(Luokittelematon)

Meidän pappa ei ole koskaan humalassa

Niin totesivat 6-vuotias Piia ja 3-vuotias Minna iloisina äidilleen pihalta sisään tullessaan. Naapurin setä oli juuri tullut kotiin hoiperrellen kilisevää … Jatka lukemista Meidän pappa ei ole koskaan humalassa

Niin totesivat 6-vuotias Piia ja 3-vuotias Minna iloisina äidilleen pihalta sisään tullessaan. Naapurin setä oli juuri tullut kotiin hoiperrellen kilisevää muovikassia retuuttaen. Naapurin setä on kyllä ihan mukava ja asiallinen, välillä hauskakin mies, mutta silloin tällöin hän ”ottaa vapaalle”. Eli juo itsensä humalaan ja tulee taksilla kotiin hoiperrellen rivitalon pihan läpi asunnolleen lasten katsellessa. Niin tai joi itsensä humalaan. Setä nimittäin kuoli muutama kuukausi sitten juuri eläkkeelle päästyään. Tyypillinen runsaasti alkoholia käyttävän kuolema. Ruokatorvisyöpä vei miehen.

Suuret alkoholimyönteisemmässä yhteiskunnassa kasvaneet ikäluokat ovat eläköityneet. Heidän alkoholinkäyttönsä on viime aikoina ollut paljon esillä julkisuudessa.  Omaiset ovat olleet huolissaan ja kaivanneet ohjeita, miten iäkkäiden läheisten juomiseen tulisi suhtautua. Ikäihmisten, 65-vuotiaiden seniorien alkoholinkäyttö on nimittäin tutkimusten mukaan viime vuosina lisääntynyt ja kasvu näyttäisi edelleen jatkuvan. Koronapandemia on myös lisännyt alkoholinkulutusta.

Alkoholin runsaan käytön tiedetään aiheuttavan haittoja sekä ihmisen fyysiselle, psyykkiselle että sosiaaliselle hyvinvoinnille. Ikääntynyt on alttiimpi näille haitoille elimistössä iän myötä tapahtuvien muutosten takia. Alkoholin säännöllinen käyttö lisää limakalvosyöpien riskin moninkertaiseksi alkoholia käyttämättömiin verrattaessa. Osa alkoholista nimittäin hajoaa limakalvolla heti suusta alkaen acetaldehydiksi, joka tiedetään voimakkaaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi.

Tutkimusten mukaan vanhuksilta ei yleensä kysytä päihteidenkäytöstä ja jopa ammattilaiset katsovat alakulon kuuluvan vanhan ihmisen elämään. Sitä selitetään muun muassa yksinäisyydellä, ahdistuneisuudella ja vanhuuden kivuilla. Mutta yllättävän monella seniorilla syynä on alkoholi. Kohtuullista runsaampi alkoholinkäyttö merkitsee avuntarpeen lisääntymistä.

Jos oma tai läheisen päihteidenkäyttö mietityttää, kannattaa se ottaa puheeksi. Omasta päihteidenkäytöstä voi puhua läheiselle tai sosiaali- ja terveydenhoitohenkilökunnalle. Tarvitaan muutakin kuin kieltoja ja kehotuksia lopettaa tai vähentää päihteidenkäyttöä. Tuomitsematon puhuminen hälventää ahdistusta, häpeää ja syyllisyyttä.

Apua voi löytyä myös puhelinneuvonnasta, kuten Raitis Linjalta, joka auttaa numerossa 0800 508 230. Samoin Hengähdä hetkeksi-projektimme voi auttaa, kun eri puolella Suomea järjestetään esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia ikäihmisille. Näissä tilaisuuksissa Raittiuden Ystävien asiantuntija kertoo alkoholista ikäihmisen käytössä ja kirurgiasiantuntija esitelmöi jostain senioreilla yleisesti esiintyvästä vaivasta kuten nivelkulumista, joiden jälkeen on varattu aikaa keskustelulle ja yleisön kysymyksille. Nämä tilaisuudet ovat olleet varsin tervetulleita varttuneille osanottajille.  Seniorikansalaisten mielenpirteyden ylläpitäminen on tärkeää ja samalla voi olla paikallaan sopivalla tavalla kannustaa alkoholin ja tupakan pois jättämiseen, koronasta huolimatta.

Kaikkien kaupunki -kampanja kannustaa ymmärtämään toisen näkökulmaa

Sama kaupunki – monta näkökulmaa Miltä sinun kotikaupunkisi näyttää? Toiselle puisto on pelkkä ohikulkumatka, toiselle se on yöpaikka. Jollekin kauppakeskus … Jatka lukemista Kaikkien kaupunki -kampanja kannustaa ymmärtämään toisen näkökulmaa

Sama kaupunki – monta näkökulmaa

Miltä sinun kotikaupunkisi näyttää? Toiselle puisto on pelkkä ohikulkumatka, toiselle se on yöpaikka. Jollekin kauppakeskus on pelkkä kauppakeskus, kun taas jollekulle se on lähes ainoa lämmin tila koko elämässä.  Vaikka kotikaupunkimme on sama, näemme sen ja käytämme sitä hyvin eri tavoin. Se, miltä kaupunkimme näyttää, riippuu kenen näkökulmasta sitä katsoo. Siksi kotikaupungin on oltava kaikille yhteinen!

Ehkäisevän päihdetyön verkoston Kaikkien kaupunki -kampanja näyttää miten eri asukkaat käyttävät kaupunkia. Riippumatta siitä, keitä asukkaat ovat tai miten he kaupunkia käyttävät, haluamme korostaa, että olemme kaikki osa kaupunkia. Tavoitteenaamme on luoda ja lisätä ymmärrystä sekä empatiaa varsinkin kaikkein hauraimmassa asemassa olevia kanssa-asukkaita kohtaan.

Erityisesti nyt epidemiatilanteessa moni päihdeongelmista kärsivä on jäänyt erittäin niukan tuen varaan palvelujen sulkeutuessa tai karsittaessa tapaamisaikoja. Osa joutuu viettämään entistä enemmän aikaa kadulla. Katukuvassa näkyvät tästä johtuvat negatiiviset lieveilmiöt.

Lue lisää Kaikkien kaupunki -kampanjasta www.ept-verkosto.fi/kaikkienkaupunki/
ja osallistu kampanja valokuvahaasteeseen lähettämällä kuva teemalla “Turvallinen paikka kaupungissa” 4.12.2020 mennessä osoitteeseen koordinaatio(at)ehyt.fi. Kuva voi olla mobiilikuva tai tavallinen kuva.  Lisää tietoa kuvahankkeesta:
www.ept-verkosto.fi/kaikkienkaupunki/kutsu-valokuvahaasteeseen/

Lue Inari Viskarin blogi ympäristötyöstä: https://www.ept-verkosto.fi/blog-post/ymparistotyon-avulla-ennaltaehkaistaan-ja-vahennetaan-paihteiden-kaytosta-aiheutuvia-lieveilmioita/

Lue Leena Sipisen blogi Kenen kaupunki? https://www.ept-verkosto.fi/blog-post/kenen-kaupunki/

#kaikkienkaupunki – Tehdään kaupungista turvallinen ja viihtyisä, yhdessä!

Raittiuden Ystävät on mukana Kaikkien kaupunki -kampanjassa toista kertaa.

Kannabista ei pidä laillistaa

Kokoomusnuoret vaativat tuoreessa 50-sivuisessa tavoiteohjelmassaan, että kannabistuotteiden kasvatus, hallussapito ja myynti itsehoitolääkkeenä laillistetaan. Kokoomusnuorten aikaisempi kanta oli kannabiksen käytön ja … Jatka lukemista Kannabista ei pidä laillistaa

Kokoomusnuoret vaativat tuoreessa 50-sivuisessa tavoiteohjelmassaan, että kannabistuotteiden kasvatus, hallussapito ja myynti itsehoitolääkkeenä laillistetaan. Kokoomusnuorten aikaisempi kanta oli kannabiksen käytön ja pienien määrien hallussapidon dekriminalisointi. Kokoomusnuorten puheenjohtaja, ympäristöekonomian opiskelija Matias Pajula iloitsee tavoiteohjelmansa edistyksellisyydestä: ”Ohjelmassa selkeä länsi- ja vapauslinja näkyy ja kuuluu kirkkaana läpi koko ajan.” Nuorisojärjestön mukaan kannabiksen laillistaminen madaltaisi ongelmakäyttäjien hoitoon hakeutumisen kynnystä.

Ei ihme, jos Kokoomuksen puheenjohtajalla Petteri Orpolla kuuluu olevan vaikeaa välillä. Pitkään oppositiossa, jossa Perussuomalaiset pyrkivät viemään kaiken huomion. Ja vielä nuoretkin puukottavat selkään ajatuksilla, jotka paremminkin sopisivat ehkä Vihreiden ajatusmaailmaan. Ainakin Vihreiden puheenjohtaja on jo pitkään puhunut kannabiksen puolesta.

Ja mitä mahtaisi manan majoille jo vuosia sitten poistunut tuttavani Kansaneläkelaitoksen entinen pääjohtaja Jaakko Pajula tuumata nimensä uusiokäytöstä näissä merkeissä. Tai mitä ajattelee asiasta entinen Kokoomuksen ”remonttimies”, myös Kokoomusnuorten keulakuvana aikoinaan toiminut Ilkka Suominen asiasta. Luen juuri hänen mielenkiintoista ja varsin rehellisen tuntuista elämänkertaansa. Siinä ei tosiaankaan kerrota, että Ilkka olisi kannattanut kannabiksen laillistamista.

Matias Pajulan ja kumppanien vaatimukset näissä asioissa kuvastavat hyvin sitä, miten nuorena joudutaan ottamaan kantaa tosi tärkeisiin asioihin tiedon puutteesta johtuvien köykäisten perustelujen kanssa. Kannabiksen laillistamisen katastrofaalisista vaikutuksista saa helposti tietoa mm. Suomen kokoisen Yhdysvaltojen Coloradon osavaltion virallisista tiedoista verkkohaulla RMHIDTA 2019. Helposti selviää, että kaikki kannabiksen vapauttamisesta johtuviksi pelätyt uhkakuvat toteutuivat, kuolemia ja pikkulasten myrkytyksiä myöten.

Useimmat nuoret ”tulevat järkiinsä” jossain vaiheessa. Niin minäkin. Nelikymppisenä olin vankasti sitä mieltä, että alkoholi on vapautettava maassamme ”Euroopan malliin”. Siitä seuraisi ehkä 5 tai 10 vuoden humala ja sitten kansa raitistuisi. Aika pian opin kokemuksen, tilastojen ja tiedon lisääntymisen myötä, ettei tämä teoria pidä paikkaansa. Matias Pajulalle ja hänen vasalleilleen toivon samanlaista valistumista. Profiloitua voi muutenkin kuin hassuilla ehdotuksilla.

Martti Vastamäki
LKT, käsikirurgian dosentti, professori
puheenjohtaja, Raittiuden Ystävät ry – maamme vanhin 167-vuotias kansalaisjärjestö

Professori Martti Vastamäen esitelmä kannabiksen haitallisuudesta.

Ehkäisevän päihdetyön viikko kutsuu puhumaan kannabiksesta

Ehkäisevän päihdetyön viikkoa vietetään 2.–8.11.2020. Tänä vuonna EPT-viikon teemana on kannabis ja viikon aikana kannustetaan nuoria ja nuoria aikuisia avoimeen … Jatka lukemista Ehkäisevän päihdetyön viikko kutsuu puhumaan kannabiksesta

Ehkäisevän päihdetyön viikkoa vietetään 2.–8.11.2020. Tänä vuonna EPT-viikon teemana on kannabis ja viikon aikana kannustetaan nuoria ja nuoria aikuisia avoimeen keskusteluun kannabiksesta.

Kampanjan verkkosivulla on tarjolla tukea ja apua omaan tai kaverin kannabiksen käyttöön liittyviin huoliin ja ajatuksiin. Myös nuorten parissa toimiville ammattilaisille tarjotaan tukea ja materiaalia puheeksioton tueksi.

Raittiuden Ystävät osallistuu teemaviikon viettämiseen myöntämällä Vuoden raittiusteko 2020 -tunnustuksen.

Lisäksi kampanjasivulla www.kysyminenkannattaa.fi on julkaistu podcast, jossa kolme nuorta aikuista pohtii kannabiksen käyttöä ja siihen liittyviä teemoja.

Lue lisää kampanjasivulta www.kysyminenkannattaa.fi

Hyvä itsetunto sai Eeva-Leena Kaskisen jättämään alkoholin

Big Brother -ohjelman tapa kohdella osallistujiaan ja vääristellä tapahtumia oli kuitenkin liikaa.

Big Brother -ohjelman tapa kohdella osallistujiaan ja vääristellä tapahtumia oli kuitenkin liikaa.

Eeva-Leena Kaskinen

Eeva-Leena Keskinen, 30, tulee raittiista perheestä, mutta parikymppisenä hän muiden mukana käytti alkoholia. Monet jatkavat tätä sosiaalista ja normaalina pidettyä tapaa kuuntelematta itseään. Keskinen havahtui kuitenkin pian kyseenalaistamaan normin. Näin hänelle kävi myös Big Brother Suomi -ohjelmassa.

– Opiskelin Turun yliopistossa ja siellä pidettiin ennen vappua sitsejä, joissa istuttiin ringissä viinipullon kanssa. Minulle tuli hirveä krapula, ja päätin, että vietän raittiin vapun, Keskinen kertoo.

– Vappunahan suomalaisen on vaikeinta olla selvin päin, mutta huomasin, että minulla meni hyvin ilman alkoholia. En tykkää alkoholin mausta, eikä minulla ollut mitään syytä juoda. Päätin jatkaa raittiutta.

Keskinen on saanut raittiudestaan myönteistä palautetta. Monet ovat sanoneet, että hekin haluaisivat kokea, ettei heillä olisi tarvetta juoda.

– Minulla on ollut nuoruudesta saakka tosi hyvä itsetuntemus, laaja ja kattava hyväksyntä itselle, Keskinen kertoo.

– Tähän osaltaan on varmaan vaikuttanut se, että minulla on ollut lapsesta saakka viivästynyt unijakso. Nukuin öisin noin neljä tuntia ja päivisin kolme tuntia. Tästä huolimatta olen menestynyt koulussa, opinnoissa ja harrastuksissa.

– Koen olevani introvertti. Vaikka haluan olla myös muiden kanssa, viihdyn paremmin itsekseni. Tarvitsen paljon yksinoloa. Minulla on rikas ajattelumaailma.

– Myöhemmin jossakin makutestissä selvisi, että minulla on hyvin herkät karvaan maun reseptorit, mikä selittää sitä, että alkoholi ei maistunut minulle. En pysty juomaan myöskään kahvia tai mustaa teetä.

Minusta tehtiin karikatyyri

Onneksi itsekin juon vihreää luomuteetä, joten saatoin haastattelussa tarjota Keskiselle sopivan juoman. Lämmin kupillinen tuntui olevan tarpeen, kun aloimme puhua Big Brother -ohjelman kokemuksista.

– Ohjelma aliarvioi katsojia. Meitä ei esitetty sellaisina kuin olimme, vaan takana oli vahva käsikirjoitus. Olen ollut Mensan jäsen, mutta eronnut sieltä. Esittelyssäni korostettiin Mensan jäsenyyttä ja akateemisuuttani ja jätettiin mainitsematta, että työskentelen tällä hetkellä Veikkauksen pelimyyjänä. Akateemisuuden korostaminen herätti ärsyyntymistä ja lietsoi vihaa minua kohtaan. Itselläni tärkeä motiivi mennä ohjelmaan oli se, että halusin osoittaa muille introverteille, että myös me voimme osallistua, eivät pelkästään vain ulospäin suuntautuneet ihmiset.

– Ohjelmassa tilanteiden syy–seuraus-suhteita väänneltiin väärin. Tapahtumia irrotettiin kontekstista, minulle tuotettiin ”mustasukkaisuutta”, jota en tuntenut. Kuva, joka minusta annettiin, ei vastannut omaa kokemustani. Tuntuu ahdistavalta nyt jälkeenpäin kun tuntemattomat tulevat juttelemaan, ja pitävät minua erilaisena kuin itse koen olevani.

– Tuotanto oli tietoinen unirytmistäni, ja oletin, että se huomioidaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kun huomasin tämän, ilmoitin haluavani luovuttaa. Yritin päästä päiväkirjahuoneeseen, jossa voi puhua ajatuksistaan. Minua ei päästetty sinne.

– Toisella viikolla minulla meni luottamus tuotantoon. Olin masentunut. Minut äänestettiin ulos ohjelmasta kolmantena, kolmannella viikolla.

Vaikea kokemus, joka voi vielä vahvistaakin

-Minulla ei ole ennen ole ollut mielenterveysongelmia, mutta kun tulin pois ohjelmasta, ruoka ei maistunut, enkä päässyt sängystä ylös. Työterveyslääkäri diagnosoi minulla olevan traumaperäisen stressihäiriön sekä keskivaikean masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön.

– Palasin töihin vasta joulun jälkeen. Menetin turvallisuuden tunteeni, joka on alkanut palautua vasta tämän vuoden puolella. Minulla on vieläkin traumaoireita, Keskinen kertoo itkien, vaikka kokemuksesta on reilu puoli vuotta.

Hän haluaa viedä asiaa eteenpäin ja kysyy lakineuvojalta, kuinka voisi edetä. Keskinen haki BB-taloon saadakseen erilaisia kokemuksia. Häntä kiinnosti ohjelman konsepti ihmiskokeena.

Moni voisi ajatella hänen tilanteessaan yksiviivaisesti, että kokemus oli huono. Keskinen ajattelee kuitenkin toisin.

– En ole katunut osallistumista. Olen edelleenkin toiveikas. Vaikka on ollut odottamattomia vaikutuksia, voi tulla vielä myös positiivisia vaikutuksia. Pidemmän päälle kokemuksestani voi tulla vielä rakentava.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuvat: Jari Peltoranta

Liian hölmö rakkaus – ”Häpeän aika on ohi”

Alkoholismi syö ihmistä ulkoa ja sisältä päin. Elämän pyöriessä päihteen ympärillä ihminen menettää paljon, mutta kerää samalla mukaansa rutkasti karuja … Jatka lukemista Liian hölmö rakkaus – ”Häpeän aika on ohi”

Oululainen Arja Räinä uskaltaa viimein nauttia tavallisesta arjesta ilman häpeää menneisyydestä.

Alkoholismi syö ihmistä ulkoa ja sisältä päin. Elämän pyöriessä päihteen ympärillä ihminen menettää paljon, mutta kerää samalla mukaansa rutkasti karuja kokemuksia. Niistä suurimman osan voi kuitenkin parhaimmillaan kääntää myöhemmin parantaviksi asioiksi. Tämän tietää oululainen Arja Räinä, 58v, joka viimein uskalsi astua häpeän kaapista ulos.

Saapuessani Räinän valoisaan kerrostaloasuntoon en tiedä etukäteen, minkälainen henkilö minua odottaa, vaikkakin puhelinkeskustelumme perusteella minulle jäikin leppoisa ja odottava mieli.

Soitettuani ovikelloa minulle avaa oven iloinen ja hymyilevä nainen, jonka rankan elämäntarinan saan pian kuulla ensimmäisten joukossa.

Hän kertoo syntyneensä Oulussa kuusilapsiseen perheeseen, missä äiti työskenteli myymälävastaavana ja isä poliisina.

– Minusta meillä oli hyvä elämä ja itse asiassa perheen nuorimpana olin tietysti se lellipentu, Räinä naurahtaa.

Hän jatkaa, ettei hän oikein tiedä, mikä elämänvimma häntä ajoi jo nuorena eteenpäin, mutta hän muutti siskonsa perään Ruotsiin heti peruskoulun päätyttyä.

– Niin ironista kuin elämä voi vain olla, ensimmäinen työpaikkani oli päihdepalvelujen piirissä siskoni sijaisena, hän naurahtaa.

Huuruiset vuodet

Räinä yrittää palata muistoissaan kymmeniä vuosia taaksepäin, mutta tarkkoja vuosilukuja hänen on vaikea hahmottaa.

– Aloitin juomisen noin 14-vuotiaana. Siihen aikaan juotiin viiniä, kaljaa ja halpoja liköörejä. Kun palasin parikymppisenä siskoni luota Ruotsista Suomeen, olin jo niin kiinni viinassa, että jouduin ensimmäisen kerran katkolle, hän kuvailee.

Räinä jatkaa, että samaiseen aikaan hän tutustui myös niin sanottuun alamaailmaan, mihin kuuluivat päihteet, rikokset ja erilaiset tuomiot vankilakierteineen.

– Aloin seurustelemaan ensimmäisen kerran vankilakundin kanssa. Kaikki oli tietysti alussa jännää ja uutta, kunnes kuvioihin astui mukaan perheväkivalta. Vaikka suhde oli haastava, aloin odottamaan ensimmäistä lastani. Lapsen synnyttyä tilanne eskaloitui yhä hankalammaksi, minkä seurauksena päädyin Oulun ensi- ja turvakotiin. Turvakodissa ollessani sain neuvoja tulevaisuuteen sekä hankittua itselleni asunnon. Uutta arkea opetellessani sain myös kuulla, että lapseni isä oli kuollut tapon seurauksena, hän lisää samaan hengenvetoon.

Räinä katsahtaa välillä minua ja jatkaa, että elämä oli pahasti sekaisin, eikä hän voinut huolehtia itse lapsestaan.

– Äitini piti lapsestani huolen, mutta kun hän ilmoitti, ettei hän enää kykene siihen, päätin antaa lapseni sijoitukseen. Elämäni oli siihen aikaan niin täynnä viinaa, että päädyin itsekin saamaan pidemmän vankilatuomion. En halua kommentoida tuomioni syytä sen tarkemmin, mutta sen kesto oli pidempiaikainen, hän tiivistää.

Räinä kertoo aloittaneensa laitossiivoojan koulutuksen ennen kuin päätyi vankilaan, mutta hän sai käydä opiskelut loppuun tuomion ohella.

– Koska käytökseni oli koko vankeusajan asiallista, sain käydä koko kyseisen ajan vankilan ulkopuolella myös töissä ja nappasin jopa viran Oulun kaupungilta samaan syyssyyn, hän naurahtaa.
Räinän nauru kuitenkin hiljenee ja hän kertoo kaksoiselämän olleen tuolloin äärimmäisen raskasta.

– Muistan, kuinka aina pyöräilin vankilan portteja kohti ja vilkuilin paniikissa taaksepäin, ettei kukaan vain nähnyt, minne ajoin suoraan töistä. Kukaan muu työpaikallani ei tiennyt työnantajaa lukuun ottamatta, että istuin samaan aikaan tuomioita Oulun vankilassa, hän painottaa.

Kuolemaa silmästä silmään

Vankilasta vapauduttua Räinä ei osannut jatkaa elämää ilman alkoholia, joten hän päätyi juomaan uudelleen ja rankasti.

– No työpaikkahan sen seurauksena meni. Juominen jatkui yhä rankempana ja välillä kävin katkolla, kunnes jatkoin taas uudelleen. Aloin myös seurustelemaan, synnytin toisen lapseni ja menimme naimisiin. Suhde lapsen isän kanssa ei kuitenkaan ottanut tuulta siipien alle, joten suhde hiipui jo muutaman vuoden sisään, hän kuvailee.

Räinä kertoo hengailleensa seuraavaksi jälleen linnamiehen kanssa.

– Mikä ihme noissa rentuissa oikein viehättää, hän naurahtaa kuin kohtalolle virnuillen.

– Rakastuin ja sen jälkeen tilanne menikin vakavaksi. Eräänä päivänä mies oli vetänyt päänsä niin täyteen viinaa, että pienen erimielisyyden seurauksena sain puukosta viisi kertaa vasempaan reiteeni, umpeen muurautuneet silmät ja kymmeniä mustelmia ympäri kehoani. Mies oli niin sekaisin, että hän piti minua ja poikaani vankinaan viikon ajan. Vaikka en olekaan uskoon vielä kääntynyt, niin täytyy tässä maailmassa enkeleitä olla, sillä jollakin ihmeen keinolla pääsin loppujen lopuksi pakenemaan jälleen Oulun turvakotiin, hän sanoo katsoen samalla ikkunasta avautuvaa maisemaa.

– Turvakodin kautta pääsin lääkärille, sain todistuksen pahoinpitelystä ja kävin tekemässä rikosilmoituksen. Jotta elämäni ei olisi käynyt liian rauhalliseksi, niin meninpä myöhemmin vielä kuin kohtaloa uhmaten tämän samaisen miehen kanssa naimisiin. Ajattelin, että mies on muuttunut ja rauhoittunut vankilassa. Suhteemme loppua ei koskaan kuitenkaan nähty, sillä mieheni menehtyi ollessaan vankilassa, hän kuvailee pudistellen päätään.

Rakkaudesta lapseen

Elämä kaksin lapsen kanssa jatkui haastavana kaikista avusta ja tuesta huolimatta. Räinä sai asunnon turvakodin kautta, lapsi sai jatkuvaa terapiaa sekä hyvän päiväkotipaikan. Mahdollisuudet tavalliseen elämään olivat käsin kosketeltavissa, mutta siitä ei vain saanut otetta.

– Kuultuani aviomieheni kuolemasta tiesin, etten kykenisi huolehtimaan lapsestani oikein juomiseni vuoksi. Otin yhteyttä lastensuojeluun ja kerroin suoraan, mikä tilanne oli. Jo noin kahden viikon päästä soitostani lapseni sai hyvän loppuelämän kodin Lumijoelta.

– Olin tuolloin lastenkoti Onnelan työntekijöiden mukaan erilainen kuin monet muut vanhemmat. Vein lapselleni puhtaita vaatteita viikattuna ja muutamia hänen lempilelujaan. Kun sain tietää hänen tulevat sijaisvanhempansa, sain myös mahdollisuuden hyvään keskusteluun sekä pitää heille ristikuulustelun siitä, miksi juuri he pystyvät tarjoamaan pojalleni vain parasta. Annoin lapseni pois puhtaasta rakkaudesta vuoden 2001 alussa, hän muistelee haikeana.

Tuskien taival

Räinä kertoo hänen elämänsä luhistuneen entisestään lapsen pois antamisen jälkeen. Lapsen ollessa vielä hänellä, hän kuitenkin joi vain silloin, kun lapsi oli ollut tukiperheessä.

– En olisi voinut kuvitellakaan etukäteen, mitä seuraavat vuodet toisivat tullessaan. Tutustuin jälleen uuteen päihdeongelmaiseen mieheen ja sen jälkeen koko homma lähti lopullisesti lapasesta. Alussa meillä meni ihan hyvin, kunnes erään riidan seurauksena sain nyrkistä niin, että sain vakavan aivoverenvuodon. Minut kiidätettiin useamman tunnin kestävään hätäleikkaukseen ja kuin ihmeen kaupalla jäin henkiin, hän kuvailee.

Räinä jatkaa, että kaikista pahoinpitelyistä huolimatta, hän palasi jälleen takaisin samaan sairaaseen suhteeseen.

– Vaikka palasin takaisin miehen luo, sain siitä huolimatta todella hyvää kuntoutusta Oysin [Oulun yliopistollinen sairaala] toimesta. Koska en alussa kyennyt puhumaan, kävin muun muassa puheterapiassa ja toimintaterapiassa. Olin siihen aikaan ihan järkyttävässä kunnossa, sillä kaikesta huolimatta jatkoin koko ajan juomista. Parisuhteemme oli kaikkea muuta kuin terve ja erään riidan seurauksena hän iski minua perunankuorimaveitsellä suoraan rintaan. Olin itsekin tuolloin niin sekaisin, että nykäisin veitsen itse irti ja kävelin hakemaan apua läheiseltä seurakuntatalolta, mistä minulle soitettiinkin ambulanssi. Sairaalassa veitsen todettiin uponneen noin 7,5 sentin syvyyteen. En voi muuta kuin ihmetellä, kuinka valtava määrä enkeleitä päälläni on parveillut ja suojellut minua kaikki nämä vuodet, hän huokaisee katsoen samalla ylöspäin.
Uusi elämä

Räinä kertoo löytäneensä viimein jonkinlaisen tien tavalliseen elämään seurakunnan leirien ja muun toiminnan kautta vuoden 2012 aikana.

– Luin seurakunnan leireistä lehdestä ja päätin käydä tutustumassa sen eri toimintoihin uteliaisuuttani. Kokeileminen oli hyvä juttu, sillä olen saanut tähän päivään saakka hyvää kohtelua ja kaipaamaani vertaistukea heidän eri ryhmiensä kautta. Äitini sairastuttua Alzheimeriin vähensin juomistani ja aloin käydä hoitamassa häntä hoivakodissa. Elämä jatkuikin jonkin aikaa suhteellisen tasaisena, kunnes äitini menehtyi saattohoidossa ollessaan vuonna 2014 Oulun kaupungin sairaalassa, hän lisää ikävöiden äitiään.

– Vasta äitini kuolema sai minut tajuamaan, kuinka kallisarvoinen elämä on, ja että minun on pakko alkaa kantaa vastuu itse omasta elämästäni. Nykyisin sekä seurakunta että Oulun A-kilta antavat minulle paljon sisältöä elämään ja syitä voida hyvin. Olen vasta nyt viimeisien kuukausien aikana saanut myös sisäisen rauhan ja tehnyt sinut menneisyyteni kanssa. En aio, enkä suostu enää häpeämään. Häpeämisen aika on nyt ohi.

Räinä kertoo asuneensa kohta kuusi vuotta nykyisessä asunnossaan ja voivansa suhteellisen hyvin. Hän on saanut säännöllistä kuntoutusta muun muassa psykiatrisesta sairaanhoidosta.

– Ympärilläni on mukavan vahva turvaverkko. Jos minusta tuntuu, että elämä sortuu ympärilläni, niin tiedän, että nyt minulla aina on joku, johon ottaa yhteyttä. Nyt kun olen virallisesti astunut häpeän kaapista ulos, aion jakaa tarinaani muille kuntouttavana esimerkkinä.

Räinä viettää välillä mukavia iltoja kavereiden kanssa, käy elokuvissa ja teatterissa sekä erilaisissa tapaamisissa ja leireillä.

– Olen kertonut toipumistarinani muun muassa A-killan aluetapaamisessa ja aion jatkaa tällä tiellä omien voimavarojeni mukaan. Välillä hiljennän tahtia ja pidän niin sanottuja villasukkapäiviä, jotta elämäni pysyisi mahdollisimman tasaisena, hän sanoo lopuksi hieman ironiseen sävyyn pilke silmäkulmassa.

Teksti ja kuvat: Minna Korva-Perämäki

Anna lapselle turvallinen arki

Tule mukaan #turvallinennaapuri-haasteeseen! Sosiaali- ja terveysalan järjestöt kannustavat olemaan turvallinen naapuri. Järjestöt rohkaisevat ilmoittamaan turvallisen kotinsa ikkunaan tai ulko-oveen merkityllä … Jatka lukemista Anna lapselle turvallinen arki

Tule mukaan #turvallinennaapuri-haasteeseen!

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt kannustavat olemaan turvallinen naapuri. Järjestöt rohkaisevat ilmoittamaan turvallisen kotinsa ikkunaan tai ulko-oveen merkityllä T-kirjaimella. Ole sinäkin turvanaapuri, jolta voi pyytää tarvittaessa apua. Kaikilla on oikeus olla suojassa omassa kodissaan.

Jos omassa kodissa on sellainen tilanne, jossa kokee väkivaltaa tai sen uhkaa, saattaa olla välttämätöntä lähteä pois kodistaan. Tässä ajassa on tärkeää naapureina kysellä kuulumisia sopivan turvavälin päästä ja tarjota tarvittaessa apua.

Koronakriisi aiheuttaa monissa suomalaisissa kodeissa ahdistusta, vaikeita tilanteita ja jopa väkivaltaa. Perheväkivallan uhrit ottavat tällä hetkellä paljon yhteyttä auttaviin puhelimiin sekä chat-palveluihin.

Turvallinen naapuri -haasteessa ovat mukana: Ensi- ja turvakotien liitto, Irti Huumeista ry, Kalliolan Setlementti ry, Kukunori ry, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Raittiuden Ystävät ry, Sininauhaliitto ja Suomen Punainen Risti.

Raittiuden Ystävien Raitis Linja -palvelupuhelin auttaa numerossa 040 197 4935.

Apuna ovat myös muun muassa seuraavat maksuttomat auttavat puhelinpalvelut:

SPR:n auttava puhelin koronavirusepidemian aiheuttamiin huoliin ja murheisiin 0800 100 200 ma-pe klo 9-21

Nollalinja: 080 005 005 (24/7)

Naisten Linja: 0800 02400 (ma-pe kello 16-20), chat-palvelu verkkosivuilla auki ti-to kello 17-19 ja nettikirjepalvelu vuorokauden ympäri naistenlinja.fi.

Irti huumeista ry:n auttava 0800 98 066 arkisin 9-15 ja 18-21 (ei pe-illat).

Mtkl neuvontachat ja puhelin https://www.mtkl.fi/mista-apua/Kalliolan kohtaamischat: kalliola.fi

Turvallinen naapuri -kampanjasta kysyttyä:

Entä jos joku väärinkäyttää kampanjan ideaa ja onkin oikeasti turvaton naapuri?

Tämä on mahdollista – ihan kuten kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa. Tässä on kuitenkin kyse nimenomaan naapuriavusta, joten oletettavasti mahdollisen väärintekijän henkilöllisyys olisi hyvin nopeasti selvillä. Tyypillisesti naapurin ovessa lukee hänen nimensä ja osoitekin on tässä tapauksessa tiedossa. Tästä syystä ajattelemme riskin olevan suhteellisen pieni.

Mitä jos ihmiset kokevat häpeää, kun he näkevät toisilla T-kirjaimen ikkunassa? Onhan perheen jännitteet hävettävä asia. 

T-kirjain ei tarkoita, että sinulla pitää olla hätä, kun naapuriasi lähestyt. Se voi olla myös tuttavallisen hymyn osoitus tai vaikkapa kauppa-avun tarjoaminen. Sitä on vaikeaa kokea omana häpeänä. T-kirjainhan ei ole suunnattu erityisesti millekään ryhmälle. Olemme yhtenä esimerkkinä toki käyttäneet kireitä perhetilanteita.

Miksemme kehota ihmisiä kääntymään ennemmin ammattilaisen kuin naapurin puoleen?

Emme missään nimessä halua vähätellä ammattilaisten osaamista. Monimutkaisissa perhekriiseissä yksilö tai koko perhe tarvitsevat ehdottomasti ammattiapua. Kampanjan ideana on enemmän se, että naapuri voi osoittaa, ettei sulje silmiään eikä jätä avaamatta oveaan, jos ovikelloa soittaa hädässä tai avun tarpeessa oleva kanssanaapuri. Turvanaapurin edessä ei tarvitse hävetä tai peitellä tilannetta. Naapuri voi myös olla tukena esimerkiksi siinä, kun viranomaisapua pyydetään paikalle. Kun kyseessä on hätätilanne, jossa ihmisen terveys tai henki on vaarassa, kehotamme ensi tilassa soittamaan yleiseen hätänumeroon. 

Miten määrittelemme turvallisuuden? Sehän on suhteellinen käsite ja jokainen kokee sen yksilöllisesti.

Lähdemme siitä, että jokaisen yksilöllinen kokemus on totta. Tätä kysymystä voisi toki miettiä filosofisesti, mutta uskomme, että monella kynnys avun pyytämiseen voi olla suuri ja niin sanottuja vääriä hälytyksiä on harvemmin kuin niitä tilanteita, joissa apu ja tuki on tarpeen.

Onko kampanja suunnattu myös lapsille? Onko hyvä, että lapsi hakeutuu tuntemattomien aikuisten kotiin?

Kampanjamainokset pyörivät ennen kaikkea sosiaalisen median kanavissa ja viesti on suunnattu perheille. Turvanaapurit voivat yhdessä esim. perheiden lasten kanssa askarrella T-kirjaimen ikkunaan tai oveen sekä kertoa samalla, miten tärkeää on auttaa, jos toinen ihminen tarvitsee apua. Muutoin näemme, että vastuun lapsesta kantaa aikuinen emmekä kehota yhtäkään lasta lähtemään naapurin mukaan tai menemään naapurin kotiin ilman vanhempien lupaa.

Anna lapselle raitis joulu!

Anna lapselle raitis joulu -kampanja 2019 Vanhempien päihteidenkäyttö on riski lapsen kaltoinkohteluun Lapsen tasapainoinen kasvu ja kehitys vaarantuvat vanhempien runsaan … Jatka lukemista Anna lapselle raitis joulu!

Anna lapselle raitis joulu -kampanja 2019

Vanhempien päihteidenkäyttö on riski lapsen kaltoinkohteluun

Lapsen tasapainoinen kasvu ja kehitys vaarantuvat vanhempien runsaan päihteidenkäytön, useimmiten alkoholin vuoksi. Päihteet vievät huomion hoivalta, varhaiselta vuorovaikutukselta ja kiintymyksen kehittymiseltä. Pahimmillaan päihteidenkäyttö johtaa fyysiseen ja henkiseen väkivaltaan, mikä aiheuttaa vakavaa haittaa lapsen kehitykselle ja lisää riskiä lapsen väkivaltaisuuteen ja itsetuhoisuuteen.

Ratkaisevaa on se, kuinka paljon päihteidenkäyttö vaikuttaa lapsen seurassa olevaan aikuiseen. On tärkeä muistaa, että lapsi kokee aikuisia paljon herkemmin pienetkin muutokset aikuisten käytöksessä, eikä se mikä aikuisista tuntuu ja näyttää harmittomalta hauskalta, aina ole sitä lapsen silmin.

Vanhempien jatkuva alkoholinkäyttö vaarantaa lasta monin eri tavoin. Turvallista raskaudenaikaista päihteidenkäytön rajaa ei ole. Siksi kaikki alkoholin, tupakan ja muiden päihteiden käyttö on aina riski sikiölle, jo raskauden alkuvaiheesta alkaen. Lapsi tuntee useimmiten myös turvattomuutta, pelkoa ja häpeää vanhemman runsaan alkoholinkäytön vuoksi. Pahimmillaan lapsi joutuu kiusatuksi ja kouluvaikeuksiin, vaikka samaan aikaan hän saattaa kantaa vastuuta vanhemmastaan ja huolehtia aikuiselle kuuluvista asioista. Vanhempien tulee sen sijaan aina asettaa lapsen hyvinvointi oman viihtymisen tai mielitekojen edelle.

Yleensä yksikin turvallinen aikuinen riittää turvaamaan lapsen tasapainoisen kehityksen. Jos kumpikaan omista vanhemmista ei kykene siihen, saattaa isovanhempi tai muu läheinen sukulainen tai ystävä olla ratkaisevan tärkeä lapsen tuki ja turva. Kaikki aikuiset ovat vastuussa lasten hyvinvoinnista. Siksi lasta ei saa koskaan jättää ongelmien keskelle yksin, vaan ongelmiin on puututtava – lasten parhaaksi.

Anna lapselle raitis joulu -kampanja muistuttaa päihteidenkäytön seurauksista sekä vanhempien vastuusta lapsen turvallisen ja terveellisen juhlatunnelman järjestämisessä. Valtakunnallisen kampanjan järjestäjät vetoavat kaikkiin aikuisiin, jotta he antaisivat lapsille raittiin joulun – juhlan, joka tarjoaa turvallista ja vastuullista seuraa. Parhaimmillaan vanhemmat saavat taata lapselle kokonaan raittiin elämän.

Kampanja on marras–joulukuussa esillä eri tiedotusvälineissä ja toimintaympäristöissä. Julistetta on esillä tuhansia eri puolilla Suomea, muun muassa neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa, kirjastoissa, kuntien toimipaikoissa sekä yhdistysten ja seurakuntien tiloissa. Yle esittää kampanjan tv-tietoiskua viikolla 51 Yle TV1 -kanavallaan. Kampanjan materiaalit ovat vapaasti käytettävissä. Niitä voi tulostaa kampanjan verkkosivuilta www.annalapselleraitisjoulu.fi

Tänä vuonna Anna lapselle raitis joulu -kampanjassa ovat mukana Raittiuden Ystävät ry:n kanssa A-Kiltojen Liitto ry, Barnavårdsföreningen i Finland rf, Eesti Karskusliit – Viron Raittiusliitto, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, Ehkäisevä päihdetyö A-klinikka Hämeenlinna, Elämäni Sankari ry, Ensi- ja turvakotien liitto, Erkki Poikosen säätiö, ETRA-liitto, Förbundet Hem och Skola, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto – Aikuisten ehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö, Helsingin Kouluraittiuspiiri, Koulutus Elämään säätiö, KRAN rf, Kristillinen Terveys- ja Raittiusjärjestö, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Myllyhoitoyhdistys ry, Naistenkartano ry, Nuorisokasvatussäätiö, Nykterhetsförbundet Hälsa och Trafik, Pelastakaa Lapset ry, Radio Foni, Radio Pori, Raittiuden Ystävien Urheiluliitto, Sininauhaliitto ry, Sininuorisoliitto Sinuli, SOS-Lapsikylä, Stiftelsen Bensow, Suomen ASH ry, Suomen Punainen Risti, Suomen Terveydenhoitajaliitto, Suomen Valkonauhaliitto, Suomen Vanhempainliitto ja Yle.

Kannabiksen laillistamisesta mittavia haittoja

Kansalaisaloite kannabiksen käytön dekriminalisoinnista eli rangaistavuuden poistamisesta tulee lähitulevaisuudessa eduskunnan käsittelyyn. Kannabistuotteita ovat hasis, hasisöljy ja marihuana. Kannabiksen haitalliset terveysvaikutukset … Jatka lukemista Kannabiksen laillistamisesta mittavia haittoja

Kansalaisaloite kannabiksen käytön dekriminalisoinnista eli rangaistavuuden poistamisesta tulee lähitulevaisuudessa eduskunnan käsittelyyn. Kannabistuotteita ovat hasis, hasisöljy ja marihuana. Kannabiksen haitalliset terveysvaikutukset tunnetaan hyvin.

Euroopassa useat maat ovat Suomen kanssa huumelainsäädännössä samalla viivalla, kuten Norja, Ruotsi, Tanska, Irlanti, Itävalta, Kreikka ja Luxemburg. Näissä maissa kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä, hallussapidosta ja myynnistä seuraa lain mukaan rangaistus. Euroopan ulkopuolella Yhdysvaltojen Coloradon ja Washingtonin osavaltiot vapauttivat kannabiksen viihdekäytön 2012. Colorado on asukasluvultaan 5,7 miljoonaa ja pinta-alaltaan 268 837 km2, joten se on helposti verrattavissa Suomeen.

Perusteellinen RMHIDTA 2019 -katsaus dokumentoi marihuanan laillistamisen vaikutukset lääketieteelliseen ja virkistyskäyttöön Coloradossa. Katsaus osoittaa, että Coloradon kansa ja lainsäätäjät olivat hyväuskoisia ja joutuivat tekemään tärkeän päätöksen kannabiksesta ilman luotettavia tietoja aiemmista vastaavien päätösten seurauksista.

Marihuanan laillistamisen jälkeen sen käyttö lisääntyi aikuisilla 94 %. Marihuanaan liittyvien sairaaloiden päivystyskäyntien määrä kasvoi 54 % ja sairaalahoitojen vuosittainen määrä 101 %. Niiden itsemurhatapausten prosenttiosuus, joissa toksikologiset tulokset olivat positiivisia marihuanalle, nousi 14 prosentista vuonna 2013 23 prosenttiin vuonna 2017. Marihuanaa käyttävien raskaana olevien naisten määrä nousi vuosina 2002–2016 3 prosentista 5 prosenttiin. Opioidien yliannostuskuolemat lisääntyivät 23% vuosina 1999–2017. Marihuanan vapauttamisen jälkeen pikkulasten myrkytykset lisääntyivät 27 % vuosivauhtia ollen peräti 742 tapausta 2017.

Liikennekuolemat, joissa kuljettajien huumetesti oli positiivinen marihuanan osalta, nousivat sen laillistamisen jälkeen Coloradossa 109 %, kun kaikki osavaltion liikennekuolemat lisääntyivät 31 %. Kuolleiden määrä siis kaksinkertaistui vuodesta 2013 vuoteen 2018, 55:stä 115 kuolleeseen. Marihuanatapausten osuus kaikista auto- onnettomuuksissa kuolleista oli ennen laillistamista 15 % ja seurannassa 23 %. Coloradossa kuoli 2018 liikenneonnettomuuksissa kaikkiaan 632 ihmistä, Suomessa 234.

Jokaista verotuloihin kertynyttä dollaria kohden Colorado käytti noin 4,50 dollaria laillistamisen haitallisten vaikutusten hoitoon. Suurimmat kustannukset aiheutuivat terveydenhuoltojärjestelmän lisääntyneistä kuluista ja lukion keskeyttämiseen liittyvistä kustannuksista.

Suurin piirtein Suomen kokoisen Coloradon osavaltion kokemukset kannabiksen vapauttamisesta kertovat siis karua kieltään. Suomalaisten ei pidä lähteä samalle tielle. Kansan ja varsinkin asioista päättävien poliitikkojen on syytä kuunnella asiantuntijoita. Pienen kannabista hamuilevan joukon ääntä ei pidä kuunnella liikaa!

Martti Vastamäki puheenjohtaja Raittiuden Ystävät ry

Raittiuden Ystävät ry:n eduskuntavaalitavoitteet 2019

Elintarvikeliikkeissä, kioskeissa ja huoltoasemilla myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuuden enimmäismäärää (5,5 prosenttia) ei saa korottaa, eikä myynnin aikarajoituksia vapauttaa entisestään, koska jo … Jatka lukemista Raittiuden Ystävät ry:n eduskuntavaalitavoitteet 2019

  • Elintarvikeliikkeissä, kioskeissa ja huoltoasemilla myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuuden enimmäismäärää (5,5 prosenttia) ei saa korottaa, eikä myynnin aikarajoituksia vapauttaa entisestään, koska jo vuoden 2018 aikana alkoholin kokonaiskulutus lisääntyi, vaikka 5,5-prosenttirajan sallinut uusi alkoholilaki tuli kokonaisuudessaan voimaan vasta 1.3.2018. Kaupoissa myytävien alkoholijuomien enimmäisprosenttirajan korottaminen vielä tästä korkeammaksi lisäisi entisestään alkoholinkulutusta, päivittäistavarakauppojen alkoholijuomavalikoimaa ja määriä sekä niiden saamaa huomiota kuluttajien, myös alaikäisten parissa.
  • Alkoholin myyntimonopoli on säilytettävä, jotta valtio kykenee edelleen vaikuttamaan alkoholinkulutukseen ja siten kansanterveyteen maassamme. Ikärajavalvonta, tuotetietoisuus ja alkoholijuomien sallitut myyntiajat toteutuvat parhaiten vain myyntimonopolin säädellessä vastuullisesti myyntiä.
  • Alkoholinkulutusta on ohjattava entistä enemmän kodeista ja julkisilta paikoilta valvottuihin olosuhteisiin, jotta kulutuksen välittömässä läheisyydessä elävät lapset, vanhukset, muut heikompiosaiset sekä ympäristö eivät kärsisi juomisen seurauksista. Tämä oli vuonna 2018 voimaan tulleen alkoholilain uudistamisprosessin alkuperäisiä ja ensisijaisia tavoitteita, joka ei kuitenkaan toteutunut lakiuudistuksen myötä, koska nyt alkoholia kulutetaan entistä enemmän juuri kotona.
  • Maan eduskunnan ja hallituksen tulee entistä kattavammin huolehtia siitä, etteivät suomalaiset altistu päihdehaitoille. Tämä edellyttää vastuullisempaa päihdepolitiikkaa, tarvittaessa merkittäviä rajoituksia päihteiden myynnille ja muulle levittämiselle sekä kaikkiaan kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin säilyttämisen kannalta perusteltuja päätöksiä.
  • Nikotiiniton Suomi vuoteen 2030 mennessä on välttämätön tavoite tupakka- ja muista nikotiinituotteista aiheutuvien kansansairauksien ehkäisemiseksi. Sen rinnalla tulee asettaa tavoitteeksi myös alkoholista ja muista päihteistä aiheutuvien haittojen entistä laajamittaisempi ja tehokkaampi torjuminen. Kannabiksen myyntiä ei tule vapauttaa. Maamme tulee asettaa päämääräkseen Päihdehaitoista vapaa Suomi 2040 -tavoite.

Lisäksi Raittiuden Ystävät ry kannattaa Ehkäisevän päihdetyön verkoston jäsenenä verkoston eduskuntavaalitavoitteita: http://www.ept-verkosto.fi/eduskuntavaalit-2019-0