LEHTIARTIKKELI ETUSIVULLE

Alla on Raittiuden Ystävien etusivulle nostettuja raitis.fi-lehden artikkeleita. Lisää lehden juttuja löydät täältä.

Politiikkaa faktoilla, tunteilla vai mielikuvilla?

Alkoholipolitiikassa tunne voittaa faktat – päihdehaitat jyrkkään
kasvuun.

raitis.fi-lehden numero 4/2016
raitis.fi-lehden numero 4/2016

Pääkirjoitus, raitis.fi-lehti 3/2016

Hyvät lukijat,
Suomen hallitus sallii vahvempien oluiden, lonkeroiden, limuviinojen ja siiderien myynnin ruokakaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Alkoholijäätelöstäkin on ollut puhetta. Muutokset ovat osa alkoholilainsäädännön kokonaisuudistusta. Hallitus on kertonut tavoitteekseen purkaa normeja, vähentää alkoholihaittoja ja kohentaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä.

Terveysalojen asiantuntijat kuitenkin tyrmäävät uudistuksen: alkoholin kulutus ja sen myötä alkoholihaitat kasvavat merkittävästi. Tämä tarkoittaa lisää sairaalahoitojaksoja, alkoholisairauksia ja -kuolemia sekä ennenaikaisia työurien katkeamisia. Myös talous kärsisi kokonaisuudessaan enemmän kuin hyötyisi.

Vahvat alkosta marketteihin
Vahvat alkosta marketteihin

On erittäin huolestuttavaa kuinka vähän aiheeseen liittyvä tutkimustieto on ollut otsikoissa, kun lakiuudistuksesta on käyty julkista keskustelua. Sen sijaan alkoholista hyötyvän alkoholielinkeinon varsin yksipuolinen näkökulma on näkynyt voimakkaasti.
Asian käsittely on ollut pikemminkin tunne- kuin faktapohjaista. Tutkimustietoa viestiviin asiantuntijoihin on liitetty ilonpilaajan ja holhoavan kukkahattutädin mielikuvia, joita myös teollisuus on ruokkinut ja käyttänyt estotta lobbauksessaan. Näin faktat on voitu ohittaa tunteisiin vetoavilla mielikuvilla.

Suomessa panimoalan poliittinen vaikutusvalta on huomattava. Tähän on osasyynä panimoteollisuuden omistussuhteiden keskittyminen muutamien globaalien suuryritysten käsiin. Omistuksen keskittyminen moninkertaistaa panimoalan vaikutusmahdollisuudet ja -resurssit. Alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on alkoholista elävälle teollisuudelle uhka, joten se on valmis tekemään kaikkensa korkean kulutuksen säilyttämiseksi. Panimoala vastustaakin kaikkia tutkimuksissa tehokkaimmiksi todettuja keinoja vähentää alkoholihaittoja.

 

THL:n arvio alkoholilain muutoksen vaikutuksista
THL:n arvio alkoholilain muutoksen vaikutuksista

 

Kuten Raittiuden Ystävien energinen uusi asiantuntija VTM Emilia Laine kirjoitti raitis.fi-lehden numerossa 2/2016, teollisuuden toimijat levittävät systemaattisesti omaa viestiään, jota tutkimusnäyttö ei tue. Siinä luodaan käsitystä, jossa alkoholiongelmat aiheutuvat vain muutamille harvoille alkoholisteille, eivät ”tavallisille kohtuukäyttäjille”. Viesti on houkutteleva, sillä se tarjoaa päättäjälle ja kansalaiselle mahdollisuuden kokea, ettei oma alkoholinkäyttö ole ongelma, vaan ongelman luo jokin pieni ryhmä, jossain toisaalla. Näin ollen tavallisiin kansalaisiin kohdistuvat rajoitukset ovat vain tarpeetonta kiusantekoa ja holhousta, joista he joutuvat kärsimään muutamien ”alkoholin väärinkäyttäjien” takia.

Tämä ei kuitenkaan ole todellisuus. Valtaosa alkoholihaitoista koituu tavallisille, työssäkäyville ihmisille, isille ja äideille – joissakin tapauksissa myös kansanedustajille ja ministeritason päättäjille jopa vieraalla maalla.

THL:n arvio alkoholisairastavuudesta. Alkoholihaittojen tiedetään seuraavan kokonaiskulutusta. Taloudelliset tappiot laskettu tämän perusteella.
THL:n arvio alkoholisairastavuudesta. Alkoholihaittojen tiedetään seuraavan kokonaiskulutusta. Taloudelliset tappiot laskettu tämän perusteella.

Kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden on oltava etusijalla tulevassa alkoholilaissa ja alkoholin kulutusta on vähennettävä. Eniten siihen vaikutetaan lainsäädännöllä. Uuden lain valmisteluun on myös Raittiuden Ystävät antanut oman panoksensa ja pyrkii vaikuttamaan tehokkaasti poliittisiin päättäjiin vielä loppumetreillä.

Poliittisen vaikuttamisen ohella ei pidä unohtaa muuta vaikuttamista. Järjestömme yksi merkittävimmistä ponnistuksista ovat jo vuosia jatkuneet ajankohtaan tai toimintaympäristöön liittyvät kampanjat, joista tulossa on nyt 19. kerran Anna lapselle raitis joulu -kampanja.

Tämän kampanjan myötä toivotan teille kaikille hyvää ja mahdollisimman kiireetöntä keskitalven juhlan odotusta.

Martti Vastamäki
Raittiuden Ystävät ry:n puheenjohtaja

Toimittaja vapautti itsensä viinistä

Toimittaja Ira Koivu sanoi huomanneensa vuonna 2011, että lasillinen viiniä silloin tällöin oli muuttunut pullolliseksi lähes joka ilta. Samaan aikaan hän alkoi kirjoittaa juomisestaan blogia – anonyymisti. Aluksi Koivu ei ollut valmis puhumaan aiheesta omalla nimellään ja kasvoillaan.

Toimittaja Ira Koivu sanoi huomanneensa vuonna 2011, että lasillinen viiniä silloin tällöin oli muuttunut pullolliseksi lähes joka ilta. Samaan aikaan hän alkoi kirjoittaa juomisestaan blogia – anonyymisti. Aluksi Koivu ei ollut valmis puhumaan aiheesta omalla nimellään ja kasvoillaan.

Ira Koivu on valtiotieteen maisteri ja journalismin ja viestinnän ammattilainen.
Ira Koivu on valtiotieteen maisteri ja journalismin ja viestinnän ammattilainen.

Ira Koivu toivoo, että hänen kirjansa Viinistä vapaa – miten elämä muuttuu, kun pistää korkin kiinni, hälventäisi alkoholismiin liittyvää häpeää. Tätä häpeää kokevat erityisesti naiset. Hän haluaa romuttaa myytin alkoholiongelmaisesta naisesta. Alkoholisteista suurin osa on nimittäin aivan tavallisia ihmisiä, kuin kuka tahansa meistä. Sairautta ei usein näe päälle päin, vaikka ihminen itse ja mahdollisesti myös läheiset siitä vakavasti kärsivätkin.

Koivun mielestä media ja kirjallisuus kertovat lähinnä miesten toipumistarinoita. Naisten juominen on edelleen tabu. Hän kaipasi erityisesti tietoa siitä, mitä tapahtuu raitistumisen jälkeen. Koivu pelkäsi, että lopettamisen jälkeen elämästä tulee kuivaa ja ihminen muuttuu sosiaaliseksi hylkiöksi.

Näin ei käynyt.

Koivu on omistanut kirjan kaikille ihanille naisille, hyville tyypeille ja täydellisille äideille, jotka kulissien takana häpeävät ja salaavat juomistaan. Kyseessä on voimakirja, joka antaa luottamusta siihen, että alkoholin otteesta voi päästä irti. Kauhukuvaukset viikkojen ja kuukausien vieroitusoireista eivät aina ole totta. Se voi jopa olla yllättävän helppoa!

Kirjan kirjoittaminen oli Ira Koivulle terapiaa, joka johti isoon elämänmuutokseen. Koivu irtisanoutui vakituisesta työpaikastaan, tekee muuttoa maaseudulle ja toteutti haaveensa oman hevosen hankinnasta. Yksi pitkäaikainen haave on myös työnteko vapaana yrittäjänä.

Et ole kokemuksesi kanssa yksin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella vuonna 2010 tehtyjen alkoholinkäyttöä koskevien tutkimusten mukaan suomalaisten naisten alkoholinkäyttö oli kuusinkertaistunut viimeisten 40 vuoden aikana. Miesten juominen on vastaavassa ajassa kaksinkertaistunut.

Enää vain 10 prosenttia naisista on täysraittiita. Naiset käyttävät alkoholia usein ja säännöllisesti. Kun 1960-luvun lopulla käytettiin kerran kuussa alkoholia, käytetään sitä nyt viikoittain. Alkoholinkäyttö on arkipäiväistynyt.

Viinistä vapaa -kirjassa Ira Koivu ei ole kokemuksensa kanssa yksin. Myös näyttelijät Essi Hellen ja Susanna Indrén sekä taideterapeutti Pia Sumupuu ja naisten päihdekuntoutukseen erikoistunut Raija Lindberg kertovat tarinansa.

Essi Hellen jätti alkoholin, koska tajusi, että siitä voisi tulla ongelma. Hän oli se, joka jäi vielä yhdelle, ja jolle viina maistui. Kriisin keskellä hän pelkäsi ajautuvansa alkoholistiksi.

Susanne Indrén muistuttaa, että alkoholismi on vakava sairaus, jonka kanssa ei ole leikkimistä. Juomisen lopettamisen syynä oli myös hänestä luotu julkisuuskuva, jossa alkoholilla oli keskeinen osa. Indrénille juomisesta oli tulossa näkyvä ongelma ja lopettaminen oli ainoa vaihtoehto.

Pia Sumupuu tapasi ottaa lasin tai pari, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Alkoholi oli tapa päästä stressistä eroon ja hänestä tuli vähitellen tissuttelija. Kun juomista jatkui vuosia, hän häpesi ja lopulta masentui. Juomisen määrä oli loppujen lopuksi sivuseikka, kun ajatukset pyörivät joka tapauksessa alkoholin ympärillä.

Nainen salaa ongelmansa

Päihdeterapeutti Raija Lindberg tapaa perustamassaan hoitokodissa naisia, pääasiassa äitejä, joiden lapset on otettu huostaan äidin alkoholi-, huume- tai lääkeriippuvuuden takia. Näiden naisten pahimmat pelot ovat toteutuneet.

Tyypillisesti alkoholistinainen pyrkii pitämään yllä normaalia kulissia. Perheelliset alkoholistinaiset huolehtivat viimeiseen asti lapsistaan juomisen lomassa. Lasten huostaanotto on kontrollin menetyksen merkki. Huolestuttavinta on, että yhä useammin alkoholin ohella käytetään lääkkeitä. Täysin puhtaasti alkoholiriippuvaisia naisia on enää harvassa.

Lindbergin mukaan hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen ei tarvitse juoda. Ei sellaisesta tule riippuvaista ihmistä. Yleensä alkoholismi on vastaus johonkin. Päihdehoidon tarkoitus tehdä päihteet tarpeettomaksi. Syyt, joihin päihteitä on tarvittu, tulisi myös hoitaa pois.
Miltä tuntuu raitis elämä?

Viinistä vapaa – miten elämä muuttuu, kun pistää korkin kiinni -kirjan naiset ovat osanneet katkaista juomisensa ajoissa. He ovat ehtineet irti alkoholin otteesta ennen suurempia katastrofeja. Naiset hoitivat työnsä, kotinsa ja perheensä ja halusivat lopettaa juomisensa – ennen kuin siitä tulisi ongelma myös muiden silmissä. Kuten Ira Koivu toteaa, jokaisen pitää löytää oma pohjansa ennen kuin voi nousta.

Kirjan kohderyhmänä ovat kaikki alkoholinkäyttöänsä miettivät naiset ja heidän kumppaninsa. Koivun kirja ei anna ohjeita ja neuvo, vaan kertoo kokemusperäisesti, miten alkoholinkäytön lopettaminen voi muuttaa koko elämän – positiivisesti.

Kun lopettaa juomisen, huomaa hyvin pian, että itsetunto nousee. Se johtuu siitä yksinkertaisesta asiasta, että voit alkaa luottaa itseesi: sinä tiedät, milloin pääset kotiin, ja tiedät olevasi vaikkapa ajokunnossa – aina.

Vuonna 1975 syntynyt Ira Koivu on työskennellyt muun muassa Ilta-Sanomissa, Helsingin Sanomissa, Trendissä ja viimeksi Kirjastoseurassa. Syystalvella 2015 hän vapautti itsensä viinistä ja kertoo kirjassaan, mitä tapahtuu, kun pistää korkin kiinni.

Teksti: Tuula Vuolle-Selki  Kuva: Viisas Elämä Oy

”Pelkäsin silmittömästi lasteni huostaanottoa”

Moni päihderiippuvainen äiti ei tiedä hänelle rakennetusta turvaverkosta ja avun mahdollisuuksista. Toisaalta ammattilaisetkaan eivät usein osaa tarjota apua. raitis.fi-lehden haastattelema entinen päihdeäiti löysi kuitenkin perheineen ratkaisun.

Moni päihderiippuvainen äiti ei tiedä hänelle rakennetusta turvaverkosta ja avun mahdollisuuksista. Toisaalta ammattilaisetkaan eivät usein osaa tarjota apua. raitis.fi-lehden haastattelema entinen päihdeäiti löysi kuitenkin perheineen ratkaisun.

Raskaus motivoi äitiä monenlaisiin muutoksiin. Kuva: Minna Korva-Perämäki
Raskaus motivoi äitiä monenlaisiin muutoksiin. Kuva: Minna Korva-Perämäki

Vaikka päihdeäitiydestä ei juuri puhuta ääneen, tosiasia on, että Suomessa syntyy eri arvioiden mukaan 600–3000 päihteiden vaurioittamaa lasta vuosittain. Vaikeimmillaan äidin päihteiden käyttö voi ilmetä lapsella syvänä kehitysvammana ja lievimmillään erilaisina neurologisia oireina, kuten tarkkaavaisuushäiriöinä ja oppimisvaikeuksina.

Apua pitää uskaltaa kysyä ja tarjota

Äitien päihteiden käyttö herättää voimakkaita tuntoja. Mukana on paljon paheksuntaa ja jopa suoranaista vihaa. Päihdeäideistä on paljon tietoa esimerkiksi netissä eri sosiaali- ja terveysalan tahojen sivustoilla. Kuitenkaan edes työnsä takia päihdeäitejä kohtaavat eivät aina osaa suhtautua hurjassa tilanteessa olevaan toiseen ihmiseen ennakkoluulottomasti.

Päihdeäitien suhteen olennaisinta on kuitenkin sama kuin muissakin lääkinnällisesti vaativissa tapauksissa: kuntoutuksen tulee olla moniammatillista ja pitkäkestoista.

Päihderiippuvaisia on vaikea tunnistaa neuvoloissa ja yleisessä terveydenhuollossa, minkä vuoksi näihin tilanteisiin on pyritty kehittämään erilaisia tunnistamisen menetelmiä. Suurin ongelma kuitenkin lienee siinä, ettei asiasta edelleenkään uskalleta kysyä suoraan.

Päihderiippuvaisen raskaus on aina riski, sillä vauvat syntyvät usein ennenaikaisesti. Tiettyjä huumeita käyttäneillä äideillä on myös suuri HIV- tai hepatiittitartunnan riski. Tällöin synnytysosastolla tarvitaan eristyshuoneita ja suojavarusteita hoitohenkilökunnalle. Myös synnyttävä äiti ja vauva tarvitsevat tehostettua seurantaa.

Äärimmäisissä tapauksissa äidin päihdeongelma havaitaan vasta synnytyssairaalassa, jolloin äidin motivaatio päihteettömyyteen on usein heikko. Päihderaskaus voi kuitenkin päättyä hyvin, jos äidillä on tarpeeksi voimakas motivaatio parantua ja hänelle on tarjolla laaja ja moniammatillinen hoitopolku. Tämä tarkoittaa kokonaisvaltaista tukiverkkoa, jossa toimivat yhdessä neuvola, synnytyssairaala, päihdehoito, lastensuojelu, lastenlääkäri, lastenneurologia, sekä aikuis- ja lastenpsykiatria, avohuollon tukitoimet ja ensikoti.

Pidä kiinni -järjestelmä tukee perheitä

Sikiö voi vaurioitua päihteiden käytön seurauksena raskauden aikana (FAS, FASD), mutta näin ei onneksi kuitenkaan aina käy. Kuva: haastateltavan kotialbumi
Sikiö voi vaurioitua päihteiden käytön seurauksena raskauden aikana (FAS, FASD), mutta näin ei onneksi kuitenkaan aina käy. Kuva: haastateltavan kotialbumi

Ensi- ja turvakotien liitto ry:n Pidä kiinni -hoitojärjestelmä on valtakunnallinen hoitojärjestelmä päihdeongelmaisten odottavien äitien ja vauvaperheiden auttamiseksi. Hoitojärjestelmä muodostuu odottavien äitien ja vauvaperheiden päihdeongelmien kuntoutukseen erikoistuneista ensikodeista, avopalveluyksiköistä sekä kehittämiskeskuksesta.

Hoitojärjestelmän tavoitteena on taata fyysisesti ja psyykkisesti turvalliset olosuhteet vauvalle sekä tukea vanhempia päihteettömyydessä ja arjen vanhemmuuteen kasvamisessa. Hoidon ja tuen tavoitteena on ehkäistä sikiövaurioiden syntymistä sekä auttaa vuorovaikutuksen syntymistä vauvan ja vanhemman välille.

Pidä kiinni -kuntoutuksen perustana on työntekijän ja asiakkaan välinen luottamuksellinen suhde sekä samassa tilanteessa olevien perheiden jakama tuki. Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneissa yksiköissä yhdistyvät sujuvasti lastensuojelu ja päihdekuntoutus saman katon alla.

Päihdeperheen kuntoutukseen kuuluu jatkokuntoutussuunnitelman laatiminen lapselle ja vanhemmille, vanhempien päihdekuntoutukseen ohjaaminen, sekä vauvalähtöinen työskentely perheen ja sen lähiverkoston kanssa.

Pidä kiinni -hoitojärjestelmän ovat kehittäneet kehittämispäällikkö Maarit Andersson Pidä kiinni -hoitojärjestelmän kehittämiskeskuksesta sekä yhteistyössä useat ensi- ja turvakotiyhdistykset eri puolilta maata.

Päihdeäidin kertomaa

paihdeaidit4
Päihdevauva voidaa viedä vierotus-oireiden varalta keskosseurantaan. Kuvat: Minna Korva-Perämäki

Huumemaailman pyörteissä kymmenen vuotta elänyt kahden pojan äiti kertoo, että ilman omaa motivaatiota ja kattavaa palvelujärjestelmää hän ei olisi kyennyt tarjoamaan samanlaista päihteetöntä elämää lapsilleen kuin se on nyt.

Nainen kertoo, että hänen nuorempi poikansa on syntynyt huumevauvana, mutta hänen vanhempi poikansa on saanut täysin puhtaan raskauden, vaikkakin elänyt varhaislapsuutensa huumearjen keskellä.

– Minun päihdehistoriani on alkanut jo vuonna 2005, mutta olin täysin kuivilla vanhemman poikani raskaus- ja vauva-ajan vuosina 2007–2009. Päihteiden käytön aloitin uudestaan vuonna 2010 silloisen miesystäväni myötä. En koskaan hakenut päihteistä sekavaa oloa, vaan lähinnä fyysistä jaksamista, pirteää tehoäitioloa ja euforian tunnetta, hän kuvailee.

Nainen kertoo tehneensä useaa eri työtä hänen vanhemman poikansa ollessa vielä pieni.

– Opettelin salaamaan sujuvasti päihdeongelmani, sillä pelkäsin valtavasti poikani huostaan ottamista. Vuonna 2013 elämäni heitti kuperkeikkaan uuden miesystävän ja raskauden myötä. Päätin, että nyt kaiken täytyy viimeinkin muuttua. En halunnut lapsilleni sellaista elämää, jota vietin. Vaikka pelkäsin silmittömästi lasteni huostaanottoa, varasin ajan sosiaalitoimistoon omalle lastensuojelun työntekijälle ja pyysin, että perhetyöntekijäni tulisivat samaan palaveriin. Kirjoitin tuota palaveria varten myös kirjeen, missä kerroin päihteiden käytöstäni, raskaudestani ja tuntemuksistani, hän muistelee.

Kohti uutta alkua

Näinä päivinä raitista perheenäidin elämää viettävä nainen kertoo, että tehtyään ilmoituksen asiasta, hänen esikoislapsensa sijoitettiin kuukaudeksi mummonsa luokse.

– Aloitin samaan aikaan itse neuvolassa käynnit ja sain ohjeistuksen mennä Turun yliopistollisen sairaalan päihdeäitien poliklinikalle. Tuolloin minulle aloitettiin myös subutex-korvaushoito. Lyhyen jakson jälkeen saimme poikani kanssa paikan Järvenpään Sosiaalisairaalasta. Olimme siellä noin kolme kuukautta, kunnes meille järjestyi paikka oman kaupungin ensi- ja turvakodista. Siellä sain elämään yleisesti paljon uutta näkökulmaa, sekä tukea vanhemmuuteen ja eroon päihderiippuvuudesta.

Noin viiden kuukauden kuluttua myös lapsen isä pääsi asumaan ensi- ja turvakotiin.

– Hän oli aloittanut oman korvaushoitonsa avopuolella ja lopettanut päihteiden käytön itsenäisesti, haastateltava painottaa.

Nainen jatkaa, että koko perheen kuntoutus pohjautui niin sanottuun yhteisökuntoutukseen, joka oli monen asian kannalta loistava juttu.

– Neljä kuukautta ensikotiin saapumisemme jälkeen nuorempi poikani ilmoitti tulostaan. Kirjauduin tavalliselle synnytysosastolle, ja vaikka periaatteessa pahimman vaiheen olisi täytynyt olla jo ohi, mieltäni painoi valtava pelko siitä, että lapseni saisi vieroitusoireita heti synnyttyään. Tuona neljän kuukauden ensikotiaikana olin nähnyt usean subutex-vauvan, joista jokainen oli joutunut keskolaan morfiinihoitoon, hän kuvailee kauhulla.

Viimein koitti se päivä, jolloin naisen nuorempi poika syntyi potrana, vajaan viiden kilon painoisena vauvana.

– Tuosta hetkestä alkoi elämäni kolme vaikeinta vuorokautta, sillä vastasyntyneen vieroitusoireet alkavat kolmen päivän sisällä syntymästä. Poikani on ihmeellinen, hän ei saanut yhtään vieroitusoiretta. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen, sillä en osaa edes kuvitella, mitä kävisin sisälläni, jos olisin nähnyt lapseni kärsivän niistä oireista, joita itse pelkään kaikkein eniten, hän sanoo pudistaen päätään.

Kuntoutus jatkuu

Tällä kertaa oli onni matkassa! Huumevauvasta kasvoi terve ja reipas poika. Kuva: haastateltavan kotialbumi
Tällä kertaa oli onni matkassa! Huumevauvasta kasvoi terve ja reipas poika. Kuva: haastateltavan kotialbumi

Onnellista perheenäidin arkielämää viettävä nainen kertoo olleensa nyt raittiina liki kolme vuotta.

– Laitoskuntoutus oli mielestäni yksi elämäni parhaimmista ajanjaksoista. Suomessa onkin mielestäni hyvä hoito raskaana oleville päihteidenkäyttäjille, mutta myös isät tulisi huomioida heti kuntoutuksen alusta saakka. Meidän kohdallamme lapsen isän täytyi vieroittaa itsensä avohoidossa, eli hän joutui käymään kaikki asiat läpi yksin ja itsenäisesti ilman tukea. Meillä kävi kuitenkin tuuri, sillä häneltä löytyi päättymätön halu selvitä raittiiksi, jotta hän pääsisi luoksemme laitoshoitoon, nainen kertoo kiitollisena.

Tomera nainen jatkaa, että he olivat kaiken kaikkiaan laitoskuntoutuksessa vuoden ja kolme kuukautta, minkä jälkeen heidän kuntoutuksensa jatkui avokuntoutuksena.

– Avokuntoutus toteutetaan tavallisen arjen ohella omassa kodissamme. Käymme kolme kertaa viikossa kuntoutuspaikassa, kerran kuukaudessa yhteisökokouksessa sekä omahoitajan luona keskustelemassa. Tämän lisäksi meillä käy perhetyöntekijä kerran kuukaudessa ja kokoonnumme verkoston kanssa käymään läpi perheemme asioita. Mitä kauemmin kuntoudumme, sen parempi ja turvallisempi on lasteni tulevaisuus. Harjoittelemme mieheni kanssa vanhemmuutta ja parisuhdetta, ja käymme läpi omia vaikeitakin henkilökohtaisia asioita, hän kuvailee.

Nainen lisää, että hänen nuoremmalla lapsellaan on tavallinen neuvolaseuranta, minkä lisäksi hänellä on säännölliset käynnit sosiaalipediatrisella poliklinikalla. Siellä hoitotaho seuraa tarkemmin lapsen kehitystä, vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, sekä perheemme päihteettömyyttä.

– Itse saan edelleen korvaushoitoa, mikä tarkoittaa, että haen lääkkeeni kerran viikossa. Tuolloin minulta otetaan samalla seula ja tarkastetaan käsivarret mahdollisten pistosjälkien varalta. Näiden lisäksi hoitolaitos voi lähettää minulle milloin tahansa kutsun mennä yllätysseulalle. Tämä kaikki sopii meille hyvin, sillä olemme valmiita ottamaan kaiken avun ja tuen vastaan, hän painottaa kiitollisena saamastaan avusta.

Nainen kuvaa, kuinka hän on perheineen oppinut nauttimaan arjen pienistä asioista.

– Olen nykyään paljon rauhallisempi äiti ja saanut kokonaan takaisin unohtuneen empatiakykyni. Olen oppinut olemaan itselleni armollinen ja antamaan luvan myös itkeä ja surra, mitä en tehnyt vuosiin. Olen miettinyt ja päättänyt, että jos joskus päihteiden käyttö vielä houkuttelisi, niin olisin nyt vanhempi, viisaampi ja nöyrempi päihteiden käytön seurausten suhteen. Olen päättänyt sen, että silloin ajattelisin lapsiani ensin, sillä he ansaitsevat puhtaan elämän, hän lopettaa katsoen rakastavasti lapsiaan.

Tässä artikkelissa on käytetty seuraavia lähteitä: Päihdeäiti äitiyshuollon asiakkaana, Birgitta Koskinen Laura Soininen opinnäytetyö Toukokuu 2010 Hoitotyö Sosiaali- ja terveysala, tervesuomi.fi, verneri.net ja Ensi- ja turvakotien liiton julkaisut.

Teksti: Minna Korva-Perämäki   Kuvat: Haastateltavan kotialbumi ja Minna Korva-Perämäki

Kiekkoilijan karu kertomus

Raitistunut urheilijatähti Marko Jantunen aikoo käyttää median huomiota hyvän asian ajamiseen.

Aktiiviuransa vuonna 2010 lopettanut jääkiekkoilija Marko Jantunen oli matkalla kohti päihdekuolemaa. Raitistuttuaan hän aikoo käyttää median huomiota hyvään tarkoitukseen.

Marko Jantunen on raitis mies.
Marko Jantunen on raitis mies. Kuva: Marja Väänänen

Jääkiekkolegenda Marko Jantunen, 45, on hyvällä tuulella. Hän on aivan erinäköinen kuin kaksi vuotta sitten käräjäoikeudessa esiintynyt riutunut mies, joka tuomittiin kortitta ajamisesta, rattijuopumuksesta, huumausaineen käyttörikoksista ja liikennerikkomuksesta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Ilo on palannut miehen kasvoille.

On elokuun loppu ja istumme Helsingin Uudenmaankadulla sijaitsevan kirjakustantamo Otavan kivisen toimitalon neuvotteluhuoneessa. Yli sata vuonna vanhan upean jugendlinnan viidennessä kerroksessa on juuri valmistunut remontti. Neuvotteluhuoneen loisteputket valaisevat vähän turhankin kirkkaasti.

– Vähän kuin olisi jossain poliisin kuulusteluissa, Jantunen nauraa.

Otava julkaisee lokakuussa Jantusen tarinan kertovan kirjan nimeltä Läpi helvetin, jonka on kirjoittanut hänen luottotoimittajansa Marko Lempinen. Vuoden verran raittiina olleen miehen ongelmat päihteiden kanssa ovat olleet julkista tietoa jo useita vuosia. Iltapäivälehdet ovat repineet aiheesta otsikoita ja Jantunen on itsekin kommentoinut koettelemuksiaan.

Lööppilehtien kiekkoilijasta viime vuosina antama kuva on ollut varsin yksipuolinen. Jantusta moinen ei harmita, päinvastoin. Hän aikoo nyt antaa haastatteluja entistä enemmän, sillä miehellä on agenda – hän aikoo käyttää mediaa hyväkseen.

– Siitä ajasta, kun käytin päihteitä, on kirjoitettu paljon. Nyt haluan lehdissä kirjoitettavan raitistumisestani, ja siitä, kuinka voin auttaa muita tekemällä päihdetyötä. Julkisesta minästäni on ensimmäisen kerran oikeasti hyötyä. Ei joku jääkiekkomenestys ja siitä kirjoitettu lehtijuttu ole kovin merkityksellinen, toisin kuin se, jos pystyn haastattelussa omista kokemuksistani kertomalla pelastamaan vaikka jonkun hengen, Jantunen pohtii.

 

Kokaiinia krapulaan

Kokemukset joista Jantunen puhuu ovat rajuja. Alkoholi on maistunut hänelle melkein aina, mutta ongelma siitä tuli vähitellen. Hän tiedosti sen ollessaan 28-vuotias, jolloin treenit jäivät ensimmäisen kerran väliin krapulan vuoksi. Teini-iässä hän ei kuitenkaan aluksi pitänyt viinan mausta, eikä humaltumisesta. Ensimmäiset kännit juotiin perinteiseen tyyliin. Isän baarikaapin pulloista sekoitettiin kaikkea sekaisin ja laitettiin vettä tilalle.

– Pelatessani Göteborgissa vuonna 1998 tajusin juovani sunnuntaina krapularyyppyjä. Vuosi taisi olla 1999, kun jäin ekan kerran töistä pois krapulan takia. Valehtelin olevani vatsataudissa. Pelasin silloin Färjestads BK:ssa. Seuraavilla kerroilla huijaaminen oli helpompaa, vatsapöpö tai kuume muka vaivasi. Ei tätä silloin silti sattunut kuin pari-kolme kertaa kauden aikana.

Siirtyessään pelaamaan Jokereihin vuonna 2003 Jantunen muistelee päihdeongelmansa olleen jo vakava. Korkin sulkeminen ei enää onnistunut. Seuraavan 12 vuoden aikana kiekkoilija menetti melkein kaiken – perheen, rahat ja kodin. Kymmenisen vuotta sitten pyörittäessään ravintolaa Espanjassa hän löysi kokaiinin, ihmelääkkeen krapulaan.

– 2000-luvun alussa minulla oli hyviäkin kausia, jolloin olin selvin päin, mutta ylilyönnit lisääntyivät, kuten kaikilla päihderiippuvaisilla. Jäin koukkuun unilääkkeisiin, joita söin saadakseni nukuttua krapulassa. Viina ei enää piristänyt, vaan sumensi pään ja väsytti. Silloin löysin kokaiinin.

– En käyttänyt sitä oikeastaan kuin kesäisin Espanjassa, aina vasta kauden loputtua, ettei aine näkyisi doping-testeissä. Tutustuin amfetamiiniin Espanjassa vietetyn kesän 2010 jälkeen palattuani Suomeen.

Marko Jantunen kokee saaneensa raitistuttuaan enemmän aikaan kuin koskaan aikaisemmin. Kuva: Marja Väänänen
Marko Jantunen kokee saaneensa raitistuttuaan enemmän aikaan kuin koskaan aikaisemmin. Kuva: Marja Väänänen

 

Amfetamiiniparistot

Suomesta oli hankala saada kokaiinia, mutta amfetamiinia oli helppoa hankkia. Amfetamiinista tulikin Jantusen pääasiallinen päihde seuraavan viiden vuoden ajaksi. Alkoholia hän ei enää juonut kavereiden kanssa, vaan epäsosiaalisena neljän seinän sisällä väsyneenä ja yksin. Perusluonteeltaan vilkas ja sosiaalinen mies palasi amfetamiinin avulla mielestään omaksi itsekseen. Jaksoi taas vipeltää.

– Se oli kuin paristot olisi vaihdettu, virtaa riitti taas loputtomiin. Jääkiekkourani loppui vuonna 2010, kuten myös juopottelu ja lääkkeiden popsiminen. Olin silloin sitä mieltä, että piri oli hyvä juttu, pääsinpä ainakin viinasta ja pillereistä eroon, hän sanoo päätään pyöritellen.

Aluksi amfetamiinista tuli Jantuselle niin energinen, euforinen, levoton ja säikky olo, ettei hän uskaltanut lähteä ihmisten ilmoille, peläten että joku huomaa heti hänen vetäneen jotain huumausainetta. Miehestä tuli käyttäessään Duracell-pupu, joka häsläsi pikavauhtia ympäriinsä. Tupakkaa kului jokaisen käyttökerran yhteydessä kaksi askia.

Toleranssi huumeeseen kasvoi kuitenkin äkkiä, energisoiva vaikutus katosi ja pian hän käytti sitä pitkin päivää.

– Piristä tuli minulle arkielämää. Se oli vähän kuin aamukahvi, jota tarvitsin kyetäkseni toimimaan. Loppua kohden vedin vahvaa piriä viisi grammaa päivässä, joka on aivan järjetön määrä.

Jantusen uusi elämä alkoi 14. syyskuuta vuonna 2015, jota hän nimittää elämänsä tärkeimmäksi päiväksi. Silloin hän käveli sisään Riihimäen Avominne-päihdeklinikalle ja aloitti Minnesota-hoidon. Avun hakeminen ei ollut hetken päähänpisto, vaan Jantunen alkoi valmistautua siihen vuoden 2014 oikeudenkäyntinsä jälkeen. Kamankäyttö jatkui vielä kuitenkin vuoden verran ennen hoitoonhakeutumista.

– Alkukesä 2015 meni aika hyvin, olin raittiina. Homma lähti kuitenkin lipsumaan taas huonompaan suuntaan ja vanha pelikaverini ja tukihenkilöni Pasi Tuomaila tajusi, että nyt on aika lähteä hoitoon. Hän oli soittanut Avominneen ja hoitanut paikan valmiiksi. Lauantaina hän sanoi minulle, että pakkaa kamat valmiiksi, maanantaina lähdetään. Olin onnekas, koska Pelaajayhdistys maksoi hoidon rahastostaan.

 

Päihdetyötä itselleen ja muille

Selvin päin vietetyn vuoden aikana Jantusella on mennyt kirjaimellisesti todella lujaa, lujempaa kuin hakiessaan piristystä elämäänsä huumeista ja alkoholista. Hän ihmettelee, kuinka paljon on onnistunut saamaan asioita aikaan vuodessa.

Raitistumisen ja elämäkertaprojektin lisäksi hän on toiminut 2. divisioonassa pelaavan hollolalaisen HC Giantsin pelaajavalmentajana, tehnyt pr-töitä SM-liigaseura Lahden Pelicansille, osallistunut erilaisiin päihdetyön projekteihin ja opiskellut liikuntaneuvojaksi Pajulahdessa.

– En ole tainnut saada koskaan aiemmin näin paljon aikaan elämässäni tai tehnyt asioita näin vakavassani. Vuoden sisään mahtuu melkoisesti juttuja, joista olin aiemmin vain haaveillut. Ensi vuoden alussa nähdään myös eräs tv-projekti, jossa olen mukana, mutta siitä en voi vielä kertoa enempää. Siitä kuulette lisää joulukuussa. Mukana on erilaisia ihmisiä ja heidän erilaisia tarinoitaan, hän paljastaa.

Jantunen tekee päihdetyötä Avominnen kanssa, jossa hänen omat kokemuksensa ovat tärkeässä roolissa. Ennaltaehkäisevää päihdetyötä hän tekee Erkki Poikosen säätiön kanssa ja on mukana myös Elämäni Sankari ry:n toiminnassa. Jantunen haluaa auttaa muita ja tunnustaa päihdetyön olevan tällä hetkellä hänelle itselleenkin yksi keino pysyä raittiina.

– Hoidan parhaiten itseäni olemalla toiminnassa mukana, varsinkin sen jälkeen, kun oma vuoden mittainen perushoitojaksoni päättyy. Opettelen elämään normaalia elämää, iloineen ja suruineen. Nyt minulla on työkalut siihen, etten tarvitse päihteitä selvitäkseni, Jantunen sanoo hymyillen.

Teksti: Aki Lehti

Ulos mielen ahtaista raameista

Mitä yhteistä on kulttuureita yhdistävällä räjähtävällä viihdetykityksellä ja flow-tilan meditatiivisella mielenrauhalla?

Mitä yhteistä on kulttuureita yhdistävällä räjähtävällä viihdetykityksellä ja flow-tilan meditatiivisella mielenrauhalla?

Kiureli Sammallahti (vasemmalla edessä) ja Essi Luttinen ovat Bollywood KaBOOMin päärooleissa. Taustalla Shavan pojat (vasemmalta lukien) Sami Rönkä, Valtteri Bruun (alhaalla), Jussi Miettola (ylhäällä) ja Lauri Salokoski.
Kiureli Sammallahti (vasemmalla edessä) ja Essi Luttinen ovat Bollywood KaBOOMin päärooleissa. Taustalla Shavan pojat (vasemmalta lukien) Sami Rönkä, Valtteri Bruun (alhaalla), Jussi Miettola (ylhäällä) ja Lauri Salokoski. Kuva: Sami Mannerheimo

Miltä kuulostaisivat Aleksis Kiven Metsämiehen laulun sanat bhangra-musiikiksi kutsutun energisen intilaispopin tahdissa?

Yllättävää kyllä: hyvältä! Kyseessä on Shava-yhtyeen kappale Metsämiehen bhangra.
Tämän ja monen muun kulttuureita villisti yhdistävän idean takana on suomalainen kansanmuusikko ja etnomusiikin maisteri Kiureli Sammallahti.

Taiteilija tunnetaan ehkä parhaiten juuri bändinsä Shavan keulakuvana, mutta hänen uusin projektinsa on musikaali. Tarkemmin sanoen idän rytmejä ja oopperaa yhdistävä Bollywood KaBOOM. Prosessin tulos on kuulemma ”sopivasti pimeätä touhua” ja takuulla räväkkää viihdettä täynnä tanssia ja räjähdyksiä.

Ja minun tehtäväni on selvittää miten tähän kaaottiseen oloiseen hankkeeseen liittyy niin sanottu flow-ilmiö, jota usein kuvataan meditatiivisen mielenrauhan kaltaisena keskittyneisyytenä.

 

Fuusio rikkoo rajoja

Shava osallistui vuoden 2015 Uuden musiikin kilpailuun, jonka voittaja lähetetään maailmalle Suomen Euroviisuehdokkaana. Tapaan Sammallahden Bollywood KaBOOMin harjoituksissa Aleksanterin teatterin tiloissa. Hän kertoo, että vaikka Euroviisuihin asti ei päästy, Shavan hyvä menestys kilpailussa toi bändille paljon näkyvyyttä. Hyvä etappi siis, jonka ansiosta Shava päätyi yhdistelemään bhangra-musiikkia ja oopperaa Bollywood KaBOOMissa.

– Tässä nykyajassa on se mainio puoli, että kaikkea saa tehdä. Se on hieno asia. Joku pointti tietysti pitää olla, maestro pohtii.

Bollywood KaBOOMia on tehty karnevalistisella otteella yhdessä Shavan kanssa.

– Villiä projektia on tehty ryhmälähtöisesti. Prosessi on ollut dynaaminen, jossa kokeilun kautta on löydetty oleellinen. Fuusiotekemisessä täytyy löytää vahvaa sisältöä ja merkityksiä. Ooppera Skaala -ryhmän Visa Oscar on suoriutunut suunnittelutyöstä hyvin. Teemat eivät pompi ja poukkoile, vaikka tyylilajit ovat hyvin erilaiset.

Kun musiikki on fuusiota, niin tanssikin voi olla. Klassisia muotoja ei ole kovinkaan paljon noudatettu.

 

Uppoutuen vai tarinaa seuraten?

Miten myös kotimaista kansanmusiikkia opiskellut suomalaismies on päätynyt yhdistelemään oman maan musiikkia kaukaisen Intian säveliin? Sammallahdella on ollut elämässään monta musiikillista herätystä.

– Jotka kaikki vaikuttavat nykyiseen muusikkouteeni, hän nauraa ja kertoo tarinaansa.
Mies oli omistautunut jo parikymppisenä soitolle ja laululle ja päätti lähteä Intiaan opiskelemaan maanosan monivuosituhantista musiikkiperinnettä. Vaikka hän oli perehtynyt alueen musiikkiin aikaisemminkin, varsinainen oivallus intialaiseen klassiseen musiikkiin tapahtui vasta paikan päällä.

– Intialaisen musiikin estetiikka oli minulle alkuun vierasta, mutta kerran harjoitellessani ja käydessäni läpi oppitunnilla nauhoitettua materiaalia, päässäni yksinkertaisesti napsahti, ja tunsin saaneeni jonkinlaisen vainun siitä, mistä tässä musiikissa on kysymys – ja samalla tiellä ollaan vieläkin.

Intialainen klassinen on Sammallahden mukaan sisäistä. Säveliin ikään kuin mietiskellään. Uppoudutaan. Paitsi soittajat myös kuulijat sisäistävät niitä. Länsimaisessa musiikissa lähestymistapa on erilainen. Siinä sävelet ovat muusikon mukaan pikemminkin kuin jatkumoa tarinalle, jota seurataan.

Alunperin Sammallahden kiinnostus olikin juuri intialaiseen klassiseen musiikkiin, ei niinkään menomusaan, kuten bhangraan. Tämä ihastus syntyi vasta, kun ensikosketus kyseisen maan säveliin oli jo syntynyt.

 

Luonnollisia huippukokemuksia

Entä flow? Ennen haastattelua olen saanut vinkkiä, että aiheella olisi yhteys Sammallahden tekemiseen.

Kysyn suoraan: Mitä flow-tila sinulle merkitsee?

– Näen asian näin: Kun ihminen on tasapainossa, ja elää hetkeä, jossa hänen aistinsa ovat terästäytyneet, voidaan puhua flow-tilasta. Kun tämä tapahtuu, koemme elävämme “oikeaa elämää” vaikkapa sosiaalisissa tilanteissa tai esiintyessä.

Flow voi siis löytyä paitsi meditatiivisen intialaisen musiikin kautta, myös monelta muulta alueelta.

– Flow tapahtuu itsestään, ja on tavallaan ihmisen luontainen tila. Paradoksaalista kyllä, se on joskus vaikea saavuttaa.

Flow-ilmiöön yleensä liitetään, että kun jotakin asiaa tekee rentoutuneesti, mutta täydellä huomiolla, tekeminen itsessään tuottaa mielihyvää. Saman on myös Sammallahti huomannut.

– Näitä huippukokemuksia ihminen tarvitsee, muusikko linjaa.

Voisiko flow-kokemus olla terveellä tavalla sellainen mielihyvän ja arjen merkityksellisyyden antaja, jota ihmiset etsivät päihdyttäessään itseään erilaisilla kemikaaleilla? Ainakaan Sammallahti ei päihteitä kaipaa.

– Olen ollut oman tieni kulkija pikkupojasta lähtien, ja lopetin juomisen jo 17-vuotiaana, ja vaikka se oli kaveripiirissäni ennenkuulumaton ratkaisu.

Muusikko pohtii, että kenties nykyihmisen tietoisuus on kehittynyt sen verran korkealle tasolle, että tietoisuudesta itsestään on tullut vaiva. Tätä taustaa vasten alkoholin ja huumeiden käyttö on hänestä ymmärrettävää myös muusikoilla, jotka pyrkivät antamaan yleisölleen “arjesta irtautumisen” kokemuksen. Jos arjen pyörityksestä ja omasta mielestä ei muutoin saa breikkiä, voidaan päihteistä yrittää löytää ikään kuin oikotie.

Sammallahdelle keino on kuitenkin hiljentyminen.

– Itselleni raitistumiseen liittyi arkirutiiniksi muodostunut hiljentyminen, joka myöskin on tie päästää irti mielen ahtaista raameista.

”Mielen ahtaista raameista” pois pääseminen onkin flow-tilan edellytys.

 

Egosta luopumista

Tanssija ja koreografi Suvi Tuominen. Kuva: Saska Aaltonen
Tanssija ja koreografi Suvi Tuominen. Kuva: Saska Aaltonen

Haastatteluun liittyy musikaalin tanssija ja toisena koreografina toimiva Suvi Tuominen. Hän avaa osaltaan luovan prosessin flowta ja kertoo Sammallahdesta.

– Sammallahti on yleispätevä musiikkivelho. Hyvin tuottelias sellainen, ja aikamoinen lavapersoona! Hän työskentelee kehon kautta. Omaperäinen ja omassa rytmissään liikkuva mies. Hänellä on paljon myös näyttelijän lahjoja.

Tuominen on kokenut, että Bollywood KaBOOM -projektiin liittyy paljon tavalla tai toisella flow-kokemusta. Tuomisen mukaan sitä kuvaa myös se, etteivät asiat ole kristallin kirkkaita, vaan toimitaan tilanteen mukaan. Tällainen toimintatapa edellyttää, että ei ole egoineen asioiden luontevan tapahtumisen tiellä.

– Usein ihmisten egot astuvat tekemisen edelle hyvin helposti. Tällaisessa taiteellisessa keskustelussa ja itsensä kanssa läpikäymisessä on helppo oppia, milloin ja miten voi sanoa tai ehdottaa asioita. Elämänhallintataidot taideuralla kehittyvät. Se vaatii vaan reflektioita. Henkilökohtainen prosessi on jatkuvaa. Ja jatkuu taas seuraavassa projektissa!

Suvi Tuomisen mielestä jokaisen olisi hyvä hakea flow-kokemusta taiteen tai jonkin projektin kautta.

 

Tämä juttu on osa artikkeleiden sarjaa, jossa kerrotaan hetkessä elämisestä ja flow-tilasta.  Vaikka et harkitsisi tähän spektaakkeliin lähtöä, kannattaa kurkata Bollywood KaBOOMin hulvaton mainosvideo alla!

Musikaalin ensi-ilta on Helsingissä 8.10 Kaapelitehtaalla ja 1.12 Savoy-teatterissa.

Teksti: Saska Aaltonen

Shavan-yhtyeen nettisivu löytyy täältä.

Sarjakuva, joka muutti Suomea

Britanniasta Suomeen omaksuttu valistustarina Turmiolan Tommista kuvastaa 1800-luvun sivistyneistön pelkoa rahvaan viinankäytöstä: jo yksikin ryyppy tekee rappiojuopon. Yksinkertaisen tarinan merkitys suomalaisille oli kuitenkin valtava ja kesti yli monen sukupolven.

Britanniasta Suomeen omaksuttu valistustarina Turmiolan Tommista kuvastaa 1800-luvun sivistyneistön pelkoa rahvaan viinankäytöstä: jo yksikin ryyppy tekee rappiojuopon. Yksinkertaisen tarinan merkitys suomalaisille oli kuitenkin valtava ja kesti yli monen sukupolven.

tommi2_webKlassikoksi muodostunut Turmiolan Tommi -kuvakertomus ilmestyi ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1858. Tommia voidaan pitää myös ensimmäisenä suomalaisena sarjakuvahahmona. Onhan se maamme ensimmäinen sarjakuva.

Tommin tarina etenee kahdeksan kuvataulun avulla seesteisestä perheidyllistä pahimpaan turmioon. Tarina oli sovitettu George Cruikshankin sarjakuvasta The Bottle, ”Pullo” (1847). Tässä tapahtumat sijoittuvat Lontooseen. Suomessa julkaisemisesta vastasi toimituskunta, johon kuuluivat muun muassa J.W. Snellman, Fredrik Cygnaeus, Sakari Topelius ja Elias Lönnrot. Kuvataulut teki nuori taiteilija Alexandra Frosterus-Såltin.

Juoni on sekä englantilaisessa että suomalaisessa versiossa periaatteessa sama, kuvia on kummassakin kahdeksan. Ensimmäisessä kuvassa Tommi viettää seesteisen onnellista perhe-elämää, mutta jo seuraavassa hän eksyy juomatupaan.

Seuraavat kuusi ruutua kuvaavat Tommin luisumista alkoholinhuuruiseen ja väkivaltaiseen elämään, jonka seurauksena hän päätyy kunniansa ja perheensä menettäneenä vankilaan.

 

Raittiusaate sytyttää tavallisen kansan

Tämän varoittavan esimerkin tunsi lähes koko pohjoinen kansa monen sukupolven ajan.
Turmiolan Tommin tarinan merkitystä Suomen raittiusliikkeelle tuskin voi liioitella. Tämän varoittavan esimerkin tunsi lähes koko pohjoinen kansa monen sukupolven ajan toissa vuosisadan loppupuolelta lähtien.

Sarjakuva oli osaltaan inspiroimassa raittiusliikkeen nousua kansan parissa. Suomen ensimmäiseen valtakunnallisesti järjestäytyneeseen raittiusliikkeeseen, Raittiuden Ystäviin, liittyi pian Turmiolan Tommin julkaisemisen jälkeen sankoin joukoin työläisiä, jotka ryhtyivät osaltaan ajamaan täydellistä alkoholikieltoa. Raittiustyöhön osallistumalla todistettiin oma kansalaiskelpoisuus, ja kieltolain ohella ajettiin myös monia kansalaisoikeuksia, kuten yhtäläistä äänioikeutta.

Tommi lähettää poikansa hakemaan viinaa. Jos ei saa velaksi, käy pojan aapinen maksuksi.
Tommi lähettää poikansa hakemaan viinaa. Jos ei saa velaksi, käy pojan aapinen maksuksi.

Aikansa raittiusaatteen ilmentymiä oli raittiusliikkeen organisoima juomalakko vuosina 1898–1900. Juomalakot olivat mielenosoituksia hallituksen toimia, kuten alkoholiverotusta, vastaan. Samalla haluttiin aikaansaada uudistuksia alkoholilainsäädäntöön.

Maaliskuussa 1898 kotkalaisten sahatyömiesten Kalle Heikkilän ja Emil Anderssonin sekä Oulun piirilääkäri Konrad Relanderin ansiosta juomalakko laajeni koko maahan. Juomalakkoliike sai aikaan anomuksen kieltolaista, vaikkakin laki astui Suomessa voimaan vasta vuonna 1919. Kieltolain aikana nostettiin Turmiolan Tommin kohtalo jälleen esiin varoittavana esimerkkinä.

Tuon aikaiseen henkeen liittyi olennaisesti myös vuonna 1922 ensimmäisen kerran järjestetty raittiusviikko eli alkuperäiseltä nimeltään raittius- ja kieltolakiviikko. Tavoitteena oli “raittiusmielen ja kansalaiskunnon” herättäminen.

Kieltolaki päättyi vuonna 1932, mutta raittiusviikko jäi, ja sen aiheet muuttuivat aatteellisiksi ja valistaviksi. Kouluissa järjestettiin syksyisin raittiusviikolla muun muassa kirjoituskilpailuja ja tutustuttiin Turmiolan Tommin tarinaan. Myös Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kokemuksia alkoholista pohdittiin.

Keväisin hyvästä kirjoituksesta saattoi saada palkinnon tai kunniamaininnan. Pidettiin myös raittiusjuhlia, joissa muistutettiin tupakan ja alkoholin vaarallisuudesta.

Raittiuskilpakirjoituksia jatkettiin perinteisessä muodossaan kouluissa 1970-luvulle saakka, ja joissakin kouluissa ne ovat yhä osa valistavaa oppilastyötä.

Teksti: Tuula Vuolle-Selki

Lisää aiheesta:

Hallitus tekemässä lähes miljardin euron virheen

Alkoholin saatavuuden lisääminen on tutkitusti suurimpia kulutusta kasvattavia tekijöitä. Hallituksen ajama nykyistä vahvempien juomien salliminen ruokakaupoissa näkyy toteutuessaan 800 miljoonan euron vuosittaisina taloudellisina tappioina.

Siihen loppui hallituksen säästöpolitiikka. Kaavailtu nykyistä vahvempien juomien salliminen ruokakaupoissa tulee aiheuttamaan toteutuessaan yli 800 miljoonan euron vuosittaiset tappiot Suomen kansantaloudelle.

Hallitus hyväksyi vastikään ruokakaupoissa myytävien juomien sallitun alkoholipitoisuuden nostamisen nykyisestä 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Kokoomus olisi halunnut jopa 15 prosenttiset juomat maitokauppoihin.

Miksi ei? Miksi turhaan kiusata ihmisiä sillä, että he joutuvat hakemaan osan juomistaan toisesta kaupasta? Miksi niiden, jotka osaavat juoda hallitusti, tulisi kärsiä siitä, että pieni osa ihmisistä ei osaa? Eivätkö alkoholistit löydä juomansa joka tapauksessa?

Tämän kaltaiset letkautukset ovat saaneet surullisen suuren roolin alkoholipoliittisessa keskustelussa. On syytä muistuttaa faktoista.

Saatavuuden kasvu lisää alkoholihaittoja

Keskiolut vaihtuu monella lähes huomaamatta vahvempaan.
Kyllä. Se, ettei osaa prosenttijuomista tarvitse hakea eri kaupasta, on etu. Mutta siihen ne edut sitten loppuvatkin.

Merkittävimmät alkoholin kulutukseen vaikuttavat tekijät ovat tutkitusti saatavuus ja hinta. Jos saatavuutta lisätään tai hintaa lasketaan, sillä on välitön juomista lisäävä vaikutus.

Tämä nähtiin ikävällä tavalla, kun keskioluet siirrettiin 1968 Alkosta ruokakauppoihin. Alkoholin kulutus nousi vuoden sisällä noin 25 %. Vastaavasti alkoholikuolleisuus nousi seuraavien muutamien vuosien aikana noin 25 %. Samalla lisääntyivät myös taloudelliset ja sosiaaliset haitat.

Käytön lisääntyminen tarjonnan seuraksena on paitsi tutkittu tosiasia, myös helposti ymmärrettävää. Jos marketista löytyy edullinen nelosolut tai limuviina, moni poimii sen mukaansa enempää ajattelematta. Alkoon saman juoman takia ei lähdetä yhtä helposti. Jos hallitus saa tahtonsa läpi, keskiolut vaihtuu monella lähes huomaamatta vahvempaan.

Miksi ”kohtuukäyttäjiä” rangaistaan?

Miksi hallitus tukee liike-elämää tavalla, joka vahingoittaa koko maan taloutta?
Ilmaus ”alkoholin kohtuukäyttö” on osittain harhaanjohtava. Suomen 6-7 miljardin vuosittaisista alkoholihaitoista suurin osa nimittäin aiheutuu ”kohtuullisesti” alkoholia käyttäville ihmisille. Näitä tappioita ei saada vähenemään, jos alkoholin kokonaiskulutus ei laske. Toisin sanoen myös vähemmän juovien tulisi hillitä juomistaan, miljarditappioiden kutistamiseksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos laskevat, että kun alkoholihaittoihin lisätään myös alkoholin takia menetetyt työvuodet, kansantalouteen syntyy nykyisellään 14,5 miljardin euron lovi. (Tarkemmin alkoholin vaikutuksesta talouteen on kuvassa olla.)

Nämä haitat seuraavat tunnetusti lähes suoraan alkoholin kokonaiskulutusta, joskin pienellä viiveellä. Jos alkoholin kulutus nousee hallituksen ajaman muutoksen myötä esimerkiksi 6 prosenttia, kuten THL maltillisesti arvioi, se aiheuttaa kansantalouteen yli 800 miljoonan euron vuosittaisen tappion.

Myöskään alkoholin työllistävällä tai taloutta tukevalla vaikutuksella tätä politiikkaa ei voi perustella. Taloudelliset alkoholihaitat nimittäin ylittävät kaikki saadut hyödyt.

Onkin yllättävää, että hallitus haluaa ryntätä maan taloutta, vaikka koko hallituskauden alku on puuhattu vain säästöjä. Onko nyt säästetty tarpeeksi, että tähän on varaa?

Luonnollisesti alkoholin myynnistä hyötyvä panimoala ja päivittäistavarakauppa lobbaavat juomien laajempaa saatavuutta oman etunsa takia. Mutta miksi hallitus tukee liike-elämää tavalla, joka vahingoittaa koko maan taloutta?

suomen-alkoholitalous

Suomen alkoholihistoria 1960-2015

Teksti ja grafiikka: Janne Valkeapää

Nimetön mielenliike vaikuttaa läpi yhteiskunnan

Alkoholin käyttö ei vaikuta vain alkoholistin psyykkeeseen. Myös niin sanottujen kohtuukäyttäjien aivoissa ja mielessä tapahtuu juomisen seurauksena pitkäaikaisia muutoksia. Muutokset vaikuttavat tiedostamatta ajatteluun, tunteisiin ja päätöksiin. Tämä pätee myös alkoholipoliittisia päätöksiä tekeviin poliitikkoihin.

Alkoholin käyttö ei vaikuta vain alkoholistin psyykkeeseen. Myös niin sanottujen kohtuukäyttäjien aivoissa ja mielessä tapahtuu juomisen seurauksena pitkäaikaisia muutoksia. Muutokset vaikuttavat tiedostamatta ajatteluun, tunteisiin ja päätöksiin. Tämä pätee myös alkoholipoliittisia päätöksiä tekeviin poliitikkoihin.

Kuvituskuva: Janne Valkeapää

Opiskelijakaverini pohtii ääneen miten valtavan hyvältä tuntuisi juoda tuopillinen olutta. Hän kuvailee tunteen yksityiskohtaisesti.

Istumme oppitunnilla. On keskipäivä, keskellä viikkoa. Kuuntelen tottuneesti kaverin haikailuita. Tavallisia opiskelijajuttuja.

Sitten hätkähdän. Mistä tässä on kyse? Onko tämä normaalia?

Ensimmäistä kertaa mieleeni on hiipinyt aavistus, että kyse on jostakin muusta kuin tavallisesta halusta rentoutua tai mieltymyksestä juoman makuun.

Esitän kysymyksen:

Koska olet viimeksi kaivannut appelsiinimehua samalla tavoin, kun tunnet nyt oluen suhteen?
– Tykkäätkö appelsiinimehusta?

Ystäväni myöntää pitävänsä.

– Koska olet viimeksi kaivannut appelsiinimehua samalla tavoin, kun tunnet nyt oluen suhteen?
Seuraa pieni hämmennys. Selitän:

– Tarkoitan, että tekeekö mielesi usein jotakin alkoholitonta juomaa samalla tavoin.. noh tuota.. palavasti, kuin kaipaat jotain alkoholijuomaa? Siis vaikka nyt olutta.

appelsiinimehuKaverini miettii hetken. Lopulta hän toteaa, että toki joskus tekee mieli jotakin muutakin juomaa, mutta myöntää rehellisyyden nimissä, että tämän tyyppinen haikailu taitaa kyllä kohdistua lähinnä prosenttijuomiin.

Mies on parikymppinen. Hänellä ei ole kovin monta vuotta alkoholin käyttöä takanaan ja käytetyt määrät ovat moniin keski-ikäisiin verrattuna varsin vähäisiä.

Onko opiskelijakaverini alkoholiriippuvainen?

Mielihalujen viemää

Tapauksesta on kulunut jo vuosia, mutta se jäi syystä tai toisesta mieleeni. Päätän, että asiaa on vihdoin syytä tutkia. Kerron tarinani psykiatrian erikoislääkäri Mauri Aallolle. Hän on erikoistunut alkoholiongelmien varhaiseen tunnistamiseen.

joku muutos ihmisen aivoissa tai psykologiassa jo tapahtunut
– Yksinään tämä mitä kuvaat ei riitä määrittämään häntä riippuvaiseksi sillä tavalla, kuin se lääketieteessä määritellään, Aalto linjaa.

– Totta kai siinä on joku muutos ihmisen aivoissa tai psykologiassa jo tapahtunut, lääkäri kuitenkin toteaa.

Alkoholin käyttö on siis muuttanut nuoren miehen ajattelua, mutta kyse ei ole vielä suoranaisesta sairaudesta. Aalto toteaa, että useimmat mieliteot sinänsä ovat normaaleita. Tässä tapauksessa kyseessä saattaa kuitenkin hänen mukaansa olla alkoholiriippuvuuden esiaste.

– Kun riippuvuuteen mennään, niin tämän kaltaisia muutoksiahan siellä sitten ihmisen toiminnassa tapahtuu. Ja ne ovat tietysti aivotasolla tapahtuvia.

Kuva on synkkä, kun muistan, että tämä kaveri ei ollut lainkaan ainoa joka ajatteli prosenttijuomia vastaavalla lämmöllä. Samanlaiset tuntemukset ja puheet olivat silloisten opiskelijatuttavien parissa varsin tavallisia. Tilastojen valossa useimmista heistä ei kuitenkaan pitäisi tulla alkoholiriippuvaisia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suomalaisista on noin 10% riippuvaisia alkoholista. Tosin toiset 10% kuuluvat riskikäyttäjiin.

 

Nimetön mielenliike

alkoholimyonteisyys4Muutoksia aivoissa, mielihaluja, suhde alkoholiin on muuttunut korostuneen positiiviseksi. Jos kyseessä ei ole riippuvuus, miten tätä tulisi nimittää?

Kysyn, mutta lääkäri ei osaa antaa ilmiölle mitään nimeä.

Sanan puuttuminen itsessään kuvaa yhteiskunnan sokeutta ilmiölle.
– Minulla ei ole tiedossa, että tälle olisi termiä. Missään nimessä sille ei ole mitään diagnostista termiä.

Nimitys on siis keksittävä itse. Paremman puutteessa päätän käyttää termiä ”korostunut alkoholimyönteisyys”. Sanan puuttuminen itsessään kuvaa yhteiskunnan sokeutta ilmiölle.

Jo parikymppisten opiskelijoiden parissa ilmiö vaikuttaa olevan varsin yleinen. Luonnollisesti olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää miten laajasti se vaikuttaa koko yhteiskunnassa. Keski-ikäiset juovat tilastojen mukaan opiskelijoita enemmän, joten voisi ehkä olettaa että sama ilmiö vaikuttaisi heidän parissaan jopa voimakkaammin.

– Tämä on yksi niitä asioita, joita ei ole tutkittu, Aalto linjaa.

Hän toteaa, ettei hänellä ole asiasta tietoa. Kuitenkin hän pohtii, että mikäli tämä korostuneeksi alkoholimyönteisyydeksi ristimäni ilmiö olisi yhteiskunnassa yleinen, kyseessä olisi merkittävä asia.

– Se tarkoittaisi, että monilla kohtuukäyttäjillä olisi jo tämä yksi alkoholiriippuvuuden piirre, jos puhutaan juomishimosta, lääkäri pohtii.

Tämän enempää hän ei kuitenkaan  halua lääketieteen edustajana sanoa. Tutkimustietoa kun ei ole. Hän kuitenkin lisää, että himo tai mielihalu voi olla hyvin eri tasoista ja mielihalu voi olla myös sosiaalisesti ohjattu.

Kiitän Mauri Aaltoa ja päätämme haastattelun.

 

Päihde opettaa rakastamaan itseään

alkoholimyonteisyys5Tunnen, että olen hahmottamassa jonkilaista yhteiskunnan sokeaa pistettä. Olen jäljittämässä ilmiötä, jota ei yleisesti ottaen tunnisteta, mutta joka vaikuttaa merkittävästi läpi yhteiskunnan – kuin pimeä aine, jota ei voi nähdä, mutta joka vaikuttaa ympärillä oleviin kappaleisiin.

Ymmärtääksemme paremmin mistä on kyse, lienee syytä pohtia ilmiön juuria. Juomishalun syy voi olla monenlainen: stressin lievitys, sosiaaliset syyt tai tapa. Lähdetään kuitenkin liikkeelle siitä mitä tiedetään alkoholin vaikutuksesta aivoihin ja mieleen.

Juomien alkoholi eli etanoli aiheuttaa kemiallisesti juojalleen mielihyvää. Suurelta osin kyse on siitä, että aine lisää voimakkaasti mielihyvähormooniksi kutsutun dopamiinin eritystä aivoissa. Dopamiinin määrä nousee nopeasti jo noin viiden minuutin päästä juomisesta. Päihdeaineen ensimmäinen vaikutus on siis, että mielialan nousee ja ihminen rentoutuu.

Mieleen muodostuu positiivisten mielikuvien pilvi, joka verhoaa juomia ja juomis- tilannetta.
Aivot ovat yhteyksien verkosto, jossa asiat, mielikuvat, sanat ja aistimukset liitetään toisiinsa kokemusten perusteella. Juomisen tapauksessa aivot muodostavat siis yhteyden juomatilanteen ja kasvaneen mielihyvän välille. Toisin sanoen, kun ajatukset myöhemmin menevät alkoholijuomiin, seuraa välittömästi mielleyhtymä mielihyvään. Mitä useammin henkilö juo, sitä vahvemmaksi linkki aivoissa mielihyvän, juomatilanteen ja juoman välillä muodostuu.

Epäilemättä asia on monimutkaisempi, mutta ainakin jotakin tämän kaltaista on täytynyt myös opiskelijakaverini mielessä tapahtua. Etanolin käytön seurauksena mieleen muodostuu positiivisten mielikuvien pilvi, joka verhoaa juomia ja juomistilannetta. Vaikka järki saattaa ymmärtää alkoholin aiheuttamat haitat, on aihepiiri kauttaaltaan näiden mielikuvien värittämä, joten haittoja ei haluta ottaa tosissaan.

alkoholimyonteisyys3

Sama kemiallispohjainen ilmiö toistuu monilla muillakin päihdeaineilla. Laittomien päihteiden tapauksessa se luo eri huumeita sokeasti ihannoivia alakulttuureita. Alkoholin tapauksessa tuloksena on alkoholiin korostuneen myönteisesti suhtautuva valtakulttuuri.

Herää kysymys: Minkälainen yhteiskunnan asenne alkoholiin olisi, jos sitä käyttäisi vain pieni vähemmistö? Miten aiheesta puhuttaisiin ja miten siihen suhtauduttaisiin? Miten alkoholipolitiikkaa tehtäisiin, jos päättäjillä itsellään ei olisi juomakokemusten muodostamaa mielleyhtymää alkoholin ja mielihyvän välillä?

 

Korostuneen alkoholimyönteistä politiikkaa

alkoholimyonteisyys2

Koemme päivittäisten valintojemme olevan yleensä varsin loogisia ja tietoisesti harkittuja.

Psykologit ovat asiasta toista mieltä.

Kaikkien päätösten takana vaikuttaa valtava määrä tiedostamattomia haluja ja mielikuvia, pelkoja, toiveita ja muistoja. Alkoholin käyttäjän tapauksessa taustalla vaikuttavat myös päihteen käytön hänelle mahdollisesti luomat myönteiset käsitykset aineesta.

Koska suurin osa poliitikoista käyttää ainakin jossain määrin säännöllisesti alkoholia, on syytä miettiä miten se vaikuttaa kykyyn tehdä aihetta koskevia päätöksiä.

Faktat ovat synkkiä. Suomi kärsii Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston arvion mukaan vuosittain 6-7 miljardia euroa alkoholihaittoja vuosittain. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Työterveyslaitoksen arviossa lasketaan alkoholin takia menetettyä bruttokansantuloa ja huomioidaan myös alkoholin aiheuttama työkyvyttömyys. Tulos on Suomen taloudelle koruton 14,5 miljardin euron vuosittainen tappio.

Jos jokin muu päihdeaine aiheuttaisi vastaavat haitat, olisivatko päättäjät yhtä maltillisia päätöksissään? Etenkin kun hallitus samaan aikaan leikkaa monesta suunnasta saadakseen aikaan säästöjä. Arvioitu 14,5 miljardin euron tappio on moninkertainen suhteessa hallituksen kohuttuihin jättileikkauksiin.

Suhde omaan päihteeseen on siinä määrin lämmin, ettei vakaviakaan haittoja haluta ottaa kovin tosissaan.
Koska kyseessä on kuitenkin alkoholi, suhtautuminen on eri. Suomen alkoholipolitiikka toimii saman logiikan mukaan, kuin yksittäinen alkoholin käyttäjä. Haitat periaatteessa tiedostetaan, mutta suhde omaan päihteeseen on siinä määrin läheinen ja lämmin, ettei vakaviakaan haittoja haluta ottaa kovin tosissaan. Ikävä kyllä yhteiskunta maksaa tästä välinpitämättömyydestä kalliisti.

Kun jo valmiiksi alkoholimyönteisessä ilmapiirissä marinoitujen päättäjien mieliin kaadetaan vielä aimo annos alkoholiteollisuuden systemaattista lobbausta, on keitos valmis.

Pohdittavaksi:

  • Lehdissä arvioidaan usein alkoholijuomia, kuten viinejä. Kuitenkin alkoholittomista juomista, kirjoitetaan harvoin. Miksi voimakas kiinnostus kohdistuu vain yksiin juomiin, mutta ei toisiin? Onko kyseessä vain kiinnostus huumaavan aineen aiheuttamaan mielihyvään, joka puetaan elegantin maun arvioinnin valeasuun? Useimpien mielestä olisi luultavasti absurdia kirjoittaa appelsiinimehusta samalla innostuksella!
  • Kesän tullen terassit vetoavat moniin. Tätä voidaan perustella esimerkiksi hyvällä ilmalla ja mukavalla seuralla. Mutta kiehtoisiko tupakalta ja alkoholilta haiseva terassi yhtä paljon, jos tuoppi vaihdettaisiin limulasiin? Missä määrin kyseessä onkin todellisuudessa vain halu tuntea etanolin aiheuttamaa kemiallista mielihyvää?

Teksti ja kuvitus: Janne Valkeapää

Rock, raittius ja flow

Unelma rock-elämästä ajoi teinipoikien porukkaa musiikin pariin viime vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä. Eero Heinonen on yksi heistä. Bändin nimeksi annettiin The … Jatka lukemista Rock, raittius ja flow

Eero Heinonen on muusikko ja elokuvaohjaaja. Hänet tunnetaan parhaiten The Rasmus -yhtyeen basistina, mutta hän myös muun muassa Hay and Stone -yhtyeen laulaja ja keulakuva.
Eero Heinonen kotitalonsa sisäpihalla Helsingissä.

Eero Heinonen on tullut tunnetuksi maailman maineeseen nousseen The Rasmus -yhtyeen basistina, mutta hän on myös elokuvaohjaaja ja perheen isä. Parhaimmillaan työ tai musiikki antaa hänelle flow-tilaksi kutsutun täydellisen tasapainon ja keskittymisen kokemuksen, jossa voi täysin antautua hetkeen.

Unelma rock-elämästä ajoi teinipoikien porukkaa musiikin pariin viime vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä. Eero Heinonen on yksi heistä. Bändin nimeksi annettiin The Rasmus.

– Me perustettiin Rasmus yläasteella. Dead letters -albumia ja sen sinkkubiisien levyjä myytiin maailmalla kaksi miljoonaa kopiota, Heinonen ynnää.

Se on kova juttu kuin rock itse.

Vuodenajat ovat ehtineet vaihtua monesti, miljoonia levyjä myyty ja lukemattomia keikkoja soitettu. Matka on vienyt syvältä Siperiasta Etelä-Amerikan ytimeen ja monen moneen muuhun maailman kolkkaan. Balanssi on pysynyt. Tytöt ovat menettäneet tajuntansa, mutta bändin jätkät pysyneet järjissään – ja mikä tärkeintä: yhä ystävinä.

Se jos mikä on rock-musiikissa ja menestyksen aallokossa harvinaista, jopa ainutlaatuista.

Isoille yleisöille soittamisen halu oli väkevä eteenpäin vievä voima.
Heinonen itse kokee sopuisan ystävyyden yhdeksi bändin suurimmista saavutuksista.

Tähdet olivat suotuisat. Oikeaan aikaan tuli sopivissa määrin onnistumisia, saatiin oma biisi soimaan silloiseen Radio Mafiaan, ja muutama tärkeä festarikeikka, sekä tietysti levysopimus. Pian bändin keikkamyynnin mestaroi ilmiömäinen Seppo Vesterinen.

Haave nuorena siitä että saisi esiintyä kaverien kanssa toteutui. Isoille yleisöille soittamisen halu oli väkevä eteenpäin vievä voima. Rasmus pääsi tekemään levyä myös Ricky Martinille, Kissille, Madonnalle ja monelle muulle supertähdelle tuottaneen Desmond Childin kanssa. Omat idolit olivat Metallica, Nirvana, Red Hot Chili Peppers ja kotimainen Kingston wall.

Toisin kuin moni esikuvista, kukaan yhdessä yläasteelta maailman maineeseen ponnahtaneesta bändistä ei ole kuollut, seonnut tai alkoholisoitunut. Liekö luomu asenne myös syy bändin pysymiseen yhdessä.

 

Paremmat kiksit

Rauhallinen ja huomaavainen laulava basisti katselee maailmaa yhä kuin avoimen nuorukaisen silmin, jolle musiikki on elämän suuri tutkimusretki.

Musiikissa on enemmän löydettävää kuin ihmiselämän aikana ehtii löytää.
– Tajusin suht nuorena, alle kymmenvuotiaana, että rockista saan hyvät kicksit. Harrastin myös klassista! Äidin levyhyllyn Neljä vuodenaikaa oli minusta yhtäläisesti hieno teos. Rockmusiikista saan kuitenkin edelleen potkua. Se, että siitä tuli ura, on tietenkin ahkeran työn ja periksiantamattomuuden tulos. Opinnot ja uran luominen veivät monen musiikinlajin ääreen. Tajusin, että musiikissa on enemmän löydettävää kuin ihmiselämän aikana ehtii löytää.

Valitsemalleen musiikin lajille epätyypillisesti Heinonen totisesti uskoo päihteettömyyteen ja on pitänyt päänsä selvänä lähes kaksikymmentä viimeistä vuotta. Hän kertoo, ettei päihteettömyys ole niin vaikeaa, kuin voisi kuvitella. Bändissä, jossa kaikki jäsenet ovat tasavertaisia, sitä myös kunnioitetaan.

Voi tietysti moni muukin asia viedä mieheltä jalat alta, kuin kemikaalit.
Heinonen ihastui maailman matkoillaan itämaisille tansseille omistautuneeseen australialaiseen neitoon, Jessicaan. Jälkikasvuakin on jo saatu aikaiseksi.

Ennen kuin jatkat lukemista, voit halutessasi kuunnella Heinosen säveltämän ja laulaman kappaleen Give me the power back. Kappale löytyy Heinosen toisen yhtyeen Hay and Stone -yhtyeen levyltä Making the waves.

 

Uusia aluevaltauksia

Vaikka basistin ensimmäinen intohimo eli musiikki on työllistänyt jo toista vuosikymmentä, hakee hän nyt muita tapoja itsensä ilmaisemiseen. Uudeksi väyläksi onkin muodostunut elokuva ja dokumentti.

Hänen ohjaamansa Tero Tähtisen matkanovelliin perustuva lyhytelokuva Walker voitti vuoden 2013 “Third world indie film festival“ -palkinnon. Myös Neloselle tehty dokumentti laulajakollegasta Chisusta kosketti monia kuten myös Heinosen kansainvälisempi documenttielokuva Dance for Two.

EeroHeinonen1
Eero Heinonen, muusikko ja dokumentaristi

Tällä hetkellä Heinonen on tekninen ohjaaja suomalaisessa Rendel-nimissä supersankarielokuvassa, jota ohjaa yhdessä Jesse Haajan kanssa.

Uran vaihtaminen on tuntunut muusikosta työläältä, mutta se on toisaalta myös rikastuttanut elämää.

– Ensin ajatus pelotti. Huomasin, että joistain ominaisuuksista joudun luopumaan tajutessani, että mun täytyy tehdä muutakin työtä kuin keikkailla bändin kanssa.
Uusi suunta, kollegat, sidosryhmät ja kokemukset ovat antaneet laveamman kuvan elämästä.

Rasmus keikkailee yhä, joskin harvemmin kuin ennen. Eikä monissa muissakin kokoonpanoissa soittanut Heinonen edes haluaisi kokonaan luopua musiikista. Bändin ystävyys ja yhdessä soittaminen antaa paljon.

 

Musiikki ja flow

Mutta mistä basisti, laulaja ja lauluntekijän mielestä musiikissa on pohjimmiltaan kyse?

– Musiikki merkitsee väylää asiaan, jota käsitelläkseen ihminen ei tarvitse sanoja tai kieltä saati mielipidettä, mies määrittelee.

Täytyy asettua asemaan, jossa on haavoittuvainen, olla kokonaan oma itsensä ja tunteiden kanssa täysin esillä.
Heinonen selittää, että soittaessa ja laulaessa on hyvä olla auki. Täytyy asettua asemaan, jossa on haavoittuvainen, olla kokonaan oma itsensä ja tunteiden kanssa täysin esillä. Ja siihen pystyäkseen on astuttava jo ennen esiintymistä ulos arkisesta ajattelusta ja liiasta kontrollista. Täytyy ikäänkuin avautua sisäisesti.

Muusikko toteaa, että tässä kohden monet hänen kollegansa etsivät turvaa päihteistä, kun vaikkapa suorituspaine tai kontrolloiva mieli estää luontevan olemisen. Osalle syy itsensä päihdyttämiseen voi olla myös turhautuminen maailman tilaan.

– Turhautuminen, siksi että muu maailma ei ymmärrä, että mikä kaikessa menee pieleen, Heinonen pohtii.

Hän on itsekin parantanut maailmaan muun muassa tekemällä vapaaehtoistyötä Helsigin lastensairaalan parissa. Kuitenkin paras apu omaan oloon ja kykyyn avautua on hänen mukaansa tasapainoinen mielentila, joka tunnetaan nimellä flow.

– Flow on se sana, joka asiaa kuvaa parhaiten. Jos antautuu irrallisesta itseajattelusta ja antautuu hetkeen, flow-tila pystyy tulemaan ihmiseen. Täydellinen antautuminen on kovin vaikeaa, mutta sitä voi harjoitella. Esimerkiksi itse harjoittelen meditoimalla.

Flow-ilmiön – tai suomeksi virtauskokemuksen – esitteli ensimmäistä kertaa Yhdysvaltalainen psykologi Mihály Csíkszentmihályin. Flow-kokemuksessa ihminen on täysin tasapainossa itsensä kanssa, ja koko huomio on keskittynyt tekeillä olevaan asiaan. Muut asiat, kuten suorituspaineet, ajatukset ja jopa aika, häviävät. Csíkszentmihályi on todennut tutkimuksissaan, että ihmiset ovat onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä. Samalla myös suorituskyky kasvaa.

Heinonen kertoo, että joskus flow-tila säilyy pitkäänkin. Itsestään virtaavaan tilaan liittyy monesti musiikki tai musisointi.

Tässä voit kokeilla Heinosen meditaatiotekniikkaa. (ns. Sahaja Yoga -meditaatio). Videolla on 6 minuutin ohjattu helppo harjoitus. Paina vain video päälle ja seuraa ohjeita.

 

Oppia on the road

Kun tarpeeksi pitkään on tien päällä, saa väkisinkin perspektiiviä kotimaahan ja sen kansaan. Monelle suomalaiselle kotimaiset ja länsimaiset tavat ajatella, ovat, jos eivät se ainoa oikea, ainakin ainoa itselle täysin luonteva tapa suhtautua asioihin. Eero Heinonen on nähnyt matkoillaan monenlaista ja oppinut uusia näkökulmia.

Meidän ajattelutapa on vain yksi muiden joukossa
– Meidän ajattelutapa on vain yksi muiden joukossa ja Suomi vain yksi monista maista. En enää pidä yhtä tapaa tai maata parempana tai huonompana kuin muita. Oli mulle ehkä vaikeaa ymmärtää, että meilläkin on omat heikkoutemme ja sokeat pisteet suomalaisessa yhteiskunnassa, eikä niistä voi olla ylpeä. Maailma on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, ihmisiä, mahdollisuuksia, nousevia uusia ideoita ja samalla kuihtuvia vanhoja aatteita.

Tämä juttu on osa artikkeleiden sarjaa, jossa kerrotaan hetkessä elämisestä ja flow-tilasta.

Teksti: Saska Aaltonen, kuvat: Jessica Heinonen

Raittiissa häissä

– Raittiit pariskunnat kyselevät minulta, voisiko heidän häissään hoitaa tarjoilun ilman alkoholia, kertoo hääsuunnittelija Anu Beadle. – Vastaan heille, että … Jatka lukemista Raittiissa häissä

häät1

Päihtymisen ja juhlan kuuluminen yhteen on syvälle juurtunut ehdollistuma. Raittiita häitä järjestäneet kehuvat kuitenkin usein kokemustaan humalaisia juhlia aidommaksi ja raikkaammaksi.

– Raittiit pariskunnat kyselevät minulta, voisiko heidän häissään hoitaa tarjoilun ilman alkoholia, kertoo hääsuunnittelija Anu Beadle.

– Vastaan heille, että nämähän ovat teidän häänne ja vieraiden tulisi kunnioittaa teidän arvomaailmaanne!

Häiden vietto on kulttuurinen kysymys. Se, mitä suuri osa suomalaisista pitää itsestäänselvyytenä, voi olla muusta maasta tulevalle outoa.

vieraiden tulisi kunnioittaa teidän arvomaailmaanne!
– Suomessa alkoholi on mennyt kulttuuriin sisään, toteaa äskettäin avioitunut, Turkista kotoisin oleva Feridun Altintop.

– Indonesiasta kotoisin oleva vaimoni Iffa Tiara Ayu Abusamah ei ole koskaan juonut alkoholia. Itse join vähän joskus nuorena, mutta en aikuisena pitkiin aikoihin. Häämme olivat raittiit häät.

– Muslimihäissä yleensä molempien vanhemmat puhuvat, mutta koska me olemme vanhempi pariskunta, minä pidin Tiaraa, vieraita, elämää ja Jumalaa kunnioittavan puheen. Meidät vihkinyt imaami sanoi puheessaan, että nainen on Jumalan lahja, aviomiehen tulee kohdella vaimoaan hyvin.

Pariskunnan häissä syötiin ja kuultiin musiikkia. Suomalainen vieras Rauno Wikström kertoo, että tunnelma häissä oli hyvin lämmin.

– En tuntenut siellä muita, mutta minulle tultiin juttelemaan ja osoittamaan huolenpitoa.

Suomalaisissa alkoholipitoisissa häissä vieraat keskittyvät usein vain omaan pöytäseurueeseensa. Olemme ehkä arempia tutustumaan, mutta toisaalta myös alkoholi supistaa havaintokenttää. Eikä juominen varmasti myöskään lisää huomaavaisuutta!

Railakkaampaa juhlimista

Ihminen, joka on kiinni yhteiskuntamme alkoholimyönteisyydessä, kuvittelee helposti, että raittiit häät ovat tylsät häät. Todellisuus voi kuitenkin olla aivan muuta.

Minulla on sellainen kokemus, että raittiit häät ovat monesti railakkaammat
– Minulla on sellainen kokemus, että raittiit häät ovat monesti railakkaammat kuin alkoholiin nojaavat häät, sanoo hääsuunnittelija Beadle.

– Esimerkiksi katolisissa ja muslimihäissä vieraat voivat jo kirkossa hurrata, laulaa ja tanssia. Juhlat alkavat heti, eikä vasta silloin, kun ollaan ”riittävästi humalassa”. Monissa hääperinteissä tunteita näytetään avoimesti. Itketään onnenkyyneleitä, hurrataan, taputetaan, aloitetaan yhteisöllinen tanssi heti juhlapaikalla. Hääjuhlissa on paljon tanssia ja laulua, jotka luonnollisesti vapauttavat tunteita, Beadle kertoo.

Tätä kuullessa juhlinta, jossa vapautuneisuus ammennetaan pullosta, alkaa tuntua surullisen köyhältä juhlimiselta. Pidemmekö turhaan itseämme kulttuurin pakkopaidassa, vaikka se voitaisiin myös riisua pois?

häät2– Se on myös vähän sellainen tottumuskysymys. Ihmiset ajattelevat alkoholin jostain syystä kuuluvan häihin. Pelätään liikaa, mitä muut sanovat, jos sen sortin juomat puuttuvat. Ei uskalleta kyseenalaistaa, vaikka oikeasti pitäisi, kuvaa raitis kantasuomalainen Janne Valkeapää.

Hän jatkaa kertomalla päihteettömistä hääkokemuksistaan:

Siinä on eri tunnelma, kun ei ole juhlayleisössä sitä turrutusta.
– Meidän häät olivat aika perinteisen suomalaiset. Tosin alkoholia siellä ei ollut, ja sen kyllä huomasi. Tanssittiin paljon. Ei sellaista jaksa, jos on hiprakassa. Oli huippuhauskaa, kannat kattoon! Sama on toistunut myös ystäväni alkoholittomissa häissä. Pidettiin kivaa ja tanssittiin yömyöhään, eikä maltettu melkein kotiin lähteä. Siinä on eri tunnelma, kun ei ole juhlayleisössä sitä turrutusta.

 

Tunteet pintaan

– Kyllä suomalainenkin osaa juhlia häitä ilman alkoholia, tietää myös Beadle.

– Hääjuhla on itsessään tunteita herättävä juhla.

Monesti me suomalaiset olemme kuitenkin tottuneet kontrolloimaan itseämme ja tunteitamme tarpeettoman paljon. Lapsena ilmaisemme tunteita vapaasti, mutta aikuiseksi varttuessa muodostuu käsitys sopivista ja sopimattomista tuntemuksista.
Koska tunteita kuitenkin väistämättä tarvitaan, kulttuurimme on antanut alkoholille oikeuden vapauttaa. Siksi varmaankin moni siihen myös halukkaasti tarttuu.

Toisaalta raittiin silmin asia voi näyttää myös olevan toisin:

Raittius voi olla myös rohkeutta tuntea ilman, että tarvitsee hakea pullosta lupaa onnenkyyneliin.
– Kokemukseni perusteella päihteettömät häät ovat yleensä tunnelmaltaan jollain tapaa herkemmät ja aidommat. Häät ovat yleensä niin hienoja, kauniita tapahtumia, että tuntuu hyvältä, kun siihen ei sotketa päihteitä, Valkeapää pohtii ja kannustaa myös alkoholia käyttäviä nuoria pareja kokeilemaan.

Raittius voi olla myös rohkeutta tuntea ilman, että tarvitsee hakea pullosta lupaa onnenkyyneliin. Alkoholia tavallisesti käyttävät vieraatkin oppivat olemaan raittiissa häissä. Kun tunnelma on lämmin ja vapauttava, se kantaa ja ravitsee itsessään.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen, kuvat: Lily Dream Wedding