LEHTIARTIKKELI ETUSIVULLE

Alla on Raittiuden Ystävien etusivulle nostettuja raitis.fi-lehden artikkeleita. Lisää lehden juttuja löydät täältä.

Tylsä, tylsempi, raitis

Älä ole tylsä! Et kai vain taas aio olla tylsä? Onneksi te muut ette ole tylsiä. Minä en ainakaan aio olla tänään tylsä. Tuttu ja usein toistuva illanvieton alkukeskustelu minulle, joka olen usein se ainoa kamalan tylsä juhlamekkojen kahinan keskellä.

Lea Ansamaan ”juomatavat” ovat kuivakan tylsiä.

Älä ole tylsä! Et kai vain taas aio olla tylsä? Onneksi te muut ette ole tylsiä. Minä en ainakaan aio olla tänään tylsä.

Tuttu ja usein toistuva illanvieton alkukeskustelu minulle, joka olen usein se ainoa kamalan tylsä juhlamekkojen kahinan keskellä. Tosin mieheni on vannottanut vuosien varrella, että kaikenlaista voin olla, joskus monimutkainenkin ja kummallinen, mutta tylsäksi ei ole elämä kanssani koskaan käynyt.

Minä olen katsonut kymmeniä kauhuelokuvia, ratsastanut kamelilla, syönyt patonkia Eiffelin tornin juurella, ollut mallina muotikuvauksissa, ollut Ylen suorassa uutislähetyksessä, kiljunut Madonnan, Michael Jacksonin ja Tina Turnerin konserteissa, katsonut yöllä lentokoneesta Istanbulin valoja ja pitänyt töissä yllä värikästä Star Wars -puseroa. En koskaan pukeudu mustaan, enkä ikinä kieltäydy karaoken laulamisesta edes keskellä päivää. Silti minä olen tylsä, siitä ensimmäisestä hämmästyksestä lähtien, kun koko pöytäseurueelle tilataan kuohuvat ja minä otankin limua. Silloin koko sakki kääntyy katsomaan minua. Mitä ihmettä? Mikä sairaus tuo on ja miten kauan se on jatkunut? Sen tuijotuksen ja halveksunnan kun pulloon saisi, sillä liikuttaisi vaikka armeijan tankkia.

Sanakirjan mukaan tylsän synonyymeja ovat apea, halju, haukotuttava, ankea, ikävä, ilmeetön ja ilonpilaaja. Tuo viimeinen on varmasti se, mitä tuolla tylsäksi haukkumisella halutaan sanoa. Minä pilaan muiden ilon, koska minua vasten muiden juominen näyttäytyykin toisenlaisena – ei normina, vaan siitä erottuvana.

Klassisesti on helpointa laittaa kaikki sen syyksi, joka poikkeaa rivistä. Tuo tuossa, siinä on vika. Siinä, että hän on tiukkapipo ja paheksuva ja muilla ei ole sen kanssa ikinä hauskaa. Siitäkin huolimatta, että en koskaan puhuisi pahaa toisten juomisesta tai edes katseellani hipaise muiden laseja. Minua ei lasien kilistely haittaa, mutta toisin päin se on miltei mahdoton yhtälö.

Olen joskus ajatellut, että olisi helppoa tilata yksi siideri koko illaksi ja siihen kaveriksi vesi, jota sitten oikeasti joisi. Olisi kuten muut ja säästyisi niin paljolta kummastelulta. Joskus tämä keskustelu on alkanut jo juna-asemalla ja päättynyt vasta useamman yön reissun jälkeen paluumatkalla. Ja siinä välissä on aika monta kertaa tilattu koko porukalle drinkit ja kahvin kaveriksi liköörit, mutta muistettu isoon ääneen mainita tarjoilijalle, että niin, paitsi yhdelle. ”We have one who doesn´t drink alcohol.” Tai todettu, että ”Ota nyt kun kerrankin olet hyvässä seurassa”. Minulle on joskus jopa tilattu useita drinkkejä eteeni, vaikka joka kerta sanoin, että kiitos en välitä. Siinä on aika ikävä istua, kun toiset käyttäytyvät noin moukkamaisesti.

Silti en tilaa siideriä ja ole juovinani. Mielestäni minulla on oikeus olla ottamatta alkoholia samalla tavalla kuin minulla on oikeus pukea päälleni mitä haluan, ostaa sellaiset silmälasit kuin haluan, asua siellä missä haluan ja kuunnella sitä musiikkia, mistä juuri minä pidän. On mahdottomuus ruveta elämään elämää, jota toiset määrittelevät. Muuta tietä ei ole, kuin seisoa itsensä takana sellaisena kuin on. Minun on kelvattava tällaisena, kokonaisena pakettina.

Mutta kumminkin. Kai tuon auton nyt voi tuohon yöksi jättää, eikö? Tulet sitten huomenna hakemaan.

Teksti ja kuva: Lea Ansamaa

Kirjoittaja Lea Ansamaa on oululainen viestintäalan ammattilainen ja kahden lapsen äiti. Viime vuonna Lea sai Vuoden raittiusteko -palkinnon blogikirjoituksestaan ”Anna lapselle raitis joulu tai koko elämä”.

Musiikin virrassa säveliä poimimassa

Säveltäjä Tuomas Kanteliselle musiikillisessa luovuudessa on kyse enemmän irti päästämisestä kuin tekemällä tekemisestä. Taiteilija sekä tekee työtä että monesti myös rentoutuu musiikin antamassa luovassa flow-tilassa.

Säveltäjä Tuomas Kanteliselle musiikillisessa luovuudessa on kyse enemmän irti päästämisestä kuin tekemällä tekemisestä. Taiteilija sekä tekee työtä että monesti myös rentoutuu musiikin antamassa luovassa flow-tilassa.

Tuomas Kantelinen on saanut uransa aikana useita palkintoja. Kuvassa HARPA Nordic Film Composer -palkintotilaisuus Trondheimissa Norjassa 2013.

Kesällä 2017 Ilmajoen musiikkijuhlilla sai kantaesityksensä toinen säveltäjä Tuomas Kantelisen ooppera Mannerheim. Kansalliset tunnot Suomen 100-vuotisjuhlavuonna ovat kovassa huudossa eikä muumejakaan ole unohdettu. Baletilla on uusi Muumi-teos Taikurin Hattu, jossa käytetään niin ikään Kantelisen musiikkia.

Hans-Christian Andersenin elämästä kertovat Lumikuningatar ja Pieni Merenneito olivat jättimenestyksiä, joista ensin mainittu esitettiin jopa Kööpenhaminan kuninkaallisessa Baletissa ja sitä ylistivät myös siniveriset itse. Kumpikin on Kantelisen ja hänen luottokollegansa Kenneth Greven työtä.

Jouten ei säveltäjän tarvitse olla. Lisää musiikkia syntyy jatkuvasti. Mutta miten tähän on päädytty?

Toisenlainen todellisuus viehätti jo lapsena

Suomalaisen säveltäjän isoäiti oli kankaanpääläinen kulttuurivaikuttaja-soitonopettaja ja musiikkikasvattaja-opetusneuvos Liisa Mattila-Oukari. Hän johdatteli Kantelisen sisarukset jo varhain musiikillisille poluille. Isoäiti oli muun muassa aikoinaan perustamassa Kankaanpään musiikkiopistoa ja siskonsa Karoliina Kantelinen on tehnyt ytimekästä laulajan työtä ympäri maailmaa Värttinä orkesterinsa kanssa.

– Meistä neljästä sisaruksesta kolme on ammattilaisina musiikin saralla. Itse aloin säveltämään aika varhain ja jäin sävelten maailmaan koukkuun – se on eräänlainen dynaaminen flow-tila, jossa viihdyn ja johon tahdon aina uudelleen, Tuomas Kantelinen kertoo.

Poikasena koulukavereiden jalkapallojengin harjoittelupaikka tuli kierrettyä kaukaa, kun muusikon alku kulki nuotit kainalossa kirkkoon. Kantelinen treenasi monia soittimia, kuten pianoa ja oboeta. Kirkkoon hän kulki tietysti soittaakseen urkuja.

– Ajattelin kai, ettei se urheilullisten ystävieni mielestä olisi ollut kovin coolia. Olin itse usein maalivahtina ja oli hieno tunne, kun kaikki oli ”minusta kiinni”, sainko maalin torjuttua vai pääsikö pallo läpi. Näin jälkeenpäin ajatellen tosin, on koko kirkon täyttämisessä musiikilla aika paljon voiman tuntua.

Muutettuaan perheensä mukana Helsinkiin teini-iässä sisarukset suuntautuivat yhä enemmän musiikkiin.

– Olin varmaan hajamielinen professori, kun ajatukseni askartelivat musiikissa ja hiihtelin pitkin kaupunkia jalat tukevasti ilmassa. Opiskelin Sibelius-lukiossa ja sitten Sibelius-Akatemiassa, missä pääaineeni oli sävellys ja opettajani Eero Hämeenniemi. Opiskeluaikoina elimme musiikkia aamusta iltaan. Itse en suuntautunut juhlimiseen, vaan istuin Sibiksen studiossa yökaudet opettelemassa eri ohjelmistojen ja soundien käyttöä. Olin kiinnostunut elokuvista ja varsinkin fantasiasta ja seikkailusta, ihailin suurilla orkestereilla nauhoittavia elokuvasäveltäjiä kuten John Williamsia.

Nyt, kun uusi vuosituhat on jo hyvässä vauhdissa, miehellä on elokuvapuolella useampikin kotimainen sekä kansainvälinen projekti tulossa.

– Keväällä nauhoitin musiikkia Lontoossa The Adventurers -nimiseen kiinalaiselokuvaan, jossa on pääosin kiinalaiset näyttelijät. Agenttitarina tapahtuu Cannesissa ja ympäri Eurooppaa.

Selvin päin musiikin huumaan

Tuomas Kantelinen on säveltänyt lukuisiin suomalaisiin ja kansainvälisiin elokuviin. Olet hyvin todennäköisesti kuullut hänen musiikkiaan elokuvia katsoessasi.

Kun Kanteliselta kysyy uravalinnasta ja menestyksen saloista, hän vastaa, ettei varmaan olisi edes osannut tehdä mitään muuta, musiikki ammattina oli miltei itsestäänselvyys.

– Kysymys oli ehkä enemmän, suuntaudunko konserttimusiikkiin kuten ”kunnon säveltäjä” vai pistänkö elämän risaiseksi ja ryhdyn viihteelliseksi elokuvamusiikin parissa. Tähän mennessä olen saanut maistaa molemmista maljoista ja juomat ovat erilaiset, mutta yhtä herkulliset ja riippuvuutta aiheuttavat. Konserttimusiikissa on täydellinen hallinta kaikesta, olet eräänlainen yksinvaltias, joka yrittää puhua muille käyttäen kieltä ilman sanoja – elokuvamusiikissa taas on kyse tiiviistä yhteistyöstä ohjaajan, äänisuunnittelijan ja leikkaajan kanssa, jotta musiikki (ja muut osa-alueet) palvelisivat parhaiten elokuvaa ja tarinaa, joka siinä halutaan kertoa. On hyvä intervalliharjoitus olla vuorotellen despootti omassa musiikillisessa maailmassaan ja vuorotellen alainen ja alisteinen jollekin kokonaisuudelle, jossa musiikki on vain yksi osa-alue.

Uravalinta vaikutti myös toiseen säveltäjän valintaan. Kantelinen ei ole koskaan käyttänyt päihteitä.

– Sibiksellä oli aika aktiivinen bileilykausi päällä silloin, kun opiskelin siellä, mutta en itse koskaan käyttänyt alkoholia. Pelkäsin, että se sumentaisi taiteellista ilmaisua ja veisi jotakin pois sävellyksestä ja musiikin kokemisesta. Mutta en mitenkään tuominnut tai edelleenkään tuomitse muiden alkoholinkäyttöä, uskon että varsinkin esiintymispaineiden alla elävät soittajat saattavat jopa tarvita sen tuomaa rentoutusta aika ajoin. Säveltäjänä ei tarvitse kokea ramppikuumetta tai astua lavalle huolissaan siitä, onko tullut harjoiteltua riittävästi, ja onko kappale hallussa. Siinä vaiheessa, kun minä pääsen lavalle, sävellys on jo esitetty muiden toimesta ja saan vain käydä rennosti pokkaamassa aplodien saattelemana!

Kantelinen aprikoi muusikoiden yleensä hakevat päihteistä paljolti rentoutusta ja ehkä myös välillä pakoa arjesta. Itse hän hakee taukoa arkeen elokuvista, musiikista sekä meditaatiosta, jota alkoi harrastaa jo parikymppisenä.

– Varmaan monet rock-klassikot on tuotettu päihteiden vaikutuksen alla. Lopputulos ratkaisee, mutta oma valintani on ollut pysytellä selvin päin.

Hetken kokemus ja musiikki

Kanteliselle flow-tila on tuttu. Hänelle se on sitä, että asiat sujuvat taianomaisesti parhain päin ilman omia ponnisteluja ja liikaa yrittämistä. Musiikissa se tulee luonnostaan ja siksi mies oikein odottaa sitä, että pääsee taas säveltämään. Meditaatiossa puolestaan hän hakee ajatusten taukoamista, mielen hiljaisuutta, joka tuo levänneen ja tyytyväisen olon.

Entä voiko flow-tilaa oppia?

– Säveltämisen flow-tilaa en pystyisi opettamaan, ja se on todennäköisesti vähän erilainen prosessi kaikille luovilla aloilla toimiville ihmisille. Meditaatiota yritän välillä opettaakin muille – yksinkertaisimmillaan se kokemus siitä, että mieli nykyhetkessä, eikä seikkaile suunnittelemassa tulevaa tai vello vatvomassa jotakin mennyttä, Kantelinen sanoo.

Samalla tavalla kuin musiikki, meditatiivinen tila on ajatusten tuolla puolen. Pohjimmiltaan se on kai juuri irti päästämistä – päästää irti kontrollista ja tietää, että universumi pitää omistaan huolen, eikä meidän oikeasti tarvitse tehdä juuri mitään sen eteen.

Taiteilijan mukaan musiikki pikemminkin syntyy itsestään sen sijaan, että se tuotettaisiin omilla ponnisteluilla. Mistä musiikki sitten tulee?

– Sen kun tietäisi!, Kantelinen pohtii.

Miehen mukaan se vain virtaa jostakin käyttäen kanavinaan niitä, jotka ehtivät, osaavat ja jaksavat sitä kuunnella ja merkitä ylös melodioiksi, säveliksi, rytmeiksi.

Teksti: Saska Aaltonen Kuvat: Jouni Harala

Kasvukertomuksia pullon juurelta

Kirja vaietusta aiheesta – vanhempien alkoholismin vaikutuksesta lapseen

Kirja vaietusta aiheesta – vanhempien alkoholismin vaikutuksesta lapseen

Ani Kellomäki antoi sanat
kipeälle asialle, josta yleensä vaietaan.

Nelikymppinen valtiotieteen maisteri ja toimittaja-käsikirjoittaja Ani Kellomäki nostatti keskustelua muutamavuosi sitten. Naisen uusi Kokovartalofiilis-blogi käsitteli rohkeasti vaiettua aihetta eli vanhempien runsasta alkoholin käyttöä ja siitä usein lapsille aiheutuvia lähes kestämättömiä ongelmia.

Blogi sai nopeasti kymmeniä tuhan-sia seuraajia. Kohtalotoverit kirjoittivat omia kertomuksiaan lasisesta lapsuudesta. Lopulta kirjoittaja totesi asian olevan niin tärkeä ja aineistoa niin paljon, että lasisen lapsuuden kokemukset ja tuntemukset on avattava kaikille. Syntyi Kosteusvaurioita-kirja, joka kertoo 40 ihmisen lapsuudesta pullon juurella.

Myös Kellomäki itse on kasvanut alkoholiongelman varjossa. Äiti alkoi juoda runsaasti kirjoittajan ollessa teini-ikäinen. Asiasta ei koskaan puhuttu kotona ja ulkoisesti asiat näyttivät olevan hyvin. Ani Kellomäki kertoo tässä esikoiskirjassaan, miltä vanhemman juominen näytti lapsen silmin ja minkälaisia vaikutuksia sillä on myöhempään elämään, ihmissuhteisiin, työelämään, omaan vanhemmuuteen ja koko ajatusmaailmaan. ”Lapsi saattaa kokea häiritseväksi myös sellaisen alkoholinkäytön, jonka aikuiset luokittelevat aivan tavalliseksi suomalaiseksi juomiseksi.”

Viisihenkisen perheen äidin juominen alkoi avioeron jälkeen salakavalasti. Äiti ei koskaan juonut tyttärensä nähden. Suljettu liukuovi oli konkreettinen merkki 13-vuotiaalle Anille, että kotona kaikki ei ole hyvin. Äiti oli väsynyt, sulki makuuhuoneensa oven ja oli omissa oloissaan. Tyttö yritti olla mahdollisimman helppo, iloinen, reipas ja pärjäävä, sillä jossain sisimmässään hän ajatteli, että vian täytyi olla hänessä itsessään. ”Muutuin pieneksi mielistelijäksi. Sen roolin nappaaminen näyttää olevan alkoholiongelmaisissa perheissä varsin yleistä.” Pullon varjon vuosina Ani ei koskaan tiennyt, olisiko hän tänään äidille rakas kullannuppu vai huora ja lehmä, jolle sai sähistä mitä vain.

Rakastettavakin puoli alkoholistiäidissä oli. ”Ei äiti ole mikään mustavalkoinen hirviö. Ihmisillä on vaikeita aikoja, jolloin he eivät toimi parhaimmalla tavallaan. Se ei ole pahuutta, vaan syvästi inhimillistä.”

Ulkopuoliset eivät osanneet puuttua tilanteeseen, sillä päällepäin kaikki vaikutti olevan perheessä hyvin. Äiti piti raamit kunnossa, kävi töissä ja toi jääkaappiin ruokaa eli valmispitsoja ja lihaperunasoselaatikkoa, joita tytär sitten lämmitti mikrossa humalaisen äidin nukkuessa vaikkapa lattialla. On varmasti niin, että ”kun perheellä, jolla menee hyvin, ei sitten menekään hyvin, voi muutos iltasaduista ja teatterista ihan muuhun olla yllättävän jyrkkä ja nopea. Ympäristö näkee perheen vielä pitkään niin kuin ennenkin, sillä niin se halutaan nähdä, koska se on helpompaa”.

Arvaamattomasta ilmapiiristä johtuva pelko on alkoholistivanhempien lapsilla aina läsnä, se jää selkäytimeen. ”Ilta meni tutun kaavan mukaan. Minä olin kuumeessa kotona ja äiti ja isäpuoli baarissa umpihumalassa. Yökin noudatti tuttua kaavaa: he tulivat kotiin ja väkivalta alkoi.” ”Pullon varjossa kasvaminen jättää pitkät varjot. Kipeät muistot, kosteusvauriot, eivät katoa itsestään, vaan pitää hakea apua, kun ne alkavat nousta pintaan.” Joulut ja syntymäpäivät olivat pahimpia. Niihin juhliin tiivistyivät kaikki koetut hylkäämiset, mitätöinnit ja petetyt lupaukset. ”Ne kaikki kertoivat lapselle samaa tarinaa: sinä et ole tärkeä, sinulla ei ole väliä. Pysy poissa tieltä äläkä pyydä mitään.” Kirjan melkein kaikissa tarinoissa kaikuu kokemus omasta arvottomuuden tunteesta, joka ei suostu hellittämään senkään jälkeen, kun lapsuudenkodin ilmapiiri on jäänyt kauas taakse.

Lapsen tarpeet syrjää

Kosteusvaurioita-kirja koostuu suurelta osin kohtalotovereiden Kellomäelle toimittamista omakohtaisista kertomuksista ja heidän haastatteluistaan, joista tuon tässä kirja-arvostelussa esiin joitakin eniten huomiotani herättäneitä. ”Monet tähän kirjaan tarinansa kertoneet eivät ole puhuneet aiheesta aiemmin kenellekään. Vanhemman juomisen aiheuttamat häpeän, pelon ja syyllisyyden tunteet ovat kulkeneet mukana pitkälle aikuisuuteen, eikä peittelyn verhoa ole helppo avata.” Vanhemman tarve juoda ajaa tarinoissa kerta toisensa jälkeen lapsen perustarpeiden ohi.

Tyypillisesti onnellisen perheen kulisseja pidetään pystyssä viimeiseen asti. 37-vuotias nainen kuvaa lapsuuden perheen synkkää salaisuutta: ”Meillä oli ulkoisesti tavallinen keskiluokkainen perhe, eikä edes paras kaverini tiennyt, millaista elämää meillä vietettiin viikonloppuisin. Isäni aloitti juomisen aina perjantaina töistä tullessaan ja jatkoi koko lauantain. Sunnuntain hän oli aluksi juomatta, mutta lopulta vuosien edetessä hän oli sunnuntaitkin humalassa. Äiti joi perjantain ja lauantain.”

Mitä nuorempi lapsi on, sitä vaikeampi hänen on käsitellä päihdeongelmaa. 41-vuotias mies kertoo: ”Isä ei käyttäytynyt uhkaavasti, mutta lapsi ei ymmärtänyt, mistä oli kyse. Luulin isän tulleen hulluksi tai sairastuneen, koska käytös, olemus ja puhe muuttuivat. Oli kamalaa mennä nukkumaan siinä tilanteessa. Itku silmissä kyselimme pikkusiskon kanssa äidiltä, kuoleeko isi.”

29-vuotias nainen kertoo lapsuudestaan: ”Tapana oli mennä äidin kanssa paikalliseen syömään makkaraperunat. Pöytään kerääntyi äidin kavereita ja jossain vaiheessa siirryttiin baarin puolelle. Siinä sitten mukana roikuin ja mutsi antoi kolikoita, että pääsin pelaamaan Asteroidsia. Sitten kun kinusin, että äiti, lähdetään jo kotiin, niin mutsi vastasi aina: Otan vielä yhden. Tuo lause saa vieläkin verenpaineet koholle.”

Lapsuuden kokemus varjostaa omaa vanhemmuutta

Miten sitten lasisen lapsuuden kokeneet pärjäävät itse vanhempina. Luulisi, että omat muistot ovat niin karmeita ja masentavia, että omille lapsilleen ei sellaisia halua jakaa. Asia ei kuitenkaan ole aina niin onnellisesti.

55-vuotias mies kertoo kirjassa, että ensimmäiset 15 vuotta juominen pysyi hyvin hallussa. ”Sitten kerrat tihenivät ja olut alkoi maittaa aamuisinkin. Ehtiäkseen juoda ennen aamupalaa oli herättävä muita ennen. Mutta vain viikonloppuisin! Ensin oli kunnia-asia, ettei juonut viikolla, kunnes kunnian oli aika siirtyä syrjään. Kun mies löysi itsensä vaatehuoneesta juomasta olutta epämukavassa asennossa, näyttäytyi kaavan toistuminen kirkkaasti: Tajusin olevani kuin oma isäni. Hävetti, nolotti ja inhotti. Silloin tajusin, että tälle tulee vielä loppu, mutta ei ihan vielä. Alkoholin tuoma hyvä olo oli vielä selkeästi plussalla.”

Rankan lasisen lapsuuden kokeneilla ei ole yleensä merkittäviä kokemuksia hellyydestä vanhemman ja lapsen välillä. 33-vuosia nainen kertoo äidiksi tulemisesta: ”Huomasin esikoisen kohdalla, että minulta ei tullut luonnostaan se, että menen halaamaan ja lohduttamaan lastani. Olin ihan tuntemattomilla vesillä. Huomasin sen itsessäni ja tietoisesti menin lohduttamaan ja sitä kautta opin, että näin kuuluu tehdä. Olin oppinut, että itse pärjätään ja surut ja pettymykset yksin kärvistellään ilman kosketusta tai lohtua.”

Lasinen lapsuus -kierteen jatkajallakin saattaa olla mahdollisuus, kuten 47-vuotiaalla isänsä juomatapoja toistaneella miehellä, joka aloitti vertaistukiryhmässä. Vuosikymmeniä juonut isä raitistui AA-ohjelman kautta viimeiseksi elinvuodekseen ja tämä herätti miehessä toivoa paremmasta myös omalle elämälleen. ”Aloin ymmärtää ja vähän pohtia sitä, että alkoholismi olisikin sairaus ja että juominen on vain yksi sen oireista. Vaati kuitenkin vielä hyvän aikaa, ennen kuin aloin purkaa opittuja malleja.”

Ani Kellomäen kirja on merkkitapaus alkoholisoituneiden vanhempien lasten elämänkokemuksia käsittelevässä varsin vähäisessä kirjallisuudessa. Kirja on jouhevasti kirjoitettu, lukijan mielenkiinto säilyy runsaiden murheellistenkin ja ilmeisen autenttisten tapausselostusten myötä. Kirjaa voi suositella lämpimästi ainakin kaikille niille, joiden elämä sivuaa alkoholia ja lapsia yhdessä – eli valtaosalle meitä suomalaisia.

Teksti: Martti Vastamäki Kuva: Riikka Kantinkoski

Onko nykyinen alkoholilaki holhoava? – Tässä syyt miksi

Miksi alkoholilainsäädännöllä rajoitetaan myös niitä, jotka eivät koe olevansa alkoholin ongelmakäyttäjiä?

Vieraskynätekstissä järjestöjohtaja perkaa miksi alkoholilainsäädännöllä rajoitetaan myös niitä, jotka eivät koe olevansa alkoholin ongelmakäyttäjiä.

Saimme lukea Ylen uutisesta 25.4.2017 seitsemästä teoriasta, miksi nuoriso juo vähemmän ja viisaammin kuin ennen. Hienoa, että asia saa huomioita, joskin trendi on ollut näkyvissä jo jonkin aikaa – kehityssuunta, jonka mielellämme näkisimme jatkuvan.

Alkoholin käytöstä puhuttaessa oleellista on seurata kokonaiskulutusta. Yksilön juomistavoilla ei ole isossa kuvassa niinkään merkitystä. Nuorison juomatapoja seuratessa esiin astuvat samat tekijät, jotka ohjaavat tutkitusti tehokkaimmin myös aikuisten juomista: hinta, saatavuus ja markkinointi.

Alkoholilain kokonaisuudistus, jonka tavoitteena on vähentää turhaa byrokratiaa, ennättänee eduskunnan käsittelyyn vielä ennen kesää. Hallituksen esitys sisältää sinällään viisasta normipurkua, mutta myös toimenpiteitä, jotka olisivat suorastaan kuolinisku nuorison juomatapojen positiiviselle kehitykselle. Esitys sisältää myös toimenpiteitä, jotka kääntäisivät vuodesta 2008 saakka jatkuneen alkoholin kulutuksen laskun jälleen nousuun.

Keskustelusta toiseen aina yksi ja sama perustelu nousee esiin. Miksi alkoholilainsäädännöllä kajotaan hintaan ja saatavuuteen niin, että sillä on vaikutuksia myös niille, joilla ei ole alkoholiongelmia? Ja samaan hengenvetoon viitataan alkoholikulttuurin muuttamisen tarpeeseen.

Ensinnäkin näen, että alkoholihaitat ja niistä johtuvat kustannukset ovat aina kaikkien ongelma. Vai voiko joku käsi sydämellä väittää, että yli viiden miljardin euron nettokustannukset vuositasolla olisivat vain ”joidenkin ongelma”? Se tekee reilu 1000 euroa jokaista suomalaista kohti. Summalla kuittaisi esimerkiksi Suomen valtion budjetin alijäämän.

Toiseksi. Jos alkoholikulttuuria halutaan muuttaa, on se mahdollista vain ja ainoastaan pitkäjänteisillä päätöksillä. Avain onnistumiseen on siinäkin tapauksessa juuri edellä mainitut nuoret ja heidän tapansa juoda vähemmän ja viisaammin kuin vanhempansa. Tätä perintöä on syytä vaalia millä keinolla hyvänsä niin, että tämä positiivinen kehitys jatkuu. Siksi onkin paradoksaalista, että juuri kaikista innokkaimpien liberalisoinnin puolestapuhujien tulisi pitää kiinni Suomen aktiivisesta ja toimivasta alkoholipolitiikasta. Epäonnistuneiden päätösten korjaaminen vie vuosikausia.

Kolmanneksi. Alkoholilla on se erityisominaisuus, että se aiheuttaa vahinkoa ja kärsimystä myös heille, jotka eivät sitä itse käytä. Jokainen suomalainen tuntee jonkun, jonka perheessä on alkoholiongelma. Jo nämä seikat riittäisivät perusteiksi sääntelyyn. Merkille pantavaa on, että sääntely kohdistuu alkoholituotteiden myyntiin, ei kulutukseen.

Alkoholikulttuurista myös muutama sana. Ei ole olemassa universaalia alkoholikulttuuria. Jokaisessa maassa on omat haasteensa, jotka on hoidettava kansallisella lainsäädännöllä. Usein viitataan ”eurooppalaiseen alkoholikulttuuriin” kuin avaimena onneen. Fakta kuitenkin on, että globaali trendi on rajoitusten lisääminen. WHO:n 194 jäsenmaasta 180:ssa on alkoholin myynnin ja kulutuksen rajoituksia.

Ranskassa kaikki alkoholin mainonta on kiellettyä ja he ovat onnistuneet puolittamaan kokonaiskulutuksensa. Italiassa vallitsee erittäin voimakas sosiaalinen kontrolli, jossa päihdehakuisuus tuomitaan. Tämä yhdistettynä kansallisiin toimenpiteisiin on johtanut alkoholikulutuksen vähenemiseen 20 litrasta seitsemään litraan per capita noin 40 vuodessa.

Viimeistään nyt on aika lopettaa päihdehakuisen alkoholikulttuurimme glorifiointi, tehdä päihtymyksestä sosiaalisesti hyväksymätöntä ja nostaa esille niitä asioita, joiden vuoksi nuorisomme juo yhä vähemmän!

Kirjoittaja on Nykterhetsförbundet Hälsa och Trafik rf:n toiminnanjohtaja Joonas Turtonen.

Tutkittua tietoa: Alkoholi ei sovi stressin lieventämiseen

Illalla otettu alkoholi häiritsee merkittävästi yöunta ja heikentää stressistä palautumista. Vaikutus näkyy toisesta alkoholiannoksesta alkaen.

Illalla otettu alkoholi häiritsee merkittävästi yöunta ja heikentää stressistä palautumista. Vaikutus näkyy toisesta alkoholiannoksesta alkaen.

Enemmän alkoholia, heikompi yöpalautuminen.

– Alkoholi on suurin yksittäinen stressistä palautumisen pilaaja. Laajan aineistomme pohjalta on selvää, että alkoholia ei voi suositella palautumiskeinona fysiologisesti katsottuna, toteaa Firstbeat Technologies Oy:n asiantuntija Jaakko Kotisaari.

Palautuminen tarkoittaa tässä sitä, että kehon aktiivisuustaso on laskenut, eikä keho ole sisäisten ja ulkoisten stressitekijöiden vaikutuksen alaisena.

Firstbeat on kansainvälinen hyvinvoinnin, huippu-urheilun ja kuluttajatuotteiden parissa toimiva yritys, joka on kehittänyt edistyksellisen sydämen mittaukseen perustuvan menetelmän kehon toimintojen analysointiin. Menetelmän avulla voidaan kartoittaa ja kehittää ihmisen hyvinvointia ja suorituskykyä. Se tuottaa henkilökohtaista ja tarkkaa tietoa esimerkiksi liikunnan vaikuttavuudesta, stressin hallinnasta ja levon palauttavista vaikutuksista.

Puolet palautumisesta pois

Hyvä yöunen aikainen palautuminen on ratkaiseva tekijä stressinhallinnan kannalta. Unen määrä ja laatu ovat erityisen tärkeitä palautumisen kannalta silloin, kun elämässä on paljon kuormittavia tekijöitä. Moni juo pari lasillista alkoholia nukahtamislääkkeenä illalla, mutta vaikutus on useimmiten päinvastainen kuin tavoite.

– Alkoholin vaikutuksesta nukahtaminen tapahtuu nopeasti, mutta alkoholin palamisen vuoksi kehoon jää edelleen jonkin verran vireystila päälle, eli syke pysyy koholla. Lisäksi alkoholi on synteettinen myrkky, joka käynnistää elimistön puolustusmekanismit, Kotisaari sanoo.

Kun Jaakko Kotisaari mittaa alkoholin vaikutusta unen laatuun ja toipumiseen, tulos saadaan täsmällisinä numeroarvoina.
Kun Jaakko Kotisaari mittaa alkoholin vaikutusta unen laatuun ja toipumiseen, tulos saadaan täsmällisinä numeroarvoina.

Kahdesta alkoholiannoksesta eteenpäin vaikutus alkaa näkyä ja rasituksesta palautuminen alkaa heikentyä. Korrelaatio palautumisen viivästymiseen on hyvin suora ja selvä: alkoholi hidastaa palautumista ja ennen kaikkea viivästyttää palautumisen alkua unen aikana.

– Alkoholin vaikutuksesta syke nousee ja sykevaihtelu pienenee. Vaikutukset ovat voimakkaimmillaan unen ensimmäisten tuntien aikana. Alkoholin vaikutuksesta syvän unen vaihe syvenee, ja tämä vaikutus syvenee mitä enemmän alkoholia juo. Valitettavasti samaan aikaan alkoholi siirtää ja lyhentää REM-unen jaksoja, millä on todettu olevan negatiivisia yhteyksiä muun muassa muistiin, keskittymiseen sekä motoriseen toimintaan, Kotisaari kertoo.

Mikäli juodun alkoholin määrä on yksi gramma painokiloa kohden, laskee palautumisaika unen ensimmäisen kolmen tunnin ajalta keskimäärin 48 prosenttia selvään yöhön verrattuna. Illalla juotu runsas alkoholi siis lähes puolittaa yöunen palauttavan vaikutuksen.

– Mittauksissamme noin kolme prosenttia tutkituista oli sellaisia, että heillä ei tapahtunut palautumista yön aikana lainkaan. Jos otettaisiin mukaan vain yöt, joita ennen on nautittu alkoholia, olisi prosentti varmasti paljon suurempi. Voidaan vain miettiä, paljonko aamulla on liikenteessä kuskeja, jotka eivät ole palautuneet lainkaan yöunen aikana

Alkoholin käyttö on myös palautumisen kannalta noidankehä. Se ylläpitää ja pahentaa stressaantuneen väsymystä ja lisää näin stressiä.

– Valmiiksi kovin kuormittunut elimistö ottaa helposti alkoholista vain lisää kierroksia päälle, Kotisaari toteaa.

Firstbeatin yli 200 000 mittauksen aineistosta löytyy myös muutama poikkeus, joilla unen palauttavaa vaikutusta alkoholin ei havaittu vähentävän.

– Heillä voi olla taustalla joku sairauden aiheuttama kipu, jota alkoholi lieventää ja näin unen laatu paranee. Kyseessä voi myös olla jonkinlainen geneettinen poikkeama, Kotisaari sanoo.

Sykevälivaihtelun mittaus tutkimusvälineenä

Firstbeatin tutkimusaineisto perustuu yli 20 vuoden tutkimustyöhön ja mitattuun dataan. Yrityksen kehittämillä menetelmillä on tehty yli 200 000 sydämen sykevaihteluun pohjautuvaa mittausta normaalissa arkielämässä. Sykevaihtelun määrä kasvaa palautumisen ja rentoutumisen aikana, ja laskee, kun kehomme kuormittuu, esimerkiksi stressin myötä.

Firstbeatin Hyvinvointianalyysin mittausjakso on yleensä kolmen vuorokauden mittainen. Tutkimushenkilöt pitävät päiväkirjaa tekemisistään, sairauksistaan ja myös siitä, paljonko he käyttävät alkoholia. Samanaikaisesti heidän sydämensä sykevälivaihtelua mitataan ympärivuorokautisesti Firstbeatin tutkimusmittarilla.

– Aineistomme perustuu suurelta osin asiakkaiden itse kirjaamiin alkoholinkulutusmääriin. On varmaan syytä huomioida, että monilla ihmisillä on taipumusta aliarvioida kuluttamansa alkoholin määrää. Tutkimusmateriaalissa käytämme annosvasteen määränä sitä määrää alkoholia, jonka ihmiset ovat itse kirjanneet, Kotisaari sanoo.

Firstbeatin analytiikan perustana on yksilöllinen digitaalinen malli fysiologiasta. Se on rakennettu henkilön mitatun autonomisen hermoston toimintaa kuvaavan sykevaihtelun perusteella. Mittaamisessa on hyödynnetty edistyneitä matemaattisia ja signaalinkäsittelyn menetelmiä.

Syketiedon pohjalta Firstbeatin analytiikka luo ihmiskehosta digitaalisen mallin, joka kuvaa tärkeimpiä fysiologisia toimintoja, kuten hapen- ja energiankulutusta, harjoituksen jälkeistä lisääntynyttä hapenkulutusta (EPOC) sekä stressi- ja palautumisreaktioita.

Teksti: Jari Peltoranta  Kuvat: Firstbeat Technologies Oy

 

Mystinen luomisprosessi

Suomalaisitalialaisesta monilahjakkuudesta Manuela Boscosta on moneksi aina huippu-urheilusta erilaisiin taiteen muotoihin. Naisen luovuuden ytimessä on flow-tila eli syvä tekeillä olevaan asiaan uppoutuminen.

Suomalaisitalialaisesta monilahjakkuudesta Manuela Boscosta on moneksi aina huippu-urheilusta erilaisiin taiteen muotoihin. Naisen luovuuden ytimessä on flow-tila eli syvä tekeillä olevaan asiaan uppoutuminen.

Manuela Bosco kertoo työpajallaan mitä hänen mielestää on flow-tila ja miten hän on sen kokenut.
Manuela Bosco kertoo työpajallaan mitä hänen mielestää on flow-tila ja miten hän on sen kokenut.

Helsingin Viiskulmasta saa hakea suuntaa Manuela Boscon studiolle kuljettaessa. Tarkk´ampujankadulla sisäpihalla hyllyä piristää pieni My Little Pony. Punaista itämaista mattoa koristaa maali. Ei ole epäilystäkään mitä täällä tehdään. Tämä on luovan työn tyyssija.

– Maalaan aika pitkälle pastellia ja kontrastina hillitylle ärhäkämpää pinkkiä ja sen eri sävyjä. Kyllä, vaaleanpunainen on hallitseva värini, studion oven avannut Manuela Bosco nauraa.

Kaikkea ei tarvitse osata selittää. Bosco on vähintään yhtä kaunis kuin teoksensa. Hän maalaa abstraktia taidetta. On bambeja ja voimaeläimiä. Sielunkuvia.

Bosco tunnetaan näyttelijanä, puhujana, äitinä, entisenä huippujuoksijana, kirjailijana ja kuvataiteilijana. Miten tämä kaikki multitasking on mahdollista?

Tietenkään kaikkea ei voi, eikä tarvitse tehdä samaan aikaan, mutta Bosco on flow-tilan mestari. Hän on tehnyt aiheesta jopa lopputyön yliopistoon. Taiteilija löytää flown yhtälailla urheilusuorituksesta, kuin näyttelijän tai kuvataitelijan työhön uppoutumisesta. Ympäristö unohtuu ja huomio on täysin käsillä olevassa asiassa.

– Tärkeintä on että menet tilaan, jossa rationaalinen aikakäsitys hukkuu täydellisesti pois. Olet jotenkin läsnä. Teet asiaa konkreettisesti, mutta se tapahtuu sun kautta. Semmoinen fiilis, että todistat sitä mutta samaan aikaan teet. Pystyt olemaan siinä ylhäällä, mutta silti olet täysin siinä sisällä. Olet siinä kokemassa.

Niin metsä vastaa…

Manuela Bosco on aikamoinen rakettispagettipaketti! Italian ja Suomen välillä sukkuloinut huippu-urheilijaperheen taiteilijatytär osaa kertoa läsnäolon ytimekkyydestä, kuin lentäjä taivaansinestä. Bosco tarkoittaa metsää ja Manu, kuten kaverit häntä kutsuvat ei arkaile sanoa, että rakastaa metsää. Puiden lomassa hän kokee voimakkaasti pyhyyden läsnäolon. Nomen est Omen. Luonto; järvet, meri, ja metsät ovat elintärkeitä ja pyhiä.

Boscon maalaukset ovat pääosin riemukkaan abstraktia värien leikkiä, mutta mukaan mahtuu myös esittävää kuvaa.
Boscon maalaukset ovat pääosin riemukkaan abstraktia värien leikkiä, mutta mukaan mahtuu myös esittävää kuvaa.

Luonnossa ihminen usein kokee olevansa yhtä kaikkeudessa, mutta flowssa se saumattoman yhteyden tunne kiteytyy entisestään.

– Esityksen tai kilpailusuorituksen pitää tulla selkäytimestä. On osattava itse mennä sivuun, taiteilija kuvailee.

Tällä hän viittaa siihen, että vaikka asiaa on itse tekemässä, on sitä kuitenkin flown hetkellä samalla kuin sivusta seuraamassa. Hän jatkaa ateljeen leposohvalla istuen:

– Tietty pohjavire on siinä niin voimakas, semmoinen täydellisen tyytyväisyyden, ilon ja saman aikaisesti rauhan kombinaatio. Silti se voi olla villiä ja vahvaa! Jotenkin niin pulppuavaa iloa.

Manuela Boscon näyttävällä maalauksella "Talven Jälkeen" on leveyttä yksi metri. (Akryyliväri kankaalle.) Klikkaa kuvaa katsoaksesi tarkemmin.
Manuela Boscon näyttävällä maalauksella ”Talven Jälkeen” on leveyttä yksi metri. (Akryyliväri kankaalle.) Klikkaa kuvaa katsoaksesi tarkemmin.

Kun asioiden antaa tapahtua ilman mielen analyyseja, silloin menee tutkitusti info perille soluihin asti.

– Mitä silloin aivoissa juuri tapahtuu? Tutkitun tiedon mukaan ajattelun väliintulo suoritukseen sabotoi useimmiten mahdollisia huippusuorituksia. Sen, mitä tapahtuu pitää antaa virrata, mitä sieltä tuleekaan. Mitä sisältä kumpuava ikinä onkaan. Ne jutut on paitsi potentiaalisia myös potenssiin tuhat, se (flow) on niin voimakas asia.

Kaikki tiet vievät Roomaan

Urheilu-uran jälkeen Bosco päätyi opiskelemaan Accademia Europea di Arte Drammatican yliopistoon ja paitsi kasvoi ihmisenä, myös vietti vapauttavia vuosia Roomassa. Vapauttavalta Italia tuntui kenties myös siksi, että Suomessa Bosco oli pahimmillaan kokenut vimmaa kontrolloida, rajoittaa ja kritisoida.

Räiskyvien maalien värjäämät tennarit heiluvat, kun Bosco vaihtaa polvea toisen päälle, ja kertoo kuinka me ihmiset olemme liikaa lokeroiden sisällä. Pitäisi siis vain luottaa enemmän elämään. Jos ei ole luottamusta, että elämä kantaa ja vie, on tekemissä pahimman kanssa, nimittäin pelon.

Manuela Boscon mielestä pahinta on pelko ja epävarmuus.
Manuela Boscon mielestä pahinta on pelko ja epävarmuus.

– Pahinta on epävarmuus. Kaikkea pitää Suomessa pelätä. Pelkotilat vaikuttavat hirveästi ihmisen suorituksiin. Sitä on tutkittu paljon. Jännitystä ja yksinäisyyden tunnetta kilpailutilanteissa. Pelko voi alkaa hallita, ellet ole treenannut sitä. Emotionaalinen vakaus vaikuttaa paljon. Eri tunteilla on ihan eri vibat, taiteilija kuvaa.

Entinen aitajuoksija tietää, että jos epävarmuus dominoi, ei pysty juoksemaan yhtä nopeasti. Selkäytimestä tuleva tieto ei toimi kuten sen pitäisi.

Sama pätee ihmissuhteissa, jos turvallinen olo puuttuu. Pelko johtaa ajatukset kehään, josta on vaikea päästä pois! Urheilussa esimerkiksi rentoudessa ja hyvässä joukkuehengessä ovat ruotsalaiset perinteisesti olleet suomalaisia etevämpiä. Kun pettymys yllättää, se ei tunnu niin pahalta, jos sen voi kohdata yhdessä.

Bosco myös tietää, mistä puhuu. Ensimmäinen menestyskirja Ylitys kertoo muun muassa siitä, millaiseksi elämä voi nuorella muodostua liian kovien paineiden alla.

– Usein epävarmuutta Suomessa lääkitään alkoholilla. Pahimmillaan päihteet alkavat korvata meidän vapautta! Paradoksaalisesti kyllä, kun sitä siis alkoholilla ja päihteillä juuri tavoitellaan.

Boscon mielestä päihteet tukkivat pahimmillaan itsetuntemusta. Ne, kuten myös valehtelu, ovat hänestä flown vastakohtia. Tosin hyvässä flowssa kaikki epäoleellinen häviää, tai ainakin väistyy sivuun.

Oman juttunsa löytäneestä Boscosta on onnekasta, jos löytyy ympäriltä ihmisiä, jotka pystyvät tukemaan toisen kehitystä – viisaudella ja herkkyydellä. Hän kiteyttää:

– Se voisi olla jo yksistään innostavaa, jos ajattelee, mitä kaikkea mä voisin!

Roomassa muun muassa tämä alkoi Boscon kohdalla tulla todeksi. Hän muistuttaa jokaisen etapin elämässä johdattavan seuraavaan. Jos kaikkea kokemaansa voisi ja kykenisi tietoisesti hyödyntämään, olisi se erityisen hienoa ja hedelmällistä! Toisinaan oivallukset ja elämän yksityiskohtien ymmärtäminen vievät aikaa. Joskus yllättyy, kun huomaa kuinka jokin aiemmin tapahtunut teko tai asia onkin ollut hyvin tärkeä. On palkitsevaa, kun asiat loksahtelevat paikoilleen.

Maltti on valttia!

Boscon maalauksen "Luvattu Maa" värimaailma on voimallisen hehkuva. (Akryyli kankaalle.) Klikkaa kuvaa katsoaksesi tarkemmin.
Boscon maalauksen ”Luvattu Maa” värimaailma on voimallisen hehkuva. (Akryyli kankaalle.) Klikkaa kuvaa katsoaksesi tarkemmin.

Bosco uskoo vahvasti, että jokaisessa on jotain tärkeää ja ehtymätöntä. Jotain, joka voi kasvaa, ja josta voi kasvaa. Hänestä meidän pitäisikin kääntää huomiota enemmän sisimpäämme. Taiteilija rohkaisee etsimään tärkeimpiä asioita sisältään tai vähintään kuulostelemaan kuka tai mikä on minun moottorini. Kuka tai mikä puhuu minussa vahvinta kieltä? Niin tai näin, liian äkkiä ei kannata tehdä ratkaisuja. Kellon tulisi olla palvelija sen sijaan, että olemme kellojemme orjia. Aikataulussa pysyminen ei ole etelänmausteilla varustetusta Boscosta niin tärkeää. Jotkut asiat saavat tapahtua hitaasti.

– Mestariksisi kehittyminen vie aikaa. Kaikissa meissä on siemenet sellaiseen, mikä tuottaa kanssamatkustajille hyvää.

Siihen on hyvä tähdätä!

Juttu on osa artikkeleiden sarjaa, jossa eri ihmiset kertovat hetkessä elämisestä ja flow-tilasta. Lisää Manuela Boscon töitä löytyy hänen kotisivultaan.

Teksti ja valokuvat: Saska Aaltonen

Politiikkaa faktoilla, tunteilla vai mielikuvilla?

Alkoholipolitiikassa tunne voittaa faktat – päihdehaitat jyrkkään
kasvuun.

raitis.fi-lehden numero 4/2016
raitis.fi-lehden numero 4/2016

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 3/2016

Hyvät lukijat,
Suomen hallitus sallii vahvempien oluiden, lonkeroiden, limuviinojen ja siiderien myynnin ruokakaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Alkoholijäätelöstäkin on ollut puhetta. Muutokset ovat osa alkoholilainsäädännön kokonaisuudistusta. Hallitus on kertonut tavoitteekseen purkaa normeja, vähentää alkoholihaittoja ja kohentaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä.

Terveysalojen asiantuntijat kuitenkin tyrmäävät uudistuksen: alkoholin kulutus ja sen myötä alkoholihaitat kasvavat merkittävästi. Tämä tarkoittaa lisää sairaalahoitojaksoja, alkoholisairauksia ja -kuolemia sekä ennenaikaisia työurien katkeamisia. Myös talous kärsisi kokonaisuudessaan enemmän kuin hyötyisi.

Vahvat alkosta marketteihin
Vahvat alkosta marketteihin

On erittäin huolestuttavaa kuinka vähän aiheeseen liittyvä tutkimustieto on ollut otsikoissa, kun lakiuudistuksesta on käyty julkista keskustelua. Sen sijaan alkoholista hyötyvän alkoholielinkeinon varsin yksipuolinen näkökulma on näkynyt voimakkaasti.
Asian käsittely on ollut pikemminkin tunne- kuin faktapohjaista. Tutkimustietoa viestiviin asiantuntijoihin on liitetty ilonpilaajan ja holhoavan kukkahattutädin mielikuvia, joita myös teollisuus on ruokkinut ja käyttänyt estotta lobbauksessaan. Näin faktat on voitu ohittaa tunteisiin vetoavilla mielikuvilla.

Suomessa panimoalan poliittinen vaikutusvalta on huomattava. Tähän on osasyynä panimoteollisuuden omistussuhteiden keskittyminen muutamien globaalien suuryritysten käsiin. Omistuksen keskittyminen moninkertaistaa panimoalan vaikutusmahdollisuudet ja -resurssit. Alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on alkoholista elävälle teollisuudelle uhka, joten se on valmis tekemään kaikkensa korkean kulutuksen säilyttämiseksi. Panimoala vastustaakin kaikkia tutkimuksissa tehokkaimmiksi todettuja keinoja vähentää alkoholihaittoja.

 

THL:n arvio alkoholilain muutoksen vaikutuksista
THL:n arvio alkoholilain muutoksen vaikutuksista

 

Kuten Raittiuden Ystävien energinen uusi asiantuntija VTM Emilia Laine kirjoitti raitis.fi-lehden numerossa 2/2016, teollisuuden toimijat levittävät systemaattisesti omaa viestiään, jota tutkimusnäyttö ei tue. Siinä luodaan käsitystä, jossa alkoholiongelmat aiheutuvat vain muutamille harvoille alkoholisteille, eivät ”tavallisille kohtuukäyttäjille”. Viesti on houkutteleva, sillä se tarjoaa päättäjälle ja kansalaiselle mahdollisuuden kokea, ettei oma alkoholinkäyttö ole ongelma, vaan ongelman luo jokin pieni ryhmä, jossain toisaalla. Näin ollen tavallisiin kansalaisiin kohdistuvat rajoitukset ovat vain tarpeetonta kiusantekoa ja holhousta, joista he joutuvat kärsimään muutamien ”alkoholin väärinkäyttäjien” takia.

Tämä ei kuitenkaan ole todellisuus. Valtaosa alkoholihaitoista koituu tavallisille, työssäkäyville ihmisille, isille ja äideille – joissakin tapauksissa myös kansanedustajille ja ministeritason päättäjille jopa vieraalla maalla.

THL:n arvio alkoholisairastavuudesta. Alkoholihaittojen tiedetään seuraavan kokonaiskulutusta. Taloudelliset tappiot laskettu tämän perusteella.
THL:n arvio alkoholisairastavuudesta. Alkoholihaittojen tiedetään seuraavan kokonaiskulutusta. Taloudelliset tappiot laskettu tämän perusteella.

Kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden on oltava etusijalla tulevassa alkoholilaissa ja alkoholin kulutusta on vähennettävä. Eniten siihen vaikutetaan lainsäädännöllä. Uuden lain valmisteluun on myös Raittiuden Ystävät antanut oman panoksensa ja pyrkii vaikuttamaan tehokkaasti poliittisiin päättäjiin vielä loppumetreillä.

Poliittisen vaikuttamisen ohella ei pidä unohtaa muuta vaikuttamista. Järjestömme yksi merkittävimmistä ponnistuksista ovat jo vuosia jatkuneet ajankohtaan tai toimintaympäristöön liittyvät kampanjat, joista tulossa on nyt 19. kerran Anna lapselle raitis joulu -kampanja.

Tämän kampanjan myötä toivotan teille kaikille hyvää ja mahdollisimman kiireetöntä keskitalven juhlan odotusta.

Martti Vastamäki
Raittiuden Ystävät ry:n puheenjohtaja

Toimittaja vapautti itsensä viinistä

Toimittaja Ira Koivu sanoi huomanneensa vuonna 2011, että lasillinen viiniä silloin tällöin oli muuttunut pullolliseksi lähes joka ilta. Samaan aikaan hän alkoi kirjoittaa juomisestaan blogia – anonyymisti. Aluksi Koivu ei ollut valmis puhumaan aiheesta omalla nimellään ja kasvoillaan.

Toimittaja Ira Koivu sanoi huomanneensa vuonna 2011, että lasillinen viiniä silloin tällöin oli muuttunut pullolliseksi lähes joka ilta. Samaan aikaan hän alkoi kirjoittaa juomisestaan blogia – anonyymisti. Aluksi Koivu ei ollut valmis puhumaan aiheesta omalla nimellään ja kasvoillaan.

Ira Koivu on valtiotieteen maisteri ja journalismin ja viestinnän ammattilainen.
Ira Koivu on valtiotieteen maisteri ja journalismin ja viestinnän ammattilainen.

Ira Koivu toivoo, että hänen kirjansa Viinistä vapaa – miten elämä muuttuu, kun pistää korkin kiinni, hälventäisi alkoholismiin liittyvää häpeää. Tätä häpeää kokevat erityisesti naiset. Hän haluaa romuttaa myytin alkoholiongelmaisesta naisesta. Alkoholisteista suurin osa on nimittäin aivan tavallisia ihmisiä, kuin kuka tahansa meistä. Sairautta ei usein näe päälle päin, vaikka ihminen itse ja mahdollisesti myös läheiset siitä vakavasti kärsivätkin.

Koivun mielestä media ja kirjallisuus kertovat lähinnä miesten toipumistarinoita. Naisten juominen on edelleen tabu. Hän kaipasi erityisesti tietoa siitä, mitä tapahtuu raitistumisen jälkeen. Koivu pelkäsi, että lopettamisen jälkeen elämästä tulee kuivaa ja ihminen muuttuu sosiaaliseksi hylkiöksi.

Näin ei käynyt.

Koivu on omistanut kirjan kaikille ihanille naisille, hyville tyypeille ja täydellisille äideille, jotka kulissien takana häpeävät ja salaavat juomistaan. Kyseessä on voimakirja, joka antaa luottamusta siihen, että alkoholin otteesta voi päästä irti. Kauhukuvaukset viikkojen ja kuukausien vieroitusoireista eivät aina ole totta. Se voi jopa olla yllättävän helppoa!

Kirjan kirjoittaminen oli Ira Koivulle terapiaa, joka johti isoon elämänmuutokseen. Koivu irtisanoutui vakituisesta työpaikastaan, tekee muuttoa maaseudulle ja toteutti haaveensa oman hevosen hankinnasta. Yksi pitkäaikainen haave on myös työnteko vapaana yrittäjänä.

Et ole kokemuksesi kanssa yksin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella vuonna 2010 tehtyjen alkoholinkäyttöä koskevien tutkimusten mukaan suomalaisten naisten alkoholinkäyttö oli kuusinkertaistunut viimeisten 40 vuoden aikana. Miesten juominen on vastaavassa ajassa kaksinkertaistunut.

Enää vain 10 prosenttia naisista on täysraittiita. Naiset käyttävät alkoholia usein ja säännöllisesti. Kun 1960-luvun lopulla käytettiin kerran kuussa alkoholia, käytetään sitä nyt viikoittain. Alkoholinkäyttö on arkipäiväistynyt.

Viinistä vapaa -kirjassa Ira Koivu ei ole kokemuksensa kanssa yksin. Myös näyttelijät Essi Hellen ja Susanna Indrén sekä taideterapeutti Pia Sumupuu ja naisten päihdekuntoutukseen erikoistunut Raija Lindberg kertovat tarinansa.

Essi Hellen jätti alkoholin, koska tajusi, että siitä voisi tulla ongelma. Hän oli se, joka jäi vielä yhdelle, ja jolle viina maistui. Kriisin keskellä hän pelkäsi ajautuvansa alkoholistiksi.

Susanne Indrén muistuttaa, että alkoholismi on vakava sairaus, jonka kanssa ei ole leikkimistä. Juomisen lopettamisen syynä oli myös hänestä luotu julkisuuskuva, jossa alkoholilla oli keskeinen osa. Indrénille juomisesta oli tulossa näkyvä ongelma ja lopettaminen oli ainoa vaihtoehto.

Pia Sumupuu tapasi ottaa lasin tai pari, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Alkoholi oli tapa päästä stressistä eroon ja hänestä tuli vähitellen tissuttelija. Kun juomista jatkui vuosia, hän häpesi ja lopulta masentui. Juomisen määrä oli loppujen lopuksi sivuseikka, kun ajatukset pyörivät joka tapauksessa alkoholin ympärillä.

Nainen salaa ongelmansa

Päihdeterapeutti Raija Lindberg tapaa perustamassaan hoitokodissa naisia, pääasiassa äitejä, joiden lapset on otettu huostaan äidin alkoholi-, huume- tai lääkeriippuvuuden takia. Näiden naisten pahimmat pelot ovat toteutuneet.

Tyypillisesti alkoholistinainen pyrkii pitämään yllä normaalia kulissia. Perheelliset alkoholistinaiset huolehtivat viimeiseen asti lapsistaan juomisen lomassa. Lasten huostaanotto on kontrollin menetyksen merkki. Huolestuttavinta on, että yhä useammin alkoholin ohella käytetään lääkkeitä. Täysin puhtaasti alkoholiriippuvaisia naisia on enää harvassa.

Lindbergin mukaan hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen ei tarvitse juoda. Ei sellaisesta tule riippuvaista ihmistä. Yleensä alkoholismi on vastaus johonkin. Päihdehoidon tarkoitus tehdä päihteet tarpeettomaksi. Syyt, joihin päihteitä on tarvittu, tulisi myös hoitaa pois.
Miltä tuntuu raitis elämä?

Viinistä vapaa – miten elämä muuttuu, kun pistää korkin kiinni -kirjan naiset ovat osanneet katkaista juomisensa ajoissa. He ovat ehtineet irti alkoholin otteesta ennen suurempia katastrofeja. Naiset hoitivat työnsä, kotinsa ja perheensä ja halusivat lopettaa juomisensa – ennen kuin siitä tulisi ongelma myös muiden silmissä. Kuten Ira Koivu toteaa, jokaisen pitää löytää oma pohjansa ennen kuin voi nousta.

Kirjan kohderyhmänä ovat kaikki alkoholinkäyttöänsä miettivät naiset ja heidän kumppaninsa. Koivun kirja ei anna ohjeita ja neuvo, vaan kertoo kokemusperäisesti, miten alkoholinkäytön lopettaminen voi muuttaa koko elämän – positiivisesti.

Kun lopettaa juomisen, huomaa hyvin pian, että itsetunto nousee. Se johtuu siitä yksinkertaisesta asiasta, että voit alkaa luottaa itseesi: sinä tiedät, milloin pääset kotiin, ja tiedät olevasi vaikkapa ajokunnossa – aina.

Vuonna 1975 syntynyt Ira Koivu on työskennellyt muun muassa Ilta-Sanomissa, Helsingin Sanomissa, Trendissä ja viimeksi Kirjastoseurassa. Syystalvella 2015 hän vapautti itsensä viinistä ja kertoo kirjassaan, mitä tapahtuu, kun pistää korkin kiinni.

Teksti: Tuula Vuolle-Selki  Kuva: Viisas Elämä Oy

”Pelkäsin silmittömästi lasteni huostaanottoa”

Moni päihderiippuvainen äiti ei tiedä hänelle rakennetusta turvaverkosta ja avun mahdollisuuksista. Toisaalta ammattilaisetkaan eivät usein osaa tarjota apua. raitis.fi-lehden haastattelema entinen päihdeäiti löysi kuitenkin perheineen ratkaisun.

Moni päihderiippuvainen äiti ei tiedä hänelle rakennetusta turvaverkosta ja avun mahdollisuuksista. Toisaalta ammattilaisetkaan eivät usein osaa tarjota apua. raitis.fi-lehden haastattelema entinen päihdeäiti löysi kuitenkin perheineen ratkaisun.

Raskaus motivoi äitiä monenlaisiin muutoksiin. Kuva: Minna Korva-Perämäki
Raskaus motivoi äitiä monenlaisiin muutoksiin. Kuva: Minna Korva-Perämäki

Vaikka päihdeäitiydestä ei juuri puhuta ääneen, tosiasia on, että Suomessa syntyy eri arvioiden mukaan 600–3000 päihteiden vaurioittamaa lasta vuosittain. Vaikeimmillaan äidin päihteiden käyttö voi ilmetä lapsella syvänä kehitysvammana ja lievimmillään erilaisina neurologisia oireina, kuten tarkkaavaisuushäiriöinä ja oppimisvaikeuksina.

Apua pitää uskaltaa kysyä ja tarjota

Äitien päihteiden käyttö herättää voimakkaita tuntoja. Mukana on paljon paheksuntaa ja jopa suoranaista vihaa. Päihdeäideistä on paljon tietoa esimerkiksi netissä eri sosiaali- ja terveysalan tahojen sivustoilla. Kuitenkaan edes työnsä takia päihdeäitejä kohtaavat eivät aina osaa suhtautua hurjassa tilanteessa olevaan toiseen ihmiseen ennakkoluulottomasti.

Päihdeäitien suhteen olennaisinta on kuitenkin sama kuin muissakin lääkinnällisesti vaativissa tapauksissa: kuntoutuksen tulee olla moniammatillista ja pitkäkestoista.

Päihderiippuvaisia on vaikea tunnistaa neuvoloissa ja yleisessä terveydenhuollossa, minkä vuoksi näihin tilanteisiin on pyritty kehittämään erilaisia tunnistamisen menetelmiä. Suurin ongelma kuitenkin lienee siinä, ettei asiasta edelleenkään uskalleta kysyä suoraan.

Päihderiippuvaisen raskaus on aina riski, sillä vauvat syntyvät usein ennenaikaisesti. Tiettyjä huumeita käyttäneillä äideillä on myös suuri HIV- tai hepatiittitartunnan riski. Tällöin synnytysosastolla tarvitaan eristyshuoneita ja suojavarusteita hoitohenkilökunnalle. Myös synnyttävä äiti ja vauva tarvitsevat tehostettua seurantaa.

Äärimmäisissä tapauksissa äidin päihdeongelma havaitaan vasta synnytyssairaalassa, jolloin äidin motivaatio päihteettömyyteen on usein heikko. Päihderaskaus voi kuitenkin päättyä hyvin, jos äidillä on tarpeeksi voimakas motivaatio parantua ja hänelle on tarjolla laaja ja moniammatillinen hoitopolku. Tämä tarkoittaa kokonaisvaltaista tukiverkkoa, jossa toimivat yhdessä neuvola, synnytyssairaala, päihdehoito, lastensuojelu, lastenlääkäri, lastenneurologia, sekä aikuis- ja lastenpsykiatria, avohuollon tukitoimet ja ensikoti.

Pidä kiinni -järjestelmä tukee perheitä

Sikiö voi vaurioitua päihteiden käytön seurauksena raskauden aikana (FAS, FASD), mutta näin ei onneksi kuitenkaan aina käy. Kuva: haastateltavan kotialbumi
Sikiö voi vaurioitua päihteiden käytön seurauksena raskauden aikana (FAS, FASD), mutta näin ei onneksi kuitenkaan aina käy. Kuva: haastateltavan kotialbumi

Ensi- ja turvakotien liitto ry:n Pidä kiinni -hoitojärjestelmä on valtakunnallinen hoitojärjestelmä päihdeongelmaisten odottavien äitien ja vauvaperheiden auttamiseksi. Hoitojärjestelmä muodostuu odottavien äitien ja vauvaperheiden päihdeongelmien kuntoutukseen erikoistuneista ensikodeista, avopalveluyksiköistä sekä kehittämiskeskuksesta.

Hoitojärjestelmän tavoitteena on taata fyysisesti ja psyykkisesti turvalliset olosuhteet vauvalle sekä tukea vanhempia päihteettömyydessä ja arjen vanhemmuuteen kasvamisessa. Hoidon ja tuen tavoitteena on ehkäistä sikiövaurioiden syntymistä sekä auttaa vuorovaikutuksen syntymistä vauvan ja vanhemman välille.

Pidä kiinni -kuntoutuksen perustana on työntekijän ja asiakkaan välinen luottamuksellinen suhde sekä samassa tilanteessa olevien perheiden jakama tuki. Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa yksiköissä yhdistyvät sujuvasti lastensuojelu ja päihdekuntoutus saman katon alla.

Päihdeperheen kuntoutukseen kuuluu jatkokuntoutussuunnitelman laatiminen lapselle ja vanhemmille, vanhempien päihdekuntoutukseen ohjaaminen, sekä vauvalähtöinen työskentely perheen ja sen lähiverkoston kanssa.

Pidä kiinni -hoitojärjestelmän ovat kehittäneet kehittämispäällikkö Maarit Andersson Pidä kiinni -hoitojärjestelmän kehittämiskeskuksesta sekä yhteistyössä useat ensi- ja turvakotiyhdistykset eri puolilta maata.

Päihdeäidin kertomaa

paihdeaidit4
Päihdevauva voidaa viedä vierotus-oireiden varalta keskosseurantaan. Kuvat: Minna Korva-Perämäki

Huumemaailman pyörteissä kymmenen vuotta elänyt kahden pojan äiti kertoo, että ilman omaa motivaatiota ja kattavaa palvelujärjestelmää hän ei olisi kyennyt tarjoamaan samanlaista päihteetöntä elämää lapsilleen kuin se on nyt.

Nainen kertoo, että hänen nuorempi poikansa on syntynyt huumevauvana, mutta hänen vanhempi poikansa on saanut täysin puhtaan raskauden, vaikkakin elänyt varhaislapsuutensa huumearjen keskellä.

– Minun päihdehistoriani on alkanut jo vuonna 2005, mutta olin täysin kuivilla vanhemman poikani raskaus- ja vauva-ajan vuosina 2007–2009. Päihteiden käytön aloitin uudestaan vuonna 2010 silloisen miesystäväni myötä. En koskaan hakenut päihteistä sekavaa oloa, vaan lähinnä fyysistä jaksamista, pirteää tehoäitioloa ja euforian tunnetta, hän kuvailee.

Nainen kertoo tehneensä useaa eri työtä hänen vanhemman poikansa ollessa vielä pieni.

– Opettelin salaamaan sujuvasti päihdeongelmani, sillä pelkäsin valtavasti poikani huostaan ottamista. Vuonna 2013 elämäni heitti kuperkeikkaan uuden miesystävän ja raskauden myötä. Päätin, että nyt kaiken täytyy viimeinkin muuttua. En halunnut lapsilleni sellaista elämää, jota vietin. Vaikka pelkäsin silmittömästi lasteni huostaanottoa, varasin ajan sosiaalitoimistoon omalle lastensuojelun työntekijälle ja pyysin, että perhetyöntekijäni tulisivat samaan palaveriin. Kirjoitin tuota palaveria varten myös kirjeen, missä kerroin päihteiden käytöstäni, raskaudestani ja tuntemuksistani, hän muistelee.

Kohti uutta alkua

Näinä päivinä raitista perheenäidin elämää viettävä nainen kertoo, että tehtyään ilmoituksen asiasta, hänen esikoislapsensa sijoitettiin kuukaudeksi mummonsa luokse.

– Aloitin samaan aikaan itse neuvolassa käynnit ja sain ohjeistuksen mennä Turun yliopistollisen sairaalan päihdeäitien poliklinikalle. Tuolloin minulle aloitettiin myös subutex-korvaushoito. Lyhyen jakson jälkeen saimme poikani kanssa paikan Järvenpään Sosiaalisairaalasta. Olimme siellä noin kolme kuukautta, kunnes meille järjestyi paikka oman kaupungin ensi- ja turvakodista. Siellä sain elämään yleisesti paljon uutta näkökulmaa, sekä tukea vanhemmuuteen ja eroon päihderiippuvuudesta.

Noin viiden kuukauden kuluttua myös lapsen isä pääsi asumaan ensi- ja turvakotiin.

– Hän oli aloittanut oman korvaushoitonsa avopuolella ja lopettanut päihteiden käytön itsenäisesti, haastateltava painottaa.

Nainen jatkaa, että koko perheen kuntoutus pohjautui niin sanottuun yhteisökuntoutukseen, joka oli monen asian kannalta loistava juttu.

– Neljä kuukautta ensikotiin saapumisemme jälkeen nuorempi poikani ilmoitti tulostaan. Kirjauduin tavalliselle synnytysosastolle, ja vaikka periaatteessa pahimman vaiheen olisi täytynyt olla jo ohi, mieltäni painoi valtava pelko siitä, että lapseni saisi vieroitusoireita heti synnyttyään. Tuona neljän kuukauden ensikotiaikana olin nähnyt usean subutex-vauvan, joista jokainen oli joutunut keskolaan morfiinihoitoon, hän kuvailee kauhulla.

Viimein koitti se päivä, jolloin naisen nuorempi poika syntyi potrana, vajaan viiden kilon painoisena vauvana.

– Tuosta hetkestä alkoi elämäni kolme vaikeinta vuorokautta, sillä vastasyntyneen vieroitusoireet alkavat kolmen päivän sisällä syntymästä. Poikani on ihmeellinen, hän ei saanut yhtään vieroitusoiretta. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen, sillä en osaa edes kuvitella, mitä kävisin sisälläni, jos olisin nähnyt lapseni kärsivän niistä oireista, joita itse pelkään kaikkein eniten, hän sanoo pudistaen päätään.

Kuntoutus jatkuu

Tällä kertaa oli onni matkassa! Huumevauvasta kasvoi terve ja reipas poika. Kuva: haastateltavan kotialbumi
Tällä kertaa oli onni matkassa! Huumevauvasta kasvoi terve ja reipas poika. Kuva: haastateltavan kotialbumi

Onnellista perheenäidin arkielämää viettävä nainen kertoo olleensa nyt raittiina liki kolme vuotta.

– Laitoskuntoutus oli mielestäni yksi elämäni parhaimmista ajanjaksoista. Suomessa onkin mielestäni hyvä hoito raskaana oleville päihteidenkäyttäjille, mutta myös isät tulisi huomioida heti kuntoutuksen alusta saakka. Meidän kohdallamme lapsen isän täytyi vieroittaa itsensä avohoidossa, eli hän joutui käymään kaikki asiat läpi yksin ja itsenäisesti ilman tukea. Meillä kävi kuitenkin tuuri, sillä häneltä löytyi päättymätön halu selvitä raittiiksi, jotta hän pääsisi luoksemme laitoshoitoon, nainen kertoo kiitollisena.

Tomera nainen jatkaa, että he olivat kaiken kaikkiaan laitoskuntoutuksessa vuoden ja kolme kuukautta, minkä jälkeen heidän kuntoutuksensa jatkui avokuntoutuksena.

– Avokuntoutus toteutetaan tavallisen arjen ohella omassa kodissamme. Käymme kolme kertaa viikossa kuntoutuspaikassa, kerran kuukaudessa yhteisökokouksessa sekä omahoitajan luona keskustelemassa. Tämän lisäksi meillä käy perhetyöntekijä kerran kuukaudessa ja kokoonnumme verkoston kanssa käymään läpi perheemme asioita. Mitä kauemmin kuntoudumme, sen parempi ja turvallisempi on lasteni tulevaisuus. Harjoittelemme mieheni kanssa vanhemmuutta ja parisuhdetta, ja käymme läpi omia vaikeitakin henkilökohtaisia asioita, hän kuvailee.

Nainen lisää, että hänen nuoremmalla lapsellaan on tavallinen neuvolaseuranta, minkä lisäksi hänellä on säännölliset käynnit sosiaalipediatrisella poliklinikalla. Siellä hoitotaho seuraa tarkemmin lapsen kehitystä, vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, sekä perheemme päihteettömyyttä.

– Itse saan edelleen korvaushoitoa, mikä tarkoittaa, että haen lääkkeeni kerran viikossa. Tuolloin minulta otetaan samalla seula ja tarkastetaan käsivarret mahdollisten pistosjälkien varalta. Näiden lisäksi hoitolaitos voi lähettää minulle milloin tahansa kutsun mennä yllätysseulalle. Tämä kaikki sopii meille hyvin, sillä olemme valmiita ottamaan kaiken avun ja tuen vastaan, hän painottaa kiitollisena saamastaan avusta.

Nainen kuvaa, kuinka hän on perheineen oppinut nauttimaan arjen pienistä asioista.

– Olen nykyään paljon rauhallisempi äiti ja saanut kokonaan takaisin unohtuneen empatiakykyni. Olen oppinut olemaan itselleni armollinen ja antamaan luvan myös itkeä ja surra, mitä en tehnyt vuosiin. Olen miettinyt ja päättänyt, että jos joskus päihteiden käyttö vielä houkuttelisi, niin olisin nyt vanhempi, viisaampi ja nöyrempi päihteiden käytön seurausten suhteen. Olen päättänyt sen, että silloin ajattelisin lapsiani ensin, sillä he ansaitsevat puhtaan elämän, hän lopettaa katsoen rakastavasti lapsiaan.

Tässä artikkelissa on käytetty seuraavia lähteitä: Päihdeäiti äitiyshuollon asiakkaana, Birgitta Koskinen Laura Soininen opinnäytetyö Toukokuu 2010 Hoitotyö Sosiaali- ja terveysala, tervesuomi.fi, verneri.net ja Ensi- ja turvakotien liiton julkaisut.

Teksti: Minna Korva-Perämäki   Kuvat: Haastateltavan kotialbumi ja Minna Korva-Perämäki

Kiekkoilijan karu kertomus

Raitistunut urheilijatähti Marko Jantunen aikoo käyttää median huomiota hyvän asian ajamiseen.

Aktiiviuransa vuonna 2010 lopettanut jääkiekkoilija Marko Jantunen oli matkalla kohti päihdekuolemaa. Raitistuttuaan hän aikoo käyttää median huomiota hyvään tarkoitukseen.

Marko Jantunen on raitis mies.
Marko Jantunen on raitis mies. Kuva: Marja Väänänen

Jääkiekkolegenda Marko Jantunen, 45, on hyvällä tuulella. Hän on aivan erinäköinen kuin kaksi vuotta sitten käräjäoikeudessa esiintynyt riutunut mies, joka tuomittiin kortitta ajamisesta, rattijuopumuksesta, huumausaineen käyttörikoksista ja liikennerikkomuksesta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Ilo on palannut miehen kasvoille.

On elokuun loppu ja istumme Helsingin Uudenmaankadulla sijaitsevan kirjakustantamo Otavan kivisen toimitalon neuvotteluhuoneessa. Yli sata vuonna vanhan upean jugendlinnan viidennessä kerroksessa on juuri valmistunut remontti. Neuvotteluhuoneen loisteputket valaisevat vähän turhankin kirkkaasti.

– Vähän kuin olisi jossain poliisin kuulusteluissa, Jantunen nauraa.

Otava julkaisee lokakuussa Jantusen tarinan kertovan kirjan nimeltä Läpi helvetin, jonka on kirjoittanut hänen luottotoimittajansa Marko Lempinen. Vuoden verran raittiina olleen miehen ongelmat päihteiden kanssa ovat olleet julkista tietoa jo useita vuosia. Iltapäivälehdet ovat repineet aiheesta otsikoita ja Jantunen on itsekin kommentoinut koettelemuksiaan.

Lööppilehtien kiekkoilijasta viime vuosina antama kuva on ollut varsin yksipuolinen. Jantusta moinen ei harmita, päinvastoin. Hän aikoo nyt antaa haastatteluja entistä enemmän, sillä miehellä on agenda – hän aikoo käyttää mediaa hyväkseen.

– Siitä ajasta, kun käytin päihteitä, on kirjoitettu paljon. Nyt haluan lehdissä kirjoitettavan raitistumisestani, ja siitä, kuinka voin auttaa muita tekemällä päihdetyötä. Julkisesta minästäni on ensimmäisen kerran oikeasti hyötyä. Ei joku jääkiekkomenestys ja siitä kirjoitettu lehtijuttu ole kovin merkityksellinen, toisin kuin se, jos pystyn haastattelussa omista kokemuksistani kertomalla pelastamaan vaikka jonkun hengen, Jantunen pohtii.

 

Kokaiinia krapulaan

Kokemukset joista Jantunen puhuu ovat rajuja. Alkoholi on maistunut hänelle melkein aina, mutta ongelma siitä tuli vähitellen. Hän tiedosti sen ollessaan 28-vuotias, jolloin treenit jäivät ensimmäisen kerran väliin krapulan vuoksi. Teini-iässä hän ei kuitenkaan aluksi pitänyt viinan mausta, eikä humaltumisesta. Ensimmäiset kännit juotiin perinteiseen tyyliin. Isän baarikaapin pulloista sekoitettiin kaikkea sekaisin ja laitettiin vettä tilalle.

– Pelatessani Göteborgissa vuonna 1998 tajusin juovani sunnuntaina krapularyyppyjä. Vuosi taisi olla 1999, kun jäin ekan kerran töistä pois krapulan takia. Valehtelin olevani vatsataudissa. Pelasin silloin Färjestads BK:ssa. Seuraavilla kerroilla huijaaminen oli helpompaa, vatsapöpö tai kuume muka vaivasi. Ei tätä silloin silti sattunut kuin pari-kolme kertaa kauden aikana.

Siirtyessään pelaamaan Jokereihin vuonna 2003 Jantunen muistelee päihdeongelmansa olleen jo vakava. Korkin sulkeminen ei enää onnistunut. Seuraavan 12 vuoden aikana kiekkoilija menetti melkein kaiken – perheen, rahat ja kodin. Kymmenisen vuotta sitten pyörittäessään ravintolaa Espanjassa hän löysi kokaiinin, ihmelääkkeen krapulaan.

– 2000-luvun alussa minulla oli hyviäkin kausia, jolloin olin selvin päin, mutta ylilyönnit lisääntyivät, kuten kaikilla päihderiippuvaisilla. Jäin koukkuun unilääkkeisiin, joita söin saadakseni nukuttua krapulassa. Viina ei enää piristänyt, vaan sumensi pään ja väsytti. Silloin löysin kokaiinin.

– En käyttänyt sitä oikeastaan kuin kesäisin Espanjassa, aina vasta kauden loputtua, ettei aine näkyisi doping-testeissä. Tutustuin amfetamiiniin Espanjassa vietetyn kesän 2010 jälkeen palattuani Suomeen.

Marko Jantunen kokee saaneensa raitistuttuaan enemmän aikaan kuin koskaan aikaisemmin. Kuva: Marja Väänänen
Marko Jantunen kokee saaneensa raitistuttuaan enemmän aikaan kuin koskaan aikaisemmin. Kuva: Marja Väänänen

 

Amfetamiiniparistot

Suomesta oli hankala saada kokaiinia, mutta amfetamiinia oli helppoa hankkia. Amfetamiinista tulikin Jantusen pääasiallinen päihde seuraavan viiden vuoden ajaksi. Alkoholia hän ei enää juonut kavereiden kanssa, vaan epäsosiaalisena neljän seinän sisällä väsyneenä ja yksin. Perusluonteeltaan vilkas ja sosiaalinen mies palasi amfetamiinin avulla mielestään omaksi itsekseen. Jaksoi taas vipeltää.

– Se oli kuin paristot olisi vaihdettu, virtaa riitti taas loputtomiin. Jääkiekkourani loppui vuonna 2010, kuten myös juopottelu ja lääkkeiden popsiminen. Olin silloin sitä mieltä, että piri oli hyvä juttu, pääsinpä ainakin viinasta ja pillereistä eroon, hän sanoo päätään pyöritellen.

Aluksi amfetamiinista tuli Jantuselle niin energinen, euforinen, levoton ja säikky olo, ettei hän uskaltanut lähteä ihmisten ilmoille, peläten että joku huomaa heti hänen vetäneen jotain huumausainetta. Miehestä tuli käyttäessään Duracell-pupu, joka häsläsi pikavauhtia ympäriinsä. Tupakkaa kului jokaisen käyttökerran yhteydessä kaksi askia.

Toleranssi huumeeseen kasvoi kuitenkin äkkiä, energisoiva vaikutus katosi ja pian hän käytti sitä pitkin päivää.

– Piristä tuli minulle arkielämää. Se oli vähän kuin aamukahvi, jota tarvitsin kyetäkseni toimimaan. Loppua kohden vedin vahvaa piriä viisi grammaa päivässä, joka on aivan järjetön määrä.

Jantusen uusi elämä alkoi 14. syyskuuta vuonna 2015, jota hän nimittää elämänsä tärkeimmäksi päiväksi. Silloin hän käveli sisään Riihimäen Avominne-päihdeklinikalle ja aloitti Minnesota-hoidon. Avun hakeminen ei ollut hetken päähänpisto, vaan Jantunen alkoi valmistautua siihen vuoden 2014 oikeudenkäyntinsä jälkeen. Kamankäyttö jatkui vielä kuitenkin vuoden verran ennen hoitoonhakeutumista.

– Alkukesä 2015 meni aika hyvin, olin raittiina. Homma lähti kuitenkin lipsumaan taas huonompaan suuntaan ja vanha pelikaverini ja tukihenkilöni Pasi Tuomaila tajusi, että nyt on aika lähteä hoitoon. Hän oli soittanut Avominneen ja hoitanut paikan valmiiksi. Lauantaina hän sanoi minulle, että pakkaa kamat valmiiksi, maanantaina lähdetään. Olin onnekas, koska Pelaajayhdistys maksoi hoidon rahastostaan.

 

Päihdetyötä itselleen ja muille

Selvin päin vietetyn vuoden aikana Jantusella on mennyt kirjaimellisesti todella lujaa, lujempaa kuin hakiessaan piristystä elämäänsä huumeista ja alkoholista. Hän ihmettelee, kuinka paljon on onnistunut saamaan asioita aikaan vuodessa.

Raitistumisen ja elämäkertaprojektin lisäksi hän on toiminut 2. divisioonassa pelaavan hollolalaisen HC Giantsin pelaajavalmentajana, tehnyt pr-töitä SM-liigaseura Lahden Pelicansille, osallistunut erilaisiin päihdetyön projekteihin ja opiskellut liikuntaneuvojaksi Pajulahdessa.

– En ole tainnut saada koskaan aiemmin näin paljon aikaan elämässäni tai tehnyt asioita näin vakavassani. Vuoden sisään mahtuu melkoisesti juttuja, joista olin aiemmin vain haaveillut. Ensi vuoden alussa nähdään myös eräs tv-projekti, jossa olen mukana, mutta siitä en voi vielä kertoa enempää. Siitä kuulette lisää joulukuussa. Mukana on erilaisia ihmisiä ja heidän erilaisia tarinoitaan, hän paljastaa.

Jantunen tekee päihdetyötä Avominnen kanssa, jossa hänen omat kokemuksensa ovat tärkeässä roolissa. Ennaltaehkäisevää päihdetyötä hän tekee Erkki Poikosen säätiön kanssa ja on mukana myös Elämäni Sankari ry:n toiminnassa. Jantunen haluaa auttaa muita ja tunnustaa päihdetyön olevan tällä hetkellä hänelle itselleenkin yksi keino pysyä raittiina.

– Hoidan parhaiten itseäni olemalla toiminnassa mukana, varsinkin sen jälkeen, kun oma vuoden mittainen perushoitojaksoni päättyy. Opettelen elämään normaalia elämää, iloineen ja suruineen. Nyt minulla on työkalut siihen, etten tarvitse päihteitä selvitäkseni, Jantunen sanoo hymyillen.

Teksti: Aki Lehti