuullisuuden mielikuvalla päättäjien pöytään

Alkoholiteollisuuden edustajien lausunnot julkisuudessa sisältävät usein vahvaa retoriikkaa tai kyseenalaisia väitteitä.
Alkoholiteollisuuden edustajien lausunnot julkisuudessa sisältävät usein vahvaa retoriikkaa tai kyseenalaisia väitteitä.

Alkoholiteollisuus on kunnostautunut myös järjestämällä omia valistus- ja vastuullisuuskampanjoita, joiden vastuullisuuden voi tosin katsoa olevan hyvin näennäistä. Korostamalla vastuullisuuttaan teollisuus ostaa itselleen luotettavan yhteiskunnallisen toimijan statuksen ja paikkoja päätöksentekopöydissä.

Keskeinen osa alkoholiteollisuuden vaikuttamisstrategiaa on myös päätöksenteon tukena käytetyn tieteellisen tutkimustiedon kyseenalaistaminen. Klassinen keino on syyttää tutkimusta näytön puutteesta ja vaatia loputtomasti lisää tutkimuksia ennen kuin mitään voidaan päättää.

Teollisuus viittaa myös mielellään vallitsevan tutkimustiedon kanssa ristiriidassa oleviin tutkimuksiinsa
Teollisuus viittaa myös mielellään vallitsevan tutkimustiedon kanssa ristiriidassa oleviin tutkimuksiinsa, joiden mukaan esimerkiksi mainonnalla ei ole vaikutusta kulutukseen – näin siitä huolimatta, että kansanvälinen tutkijayhteisö on usein kritisoinut teollisuuden esittämien tutkimuksen tekotavan luotettavuutta.

Alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä on odotettavissa, että teollisuus vaatii myös alkoholiveron alennuksia ja vastustaa erilaisin verukkein äänekkäästi yrityksiä korottaa veroja.

Alkoholin myyntihinnalla on tutkitusti suora yhteys myyntimääriin ja kokonaiskulutukseen ja näin myös teollisuuden tuloihin. Tämä nähtiin ikävällä tavalla, kun 2004 tehtyjen veronalennusten myötä suomalaisten alkoholinkulutus lähti nousuun ja samalla myös alkoholikuolemat lisääntyivät merkittävästi.

Nuorten lisääntynyt raittius on teollisuuden näkökulmasta uhka, sillä nuoret ovat teollisuudelle tärkeä kohderyhmä ja tulevaisuuden alkoholin kuluttajina. Teollisuus vastustaa voimakkaasti muun muassa alkoholimainonnan rajoituksia, sillä mainonta lisää tutkitusti tehokkaimmin juuri nuorten juomista.

Motiivit argumenttien takana

Julkista keskustelua seuratessa olisikin hyvä osata tunnistaa kaikkien kansalaisten yksilönvapautta, suomalaisia työpaikkoja ja kohtuukäyttöä puolustavien sekä holhousta vastustavien argumenttien takana vaikuttavat taloudelliset intressit.

Alkoholipoliittisia vapautuksia vaativat toimijat vetoavat ”tolkkuun”, mutta eikö tolkullista olisi juuri pohjata alkoholilainsäädäntö tutkimustietoon, koko maan taloudelliseen etuun sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, alkoholialan myyntivoiton sijaan?

Teksti: Emilia Laine  Kuvitus ja kuva: Janne Valkeapää

Uusia kasvoja Raittiuden Ystävissä

Raittiuden Ystävät ry:n toimisto Helsingin Annankadulla on saanut kaksi uutta tulokasta. Asiantuntijan tehtävissä toimivan Emilia Laine ja Anki Sirolan sijaisena toimiva suunnittelija … Jatka lukemista Uusia kasvoja Raittiuden Ystävissä

Raittiuden Ystävät ry:n toimisto Helsingin Annankadulla on saanut kaksi uutta tulokasta. Asiantuntijan tehtävissä toimivan Emilia Laine ja Anki Sirolan sijaisena toimiva suunnittelija Emma Holsti tuovat uutta intoa ja tuoreita näkemyksiä raittiustyöhön. Alla he esittelevät itse itsensä.

Emilia Laine, asiantuntija

Kuvassa on tuore RY:n asiantuntija Emilia Laine partioretkellä.
Kuvassa on tuore RY:n asiantuntija Emilia Laine partioretkellä.

Aloitin joulukuun alussa 2015 Raittiuden Ystävien palveluksessa puheenjohtaja Martti Vastamäen bongattua minut syksyllä sosiaali- ja terveysministeriöstä, missä suoritin korkeakouluharjoitteluani. Nyt olen työnimikkeeltäni asiantuntija. Olen uunituore valtiotieteiden maisteri, jolla on vahva palo tehdä työtä yhteiskunnan alkoholihaittojen vähentämiseksi.

Olen kerryttänyt sekä teoriaosaamistani että käytännön taitoja monipuolisesti koko alkoholikentältä. Sekä kanditutkielmani että graduni tein alkoholipolitiikasta ja työkokemusta olen kartuttanut alkoholitutkimuksen osalta THL:ssa, lainsäädännön osalta STM:ssä ja hieman järjestökentälläkin. Opiskeluajan tein töitä myyjänä Alkossa, missä sain hyvän kosketuksen myös suomalaiseen alkoholiarkeen ja ongelmiin, joista mielestäni puhutaan julkisuudessa aivan liian vähän.

Vapaa-ajallani olen innokas partiolainen ja sielläkin olen päässyt hyödyntämään osaamistani, sillä vastaan kesällä 2016 järjestettävän kansainvälisen suurleirin, Roihun, päihdekasvatusohjelman suunnittelusta.

Toimenkuvani Raittiuden Ystävissä hakee vielä muotoaan, mutta jatkossa tulen toimistotöiden ohella varmasti näkymään vahvasti niin vaikuttamis- ja asiantuntijatyössä, sidosryhmäyhteydenpidossa kuin sosiaalisessa mediassakin.

Alkoholin käyttö ei ole vain yksilön henkilökohtainen asia.
Näinä informaatiotulvan, individualismin ja kiihtyvän digitalisaation aikoina kaltaisemme järjestön on pysyttävä mukana muutoksessa ja pystyttävä jatkuvasti etsimään uusia tulokulmia, joilla saamme tehtyä itseämme näkyväksi. Järjestöllämme on keskeinen rooli yhteiskunnallisena keskustelunavaajana sekä vaikuttajana ja kannustajana päihteettömään yhteisöllisyyteen ja toisista välittämiseen.

Alkossa työskentely ja omat kokemukseni ovat vahvistaneet näkemystäni, ettei alkoholin käyttö ole vain yksilön henkilökohtainen asia, vaan mitä suuremmissa määrin koko lähipiirin ja myös yhteiskunnan asia. Elämme kuitenkin kulttuurissa, jossa on tapana huolehtia vain omista asioistaan ja jossa välittämistä on alettu kutsua holhoukseksi. Puuttumattomuus ja silmien sulkeminen ongelmilta eivät kuitenkaan poista niitä. Tämä pätee myös yhteiskunnallisella tasolla ja uskon, että Raittiuden Ystävillä on paljon annettavaa pohdittaessa alkoholihaittojen vähentämistä ja terveellisten elämäntapojen edistämistä myös tulevaisuudessa.

Teksti ja kuva: Emilia Laine

Emma Holsti, suunnittelija

Ylioppilas Emma Holsti
Ylioppilas Emma Holsti

Olen Emma Holsti, 19, paljasjalkainen espoolainen. Aloitin viime lokakuussa Raittiuden Ystävillä suunnittelijana, Anki Sirolan opintovapaan sijaisena. Valmistuin joulukuussa ylioppilaaksi Kuninkaantien lukiosta Espoosta. Olen ollut mukana Kännikapinan toiminnassa jo lukioni alusta eli 15-vuotiaasta asti, mikä antaa erinomaisia valmiuksia työhöni. Tarkoituksenani on hakea vuoden 2017 yhteishaussa opiskelemaan liiketaloutta ja markkinointia ammattikorkeakouluun tai vaihtoehtoisesti oikeustieteitä yliopistoon.

Työssäni pidän erityisesti siitä, että voin konkreettisesti vaikuttaa asioihin ja nähdä työn tuloksen.
Olen ehtinyt olla mukana erilaisissa järjestöissä monissa luottamustehtävissä kuten lukioni opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana, lukiolaisten liitossa, Espoon nuorisovaltuustossa ja nuorisovaltuustojen liitossa. Tänä vuonna toimin Pääkaupunkiseudun eurooppanuorten puheenjohtajana. Järjestötoimieni lisäksi sydäntä lähellä on purjehdus sekä uinti, joita harrastan aina kun aikaa riittää.

Työssäni pidän erityisesti siitä, että voin konkreettisesti vaikuttaa asioihin ja nähdä työn tuloksen – olkoonkin, että tulos syntyy usein pikkuhiljaa. On myös hienoa, että voin itse päättää jonkin verran työni sisällöistä. Työ antaa myös todella paljon. Esimerkiksi Reaktorin kaltaisissa tapahtumissa näkee paljon erilaisia nuoria ja nuorten lisääntyneen raittiuden voi aistia jo siellä. Raittiutta on tärkeää edistää myös muualla, ja lupaan jatkaa sitä senkin jälkeen kun Anki palaa takaisin.

Teksti: Emma Holsti  Kuva: Onni Jaskari

Päihteetön vaihtoehto nousuun uusin keinoin

Raittiuden Ystävät ry:n hallituksen jäsen ja monitoimimies Joni Villanen korostaa päihdekeskeisen kulttuurimme tervehdyttämisessä raittiiden yhteistyötä ja uusia lähestymistapoja. Joni Villanen … Jatka lukemista Päihteetön vaihtoehto nousuun uusin keinoin

Joni Villanen esiintyy harrastuksenaan jongleerina ja taikurina.
Joni Villanen esiintyy harrastuksenaan jongleerina ja taikurina.

Raittiuden Ystävät ry:n hallituksen jäsen ja monitoimimies Joni Villanen korostaa päihdekeskeisen kulttuurimme tervehdyttämisessä raittiiden yhteistyötä ja uusia lähestymistapoja.

Joni Villanen lähtee vuonna 2016 kiertämään RY:n Uudenmaan jäsenyhdistyksiä tavoitteenaan tuoda uusia ideoita yhdistysten toimintaan. Villanen on järjestänyt vuonna 2008 perustamassaan Oman Elämänsä Sankarit ry:ssä lähes viikoittain päihteetöntä toimintaa kotipaikkakunnallaan Porvoossa. Nyt hän levittää Raittiuden Ystävien raittiuslähettiläänä tätä konseptia myös muualle Etelä-Suomeen.

Seuratessaan raittiiden tuttujensa elämää Villanen on huomannut, että monia heistä yhdistää haluttomuus erottautua alkoholia käyttävistä tuttavistaan. Toisaalta he eivät myöskään luopua raittiudesta. Taustalla saattavat olla terveyssyyt tai elämänhistoriassa koetut vaikeat kokemukset päihteistä.

Raittiutta saatetaan jopa hävetä. Pelätään syrjään jäämistä.
– Raittiutta saatetaan jopa hävetä. Pelätään syrjään jäämistä ja siksi usein juuri nuoret hakevat alkoholista helpotusta ujouteen ja sulkeutuneisuuteen. Tämä koskee varsinkin nuoria, kun taas aikuisina tunnetaan ja tunnustetaan jo paremmin ystäväpiirin erilaiset tavat elää. Kaikkia tulee kutsua mukaan avoimeen ja keskustelevaan raittiusväkeen, jossa saa olla oma itsensä ja sinut raittiutensa kanssa.

Yhtenäiskoulun koulunkäyntiohjaajana nykyisin toimiva Villanen haki raittiina kotikaupungistaan tapoja viettää vapaa-aikaa ilman alkoholia tai muita päihteitä. Kun niitä ei löytynyt, päätti parikymppinen mies perustaa itse tilaisuuden nauttia päihteettömästä illanvietosta. Kotitaloyhtiön vuokrattava yhteistila tarjosi helpot puitteet tilaisuudelle.

– Perustin Oman Elämänsä Sankarit -yhdistyksen juuri siksi, ettei kenenkään tarvitsisi olla raittiina yksin. Anniskeluoikeuspaikkoja on niin joka puolella, että tarvitaan vastaavasti joka paikkakunnalla perjantai- ja lauantai-iltaisin edes yksi paikka, jossa ei ole alkoholia tai muita päihteitä tarjolla, Villanen kertoo.

Monet käyvät baareissa, koska vaihtoehtoa ei
oikeastaan ole.
– Ensimmäiseen iltaan tuli kaksi ihmistä ja kuukausi myöhemmin perustimme yhdistyksen. Emme paasaa päihteettömyydestä. Meidän ei tarvitse. On itsestään selvää, että illoissa ollaan selvin päin. Oleellista on raittiin yhteisen ajan viettäminen. Kun ihminen on Oman Elämänsä Sankari, hänen ei tarvitse käyttää päihteitä. Monet aikuiset käyvät baareissa, koska vaihtoehtojakaan ei oikeastaan ole. Meidän järjestämät illat pitävät monet poissa päihteiden käytöstä, muistuttaa Joni Villanen.

Myös Porvoon Raittiusseuran varapuheenjohtajana toimiva Joni näkee, että iltoihin pitää olla matala kynnys ja helppo tulla. Tilan järjestämisessä saisivat olla yhdistysten tukena ensisijaisesti kunnat, mutta yhteistyötä on tarkoitus laajentaa myös muihin toimijoihin.
– Odotan ensi vuoden kiertueelta aitoja kohtaamisia ja rehellistä

Toimintamahdollisuuksien pohtimista. On välttämätöntä myöntää, ettei raittiustoimintaa ole tällä hetkellä riittävästi.

Lupa elää raittiisti

Tilastojen mukaan suomalaisista 10 prosenttia on täysin raittiita, mutta silti raittius ei vaikuta olevan suuressa huudossa. Varsinkin nuorten aikuisten parissa vallitsee yhä valitettavan yleisesti käytäntö, että päihteettömyyttä pitää perustella. Ja jos ei ole raskaana tai autolla liikkeellä, pidetään muita syitä usein heikkoina. Joni Villanen näkee asian positiivisena haasteena.

En pidä siitä, että minut määritellään absolutistiksi tai raittiiksi.
– Alkoholi- ja päihdekeskeisen maailman keskellä raittiudesta on tehty leimaavaa ja tylsää. En pidä siitä, että minut määritellään absolutistiksi tai raittiiksi. Miksi henkilöllä, joka ei käytä tiettyjä aineita, pitäisi olla tietty nimi tai määritelmä. Nykyinen valtavirran asetelmahan lähtee siitä, että on normaali tila käyttää päihteitä. Kaikkein ristiriitaisin on alkoholi, koska sitä jotkut yrittävät puolustaa jopa terveysarvoilla. Näistä syistä johtuen raittiustyö on suomalaisten parissa yhtä vaikeaa kuin jään myyminen eskimoille, Villanen kuittaa.

Omassa elämässään Villanen on nähnyt läheltä, kuinka alkoholi vie vuosien saatossa ihmiseltä elämän. Tämän lähtökohdan vuoksi hän ei ole kiinnostunut päihteiden käytöstä missään muodossa.

– Elämääni eivät yksinkertaisesti päihteet kuulu. Haluaisin elää maailmassa, missä alkoholittomuus on normaalitila, joka ei tuo vihaisia katseita. Ongelma piilee siinä, että lähes aina päihteiden käyttö opitaan toisilta, useimmiten vanhemmilta tai kavereilta saadun mallin mukaan. Jotkut nuoret jopa juovat yhdessä vanhempiensa kanssa. Kuitenkin on tutkimuksissa osoitettu, että vanhempien edesauttaminen asiassa ainoastaan lisää nuorten päihteiden käyttöä nyt ja tulevaisuudessa, Villanen muistuttaa.

(Jatkuu seuraavalla sivulla…)

Vuoden raittiusteko 2015 -tunnustus Siskonpedin Viinapäivä-sketsille

Ylen Siskonpeti-tv-ohjelman Viinapäivä-sketsi saa Raittiuden Ystävien Vuoden raittiusteko 2015 -tunnustuksen päihteiden hankkimiseen ja käyttöön liittyvästä ja kriittisiä ajatuksia herättävästä käsittelytavastaan. … Jatka lukemista Vuoden raittiusteko 2015 -tunnustus Siskonpedin Viinapäivä-sketsille

Ylen Siskonpeti-tv-ohjelman Viinapäivä-sketsi saa Raittiuden Ystävien Vuoden raittiusteko 2015 -tunnustuksen päihteiden hankkimiseen ja käyttöön liittyvästä ja kriittisiä ajatuksia herättävästä käsittelytavastaan. Torstaina 15.10.2015 tv-ensi-iltansa saanut sketsi nähtiin Siskonpeti-ohjelman toisen kauden avausjaksossa Ylen tv 2 -kanavalla.

Kohtaus käsittelee huumorin keinoin mutta kriittisesti vanhempien alkoholin käyttöä ja hankintaa lasten kanssa ruokaostoksilla. Perinteisten valvojaroolien vaihto lasten kanssa ja näkökulman vaihtaminen makeisten ostamisesta alkoholin hankkimiseen tuo asiaan ajankohtaisen ja ironisen otteen. Yle julkaisi kyseisen kohtauksen Yle Areenassa 14.9.2015. Sketsillä oli Yle Areenassa ja Ylen Youtube-kanavalla jo ennen ensi-iltaa yli miljoona katselukertaa.

(Lisäys 18.12.2015: Joulukuun alussa video oli YouTuben mukaan Suomessa vuoden katsotuin pätkä internetissä, mikäli musiikkivideoita ei lasketa mukaan.)

13. kerran myönnetty Vuoden raittiusteko 2015 -tunnustus jaetaan Raittiusviikolla 2.–8.11.2015, joka tunnetaan myös Ehkäisevän päihdetyön viikkona.
Raittiuden Ystävät ry jakaa Vuoden raittiusteko -tunnustuksen henkilölle tai taholle, joka toiminnallaan edistää merkittävästi raittiutta ja terveitä elämäntapoja. Aikaisemmin tunnustuksen ovat saaneet muun muassa silloinen pääministeri Matti Vanhanen (2003), kirjailija Arno Kotro (2006) ja Suomen Lääkäriliitto (2008). Viime vuonna tunnustuksen saivat kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen ja piispa Matti Repo.

Raittiuden Ystävät ry on 162-vuotias Suomen vanhin valtakunnallinen kansalaisjärjestö, joka edistää terveitä ja raittiita elämäntapoja sekä toimii päihteiden käytön ja haittojen vähentämiseksi aktiivisella vaikuttamistoiminnallaan. Järjestön tavoite on muuttaa suomalaista kulttuuria romuttamalla vanhoja myyttejä juomisen ilosta. Järjestö korostaa, että raittius on terve ja luonnollinen elämäntapa jokaiselle maamme asukkaalle.

raittiusteko2015
Raittiuden Ystävien toimistossa järjestetyssä jakotilaisuudessa tunnustuksen vastaanottivat sarjan ohjaaja Anna Dahlman sekä sarjan näyttelijät Pirjo Heikkilä ja Krisse Salminen sekä sketsissä näytellyt Krisse Salmisen poika Eelis Kopponen. Tilaisuudessa olivat läsnä myös Ylen edustajana vastaava tuottaja Tuula Länsisalmi sekä Siskonpeti-sarjan tuotantoyhtiön Yellow Film & TV:n sometoimittaja Veera Lappi ja Anna Dahlmanin tytär Miina Laine.

Järjestötoiminnan uusi aika

Hallituksen tulevat alkoholilainsäädännön muutokset ja linjaukset uudistaa avustusjärjestelmä herättävät aiheellisesti huolta järjestökentällä. Tulevaisuus voi olla joko entistä valoisampi tai entistä synkempi. (Pääkirjoitus – raitis.fi-lehti 3/2015)

raitis.fi-lehti 3/2015
raitis.fi-lehti 3/2015

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 3/2015

 

Suomen hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi syyskuussa maamme kaikkien kolmen rahapeliyhteisön, Fintoton, Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen rahapelitoimintojen yhdistämislinjaukset.

Muutoksen tavoitteena on vahvistaa suomalaista rahapelien yksin-oikeusjärjestelmää luomalla yksi valtion kokonaan omistama raha-peliyhtiö, joka kykenee kilpailemaan ulkomaista pelitarjontaa vastaan ja pitämään pelirahat kotimaisten edunsaajien käytössä.

Jäämme odottamaan millainen uudesta avustusjärjestelmästä tulee, mutta jo nyt on selvää, että RAY:n avustamien toimijoiden tulee entistäkin kattavammin kyetä osoittamaan tuloksellisuutensa omalla toimintasektorillaan. Raittiustyössä tilanne on entistäkin kiperämpi, kun varaudumme toisesta suunnasta hallituksen mahdollisiin alkoholipolitiikkaa vapauttaviin päätöksiin, kuten viinien vapauttamiseen ruokakauppoihin. Millaisten vaikeuksien keskellä sitten elämmekään!

 

Nyt tehtävissä ratkaisuissa olisikin välttämättä nähtävä maamme hyvinvoinnin iso kuva, joka edellyttää vastuullisia toimia niin päihdepolitiikassa kuin raittiustyötä tekevien järjestöjen toiminnan tukemisessa. Jos molemmista päistä leikataan, on myös tulos ja tulevaisuuden tilanne sama.

Ihmiselämääkin ajatellen kykenisimme eri toimintasektoreiden ja hallintotason yhteisillä päätöksillä vaikuttamaan kaiken ikäisten hyvinvointiin, erityisesti elämän laatuun ja terveyteen sekä varhaisissa vuosissa että myöhemmällä iällä.

Äitiensä päihteiden käytöstä koko ikänsä kärsiviä FASD-lapsia ja myös päihteiden vuoksi ennenaikaiselle eläkkeelle jääviä kyettäisiin auttamaan riittävän aikaisin ja määrätietoisesti tehtävillä päätöksillä. Itsetuhoinen käytös sekä lasten ja muiden lähimmäistemme pahoinpitely tulee estää kaikissa tilanteissa.

 

Maassamme on käyty tänä vuonna ennätyksellisen vilkasta keskustelua kulttuuritekijöihin liittyen ja toisaalta jouduttu varautumaan yhä tiukkenevaan talouteen. Näissä tilanteissa on tärkeää huomata, että Suomen historiassa juuri yhteiskunnalliset murrostilanteet ovat olleet järjestöjen tilaisuus antaa ainutlaatuinen panoksensa yhteiseen hyvään. Murroksen keskellä on kansalaistoiminnassa luotu uutta ja tuettu ratkaisevalla tavalla kansakuntamme tulevaisuutta.

Meiltä vaaditaan nyt samaa, kun saamme pohtia miten integroimme maahanmuuttajia mukaan toimintaamme tai miten kykenemme ehkäisemään yhä kroonisemmaksi muuttuvaa yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Sinua tarvitaan tähän tänään!

 

Saamme Raittiuden Ystävissä elää monella tapaa uusien suunnitelmien aikaa. Kesällä järjestetty Huittisten edustajakokous toi uusia luottamushenkilöitä riveihimme ja syyskuussa avasimme uudet verkkosivumme.

Nyt kädessäsi oleva lehtemme uusi numero saa jatkaa onnistunutta uudistusten sarjaa. Ensi vuoden alusta lehti tulee kaikille Raittiuden Ystävien paikallisyhdistysten jäsenille kotiin ilman erityistä tilaamista. Haluamme ottaa entistäkin painavammin kantaa raittiuden puolesta ja tuoda sen esiin monien kanaviemme kautta.

 

Raitista ja raikasta syksyn jatkoa! Nähdään raittiustoiminnassa.

Marko Kailasmaa, Raittiuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja

Alkoholismin hoitoon tuskin löytyy ihmelääkettä

Kolme päihdelääkäriä korjaa Helsingin Sanomien artikkelissa esitettyjä virheellisiä väitteitä.

AsiantuntijanäkökulmaIhmelääke webHelsingin Sanomissa julkaistiin 5.7. laaja kirjoitus alkoholismista. Siinä väitettiin, että Suomessa alkoholismin hoidossa ei riittävästi kannusteta kohtuukäyttöön vaan tarjotaan vain täysraittiutta. Suomalaisina päihdelääkäreinä näkemyksemme on täysin päinvastainen. 

 

Suomessa yritetään aivan liian paljon ja aivan liian pitkään opetella kohtuukäyttöä – silloinkin, kun onnistumismahdollisuudet ovat olemattomat. Potilaita neuvotaan vähentämään juomista – ei lopettamaan juominen. Kirjoituksessa oltiin kyllä aivan oikeassa siinä, että potilaat itse ovat yleensä huomattavasti motivoituneempia vähentämään kuin lopettamaan.

Lääkäreinä olemme kuitenkin sitä mieltä, että velvollisuutemme on aina hoitaa potilaita parhain käytettävissä olevin keinoin. On pyrittävä parhaimpaan mahdolliseen päämäärään.

Jos on olemassa mahdollisuus toipua sairaudesta kokonaan, ei pidä tyytyä vain oireiden lievittämiseen. Ei silloinkaan, kun potilas itse ei tätä ymmärrä tai halua. Potilaan terveydelle vaarallisia näkemyksiä ei saa vahvistaa, vaan lääkäri on velvollinen kyseenalaistamaan ne.

 

HS:n kirjoituksessa annettiin myös huono kuva vertaistukiryhmistä ja kaikista 12 askeleen ohjelmaan perustuvista hoitomuodoista.

Itse olemme tottuneet suosittelemaan juuri näitä hoitomuotoja kaikille päihdepotilaillemme. Kuten melkein kaikilla lääkkeettömillä hoidoilla, tieteellinen näyttö on toki vaatimatonta, mutta käytännön kokemuksesta tiedämme, että nämä hoidot toimivat siitä huolimatta erittäin hyvin.

Potilaat harvoin innostuvat näistä hoitomuodoista. He etsivät aluksi helpompia ja miellyttävämpiä ratkaisuja. Katsomme kuitenkin, ettei lääkärin pidä sortua sellaiseen hoitopopulismiin, jossa luvataan “hyviä tuloksia vähällä vaivalla ilman, että tarvitsee luopua mistään”.

Kuten edesmennyt kirjailija Kari Kontio juovana alkoholistina rehellisesti kirjoitti (Nyt-liite 39/1996): “AA:ssa ei ole mitään muuta hyvää, kuin että se toimii.” Merkillepantavaa onkin, että kohtuukäyttöön tähtäävä lääkehoito opiaattiantagonisteilla kuulostaa teoriassa hyvältä, mutta ei toimi käytännössä.

Vertaistukeen ja 12 askeleen ohjelmaan perustuva hoito sen sijaan kuulostaa teoriassa huonolta mutta toimii erittäin hyvin käytännössä. Nämä hoitomuodot eivät ole kuitenkaan toistensa kilpailijoita. Kaikki alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävät keinot ovat kannatettavia silloin, kun käyttö ei ole vielä kehittynyt riippuvuusoireyhtymäksi.

Riippuvuuden hoidossa sen sijaan lopettaminen – kokonaan ja pysyvästi – on aina järkevin vaihtoehto.

 

Antti Loimalahti, Kaisa Roiha ja Matti Rossi

Kirjoittajat ovat päihdelääkäreitä. Teksti on julkaistu 9.7.2015 Helsingin Sanomien mielipideosastolla ja 27.7.2015 Iisalmen Sanomissa

Vanhuksen alkoholiongelma jää helposti huomaamatta

Alkoholin käyttö hyväksytään yleensä nuorten ja työikäisten keskuudessa, mutta vanhemmista sukupolvista puhuttaessa siitä tulee helposti kiusallinen ja vaiettu aihe. Nykyisen arvion mukaan 5–10 % yli 65-vuotiaista on kuitenkin alkoholin suurkuluttajia.

Alkoholin käyttö hyväksytään yleensä nuorten ja työikäisten keskuudessa, mutta vanhemmista sukupolvista puhuttaessa siitä tulee helposti kiusallinen ja vaiettu aihe. Nykyisen arvion mukaan 5–10 % yli 65-vuotiaista on kuitenkin alkoholin suurkuluttajia.

 

iäkkäät ja alkoholi WEB (1)
Oulun kaupungin Rajakylän alueen kotihoidon palveluesimies Miiamaria Kuokkanen (vasemmalla) ja terveydenhoitaja Heini Honkavuori ovat huolestuneita alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksista iäkkäillä.

Vaikka iäkkäiden päihdeongelmista ei puhuttaisikaan ääneen, selvä ongelma on olemassa. Tämän tietää myös Oulun kaupungin Rajakylän alueen kotihoidon palveluesimies Miiamaria Kuokkanen. Hän kertoo, että seniorin runsasta alkoholin käyttöä on kuitenkin vaikeampi huomata.

– Tämän päivän vanhukset ovat etupäässä hyvin kiitollista ja tyytyväistä väkeä, joten heidän kohdallaan alkoholin käyttö pysyy helposti piilossa niin omaisilta kuin kotihoidon työntekijöiltä.

Asiasta ei siis juuri puhuta, eivätkä vanhukset välttämättä halua itsekään ottaa alkoholia puheeksi. Asia saattaa kuitenkin tulla ilmi kiertoteitse.

– Mikäli iäkkäällä ei ole selvästi alkoholituotteita esillä, työntekijät saattavat huomata haitallisen käytön esimerkiksi vertaohentavien lääkkeiden käytön tai ravitsemuksen seurannassa. Tämän lisäksi iäkkään alkoholin käyttö lisää tapaturmariskiä, joten se voi aiheuttaa muun muassa kaatumisia ja loukkaantumisia, hän kuvailee.

Kuokkanen lisää, että kotihoidossa on haastavaa huomata iäkkään asiak-kaan alkoholin käyttöön liittyviä asioita, sillä iäkkään luona käydään ennalta sovituin ajoin. Tämän vuoksi iäkäs asiakas pystyy pitämään alkoholin käyttönsä halutessaan kotihoidon työntekijöiltä salassa.

 

Puheeksi ottamisen taito

iäkkäät ja alkoholi WEB (3)Rajakylän kotihoidossa terveydenhoitajana työskentelevä Heini Honkavuori kertoo, että iäkkäiden kohdalla täytyy olla erityisen varovainen lääkkeiden ja alkoholin sekakäytön suhteen, sillä heidän elimistönsä ei yksinkertaisesti kestä samaa rasitusta kuin nuorempien. Iäkkäillä voi olla lisäksi käytössään sellaisia lääkityksiä, joita nuoremmilla ei ole.

– Mikäli joku kotihoidon työntekijä epäilee jollakin asiakkaalla runsasta alkoholin käyttöä, hän ottaa asian puheeksi aina ensin asiakkaan itsensä kanssa ja sen jälkeen hän keskustelee asiasta kotihoidon sairaanhoitajan, kotisairaanhoidon lääkärin ja tarvittaessa esimiehen kanssa. Kotihoidossa asiakkaalla on itsemääräämisoikeus, mutta asiakkaan luvalla alkoholin käyttö voidaan ottaa puheeksi myös omaisten kanssa, hän kuvailee.

 

Honkavuori lisää, että joskus saattaa käydä niin, että iäkäs on huomaamattaan hiljalleen ottanut tavaksi juoda yhä suurempia määriä, esimerkiksi yksinäisyyden takia. Muita laukaisevia tekijöitä ovat muun muassa leskeksi jääminen, sairaudet, omaisen kuolema ja eläkkeelle jääminen, hän tiivistää.

Terveydenhoitaja Honkavuori kertoo, että kaikki iäkkäät eivät tiedä sitä, kuinka vaarallista alkoholin käyttö yhdessä joidenkin lääkkeiden kanssa voi olla. Tuolloin jo alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksista kertominen voi vähentää juomista.

– Iäkkäät yleensä ottavat mielellään tietoa vastaan meiltä, mutta joskus käy niin, että vanhus ei myönnä alkoholin käyttöä lainkaan, eikä hänen omaisensakaan välttämättä halua sitä myöntää. Joskus myös alkoholista puhuminen saattaa olla hyvin vaikeaa iäkkäälle, koska se on hänen nuoruudessaan ollut syntiä ja moraalisesti tuomittava asia. Tämä kuvastaa siis sitä, että meillä on runsaasti erilaisia asiakkaita ja jokaisen kanssa alkoholista puhuminen täytyy tehdä hienovaraisesti mutta asiallisesti. Mikäli iäkästä lähestyy asian kanssa liian tiukasti, hän saattaa pahimmassa tapauksessa lopettaa kotihoidon palvelut kokonaan, hän lisää huolestuneena.

(Jatkuu seuraavalla sivulla…)

”Ainoa toimiva hoito päihderiippuvuuteen on täysraittius”

Uusi päihderiippuvaisten etujärjestö vaatii voimakasta muutosta Suomen päihdehoitojärjestelmään. Suomen Päihderiippuvaiset ry on 21.3.2015 perustettu päihderiippuvaisten etujärjestö, jonka jäseniä ovat päihderiippuvuuden … Jatka lukemista ”Ainoa toimiva hoito päihderiippuvuuteen on täysraittius”

Uusi päihderiippuvaisten etujärjestö vaatii voimakasta muutosta Suomen päihdehoitojärjestelmään.

Suomen Päihderiippuvaiset ry on 21.3.2015 perustettu päihderiippuvaisten etujärjestö, jonka jäseniä ovat päihderiippuvuuden läpi käyneet, päihderiippuvaiset, heidän läheisensä ja terveydenhoitoalan ammattilaiset.

Järjestön puheenjohtajan Tarja Orteen mukaan järjestön ensisijainen tavoite on juurruttaa Suomeen ymmärrys siitä, että päihderiippuvuus on luonteeltaan hermosolutason krooninen aivosairaus. Sairaus on primaarinen, parantumaton ja hoitamattomana kuolemaan johtava. Sairauden eteneminen on kuitenkin mahdollista pysäyttää oikeanlaisella hoidolla. 

Päihderiippuvuus on luonteeltaan hermosolutason krooninen aivosairaus.

– Me päihderiippuvaisten etua ajavat haluamme tuoda voimakkaasti esille, että päihderiippuvuutta ei voi eikä saa hoitaa sosiaalisena tai mielenterveyden ongelmana. Haluamme etujärjestönä haastaa nykyiset tuloksettomat hoitotavat, jotka ovat kymmeniä vuosia vain pitkittäneet päihderiippuvaisten ja heidän läheistensä kärsimyksiä, hän painottaa.

Orre lisää, että Suomen Päihderiippuvaiset ry on perustanut ammatillisen työryhmän linjaamaan sairauskäsitykseen perustuvan toipumiskeskeisen hoidon laatukriteerit ja nämä linjaukset tulevat kyseenalaistamaan nykyiset Käypä hoito -suositukset.

– Toivomme yhteiskuntamme kuuntelevan vakavammin niitä tahoja, jotka saavat hyviä hoitotuloksia, ja että avoimemmalla yhteistyöllä voisimme luoda toimivan päihdehoitojärjestelmän Suomeen. Tämän hetkinen hoitojärjestelmä on käytännössä toimimaton ja siihen uppoaa tuloksettomana miljoonia euroja, hän huomauttaa.

Suomen Päihderiippuvaiset ry - raitis.fi-lehti 2015-2
Suomen Päihderiippuvaiset ry:n puheenjohtaja Tarja Orre ja varapuheenjohtaja Reeta Kroner toivovat löytävänsä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa Suomeen saataisiin luotua toimiva päihdehoitopalvelujärjestelmä. Molemmat naiset kannattavat Minnesota-mallin tyyppistä hoitoa, sillä sen tulokset ovat huimia verrattuna suomalaisen nykyisen hoitotyön tuloksiin.

Kuka tahansa voi sairastua

Suomen Päihderiippuvaiset ry:n varapuheenjohtaja, Reeta Kroner antaa päihderiippuvuudelle kokemuksen kasvot ja kertoo avoimesti, kuinka hän itse sairastui päihderiippuvuuteen opiskellessaan USA:ssa. 

Minua yritettiin ihan aidosti auttaa, mutta ymmärrys sairaudesta puuttui.

– Hakiessani apua Suomessa vuonna 2013 sain etupäässä katkaisuhoitoa ja minulle tarjottiin erilaisia lääkkeitä. Koska riippuvuus on aivokemiallinen sairaus, jäin koukkuun myös minulle määrättyihin lääkkeisiin, mikä ylläpiti edelleen sairauttani. Monissa hoitopaikoissa minua yritettiin ihan aidosti auttaa, mutta ymmärrys sairaudesta puuttui ja siksi tilanne vain paheni entisestään. Joka kerta, kun menin uuteen hoitopaikkaan upposin samalla yhä syvemmälle riippuvuuteen, Kroner kertoo.

– Päihderiippuvuuteni eteni todella nopeasti ja olin yhden ainoan vuoden aikana menettänyt lähes kaiken. Taustaani tarkastelemalla näkyy hyvin se, että kyseessä on sairaus eikä vain opittu tapa. Yleisellä tasolla, vaikkapa kasvatuksesta, ei ole löydetty mitään yhteistä tekijää, joka yksioikoisesti johtaisi päihderiippuvuuteen. Perheessäni tai kaveripiirissäni ei juuri käytetty alkoholia enkä ennen sairastumistani ollut erityisen kiinnostunut päihteiden käytöstä. Olin suhteellisen kiltti, menestynyt ja kunnianhimoinen opiskelija, jolla sattui olemaan korkea geneettinen alttius sairastua päihderiippuvuuteen, ihan niin kuin joillakin on alttius sairastua diabetekseen, hän tiivistää.

Kroner huomauttaa, että Suomessa puhutaan edelleen virheellisesti alkoholismista, sekakäytöstä ja narkomaniasta erillisinä asioina, vaikka kyse on Maailman terveysjärjestön jo 1950-luvulla luokittelemasta samasta hermosolutason sairaudesta.

– Kemialliseen riippuvuuteen sairastunut henkilö menettää kykynsä kontrolloida päihteiden käyttöään, ja kun tällaiselle henkilölle määrätään keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, riippuvuus vain siirretään toiseen aineeseen. Me päihderiippuvaiset ajamme takaa hoitomuotoa, jossa ainoa toimiva hoito on täysraittius, hän painottaa.
Kroner selventää, että tällä hetkellä päihdehoidossa lasketaan alas lääkityksiä ja eri päihteiden käyttöä hitaasti, jopa vuosia, vaikka ne voidaan todellisuudessa ajaa alas muutamassa viikossa. Suomalaisessa hoitomuodossa pahennetaan tilannetta koko ajan sillä, että toipilaalle syötetään uusia päihdyttäviä lääkkeitä samaan aikaan kun yritetään ajaa alas riippuvuutta muihin aineisiin.

– Suuri ongelma on siinä, että avohoidossa olevat päihderiippuvaiset käyttävät korvaavia lääkkeitä päihteiden ohella, jolloin riippuvuus vain tuplaantuu. Esimerkkinä tästä ovat narkomaanit, jotka hoidon aikana hakevat epätoivoisesti apua katkaisuhoidosta, koska oheiskäyttävät huumeiden lisäksi hoidoksi määrättyä subutexia avohoidossa. Ainoat tahot, jotka hyötyvät tästä hoitomuodosta ovat lääketehtaat. Tämän hetkinen hoitojärjestelmä ei kerta kaikkiaan toimi, Reeta Kroner painottaa turhautuneena nykyiseen päihdepalvelujärjestelmään.

Päihdehoitolaki ei toteudu

Suomen Päihdehuoltolain (41/1986) mukaan jokaisen kunnan tehtävänä on järjestää päihdeongelmaisen ja hänen omaisensa riittävä ja asiallinen hoito. Tämä ei kuitenkaan toteudu riittävästi sairastuneen eikä hänen läheistensä kohdalla. Joissakin kunnissa ja kaupungeissa hoitoa saa suhteellisen asiallisesti, mutta taloudellisista syistä monien kuntien asukkaat ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa hoidon saamisen suhteen.

Päihderiippuvaisten lapset jäävät usein vaille asiantuntevaa hoitoa.

Päihderiippuvuudesta puhuttaessa ei maassamme juurikaan keskitytä läheisten hoitoon, vaikka hekin joutuvat kantamaan pysyvästi seurauksia omaisensa päihderiippuvuudesta. Suomen Päihderiippuvaisten puheenjohtaja Orre huomauttaa, että suomalaisessa päihdehoidossa läheiset jäävät kantamaan valtavan vastuun päihderiippuvuuteen sairastuneen tukemisesta ja arjen asioiden pyörittämisestä ja saattavat sairastua samaan aikaan myös itse. Päihderiippuvaisten lapset jäävät usein vaille asiantuntevaa hoitoa ja vastuu siirtyy yleisesti muihin palveluihin ja lastensuojeluun.

– Riippuvuuteen sairastuneiden läheisille tulee tarjota asiantuntevaa apua mahdollisimman pian ennen vakavia jälkiseurauksia, hän tiivistää.

Apuna vertaistuki, rehellisyys ja ymmärrys sairaudesta

Käypä hoito -suositukset, joita Suomessa seurataan, määrittelevät hyvän päihdehoitosuhteen koostuvan kokonaisvaltaisesta lääkehoidosta ja psykososiaalisista hoidoista, joissa otetaan huomioon myös päihderiippuvaisen lähipiiri. Näin ei kuitenkaan käytännössä kuitenkaan tapahdu. Ongelmia lisää epätasa-arvoisen hoidon saamisen suhteen myös erilaiset hoitomenetelmät, joita käytetään eri riippuvuuksissa.

Suomen päihdehoidossa keskitytään liikaa oireisiin eikä itse sairauden hoitamiseen.

Päihderiippuvaiset ry:n varapuheenjohtaja Kroner kertoo käyneensä läpi lukemattomia kertoja perinteiset päihdepalvelut ja sai lopulta avun Minnesota-mallisesta hoidosta, jossa korostetaan heti alusta saakka vertaistukea, täysraittiutta ja läheisten mukaan ottamista.

– Suomen päihdehoidossa keskitytään liikaa oireisiin eikä itse sairauden hoitamiseen. Masennuksen hoitaminen, työpaikan hankkiminen tai uuden harrastuksen aloittaminen eivät paranna päihderiippuvuutta. Mielestäni päihdehoidossa on aika muuttaa hoitomallia niin, että asiat sanotaan suoraan ja turha holhoaminen lopetetaan. On mahdoton ajatus, että päihderiippuvainen voisi esimerkiksi käyttää kohtuudella alkoholia, sillä voin kokemuksesta sanoa, että ainoa toimiva hoito on vain ja ainoastaan täysraittius, Kroner kertoo.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

Täyskäännös – vankilakierteestä raittiiksi vankilatyöntekijäksi

Johannes Virnes ajatteli rikoksia jo 10 vuotiaana. Päihteiden käyttö alkoi 12–13 vuoden iässä. Vankilareissuja kertyi yhteensä seitsemän. Nyt Virnes on … Jatka lukemista Täyskäännös – vankilakierteestä raittiiksi vankilatyöntekijäksi

Johannes Virnes ajatteli rikoksia jo 10 vuotiaana. Päihteiden käyttö alkoi 12–13 vuoden iässä. Vankilareissuja kertyi yhteensä seitsemän. Nyt Virnes on vapaa ja raitis. Hän tukee ja auttaa kohtalotovereitaan vankilatyöntekijänä.

-Olin hyvin voimakastahtoinen lapsi, ja aloin kapinoida kodin kuria vastaan, Virnes kertoo.

– Aloin myös karkailla kotoa, ja kasvoin sitten nuoruuden kahdessa koulukodissa.

Virnes myöntää koulukotiajan rankaksi, mutta oli siinä hyvääkin:
– Sain sentään peruskoulun päästötodistuksen, kiitos koulukodin.

Enempää koulun penkin kuluttaminen ei kuitenkaan tullut kyseeseen. Miehen nuoruus kului lavealla tiellä, sillä Virnes koulutti itse itseään rikosten merkeissä. Ensimmäisen kerran hän oli jo 16-vuotiaana tutkintavankeudessa.  

Alussa ryöstöt jännittivät ja pelottivat, mutta kun hommaa teki vuosikausia, niihin turtui.

– Alussa ryöstöt jännittivät ja pelottivat, mutta kun hommaa teki vuosikausia, niihin turtui. Ei enää miettinyt omia tunteita, rikollisuus alkoi käydä työstä.

Kun Virnes oli reilu parikymppinen, parisuhteeseen syntyi poika. Päihteiden käyttö loppui ja Virnes oli viisi vuotta raittiina, mutta rikosten teko jatkui. Kun kumppani jätti, Virnes ratkesi taas juomaankin, vaikka myöhemmin todettuna alkoholi ei auttanut suruun.

Johannes Virnes - raitis.fi-lehti 2015-2
Entinen vanki Johannes Virnes auttaa vankeja löytämään uuden alun elämäänsä kaidalla tiellä.

Vanha konna auttaa toista

Elämän toistuminen samoissa kuvioissa alkoi kuitenkin vuosien saatossa väsyttää Virnestä. Ensimmäisen kerran hänelle syntyi haave rehellisestä elämästä, kun vankilaan tuli vierailulle vankilakierteestä selvinnyt entinen vanki KRIS ry:stä (Rikollisten revanssi yhteiskunnassa -järjestöstä). Hänkin halusi jonakin päivänä olla ex-vanki, joka on auttamassa vankeja.

KRIS ry kertoo nettisivullaan, että vankilatyön tavoitteena on tukea ja kannustaa vankeja ja vankilasta vapautuneita irtaantumaan päihde- ja rikoskierteestä. Käytännössä tämä tarkoittaa kokonaisvaltaisesti uuden elämäntavan ja arkirutiinin luomista. Juuri tähän KRIS kannustaa ja antaa apua.

Apu on toisaalta vertaistukea ja uuden henkilökohtaisen tukiverkoston rakentamista. Toisaalta autetaan käytännön asioissa, kuten vaikkapa ulosotto- tai sosiaaliviranomaisten kanssa asioiden kuntoon järjestelyssä. Työpaikan saaminen auttaa kiinnittymään uuteen elämäntapaan ja koko ympäröivään yhteiskuntaan rakentavalla tavalla. Apu pyritään aina antamaan nopeasti, ilman turhaa byrokratiaa.

– Rohkaisemme vapautumassa olevia kontaktiin pääosin päihteettömillä osastoilla pidettävien KRIS-infojen ja teemaryhmien kautta. Olemme näin mukana valmistelemassa vapautumista. Menemme tarvittaessa portille vastaan, Virnes kertoo. 

Olemme mukana valmistelemassa vapautumista. Menemme tarvittaessa portille vastaan.

Tänä päivänä Virnes elää haavettaan todeksi. Hän on ollut 1,5 vuotta siviilissä ja kertoo ylpeänä, että kesäkuussa tulee täyteen kolme vuotta raittiutta.

– KRIS on ollut minulle todellakin vahva tuki ja iso apu. Vertaistukiryhmillä on suuri merkitys, Virnes toteaa.

– Vankien keskuudessa on sanonta ”kaikkein hulluimmat selviää”. Ne, joilla on mennyt kovimpaa, ja jotka ovat kokeneet isoja menetyksiä. Ne, joista ei ikinä uskoisi, että pääsevät eroon vankila- ja päihdekierteestä, juuri ne selviävätkin.

Päivänvalon kestävä elämä helpompaa

Virnes nykyinen tehtävä on olla vankilatyöntekijänä.

– Meillä on kuukaudessa 300–500 kävijää. Meitä on kymmenkunta työtekijää, osa on RAY:n tuella, osa työmarkkinatuella, osa vapaaehtoisesti. Kahdella työntekijöistämme ei ole vankilataustaa, täydennämme toisiamme.

– Meillä on erilaista toimintaa, keskusteluryhmiä, naisille on oma ryhmänsä, on myös salibandya kerran viikossa, kuntosali ym. Teemme yhteistyötä vankilaviranomaisten kanssa.  

Elän tällä hetkellä erittäin mielekästä elämää, nautin joka päivästä.

– Elän tällä hetkellä erittäin mielekästä elämää, nautin joka päivästä. Päivänvalon kestävä elämä on helpompaa. Elän yhdessä poikani kanssa. Olen hänelle kertonut rehellisesti elämästäni, että isi on hölmöillyt, mutta lopettanut sen.

– Tietenkin pettymyksiä voi tulla, mutta erotilanne opetti, että alkoholi ei auta suruun, ja nykyisin minulla on niin paljon menetettävää, että en halua suurin surminkaan mennä entiseen elämään takaisin, Virnes toteaa.

”Hirveän iso asia tulla nähdyksi ja kohdatuksi”

Samassa talossa KRISin kanssa toimii Kriminaalihuollon tukisäätiö, joka tukee vapautuvia vankeja monin tavoin viranomaistyöllä.

– Vertaistuki on hirvittävän tärkeää, toteaa uusi toiminnanjohtaja Sanna Väyrynen.

– Prosessit ovat usein pitkiä. Rikokset ja niihin liittyvät oheisongelmat, yhtenä niistä ongelmallinen päihteiden käyttö, syövät ihmisiä, tarvitaan monenlaista tukea. Oma lähestymistapani työhöni on holistinen, kokonaisvaltainen. Ihmistä ei pidä määrittää vain ongelmansa kautta, vaan nähdä hänet kokonaisuutena, Väyrynen jatkaa.

– Ihminen tarvitsee sekä oikeuden ihmisarvoon ja olemassa oloon että mahdollisuuden tulla näkyväksi ja mahdollisuuden kasvaa vankilasta vapauduttuaan.

– Rangaistuksesta vapautuvan tulisi saada leimaamisen sijaan tunne ihmisarvostaan.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen  Kuva: Jari Peltoranta