Eduskunnan lakivaliokunnalle Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamista koskevaan lakialoitteeseen liittyen (Kansalaisaloite KAA 5/2020)   – Martti Vastamäki

Olen Helsingin yliopiston käsikirurgian dosentti ja professori honoris causa. Olen toiminut maamme vanhimmassa kansalaisjärjestössä, nyt 168-vuotiaassa Raittiuden Ystävissä yli 60 vuotta, viimeiset 20 vuotta johtopaikoilla. Viime vuosina olen seurannut tarkkaan varsinkin kannabiksen käytön nousua nuorissa ikäryhmissä. Olen käynyt myös tarkkaan läpi esimerkiksi viime kevään tätä samaa asiaa koskevat lakiasiainvaliokunnalle esitetyt lausunnot, niitä koskevat valiokunnan jäsenten kysymykset ja asiantuntijoiden vastaukset kuten myös lähdeaineiston. 

Kansalaisaloitteessa ehdotetaan lakimuutosta, joka poistaa rankaisemisen kannabiksenkäytöstä, omaa käyttöä varten tapahtuvasta pienen määrän hallussapidosta ja muutaman kannabiskasvin kasvattamisesta omaan käyttöön.

Keskityn tässä kannabisaloitetta käsittelevässä esityksessäni neljään pääasiaan:
1) tutkittuun tietoon perustuviin kannabiksen käyttöä Suomessa koskeviin tosiasioihin,
2) viime kevään asiantuntijoiden lausuntoihin,
3) kannabiksen vapauttamista koskeviin varoittaviin esimerkkeihin maailmalta ja
4) eduskunnassa tehtävän päätöksen huomattavaan kansanterveydelliseen vaikutukseen.  

Tämä hetken tilanne Suomessa

Vuoden 2020 suomalaisten huumeaiheisen väestökyselyn mukaan (1) ”huumeet ovat tulleet aikaisempaa tutummaksi ilmiöksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Henkilökohtainen kosketuspinta on laajentunut joko omakohtaisten huumekokeilujen tai käyttäjän tuntemisen kautta. Tämä on vähentänyt huumeita kohtaan tunnettuja pelkoja ja johtanut asenteiden lieventymiseen. Asenteet ja mielipiteet ovat muuttuneet erityisesti kannabiksen kohdalla”. 

THL:n raportin 20.4.2021 (1) ja suomalaisen aikuisväestön päihteidenkäyttöä tutkivan Päihdetutkimuksen mukaan noin 800 000 suomalaista on kokeillut kannabista. Vuoden aikana kannabista käyttää noin 280 000 ja kuukauden aikana noin 100 000 suomalaista. Päivittäiskäyttäjiä on noin 10 000. Kannabiksenkäyttö on yleisintä 25–34-vuotiailla ja käyttö on yleistynyt nuorten keskuudessa. Vuoden 2019 tutkimustulosten mukaan 15–16-vuotiaista suomalaisista koululaisista 11 % oli kokeillut kannabista ainakin kerran. Nuorten alkoholinkäyttö on tällä vuosituhannella pysynyt tasaisena ja paikoin vähentynytkin, mutta kannabiksenkäyttö on lähtenyt kasvuun muutama vuosi sitten. Myös kannabiksen kotikasvatus on lisääntynyt. Kokeilu on yleisempää nuoremmissa ikäluokissa. 

1950-luvulla syntyneistä kannabista on kokeillut ainakin kerran 8 %, 1960-luvulla syntyneistä 14 %, 1970-luvulla syntyneistä 26 % ja 1980 ja 1990-luvuilla syntyneistä peräti 40 % (Kuvio 1). Kehitys on siis ollut erittäin huolestuttavaa varsinkin kansanterveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Kaiken lisäksi nuorten mielikuvat kannabiksesta ovat muuttuneet oleellisesti sallivammiksi kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Tilanne on maailmalla samanlainen. Kannabishan on laillistettu monissa maissa.

Kuvio 1. Kannabiksen ensikokeilujen ajoittuminen sekä kannabista ainakin kerran kokeilleiden osuus syntymäkohorteittain vuonna 2018 (2). Kuviosta näkee selvästi, miten nuorimmilla ikäkohorteilla kannabiksenkäyttö on lisääntynyt vanhempiin verrattuna melkein räjähdysmäisesti.

Viimeksi kuluneen vuoden aikainen kannabiksenkäyttö on suomalaisilla nuorilla aikuisilla aivan Euroopan kärkimaiden eli Ranskan, Tsekin ja Espanjan tuntumassa (2). Edellä mainittu tutkittu tieto on kaikki THL:n Pekka Hakkaraisen virallisista julkaisuista. Julkaisuista käy selkeästi ilmi se, miten kannabiksenkäyttö varsinkin nuorten keskuudessa on lisääntynyt aivan viime vuosina todella hälyttävästi.

Näitä kaikkien asiantuntijoiden tunnistamia faktoja eivät monet asiasta kohtalaisesti perillä olevat henkilöt ole onnistuneet tunnistamaan tosiasioiksi, joiden perusteella merkittävät päätökset on aina pyrittävä tekemään. Jopa Hakkarainen itse on kallistunut kansanterveyden edistämisen sijasta stigman vähentämisen puolelle!

Kevään 2021 asiantuntijakuulemiset 

On ainakin kolme mahdollisuutta tarkastella tätä kannabisaloiteasiaa. Asiaa voi arvioida painottaen yksilön itsemääräämisoikeutta ja stigman vähentämistä, vaihtoehtoisesti kansanterveyttä ja suomalaisten hyvinvointia tai kolmanneksi korostaen yksinkertaisesti talousnäkökulmaa. Räikein esimerkki ”lompakko edellä” -päättämisestä nähtiin alkoholilain uudistuksessa, jossa alkoholitoimijat saivat läpi vahvojen oluiden, limuviinojen ja alkoholijäätelöiden vapauttamisen kauppoihin ja kioskeihin.

Rikosoikeuden professorit

Viime kevään asiantuntijakuulemisessa rikosoikeuden professorit korostivat yksilönvapautta. Professori Nuotio sanoi omassa esityksessään, että huumausaineidenkäytön kriminalisointia on hyvin vaikea perustella. Hän totesi, että yksilön vapautta ja itsemääräämisoikeutta korostavassa järjestelmässä tavalliselta ihmiseltä ei voida rangaistuksen uhalla edellyttää päihteettömyyttä. ”Ihmisillä ei ole velvollisuutta huolehtia itsestään ja terveydestään, vaan itsemääräävä ihminen saa jopa yrittää itsemurhaa”. Professori Nuotio tarkasteli asiaa kovin yksipuolisesti. Kysymyshän ei ole pelkästään huumausaineiden käyttäjästä, vaan paljon useammasta henkilöstä, joita on pyrittävä suojelemaan huumausaineen käyttäjältä. Esimerkiksi pinta-alaltaan ja asukasluvultaan Suomen kokoisessa Coloradon osavaltiossa kuolee nykyisin joka viikko 2–3 ihmistä huumekuskin päälle ajamina. Sellaista ei kukaan halua Suomeen. Coloradohan vapautti kannabiksen 2014. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n lausunnon mukaan huumausaineiden käyttämisen rangaistavuudesta tulisi luopua kaikkien huumeiden osalta. THL:n lausunnossa ehdotetaan, että käyttörikoksen poistamista pitäisi pohtia kokonaisuudessaan huumeiden osalta. THL:n asiantuntija Hakkarainen korosti lausunnossaan huumausaineen käyttäjälle koituvan stigman poistamisen merkitystä. Kansanterveyden puolesta koko ikäni taistelleena lääkärinä minun on mahdotonta ymmärtää, miten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi perustetun instanssin virallinen edustaja voi sivuuttaa kansanterveyden näin kevyesti. Olen ymmärtänyt, että THL:n sisällä on tästä asiasta toisenlaisiakin enemmän kansanterveyttä korostavia näkemyksiä.

Poliisi

Poliisin kanta kannabiksen vapauttamiseen on täysin kielteinen. Rikosylikomisario Jari Kinnunen Sisä-Suomen poliisilaitokselta antoi lakivaliokunnalle 15.2.2021 merkittävää tietoa kannabisasiasta poliisin näkökulmasta. Kinnusella on huumeasioista pohjana vuosikymmenien kenttä- ja rikostutkintakokemus. Hän korosti lausuntonsa alussa, että rikoslain 50. lukua aikoinaan säädettäessä ei ole voitu ennakoida Cannabis-kasveista jatkuvasti kehiteltävien kymmenien eri hybridimuunnosten yleistymistä. ”Tätä kannabisaloitteessa ei jostakin syystä haluta kirjoittaa julki, vaan pitäydytään vanhassa ja jo ajastaan jäljessä olevassa hamppu-nimityksessä”. Kinnunen totesi, että ”kannabis näkyy erittäin usein poliisitehtävissä, kuolemansyyntutkinnasta kotihälytyksiin. Tätä tosiseikkaa ei kannabiksenkäytön, hallussa pitämisen ja kasvattamisen laillistaminen tule poistamaan.”

Colorado erittäin varoittava esimerkki

Asukasluvultaan ja pinta-alaltaan Suomen kokoinen Colorado laillisti kannabiksen viihdekäytön vuonna 2014. Viidessä vuodessa liikennekuolemat, joissa kuljettajien huumetesti oli positiivinen marihuanan osalta, nousivat 135 % eli yli viisinkertaisesti kaikkiin liikennekuolemiin verrattuna (3). Joka viikko Coloradossa kuolee kaksi ihmistä kannabiskuskin vuoksi. Emme halua Suomeen samaa. Marihuanankäyttö lisääntyi aikuisilla 94 %. Marihuanaan liittyvien sairaaloiden päivystyskäyntien määrä kasvoi 54 % ja sairaalahoitojen vuosittainen määrä 101 %. Marihuanaitsemurhatapausten määrä nousi 64 %. Marihuanaa käyttävien raskaana olevien naisten määrä nousi 67 %. On muistettava, että kannabis läpäisee helposti istukan ja sitä on silloin sikiön veressä sama määrä kuin äidin veressä! 

Pikkulasten marihuanamyrkytykset ovat lisääntyneet USA:ssa 27 % vuosivauhtia siten, että nyt joutuu päivittäin noin 3-vuotiaita pikkulapsia sairaalaan syötyään vanhempiensa esille jättämiä tai lattialle pudottamia ”marihuanakarkkeja”. Valtaosa tapauksista sattuu osavaltioissa, joissa kannabis on laillistettu (4). Emme halua pikkulapsillemme samaa.

Laillistetun marihuanan taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset olivat järkyttävät. Coloradon verotulot marihuanasta kohosivat 67 miljoonasta dollarista 247 miljoonaan dollariin neljässä vuodessa, joka muodosti alle yhden prosentin Coloradon osavaltion budjetista. Jokaista verotuloihin kertynyttä dollaria kohden Colorado käytti noin 4.50 dollaria laillistamisen negatiivisten vaikutusten hoitoon. Suurimmat kustannukset aiheutuivat terveydenhuoltojärjestelmän lisääntyneistä kuluista ja lukion keskeyttämiseen liittyvistä kustannuksista (5). Tätä tunnetun yliopiston julkaisemaa tutkimusta tulkittaessa on otettava huomioon se, että 4.5 menetettyä dollaria yhtä verotuloihin kertynyttä dollaria kohti merkitsee kaikkien kannabishaittojen huomioon ottamista. Kun kannabiksenkäyttö Coloradossa kaksinkertaistui, voidaan olettaa, että kannabiksen laillistamisesta johtuva menetys voisi olla puolet 4.5 dollarista eli noin 2.25 dollaria yhtä saatua dollaria kohden.

Päätöksellä on huomattava kansanterveydellinen vaikutus

Kannabis on Suomessa yleisimmin kokeiltu tai käytetty huume. Kannabiksenkäyttö johtaa harvemmin hoitoa tarvitsevaan riippuvuushäiriöön, mutta kannabiksenkäyttäjät saattavat tarvita hoitoa esimerkiksi ahdistus- ja paniikkihäiriöiden tai psykoottisten oireiden vuoksi. Kannabis heikentää työmuistia, huomiokykyä, motorista koordinaatiokykyä ja reaktionopeutta. Epämiellyttävät kannabiskokemukset, kuten ahdistus ja vainoharhaisuus, ovat yleisiä. Kannabispäihtymyksen aikana huomiokyky ja reaktionopeus ovat merkittävästi heikentyneet, mikä lisää onnettomuusriskiä etenkin liikenteessä. Tällä hetkellä yli 10 000 kannabiskuskia päätyy maassamme poliisin käsiin vuosittain liikenteessä. Kannabiksenkäyttö voi johtaa psykoottiseen oireiluun, jopa laukaista psykoosin. Psykoosiriskiä lisäävät kannabiksenkäytön aloittaminen nuorella iällä, käytetyn valmisteen korkea THC-pitoisuus, perinnöllinen alttius ja traumatausta. 

Kannabiksenkäytön rangaistavuuden poistamisasiaa voi verrata alkoholilainsäädännön käänteisiin. Kun keskiolut vapautettiin tuhansiin päivittäistavarakauppoihin ja kioskeihin vuonna 1969, alkoholinkulutus Suomessa kaksinkertaistui parissa vuodessa, jolloin käytöstä aiheutuneet haitatkin tuplaantuivat. Kun EU-asioiden takia alkoholin hintaa alennettiin rajusti, kulutus lisääntyi parilla litralla ja pian Suomi oli Euroopan johtava maa alkoholimaksakirroosikuolleisuudessa ohittaen Ranskan ja Italian. 

Huomioiden kotimaiset alkoholilainsäädännön ja alkoholikulutuksen yhteydet sekä Coloradon vakuuttavat kokemukset kannabiksen vapauttamisen vaikutuksista kansanterveyteen on helppo päätellä, että kannabiksen vapauttaminen on Suomessa varmuudella kansanterveyttä ja hyvinvointia merkittävästi heikentävä toimenpide.

Huumelainsäädäntöä ei pidä lieventää Suomessa!

Martti Vastamäki, LKT, käsikirurgian dosentti, professori
puheenjohtaja, Raittiuden Ystävät ry.

Lähdekirjallisuutta

1. Karjalainen K; Pekkanen N; Hakkarainen P. Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet : Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992-2018, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-441-7

2. Hakkarainen P, Karjalainen K & Salasuo M. Nuoret, entiset nuoret ja huumeet: Miten sukupolvi näkyy huumeiden käytössä ja huumemielipiteissä? Yhteiskuntapolitiikka 85 (2020): 5–6.

3. Rocky Mountain HIDTA Marijuana Impact Report, Vol. 7 – September 2020

4. Wang S. Study shows increase in ingestions of marijuana by children in U.S. Nationwide Children’s Hospital. 2019.

5. Centennial Institute, Colorado Christian University. (2018). Economic and social costs of legalized marijuana. Retrieved from http://cdn-centennial.pressidium.com/centennial/wpcontent/uploads/2019/03/Economic-and-Social-Costs-of-Legalized-Marijuana-v1.3.pdf

Helsingin Sanomissa julkaistiin 28.3.2020 toimittaja Eliisa Aikkilan ansiokas kirjoitus, joka perustui alkoholihaitat perusteellisesti tuntevan A-klinikan toimitusjohtajan ja lääketieteellisen johtajan Kaarlo Simojoen haastatteluun. Kirjoituksessa tuodaan kattavasti esiin koronavirusrajoitusten todennäköisesti turmiollinen vaikutus 500 000 suomalaisen alkoholin riskikäyttäjän elämään. Ja varsinkin niiden 70 000 lapsen elämään, joiden osana on kuulua riskikäyttäjän perheeseen. Toimittaja Kaisu Moilanen kysyi 30.3. Helsingin Sanomissa, tulisiko alkoholinmyyntiä rajoittaa poikkeustilan aikana näiden lasten ja riskikäyttäjien hyväksi.

On yleisesti tiedossa ja monien päättäjien hiljaisesti hyväksymäkin tosiasia, että alkoholi on maailmanlaajuisesti yksi suurimpia kehityksen jarruja. Suomen tilanne ei poikkea tästä. Ilman alkoholia meillä olisi vuosittain rattijuoppoustuomioita 17 000 ja pahoinpitelyitä 80 000 vähemmän. Lisäksi sairaansijatarve olisi ehkä 10 % pienempi, alkoholiin liittyviä kuolemia vuosittain 4000 vähemmän ja poliiseilla ehkä 20 % enemmän aikaa nyt selvittämättä tai jopa tutkimattakin jäävien rikosten selvittämiseen. Puhumattakaan siitä, miten monta tuhatta lasta ja nuorta vapautuisi jatkuvasta pelosta, onko isä tai äiti taas kännissä ja mitä sitten tapahtuu.

Alko on kertonut, että vessapaperin, säilykkeiden ja näkkileivän lisäksi suomalaiset ovat hamstranneet alkoholia. Maaliskuun myynti on ollut ennätyksellinen. Suomalaisilla on nyt valtava määrä alkoholia kodeissaan ikään kuin tikittävänä aikapommina, kuten Kaarlo Simojoki totesi haastattelussaan: ”Kulissit romahtavat monissa perheissä”. Siksi on merkittävä riski, kun nyt vanhempien ja lasten ollessa yhdessä paljon kotona, on sinne varattu myös paljon alkoholia.

Suomessa on yhtenä harvoista maailman maista alkoholimonopoli väkevien juomien osalta. Niitä saa vain Alkosta. Alko on siis maan johdon ”käsissä” varsinkin näin poikkeusaikana. Mutta suuri osa alkoholinmyynnistä tapahtuu nykyisin päivittäistavarakaupoissa lähinnä oluen muodossa. Siihenkään puuttumisen ei luulisi olevan ylittämätön este hallitukselle tällaisena aikana.

Esimerkkejä alkoholinmyynnin rajoittamisesta koronapandemian aikana on monia, mm. Viro ja Grönlanti. Venäjälläkin on esitetty samaa koronan ajaksi. Onkin pidettävä selvänä sitä, että alkoholinmyynnin rajoittaminen tämän pandemiakatastrofin aikana on kansanterveyttä, kansantaloutta ja kansan hyvinvointia varmuudella parantava tekijä. Hallitus toimikoon!

Martti Vastamäki professori, käsikirurgian dosentti ja Raittiuden Ystävät ry:n puheenjohtaja

Vuodesta 2008 toiminut Raittiuden Ystävien Kännikapina-työ uudistettiin Mocktailseuraksi. Aktiivinen vaikuttamistyö jatkuu uudella nimellä, mutta samalla tehokkaalla otteella. Kännikapina on tunnettu vaikuttaja mm. alkoholimainoskeskustelussa ja alkoholilainuudistuksessa. Toiminnasta seurasi tulosta esimerkiksi kun alkoholin ulkomainonta kiellettiin. Viime vuosina toiminta on painottunut pop-up Mocktailbaareihin ja seurallisiin toiminta-iltoihin Helsingissä. Lue lisää Mocktailseurasta: www.mocktailseura.fi

Koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa tuotamme videoita ja vaikutamme etäyhteyksien kautta. Emme järjestä enää keväällä 2020 ryhmätoimintaa eikä -tapaamisia, mutta jatkamme aktiivista kohtaavaa työtä toimintamahdollisuuksien palauduttua.

Teksti: professori Martti Vastamäki

Kiinassa todettiin joulukuussa 2019 keuhkokuumetapauksia, joiden aiheuttajaksi todettiin uusi koronavirus, COVID-19. Nimi korona tulee viruksen mikroskooppisesta auringon koronaa muistuttavasta ulkonäöstä. Koronavirukset ovat joukko viruksia, joita on todettu sekä ihmisillä että eläimillä. Ne aiheuttavat tavallisimmin lievän hengitystieinfektion. Vakavia, jopa kuolemaan johtavia infektioita ovat aiheuttaneet 2003 SARS (severe acute respiratory syndrome) ja 2012 MERS (Middle East Respiratory Syndrome) -koronavirukset ja nyt siis COVID-19. Tapauksia on todettu nyt (30.3.2020) yhteensä 720 000 maailmanlaajuisesti, kun yli 200 maata on raportoinut tartunnoista. Suurin osa tapauksista on raportoitu aikuisilla, joskin myös lasten COVID-19-tapauksia on kuvattu. Vakavia hengitystievirusten aiheuttamia tauteja – myös koronavirusinfektiota – todetaan useammin ikääntyneillä henkilöillä ja henkilöillä, joilla on jokin perustauti, kuten diabetes, sydän- tai keuhkosairaus. Aiemmissa koronavirusepidemioissa (SARS, MERS) lasten infektiot olivat harvinaisia. Yli 100 vuotta sitten maailmaa kiertäneestä virusinfektiosta Espanjan taudista tämä uusi virustauti poikkeaa ainakin siinä, että nyt tauti iskee ankarimmin iäkkäisiin, kun  taas Espanjan tauti tappoi sadoin tuhansin parhaassa kunnossa olevia lapsia ja nuoria, joilla riitti elinvoimaa valtavien vasta-ainemäärien kehittämiseen, johon potilaat sitten tukehtuivat.

Tämä uusi koronavirus COVID-19 tarttuu ensisijaisesti pisara- ja kosketustartuntana, kun henkilö yskii tai aivastaa. Pintojen osuus viruksen leviämisessä ei nykytiedon mukaan ole merkittävä. Koronavirukset ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne eivät säily tartuttavina pinnoilla pitkään, etenkään vaihtelevissa lämpötiloissa. Pintojen kautta tarttumisen riski on olennainen lähinnä sairaalassa, jossa on paljon sairaita ja oireilevia potilaita. Kotioloissa pätevät samat ohjeet kuin muidenkin tautien kohdalla: siivotaan jälkiä aktiivisesti ja vältetään esimerkiksi samojen pyyhkeiden käyttämistä. Raskaana olevat naiset ovat muuta väestöä alttiimpia virusten aiheuttamille hengitystieinfektioille, mukaan lukien COVID-19-infektio.

Miten suojaudun koronavirustartunnalta?

Uudelta koronavirukselta voi suojautua samalla tavoin kuin muiltakin hengitystieinfektioiden aiheuttajilta. Ensisijaisesti kannattaa huolehtia hyvästä käsihygieniasta. Käsiä on syytä pestä vedellä ja saippualla ainakin 20 sekunnin ajan. Silmiä, nenää tai suuta ei ole syytä kosketella, ellei ole juuri äskettäin pessyt käsiään. Oireettoman terveydenhuollossa työskentelemättömän henkilön suu-nenäsuojuksen käyttö mitä ilmeisimmin ei ole tarpeen, mutta terveydenhuollon ammattilaisille se on tarpeen, samoin koronavirusinfektioon sairastuneiden potilaiden lähikontakteille, esimerkiksi samassa taloudessa asuville.

Myös oireisten henkilöiden, jotka joutuvat liikkumaan julkisilla paikoilla ja saattavat tartuttaa muita henkilöitä, on syytä käyttää suojusta. Muut henkilöt, kuten matkailijat tai asiakaspalvelutyötä tekevät henkilöt, eivät todennäköisesti hyödy suu-nenäsuojuksen käytöstä. Ei ole näyttöä siitä, että suu-nenäsuojuksen laaja käyttö estäisi tartuntoja väestössä. Suurien väkijoukkojen välttäminen ja hengitystieinfektiota sairastavan henkilön läheisen kontaktin välttäminen ovat myös tärkeitä. Julkisilla paikoilla ja väkijoukoissa on pyrittävä pitämään 1–2 metrin etäisyys muihin, erityisesti, jos joku yskii tai aivastelee.

Oireiden perusteella ei voi päätellä, onko hengitystietulehduksen aiheuttaja koronavirus vai joku muu virus tai bakteeri. Mahdollisuus uuden koronaviruksen aiheuttamaan hengitystietulehdukseen on pieni, ellei henkilö ole ollut kontaktissa sellaiseen henkilöön, joka on sairastunut koronavirusinfektioon. On tehty havaintoja, että oireettomat henkilöt saattavat levittää virusta eteenpäin. On kuitenkin epäselvää, miten suuri merkitys tällä on epidemian leviämisessä.  Nykytiedon mukaan valtaosan tartunnoista aiheuttavat oireiset henkilöt.

Miten suojaan muita?

Lievänkin hengitystieinfektion aikana kannattaa nyt korona-aikana pysytellä kotona eli ei töihin, kouluun tai harrastuksiin. Kättelyä on vältettävä. Suu ja nenä on suojattava esim. kertakäyttönenäliinalla, jos on yskittävä tai aivastettava. Jos herää epäily koronavirustartunnasta, suositellaan soittamaan terveyskeskukseen tai sairaalan päivystykseen, mutta ei menemään sinne ilman terveydenhoitohenkilökunnan puhelinkonsultaatiota. Koronavirustartuntaa voi epäillä, jos on kuumetta, yskää, kurkkukipua, päänsärkyä tai hengenahdistusta, varsinkin, jos on palannut ulkomailta epidemia-alueelta tai ollut kosketuksissa taudille altistuneen tai siihen sairastuneen kanssa.

Koronavirustartunnan oireet

Koronavirus aiheuttaa äkillisen hengitystieinfektion, jonka oireita ovat yskä, kurkkukipu, kuume, hengenahdistus, lihaskivut ja päänsärky. Nämä ovat myös tavallisen influenssan oireita, eikä näitä kahta tautia voi alussa erottaa toisistaan ilman tarkempia tutkimuksia. Kuten tiedämme, tavallinen influenssa voi viedä potilaan kunnon varsin heikoksi ja oireet kuten päänsärky ja lihassäryt ovat vaikeita kestää. Koronaviruksen oireet ovat arviolta noin 80 prosentilla onneksi varsin lieviä, osa sairastuneista on jopa käytännössä oireettomia, mutta vaikeaoireisiakin on paljon. Jos ilmenee vaikeaa hengenahdistusta ja kuume pysyy korkealla, on syytä hakeutua hoitoon. Osa koronapotilaista tarvitsee tehohoitoakin. Uuteen koronavirukseen ei toistaiseksi ole olemassa hoitoa tai ennaltaehkäisevää rokotetta. Rokotteita on kehitteillä, mutta ne eivät ehdi taltuttamaan nyt käynnissä olevaa epidemiaa.

Taudin itämisaika, eli aika altistumisesta ensioireiden alkuun, on arvion mukaan noin 2–12 päivää, keskimäärin noin 4–5 päivää. Leviämisen tehokkuutta tai tartuttavuusaikaa ei vielä tunneta tarkasti. Tähän mennessä noin 80 % raportoiduista tapauksista on ollut lieviä ja sairastuneet ovat toipuneet. Noin 14 %:lla tauti on ollut vakavampi, oireina keuhkokuume ja/tai hengenahdistusta ja 6 %:lla tila on ollut kriittinen.

Uusi koronavirus on yleisvaarallinen tartuntatauti

Tartuntatauti luokitellaan yleisvaaralliseksi, jos se tarttuu helposti, on vaarallinen ja sen leviäminen voidaan estää toimin, jotka kohdistetaan sairastuneeseen, taudinaiheuttajalle altistuneeseen tai tällaiseksi perustellusti epäiltyyn henkilöön. Yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastunut voidaan eristää tartuntavaaran torjumiseksi. Tartunnan mahdollisesti saanut henkilö voidaan myös tarvittaessa määrätä karanteeniin. Karanteenilla tarkoitetaan terveen henkilön liikkumisvapauden rajoittamista. Jotta tauti ei leviäisi, tartunnan saanutta voidaan hoitaa tarvittaessa myös vastoin hänen tahtoaan. Eristyksellä tarkoitetaan tarttuvaa tautia sairastavan potilaan eristämistä terveistä. Eristys voidaan toteuttaa kotona tai sairaalassa. Tällä halutaan välttää mahdolliset jatkotartunnat. Osa infektiosairauksista voi tarttua jo ennen varsinaisten oireiden puhkeamista. Karanteenilla estetään tartuntoja mahdolliselta oireettomalta tartunnankantajalta muihin henkilöihin. 

Karanteenissa olevan henkilön pitää välttää lähikontaktia perheen ulkopuolisiin ihmisiin. Ulos voi mennä, jos ei mene muiden ihmisten lähelle. Esimerliksi työhön, kouluun, päiväkotiin, harrastuksiin tai kauppaan sen sijaan ei saa mennä, koska näissä paikoissa lähikontaktia on vaikea välttää. Karanteenin voi yleensä toteuttaa kotona. Jos kotona kuitenkin asuu yli 60-vuotiaita tai perussairaita henkilöitä, voidaan joutua harkitsemaan erityisjärjestelyjä. Tämä johtuu siitä, että karanteenissa oleva voi sairastua ja tartuttaa tautia eteenpäin ennen kuin ehtii hakeutua hoitoon. Koronaviruksen aiheuttama tauti voi olla ikääntyneille ja perussairaille vakava.

Pandemia

Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi 11.3.2020. Epidemia-alueella tarkoitetaan alueita, joissa esiintyy laajempia tartuntaketjuja. Koska epidemiatilanne Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on muuttunut nopeasti, maiden ja alueiden luokittelusta epidemia-alueeksi luovuttiin. Koronavirustartunnan saamisen riski on kohonnut koko Euroopassa ja muualla maailmassa.

Suomen tilanne 30.3.2020

Tähän mennessä Suomessa on todettu noin 1313 laboratoriovarmistettua uuden koronaviruksen (COVID-19) aiheuttamaa tautitapausta. Tässä on huomioitava, että viimeisten kahden viikon aikana on testattu ainoastaan sairastuneeita henkilöitä. Arvioidaan, että todellinen uusien koronatapausten lukumäärä on noin 20–30-kertainen verrattuna testissä löydettyjen tapausten määrään  Suurin osa Suomessa todetuista tapauksista on ollut lieviä. Osa tartunnan saaneista on tarvinnut kuitenkin sairaalahoitoa. Tehohoidossa eli hengityskonetta tarvitsevia on maassamme 49 (tilanne 30.3.2020), kun viikko sitten luku oli 10. Koronan aiheuttamia kuolemantapauksia on raportoitu 13, kun viikko sitten niitä ei ollut vielä yhtään Suomessa. Luvut siis nousevat melkein ekspotentialisesti. On täysin selvää, että meilläkin tehohoitoa tarvitsevia tulee olemaan ainakin 500, ehkä nelinumeroinenkin luku ja kuolemantapauksia myös valitettavan runsaasti, ehkä 50–100. Olemme onneksi pari kolme viikkoa jäljessä muun Euroopan tilanteesta ja asioihin on pystytty varautumaan mm. valtiovallan taholta käsittääkseni varsin hyvin.

Euroopan tilanne

Euroopassa on todettu nyt yli 400 000 koronavirustapausta, joista 24 352 eli 6 % on kuollut. Suurin osa Euroopan tapauksista on todettu Italiassa, 91 000 ja Espanjasssa, 85 000. Kuolleisuus on suurin ikäihmisten ryhmässä, 80–89-vuotiailla 42 % ja 70–79-vuotiailla joka kolmas on kuollut tähän tautiin Italiassa. Näissäkin kuolleisuusluvuissa on otettava huomioon se, että siinä verrataan kuolleiden määrää positiivisiksi testattujen määrään. Todellinen infektion saaneiden määrä voi olla kymmenkertainen. Euroopan ulkopuolella USA:ssa sairastuneita on ilmoitetttu olevan 143 000 (tilanne 30.3.2020). Siellä valtiovalta eli käytännössä presidentti on edistänyt viruksen leviämistä vähättelemällä merkittävästi sen vaikutusta. Asiantila muuttui, kun presidentin hyväkuntoinen ystävä sairastui tautiin ja on nyt koomassa. Nyt USA:ssa on säädetty useita kokoontumista ja taudin leviämistä vähentäviä asetuksia.

Taudista parantuneiksi on todettu 49 059 ihmistä. Kuolleisuusprosentteja tarkasteltaessa on tietenkin otettava huomioon se, että prosentit on laskettu testatuista. Suurinta osaa sairastuneista ei testata, kun tauti on sairastettu niin lievänä. Italian huono tilanne ja korkeat kuolleisuusluvut ovat osittain tekemisissä sen tosiasian kanssa, ettei maasssa oltu varauduttu riittävästi. Esimerkiksi tehohoitopaikkoja ei ollut läheskään riittävästi ja kaikkein heikkokuntoisimpia ei voitu ottaa tehohoitoon. Suomessa tehohoitopaikat riittävät jatkossakin.

Lopuksi

Edessä on vielä kovia aikoja Suomessakin. Asiantuntijat ovat arvioineet, että kaikista varotoimista huolimatta ehkä jopa joka kolmas suomalainen sairastuu tähän koronavirukseen. Toistaiseksi meillä on raportoitu menehtyneitä varsin vähän moneen muuhun maahan verrattuna, mutta niitäkin varmasti tulee, ehkä jopa parin prosentin luokkaa? Tämän pandemian aiheuttamat taloudelliset menetykset ovat mittavat koko maailmassa, niin myös Suomessa. Odotettavissa on varman tuntuinen talouslama meilläkin. Mutta kuten arvostettu Tasavallan Presidenttimmekin totesi televisiossa 12.3.2020: Ihmisistä ja heidän hengestään huolehtiminen on tärkeää, talous jää siinä takasijalle!

Kirjoittaja on professori, käsikirurgi, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri sekä Raittiuden Ystävät ry:n puheenjohtaja.

Koronaviruksesta johtuva poikkeustila aiheuttaa ymmärrettävästi pelkoa ja ahdistusta. Meidän on nyt haettava lohtua ja turvaa asioista, joita voimme tehdä erityisesti kotiolosuhteissa. Vaikka päihteet tuntuisivat ahdistavassa tilanteessa helpolta ratkaisulta, ovat ne kuitenkin lyhytnäköinen ratkaisu ahdistavaan oloon.

Koska virusepidemian kestoa ei tiedetä, vaativat olosuhteet kaikilta kärsivällisyyttä ja useimmiten joistakin totutuista tavoista luopumista. Tässäkin tilanteessa on erityisen tärkeää, että jokainen huolehtii parhaalla mahdollisella tavalla sekä omasta että lähteistensä terveydestä ja hyvinvoinnista.

Ensiarvoista on panostaa peruskunnon ja henkisen jaksamisen ylläpitämiseen. Ketään ei saa jättää yksin. Erityisesti yksin asuvia tulee muistaa. Puhelut ja muut etäyhteydet ovat nyt tärkeitä. Pitäkäämme toisistamme huolta!

Rohkaisemme kaikkia raittiin ja terveellisen elämän viettämiseen – niin normaali- kuin poikkeusolosuhteissakin.

Raittiuden Ystävät ry

Raittiuden Ystävien kanta meneillään olevaan kannabiksen ja kaikkien huumeiden dekriminalisointikeskusteluun on selvä: Mitään huumeita, kannabis mukaan lukien, ei pidä vapauttaa eli dekriminalisoida siten, että pienienkään määrien hallussapito tai käyttö olisi lain mukaan sallittua. Perusteena kannalle on se, että laissa sallittu huumausaineen hallussapito ja käyttö altistavat käyttäjän, hänen lähipiirinsä ja koko yhteiskunnan merkittäville haitoille, kuten mm. Coloradossa Yhdysvalloissa on tapahtunut. Lue lisää Coloradon tilanteesta: http://raitis.fi/raittiudenystavat2/2019/10/31/kannabiksen-laillistamisesta-mittavia-haittoja/

Kannabiksen käytön dekriminalisaation ulkopuolelle on esitetty jäävän muun muassa kannabiksen tuotanto, valmistus, tuonti, vienti, kuljetus, kauttakuljetus, jakelu ja kauppa, jotka olisivat edelleen rangaistavia. Hallussapidon ja käytön salliminen ovat kuitenkin merkittävä riski myös näiden kasvulle, koska niiden myötä esimerkiksi kannabiksen myynti kasvaisi vääjäämättä.

Ministeritasolla on vaadittu huumeongelman ennakoivaa hoitoa niin, etteivät nuoret aloita laittomien päihteiden käyttöä. Tämä on oikea tavoite, koska alaikäisten huumekuolemien määrä on kasvanut eri puolilla maata.
Tilastokeskus: https://www.stat.fi/til/ksyyt/2018/ksyyt_2018_2019-12-16_tie_001_fi.html
THL Päihdetilastollinen vuosikirja 2019 http://www.julkari.fi/handle/10024/139083
Juuri siksi kannabiksen tai minkä tahansa huumeen dekriminalisointi on väärä ja perusteeton ratkaisu, sillä käytön ja hallussapidon rangaistavuuden poisto on selvä kannustava signaali nuorille huumekokeiluihin ja jatkuvaan käyttöön.

Dekriminalisoinnille on käytetty perusteena myös kansalaisten mielipide- ja asennemuutoksia sekä jopa huumausaineiden käytön kasvua. Koko yhteiskunnalle aiheutuvien haittojen ja kaikkien kansalaisten maksettaviksi tulevien kulujen näkökulmasta tämä on käsittämätön perustelu. Lisäksi perusteena on käytetty absurdia ilmaisua ”kansalaisten oikeustajun” muutos huumeidenkäyttöä sallivampaan suuntaan. Suomen laki säädetään lain edellyttämällä tavalla ja eri alojen asiantuntijoita kuunnellen, ei päihteitä kannattavien kansalaisten huutoäänestyksenä.

Huumetilanteen karun arjen näkevä poliisi ilmoittaa eri puolilta maata, etteivät resurssit riitä huumausaineongelmien riittävään hoitamiseen edes tällä hetkellä. Kaiken lisäksi poliisi ohjaa jatkuvasti huumeidenkäyttäjiä hoitoon ja antaa vähäisistä huumeidenkäyttömääristä ensin vain huomautuksia. Leimautumisen eli stigmatisaation pelko on siis pitkälti liioiteltua. Poliisista huomautetaan myös, ettei huumerangaistus estä hoitoon hakeutumista tai hoidon aloittamista.

Vaikka monet toimijat kieltävät porttiteorian paikkansapitävyyden, on poliisilla ja huumetyöntekijöillä, kuten myös huumeriippuvaisten omaisilla, kuitenkin rankkoja kokemuksia myös siitä, että monien nuorten vakavampien huumeiden käyttö alkaa kannabiksella. Siksi on perusteltua kysyä, mikä tilanne onkaan sitten, jos kannabiksen ja jopa kaikkien huumausaineiden hallussapito ja käyttö sallitaan. Käyttö kasvaa dekriminalisoinnin myötä niin paljon, ettei nyt vapauttamista vaativien peruste huumausaineiden käyttäjien hoitoon hakeutumisen kasvulle riitä haittojen ja niiden aiheuttamien kustannusten vähentämiseksi, vaan samaan aikaan syntyy niin paljon muita haittoja, että yhteiskuntamme kestokyky vaarantuu. Siksi käytön rangaistavuus ja huumeongelman asianmukainen hoito eivät ole perusteltu vastakkainasettelu ja peruste dekriminalisoinnille.

Kannabiksen kohdalla moni vetoaa niin sanottuun viihdekäyttöön ja käytön suvereeniin ja ongelmattomaan hallintaan. Näyttö maailmalta on kuitenkin toista ja ongelmakäyttö alkaa aina kokeiluilla ja viihdekäytöllä. Käytön syyt voivat olla jo alussa ongelmalliset, jos päihteellä pyritään ratkaisemaan taustalla vaikuttavia elämän muiden osa-alueiden ongelmia.

Mediassa on usein vedottu aivan oikein siihen, että kaikkien, myös huumeidenkäyttäjien, elämäntilannetta tulee ymmärtää. Mutta on eri asia ymmärtää elämäntilannetta ja hyväksyä elämää rajoittava ja vahingoittava huumausaineiden käyttö ja sen aiheuttamat haitat käyttäjälle itselleen ja muille. Kannustavaan ja tukevaan kanssakansalaisuuteen kuuluu toisen elämän tukeminen, eikä hänen hylkäämisensä päihde- eikä muidenkaan ongelmien keskelle. Siksi huumausaineiden käytön hyväksyminen ja kansalaisten jättäminen sen päätöksen aiheuttamien ongelmien keskelle voidaan katsoa oman onnensa nojaan ja heitteille jättämiseksi.

Yhteiskunnan tulee huolehtia lääkehoidot niin, ettei kansalaisten tarvitse turvautua omatoimiseen kannabiksen kasvatukseen, vaan että hoito perustuu aina lääketieteellisiin hoitoihin ja menetelmiin. Lisäksi kaikkien apua tarvitsevien tulee päästä asianmukaiseen hoitoon. Nämä ovat myös osa sote-uudistuksen perusehtoja.

Kaikkiaan nyt kuullut dekriminalisointivaatimukset herättävät kysymyksen, onko kyseessä vain ensimmäinen vaatimusten vaihe, jota seuraa myöhemmin vaatimukset vapauttaa myös muun muassa kannabiksen myynti ja jakelu. Samoin herää kysymys, mikä on dekriminalisointia vaativien perimmäinen motiivi vaatimuksilleen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos määrittelee dekriminalisoinnin, depenalisoinnin ja käyttörikoksen seuraavasti sivuillaan https://thl.fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet/huumausainepolitiikka/huumausaineiden-laillisuus-ja-kayton-rangaistavuus

Dekriminalisointi tarkoittaa, että kannabiksen tai muiden huumausaineiden käyttö ja esimerkiksi pienien määrien hallussapito eivät ole enää laissa kiellettyä. Mutta edelleen esimerkiksi tuotanto, valmistus, tuonti, vienti, kuljetus, kauttakuljetus, jakelu ja kauppa olisivat rangaistavia. 

Depenalisointi puolestaan tarkoittaa, että teot ovat yhä lainvastaisia, mutta niistä ei tavanomaisissa tapauksissa enää rangaista. Tämä on mahdollista lakiin otetun erityisen ns. toimenpiteestä luopumispykälän perusteella. Depenalisoinnilla voidaan joskus tarkoittaa pelkästään käytöstä ja siihen liittyvistä teoista säädettyjen seuraamusten lieventämistä.

Käyttörikos on nykylainsäädännön mukaan huumausaineen käytöstä tai pienien määrien hallussapidosta seuraava rangaistus. Tämä on yleensä sakkorangaistus, ja alaikäisten nuorten kohdalla rangaistuksen vaihtoehtona voidaan käyttää puhuttelua. 

Marko Kailasmaa
toiminnanjohtaja
Raittiuden Ystävät ry