Koronapandemia on vaikuttanut kokonaisvaltaisesti miltei kaikkiin yhteiskuntamme toimintoihin. Koronapandemia on opettanut meitä elämään rajapinnassa, jossa olemme joutuneet luopumaan meille tutuista toimintamalleista ja siirtymään tilanteeseen, missä elämäämme ohjataan pitkälti eri rajoitusten puitteissa. Moni perhe on tuskaillut etätyön ja etäkoulujen yhteensovittamisen kanssa samaan aikaan, kun osa on kokenut korona-ajan koko perheen pysähtymisen kannalta positiivisena asiana.

Pandemia ei ole vaikuttanut vain koko maan talouteen ja ihmisten sosiaalisiin suhteisiin, vaan se on lisännyt myös epätasa-arvoa ja syventänyt syrjäytymistä niin nuorten kuin ikäihmisten kohdalla. Koronapandemiasta ovat kärsineet nuorten lisäksi ikäihmiset, työttömäksi ja lomautetuksi joutuneet henkilöt, pienyrittäjät, luovan alan toimijat sekä erityisesti jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt. 

Nuorten suhteen korona on vaikuttanut hyvinkin voimakkaasti. Monen nuoren ammattiin valmistuminen on myöhästynyt, eikä harjoittelupaikkaa ole löytynyt etsinnöistä huolimatta. Osa on tipahtanut etäopiskelujen vuoksi kyydistä kokonaan. 

Eri kyselyjen mukaan nuoret ovat kokeneet koronan rajoitukset pitkälti rankkoina ja monen mieliala on laskenut sosiaalisten kontaktien vähyyden vuoksi. Vaikka korona-aika on etupäässä vaikeuttanut eri toimintojen ylläpitämistä, se on kuitenkin samalla kehittänyt ja monipuolistanut erilaisia etäyhteyksiä. Etäyhteyksien ansiosta moni sosiaalisesti hiljaisempi nuori on päässyt näyttämään yksilöllisiä taitojaan.

Tukea tulevaisuuden ja arjen suunnittelussa

Nuoria on tärkeä kuulla ja huomioida niin yksilönä kuin yhteisön tasavertaisina jäseninä. Silloin, kun nuori tarvitsee itsensä ilmaisemiseen, asioiden hoitamiseen, arjen pyörittämiseen ja kuulluksi tulemiseen tukea, sen täytyisi olla vahvaa, säännöllistä ja luotettavaa. Korona-aika onkin iskenyt voimalla kaikkiin heihin, jotka tarvitsevat vastaavaa tukea hallitakseen omaa arkeaan. Monen nuoren henkilökohtainen apu ja tuki on siirtynyt koronan seurauksena etäyhteyden varaan, mikä taas on tiputtanut osan tuen tarvitsijoista kokonaan pois tuen piiristä. Koronan vaikutukset ovat kuitenkin moninaiset, eikä sen vaikutus ole ollut kaikille nuorille negatiivista.

Muhoksen keskustassa sijaitsevassa valmennuspaja Mahiksessa ohjaajana oppisopimuksella työskentelevä Erja Jormalainen (30) tietää omasta kokemuksesta, miltä tuntuu saada oikeaa tukea oikeaan aikaan.

– Olen itse entinen ”mahislainen”, joten tiedän aika hyvin, mitä nuoret voivat kaivata ja minkälaisia haasteita arjessa voi olla. Korona-aika on asettanut meidänkin toimintaamme omat haasteensa, mutta kyllä näihin on jo kuukausien aikana totuttu. Olemme toteuttaneet Mahiksen toimintoja ja tapaamisia syksystä lähtien hybridimallin mukaisesti. Osa nuorista jättäytyi pois kokonaan Mahiksen toiminnoista sulun alkuaikoina, mutta on palannut mukaan hybridimallin myötä. Yhteys kaikkiin nuoriin kuitenkin säilyi ja soittelimme heille säännöllisesti, Erja kuvailee.

Jormalainen jatkaa, että heillä toimii tällä hetkellä sujuvasti erilaiset pienryhmät ja yksilötapaamiset sekä verkossa tapahtuvat etätoiminnat ja -keskustelut.

– Korona-aika on näyttäytynyt meille hyvin monipuolisesti. Osa nuorista on kokenut koronan raskaana aikana mielenterveydellisesti, mutta osa on etätoimintojen aikana puhjennut suorastaan kukkaan. Sellaiset nuoret, jotka pysyttelevät sosiaalisissa tilanteissa yleensä hieman taka-alalla, ovatkin nyt näyttäneet etätehtävien aikana luovat taitonsa muun muassa kirjallisissa töissä. Meillä on pidetty yllä etäyhteyksiä muun muassa puhelimitse ja verkossa Discord-alustalla. Olemme kokeneet, että etäyhteydet ovat tavoittaneet jopa enemmän nuoria, mitä normaaliolot. Tämän päivän nuoret ovat tottuneet käyttämään nettiä ja erilaisia sovelluksia, joten etätoimintojen toteuttaminen ei vaadi muuta kuin luovuutta ja hyvät yhteydet, nuorten parissa toimiva ohjaaja kertoo.

– Olemme toteuttaneet tavoitteellista etätyövalmennusta muun muassa etäohjelman kautta ja järjestäneet nuorille erilaisia kisoja, aamukahvitapaamisia, tehtäviä, päiväkirjatoimintoja, levyraateja ja keskustelumahdollisuuksia. Uskomme, että moni nuori kokeekin toiminnat etäyhteytenä mielekkäämpinä, mitä sosiaaliset tilanteet, sillä etäyhteys antaa nuorille aikaa miettiä omia näkökulmiaan tarkemmin ja tilanteista puuttuu kokonaan sellainen ryhmässä puhumisen tai esiintymisen paine, hän painottaa pohdiskellen.

Huoli nuorten jaksamisesta

Oulun Poikien Talolla korona-aika on myös näyttänyt monet kasvonsa. Koronatilanteen ja siihen liittyvien ohjeistuksien seurauksena talon yhteisö- ja ryhmätoiminnot on toistaiseksi keskeytetty ja monet aktiviteetit ovat siirtyneet etäyhteyteen. Välillä talo pystyi toteuttamaan jo pidemmän aikaa tapaamisia hybridimallin mukaisesti. Koska Poikien Talon toimintaan ei tarvitse sitoutua tavoitteellisesti, myös henkilökohtaiset tapaamiset ja tutustumiset toteutetaan aina harkinnan mukaan tapauskohtaisesti.

Oulun Poikien Talossa ohjaajana sekä yksilö- ja ryhmätutustumisista vastaavana toimiva Joonas Koskela kertoo, että korona-aika on iskenyt voimalla juuri heihin, jotka tarvitsevat runsaasti aikaa ja  tukea toimiakseen erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

– Tuntuu, että tämä aika näkyy erityisesti meidän nuorissa. Meillä käyvillä nuorilla on ollut ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemusta jo ennen pandemian ja rajoitusten alkua. Tämän vuoksi päätimme kohdentaa toimintaamme sekä voimavarojamme näihin nuoriin, jotka olivat olleet mukana toiminnassamme jo kuluvan ja edellisvuoden aikana, Koskela kertoo.

Poikien Talo mahdollistaa monipuolisesti erilaisia etätoimintoja. Tarjolla on etäyhteyksien kautta muun muassa teemakeskusteluja, virtuaalikahvitaukoja, etälautapeli- ja musanurkkauksia sekä luovaa kirjoittamista ja piirtämistä.

Haastavan ajan keskellä osa nuorista on jopa rohkaistunut etäyhteyksien seurauksena ja heidän luovuutensa on puhjennut loistoonsa. Tämä näkyy esimerkiksi luovan kirjoittamisen kohdalla.

– Luovan kirjoittamisen lähtökohtana oli, että kirjoittaja pääsi erilaisten harjoitusten kautta tutustumaan omaan tapaansa tuottaa tekstiä sekä erilaisia tarinoita. Osa nuorista rohkaistui jopa niin, että heidän tekemiään tekstejä julkaistiin anonyymeinä Poikien Talon omilla blogisivuilla viime kesänä, Joonas Koskela kehuu.

Villi kortti

Poikien Talolla vuodesta 2018 käynyt mies (27) kertoo tykkäävänsä erityisesti luovan kirjoittamisen tehtävistä ja musanurkkauksista.

– Tykkäsin kyllä käydä talolla ennen sulkuja, sillä siellä kaikki työntekijät ovat rentoja ja mukavia. Siellä todellakin saa olla oma itsensä, eikä ole pakko yrittää olla muuta mitä on. Talon siirtyessä etätoimintoihin minua ensin vähän arvelutti, mutta loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin mennyt hyvin ja sujuvasti. En ole kyllä aiemmin huomannut, että minulla olisi taipumuksia luovaan kirjoittamiseen, joten tämä esille tullut taito on kohdallani ollut varsinainen villi kortti, hän kuvailee iloisena.

Mies jatkaa, ettei korona-aika ole muulla tavoin juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Se on jopa vähentänyt hänen netin käyttöään.

– Viihdyn kyllä hyvin yksin ja aion todellakin jatkaa Poikien Talon etätoiminnoissa. Talon ohjaajat kyllä pitävät meistä nuorista huolta. Parasta talon ohjaajissa on se, etteivät he ole niin jäykkiä kuin eri tahojen viranomaiset, eivätkä he painosta tekemään mitään päätöksiä tai miettimään sellaisia asioita, joihin ei ole valmis, hän lisää tyytyväisenä.

Lautapelejä ja itseluottamusta

Poikien Talon toimintaan ensimmäisen kerran viime syksynä tutustunut mies (21) kertoo pitävänsä erityisesti talon ohjaajien avuliaasta, kannustavasta, välittävästä ja ymmärtävästä asenteesta.

– Olen tykännyt kyllä tosissani käydä erilaisia keskusteluja talon työntekijöiden kanssa ja heidän kannustuksensa ansiosta olen hakenut jatko-opiskelupaikkaa tulevaisuutta ajatellen. Tällä hetkellä työskentelen tuntilumityöntekijänä ja vapaa-aikana viihdyn hyvin muun muassa Poikien Talon lautapeli- ja luovan kirjoittamisen etäryhmissä. Olen kyllä aiemminkin huomannut peruskoulun aikana tykkääväni kirjoittaa, mutta nyt haaveilen jopa päätyväni työskentelemään joskus luovalle alalle, nuorimies suunnittelee.

– Tykkään kirjoittaa fiktiivisiä tekstejä ja sellaisia pokkaritarinoita. Poikien Talon etäryhmät ovat auttaneet minua vahvistamaan kovasti myös itseluottamusta. Ryhmiin voi halutessaan osallistua joko omalla nimellä tai käyttää nimimerkkiä, hän kuvailee tyytyväisenä.

Mies jatkaa, että korona-aika on ollut hänelle rankka ja toivookin sen loppuvan pian. Hän odottaa erityisesti pääsevänsä reissaamaan Eurooppaan ja näkemään maailmaa.

Teksti: Minna Korva-Perämäki

Koronapandemia on lisännyt merkittävästi ikäihmisten yksinäisyyttä. Tilannetta kuvaa koskettavasti toteamus: Sodista on selvitty yhdessä, mutta tästä on pitänyt selvitä yksin.

– Niin yksinäisiä ja peloissaan, kiteyttää palveluesimies Riikka Lampinen tilanteen, kun kertoo ikäihmisten kuulumisista koronaeristyksissä.

Kun epidemiatilanne keväällä lähti etenemään, jäivät kotona asuvien ikäihmisten elämästä kaikki kontaktit lähes kerralla pois. Enää kotiin ei tullut siistijää, jalkojenhoitajaa tai kampaajaa. Tilanne oli hankala, sillä yhtä aikaa palvelutarjoajat eivät uskaltaneet tulla ikäihmisten luo, mutta myöskään ikäihmiset itse eivät uskaltaneet päästää ketään kotiinsa koronan pelossa. Toisaalta omaisetkaan eivät enää voineet tulla, joten lähes kaikki apu jäi saamatta.

– Ikävin kommentti eräältä mummolta oli se, että hän oli kertonut hoitajalle, että on elänyt kaksi sotaakin, mutta kumpikaan niistä ei ole tuntunut näin pahalle kuin tämä. Sodista on selvitty kuitenkin yhdessä, mutta tästä on pitänyt selvitä yksin.

Suurin osa niistäkin ikäihmisistä, jotka aiemmin ovat liikkuneet ulkona ja käyneet kävelyillä, jäivät kotiin. Ja vaikka palveluja on voinut tilata, eivät nekään ole tuoneet ihmisten seuraa tullessaan.

– Ne, jotka tilasivat kauppapalvelun kautta ruuat, saivat ne oven taakse. Aiemmin sentään voinut kauppiaalta kysellä, mitä maailmaan kuuluu, Riikka kertoo.

Maskit ja suojavarusteet pelottavat

Myös Oulun kaupungin palveluista jouduttiin osa laittamaan keväällä kiinni. Esimerkiksi vuorohoitoja peruttiin, samoin päivätoimintaa. Myöskään kaikki opiskelijat eivät voineet lähteä kierroksille mukaan.

– Jotkut ikäihmiset kielsivät opiskelijoiden tulon ja sekin lisäsi yksinäisyyttä. Opiskelijoilla on nimittäin usein ollut aikaa jutella ja pitää seuraa. Mutta pelko koronasta on ollut suurta ja pelätään, että kun korona tulee, niin elämä loppuu. Ikäihmisillä on valtavasti aikaa seurata ikäviä uutisia televisiosta ja radiosta.

Joskus jopa kotihoitoa on pyydetty olemaan käymättä koronan pelossa, mutta hoitajan käynti on tärkeä siksikin, että hän voi havainnoida ikäihmisten elämässä muitakin kuin sen päivän välttämättömimpiä asioita. He voivat seurata esimerkiksi alkoholinkäyttöä.

– Kukaan hoitajista ei ole kertonut, että alkoholinkäyttö olisi lisääntynyt korona-aikaan, mutta esimerkiksi siivoukset voivat olla huonolla tolalla, kun siivoojia ja omaisia ei ole käynyt auttamassa. Ja juuri nythän pitäisi olla erityisen tarkka siivouksista, kertoo Riikka.

Hätääntymistä on voinut aiheuttaa myös maskien käyttö, ja silloin kun hoitajat ottavat asiakkaalta koronanäytteen, heidän täytyy pukeutua päästä varpaisiin suojavarusteisiin.

– Se on voinut olla pelottava näky aika monelle. 

Silti tärkeintä olisi nyt saada ikäihmisille seuraa ja läsnäoloa. Yksinäisyys ja sen tuoma ahdistuneisuus on valtava kuorma kantaa. Läsnäoloa haetaan joskus jopa turvapuhelimesta, johon soitellaan ja kysellään, paljonko kello on. 

– Mietimme sitäkin, että miten tilanne vaikuttaa pitkällä tähtäimellä. Uskaltavatko hyväkuntoiset ikäihmiset lähteä koskaan enää ulkoilemaan? Onneksi voimme kuitenkin todeta, että meidän ikäihmisemme ovat hyvän hoidon piirissä. Joka päivä tulee kuitenkin ammattitaitoinen hoitaja käymään. Niitäkin on, joilla ei ole ketään.

Oulu-apu tuli tarpeeseen keväällä

Oulun kaupunki, Oulun seurakuntayhtymä, asukastuvat sekä useat eri järjestöt ja yritykset tarjosivat pahimpaan pandemia-aikaan apua arkeen ikäihmisille ja muille avuntarvitsijoille. Oulu-avusta sai ohjausta, neuvontaa ja keskusteluapua, mutta hankkeessa myös konkreettisesti jalkauduttiin avuksi.

– Ikäihmisille ja riskiryhmäläisille käytiin asioilla ja kaupassa. Lisäksi pystyimme antamaan myös ruokakasseja, kertoo Oulun kaupungin yhteisötoiminnan päällikkö Pasi Laukka.

Kaikille yli 70-vuotiaille oululaisille soitettiin ja heidän tilanteensa kartoitettiin. Oulu-avun nimissä soittava henkilö oli joko Oulun kaupungin, seurakuntayhtymän tai Höyhtyän Välkkeen työtekijä tai vanhusneuvoston edustaja.

– Oulun kaupungin työtekijä otti ikäihmiseen uudelleen yhteyttä, jos ensimmäisessä puhelussa heräsi huoli hänen selviytymisestään kevään poikkeustilanteessa, Laukka jatkaa.

Tällä erää Oulu-apu on päättynyt. Oulu-apu auttoi tehokkaasti koronapandemian aikana kotona asuvia ikäihmisiä ja kaikkia apua tarvitsevia. Järjestelmä voidaan tarpeen vaatiessa avata nopeasti uudelleen.

Teksti: Lea Ansamaa