raitis.fi-lehti: Kaikki artikkelit

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita uusimmasta alkaen. Voit selata juttuja myös kategorioittain.

Hyvä itsetunto sai Eeva-Leena Kaskisen jättämään alkoholin

Big Brother -ohjelman tapa kohdella osallistujiaan ja vääristellä tapahtumia oli kuitenkin liikaa.

Big Brother -ohjelman tapa kohdella osallistujiaan ja vääristellä tapahtumia oli kuitenkin liikaa.

Eeva-Leena Kaskinen

Eeva-Leena Keskinen, 30, tulee raittiista perheestä, mutta parikymppisenä hän muiden mukana käytti alkoholia. Monet jatkavat tätä sosiaalista ja normaalina pidettyä tapaa kuuntelematta itseään. Keskinen havahtui kuitenkin pian kyseenalaistamaan normin. Näin hänelle kävi myös Big Brother Suomi -ohjelmassa.

– Opiskelin Turun yliopistossa ja siellä pidettiin ennen vappua sitsejä, joissa istuttiin ringissä viinipullon kanssa. Minulle tuli hirveä krapula, ja päätin, että vietän raittiin vapun, Keskinen kertoo.

– Vappunahan suomalaisen on vaikeinta olla selvin päin, mutta huomasin, että minulla meni hyvin ilman alkoholia. En tykkää alkoholin mausta, eikä minulla ollut mitään syytä juoda. Päätin jatkaa raittiutta.

Keskinen on saanut raittiudestaan myönteistä palautetta. Monet ovat sanoneet, että hekin haluaisivat kokea, ettei heillä olisi tarvetta juoda.

– Minulla on ollut nuoruudesta saakka tosi hyvä itsetuntemus, laaja ja kattava hyväksyntä itselle, Keskinen kertoo.

– Tähän osaltaan on varmaan vaikuttanut se, että minulla on ollut lapsesta saakka viivästynyt unijakso. Nukuin öisin noin neljä tuntia ja päivisin kolme tuntia. Tästä huolimatta olen menestynyt koulussa, opinnoissa ja harrastuksissa.

– Koen olevani introvertti. Vaikka haluan olla myös muiden kanssa, viihdyn paremmin itsekseni. Tarvitsen paljon yksinoloa. Minulla on rikas ajattelumaailma.

– Myöhemmin jossakin makutestissä selvisi, että minulla on hyvin herkät karvaan maun reseptorit, mikä selittää sitä, että alkoholi ei maistunut minulle. En pysty juomaan myöskään kahvia tai mustaa teetä.

Minusta tehtiin karikatyyri

Onneksi itsekin juon vihreää luomuteetä, joten saatoin haastattelussa tarjota Keskiselle sopivan juoman. Lämmin kupillinen tuntui olevan tarpeen, kun aloimme puhua Big Brother -ohjelman kokemuksista.

– Ohjelma aliarvioi katsojia. Meitä ei esitetty sellaisina kuin olimme, vaan takana oli vahva käsikirjoitus. Olen ollut Mensan jäsen, mutta eronnut sieltä. Esittelyssäni korostettiin Mensan jäsenyyttä ja akateemisuuttani ja jätettiin mainitsematta, että työskentelen tällä hetkellä Veikkauksen pelimyyjänä. Akateemisuuden korostaminen herätti ärsyyntymistä ja lietsoi vihaa minua kohtaan. Itselläni tärkeä motiivi mennä ohjelmaan oli se, että halusin osoittaa muille introverteille, että myös me voimme osallistua, eivät pelkästään vain ulospäin suuntautuneet ihmiset.

– Ohjelmassa tilanteiden syy–seuraus-suhteita väänneltiin väärin. Tapahtumia irrotettiin kontekstista, minulle tuotettiin ”mustasukkaisuutta”, jota en tuntenut. Kuva, joka minusta annettiin, ei vastannut omaa kokemustani. Tuntuu ahdistavalta nyt jälkeenpäin kun tuntemattomat tulevat juttelemaan, ja pitävät minua erilaisena kuin itse koen olevani.

– Tuotanto oli tietoinen unirytmistäni, ja oletin, että se huomioidaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kun huomasin tämän, ilmoitin haluavani luovuttaa. Yritin päästä päiväkirjahuoneeseen, jossa voi puhua ajatuksistaan. Minua ei päästetty sinne.

– Toisella viikolla minulla meni luottamus tuotantoon. Olin masentunut. Minut äänestettiin ulos ohjelmasta kolmantena, kolmannella viikolla.

Vaikea kokemus, joka voi vielä vahvistaakin

-Minulla ei ole ennen ole ollut mielenterveysongelmia, mutta kun tulin pois ohjelmasta, ruoka ei maistunut, enkä päässyt sängystä ylös. Työterveyslääkäri diagnosoi minulla olevan traumaperäisen stressihäiriön sekä keskivaikean masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön.

– Palasin töihin vasta joulun jälkeen. Menetin turvallisuuden tunteeni, joka on alkanut palautua vasta tämän vuoden puolella. Minulla on vieläkin traumaoireita, Keskinen kertoo itkien, vaikka kokemuksesta on reilu puoli vuotta.

Hän haluaa viedä asiaa eteenpäin ja kysyy lakineuvojalta, kuinka voisi edetä. Keskinen haki BB-taloon saadakseen erilaisia kokemuksia. Häntä kiinnosti ohjelman konsepti ihmiskokeena.

Moni voisi ajatella hänen tilanteessaan yksiviivaisesti, että kokemus oli huono. Keskinen ajattelee kuitenkin toisin.

– En ole katunut osallistumista. Olen edelleenkin toiveikas. Vaikka on ollut odottamattomia vaikutuksia, voi tulla vielä myös positiivisia vaikutuksia. Pidemmän päälle kokemuksestani voi tulla vielä rakentava.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuvat: Jari Peltoranta

Liian hölmö rakkaus – ”Häpeän aika on ohi”

Alkoholismi syö ihmistä ulkoa ja sisältä päin. Elämän pyöriessä päihteen ympärillä ihminen menettää paljon, mutta kerää samalla mukaansa rutkasti karuja … Jatka lukemista Liian hölmö rakkaus – ”Häpeän aika on ohi”

Oululainen Arja Räinä uskaltaa viimein nauttia tavallisesta arjesta ilman häpeää menneisyydestä.

Alkoholismi syö ihmistä ulkoa ja sisältä päin. Elämän pyöriessä päihteen ympärillä ihminen menettää paljon, mutta kerää samalla mukaansa rutkasti karuja kokemuksia. Niistä suurimman osan voi kuitenkin parhaimmillaan kääntää myöhemmin parantaviksi asioiksi. Tämän tietää oululainen Arja Räinä, 58v, joka viimein uskalsi astua häpeän kaapista ulos.

Saapuessani Räinän valoisaan kerrostaloasuntoon en tiedä etukäteen, minkälainen henkilö minua odottaa, vaikkakin puhelinkeskustelumme perusteella minulle jäikin leppoisa ja odottava mieli.

Soitettuani ovikelloa minulle avaa oven iloinen ja hymyilevä nainen, jonka rankan elämäntarinan saan pian kuulla ensimmäisten joukossa.

Hän kertoo syntyneensä Oulussa kuusilapsiseen perheeseen, missä äiti työskenteli myymälävastaavana ja isä poliisina.

– Minusta meillä oli hyvä elämä ja itse asiassa perheen nuorimpana olin tietysti se lellipentu, Räinä naurahtaa.

Hän jatkaa, ettei hän oikein tiedä, mikä elämänvimma häntä ajoi jo nuorena eteenpäin, mutta hän muutti siskonsa perään Ruotsiin heti peruskoulun päätyttyä.

– Niin ironista kuin elämä voi vain olla, ensimmäinen työpaikkani oli päihdepalvelujen piirissä siskoni sijaisena, hän naurahtaa.

Huuruiset vuodet

Räinä yrittää palata muistoissaan kymmeniä vuosia taaksepäin, mutta tarkkoja vuosilukuja hänen on vaikea hahmottaa.

– Aloitin juomisen noin 14-vuotiaana. Siihen aikaan juotiin viiniä, kaljaa ja halpoja liköörejä. Kun palasin parikymppisenä siskoni luota Ruotsista Suomeen, olin jo niin kiinni viinassa, että jouduin ensimmäisen kerran katkolle, hän kuvailee.

Räinä jatkaa, että samaiseen aikaan hän tutustui myös niin sanottuun alamaailmaan, mihin kuuluivat päihteet, rikokset ja erilaiset tuomiot vankilakierteineen.

– Aloin seurustelemaan ensimmäisen kerran vankilakundin kanssa. Kaikki oli tietysti alussa jännää ja uutta, kunnes kuvioihin astui mukaan perheväkivalta. Vaikka suhde oli haastava, aloin odottamaan ensimmäistä lastani. Lapsen synnyttyä tilanne eskaloitui yhä hankalammaksi, minkä seurauksena päädyin Oulun ensi- ja turvakotiin. Turvakodissa ollessani sain neuvoja tulevaisuuteen sekä hankittua itselleni asunnon. Uutta arkea opetellessani sain myös kuulla, että lapseni isä oli kuollut tapon seurauksena, hän lisää samaan hengenvetoon.

Räinä katsahtaa välillä minua ja jatkaa, että elämä oli pahasti sekaisin, eikä hän voinut huolehtia itse lapsestaan.

– Äitini piti lapsestani huolen, mutta kun hän ilmoitti, ettei hän enää kykene siihen, päätin antaa lapseni sijoitukseen. Elämäni oli siihen aikaan niin täynnä viinaa, että päädyin itsekin saamaan pidemmän vankilatuomion. En halua kommentoida tuomioni syytä sen tarkemmin, mutta sen kesto oli pidempiaikainen, hän tiivistää.

Räinä kertoo aloittaneensa laitossiivoojan koulutuksen ennen kuin päätyi vankilaan, mutta hän sai käydä opiskelut loppuun tuomion ohella.

– Koska käytökseni oli koko vankeusajan asiallista, sain käydä koko kyseisen ajan vankilan ulkopuolella myös töissä ja nappasin jopa viran Oulun kaupungilta samaan syyssyyn, hän naurahtaa.
Räinän nauru kuitenkin hiljenee ja hän kertoo kaksoiselämän olleen tuolloin äärimmäisen raskasta.

– Muistan, kuinka aina pyöräilin vankilan portteja kohti ja vilkuilin paniikissa taaksepäin, ettei kukaan vain nähnyt, minne ajoin suoraan töistä. Kukaan muu työpaikallani ei tiennyt työnantajaa lukuun ottamatta, että istuin samaan aikaan tuomioita Oulun vankilassa, hän painottaa.

Kuolemaa silmästä silmään

Vankilasta vapauduttua Räinä ei osannut jatkaa elämää ilman alkoholia, joten hän päätyi juomaan uudelleen ja rankasti.

– No työpaikkahan sen seurauksena meni. Juominen jatkui yhä rankempana ja välillä kävin katkolla, kunnes jatkoin taas uudelleen. Aloin myös seurustelemaan, synnytin toisen lapseni ja menimme naimisiin. Suhde lapsen isän kanssa ei kuitenkaan ottanut tuulta siipien alle, joten suhde hiipui jo muutaman vuoden sisään, hän kuvailee.

Räinä kertoo hengailleensa seuraavaksi jälleen linnamiehen kanssa.

– Mikä ihme noissa rentuissa oikein viehättää, hän naurahtaa kuin kohtalolle virnuillen.

– Rakastuin ja sen jälkeen tilanne menikin vakavaksi. Eräänä päivänä mies oli vetänyt päänsä niin täyteen viinaa, että pienen erimielisyyden seurauksena sain puukosta viisi kertaa vasempaan reiteeni, umpeen muurautuneet silmät ja kymmeniä mustelmia ympäri kehoani. Mies oli niin sekaisin, että hän piti minua ja poikaani vankinaan viikon ajan. Vaikka en olekaan uskoon vielä kääntynyt, niin täytyy tässä maailmassa enkeleitä olla, sillä jollakin ihmeen keinolla pääsin loppujen lopuksi pakenemaan jälleen Oulun turvakotiin, hän sanoo katsoen samalla ikkunasta avautuvaa maisemaa.

– Turvakodin kautta pääsin lääkärille, sain todistuksen pahoinpitelystä ja kävin tekemässä rikosilmoituksen. Jotta elämäni ei olisi käynyt liian rauhalliseksi, niin meninpä myöhemmin vielä kuin kohtaloa uhmaten tämän samaisen miehen kanssa naimisiin. Ajattelin, että mies on muuttunut ja rauhoittunut vankilassa. Suhteemme loppua ei koskaan kuitenkaan nähty, sillä mieheni menehtyi ollessaan vankilassa, hän kuvailee pudistellen päätään.

Rakkaudesta lapseen

Elämä kaksin lapsen kanssa jatkui haastavana kaikista avusta ja tuesta huolimatta. Räinä sai asunnon turvakodin kautta, lapsi sai jatkuvaa terapiaa sekä hyvän päiväkotipaikan. Mahdollisuudet tavalliseen elämään olivat käsin kosketeltavissa, mutta siitä ei vain saanut otetta.

– Kuultuani aviomieheni kuolemasta tiesin, etten kykenisi huolehtimaan lapsestani oikein juomiseni vuoksi. Otin yhteyttä lastensuojeluun ja kerroin suoraan, mikä tilanne oli. Jo noin kahden viikon päästä soitostani lapseni sai hyvän loppuelämän kodin Lumijoelta.

– Olin tuolloin lastenkoti Onnelan työntekijöiden mukaan erilainen kuin monet muut vanhemmat. Vein lapselleni puhtaita vaatteita viikattuna ja muutamia hänen lempilelujaan. Kun sain tietää hänen tulevat sijaisvanhempansa, sain myös mahdollisuuden hyvään keskusteluun sekä pitää heille ristikuulustelun siitä, miksi juuri he pystyvät tarjoamaan pojalleni vain parasta. Annoin lapseni pois puhtaasta rakkaudesta vuoden 2001 alussa, hän muistelee haikeana.

Tuskien taival

Räinä kertoo hänen elämänsä luhistuneen entisestään lapsen pois antamisen jälkeen. Lapsen ollessa vielä hänellä, hän kuitenkin joi vain silloin, kun lapsi oli ollut tukiperheessä.

– En olisi voinut kuvitellakaan etukäteen, mitä seuraavat vuodet toisivat tullessaan. Tutustuin jälleen uuteen päihdeongelmaiseen mieheen ja sen jälkeen koko homma lähti lopullisesti lapasesta. Alussa meillä meni ihan hyvin, kunnes erään riidan seurauksena sain nyrkistä niin, että sain vakavan aivoverenvuodon. Minut kiidätettiin useamman tunnin kestävään hätäleikkaukseen ja kuin ihmeen kaupalla jäin henkiin, hän kuvailee.

Räinä jatkaa, että kaikista pahoinpitelyistä huolimatta, hän palasi jälleen takaisin samaan sairaaseen suhteeseen.

– Vaikka palasin takaisin miehen luo, sain siitä huolimatta todella hyvää kuntoutusta Oysin [Oulun yliopistollinen sairaala] toimesta. Koska en alussa kyennyt puhumaan, kävin muun muassa puheterapiassa ja toimintaterapiassa. Olin siihen aikaan ihan järkyttävässä kunnossa, sillä kaikesta huolimatta jatkoin koko ajan juomista. Parisuhteemme oli kaikkea muuta kuin terve ja erään riidan seurauksena hän iski minua perunankuorimaveitsellä suoraan rintaan. Olin itsekin tuolloin niin sekaisin, että nykäisin veitsen itse irti ja kävelin hakemaan apua läheiseltä seurakuntatalolta, mistä minulle soitettiinkin ambulanssi. Sairaalassa veitsen todettiin uponneen noin 7,5 sentin syvyyteen. En voi muuta kuin ihmetellä, kuinka valtava määrä enkeleitä päälläni on parveillut ja suojellut minua kaikki nämä vuodet, hän huokaisee katsoen samalla ylöspäin.
Uusi elämä

Räinä kertoo löytäneensä viimein jonkinlaisen tien tavalliseen elämään seurakunnan leirien ja muun toiminnan kautta vuoden 2012 aikana.

– Luin seurakunnan leireistä lehdestä ja päätin käydä tutustumassa sen eri toimintoihin uteliaisuuttani. Kokeileminen oli hyvä juttu, sillä olen saanut tähän päivään saakka hyvää kohtelua ja kaipaamaani vertaistukea heidän eri ryhmiensä kautta. Äitini sairastuttua Alzheimeriin vähensin juomistani ja aloin käydä hoitamassa häntä hoivakodissa. Elämä jatkuikin jonkin aikaa suhteellisen tasaisena, kunnes äitini menehtyi saattohoidossa ollessaan vuonna 2014 Oulun kaupungin sairaalassa, hän lisää ikävöiden äitiään.

– Vasta äitini kuolema sai minut tajuamaan, kuinka kallisarvoinen elämä on, ja että minun on pakko alkaa kantaa vastuu itse omasta elämästäni. Nykyisin sekä seurakunta että Oulun A-kilta antavat minulle paljon sisältöä elämään ja syitä voida hyvin. Olen vasta nyt viimeisien kuukausien aikana saanut myös sisäisen rauhan ja tehnyt sinut menneisyyteni kanssa. En aio, enkä suostu enää häpeämään. Häpeämisen aika on nyt ohi.

Räinä kertoo asuneensa kohta kuusi vuotta nykyisessä asunnossaan ja voivansa suhteellisen hyvin. Hän on saanut säännöllistä kuntoutusta muun muassa psykiatrisesta sairaanhoidosta.

– Ympärilläni on mukavan vahva turvaverkko. Jos minusta tuntuu, että elämä sortuu ympärilläni, niin tiedän, että nyt minulla aina on joku, johon ottaa yhteyttä. Nyt kun olen virallisesti astunut häpeän kaapista ulos, aion jakaa tarinaani muille kuntouttavana esimerkkinä.

Räinä viettää välillä mukavia iltoja kavereiden kanssa, käy elokuvissa ja teatterissa sekä erilaisissa tapaamisissa ja leireillä.

– Olen kertonut toipumistarinani muun muassa A-killan aluetapaamisessa ja aion jatkaa tällä tiellä omien voimavarojeni mukaan. Välillä hiljennän tahtia ja pidän niin sanottuja villasukkapäiviä, jotta elämäni pysyisi mahdollisimman tasaisena, hän sanoo lopuksi hieman ironiseen sävyyn pilke silmäkulmassa.

Teksti ja kuvat: Minna Korva-Perämäki

Biohakkerointi – tutusta elämästä vielä tutumpaa

Moni arkailee suotta kehon, mielen, ruokavalion ja elämäntavat yhdistävää biohakkerointia. Jo antiikin Kreikan Delfoissa sijainneen Apollonin temppeli tunnettiin iskevästä kehotuksestaan … Jatka lukemista Biohakkerointi – tutusta elämästä vielä tutumpaa

Moni arkailee suotta kehon, mielen, ruokavalion ja elämäntavat yhdistävää biohakkerointia. Jo antiikin Kreikan Delfoissa sijainneen Apollonin temppeli tunnettiin iskevästä kehotuksestaan ”Tunne itsesi!” Samoin filosofi Sokrates (n. 470–399 eKr.) kannusti: ”Ihminen tunne itsesi! Se on kaiken elämänviisauden alku.”

Biohakkerointi on osa nykyajan vastausta tähän ihmisen kiinnostukseen omaa kehoaan, voimavarojaan ja toimintamahdollisuuksiaan kohtaan. Lääkäri Olli Sovijärvi, teknologia-asiantuntija Teemu Arina ja ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja ovat koonneet vaikuttavan Biohakkeroinnin käsikirja -teosjärkäleen (Biohakkerin käsikirja -kirjat, Biohacker Center BHC Oy 2018). Teoksessa määritellään biohakkerointi seuraavasti: Biohakkerointi on suorituskyvyn, hyvinvoinnin ja terveyden optimointia hyödyntämällä tiedettä, teknologiaa ja syvällistä ymmärrystä ihmisen fysiologiasta ja ravitsemuksesta. Biohakkerointi on myös oma taiteen lajinsa, jossa ”veistoksena” on ihminen itse.

Kirja ei jätä lukijaansa kylmäksi. Teoksesta löytyy jokaiselle jotakin ja kaikille kaikkea. Kirja jakautuu viiteen pääjaksoon: uni, ravinto, liikunta, työ ja mieli. 527 sivua ovat täynnä innostavaa ja kannustavaa tietoa. Arkitason ymmärrykselle puhuttelevasti avatut faktat, toimintavinkit, käytännön esimerkit, havainnollistamistoimet ja mittaukset sekä erinomaisesti havainnollistavat kuvat ja ilmava taitto tekevät lukukokemuksesta nautittavan. Käytännön vinkit hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja terveyden kohentamiseksi kruunaavat kokonaisuuden. Ne innostavat tutustumaan oikeiden valintojen kauaskantoisiin positiivisiin vaikutuksiin ja omaksumaan kestäviä elämätapoja.

Teos on kannustava ja ymmärtävä valmentaja. Se auttaa näkemään ihmiselämän kokonaisuutena, jossa menneitä valintoja voidaan oikeilla muutoksilla yhä korjata, ja jossa terveen tulevaisuuden ainekset ovat löydettävissä jo tänään. Suosittelen lämpimästi tutustumaan teokseen! Kirja on hankittavissa sekä painettuna että e-kirjana. Lisäksi on hankittavissa myös em. tekijöiden Biohakkerin stressikirja, joka antaa näkemystä ja työkaluja stressiä lisäävien asioiden tunnistamiseen ja hallitsemiseen sekä oikaisee stressiin liittyviä harhakäsityksiä.

Kuten Biohakkerin käsikirjassa kannustavasti siteerataan:

”Mikään ei ole erityisen vaikeaa, kun vain jaat sen tarpeeksi pieniin tehtäviin.” – Henry Ford (1863–1947)

”Pääsyy onnellisuuden puutteeseen ei koskaan ole itse tilanne vaan sitä koskevat ajatuksesi.” – Eckhart Tolle (s. 1948)

Teksti: Marko Kailasmaa

Kannabiksen laillistamisesta Suomessa seuraisi mittavia haittoja

Coloradon esimerkki on synkkä varoitus.

raitis.fi-lehden kansi 2/2019

PÄÄKIRJOITUS, RAITIS.FI-LEHTI 2/2019

Kansalaisaloite kannabiksen käytön dekriminalisoinnista eli rangaistavuuden poistamisesta tulee lähitulevaisuudessa eduskunnan käsittelyyn. Kannabistuotteita ovat hasis, hasisöljy ja marihuana. Kannabiksen haitalliset terveysvaikutukset tunnetaan hyvin.

Euroopassa useat maat ovat Suomen kanssa huumelainsäädännössä samalla viivalla, kuten Norja, Ruotsi, Tanska, Irlanti, Itävalta, Kreikka ja Luxemburg. Näissä maissa kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä, hallussapidosta ja myynnistä seuraa lain mukaan rangaistus. Euroopan ulkopuolella Yhdysvaltojen Coloradon ja Washingtonin osavaltiot vapauttivat kannabiksen viihdekäytön 2012. Colorado on asukasluvultaan 5,7 miljoonaa ja pinta-alaltaan 268 837 km2, joten se on helposti verrattavissa Suomeen.

Perusteellinen RMHIDTA 2019 -katsaus dokumentoi marihuanan laillistamisen vaikutukset lääketieteelliseen ja virkistyskäyttöön Coloradossa. Katsaus osoittaa, että Coloradon kansa ja lainsäätäjät olivat hyväuskoisia ja joutuivat tekemään tärkeän päätöksen kannabiksesta ilman luotettavia tietoja aiemmista vastaavien päätösten seurauksista.

Marihuanan laillistamisen jälkeen sen käyttö lisääntyi aikuisilla 94 %. Marihuanaan liittyvien sairaaloiden päivystyskäyntien määrä kasvoi 54 % ja sairaalahoitojen vuosittainen määrä 101 %. Niiden itsemurhatapausten prosenttiosuus, joissa toksikologiset tulokset olivat positiivisia marihuanalle, nousi 14 prosentista vuonna 2013 23 prosenttiin vuonna 2017. Marihuanaa käyttävien raskaana olevien naisten määrä nousi vuosina 2002–2016 kolmesta prosentista viiteen prosenttiin. Opioidien yliannostuskuolemat lisääntyivät 23% vuosina 1999–2017. Marihuanan vapauttamisen jälkeen pikkulasten myrkytykset lisääntyivät 27 % vuosivauhtia ollen peräti 742 tapausta 2017.

Liikennekuolemat, joissa kuljettajien huumetesti oli positiivinen marihuanan osalta, nousivat sen laillistamisen jälkeen Coloradossa 109 %, kun kaikki osavaltion liikennekuolemat lisääntyivät 31 %. Kuolleiden määrä siis kaksinkertaistui vuodesta 2013 vuoteen 2018, 55:stä 115 kuolleeseen. Marihuanatapausten osuus kaikista auto-onnettomuuksissa kuolleista oli ennen laillistamista 15 % ja seurannassa 23 %. Coloradossa kuoli 2018 liikenneonnettomuuksissa kaikkiaan 632 ihmistä, Suomessa 234.

Jokaista verotuloihin kertynyttä dollaria kohden Colorado käytti noin 4,50 dollaria laillistamisen haitallisten vaikutusten hoitoon. Suurimmat kustannukset aiheutuivat terveydenhuoltojärjestelmän lisääntyneistä kuluista ja lukion keskeyttämiseen liittyvistä kustannuksista.

Suurin piirtein Suomen kokoisen Coloradon osavaltion kokemukset kannabiksen vapauttamisesta kertovat siis karua kieltään. Suomalaisten ei pidä lähteä samalle tielle. Kansan ja varsinkin asioista päättävien poliitikkojen on syytä kuunnella asiantuntijoita. Pienen kannabista hamuilevan joukon ääntä ei pidä kuunnella liikaa!

Martti Vastamäki
puheenjohtaja
Raittiuden Ystävät ry

Elämää hälläväliä-aikuisten pilaamalla planeetalla

Joitakin seuraavan sukupolven näkökulmia

Joitakin seuraavan sukupolven näkökulmia

Kuva: Wiivi-Maria Kasanen (oik.) ja Milla Konttinen tietävät, mitä heistä tulee isona. Konttinen on pienestä pitäen halunnut eläinlääkäriksi. Kasasesta on tuleva poliitikko.
Kuva: Wiivi-Maria Kasanen (oik.) ja Milla Konttinen tietävät, mitä heistä tulee isona. Konttinen on pienestä pitäen halunnut eläinlääkäriksi. Kasasesta on tuleva poliitikko.

– Rakas, mitä sulle kuuluu?

– Älä aina utele, ärsyttää!

Jos kommunikaatio murrosikäisen kanssa on tällaista, ei ihme, että vanhemmat ovat ymmällään. Mitä ihmettä tämän päivän nuorille oikeasti kuuluu? Miksi heidän nilkkansa pilkottavat paljaina pakkasellakin? Mitä heidän käyttämänsä sanat tarkoittavat? Elämässä pärjääminen vaatii enemmän kuin vanhempien nuoruudessa, selviävätkö nykynuoret valtavista paineistaan? Ja onko totta, että he käyttävät päihteitä vähemmän kuin mikään aikaisempi nuorisosukupolvi sitten 1960-luvun alkoholilakiuudistusten?

Hei. Meillä pitää olla omaa tilaa ja omia salaisuuksia. Ei me kaikkea vanhemmille kerrota, huomauttaa Milla Konttinen, 14.

Hän asuu Jyväskylässä ja on ystävällisesti lupautunut nuorison ääneksi tähän artikkeliin kahden yhtä sanavalmiin kaverinsa kanssa. Älykkäät neidot eivät kaihda kertoa mielipiteitään ja heidät onkin valittu Keski-Suomen nuorisovaltuustoon.

Ensinnäkin tämä kommunikaatioasia. Vaikka nuoren kanssa olisi vaikea kommunikoida, luovuttaa ei aikuisten pidä.

– Vaikken tykkääkään, kun äiti kysyy mitä kuuluu vaikka kumminkin tietää ja ärähdän hänelle, että älä utele, niin aina siitä kumminkin tulee sellainen olo, että äiti välittää, Konttinen selventää.

– Niin. On iso asia, että vanhemmat kysyvät, miten sulla menee koulussa, onko sulla ruokaa, tule syömään. Kyllä me ymmärretään, että hössötys on välittämistä. Minäkään en ottanut itseeni, että vanhempani holhosivat, vaikka se ärsytti, kertoo Nea Linja-Aho. – Moni ei välitä ja nuoret jätetään liikaa yksin.

Typerin virhe, mitä aikuiset voivat nuorille puhuessaan tehdä, on “pitää meitä tyhmänä”. Tähän nuoret valtuutetut ovat törmänneet jopa politiikassa, vanhempia konkareita kohdatessaan.

– Yksikin poliitikko lähti nuorisovaltuustolle puhuessaan siitä, että me haluamme jotain mitä emme halua, eikä edes tajunnut sitä itse! Konttinen kertoo.

Ei tajuta tai haluta huomata

-Avaudumme toisillemme päivänkin tuttavuuden jälkeen! Eikä ystävien kesken olla vielä tultu sellaiseen aiheeseen mistä ei voisi puhua, vastaa Wiivi-Maria Kasanen, hänkin Jyväskylästä.

Nykypäivän nuorten naisten ei ole vaikea kertoa kokemuksistaan ja kokeiluistaan ainakaan toisilleen. Pikemminkin ne ovat jonkinlaista sosiaalista valuuttaa.

– Päihteidenkäytöstä halutaan jopa levittää tietoa. Mutta päihteistä ihmisten onkin helpompi avautua kuin masennuksesta tai syömishäiriöistä, Milla Konttinen havainnoi.

Äänekoskelainen Nea Linja-Aho elää 18-vuotiaana jo hiukan erilaista elämää kuin nuorempansa. Ajaa esimerkiksi autoa ja kuskaa muita. Se saa muut avautumaan. On hyvä puhua vaikka kyydin antajalle, jos kotiväelle ei voi.

– Kerran kuskasin miestä, joka siinä autossa sitten kertoi, että äiti heitti hänet pihalle kun hän oli 17 ja hän sai rahaa hakkaamalla muita, elätti itsensä sillä.

Avoimen mutta valikoivan puhetyylin takia voi olla vaikea huomata ajoissa, kun jollakulla nuorella alkaa mennä huonosti.

– Opettajat ajattelevat, että se nyt on vaan semmoinen joka kerjää huomiota, eivätkä tee mitään, Kasanen harmittelee.

– Kerrottiin yhden kaverin itsetuhoisuudesta kolmelle opettajalle, mutta mitään ei asialle tehty, ainakaan meille ei kerrottu.

Opettajat näyttäytyvät näiden nuorten naisten puheissa aika kädettöminä. Ei puututa kiusaamiseen, katsotaan sormien läpi, jos luokassa huudellaan jatkuvasti ilkeyksiä. Luotetaan oppilaitten tarinoihin, vaikka he ovat lintsareita.

– Opet on niin sinisilmäisiä! Yksi poika veti piriä koulun vessassa ja meni sitten suoraan historian kokeeseen. Ope ei tajunnut mitään, vaan luuli että hänellä on vain jännitystä kokeesta! Kasanen päivittelee.

Huumeet ja nuuska aina saatavilla

– Jokainen tuntee jonkun, jolle on yritetty myydä huumeita, ellei ihan itselle ole, Milla Konttinen vakuuttaa.

– Bilekäytössä näkee kannabista, Nea Linja-Aho toteaa.

– Mäkin olen nähnyt bilehuumeiden käyttöä, Wiivi-Maria Kasanen kertoo.

– Sanoisin että on totta, että päihteiden käyttö on vähentynyt nuorten keskuudessa. Itsekään en halua käyttää päihteitä. Mutta myös ylilyönnit ovat lisääntyneet ja varsinkin ne pojat, jotka käyttävät päihteitä, käyttävät aivan liikaa.

Aina ei nuorten mukaan tyydytä vain omaan käyttöön:

– Koulussa eräskin jätkä myi kaappiviinaa. Siis halpaa kiljua.

– Opettajat eivät puutu pössyttelyyn koulun nurkalla. Ne vaan kävelee autolleen ja ajaa kotiin. Mutta eihän opettajan työn pitäisi olla pelkkä opettaminen, eikö heidän pitäisi kasvattaa meidät kultaiselle keskitielle? Konttinen kysyy, ja kaivaa esiin kännykkänsä.
Muut perässä. Kaikki näyttävät Instagram-kuvan, josta keski-ikäinen ei ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta jonka teini-ikäinen tulkitsee heti oikein. Näissä myydään avoimesti nuuskaa, ja suuri osa seuraajista on alaikäisiä.
Varmasti jonkun toimivaltaan kuuluisi voida pysäyttää tällainen kaksinkertaisesti laiton salakauppa. Mutta ehkäpä se joku vaan kävelee autolleen ja ajaa kotiin.
Jälleen viesti vanhemmille:

– Kotona ei kerrota nuorille tarpeeksi siitä, mitä oikeasti tapahtuu, jos käyttää päihteitä. Jos kotona sanotaan vaan “älä käytä”, ja samaan aikaan musavideoissa juodaan ja räppärit vetävät pilveä, kumpaa viestiä nuori uskoo? tivaa Nea Linja-Aho.
Epäluotettavia ja luotettavia tukiaikuisia

Jos jollekulle ei kovin mielellään avauduta, niin niille tuntemattomille ja siksi epäluotettaville, jotka oikein yrittämällä yrittävät löytää oireilevat nuoret.

– Jos terkkarintarkastuksen yhteydessä pitää täyttää joku mielenterveyskysely, niin kyllähän se nyt valehtelee, jolla on oikeasti paha olo, Kasanen sanoo.

– Eihän sellaisille tyrkyille niin kuin terveydenhoitaja tai kuraattori nyt mitään halua kertoa, Linja-Aho tilittää.

– Minulle syntyi huono vaikute, kun koulupsykologi oli vuotanut tietojani eteenpäin, vaikka lupasi, ettei niin tee. Hän myös kyseli minulta ihme kysymyksiä: jos sä olisit lamppu, niin millainen lamppu olisit, Konttinen valittaa.
Tarinan opetus vanhemmille: pidä aina sanasi, nuori ei anna luottamuksen rikkomista anteeksi.

– Minulla on kyllä eri kokemus. Oli iso askel kysyä opettajalta, voisinko päästä juttelemaan kuraattorille, kun koulukaverien kanssa meni huonosti. Mutta se auttoi aivan älyttömästi. Pääsin avautumaan sille ihmiselle ja sovittiin, ettei vanhemmille tarvitse kertoa! Kasanen sanoo.

Aikuisen kanssa puhuminen auttaa näkemään asioiden oikeat mittasuhteet.

Nuorten mielestä omat asiat ovat maailman suurimpia asioita. Kun puhuu jollekulle, tajuaa, etteivät ne olekaan, Kasanen summaa.

Nuoret piittaavat kun aikuiset eivät

Vanhemmille sukupolville tuottaa usein vaikeuksia puuttua asiaan, kun jollekulle on käynyt köpelösti. Vaan ehkäpä tämä asia muuttuu nuorten myötä. Ainakaan nämä nuoret naiset eivät jätä kaveria. Eikä tuntematontakaan.

– Ystävä, joka ei saanut tarpeeksi huomiota, joi alkoholia ja se meni niin pahasti hänen päähänsä, että hän rupesi viiltelemään itseään terävillä esineillä. Hän sanoi, ettei saa unta, mutta me muut valvoimme hänen vierellään, kunnes hän nukahti, Wiivi-Maria Kasanen kuvailee.

– Olen taluttanut kotiin humalaisen kaverin Äänekosken keskustasta, juottanut vettä ja pannut nukkumaan. Olen kutsunut ambulanssin nähdessäni sammuneen ja kääntänyt hänet kyljelleen, Nea Linja-Aho kertoo.

Ilmastonmuutoksen torjunta on asia, joka saattaa myös ottaa tulta alleen, kun me vanhemmat sukupolvet kuolemme pois.

– Aikuisia vaivaa “mä kohta 20 vuoden päästä tästä kupsahdan eli ei ole väliä mitä teen” -ajattelu! Konttinen puuskahtaa.

– Ilmastojutuista puhutaan ihan liikaa, ihan liian vähän tehdään töitä asian korjaamiseksi. Hei, se on niinku mun tulevaisuus! Kasanen huudahtaa ja kertoo jatkuvasti painostavansa äitiään allekirjoittamaan ilmastoadresseja ja huomioimaan ilmaston äänestyspäätöksissään.

Siis vanhemmat: tehkää ilmastotekoja, niin lapsenne voivat olla teistä ylpeitä!

Paniikki voi tulla rumista kengistä

Ulkonäköpaineet ovat paisuneet hurjiksi luonnottoman kuvankäsittelyn ja joka naisen kauneusleikkausten aikakaudella. Ne tuntee nahoissaan myös Wiivi-Maria Kasanen.

– Olen kaveripiirini pisin ja levein, ja otan siitä kyllä paineita. Tyylini on massa, mutta rennosti. Käytän siis aina toppia ja hupparia, lenkkareita ja leggingsejä, ja äiti välillä kysyy, kiinnostaako minua, että [takapuoleni] näkyy, Kasanen nauraa.
Milla Konttinenkin tunnustaa menevänsä välillä pieneen paniikkiin, kun hänestä yhtäkkiä tuntuu, että jokin osa asukokonaisuudessa, vaikkapa kengät, ovatkin rumat. Toisaalta hän uskaltaa olla yksilöllinen pukeutuja.

– Monien nuorten mielestä ei voi käyttää kuin tietynlaisia kenkiä ja pyörän on oltava musta tai valkoinen Jopo. Minä en kuitenkaan kuulu siihen nuorten lohkoon, vaan olen kaveripiirini värikkäin ihminen, kun muut ovat mustissa, hän sanoo.
Nea Linja-Aho edustaa kaikkein uskaliainta päätä:

– Minua ei voi kiusata. Yritetty kyllä on, koska minulle sillä ei ole väliä miltä näytän, vaan olen mennyt pyjamat jalassa koululle ja toppahousuissakin, vaikka se oli Äänekoskella hirveää. Mutta kiusaaminen loppui kun aina vaan nauroin kovaa kiusaajille.

Mutta vielä ne nilkat. Miksi, voi miksi niiden pitää olla paljaana lumihangessakin?
Informanttimme nauravat. Ja antavat vielä yhden vinkin vanhemmille.

– Antakaa lastenne käydä hölmön pukeutumisen vaihe ohi! Lapset voivat hävetä sitten myöhemmin. Meille voi sanoa, että muistelette tätä sitten nolostuneina kahden vuoden päästä, virnistää Milla Konttinen.

Teksti ja kuvat: Natalia Kisnanen

Raitis voi paremmin

Tutkimustieto vahvistaa arkikokemuksen: Alkoholinkäytön lopettaminen ja vähentäminen ovat yhteydessä henkisen hyvinvoinnin lisääntymiseen – myös kohtuullisemmin käyttävillä.

Tutkimustieto vahvistaa arkikokemuksen: Alkoholinkäytön lopettaminen ja vähentäminen ovat yhteydessä henkisen hyvinvoinnin lisääntymiseen – myös kohtuullisemmin käyttävillä.

Alkoholinkulutus maailmassa kasvaa ja on johtava riskitekijä sairauksien globaalissa taakassa. Alkoholi on merkittävä sydän- ja verisuonisairauksien, maha-suolikanavan sairauksien ja neuropsykiatristen häiriöiden riskitekijä. Kansainvälisissä tutkimuksissa suositellaan, että alkoholinkulutuksen alhainen riskiraja on 100 grammaa viikossa sekä miehille että naisille. Tämä on alempi kuin monien maiden, kuten Australian, Kanadan, Italian, Japanin, Espanjan, UK:n ja Yhdysvaltojen suosittelemat turvalliset rajat.

Kansainvälinen syöpätutkimusvirasto on luokitellut alkoholijuomat ryhmän 1 karsinogeeniksi. Alkoholinkulutukseen liittyvien laajempien terveysvaikutusten, kuten terveyteen liittyvän elämänlaadun, tutkiminen on siksi erityisen arvokasta. Harvoissa tutkimuksissa on kuitenkaan tutkittu maltillisen alkoholinkäytön vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun.

Amerikkalais-hongkongilainen tutkimusryhmä tutki pitkittäissuhdetta juomatapojen muutosten ja fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin muutosten välillä Hongkongissa ja vertasi tuloksia Yhdysvalloissa saatuihin tuloksiin.

Tutkijat käyttivät hyvin väestöä edustavia kohorttiaineistoja, Hongkongista (FAMILY Cohort 2009–2013) ja Yhdysvalloista [NESARC 2001–2005]. Osallistujat olivat 18-vuotiaita ja vanhempia, täysin raittiita tai maltillisesti alkoholia käyttäviä miehiä (keskimäärin ≤ 14 annosta viikossa) [196 g puhdasta alkoholia] ja naisia (keskimäärin ≤ 7 annosta viikossa) [98 g puhdasta alkoholia]. Riskirajajuomisen ilmoittaneet henkilöt jätettiin ulkopuolelle, koska todisteet raskaan juomisen kielteisistä vaikutuksista terveyteen liittyvään elämänlaatuun ovat jo aiempien tutkimusten mukaan varmoja. Osallistumisprosentti väestöotoksesta oli 67,4% Hongkongissa ja 78,8% Yhdysvalloissa.

Tuloksia

Hongkongissa väestöotoksen koko oli 10 386, keski-ikä oli 49,3 vuotta ja miesten osuus 44,2%. Seurannan kokonaisaika oli 23 055 henkilövuotta, ja seurannan mediaani oli 2,3 vuotta. Ensimmäisessä tutkimuksessa 63,8% miehistä oli raittiita (entisiä alkoholinkäyttäjiä tai koko ikänsä raittiita (74.8 %, n = 2931). Neljän vuoden seurannassa 20,9% raittiista aloitti juomisen ja 40,3% lopetti juomisen seurantajakson aikana. Suurin osa naisista oli raittiita ensimmäisessä tutkimuksessa (87,7%, n = 5080). Heistä suurin osa (89,8%) oli elinikäraittiita myös kontrollitutkimuksessa neljän vuoden kuluttua. Juoneista naisista 62,2% lopetti juomisen seurantajakson aikana.

Koko elämänsä raittiina pysyneillä miehillä ja naisilla mielenterveyden taso oli korkein lähtötilanteessa, mielenterveyden keskiarvo oli miehillä 54,8 ja naisilla 53,6. Juomisen lopettaneilla naisilla muutokset parempaan suuntaan fyysisessä ja henkisessä hyvinvoinnissa olivat selkeimmät. Mielenterveyden muutos oli suotuisampi naispuolisten lopettajien kohdalla lähestyen elinikäisesti raittiiden henkisen hyvinvoinnin tasoa 4 vuoden kuluessa lopettamisesta sekä Kiinan että Yhdysvaltojen väestössä.

Pohdinta

Poikkileikkaustutkimukset ovat viitanneet positiiviseen yhteyteen maltillisen juomisen ja henkisen hyvinvoinnin välillä. Tämän laajan tutkimuksen tekijöiden tulokset osoittavat kuitenkin, että alkoholinkäytön vähentäminen liittyy parempaan henkiseen hyvinvointiin.

Monet kansalliset tutkimukset ovat myös haastaneet ajatuksen, että maltillisella juomisella voisi olla terveyshyötyjä. Tässä käsiteltävänä olevassa tutkimuksessa havaittiin, että alkoholinkulutuksen lopettaminen liittyi naisten mielenterveyden suotuisampaan muutokseen. Selitys havainnoille ja taustalla oleva mekanismi eivät ole vielä selkeitä. On mahdollista, että alkoholiin liittyvä neurotoksisuus helpottaa juomisen lopettamisen jälkeen. Alkoholinkulutuksen lopettaminen voi myös vähentää stressaavia elämätapahtumia, kuten perhekonflikteja, työllisyysvaikeuksia ja oikeudellisia ongelmia, mikä johtaa parantuneeseen henkiseen hyvinvointiin.

On myös mahdollista, että parantunut henkinen hyvinvointi voi johtua ”luopumisen” psykologisista eduista ennemmin kuin alkoholin vaikutuksesta, koska suurin osa kiinalaisista naisista käyttää alkoholia Hongkongissa vähemmän kuin 4 kertaa kuukaudessa. Silloin kulutuksessa ei ehkä ole merkittävää fysiologista vaikutusta. Joka tapauksessa, tämäkin erittäin laaja ja paljon voimavaroja vaatinut tutkimus osoittaa vääjäämättömästi, että täysraittiudella pärjää elämässä paremmin!

Lähde:
Yao XI, Ni MY, Cheung F, Wu JT, Schooling CM, Leung GM, Pang H. Change in moderate alcohol consumption and quality of life: evidence from 2 population-based cohorts. CMAJ. 2019 Jul 8;191(27):E753-E760. doi: 10.1503/cmaj.181583.

Teksti: professori Martti Vastamäki Kuvitus: Janne Valkeapää

Alkoholiton olut on juomien seuraavana megatrendi

– Isossa mittakaavassa alkoholinkulutus on vähenemään päin, ja myös siksi aika on kypsä alkoholittomille oluille ja niiden tuotekehitykselle; useat haluavat … Jatka lukemista Alkoholiton olut on juomien seuraavana megatrendi

Alkoholittomien oluiden kasvava suosio on maailmanlaajuinen ilmiö. Suuret panimot Yhdysvalloissa ja Englannissa ovat alkaneet panostaa alkoholittomiin ja vähä-alkoholisiin oluihin, ja se heijastuu myös Suomeen.

Alkoholiton olut
Heinekenin alkoholittomassa oluessa on paksu vaahto.

– Isossa mittakaavassa alkoholinkulutus on vähenemään päin, ja myös siksi aika on kypsä alkoholittomille oluille ja niiden tuotekehitykselle; useat haluavat yhä nauttia olutta mausta tinkimättä. Onkin ollut ilo huomata, että nykyään löytyy aidosti hyvänmakuisia alkoholittomia oluita, kertoo Oulun Olutseura ry:n puheenjohtaja Milja Seppälä.

Seppälän mukaan alkoholittomien oluiden ennustetaan olevan seuraava suuri megatrendi, sillä alkoholinkulutus on laskussa Euroopassa. Myös Suomessa useat eri panimot valmistavat alkoholittomia oluita, ja myös pienpanimopuolella niin sanotut table beerit eli vähä-alkoholiset oluet ovat tulleet markkinoille.

Pohdittaessa alkoholittomien oluiden hyviä puolia Seppälä mainitsee ensimmäisenä terveysasiat:

– Alkoholiton olut on terveellisempi vaihtoehto kuin alkoholillinen.

Kiinnostus terveellisyyteen on haastanut panimoteollisuuden kehittämään alkoholittomia oluita nimenomaan maku edellä. Tästä on syntynyt erinomainen lopputulos; markkinoilta löytyy nykyään laaja valikoima laadukkaita alkoholittomia oluita. Nykyään yhä useampi olutharrastaja kaipaa uusia makuelämyksiä ja laatua. Olutta maistellaan sen maun vuoksi, ei humaltumistarkoituksessa. Alkoholittomassa oluessa on lisäksi vain kolmasosa normaalin oluen kalorimäärästä.

– Lisäksi uutena trendinä on oluen ja ruuan yhdistelmä. Olut toimii niin ruokajuomana kuin ruuanvalmistuksen yhtenä raaka-aineena. Näihin tarkoituksiin alkoholiton olut sopii yhtä lailla kuin holillinen sisarensa, Seppälä jatkaa.

Samaan tarkoitukseen kuin alkoholipitoinen olut

Alkoholiton olut sopii kaikkiaan samaan tarkoituksen kuin muukin olut: Seurustelujuomaksi, ruuan kanssa, saunaolueksi ja janojuomaksi. Onko Seppälä itse maistellut Olutseurassa alkoholittomia oluita?

– Kyllä, lähes joka kerta, kun kaupassa tulee vastaan minulle uusi alkoholiton olut, tarttuu se matkaan. On kiva maistella uusia tuttavuuksia ja tehdä hieman vertailua. Alkoholitonta olutta tulee nautittua aina silloin tällöin ihan kotioloissa vaikkapa saunan jälkeen, seurustelujuomana tai joskus ihan olutravintoloissa, jos syystä tai toisesta ei halua juoda alkoholillista versiota, Seppälä kertoo.

Alkoholittoman oluen maku on usein hieman erilainen kuin alkoholillisessa oluessa. Tuntuma voi olla kevyempi, joskus myös hiukan vetinen. Koska humala jää taka-alalle, jää katkeruus puuttumaan. Maku voi olla myös vähän alkoholillista olutta makeampi.

– Alkoholittoman oluen valmistaminen noudattelee hyvin pitkälti samaa kaavaa kuin alkoholillisen oluen. Oluen joko annetaan käydä loppuun, jonka jälkeen siitä poistetaan alkoholi tai sitten käymisprosessi katkaistaan kesken, Seppälä kertoo.

Alkoholiton olut on hieman edullisempaa kuin alkoholillinen. Sen valmistaminen on kuitenkin yhtä vaativaa kuin alkoholillisen, joten valmistuskustannukset ovat samaa luokkaa tai jopa enemmän kuin alkoholillisten oluiden. Euroopassa ja Yhdysvalloissa jotkut panimot ovat tehneet oman panimolinjansa alkoholittomia oluita varten.

Lue lisää: Alkoholittomat oluet ovat paluu olutkulttuurin juurille

Testissä Heinekenin alkoholiton olut

Heinekenin raikkaaksi ja maltaisen ryhdikkääksi mainostettu alkoholiton olut tuoksuu aivan samalta kuin alkoholillinenkin versio. Se on väriltään vaalea. Lasiin kaataessa se kuohuu kauniisti ja runsaasti. Maku on raikas ja hedelmäinen, mutta myös hieman vetinen. Vaahto on niin paksu, että sen alta tulevaa olutta joutuu hetkisen odottamaan ja viikset saavat valkoisen värin.

Desilitrassa olutta on 21 kaloria, joten ihan kevyeksikään juomaksi tätä ei voi väittää. Toki se on noin puolet normaalioluen kaloreista, jossa nimenomaan alkoholi kerryttää kaloreja juomaan. Tämä voisi olla erinomainen juoma myös erilaisissa tapahtumissa ja kesäjuhlissa. Sopisi myös hyvin janojuomaksi kesäterassilla.

Teksti ja kuva: Lea Ansamaa

Alkoholittomat oluet ovat paluu olutkulttuurin juurille

Oluella on Suomessa pitkä historia. Mallasjuomien valmistus alkoi täällä pohjolan perukoilla jo noin 2000 vuotta sitten samalla, kun maanviljelys rantautui … Jatka lukemista Alkoholittomat oluet ovat paluu olutkulttuurin juurille

Suuret panimot ovat alkaneet viimevuosina panostamaan yhä enemmän laadukkaisiin alkoholittomiin oluisiin.

Oluella on Suomessa pitkä historia. Mallasjuomien valmistus alkoi täällä pohjolan perukoilla jo noin 2000 vuotta sitten samalla, kun maanviljelys rantautui alueelle. Olutta on myös kulunut reilusti esi-isiemme arjessa. Käytettiinhän sitä monesti veden sijaan ruoka- ja janojuomana, sillä puhdasta vettä ei aina ollut saatavilla. Siis kaljaa aamusta iltaan! Tästä innostuneena monet ovat spekuloineet menneiden aikojen villillä ryyppykulttuurilla ja jatkuvalla jokamiehen kännillä.

Vaan totuus taitaa olla toinen.

Epäilemättä menneinäkin aikoina on täällä humalassa kekkarointiakin nähty, mutta historiallinen olut oli suurelta osin varsin toisenlaista kuin nykyinen – nimittäin varsin mietoa. Esimerkiksi keskiaikaisessa Ruotsi-Suomessa tavallinen väki kostutti kurkkuaan suurimmalta osin ruokaolueksi kutsutulla juomalla. Siinä tiedetään alkoholia olleen noin 1,1 %. Nyky-Suomessa saa alaikäisillekin myydä juomaa, jossa alkoholia on alle 1,2 %.

Tavallaan alkoholittoman ja erittäin miedon oluen yleistyminen on siis paluuta ikiaikaisen olutkulttuurin juurille. Olisipa mielenkiintoista päästä maistamaan aidolla keskiaikaisella reseptillä tehtyä, katajalla ja pursulla maustettua ruokaolutta! Miltähän herkku mahtaisi maistua tämän päivän virvoitusjuomiin tottuneelle?

Lue lisää: Alkoholiton olut on juomien seuraavana megatrendi

Edellä mainitut tiedot suomalaisen oluen historiasta löytyvät muun muassa professori Kustaa H. J. Vilkunan kirjasta Juomareiden valtakunta (2015).

Teksti: Janne Valkeapää Kuva: Lea Ansamaa

”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii”

Rakkaus on maailman kaunein ja ihmeellisin tunne. Se mullistaa kaiken jo olemassa olevan ja muuttaa tulevaisuuden. Rakkaus valvottaa, naurattaa ja … Jatka lukemista ”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii”

Hyvän parisuhteen ylläpitäminen arjessa on taitolaji. Pariterapia tarjoaa työkaluja tunneyhteyden puutteesta selviämiseen.

Rakkaus on maailman kaunein ja ihmeellisin tunne. Se mullistaa kaiken jo olemassa olevan ja muuttaa tulevaisuuden. Rakkaus valvottaa, naurattaa ja ujostuttaa. Se tekee levottomaksi ja saa perhoset lentelemään vatsassa. Rakkaus saa pohtimaan yhteistä tulevaisuutta, synnyttää perheitä ja testailee parisuhteen kestävyyttä.

Rakkaus on kaiken suuren ja ihmeellisen taustalla. Se yhdistää kaksi ihmistä parisuhteeseen, minkä seurauksena syntyy uusia erilaisia tunteita ja kokemuksia. Kun kaksi ihmistä päättää kulkea yhdessä kohti tulevaisuutta, heidän täytyy oppia säilyttämään vuosien saatossa ja ruuhkavuosien iskiessä voimalla hyvät vuorovaikutustaidot ja keskinäinen henkinen läheisyys.

Arki tuo tullessaan kiireen, rutiinit ja monenlaisia mutkia matkaan yhteisen taipaleen varrelle. Arjen kiire tempaa helposti mukaansa ja yllättävien haasteiden astuessa kuvioihin mukaan parisuhde päätyy helposti kriisiin. Kriisin voi laukaista esimerkiksi lapsen tai puolison sairastuminen, työttömyys tai jo sen uhka, yhteisen ajan puute, läheisen kuolema, uskottomuus, lasten kasvatukseen ja rahan käyttöön liittyvät erimielisyydet ja mahdollinen puolison orastava päihdeongelma.

Jos molemmat puolisot ovat uupuneita ja parisuhteelle ei ole annettu syystä tai toisesta tarpeeksi aikaa, kriisit iskevät voimalla suhteeseen. Jos suhde voi pidemmän aikaa huonosti, eikä puolisoilla ole työkaluja käsitellä tilannetta, on heillä edessään joko pitkä ja raastava parisuhde tai ero.

Perheneuvolan sosiaalityöntekijänä ja yksityisyrittäjänä toimiva pari- ja perhepsykoterapeutti, pätevöitynyt tunnekeskeinen pariterapeutti (ICEEFT) Tuula Multasuo kertoo, että parisuhteen hyvinvointi heijastuu molempien puolisoiden terveyteen, kodin ilmapiiriin ja lasten hyvinvointiin.

– Hyvä parisuhde on koko perheen kantava voima. Jos parisuhdetta ei hoida säännöllisesti, sen pahoinvointi vie energiaa kaikilta perheenjäseniltä. Parisuhdetta kannattaa hoitaa ja vaalia, jotta siihen satsattu työ kantaa läpi kriisien, hän muistuttaa.

Multasuo jatkaa, että yksi tärkeimmistä parisuhdetaidoista on kyky pitää yllä ja saavuttaa aina uudelleen hyvä tunneyhteys, jossa molempien on mahdollista ilmaista ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan sekä eriäviä mielipiteitä.

Apua ajoissa

Tunnekeskeiseen pariterapiaan erikoistunut Multasuo painottaa, että parisuhteiden yleinen ongelma on puhumattomuus, mykkäkoulun harrastaminen ja raastava riitely.

– Mikäli puhumattomuus tai riitely muodostuu ongelmaksi suhteessa, kannattaisi puolisoiden hakeutua pariterapiaan ennen kuin tilanne pahenee entisestään. Terapia antaa uusia ajatuksia, toivoa ja auttaa molempia purkamaan tilannetta, sillä pariterapiassa voidaan pysäyttää vuorovaikutuksen kielteisiä kehiä, löytää ymmärrystä omasta ja toisen kokemuksista ja sen myötä parantaa turvallista tunneyhteyttä.

– Turvallisen tunneyhteyden myötä myös muut hankaliksi koetut asiat helpottuvat. Mielestäni parisuhteisiin tulisi ehdottomasti panostaa ennaltaehkäisevästi ihan valtakunnallisella tasolla, sillä esimerkiksi tunnekeskeisellä pariterapialla voidaan hoitaa jo syntyneitä vaurioita ja tunnekeskeisillä parisuhdekursseilla voidaan ennaltaehkäistä tulevia kriisejä, hän huomauttaa.

Multasuo jatkaa, että jos yhteiskunta tukisi taloudellisesti kustannustehokkaita parisuhdekursseja ja lyhytterapioihin lukeutuvaa tunnekeskeistä pariterapiaa, se säästäisi monilta eroilta ja muilta mahdollisilta tukitoimilta loputtomien sydänsurujen lisäksi.

– Ero on aina pitkä prosessi, mikä vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin ja toimivuuteen. Erosta toipuminen saattaa kestää yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen vuosia. Ero ei muuta vain vanhempien tulevaisuutta, vaan se muuttaa samalla koko perheen tulevaisuuden. Eron jälkeen elämä ei välttämättä muutu heti helpommaksi, mutta ero lopettaa riidat yhteisen katon alla. Jos suhde päätyy eroon, vanhempia voidaan auttaa ja tukea hyvään yhteistyövanhemmuuteen eri palvelujen avulla, hän tiivistää.

Tunnekeskeinen pariterapia

Multasuo kertoo kiinnostuneensa pariterapiasta vuosien saatossa yhä enemmän työskennellessään perheneuvolassa ja perheasioiden sovittelutyössä sekä Follo-sovittelutyössä.

– Ero ei ole mielestäni ensisijainen vaihtoehto, vaikkakin se on joskus väistämätöntä. Olen kiinnostunut tunnekeskeisestä pariterapiasta (Emotionally Focused Couple Therapy, EFT) erityisesti sen vaikuttavuuden vuoksi.

Multasuo kertoo, että tunnekeskeisen pariterapian tavoitteena on tutkia ja ymmärtää vuorovaikutuksen taustalla olevia tunteita ja kummankin osapuolen reagointitapoja sekä tunnekokemuksia.

– Tunnekeskeisessä pariterapiassa rakkaussuhde nähdään tunnesuhteena, jossa jokainen kaipaa tulla rakastetuksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Työskentelyn taustalla vaikuttaa kiintymyssuhdeteoria, joka antaa työskentelylle kompassin ja kartan. Tunnekeskeinen pariterapia vaatii sitoutumista ja se sopii pariskunnille, jotka ovat motivoituneita työskentelemään parisuhteen parantamiseksi. Terapiamuodon toteuttaminen kestää puolesta vuodesta vuoteen ja se ei sovellu tilanteisiin, joissa parisuhdetta kuormittaa hoitamaton riippuvuusongelma tai jos toinen osapuoli on jo tehnyt eropäätöksen, hän painottaa.

Terapeutti jatkaa, että tunnekeskeinen pariterapia toimii niin ydinperheissä kuin uusperheissä eli terapiassa tutkitaan niitä asioita, jotka vievät puolisoita vuorovaikutuksen kielteiselle kehälle ja sen myötä tunneyhteyden heikkenemisen suuntaan. Joillakin se on ajan-, alkoholin-, rahankäytön, kodinhoidon tai kasvatuskysymysten erilaisuus ja niistä riitely, toisilla seksuaalisuuteen liittyvät tilanteet ja joillakin puolestaan molempien osapuolten vetäytyminen ja niin sanottu asioiden lakaistu maton alle -tilanteet.

– Kaikissa lapsiperheissä vanhempien parisuhde on se akseli, jonka varassa koko systeemi toimii joko hyvin tai huonosti. Uusperheissä lisähaasteina voivat olla suhteet esimerkiksi puolison lapsiin ja entisiin puolisoihin. Joillakin riitelyyn liittyy syyllisen etsintää tai hyökkäys-puolustus-taistelua.

Joillakin pariskunnilla riitelyn pohjana on perustelu-vastaperustelu-asetelma. Yleisin kehä syntyy siitä, kun toinen osapuoli kokee, ettei saa toiselta osapuolelta vastakaikua ja tule kuulluksi. Tällöin toinen vahvistaa sanomaansa, minkä toinen taas kokee jatkuvina vaatimuksina ja vetäytyy vielä enemmän. Vetäytyminen johtaa taas siihen, että toinen kritisoi entistä voimakkaammin, hän kuvailee riitojen kehiä.

Terapiassa opitaan uusia tapoja viestiä sekä ymmärtää toista ja itseä. Se johtaa useimmiten hyviin tuloksiin:

– Tunnekeskeisen pariterapian kehittäjän Sue Johnsonin ja ICEEFT- keskuksen tutkimusten mukaan tunnekeskeisen pariterapian tuloksellisuus on noin 70 % ja terapiassa tapahtuneet muutokset ovat pysyviä. Terapiaa on kehitetty noin 30 vuotta käytäntöä tutkien, Multasuo kertoo.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

Elämäsi on nyt

Nykyajan ihmiset kärsivät lukemattomista keskittymiskyvyn, unen, mielenterveyden ja arjen suoriutumisen ongelmista. Levollinen nykyhetki on kadotettu sille mitä ei enää ole … Jatka lukemista Elämäsi on nyt

Roomalainen runoilija Quintus Horatius Flaccus muistetaan lauseestaan Carpe diem eli Tartu hetkeen. Kehotus on entistäkin tärkeämpi kun nykyhetki puristuu olemattomiin, osalla menneen murehtimiseen ja suurimmalla osalla tulevaisuuden armottomaan valmistautumiseen.

Tärkeintä tänään -kirja, Maaretta Tukiaisen, Tuuma 2019

Nykyajan ihmiset kärsivät lukemattomista keskittymiskyvyn, unen, mielenterveyden ja arjen suoriutumisen ongelmista. Levollinen nykyhetki on kadotettu sille mitä ei enää ole tai sille mitä ei vielä ole. Jokainen terve ihminen kantaa kyllä vastuunsa menneestä ja myös suunnittelee järkevällä tavalla tulevaa, mutta ongelmaksi tilanne muodostuu silloin, jos ei kykene rauhoittumaan ja rentoutumaan – tähän hetkeen.

Edellä mainitun Horatiuksen lauseen tarkka käännös ”Poimi päivä” sopii muutosvalmentaja Maaretta Tukiaisen kirjaan Tärkeintä tänään – Näin saat vähemmällä enemmän (Tuuma 2019). Teos alkaa kannustavasti: ”Tänään on hyvä päivä, juuri tänään. Ei huomenna tai ylihuomenna, vaan tänään. Tänään on se päivä, jota olet odottanut.” Yltäkylläisyyden aikakautemme on tullut siihen pisteeseen, että vuosittain ilmestyy useitakin kirjoja, jotka opastavat pois itselle haalimisen ja omistamisen ahdistuksesta kohti luopumista ja minimalismia. Kunpa sitten luopuessamme muistaisimme yhä lähimmäisen tarpeet ja kierrättämisen. Juuri antaessamme omastamme autamme parhaiten.

Erityisen kiitettävää Maaretta Tukiaisen kirjassa on kokonaisvaltainen elämän, ajan, minimalismin ja suhteellistamisen merkitykset. Tekijä ei pelkää nostaa esille myöskään ihmiselämän kipupisteitä, kuten mennessä kaduttavia asioita tai elämän epäjärjestystä. Teos muistuttaa itselle rehellisen ja tärkeimmille asioille omistautuvan elämäntavan merkityksestä. Kirjoittaja toteaa ”Ani harva katuu sitä, mitä on tehnyt.” Monen asian kohdalla se ehkä pitää paikkansa, kun tarkastelemme elämäämme viime metreillä, mutta päihteiden kohdalla tilanne on usein toisin, kun mieleen nousevat niiden vaikutuksen alaisena lähimmilleen tehdyt teot. Mutta juuri siksi meillä on vielä tilaisuus pyytää ja antaa anteeksi – tässä ja nyt. Sitäkään ei kannata lykätä huomiseen.

Kirjassa puhuttelee eniten vapaaehtoinen yksinkertaisuus, joka on ”kulutuskeskeisestä ja materialistisesta elämäntavasta kieltäytymistä ja yksinkertaisemman elämän valitsemista sen sijaan”. Näin joulunaikaan toivoisi monen löytävän tämän. Tässä myös kirjan alanimike ”vähemmällä enemmän” saa tarkemman määritelmänsä. Tarkoituksena ei ole löytää levollista nyt-hetkeä saavuttaaksemme lähitulevaisuudessa entistä enemmän omaisuutta, rahaa ja valtaa, vaan enemmän merkitsee tasapainoisempaa, terveempää ja rauhallisempaa – yksinkertaisesta sanottuna onnellisempaa elämää. Nykyajan paradoksi on juuri siinä, että kaiken materian keskellä tyytyväisimpiä ovat he, jotka eivät kaiken aikaa tavoittele sitä lisää.

Tukiainen antaa kolmen viitepisteen menetelmän kohti elämän merkityksellisyyttä, selkeyttä ja tuloksellisuutta. Pisteet ovat elämän kokonaiskuva, viikkotason lähikuva sekä päivittäinen tarkentaminen ja tekeminen. Elämän tärkeimpien asioiden määrittely auttaa ajankäytön kohdentamisessa pitkällä aikavälillä, mutta myös aivan viikko- ja päivätasolla. Olennaista on sanoa joillekin asioille ei, jotta saa sitten sen, johon todella haluaa käyttää aikaa. Yksi aikamme illuusioista on jatkuva jaksaminen ja kyky hallita yhä kiireisempää elämää. Jo kauan ennen lopullista uupumista, on kadonnut kyky nauttia arjesta. Siksi fokusointi, mutta myös pois jättäminen on välttämätöntä. Siinä Tänään-työkalu toimii suppilona joka ohjaa kymmeneen tapaan yksinkertaistaa elämää. Lista alkaa pienentämisellä ja päättyy luopumiseen. Siitä lukija tietää, että tekijä on ottanut tavoitteet vakavasti.

Ahkerasti käytettynä työkalu todella pysäyttää ja auttaa toimimaan toisin. Ratkaisevaa on uskaltaa ottaa työkalu käyttöönsä sielläkin missä kiire ja velvollisuudet sekä omat vaatimuksemme pitävät rautaisessa otteessaan. Sen jälkeen alkaa syntyä tulosta. Kun tavoitteena on yksinkertainen, mutta mahdollisimman tyytyväinen elämä, on luovuttava usein myös piintyneimmistä elämän aikana opituista ajatusmalleista. Kaikkien vaatimusten ja edellytysten keskellä jokaisen on hyvä kulkea läpi ”kuka minulta vaatii” -kysymysten polun. Olisiko armollisuus itseä ja toisia kohtaan sitä, ettei sen polun päässä lopulta ole enää vaatijaa, eikä vaatimuksia. Lopulta pitäisi olla vain yhteistyötä, samaan hiileen puhaltamista sekä merkityksellistä ja tärkeää elämää – askel kerrallaan.

Tärkeintä tänään -teos erottuu erityisen kiitettäväksi siinä, että sen rinnalle on hankittavissa Maaretta Tukiaisen ja Sonja Eidin Tänään-työkalun työkirja, joka opettaa kädestä pitäen tärkeimpiin asioihin keskittymisen päivä ja viikko kerrallaan. Sen käyttäminen pääteoksen rinnalla antaa hyvän mahdollisuuden turhan karsimiseen ja tärkeimpänsä löytämiseen. Kerro siis itsellesi tänään, mikä sinulle on tärkeintä ja tartu siihen!

Teksti: Marko Kailasmaa