raitis.fi-lehti: Pohdiskelua ja ilmiöitä

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita kategoriasta Pohdiskelua ja ilmiöitä. Muiden kategorioiden juttuja löydät täältä.

Miksi nuoret juovat ja kuinka siihen vaikutetaan?

Tutkija ja kouluttaja Antti Maunu pohtii työkaluja päihdekulttuurin muutokseen.

Tutkija ja kouluttaja Antti Maunu pohtii työkaluja päihdekulttuurin muutokseen.

Nuoret eivät ei juo tai opettele juomaan päätyäkseen ongelmiin. Omien tutkimusteni mukaan syynä on hauskanpito, tai pikemminkin odotukset hauskanpidosta. Juominen on sosiaalisten kokemusten janoa ‒ juomistilanteisiin hakeudutaan ilmaisemaan ja kokemaan sosiaalisia tunteita.

Syyt ovat kulttuurisia, psykologisia ja kemiallisia. Yhteinen juominen on Suomessa ollut vuosisatojen ajan tärkeä yhdessäolon tekniikka. Vieläkin se lataa yhteisiin juomistilanteisiin odotuksia vapaasta ja intensiivisestä yhdessäolosta. Kun porukka juo ja päihtyy yhdessä, useimmat tietävät, mitä kuuluu tehdä. Keskeistä on ilmaista sanoin tai teoin, mitä tuntee toisia kohtaan, ja saada siihen toisilta palautetta.

Myös alkoholin psykologiset ja kemialliset vaikutukset toimivat samaan suuntaan. Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon eli siihen, miltä asiat tuntuvat. Itsetarkkailu hellittää ja ympäristön virikkeet tuntuvat houkuttelevammilta. Saattaa tuntua jopa siltä, että on helpompi tarttua hetkeen ja sen tunnelmaan.

Tämä ei tarkoita, etteikö päihteidenkäyttöön liittyisi helposti myös monenlaisia ongelmia. Ongelmia voi tulla, vaikka niitä ei haluaisikaan. Pääsääntöisesti suomalaiset nuoret ovat tietoisia päihteisiin liittyvistä ongelmista. Päihteidenkäytön kulttuuriset ja psykologiset lupaukset vain ovat monille vielä riskiymmärrystä suurempia ‒ päihteitä käytetään riskeistä huolimatta.

Tämä avaa ehkäisevän päihdetyön toimintakentän. Sen tulee antaa nuorille valmiuksia tavoitella sitä, mitä he tavoittelevat myös päihteidenkäytöllään, mutta paremmassa ja kestävämmässä muodossa. Toisin sanoen lujia, hauskoja ja turvallisia sosiaalisia kokemuksia sekä valmiuksia ilman päihteitä.

Ehkäisevä päihdetyö poikkeaa monin tavoin korjaavasta päihdetyöstä. Keskiössä eivät ole itse aineet tai niiden vaikutukset, vaan ihminen, joka päihteitä käyttää ‒ ja porukka, joka käyttää päihteitä yhdessä. Tämä avaa ehkäisevälle työlle selkeitä toimintalinjoja.

Ymmärrä, vaikket hyväksyisikään ‒ ja auta toisiakin ymmärtämään

Jotta päihteidenkäyttöön voidaan vaikuttaa ennalta, sen syyt on ymmärrettävä. Kukaan ei ala käyttää päihteitä sairastuakseen tai edes pysyäkseen terveenä, vaan kohdatakseen toisia ihmisiä. Päihteistä keskusteltaessa on tärkeää tunnistaa ja avata näitä odotuksia.

Päihdekasvatuksessa voidaan esimerkiksi kysyä nuorilta, mitä sosiaalisia odotuksia ja merkityksiä he liittävät päihteisiin. Hyvä pelinavaus on keskustelu siitä, millainen olisi hauskin mahdollinen biletystilanne. Keskustelu on usein hedelmällisintä ryhmissä, joissa nuoret pääsevät jakamaan näkemyksiään. Tämän jälkeen on luontevaa ohjata keskustelua siihen, mistä hauskuudessa on kyse ‒ yhdessäolosta, yhteisestä tekemisestä vai aineista? Sitten on helppo ottaa puheeksi tärkein: miten positiivisia kokemuksia voidaan saavuttaa muuten kuin päihteiden avulla ‒ ja mitä aikuiset voisivat tehdä tämän helpottamiseksi?

Tällainen keskustelu edellyttää luottamuksellista ja kunnioittavaa ilmapiiriä. Ehkäisevässä työssä ei pidä käännyttää eikä tuomita, ei vähätellä eikä liioitella. Toki aikuisella on enemmän tietoa ja elämänkokemusta myös päihdeaiheista, mutta sitä pitää käyttää viisaasti. Vuorovaikutuksesta on tehtävä sellaista, että nuoret haluavat jatkaa sitä. Jos keskustelukanava katkeaa, muitakaan keinoja ei ole käytössä.

Ole aikuinen, se riittää

Nuoret eivät kaipaa keskustelukumppanikseen ammattinimikkeitä tai tutkintoja. He kaipaavat aikuisia, vanhempia ja kokeneempia ihmisiä, jotka kohtelevat myös nuoria ihmisinä eivätkä ammattinsa objekteina. Nuoret haluavat kuulla mikä aikuisten mielestä elämässä on tärkeää ja tavoiteltavaa, mikä taas vaarallista ja vältettävää ‒ ja mitä hyvää ja tärkeää kukin aikuinen voi omalta tontiltaan tarjota.

Tämä asetelma vastaa myös kysymykseen siitä, kenen vastuulla nuoren hyvinvoinnin pitäisi olla. Vastaus on yksinkertainen: nuori on juuri sen aikuisen vastuulla, kenen edessä hän kulloinkin seisoo. Kun nuori on tekemisissä sinun kanssasi, hän kaipaa juuri sinun näkemystäsi, palautettasi ja kommenttejasi. Kotona vastuussa ovat vanhemmat, kouluissa opettajat ja muu henkilökunta, terveydenhuollossa terveydenhuollon aikuiset. Nuori itse ei kuitenkaan muutu eri ihmiseksi sen mukaan, kenen kanssa hän kulloinkin keskustelee.

Tue ryhmää, älä vain yksilöä

Toisin kuin korjaavassa työssä, ehkäisevässä työssä on usein parasta keskittyä ryhmiin eikä yksilöihin. Nuoret ovat sosiaalisia olentoja, ja he omaksuvat myös juomatapansa ja päihdeasenteensa yhdessä. Silloin on hyödyllisintä vaikuttaa suoraan ryhmien toimintatapoihin ja ilmapiiriin.

Usein myös ongelmalliselta vaikuttavaa päihteidenkäyttöä motivoi pyrkimys synnyttää yhteisiä kokemuksia ja tarinoita. Nuoret käyttävät tähän niitä keinoja, joita heillä on käytössään. Jos käytössä ei ole muuta kuin riskialttiita tapoja, silloin käytetään niitä. Kyse ei aina ole edes siitä, etteivätkö nuoret tietäisi ja ymmärtäisi päihteisiin liittyviä haittoja ja vaaroja, vaan kokemusten jano voi olla vahvempi kuin ymmärrys riskeistä. Siksi tiedon lisääminen yksilötasolla ei riitä, jos nuorilla ei ole käytössään keinoja tai mahdollisuuksia rakentavaan sosiaaliseen toimintaan.

Ongelma voidaan ratkaista harjoittelemalla ja opettamalla sosiaalisia taitoja siinä, missä muitakin perustaitoja. Ryhmätaidoista tulee muutenkin yhä tärkeämpiä, sillä yhteiskunnan muuttuessa meillä on ympärillämme yhä vähemmän pysyviä ja kiinteitä yhteisöjä. Meidän on osattava muodostaa yhteisöjä ja ryhmiä itse. Tätä ei kuitenkaan voi oppia yksin, vaan toisten kanssa vuorovaikutuksessa, jossa ei olla päihtyneitä. Myös tähän nuoret tarvitsevat aikuisen ohjausta.

Mitä vahvemmin nuori kokee kuuluvansa porukkaan ja maailmaan tavallisessa arjessa, sitä vähemmän päihteet houkuttelevat ylittämään sitä. Tässä on ehkäisevän päihdetyön ydin. Sen pitää taata nuorille valmiuksia tavoitella sitä, mitä he tavoittelevat myös päihteidenkäytöllään, mutta paremmassa ja kestävämmässä muodossa. Tärkeintä ei ole tyyli tai tavat, jolla tätä tehdään. Tärkeintä on se, että sitä ylipäänsä tehdään. Mitä enemmän ehkäisevää työtä tehdään, sitä vaikuttavampaa se on.

Teksti: Antti Maunu, Kuva: Helena Lopes, Pexels.com

Kirjallisuutta

Pandemiaa vakavampia ongelmia ei oteta vakavasti

Reagoimme ärhäkästi pandemian luomaan uhkaan, mutta virustautia vakavammille ongelmille suljemme itsepintaisesti silmämme vuodesta toiseen.

Reagoimme ärhäkästi pandemian luomaan uhkaan, mutta virustautia vakavammille ongelmille suljemme itsepintaisesti silmämme vuodesta toiseen.

Koronaan on tätä kirjoittaessa kuollut Suomessa noin 250 ihmistä. Pahimmissa skenaarioissa on maalailtu, että koronan takia voisi Suomessa kuolla jopa 3000 ihmistä. Sen välttämiseksi on tehty nopeasti mittavia rajoituksia. Ollaan valmiita uhraamaan talous, työpaikat ja ihmisten perusoikeudet.

Entäs muut kuolemansyyt? Suomessa kuolee joka vuosi noin 2000 ihmistä alkoholin takia ja toisissa 2000 kuolemassa alkoholi on merkittävänä edistäjänä. Ei vain yhden pandemian aikana, vaan joka vuosi. Koko ajan. Mutta silti: ei julisteta poikkeustilaa, aihe ei täytä päivittäin lehtien etusivuja, ei yleistä pelkotilaa.

Jos sen sijaan sammakko on kylmässä vedessä, jota lämmitetään hitaasti, se ei reagoi vaan kiehuu elävältä.

Ei, en sano, että hallituksen poikkeustilatoimet olisivat vääriä, mutta suhteellisuudentajua tarvitaan.

Tilanteesta tulee väistämättä mieleen Yhdysvaltain entisen varapresidentin Al Goren vertaus ilmastonmuutokseen liittyen: Jos sammakon yrittää laittaa kiehuvaan veteen, se reagoi nopeasti ja pinnistää kaikki voimansa hypätäkseen pois. Jos sen sijaan sammakko on kylmässä vedessä, jota lämmitetään hitaasti, se ei reagoi vaan kiehuu elävältä.

Alkoholiongelma, ilmastomuutos ja monet muut ilmiöt ovat hitaasti kuumennettua vettä. Pandemia on kiehuva vesi, johon reagoimme voimakkaasti. Se on äkillinen shokki, jonka takia olemme valmiita ajamaan koko yhteiskunnan alas, mutta samalla haluamme sulkea silmämme vakavammilta ongelmilta, jotka jatkuvat vuosikymmenestä toiseen.

Alkoholikuolemat ovat vain jäävuoren huippu. Suurin osa alkoholisteista ei kuole aineeseen. Osa heistä sairastaa jopa yli puolet elämästään. Suomalaisista noin 500 000 käyttää alkoholia riskirajalla ja heistä 200 000 sairastaa alkoholismia. Suurin osa ongelmaisista on tavallisia työssä käyviä ihmisiä, isiä ja äitejä, ystäviä ja naapureita. He ovat joka puolella, yritysten johdossa, asiantuntijoina, kaupan kassoina, poliitikkoina. Ongelma ei rajoitu vain alimpiin sosiaaliluokkiin tai siltojen alle, kuten olisi houkuttelevaa kuvitella.

Alkoholin­käytön vähentäminen liitetään mielikuvissa hauskuuden vähentä­miseen.

Miksi suljemme silmämme? Äkillisen yhteiskunnallisen shokin puuttuminen on kenties yksi syy, mutta on myös toinen. Olemme haluttomia uskomaan, että alkoholi voisi aiheuttaa niin suurta haittaa. Tahdomme ajatella, että haitat koituvat vain pienelle marginaaliselle joukolle. Näin siksi, että yhdistämme juomisen moniin aidosti myönteisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Kuvittelemme huomaamattamme, että alkoholi olisi syy hyviin sosiaalisiin kokemuksiin, vaikka todellinen syy on yhteinen tilanne ja ihmiset, ei tilanteessa käytetty päihde.

Monissa kulttuureissa koetaan täysin vastaavia upeita yhdessäolon hetkiä ilman päihteitä, mutta me olemme sukupolvien ajan opettaneet itsellemme, että tietyissä tilanteissa hauskuus on tavalla tai toisella riippuvaista etanolin juomisesta. Että näissä tilanteissa ei voi ilman juomista olla yhtä hauskaa.

Niin absurdia kuin se onkin, alkoholinkäytön vähentäminen puolestaan liitetään mielikuvissa hauskuuden vähentämiseen. Siksi alkoholista on vaikea keskustella. Siksi emme puutu ongelmaan, joka on kuolemien osalta verrattavissa koronapandemiaan pahimmissa ennusteissa.

Sen sijaan pandemian takia koko maa ajetaan alas. Talous ollaan valmiita suistamaan vuosiksi syvään taantumaan. Montakohan miljardia euroa joudumme tässä taantumassa ottamaan lisää valtion velkaa? Edellisen taantuman aikaan, 2009, velka lisääntyi vuodessa noin 10 miljardilla.

Taantuma, kuten pandemiakin, on kuitenkin vain hetkellinen vaikeus. Sen sijaan alkoholin takia menetetään joka vuosi jopa yli 14 miljardia euroa Suomen bruttokansantuotteesta – kuten THL ja Työterveyslaitos ovat osoittaneet. Koko alkoholialan vuosittainen liikevaihto Suomessa on 4–5 miljardia euroa, josta valtio saa verotulona noin 2 miljardia.

Tässä kriisissä ravintoloita ei tarvitse sulkea, ihmisten liikkumista tai ilonpitoa ei tarvitse rajoittaa.

Ei voi kuin toivoa, että pandemia avaa päättäjien silmiä myös muille ongelmille. Koronatilanne on osoittanut, että halutessamme voimme toimia ja tehdä erittäin nopeita ja mittavia muutoksia.

Toistan: Halutessamme.

Kun tämä hetkellinen pandemiakriisi on hoidettu pois alta, olisi aika vihdoin tarttua tarmolla alkoholin aiheuttamaan kestokriisiin.

Paljon voidaan tehdä ilman poikkeustilan rajuja pakkotoimia. Toisin kuin koronakriisissä, ravintoloita ei tarvitse sulkea, ihmisten liikkumista tai ilonpitoa ei tarvitse rajoittaa. Yksityiselämään tai perusoikeuksiin ei tarvitse puuttua.

Tarvitaan verrattain pieniä toimia. Alkoholijuomien mainonnan poistaminen ja asteittainen alkoholiveron korotus olisivat jo askelia oikeaan suuntaan. Alkoholi on myös tutkitusti ensimmäisen luokan karsinogeeni, joten tupakka-askeista tutut syöpävaarallisten tuotteiden varoitustarrat olisivat paikallaan.

Keinot ovat kyllä tiedossa, asiantuntijat ovat niitä tarjonneet vuodesta toiseen. Ainoa mikä puuttuu, on päättäjien tahtotila.

Teksti: Janne Valkeapää

Raitis voi paremmin

Tutkimustieto vahvistaa arkikokemuksen: Alkoholinkäytön lopettaminen ja vähentäminen ovat yhteydessä henkisen hyvinvoinnin lisääntymiseen – myös kohtuullisemmin käyttävillä.

Tutkimustieto vahvistaa arkikokemuksen: Alkoholinkäytön lopettaminen ja vähentäminen ovat yhteydessä henkisen hyvinvoinnin lisääntymiseen – myös kohtuullisemmin käyttävillä.

Alkoholinkulutus maailmassa kasvaa ja on johtava riskitekijä sairauksien globaalissa taakassa. Alkoholi on merkittävä sydän- ja verisuonisairauksien, maha-suolikanavan sairauksien ja neuropsykiatristen häiriöiden riskitekijä. Kansainvälisissä tutkimuksissa suositellaan, että alkoholinkulutuksen alhainen riskiraja on 100 grammaa viikossa sekä miehille että naisille. Tämä on alempi kuin monien maiden, kuten Australian, Kanadan, Italian, Japanin, Espanjan, UK:n ja Yhdysvaltojen suosittelemat turvalliset rajat.

Kansainvälinen syöpätutkimusvirasto on luokitellut alkoholijuomat ryhmän 1 karsinogeeniksi. Alkoholinkulutukseen liittyvien laajempien terveysvaikutusten, kuten terveyteen liittyvän elämänlaadun, tutkiminen on siksi erityisen arvokasta. Harvoissa tutkimuksissa on kuitenkaan tutkittu maltillisen alkoholinkäytön vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun.

Amerikkalais-hongkongilainen tutkimusryhmä tutki pitkittäissuhdetta juomatapojen muutosten ja fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin muutosten välillä Hongkongissa ja vertasi tuloksia Yhdysvalloissa saatuihin tuloksiin.

Tutkijat käyttivät hyvin väestöä edustavia kohorttiaineistoja, Hongkongista (FAMILY Cohort 2009–2013) ja Yhdysvalloista [NESARC 2001–2005]. Osallistujat olivat 18-vuotiaita ja vanhempia, täysin raittiita tai maltillisesti alkoholia käyttäviä miehiä (keskimäärin ≤ 14 annosta viikossa) [196 g puhdasta alkoholia] ja naisia (keskimäärin ≤ 7 annosta viikossa) [98 g puhdasta alkoholia]. Riskirajajuomisen ilmoittaneet henkilöt jätettiin ulkopuolelle, koska todisteet raskaan juomisen kielteisistä vaikutuksista terveyteen liittyvään elämänlaatuun ovat jo aiempien tutkimusten mukaan varmoja. Osallistumisprosentti väestöotoksesta oli 67,4% Hongkongissa ja 78,8% Yhdysvalloissa.

Tuloksia

Hongkongissa väestöotoksen koko oli 10 386, keski-ikä oli 49,3 vuotta ja miesten osuus 44,2%. Seurannan kokonaisaika oli 23 055 henkilövuotta, ja seurannan mediaani oli 2,3 vuotta. Ensimmäisessä tutkimuksessa 63,8% miehistä oli raittiita (entisiä alkoholinkäyttäjiä tai koko ikänsä raittiita (74.8 %, n = 2931). Neljän vuoden seurannassa 20,9% raittiista aloitti juomisen ja 40,3% lopetti juomisen seurantajakson aikana. Suurin osa naisista oli raittiita ensimmäisessä tutkimuksessa (87,7%, n = 5080). Heistä suurin osa (89,8%) oli elinikäraittiita myös kontrollitutkimuksessa neljän vuoden kuluttua. Juoneista naisista 62,2% lopetti juomisen seurantajakson aikana.

Koko elämänsä raittiina pysyneillä miehillä ja naisilla mielenterveyden taso oli korkein lähtötilanteessa, mielenterveyden keskiarvo oli miehillä 54,8 ja naisilla 53,6. Juomisen lopettaneilla naisilla muutokset parempaan suuntaan fyysisessä ja henkisessä hyvinvoinnissa olivat selkeimmät. Mielenterveyden muutos oli suotuisampi naispuolisten lopettajien kohdalla lähestyen elinikäisesti raittiiden henkisen hyvinvoinnin tasoa 4 vuoden kuluessa lopettamisesta sekä Kiinan että Yhdysvaltojen väestössä.

Pohdinta

Poikkileikkaustutkimukset ovat viitanneet positiiviseen yhteyteen maltillisen juomisen ja henkisen hyvinvoinnin välillä. Tämän laajan tutkimuksen tekijöiden tulokset osoittavat kuitenkin, että alkoholinkäytön vähentäminen liittyy parempaan henkiseen hyvinvointiin.

Monet kansalliset tutkimukset ovat myös haastaneet ajatuksen, että maltillisella juomisella voisi olla terveyshyötyjä. Tässä käsiteltävänä olevassa tutkimuksessa havaittiin, että alkoholinkulutuksen lopettaminen liittyi naisten mielenterveyden suotuisampaan muutokseen. Selitys havainnoille ja taustalla oleva mekanismi eivät ole vielä selkeitä. On mahdollista, että alkoholiin liittyvä neurotoksisuus helpottaa juomisen lopettamisen jälkeen. Alkoholinkulutuksen lopettaminen voi myös vähentää stressaavia elämätapahtumia, kuten perhekonflikteja, työllisyysvaikeuksia ja oikeudellisia ongelmia, mikä johtaa parantuneeseen henkiseen hyvinvointiin.

On myös mahdollista, että parantunut henkinen hyvinvointi voi johtua ”luopumisen” psykologisista eduista ennemmin kuin alkoholin vaikutuksesta, koska suurin osa kiinalaisista naisista käyttää alkoholia Hongkongissa vähemmän kuin 4 kertaa kuukaudessa. Silloin kulutuksessa ei ehkä ole merkittävää fysiologista vaikutusta. Joka tapauksessa, tämäkin erittäin laaja ja paljon voimavaroja vaatinut tutkimus osoittaa vääjäämättömästi, että täysraittiudella pärjää elämässä paremmin!

Lähde:
Yao XI, Ni MY, Cheung F, Wu JT, Schooling CM, Leung GM, Pang H. Change in moderate alcohol consumption and quality of life: evidence from 2 population-based cohorts. CMAJ. 2019 Jul 8;191(27):E753-E760. doi: 10.1503/cmaj.181583.

Teksti: professori Martti Vastamäki Kuvitus: Janne Valkeapää

Alkoholiton olut on juomien seuraavana megatrendi

– Isossa mittakaavassa alkoholinkulutus on vähenemään päin, ja myös siksi aika on kypsä alkoholittomille oluille ja niiden tuotekehitykselle; useat haluavat … Jatka lukemista Alkoholiton olut on juomien seuraavana megatrendi

Alkoholittomien oluiden kasvava suosio on maailmanlaajuinen ilmiö. Suuret panimot Yhdysvalloissa ja Englannissa ovat alkaneet panostaa alkoholittomiin ja vähä-alkoholisiin oluihin, ja se heijastuu myös Suomeen.

Alkoholiton olut
Heinekenin alkoholittomassa oluessa on paksu vaahto.

– Isossa mittakaavassa alkoholinkulutus on vähenemään päin, ja myös siksi aika on kypsä alkoholittomille oluille ja niiden tuotekehitykselle; useat haluavat yhä nauttia olutta mausta tinkimättä. Onkin ollut ilo huomata, että nykyään löytyy aidosti hyvänmakuisia alkoholittomia oluita, kertoo Oulun Olutseura ry:n puheenjohtaja Milja Seppälä.

Seppälän mukaan alkoholittomien oluiden ennustetaan olevan seuraava suuri megatrendi, sillä alkoholinkulutus on laskussa Euroopassa. Myös Suomessa useat eri panimot valmistavat alkoholittomia oluita, ja myös pienpanimopuolella niin sanotut table beerit eli vähä-alkoholiset oluet ovat tulleet markkinoille.

Pohdittaessa alkoholittomien oluiden hyviä puolia Seppälä mainitsee ensimmäisenä terveysasiat:

– Alkoholiton olut on terveellisempi vaihtoehto kuin alkoholillinen.

Kiinnostus terveellisyyteen on haastanut panimoteollisuuden kehittämään alkoholittomia oluita nimenomaan maku edellä. Tästä on syntynyt erinomainen lopputulos; markkinoilta löytyy nykyään laaja valikoima laadukkaita alkoholittomia oluita. Nykyään yhä useampi olutharrastaja kaipaa uusia makuelämyksiä ja laatua. Olutta maistellaan sen maun vuoksi, ei humaltumistarkoituksessa. Alkoholittomassa oluessa on lisäksi vain kolmasosa normaalin oluen kalorimäärästä.

– Lisäksi uutena trendinä on oluen ja ruuan yhdistelmä. Olut toimii niin ruokajuomana kuin ruuanvalmistuksen yhtenä raaka-aineena. Näihin tarkoituksiin alkoholiton olut sopii yhtä lailla kuin holillinen sisarensa, Seppälä jatkaa.

Samaan tarkoitukseen kuin alkoholipitoinen olut

Alkoholiton olut sopii kaikkiaan samaan tarkoituksen kuin muukin olut: Seurustelujuomaksi, ruuan kanssa, saunaolueksi ja janojuomaksi. Onko Seppälä itse maistellut Olutseurassa alkoholittomia oluita?

– Kyllä, lähes joka kerta, kun kaupassa tulee vastaan minulle uusi alkoholiton olut, tarttuu se matkaan. On kiva maistella uusia tuttavuuksia ja tehdä hieman vertailua. Alkoholitonta olutta tulee nautittua aina silloin tällöin ihan kotioloissa vaikkapa saunan jälkeen, seurustelujuomana tai joskus ihan olutravintoloissa, jos syystä tai toisesta ei halua juoda alkoholillista versiota, Seppälä kertoo.

Alkoholittoman oluen maku on usein hieman erilainen kuin alkoholillisessa oluessa. Tuntuma voi olla kevyempi, joskus myös hiukan vetinen. Koska humala jää taka-alalle, jää katkeruus puuttumaan. Maku voi olla myös vähän alkoholillista olutta makeampi.

– Alkoholittoman oluen valmistaminen noudattelee hyvin pitkälti samaa kaavaa kuin alkoholillisen oluen. Oluen joko annetaan käydä loppuun, jonka jälkeen siitä poistetaan alkoholi tai sitten käymisprosessi katkaistaan kesken, Seppälä kertoo.

Alkoholiton olut on hieman edullisempaa kuin alkoholillinen. Sen valmistaminen on kuitenkin yhtä vaativaa kuin alkoholillisen, joten valmistuskustannukset ovat samaa luokkaa tai jopa enemmän kuin alkoholillisten oluiden. Euroopassa ja Yhdysvalloissa jotkut panimot ovat tehneet oman panimolinjansa alkoholittomia oluita varten.

Lue lisää: Alkoholittomat oluet ovat paluu olutkulttuurin juurille

Testissä Heinekenin alkoholiton olut

Heinekenin raikkaaksi ja maltaisen ryhdikkääksi mainostettu alkoholiton olut tuoksuu aivan samalta kuin alkoholillinenkin versio. Se on väriltään vaalea. Lasiin kaataessa se kuohuu kauniisti ja runsaasti. Maku on raikas ja hedelmäinen, mutta myös hieman vetinen. Vaahto on niin paksu, että sen alta tulevaa olutta joutuu hetkisen odottamaan ja viikset saavat valkoisen värin.

Desilitrassa olutta on 21 kaloria, joten ihan kevyeksikään juomaksi tätä ei voi väittää. Toki se on noin puolet normaalioluen kaloreista, jossa nimenomaan alkoholi kerryttää kaloreja juomaan. Tämä voisi olla erinomainen juoma myös erilaisissa tapahtumissa ja kesäjuhlissa. Sopisi myös hyvin janojuomaksi kesäterassilla.

Teksti ja kuva: Lea Ansamaa

Alkoholittomat oluet ovat paluu olutkulttuurin juurille

Oluella on Suomessa pitkä historia. Mallasjuomien valmistus alkoi täällä pohjolan perukoilla jo noin 2000 vuotta sitten samalla, kun maanviljelys rantautui … Jatka lukemista Alkoholittomat oluet ovat paluu olutkulttuurin juurille

Suuret panimot ovat alkaneet viimevuosina panostamaan yhä enemmän laadukkaisiin alkoholittomiin oluisiin.

Oluella on Suomessa pitkä historia. Mallasjuomien valmistus alkoi täällä pohjolan perukoilla jo noin 2000 vuotta sitten samalla, kun maanviljelys rantautui alueelle. Olutta on myös kulunut reilusti esi-isiemme arjessa. Käytettiinhän sitä monesti veden sijaan ruoka- ja janojuomana, sillä puhdasta vettä ei aina ollut saatavilla. Siis kaljaa aamusta iltaan! Tästä innostuneena monet ovat spekuloineet menneiden aikojen villillä ryyppykulttuurilla ja jatkuvalla jokamiehen kännillä.

Vaan totuus taitaa olla toinen.

Epäilemättä menneinäkin aikoina on täällä humalassa kekkarointiakin nähty, mutta historiallinen olut oli suurelta osin varsin toisenlaista kuin nykyinen – nimittäin varsin mietoa. Esimerkiksi keskiaikaisessa Ruotsi-Suomessa tavallinen väki kostutti kurkkuaan suurimmalta osin ruokaolueksi kutsutulla juomalla. Siinä tiedetään alkoholia olleen noin 1,1 %. Nyky-Suomessa saa alaikäisillekin myydä juomaa, jossa alkoholia on alle 1,2 %.

Tavallaan alkoholittoman ja erittäin miedon oluen yleistyminen on siis paluuta ikiaikaisen olutkulttuurin juurille. Olisipa mielenkiintoista päästä maistamaan aidolla keskiaikaisella reseptillä tehtyä, katajalla ja pursulla maustettua ruokaolutta! Miltähän herkku mahtaisi maistua tämän päivän virvoitusjuomiin tottuneelle?

Lue lisää: Alkoholiton olut on juomien seuraavana megatrendi

Edellä mainitut tiedot suomalaisen oluen historiasta löytyvät muun muassa professori Kustaa H. J. Vilkunan kirjasta Juomareiden valtakunta (2015).

Teksti: Janne Valkeapää Kuva: Lea Ansamaa

”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii”

Rakkaus on maailman kaunein ja ihmeellisin tunne. Se mullistaa kaiken jo olemassa olevan ja muuttaa tulevaisuuden. Rakkaus valvottaa, naurattaa ja … Jatka lukemista ”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii”

Hyvän parisuhteen ylläpitäminen arjessa on taitolaji. Pariterapia tarjoaa työkaluja tunneyhteyden puutteesta selviämiseen.

Rakkaus on maailman kaunein ja ihmeellisin tunne. Se mullistaa kaiken jo olemassa olevan ja muuttaa tulevaisuuden. Rakkaus valvottaa, naurattaa ja ujostuttaa. Se tekee levottomaksi ja saa perhoset lentelemään vatsassa. Rakkaus saa pohtimaan yhteistä tulevaisuutta, synnyttää perheitä ja testailee parisuhteen kestävyyttä.

Rakkaus on kaiken suuren ja ihmeellisen taustalla. Se yhdistää kaksi ihmistä parisuhteeseen, minkä seurauksena syntyy uusia erilaisia tunteita ja kokemuksia. Kun kaksi ihmistä päättää kulkea yhdessä kohti tulevaisuutta, heidän täytyy oppia säilyttämään vuosien saatossa ja ruuhkavuosien iskiessä voimalla hyvät vuorovaikutustaidot ja keskinäinen henkinen läheisyys.

Arki tuo tullessaan kiireen, rutiinit ja monenlaisia mutkia matkaan yhteisen taipaleen varrelle. Arjen kiire tempaa helposti mukaansa ja yllättävien haasteiden astuessa kuvioihin mukaan parisuhde päätyy helposti kriisiin. Kriisin voi laukaista esimerkiksi lapsen tai puolison sairastuminen, työttömyys tai jo sen uhka, yhteisen ajan puute, läheisen kuolema, uskottomuus, lasten kasvatukseen ja rahan käyttöön liittyvät erimielisyydet ja mahdollinen puolison orastava päihdeongelma.

Jos molemmat puolisot ovat uupuneita ja parisuhteelle ei ole annettu syystä tai toisesta tarpeeksi aikaa, kriisit iskevät voimalla suhteeseen. Jos suhde voi pidemmän aikaa huonosti, eikä puolisoilla ole työkaluja käsitellä tilannetta, on heillä edessään joko pitkä ja raastava parisuhde tai ero.

Perheneuvolan sosiaalityöntekijänä ja yksityisyrittäjänä toimiva pari- ja perhepsykoterapeutti, pätevöitynyt tunnekeskeinen pariterapeutti (ICEEFT) Tuula Multasuo kertoo, että parisuhteen hyvinvointi heijastuu molempien puolisoiden terveyteen, kodin ilmapiiriin ja lasten hyvinvointiin.

– Hyvä parisuhde on koko perheen kantava voima. Jos parisuhdetta ei hoida säännöllisesti, sen pahoinvointi vie energiaa kaikilta perheenjäseniltä. Parisuhdetta kannattaa hoitaa ja vaalia, jotta siihen satsattu työ kantaa läpi kriisien, hän muistuttaa.

Multasuo jatkaa, että yksi tärkeimmistä parisuhdetaidoista on kyky pitää yllä ja saavuttaa aina uudelleen hyvä tunneyhteys, jossa molempien on mahdollista ilmaista ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan sekä eriäviä mielipiteitä.

Apua ajoissa

Tunnekeskeiseen pariterapiaan erikoistunut Multasuo painottaa, että parisuhteiden yleinen ongelma on puhumattomuus, mykkäkoulun harrastaminen ja raastava riitely.

– Mikäli puhumattomuus tai riitely muodostuu ongelmaksi suhteessa, kannattaisi puolisoiden hakeutua pariterapiaan ennen kuin tilanne pahenee entisestään. Terapia antaa uusia ajatuksia, toivoa ja auttaa molempia purkamaan tilannetta, sillä pariterapiassa voidaan pysäyttää vuorovaikutuksen kielteisiä kehiä, löytää ymmärrystä omasta ja toisen kokemuksista ja sen myötä parantaa turvallista tunneyhteyttä.

– Turvallisen tunneyhteyden myötä myös muut hankaliksi koetut asiat helpottuvat. Mielestäni parisuhteisiin tulisi ehdottomasti panostaa ennaltaehkäisevästi ihan valtakunnallisella tasolla, sillä esimerkiksi tunnekeskeisellä pariterapialla voidaan hoitaa jo syntyneitä vaurioita ja tunnekeskeisillä parisuhdekursseilla voidaan ennaltaehkäistä tulevia kriisejä, hän huomauttaa.

Multasuo jatkaa, että jos yhteiskunta tukisi taloudellisesti kustannustehokkaita parisuhdekursseja ja lyhytterapioihin lukeutuvaa tunnekeskeistä pariterapiaa, se säästäisi monilta eroilta ja muilta mahdollisilta tukitoimilta loputtomien sydänsurujen lisäksi.

– Ero on aina pitkä prosessi, mikä vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin ja toimivuuteen. Erosta toipuminen saattaa kestää yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen vuosia. Ero ei muuta vain vanhempien tulevaisuutta, vaan se muuttaa samalla koko perheen tulevaisuuden. Eron jälkeen elämä ei välttämättä muutu heti helpommaksi, mutta ero lopettaa riidat yhteisen katon alla. Jos suhde päätyy eroon, vanhempia voidaan auttaa ja tukea hyvään yhteistyövanhemmuuteen eri palvelujen avulla, hän tiivistää.

Tunnekeskeinen pariterapia

Multasuo kertoo kiinnostuneensa pariterapiasta vuosien saatossa yhä enemmän työskennellessään perheneuvolassa ja perheasioiden sovittelutyössä sekä Follo-sovittelutyössä.

– Ero ei ole mielestäni ensisijainen vaihtoehto, vaikkakin se on joskus väistämätöntä. Olen kiinnostunut tunnekeskeisestä pariterapiasta (Emotionally Focused Couple Therapy, EFT) erityisesti sen vaikuttavuuden vuoksi.

Multasuo kertoo, että tunnekeskeisen pariterapian tavoitteena on tutkia ja ymmärtää vuorovaikutuksen taustalla olevia tunteita ja kummankin osapuolen reagointitapoja sekä tunnekokemuksia.

– Tunnekeskeisessä pariterapiassa rakkaussuhde nähdään tunnesuhteena, jossa jokainen kaipaa tulla rakastetuksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Työskentelyn taustalla vaikuttaa kiintymyssuhdeteoria, joka antaa työskentelylle kompassin ja kartan. Tunnekeskeinen pariterapia vaatii sitoutumista ja se sopii pariskunnille, jotka ovat motivoituneita työskentelemään parisuhteen parantamiseksi. Terapiamuodon toteuttaminen kestää puolesta vuodesta vuoteen ja se ei sovellu tilanteisiin, joissa parisuhdetta kuormittaa hoitamaton riippuvuusongelma tai jos toinen osapuoli on jo tehnyt eropäätöksen, hän painottaa.

Terapeutti jatkaa, että tunnekeskeinen pariterapia toimii niin ydinperheissä kuin uusperheissä eli terapiassa tutkitaan niitä asioita, jotka vievät puolisoita vuorovaikutuksen kielteiselle kehälle ja sen myötä tunneyhteyden heikkenemisen suuntaan. Joillakin se on ajan-, alkoholin-, rahankäytön, kodinhoidon tai kasvatuskysymysten erilaisuus ja niistä riitely, toisilla seksuaalisuuteen liittyvät tilanteet ja joillakin puolestaan molempien osapuolten vetäytyminen ja niin sanottu asioiden lakaistu maton alle -tilanteet.

– Kaikissa lapsiperheissä vanhempien parisuhde on se akseli, jonka varassa koko systeemi toimii joko hyvin tai huonosti. Uusperheissä lisähaasteina voivat olla suhteet esimerkiksi puolison lapsiin ja entisiin puolisoihin. Joillakin riitelyyn liittyy syyllisen etsintää tai hyökkäys-puolustus-taistelua.

Joillakin pariskunnilla riitelyn pohjana on perustelu-vastaperustelu-asetelma. Yleisin kehä syntyy siitä, kun toinen osapuoli kokee, ettei saa toiselta osapuolelta vastakaikua ja tule kuulluksi. Tällöin toinen vahvistaa sanomaansa, minkä toinen taas kokee jatkuvina vaatimuksina ja vetäytyy vielä enemmän. Vetäytyminen johtaa taas siihen, että toinen kritisoi entistä voimakkaammin, hän kuvailee riitojen kehiä.

Terapiassa opitaan uusia tapoja viestiä sekä ymmärtää toista ja itseä. Se johtaa useimmiten hyviin tuloksiin:

– Tunnekeskeisen pariterapian kehittäjän Sue Johnsonin ja ICEEFT- keskuksen tutkimusten mukaan tunnekeskeisen pariterapian tuloksellisuus on noin 70 % ja terapiassa tapahtuneet muutokset ovat pysyviä. Terapiaa on kehitetty noin 30 vuotta käytäntöä tutkien, Multasuo kertoo.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

Monien mielipiteiden kannabis

Kannabiksesta ja sen laillistamisesta käyty keskustelu on kirjavaa. Eri osapuolten mielipiteitä kuunnellessa miettii, puhutaanko tässä samasta päihdeaineesta lainkaan, niin erilaisen … Jatka lukemista Monien mielipiteiden kannabis

Monilla sekä päihteen kannattajilla että vastustajilla on vääriä ja kyseenalaisia uskomuksia.

Kannabiksesta ja sen laillistamisesta käyty keskustelu on kirjavaa. Eri osapuolten mielipiteitä kuunnellessa miettii, puhutaanko tässä samasta päihdeaineesta lainkaan, niin erilaisen kuvan eri tahot aiheesta antavat.

Olen ollut suunnittelemassa yläkouluikäisille tarkoitettua Ajattele itse! -päihdekasvatusmateriaalia ja sen puitteissa tutustunut myös kannabikseen liittyviin moninaisiin käsityksiin. Esimerkiksi tällaisiin:

– Jo ensikerta voi aiheuttaa ihan hyvin psykoosin tai riippuvuuden.

Näin aloitti mielipiteensä eräs kannabista anonyymissä nettikyselyssämme kommentoineista. Käsitys äärimmäisistä ja jo ensikokeilusta varsin todennäköisesti syntyvistä kannabiksen haitoista ovat perua menneiden vuosikymmenten valistuksesta. Huumeiden, myös kannabiksen, kerrottin todennäkköisesti pilaavan loppuelämän jo ensikokeilusta.

Vastaliikkeenä tähän valistajien ilmeiseen ylilyöntiin syntyi ”kannabisuskovaisten ideologia”, joka elää ja voi paksusti pienessä kannabista käyttävien alakulttuurissa. Siinä aineen käyttöön liittyvä välittömän mielihyvän kokemus yhdistetään joukkoon erilaisista lähteistä kaivettuja kannabiksen hyödyistä kertovia tutkimustietoja sekä ainetta ylistävään filosofiaan. Tässä muutamia otteita edellä mainitun nettikyselyn vastauksista:

– Kannabiksen käytön lisääntyessä, psykoosit ovat jopa vähentyneet. Ihmiset ovat oletuksena psykoosissa, kun aletaan tätä termiä käyttämään oikein. Kannabiksen avulla tiedostetaan oma psykoosi, ja [kannabiksen] kieltolaki tuhoaa tämän ajattelun, jolloin ihmisestä saattaa tulla ilmi psykoottista ajattelua.

– Ainoa mikä altistaa ahdistukselle ja masennukselle ovat ne ihmiset ketkä tuomitsevan kannabista polttavan henkilön.

Saimme suorastaan näiden kaltaisten kirjoitusten vyöryn pyydettyämme kommentteja eräältä kannabiksen laillistamista kannattavien nettifoorumilta.

Kannabiksen käytöstä voi tutkitusti saada myös joitakin hyötyjä. Ongelmaksi muodostuu se, että kiihkeimmät päihteen kannattajat näyttävät poimivan tutkimuksista lähes yksinomaan ne myönteiset puolet ja tyrmäävät havaitut haitat propagandana ja pelotteluna. Laajoihin otoksiin perustuva tutkimustieto sivuutetaan vääränä myös viittaamalla omaan hyvin subjektiiviseen kokemukseen. Näin esimerkiksi kielletään ja vähätellään tutkimuksissa laajalti havaittuja kannabiksen mielenterveydelle haitallisia vaikutuksia ja puhutaan päihteestä jopa mielenterveyttä parantavana.

Suurin osa ihmisistä sijoittuu johonkin näiden kahden ääripään väliin. Toisaalta tiedetään, ettei kannabiksen kokeilu välttämättä johda välittömästi vakaviin ongelmiin. Toisaalta ymmärretään aineella olevan myös haittoja, etenkin enemmän käytettynä on myös vaikeita haittoja.

Entä sitten päivän polttava kysymys kannabiksen viihdekäytön laillistamisesta? Aihehan on näinä päivinä eduskunnassa.

Kuten olemme nähneet, alkoholin kieltolaki ei Suomessa ole toimiva ratkaisu, sillä aineella on jo kulttuurissa vahva jalansija. Jos alkoholi tulisi tänne uutena päihteenä, on selvää, että se olisi kannabiksen tavoin laiton päihde eli huume.

Mitä tulee kannabikseen, sen tapauksessa kieltävä laki vähentää tehokkaasti käyttöä ja käytön haittoja. Tämä nähtiin dramattisesti muun muassa Yhdysvaltojen Coloradon osavaltiossa, jossa kannabiksen laillistaminen 2012 johti käytön nopeaan lisääntymiseen ja räjähdysmäisesti kasvaviin päihdehaittoihin. (Katso esimerkiksi tämän lehden pääkirjoitus.)

Toisaalta ei kannabiksen kieltäminenkään ei ole ongelmatonta. Pelko rangaistuksesta ja rikosrekisteristä voi estää niiden avunsaamista, jotka ovat joutuneet kyseisen aineen kanssa ongelmiin tai joiden ongelmia, kuten syrjäytymistä, kannabis pahentaa.

Kuinka siis helpottaa avun saamista, mutta toisaalta välttää päihteen käytön ja haittojen lisääntyminen? Yksi ratkaisu voisi olla, että kannabiksen käyttäjä välttäisi rikosrekisterin hakeutumalla päihdeinterventioon. Siellä sitten rangaistuksen saamisen sijaan olisi mahdollisuus ohjata avun pariin.

Asiantuntijoilla lienee kattavaan tutkimustietoon perustuva näkemys tämän ja muiden ratkaisuehdotusten toimivuudesta. Toivotaan päättäjien kuuntelevat heitä herkällä korvalla!

Ferrarin ratissa

Hieman ennen kuin täytin neljäkymmentä, tarvitsin kipeästi apua. Lapsuuteni möröt olivat istahtaneet harteilleni ja näin mustaa. Olin onnekas ja sain … Jatka lukemista Ferrarin ratissa

– Toiset meistä ovat luonnostaan Toyotia.

Hieman ennen kuin täytin neljäkymmentä, tarvitsin kipeästi apua. Lapsuuteni möröt olivat istahtaneet harteilleni ja näin mustaa. Olin onnekas ja sain apua – työterveyspsykologini nosti minut takaisin valoon ja luottamukseen, mutta ennen kaikkea opetti minut pitämään itsestäni sellaisena kuin olen. Jo oli aikakin!
 
Kuvittelin ja visioin nimittäin mielessäni, että nyt kun pääsen avun lähteille, astelen sinne sisään tällaisena kuin olen: impulsiivisena, tunteellisena, herkkänä. Ja sitten kun on möyhennetty muutama kuukausi tai muutama vuosi, putkahtaa ovesta ulos uudistunut minä. Sellainen, jollaiseksi ajattelin haluavani muuttua: tasaiseksi, rauhalliseksi, tyyneksi, järjestelmälliseksi ja asioista rationaalisesti ajattelevaksi. Ihmiseksi, joka ei hötkyile, hermoile eikä murehdi. Joka ei aivan kaikesta itke, naura, ahdistu, pelleile tai liioittele. Eikä ainakaan pelkää ikinä enää mitään. Mutta eihän se sellainen putki ollutkaan. Loppujen lopuksi putkahdin ulos omana itsenäni. Vahvempana ja itseeni uskovana ja kiitollisena siitä, millainen juuri minä olen.

Psykologi käytti loistavaa vertauskuvaa – autoja. Hän totesi, että minä olen Ferrari. Upea, kiiltävä, virtaviivainen ja hirveän nopea. Ehdin paikkoihin, joihin muut eivät ennätä – ainakaan niin nopeasti kuin minä. Olen jo siellä! Minä kiidän ja kaarran, en ehdi sivuilleni vilkuilla. Ferrari on erilainen, se on häikäisevä. Sen vauhti tuntuu joskus vatsanpohjassa asti. Minun nopeuttani ja tyyliäni saatetaan jopa ihailla, olenhan toiminnan auto. Mutta sen moottori on arvaamaton. Se saattaa sammua keskelle pimeää taipaletta eikä se meinaa käynnistyä uudelleen. Tulipunainen autoni saattaa arvaamattomuudessaan ajaa tieltä ja rysäyttää suin päin kohti varvikkoa, josta se tarvitsee vetoapua noustakseen ylös. Tällaisen Ferrarin bensatankki saattaa myös tyhjentyä ihan yhtäkkiä kesken lujan vauhdin.

Psykologi tähdensi, että sen sijaan, että onnistuisin vaihtamaan autoa, minun täytyy oppia hallitsemaan Ferrarin moottoria, joka käy kovilla kierroksilla ja tuntuu olevan oikeastaan aina käynnissä. Ja minun täytyy oppia pitämään Ferraristani. Sentään aika harva saa olla kilpa-auto.

Jotkut ovat luonnostaan Toyotia, kertoi psykologi. Minusta ei tule ikinä Toyotaa, vaikka siihen silloin tähtäsin. Halusin ehdottomasti arvaamattoman Ferrarin ratista pois. Miten hienoa voisi saada olla Toyota. Se kulkee tasaisesti, jarruttaa aina ajoissa ja pysyy helposti tiellä. Se tietää ja ennakoi, mihin se ajaa ensi viikolla ja se luottaa siihen, että moottori hyrrää aina tasaisesti ja rauhassa. Se levähtää välillä autotallissa. Bensa ei lopu, ja se näkee kaukaa syvät kuopat ja pusikot, eikä suin päin aja niitä päin. Ihailen Toyotia ja niiden mieltä tyynnyttävää hurinaa. Silti minä olen ja pysyn nopeana kilpurina.

Onnekseni meidän perheessämme on monenlaisia autoja. Yksi tulipunainen Ferrari, yksi järkevä ja luotettava Toyota ja kaksi nuorta autoa, joista näyttää myös tulevan Toyotia. Metkaa on se, miten hyvin ne sopivat keskenään samalle tielle. Kun toinen kaasuttaa, toinen voi vähän jarruttaa – joskus jopa vetää köydellä pois montusta. Ja joskus, kun kaikki hyppäävät Ferrarin kyytiin, saatetaan kiitää hetken mielijohteesta paikkoihin, joihin ei muuten olisi ikinä keksitty lähteä. Silloin jäisi monta unohtumatonta ajoretkeä tekemättä.

Teksti: Lea Ansamaa

Humala ei ole enää cool

Nuorten päihteidenkäyttö on yleisellä tasolla vähentynyt voimakkaasti, mutta pieni joukko käyttää yhä enemmän.

Nuorten päihteidenkäyttö on yleisellä tasolla vähentynyt voimakkaasti, mutta pieni joukko käyttää yhä enemmän.

Yksinäisyys on nykyajan vitsaus, joka poikii pahaa niin aikuisille kuin nuorillekin.

Yksinäisyys sosiaaliluokasta riippumatta altistaa monille asioille, kuten päihteidenkäytölle. Kun ei ole ihmisiä lähellä tukemassa kasvua, on päihteiden kokeilu helpompaa. Meidän nuorillemme olisi nyt tärkeää tulla huomatuksi, kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi, sanoo kohdennetun nuorisotyön koordinaattori Sanna Lakso Oulun kaupungilta.
Suurin osa nuorista voi hyvin ja pärjää elämässä mainiosti. Päihteidenkäytön kokeilu aloitetaan yhä vanhempana, ja kokonaan raittiiden nuorten joukko kasvaa koko ajan.

– Peruskouluikäisistä yhä harvempi edes kokeilee päihteitä, ja hienoa on myös se, että ammattioppilaitoksissa nuoret käyttävät merkittävästi vähemmän päihteitä, muun muassa työpajanuorten kanssa työtään tekevä koordinaattori kertoo.

Kokeilut siirtyvät myöhemmälle iälle, eikä humalassa oleminen ja tupakan polttaminen ole enää coolia.

– Kaikki nuoret eivät kokeile päihteitä ollenkaan.

Sanna kertoo tilanteeseen vaikuttavan kolme myönteistä asiaa. Ensinnäkin vanhemmat ovat nykyään valveutuneita ja huolehtivaisia, ja he ovat enemmän tietoisia nuortensa menemisistä. Lisäksi perheet viettävät enemmän aikaa yhdessä kuin aiemmin. Nuorilla on myös aiempaa enemmän harrastuksia, jotka ohjaavat ajankäyttöä parempaan suuntaan.
Kuitenkin on aina olemassa pieni joukko, joka voi huonosti ja jolle päihteet ovat tuttuja. Yksinäisyyden lisäksi nuorisotyöttömyys altistaa helposti päihteiden väärinkäytölle.

– Tämä pieni joukko käyttää päihteitä paljon, ja jos työtäkään ei ole, voi sosiaalinen piiri kutistua entisestään. Päihteet tulevat sitten täyttämään tyhjiötä, jossa pitäisi olla työ, opiskelu tai ystävät. Tämä pieni joukko ei voi hyvin, Sanna kertoo.

Nuuskan ja kannabiksen käyttö lisääntyy

Sanna Lakso haluaa muistuttaa, että vaikka nuorten oluen ja siiderin juominen on vähentynyt, on muutamia päihteitä, jotka nostavat suosiotaan.

– Nuuskankäyttö on lisääntynyt ja on tosi yleistä, vaikka tupakoiminen itsessään on vähentynyt. Tämä on kyllä huolestuttavaa.

Sannan mieltä huolettaa nuuskan lisäksi kannabis, jonka käyttö on niin ikään kasvanut.

– Mielestäni koko yhteiskunnan tulisi ottaa kannabista vastaan uusi ajattelumalli. Jos seisomme jyrkkänä sitä vastaan, sen käyttö katoaa kokonaan näkyvistä maan alle. Tietenkään sitä ei tarvitse hyväksyä, mutta siitä pitää pystyä puhumaan. Nuoret eivät ajattele sen olevan huumetta, eivätkä he ole sitä kohtaan niin jyrkkiä kuin me aikuiset. Kannabiksen viihdekäyttö on yleistä myös aikuisilla, mutta tokikaan se ei ole kaikkien nuorten käytössä, kuten eivät muutkaan päihteet.

Kannabismyönteisimpiä ovat kouluterveyskyselyn mukaan lukioikäiset pojat. Kannabiksen polttamisesta ei tule krapula, ja sitä on saatavilla helposti. Siinä missä vielä pari vuosikymmentä sitten nuori ei olisi huumeita ja kannabista edes löytänyt, on pääsy niiden luokse nykyisin helppoa.

Opiskelijaikäisten päihdekyselyssä avun ulkopuolelle näyttivät jääneen varttuneemmat nuoret – yliopistossa opiskelevat. Kun he tarvitsevat apua, julkinen puoli ei voikaan tarjota sitä niin helposti kuin nuoremmille.

Sannan mielestä tärkeintä, mitä lapselle ja nuorelle voi opettaa ja antaa päihteidenkäytön estämiseksi on yhteisöllisyys.

– Kun nuori kokee olevansa yhteisön jäsen, se suojelee monelta pahalta. Jos taas jää vaille yhteisöä jo pienestä pitäen, se altistaa yksinäisyydelle ja siten myös päihteiden väärinkäytölle.

Teksti: Lea Ansamaa

Alkoholi Suomessa jääkaudesta nykypäivään

Suomen historiassa alkoholijuomia on kulunut ja paljon. Perinteisesti valtaosa juodusta oli kuitenkin nykyistä ykkösolutta reilusti laimeampaa ruokaolutta tai vastaavaa janojuomaa.

Suomen historiassa alkoholijuomia on kulunut ja paljon. Perinteisesti valtaosa juodusta oli kuitenkin nykyistä ykkösolutta reilusti laimeampaa ruokaolutta tai vastaavaa janojuomaa.

Alkoholi on kuulunut suomalaisten elinpiiriin ajanlaskumme alusta alkaen, ehkä sitä ennenkin. 1400–1800-luvuilla ei olisi voinut kuvitellakaan kestejä tai juhlia ilman alkoholia, kertoo Suomen historian professori Kustaa H. J. Vilkuna kirjassaan Juomareiden valtakunta – Suomalaisten känni ja kulttuuri 1500–1850. ”Humalassa piti olla lystikäs, mutta riehuminen on ollut aina paheksuttavaa. Ennen kaikkea alkoholin nauttiminen on ollut sosiaalinen tapa. Yksin juominen ei ole koskaan ollut mistään kotoisin”, Vilkuna kirjoittaa. Hän kertoo kirjassaan hurjia tarinoita mm. käräjähumalasta, kirkkokänneistä, maaseutujuopottelusta ja markkinahumusta. Päihtymys kirkossa oli rangaistavaa, jos siihen liittyi oksentelua tai metelöintiä, mutta moni kuunteli saarnan humalassa. Kuvaan kirjoituksessani alkoholin historiaa maassamme Kustaa Vaasan ajoista lähtien.

Koska ajalta ei ole tilastoja, Vilkunan tiedot juomatavoista perustuvat muun muassa aikalaisilta säilyneisiin värikkäisiin kuvauksiin. Todennäköisesti juodut määrät eivät kuitenkaan nykypäivän näkökulmasta olleet mitenkään erityisen suuria. 1800-luvun lopulta saadut ensimmäiset viralliset tilastot paljastavat, että tuolloin Suomessa juotiin alkoholia henkilöä kohden vain noin 15 % nykyisestä määrästä.

Suomen alkoholihistoria voidaan esittää viitenä ajanjaksona: 1. Aika, jolloin ei valmistettu viljapohjaisia alkoholijuomia; 2. Olutvaltainen juomakulttuuri; 3. Paloviinavaltainen kulttuuri; 4. Niukan kulutuksen viinavaltainen kulttuuri 1868–1968 ja 5. Kasvavan kulutuksen ja monien alkoholijuomien kulttuuri.

1. Aika, jolloin ei valmistettu viljapohjaisia alkoholijuomia

Pyyntikulttuurien kausi kesti jääkauden jälkeisestä asutuksen alkamisesta 9000 vuotta sitten maanviljelyksen yleistymiseen ajanlaskumme alussa 2000 vuotta sitten. Tuolloin Suomenniemellä pärjättiin 5000 vuotta ilman viljapohjaista alkoholia. Hunaja, mahla ja marjat toimivat alkoholin valmistusaineina.

2. Olutvaltainen juomakulttuuri

Säännöllinen maanviljely Suomessa alkoi noin vuonna 0 eli se on nyt 2000 vuotta vanhaa. Säännöllinen oluenkäyttö liittyy kiinteästi maanviljelyyn. Olut on maltaista, humalista ja vedestä käyttämällä valmistettu alkoholipitoinen mallasjuoma. Se on maailman vanhin ja suosituin alkoholijuoma. Maailman yleisin oluttyyppi on vaalea lager, joka on hyvin suosittu myös Suomessa. Humala on hamppukasveihin kuuluva monivuotinen köynnöstävä hyöty- ja koristekasvi, jota viljellään paljon Keski-Euroopassa. Humalan emikukintojen lupuliinihartseja käytetään oluen valmistuksessa.

Ennen koneellisen jäähdytyksen keksimistä säilötty ruoka oli suolaista, hapanta ja kuivattua aiheuttaen voimakkaan janon tunteen. Olutta käytettiin vastapainoksi janojuomana. Pursulla ja katajalla maustettua 1.1-prosenttista ruokaolutta käytettiin ruokajuomana päivittäin. Juhliin valmistettiin enemmän maltaita käyttäen väkevämpää humalalla maustettua olutta.

Oluen väkevyydet Ruotsi-Suomessa olivat tarkkaan säänneltyjä: ruokaolut 1.1 % (painoprosentti), virkamies- ja laivaolut 1.7 %, asemiesolut 2.3 %, voutiolut 2.8 % ja herraolut 3.5 %, joka oli nykyisen keskioluen väkevyyttä (2.8–4.7 tilavuusprosenttia).

Keskiaikana oluttynnyri oli merkittävä veroparseli eli veronmaksuväline kruunulle ja kirkolle. Veroja maksettiin myös mm. kestityksen muodossa. Esim. käräjätuomarit saivat oluen, majoituksen ja kestityksen paikallisilta veroina. Tästä kestityksestä juontaa sana kinkerit. Käräjäkinkerit muodostivat paikallisille usein huomattavan suuren taloudellisen rasituksen, kirkolliset kinkerit hieman samoin, tilanne oli sama vielä 60–70 vuotta sitten. Kotonanikin pienessä maalaistalossa, entisessä Kuusiston kartanon torpassa, järjestettiin kirkon kinkerit ehkä joka viides vuosi, kun vuoro tuli. Silloin talo tarjosi parastaan. Lapsena en paljon ajatellut asian taloudellista puolta.

Suodattamaton olut eli sahti, hämäläinen juhlajuoma, sai vuonna 2002 EU:n Aito perinteinen tuote (APT) -nimisuojan. Sahdin alkoholipitoisuus on 6–12 tilavuusprosenttia. Sitä valmistetaan perinteen mukaisista raaka-aineista, joihin kuuluvat ohramaltaan lisäksi muu viljamallas ja vilja (ruis, ohra, vehnä ja kaura) sekä usein humala. Alkoholikäymiseen käytetään leivinhiivaa tai kerättyä hiivaa.

Palkollisen oikeus olueen turvattiin Kustaa Vaasan (1496–1560) aikana, jolloin säädettiin, että jokaisen täysi-ikäisen miehen ja naisen tuli saada ruokaolutta kannu päivässä eli noin 2.44 litraa. Mikään päivittäisen humalan tae laki ei kuitenkaan ollut. Jos koko tämän määrän onnistuikin kumoamaan kurkustaan alas, siitä saadun alkoholin määrä oli vähemmän kuin kahdessa nykyisessä keskioluttuopissa.

Kustaa Vaasa oli Ruotsin ensimmäinen kuningas, joka yritti hillitä suomalaisten alkoholin kulutusta mm. verottamalla humalan tuontia Euroopasta Suomeen.

Juhana Herttua (Juhana III 1537–1592) oli oluen ystävä. Parhaimmillaan tai pahimmillaan Juhana herttuan aikana Turun linnassa juotiin olutta noin 700 000 litraa vuodessa. Herrainolut oli vahvuudeltaan siis keskioluen luokkaa. Herrainoluen lisäksi linnassa oli tarjolla voudinolutta, asemiesolutta, laivaolutta ja virkaolutta sekä oluen valmistuksen sivutuotteena tullutta ruokaolutta.

Nykytilanteeseen verrattuna Turun linnan oluenkulutus oli nappipeliä. Nyt suomalaiset juovat pelkästään keskiolutta yli miljoona litraa päivässä, 400 miljoonaa litraa vuodessa, joka on 600 kertaa Turun linnan kulutus.

3. Paloviinavaltainen juomakulttuuri

Olut-Suomen muuttuminen viina-Suomeksi alkoi jo 1600-luvulla. Oluen kanssa alkoi uuden ajan alulla juhlajuomana kilpailla viina, jonka valmistaminen vähitellen kävi kansanomaiseksi taidoksi kautta koko maan.

Vuonna 1638 säädettiin ensi kerran kotipoltosta vero, mutta kun juoppous lisääntyi, kiellettiin kotipoltto kokonaan vuonna 1718. Koska tämä toimenpide ei enää auttanut, säädettiin 1731, että jokainen, jolla oli manttaaliin (silloinen veroyksikkö) pantua maata, sai vapaasti veroa vastaan polttaa viinaa. Kuningas Kustaa IV Adolf sitoi viinanpolton maanomistukseen. Vuonna 1800 määrättiin, että viinapannun koko määräytyi talon koon mukaan; esim. manttaalin suuruinen talo sai polttaa 50 kannua. Vihdoin v. 1866 siirryttiin Suomessa jälleen kruununmonopoliin.

Kuningas Kustaa IV Adolf sitoi viinanpolton maanomistukseen. Vuonna 1800 määrättiin, että viinapannun koko määräytyi talon koon mukaan; esim. manttaalin suuruinen talo sai polttaa 50 kannua. Vihdoin v. 1866 siirryttiin Suomessa jälleen kruununmonopoliin.

Näyttää siltä kuin viinankäyttö ainakin suurimmassa osassa maatamme olisi luettava itäisiin kulttuurivirtauksiin. Esimerkiksi Orivedellä suurin osa pitäjän mies- ja naisväestä tottui vuoden 1713 jälkeen eli Isovihan aikana juopotteluun: ”Suomen kansan kerrotaan entisaikoina yleensä olleen raitista ja uutteraa, mutta Venäjän ylivallan aikana, kun heidän kauan piti olla vailla lakia ja järjestystä, lankesivat useat juopotteluun, mitä monet kaikkialle teiden varsille ja kirkoille ikään kuin satimiksi talonpojalle sijoitetut kapakat ylläpitivät.” kertoo Mäntyharjun kirkkoherra, Zachris Cygneus vuonna 1800 joidenkuiden silloin vielä eläneiden vanhain miesten sanoneen viinan ja tupakan heidän lapsuutensa aikana olleen miltei käyttämättömiä ja tuntemattomia ylellisyysaineita.

1600-luvun kirkkomiehille viina oli kohtuullisesti nautittuna tarpeellinen, terveellinen ja iloinen asia. 1600-luvun loppupuolella papiston omaa alkoholinkäyttöä haluttiin rajoittaa etenkin virantoimituksessa. Vuoden 1686 kirkkolaki ei hyväksynyt myöskään kirkkoväen humalatilaa. Ensinnä tuomion kohteena ei ollut juopumus yleensä. Tuomion kohteena oli liiallinen tai jatkuva alkoholinkäyttö.

Alkoholin niin sanottu kohtuukäyttö nousi esiin jo 1700-luvulla (mm. Antti Chydenius). Pitäjäkohtaisissa säännöissä todettiin esimerkiksi, että vastedes hautajaisissa saa tarjota vain neljä tai viisi ”sopivan suuruista lasillista” viinaa. Erikseen mainittiin, että jos joku kieltäytyy alkoholista, häntä ei saanut paheksua.

Vuonna 1709 kuningas Kaarle XII oli jo määrännyt kieltolain, perimätiedon mukaan mm. siksi, että oli itse kännipäissään ratsastanut puolialastomana ympäri Tukholmaa. Suurempi syy lienee ollut fiskaalinen eli valtion kassan kartuttaminen. Suuren Pohjan sodan aikana paloviinan tuotanto otettiin valtiolle. Laki kuitenkin kumottiin jo seuravana vuonna, kun tuli ruttoepidemia ja viinaa tarvittiin siihen sen ajan tietojen mukaan lääkkeeksi. Lappiin määrättiin myös kieltolaki 1838, koska siellä tietojen mukaan juotiin liikaa, mutta tämäkin kieltolaki kumottiin pian.

Vuonna 1733 tuli voimaan juopumusasetus. Sen myötä liika juopuminen eli julkinen päihtyminen katsottiin rangaistavaksi teoksi. Lähimmäisen houkutteleminen alkoholin pariin oli myös kiellettyä. Juopumus tuli rangaistavaksi Kirkkolaissa 1686. Krouvarit eivät saaneet myydä myöskään velaksi niille, joilla oli taipumus jäädä pidemmäksi aikaa kellariin tai kapakkaan istumaan. Rangaistus koski myös kirkon ympäristöä. Jalkapuussa istuminen kirkonmäellä kirkkokansan töllisteltävänä oli tehokas rangaistus.

Viinanpolton sitominen maanomistukseen ei ollut kovin hyvä ratkaisu. Sama säädös säilyi Venäjän vallan alla aina vuoteen 1868, jolloin valtio otti viinanpolton itselleen enemmän fiskaalisista mutta myös kansanterveydellisistä syistä. Alkoholinvalmistus ja -kulutus nousivat, samoin viljaa kulutettiin usein liikaa niin, ettei siemenviljaakaan jäänyt.

Merkittävänä tekijänä paloviinan käytön vähentämiseksi Suomessa oli mm. Elias Lönnrothin ja J.W. Snellmanin vuonna 1853 perustama kansalaisyhdistys Kohtuuden Ystävät, josta sitten paloviinalain astuttua voimaan tuli Raittiuden Ystävät, jonka aktiivina jäsenenä tämän kirjoittaja on ollut nyt 60 vuotta. Keskusjärjestömme on Suomen vanhin kansalaisjärjestö, tänä vuonna siis 166-vuotias.

4. Niukan kulutuksen viinavaltainen kulttuuri

Vuonna 1868 alkoi maaseudun 100 vuotta kestänyt enemmän tai vähemmän ”kuiva” kausi, joka päättyi vasta 1969 keskioluen päästessä elintarvikeliikkeisiin. Olutta oli alettu verottaa Suomessa jo 90 vuotta aikaisemmin, kun Suomeen tuli yleinen asevelvollisuus ja valtion kassa uhkasi taas vähentyä.

Viime vuosisadan alun Suomi oli Euroopan ”kuivin” maa. Alkoholijuomien kulutus oli erittäin vähäistä ja alkoholin aiheuttamat haitat lähes tuntemattomia. Vuosina 1906–1910 valtaosassa läntisen Euroopan kehittyneistä maista kulutettiin puhdasta alkoholia 5–10 litraa asukasta kohden, kun Suomen kulutus oli vain 1,5 litraa asukasta kohden.

Raittiusliike oli 1800–1900-lukujen vaihteessa erittäin voimakas joukkoliike ja kaupunkien työväestö esiintyi julkisuudessa innokkaimmin juoppouden pahetta vastaan. Paikallisesti lain sallimat kunnalliskiellot olivat keskeinen osa suomalaista alkoholihistoriaa. Kunnalliskiellot synnyttivät meille ”kuivan” maaseudun jo 1890-luvulla paljon ennen varsinaista kieltolakia.

Kieltolaki 1919–1932

Kieltolaista oli päätetty jo vuonna 1907 Suomen suuriruhtinaskunnan yksikamarisessa eduskunnassa, mutta senaatti vastusti kieltolakia. Mm. senaattori K.J. Ståhlberg erosi senaatista kieltolain hyväksymisen takia eli oli erityisen kaukokatseinen ymmärtäen lain mahdottomuuden ja varsinkin sen valvomisen vaikeuden. Senaattoreista joillakin oli itsellään omistuksia alkoholiteollisuudessa. Asia ei edennyt keisarille asti riittävän ajoissa ja vasta vallankumouksen jälkeen Kerenskin hallitus vahvisti lain 1917.

Kieltolain valvonnassa riitti tehtävää. Joillakin paikkakunnilla, ja erityisesti maaseudulla, suojeluskuntalaiset alkoivat valvoa kieltolakia ja hävittää salapolttimoita. Poliisit saivat usein apua suojeluskuntalaisilta, jotka kulkivat näissä tehtävissä aseistettuina. Aluksi ravintoloitsijat kunnioittivat kieltolakia. Tarkastajia pelättiin, koska heillä oli oikeus sulkea ravintola, jos lakia rikottiin. Kieltolain jatkuessa sen uskottavuus katosi. Kovaa teetä ja pirtua sai kaikkialla. Salakuljettajat olivat sankareita. Helsingin Seurahuoneella saattoi 1920-luvun lopulla nauttia miltei kaikkia alkoholijuomia, ei yksinomaan virolaista pirtua.

Lain rikkomisesta tuli kansanliike. Kieltolakirikkomuksista tuomittiin vuosittain 20 000 – 30 000 henkilöä. Salakuljetettua spriitä takavarikoitiin vuosittain miljoona litraa. Juopumuksesta tuomittiin vuosittain noin 80 000 suomalaista ja julkijuopumuksia kirjattiin noin 100 000.

Varpunen oli neljäsosalitran pirtukanisteri, jota kuljetettiin povitaskussa. Mitan nimitys vakiintui käyttöön Suomessa kieltolain aikana pirtun salakuljettajien käyttämänä nimityksenä. Nimi tulee Raittiuden Ystävien julkaisemasta laulukirjasta Varpunen, pirtu kun sai helposti laulutuulelle.

Poliiseille maksettiin sportteli (virkasivutulo) viinatakavarikoista. Sportteli vähensi virkavallan halukkuutta mennä ”väärälle puolelle”. Isäni ystävä, Kuusiston legendaarinen poliisi Oiva Anttila teki 1930-luvulla Suomen suurimman pirtutakavarikon Kustavissa. Takavarikossa saatiin koko laivalastillinen pirtua. Sportteli oli 1 % takavarikon määrästä. Se oli tuosta takavarikosta kahden omakotitalon hinta. Toiselle puolelle ajautuneista poliiseista esimerkki on eräästä saaristopitäjästä, jonka poliisi sai pirtutoimijoilta paremmin kuin valtiolta ja tuli ”miljonääriksi”.

Epäonnistunut kieltolaki

Kieltolaki osoittautui lopulta kaikkien osapuolien mielestä epäonnistuneeksi. Valtion tulot vähenivät, kun viinan salakuljetus räjähti kasvuun. Kansalaisten lainkuuliaisuus mureni olemattomiin. Alkoholinkulutus kasvoi ennätyslukemiin – olkoonkin, että silloiset lukemat ovat murto-osa nykyisin suomalaisten juomasta määrästä.

Eduskunta kumosi kieltolain äänin 120–45 ja väkijuomalaki vahvistettiin 9.2.1932. Valtion omistamalle Oy Alkoholiliike Ab:lle annettiin yksinoikeus tuoda, viedä, valmistaa ja myydä alkoholijuomia. Alko aloitti toimintansa 5. huhtikuuta 1932 klo 10. Siitä tulee tunnettu numerosarja 5-4-3-2-1-0.

Raittiuden Ystävät ja Alko ovat jo vuosia olleet samalla puolella barrikadeja! Molemmat haluavat säilyttää Alkon monopolin, jolloin poliitikot pystyvät päättämään alkoholiasioista. Näin on Suomen lisäksi myös esimerkiksi Ruotsissa ja Islannissa. Sen sijaan näin ei ole vaikkapa Saksassa, Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa, joissa väkevät viinatkin ovat maitokaupoissa tarjolla. Vertailu maiden välillä on kuitenkin vaikeaa, koska alkoholikulttuurit eroavat suuresti. Suomesta esimerkiksi puuttuu Länsi- ja Etelä-Euroopan kaltainen juomisen tiukka sosiaalinen kontrolli.

Hinnan ja saatavuuden säätely ovat tutkitusti tehokkaimmat tavat hillitä alkoholinkulutusta. Näihin tekijöihin vaikuttavat lakimuutokset näkyvät selvästi kulutustilastoissa. Alkoholin aiheuttamat haitat ovat Suomessa moninkertaistuneet osin alkoholin hinnan ja tarjonnan säätelystä huolimatta, osin juuri sääntelyn purkamisen takia. Suomessa alkoholinkulutus on kolminkertaistunut viimeisten 50 vuoden aikana, kun taas perinteisissä viinimaissa Ranskassa ja Italiassa kulutus on puolittunut samassa ajassa. Toisin sanoen kulutus on Suomessa kuusinkertaistunut mainittuihin viinimaihin verrattuna. Alkoholimaksasairauskuolemissa Suomi ohittikin nämä sillä alalla perinteisesti johdossa olleet maat jo useita vuosia sitten.

Alkoholijuomien kokonaiskulutus oli maassamme 10,3 litraa sataprosenttista alkoholia 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti vuonna 2017. 35-vuotiaiden miesten vähiten ansaitsevan viidenneksen eli kvintiilin elinajanodote on 12.5 vuotta pienempi kuin eniten ansaitsevan kvintiilin. Erosta 35 % johtuu alkoholista ja 25 % tupakasta. Runsas alkoholinkäyttö lisää monien eri syöpien riskiä. Kaikki alkoholijuomat lisäävät syöpäriskiä. Syövän kannalta sillä ei ole mitään merkitystä, juoko ihminen viiniä, olutta, siideriä vai viinaa. Ratkaisevaa on alkoholin määrä.

Uuden alkoholilain vaikutukset

Viime vuonna alkoholin kokonaiskulutus nousi noin 3 %. Viimeisten 10 vuoden kuluessa kulutus on laskenut tasaisesti noin 2 % vuodessa. Viime vuonna kulutus kuitenkin nousi 1.1 %. Näin syntyy kaava 2 % + 1 % = 3 %, jossa 2 % on odotettu tasainen kulutuksen lasku vuodessa.

Keskiolut säilytti asemansa, long drink -juomien kulutus nousi voimakkaasti, 5.5 %-oluiden kulutus ei noussut odotetusti, mutta 5.5 %-viinien kulutus lisääntyi voimakkaasti. Puolet alkoholista juodaan Suomessa oluina. Eli olemme itse asiassa siirtyneet 500 vuotta taaksepäin siinä asiassa. Erona vain se, että nykyisin käytetty olut on pääasiassa yli kolme kertaa vahvempaa kuin 500 vuotta sitten juotu ruokaolut.

Teksti: Martti Vastamäki