LEHTIARTIKKELI ETUSIVULLE

Alla on Raittiuden Ystävien etusivulle nostettuja raitis.fi-lehden artikkeleita. Lisää lehden juttuja löydät täältä.

Ulos mielen ahtaista raameista

Mitä yhteistä on kulttuureita yhdistävällä räjähtävällä viihdetykityksellä ja flow-tilan meditatiivisella mielenrauhalla?

Mitä yhteistä on kulttuureita yhdistävällä räjähtävällä viihdetykityksellä ja flow-tilan meditatiivisella mielenrauhalla?

Kiureli Sammallahti (vasemmalla edessä) ja Essi Luttinen ovat Bollywood KaBOOMin päärooleissa. Taustalla Shavan pojat (vasemmalta lukien) Sami Rönkä, Valtteri Bruun (alhaalla), Jussi Miettola (ylhäällä) ja Lauri Salokoski.
Kiureli Sammallahti (vasemmalla edessä) ja Essi Luttinen ovat Bollywood KaBOOMin päärooleissa. Taustalla Shavan pojat (vasemmalta lukien) Sami Rönkä, Valtteri Bruun (alhaalla), Jussi Miettola (ylhäällä) ja Lauri Salokoski. Kuva: Sami Mannerheimo

Miltä kuulostaisivat Aleksis Kiven Metsämiehen laulun sanat bhangra-musiikiksi kutsutun energisen intilaispopin tahdissa?

Yllättävää kyllä: hyvältä! Kyseessä on Shava-yhtyeen kappale Metsämiehen bhangra.
Tämän ja monen muun kulttuureita villisti yhdistävän idean takana on suomalainen kansanmuusikko ja etnomusiikin maisteri Kiureli Sammallahti.

Taiteilija tunnetaan ehkä parhaiten juuri bändinsä Shavan keulakuvana, mutta hänen uusin projektinsa on musikaali. Tarkemmin sanoen idän rytmejä ja oopperaa yhdistävä Bollywood KaBOOM. Prosessin tulos on kuulemma ”sopivasti pimeätä touhua” ja takuulla räväkkää viihdettä täynnä tanssia ja räjähdyksiä.

Ja minun tehtäväni on selvittää miten tähän kaaottiseen oloiseen hankkeeseen liittyy niin sanottu flow-ilmiö, jota usein kuvataan meditatiivisen mielenrauhan kaltaisena keskittyneisyytenä.

 

Fuusio rikkoo rajoja

Shava osallistui vuoden 2015 Uuden musiikin kilpailuun, jonka voittaja lähetetään maailmalle Suomen Euroviisuehdokkaana. Tapaan Sammallahden Bollywood KaBOOMin harjoituksissa Aleksanterin teatterin tiloissa. Hän kertoo, että vaikka Euroviisuihin asti ei päästy, Shavan hyvä menestys kilpailussa toi bändille paljon näkyvyyttä. Hyvä etappi siis, jonka ansiosta Shava päätyi yhdistelemään bhangra-musiikkia ja oopperaa Bollywood KaBOOMissa.

– Tässä nykyajassa on se mainio puoli, että kaikkea saa tehdä. Se on hieno asia. Joku pointti tietysti pitää olla, maestro pohtii.

Bollywood KaBOOMia on tehty karnevalistisella otteella yhdessä Shavan kanssa.

– Villiä projektia on tehty ryhmälähtöisesti. Prosessi on ollut dynaaminen, jossa kokeilun kautta on löydetty oleellinen. Fuusiotekemisessä täytyy löytää vahvaa sisältöä ja merkityksiä. Ooppera Skaala -ryhmän Visa Oscar on suoriutunut suunnittelutyöstä hyvin. Teemat eivät pompi ja poukkoile, vaikka tyylilajit ovat hyvin erilaiset.

Kun musiikki on fuusiota, niin tanssikin voi olla. Klassisia muotoja ei ole kovinkaan paljon noudatettu.

 

Uppoutuen vai tarinaa seuraten?

Miten myös kotimaista kansanmusiikkia opiskellut suomalaismies on päätynyt yhdistelemään oman maan musiikkia kaukaisen Intian säveliin? Sammallahdella on ollut elämässään monta musiikillista herätystä.

– Jotka kaikki vaikuttavat nykyiseen muusikkouteeni, hän nauraa ja kertoo tarinaansa.
Mies oli omistautunut jo parikymppisenä soitolle ja laululle ja päätti lähteä Intiaan opiskelemaan maanosan monivuosituhantista musiikkiperinnettä. Vaikka hän oli perehtynyt alueen musiikkiin aikaisemminkin, varsinainen oivallus intialaiseen klassiseen musiikkiin tapahtui vasta paikan päällä.

– Intialaisen musiikin estetiikka oli minulle alkuun vierasta, mutta kerran harjoitellessani ja käydessäni läpi oppitunnilla nauhoitettua materiaalia, päässäni yksinkertaisesti napsahti, ja tunsin saaneeni jonkinlaisen vainun siitä, mistä tässä musiikissa on kysymys – ja samalla tiellä ollaan vieläkin.

Intialainen klassinen on Sammallahden mukaan sisäistä. Säveliin ikään kuin mietiskellään. Uppoudutaan. Paitsi soittajat myös kuulijat sisäistävät niitä. Länsimaisessa musiikissa lähestymistapa on erilainen. Siinä sävelet ovat muusikon mukaan pikemminkin kuin jatkumoa tarinalle, jota seurataan.

Alunperin Sammallahden kiinnostus olikin juuri intialaiseen klassiseen musiikkiin, ei niinkään menomusaan, kuten bhangraan. Tämä ihastus syntyi vasta, kun ensikosketus kyseisen maan säveliin oli jo syntynyt.

 

Luonnollisia huippukokemuksia

Entä flow? Ennen haastattelua olen saanut vinkkiä, että aiheella olisi yhteys Sammallahden tekemiseen.

Kysyn suoraan: Mitä flow-tila sinulle merkitsee?

– Näen asian näin: Kun ihminen on tasapainossa, ja elää hetkeä, jossa hänen aistinsa ovat terästäytyneet, voidaan puhua flow-tilasta. Kun tämä tapahtuu, koemme elävämme “oikeaa elämää” vaikkapa sosiaalisissa tilanteissa tai esiintyessä.

Flow voi siis löytyä paitsi meditatiivisen intialaisen musiikin kautta, myös monelta muulta alueelta.

– Flow tapahtuu itsestään, ja on tavallaan ihmisen luontainen tila. Paradoksaalista kyllä, se on joskus vaikea saavuttaa.

Flow-ilmiöön yleensä liitetään, että kun jotakin asiaa tekee rentoutuneesti, mutta täydellä huomiolla, tekeminen itsessään tuottaa mielihyvää. Saman on myös Sammallahti huomannut.

– Näitä huippukokemuksia ihminen tarvitsee, muusikko linjaa.

Voisiko flow-kokemus olla terveellä tavalla sellainen mielihyvän ja arjen merkityksellisyyden antaja, jota ihmiset etsivät päihdyttäessään itseään erilaisilla kemikaaleilla? Ainakaan Sammallahti ei päihteitä kaipaa.

– Olen ollut oman tieni kulkija pikkupojasta lähtien, ja lopetin juomisen jo 17-vuotiaana, ja vaikka se oli kaveripiirissäni ennenkuulumaton ratkaisu.

Muusikko pohtii, että kenties nykyihmisen tietoisuus on kehittynyt sen verran korkealle tasolle, että tietoisuudesta itsestään on tullut vaiva. Tätä taustaa vasten alkoholin ja huumeiden käyttö on hänestä ymmärrettävää myös muusikoilla, jotka pyrkivät antamaan yleisölleen “arjesta irtautumisen” kokemuksen. Jos arjen pyörityksestä ja omasta mielestä ei muutoin saa breikkiä, voidaan päihteistä yrittää löytää ikään kuin oikotie.

Sammallahdelle keino on kuitenkin hiljentyminen.

– Itselleni raitistumiseen liittyi arkirutiiniksi muodostunut hiljentyminen, joka myöskin on tie päästää irti mielen ahtaista raameista.

”Mielen ahtaista raameista” pois pääseminen onkin flow-tilan edellytys.

 

Egosta luopumista

Tanssija ja koreografi Suvi Tuominen. Kuva: Saska Aaltonen
Tanssija ja koreografi Suvi Tuominen. Kuva: Saska Aaltonen

Haastatteluun liittyy musikaalin tanssija ja toisena koreografina toimiva Suvi Tuominen. Hän avaa osaltaan luovan prosessin flowta ja kertoo Sammallahdesta.

– Sammallahti on yleispätevä musiikkivelho. Hyvin tuottelias sellainen, ja aikamoinen lavapersoona! Hän työskentelee kehon kautta. Omaperäinen ja omassa rytmissään liikkuva mies. Hänellä on paljon myös näyttelijän lahjoja.

Tuominen on kokenut, että Bollywood KaBOOM -projektiin liittyy paljon tavalla tai toisella flow-kokemusta. Tuomisen mukaan sitä kuvaa myös se, etteivät asiat ole kristallin kirkkaita, vaan toimitaan tilanteen mukaan. Tällainen toimintatapa edellyttää, että ei ole egoineen asioiden luontevan tapahtumisen tiellä.

– Usein ihmisten egot astuvat tekemisen edelle hyvin helposti. Tällaisessa taiteellisessa keskustelussa ja itsensä kanssa läpikäymisessä on helppo oppia, milloin ja miten voi sanoa tai ehdottaa asioita. Elämänhallintataidot taideuralla kehittyvät. Se vaatii vaan reflektioita. Henkilökohtainen prosessi on jatkuvaa. Ja jatkuu taas seuraavassa projektissa!

Suvi Tuomisen mielestä jokaisen olisi hyvä hakea flow-kokemusta taiteen tai jonkin projektin kautta.

 

Tämä juttu on osa artikkeleiden sarjaa, jossa kerrotaan hetkessä elämisestä ja flow-tilasta.  Vaikka et harkitsisi tähän spektaakkeliin lähtöä, kannattaa kurkata Bollywood KaBOOMin hulvaton mainosvideo alla!

Musikaalin ensi-ilta on Helsingissä 8.10 Kaapelitehtaalla ja 1.12 Savoy-teatterissa.

Teksti: Saska Aaltonen

Shavan-yhtyeen nettisivu löytyy täältä.

Sarjakuva, joka muutti Suomea

Britanniasta Suomeen omaksuttu valistustarina Turmiolan Tommista kuvastaa 1800-luvun sivistyneistön pelkoa rahvaan viinankäytöstä: jo yksikin ryyppy tekee rappiojuopon. Yksinkertaisen tarinan merkitys suomalaisille oli kuitenkin valtava ja kesti yli monen sukupolven.

Britanniasta Suomeen omaksuttu valistustarina Turmiolan Tommista kuvastaa 1800-luvun sivistyneistön pelkoa rahvaan viinankäytöstä: jo yksikin ryyppy tekee rappiojuopon. Yksinkertaisen tarinan merkitys suomalaisille oli kuitenkin valtava ja kesti yli monen sukupolven.

tommi2_webKlassikoksi muodostunut Turmiolan Tommi -kuvakertomus ilmestyi ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1858. Tommia voidaan pitää myös ensimmäisenä suomalaisena sarjakuvahahmona. Onhan se maamme ensimmäinen sarjakuva.

Tommin tarina etenee kahdeksan kuvataulun avulla seesteisestä perheidyllistä pahimpaan turmioon. Tarina oli sovitettu George Cruikshankin sarjakuvasta The Bottle, ”Pullo” (1847). Tässä tapahtumat sijoittuvat Lontooseen. Suomessa julkaisemisesta vastasi toimituskunta, johon kuuluivat muun muassa J.W. Snellman, Fredrik Cygnaeus, Sakari Topelius ja Elias Lönnrot. Kuvataulut teki nuori taiteilija Alexandra Frosterus-Såltin.

Juoni on sekä englantilaisessa että suomalaisessa versiossa periaatteessa sama, kuvia on kummassakin kahdeksan. Ensimmäisessä kuvassa Tommi viettää seesteisen onnellista perhe-elämää, mutta jo seuraavassa hän eksyy juomatupaan.

Seuraavat kuusi ruutua kuvaavat Tommin luisumista alkoholinhuuruiseen ja väkivaltaiseen elämään, jonka seurauksena hän päätyy kunniansa ja perheensä menettäneenä vankilaan.

 

Raittiusaate sytyttää tavallisen kansan

Tämän varoittavan esimerkin tunsi lähes koko pohjoinen kansa monen sukupolven ajan.
Turmiolan Tommin tarinan merkitystä Suomen raittiusliikkeelle tuskin voi liioitella. Tämän varoittavan esimerkin tunsi lähes koko pohjoinen kansa monen sukupolven ajan toissa vuosisadan loppupuolelta lähtien.

Sarjakuva oli osaltaan inspiroimassa raittiusliikkeen nousua kansan parissa. Suomen ensimmäiseen valtakunnallisesti järjestäytyneeseen raittiusliikkeeseen, Raittiuden Ystäviin, liittyi pian Turmiolan Tommin julkaisemisen jälkeen sankoin joukoin työläisiä, jotka ryhtyivät osaltaan ajamaan täydellistä alkoholikieltoa. Raittiustyöhön osallistumalla todistettiin oma kansalaiskelpoisuus, ja kieltolain ohella ajettiin myös monia kansalaisoikeuksia, kuten yhtäläistä äänioikeutta.

Tommi lähettää poikansa hakemaan viinaa. Jos ei saa velaksi, käy pojan aapinen maksuksi.
Tommi lähettää poikansa hakemaan viinaa. Jos ei saa velaksi, käy pojan aapinen maksuksi.

Aikansa raittiusaatteen ilmentymiä oli raittiusliikkeen organisoima juomalakko vuosina 1898–1900. Juomalakot olivat mielenosoituksia hallituksen toimia, kuten alkoholiverotusta, vastaan. Samalla haluttiin aikaansaada uudistuksia alkoholilainsäädäntöön.

Maaliskuussa 1898 kotkalaisten sahatyömiesten Kalle Heikkilän ja Emil Anderssonin sekä Oulun piirilääkäri Konrad Relanderin ansiosta juomalakko laajeni koko maahan. Juomalakkoliike sai aikaan anomuksen kieltolaista, vaikkakin laki astui Suomessa voimaan vasta vuonna 1919. Kieltolain aikana nostettiin Turmiolan Tommin kohtalo jälleen esiin varoittavana esimerkkinä.

Tuon aikaiseen henkeen liittyi olennaisesti myös vuonna 1922 ensimmäisen kerran järjestetty raittiusviikko eli alkuperäiseltä nimeltään raittius- ja kieltolakiviikko. Tavoitteena oli “raittiusmielen ja kansalaiskunnon” herättäminen.

Kieltolaki päättyi vuonna 1932, mutta raittiusviikko jäi, ja sen aiheet muuttuivat aatteellisiksi ja valistaviksi. Kouluissa järjestettiin syksyisin raittiusviikolla muun muassa kirjoituskilpailuja ja tutustuttiin Turmiolan Tommin tarinaan. Myös Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kokemuksia alkoholista pohdittiin.

Keväisin hyvästä kirjoituksesta saattoi saada palkinnon tai kunniamaininnan. Pidettiin myös raittiusjuhlia, joissa muistutettiin tupakan ja alkoholin vaarallisuudesta.

Raittiuskilpakirjoituksia jatkettiin perinteisessä muodossaan kouluissa 1970-luvulle saakka, ja joissakin kouluissa ne ovat yhä osa valistavaa oppilastyötä.

Teksti: Tuula Vuolle-Selki

Lisää aiheesta:

Hallitus tekemässä lähes miljardin euron virheen

Alkoholin saatavuuden lisääminen on tutkitusti suurimpia kulutusta kasvattavia tekijöitä. Hallituksen ajama nykyistä vahvempien juomien salliminen ruokakaupoissa näkyy toteutuessaan 800 miljoonan euron vuosittaisina taloudellisina tappioina.

Siihen loppui hallituksen säästöpolitiikka. Kaavailtu nykyistä vahvempien juomien salliminen ruokakaupoissa tulee aiheuttamaan toteutuessaan yli 800 miljoonan euron vuosittaiset tappiot Suomen kansantaloudelle.

Hallitus hyväksyi vastikään ruokakaupoissa myytävien juomien sallitun alkoholipitoisuuden nostamisen nykyisestä 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Kokoomus olisi halunnut jopa 15 prosenttiset juomat maitokauppoihin.

Miksi ei? Miksi turhaan kiusata ihmisiä sillä, että he joutuvat hakemaan osan juomistaan toisesta kaupasta? Miksi niiden, jotka osaavat juoda hallitusti, tulisi kärsiä siitä, että pieni osa ihmisistä ei osaa? Eivätkö alkoholistit löydä juomansa joka tapauksessa?

Tämän kaltaiset letkautukset ovat saaneet surullisen suuren roolin alkoholipoliittisessa keskustelussa. On syytä muistuttaa faktoista.

Saatavuuden kasvu lisää alkoholihaittoja

Keskiolut vaihtuu monella lähes huomaamatta vahvempaan.
Kyllä. Se, ettei osaa prosenttijuomista tarvitse hakea eri kaupasta, on etu. Mutta siihen ne edut sitten loppuvatkin.

Merkittävimmät alkoholin kulutukseen vaikuttavat tekijät ovat tutkitusti saatavuus ja hinta. Jos saatavuutta lisätään tai hintaa lasketaan, sillä on välitön juomista lisäävä vaikutus.

Tämä nähtiin ikävällä tavalla, kun keskioluet siirrettiin 1968 Alkosta ruokakauppoihin. Alkoholin kulutus nousi vuoden sisällä noin 25 %. Vastaavasti alkoholikuolleisuus nousi seuraavien muutamien vuosien aikana noin 25 %. Samalla lisääntyivät myös taloudelliset ja sosiaaliset haitat.

Käytön lisääntyminen tarjonnan seuraksena on paitsi tutkittu tosiasia, myös helposti ymmärrettävää. Jos marketista löytyy edullinen nelosolut tai limuviina, moni poimii sen mukaansa enempää ajattelematta. Alkoon saman juoman takia ei lähdetä yhtä helposti. Jos hallitus saa tahtonsa läpi, keskiolut vaihtuu monella lähes huomaamatta vahvempaan.

Miksi ”kohtuukäyttäjiä” rangaistaan?

Miksi hallitus tukee liike-elämää tavalla, joka vahingoittaa koko maan taloutta?
Ilmaus ”alkoholin kohtuukäyttö” on osittain harhaanjohtava. Suomen 6-7 miljardin vuosittaisista alkoholihaitoista suurin osa nimittäin aiheutuu ”kohtuullisesti” alkoholia käyttäville ihmisille. Näitä tappioita ei saada vähenemään, jos alkoholin kokonaiskulutus ei laske. Toisin sanoen myös vähemmän juovien tulisi hillitä juomistaan, miljarditappioiden kutistamiseksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos laskevat, että kun alkoholihaittoihin lisätään myös alkoholin takia menetetyt työvuodet, kansantalouteen syntyy nykyisellään 14,5 miljardin euron lovi. (Tarkemmin alkoholin vaikutuksesta talouteen on kuvassa olla.)

Nämä haitat seuraavat tunnetusti lähes suoraan alkoholin kokonaiskulutusta, joskin pienellä viiveellä. Jos alkoholin kulutus nousee hallituksen ajaman muutoksen myötä esimerkiksi 6 prosenttia, kuten THL maltillisesti arvioi, se aiheuttaa kansantalouteen yli 800 miljoonan euron vuosittaisen tappion.

Myöskään alkoholin työllistävällä tai taloutta tukevalla vaikutuksella tätä politiikkaa ei voi perustella. Taloudelliset alkoholihaitat nimittäin ylittävät kaikki saadut hyödyt.

Onkin yllättävää, että hallitus haluaa ryntätä maan taloutta, vaikka koko hallituskauden alku on puuhattu vain säästöjä. Onko nyt säästetty tarpeeksi, että tähän on varaa?

Luonnollisesti alkoholin myynnistä hyötyvä panimoala ja päivittäistavarakauppa lobbaavat juomien laajempaa saatavuutta oman etunsa takia. Mutta miksi hallitus tukee liike-elämää tavalla, joka vahingoittaa koko maan taloutta?

suomen-alkoholitalous

Suomen alkoholihistoria 1960-2015

Teksti ja grafiikka: Janne Valkeapää

Nimetön mielenliike vaikuttaa läpi yhteiskunnan

Alkoholin käyttö ei vaikuta vain alkoholistin psyykkeeseen. Myös niin sanottujen kohtuukäyttäjien aivoissa ja mielessä tapahtuu juomisen seurauksena pitkäaikaisia muutoksia. Muutokset vaikuttavat tiedostamatta ajatteluun, tunteisiin ja päätöksiin. Tämä pätee myös alkoholipoliittisia päätöksiä tekeviin poliitikkoihin.

Alkoholin käyttö ei vaikuta vain alkoholistin psyykkeeseen. Myös niin sanottujen kohtuukäyttäjien aivoissa ja mielessä tapahtuu juomisen seurauksena pitkäaikaisia muutoksia. Muutokset vaikuttavat tiedostamatta ajatteluun, tunteisiin ja päätöksiin. Tämä pätee myös alkoholipoliittisia päätöksiä tekeviin poliitikkoihin.

Kuvituskuva: Janne Valkeapää

Opiskelijakaverini pohtii ääneen miten valtavan hyvältä tuntuisi juoda tuopillinen olutta. Hän kuvailee tunteen yksityiskohtaisesti.

Istumme oppitunnilla. On keskipäivä, keskellä viikkoa. Kuuntelen tottuneesti kaverin haikailuita. Tavallisia opiskelijajuttuja.

Sitten hätkähdän. Mistä tässä on kyse? Onko tämä normaalia?

Ensimmäistä kertaa mieleeni on hiipinyt aavistus, että kyse on jostakin muusta kuin tavallisesta halusta rentoutua tai mieltymyksestä juoman makuun.

Esitän kysymyksen:

Koska olet viimeksi kaivannut appelsiinimehua samalla tavoin, kun tunnet nyt oluen suhteen?
– Tykkäätkö appelsiinimehusta?

Ystäväni myöntää pitävänsä.

– Koska olet viimeksi kaivannut appelsiinimehua samalla tavoin, kun tunnet nyt oluen suhteen?
Seuraa pieni hämmennys. Selitän:

– Tarkoitan, että tekeekö mielesi usein jotakin alkoholitonta juomaa samalla tavoin.. noh tuota.. palavasti, kuin kaipaat jotain alkoholijuomaa? Siis vaikka nyt olutta.

appelsiinimehuKaverini miettii hetken. Lopulta hän toteaa, että toki joskus tekee mieli jotakin muutakin juomaa, mutta myöntää rehellisyyden nimissä, että tämän tyyppinen haikailu taitaa kyllä kohdistua lähinnä prosenttijuomiin.

Mies on parikymppinen. Hänellä ei ole kovin monta vuotta alkoholin käyttöä takanaan ja käytetyt määrät ovat moniin keski-ikäisiin verrattuna varsin vähäisiä.

Onko opiskelijakaverini alkoholiriippuvainen?

Mielihalujen viemää

Tapauksesta on kulunut jo vuosia, mutta se jäi syystä tai toisesta mieleeni. Päätän, että asiaa on vihdoin syytä tutkia. Kerron tarinani psykiatrian erikoislääkäri Mauri Aallolle. Hän on erikoistunut alkoholiongelmien varhaiseen tunnistamiseen.

joku muutos ihmisen aivoissa tai psykologiassa jo tapahtunut
– Yksinään tämä mitä kuvaat ei riitä määrittämään häntä riippuvaiseksi sillä tavalla, kuin se lääketieteessä määritellään, Aalto linjaa.

– Totta kai siinä on joku muutos ihmisen aivoissa tai psykologiassa jo tapahtunut, lääkäri kuitenkin toteaa.

Alkoholin käyttö on siis muuttanut nuoren miehen ajattelua, mutta kyse ei ole vielä suoranaisesta sairaudesta. Aalto toteaa, että useimmat mieliteot sinänsä ovat normaaleita. Tässä tapauksessa kyseessä saattaa kuitenkin hänen mukaansa olla alkoholiriippuvuuden esiaste.

– Kun riippuvuuteen mennään, niin tämän kaltaisia muutoksiahan siellä sitten ihmisen toiminnassa tapahtuu. Ja ne ovat tietysti aivotasolla tapahtuvia.

Kuva on synkkä, kun muistan, että tämä kaveri ei ollut lainkaan ainoa joka ajatteli prosenttijuomia vastaavalla lämmöllä. Samanlaiset tuntemukset ja puheet olivat silloisten opiskelijatuttavien parissa varsin tavallisia. Tilastojen valossa useimmista heistä ei kuitenkaan pitäisi tulla alkoholiriippuvaisia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suomalaisista on noin 10% riippuvaisia alkoholista. Tosin toiset 10% kuuluvat riskikäyttäjiin.

 

Nimetön mielenliike

alkoholimyonteisyys4Muutoksia aivoissa, mielihaluja, suhde alkoholiin on muuttunut korostuneen positiiviseksi. Jos kyseessä ei ole riippuvuus, miten tätä tulisi nimittää?

Kysyn, mutta lääkäri ei osaa antaa ilmiölle mitään nimeä.

Sanan puuttuminen itsessään kuvaa yhteiskunnan sokeutta ilmiölle.
– Minulla ei ole tiedossa, että tälle olisi termiä. Missään nimessä sille ei ole mitään diagnostista termiä.

Nimitys on siis keksittävä itse. Paremman puutteessa päätän käyttää termiä ”korostunut alkoholimyönteisyys”. Sanan puuttuminen itsessään kuvaa yhteiskunnan sokeutta ilmiölle.

Jo parikymppisten opiskelijoiden parissa ilmiö vaikuttaa olevan varsin yleinen. Luonnollisesti olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää miten laajasti se vaikuttaa koko yhteiskunnassa. Keski-ikäiset juovat tilastojen mukaan opiskelijoita enemmän, joten voisi ehkä olettaa että sama ilmiö vaikuttaisi heidän parissaan jopa voimakkaammin.

– Tämä on yksi niitä asioita, joita ei ole tutkittu, Aalto linjaa.

Hän toteaa, ettei hänellä ole asiasta tietoa. Kuitenkin hän pohtii, että mikäli tämä korostuneeksi alkoholimyönteisyydeksi ristimäni ilmiö olisi yhteiskunnassa yleinen, kyseessä olisi merkittävä asia.

– Se tarkoittaisi, että monilla kohtuukäyttäjillä olisi jo tämä yksi alkoholiriippuvuuden piirre, jos puhutaan juomishimosta, lääkäri pohtii.

Tämän enempää hän ei kuitenkaan  halua lääketieteen edustajana sanoa. Tutkimustietoa kun ei ole. Hän kuitenkin lisää, että himo tai mielihalu voi olla hyvin eri tasoista ja mielihalu voi olla myös sosiaalisesti ohjattu.

Kiitän Mauri Aaltoa ja päätämme haastattelun.

 

Päihde opettaa rakastamaan itseään

alkoholimyonteisyys5Tunnen, että olen hahmottamassa jonkilaista yhteiskunnan sokeaa pistettä. Olen jäljittämässä ilmiötä, jota ei yleisesti ottaen tunnisteta, mutta joka vaikuttaa merkittävästi läpi yhteiskunnan – kuin pimeä aine, jota ei voi nähdä, mutta joka vaikuttaa ympärillä oleviin kappaleisiin.

Ymmärtääksemme paremmin mistä on kyse, lienee syytä pohtia ilmiön juuria. Juomishalun syy voi olla monenlainen: stressin lievitys, sosiaaliset syyt tai tapa. Lähdetään kuitenkin liikkeelle siitä mitä tiedetään alkoholin vaikutuksesta aivoihin ja mieleen.

Juomien alkoholi eli etanoli aiheuttaa kemiallisesti juojalleen mielihyvää. Suurelta osin kyse on siitä, että aine lisää voimakkaasti mielihyvähormooniksi kutsutun dopamiinin eritystä aivoissa. Dopamiinin määrä nousee nopeasti jo noin viiden minuutin päästä juomisesta. Päihdeaineen ensimmäinen vaikutus on siis, että mielialan nousee ja ihminen rentoutuu.

Mieleen muodostuu positiivisten mielikuvien pilvi, joka verhoaa juomia ja juomis- tilannetta.
Aivot ovat yhteyksien verkosto, jossa asiat, mielikuvat, sanat ja aistimukset liitetään toisiinsa kokemusten perusteella. Juomisen tapauksessa aivot muodostavat siis yhteyden juomatilanteen ja kasvaneen mielihyvän välille. Toisin sanoen, kun ajatukset myöhemmin menevät alkoholijuomiin, seuraa välittömästi mielleyhtymä mielihyvään. Mitä useammin henkilö juo, sitä vahvemmaksi linkki aivoissa mielihyvän, juomatilanteen ja juoman välillä muodostuu.

Epäilemättä asia on monimutkaisempi, mutta ainakin jotakin tämän kaltaista on täytynyt myös opiskelijakaverini mielessä tapahtua. Etanolin käytön seurauksena mieleen muodostuu positiivisten mielikuvien pilvi, joka verhoaa juomia ja juomistilannetta. Vaikka järki saattaa ymmärtää alkoholin aiheuttamat haitat, on aihepiiri kauttaaltaan näiden mielikuvien värittämä, joten haittoja ei haluta ottaa tosissaan.

alkoholimyonteisyys3

Sama kemiallispohjainen ilmiö toistuu monilla muillakin päihdeaineilla. Laittomien päihteiden tapauksessa se luo eri huumeita sokeasti ihannoivia alakulttuureita. Alkoholin tapauksessa tuloksena on alkoholiin korostuneen myönteisesti suhtautuva valtakulttuuri.

Herää kysymys: Minkälainen yhteiskunnan asenne alkoholiin olisi, jos sitä käyttäisi vain pieni vähemmistö? Miten aiheesta puhuttaisiin ja miten siihen suhtauduttaisiin? Miten alkoholipolitiikkaa tehtäisiin, jos päättäjillä itsellään ei olisi juomakokemusten muodostamaa mielleyhtymää alkoholin ja mielihyvän välillä?

 

Korostuneen alkoholimyönteistä politiikkaa

alkoholimyonteisyys2

Koemme päivittäisten valintojemme olevan yleensä varsin loogisia ja tietoisesti harkittuja.

Psykologit ovat asiasta toista mieltä.

Kaikkien päätösten takana vaikuttaa valtava määrä tiedostamattomia haluja ja mielikuvia, pelkoja, toiveita ja muistoja. Alkoholin käyttäjän tapauksessa taustalla vaikuttavat myös päihteen käytön hänelle mahdollisesti luomat myönteiset käsitykset aineesta.

Koska suurin osa poliitikoista käyttää ainakin jossain määrin säännöllisesti alkoholia, on syytä miettiä miten se vaikuttaa kykyyn tehdä aihetta koskevia päätöksiä.

Faktat ovat synkkiä. Suomi kärsii Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston arvion mukaan vuosittain 6-7 miljardia euroa alkoholihaittoja vuosittain. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Työterveyslaitoksen arviossa lasketaan alkoholin takia menetettyä bruttokansantuloa ja huomioidaan myös alkoholin aiheuttama työkyvyttömyys. Tulos on Suomen taloudelle koruton 14,5 miljardin euron vuosittainen tappio.

Jos jokin muu päihdeaine aiheuttaisi vastaavat haitat, olisivatko päättäjät yhtä maltillisia päätöksissään? Etenkin kun hallitus samaan aikaan leikkaa monesta suunnasta saadakseen aikaan säästöjä. Arvioitu 14,5 miljardin euron tappio on moninkertainen suhteessa hallituksen kohuttuihin jättileikkauksiin.

Suhde omaan päihteeseen on siinä määrin lämmin, ettei vakaviakaan haittoja haluta ottaa kovin tosissaan.
Koska kyseessä on kuitenkin alkoholi, suhtautuminen on eri. Suomen alkoholipolitiikka toimii saman logiikan mukaan, kuin yksittäinen alkoholin käyttäjä. Haitat periaatteessa tiedostetaan, mutta suhde omaan päihteeseen on siinä määrin läheinen ja lämmin, ettei vakaviakaan haittoja haluta ottaa kovin tosissaan. Ikävä kyllä yhteiskunta maksaa tästä välinpitämättömyydestä kalliisti.

Kun jo valmiiksi alkoholimyönteisessä ilmapiirissä marinoitujen päättäjien mieliin kaadetaan vielä aimo annos alkoholiteollisuuden systemaattista lobbausta, on keitos valmis.

Pohdittavaksi:

  • Lehdissä arvioidaan usein alkoholijuomia, kuten viinejä. Kuitenkin alkoholittomista juomista, kirjoitetaan harvoin. Miksi voimakas kiinnostus kohdistuu vain yksiin juomiin, mutta ei toisiin? Onko kyseessä vain kiinnostus huumaavan aineen aiheuttamaan mielihyvään, joka puetaan elegantin maun arvioinnin valeasuun? Useimpien mielestä olisi luultavasti absurdia kirjoittaa appelsiinimehusta samalla innostuksella!
  • Kesän tullen terassit vetoavat moniin. Tätä voidaan perustella esimerkiksi hyvällä ilmalla ja mukavalla seuralla. Mutta kiehtoisiko tupakalta ja alkoholilta haiseva terassi yhtä paljon, jos tuoppi vaihdettaisiin limulasiin? Missä määrin kyseessä onkin todellisuudessa vain halu tuntea etanolin aiheuttamaa kemiallista mielihyvää?

Teksti ja kuvitus: Janne Valkeapää

Rock, raittius ja flow

Unelma rock-elämästä ajoi teinipoikien porukkaa musiikin pariin viime vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä. Eero Heinonen on yksi heistä. Bändin nimeksi annettiin The … Jatka lukemista Rock, raittius ja flow

Eero Heinonen on muusikko ja elokuvaohjaaja. Hänet tunnetaan parhaiten The Rasmus -yhtyeen basistina, mutta hän myös muun muassa Hay and Stone -yhtyeen laulaja ja keulakuva.
Eero Heinonen kotitalonsa sisäpihalla Helsingissä.

Eero Heinonen on tullut tunnetuksi maailman maineeseen nousseen The Rasmus -yhtyeen basistina, mutta hän on myös elokuvaohjaaja ja perheen isä. Parhaimmillaan työ tai musiikki antaa hänelle flow-tilaksi kutsutun täydellisen tasapainon ja keskittymisen kokemuksen, jossa voi täysin antautua hetkeen.

Unelma rock-elämästä ajoi teinipoikien porukkaa musiikin pariin viime vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä. Eero Heinonen on yksi heistä. Bändin nimeksi annettiin The Rasmus.

– Me perustettiin Rasmus yläasteella. Dead letters -albumia ja sen sinkkubiisien levyjä myytiin maailmalla kaksi miljoonaa kopiota, Heinonen ynnää.

Se on kova juttu kuin rock itse.

Vuodenajat ovat ehtineet vaihtua monesti, miljoonia levyjä myyty ja lukemattomia keikkoja soitettu. Matka on vienyt syvältä Siperiasta Etelä-Amerikan ytimeen ja monen moneen muuhun maailman kolkkaan. Balanssi on pysynyt. Tytöt ovat menettäneet tajuntansa, mutta bändin jätkät pysyneet järjissään – ja mikä tärkeintä: yhä ystävinä.

Se jos mikä on rock-musiikissa ja menestyksen aallokossa harvinaista, jopa ainutlaatuista.

Isoille yleisöille soittamisen halu oli väkevä eteenpäin vievä voima.
Heinonen itse kokee sopuisan ystävyyden yhdeksi bändin suurimmista saavutuksista.

Tähdet olivat suotuisat. Oikeaan aikaan tuli sopivissa määrin onnistumisia, saatiin oma biisi soimaan silloiseen Radio Mafiaan, ja muutama tärkeä festarikeikka, sekä tietysti levysopimus. Pian bändin keikkamyynnin mestaroi ilmiömäinen Seppo Vesterinen.

Haave nuorena siitä että saisi esiintyä kaverien kanssa toteutui. Isoille yleisöille soittamisen halu oli väkevä eteenpäin vievä voima. Rasmus pääsi tekemään levyä myös Ricky Martinille, Kissille, Madonnalle ja monelle muulle supertähdelle tuottaneen Desmond Childin kanssa. Omat idolit olivat Metallica, Nirvana, Red Hot Chili Peppers ja kotimainen Kingston wall.

Toisin kuin moni esikuvista, kukaan yhdessä yläasteelta maailman maineeseen ponnahtaneesta bändistä ei ole kuollut, seonnut tai alkoholisoitunut. Liekö luomu asenne myös syy bändin pysymiseen yhdessä.

 

Paremmat kiksit

Rauhallinen ja huomaavainen laulava basisti katselee maailmaa yhä kuin avoimen nuorukaisen silmin, jolle musiikki on elämän suuri tutkimusretki.

Musiikissa on enemmän löydettävää kuin ihmiselämän aikana ehtii löytää.
– Tajusin suht nuorena, alle kymmenvuotiaana, että rockista saan hyvät kicksit. Harrastin myös klassista! Äidin levyhyllyn Neljä vuodenaikaa oli minusta yhtäläisesti hieno teos. Rockmusiikista saan kuitenkin edelleen potkua. Se, että siitä tuli ura, on tietenkin ahkeran työn ja periksiantamattomuuden tulos. Opinnot ja uran luominen veivät monen musiikinlajin ääreen. Tajusin, että musiikissa on enemmän löydettävää kuin ihmiselämän aikana ehtii löytää.

Valitsemalleen musiikin lajille epätyypillisesti Heinonen totisesti uskoo päihteettömyyteen ja on pitänyt päänsä selvänä lähes kaksikymmentä viimeistä vuotta. Hän kertoo, ettei päihteettömyys ole niin vaikeaa, kuin voisi kuvitella. Bändissä, jossa kaikki jäsenet ovat tasavertaisia, sitä myös kunnioitetaan.

Voi tietysti moni muukin asia viedä mieheltä jalat alta, kuin kemikaalit.
Heinonen ihastui maailman matkoillaan itämaisille tansseille omistautuneeseen australialaiseen neitoon, Jessicaan. Jälkikasvuakin on jo saatu aikaiseksi.

Ennen kuin jatkat lukemista, voit halutessasi kuunnella Heinosen säveltämän ja laulaman kappaleen Give me the power back. Kappale löytyy Heinosen toisen yhtyeen Hay and Stone -yhtyeen levyltä Making the waves.

 

Uusia aluevaltauksia

Vaikka basistin ensimmäinen intohimo eli musiikki on työllistänyt jo toista vuosikymmentä, hakee hän nyt muita tapoja itsensä ilmaisemiseen. Uudeksi väyläksi onkin muodostunut elokuva ja dokumentti.

Hänen ohjaamansa Tero Tähtisen matkanovelliin perustuva lyhytelokuva Walker voitti vuoden 2013 “Third world indie film festival“ -palkinnon. Myös Neloselle tehty dokumentti laulajakollegasta Chisusta kosketti monia kuten myös Heinosen kansainvälisempi documenttielokuva Dance for Two.

EeroHeinonen1
Eero Heinonen, muusikko ja dokumentaristi

Tällä hetkellä Heinonen on tekninen ohjaaja suomalaisessa Rendel-nimissä supersankarielokuvassa, jota ohjaa yhdessä Jesse Haajan kanssa.

Uran vaihtaminen on tuntunut muusikosta työläältä, mutta se on toisaalta myös rikastuttanut elämää.

– Ensin ajatus pelotti. Huomasin, että joistain ominaisuuksista joudun luopumaan tajutessani, että mun täytyy tehdä muutakin työtä kuin keikkailla bändin kanssa.
Uusi suunta, kollegat, sidosryhmät ja kokemukset ovat antaneet laveamman kuvan elämästä.

Rasmus keikkailee yhä, joskin harvemmin kuin ennen. Eikä monissa muissakin kokoonpanoissa soittanut Heinonen edes haluaisi kokonaan luopua musiikista. Bändin ystävyys ja yhdessä soittaminen antaa paljon.

 

Musiikki ja flow

Mutta mistä basisti, laulaja ja lauluntekijän mielestä musiikissa on pohjimmiltaan kyse?

– Musiikki merkitsee väylää asiaan, jota käsitelläkseen ihminen ei tarvitse sanoja tai kieltä saati mielipidettä, mies määrittelee.

Täytyy asettua asemaan, jossa on haavoittuvainen, olla kokonaan oma itsensä ja tunteiden kanssa täysin esillä.
Heinonen selittää, että soittaessa ja laulaessa on hyvä olla auki. Täytyy asettua asemaan, jossa on haavoittuvainen, olla kokonaan oma itsensä ja tunteiden kanssa täysin esillä. Ja siihen pystyäkseen on astuttava jo ennen esiintymistä ulos arkisesta ajattelusta ja liiasta kontrollista. Täytyy ikäänkuin avautua sisäisesti.

Muusikko toteaa, että tässä kohden monet hänen kollegansa etsivät turvaa päihteistä, kun vaikkapa suorituspaine tai kontrolloiva mieli estää luontevan olemisen. Osalle syy itsensä päihdyttämiseen voi olla myös turhautuminen maailman tilaan.

– Turhautuminen, siksi että muu maailma ei ymmärrä, että mikä kaikessa menee pieleen, Heinonen pohtii.

Hän on itsekin parantanut maailmaan muun muassa tekemällä vapaaehtoistyötä Helsigin lastensairaalan parissa. Kuitenkin paras apu omaan oloon ja kykyyn avautua on hänen mukaansa tasapainoinen mielentila, joka tunnetaan nimellä flow.

– Flow on se sana, joka asiaa kuvaa parhaiten. Jos antautuu irrallisesta itseajattelusta ja antautuu hetkeen, flow-tila pystyy tulemaan ihmiseen. Täydellinen antautuminen on kovin vaikeaa, mutta sitä voi harjoitella. Esimerkiksi itse harjoittelen meditoimalla.

Flow-ilmiön – tai suomeksi virtauskokemuksen – esitteli ensimmäistä kertaa Yhdysvaltalainen psykologi Mihály Csíkszentmihályin. Flow-kokemuksessa ihminen on täysin tasapainossa itsensä kanssa, ja koko huomio on keskittynyt tekeillä olevaan asiaan. Muut asiat, kuten suorituspaineet, ajatukset ja jopa aika, häviävät. Csíkszentmihályi on todennut tutkimuksissaan, että ihmiset ovat onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä. Samalla myös suorituskyky kasvaa.

Heinonen kertoo, että joskus flow-tila säilyy pitkäänkin. Itsestään virtaavaan tilaan liittyy monesti musiikki tai musisointi.

Tässä voit kokeilla Heinosen meditaatiotekniikkaa. (ns. Sahaja Yoga -meditaatio). Videolla on 6 minuutin ohjattu helppo harjoitus. Paina vain video päälle ja seuraa ohjeita.

 

Oppia on the road

Kun tarpeeksi pitkään on tien päällä, saa väkisinkin perspektiiviä kotimaahan ja sen kansaan. Monelle suomalaiselle kotimaiset ja länsimaiset tavat ajatella, ovat, jos eivät se ainoa oikea, ainakin ainoa itselle täysin luonteva tapa suhtautua asioihin. Eero Heinonen on nähnyt matkoillaan monenlaista ja oppinut uusia näkökulmia.

Meidän ajattelutapa on vain yksi muiden joukossa
– Meidän ajattelutapa on vain yksi muiden joukossa ja Suomi vain yksi monista maista. En enää pidä yhtä tapaa tai maata parempana tai huonompana kuin muita. Oli mulle ehkä vaikeaa ymmärtää, että meilläkin on omat heikkoutemme ja sokeat pisteet suomalaisessa yhteiskunnassa, eikä niistä voi olla ylpeä. Maailma on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, ihmisiä, mahdollisuuksia, nousevia uusia ideoita ja samalla kuihtuvia vanhoja aatteita.

Tämä juttu on osa artikkeleiden sarjaa, jossa kerrotaan hetkessä elämisestä ja flow-tilasta.

Teksti: Saska Aaltonen, kuvat: Jessica Heinonen

Raittiissa häissä

– Raittiit pariskunnat kyselevät minulta, voisiko heidän häissään hoitaa tarjoilun ilman alkoholia, kertoo hääsuunnittelija Anu Beadle. – Vastaan heille, että … Jatka lukemista Raittiissa häissä

häät1

Päihtymisen ja juhlan kuuluminen yhteen on syvälle juurtunut ehdollistuma. Raittiita häitä järjestäneet kehuvat kuitenkin usein kokemustaan humalaisia juhlia aidommaksi ja raikkaammaksi.

– Raittiit pariskunnat kyselevät minulta, voisiko heidän häissään hoitaa tarjoilun ilman alkoholia, kertoo hääsuunnittelija Anu Beadle.

– Vastaan heille, että nämähän ovat teidän häänne ja vieraiden tulisi kunnioittaa teidän arvomaailmaanne!

Häiden vietto on kulttuurinen kysymys. Se, mitä suuri osa suomalaisista pitää itsestäänselvyytenä, voi olla muusta maasta tulevalle outoa.

vieraiden tulisi kunnioittaa teidän arvomaailmaanne!
– Suomessa alkoholi on mennyt kulttuuriin sisään, toteaa äskettäin avioitunut, Turkista kotoisin oleva Feridun Altintop.

– Indonesiasta kotoisin oleva vaimoni Iffa Tiara Ayu Abusamah ei ole koskaan juonut alkoholia. Itse join vähän joskus nuorena, mutta en aikuisena pitkiin aikoihin. Häämme olivat raittiit häät.

– Muslimihäissä yleensä molempien vanhemmat puhuvat, mutta koska me olemme vanhempi pariskunta, minä pidin Tiaraa, vieraita, elämää ja Jumalaa kunnioittavan puheen. Meidät vihkinyt imaami sanoi puheessaan, että nainen on Jumalan lahja, aviomiehen tulee kohdella vaimoaan hyvin.

Pariskunnan häissä syötiin ja kuultiin musiikkia. Suomalainen vieras Rauno Wikström kertoo, että tunnelma häissä oli hyvin lämmin.

– En tuntenut siellä muita, mutta minulle tultiin juttelemaan ja osoittamaan huolenpitoa.

Suomalaisissa alkoholipitoisissa häissä vieraat keskittyvät usein vain omaan pöytäseurueeseensa. Olemme ehkä arempia tutustumaan, mutta toisaalta myös alkoholi supistaa havaintokenttää. Eikä juominen varmasti myöskään lisää huomaavaisuutta!

Railakkaampaa juhlimista

Ihminen, joka on kiinni yhteiskuntamme alkoholimyönteisyydessä, kuvittelee helposti, että raittiit häät ovat tylsät häät. Todellisuus voi kuitenkin olla aivan muuta.

Minulla on sellainen kokemus, että raittiit häät ovat monesti railakkaammat
– Minulla on sellainen kokemus, että raittiit häät ovat monesti railakkaammat kuin alkoholiin nojaavat häät, sanoo hääsuunnittelija Beadle.

– Esimerkiksi katolisissa ja muslimihäissä vieraat voivat jo kirkossa hurrata, laulaa ja tanssia. Juhlat alkavat heti, eikä vasta silloin, kun ollaan ”riittävästi humalassa”. Monissa hääperinteissä tunteita näytetään avoimesti. Itketään onnenkyyneleitä, hurrataan, taputetaan, aloitetaan yhteisöllinen tanssi heti juhlapaikalla. Hääjuhlissa on paljon tanssia ja laulua, jotka luonnollisesti vapauttavat tunteita, Beadle kertoo.

Tätä kuullessa juhlinta, jossa vapautuneisuus ammennetaan pullosta, alkaa tuntua surullisen köyhältä juhlimiselta. Pidemmekö turhaan itseämme kulttuurin pakkopaidassa, vaikka se voitaisiin myös riisua pois?

häät2– Se on myös vähän sellainen tottumuskysymys. Ihmiset ajattelevat alkoholin jostain syystä kuuluvan häihin. Pelätään liikaa, mitä muut sanovat, jos sen sortin juomat puuttuvat. Ei uskalleta kyseenalaistaa, vaikka oikeasti pitäisi, kuvaa raitis kantasuomalainen Janne Valkeapää.

Hän jatkaa kertomalla päihteettömistä hääkokemuksistaan:

Siinä on eri tunnelma, kun ei ole juhlayleisössä sitä turrutusta.
– Meidän häät olivat aika perinteisen suomalaiset. Tosin alkoholia siellä ei ollut, ja sen kyllä huomasi. Tanssittiin paljon. Ei sellaista jaksa, jos on hiprakassa. Oli huippuhauskaa, kannat kattoon! Sama on toistunut myös ystäväni alkoholittomissa häissä. Pidettiin kivaa ja tanssittiin yömyöhään, eikä maltettu melkein kotiin lähteä. Siinä on eri tunnelma, kun ei ole juhlayleisössä sitä turrutusta.

 

Tunteet pintaan

– Kyllä suomalainenkin osaa juhlia häitä ilman alkoholia, tietää myös Beadle.

– Hääjuhla on itsessään tunteita herättävä juhla.

Monesti me suomalaiset olemme kuitenkin tottuneet kontrolloimaan itseämme ja tunteitamme tarpeettoman paljon. Lapsena ilmaisemme tunteita vapaasti, mutta aikuiseksi varttuessa muodostuu käsitys sopivista ja sopimattomista tuntemuksista.
Koska tunteita kuitenkin väistämättä tarvitaan, kulttuurimme on antanut alkoholille oikeuden vapauttaa. Siksi varmaankin moni siihen myös halukkaasti tarttuu.

Toisaalta raittiin silmin asia voi näyttää myös olevan toisin:

Raittius voi olla myös rohkeutta tuntea ilman, että tarvitsee hakea pullosta lupaa onnenkyyneliin.
– Kokemukseni perusteella päihteettömät häät ovat yleensä tunnelmaltaan jollain tapaa herkemmät ja aidommat. Häät ovat yleensä niin hienoja, kauniita tapahtumia, että tuntuu hyvältä, kun siihen ei sotketa päihteitä, Valkeapää pohtii ja kannustaa myös alkoholia käyttäviä nuoria pareja kokeilemaan.

Raittius voi olla myös rohkeutta tuntea ilman, että tarvitsee hakea pullosta lupaa onnenkyyneliin. Alkoholia tavallisesti käyttävät vieraatkin oppivat olemaan raittiissa häissä. Kun tunnelma on lämmin ja vapauttava, se kantaa ja ravitsee itsessään.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen, kuvat: Lily Dream Wedding

Alkoholipolitiikkaa intressien ristitulessa

Sosiaali- ja terveysministeriössä on parhaillaan valmisteilla alkoholilain kokonaisuudistus, jonka tarkoituksena on uudistaa nykyinen vuodelta 1995 oleva alkoholilaki vastaamaan tämän päivän … Jatka lukemista Alkoholipolitiikkaa intressien ristitulessa

Lakiuudistus, jota tutkijat suosittelevat alkoholihaittojen vähentämiseksi, on alkoholialan mukaan ”tehotonta holhousta”. Juomista hillitsevää lakiuudistusta tukeva tutkimustulos nimetään ”kiistanalaiseksi”. Alkoholiteollisuus pyrkii lobbauskoneistollaan vääristämään poliittista keskustelua oman etunsa nimissä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on parhaillaan valmisteilla alkoholilain kokonaisuudistus, jonka tarkoituksena on uudistaa nykyinen vuodelta 1995 oleva alkoholilaki vastaamaan tämän päivän tarpeita. Uudesta alkoholilaista käydyssä keskustelussa on väläytelty ravintoloiden anniskelulupien helpottamista, kauppojen alkoholin myyntiaikojen vapauttamisesta ja vasta säädettyjen mainontarajoitusten poistamisesta.

Toisaalta on toivottu myös julkijuopottelun rajoittamista ja mainonnan täyskieltoa.

Alkoholin haittamenot

Alkoholielinkeinon näkökulma on usein julkisessa keskustelussa voimakkaammin esillä, ja rajoituksia kannattaviin kansanterveystoimijoihin ja asiantuntijoihin liitetään ilonpilaajan ja holhoavan kukkahattutädin mielikuva. Näitä mielikuvia alkoholialan lobbaus ruokkii ja käyttää estotta hyväkseen.

Raittiuden Ystävien tulisikin kaikkien näiden tunnepitoisten mielikuvien ja harhakäsitysten keskellä pyrkiä palauttamaan ihmisten mieliin miksi alkoholipoliittisia rajoituksia tosiasiassa tarvitaan. Suomessa kärsityt alkoholihaitat ovat taloudellisesti mitattuna miljardiluokkaa ja eikä korkea alkoholin kulutuksen taso millään tavoin lisää yhteiskunnan hyvinvointia.

Alkoholista saadut tulotTutkimusta kulutusta hillitsevän alkoholipolitiikan tueksi on saatavilla koko ajan enemmän, mutta tehokkaasti haittoja vähentäviä päätöksiä ei ole saatu aikaan, sillä elinkeinointressit ovat saaneet alkoholipoliittisessa päätöksenteossa huomattavan suuren painoarvon.

Alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on kuitenkin alkoholielinkeinolle punainen vaate.
Alkoholin kokonaiskulutuksen vähentäminen on tutkitusti tehokkain tapa ehkäistä ja vähentää haittoja. Tehokkaimmat keinot kokonaiskulutuksen laskemiseksi ovat alkoholin saatavuuden ja mainonnan rajoittaminen sekä hinnan nosto.

Alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on kuitenkin alkoholielinkeinolle punainen vaate, joten se on valmis tekemään kaikkensa korkean kulutuksen säilyttämiseksi. Alkoholiteollisuuden tehtävähän on tuottaa liiketoiminnallaan voittoa, minkä vuoksi kaikki sitä vaikeuttavat rajoitukset ovat sille epämieluisia.

Alkoholin myyjien intressit vahvoilla

Monet alkoholitutkijat ja terveystoimijat ovat osoittaneet huolensa alkoholiteollisuuden kasvaneesta vaikutusvallasta ja huomauttaneet, että alkoholipoliittisessa päätöksenteossa on viimeisen kymmenen vuoden aikana painotettu elinkeinointressejä yli kansanterveysintressien.

Suurin osa Suomen alkoholihaitoista tulee ns. miedoista juomista. Valtaosan haitoista kärsivät ns. kohtuukäyttäjät.
Suurin osa Suomen alkoholihaitoista tulee miedoista juomista.

Suomalaisen alkoholipolitiikan historian voi katsoa olleen vapautuksen historiaa, jossa pohjoismaisen alkoholipolitiikan kulmakivinä pidettyjä asioita, kuten alkoholikaupan yksityisten voitonintressien rajoittamista, alkoholin fyysisen ja taloudellisen saatavuuden rajoittamista sekä korkeaa verotusta on vähitellen lievennetty.

Alkoholiteollisuuden vaikutusvalta kasvaa tutkimusten mukaan sitä mukaa, kun politiikka vapautuu. Suomessa etenkin panimoalan poliittinen vaikutusvalta on huomattava, mihin on osasyynä panimoteollisuuden omistussuhteiden keskittyminen muutamien globaalien suuryritysten käsiin. Suurimmat suomalaiset panimot ovat kansainvälisiä markkinoita hallitsevien panimojättien omistuksessa. Omistuksen keskittyminen moninkertaistaa panimoalan vaikutusmahdollisuudet ja -resurssit.

Alkoholialan muokattu totuus

Panimoala vastustaa kaikkia tutkimusten mukaan tehokkaimpia keinoja vähentää alkoholihaittoja.
Alkoholiteollisuus panostaa huomattavia määriä rahaa lobbaamiseen. Lobbauksessa käytetään ympäri maailman samoja keinoja ja argumentteja pyrittäessä vaikuttamaan alkoholipoliittiseen päätöksentekoon ja julkiseen mielipiteeseen. Panimoala vastustaa kaikkia tutkimusten mukaan tehokkaimpia keinoja vähentää alkoholihaittoja. Teollisuuden toimijat levittävät systemaattisesti omaa viestiään, jota tutkimusnäyttö ei tue.

Teollisuuden viestissä luodaan käsitystä, jossa alkoholiongelmat aiheutuvat vain muutamille harvoille alkoholisteille, eivät ”tavallisille kohtuukäyttäjille”. Viesti on houkutteleva, sillä se tarjoaa päättäjälle tai kansalaiselle mahdollisuuden kokea, ettei oma alkoholinkäyttö ole ongelma, vaan ongelman luo jokin pieni ryhmä, jossain toisaalla. Näin ollen tavallisiin kansalaisiin kohdistuvat rajoitukset ovat vain tarpeetonta kiusan tekoa ja holhousta, joista he joutuvat kärsimään muutaman ”alkoholin väärinkäyttäjän” takia.

Mielikuva on kuitenkin valheellinen. Todellisuudessa suurin osa Suomenkin miljardeissa euroissa mitattavista vuosittaisista alkoholihaitoista aiheutuu niin sanotuille kohtuukäyttäjille eli tavallisille ihmisille. Ainoa tehokas tapa vähentää haittoja on juuri suuren enemmistön juomisensa vähentäminen.

Panimoalan edustajien tarjoama ratkaisu on kuitenkin toinen. Heidän tarinastaan seuraava luonnollinen päätelmä on, ettei mitään suuren enemmistön juomiseen vaikuttavia uudistuksia tulisi tehdä, vaan voimavarat tulisi käyttää valistukseen. Valistus on toki kannatettavaa, mutta tutkimusten valossa se on ilman muita toimia auttamatta tehoton keino vähentää alkoholihaittoja.

Vastuullisuuden mielikuvalla päättäjien pöytään

Alkoholiteollisuuden edustajien lausunnot julkisuudessa sisältävät usein vahvaa retoriikkaa tai kyseenalaisia väitteitä.
Alkoholiteollisuuden edustajien lausunnot julkisuudessa sisältävät usein vahvaa retoriikkaa tai kyseenalaisia väitteitä.

Alkoholiteollisuus on kunnostautunut myös järjestämällä omia valistus- ja vastuullisuuskampanjoita, joiden vastuullisuuden voi tosin katsoa olevan hyvin näennäistä. Korostamalla vastuullisuuttaan teollisuus ostaa itselleen luotettavan yhteiskunnallisen toimijan statuksen ja paikkoja päätöksentekopöydissä.

Keskeinen osa alkoholiteollisuuden vaikuttamisstrategiaa on myös päätöksenteon tukena käytetyn tieteellisen tutkimustiedon kyseenalaistaminen. Klassinen keino on syyttää tutkimusta näytön puutteesta ja vaatia loputtomasti lisää tutkimuksia ennen kuin mitään voidaan päättää.

Teollisuus viittaa myös mielellään vallitsevan tutkimustiedon kanssa ristiriidassa oleviin tutkimuksiinsa
Teollisuus viittaa myös mielellään vallitsevan tutkimustiedon kanssa ristiriidassa oleviin tutkimuksiinsa, joiden mukaan esimerkiksi mainonnalla ei ole vaikutusta kulutukseen – näin siitä huolimatta, että kansanvälinen tutkijayhteisö on usein kritisoinut teollisuuden esittämien tutkimuksen tekotavan luotettavuutta.

Alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä on odotettavissa, että teollisuus vaatii myös alkoholiveron alennuksia ja vastustaa erilaisin verukkein äänekkäästi yrityksiä korottaa veroja.

Alkoholin myyntihinnalla on tutkitusti suora yhteys myyntimääriin ja kokonaiskulutukseen ja näin myös teollisuuden tuloihin. Tämä nähtiin ikävällä tavalla, kun 2004 tehtyjen veronalennusten myötä suomalaisten alkoholinkulutus lähti nousuun ja samalla myös alkoholikuolemat lisääntyivät merkittävästi.

Nuorten lisääntynyt raittius on teollisuuden näkökulmasta uhka, sillä nuoret ovat teollisuudelle tärkeä kohderyhmä ja tulevaisuuden alkoholin kuluttajina. Teollisuus vastustaa voimakkaasti muun muassa alkoholimainonnan rajoituksia, sillä mainonta lisää tutkitusti tehokkaimmin juuri nuorten juomista.

Motiivit argumenttien takana

Julkista keskustelua seuratessa olisikin hyvä osata tunnistaa kaikkien kansalaisten yksilönvapautta, suomalaisia työpaikkoja ja kohtuukäyttöä puolustavien sekä holhousta vastustavien argumenttien takana vaikuttavat taloudelliset intressit.

Alkoholipoliittisia vapautuksia vaativat toimijat vetoavat ”tolkkuun”, mutta eikö tolkullista olisi juuri pohjata alkoholilainsäädäntö tutkimustietoon, koko maan taloudelliseen etuun sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, alkoholialan myyntivoiton sijaan?

Teksti: Emilia Laine  Kuvitus ja kuva: Janne Valkeapää

Remulle raittius tarkoittaa vilpittömyyttä

Remu Aaltonen on merkillinen mies. Harva tietää, ettei muusikko ole koko julkisuuden uran aikana koskaan maistunut alkoholia. Vielä harvempi sen … Jatka lukemista Remulle raittius tarkoittaa vilpittömyyttä

Remu Aaltonen on merkillinen mies. Harva tietää, ettei muusikko ole koko julkisuuden uran aikana koskaan maistunut alkoholia. Vielä harvempi sen uskoo! Alkoholistin poikana kasvanut mies joutui vanhimpana lapsena suurperheessä paikkaamaan usein isäänsä, joka oli rikkomassa ison kirjan käskyjä.

– Faija jouti yhden reissun lopuksi yläkerran orkesteriin soittamaan, muusikko kertoo isänsä kohtalosta ja jatkaa:

Olen tähän mennessä tyytynyt lähinnä valele-maan lahjakonjakeilla turvonneita jalkojani.
– Jos olisin itse juonut jokaisen kipon mitä mulle on elämän aikana tarjottu, mutkin ois kuopattu jo aikoja sitten.

Remun mukaan juuri suomalainen kansantauti, alkoholismi, on syynä siihen, että maa on menettänyt monta lahjakasta taiteilijaa.

– Mä olen tähän mennessä tyytynyt lähinnä valelemaan lahjakonjakeilla turvonneita jalkojani samalla kun lakkailen varpaankynsiäni, mies kertoo omasta alkoholin käytöstään.

Remu Aaltonen on omaperäinen mies, suomalaisen rokin legenda ja kaiken tämän lisäksi 100% raitis.
Remu Aaltonen on omaperäinen mies, suomalaisen rokin legenda ja kaiken tämän lisäksi 100% raitis.

Mystisiin asioihin ja sielun salaisuuksiin uskovan herran sanat ovat paitsi kielellisesti akrobatiaa myös moniulotteisia ja huumorilla tuhdisti kuorrutettuja.

Suurin osa modernin maailman ongelmista johtuu siitä, että ihmisten huomio on kaikessa muussa paitsi omassa sisimmässä.
Miten Remusta kasvoi tämä uniikki herra, jota monet ovat pitäneet roolimallina, toiset paatuneena rikollisena? Kuten taidekin taiteilija jakaa mielipiteitä. Mutta tunteeko kukaan tätä taiteilijaa todella?

– Sillä ei ole väliä. Vaan sillä on, tunteeko itse itseään, mies kuittaa.

Hänestä suurin osa modernin maailman ongelmista johtuu siitä, että ihmisten huomio on kaikessa muussa paitsi omassa sisimmässä.

Kemikaaleja ja muita addiktioita

Entä rock and roll? Eikö siihen perinteisesti kuulu jotakuinkin kaikki mausteet, kemikaaleja myöten?

– No joo, mut maailma muuttuu ja me sen mukana. Kyl nykyään jo lähtökohtaisesti bändit hiffaa et musakin on bisnestä eikä vaan juhlahumua, konkari kertoo.

Jos addiktiosta puhutaan, on Remusta kännykätkin aika kovaa kamaa. Hänestä on surkuhupaisaa, kun ihmiset soittelevat älypuhemilla toisilleen “Hei mä en tiedä mitä mä teen”.

– Kandeisko mieluummiin katsoa vaik peiliin ja kysyä Hey What happened Ed, suulas visionääri sanoo ja avaa kernaasti enemmän aatoksiaan nykyihmisten läsnäolon taidoista.

Hänestä ympärillä oleva maailma on niin täyteläinen että virikettä riittää 24/7 eikä huomiota ihmisillä tunnu riittävän kaikkein lähimmälle ystävälle, itselle. Kyky kääntyä sisäänpäin heikkenee, kun pienikin vapaahetki, vaikka rullaportaissa, pyhitetään puhelimelle.

– Tsiigaa kehitystä. Eka odotetaan sata miljoonaa vuotta et saadaan Telluksen tallaajan pää apinan etukenosta pystyyn. Sit viisitoista vuotta Nokian banaanipuhelimen jälkeen on niskat taas kyttyrässä, ku nenä on ruudus kii. Jos silmät vaan on auki, lapanen liimaantuu luuriin, Remu pohtii evoluutiota käytännössä.

– Lapsista puhumattakaan! Mieti nyt jotain kehitysvaiheita, kun lapsi tekee jotain ja pyytää [Äiti hei kato!] ja mutsi kyttää vaan telefööniä. Eihän siinä luonnekaan kehity ihan perinteisesti, tai vähintään roolimalli on vinksahtanut, Remu avautuu.

(Jatkuu seuraavalla sivulla…)

Itsensä kohtaamisesta vahvuuteen

Terapeutti ja suosittu kirjailija Tommy Hellsten syntyi ei-toivottuna lapsena alkoholistikotiin. Hänen matkansa on kuitenkin kulkenut kohti eheyttä ja valoa. Oman … Jatka lukemista Itsensä kohtaamisesta vahvuuteen

Terapeutti ja suosittu kirjailija Tommy Hellsten syntyi ei-toivottuna lapsena alkoholistikotiin. Hänen matkansa on kuitenkin kulkenut kohti eheyttä ja valoa. Oman esimerkkinsä kautta Hellsten viitoittaa tietä myös muille Tommi Sarlinin kirjoittamassa kirjassa Ihmisyyden matkamies.

Sarlinin tuore kirja kertoo alkoholistikodin kärsimyksistä raadollisen rehellisesti. Lapsella ei ole tilaa olla lapsi ja oma itsensä, sillä hän joutuu tahtomattaan vanhempansa vanhemmaksi. Kuvaavasti, kun Hellstenin isä jäi kiinni rattijuoppoudesta, täysin murtunut isä tuli hänen huoneeseensa kertomaan tapahtuneesta.

– Isä itkien polvistui hänen eteensä ja pyysi anteeksi. Isä etsi häneltä turvaa omaan ahdistukseensa. Sitä Tommyn oli kuitenkin mahdoton tarjota, ja koko tilanne inhotti häntä. Rattijuopumuksensa johdosta isä joutui kolmeksi kuukaudeksi avovankilaan Seutulaan rakentamaan lentokenttää, Sarlin kuvaa.

– Lapsen viattomuudessaan Tommy otti harteilleen mahdottoman vastuun siinä, että hän pyrki auttamaan isää ja pelastamaan vanhempiensa avioliiton. Lopulta isä Helge joutui sairaalaan juoppohulluuden takia ja vanhemmat erosivat. Eron jälkeen alkoi äidin alkoholiongelma, joka pahetessaan johti äidin itsemurhaan.

Tommy Hellsten – Ihmisyyden matkamies, kirjan kansi. Teoksen on kirjoittanut Tommi Sarlin ja julkaissut Kirjapaja 2015.
Tommy Hellsten – Ihmisyyden matkamies, kirjan kansi. Teoksen on kirjoittanut Tommi Sarlin ja julkaissut Kirjapaja 2015.

Aikuisena Hellsten alkoi eheyttää lapsuuttaan, hän hakeutui Yhdysvaltoihin koulutukseen, joka oli tarkoitettu alkoholistien läheisille. Hän näki alkoholistien lapsissa paljon tuttua.

– Monet olivat kireitä ja istuivat paikoillaan leukaperät lukossa. Heissä oli Tommylle niin tuttua kömpelyyttä ja peiteltyä häpeää. He näyttivät voivan huonosti, vaikka ulkoisesti olivat ketä tahansa keskiluokkaisia tai hyvin toimeentulevia ihmisiä. Tommy tunsi hellyyttä heitä ja itseään kohtaan. Tommy tajusi, että hän ei ollut hullu, vaan hänen kaltaisiaan oli muitakin, Sarlin kertoo.

Oman surun ja häpeän työstämisen kautta Tommy Hellsten alkoi pitää Suomessa kursseja alkoholistien aikuisille lapsille yhdessä Irene Kristerin kanssa, joka hänkin on alkoholistiäidin lapsi.

Näihin aikoihin syntyi myös Hellstenin suuren suosion saanut Virtahepo olohuoneessa -kirja, jota on myyty Suomessa lähes satatuhatta kappaletta, ja siitä on otettu jo 22. painos. Myöhemmin Hellsten on kirjoittanut useita kirjoja. Myös kirjasta Saat sen mistä luovut on otettu sadantuhannen kappaleen painos.

Ihmiset ovat ymmällään ihmisyytensä kanssa

Hellstenin mukaan yksi syy hänen kirjojensa suosioon on, että ihmiset voivat huonosti ja ovat ymmällään oman ihmisyytensä kanssa. Ihmisiltä puuttuu sanastoa ja välineitä käsitellä omia tunteitaan, tarpeitaan, arvojaan ja myös kysymystä kuolemasta, rakkaudesta ja Jumalasta.

Heikkouden suojaksi kehitetty vahvuus on sairasta vahvuutta.
Vaikka vanhemmat eivät olisi alkoholisteja, heillä voi olla jokin muu ”virtahepo”, mikä vie huomion ja ajan, niin että lapset eivät tule nähdyiksi ja kohdatuiksi. Monille tämä on ollut ja on myös työ.

– Kaikki mitä Tommy on kirjoittanut ja tehnyt, on loppujen lopuksi syntynyt hänen turvattomuuden ja irrallisuuden kokemuksistaan. Hän sanoo suoraan, ettei hän ole guru, vaan omista haavoistaan ja hädästään ammentava ihminen, Sarlin kertoo kirjassaan.

Jotkin länsimaisessa yhteiskunnassa korostuneet arvot, kuten kilpailu ja tehokkuus, voivat myös vierottaa meitä omasta ihmisyydestämme.

– Kulttuurissamme heikkoutta pidetään halveksittavana, eikä siihen osata oikein suhtautua.

– Tällöin ihmisen tehtäväksi tulee vältellä heikkoutta tai ainakin näytellä vahvaa ihmisyyttä. Voi jopa olla, että mitä näyttävämpi ulkokuori ihmisellä on, sitä suurempaa on ihmisen heikkous ulkokuoren sisällä, Hellsten kertoo.

– Tällöin heikkouden suojaksi kehitetty vahvuus on sairasta vahvuutta, jolla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa. Todellinen vahvuus näkyy nöyryytenä, joka ei kiellä heikkouttaan.

(Jatkuu seuraavalla sivulla…)

Alkon monopolin murtaminen johtaisi alkoholihaittojen nopeaan kasvuun

Alkoholin myynnistä hyötyvät tahot lobbaavat juuri nyt voimakkaasti saadakseen viinit ruokakauppoihin. Seurauksena olisi selkeä alkoholin kulutuksen nousu ja mittavia haittoja … Jatka lukemista Alkon monopolin murtaminen johtaisi alkoholihaittojen nopeaan kasvuun

Alkoholin myynnistä hyötyvät tahot lobbaavat juuri nyt voimakkaasti saadakseen viinit ruokakauppoihin. Seurauksena olisi selkeä alkoholin kulutuksen nousu ja mittavia haittoja taloudellisia ja muita haittoja.

Panimoliiton toimitusjohtaja Elina Ussa kertoi Kokoomuksen äänenkannattajassa Nykypäivä 27.10.2015 Suvi Hautasen toimittamassa artikkelissa Virosta tuodun alkoholin määrän vastaavan 175 Alkon myyntiä. Matkustajat ostavat varsinkin olutta, koska sen hinta on siellä Suomen hintaa oleellisesti pienempi. Panimoliiton laskelmissa saattaa olla raskastakin virhearviointia, johon en kuitenkaan nyt puutu.

Ussa esitti, että Alkon monopoli estää alkoholipolitiikan kehittämisen Suomessa ja tämän takia alkoholipolitiikan kokonaisuudistuksessa pitäisi tehdä rakenteellisia muutoksia. Rakenteellisilla uudistuksilla Ussa tarkoitti päivittäistavarakaupoissa myytävien alkoholituotteiden prosenttirajan nostoa askeleittain ensin 4,7 prosentista 5,5 prosentin oluisiin, sitten vahvempiin 8,5 prosentin oluisiin ja lopulta 13 prosentin viineihin. Ussan mukaan rakenteellisten muutosten esteenä on yleensä Alkon monopoli.

Panimoliiton intresseissä on Alkon monopolin murtaminen, koska se tietäisi varmuudella myynnin lisääntymistä.
Panimoliiton intresseissä on Alkon monopolin murtaminen, koska se tietäisi varmuudella myynnin ja samalla tuotannon oleellista lisääntymistä, työpaikkojen säilymistä ja turvatumpaa taloudellista tulevaisuutta. Päivittäistavarakauppayhdistys on samoilla linjoilla samoista syistä.

Vaikka muutoksesta seuraava alkoholijuomien myynnin kasvu on luonnollisesti elinkeinoelämän lobbauksen taustalla, lobbaajat eivät itse siitä liiemmin mainosta. Samalla he nimittäin myöntäisivät, että myös alkoholihaitat kasvavat. Sen sijaan sekä Panimoliitto, että Päivittäistavarakauppayhdistys korostavat hurskaasti kansalaisten henkilökohtaista vastuullisuutta alkoholin käytössä. Näin vastuu käytön lisääntymisestä vieritetään käyttäjälle, pois omasta myynninedistämiseen tähtäävästä agendasta.

Alkon vähittäismyyntimonopolin murtamisesta on esitetty kaksi perusvaihtoehtoa: miedot viinit päivittäistavarakauppoihin tai kaikki alkoholijuomat päivittäistavarakauppoihin.

Alkoholin kulutukseen ja aiheuttamiin haittoihin vaikuttavat tutkitusti eniten juomien hinta ja saatavuus.
Alkoholin kulutukseen ja aiheuttamiin haittoihin vaikuttavat tutkitusti eniten juomien hinta ja saatavuus.

Ymmärtävätkö suomalaiset, mitä Alkon monopolin lopettaminen merkitsisi?
Olen siinä käsityksessä, että hyvin harvat ymmärtävät. Valtion vähittäismyyntimonopoli Alko myy alkoholijuomia 351 myymälästä. Alko-holijuomia saa myös tilata Alkosta ja noutaa ne 97 tilauspalvelupisteestä. Lisäksi harvaan asutuilla alueilla alkoholijuomia on mahdollista ostaa Alkosta postin toimittamana.

Kun keskioluen vähittäismyynti alkoi vuonna 1969 noin 17 400 päivittäistavarakaupassa, Alkon osuus keskioluen vähittäismyynnistä oli kahden vuoden kuluttua enää 0,1 %. Kun korkeintaan 4,7 tilavuusprosenttisten siiderien myynti alkoi päivittäistavarakaupoissa vuonna 1995, siirtyi siiderin vähittäismyynti heti lähes kokonaan päivittäistavarakauppaan.

Myyntipistei-den määrä yli kymmen-kertaistuisi.
Alkossa yksinoikeudella myytyjen juomien vähittäismyynnin aloittaminen päivittäistavarakaupoissa johtaa varmuudella kyseisten alkoholituotteiden lähes kaiken myynnin siirtymiseen päivittäistavarakauppoihin. Näin myyntipisteiden määrä yli kymmenkertaistuisi.

Alkoholin kulutukseen vaikuttavat tutkitusti ylitse muiden kaksi tekijää: myynti ja saatavuus. Myyntipisteiden määrän moninkertaistuminen johtaisi myynnin ja kulutuksen ja samalla alkoholihaittojen erittäin huomattavaan lisääntymiseen.

Jos miedot viinit siirtyvät ruokakauppoihin, niiden saatavuus paranee dramaat-tisesti, ja suomalaisten alkoholin kokonaiskulutus kasvaa välittömästi noin 8 %. Vahvemmat viinit päivittäistavarakaupassa lisäisivät kulutusta tätäkin enemmän.
Jos miedot viinit siirtyvät ruokakauppoihin, niiden saatavuus paranee dramaat-tisesti, ja suomalaisten alkoholin kokonaiskulutus kasvaa välittömästi noin 8 %. Vahvemmat viinit päivittäistavarakaupassa lisäisivät kulutusta tätäkin enemmän.

Alkoholin kulutus on jo nyt Suomessa Pohjoismaiden suurinta, 11.2 litraa 100-prosenttista alkoholia jokaista 15 vuotta täyttänyttä kansalaista kohden. Kun keskiolut siirtyi 46 vuotta sitten ruokakauppoihin, nousi alkoholin kulutus parissa vuodessa 2 litralla. Jos miedot viinit siirtyvät ruokakauppoihin, nousee alkoholin kokonaiskulutus välittömästi noin 8 % eli 0.9 litraa. Määrä on sama, jolla kulutus on vähentynyt viimeisten 5 maltillisen alkoholin hinnankorotuksen vaikutuksesta!

Viinien tuominen ruokakauppoihin merkitsisi myös Alkon myynnille toimenpiteitä vaativaa vähentymistä, sillä miedot viinit muodostavat Alkon litramääräisestä myynnistä noin puolet. Seurauksena olisi toiminnan alasajoa ja myymäläkatoa. Harvaan asutuilta seuduilta myymälät häviäisivät ensimmäiseksi.

Mietojen viinien vapauttaminen ruokakauppoihin olisi merkittävä askel Alkon monopolin murtamisessa, mutta Alkon monopolin murtaminen ei olisi edullista kenenkään muun kuin muiden alkoholitoimijoiden kannalta. Panimot, päivittäistavarakaupat ja kioskit hyötyisivät lisääntyneen juomisen seurauksena Alkon monopolin murtamisesta.

Laskun maksavat veronmaksa-jat, eivät alkoholijuomia tuottavat ja myyvät tahot.
Sen sijaan meille muille, eli suomalaisten suurelle enemmistölle, muutoksesta olisi maksettavana korkea hinta. Alkoholihaittojen tiedetään nousevan ja laskevan varsin suorassa suhteessa alkoholin kokonaiskulutukseen. Viinien siirtyessä ruokakauppoihin, kasvaneesta kulutuksesta seuraisi mittavia, inhimillisiä, taloudellisia ja yhteiskunnallisia haittoja. Laskun maksavat veronmaksajat, eivät alkoholijuomia tuottavat ja myyvät tahot.

Suomessa alkoholihaittojen välittömiksi kustannuksiksi on laskettu 1,3 miljardia euroa vuodessa. Todelliset kustannukset ovat kuitenkin moninkertaiset suhteessa suoriin haittalukuihin. Alkoholihaittojen vuotuiset välilliset kustannukset ovat noin 4-7 miljardia euroa.

Alkoholihaitat ovat maailmanlaajuisesti johtava kuolinsyy työikäisten parissa. Jos mukaan haittoihin lasketaan myös työikäisten menetettyjen elinvuosien vaikutus Suomen bruttokansantuotteeseen kerrannaisvaikutuksineen, kärsivät suomalaiset Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan alkoholin käytön takia huikeat 14,5 miljardin vuosittaiset tappiot.

Alko on osoittautunut vuosikymmenien aikana tehokkaaksi, vastuuntuntoiseksi ja tasapuoliseksi liikelaitokseksi. Esim. ostajan iän tarkastuksia on tehty tänä vuonna jo 2.4 miljoonaa ja alkoholin välittämistarkistuksia 200 000.

Arvioiko hallitus kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin vai alkoholi-toimijoiden edun ensisijaiseksi?
On hyvä asia, että maassamme on alkoholimonopoli, jolloin maan hallitus ja eduskunta voivat viisaasti säädellä alkoholin kulutusta. Nyt on kysymys siitä, arvioiko hallitus kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin vai alkoholitoimijoiden edun ensisijaiseksi uuden alkoholilain valmistelussa. Uskon, että edellä esitetty keskioluen vapauttamisesta opittu ennuste Alkon resurssien ja samalla toimipisteiden vähenemisestä antaa monelle poliitikolle aiheen harkita viiniasiaa ja samalla monopoliasiaa uudelleen.

Lyhennelmä kirjoituksesta on julkaistu Turun Sanomien Mielipiteet-osastolla 12.11.2015. Kirjoittaja on Raittiuden Ystävien puheenjohtaja Martti Vastamäki.

Teksti: Martti Vastamäki, kuvitus: Janne Valkeapää