Avainsana-arkisto: elämäntapa

Ajankohtaista, , ,

Kysymys poikineen

Raitis.fi:n lukijat kysyvät, asiantuntijat vastaavat. “Elän yksin vauvan ja vähän isomman lapsen kanssa. Oman ajan puute alkoi masentaa. Onneksi pyysin … Jatka lukemista Kysymys poikineen →

Raitis.fi:n lukijat kysyvät, asiantuntijat vastaavat.

“Elän yksin vauvan ja vähän isomman lapsen kanssa. Oman ajan puute alkoi masentaa. Onneksi pyysin ja sain ajoissa apua kotikaupunkini Helsingin kotipalvelusta. Mieltäni jäi askarruttamaan, miksi kukaan ei kysynyt alkoholin käytöstäni. En itse juo, mutta tiedän, että todella moni uupunut äiti lohduttaa itseään alkoholilla jopa joka ilta, ja pahentaa näin tilannetta. Alkoholihan saattaa olla se viimeinen naula masennuksen arkussa, josta ei jaksa enää nousta omin avuin.
Eikö juovia äitejä haluta syyllistää, vai koetaanko kysymys liian henkilökohtaiseksi, vai mikä on syynä, etteivät sosiaalityöntekijät kysyneet mitään? Pitääkö asia itse ottaa puheeksi ennen kuin mitään tapahtuu?”

Raitis.fi haastatteli asiantuntijana Jaana Lappia, joka toimii johtavana ohjaajana Helsingin kaupungin lapsiperheiden kotipalvelussa ja varhaisessa tuessa.

Huolet puheeksi
– Lapsiperheille tarjotaan kotipalvelua esimerkiksi tilanteissa, joissa perheessä ollaan huolissaan omasta jaksamisestaan ja koetaan tarvetta tukeen.
– Myös oma tai puolison päihteiden käytön hallinta on mahdollista ottaa esiin, mutta jos oma päihteiden käyttö ei asiakasta huoleta tai siitä ei halua mainita, voi asia jäädä piiloon, Lappi kertoo. Apua on siis tarjolla, mutta sen saaminen on kiinni omasta aloitteellisuudesta. Päihteistä ei yleensä kysellä, vaan ne tulee ottaa itse puheeksi.
– Avun pyytämisen kynnys on kuitenkin aika korkea, ja kun sen yli on menty, ollaan yleensä valmiita avaamaan oma elämä iloineen ja suruineen, asiantuntija kuvailee.

Epäilyksen herätessä
Kotipalvelun puolesta päihteet otetaan puheeksi yleensä vain, jos työntekijällä herää epäilys päihdeongelmasta.
– Jos työntekijöillämme herää huolta ja epäilyksiä mahdollisista päihdeongelmista, asia on otettava rehellisesti puheeksi. Puhuminen ei välttämättä ole helppoa ja se riippuu siitä, kuinka yhteistyö perheen kanssa lähtee menemään. Puheeksi ottaminen on meidän työmme ytimessä tärkeimpänä työmenetelmänä. Asioiden esille tulemista hankaloittavat joskus myös lastensuojelun periaatteet.
– Peruslinjauksemme on, että epäilys päihteiden väärinkäytöstä johtaa aina lastensuojeluilmoitukseen. Lasten hyvinvoinnin turvaaminen on aina ensisijainen tavoite ja sen toteuttamiseksi emme voi suojella äitejä tai isiä. Lastensuojeluilmoituksen tekemiseen on velvollisuus kaikilla, jotka huomaavat lasten hyvinvoinnin vaarantuvan päihteiden käytön seurauksena – myös naapureilla ja tuttavilla, Lappi linjaa.
Huoltajuuden menettämisen pelossa jotkut vanhemmista peittelevät ongelmia. Myös Lappi vahvistaa, että päihteiden käyttö on helppo piilottaa, mutta mitä ovat ne merkit, joiden perusteella päihdeongelmia voi epäillä?
– Tähän on vaikea vastata, merkit saattavat olla hyvin moninaisia ja yksilöllisiä. Tunne on tietoa myös. Vanhemman käytös voi olla välttelevää, normaalista poikkeavaa. Lapsella ei ole tarvittavia hoitovälineitä tai ruokaa, lapsen hoito on laiminlyöty. Vanhempi voi olla päihtyneen oloinen tai krapulainen.
Monet kotipalvelun asiakkaista kärsivät masennuksesta. Puhutaanko kotipalvelussa, että masennuksen lääkitseminen alkoholilla voi pahentaa ja ylläpitää masennusta?
– Tästä puhumme, jos on epäilystä että näin tapahtuu.

Haastatellut ja koonnut: Natalia Kisnanen
raitis.fi-lehti: Esittelyssä, , ,

Muslimit mukaan Suomen raittiustyöhön?

“En usko että alkaisin koskaan juoda. Minä pelkään Jumalaa”, kiteyttää Hatim Ben Hachemi, 17. Hatimin vanhemmat Iman Leskinen ja Hamid … Jatka lukemista Muslimit mukaan Suomen raittiustyöhön? →

“En usko että alkaisin koskaan juoda. Minä pelkään Jumalaa”, kiteyttää Hatim Ben Hachemi, 17. Hatimin vanhemmat Iman Leskinen ja Hamid Ben Hachemi opettavat muslimikoululaisille uskontoa ja uskovat, että muslimeilla olisi paljon annettavaa vähemmän juovan Suomen puolesta.

Iman, syntyjään Eeva-Liisa Leskinen, on opiskellut arabiankielistä Koraania yliopistolla. Tytär Salma on täysin kaksikielinen.

Ihmiset yrittävät koko ajan ”pitää hauskaa”. Heillä näyttää olevan elämässä aukko, jota he yrittävät täyttää alkoholilla, sanoo 17-vuotias vantaalainen Hatim Ben Hachemi.

Tämä nuori mies löytää aina parempaa tekemistä kuin liittyä joittenkin ikätovereitten kännäysrinkeihin, eikä hän usko, että alkaisi juoda edes vaikka joutuisi yksin vieraaseen maahan. Hatimin elämässä ei ole aukkoa. – Sen voi täyttää Jumalalla, hän toteaa.

Suomalais-marokkolaisen Hatimin vanhemmat tapasivat Marokossa parikymmentä vuotta sitten. Syntymäraitis, alkoholistin perheessä kasvanut Eeva-Liisa Leskinen halusi lomalle sellaiseen maailmankolkkaan, missä ei tarvitsisi katsella örvellystä. Marokossa hänen elämäänsä käveli Hamid. – Heti ensitapaamisella hän kysyi minulta, juotko alkoholia. Sanoin, että en juo. Meistä tuli heti hyvät ystävät, Eeva-Liisa eli nykyään Iman kertoo. Tänä päivänä Iman ja Hamid kasvattavat islamin oppien mukaisesti neljää lastaan ja osaltaan kokonaista sukupolvea vantaalaisia musliminuoria. Aviopari opettaa työkseen islamin uskoa Vantaan kouluissa.

 

Nuoret esittävät hyviä kysymyksiä
Musliminuoret ottavat alkoholin usein puheeksi uskonnon opettajien kanssa. Raittiuskysymys on heille osa nuoruuteen kuuluvaa identiteettikriisiä. – Alkoholikysymyksessä on nuorilla kyse tavallaan samasta asiasta kuin pienempien kohdalla kiroilusta. Kolmasluokkalainen poika sanoo minulle, että jos hän ei kiroile, kaverit eivät hyväksy tai pidä häntä coolina, sanoo Hamid, jonka tehtävä on opettaa lapsille, että myös kiroilu on islamissa kielletty.

Suomen kielen erinomaisesti oppinut Hamid Ben Hachemi vastaa nuorille Koraanin ja profeetta Muhammedin sanoja koskevan perimätiedon pohjalta. Islamin pyhissä teksteissä alkoholi esitellään pahan alkuna ja juurena,  tienä synteihin, joita ihminen ei selvin päin tekisi.

– Ysiluokkalaiset kysyvät, miksi alkoholi on kokonaan kielletty. Kysyn nuorelta, oletko ihan varma, että otat vain yhden lasin, etkä jää koukkuun addiktoivaan aineeseen. AA-kerholaiset ovat kertoneet, miten juominen alkoi pienestä lasista. Lopulta he joivat koko elämänsä ja menettivät perheensä ja omaisuutensa, Hamid sanoo.

Muutkin uskonnot puhuttavat. Raamatun kertomus Kaanaan häistä, joissa Jeesus muuttaa veden viiniksi, on muslimeista käsittämätön. Millainen Jumala haluaa tukea alkoholin juomista? Entä kuinka luostareissa Jumalalle omistautuneet ihmiset voivat valmistaa alkoholijuomia? Tällaisten kysymysten määrä kasvaa jos pellavapäisillä luokkatovereilla ei tunnu olevan mitään rajoja eikä sääntöjä. – Monista nuorista muslimeista tuntuu, että kristityt saavat tehdä melkein mitä vaan. He haluavat tuomita siksi koko kristinuskon, Iman kertoo.

 

’Uskonto rokottaa lapset’
– Musliminuoret osaavat olla cooleja ilman alkoholia, Iman Leskinen luonnehtii. Musliminuorillakin on kuitenkin nuorten tarpeet. On tarve tulla hyväksytyksi, tarve uskaltaa ja ylittää itsensä. Tulla rakastetuksi. Tai edes päästä pakoon, olla edes hetki kuulematta tarpeiden huutoa.

– Ne musliminuoret, jotka kokeilevat alkoholia, eivät aloita kovin nuorina, eikä juominen ole humalahakuista, vaan juodaan sen verran, että heidät hyväksytään porukkaan. Sekin on kuitenkin harvinaista, Iman vakuuttaa. Suomen musliminuorten yleisin mielipide asiasta on Imanin näppituntuman mukaan se, että alkoholi on vastenmielistä. He siis kokevat löytäneensä tarpeisiinsa alkoholia paremman vastauksen. – Jumalan ja uskonnon seuraamisen tarjoamista haasteista, tai kenties vain rakastavasta yhteisöstä raittiine tapoineen. – Uskonto rokottaa lapset, eivätkä he niin helposti ajaudu juomaan, Iman sanoo. ”Me raittiit uskovat, nuo juopot uskottomat” -jako voi mustavalkoisessa teini-iässä johtaa ylilyönteihinkin. Hamid saa välillä olla toppuuttelemassa oppilaitaan: se, että joku juo, ei tarkoita että häntä pitäisi halveksia ihmisenä. Heikkojen vihaaminen ja itserakas ylpeily eivät kuulu islamiin nekään! – Olen kysynyt, että oletteko menneet puhumaan niille, jotka juovat, sitten kun näette heidät selvempinä? Itse haluaisin tehdä enemmän asian eteen. Jos alueellamme olisi joku kampanja, liittyisin mukaan, menisin kertomaan ihmisille alkoholin haitoista, Hamid kertoo.- Muslimiyhteisö voisi alkaa tehdä Suomessa raittiustyötä, Iman toivoo. – Suomalaiset käännynnäismiehet tekevätkin sitä jo jonkin verran. Monella heistä on itsellään rällästelytausta. Hamid Ben Hachemi toivoisi, että negatiivisen uutisoinnin sijaan media kirjoittaisi vaihteeksi positiivisesti musliminuorista. On iso, hieno asia, että suurin osa heistä on aina selvin päin. – Jos meitä yritetään saada juomaan sanomalla maassa maan tavalla, voi kysyä, että hyvänen aika, mitä varten? Siksikö, että miellyttäisin ihmisiä? Mieluummin haluan miellyttää Jumalaa, Hamid sanoo.

 

Raitis yhteisö pitää musliminuoret irti alkoholista
Alkoholia juovia somalinuoria? Bureeni Mohamed ja Khadra Sayid katsovat toisiaan. Yhtä ainutta ei helsinkiläisille somalineidoille tule mieleen. – Kerran näin yhden tyypin juna-asemalla, alkoholia ottaneen somalinuoren, Khadra lopulta myöntää. – Sillä somalilla, joka rupeaa juomaan, täytyy olla todella vaikeaa, ei ketään läheisiä somaleita täällä, Bureeni ihmettelee. Bureenin mukaan somalinuoret eivät juo, koska ovat muslimeita. Se, joka juo, ei ole muslimi. – Mutta se, miten tähän asiaan suhtaudutaan riippuu kyllä siitä, minkä maan muslimeista on kyse, hän lisää muistuttaakseen, ettei muslimeita voi niputtaa yhdeksi yhtenäiseksi ryhmäksi.

Somalinuorilla on Suomessa vahva yhteisö, jonka sisällä täysraittius on itsestäänselvyys. Nuorten somalinaisten mukaan esimerkiksi ne musliminuoret, joiden juuret ovat Irakissa, eivät kuitenkaan pidä alkoholin maistamista varsinaisena alkoholinkäyttönä. Maistelu tuntuu irakilaisnuorista viattomalta kun sitä vertaa supisuomalaisten harjoittamaan örvellykseen. – Alkoholin käyttö riistäytyy suomalaisilta käsistä viikonloppuisin, Bureeni tuumii.

Kurdinuorukainen, Hüsein Gürmücin Turkista, ei voi kuitenkaan antaa puhdasta lausuntoa alaikäisten muslimien raittiudesta.  – Olen nähnyt, että jotkut muslimipojat juovat. Jos et juo, et nimittäin pääse suomalaisiin porukoihin mukaan. Jos haluaa viihtyä siinä porukassa, pitäisi juoda, Hüsein toteaa. Hän on itse kuitenkin tullut siihen tulokseen, ettei moisia ystäviä tarvitse, ja valinnut raittiuden. Hüseinin valintaan ovat vaikuttaneet vahvasti myös täysraittiit vanhemmat. He ovat valjastaneet juopuneet suomalaiset avukseen kasvatustehtävässä: – Kun olemme nähneet ulkona ihmisiä juomassa ja kiroilemassa, vanhempani ovat sanoneet meille lapsille, että se ei ole hyvä, Hüsein kertoo ja huokaa: – Alkoholi aiheuttaa myös rasismia. Huivi päässä kulkevalle äidilleni on huudeltu ilkeästi, ja kerran humalaiset ovat käyneet häneen käsiksi. Silloin onneksi yksi suomalainen pyysi vartijat äitini avuksi.

Entä mitä Bureeni Mohamedin ja Khadra Sayidin vanhemmat ovat tehneet pitääkseen tyttärensä raittiina? – Ei minun äitini ole edes maininnut sanaa alkoholi. Ei hänen ole tarvinnut! Khadra tunnustaa. Kun yhteisö pitää raittiutta hyvänä itsestäänselvyytenä ja nuori kasvaa ja viihtyy sen jäsenenä, varsinaista raittiuskasvatusta ei välttämättä edes tarvita. Raitis yhteisö pitää musliminuoren irti alkoholista. Tai ehkä pitäisi sanoa: kostea yhteisö saa tavalliset suomalaisnuoret juomaan ja pitää heidät kiinni alkoholin käytössä.

 

Teksti ja kuva: Natalia Kisnanen
raitis.fi-lehti: Esittelyssä, , ,

Mummu ja vaari kohtaavat nykyajan haasteet

– Isovanhempien merkittävästä roolista lapselle Muusi on kumman vetistä, ja itse tehdyt lihapullat ihmetyttävät. Mansikkahillo on liian epäilyttävää syötäväksi. Siinähän … Jatka lukemista Mummu ja vaari kohtaavat nykyajan haasteet →

– Isovanhempien merkittävästä roolista lapselle

Muusi on kumman vetistä, ja itse tehdyt lihapullat ihmetyttävät. Mansikkahillo on liian epäilyttävää syötäväksi. Siinähän on kokonaisia mansikoita!

Pekka Leinonen on antanut tunnustusta lapsenlapsilleen vitsikkäillä todistuksilla. Nyt hän on vuorostaan saanut ylistystä.

Maijaliisa Dieckmannin kirjoittama pakina kertoo isovanhempien luona kyläilevistä lapsenlapsista,  jotka pelaavat koko yön tietokonepelejä karkkia syöden ja limua juoden ja toteavat lähtiessään vierailun olleen ”ihan mielettömän kiva”.

Pakinassa tilanne voi olla liioiteltu, mutta varmasti siihen voi moni isovanhempi osaltaan samaistua. Kasvatustavat ja ympäristö muuttuvat nykyään niin nopeasti, että sukupolvien välinen ero on entistä suurempi. Toisaalta Isovanhemmat Ry:n puheenjohtaja Pekka Leinonen kertoo, miten sukupolvien väliset erot toimivat yhdistävänä tekijänä.

”Ennen isovanhemmat opettivat asioita. Nykyään kaksikymppiset lapsenlapset neuvovat minua. He kertovat esimerkiksi miten käyttää hymiöitä tai tietokoneita yleensä. Taitava aikuinen höynäyttää lapsiaan tai lapsenlapsiaan siten, että heittäytyy osaamattomammaksi kuin onkaan. Niin saa lapset aktiivisemmiksi. Sama juttu kaikessa opetuksessa, eli selvitänkö minä vai selvitätkö sinä. Saatetaan lapsi oppimaan.”

Sekä Dieckmann että Leinonen ovat eläkkeelle siirtyneitä opettajia, jotka ovat alkaneet pohtia syvemmin isovanhemmuutta. Erityisesti lastenkirjoja kirjoittaneella Dieckmannilla on 6 lapsenlasta, joista yksi uusperheen kautta. 2003 Vuoden Isovanhemmaksi valitulla Leinosella puolestaan on 3 lastenlasta, kaikki tyttöjä.

 

Muistot pitää tehdä
Kysyttäessä parhaita lapsenlapsiin liittyviä muistoja ja hetkiä sekä Leinonen että Dieckmann päivittelevät, että niitä on todella monia. Molemmille olennaista tuntuu olevan, että parhaat muistot liittyvät yhteiseen tekemiseen, ja ovat jääneet tärkeinä myös lasten mieleen.

”Lapsenlapseni ovat jo pienenä saaneet kamerat joilla tallentaa tilanteita. Ja annoin heille työkalupakit, vaikka ovatkin tyttöjä. Aina kun minä olen rakennellut jotain, he ovat olleet mukana. Olemme tehneet muistoja. Muistot eivät synny vaan ne tehdään”, Leinonen toteaa.

”Olen vienyt lapsenlapsiani luontoon, vaikka vain istuttanut pienen lapsen marjapuskan viereen popsimaan mustikoita. Vanhemmilla ei ole siihen aikaa”, Dieckmann kertoo. Muistoja on hyvä tallentaa erilaisin keinoin. Kirjoittamalla saavutuksia ylös, tallettamalla piirustuksia ja käsitöitä, ottamalla valokuvia.

Kasvaessaan lapset ovat usein erittäin kiinnostuneita siitä, mitä he ovat nuorempina tehneet. Usein lapset saa kiinnostumaan tarinoista, kun ne kertovat heistä itsestään. Mutta kyllä sukuhistoriakin jää mieleen, vaikkei se aina niin kiinnostaisikaan.

”Isovanhemman tehtävä on istuttaa lapsi siihen maaperään, missä hän kasvaa, sijoittaa sukupolvien ketjuun. Perinteiden siirtäminen on pitkälti isovanhempien vastuulla. Useissa kouluissa annetaan tehtäväksi haastatella isovanhempia, se on erittäin hyvä”, Dieckmann arvioi.

 

Vanhemmilla on aina viimeinen sana
Vanhempien ja lasten suhde on avainasemassa myös isovanhempien ja lastenlasten väliseen suhteeseen. Jos menettää välit lapsiinsa, samalla menevät todennäköisesti myös lapsenlapset. Usein asiat kärjistyvät, jos vanhemmilla ja isovanhemmilla on erilainen näkemys hyvästä elämästä tai lastenkasvatuksesta. Joskus tällaiset tilanteet voivat päätyä umpikujaan, jossa kukaan ei muuta kantaansa. ”Jos jonkun ääni halutaan painavammaksi, niin kyllä se on sen perheen kanta, joka ratkaisee. Heidän pitää elää omaa elämäänsä. Sen useimmat isovanhemmat ymmärtävät.

Tietenkin he myös toivovat, että heidän sanansa, kädenjälkensä voisi jotenkin näkyä”, Leinonen muistuttaa ”Jos on panostanut isovanhemmuuteen, laittanut aikaansa eikä laskenut vaivojaan, niin lapsille jää kyllä mieleen, että jossain on aina turvapaikka. Vaikka kaikkien muiden kanssa menisi sukset ristiin, niin isovanhempien kanssa ei mene”, Dieckmann sanoo.

Dieckmann myös uskoo, että tärkeimpiä asioita lapsenkasvatuksessa on antaa lapselle hyvä itsetunto. Jos siinä onnistuu, on lapsen helpompi tehdä oikeita ratkaisuja myöhemmässäkin elämässään, ja esimerkiksi päihderiippuvuuden todennäköisyys pienenee. Toinen tärkeä kasvatustapa on oma esimerkki.

Ikiomat isovanhemmat
Maijaliisa Dieckmannin kirjoittama kirja pureutuu isovanhemmuuden kysymyksiin. Keitä isovanhemmat ovat, mitä he tekevät? Mikä on isovanhempien rooli nykyajan maailmassa?
Maijaliisa Dieckmann, Recallmed Oy, Hämeenlinna 2002.

 

Vastuullinen isovanhemmuus -opas
Raittiuden Ystävien julkaisema opas isovanhemmuuteen. Hyviä käytännön vinkkejä lapsenlapsi-suhteen kehittämiseen ja ongelmatilanteiden ratkomiseen.
Ritva Kuusisto, Raittiuden Ystävät ry & ETRA -liitto

 

TEKSTI JA KUVAT: Aino Tanhua
raitis.fi-lehti: Esittelyssä,

Kommuunissa on tukea ja seuraa

Suomessa yhden hengen asuntokunnissa asuu yli miljoona ihmistä. Mutta läheskään kaikki perheettömät aivät halua asua yksin. Erilaiset solut, kommuunit ja yhteisöt … Jatka lukemista Kommuunissa on tukea ja seuraa →

Suomessa yhden hengen asuntokunnissa asuu yli miljoona ihmistä. Mutta läheskään kaikki perheettömät aivät halua asua yksin. Erilaiset solut, kommuunit ja yhteisöt antavat mahdollisuuden sosiaalisempaan asumiseen, ja joskus yhteisen kodin asukkaat ovat kuin perhettä.

Olen asunut aiemmin kahdessa kommuunissa, joissa kummassakin kanssa-asukkaat olivat tärkeä osa arkeani. Menen nyt vierailemaan toisessa näistä yhteisasunnoista. Kyseessä on Helsingissä sijaitseva omakotitalo.

”Hei, otatko teetä?” Minut ottaa vastaan Johanna, joka on asunut talossa kesän alusta lähtien. Muut kolme asukasta eivät sillä hetkellä ole kotona. ”Olemme kaikki olleet hirveän kiireisiä koko syksyn. Mutta kyllä aina iltaisin on kotona joku, jonka kanssa voi kerrata päivän tapahtumia tai jutella muista asioista,” Johanna kuvailee arkea. Itsekin muistan miten tärkeää oli saada jakaa ajatukset ja tapahtumat muiden kanssa. Kynnys kämppisten kanssa juttelemiseen on alhainen, kun ei tarvitse soittaa ja sopia tapaamista eikä lähteä ulos.”

”Asuin aiemmin yksin Keravalla. Silloin saattoi vapaapäivinä käydä niin, etten tavannut ketään koko päivänä. En jaksanut lähteä ulos eivätkä ystävätkään jaksaneet tehdä matkaa Keravalle asti”,Johanna muistelee.

Taustalla jaetut arvot
Usein yhdessä asuminen vaatii osittain samankaltaista maailmankatsomusta, jotta yhteisistä asioista sopiminen onnistuu. Arjessa tehdään paljon pieniä ja suurempia arvoihin perustuvia valintoja. ”Meitä varmasti yhdistää maailmanparantaminen ja samantapainen globaali ajattelu. Lisäksi opiskelemme kaikki samassa tiedekunnassa, joten voimme jutella ammatillisista asioista”, Johanna pohtii. Kaikkein arkisimmissa asioissa arvot näkyvät, kun tehdään yhteisiä hankintoja. Taloon ostettavat pesuaineet ovat aina mahdollisimman ekologisia, ja suurin osa ruuasta on luomua ja reilua kauppaa,vaikka ruoka tarvikkeet ovatkin pääasiallisesti henkilökohtaisia. Sähkössä koitetaan säästää, vaikka omakotitalo sitä paljon syökin. On myös organisoitu oma komposti pihan nurkkaan.

”Olen todella innostunut siitä, että täällä on kasvimaa. Ostimme kaikki yhdessä siemeniä kesän alussa, vaikka olenkin itse suurimmaksi osaksi hoitanut sitä. Sieltä saatiin salaattia, porkkanoita, perunaa, basilikaa ja rucolaa. Ja lisäksi puutarhasta saa omenoita, vadelmia ja viinimarjoja. Tällaista ei oikein voi olla jos asuu yksin, tai puutarha pitäisi vuokrata erikseen.” Puutarha tarjoaa hyvän tilan juhlille kesäkaudella. Yleensä ruoka ja yhteinen ruoanlaitto, kuten grillaus, ovat tärkeässä roolissa. Juhlat suunnitellaan yhdessä. ”Ja kyllä muut voivat osallistua silloinkin, kun jollain on omia vieraita kylässä vaikka laittamassa ruokaa. Meillä myös kunnioitetaan rauhaa aika paljon, eli ei tuoda mitään yllätysvieraita iltaisin tai öisin.”

Keskinäinen kunnioitus ja yhdessä tekeminen tekevät yhteisasumisesta läheistä ja virkistävää. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla sosiaalinen tai aktiivinen. ”Voi olla omassa rauhassa omassa huoneessa, emme juurikaan mene toistemme huoneisiin. Keittiö on sitä yhteistä aluetta. Ja sielläkin voi olla rauhassa ja yksin, kannattaa vain opetella sanomaan muille, milloin ei kaipaa juttuseuraa”, Johanna toteaa.

Yhteiselossa oppii ottamaan muut huomioon
Kaikilla ihmisillä on tiettyjä pinttyneitä tapoja, jotka saattavat vaatia sekä itseltä että muilta sopeutumista. Yleisin ongelmia aiheuttava asia on siivous ja siisteys, sillä niihin suhtautuminen vaihtelee paljon – eikä se ole varsinaisesti sidonnaista arvoihin, ikään tai muihin ennalta arvattaviin seikkoihin.

”Kokoonnumme välillä puhumaan kotitöiden jakamisesta. Olemme organisoineet niitä siivous- ja tiskivuoroilla. Kodinhoidossa kaikilla on omat tapansa. Joku voi olla siistimpi ja toinen ei, pitää löytää kompromisseja. Kaiken voi ratkaista juttelemalla. Väkisinkin joutuu opettelemaan sosiaalisia taitoja!”

Johanna on ennenkin asunut yhteisasunnoissa. Hänestä tuntuu luonnolliselta, että elämässä on paljon ihmiskontakteja. Kämppisten kanssa on yhteisiä harrastuksia, mutta toisaalta painetta osallistumiseen ei ole.”Täällä tunnen aina olevani kotona. Tuntuu myös turvalliselta. Vaikka usein tulee oltua yksinkin, niin silti tietää, että talossa asuu myös muita ja iltaisin on seuraa. Ja on mukavampi tehdä asioita kun tietää, että niistä on iloa muillekin kuin itselle.”

Kun lähden takaisin keskustaan, tulee nopeasti ikävä kommuunin rauhaa, visiitti oli kuin pieni hengähdystauko. Varmasti vastoin monen käsityksiä voi nuorten yhteisasuminen olla tavoiltaan hyvin terveellistä ja ajoittain seesteistä.

Maailman tapa
Erilaiset yhteisöllisen asumisenmuodot ovat etenkin kolmannen maailman maissa huomattavasti Suomea yleisempiä. Kulttuuri vaikuttaa asumismuotoon, sillä kaikki eivät jaa suomalaisen vahvaa tarvetta yksityisyyteen. Etenkin kehittyvistä maista tulevat saattavat kokea suomalaisen yksin asumisen jopa ahdistavana.

TEKSTI: AINO TANHUA
raitis.fi-lehti: Faktoja ja tutkimustietoa,

Liikunta on terveellistä, mutta miksi?

Jokainen tietää, että liikunta karistaa terveydelle haitallisia liikakiloja, mutta mitä muita terveyshyötyjä siitä on? Mitä muita etuja säännöllisestä liikunnasta on? … Jatka lukemista Liikunta on terveellistä, mutta miksi? →

Jokainen tietää, että liikunta karistaa terveydelle haitallisia liikakiloja, mutta mitä muita terveyshyötyjä siitä on? Mitä muita etuja säännöllisestä liikunnasta on?

Mitokondriot ovat solujemme voimalaitoksia. Niiden vaurioituminen aiheuttaa monia kroonisia sairauksia. Alkoholi vahingoittaa mitokondrioita, kun taas kestävyysharjoittelu ja lihasmassan kasvattaminen lisäävät niiden määrää. Liikunta pitää myös mitokondrioiden kalvot kunnossa ja saa ne toimimaan paremmin. Kestävyysliikuntaa harrastamalla voi laskea leposykettään. Mitä nopeammin sydämesi lyö lepotilassa, sitä todennäköisemmin tulet saamaan sydänkohtauksen.

Neurologia tarjoaa vankat selitykset hikiliikunnan harrastajien puheille uskomattoman upeasta olosta. Liikunta vapauttaa endorfiineja, mielihyvähormoneja, jotka pysyvät elimistössä pitkään pitäen hyvää oloa yllä. Liikunta saa kehon erittämään myös serotoniinia. Sen puute voi aiheuttaa muun muassa masennusta, väsymystä ja kärsimätöntä, aggressiivistakin käytöstä. Sille on siis vankat aivokemialliset perusteet, että liikunta pitää hyvällä mielellä ja antaa sekä energiaa että rauhoittaa. Ihmisen hapenottokyky ja sen myötä jaksaminen heikkenee ikääntyessä, mutta liikunnalla voi hidastaa omaa heikentymistään. Myös vaihdevuosioireista huolestuneet naiset saavat apua liikunnasta, sillä liikunta vapauttaa estrogeeniä, naissukuhormonia, mikä hidastaa vanhenemista.

Tuore taiwanilaistutkimus osoittaa, että jo 15 minuutin liikunta-annos päivässä lisää elinikää kolmella vuodella. Mitä enemmän ihmiset liikkuivat, sitä epätodennäköisemmin he kuolivat syöpään. Taiwanin Kansallisen terveystutkimuksen instituutin tutkimukseen osallistui 12 vuoden aikana 400 000 taiwanilaista.

 

TEKSTI: NATALIA KISNANEN
raitis.fi-lehti: Henkilökuvassa, ,

Miehet ilon jäljillä

Saako suomalainen mies olla iloinen muulloinkin kuin silloin, kun Suomen jääkiekkojoukkue tekee maalin? Kaksi raitista kolmikymppistä miestä pohtii, miksi Suomea sanotaan … Jatka lukemista Miehet ilon jäljillä →

Saako suomalainen mies olla iloinen muulloinkin kuin silloin, kun Suomen jääkiekkojoukkue tekee maalin? Kaksi raitista kolmikymppistä miestä pohtii, miksi Suomea sanotaan tuhansien murheellisten laulujen maaksi – ja mitä ilo tarkalleen ottaen oikein on.

Epätavallisen iloinen suomalainen mies. Kuulostaapa epämiehekkäältä. Vähän nololta suorastaan! Juha tietää, miten paljon suomalainen voi kantaa harteillaan aivan turhaa häpeää ja syyllisyyttä. Ja että moni pitää ilona näiden tunteiden hetkellistä turruttamista.
– Ilo-sana kuulostaa oikeastaan minun korvaani joltakin ohuelta, ohimenevältä. Nykyään haen enemmän perustyytyväisyyttä, raitistuneeksi alkoholistiksi esittäytyvä Juha määrittelee.

Tässä artikkelissa puhumme ilosta ohimenevän hurmion hetkensijaan enemmänkin elämänsuolana. Mutta mistä sen kiteet muodostuvat?
– Ilo on minulle usein sosiaalisuutta, aito kohtaaminen kavereitten kanssa, ja hyvää musiikkia, kokeilee Olli-Pekka.
Juha lähestyy iloa toiselta suunnalta. – Ilo on sitä että ei tarvitse pärjätä. Että saa antaa itselleen luvan olla heikko.

 

Uskalluksesta iloksi
Alkoholi on monelle Suomessa pääsylippu ulottuvuuteen, jossa voi poiketa normista. Irrotella, tehdä hulluja, epätavallisia ja uskaliaita juttuja – niin kuin vaikka puhua tunteista, tutustua uusiin ihmisiin, päästä hetkeksi suorituspaineista. Iloita.

Voisiko humalahakuisten päämäärä ja ilo ylipäätään ollakin sitä, että voi vapaasti, impulsiivisesti ja häpeämättä olla oma itsensä? Olli-Pekka käy mietteliääksi. Syntymä-raitis mies on aina uskaltanut toteuttaa hullut päähänpistonsa, vaikkapa hypätä pöydälle tanssimaan, ilman alkoholia.
– En ole kokenut jääneeni mistään paitsi. Paljon erikoisia ja typeriä juttuja on tullut tehtyä ilman alkoholiakin. Kuulostaa harvinaisuudelle ollakseen suomalainen mies.
– Itsellänikin on ollut hauskaa kun ihmiset ovat humalassa alentuneet minun tasolleni. Joillekin kavereille on myöhemmin tullut shokkina, että ai, sä et oikeasti juo! Olli-Pekka kertoo.
Olli-Pekan mielestä suomalaiset on kasvatettu ”alas painaen” ja meillä on siksi alemmuudentunto. Kun toista voisi kehua hyvästä ja kauniista, osoitellaankin virheitä. Joukosta ei pidä erottua, vaikka mieli tekisi.
– En ole samaa mieltä siitä, että elämä on sitä miksikä itse sen teet. Vaimo voi jättää ja rattijuoppo voi ajaa kylkeen. Mutta minä uskon siihen että ”life is how you take it”, elämä on sitä millaisena sen otat vastaan, Olli-Pekka pohtii.
– Voit synkistellä ja ottaa vähän kuppia lohdutukseksi. Tai sitten voit tehdä jotain muuta. Siis ilo voi olla valinta.

 

Iloinen ulkoa, iloton sisältä
Mutta onko ilo vain valittu elämänasenne? Tosiasiassa elämä ei ole aina iloista. Jollekin juuri mahtipontinen oman ilon korostaminen voikin olla merkki ilottomuudesta.

– Olen katsonut Marco Bjurströmin silmiin, eikä hän minusta oikeasti iloiselta vaikuta. Hän on jäänyt roolinsa vangiksi, Juha pohtii.
– Itselleni lapsenmielinen mahtipontisuus oli oire syvästä alemmuudentunnosta.
Olli-Pekka mainitsee sosiaalisuuden yhdeksi keinoksi lääkitä alakuloa. Vaan sepä ei olekaan suomalaiselle perusmiehelle niin mutkatonta. Ihmisiin on tässä maassa tavattoman vaikea tutustua.
– Hullun leimanhan siinä saisi jos tuntemattomille puhuisi!
Sosiaalisuus tekee iloiseksi. Toisaalta iloisten ihmisten on luonnostaan helpompi olla sosiaalisia. Mutta mistähän sitä pitäisi aloittaa: olla ensin sosiaalinen vai ensin iloinen? Ehkä olisi parempi jättää vaikea kysymys toistaiseksi hautumaan ja pitää kasvot peruslukemilla.

 

Viinan voimin iloinen ystävyys?
Alkoholi on usein moottorina myös uusiin ihmisiin tutustumisessakin – eikä aina iloisin seurauksin. Juha on vaihtanut ystävänsä kolmesti.

– Ensimmäisen kerran kaverit vaihtuivat kun rupesin 13-vuotiaana juomaan, ja toisen kerran kun raitistuin. Oli pakko tehdä se ratkaisu, että koko sosiaalinen ympäristöni vaihtui. Nykyinen kaveripiirini on löytynyt kahdentoista askeleen ryhmästä.
– Olisi voinut kuvitella, että vanhoilla kavereilla olisi ollut syvempikin yhteys. Mutta ei meillä sitten mitään muuta yhteistä ollutkaan kuin juominen. Ei ole ollut heitä ikävä. Juomakavereiden seuraan päätyminen on kuitenkin ymmärrettävää. Heille jokainen oli ”hyvä jätkä” kun vain ”juo niin kuin mies”.
– Minun identiteettini on ollut kadoksissa, eikä oma toimintani ole lähtenyt minusta vaan se on ollut reaktio ulkopuolisiin odotuksiin. En ole uskaltanut olla oma itseni. Ein sanominen on ollut helvetin vaikeaa, Juha kertoo. Ei ole ilo tanssia toisten pillin mukaan, vaikka musiikki olisi kuinka iloista.

 

Valinnanvapaus vapauttaa iloitsemaan
Kun lakkaa hyppelemästä toisilta koettujen odotusten ja paineiden tahtiin, elämään voi tulla tilaa uudenlaiselle ilolle.

– Se tekee minut iloiseksi kun pidän mielessä, että ihminen voi muuttua, jos vain todella  haluaa, Juha kiteyttää.
Alkoholin aiheuttamaa iloa ei Juhan mielestä ole. – Nuoruusvuosina ensimmäisillä kerroilla kun join, tuntui ehkä siltä että ”jes!”, mutta sen jälkeen ilo ja onni merkitsivät minulle sitä, ettei hetkeen ole paha olo. Elämä on nyt kaikin puolin parempaa.

Tarkoittaako ”kaikin puolin” että parisuhderintamallakin? Onko lempi leiskunut iloisemmin raitistumisen jälkeen? Juha ja Olli-Pekka hymähtävät. Tässä asiassa ei raittius ole oikotie onneen. Raittiin miehen sisällä ovat kaikki ne samat sisäiset kipupisteet, jotka parisuhde saa tulemaan esiin. Ne, joita ei-raittiit yrittävät lääkitä alkoholilla, vaikka alkoholi todennäköisesti saa ne vain pahenemaan entisestään.
– Mutta ainakin nykyään muistaa seuraavana päivänä mitä on naisystävän kanssa puhunut. Eikä enää ole sotaisia riitoja ja mustasukkaisuutta, Juha sanoo.

 

Muutos voi lähteä isistä
Pojalleen Olli-Pekka haluaa näyttää omalla esimerkillään, ettei iloon tarvita alkoholia. Hänellä ja kahdeksanvuotiaalla nassikalla on paljon yhteisiä juttuja, jotka voivat saada jopa itkemään ilosta.

– Kuten Marvel-sarjakuvat ja -leffat. Sarjakuvat voivat liikuttaa minut kyyneliin. Jos ilo onkin valinta, suomalaiselle miehelle se voi olla rohkeutta kysyvä valinta. Varsinkin jos lähipiirissä ei ole koskaan ollut  Olli-Pekkoja miehenmalleina.

– Onneksi minulla ei ole lapsia. Luulen, ettei edes lapsi olisi estänyt minua juomasta. Tiedän omasta kokemuksesta, miten kamalaa on, kun kotona on alkoholia väärinkäyttävä aikuinen, Juha huokaa. Niin. Jos mies on aiemmin tottunut etsimään iloa pullosta, osaako hän löytää sen lapsensa seurasta? Uskaltaako hän nauttia lapsen spontaanista tavasta iloita, vai kavahtaako sitä, siirtääkö jörösti eteenpäin kasvojen menettämisen kulttuuria?

Olli-Pekka kertoo valokuvaajakaveristaan, joka halusi pukeutua iloisiin punaisiin housuihin – ja heti tuli joku kyselemään seksuaalisesta suuntautumisesta. Suomalaiselle heteromiehelle se on yleensä kova paikka, vaikkei hänellä mitään muitten homoseksuaalisuutta vastaan olisikaan.

– Iloita voi pienistä asioista. En koe oloani epämiehekkääksi niin tehdessäni. Mutta ehkä minun pitää vielä muutama vuosi olla raittiina ennen kuin voin sanoa, etten yhtään välitä siitä mitä muut minusta ajattelevat, Juha tunnustaa.

 

TEKSTI: NATALIA KISNANEN
Ajankohtaista, , , , , ,

Ehdota Vuoden Raittiusteon saajaa!

Raittiuden Ystävät ry jakaa vuosittain tunnustuksen Vuoden raittiusteko henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan merkittävästi edistänyt raittiutta ja terveitä elämäntapoja. Tee … Jatka lukemista Ehdota Vuoden Raittiusteon saajaa! →

Raittiuden Ystävät ry jakaa vuosittain tunnustuksen Vuoden raittiusteko henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan merkittävästi edistänyt raittiutta ja terveitä elämäntapoja.


Tee ehdotus ja perustele se ytimekkäästi, miksi juuri ehdottamasi henkilö tai yhteisö ansaitsee Vuoden raittiusteko -tunnustuksen. Raittiuden Ystävät ry:n hallitus käsittelee ehdotuksia ympäri vuoden. Vuoden 2011 raittiustekotunnustuksen Raittiuden Ystävät ry luovuttaa Raittiusviikolla eli Ehkäisevän päihdetyön viikolla 5.-13.11.2011. 

Ks. aiemmat tunnustuksen saajat

TEE EHDOTUS 31.10.2011 klo 12 mennessä VUODEN RAITTIUSTEKO-TUNNUSTUKSEN
SAAJAKSI ry@raitis.fi

LISÄTIETOJA:
Toiminnanjohtaja Tom Anthoni, Raittiuden Ystävät, puh. 040 455 4356, tom.anthoni@raitis.fi

raitis.fi-lehti: Henkilökuvassa, raitis.fi-lehti: Pohdiskelua ja ilmiöitä,

Suomalaiset erikoisuudet

Jos ei juo, ei saa seuraa. Jopa keskustelun avaaminen on vaikeaa. On normaalia tai jopa ihailtavaa olla umpihumalassa ja kadottaa itsekontrolli. … Jatka lukemista Suomalaiset erikoisuudet →

Jos ei juo, ei saa seuraa. Jopa keskustelun avaaminen on vaikeaa. On normaalia tai jopa ihailtavaa olla umpihumalassa ja kadottaa itsekontrolli. Tällaisen kuvan suomalaiset välittävät Suomeen muualta tulleille. Inna Latiseva, Jonathan Clements ja Tim Dieltiens pohtivat, miksi.

Tervetuloa Suomeen.
Inna Latiseva kohtasi Suomeen tullessaan sulkeutuneita ihmisiä, jotka eivät osanneet jutella ja tutustua. Sosiaalisuuden puutteesta aiheutuvaa masennusta lääkittiin alkoholilla.

Jonathan Clementsille suomalaisten juominen muistutti joko alkoholismia tai alkoholismista toipumista. Juomme kaiken tai emme mitään.

Tim Dieltiens hämmentyi suomalaisten umpihumalaisille osoittaman ymmärtäväisyyden määrästä. Hänestä on outoa, että umpihumalaiset autetaan kotiin, vaikka heillä ei olisi ulkona mitään vaaraa. – Eksyminen yöksi mukavan viileässä säässä toisi varmasti hieman järkeä päähän!

Maahanmuuttajat kertovat alkoholiin suhtautumisen olevan toisenlainen heidän synnyinmaissaan, Iso-Britanniassa, Belgiassa ja Venäjällä.

Latiseva kertoo Suomessa alkaneesta alkoholiongelmastaan: – En saanut tukea lääkäriltä. Hän sanoi että älä ole huolissasi, juo vaan, koska olin joskus kaksi viikkoa juomatta vaikka olisinkin sitten seuraavat kaksi viikkoa juonut tosi paljon. Luulen että muissa maissa lääkäri ottaisi ongelman vakavasti!

 

Perimmäisiä syitä etsimässä
Alkujaan leningradilainen Inna Latiseva muutti kuudentoista Suomessa asumansa vuoden jälkeen poikansa kanssa Espanjaan. Nyt hän nauttii Katalonian keväisestä lämmöstä ja Suomen jälkeen myös siitä, etteivät espanjalaiset kehtaa liikkua ulkona änkyräkännissä.

Latisevan sai muuttamaan pois Suomesta hänen kohtaamansa ennakkoluulot venäläisiä kohtaan ja yksinäisyys. Ennen muuttoa ne saivat hänet masentumaan. Apua ongelmiin etsittiin pullosta – kuten niin moni muukin Suomessa. – Venäjällä, jos jollakin on alkoholiongelma, hän menettää pian työnsä. Varmasti moni juo liikaa Venäjällä, mutta se ei ole julkista, Latiseva kuvailee maiden eroja. Suomessa sen sijaan runsastakaan alkoholin käyttöä ei hänen mukaansa nähdä ongelmana vaan jopa normaalina käytöksenä ja itsestään selvyytenä.

Hänestä sosiaaliset esteet ovat täällä alkoholiongelman alkuperäinen syy. Ihmiset eivät tiedä miten jutella, eivätkä uskalla lähestyä toisiaan. Latisevan englantia suomalaisille opettanut ystävä huomasi opettavansa kielikoulussaan pikemminkin mitä on small talk.

– Ensimmäinen askel olisi tulla ongelmasta tietoiseksi, mutta nyt asian esiin ottaminen saa suomalaisissa aikaan puolustusreaktioita. Se kertoo häpeästä. Häpeä on kuitenkin syvällä, sitä ei haluta kohdata. Ehkä siksi halutaan uskoa, että käytös on normaalia. Halutaan uskoa, että on normaalia juoda liikaa, sillä niinhän ”kaikki muutkin” tekevät.

Latiseva kirjoitti Suomen kokemuksistaan kirjan Ryssänä Suomessa – Vieras väärästä maasta.

 

Keskenkasvuinen alkoholikulttuuri
Kirjailija, historioitsija ja kääntäjä Jonathan Clements luuli tulevansa Suomeen vain puhumaan faneille kirjoistaan, mutta päätyikin naimisiin suomettaren kanssa. Jyväskylään muutettuaan Clements on joutunut miettimään syvällisesti alkoholia. Vaikka alkoholi on vahvasti läsnä sekä suomalaisessa että brittiläisessä yhteiskunnassa, Clementsin mielestä tapa, jolla alkoholia käytetään, on maissamme erilainen.

– Suomalainen juomakulttuuri näyttää kannustavan ihmisiä ohittamaan juomiseen liittyvät rajoitukset mitä omituisimmin keinoin. Ne näyttävät brittiläisissä silmissä kumman keskenkasvuisilta.

Clements luettelee havaitsemiaan merkillisiä keinoja: Juodaan pohjia ennen kuin mennään baariin, järjestetään opiskelijabileitä juomakilpailuilla, ostetaan ”vieraitten kunniaksi” paljon kaljaa ja juodaan se itse, juodaan aina niin paljon että sammutaan. Kieltämättä, kumman keskenkasvuista.

 

Heitteillejättöä vai kohteliaisuutta?
Tim Dieltiens tapasi Suomeen tullessaan ensimmäistä kertaa ihmisiä, jotka joivat niin paljon kuin pystyivät. Belgiassa on tavallista käydä ottamassa lasillinen tai kaksi työpäivän jälkeen ja jättää juominen siihen.

Varsinainen humaltuminen olisi häpeällistä. Sosiaalinen kontrolli siis toimii Belgiassa pitäen kerralla juodun määrän vähäisenä. – 16-vuotiaatkin saavat Belgiassa juoda. Kun he tekevät niin koulupäivän jälkeen, baarimikot kuitenkin pitävät heitä tarkasti silmällä.

Helsingissä kansainvälisessä lastentarhassa työskentelevää Tim Dieltiensiä jaksaa ällistyttää suomalainen vanhemmuus. Belgiassa ei tulisi kuuloonkaan, että alle 18-vuotiaat jätetään viikonlopuksi yksin kotiin kaljakorien kanssa. – En yritä väittää, etteikö belgialaisilla nuorilla olisi ongelmia alkoholin kanssa, mutta minusta on mukava ajatus, että vastuuntuntoinen aikuinen on aina paikalla valvomassa heitä, jos he juovat.

Dieltiensistä kulttuurimme alkoholiongelmia voisi alkaa ratkoa sosiaalisesti. Suomi voisi olla hänestä toisen näköinen, jos holtitonta juomista ei katsottaisi jatkuvasti läpi sormien, ja jos kaikkea ei loputtomasti ymmärrettäisi. Kaivataan tervettä sosiaalista kontrollia.

– Tietenkin Alko valvoo alkoholin myyntiä, ja jos joku on juonut todella todella liikaa, poliisi vie hänet. Mutta näiden kahden tapahtuman välissä yhteisö ohjaa juomista erittäin vähän. Onko kyse antaa mennä -asenteesta, että pelätään sekaantua toisten ihmisten elämään? Vai pidetäänkö sitä epäkohteliaana, Dieltiens kysyy.

 

TEKSTI: NATALIA KISNANEN KUVA: JANNE VALKEAPÄÄ
raitis.fi-lehti: Henkilökuvassa, ,

Hyvällä tavalla hullu ilman päihteitä

Elämästään nykyään selvinpäin nauttiva kanadalaismuusikko Devin Townsend löytää iloa pienistä asioista. Kolmentoista vuoden putki humalassa ja pilvessä oli tarpeeksi. Metallimusiikin … Jatka lukemista Hyvällä tavalla hullu ilman päihteitä →

Elämästään nykyään selvinpäin nauttiva kanadalaismuusikko Devin Townsend löytää iloa pienistä asioista. Kolmentoista vuoden putki humalassa ja pilvessä oli tarpeeksi.

Metallimusiikin hulluksi professoriksikin kutsuttu Devin Townsend on muuttunut mies. Poissa on vielä vuoden 2006 Provinssirockissa esiintynyt pöhöttynyt, maanis-depressiivinen ja hermoromahduksen partaalla ollut jatkuvasti pilveä poltellut ja kaljaa lipitellyt hahmo. Tukholmalaisen rockklubin pöytään ennen illan keikkaa haastateltavaksi istahtava muusikko on laihtunut ja näyttää hyvinvoivalta. Puolentoista kuukauden mittainen Euroopan kiertue on puolivälissä. Heti alkuun Townsend kuitenkin pahoittelee, ettei hänen olonsa ole tänään paras mahdollinen, sillä iltapalaksi nautittu thairuoka on laittanut vatsan sekaisin. Ruokamyrkytyksestä huolimatta hän kertoo kuitenkin innostuneena kuulumisistaan.

– Olen ollut selvinpäin nyt noin neljä vuotta. Aiemmin olisin varmasti perunut tämänkin juttutuokion paljon pienemmästäkin syystä kuin vatsavaivojen takia ja jäänyt hotellihuoneeseen polttelemaan pilveä. Tämä kiertue on ollut 20-vuotisen urani parhaita. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, niin olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan viettää musiikkia säveltäen tai sitä ihmisille soittaen. Townsend kertoo viimeisen täysin selvinpäin tehdyn levynsä ennen päihteiden käytön lopettamista olleen vuonna 1997 julkaistun Ocean Machinen.

Aineiden vaikutuksen alaisena hän julkaisi kuitenkin kymmenessä vuodessa käsittämättömät 13 levyä. Miten tällainen suoritus on edes mahdollista pysyen järjissään? -Eihän se olekaan, Townsend toteaa ja jatkaa: – Monet kehuvat tuon aikakauden levyjä mestariteoksiksi, mutta niiden teolla oli hintansa. Esimerkiksi vuoden 2005 Alienlevyn aikaan poltin älyttömät määrät pilveä ja tulin täysin vainoharhaiseksi. Tuolta levyltä kyllä kuulee, että sen tekijä oli pää täysin sekaisin.

 

Saman melodian toistoa
Monet päihderiippuvaiset joutuvat käymään täysin pohjalla ennen lopettamispäätöksen syntymistä. Townsendin ratkaisu muuttaa elämänsä suunta ei syntynyt yhdessä yössä, mutta yhden pelottavan tapauksen hän kuitenkin suostuu nimeämään.

– Pystyin toimimaan normielämässä jotenkuten. Edes lapseni syntymä ei saanut minua lopettamaan. Eräänä iltana hänelle [lapselle] tuli hengitysvaikeuksia, ja olin liian kännissä ajaakseni sairaalaan. Seuraavana aamuna päätin laittaa korkin kiinni. Kun jätin kaljan lipittelyn, niin aloin pikkuhiljaa miettiä myös polttelun lopettamista. Tajusin olevani itse suurin viholliseni ja suurimman osan epävarmuudestani johtuvan pilvestä.

Aiemmin Townsend kertoo suurimman osan päivästään kuluneen bongia imien. Biisit syntyivät lähinnä niin, että hän istui pilvipäissään alas ja soitteli tuntikausia samaa melodianpätkää, riippumatta siitä kuulostiko se hyvältä vai ei. Nykyään säveltämistä voisi kutsua enemmän työnteoksi. Istun kotistudiossani ja välillä kappale saattaa valmistua muutamassa minuutissa. Päämäärättömään harhailuun sortuminen yhden idean parissa ei näin selvinpäin tulisi mieleenkään.

 

Neljän levyn tutkimusmatka
Townsendin kesäkuussa päätöksensä saava Devin Townsend Projectin nimellä kulkeva neljän levyn sarja käsittelee addiktioita, ihmiselämän suurimpia kysymyksiä ja sitä, mistä koko maailmankaikkeudessa oikein on kyse. Levyjen kertojaminä lähtee tutkimusmatkalle ja huomaa lopussa, ettei ole yhtään sen fiksumpi kuin alussakaan.

– En välttämättä usko mihinkään korkeampaan voimaan. Uskon ennemminkin siihen, että en tiedä mistään mitään ja etten osaa selittää ympäröivää maailmaa ja sen tapahtumia. Ainoa asia, jota pystyn mielestäni kontrolloimaan, on oma pieni maailmani. Päätös kohdata todellisuus selvinpäin, perheeni, ystäväni ja musiikkini: näihin asioihin pystyn vaikuttamaan jollain tasolla, Townsend kuvailee.

Muusikko ymmärtää, että hänen musiikkinsa merkitsee kuulijoilleen paljon. Parhaimmillaan Townsendin tuotanto nostaa ihokarvat pystyyn ja tuo kyyneleen silmäkulmaan pelkän tunnelatauksen avulla. Fanit ovat kertoneet hänelle selvinneensä vaikeiden aikojen yli hänen tuotostensa avulla.

Vaikka Townsend puhuukin avoimesti yksityiselämäänsä liittyvistä asioista, niin hän tahtoisi pitää musiikin ja sen tekijän erillään toisistaan. Minkäänlaisesta henkilönpalvonnasta hän ei välitä. – Olen 39-vuotias ja haaveet rocktähteydestä unohdin jo vähän yli parikymppisenä. Tulen toimeen musiikillani, mutta miljonääriä minusta tuskin koskaan näin haastavalla tavaralla tulee. Vaikka puhunkin raitistumisestani, niin en silti halua ylpeillä sillä tai tyrkyttää sitä muille. Marttyyrin asemaan heittäytyminen on mielestäni typerää. Selvinpäin olo on oma päätökseni, ja jos joku kuulijani haluaa ottaa minusta mallia, niin se on hyvä asia. Kaikki tekevät kuitenkin omat ratkaisunsa. Minä olen ihan samanlainen hölmö arkisten ongelmieni kanssa kuin kaikki muutkin, Townsend nauraa.

 

Kuka Devin Townsend?

  • Devin Townsend on New Westminsterissä Kanadassa vuonna 1972 syntynyt metallimuusikko
  • Tuli tunnetuksi jo hajonneen Strapping Young Ladin keulakuvana
  • Julkaissut 13 soololevyä, tyylilajit vaihtelevat äärimetallista rauhallisen maalailevaan konemusiikkiin
  • Kesän 2011 metallimusiikki-festivaali Tuskan pääesiintyjä

 

■ TEKSTI: AKI LEHTI KUVA: ERICH SAIDE
raitis.fi-lehti: Muut artikkelit,

Raittiina Reissussa

  Selittelemättä selvin päin myös matkoilla! Lue vinkit, missä maailmalla on helppo olla sosiaalinen selvin päin. Vinkkejä on kerätty Kännikapinassa … Jatka lukemista Raittiina Reissussa →

 

centralpark2-inkeri-tanhua010311Selittelemättä selvin päin myös matkoilla! Lue vinkit, missä maailmalla on helppo olla sosiaalinen selvin päin. Vinkkejä on kerätty Kännikapinassa mukana olevilta matkaajilta.

 

CosmoCaixa,  Barcelona, Espanja
Tiedekeskus, joka tekee tieteestä ja taiteesta elävää. Keskuksesta löytyy esimerkiksi akvaario ja planetaario. Monipuolinen ja edullinen kokemus koko perheelle.

El Corte Inglés tavaratalon kahvila, Plaça de Catalunya 14
Lepuuta Barcelonan kiertelystä väsyneitä jalkojasi tässä kohtuuhintaisessa kahvilaravintolassa, mistä on upea näköala kaupunkiin. Hieman jo elämää nähnyt sisustus luo omalaatuista ja aitoa tunnelmaa.

Quetsal de chocoladebar, Sint- Pietersniuewstraat 99, Gent, Belgia
Viihtyisä kahvila, missä tarjolla kaikkea ihanaa suklaasta. Kokeile esimerkiksi valkosuklaapirtelöä tai dippaa hedelmiä suklaaseen. Samalla ketjulla kahvilat myös Leuvenissä sekä Antwerpenissä.

Kongens Have , Kööpenhamina, Tanska
Kaunis puisto, josta löytyy pikkuisia polkuja, hieno ruusutarha sekä paljon penkkejä istuskeluun sekä mukava Cafe Herkules.

Varkala, Kerala, Intia
Eteläisestä Intiasta löydät koskematonta luontoa sekä sosiaalista ja iloista menoa. Herkuttele lassi-juomilla, rentoudu ayerveda-hoidoilla, joogatunneilla tai nauti rantaelämästä. Keralassa tarjolla paljon edullisia majoitusmahdollisuuksia sekä ruokapaikkoja.

Rosendals Trädgårdenin kahvila, Djurgården, Tukholma, Ruotsi
Idyllinen kahvila vehreässä ympäristössä. Herkullisia piirakoita ja leivonnaisia. Plussaa myös siitä, että satsikuppi kahvia sisältyy hintaa. Mukava paikka istuskeluun. Lapsiystävällinen.

Viron Saarenmaa
Neljän tunnin matkan päästä Tallinnasta on rauhallinen, ystävällinen ja luonnonkaunis saari. Saarelta löydät mm. kylpylöitä, edullisia ravintoloita ja kahviloita sekä keskiaikaisia kirkkoja. Loistavat mahdollisuudet pyöräilyyn. Käy katsomassa saarella myös ainutlaatuiset Pangan kalliot sekä Euroopan suurin meteoriittikraateri. Kuressaaren kaupungin iltaelämä on leppoisaa ja eläväistä erityisesti kesäisin. Kaupungin muurinharjanteet ovat kuin suoraan satukirjoista. Lapsiystävällisin matkakohde.

River cafe, 1 Water St. Brooklyn, New York, Yhdysvallat
Hemmottele itseäsi ja rakastasi elokuvista tutussa romanttisessa ravintolassa. Hienot näköalat Hudson-joelle iltaisin. Tunnelmaa luo myös live-pianomusiikki.

Dzonkki-risteily, Halong Bay, Vietnam
Risteilyltä voit tehdä melontaretkiä laguuneille, vierailla luolissa ja onkaloissa sekä pysähtyä kauniille rannoille ja kalastajakyliin. Maisemat ovat huimaavat. Tarjolla herkullista ruokaa merenelävistä.

Hoi An, Vietnam
Kaunis ja idyllinen kaupunki Keski-Vietnamissa. Kaupunki on täynnä taitavia ompelijoita, jotka loihtivat asuja mittojesi mukaan silkistä, puuvillasta tai kasmirvillasta.

Etoshan kansallispuisto, Namibia
Safariretki on elämys, jonka haluaa kokea selvin päin. Päivät kuluvat eläimiä tarkkaillessa ja luonnosta nauttiessa. Aamulla kannattaa herätä ajoissa ihmettelemään tosielämän luontodokumenttia. Leijonat, antiloopit, kirahvit, norsut ja muut villieläimet tulevat tutuiksi. Hyviä vinkkejä ja valmiita ratkaisuja matkaan saat Olle Erikssonilta (Koonono-matkat). puh 050 465 6152 http://www.koonono.com/matkat.htm

 

Kännikapinan  matkavinkkejä löydät myös Matkapaikan nettisivuilta www.matkapaikka.fi

teksti: anki pulliainen kuva: inkeri-tanhua