raitis.fi-lehti: Pohdiskelua ja ilmiöitä

Alta löydät raitis.fi-lehden artikkeleita kategoriasta Pohdiskelua ja ilmiöitä. Muiden kategorioiden juttuja löydät täältä.

Politiikan rehevät kielikukkaset

Politiikan taikasanoilla ohitetaan faktat vaivattomasti ja käännetään asiat päälaelleen.

Politiikan taikasanoilla ohitetaan faktat vaivattomasti ja käännetään asiat päälaelleen.

taikasanat4Hallitus haluaa purkaa ”tarpeettomia, vanhentuneita tai kankeita normeja”. Halutaan myös, että ”säännöksiä vapautettasiin”. Tämä käy ilmi muun muassa Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreesta lausuntopyynnöstä liittyen alkoholilain uudistukseen.

Hienoa! Kukapa tätä vastustaisi. Pitäähän tarpeettomat ja kankeat normit purkaa. Pois vaan! Vapaudutaan ikävien ihmisten ilkeyttään keksimistä säännöksistä.

Värikästä kieltä hallitukselta. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä. Samankailtaisin sanakääntein on alkoholilainuudistusta markkinoitu ennenkin. Ilmaukset edustavatkin paitsi istuvan hallituksen tapaa markkinoida agendaansa, myös laajempaa poliittista ilmiötä. Pelataan sanoilla, jotta oman asian ajaminen näyttäisi paremmalta.

Asiantuntija tai virkamies kertoisi, että alkoholijuomien myyntiä rajoitetaan, koska ne aiheuttavat haittoja, mutta nyt myyntiä ollaan sallimassa aikaisempaa laajemmin. Näin ilmaistuna asia voisi kuitenkin saada enemmän vastustusta. Kankeiden normien purkamista on helppo kannattaa.

Nämä ovat politiikan taikasanoja. Niihin lukeutuvat myös ”holhota”.
Jos poliittisen vastustajan argumenttia voi nimittää holhoukseksi, vastapuolen esittämä tutkimustieto voidaan ohittaa helposti. On turha enää miettiä faktoja, jos kyseessä on holhous. Sellaistahan ei tarvita!

Poliittinen retoriikka on ikivanha keino vääntää todellisuutta haluamaansa suuntaan. Tavallaan huvittavaa sanoilla pelaamista, mutta tarkemmin ajatellen ilmiö vetää vakavaksi.

Retoriset keinothan korostuvat erityisesti silloin, kun faktat tukevat valittua kantaa heikosti – kuten tekeillä olevan alkoholilain uudistuksen osalta.

Asiantuntijan näkökulmasta uudistus näyttää Suomen talouden ja kansanterveyden kannalta ikävältä. Monilla poliitikoilla on kuitenkin lämmin suhde alkoholiin, joten tunne ajaa järjen ohi. Kun omaa kantaa ei voi perustella faktoilla, tartutaan retoriikkaan.

Kyseessä ei kuitenkaan ole peli, vaan miljoonien ihmisten elämään vaikuttavat päätökset.

Teksti: Janne Valkeapää

Fermentaation järjettömyydestä

Mitä jos alkoholijuomat keksittäisiin nyt? Mikä olisi yhteiskunnan suhtautuminen niihin?

Tutkijan näkökulma alkoholin käyttöön juomissa

Varoitusmerkit: Jos alkoholijuomat keksittäisiin nyt, laki kieltäisi ne useiden eri haittavaikutusten takia. Jos juomat kuitenkin sallittaisiin, olisi niissä luultavasti vähintään oheiset varoitusmerkinnät.
Varoitusmerkit:
Jos alkoholijuomat keksittäisiin nyt, laki kieltäisi ne useiden eri haittavaikutusten takia. Jos juomat kuitenkin sallittaisiin, olisi niissä luultavasti vähintään oheiset varoitusmerkinnät.

Biokemian tuntijat voivat vain ihmetellä sitä tietämättömyyttä ja vastuuttomuutta, joka liittyy alkoholin käyttöön juomissa. Alkoholi syntyy käymisprosessiin eli fermentaatioon. kautta. Tässä prosessissa hedelmien ja marjojen sokerista (C6H12O6) osa muuttuu ihmiselle myrkylliseksi (etyyli)alkoholiksi (C2H5OH) ja osa hiilidioksidiksi (CO2).

Alkoholin myrkyllisyydestä muistutti jälleen Helsingin Sanomien tiedepalstalla toimittaja Matti Mielosen varsin selkeäsanainen artikkeli: ”Kohtuuden aika on ohi – kaikki viina onkin pahasta”

Tutkimustieto, jonka mukaan alkoholin vähäinen juonti olisi terveellistä, on suuresti erheellistä. Tällaiset tutkimukset perustuvat tyypillisesti siihen, että alkoholi voi vähentää sepelvaltimotautia, joka on muilla keinoilla terveellisesti hoidettavissa. Kuitenkin samaan aikaan, kun juominen saattaa vaikuttaa positiivisesti yhdellä alueella, se aiheuttaa monin verroin enemmän ongelmia muissa elimissä. Myös monet syövät ovat alkoholin aikaansaannosta.

Kemia ei rajaudu vain kehoon, vaan myös mieli on sen aluetta. Tunteet, elämykset, ajatukset ja mielialanvaihtelut ovat pitkälti kemiallisten reaktioiden tulosta. Säännöllinen alkoholin käyttö vaikuttaa huomaamatta myös mieleen. Kun useimmat juomisen lopettavat kertovatkin mielialansa merkittävästi nousseen myrkyn vaikutuksen hitaasti poistuessa elimistöstä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että alkoholin juominen ja muille tarjoaminen on paitsi järjetöntä, myös vastuutonta. Sama pätee myös muihin päihteisiin.

Teksti: Ilmari Koppinen  Kuvat: Turvatekniikan keskus tukes

Jussi Kinnunen ja raittiusoikeuksien julistus

”Epänormaalista on tullut normaalia”, toteaa päihdeterapeutti Jussi Kinnunen. Hän puhuu yhteiskunnan päihdemyönteisyydestä ja alkoholin itsestään selvänä pitämisestä.

- Epänormaalista on tullut normaalia, toteaa päihdeterapeutti Jussi Kinnunen. Hän puhuu yhteiskunnan päihdemyönteisyydestä ja alkoholin itsestään selvänä pitämisestä.

Päihdeterapeutti Jussi Kinnunen ruotii kovin sanoin suomalaisia alkoholiasenteita.
Päihdeterapeutti Jussi Kinnunen ruotii kovin sanoin suomalaisia alkoholiasenteita.

Jussi Kinnunen on BM-klinikan johtaja, muutosvalmentaja ja päihdeterapeutti. Hänellä on pian 20 vuoden kokemus omasta raittiudesta, mutta myös synkempiä vaiheita on päihteiden suhteen nähty.

Kinnunen tulee hyvästä ja normaalista kodista, jossa alkoholiongelmia ei ollut. Hän menestyi jo nuorena tunnetuissa bändeissä soittaen bassoa.

Yhtenä yllättävänä syynä sen aikaiseen alkoholinkäyttöönsä Kinnunen pitää onnistumisen pelkoa.

– Suomalainen kulttuuri, jossa kasvoin, oli vielä huonon itsetunnon häpeäkeskeinen kulttuuri. Piti vähätellä itseä, ei saanut nauttia onnistumisesta. Kun mollasi itseään, sai porukan arvostuksen. Innostusta dumpattiin.

– Nykyisille nuorille esimerkiksi lätkässä tuntuu olevan päivänselvää, että haetaan voittoa ilman turhaa häpeilyä. Omassa nuoruudessani piti juoda, että uskalsi kohdata itsensä onnistujana!

– En tosin kyllä siinäkään onnistunut. En osannut nauttia menestyksestä ja pitää itseäni hyvänä muusikkona. Ajattelin, että aina jostain löytyy parempia. En kelvannut itselleni minkäänlaisena.

– Kun raitistuin, kesti kaksi vuotta, ennen kuin pystyin tunnetasolla ajattelemaan itsestäni ensimmäisen myönteisen ajatuksen.

Alkoholi on Kinnusen mielestä paitsi stimulantti, piristäjä, myös depressantti eli lamauttaja ja masentaja. Hän kävi erilaisissa terapioissa, kunnes eräs lääkäri sanoi hänelle karvaan totuuden: ”Sinä olet alkoholisti.” Lääkäri linjasi ottavansa Kinnusen hoitoonsa vasta, kun hän on ollut puoli vuotta raittiina.

Loukkaantuminen oli alkuun verinen, mutta myöhemmin mies totesi lääkärin olevan oikeassa. Vasta raittiusjakson jälkeen hänelle voitiin tehdä masennusdiagnoosi.

Irti kemiallisesta persoonasta

-Kun ihminen hukuttaa erilaiset tunteensa alkoholiin, oma aito persoona ei pääse muodostumaan, Kinnunen sanoo.

– Kun lopettaa alkoholin käytön, aito persoona pääsee esiin ja kasvamaan.

– Raitistumisprosessi oli minulle samalla myös osa itsenäistymisprosessia.

Kouluttauduin päihdeterapeutiksi ja auktorisoiduksi seksuaalineuvojaksi.

– Seksuaaliterapiassa on määritelty ihmisen seksuaaliset oikeudet. Tästä sain ajatuksen kehittää myös raittiusoikeudet, Kinnunen kertoo.

Raittiusoikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus määritellä oma raittius ja oikeus tietoon raittiista elämäntavasta. Samoin myös oikeus elää vapaana syrjinnästä ja henkisestä väkivallasta, jota alkoholimyönteinen kulttuuri aiheuttaa.

– Raitistunut voi joutua alkoholin käytöstään syyllisyyttä tuntevan projisoinnin kohteeksi. Joku on ilkeä ja hyökkäävä, koska mielessä herää kivulias kysymys, miksi hän itse käyttää alkoholia. On hyvä olla hereillä tämän dynamiikan suhteen. Itse en suostu enää ottamaan tarjottua roolia, menemään mukaan peliin.

Kinnuselle raittius merkitsee ennen kaikkea henkistä vapautta. Raittiilla on huomattavasti suurempi valinnanvapaus kuin alkoholin käyttöä ihannoivalla.

– Missioni on tehdä raittiutta näkyvämmäksi ja arkipäiväisemmäksi, Kinnunen toteaa.

Alkoholimyönteinen sovittaa kireää pipoa päihteettömälle

Suomalaisista joka viides on alkoholisti tai alkoholin riskikäyttäjä. Miten ennaltaehkäisevää työtä tulisi Kinnusen mielestä kehittää, jotta nämä määrät saataisiin vähenemään?

Terapeutin vastaus on tiedon lisääminen.

– Raitis elämä tutummaksi, hän linjaa.

Alkoholimyönteinen yhteiskunta määrittelee normin: alkoholin käyttö – vähintään jossain määrin – on normaalia ja oikein. Jos päihteitä ei käytä lainkaan, on epänormaali. Raitis valinta leimataankin helposti ”tiukkapipoiseksi” tai ”raivoraittiiksi”.

– Jos alkoholi tulisi nyt markkinoille, se kiellettäisiin, hän toteaa.

– Alkoholi on solumyrkky ja liuotin, yksi myrkyllisempiä huumeita.

– Olen rampannut 17 vuotta erilaisissa terapioissa, joissa olen todennut, että suuri osa oireistani on alkoholin aiheuttamia.

Nykyään Kinnunen toimii BM-klinikan johtajana, vetää päihdekuntoutuskursseja, ohjaa vertaistukiryhmiä ja vastaanottaa myös yksilöasiakkaita. Klinikan uusin toimipaikka on Eiran sairaalassa Helsingissä.

– Eiran sairaalassa toimii myös katkopalvelut, päihdelääkäri ja -psykiatri, olen hyvin tyytyväinen tästä yhteistyömahdollisuudesta, hän toteaa.

Kilauta kaverille!

Ulkopuolinen kuvittelee helposti alkoholistin syrjäytyneeksi ja kodittomaksi, mutta Kinnusen kokemuksen mukaan valtaosa alkoholiriippuvaisista on työssäkäyviä ja perheellisiä ihmisiä.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että alkoholin tuottamat ongelmat koskettavat paljon laajempaa piiriä kuin vain alkoholistia itseään.

Kinnunen antaa BM-klinikan Facebook-sivuilla raitisteluvinkkejä koskien myös omaisia.

– Päihderiippuvuuden luonteeseen näyttäisi kuuluvan alttius eristäytymiseen henkisesti. Erityisesti meillä miehillä on tapana ensin kärsiä isoimmat kolhut yksin, vetäytyä sinne luolaan nuolemaan haavat ja vasta sitten uskaltautua kertomaan asioista jollekin toiselle, vaikka helpommallakin voisi päästä.

– Kilauttaminen kaverille purkaa helposti eristäytymistä, joka voi olla riski raittiudelle pitkässä juoksussa. Jätä lenkki tai jumppa väliin, kun ahistaa ja soita kaverille, saatat yllättyä, Kinnunen kirjoittaa.

– Joskus mieli saattaa selitellä, että enhän minä voi vaivata kaveria omilla huolillani, sillähän on jo muutenkin hommaa niin paljon, tai jotain tyyliin ”itse on ihmisen taakkaansa kannettava”.

– Mutta ”aatteleppa ite”, niin kuin Jope Ruonansuu opettaa, että miten kauniin lahjan annat kaverille, kun pirautat hänelle ja avaudut. Kaveri saa kokemuksen, että hän on arvokas ja sinä selvästi luotat häneen, hän on siis luotettava ihminen. Kaverista tuntuu, että hänenkin elämällään on tarkoitus ja hän saa upean auttamisen kokemuksen, että on voinut olla hyödyksi ja avuksi. Se on jalo tunne.

Arjessa saatamme todeta, että tuntuu paremmalta, kun uskaltaa avata suunsa ja kertoa huolistaan jollekin luotetulle. Kuitenkaan huolien jakaminen ei ole vain mukava tunne. Sitä tukee vankasti myös kova tiede.

– Psykoterapiaa on tutkittu myös aivoja kuvaamalla. Aivokuvauksissa on todennettu, että aivoissa tapahtuu muun muassa puheterapian avulla fysiologisia muutoksia. Esimerkiksi verenkierto vilkastuu hippokampuksessa, joidenkin aivoalueiden ylivilkkaus vaimenee ja toisaalla taas surkastuneet väylät aivosolujen välillä aukeilee. Puhuminen siis muuttaa aivoja konkreettisesti, terapeutti linjaa.

Raittiusoikeuksien julistus

Jussi Kinnunen listaa seuraavia asioita raittiin oikeuksiksi. Mitkä näistä toteutuvat mielestäsi tämän päivän Suomessa?

  • Oikeus tietoon raittiista elämäntavasta
  • Oikeus määritellä oma raittiutensa
  • Oikeus olla selittelemättä selvin päin
  • Oikeus olla kohtaamatta sosiaalista painetta raittiuden takia
  • Oikeus päihdehoitoon sekä tietoon niistä
  • Oikeus edistää raittiita näkemyksiä, myös kulttuureissa, joissa raittius ei vastaa normatiivista mallia

Teksti ja kuva: Tuula-Maria Ahonen

Olisiko Suomi parempi paikka ilman alkoholia?

– Olen riittävän hullu, että osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin, Eskelinen summaat syitä päihteettömyyteensä. – Meitä oli alle 20-kymppisenä porukka, … Jatka lukemista Olisiko Suomi parempi paikka ilman alkoholia?

Riku Eskelinen on aina ollut raitis. Hän on kuitenkin saanut nähdä alkoholin varjopuolet suorastaan kohtuuttoman säännöllisesti päivittäisessä elämässään. Suomen Luonnonsuojeluliiton ekoenergia-ohjelmapäällikkönä toimiva mies uskoo kuitenkin, että alkoholin suosio tulee vielä romahtamaan myös Suomessa.

Riku Eskelinen
Riku Eskelinen

– Olen riittävän hullu, että osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin, Eskelinen summaat syitä päihteettömyyteensä.

– Meitä oli alle 20-kymppisenä porukka, jossa kaikki olimme raittiita.

Sittemmin Eskelinen omista valinnoistaan huolimatta joutui kohtaamaan paljon muuta kuin raittiutta omassa arjessaan.

– Helsingin Töölön asunnossani naapurin paha päihdeongelma oli koko rapun ongelma, hän kertoo.

– Jouduin elämään hälytystila päällä, kun naapurista kuului pahoinpitelyn ääniä. Pitääkö mennä väliin, uskaltaako, pitääkö soittaa poliisi?

Seuraava koti aviopuolison kanssa oli Herttoniemen rannassa nuorille suunnattu vuokra-asunto.

– Öinen humalainen meteli oli normaali osa asumista. Meitä vastapäätä asunut mies pahoinpiteli usein vaimoaan humalapäissään. Kerran tämä tapahtui vasten ulko-oveamme. Kuului kauhea tömäys, ja menimme katsomaan, Eskelinen muistelee.

– Otimme naapurin vaimon sitten meille turvaan. Käytävässä näkyi aina silloin tällöin verta. Aloimme lapsiperheiden kesken kokoontua ja yrittää vaikuttaa asioihin, mutta lopulta kyllästyimme. Juhlijat lupailivat yörauhaa, mutta alkoholia käytettäessä kontrolli ei vain pidä. Monet lapsiperheet muuttivat pois, ja mekin muutimme, kun vauva syntyi.

Paikka ei tuntunut turvalliselta lapsen kasvulle, ja perhe muutti Helsingin Itä-Pasilaan. Uusi asuinalue vaikutti alkuun rauhan tyyssijalta.

– Näytti siltä, että oli vain alkoholin käyttäjien kaaren loppupää, vanhoja rauhallisia puliukkoja, jotka kokoontuivat ulkona. Kunnes sitten eräänä iltana pihallamme oli neljä ambulanssia ja viisi poliisiautoa. Naapurirapun asukkaat kertoivat, että heidän rapussaan oli juhlittu kaksi viikkoa. Juhlinnan loppuhuipennuksena yksi asukas puukotettiin kuoliaaksi ja toinen puukotettu oli kuollut sairaalassa, järkyttynyt perheenisä kertoo.

Korostuneen alkoholimyönteinen ilmapiiri on syytä kyseenalaistaa
Enää Eskelinen ei suunnittele muuttoa. Seuraavassa paikassahan ongelma voisi olla taas seinänaapurissa!

Tarinan äärellä on pakko miettiä: Missä tässä yhteiskunnassa oikein mennään ja mitä pitäisi tehdä?

– Yhteiskunnassamme on merkittävä määrä nuoria, joiden elämään alkoholi ja huumeet kuuluvat edelleen vahvasti, Eskelinen pohtii.

Hänen mielestään Suomessa vallitsee hyvin alkoholimyönteinen ilmapiiri.

– Työpaikka kuin työpaikka, humalainen toilailu on aina ”hauska” asia, hän toteaa.

– Yhteiskunnallinen ilmapiiri suosii ja tukee alkoholin käyttämistä. Jostakin syystä tämä tuntuu olevan syvässä suomalaisissa arvoissa. Näitä arvoja olisi hyvä pohtia ja kyseenalaistaa.

Miksi sitten haittoja tuntuu olevan niin vaikea ottaa vakavasti? Eivätkö itsekin ainakin jossain määrin juovat päättäjät näe rehellisesti alkoholin varjopuolia?

Usein, kun asia koskee itseä, siinä ei haluta nähdä väärää. Kytkeekö siis oma alkoholin käyttö päälle torjunnan ja puolustusmekanismin, siitä huolimatta, että kyseisen päihteen yhteiskunnassa aiheuttamat ongelmat ovat tiedossa?

Vähemmän käyttävän mukavuuden ja turvallisuuden tarpeista kiinni pitävillä on kova tarve pitää lujasti kiinni myös alkoholimyönteisestä asenteesta. Kuinka tähän ihmisten tiukasti linnoitettuun psyykkiseen tilaan voisi syntyä aukko päihdeaineen kyseenalaistaville ajatuksille?

Eskelinen esittää pohdintaan rohkean kysymyksen: Olisiko Suomi parempi paikka ilman alkoholia?

– Jos vastaus kysymykseen on ”kyllä”, niin se on syytä lausua ääneen. Alkoholipolitiikasta puuttuu pitkän tähtäimen tavoite. Jos yhdessä oltaisiin sitä mieltä, että maailma olisi parempi paikka ilman alkoholia, olisi helppo alkaa pohtia yhteisesti niitä reittejä, joilla tähän tavoitteeseen voitaisiin jonakin päivänä päästä.

Eskelisen mukaan olisi syytä ottaa mallia tupakkapolitiikasta, jossa on onnistuttu muuttamaan asenteita.

– Joskus tupakanpoltto oli ”cool”, nykyisin se on saanut yleisen julkisen tuomion, Eskelinen muistuttaa.

– En ole mikään rajoittamisen ystävä, mutta joissakin asioissa rajoittamistakin tarvitaan. Päihdepolitiikassa rajoittaminen on paikallaan. Alkoholihaitat on syytä ottaa vakavasti.

Teksti ja kuva: Tuula-Maria Ahonen 

Hylätyt isovanhemmat

Entisaikojen läheinen perheyhteisö on osin haipumassa historiaan. Lähisukulaisiin ei ole enää yhtä välttämätöntä pitää yhteyttä selviytyäkseen arjessa, kuin ennen. Osa … Jatka lukemista Hylätyt isovanhemmat

Kun lähisukulaisten välillä on ongelmia, voi tuntua helpolta yksinkertaisesti katkaista välit. Harvoin tullaan kuitenkaan ajatelleeksi, että aikuisen lapsen ja tämän vanhempien välirikko vaikuttaa myös seuraavaan sukupolveen.

isovanhemmat
Isovanhemmat ry:n entinen puheenjohtaja Pekka Leinonen kokee, että monet perhesuhteet olisi voitu pelastaa puhumalla.

Entisaikojen läheinen perheyhteisö on osin haipumassa historiaan. Lähisukulaisiin ei ole enää yhtä välttämätöntä pitää yhteyttä selviytyäkseen arjessa, kuin ennen. Osa aikuisista ottaakin etäisyyttä vanhempiinsa. Usein tämän seurauksena estyy osin tai kokonaan myös lasten yhteydenpito isovanhempiin. Taustalla on monenlaisia syitä, joista osa on hyvinkin kipeitä.

– Ihan selviä syitä lastensuojelussa toimiessani olivat isovanhempien alkoholi- tai mielenteveysongelma, väkivaltaisuus, seksuaalinen hyväksikäyttö tai muu asia, joka vahingoittaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä, kertoo perheneuvoja ja perhepsykoterapeutti Nina Kauppinen.

Hän kuitenkin lisää, että joissain näistäkin tapauksista valvotut tapaamiset ovat mahdollisia.

Aina syyt eivät ole näin ilmeisiä.

Isovanhemmat ry:n puheenjohtajana 12 vuotta toiminut opetusneuvos Pekka Leinonen sai tehtävässään aina silloin tällöin yhteydenottoja itsensä hylätyksi tuntevalta isovanhemmalta. Kaikkiaan hän laskee tällaisia tapauksia olleen neljättä kymmentä.

– Minulle on syntynyt vaikutelma, että usein on tehty tikusta asiaa. Kysymys on ollut asioista, jotka olisi voitu selvittää, sen sijaan, että rakennetaan Berliinin muureja lähiomaisten välille.

Moni mummi tai ukki ei edes tiedä, miksi yhteydenpito on katkaistu. Osassa perheitä on myös puhumattomuuden kulttuuri, jossa arat aiheet vaietaan pois.
Kauppinen kertoo, että perheterapiassa työskennellään usein sukupuu-kaavion piirtämisen avulla.

– Joillekin suvuille on tyypillistä, että välirikkoja, jopa vuosikymmeniä kestäviä, on paljon. Joskus syyt riitoihin tuntuvat meistä työntekijöistä kovin pieniltä ja ihmettelemme, miksi näitä ei ole selvitetty ja sovittu aikanaan. Usein asiakkaat selittävät jonkun vain olevan hankala henkilö, jonka kanssa ei voi sopia asioita.

Hänen mukaansa tavallisin syy vanhemmalle kieltää lapsen ja isovanhempien tapaamiset on omien ikävien lapsuuden tapahtumien takia rikkoutuneet ja katkerat välit. Lapsena on voinut esimerkiksi kokea jääneensä vaille vanhempien rakkautta tai perheessä on ollut erittäin riitaisa ilmapiiri. Tämän seurauksista hän on kokenut kärsineensä myös aikuisena.

Tavallista on myös, että ongelmana on ollut vanhemman liian kiintynyt tai kontrolloiva suhde lapseen. Vastareaktiona tähän on aikuisena otettu sitäkin enemmän etäisyyttä. Lapsi saattaa kokea, että jos hän sallii vanhemman tulemisen oman perheensä elämään, hän ottaa sielläkin vallan, kontrolloi ja puuttuu kaikkeen.

Onko takaisin yhteen kasvaminen mahdollista?

Perheterapia tuo ongelmista vaikenemisen tilalle yhteisen kasvun ajatuksen.

– Olen psykoterapeuttina sitä mieltä, että liian vähän ajatellaan ja tiedostetaan isovanhempien merkitystä lapsille. Jos se tiedostettaisiin, niin mietittäisiin kaikki mahdolliset keinot, miten turvata lastenlasten mahdollisuus ja oikeus isovanhempiinsa, sanoo Väestöliiton psykologi Jouni Linnakoski.

– Omien hankalien ja ristiriitaisten tunteiden tai loukkaantumisten annetaan ulottua myös omiin lapsiin, kun pitäisi miettiä, miten antaa isovanhempien kaikesta huolimatta ylläpitää suhdetta lapsenlapsiinsa.

– On hyvä tiedostaa, että lapset kokevat yleensä isovanhempansa eri tavalla kuin heidän vanhempansa. He eivät ole riitojen aktiivinen osapuoli ja voivat viihtyä isovanhempiensa seurassa ja pitää heistä, vaikka heidän omat vanhempansa tai toinen vanhempi ei enää näin kokisi, sanoo Linnakoski.

Myös Leinosen ja Kauppisen mielestä asiat tulisi hoitaa ensisijaisesti lasten näkökulmaa ajatellen. Tämä edellyttää itsekeskeisyyden ylittämistä, mikä onkin vanhemmuuden keskeistä ydinalueta.

Kauppisen kokemuksen mukaan asioita voidaan kohdata yhdessä perheterapiassa. Kirkon perheasiankeskuksessa tämä on ilmaista.

– Perheterapiaa voidaan tehdä monenlaisissa ja vaihtelevissa kokoonpanoissa. Isovanhemmat ovat monesti tervetulleita tapaamiseen. Hankalissa tapauksissa terapeutin on kuitenkin hyvä keskustella kasvotusten tai vaikka puhelimitse kaikkien osapuolten kanssa ennen neuvottelua. Tapaamisessa on oltava motivaatiota ja kykyä asettautua toisen asemaan sekä tarkastella kriittisesti myös omaa toimintaansa.

– Keskustelun tulee olla rakentavaa, ei toista osapuolta syyllistävää. Joskus jo puhelimessa tulee olo, että tätä asiaa ei kannata avata esim. toisen osapuolen riitaisuuden vuoksi tai että aika sille ei ole oikea. Hankalat asiat eivät aina ratkea kerralla tai parilla, on hyvä olla myös pitkäjänteisyyttä.

– Tapaamisista perheneuvonnassa on pääsääntöisesti hyviä kokemuksia. Vaikka vanhempi itse ei halua olla yhteydessä lapsen isovanhempiin, voi kuitenkin löytyä tapa, jonka avulla lapsi ja isovanhemmat voivat olla yhteydessä.

Kaikkien vahvistumista ihmisinä

Kun ristiriitoja ei selvitetä, vaan toinen osapuoli leimataan yksinkertaisesti ”hankalaksi”, konflikti voi sinetöityä jopa vuosikymmenien ajaksi. Näin näytetään myös tuleville sukupolville huonoa mallia kohdata inhimillisiä ristiriitoja.

Kun perhe rohkenee kohdata yhdessä ongelmia ja erimielisyyksiä rakentavassa hengessä, myönteisenä seurauksena on kaikkien vahvistumista ihmisinä ja perheenjäseninä. Myös lapsenlapsi saa terveen mallin tulevalle aikuiselämälleen.

– Hoitamattomat perhesuhteet raastavat enemmän kuin vakava sairaus, toteaa Leinonen.

Täydellistä perhettähän ei ole olemassa, jokaisessa perheessä on jonkinlaisia ristiriitoja tai ongelmia. Eivätkä ne poistu salailemalla, mykkäkoulua pitämällä tai rakentamalla muureja. Kipeiden asioiden puheeksi ottaminen ei ole kuitenkaan helppoa, mutta pitkällinen vihanpito on silti kaikille osapuolille huonompi vaihtoehto.

– Vaikeissakin tilanteissa tulisi yrittää ylläpitää puheyhteys, Leinonen linjaa.

– Jos ei todellakaan tiedä, miksi ei saa tavata lapsenlapsiaan, kannattaa ottaa asia rohkeasti puheeksi. Tärkeää on se, että kokee tehneensä kaikkensa asian helpottumisen hyväksi, neuvoo perhepsykoterapeutti Kauppinen.

– ”Jumitapauksissa” lasta voi muistaa kuitenkin lahjoilla, syntymäpäiväkorteilla tai muulla sellaisella. Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, hän saa itse päättää, keneen on yhteyksissä. Joskus käy niin, että suhde isovanhempaan kehittyy aikuisiällä.

– Tähän ongelmaan, kuten muihinkin elämän vaikeisiin kriiseihin kannattaa hakea tarvittaessa myös apua. Valmisteilla olevassa uudessa lastensuojelulaissa tullaan korjaamaan isovanhempien ja lastenlasten yhteyttä eron yhteydessä.

Teksti ja kuva: Tuula-Maria Ahonen

Se vaikeampi lasillinen

Raittiin on perinteisesti ollut vaikea löytää hienompaa juomaa juhlahetkeen. Viime vuosina apu on kuitenkin löytynyt yllättävästä suunnasta.

Raittiin on perinteisesti ollut vaikea löytää hienompaa juomaa juhlahetkeen. Viime vuosina apu on kuitenkin löytynyt yllättävästä suunnasta.

tarjoilija_webOsallistun yksityiseen juhlaan helsinkiläisessä hienossa ravintolassa. Käytössämme on oma kabinetti. Tarjoilija palvelee ystävällisesti ja kohteliaasti.

Heti ensimmäinen aihe on juomakysymys. Tarjoilija kuvailee erilaisia alkoholipitoisia juomia lukuisin houkuttelevin ja mielenkiintoisin sanakääntein – kuten alan ihmisillä on usein tapana. Jäin pohtimaan, mitä tarkoittaa esimerkiksi, jos juoman maku on ”tumma ja pyöreähkö”.

Tässä vaiheessa meille muutamalle seurueen raittiille tuli tunne lapsipuolen asemasta. Entäpä meidän tarjoilumme? Tarjoilija ei huomioi lainkaan, etteivät kaikki välttämättä halua juoda alkoholia.

Kysyn päihteetöntä juhlajuomaa.

– Kaikista juomista saa myös alkoholittoman vaihtoehdon, tarjoilija vastaa nopeasti, eikä enää esitä kuvausta juomien mausta.

Ehkä meitä raittiita näkyy sen verran harvoin ravintoloissa, ettei tarjoilijalle ollut syntynyt juuri kokemusta tästä asiakasryhmästä. Oletus siis on, että kaikki ravintolaan mennessään haluavat juoda alkoholia.

Toinen syy voi tietenkin olla, että alkoholijuomien kate on suurempi. Tai sitten koulutuksessa painottuu vanha mystifioiva perinne tehdä nimenomaan alkoholia sisältävistä juomista kiinnostavia, houkuttelevia ja puoleensavetäviä.

Me seurueen raittiit päätämme tilata alkoholittoman roseeviinin. Kysyn tarjoilijalta, miten hän kuvaisi juoman makua.

– Maku on sellainen pirtsakka, hän improvisoi.

Myöhemmin selviää, että alkoholittomaksi mainitussa viinissä oli kuitenkin hiukan alkoholia – puoli prosenttia. Onneksi meillä ei ole alkoholistitaustaa. Sanotaan nimittäin, että toipuvalle alkoholistille tämäkin määrä voi olla kohtalokas.

Eräs entinen juomari kertoi, ettei hän voi ottaa edes lääkettä, jossa on hiukan alkoholia, sillä vanha juomahimo herää mitä pienimmistäkin määristä.

 

Alkoholittomien kysyntä kasvussa

Tulevaisuus näyttää kuitenkin paremmalta meidän päihteettömien kannalta. Vaikka alkoholin kulutus on vähentynyt Suomessa vain niukasti, alkoholittomien juhlajuomien kulutus on kasvanut meillä ja muissa länsimaissa viimevuosina nopeasti.

Kysynnän kasvaessa apu raittiille löytyy yllättävästä suunnasta: Alkosta.

– Vuonna 2015 Alkosta ostettiin 362 000 litraa alkoholittomia juomia, ja kasvu oli huimat 95,3 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna, kertoo Alkon tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkuna.

– Tämän vuoden tammi–heinäkuussa kasvu on jatkunut edelleen 53,8 prosentin vauhdilla. Alkoholittomat juomat ovat olennainen ja koko ajan asiakkaita enemmän kiinnostava tuoteryhmä.

Alko piti kesällä 2016 Mocktail-koulua eli alkoholittomien juomien infoa asiakkailleen. Vilkunan mukaan tuoteviestintä alkoholittomista juomista ja niiden käyttötavoista tulee jatkumaan kesän jälkeenkin, vaikka nimi tulee mahdollisesti muuttumaan.

Mistä alkoholittomien juomien kulutuksen kasvu sitten johtuu? Vilkuna näkee tähän useita syitä.

– Taustalla on halu panostaa omaan hyvinvointiin ja halu löytää elämyksiä alkoholittomista tuotteista.

– Halutaan myös olla hyviä isäntiä ja emäntiä tilaisuuksissa, jossa nautitaan ruokia ja juomia ystävien kesken. Kenenkään ei tarvitse erikseen selitellä juomattomuutta, kun tarjolla on myös alkoholittomia juomia.

Edellä mainittu syy on erityisen ilahduttava meille monille raittiille, jotka olemme tottuneet siihen, että omaa valintansa joutuu perustelemaan.

– Joillakin saattaa omatunto kolkuttaa alkoholinkäytöstään samaan tapaan kun tiedetään, että pitäisi syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän. Silloin juodaan alkoholittomia ainakin osassa tilaisuuksista, joissa ennen on valittu alkoholipitoinen vaihtoehto, Vilkuna jatkaa.

 

Kehittyneet alkoholinpoistotekniikat

Alko on kasvattanut alkoholittomien tuotteiden valikoimaa asiakaspalautteen perusteella.

– Alkoholittomat viinit maistuvat nykyisin raikkaammilta kuin ennen, koska alkoholinpoistotekniikat ovat kehittyneet, Vilkuna kehuu.

– Saatavilla on useita täysin alkoholittomia viinejä. Silloin etiketissä tai tuotetiedoissa lukee nolla prosenttia. On kuitenkin hyvä muistaa, että esim. kefiirissä voi olla alkoholia 0–2 prosenttia ja hapankaalissa 0,5–1 prosenttia.

Odotamme, milloin alkoholittomia juomia aletaan kuvailla yhtä houkuttelevin sanoin, kuin alkoholipitoisia. Sanathan vaikuttavat psyykkeeseen ja valintoihin yllättävän paljon. Kenties tulevaisuudessa, kun tarjoilija listaa juomavaihtoehtoja kuvauksineen, joukossa on kattavasti myös alkoholittomia tuotteita.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen, kuvitus: Janne Valkeapää

Ulos mielen ahtaista raameista

Mitä yhteistä on kulttuureita yhdistävällä räjähtävällä viihdetykityksellä ja flow-tilan meditatiivisella mielenrauhalla?

Mitä yhteistä on kulttuureita yhdistävällä räjähtävällä viihdetykityksellä ja flow-tilan meditatiivisella mielenrauhalla?

Kiureli Sammallahti (vasemmalla edessä) ja Essi Luttinen ovat Bollywood KaBOOMin päärooleissa. Taustalla Shavan pojat (vasemmalta lukien) Sami Rönkä, Valtteri Bruun (alhaalla), Jussi Miettola (ylhäällä) ja Lauri Salokoski.
Kiureli Sammallahti (vasemmalla edessä) ja Essi Luttinen ovat Bollywood KaBOOMin päärooleissa. Taustalla Shavan pojat (vasemmalta lukien) Sami Rönkä, Valtteri Bruun (alhaalla), Jussi Miettola (ylhäällä) ja Lauri Salokoski. Kuva: Sami Mannerheimo

Miltä kuulostaisivat Aleksis Kiven Metsämiehen laulun sanat bhangra-musiikiksi kutsutun energisen intilaispopin tahdissa?

Yllättävää kyllä: hyvältä! Kyseessä on Shava-yhtyeen kappale Metsämiehen bhangra.
Tämän ja monen muun kulttuureita villisti yhdistävän idean takana on suomalainen kansanmuusikko ja etnomusiikin maisteri Kiureli Sammallahti.

Taiteilija tunnetaan ehkä parhaiten juuri bändinsä Shavan keulakuvana, mutta hänen uusin projektinsa on musikaali. Tarkemmin sanoen idän rytmejä ja oopperaa yhdistävä Bollywood KaBOOM. Prosessin tulos on kuulemma ”sopivasti pimeätä touhua” ja takuulla räväkkää viihdettä täynnä tanssia ja räjähdyksiä.

Ja minun tehtäväni on selvittää miten tähän kaaottiseen oloiseen hankkeeseen liittyy niin sanottu flow-ilmiö, jota usein kuvataan meditatiivisen mielenrauhan kaltaisena keskittyneisyytenä.

 

Fuusio rikkoo rajoja

Shava osallistui vuoden 2015 Uuden musiikin kilpailuun, jonka voittaja lähetetään maailmalle Suomen Euroviisuehdokkaana. Tapaan Sammallahden Bollywood KaBOOMin harjoituksissa Aleksanterin teatterin tiloissa. Hän kertoo, että vaikka Euroviisuihin asti ei päästy, Shavan hyvä menestys kilpailussa toi bändille paljon näkyvyyttä. Hyvä etappi siis, jonka ansiosta Shava päätyi yhdistelemään bhangra-musiikkia ja oopperaa Bollywood KaBOOMissa.

– Tässä nykyajassa on se mainio puoli, että kaikkea saa tehdä. Se on hieno asia. Joku pointti tietysti pitää olla, maestro pohtii.

Bollywood KaBOOMia on tehty karnevalistisella otteella yhdessä Shavan kanssa.

– Villiä projektia on tehty ryhmälähtöisesti. Prosessi on ollut dynaaminen, jossa kokeilun kautta on löydetty oleellinen. Fuusiotekemisessä täytyy löytää vahvaa sisältöä ja merkityksiä. Ooppera Skaala -ryhmän Visa Oscar on suoriutunut suunnittelutyöstä hyvin. Teemat eivät pompi ja poukkoile, vaikka tyylilajit ovat hyvin erilaiset.

Kun musiikki on fuusiota, niin tanssikin voi olla. Klassisia muotoja ei ole kovinkaan paljon noudatettu.

 

Uppoutuen vai tarinaa seuraten?

Miten myös kotimaista kansanmusiikkia opiskellut suomalaismies on päätynyt yhdistelemään oman maan musiikkia kaukaisen Intian säveliin? Sammallahdella on ollut elämässään monta musiikillista herätystä.

– Jotka kaikki vaikuttavat nykyiseen muusikkouteeni, hän nauraa ja kertoo tarinaansa.
Mies oli omistautunut jo parikymppisenä soitolle ja laululle ja päätti lähteä Intiaan opiskelemaan maanosan monivuosituhantista musiikkiperinnettä. Vaikka hän oli perehtynyt alueen musiikkiin aikaisemminkin, varsinainen oivallus intialaiseen klassiseen musiikkiin tapahtui vasta paikan päällä.

– Intialaisen musiikin estetiikka oli minulle alkuun vierasta, mutta kerran harjoitellessani ja käydessäni läpi oppitunnilla nauhoitettua materiaalia, päässäni yksinkertaisesti napsahti, ja tunsin saaneeni jonkinlaisen vainun siitä, mistä tässä musiikissa on kysymys – ja samalla tiellä ollaan vieläkin.

Intialainen klassinen on Sammallahden mukaan sisäistä. Säveliin ikään kuin mietiskellään. Uppoudutaan. Paitsi soittajat myös kuulijat sisäistävät niitä. Länsimaisessa musiikissa lähestymistapa on erilainen. Siinä sävelet ovat muusikon mukaan pikemminkin kuin jatkumoa tarinalle, jota seurataan.

Alunperin Sammallahden kiinnostus olikin juuri intialaiseen klassiseen musiikkiin, ei niinkään menomusaan, kuten bhangraan. Tämä ihastus syntyi vasta, kun ensikosketus kyseisen maan säveliin oli jo syntynyt.

 

Luonnollisia huippukokemuksia

Entä flow? Ennen haastattelua olen saanut vinkkiä, että aiheella olisi yhteys Sammallahden tekemiseen.

Kysyn suoraan: Mitä flow-tila sinulle merkitsee?

– Näen asian näin: Kun ihminen on tasapainossa, ja elää hetkeä, jossa hänen aistinsa ovat terästäytyneet, voidaan puhua flow-tilasta. Kun tämä tapahtuu, koemme elävämme “oikeaa elämää” vaikkapa sosiaalisissa tilanteissa tai esiintyessä.

Flow voi siis löytyä paitsi meditatiivisen intialaisen musiikin kautta, myös monelta muulta alueelta.

– Flow tapahtuu itsestään, ja on tavallaan ihmisen luontainen tila. Paradoksaalista kyllä, se on joskus vaikea saavuttaa.

Flow-ilmiöön yleensä liitetään, että kun jotakin asiaa tekee rentoutuneesti, mutta täydellä huomiolla, tekeminen itsessään tuottaa mielihyvää. Saman on myös Sammallahti huomannut.

– Näitä huippukokemuksia ihminen tarvitsee, muusikko linjaa.

Voisiko flow-kokemus olla terveellä tavalla sellainen mielihyvän ja arjen merkityksellisyyden antaja, jota ihmiset etsivät päihdyttäessään itseään erilaisilla kemikaaleilla? Ainakaan Sammallahti ei päihteitä kaipaa.

– Olen ollut oman tieni kulkija pikkupojasta lähtien, ja lopetin juomisen jo 17-vuotiaana, ja vaikka se oli kaveripiirissäni ennenkuulumaton ratkaisu.

Muusikko pohtii, että kenties nykyihmisen tietoisuus on kehittynyt sen verran korkealle tasolle, että tietoisuudesta itsestään on tullut vaiva. Tätä taustaa vasten alkoholin ja huumeiden käyttö on hänestä ymmärrettävää myös muusikoilla, jotka pyrkivät antamaan yleisölleen “arjesta irtautumisen” kokemuksen. Jos arjen pyörityksestä ja omasta mielestä ei muutoin saa breikkiä, voidaan päihteistä yrittää löytää ikään kuin oikotie.

Sammallahdelle keino on kuitenkin hiljentyminen.

– Itselleni raitistumiseen liittyi arkirutiiniksi muodostunut hiljentyminen, joka myöskin on tie päästää irti mielen ahtaista raameista.

”Mielen ahtaista raameista” pois pääseminen onkin flow-tilan edellytys.

 

Egosta luopumista

Tanssija ja koreografi Suvi Tuominen. Kuva: Saska Aaltonen
Tanssija ja koreografi Suvi Tuominen. Kuva: Saska Aaltonen

Haastatteluun liittyy musikaalin tanssija ja toisena koreografina toimiva Suvi Tuominen. Hän avaa osaltaan luovan prosessin flowta ja kertoo Sammallahdesta.

– Sammallahti on yleispätevä musiikkivelho. Hyvin tuottelias sellainen, ja aikamoinen lavapersoona! Hän työskentelee kehon kautta. Omaperäinen ja omassa rytmissään liikkuva mies. Hänellä on paljon myös näyttelijän lahjoja.

Tuominen on kokenut, että Bollywood KaBOOM -projektiin liittyy paljon tavalla tai toisella flow-kokemusta. Tuomisen mukaan sitä kuvaa myös se, etteivät asiat ole kristallin kirkkaita, vaan toimitaan tilanteen mukaan. Tällainen toimintatapa edellyttää, että ei ole egoineen asioiden luontevan tapahtumisen tiellä.

– Usein ihmisten egot astuvat tekemisen edelle hyvin helposti. Tällaisessa taiteellisessa keskustelussa ja itsensä kanssa läpikäymisessä on helppo oppia, milloin ja miten voi sanoa tai ehdottaa asioita. Elämänhallintataidot taideuralla kehittyvät. Se vaatii vaan reflektioita. Henkilökohtainen prosessi on jatkuvaa. Ja jatkuu taas seuraavassa projektissa!

Suvi Tuomisen mielestä jokaisen olisi hyvä hakea flow-kokemusta taiteen tai jonkin projektin kautta.

 

Tämä juttu on osa artikkeleiden sarjaa, jossa kerrotaan hetkessä elämisestä ja flow-tilasta.  Vaikka et harkitsisi tähän spektaakkeliin lähtöä, kannattaa kurkata Bollywood KaBOOMin hulvaton mainosvideo alla!

Musikaalin ensi-ilta on Helsingissä 8.10 Kaapelitehtaalla ja 1.12 Savoy-teatterissa.

Teksti: Saska Aaltonen

Shavan-yhtyeen nettisivu löytyy täältä.

Turmiolan Tommi nykypäivän näkökulmasta

Suomen kostea historia on myytti.

(Tämä juttu liittyy Turmiolan Tommista kertovaan artikkeliin.)

Suomalaisteen puhutaan usein viinaan menevänä kansana, joka on aina huumannut itseään alkoholilla. Epäilemättä alkoholia on täällä aina jossain määrin käytetty, mutta käsitys on kuitenkin suurelta osin myytti.

Turmiolan Tommin julkaisemisen ajalta ei ole tilastoja alkoholin käytöstä, mutta suuntaa näyttävät 1933 kieltolain päätymisen jälkeen saadut tilastot. Suomessa juotiin 1930-luvulta aina 1960-luvulle asti vain alle kolmannes nykyisestä. Myös suhtautuminen alkoholiin oli eri kuin nykypäivänä: Prosenttijuomat kuuluivat vain harvoihin erityistilaisuuksiin. Arki-iltana keskiolutpullon korkkaaminen olisi ollut tavallisten ihmisten mielestä aidosti paheksuttavaa.

Ajat ja asenteet kuitenkin muuttuivat. Turmiolan Tommin tarinan valistava vaikutus hiipui viimeistään reilu vuosisata sen julkaisun jälkeen. 1969 keskiolut tuotiin ruokakauppoihin, alkoholi arkipäiväistyi ja suomalaisten juoma määrä nousi muutamassa vuodessa kaksinkertaiseksi. Myös alkoholihaitat hyppäsivät jyrkästi ylöspäin.

Onnistuiko Suomen historian kenties tunnetuin valistuskampanja Turmiolan Tommi tavoitteessaan?

Suoranaisesta epäonnistumisesta tuskin voi puhua, mutta mitä mahtaisivat ajatella raittiusliikkeen historialliset voimahahmot kuten J.W. Snellman, Sakari Topelius ja Elias Lönnrot, jos he kulkisivat vaikkapa nykyisen Helsingin kaduilla perjantai-iltana?

Lue Turmiolan Tommin tarina täältä.

Teksti: Janne Valkeapää

Aito tunteiden ilmaisu on parisuhteen perusta

Opimme vanhemmiltamme mallin parisuhteeseen ja kuinka ilmaisemme itseämme suhteessa. Tätä mallia toistamme ilman, että tietoisesti ajattelemme sitä. Omien tapojen tiedostaminen ja kyseenalaistaminen ovat kuitenkin avain suhteessa kehittymiseen.

Opimme vanhemmiltamme mallin parisuhteeseen ja kuinka ilmaisemme itseämme suhteessa. Tätä mallia toistamme ilman, että tietoisesti ajattelemme sitä. Omien tapojen tiedostaminen ja kyseenalaistaminen ovat kuitenkin avain suhteessa kehittymiseen.

Vanhempien kaltainen -kirja, WSOY 2016
Vanhempien kaltainen -kirja, WSOY 2016

Parisuhde- ja eroseminaarien ohjaajien kouluttaja Marianna Stolbow avaa kirjassaan Vanhempieni kaltainen näkymän suomalaisiin parisuhteisiin. Ensimmäiseksi katse kääntyy ihmisen omien vanhempien parisuhteeseen.

Stolbow on haastatellut kirjaansa varten 50 aikuista suomalaista, jotka kertoivat vanhempiensa suhteista. Suomalaisten parisuhteiden näkymä on tämän mukaan aika karu.

-Jokaisella meillä on ikään ja sukupuoleen katsomatta rakastetuksi tulemisen tarve. Haluamme tulla nähdyksi ja huomioiduksi, kohdatuksi ja hyväksytyksi. Toivomme, että arjessa rakkaus tuntuu niin sanoina kuin tekoinakin. Me kaikki haluamme, että perheessämme vallitsee rakkaudellinen, hyvä ilmapiiri, Stolbow toteaa.
Kouluttajan mukaan todellisuus ei kuitenkaan usein kohtaa toiveita.

– Rakkaudenosoituksista yleisempiä ovat ehdottamasti olleet työ tai ruuanlaitto. Karkeasti ottaen naisten rakkaus näkyi ruokahuoltona, miesten työntekona, Stolbow kertoo.
Tämä on paremmin riittänyt aikaisemmille sukupolville, nykyparit eivät välttämättä ole tyytyväisiä. Toivottaisiin enemmän rakkaudenilmausta, mutta kummallakaan ei ole mallia, miten toimia paremmin.

Kun toimiva tunneilmaisu ei ole luomassa vahvaa pohjaa, suhde järkkyy helposti. Tilanteen kärjistyessä voi avioero tuntua ainoalta vaihtoehdolta.
Stolbowin mukaan uusia ilmaisumalleja voi kuitenkin alkaa kehittää yhdessä, kun ensin tiedostaa saamansa mallit ja haluaa kasvaa tyydyttävämpään parisuhteeseen. Näin rakennetaan suhteelle kestävää ja molempia tyydyttävää perustaa.

 

Uutta ilmaisua oppimassa

Ilmaisua on monenlaista: sanat, eleet ja teot voivat kertoa toista kohtaan tunnetuista lämpimistä tunteista ja myös nostaa ne pintaan. Yksi rakkauden ja välittämisen ilmaisun muoto on myös kosketus. Sekin on suomalaisessa perheessä perinteisesti niukkaa.

– Kosketus on ollut hyvin vähäistä miltein kaikissa suhteissa ja kodit, joissa suomalaisaikuiset varttuivat, kuulostavat pelottavan kylmiltä, Stolbow kertoo.
Paitsi muita rakkauden ilmauksia, ihmiset toivovat puolisoltaan myös enemmän kosketusta arjen keskellä.

Mutta miten päästä alkuun, jos uuden koskettamisen kulttuurin oppiminen ei tunnu luontevalta? Itselleni tulee mieleen, että merkkipäivänä tavaroiden sijaan voisi luvata puolisolle lahjaksi vaikkapa pienen päivittäisen hieronnan.

 

Uskalletaan olla eri mieltä

Toimiva positiivinen ilmaisu ei kuitenkaan vielä riitä kestävään suhteeseen. Tarvitaan myös uskallusta ilmaista ja ottaa vastaan pettymyksiä, kiukustumista ja muita arjen varjopuolen tunteita.

Kuvitelma, että hyvässä parisuhteessa eletään aina sovussa, ei pidä paikkaansa. Erimielisyyksiä ja vaikeuksia tulee kaikille. Jos normaalit erimielisyydet tukahduttaa käsittelemättä, myös suhteen positiiviset tunteet muuttuvat pinnallisiksi ja epäaidoiksi.

– Kukaan hyviä suhteita kuvaillut ei koskaan epäillyt, etteikö suhteessa olisi ollut pulmia. Murheita ja kiistoja, tiukkojakin erimielisyyksiä on saattanut olla. Hyvin keskenään toimeen tulevat parit puhuvat asioista oikeilla nimillä. Kipeitäkään aiheita ei lakaista maton alle, vaan ne osataan, uskalletaan ja halutaan ottaa puheeksi, Stolbow kertoo.

– Kummankaan huono itsetunto ei estä kommunikointia, eikä kukaan perheessä pelkää kasvojen menetystä kertoessaan harmin aiheensa.

Jos toinen pariskunnasta on oppinut kestämään erimielisyyttä ja toinen puolestaan tukahduttamaan sitä, ristiriita on syytä ratkaista kestävän kehityksen hengessä. Vaikka huono malli on opittu lapsuuden kodista, se on silti huono malli. Ylpeys panee helposti puolustamaan oman kodin mallia, mutta terve nöyryys myöntää väärän vääräksi.

Kipeiden asioiden esille ottamisessa on kuitenkin syytä opetella kunnioittamaan omaa ja toisen haavoittuvuutta. Erimielisyyden hyväksyminen vaatii laajempaan todellisuuskuvaan kasvamista. Sen sijaan, että puolustaa vain omaa kantaansa, tulisi kummankin pyrkiä rehellisesti ymmärtämään miten toinen ajattelee.

Kuten 92-vuotias leskimies hiljattain sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Oltiin vaimon kanssa 40 vuotta naimisissa ja hyvin usein erimielisiä. Nyt kun vaimo on kuollut, on tullut mieleen, että olisi pitänyt osata hyväksyä, että tuollakin tavalla voi ajatella.”

 

Harkitkaa vielä!

Stolbown mukaan vanhempien ero vaikuttaa lapsiin vielä aikuisenakin. Jos lapsia on ehtinyt tulla, kannattaa eroa siis harkita mahdollisimman perusteellisesti ja monipuolisesti ennen siihen ryhtymistä.

– Yksikään erolapsi ei toivo omille lapsilleen samaa kohtaloa kuin itsellä on ollut: jaettuja juhlia, kahta kotia, surua ja ikävää, Stolbow tietää myös omasta kokemuksestaan.

– Lähes kaikkien haastattelemieni aikuisten mukaan eroaminen koettiin erittäin kovana kokemuksena ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta he olivat yhtä mieltä siitä, että eroaminen on niin rankkaa, ettei siihen kevyin perustein mennä.

Jos eroon kuitenkin päädytään, vanhempien on syytä kasvaa ulos vihanpidosta.

– Kun ensimmäiset pilvet ilmestyvät pariskunnan taivaalle, aikuinen erolapsi kysyy mielessään: ”Käykö nyt niin kuin vanhemmilleni kävi?” Eron uhka tuntuu kammottavalta, sillä aikuinenkin erolapsi tietää jo, miltä ero kutakuinkin tuntuu.

– Elämän ennakoimattomuus. Se on se eron oppi. Siitä taas syntyy minussa itsessäni hallinnan tarve. Sulla on perusturvattomuus ja haluat siksi hallita kaikkea. Näen itseni kuitenkin parisuhteen taistelijana, en luovuta helposti, kuvaa kirjassa 40-vuotias aikuinen erolapsi.

– Aina kaikkiin asioihin ei ole ratkaisuna kuolema tai ero. Lapsuuden perhe teki musta etsijän. Sanon itselleni aina välillä: ”Nyt pikku-Iiris, takana on pimeää, tuossa on taskulamppu. Mene eteenpäin.” Mutta pohjaton arvottomuuden tunne mussa silti on.
Lapsen tunne erosta voi olla se, ettei hän ole riittävän arvokas siihen, että vanhemmat haluaisivat pitää hänestä yhdessä huolta.

Ero vai suhteen uudistaminen on syvällinen ja kauaskantoinen päätös. On hyvä yrittää vaalia ja vahvistaa omaa perusturvallisuutta kaiken keskellä, niin että syntyy viisas päätös ja vastuullista toimintaa.

 

Teksti: Tuula-Marja Ahonen

Nimetön mielenliike vaikuttaa läpi yhteiskunnan

Alkoholin käyttö ei vaikuta vain alkoholistin psyykkeeseen. Myös niin sanottujen kohtuukäyttäjien aivoissa ja mielessä tapahtuu juomisen seurauksena pitkäaikaisia muutoksia. Muutokset vaikuttavat tiedostamatta ajatteluun, tunteisiin ja päätöksiin. Tämä pätee myös alkoholipoliittisia päätöksiä tekeviin poliitikkoihin.

Alkoholin käyttö ei vaikuta vain alkoholistin psyykkeeseen. Myös niin sanottujen kohtuukäyttäjien aivoissa ja mielessä tapahtuu juomisen seurauksena pitkäaikaisia muutoksia. Muutokset vaikuttavat tiedostamatta ajatteluun, tunteisiin ja päätöksiin. Tämä pätee myös alkoholipoliittisia päätöksiä tekeviin poliitikkoihin.

Kuvituskuva: Janne Valkeapää

Opiskelijakaverini pohtii ääneen miten valtavan hyvältä tuntuisi juoda tuopillinen olutta. Hän kuvailee tunteen yksityiskohtaisesti.

Istumme oppitunnilla. On keskipäivä, keskellä viikkoa. Kuuntelen tottuneesti kaverin haikailuita. Tavallisia opiskelijajuttuja.

Sitten hätkähdän. Mistä tässä on kyse? Onko tämä normaalia?

Ensimmäistä kertaa mieleeni on hiipinyt aavistus, että kyse on jostakin muusta kuin tavallisesta halusta rentoutua tai mieltymyksestä juoman makuun.

Esitän kysymyksen:

Koska olet viimeksi kaivannut appelsiinimehua samalla tavoin, kun tunnet nyt oluen suhteen?
– Tykkäätkö appelsiinimehusta?

Ystäväni myöntää pitävänsä.

– Koska olet viimeksi kaivannut appelsiinimehua samalla tavoin, kun tunnet nyt oluen suhteen?
Seuraa pieni hämmennys. Selitän:

– Tarkoitan, että tekeekö mielesi usein jotakin alkoholitonta juomaa samalla tavoin.. noh tuota.. palavasti, kuin kaipaat jotain alkoholijuomaa? Siis vaikka nyt olutta.

appelsiinimehuKaverini miettii hetken. Lopulta hän toteaa, että toki joskus tekee mieli jotakin muutakin juomaa, mutta myöntää rehellisyyden nimissä, että tämän tyyppinen haikailu taitaa kyllä kohdistua lähinnä prosenttijuomiin.

Mies on parikymppinen. Hänellä ei ole kovin monta vuotta alkoholin käyttöä takanaan ja käytetyt määrät ovat moniin keski-ikäisiin verrattuna varsin vähäisiä.

Onko opiskelijakaverini alkoholiriippuvainen?

Mielihalujen viemää

Tapauksesta on kulunut jo vuosia, mutta se jäi syystä tai toisesta mieleeni. Päätän, että asiaa on vihdoin syytä tutkia. Kerron tarinani psykiatrian erikoislääkäri Mauri Aallolle. Hän on erikoistunut alkoholiongelmien varhaiseen tunnistamiseen.

joku muutos ihmisen aivoissa tai psykologiassa jo tapahtunut
– Yksinään tämä mitä kuvaat ei riitä määrittämään häntä riippuvaiseksi sillä tavalla, kuin se lääketieteessä määritellään, Aalto linjaa.

– Totta kai siinä on joku muutos ihmisen aivoissa tai psykologiassa jo tapahtunut, lääkäri kuitenkin toteaa.

Alkoholin käyttö on siis muuttanut nuoren miehen ajattelua, mutta kyse ei ole vielä suoranaisesta sairaudesta. Aalto toteaa, että useimmat mieliteot sinänsä ovat normaaleita. Tässä tapauksessa kyseessä saattaa kuitenkin hänen mukaansa olla alkoholiriippuvuuden esiaste.

– Kun riippuvuuteen mennään, niin tämän kaltaisia muutoksiahan siellä sitten ihmisen toiminnassa tapahtuu. Ja ne ovat tietysti aivotasolla tapahtuvia.

Kuva on synkkä, kun muistan, että tämä kaveri ei ollut lainkaan ainoa joka ajatteli prosenttijuomia vastaavalla lämmöllä. Samanlaiset tuntemukset ja puheet olivat silloisten opiskelijatuttavien parissa varsin tavallisia. Tilastojen valossa useimmista heistä ei kuitenkaan pitäisi tulla alkoholiriippuvaisia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suomalaisista on noin 10% riippuvaisia alkoholista. Tosin toiset 10% kuuluvat riskikäyttäjiin.

 

Nimetön mielenliike

alkoholimyonteisyys4Muutoksia aivoissa, mielihaluja, suhde alkoholiin on muuttunut korostuneen positiiviseksi. Jos kyseessä ei ole riippuvuus, miten tätä tulisi nimittää?

Kysyn, mutta lääkäri ei osaa antaa ilmiölle mitään nimeä.

Sanan puuttuminen itsessään kuvaa yhteiskunnan sokeutta ilmiölle.
– Minulla ei ole tiedossa, että tälle olisi termiä. Missään nimessä sille ei ole mitään diagnostista termiä.

Nimitys on siis keksittävä itse. Paremman puutteessa päätän käyttää termiä ”korostunut alkoholimyönteisyys”. Sanan puuttuminen itsessään kuvaa yhteiskunnan sokeutta ilmiölle.

Jo parikymppisten opiskelijoiden parissa ilmiö vaikuttaa olevan varsin yleinen. Luonnollisesti olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää miten laajasti se vaikuttaa koko yhteiskunnassa. Keski-ikäiset juovat tilastojen mukaan opiskelijoita enemmän, joten voisi ehkä olettaa että sama ilmiö vaikuttaisi heidän parissaan jopa voimakkaammin.

– Tämä on yksi niitä asioita, joita ei ole tutkittu, Aalto linjaa.

Hän toteaa, ettei hänellä ole asiasta tietoa. Kuitenkin hän pohtii, että mikäli tämä korostuneeksi alkoholimyönteisyydeksi ristimäni ilmiö olisi yhteiskunnassa yleinen, kyseessä olisi merkittävä asia.

– Se tarkoittaisi, että monilla kohtuukäyttäjillä olisi jo tämä yksi alkoholiriippuvuuden piirre, jos puhutaan juomishimosta, lääkäri pohtii.

Tämän enempää hän ei kuitenkaan  halua lääketieteen edustajana sanoa. Tutkimustietoa kun ei ole. Hän kuitenkin lisää, että himo tai mielihalu voi olla hyvin eri tasoista ja mielihalu voi olla myös sosiaalisesti ohjattu.

Kiitän Mauri Aaltoa ja päätämme haastattelun.

 

Päihde opettaa rakastamaan itseään

alkoholimyonteisyys5Tunnen, että olen hahmottamassa jonkilaista yhteiskunnan sokeaa pistettä. Olen jäljittämässä ilmiötä, jota ei yleisesti ottaen tunnisteta, mutta joka vaikuttaa merkittävästi läpi yhteiskunnan – kuin pimeä aine, jota ei voi nähdä, mutta joka vaikuttaa ympärillä oleviin kappaleisiin.

Ymmärtääksemme paremmin mistä on kyse, lienee syytä pohtia ilmiön juuria. Juomishalun syy voi olla monenlainen: stressin lievitys, sosiaaliset syyt tai tapa. Lähdetään kuitenkin liikkeelle siitä mitä tiedetään alkoholin vaikutuksesta aivoihin ja mieleen.

Juomien alkoholi eli etanoli aiheuttaa kemiallisesti juojalleen mielihyvää. Suurelta osin kyse on siitä, että aine lisää voimakkaasti mielihyvähormooniksi kutsutun dopamiinin eritystä aivoissa. Dopamiinin määrä nousee nopeasti jo noin viiden minuutin päästä juomisesta. Päihdeaineen ensimmäinen vaikutus on siis, että mielialan nousee ja ihminen rentoutuu.

Mieleen muodostuu positiivisten mielikuvien pilvi, joka verhoaa juomia ja juomis- tilannetta.
Aivot ovat yhteyksien verkosto, jossa asiat, mielikuvat, sanat ja aistimukset liitetään toisiinsa kokemusten perusteella. Juomisen tapauksessa aivot muodostavat siis yhteyden juomatilanteen ja kasvaneen mielihyvän välille. Toisin sanoen, kun ajatukset myöhemmin menevät alkoholijuomiin, seuraa välittömästi mielleyhtymä mielihyvään. Mitä useammin henkilö juo, sitä vahvemmaksi linkki aivoissa mielihyvän, juomatilanteen ja juoman välillä muodostuu.

Epäilemättä asia on monimutkaisempi, mutta ainakin jotakin tämän kaltaista on täytynyt myös opiskelijakaverini mielessä tapahtua. Etanolin käytön seurauksena mieleen muodostuu positiivisten mielikuvien pilvi, joka verhoaa juomia ja juomistilannetta. Vaikka järki saattaa ymmärtää alkoholin aiheuttamat haitat, on aihepiiri kauttaaltaan näiden mielikuvien värittämä, joten haittoja ei haluta ottaa tosissaan.

alkoholimyonteisyys3

Sama kemiallispohjainen ilmiö toistuu monilla muillakin päihdeaineilla. Laittomien päihteiden tapauksessa se luo eri huumeita sokeasti ihannoivia alakulttuureita. Alkoholin tapauksessa tuloksena on alkoholiin korostuneen myönteisesti suhtautuva valtakulttuuri.

Herää kysymys: Minkälainen yhteiskunnan asenne alkoholiin olisi, jos sitä käyttäisi vain pieni vähemmistö? Miten aiheesta puhuttaisiin ja miten siihen suhtauduttaisiin? Miten alkoholipolitiikkaa tehtäisiin, jos päättäjillä itsellään ei olisi juomakokemusten muodostamaa mielleyhtymää alkoholin ja mielihyvän välillä?

 

Korostuneen alkoholimyönteistä politiikkaa

alkoholimyonteisyys2

Koemme päivittäisten valintojemme olevan yleensä varsin loogisia ja tietoisesti harkittuja.

Psykologit ovat asiasta toista mieltä.

Kaikkien päätösten takana vaikuttaa valtava määrä tiedostamattomia haluja ja mielikuvia, pelkoja, toiveita ja muistoja. Alkoholin käyttäjän tapauksessa taustalla vaikuttavat myös päihteen käytön hänelle mahdollisesti luomat myönteiset käsitykset aineesta.

Koska suurin osa poliitikoista käyttää ainakin jossain määrin säännöllisesti alkoholia, on syytä miettiä miten se vaikuttaa kykyyn tehdä aihetta koskevia päätöksiä.

Faktat ovat synkkiä. Suomi kärsii Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston arvion mukaan vuosittain 6-7 miljardia euroa alkoholihaittoja vuosittain. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Työterveyslaitoksen arviossa lasketaan alkoholin takia menetettyä bruttokansantuloa ja huomioidaan myös alkoholin aiheuttama työkyvyttömyys. Tulos on Suomen taloudelle koruton 14,5 miljardin euron vuosittainen tappio.

Jos jokin muu päihdeaine aiheuttaisi vastaavat haitat, olisivatko päättäjät yhtä maltillisia päätöksissään? Etenkin kun hallitus samaan aikaan leikkaa monesta suunnasta saadakseen aikaan säästöjä. Arvioitu 14,5 miljardin euron tappio on moninkertainen suhteessa hallituksen kohuttuihin jättileikkauksiin.

Suhde omaan päihteeseen on siinä määrin lämmin, ettei vakaviakaan haittoja haluta ottaa kovin tosissaan.
Koska kyseessä on kuitenkin alkoholi, suhtautuminen on eri. Suomen alkoholipolitiikka toimii saman logiikan mukaan, kuin yksittäinen alkoholin käyttäjä. Haitat periaatteessa tiedostetaan, mutta suhde omaan päihteeseen on siinä määrin läheinen ja lämmin, ettei vakaviakaan haittoja haluta ottaa kovin tosissaan. Ikävä kyllä yhteiskunta maksaa tästä välinpitämättömyydestä kalliisti.

Kun jo valmiiksi alkoholimyönteisessä ilmapiirissä marinoitujen päättäjien mieliin kaadetaan vielä aimo annos alkoholiteollisuuden systemaattista lobbausta, on keitos valmis.

Pohdittavaksi:

  • Lehdissä arvioidaan usein alkoholijuomia, kuten viinejä. Kuitenkin alkoholittomista juomista, kirjoitetaan harvoin. Miksi voimakas kiinnostus kohdistuu vain yksiin juomiin, mutta ei toisiin? Onko kyseessä vain kiinnostus huumaavan aineen aiheuttamaan mielihyvään, joka puetaan elegantin maun arvioinnin valeasuun? Useimpien mielestä olisi luultavasti absurdia kirjoittaa appelsiinimehusta samalla innostuksella!
  • Kesän tullen terassit vetoavat moniin. Tätä voidaan perustella esimerkiksi hyvällä ilmalla ja mukavalla seuralla. Mutta kiehtoisiko tupakalta ja alkoholilta haiseva terassi yhtä paljon, jos tuoppi vaihdettaisiin limulasiin? Missä määrin kyseessä onkin todellisuudessa vain halu tuntea etanolin aiheuttamaa kemiallista mielihyvää?

Teksti ja kuvitus: Janne Valkeapää