raitis.fi-lehti: Pohdiskelua ja ilmiöitä

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita kategoriasta Pohdiskelua ja ilmiöitä. Muiden kategorioiden juttuja löydät täältä.

Tutkittua tietoa: Alkoholi ei sovi stressin lieventämiseen

Illalla otettu alkoholi häiritsee merkittävästi yöunta ja heikentää stressistä palautumista. Vaikutus näkyy toisesta alkoholiannoksesta alkaen.

Illalla otettu alkoholi häiritsee merkittävästi yöunta ja heikentää stressistä palautumista. Vaikutus näkyy toisesta alkoholiannoksesta alkaen.

Enemmän alkoholia, heikompi yöpalautuminen.

– Alkoholi on suurin yksittäinen stressistä palautumisen pilaaja. Laajan aineistomme pohjalta on selvää, että alkoholia ei voi suositella palautumiskeinona fysiologisesti katsottuna, toteaa Firstbeat Technologies Oy:n asiantuntija Jaakko Kotisaari.

Palautuminen tarkoittaa tässä sitä, että kehon aktiivisuustaso on laskenut, eikä keho ole sisäisten ja ulkoisten stressitekijöiden vaikutuksen alaisena.

Firstbeat on kansainvälinen hyvinvoinnin, huippu-urheilun ja kuluttajatuotteiden parissa toimiva yritys, joka on kehittänyt edistyksellisen sydämen mittaukseen perustuvan menetelmän kehon toimintojen analysointiin. Menetelmän avulla voidaan kartoittaa ja kehittää ihmisen hyvinvointia ja suorituskykyä. Se tuottaa henkilökohtaista ja tarkkaa tietoa esimerkiksi liikunnan vaikuttavuudesta, stressin hallinnasta ja levon palauttavista vaikutuksista.

Puolet palautumisesta pois

Hyvä yöunen aikainen palautuminen on ratkaiseva tekijä stressinhallinnan kannalta. Unen määrä ja laatu ovat erityisen tärkeitä palautumisen kannalta silloin, kun elämässä on paljon kuormittavia tekijöitä. Moni juo pari lasillista alkoholia nukahtamislääkkeenä illalla, mutta vaikutus on useimmiten päinvastainen kuin tavoite.

– Alkoholin vaikutuksesta nukahtaminen tapahtuu nopeasti, mutta alkoholin palamisen vuoksi kehoon jää edelleen jonkin verran vireystila päälle, eli syke pysyy koholla. Lisäksi alkoholi on synteettinen myrkky, joka käynnistää elimistön puolustusmekanismit, Kotisaari sanoo.

Kun Jaakko Kotisaari mittaa alkoholin vaikutusta unen laatuun ja toipumiseen, tulos saadaan täsmällisinä numeroarvoina.
Kun Jaakko Kotisaari mittaa alkoholin vaikutusta unen laatuun ja toipumiseen, tulos saadaan täsmällisinä numeroarvoina.

Kahdesta alkoholiannoksesta eteenpäin vaikutus alkaa näkyä ja rasituksesta palautuminen alkaa heikentyä. Korrelaatio palautumisen viivästymiseen on hyvin suora ja selvä: alkoholi hidastaa palautumista ja ennen kaikkea viivästyttää palautumisen alkua unen aikana.

– Alkoholin vaikutuksesta syke nousee ja sykevaihtelu pienenee. Vaikutukset ovat voimakkaimmillaan unen ensimmäisten tuntien aikana. Alkoholin vaikutuksesta syvän unen vaihe syvenee, ja tämä vaikutus syvenee mitä enemmän alkoholia juo. Valitettavasti samaan aikaan alkoholi siirtää ja lyhentää REM-unen jaksoja, millä on todettu olevan negatiivisia yhteyksiä muun muassa muistiin, keskittymiseen sekä motoriseen toimintaan, Kotisaari kertoo.

Mikäli juodun alkoholin määrä on yksi gramma painokiloa kohden, laskee palautumisaika unen ensimmäisen kolmen tunnin ajalta keskimäärin 48 prosenttia selvään yöhön verrattuna. Illalla juotu runsas alkoholi siis lähes puolittaa yöunen palauttavan vaikutuksen.

– Mittauksissamme noin kolme prosenttia tutkituista oli sellaisia, että heillä ei tapahtunut palautumista yön aikana lainkaan. Jos otettaisiin mukaan vain yöt, joita ennen on nautittu alkoholia, olisi prosentti varmasti paljon suurempi. Voidaan vain miettiä, paljonko aamulla on liikenteessä kuskeja, jotka eivät ole palautuneet lainkaan yöunen aikana

Alkoholin käyttö on myös palautumisen kannalta noidankehä. Se ylläpitää ja pahentaa stressaantuneen väsymystä ja lisää näin stressiä.

– Valmiiksi kovin kuormittunut elimistö ottaa helposti alkoholista vain lisää kierroksia päälle, Kotisaari toteaa.

Firstbeatin yli 200 000 mittauksen aineistosta löytyy myös muutama poikkeus, joilla unen palauttavaa vaikutusta alkoholin ei havaittu vähentävän.

– Heillä voi olla taustalla joku sairauden aiheuttama kipu, jota alkoholi lieventää ja näin unen laatu paranee. Kyseessä voi myös olla jonkinlainen geneettinen poikkeama, Kotisaari sanoo.

Sykevälivaihtelun mittaus tutkimusvälineenä

Firstbeatin tutkimusaineisto perustuu yli 20 vuoden tutkimustyöhön ja mitattuun dataan. Yrityksen kehittämillä menetelmillä on tehty yli 200 000 sydämen sykevaihteluun pohjautuvaa mittausta normaalissa arkielämässä. Sykevaihtelun määrä kasvaa palautumisen ja rentoutumisen aikana, ja laskee, kun kehomme kuormittuu, esimerkiksi stressin myötä.

Firstbeatin Hyvinvointianalyysin mittausjakso on yleensä kolmen vuorokauden mittainen. Tutkimushenkilöt pitävät päiväkirjaa tekemisistään, sairauksistaan ja myös siitä, paljonko he käyttävät alkoholia. Samanaikaisesti heidän sydämensä sykevälivaihtelua mitataan ympärivuorokautisesti Firstbeatin tutkimusmittarilla.

– Aineistomme perustuu suurelta osin asiakkaiden itse kirjaamiin alkoholinkulutusmääriin. On varmaan syytä huomioida, että monilla ihmisillä on taipumusta aliarvioida kuluttamansa alkoholin määrää. Tutkimusmateriaalissa käytämme annosvasteen määränä sitä määrää alkoholia, jonka ihmiset ovat itse kirjanneet, Kotisaari sanoo.

Firstbeatin analytiikan perustana on yksilöllinen digitaalinen malli fysiologiasta. Se on rakennettu henkilön mitatun autonomisen hermoston toimintaa kuvaavan sykevaihtelun perusteella. Mittaamisessa on hyödynnetty edistyneitä matemaattisia ja signaalinkäsittelyn menetelmiä.

Syketiedon pohjalta Firstbeatin analytiikka luo ihmiskehosta digitaalisen mallin, joka kuvaa tärkeimpiä fysiologisia toimintoja, kuten hapen- ja energiankulutusta, harjoituksen jälkeistä lisääntynyttä hapenkulutusta (EPOC) sekä stressi- ja palautumisreaktioita.

Teksti: Jari Peltoranta  Kuvat: Firstbeat Technologies Oy

 

Alkoholi ja tupakka – tiet vievät vastakkaisiin suuntiin

Elokuusta 2016 on ollut voimassa tiukennettu tupakkalaki, jonka tavoite on lopettaa suomalaisten tupakointi kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Alkoholilain suhteen suunta on päinvastainen, sillä tekeillä oleva lakiuudistus on lisäämässä merkittävästi juomista ja alkoholihaittoja.

Elokuusta 2016 on ollut voimassa tiukennettu tupakkalaki, jonka tavoite on lopettaa suomalaisten tupakointi kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Alkoholilain suhteen suunta on päinvastainen, sillä tekeillä oleva lakiuudistus on lisäämässä merkittävästi juomista ja alkoholihaittoja.

Kirjoittaja on SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n erityisasiantuntija Ritva Varamäki. Kirjoitus on julkaistu SOSTE-blogissa 2.2.2017.
Kirjoittaja on SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n erityisasiantuntija Ritva Varamäki. Kirjoitus on julkaistu SOSTE-blogissa 2.2.2017.

Viime vuonna tehdyn tupakkalain uudistuksen tavoitteena on auttaa suomalaisia lopettamaan tupakan ja muiden nikotiinituotteiden käyttö sekä suojella myös tupakoimattomia tupakan savulle altistumiselta. Lakiuudistuksessa määritellään useita toimenpiteitä, joilla ehkäistään tupakkatuotteiden käytön aloittamista ja nikotiiniriippuvuuden syntymistä.

Alkoholin osalta voitaisiin säätää vastaavia asioita alkoholilaissa. Mutta näin ei tehdä. Tulevan alkoholilain luonnoksessa esitetään toimenpiteitä, jotka johtavat alkoholin käytön lisääntymiseen, juomisen aloitusiän laskemiseen ja alkoholihaittojen merkittävään kasvuun.

Tupakan osalta jo edellistä lakiuudistusta luonnehdittiin tiukaksi, mutta silti sitä tiukennettiin vielä useita kertoja. Alun kiivaasta vastustuksesta huolimatta valtaosa ihmisistä, myös tupakoijista, pitää nykyään ravintoloiden tupakointikieltoa ja muita rajoituksia hyväksyttävinä ja tarpeellisina. Savuton ravintola on sittenkin viihtyisämpi, vaikka ensin ajatus tupakoijien holhoamisesta kauhistutti.

Myös tulokset puhuvat puolestaan – tupakointi on lakimuutosten myötä kääntynyt laskuun.

tupakointi-suomessa-tilasto2
Päivittäin tupakoivien osuus suomalaisista prosentteina

Virallinen linja ja todelliset toimet

Alkoholilain virallisena tavoitteena on alkoholihaittojen ehkäisy. Käytännössä lainsäädännössä liikutaan kuitenkin täysin päinvastaiseen suuntaan. Alkoholilakia on uudistettu kolme kertaa, ja joka kerran on lisätty alkoholin saatavuutta. Kuten oheisesta kuvasta käy ilmi, jokaisella kerralla kulutus on kasvanut. Kulutuksen myötä myös haitat ovat lisääntyneet. Lait ovat siis poikkeuksetta epäonnistuneet tavoitteensa saavuttamisessa. Ainoat käyttöä hillinneet toimet ovat olleet veron korotuksia.

Alkoholijuomien kulutus 100-prosenttisena alkoholina 15-vuotta täyttänyttä suomalaista kohti
Alkoholijuomien kulutus 100-prosenttisena alkoholina 15-vuotta täyttänyttä suomalaista kohti

Koska alkoholilaki on aikaisemmin epäonnistunut tavoitteensa saavuttamisessa, voisiko mallia ottaa tavoitteessaan onnistuneesta tupakkalaista? Tupakka ja alkoholi lisäävät sairastavuutta ja monen sairauden riskiä, ja niillä on monia yhteisiä piirteitä. Samaan suuntaan vaikuttavalla lainsäädännöllä voitaisiin vähentää niin tupakan ja kuin alkoholinkin aiheuttamia haittoja. Samalla ehkäistäisiin kansansairauksia sekä vähennettäisiin haittoja yhteiskunnalle.

Alkoholilain luonnoksen keskeisimmät muutokset ovat tupakkalakiin verrattuna päinvastaisia. Maitokauppojen, kioskien ja huoltamoiden tuotevalikoimaa täydennetään vahvemmilla oluilla sekä viinapohjaisilla alkoholijuomilla. Vahvempien juomien parempi saatavuus lisää tutkitusti alkoholin kulutusta. Haitat näkyvät monenlaisina sosiaalisina, terveydellisinä ja taloudellisina haittoina.

Paljon puhuttu ”keskieurooppalainen” alkoholikulttuuri perustuu alkoholin juomiseen ruokailun yhteydessä sekä sosiaaliseen kontrolliin, joka on meille vierasta.

Eurooppalainen tapa juoda useammin, mutta vähemmän kerralla ei näy katuväkivallassa, mutta alkoholin terveyshaitoissa esimerkiksi Ranska on Suomen tasolla. Alkoholin kokonaiskulutus on siellä samaa luokkaa, vaikka käyttötapa on hiukan erilainen.

Tupakkalaki on myös muuttanut tupakkaan liittyviä toimintatapoja ja asenteita. Alkuvaiheen muutosvastaisuuden laannuttua laki nauttii laajaa hyväksyntää sekä tupakoijien että savuttomien parissa. Voidaan pohtia, millaisilla toimilla voitaisiin saada aikaan vastaavan kaltaista myönteistä kehitystä alkoholikulttuurissa.

Alkoholilain luonnos esittää ravintola-alaa koskevien toimimattomien ja vanhentuneiden normien purkamista. Tämä on sinänsä kannatettavaa, mutta muutos ei vaikuta merkittävästi juomakulttuuriin tai juotuihin määriin. Vaikka muutosta syntyisikin, sen vesittää monin verroin se, että myymälöiden lisääntynyt ja entistä vahvempi juomatarjonta kilpailee ravintoloiden kanssa.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Nykyaikaiselta lainsäädännöltä voidaan odottaa, että sen toimenpiteet perustuvat tutkittuun tietoon. Keskusteluja kuunnellessa tuntuu usein siltä, että vaikuttavia kustannustehokkaita keinoja, saatavuuden ja hinnan säätelyä, pidetään vanhanaikaisena ja toimimattomana. Nämä keinot on kuitenkin lukuisissa tutkimuksissa todettu paikkansapitäviksi, ja myös oman maamme esimerkit toimivat tässä hyvänä näyttönä. Tämä näkyy myös Suomen alkoholin kulutustilaston surullisen nousujohteisesta suunnasta.

Jokaisella alkoholilain muutoksella on saatu vaikutusta kokonaiskulutukseen. Erittäin hyvä esimerkki on vuoden 2004 alkoholin 30% veron alennus, joka nosti kulutusta 10%. Tämä ei tullut yllätyksenä, sillä tutkijat olivat tämän jo ennakoineet nimenomaan kokonaiskulutusteorian pohjalta.

Tutkimukset ovat tuoneet esiin myös aivan uusia alkoholihaittoja. Se aika on nyt mennyt, jolloin kohtuullista alkoholinkäyttöä suositeltiin terveyttä edistävänä toimenpiteenä erityisesti sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Tästä näkökulmasta katsottuna vain yli 55-vuotiaat naiset hyötyvät alkoholista, ja sekin vain siinä tapauksessa, että käyttö pysyy 1-2 lasillisessa viikossa. Rintasyöpäriski sen sijaan alkaa ensimmäisestä drinkistä ja kasvaa annosten myötä. Toinen ajatuksia herättävä tieto on myös se, että alkoholin aiheuttamat haitat läheisille ja muulle yhteiskunnalle ja ylittävät jo tupakan aiheuttamat vastaavat haitat.

Mikä tekee alkoholista niin erityisen, ettei sitä haluta säännellä tupakan tavoin? Syitä on tietenkin monia. Tupakkaa on ”helpompi” säädellä sen saaman vahvan kansainvälisen sopimustaustan takia ja myös siksi, että valtaosa ihmisistä ei tupakoi. Se, että on päästy tähän kehitysvaiheeseen, ei ole ollut mutkatonta. Tutkimustiedon karttuessa on kuitenkin tullut uskallusta myöntää tuotteen terveyshaitat ja tehdä päätöksiä väestön terveyden hyväksi. Tätä samaa ei kuitenkaan haluta tehdä alkoholin kohdalla.

Terveyskulttuurimme kehittyy koko ajan, ja siihen liittyvät muutokset tuodaan ihmisten tietoisuuteen usein median kautta. Tieto on usein pirstaleista, ja jokainen voi ymmärtää sen itselleen sopivalla tavalla. Usein yksittäisiä mielipiteitä pidetään samanarvoisina tutkimustiedon kanssa, kunhan asian vain osaa esittää hyvin. Kuka tahansa voi huomata, että alkoholilakiluonnoksessa taas kerran ovat vastakkain koko yhteiskunnan taloudelliset ja terveydelliset edut ja muutamien alkoholin myynnistä hyötyvien elinkeinoelämän haarojen edut.

Kuluttajilta ei tule painetta myynnin lisäämiseen. Useiden kuluttajakyselyiden mukaan valtaosa ihmisistä on tyytyväisiä nykyiseen järjestelmään. Päättäjiltä odotetaan nyt suuren kuvan näkemistä ja sellaisia päätöksiä, joiden avulla kansallista hyvinvointia ja terveyttä kehitetään kestävällä tavalla. Näin tehdessä säästyy myös paljon rahaa, sillä alkoholista saadut tulot kalpenevat haittojen rinnalla. Vastuulliseen politiikkaa ei nykypäivänä oikein sovi, että syöpävaarallista, monin muullakin tavoin haitalliseksi todettua tuotetta ajetaan nykyistä laajempaan myyntiin. Tuotetta, johon ei edes vaadita tuoteselostetta tai varoitusmerkintöjä. Vai eikö maan talous ja ihmisten hyvinvointi ole päättäjille tärkeä?

Teksti: Ritva VaramäkI  Kuva: Veikko Somerpuro

Euroopassa holhotaan!

Euroopassa vapaus ja sivistys kukoistavat. Viinit ovat vapaasti marketeissa ja niitä nautiskellaan hillitysti ruoan kanssa. Meillä pohjolassa sen sijaan alkoholilaki on tiukan holhoava. Vuosikertajuomat suljetaan Alkoon, eikä vapaudelle ja sivistykselle jätetä tila

Euroopassa vapaus ja sivistys kukoistavat. Viinit ovat vapaasti marketeissa ja niitä nautiskellaan hillitysti ruoan kanssa. Meillä pohjolassa sen sijaan alkoholilaki on tiukan holhoava. Vuosikertajuomat suljetaan Alkoon, eikä vapaudelle ja sivistykselle jätetä tilaa.

Tutkimustiedon mukaan vahvemmat juomat marketeissa lisäisivät merkittävästi suomalaisten juomista. Mutta miten on mahdollista, että ranskalaiset juovat puhtaana alkoholina mitattuna suunnilleen yhtä paljon kuin suomalaiset, vaikka siellä viiniä saa joka kulmakaupasta? Myös alkoholihaitat ovat samaa tasoa.

Syy on kulttuurissa. Ranskalaiselle humala on nolo juttu. Jos juo enemmän, muut tuomitsevat ja paheksuvat. Asiaan puututaan. Sen sijaan Suomessa juominen on jokaisen oma asia. Toisten asioihin puuttuminen on täällä synneistä suurin – se on holhoamista!

Niinpä. Ranskassa laki holhoaa hiukan vähemmän, mutta ihmiset holhoavat toisiaan sitäkin enemmän.

Mutta onko holhoaminen aina paha asia? Eikö myös meille suomalaisille tekisi hyvää huolehtia ja välittää toisistamme hiukan enemmän. Sitähän se monesti on. Toisista huolehtimista ja välittämistä.

Teksti: Janne Valkeapää

Mikä saa sinut syttymään?

”Raitis ja savuton nainen”, ”Aidot ihmiset, joilla on rohkeutta elää täysillä ja ottaa riskejä”, ”Ihmiset, jotka uskaltavat elää omannäköistä elämäänsä”. … Jatka lukemista Mikä saa sinut syttymään?

Minna Marsh hukkasi elämän kipinän, löysi sen uudelleen ja opettaa nyt aiheesta muille.

sytytko

”Raitis ja savuton nainen”, ”Aidot ihmiset, joilla on rohkeutta elää täysillä ja ottaa riskejä”, ”Ihmiset, jotka uskaltavat elää omannäköistä elämäänsä”. Tässä muutamia vastauksia, joita Minna Marsh sai kysyessään Facebookissa minkälaiset asiat ja ihmiset saavat syttymään.

Monia vastauksista yhdisti, että vaikkei itse jakaisi toisen arvoja, on inspiroivaa ja ihailtavaa, jos ihminen on rehellisesti oma itsensä.

Minna Marshin nimike työssä on mentaalivalmentaja. Hänen tuorein kirjansa Intohimo kertoo nimensä mukaisesti intohimosta eli siitä mikä saa ihmiset syttymään.

Teoksen henkinen tukija professori Alf Rehn toteaa alkupuheenvuorossa:

– Maailma, kuten sen tunnemme, on pitkälti tehty pelkureille. Jos nyky-yhteiskunnassa haluaa pärjätä ja vain pärjätä, paras tapa lienee olla uskomattoman tavallinen ja pelokas. Olemalla samaa mieltä kaikkien kanssa, nauttimatta oikeastaan mistään, koskaan haastamatta tai kyseenalaistamatta mitään, tulee todennäköisesti pärjäämään jokseenkin ok.

– Ei niin, että tällä tavalla koskaan etenee kovin pitkälle, Rehn jatkaa.
Kun puuttuu itsevarmuutta tehdä asiat omalla tavallaan, on helppo paeta elämän laimeutta ja sisällön puutetta vaikkapa alkoholiturrutukseen.

Marshin kirja nostaa kuitenkin intohimon vaihtoehdoksi pelokkaalle ja keskinkertaiselle elämälle. Intohimo on sitä, että tekee asioita, koska ei voi olla tekemättä, eikä siksi että täytyy. Teoksessa se on sekä talouden että oman itsen moottori, joka ajaa ihmistä ja tekee hänestä suurenmoisen.

Mutta entä jos arjen pyörityksessä on unohtanut asiat, joista itse saa virtaa?
Mikä sinua sytytti lapsena?

Marsh ehdottaa lukijaa tekemään elämästään aikajanan. Tähän hän näyttää itse mallia. Lapsena häntä sytyttivät monet asiat, esimerkiksi kirjat ja lukeminen, koirat, missit, musiikki ja Elvis Presley. Nuorena häntä sytytti henkisen kasvun kysymykset ja USA.
Sitten seurasi harmaata vyöhykettä, jolloin hän ei tuntenut intohimoa juuri mistään. Nykyisin Marshia sytyttävät kirjojen kirjoittaminen, tankotanssi ja fyysinen treeni.

– Syttymisen kohteet voivat vaihtua, mutta syttymisen tunne pysyy laadultaan usein hyvin samanlaisena, Marsh toteaa.

Hän piti koulun ainekirjoituksesta jo 8-vuotiaana ja näkee, että innostus kirjojen kirjoittamiseen on saman asian jatkumoa. Sen sijaan uutena intohimona on liikunta, josta hän ei lapsena pitänyt.

Intohimoisia ihmisiä

Marshin mukaan intohimoisia ihmisiä yhdistää kaksi asiaa. Heillä on vahva sisäinen palo asiaansa, joskus hinnalla millä hyvänsä, ja toisaalta he näyttävät olevan persoonaltaan joskus ristiriitaisia. Luovilla ihmisillä on taipumusta olla älykkäitä ja naiiveja yhtä aikaa.

– Älykäs ajattelu ja epäsovinnainen ajattelu ovat yksi luovien ihmisten tyypillisistä ääripäistä. He hakevat ajattelullaan uusia ratkaisuja valmiiiksi sovittujen ja yleisesti hyväksyttyjen lopputulosten sijaan. Luovilla ihmisillä on välillä jalat maassa samalla, kun mieli liikkuuu mielikuvituksen ja fantasian parissa, Marsh kirjoittaa.

– Taiteen, tieteen, bisneksen ja politiikankin tekeminen vaatii usein singahdusta maailmaan, joka on erilainen kuin tämä hetki. Usein normatiiviset ihmiset pitävät uusien näkymien luojia ja uutta kokeilevia ihmisiä haihattelijoina. Mutta jos emme veny mielessämme sen yli, mikä on totta tai mitä pidetään totena tällä hetkellä, emme koskaan pysty luomaan uusia todellisuuksia, kirjoittaja pohtii.

Elämästä syttyminen on valinta

Jos tuntuu, että parhaat päivät olivat lapsuudessa tai nuoruudessa, on korkea aika löytää uusia asioita, joista syttyä.

– Jokainen päivä tarjoaa valtavan määrän mahdollisuuksia erilaisiin valintoihin, myös jokapäiväisestä elämästä syttymiseen, Marsh kirjoittaa.

Jo pelkästään se piristää, että tekee jonkun asian toisin kuin on aiemmin tehnyt, ja astuu ulos omasta rutiinistaan, jossa vain yksi vaihtoehto on oikea. Minna Marsh antaa kirjassaan tähän useita eri malleja.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen

Politiikan rehevät kielikukkaset

Politiikan taikasanoilla ohitetaan faktat vaivattomasti ja käännetään asiat päälaelleen.

Politiikan taikasanoilla ohitetaan faktat vaivattomasti ja käännetään asiat päälaelleen.

taikasanat4Hallitus haluaa purkaa ”tarpeettomia, vanhentuneita tai kankeita normeja”. Halutaan myös, että ”säännöksiä vapautettasiin”. Tämä käy ilmi muun muassa Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreesta lausuntopyynnöstä liittyen alkoholilain uudistukseen.

Hienoa! Kukapa tätä vastustaisi. Pitäähän tarpeettomat ja kankeat normit purkaa. Pois vaan! Vapaudutaan ikävien ihmisten ilkeyttään keksimistä säännöksistä.

Värikästä kieltä hallitukselta. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä. Samankailtaisin sanakääntein on alkoholilainuudistusta markkinoitu ennenkin. Ilmaukset edustavatkin paitsi istuvan hallituksen tapaa markkinoida agendaansa, myös laajempaa poliittista ilmiötä. Pelataan sanoilla, jotta oman asian ajaminen näyttäisi paremmalta.

Asiantuntija tai virkamies kertoisi, että alkoholijuomien myyntiä rajoitetaan, koska ne aiheuttavat haittoja, mutta nyt myyntiä ollaan sallimassa aikaisempaa laajemmin. Näin ilmaistuna asia voisi kuitenkin saada enemmän vastustusta. Kankeiden normien purkamista on helppo kannattaa.

Nämä ovat politiikan taikasanoja. Niihin lukeutuvat myös ”holhota”.
Jos poliittisen vastustajan argumenttia voi nimittää holhoukseksi, vastapuolen esittämä tutkimustieto voidaan ohittaa helposti. On turha enää miettiä faktoja, jos kyseessä on holhous. Sellaistahan ei tarvita!

Poliittinen retoriikka on ikivanha keino vääntää todellisuutta haluamaansa suuntaan. Tavallaan huvittavaa sanoilla pelaamista, mutta tarkemmin ajatellen ilmiö vetää vakavaksi.

Retoriset keinothan korostuvat erityisesti silloin, kun faktat tukevat valittua kantaa heikosti – kuten tekeillä olevan alkoholilain uudistuksen osalta.

Asiantuntijan näkökulmasta uudistus näyttää Suomen talouden ja kansanterveyden kannalta ikävältä. Monilla poliitikoilla on kuitenkin lämmin suhde alkoholiin, joten tunne ajaa järjen ohi. Kun omaa kantaa ei voi perustella faktoilla, tartutaan retoriikkaan.

Kyseessä ei kuitenkaan ole peli, vaan miljoonien ihmisten elämään vaikuttavat päätökset.

Teksti: Janne Valkeapää

Fermentaation järjettömyydestä

Mitä jos alkoholijuomat keksittäisiin nyt? Mikä olisi yhteiskunnan suhtautuminen niihin?

Tutkijan näkökulma alkoholin käyttöön juomissa

Varoitusmerkit: Jos alkoholijuomat keksittäisiin nyt, laki kieltäisi ne useiden eri haittavaikutusten takia. Jos juomat kuitenkin sallittaisiin, olisi niissä luultavasti vähintään oheiset varoitusmerkinnät.
Varoitusmerkit:
Jos alkoholijuomat keksittäisiin nyt, laki kieltäisi ne useiden eri haittavaikutusten takia. Jos juomat kuitenkin sallittaisiin, olisi niissä luultavasti vähintään oheiset varoitusmerkinnät.

Biokemian tuntijat voivat vain ihmetellä sitä tietämättömyyttä ja vastuuttomuutta, joka liittyy alkoholin käyttöön juomissa. Alkoholi syntyy käymisprosessiin eli fermentaatioon. kautta. Tässä prosessissa hedelmien ja marjojen sokerista (C6H12O6) osa muuttuu ihmiselle myrkylliseksi (etyyli)alkoholiksi (C2H5OH) ja osa hiilidioksidiksi (CO2).

Alkoholin myrkyllisyydestä muistutti jälleen Helsingin Sanomien tiedepalstalla toimittaja Matti Mielosen varsin selkeäsanainen artikkeli: ”Kohtuuden aika on ohi – kaikki viina onkin pahasta”

Tutkimustieto, jonka mukaan alkoholin vähäinen juonti olisi terveellistä, on suuresti erheellistä. Tällaiset tutkimukset perustuvat tyypillisesti siihen, että alkoholi voi vähentää sepelvaltimotautia, joka on muilla keinoilla terveellisesti hoidettavissa. Kuitenkin samaan aikaan, kun juominen saattaa vaikuttaa positiivisesti yhdellä alueella, se aiheuttaa monin verroin enemmän ongelmia muissa elimissä. Myös monet syövät ovat alkoholin aikaansaannosta.

Kemia ei rajaudu vain kehoon, vaan myös mieli on sen aluetta. Tunteet, elämykset, ajatukset ja mielialanvaihtelut ovat pitkälti kemiallisten reaktioiden tulosta. Säännöllinen alkoholin käyttö vaikuttaa huomaamatta myös mieleen. Kun useimmat juomisen lopettavat kertovatkin mielialansa merkittävästi nousseen myrkyn vaikutuksen hitaasti poistuessa elimistöstä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että alkoholin juominen ja muille tarjoaminen on paitsi järjetöntä, myös vastuutonta. Sama pätee myös muihin päihteisiin.

Teksti: Ilmari Koppinen  Kuvat: Turvatekniikan keskus tukes

Jussi Kinnunen ja raittiusoikeuksien julistus

”Epänormaalista on tullut normaalia”, toteaa päihdeterapeutti Jussi Kinnunen. Hän puhuu yhteiskunnan päihdemyönteisyydestä ja alkoholin itsestään selvänä pitämisestä.

- Epänormaalista on tullut normaalia, toteaa päihdeterapeutti Jussi Kinnunen. Hän puhuu yhteiskunnan päihdemyönteisyydestä ja alkoholin itsestään selvänä pitämisestä.

Päihdeterapeutti Jussi Kinnunen ruotii kovin sanoin suomalaisia alkoholiasenteita.
Päihdeterapeutti Jussi Kinnunen ruotii kovin sanoin suomalaisia alkoholiasenteita.

Jussi Kinnunen on BM-klinikan johtaja, muutosvalmentaja ja päihdeterapeutti. Hänellä on pian 20 vuoden kokemus omasta raittiudesta, mutta myös synkempiä vaiheita on päihteiden suhteen nähty.

Kinnunen tulee hyvästä ja normaalista kodista, jossa alkoholiongelmia ei ollut. Hän menestyi jo nuorena tunnetuissa bändeissä soittaen bassoa.

Yhtenä yllättävänä syynä sen aikaiseen alkoholinkäyttöönsä Kinnunen pitää onnistumisen pelkoa.

– Suomalainen kulttuuri, jossa kasvoin, oli vielä huonon itsetunnon häpeäkeskeinen kulttuuri. Piti vähätellä itseä, ei saanut nauttia onnistumisesta. Kun mollasi itseään, sai porukan arvostuksen. Innostusta dumpattiin.

– Nykyisille nuorille esimerkiksi lätkässä tuntuu olevan päivänselvää, että haetaan voittoa ilman turhaa häpeilyä. Omassa nuoruudessani piti juoda, että uskalsi kohdata itsensä onnistujana!

– En tosin kyllä siinäkään onnistunut. En osannut nauttia menestyksestä ja pitää itseäni hyvänä muusikkona. Ajattelin, että aina jostain löytyy parempia. En kelvannut itselleni minkäänlaisena.

– Kun raitistuin, kesti kaksi vuotta, ennen kuin pystyin tunnetasolla ajattelemaan itsestäni ensimmäisen myönteisen ajatuksen.

Alkoholi on Kinnusen mielestä paitsi stimulantti, piristäjä, myös depressantti eli lamauttaja ja masentaja. Hän kävi erilaisissa terapioissa, kunnes eräs lääkäri sanoi hänelle karvaan totuuden: ”Sinä olet alkoholisti.” Lääkäri linjasi ottavansa Kinnusen hoitoonsa vasta, kun hän on ollut puoli vuotta raittiina.

Loukkaantuminen oli alkuun verinen, mutta myöhemmin mies totesi lääkärin olevan oikeassa. Vasta raittiusjakson jälkeen hänelle voitiin tehdä masennusdiagnoosi.

Irti kemiallisesta persoonasta

-Kun ihminen hukuttaa erilaiset tunteensa alkoholiin, oma aito persoona ei pääse muodostumaan, Kinnunen sanoo.

– Kun lopettaa alkoholin käytön, aito persoona pääsee esiin ja kasvamaan.

– Raitistumisprosessi oli minulle samalla myös osa itsenäistymisprosessia.

Kouluttauduin päihdeterapeutiksi ja auktorisoiduksi seksuaalineuvojaksi.

– Seksuaaliterapiassa on määritelty ihmisen seksuaaliset oikeudet. Tästä sain ajatuksen kehittää myös raittiusoikeudet, Kinnunen kertoo.

Raittiusoikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus määritellä oma raittius ja oikeus tietoon raittiista elämäntavasta. Samoin myös oikeus elää vapaana syrjinnästä ja henkisestä väkivallasta, jota alkoholimyönteinen kulttuuri aiheuttaa.

– Raitistunut voi joutua alkoholin käytöstään syyllisyyttä tuntevan projisoinnin kohteeksi. Joku on ilkeä ja hyökkäävä, koska mielessä herää kivulias kysymys, miksi hän itse käyttää alkoholia. On hyvä olla hereillä tämän dynamiikan suhteen. Itse en suostu enää ottamaan tarjottua roolia, menemään mukaan peliin.

Kinnuselle raittius merkitsee ennen kaikkea henkistä vapautta. Raittiilla on huomattavasti suurempi valinnanvapaus kuin alkoholin käyttöä ihannoivalla.

– Missioni on tehdä raittiutta näkyvämmäksi ja arkipäiväisemmäksi, Kinnunen toteaa.

Alkoholimyönteinen sovittaa kireää pipoa päihteettömälle

Suomalaisista joka viides on alkoholisti tai alkoholin riskikäyttäjä. Miten ennaltaehkäisevää työtä tulisi Kinnusen mielestä kehittää, jotta nämä määrät saataisiin vähenemään?

Terapeutin vastaus on tiedon lisääminen.

– Raitis elämä tutummaksi, hän linjaa.

Alkoholimyönteinen yhteiskunta määrittelee normin: alkoholin käyttö – vähintään jossain määrin – on normaalia ja oikein. Jos päihteitä ei käytä lainkaan, on epänormaali. Raitis valinta leimataankin helposti ”tiukkapipoiseksi” tai ”raivoraittiiksi”.

– Jos alkoholi tulisi nyt markkinoille, se kiellettäisiin, hän toteaa.

– Alkoholi on solumyrkky ja liuotin, yksi myrkyllisempiä huumeita.

– Olen rampannut 17 vuotta erilaisissa terapioissa, joissa olen todennut, että suuri osa oireistani on alkoholin aiheuttamia.

Nykyään Kinnunen toimii BM-klinikan johtajana, vetää päihdekuntoutuskursseja, ohjaa vertaistukiryhmiä ja vastaanottaa myös yksilöasiakkaita. Klinikan uusin toimipaikka on Eiran sairaalassa Helsingissä.

– Eiran sairaalassa toimii myös katkopalvelut, päihdelääkäri ja -psykiatri, olen hyvin tyytyväinen tästä yhteistyömahdollisuudesta, hän toteaa.

Kilauta kaverille!

Ulkopuolinen kuvittelee helposti alkoholistin syrjäytyneeksi ja kodittomaksi, mutta Kinnusen kokemuksen mukaan valtaosa alkoholiriippuvaisista on työssäkäyviä ja perheellisiä ihmisiä.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että alkoholin tuottamat ongelmat koskettavat paljon laajempaa piiriä kuin vain alkoholistia itseään.

Kinnunen antaa BM-klinikan Facebook-sivuilla raitisteluvinkkejä koskien myös omaisia.

– Päihderiippuvuuden luonteeseen näyttäisi kuuluvan alttius eristäytymiseen henkisesti. Erityisesti meillä miehillä on tapana ensin kärsiä isoimmat kolhut yksin, vetäytyä sinne luolaan nuolemaan haavat ja vasta sitten uskaltautua kertomaan asioista jollekin toiselle, vaikka helpommallakin voisi päästä.

– Kilauttaminen kaverille purkaa helposti eristäytymistä, joka voi olla riski raittiudelle pitkässä juoksussa. Jätä lenkki tai jumppa väliin, kun ahistaa ja soita kaverille, saatat yllättyä, Kinnunen kirjoittaa.

– Joskus mieli saattaa selitellä, että enhän minä voi vaivata kaveria omilla huolillani, sillähän on jo muutenkin hommaa niin paljon, tai jotain tyyliin ”itse on ihmisen taakkaansa kannettava”.

– Mutta ”aatteleppa ite”, niin kuin Jope Ruonansuu opettaa, että miten kauniin lahjan annat kaverille, kun pirautat hänelle ja avaudut. Kaveri saa kokemuksen, että hän on arvokas ja sinä selvästi luotat häneen, hän on siis luotettava ihminen. Kaverista tuntuu, että hänenkin elämällään on tarkoitus ja hän saa upean auttamisen kokemuksen, että on voinut olla hyödyksi ja avuksi. Se on jalo tunne.

Arjessa saatamme todeta, että tuntuu paremmalta, kun uskaltaa avata suunsa ja kertoa huolistaan jollekin luotetulle. Kuitenkaan huolien jakaminen ei ole vain mukava tunne. Sitä tukee vankasti myös kova tiede.

– Psykoterapiaa on tutkittu myös aivoja kuvaamalla. Aivokuvauksissa on todennettu, että aivoissa tapahtuu muun muassa puheterapian avulla fysiologisia muutoksia. Esimerkiksi verenkierto vilkastuu hippokampuksessa, joidenkin aivoalueiden ylivilkkaus vaimenee ja toisaalla taas surkastuneet väylät aivosolujen välillä aukeilee. Puhuminen siis muuttaa aivoja konkreettisesti, terapeutti linjaa.

Raittiusoikeuksien julistus

Jussi Kinnunen listaa seuraavia asioita raittiin oikeuksiksi. Mitkä näistä toteutuvat mielestäsi tämän päivän Suomessa?

  • Oikeus tietoon raittiista elämäntavasta
  • Oikeus määritellä oma raittiutensa
  • Oikeus olla selittelemättä selvin päin
  • Oikeus olla kohtaamatta sosiaalista painetta raittiuden takia
  • Oikeus päihdehoitoon sekä tietoon niistä
  • Oikeus edistää raittiita näkemyksiä, myös kulttuureissa, joissa raittius ei vastaa normatiivista mallia

Teksti ja kuva: Tuula-Maria Ahonen

Olisiko Suomi parempi paikka ilman alkoholia?

– Olen riittävän hullu, että osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin, Eskelinen summaat syitä päihteettömyyteensä. – Meitä oli alle 20-kymppisenä porukka, … Jatka lukemista Olisiko Suomi parempi paikka ilman alkoholia?

Riku Eskelinen on aina ollut raitis. Hän on kuitenkin saanut nähdä alkoholin varjopuolet suorastaan kohtuuttoman säännöllisesti päivittäisessä elämässään. Suomen Luonnonsuojeluliiton ekoenergia-ohjelmapäällikkönä toimiva mies uskoo kuitenkin, että alkoholin suosio tulee vielä romahtamaan myös Suomessa.

Riku Eskelinen
Riku Eskelinen

– Olen riittävän hullu, että osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin, Eskelinen summaat syitä päihteettömyyteensä.

– Meitä oli alle 20-kymppisenä porukka, jossa kaikki olimme raittiita.

Sittemmin Eskelinen omista valinnoistaan huolimatta joutui kohtaamaan paljon muuta kuin raittiutta omassa arjessaan.

– Helsingin Töölön asunnossani naapurin paha päihdeongelma oli koko rapun ongelma, hän kertoo.

– Jouduin elämään hälytystila päällä, kun naapurista kuului pahoinpitelyn ääniä. Pitääkö mennä väliin, uskaltaako, pitääkö soittaa poliisi?

Seuraava koti aviopuolison kanssa oli Herttoniemen rannassa nuorille suunnattu vuokra-asunto.

– Öinen humalainen meteli oli normaali osa asumista. Meitä vastapäätä asunut mies pahoinpiteli usein vaimoaan humalapäissään. Kerran tämä tapahtui vasten ulko-oveamme. Kuului kauhea tömäys, ja menimme katsomaan, Eskelinen muistelee.

– Otimme naapurin vaimon sitten meille turvaan. Käytävässä näkyi aina silloin tällöin verta. Aloimme lapsiperheiden kesken kokoontua ja yrittää vaikuttaa asioihin, mutta lopulta kyllästyimme. Juhlijat lupailivat yörauhaa, mutta alkoholia käytettäessä kontrolli ei vain pidä. Monet lapsiperheet muuttivat pois, ja mekin muutimme, kun vauva syntyi.

Paikka ei tuntunut turvalliselta lapsen kasvulle, ja perhe muutti Helsingin Itä-Pasilaan. Uusi asuinalue vaikutti alkuun rauhan tyyssijalta.

– Näytti siltä, että oli vain alkoholin käyttäjien kaaren loppupää, vanhoja rauhallisia puliukkoja, jotka kokoontuivat ulkona. Kunnes sitten eräänä iltana pihallamme oli neljä ambulanssia ja viisi poliisiautoa. Naapurirapun asukkaat kertoivat, että heidän rapussaan oli juhlittu kaksi viikkoa. Juhlinnan loppuhuipennuksena yksi asukas puukotettiin kuoliaaksi ja toinen puukotettu oli kuollut sairaalassa, järkyttynyt perheenisä kertoo.

Korostuneen alkoholimyönteinen ilmapiiri on syytä kyseenalaistaa
Enää Eskelinen ei suunnittele muuttoa. Seuraavassa paikassahan ongelma voisi olla taas seinänaapurissa!

Tarinan äärellä on pakko miettiä: Missä tässä yhteiskunnassa oikein mennään ja mitä pitäisi tehdä?

– Yhteiskunnassamme on merkittävä määrä nuoria, joiden elämään alkoholi ja huumeet kuuluvat edelleen vahvasti, Eskelinen pohtii.

Hänen mielestään Suomessa vallitsee hyvin alkoholimyönteinen ilmapiiri.

– Työpaikka kuin työpaikka, humalainen toilailu on aina ”hauska” asia, hän toteaa.

– Yhteiskunnallinen ilmapiiri suosii ja tukee alkoholin käyttämistä. Jostakin syystä tämä tuntuu olevan syvässä suomalaisissa arvoissa. Näitä arvoja olisi hyvä pohtia ja kyseenalaistaa.

Miksi sitten haittoja tuntuu olevan niin vaikea ottaa vakavasti? Eivätkö itsekin ainakin jossain määrin juovat päättäjät näe rehellisesti alkoholin varjopuolia?

Usein, kun asia koskee itseä, siinä ei haluta nähdä väärää. Kytkeekö siis oma alkoholin käyttö päälle torjunnan ja puolustusmekanismin, siitä huolimatta, että kyseisen päihteen yhteiskunnassa aiheuttamat ongelmat ovat tiedossa?

Vähemmän käyttävän mukavuuden ja turvallisuuden tarpeista kiinni pitävillä on kova tarve pitää lujasti kiinni myös alkoholimyönteisestä asenteesta. Kuinka tähän ihmisten tiukasti linnoitettuun psyykkiseen tilaan voisi syntyä aukko päihdeaineen kyseenalaistaville ajatuksille?

Eskelinen esittää pohdintaan rohkean kysymyksen: Olisiko Suomi parempi paikka ilman alkoholia?

– Jos vastaus kysymykseen on ”kyllä”, niin se on syytä lausua ääneen. Alkoholipolitiikasta puuttuu pitkän tähtäimen tavoite. Jos yhdessä oltaisiin sitä mieltä, että maailma olisi parempi paikka ilman alkoholia, olisi helppo alkaa pohtia yhteisesti niitä reittejä, joilla tähän tavoitteeseen voitaisiin jonakin päivänä päästä.

Eskelisen mukaan olisi syytä ottaa mallia tupakkapolitiikasta, jossa on onnistuttu muuttamaan asenteita.

– Joskus tupakanpoltto oli ”cool”, nykyisin se on saanut yleisen julkisen tuomion, Eskelinen muistuttaa.

– En ole mikään rajoittamisen ystävä, mutta joissakin asioissa rajoittamistakin tarvitaan. Päihdepolitiikassa rajoittaminen on paikallaan. Alkoholihaitat on syytä ottaa vakavasti.

Teksti ja kuva: Tuula-Maria Ahonen 

Hylätyt isovanhemmat

Entisaikojen läheinen perheyhteisö on osin haipumassa historiaan. Lähisukulaisiin ei ole enää yhtä välttämätöntä pitää yhteyttä selviytyäkseen arjessa, kuin ennen. Osa … Jatka lukemista Hylätyt isovanhemmat

Kun lähisukulaisten välillä on ongelmia, voi tuntua helpolta yksinkertaisesti katkaista välit. Harvoin tullaan kuitenkaan ajatelleeksi, että aikuisen lapsen ja tämän vanhempien välirikko vaikuttaa myös seuraavaan sukupolveen.

isovanhemmat
Isovanhemmat ry:n entinen puheenjohtaja Pekka Leinonen kokee, että monet perhesuhteet olisi voitu pelastaa puhumalla.

Entisaikojen läheinen perheyhteisö on osin haipumassa historiaan. Lähisukulaisiin ei ole enää yhtä välttämätöntä pitää yhteyttä selviytyäkseen arjessa, kuin ennen. Osa aikuisista ottaakin etäisyyttä vanhempiinsa. Usein tämän seurauksena estyy osin tai kokonaan myös lasten yhteydenpito isovanhempiin. Taustalla on monenlaisia syitä, joista osa on hyvinkin kipeitä.

– Ihan selviä syitä lastensuojelussa toimiessani olivat isovanhempien alkoholi- tai mielenteveysongelma, väkivaltaisuus, seksuaalinen hyväksikäyttö tai muu asia, joka vahingoittaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä, kertoo perheneuvoja ja perhepsykoterapeutti Nina Kauppinen.

Hän kuitenkin lisää, että joissain näistäkin tapauksista valvotut tapaamiset ovat mahdollisia.

Aina syyt eivät ole näin ilmeisiä.

Isovanhemmat ry:n puheenjohtajana 12 vuotta toiminut opetusneuvos Pekka Leinonen sai tehtävässään aina silloin tällöin yhteydenottoja itsensä hylätyksi tuntevalta isovanhemmalta. Kaikkiaan hän laskee tällaisia tapauksia olleen neljättä kymmentä.

– Minulle on syntynyt vaikutelma, että usein on tehty tikusta asiaa. Kysymys on ollut asioista, jotka olisi voitu selvittää, sen sijaan, että rakennetaan Berliinin muureja lähiomaisten välille.

Moni mummi tai ukki ei edes tiedä, miksi yhteydenpito on katkaistu. Osassa perheitä on myös puhumattomuuden kulttuuri, jossa arat aiheet vaietaan pois.
Kauppinen kertoo, että perheterapiassa työskennellään usein sukupuu-kaavion piirtämisen avulla.

– Joillekin suvuille on tyypillistä, että välirikkoja, jopa vuosikymmeniä kestäviä, on paljon. Joskus syyt riitoihin tuntuvat meistä työntekijöistä kovin pieniltä ja ihmettelemme, miksi näitä ei ole selvitetty ja sovittu aikanaan. Usein asiakkaat selittävät jonkun vain olevan hankala henkilö, jonka kanssa ei voi sopia asioita.

Hänen mukaansa tavallisin syy vanhemmalle kieltää lapsen ja isovanhempien tapaamiset on omien ikävien lapsuuden tapahtumien takia rikkoutuneet ja katkerat välit. Lapsena on voinut esimerkiksi kokea jääneensä vaille vanhempien rakkautta tai perheessä on ollut erittäin riitaisa ilmapiiri. Tämän seurauksista hän on kokenut kärsineensä myös aikuisena.

Tavallista on myös, että ongelmana on ollut vanhemman liian kiintynyt tai kontrolloiva suhde lapseen. Vastareaktiona tähän on aikuisena otettu sitäkin enemmän etäisyyttä. Lapsi saattaa kokea, että jos hän sallii vanhemman tulemisen oman perheensä elämään, hän ottaa sielläkin vallan, kontrolloi ja puuttuu kaikkeen.

Onko takaisin yhteen kasvaminen mahdollista?

Perheterapia tuo ongelmista vaikenemisen tilalle yhteisen kasvun ajatuksen.

– Olen psykoterapeuttina sitä mieltä, että liian vähän ajatellaan ja tiedostetaan isovanhempien merkitystä lapsille. Jos se tiedostettaisiin, niin mietittäisiin kaikki mahdolliset keinot, miten turvata lastenlasten mahdollisuus ja oikeus isovanhempiinsa, sanoo Väestöliiton psykologi Jouni Linnakoski.

– Omien hankalien ja ristiriitaisten tunteiden tai loukkaantumisten annetaan ulottua myös omiin lapsiin, kun pitäisi miettiä, miten antaa isovanhempien kaikesta huolimatta ylläpitää suhdetta lapsenlapsiinsa.

– On hyvä tiedostaa, että lapset kokevat yleensä isovanhempansa eri tavalla kuin heidän vanhempansa. He eivät ole riitojen aktiivinen osapuoli ja voivat viihtyä isovanhempiensa seurassa ja pitää heistä, vaikka heidän omat vanhempansa tai toinen vanhempi ei enää näin kokisi, sanoo Linnakoski.

Myös Leinosen ja Kauppisen mielestä asiat tulisi hoitaa ensisijaisesti lasten näkökulmaa ajatellen. Tämä edellyttää itsekeskeisyyden ylittämistä, mikä onkin vanhemmuuden keskeistä ydinalueta.

Kauppisen kokemuksen mukaan asioita voidaan kohdata yhdessä perheterapiassa. Kirkon perheasiankeskuksessa tämä on ilmaista.

– Perheterapiaa voidaan tehdä monenlaisissa ja vaihtelevissa kokoonpanoissa. Isovanhemmat ovat monesti tervetulleita tapaamiseen. Hankalissa tapauksissa terapeutin on kuitenkin hyvä keskustella kasvotusten tai vaikka puhelimitse kaikkien osapuolten kanssa ennen neuvottelua. Tapaamisessa on oltava motivaatiota ja kykyä asettautua toisen asemaan sekä tarkastella kriittisesti myös omaa toimintaansa.

– Keskustelun tulee olla rakentavaa, ei toista osapuolta syyllistävää. Joskus jo puhelimessa tulee olo, että tätä asiaa ei kannata avata esim. toisen osapuolen riitaisuuden vuoksi tai että aika sille ei ole oikea. Hankalat asiat eivät aina ratkea kerralla tai parilla, on hyvä olla myös pitkäjänteisyyttä.

– Tapaamisista perheneuvonnassa on pääsääntöisesti hyviä kokemuksia. Vaikka vanhempi itse ei halua olla yhteydessä lapsen isovanhempiin, voi kuitenkin löytyä tapa, jonka avulla lapsi ja isovanhemmat voivat olla yhteydessä.

Kaikkien vahvistumista ihmisinä

Kun ristiriitoja ei selvitetä, vaan toinen osapuoli leimataan yksinkertaisesti ”hankalaksi”, konflikti voi sinetöityä jopa vuosikymmenien ajaksi. Näin näytetään myös tuleville sukupolville huonoa mallia kohdata inhimillisiä ristiriitoja.

Kun perhe rohkenee kohdata yhdessä ongelmia ja erimielisyyksiä rakentavassa hengessä, myönteisenä seurauksena on kaikkien vahvistumista ihmisinä ja perheenjäseninä. Myös lapsenlapsi saa terveen mallin tulevalle aikuiselämälleen.

– Hoitamattomat perhesuhteet raastavat enemmän kuin vakava sairaus, toteaa Leinonen.

Täydellistä perhettähän ei ole olemassa, jokaisessa perheessä on jonkinlaisia ristiriitoja tai ongelmia. Eivätkä ne poistu salailemalla, mykkäkoulua pitämällä tai rakentamalla muureja. Kipeiden asioiden puheeksi ottaminen ei ole kuitenkaan helppoa, mutta pitkällinen vihanpito on silti kaikille osapuolille huonompi vaihtoehto.

– Vaikeissakin tilanteissa tulisi yrittää ylläpitää puheyhteys, Leinonen linjaa.

– Jos ei todellakaan tiedä, miksi ei saa tavata lapsenlapsiaan, kannattaa ottaa asia rohkeasti puheeksi. Tärkeää on se, että kokee tehneensä kaikkensa asian helpottumisen hyväksi, neuvoo perhepsykoterapeutti Kauppinen.

– ”Jumitapauksissa” lasta voi muistaa kuitenkin lahjoilla, syntymäpäiväkorteilla tai muulla sellaisella. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, hän saa itse päättää, keneen on yhteyksissä. Joskus käy niin, että suhde isovanhempaan kehittyy aikuisiällä.

– Tähän ongelmaan, kuten muihinkin elämän vaikeisiin kriiseihin kannattaa hakea tarvittaessa myös apua. Valmisteilla olevassa uudessa lastensuojelulaissa tullaan korjaamaan isovanhempien ja lastenlasten yhteyttä eron yhteydessä.

Teksti ja kuva: Tuula-Maria Ahonen

Se vaikeampi lasillinen

Raittiin on perinteisesti ollut vaikea löytää hienompaa juomaa juhlahetkeen. Viime vuosina apu on kuitenkin löytynyt yllättävästä suunnasta.

Raittiin on perinteisesti ollut vaikea löytää hienompaa juomaa juhlahetkeen. Viime vuosina apu on kuitenkin löytynyt yllättävästä suunnasta.

tarjoilija_webOsallistun yksityiseen juhlaan helsinkiläisessä hienossa ravintolassa. Käytössämme on oma kabinetti. Tarjoilija palvelee ystävällisesti ja kohteliaasti.

Heti ensimmäinen aihe on juomakysymys. Tarjoilija kuvailee erilaisia alkoholipitoisia juomia lukuisin houkuttelevin ja mielenkiintoisin sanakääntein – kuten alan ihmisillä on usein tapana. Jäin pohtimaan, mitä tarkoittaa esimerkiksi, jos juoman maku on ”tumma ja pyöreähkö”.

Tässä vaiheessa meille muutamalle seurueen raittiille tuli tunne lapsipuolen asemasta. Entäpä meidän tarjoilumme? Tarjoilija ei huomioi lainkaan, etteivät kaikki välttämättä halua juoda alkoholia.

Kysyn päihteetöntä juhlajuomaa.

– Kaikista juomista saa myös alkoholittoman vaihtoehdon, tarjoilija vastaa nopeasti, eikä enää esitä kuvausta juomien mausta.

Ehkä meitä raittiita näkyy sen verran harvoin ravintoloissa, ettei tarjoilijalle ollut syntynyt juuri kokemusta tästä asiakasryhmästä. Oletus siis on, että kaikki ravintolaan mennessään haluavat juoda alkoholia.

Toinen syy voi tietenkin olla, että alkoholijuomien kate on suurempi. Tai sitten koulutuksessa painottuu vanha mystifioiva perinne tehdä nimenomaan alkoholia sisältävistä juomista kiinnostavia, houkuttelevia ja puoleensavetäviä.

Me seurueen raittiit päätämme tilata alkoholittoman roseeviinin. Kysyn tarjoilijalta, miten hän kuvaisi juoman makua.

– Maku on sellainen pirtsakka, hän improvisoi.

Myöhemmin selviää, että alkoholittomaksi mainitussa viinissä oli kuitenkin hiukan alkoholia – puoli prosenttia. Onneksi meillä ei ole alkoholistitaustaa. Sanotaan nimittäin, että toipuvalle alkoholistille tämäkin määrä voi olla kohtalokas.

Eräs entinen juomari kertoi, ettei hän voi ottaa edes lääkettä, jossa on hiukan alkoholia, sillä vanha juomahimo herää mitä pienimmistäkin määristä.

 

Alkoholittomien kysyntä kasvussa

Tulevaisuus näyttää kuitenkin paremmalta meidän päihteettömien kannalta. Vaikka alkoholin kulutus on vähentynyt Suomessa vain niukasti, alkoholittomien juhlajuomien kulutus on kasvanut meillä ja muissa länsimaissa viimevuosina nopeasti.

Kysynnän kasvaessa apu raittiille löytyy yllättävästä suunnasta: Alkosta.

– Vuonna 2015 Alkosta ostettiin 362 000 litraa alkoholittomia juomia, ja kasvu oli huimat 95,3 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna, kertoo Alkon tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkuna.

– Tämän vuoden tammi–heinäkuussa kasvu on jatkunut edelleen 53,8 prosentin vauhdilla. Alkoholittomat juomat ovat olennainen ja koko ajan asiakkaita enemmän kiinnostava tuoteryhmä.

Alko piti kesällä 2016 Mocktail-koulua eli alkoholittomien juomien infoa asiakkailleen. Vilkunan mukaan tuoteviestintä alkoholittomista juomista ja niiden käyttötavoista tulee jatkumaan kesän jälkeenkin, vaikka nimi tulee mahdollisesti muuttumaan.

Mistä alkoholittomien juomien kulutuksen kasvu sitten johtuu? Vilkuna näkee tähän useita syitä.

– Taustalla on halu panostaa omaan hyvinvointiin ja halu löytää elämyksiä alkoholittomista tuotteista.

– Halutaan myös olla hyviä isäntiä ja emäntiä tilaisuuksissa, jossa nautitaan ruokia ja juomia ystävien kesken. Kenenkään ei tarvitse erikseen selitellä juomattomuutta, kun tarjolla on myös alkoholittomia juomia.

Edellä mainittu syy on erityisen ilahduttava meille monille raittiille, jotka olemme tottuneet siihen, että omaa valintansa joutuu perustelemaan.

– Joillakin saattaa omatunto kolkuttaa alkoholinkäytöstään samaan tapaan kun tiedetään, että pitäisi syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän. Silloin juodaan alkoholittomia ainakin osassa tilaisuuksista, joissa ennen on valittu alkoholipitoinen vaihtoehto, Vilkuna jatkaa.

 

Kehittyneet alkoholinpoistotekniikat

Alko on kasvattanut alkoholittomien tuotteiden valikoimaa asiakaspalautteen perusteella.

– Alkoholittomat viinit maistuvat nykyisin raikkaammilta kuin ennen, koska alkoholinpoistotekniikat ovat kehittyneet, Vilkuna kehuu.

– Saatavilla on useita täysin alkoholittomia viinejä. Silloin etiketissä tai tuotetiedoissa lukee nolla prosenttia. On kuitenkin hyvä muistaa, että esim. kefiirissä voi olla alkoholia 0–2 prosenttia ja hapankaalissa 0,5–1 prosenttia.

Odotamme, milloin alkoholittomia juomia aletaan kuvailla yhtä houkuttelevin sanoin, kuin alkoholipitoisia. Sanathan vaikuttavat psyykkeeseen ja valintoihin yllättävän paljon. Kenties tulevaisuudessa, kun tarjoilija listaa juomavaihtoehtoja kuvauksineen, joukossa on kattavasti myös alkoholittomia tuotteita.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen, kuvitus: Janne Valkeapää