raitis.fi-lehti: Pohdiskelua ja ilmiöitä

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita kategoriasta Pohdiskelua ja ilmiöitä. Muiden kategorioiden juttuja löydät täältä.

Se vaikeampi lasillinen

Raittiin on perinteisesti ollut vaikea löytää hienompaa juomaa juhlahetkeen. Viime vuosina apu on kuitenkin löytynyt yllättävästä suunnasta.

Raittiin on perinteisesti ollut vaikea löytää hienompaa juomaa juhlahetkeen. Viime vuosina apu on kuitenkin löytynyt yllättävästä suunnasta.

tarjoilija_webOsallistun yksityiseen juhlaan helsinkiläisessä hienossa ravintolassa. Käytössämme on oma kabinetti. Tarjoilija palvelee ystävällisesti ja kohteliaasti.

Heti ensimmäinen aihe on juomakysymys. Tarjoilija kuvailee erilaisia alkoholipitoisia juomia lukuisin houkuttelevin ja mielenkiintoisin sanakääntein – kuten alan ihmisillä on usein tapana. Jäin pohtimaan, mitä tarkoittaa esimerkiksi, jos juoman maku on ”tumma ja pyöreähkö”.

Tässä vaiheessa meille muutamalle seurueen raittiille tuli tunne lapsipuolen asemasta. Entäpä meidän tarjoilumme? Tarjoilija ei huomioi lainkaan, etteivät kaikki välttämättä halua juoda alkoholia.

Kysyn päihteetöntä juhlajuomaa.

– Kaikista juomista saa myös alkoholittoman vaihtoehdon, tarjoilija vastaa nopeasti, eikä enää esitä kuvausta juomien mausta.

Ehkä meitä raittiita näkyy sen verran harvoin ravintoloissa, ettei tarjoilijalle ollut syntynyt juuri kokemusta tästä asiakasryhmästä. Oletus siis on, että kaikki ravintolaan mennessään haluavat juoda alkoholia.

Toinen syy voi tietenkin olla, että alkoholijuomien kate on suurempi. Tai sitten koulutuksessa painottuu vanha mystifioiva perinne tehdä nimenomaan alkoholia sisältävistä juomista kiinnostavia, houkuttelevia ja puoleensavetäviä.

Me seurueen raittiit päätämme tilata alkoholittoman roseeviinin. Kysyn tarjoilijalta, miten hän kuvaisi juoman makua.

– Maku on sellainen pirtsakka, hän improvisoi.

Myöhemmin selviää, että alkoholittomaksi mainitussa viinissä oli kuitenkin hiukan alkoholia – puoli prosenttia. Onneksi meillä ei ole alkoholistitaustaa. Sanotaan nimittäin, että toipuvalle alkoholistille tämäkin määrä voi olla kohtalokas.

Eräs entinen juomari kertoi, ettei hän voi ottaa edes lääkettä, jossa on hiukan alkoholia, sillä vanha juomahimo herää mitä pienimmistäkin määristä.

 

Alkoholittomien kysyntä kasvussa

Tulevaisuus näyttää kuitenkin paremmalta meidän päihteettömien kannalta. Vaikka alkoholin kulutus on vähentynyt Suomessa vain niukasti, alkoholittomien juhlajuomien kulutus on kasvanut meillä ja muissa länsimaissa viimevuosina nopeasti.

Kysynnän kasvaessa apu raittiille löytyy yllättävästä suunnasta: Alkosta.

– Vuonna 2015 Alkosta ostettiin 362 000 litraa alkoholittomia juomia, ja kasvu oli huimat 95,3 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna, kertoo Alkon tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkuna.

– Tämän vuoden tammi–heinäkuussa kasvu on jatkunut edelleen 53,8 prosentin vauhdilla. Alkoholittomat juomat ovat olennainen ja koko ajan asiakkaita enemmän kiinnostava tuoteryhmä.

Alko piti kesällä 2016 Mocktail-koulua eli alkoholittomien juomien infoa asiakkailleen. Vilkunan mukaan tuoteviestintä alkoholittomista juomista ja niiden käyttötavoista tulee jatkumaan kesän jälkeenkin, vaikka nimi tulee mahdollisesti muuttumaan.

Mistä alkoholittomien juomien kulutuksen kasvu sitten johtuu? Vilkuna näkee tähän useita syitä.

– Taustalla on halu panostaa omaan hyvinvointiin ja halu löytää elämyksiä alkoholittomista tuotteista.

– Halutaan myös olla hyviä isäntiä ja emäntiä tilaisuuksissa, jossa nautitaan ruokia ja juomia ystävien kesken. Kenenkään ei tarvitse erikseen selitellä juomattomuutta, kun tarjolla on myös alkoholittomia juomia.

Edellä mainittu syy on erityisen ilahduttava meille monille raittiille, jotka olemme tottuneet siihen, että omaa valintansa joutuu perustelemaan.

– Joillakin saattaa omatunto kolkuttaa alkoholinkäytöstään samaan tapaan kun tiedetään, että pitäisi syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän. Silloin juodaan alkoholittomia ainakin osassa tilaisuuksista, joissa ennen on valittu alkoholipitoinen vaihtoehto, Vilkuna jatkaa.

 

Kehittyneet alkoholinpoistotekniikat

Alko on kasvattanut alkoholittomien tuotteiden valikoimaa asiakaspalautteen perusteella.

– Alkoholittomat viinit maistuvat nykyisin raikkaammilta kuin ennen, koska alkoholinpoistotekniikat ovat kehittyneet, Vilkuna kehuu.

– Saatavilla on useita täysin alkoholittomia viinejä. Silloin etiketissä tai tuotetiedoissa lukee nolla prosenttia. On kuitenkin hyvä muistaa, että esim. kefiirissä voi olla alkoholia 0–2 prosenttia ja hapankaalissa 0,5–1 prosenttia.

Odotamme, milloin alkoholittomia juomia aletaan kuvailla yhtä houkuttelevin sanoin, kuin alkoholipitoisia. Sanathan vaikuttavat psyykkeeseen ja valintoihin yllättävän paljon. Kenties tulevaisuudessa, kun tarjoilija listaa juomavaihtoehtoja kuvauksineen, joukossa on kattavasti myös alkoholittomia tuotteita.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen, kuvitus: Janne Valkeapää

Ulos mielen ahtaista raameista

Mitä yhteistä on kulttuureita yhdistävällä räjähtävällä viihdetykityksellä ja flow-tilan meditatiivisella mielenrauhalla?

Mitä yhteistä on kulttuureita yhdistävällä räjähtävällä viihdetykityksellä ja flow-tilan meditatiivisella mielenrauhalla?

Kiureli Sammallahti (vasemmalla edessä) ja Essi Luttinen ovat Bollywood KaBOOMin päärooleissa. Taustalla Shavan pojat (vasemmalta lukien) Sami Rönkä, Valtteri Bruun (alhaalla), Jussi Miettola (ylhäällä) ja Lauri Salokoski.
Kiureli Sammallahti (vasemmalla edessä) ja Essi Luttinen ovat Bollywood KaBOOMin päärooleissa. Taustalla Shavan pojat (vasemmalta lukien) Sami Rönkä, Valtteri Bruun (alhaalla), Jussi Miettola (ylhäällä) ja Lauri Salokoski. Kuva: Sami Mannerheimo

Miltä kuulostaisivat Aleksis Kiven Metsämiehen laulun sanat bhangra-musiikiksi kutsutun energisen intilaispopin tahdissa?

Yllättävää kyllä: hyvältä! Kyseessä on Shava-yhtyeen kappale Metsämiehen bhangra.
Tämän ja monen muun kulttuureita villisti yhdistävän idean takana on suomalainen kansanmuusikko ja etnomusiikin maisteri Kiureli Sammallahti.

Taiteilija tunnetaan ehkä parhaiten juuri bändinsä Shavan keulakuvana, mutta hänen uusin projektinsa on musikaali. Tarkemmin sanoen idän rytmejä ja oopperaa yhdistävä Bollywood KaBOOM. Prosessin tulos on kuulemma ”sopivasti pimeätä touhua” ja takuulla räväkkää viihdettä täynnä tanssia ja räjähdyksiä.

Ja minun tehtäväni on selvittää miten tähän kaaottiseen oloiseen hankkeeseen liittyy niin sanottu flow-ilmiö, jota usein kuvataan meditatiivisen mielenrauhan kaltaisena keskittyneisyytenä.

 

Fuusio rikkoo rajoja

Shava osallistui vuoden 2015 Uuden musiikin kilpailuun, jonka voittaja lähetetään maailmalle Suomen Euroviisuehdokkaana. Tapaan Sammallahden Bollywood KaBOOMin harjoituksissa Aleksanterin teatterin tiloissa. Hän kertoo, että vaikka Euroviisuihin asti ei päästy, Shavan hyvä menestys kilpailussa toi bändille paljon näkyvyyttä. Hyvä etappi siis, jonka ansiosta Shava päätyi yhdistelemään bhangra-musiikkia ja oopperaa Bollywood KaBOOMissa.

– Tässä nykyajassa on se mainio puoli, että kaikkea saa tehdä. Se on hieno asia. Joku pointti tietysti pitää olla, maestro pohtii.

Bollywood KaBOOMia on tehty karnevalistisella otteella yhdessä Shavan kanssa.

– Villiä projektia on tehty ryhmälähtöisesti. Prosessi on ollut dynaaminen, jossa kokeilun kautta on löydetty oleellinen. Fuusiotekemisessä täytyy löytää vahvaa sisältöä ja merkityksiä. Ooppera Skaala -ryhmän Visa Oscar on suoriutunut suunnittelutyöstä hyvin. Teemat eivät pompi ja poukkoile, vaikka tyylilajit ovat hyvin erilaiset.

Kun musiikki on fuusiota, niin tanssikin voi olla. Klassisia muotoja ei ole kovinkaan paljon noudatettu.

 

Uppoutuen vai tarinaa seuraten?

Miten myös kotimaista kansanmusiikkia opiskellut suomalaismies on päätynyt yhdistelemään oman maan musiikkia kaukaisen Intian säveliin? Sammallahdella on ollut elämässään monta musiikillista herätystä.

– Jotka kaikki vaikuttavat nykyiseen muusikkouteeni, hän nauraa ja kertoo tarinaansa.
Mies oli omistautunut jo parikymppisenä soitolle ja laululle ja päätti lähteä Intiaan opiskelemaan maanosan monivuosituhantista musiikkiperinnettä. Vaikka hän oli perehtynyt alueen musiikkiin aikaisemminkin, varsinainen oivallus intialaiseen klassiseen musiikkiin tapahtui vasta paikan päällä.

– Intialaisen musiikin estetiikka oli minulle alkuun vierasta, mutta kerran harjoitellessani ja käydessäni läpi oppitunnilla nauhoitettua materiaalia, päässäni yksinkertaisesti napsahti, ja tunsin saaneeni jonkinlaisen vainun siitä, mistä tässä musiikissa on kysymys – ja samalla tiellä ollaan vieläkin.

Intialainen klassinen on Sammallahden mukaan sisäistä. Säveliin ikään kuin mietiskellään. Uppoudutaan. Paitsi soittajat myös kuulijat sisäistävät niitä. Länsimaisessa musiikissa lähestymistapa on erilainen. Siinä sävelet ovat muusikon mukaan pikemminkin kuin jatkumoa tarinalle, jota seurataan.

Alunperin Sammallahden kiinnostus olikin juuri intialaiseen klassiseen musiikkiin, ei niinkään menomusaan, kuten bhangraan. Tämä ihastus syntyi vasta, kun ensikosketus kyseisen maan säveliin oli jo syntynyt.

 

Luonnollisia huippukokemuksia

Entä flow? Ennen haastattelua olen saanut vinkkiä, että aiheella olisi yhteys Sammallahden tekemiseen.

Kysyn suoraan: Mitä flow-tila sinulle merkitsee?

– Näen asian näin: Kun ihminen on tasapainossa, ja elää hetkeä, jossa hänen aistinsa ovat terästäytyneet, voidaan puhua flow-tilasta. Kun tämä tapahtuu, koemme elävämme “oikeaa elämää” vaikkapa sosiaalisissa tilanteissa tai esiintyessä.

Flow voi siis löytyä paitsi meditatiivisen intialaisen musiikin kautta, myös monelta muulta alueelta.

– Flow tapahtuu itsestään, ja on tavallaan ihmisen luontainen tila. Paradoksaalista kyllä, se on joskus vaikea saavuttaa.

Flow-ilmiöön yleensä liitetään, että kun jotakin asiaa tekee rentoutuneesti, mutta täydellä huomiolla, tekeminen itsessään tuottaa mielihyvää. Saman on myös Sammallahti huomannut.

– Näitä huippukokemuksia ihminen tarvitsee, muusikko linjaa.

Voisiko flow-kokemus olla terveellä tavalla sellainen mielihyvän ja arjen merkityksellisyyden antaja, jota ihmiset etsivät päihdyttäessään itseään erilaisilla kemikaaleilla? Ainakaan Sammallahti ei päihteitä kaipaa.

– Olen ollut oman tieni kulkija pikkupojasta lähtien, ja lopetin juomisen jo 17-vuotiaana, ja vaikka se oli kaveripiirissäni ennenkuulumaton ratkaisu.

Muusikko pohtii, että kenties nykyihmisen tietoisuus on kehittynyt sen verran korkealle tasolle, että tietoisuudesta itsestään on tullut vaiva. Tätä taustaa vasten alkoholin ja huumeiden käyttö on hänestä ymmärrettävää myös muusikoilla, jotka pyrkivät antamaan yleisölleen “arjesta irtautumisen” kokemuksen. Jos arjen pyörityksestä ja omasta mielestä ei muutoin saa breikkiä, voidaan päihteistä yrittää löytää ikään kuin oikotie.

Sammallahdelle keino on kuitenkin hiljentyminen.

– Itselleni raitistumiseen liittyi arkirutiiniksi muodostunut hiljentyminen, joka myöskin on tie päästää irti mielen ahtaista raameista.

”Mielen ahtaista raameista” pois pääseminen onkin flow-tilan edellytys.

 

Egosta luopumista

Tanssija ja koreografi Suvi Tuominen. Kuva: Saska Aaltonen
Tanssija ja koreografi Suvi Tuominen. Kuva: Saska Aaltonen

Haastatteluun liittyy musikaalin tanssija ja toisena koreografina toimiva Suvi Tuominen. Hän avaa osaltaan luovan prosessin flowta ja kertoo Sammallahdesta.

– Sammallahti on yleispätevä musiikkivelho. Hyvin tuottelias sellainen, ja aikamoinen lavapersoona! Hän työskentelee kehon kautta. Omaperäinen ja omassa rytmissään liikkuva mies. Hänellä on paljon myös näyttelijän lahjoja.

Tuominen on kokenut, että Bollywood KaBOOM -projektiin liittyy paljon tavalla tai toisella flow-kokemusta. Tuomisen mukaan sitä kuvaa myös se, etteivät asiat ole kristallin kirkkaita, vaan toimitaan tilanteen mukaan. Tällainen toimintatapa edellyttää, että ei ole egoineen asioiden luontevan tapahtumisen tiellä.

– Usein ihmisten egot astuvat tekemisen edelle hyvin helposti. Tällaisessa taiteellisessa keskustelussa ja itsensä kanssa läpikäymisessä on helppo oppia, milloin ja miten voi sanoa tai ehdottaa asioita. Elämänhallintataidot taideuralla kehittyvät. Se vaatii vaan reflektioita. Henkilökohtainen prosessi on jatkuvaa. Ja jatkuu taas seuraavassa projektissa!

Suvi Tuomisen mielestä jokaisen olisi hyvä hakea flow-kokemusta taiteen tai jonkin projektin kautta.

 

Tämä juttu on osa artikkeleiden sarjaa, jossa kerrotaan hetkessä elämisestä ja flow-tilasta.  Vaikka et harkitsisi tähän spektaakkeliin lähtöä, kannattaa kurkata Bollywood KaBOOMin hulvaton mainosvideo alla!

Musikaalin ensi-ilta on Helsingissä 8.10 Kaapelitehtaalla ja 1.12 Savoy-teatterissa.

Teksti: Saska Aaltonen

Shavan-yhtyeen nettisivu löytyy täältä.

Turmiolan Tommi nykypäivän näkökulmasta

Suomen kostea historia on myytti.

(Tämä juttu liittyy Turmiolan Tommista kertovaan artikkeliin.)

Suomalaisteen puhutaan usein viinaan menevänä kansana, joka on aina huumannut itseään alkoholilla. Epäilemättä alkoholia on täällä aina jossain määrin käytetty, mutta käsitys on kuitenkin suurelta osin myytti.

Turmiolan Tommin julkaisemisen ajalta ei ole tilastoja alkoholin käytöstä, mutta suuntaa näyttävät 1933 kieltolain päätymisen jälkeen saadut tilastot. Suomessa juotiin 1930-luvulta aina 1960-luvulle asti vain alle kolmannes nykyisestä. Myös suhtautuminen alkoholiin oli eri kuin nykypäivänä: Prosenttijuomat kuuluivat vain harvoihin erityistilaisuuksiin. Arki-iltana keskiolutpullon korkkaaminen olisi ollut tavallisten ihmisten mielestä aidosti paheksuttavaa.

Ajat ja asenteet kuitenkin muuttuivat. Turmiolan Tommin tarinan valistava vaikutus hiipui viimeistään reilu vuosisata sen julkaisun jälkeen. 1969 keskiolut tuotiin ruokakauppoihin, alkoholi arkipäiväistyi ja suomalaisten juoma määrä nousi muutamassa vuodessa kaksinkertaiseksi. Myös alkoholihaitat hyppäsivät jyrkästi ylöspäin.

Onnistuiko Suomen historian kenties tunnetuin valistuskampanja Turmiolan Tommi tavoitteessaan?

Suoranaisesta epäonnistumisesta tuskin voi puhua, mutta mitä mahtaisivat ajatella raittiusliikkeen historialliset voimahahmot kuten J.W. Snellman, Sakari Topelius ja Elias Lönnrot, jos he kulkisivat vaikkapa nykyisen Helsingin kaduilla perjantai-iltana?

Lue Turmiolan Tommin tarina täältä.

Teksti: Janne Valkeapää

Aito tunteiden ilmaisu on parisuhteen perusta

Opimme vanhemmiltamme mallin parisuhteeseen ja kuinka ilmaisemme itseämme suhteessa. Tätä mallia toistamme ilman, että tietoisesti ajattelemme sitä. Omien tapojen tiedostaminen ja kyseenalaistaminen ovat kuitenkin avain suhteessa kehittymiseen.

Opimme vanhemmiltamme mallin parisuhteeseen ja kuinka ilmaisemme itseämme suhteessa. Tätä mallia toistamme ilman, että tietoisesti ajattelemme sitä. Omien tapojen tiedostaminen ja kyseenalaistaminen ovat kuitenkin avain suhteessa kehittymiseen.

Vanhempien kaltainen -kirja, WSOY 2016
Vanhempien kaltainen -kirja, WSOY 2016

Parisuhde- ja eroseminaarien ohjaajien kouluttaja Marianna Stolbow avaa kirjassaan Vanhempieni kaltainen näkymän suomalaisiin parisuhteisiin. Ensimmäiseksi katse kääntyy ihmisen omien vanhempien parisuhteeseen.

Stolbow on haastatellut kirjaansa varten 50 aikuista suomalaista, jotka kertoivat vanhempiensa suhteista. Suomalaisten parisuhteiden näkymä on tämän mukaan aika karu.

-Jokaisella meillä on ikään ja sukupuoleen katsomatta rakastetuksi tulemisen tarve. Haluamme tulla nähdyksi ja huomioiduksi, kohdatuksi ja hyväksytyksi. Toivomme, että arjessa rakkaus tuntuu niin sanoina kuin tekoinakin. Me kaikki haluamme, että perheessämme vallitsee rakkaudellinen, hyvä ilmapiiri, Stolbow toteaa.
Kouluttajan mukaan todellisuus ei kuitenkaan usein kohtaa toiveita.

– Rakkaudenosoituksista yleisempiä ovat ehdottamasti olleet työ tai ruuanlaitto. Karkeasti ottaen naisten rakkaus näkyi ruokahuoltona, miesten työntekona, Stolbow kertoo.
Tämä on paremmin riittänyt aikaisemmille sukupolville, nykyparit eivät välttämättä ole tyytyväisiä. Toivottaisiin enemmän rakkaudenilmausta, mutta kummallakaan ei ole mallia, miten toimia paremmin.

Kun toimiva tunneilmaisu ei ole luomassa vahvaa pohjaa, suhde järkkyy helposti. Tilanteen kärjistyessä voi avioero tuntua ainoalta vaihtoehdolta.
Stolbowin mukaan uusia ilmaisumalleja voi kuitenkin alkaa kehittää yhdessä, kun ensin tiedostaa saamansa mallit ja haluaa kasvaa tyydyttävämpään parisuhteeseen. Näin rakennetaan suhteelle kestävää ja molempia tyydyttävää perustaa.

 

Uutta ilmaisua oppimassa

Ilmaisua on monenlaista: sanat, eleet ja teot voivat kertoa toista kohtaan tunnetuista lämpimistä tunteista ja myös nostaa ne pintaan. Yksi rakkauden ja välittämisen ilmaisun muoto on myös kosketus. Sekin on suomalaisessa perheessä perinteisesti niukkaa.

– Kosketus on ollut hyvin vähäistä miltein kaikissa suhteissa ja kodit, joissa suomalaisaikuiset varttuivat, kuulostavat pelottavan kylmiltä, Stolbow kertoo.
Paitsi muita rakkauden ilmauksia, ihmiset toivovat puolisoltaan myös enemmän kosketusta arjen keskellä.

Mutta miten päästä alkuun, jos uuden koskettamisen kulttuurin oppiminen ei tunnu luontevalta? Itselleni tulee mieleen, että merkkipäivänä tavaroiden sijaan voisi luvata puolisolle lahjaksi vaikkapa pienen päivittäisen hieronnan.

 

Uskalletaan olla eri mieltä

Toimiva positiivinen ilmaisu ei kuitenkaan vielä riitä kestävään suhteeseen. Tarvitaan myös uskallusta ilmaista ja ottaa vastaan pettymyksiä, kiukustumista ja muita arjen varjopuolen tunteita.

Kuvitelma, että hyvässä parisuhteessa eletään aina sovussa, ei pidä paikkaansa. Erimielisyyksiä ja vaikeuksia tulee kaikille. Jos normaalit erimielisyydet tukahduttaa käsittelemättä, myös suhteen positiiviset tunteet muuttuvat pinnallisiksi ja epäaidoiksi.

– Kukaan hyviä suhteita kuvaillut ei koskaan epäillyt, etteikö suhteessa olisi ollut pulmia. Murheita ja kiistoja, tiukkojakin erimielisyyksiä on saattanut olla. Hyvin keskenään toimeen tulevat parit puhuvat asioista oikeilla nimillä. Kipeitäkään aiheita ei lakaista maton alle, vaan ne osataan, uskalletaan ja halutaan ottaa puheeksi, Stolbow kertoo.

– Kummankaan huono itsetunto ei estä kommunikointia, eikä kukaan perheessä pelkää kasvojen menetystä kertoessaan harmin aiheensa.

Jos toinen pariskunnasta on oppinut kestämään erimielisyyttä ja toinen puolestaan tukahduttamaan sitä, ristiriita on syytä ratkaista kestävän kehityksen hengessä. Vaikka huono malli on opittu lapsuuden kodista, se on silti huono malli. Ylpeys panee helposti puolustamaan oman kodin mallia, mutta terve nöyryys myöntää väärän vääräksi.

Kipeiden asioiden esille ottamisessa on kuitenkin syytä opetella kunnioittamaan omaa ja toisen haavoittuvuutta. Erimielisyyden hyväksyminen vaatii laajempaan todellisuuskuvaan kasvamista. Sen sijaan, että puolustaa vain omaa kantaansa, tulisi kummankin pyrkiä rehellisesti ymmärtämään miten toinen ajattelee.

Kuten 92-vuotias leskimies hiljattain sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Oltiin vaimon kanssa 40 vuotta naimisissa ja hyvin usein erimielisiä. Nyt kun vaimo on kuollut, on tullut mieleen, että olisi pitänyt osata hyväksyä, että tuollakin tavalla voi ajatella.”

 

Harkitkaa vielä!

Stolbown mukaan vanhempien ero vaikuttaa lapsiin vielä aikuisenakin. Jos lapsia on ehtinyt tulla, kannattaa eroa siis harkita mahdollisimman perusteellisesti ja monipuolisesti ennen siihen ryhtymistä.

– Yksikään erolapsi ei toivo omille lapsilleen samaa kohtaloa kuin itsellä on ollut: jaettuja juhlia, kahta kotia, surua ja ikävää, Stolbow tietää myös omasta kokemuksestaan.

– Lähes kaikkien haastattelemieni aikuisten mukaan eroaminen koettiin erittäin kovana kokemuksena ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta he olivat yhtä mieltä siitä, että eroaminen on niin rankkaa, ettei siihen kevyin perustein mennä.

Jos eroon kuitenkin päädytään, vanhempien on syytä kasvaa ulos vihanpidosta.

– Kun ensimmäiset pilvet ilmestyvät pariskunnan taivaalle, aikuinen erolapsi kysyy mielessään: ”Käykö nyt niin kuin vanhemmilleni kävi?” Eron uhka tuntuu kammottavalta, sillä aikuinenkin erolapsi tietää jo, miltä ero kutakuinkin tuntuu.

– Elämän ennakoimattomuus. Se on se eron oppi. Siitä taas syntyy minussa itsessäni hallinnan tarve. Sulla on perusturvattomuus ja haluat siksi hallita kaikkea. Näen itseni kuitenkin parisuhteen taistelijana, en luovuta helposti, kuvaa kirjassa 40-vuotias aikuinen erolapsi.

– Aina kaikkiin asioihin ei ole ratkaisuna kuolema tai ero. Lapsuuden perhe teki musta etsijän. Sanon itselleni aina välillä: ”Nyt pikku-Iiris, takana on pimeää, tuossa on taskulamppu. Mene eteenpäin.” Mutta pohjaton arvottomuuden tunne mussa silti on.
Lapsen tunne erosta voi olla se, ettei hän ole riittävän arvokas siihen, että vanhemmat haluaisivat pitää hänestä yhdessä huolta.

Ero vai suhteen uudistaminen on syvällinen ja kauaskantoinen päätös. On hyvä yrittää vaalia ja vahvistaa omaa perusturvallisuutta kaiken keskellä, niin että syntyy viisas päätös ja vastuullista toimintaa.

 

Teksti: Tuula-Marja Ahonen

Nimetön mielenliike vaikuttaa läpi yhteiskunnan

Alkoholin käyttö ei vaikuta vain alkoholistin psyykkeeseen. Myös niin sanottujen kohtuukäyttäjien aivoissa ja mielessä tapahtuu juomisen seurauksena pitkäaikaisia muutoksia. Muutokset vaikuttavat tiedostamatta ajatteluun, tunteisiin ja päätöksiin. Tämä pätee myös alkoholipoliittisia päätöksiä tekeviin poliitikkoihin.

Alkoholin käyttö ei vaikuta vain alkoholistin psyykkeeseen. Myös niin sanottujen kohtuukäyttäjien aivoissa ja mielessä tapahtuu juomisen seurauksena pitkäaikaisia muutoksia. Muutokset vaikuttavat tiedostamatta ajatteluun, tunteisiin ja päätöksiin. Tämä pätee myös alkoholipoliittisia päätöksiä tekeviin poliitikkoihin.

Kuvituskuva: Janne Valkeapää

Opiskelijakaverini pohtii ääneen miten valtavan hyvältä tuntuisi juoda tuopillinen olutta. Hän kuvailee tunteen yksityiskohtaisesti.

Istumme oppitunnilla. On keskipäivä, keskellä viikkoa. Kuuntelen tottuneesti kaverin haikailuita. Tavallisia opiskelijajuttuja.

Sitten hätkähdän. Mistä tässä on kyse? Onko tämä normaalia?

Ensimmäistä kertaa mieleeni on hiipinyt aavistus, että kyse on jostakin muusta kuin tavallisesta halusta rentoutua tai mieltymyksestä juoman makuun.

Esitän kysymyksen:

Koska olet viimeksi kaivannut appelsiinimehua samalla tavoin, kun tunnet nyt oluen suhteen?
– Tykkäätkö appelsiinimehusta?

Ystäväni myöntää pitävänsä.

– Koska olet viimeksi kaivannut appelsiinimehua samalla tavoin, kun tunnet nyt oluen suhteen?
Seuraa pieni hämmennys. Selitän:

– Tarkoitan, että tekeekö mielesi usein jotakin alkoholitonta juomaa samalla tavoin.. noh tuota.. palavasti, kuin kaipaat jotain alkoholijuomaa? Siis vaikka nyt olutta.

appelsiinimehuKaverini miettii hetken. Lopulta hän toteaa, että toki joskus tekee mieli jotakin muutakin juomaa, mutta myöntää rehellisyyden nimissä, että tämän tyyppinen haikailu taitaa kyllä kohdistua lähinnä prosenttijuomiin.

Mies on parikymppinen. Hänellä ei ole kovin monta vuotta alkoholin käyttöä takanaan ja käytetyt määrät ovat moniin keski-ikäisiin verrattuna varsin vähäisiä.

Onko opiskelijakaverini alkoholiriippuvainen?

Mielihalujen viemää

Tapauksesta on kulunut jo vuosia, mutta se jäi syystä tai toisesta mieleeni. Päätän, että asiaa on vihdoin syytä tutkia. Kerron tarinani psykiatrian erikoislääkäri Mauri Aallolle. Hän on erikoistunut alkoholiongelmien varhaiseen tunnistamiseen.

joku muutos ihmisen aivoissa tai psykologiassa jo tapahtunut
– Yksinään tämä mitä kuvaat ei riitä määrittämään häntä riippuvaiseksi sillä tavalla, kuin se lääketieteessä määritellään, Aalto linjaa.

– Totta kai siinä on joku muutos ihmisen aivoissa tai psykologiassa jo tapahtunut, lääkäri kuitenkin toteaa.

Alkoholin käyttö on siis muuttanut nuoren miehen ajattelua, mutta kyse ei ole vielä suoranaisesta sairaudesta. Aalto toteaa, että useimmat mieliteot sinänsä ovat normaaleita. Tässä tapauksessa kyseessä saattaa kuitenkin hänen mukaansa olla alkoholiriippuvuuden esiaste.

– Kun riippuvuuteen mennään, niin tämän kaltaisia muutoksiahan siellä sitten ihmisen toiminnassa tapahtuu. Ja ne ovat tietysti aivotasolla tapahtuvia.

Kuva on synkkä, kun muistan, että tämä kaveri ei ollut lainkaan ainoa joka ajatteli prosenttijuomia vastaavalla lämmöllä. Samanlaiset tuntemukset ja puheet olivat silloisten opiskelijatuttavien parissa varsin tavallisia. Tilastojen valossa useimmista heistä ei kuitenkaan pitäisi tulla alkoholiriippuvaisia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suomalaisista on noin 10% riippuvaisia alkoholista. Tosin toiset 10% kuuluvat riskikäyttäjiin.

 

Nimetön mielenliike

alkoholimyonteisyys4Muutoksia aivoissa, mielihaluja, suhde alkoholiin on muuttunut korostuneen positiiviseksi. Jos kyseessä ei ole riippuvuus, miten tätä tulisi nimittää?

Kysyn, mutta lääkäri ei osaa antaa ilmiölle mitään nimeä.

Sanan puuttuminen itsessään kuvaa yhteiskunnan sokeutta ilmiölle.
– Minulla ei ole tiedossa, että tälle olisi termiä. Missään nimessä sille ei ole mitään diagnostista termiä.

Nimitys on siis keksittävä itse. Paremman puutteessa päätän käyttää termiä ”korostunut alkoholimyönteisyys”. Sanan puuttuminen itsessään kuvaa yhteiskunnan sokeutta ilmiölle.

Jo parikymppisten opiskelijoiden parissa ilmiö vaikuttaa olevan varsin yleinen. Luonnollisesti olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää miten laajasti se vaikuttaa koko yhteiskunnassa. Keski-ikäiset juovat tilastojen mukaan opiskelijoita enemmän, joten voisi ehkä olettaa että sama ilmiö vaikuttaisi heidän parissaan jopa voimakkaammin.

– Tämä on yksi niitä asioita, joita ei ole tutkittu, Aalto linjaa.

Hän toteaa, ettei hänellä ole asiasta tietoa. Kuitenkin hän pohtii, että mikäli tämä korostuneeksi alkoholimyönteisyydeksi ristimäni ilmiö olisi yhteiskunnassa yleinen, kyseessä olisi merkittävä asia.

– Se tarkoittaisi, että monilla kohtuukäyttäjillä olisi jo tämä yksi alkoholiriippuvuuden piirre, jos puhutaan juomishimosta, lääkäri pohtii.

Tämän enempää hän ei kuitenkaan  halua lääketieteen edustajana sanoa. Tutkimustietoa kun ei ole. Hän kuitenkin lisää, että himo tai mielihalu voi olla hyvin eri tasoista ja mielihalu voi olla myös sosiaalisesti ohjattu.

Kiitän Mauri Aaltoa ja päätämme haastattelun.

 

Päihde opettaa rakastamaan itseään

alkoholimyonteisyys5Tunnen, että olen hahmottamassa jonkilaista yhteiskunnan sokeaa pistettä. Olen jäljittämässä ilmiötä, jota ei yleisesti ottaen tunnisteta, mutta joka vaikuttaa merkittävästi läpi yhteiskunnan – kuin pimeä aine, jota ei voi nähdä, mutta joka vaikuttaa ympärillä oleviin kappaleisiin.

Ymmärtääksemme paremmin mistä on kyse, lienee syytä pohtia ilmiön juuria. Juomishalun syy voi olla monenlainen: stressin lievitys, sosiaaliset syyt tai tapa. Lähdetään kuitenkin liikkeelle siitä mitä tiedetään alkoholin vaikutuksesta aivoihin ja mieleen.

Juomien alkoholi eli etanoli aiheuttaa kemiallisesti juojalleen mielihyvää. Suurelta osin kyse on siitä, että aine lisää voimakkaasti mielihyvähormooniksi kutsutun dopamiinin eritystä aivoissa. Dopamiinin määrä nousee nopeasti jo noin viiden minuutin päästä juomisesta. Päihdeaineen ensimmäinen vaikutus on siis, että mielialan nousee ja ihminen rentoutuu.

Mieleen muodostuu positiivisten mielikuvien pilvi, joka verhoaa juomia ja juomis- tilannetta.
Aivot ovat yhteyksien verkosto, jossa asiat, mielikuvat, sanat ja aistimukset liitetään toisiinsa kokemusten perusteella. Juomisen tapauksessa aivot muodostavat siis yhteyden juomatilanteen ja kasvaneen mielihyvän välille. Toisin sanoen, kun ajatukset myöhemmin menevät alkoholijuomiin, seuraa välittömästi mielleyhtymä mielihyvään. Mitä useammin henkilö juo, sitä vahvemmaksi linkki aivoissa mielihyvän, juomatilanteen ja juoman välillä muodostuu.

Epäilemättä asia on monimutkaisempi, mutta ainakin jotakin tämän kaltaista on täytynyt myös opiskelijakaverini mielessä tapahtua. Etanolin käytön seurauksena mieleen muodostuu positiivisten mielikuvien pilvi, joka verhoaa juomia ja juomistilannetta. Vaikka järki saattaa ymmärtää alkoholin aiheuttamat haitat, on aihepiiri kauttaaltaan näiden mielikuvien värittämä, joten haittoja ei haluta ottaa tosissaan.

alkoholimyonteisyys3

Sama kemiallispohjainen ilmiö toistuu monilla muillakin päihdeaineilla. Laittomien päihteiden tapauksessa se luo eri huumeita sokeasti ihannoivia alakulttuureita. Alkoholin tapauksessa tuloksena on alkoholiin korostuneen myönteisesti suhtautuva valtakulttuuri.

Herää kysymys: Minkälainen yhteiskunnan asenne alkoholiin olisi, jos sitä käyttäisi vain pieni vähemmistö? Miten aiheesta puhuttaisiin ja miten siihen suhtauduttaisiin? Miten alkoholipolitiikkaa tehtäisiin, jos päättäjillä itsellään ei olisi juomakokemusten muodostamaa mielleyhtymää alkoholin ja mielihyvän välillä?

 

Korostuneen alkoholimyönteistä politiikkaa

alkoholimyonteisyys2

Koemme päivittäisten valintojemme olevan yleensä varsin loogisia ja tietoisesti harkittuja.

Psykologit ovat asiasta toista mieltä.

Kaikkien päätösten takana vaikuttaa valtava määrä tiedostamattomia haluja ja mielikuvia, pelkoja, toiveita ja muistoja. Alkoholin käyttäjän tapauksessa taustalla vaikuttavat myös päihteen käytön hänelle mahdollisesti luomat myönteiset käsitykset aineesta.

Koska suurin osa poliitikoista käyttää ainakin jossain määrin säännöllisesti alkoholia, on syytä miettiä miten se vaikuttaa kykyyn tehdä aihetta koskevia päätöksiä.

Faktat ovat synkkiä. Suomi kärsii Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston arvion mukaan vuosittain 6-7 miljardia euroa alkoholihaittoja vuosittain. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Työterveyslaitoksen arviossa lasketaan alkoholin takia menetettyä bruttokansantuloa ja huomioidaan myös alkoholin aiheuttama työkyvyttömyys. Tulos on Suomen taloudelle koruton 14,5 miljardin euron vuosittainen tappio.

Jos jokin muu päihdeaine aiheuttaisi vastaavat haitat, olisivatko päättäjät yhtä maltillisia päätöksissään? Etenkin kun hallitus samaan aikaan leikkaa monesta suunnasta saadakseen aikaan säästöjä. Arvioitu 14,5 miljardin euron tappio on moninkertainen suhteessa hallituksen kohuttuihin jättileikkauksiin.

Suhde omaan päihteeseen on siinä määrin lämmin, ettei vakaviakaan haittoja haluta ottaa kovin tosissaan.
Koska kyseessä on kuitenkin alkoholi, suhtautuminen on eri. Suomen alkoholipolitiikka toimii saman logiikan mukaan, kuin yksittäinen alkoholin käyttäjä. Haitat periaatteessa tiedostetaan, mutta suhde omaan päihteeseen on siinä määrin läheinen ja lämmin, ettei vakaviakaan haittoja haluta ottaa kovin tosissaan. Ikävä kyllä yhteiskunta maksaa tästä välinpitämättömyydestä kalliisti.

Kun jo valmiiksi alkoholimyönteisessä ilmapiirissä marinoitujen päättäjien mieliin kaadetaan vielä aimo annos alkoholiteollisuuden systemaattista lobbausta, on keitos valmis.

Pohdittavaksi:

  • Lehdissä arvioidaan usein alkoholijuomia, kuten viinejä. Kuitenkin alkoholittomista juomista, kirjoitetaan harvoin. Miksi voimakas kiinnostus kohdistuu vain yksiin juomiin, mutta ei toisiin? Onko kyseessä vain kiinnostus huumaavan aineen aiheuttamaan mielihyvään, joka puetaan elegantin maun arvioinnin valeasuun? Useimpien mielestä olisi luultavasti absurdia kirjoittaa appelsiinimehusta samalla innostuksella!
  • Kesän tullen terassit vetoavat moniin. Tätä voidaan perustella esimerkiksi hyvällä ilmalla ja mukavalla seuralla. Mutta kiehtoisiko tupakalta ja alkoholilta haiseva terassi yhtä paljon, jos tuoppi vaihdettaisiin limulasiin? Missä määrin kyseessä onkin todellisuudessa vain halu tuntea etanolin aiheuttamaa kemiallista mielihyvää?

Teksti ja kuvitus: Janne Valkeapää

Rock, raittius ja flow

Unelma rock-elämästä ajoi teinipoikien porukkaa musiikin pariin viime vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä. Eero Heinonen on yksi heistä. Bändin nimeksi annettiin The … Jatka lukemista Rock, raittius ja flow

Eero Heinonen on muusikko ja elokuvaohjaaja. Hänet tunnetaan parhaiten The Rasmus -yhtyeen basistina, mutta hän myös muun muassa Hay and Stone -yhtyeen laulaja ja keulakuva.
Eero Heinonen kotitalonsa sisäpihalla Helsingissä.

Eero Heinonen on tullut tunnetuksi maailman maineeseen nousseen The Rasmus -yhtyeen basistina, mutta hän on myös elokuvaohjaaja ja perheen isä. Parhaimmillaan työ tai musiikki antaa hänelle flow-tilaksi kutsutun täydellisen tasapainon ja keskittymisen kokemuksen, jossa voi täysin antautua hetkeen.

Unelma rock-elämästä ajoi teinipoikien porukkaa musiikin pariin viime vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä. Eero Heinonen on yksi heistä. Bändin nimeksi annettiin The Rasmus.

– Me perustettiin Rasmus yläasteella. Dead letters -albumia ja sen sinkkubiisien levyjä myytiin maailmalla kaksi miljoonaa kopiota, Heinonen ynnää.

Se on kova juttu kuin rock itse.

Vuodenajat ovat ehtineet vaihtua monesti, miljoonia levyjä myyty ja lukemattomia keikkoja soitettu. Matka on vienyt syvältä Siperiasta Etelä-Amerikan ytimeen ja monen moneen muuhun maailman kolkkaan. Balanssi on pysynyt. Tytöt ovat menettäneet tajuntansa, mutta bändin jätkät pysyneet järjissään – ja mikä tärkeintä: yhä ystävinä.

Se jos mikä on rock-musiikissa ja menestyksen aallokossa harvinaista, jopa ainutlaatuista.

Isoille yleisöille soittamisen halu oli väkevä eteenpäin vievä voima.
Heinonen itse kokee sopuisan ystävyyden yhdeksi bändin suurimmista saavutuksista.

Tähdet olivat suotuisat. Oikeaan aikaan tuli sopivissa määrin onnistumisia, saatiin oma biisi soimaan silloiseen Radio Mafiaan, ja muutama tärkeä festarikeikka, sekä tietysti levysopimus. Pian bändin keikkamyynnin mestaroi ilmiömäinen Seppo Vesterinen.

Haave nuorena siitä että saisi esiintyä kaverien kanssa toteutui. Isoille yleisöille soittamisen halu oli väkevä eteenpäin vievä voima. Rasmus pääsi tekemään levyä myös Ricky Martinille, Kissille, Madonnalle ja monelle muulle supertähdelle tuottaneen Desmond Childin kanssa. Omat idolit olivat Metallica, Nirvana, Red Hot Chili Peppers ja kotimainen Kingston wall.

Toisin kuin moni esikuvista, kukaan yhdessä yläasteelta maailman maineeseen ponnahtaneesta bändistä ei ole kuollut, seonnut tai alkoholisoitunut. Liekö luomu asenne myös syy bändin pysymiseen yhdessä.

 

Paremmat kiksit

Rauhallinen ja huomaavainen laulava basisti katselee maailmaa yhä kuin avoimen nuorukaisen silmin, jolle musiikki on elämän suuri tutkimusretki.

Musiikissa on enemmän löydettävää kuin ihmiselämän aikana ehtii löytää.
– Tajusin suht nuorena, alle kymmenvuotiaana, että rockista saan hyvät kicksit. Harrastin myös klassista! Äidin levyhyllyn Neljä vuodenaikaa oli minusta yhtäläisesti hieno teos. Rockmusiikista saan kuitenkin edelleen potkua. Se, että siitä tuli ura, on tietenkin ahkeran työn ja periksiantamattomuuden tulos. Opinnot ja uran luominen veivät monen musiikinlajin ääreen. Tajusin, että musiikissa on enemmän löydettävää kuin ihmiselämän aikana ehtii löytää.

Valitsemalleen musiikin lajille epätyypillisesti Heinonen totisesti uskoo päihteettömyyteen ja on pitänyt päänsä selvänä lähes kaksikymmentä viimeistä vuotta. Hän kertoo, ettei päihteettömyys ole niin vaikeaa, kuin voisi kuvitella. Bändissä, jossa kaikki jäsenet ovat tasavertaisia, sitä myös kunnioitetaan.

Voi tietysti moni muukin asia viedä mieheltä jalat alta, kuin kemikaalit.
Heinonen ihastui maailman matkoillaan itämaisille tansseille omistautuneeseen australialaiseen neitoon, Jessicaan. Jälkikasvuakin on jo saatu aikaiseksi.

Ennen kuin jatkat lukemista, voit halutessasi kuunnella Heinosen säveltämän ja laulaman kappaleen Give me the power back. Kappale löytyy Heinosen toisen yhtyeen Hay and Stone -yhtyeen levyltä Making the waves.

 

Uusia aluevaltauksia

Vaikka basistin ensimmäinen intohimo eli musiikki on työllistänyt jo toista vuosikymmentä, hakee hän nyt muita tapoja itsensä ilmaisemiseen. Uudeksi väyläksi onkin muodostunut elokuva ja dokumentti.

Hänen ohjaamansa Tero Tähtisen matkanovelliin perustuva lyhytelokuva Walker voitti vuoden 2013 “Third world indie film festival“ -palkinnon. Myös Neloselle tehty dokumentti laulajakollegasta Chisusta kosketti monia kuten myös Heinosen kansainvälisempi documenttielokuva Dance for Two.

EeroHeinonen1
Eero Heinonen, muusikko ja dokumentaristi

Tällä hetkellä Heinonen on tekninen ohjaaja suomalaisessa Rendel-nimissä supersankarielokuvassa, jota ohjaa yhdessä Jesse Haajan kanssa.

Uran vaihtaminen on tuntunut muusikosta työläältä, mutta se on toisaalta myös rikastuttanut elämää.

– Ensin ajatus pelotti. Huomasin, että joistain ominaisuuksista joudun luopumaan tajutessani, että mun täytyy tehdä muutakin työtä kuin keikkailla bändin kanssa.
Uusi suunta, kollegat, sidosryhmät ja kokemukset ovat antaneet laveamman kuvan elämästä.

Rasmus keikkailee yhä, joskin harvemmin kuin ennen. Eikä monissa muissakin kokoonpanoissa soittanut Heinonen edes haluaisi kokonaan luopua musiikista. Bändin ystävyys ja yhdessä soittaminen antaa paljon.

 

Musiikki ja flow

Mutta mistä basisti, laulaja ja lauluntekijän mielestä musiikissa on pohjimmiltaan kyse?

– Musiikki merkitsee väylää asiaan, jota käsitelläkseen ihminen ei tarvitse sanoja tai kieltä saati mielipidettä, mies määrittelee.

Täytyy asettua asemaan, jossa on haavoittuvainen, olla kokonaan oma itsensä ja tunteiden kanssa täysin esillä.
Heinonen selittää, että soittaessa ja laulaessa on hyvä olla auki. Täytyy asettua asemaan, jossa on haavoittuvainen, olla kokonaan oma itsensä ja tunteiden kanssa täysin esillä. Ja siihen pystyäkseen on astuttava jo ennen esiintymistä ulos arkisesta ajattelusta ja liiasta kontrollista. Täytyy ikäänkuin avautua sisäisesti.

Muusikko toteaa, että tässä kohden monet hänen kollegansa etsivät turvaa päihteistä, kun vaikkapa suorituspaine tai kontrolloiva mieli estää luontevan olemisen. Osalle syy itsensä päihdyttämiseen voi olla myös turhautuminen maailman tilaan.

– Turhautuminen, siksi että muu maailma ei ymmärrä, että mikä kaikessa menee pieleen, Heinonen pohtii.

Hän on itsekin parantanut maailmaan muun muassa tekemällä vapaaehtoistyötä Helsigin lastensairaalan parissa. Kuitenkin paras apu omaan oloon ja kykyyn avautua on hänen mukaansa tasapainoinen mielentila, joka tunnetaan nimellä flow.

– Flow on se sana, joka asiaa kuvaa parhaiten. Jos antautuu irrallisesta itseajattelusta ja antautuu hetkeen, flow-tila pystyy tulemaan ihmiseen. Täydellinen antautuminen on kovin vaikeaa, mutta sitä voi harjoitella. Esimerkiksi itse harjoittelen meditoimalla.

Flow-ilmiön – tai suomeksi virtauskokemuksen – esitteli ensimmäistä kertaa Yhdysvaltalainen psykologi Mihály Csíkszentmihályin. Flow-kokemuksessa ihminen on täysin tasapainossa itsensä kanssa, ja koko huomio on keskittynyt tekeillä olevaan asiaan. Muut asiat, kuten suorituspaineet, ajatukset ja jopa aika, häviävät. Csíkszentmihályi on todennut tutkimuksissaan, että ihmiset ovat onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä. Samalla myös suorituskyky kasvaa.

Heinonen kertoo, että joskus flow-tila säilyy pitkäänkin. Itsestään virtaavaan tilaan liittyy monesti musiikki tai musisointi.

Tässä voit kokeilla Heinosen meditaatiotekniikkaa. (ns. Sahaja Yoga -meditaatio). Videolla on 6 minuutin ohjattu helppo harjoitus. Paina vain video päälle ja seuraa ohjeita.

 

Oppia on the road

Kun tarpeeksi pitkään on tien päällä, saa väkisinkin perspektiiviä kotimaahan ja sen kansaan. Monelle suomalaiselle kotimaiset ja länsimaiset tavat ajatella, ovat, jos eivät se ainoa oikea, ainakin ainoa itselle täysin luonteva tapa suhtautua asioihin. Eero Heinonen on nähnyt matkoillaan monenlaista ja oppinut uusia näkökulmia.

Meidän ajattelutapa on vain yksi muiden joukossa
– Meidän ajattelutapa on vain yksi muiden joukossa ja Suomi vain yksi monista maista. En enää pidä yhtä tapaa tai maata parempana tai huonompana kuin muita. Oli mulle ehkä vaikeaa ymmärtää, että meilläkin on omat heikkoutemme ja sokeat pisteet suomalaisessa yhteiskunnassa, eikä niistä voi olla ylpeä. Maailma on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, ihmisiä, mahdollisuuksia, nousevia uusia ideoita ja samalla kuihtuvia vanhoja aatteita.

Tämä juttu on osa artikkeleiden sarjaa, jossa kerrotaan hetkessä elämisestä ja flow-tilasta.

Teksti: Saska Aaltonen, kuvat: Jessica Heinonen

Raittiissa häissä

– Raittiit pariskunnat kyselevät minulta, voisiko heidän häissään hoitaa tarjoilun ilman alkoholia, kertoo hääsuunnittelija Anu Beadle. – Vastaan heille, että … Jatka lukemista Raittiissa häissä

häät1

Päihtymisen ja juhlan kuuluminen yhteen on syvälle juurtunut ehdollistuma. Raittiita häitä järjestäneet kehuvat kuitenkin usein kokemustaan humalaisia juhlia aidommaksi ja raikkaammaksi.

– Raittiit pariskunnat kyselevät minulta, voisiko heidän häissään hoitaa tarjoilun ilman alkoholia, kertoo hääsuunnittelija Anu Beadle.

– Vastaan heille, että nämähän ovat teidän häänne ja vieraiden tulisi kunnioittaa teidän arvomaailmaanne!

Häiden vietto on kulttuurinen kysymys. Se, mitä suuri osa suomalaisista pitää itsestäänselvyytenä, voi olla muusta maasta tulevalle outoa.

vieraiden tulisi kunnioittaa teidän arvomaailmaanne!
– Suomessa alkoholi on mennyt kulttuuriin sisään, toteaa äskettäin avioitunut, Turkista kotoisin oleva Feridun Altintop.

– Indonesiasta kotoisin oleva vaimoni Iffa Tiara Ayu Abusamah ei ole koskaan juonut alkoholia. Itse join vähän joskus nuorena, mutta en aikuisena pitkiin aikoihin. Häämme olivat raittiit häät.

– Muslimihäissä yleensä molempien vanhemmat puhuvat, mutta koska me olemme vanhempi pariskunta, minä pidin Tiaraa, vieraita, elämää ja Jumalaa kunnioittavan puheen. Meidät vihkinyt imaami sanoi puheessaan, että nainen on Jumalan lahja, aviomiehen tulee kohdella vaimoaan hyvin.

Pariskunnan häissä syötiin ja kuultiin musiikkia. Suomalainen vieras Rauno Wikström kertoo, että tunnelma häissä oli hyvin lämmin.

– En tuntenut siellä muita, mutta minulle tultiin juttelemaan ja osoittamaan huolenpitoa.

Suomalaisissa alkoholipitoisissa häissä vieraat keskittyvät usein vain omaan pöytäseurueeseensa. Olemme ehkä arempia tutustumaan, mutta toisaalta myös alkoholi supistaa havaintokenttää. Eikä juominen varmasti myöskään lisää huomaavaisuutta!

Railakkaampaa juhlimista

Ihminen, joka on kiinni yhteiskuntamme alkoholimyönteisyydessä, kuvittelee helposti, että raittiit häät ovat tylsät häät. Todellisuus voi kuitenkin olla aivan muuta.

Minulla on sellainen kokemus, että raittiit häät ovat monesti railakkaammat
– Minulla on sellainen kokemus, että raittiit häät ovat monesti railakkaammat kuin alkoholiin nojaavat häät, sanoo hääsuunnittelija Beadle.

– Esimerkiksi katolisissa ja muslimihäissä vieraat voivat jo kirkossa hurrata, laulaa ja tanssia. Juhlat alkavat heti, eikä vasta silloin, kun ollaan ”riittävästi humalassa”. Monissa hääperinteissä tunteita näytetään avoimesti. Itketään onnenkyyneleitä, hurrataan, taputetaan, aloitetaan yhteisöllinen tanssi heti juhlapaikalla. Hääjuhlissa on paljon tanssia ja laulua, jotka luonnollisesti vapauttavat tunteita, Beadle kertoo.

Tätä kuullessa juhlinta, jossa vapautuneisuus ammennetaan pullosta, alkaa tuntua surullisen köyhältä juhlimiselta. Pidemmekö turhaan itseämme kulttuurin pakkopaidassa, vaikka se voitaisiin myös riisua pois?

häät2– Se on myös vähän sellainen tottumuskysymys. Ihmiset ajattelevat alkoholin jostain syystä kuuluvan häihin. Pelätään liikaa, mitä muut sanovat, jos sen sortin juomat puuttuvat. Ei uskalleta kyseenalaistaa, vaikka oikeasti pitäisi, kuvaa raitis kantasuomalainen Janne Valkeapää.

Hän jatkaa kertomalla päihteettömistä hääkokemuksistaan:

Siinä on eri tunnelma, kun ei ole juhlayleisössä sitä turrutusta.
– Meidän häät olivat aika perinteisen suomalaiset. Tosin alkoholia siellä ei ollut, ja sen kyllä huomasi. Tanssittiin paljon. Ei sellaista jaksa, jos on hiprakassa. Oli huippuhauskaa, kannat kattoon! Sama on toistunut myös ystäväni alkoholittomissa häissä. Pidettiin kivaa ja tanssittiin yömyöhään, eikä maltettu melkein kotiin lähteä. Siinä on eri tunnelma, kun ei ole juhlayleisössä sitä turrutusta.

 

Tunteet pintaan

– Kyllä suomalainenkin osaa juhlia häitä ilman alkoholia, tietää myös Beadle.

– Hääjuhla on itsessään tunteita herättävä juhla.

Monesti me suomalaiset olemme kuitenkin tottuneet kontrolloimaan itseämme ja tunteitamme tarpeettoman paljon. Lapsena ilmaisemme tunteita vapaasti, mutta aikuiseksi varttuessa muodostuu käsitys sopivista ja sopimattomista tuntemuksista.
Koska tunteita kuitenkin väistämättä tarvitaan, kulttuurimme on antanut alkoholille oikeuden vapauttaa. Siksi varmaankin moni siihen myös halukkaasti tarttuu.

Toisaalta raittiin silmin asia voi näyttää myös olevan toisin:

Raittius voi olla myös rohkeutta tuntea ilman, että tarvitsee hakea pullosta lupaa onnenkyyneliin.
– Kokemukseni perusteella päihteettömät häät ovat yleensä tunnelmaltaan jollain tapaa herkemmät ja aidommat. Häät ovat yleensä niin hienoja, kauniita tapahtumia, että tuntuu hyvältä, kun siihen ei sotketa päihteitä, Valkeapää pohtii ja kannustaa myös alkoholia käyttäviä nuoria pareja kokeilemaan.

Raittius voi olla myös rohkeutta tuntea ilman, että tarvitsee hakea pullosta lupaa onnenkyyneliin. Alkoholia tavallisesti käyttävät vieraatkin oppivat olemaan raittiissa häissä. Kun tunnelma on lämmin ja vapauttava, se kantaa ja ravitsee itsessään.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen, kuvat: Lily Dream Wedding

Resepti oman elämän menestyjäksi

Ensimmäisessä luvussa pääsemme Etiopiaan. – Kollegat ja ystävät kyseenalaistivat Hintsan ratkaisun viedä vaimonsa ja kolme pientä lasta mukanaan epävakaaseen maahan, … Jatka lukemista Resepti oman elämän menestyjäksi

Kirja: Voittamisen anatomiaa, Oskari Saari, Wsoy 2016
Kirja: Voittamisen anatomiaa, Oskari Saari, Wsoy 2016

Lääkäri Aki Hintsan elämästä ja työstä kertova Voittamisen anatomia -kirja kuvaa, kuinka Hintsa kehitti oman ”menestyksen ympyränsä”, jonka avulla hän on kouluttanut niin huippujohtajia, kuin formula-ajajiakin. Lukijalle avautuu uusia näkökulmia niin oman elämänsä kuin ympäröivän yhteiskunnankin pohtimiseen.

Ensimmäisessä luvussa pääsemme Etiopiaan.

– Kollegat ja ystävät kyseenalaistivat Hintsan ratkaisun viedä vaimonsa ja kolme pientä lasta mukanaan epävakaaseen maahan, joka oli toipumassa 30 vuotta kestäneestä sisällissodasta, Saari taustoittaa Aki Hintsan tarinan alkua.

Hintsalle valinta oli kuitenkin selvä. Hän kertoi kokeneensa, että lähtö oli itsensä Jumalan hänelle antama käsky. Ja niin matkaan lähdettiin.

Olosuhteet tarjosivat jatkuvasti haasteita, alkaen jo sairaalan todellisuudesta.

– Kahdeksalle tarkoitetussa huoneessa oli yli 20 potilasta. Huone kuhisi kärpäsiä. Lian ja ihmisten eritteiden tunkkainen haju oli sanoinkuvaamaton. Yhdessä vuoteessa makasi sotilas, jonka haava oli tulehtunut ja märki. Puolen metrin päässä makasi edellisenä yönä synnyttänyt äiti vastasyntyneen lapsensa kanssa.

Sodan käyneessä maassa vaikutti myös rosvojoukko, joka ryyppäsi ja ryösti ihmisiltä rahaa, vailla minkäänlaista moraalia.

Lukija saa kokea myötäsankaruutta, kun kirja kertoo Hintsan rohkeudesta puuttua asioihin ja tuottaa tervehdyttävää muutosta. Samalla Hintsan kokemukset kyseenalaistavat myös omaa yhteiskuntaamme.

Kuinka ihmiset, joilla on kaikkein vähiten, vaikuttivat siltä, kuin heillä olisi eniten?
– Kurjuutta oli paljon, mutta merkillistä kyllä myös silmiinpistävää onnellisuutta. Se kosketti. Kuinka ihmiset, joilla on kaikkein vähiten, vaikuttivat siltä, kuin heillä olisi eniten? Länsimaissa mistään ei ollut pulaa, mutta ihmiset olivat paljon tyytymättömämpiä, Hintsa mietti.

Etiopiassa Hintsa ystävystyi maailman kovimman kestävyysjuoksijan, Gebreselassien ja tämän perheen kanssa. Gebreselassieta seuraamalla Hintsa alkoi luoda omaa ”Menestyksen ympyräänsä”, jota hän myöhemmin tuli soveltamaan vuosien ajan Formula-ajajien, huippujohtajien ja lukuisten muiden asiakkaittensa terveysneuvonnassa.

 

Tarve menestyä perustuu huolenpitoon itsestä ja läheisistä

Moni huippujohtaja kokee, että epäonnistuminen työssä kaataa koko elämän. Kun elämän mielekkyys perustuu työmenestykseen, menestyksen katketessa sukelletaan syvälle. Sama ilmiö toistuu usein myös huippu-urheilijoilla. Uran loppumisen jälkeen tavalliseen elämään sopeutuminen on vaikeaa.

Gebreselassieta havainnoimalla Hintsa näki, että etiopialaisella huippujuoksijalla oli muitakin arvoja. Hän halusi olla hyvä isä, aviomies ja ystävä, moraalisesti oikein toimiva, hyvä ihminen. Niinpä juoksuepäonnistumista kokiessaan Gebreselassie saattoi sanoa: ”Tämähän on vain urheilua.” Omiin arvoihin perustuva elämä kantoi häntä yli epäonnistumiskokemuksen.

Hintsan ”Menestymisen ympyrässä” kaikki lähtee terveestä ytimestä.

Vahva minuus ei voi perustua kokonaan johonkin, mikä voidaan ottaa pois.
– Vahva minuus ei voi perustua kokonaan johonkin, mikä voidaan ottaa pois. Vahva identiteetti perustuu arvoihin. Kuka tahansa voi luetella kauniita arvoja ja hienoja tavoitteita, mutta niistä ei ole hyötyä, elleivät ne näy käytännössä.

– Arvoista tulee totta vasta päivittäisen valintojen, tekojen ja tekemättä jättämisten kautta. Ne konkretisoituvat tavoitteellisessa toiminnassa, kuvaa Saari Hintsan ajatusta.
Ihmisen, joka haluaa menestyä omassa elämässään, on pohdittava ensimmäiseksi todellisia arvojaan, joita haluaa elää todeksi.

Työelämä tempaisee meidät helposti tiukkaan kiireiseen rytmiinsä ja unohdamme pitää huolta itsestämme. Kuitenkin vain itsestämme huolta pitämällä voimme olla tehokkaita ja aikaansaavia myös työssä ja tasapainoisia kanssaihmisiä.
Hintsa kehottaa meitä pohtimaan arvojamme vakavasti.

– Mitä paremmin ihminen tuntee itsensä ja arvomaailmansa, sitä enemmän hänellä on psykologista pääomaa. Hänen kykynsä kohdata sekä käsitellä vaikeuksia ja kriisejä on huomattavasti parempi.

Hintsan oma menestys Etiopiassa perustui myös hänelle tärkeään arvoon, uskoon.

 

Seurausten lääkitsemisestä syiden hoitamiseen.

Suurin osa kroonisista sairauksista olisi ehkäistävissä omilla valinnolla. Piristävän ilahduttavaa kirjassa on myös se, että kokenut lääkäri rohkenee kyseenalaistaa länsimaista lääketiedettä, toisin kun voisi olettaa. Samalla hän antaa meille itsellemme ohjeita ennaltaehkäistä sairauksia.

– Moderni lääketiede toimii fantastisesti silloin, kun potilas on jo selvästi diagnosoitavalla tavalla sairas. Oikeat lääke- ja leikkaushoidot ovat pelastaneet lukemattomien ihmisten hengen ja poistaneet paljon kärsimystä, Hintsa toteaa.

– Mutta moderni lääketiede näyttää tekevän hämmästyttävän vähän sairauksien ehkäisemiseksi. Lääketiede määrittelee terveyden vain sairauden puuttumiseksi eikä hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden tilaksi. Ihmisistä on tullut potilaita. He ovat oppineet mallin, jossa he hakevat hoitoa oireisiinsa eivätkä keskity siihen, mistä oireet itse asiassa johtuvat.

– Jos lääketieteelle annettaisiin mahdollisuus ennen sairauksien puhkeamista, tulokset voisivat olla vallankumouksellisia. Vakavat sairaudet eivät iske nuhan tavoin yllättäen yön aikana, vaan ne kehittyvät pitkän ajan kuluessa ja ilmoittavat itsestään oireilla. Olemme kuitenkin oppineet sivuuttamaan nämä oireet. Väsymyksestä, päänsärystä, masennuksesta, vatsanväänteistä ym. on tullut niin arkipäiväisiä, että olemme turtuneet niihin.

Häviöön juuttuminen on tuhoisaa. Työjärjestyksen on oltava selvä ja tahdin nopea: ota opiksi, päästä irti.
Hintsa kehottaa kuuntelemaan itseään ja tekemään pieniä elämäntapamuutoksia, korkeintaan kolmea tapaa kerrallaan, vähintään kolmen kuukauden ajan ennen seuraavia muutoksia. Yksi tärkeä muutostarve meidän useimpien kohdalla on ryhtyä kunnioittamaan omaa unen tarvetta.

– Ole rehellinen itsellesi. Hyvin todennäköisesti kuulut siihen suureen enemmistöön, joka tarvitsee 7.5- 8.5 tuntia unta yössä. Ei ole suositeltavaa käyttää tietokonetta, kännykkää tai tablettia tuntia tai kahta ennen nukkumaanmenoa. Myös televisioruudulta aistittu valo saattaa häiritä unta. Siksi televisiota ei tulisi katsoa juuri ennen nukkumaanmenoa eikä lainkaan makuuhuoneessa.

Kirja opastaa myös henkiseen vahvuuteen, kohtaamaan haasteet ja epäonnistumiset terveesti ja selvin päin. Häviämään oppiminen on vähintään yhtä tärkeää kuin voittaminen.

– Ennen kuin voi voittaa, on pakko oppia häviämään ja päästämään irti epäonnistumisista.
Neuvo on hyödyksi jokaiselle tavallisellekin ihmiselle. Lukuisia F1-ajajia ohjannut Hintsa kuitenkin nostaa esimerkin moottoriurheilun puolelta.

– Toisin kuin muissa lajeissa, moottoriurheilussa parhaatkin häviävät enemmän kuin voittavat.

– Häviöön juuttuminen on tuhoisaa. Työjärjestyksen on oltava selvä ja tahdin nopea: ota opiksi, päästä irti.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen

Kolmella periaatteella kohti parempaa vuorovaikutusta

Loukkaantumisia, väärin ymmärryksiä, niskojen nakkelua. Kun koemme loukkaavaa vuorovaikutusta tai huomaamattamme loukkaamme muita, se vetää mielen matalaksi. Mutta miten voisimme … Jatka lukemista Kolmella periaatteella kohti parempaa vuorovaikutusta

Loukkaantumisia, väärin ymmärryksiä, niskojen nakkelua. Kun koemme loukkaavaa vuorovaikutusta tai huomaamattamme loukkaamme muita, se vetää mielen matalaksi. Mutta miten voisimme itse vaikuttaa päivittäisen vuorovaikutuksemme laatuun?

Esittelen tässä jutussa sinulle, hyvä lukija, kolme positiivisen vuorovaikutuksen periaatetta, jotka olen itse asiaa pohdittuani kehittänyt omaksi avukseni. Nämä periaatteet olen kirjoittanut kolmelle kortille. Ehkä niistä on apua myös sinulle.

Kysy kunnioittavasti

kortti1Ensimmäisessä kortissa lukee ”Kysy kunnioittavasti”. Elämme kilpailuyhteiskunnassa, jossa olemme oppineet korostamaan omaa pärjävyyttämme ja pätemistämme. Niinpä normaaliseurustelussakin saatamme huomaamattamme kertoa vain itsestämme, emmekä huomaa, että myös kaverillemme kuuluu jotakin. Tai voimme kuvitella, että tiedämme mitä hänelle kuuluu – ”sitä samaa”, tietenkin. Meille itsellemme kuuluu jotain paljon mielenkiintoisempaa.

Ongelmatilanteissa saatamme päätellä kaverin puolesta, miksi hän toimii niin kuin toimii, ja oletamme, että ainoa, oikea ja normaali todellisuus on se, joka on meidän määrittämämme todellisuus. Odotamme toisen ongelmattomasti mukautuvan meidän määrittämäämme todellisuuteen.

Siksi ”Kysy, kunnioittavasti” -kortti. Emme voi tuntea ja tietää toisen ihmisen todellisuutta, ellemme kysy häneltä itseltään. Nerokkainkin päättelymme ja kuvittelumme voi mennä täysin harhaan. Syvälliset ihmismielen asiantuntijat, esimerkiksi maailmankuulu psykiatri Erich Fromm, ovat kauan korostaneet ja korostavat yhä, että toinen ihminen on meille viime kädessä aina arvoitus.

– Vaikka olen elänyt vuosikymmeniä vaimoni kanssa, hän edelleen välillä yllättää minut, toteaa perheterapeutti Pekka Hämäläinen.

Jos haluamme parempaa vuorovaikutusta mihin tahansa ihmissuhteeseen, meidän on pois opittava monista asenteista, jotka estävät meitä tekemästä kysymyksiä toiselle.

Olemme saattaneet oppia, että on epähienoa ja tunkeilevaa kysyä toiselta ihmiseltä jotain henkilökohtaista asiaa. Olen esimerkiksi havainnut, että monet vammautuneet ihmiset kokevat hyvänä sen, että lapset tulevat ihmettelemään esimerkiksi heidän pyörätuoliaan. Aikuisten ”hienotunteinen” vaikeneminen sitä vastoin kasvattaa etäisyyttä ”terveiden” ja ”vammaisten” välille.

Etenkin läheisissä suhteissa, kuten parisuhteessa tai ystävien kesken, on tärkeää tietää miten toinen ajattelee ja asiat kokee. Kun mieltä vaivaavat asiat keskustelee hyvässä hengessä tarpeeksi ajoissa, voidaan purkaa moni ongelmavyyhti, joka kasaantuessaan voisi olla vakavakin ongelma – ja pahimmillaan esimerkiksi syy avioeroon.
”Kysy, kunnioittavasti” -kortti suojelee paitsi läheisiä suhteita, myös suhdetta omaan itseen! On syytä välillä pysähtyä ja kysyä itseltään, mitä minulle oikeasti kuuluu.

Kuuntele kunnioittavasti

kortti2On ihmisiä, jotka kysyvät, mitä toiselle kuuluu, mutta eivät malta kuunnella vastausta. Kerrotaan laveasanaisesti omia asioita, sen sijaan, että annettaisiin tilaa toiselle. Joskus puhuja on niin innostunut omasta tarinastaan, ettei hän edes huomaa, kuinka kuulijan suupielet painuvat alaspäin ja katse alkaa harhailla. Aito ihmisten välinen kohtaaminen ei tapahdu.

”Kuuntele kunnioittavasti” -kortti haluaa pysähdyttää ja herättää läsnäoloon, kun kuuntelee toista.

Jos huomaat, että olet mielentilassa, jossa et jaksa kuunnella, älä esitä kysymystä pakonomaisesti. Kerro mieluummin rehellisesti että olet esimerkiksi väsynyt. Tilanne voi muuttua, kun lähdetään vaikkapa yhdessä kävelylle.

Yhteinen tekeminen saattaa yhteiselle aallonpituudelle, raitis ilma kirkastaa ajatuksia, ja yhtäkkiä ilmapiiri voikin muuttua hyväksi vuorovaikutukseksi, jossa molemmilla on tilaa itseilmaisuun.

Kiitä ketterästi

kortti3Yksin pärjäämisen -yhteiskunnassamme kiittäminen on alkanut vähentyä, suorastaan törkeyteen saakka. Olen havainnut tämän työelämässä niin, että kun olen antanut jollekin ideoita, hän ottaa ne käyttöön, kysymättä, kiittämättä ja keräten niistä kaiken kunnian.
Myös aviopuoliso saattaa kehua puolisolta saamaansa ideaa ystäville omana ideanaan, sen sijaan, että antaisi kunnian sille, jolle se kuuluu. Niin kiitoksen kipeitä saatamme olla.

Tervehdyttävä liike on siis kiirehtiä kiittämään toista siitä, mitä häneltä saa. Näin itsellekin kirkastuu, mitä oikeastaan on tapahtunut. Ja jos aikoo viedä toisen ideaa eteenpäin, seuraavaksi käteen on syytä ottaa ”Kysy ketterästi” -kortti.

Sydämestä tuleva kiittäminen tuottaa yllättävän paljon hyvää mieltä, ja kauniin kiitoksen voi muistaa vielä vuosienkin päästä.
Yksin pärjäämisen ilmapiirissä kiittäminen voi joskus tuntua vaikealta. Kiittäessäänhän myöntää, ettei olekaan täysin yksin pärjännyt, vaan on saanut apua muilta.

Ehkä aito kiittämisen taidon voisi löytää myös itsetutkiskelun kautta – kohdaten ensin ne tunteet, jotka estävät aidon sydämestä tulevan kiittämisen. Kun puron virran edestä poistaa padon, puro jatkaa raikasta solisevaa virtaamistaan. Luonnollisesti.

Teksti ja kuvat: Tuula-Maria Ahonen

Alkoholi faktojen valossa

Ihminen tarvitsee hapen lisäksi lukuisia ravintoaineita, joiden pääryhmät ovat proteiinit, hiilihydraatit, rasvat, vitamiinit, kivennäisaineet ja vesi. Alkoholijuomien alkoholi ei kuulu … Jatka lukemista Alkoholi faktojen valossa

Ihminen tarvitsee hapen lisäksi lukuisia ravintoaineita, joiden pääryhmät ovat proteiinit, hiilihydraatit, rasvat, vitamiinit, kivennäisaineet ja vesi. Alkoholijuomien alkoholi ei kuulu ihmisen kehon tarvitsemiin aineisiin.

Juomien alkoholi on kemialliselta nimeltään etanoli tai pidemmin etyyli-alkoholi. Mitä tämä aine on ja mitä meidän tulisi siitä tietää?

Etanoli on huumaava solu- ja hermomyrkky. Etanolipäihtymys, eli humala tai hiprakka, on myrkytystila, joka syntyy pienen määrän etanolia joutuessa ihmisen kehoon. Päihde lisää hetkellisesti aivojen niin sanottujen mielihyvähormoonien, dopamiinin ja endorfiinin, eritystä, ja käyttäjä voi siksi tuntea vaikutuksen positiiviseksi. Etanoli lamaannuttaa aivojen toimintaa, mikä saa aikaan rentoutumisen ja älyllisten kykyjen vähenemisen.
Etanoli on kaikista maailman huumeista ja päihteistä riippuvuuden aiheuttajana yksi voimakkaimmista.

Etanolin juominen voi aiheuttaa ja voimistaa lukuisia vaivoja ja sairauksia, kuten maksa- ja ruoansulatuskanavan ongelmia ja lukuisia eri syövän muotoja sekä masennusta. Mitä enemmän etanolia juodaan, sitä suurempi todennäköisyys on myös sairastua sen takia. Turvallista käyttömäärää ei ole voitu määritellä, sillä myös vähäisemmästä käytöstä aiheutuu haittoja.

Tilastollisesti etanolin juomisen seurauksena lisääntyvät merkittävästi muun muassa väkivalta, masennus, onnettomuudet, syrjäytyminen ja monet muut haitat yksilölle, perheille ja yhteiskunnalle.

Toivon, ettet ajattele tätä selostusta mielipiteenä vaan pikemminkin tieteellisen totuuden etsintänä nykyisenä aikana, jolloin ihmisillä on paljon virheellistä tietoa ja etanolin juomista ihannoivia mielikuvia. Tieteelliset tosiasiat on hyvä pitää mielessä pohtiessamme suhdettamme alkoholijuomien tuotantoon, tarjoamiseen ja käyttöön.

Teksti: Ilmari Koppinen