Avainsana-arkisto: lapset

Susi Punahilkan vaatteissa

Pienet lapset ovat kodin ilo ja kansakunnan toivo. Lasten kasvaessa kasvavat myös huolet. Yhä useampi nuori näyttää putoavan kelkasta erityisesti … Jatka lukemista Susi Punahilkan vaatteissa

Pienet lapset ovat kodin ilo ja kansakunnan toivo. Lasten kasvaessa kasvavat myös huolet. Yhä useampi nuori näyttää putoavan kelkasta erityisesti alkoholin vuoksi. Yhden nuoren syrjäytyminen merkitsee yksilölle ja yhteisölle suurta tragediaa ja yhteiskunnalle 700.000-2 miljoonan euron rahallista menetystä.


Perustuslain mukaan
väestön terveyden edistäminen kuuluu julkiselle vallalle. Kiristynyt taloustilanne vaatii priorisointia. Monet poliittiset valinnat kielivät välinpitämättömyyden lisääntymisestä. Heikompiosaisiin kohdistuvat leikkaukset kertovat siitä, että on uskaltauduttu kysymään: ”Kannattaako putoamista ehkäistä yhteiskunnan turvatoimilla – Pitäisivät paremmin kiinni kelkasta, oma vikansa!” Näin olemme hiljaa hyväksymässä tuhansien nuorten syrjäytymisen ja työikäisten ennenaikaisen kuoleman.
Poliittisesti vastakkain ovat aikuisten vapaus saada alkoholia rajoituksetta ja lasten tulevaisuus. Niin kauan kuin alkoholin käyttö nähdään ihailtavana vapauden merkkinä, ei lasten hyvinvoinnin edistämiselle löydy poliittista tahtoa. Kun alkoholista ei osata puhua neutraalisti julkisilla tai yksityisillä areenoilla, ei lasten terveysvalistamisella ole merkittävää tehoa.
Kun me emme itse näytä olevan kiinnostuneita lapsista, jätämme lapsemme alkoholiteollisuuden susille. Elinkeinoelämä toimii voittoa tuottavien periaatteittensa mukaisesti, eivätkä sen edut ole yhtäläiset kansanterveystavoitteiden kanssa.

Suomen valtio tarjosi sotilailleen ilmaiset tupakat. Niinpä sodan jälkeen yli 80 % suomalaismiehistä tupakoi. Tupakkavalistuksella, vieroitusohjelmilla, markkinoinnin rajoittamisella ja lainsäädännöllä tupakkateollisuus on joutunut alistumaan lainsäädännöllisiin rajoituksiin. Ainakin 1970-luvulle saakka tupakoitsijalla katsottiin olevan oikeus altistaa itsensä, perheensä, työyhteisönsä ja kanssamatkustajansa tupakansavulle ja taudeille. Nykyisin ihmiset ovat enimmäkseen tyytyväisiä tupakointirajoituksiin ja tuhannet ihmiset ovat säästyneet tupakkataudeilta ja -kuolemilta. Kukaan vastuullinen toimija ei enää ottaisi tupakkateollisuutta sponsorikseen. Jokainen tietää, että tupakka tappaa, haisee, maksaa ja altistaa.
Nyt alkoholiteollisuutta uhkaa sama kohtalo kuin tupakkateollisuutta. Alkoholi on todettu vahvasti syöpävaaralliseksi aineeksi, josta tulisi varoittaa käyttäjää. Alkoholin käyttö on noussut sekä suomalaisten työikäisten miesten että naisten suurimmaksi kuolinsyyksi. Tästä huolimatta elämme alkoholiasenteissa tupakkaepidemiaan verrattuna vielä sinisilmäistä 1950-lukua. Ajattelemme, että alkoholin käyttö on yksityisasia ja nuorten juomiselle ei mahda mitään.

Välttääkseen tiukat
lainsäädännön ja markkinoinnin rajoitukset alkoholiteollisuus kiirehtii puhdistamaan imagoaan naamioitumalla hyväntekijäksi rahoittamalla urheilutoimintaa, nuorisotyötä ja nyt myös ehkäisevää päihdetyötä.
Nyt Suomen alkoholiteollisuus on valmistelemassa päihdeopetusmateriaalia kouluille. Punahilkan vaatteissa susikin näyttää sopivalta kumppanilta neuvottelupöydissä ja opettajan kateederilla.
Teollisuuden viestintä voi ensilukemalta näyttää ihan hyvältä. Vasta paneutumalla asiaan huomaa, että suden iso kuono pilkistää punaisen hilkan alta: ”Kännissä olet ääliö” tai ”K18” ja alkoholin mielikuvamarkkinointi vahvistavat mielikuvaa:

Alkoholin käyttö
on keskeinen osa hyvää elämää, joka  lisää mielihyvää ja sosiaalista menestystä
Alkoholijuomien vapaa saatavuus ja rajoittamaton juominen ovat ihmisen perusoikeuksia, joita ei pidä rajoittaa
Ihminen on itse vastuussa siitä, että hän osaa käyttää alkoholia hallitusti. Teollisuuden ja kaupan ei tarvitse vastata tuotteen aiheuttamista haitoista
Alkoholiala on vastuullinen toimija ja merkittävä kansallinen/kansainvälinen työnantaja ja rahoittaja, joten se ansaitsee oikeuden olla mukana kaikessa päätöksenteossa

Viestit ovat varsin samat kuin mitä tupakkateollisuudella oli. Ero on siinä, että kun silmät avautuivat, kansalaiset, kansalaisjärjestöt ja ammattilaiset alkoivat lukea viesteistä rivien välit. Syntyi poliittista painetta muuttaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä. Vähitellen ovat myös WHO ja EU lähteneet rajoittamaan tupakka-alaa lainsäädännöllä ja kansanterveysohjelmilla.

Katso oman lapsesi/lapsenlapsesi päiväkotiryhmää tai koululuokkaa. Antaisitko kolmanneksen tästä joukosta altistua tappavalle taudille? Jos et, ala vaikuttaa! Kuuntele, osaatko itse puhua alkoholista neutraalisti.  Seuraa mediaa ja kiinnitä päättäjien huomio alkoholin käyttöä ihannoivaan viestintään. Toimi omassa ympäristössäsi lasten ja nuorten turvallisuuden lisäämiseksi.

Pahaa tapahtuu silloin, kun hyvät ihmiset ovat hiljaa!

Teksti: Ritva Kuusisto

Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen Saapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman … Jatka lukemista Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen

sorsasaariSaapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman tumman hahmon ylittävän Oulujoen yli menevän sillan ja lähden kulkemaan heidän perässään kohti pimeyttä. Pimeyden keskellä loistaa lämmin valo Sorsasaaren mökin ikkunasta.
Tuo talo on ottanut vastaan jo monien vuosien ajan elämän harhateillä kulkevia ihmislapsia, ja on samalla tarjonnut näille elämän murjomille aikuisille sellaisen turvallisen kodin, jota heillä ei lapsena ollut. Olen menossa paikkaan, jossa kokoontuu Alkoholistien Aikuiset Lapset.
Tuvassa minua odottaa lämmin vastaanotto, eikä minua katsota ylös eikä alas. Tunnen heti olevani samalla tasolla heidän kanssaan, mutta kuitenkin kunnian saada olla mukana kuuntelemassa heidän elämäntarinoitaan. Tutustumisen jälkeen siirrymme huoneeseen, jossa noin 15 aikuista saa luvan olla niitä herkkiä lapsia, joita he eivät koskaan saaneet lapsena olla. Istuudumme saman pöydän ääreen ja hiljennymme kuuntelemaan illan kokousta. Anonyymit paikalla olijat kertovat, että yleensä huoneesta sammutetaan valot ja sinne jätetään vain kynttilät palamaan kokouksen ajaksi, mutta nyt minun vuokseni he pitävät valot päällä. Otan tämän asian nöyränä vastaan ja nyökkään olevani valmis.

Aikuiset lapset

Kokouksen alussa yksi ryhmäläisistä lukee Alkoholistien Aikuisten Lasten alkusanat, jotka ovat hyvin koskettavia. Hän lukee tekstistä niitä arkoja sanoja oman itsensä löytämisestä, jotka tulisivat olla kaikille aikuisille itsestäänselvyys. Nämä aikuiset ovat täällä kuitenkin löytämässä itseään ja parantamassa sitä tuskaa, jonka he ovat saaneet perinnöksi lapsuudestaan. AAL ovat lähteneet kukin omalla tavallaan elämään elämää, jota he eivät kuitenkaan ole osanneet elää itsenäisesti ja itseään rakastaen. Nämä aikuiset lapset ovat syntyneet koteihin, joissa alkoholismi tai muulla tavalla häiriintynyt perhe-elämä on aiheuttanut vakavia psyykkisiä ongelmia koko perheelle. Nämä ”lapset” eivät kykene elämään tasapainoista elämää, koska heidän sisällään muhii jatkuva viha, tuska, kärsimys, ahdistus tai kuoleman läsnäolo. Näiden aikuisten lasten normaali elämä saattaa olla tuskaista kamppailua käsittelemättömien haavojen, tunteiden ja toimintatapojen vuoksi. Ryhmässä moni on kuitenkin eheytynyt omaksi itsekseen ja toipunut lapsuuden haavoista.

Hei, olen…

AAL-ryhmissä ei ole ketään vetäjää tai ohjaajaa, vaan kaikki läsnäolijat ovat tasa-arvoisia. Ryhmien jäsenet voivat toimia toistensa tukena ja kummeina myös vapaa-aikana. Toipuminen lapsuuden ajan traumoista ja rankoista kokemuksista sekä itsenäiseen, tasapainoiseen elämään opetteleminen on täyttä työtä sellaiselle henkilölle, jolle se ei ole itsestäänselvyys. Toisen ryhmäläisen tukea voi tarvita milloin vain. AAL-ryhmäläisten keskinäinen anonyymiluottamus ja tuki on läsnä 24 tuntia vuorokaudessa.Alkusanojen jälkeen ryhmä ottaa esille yhden heidän parantavasta 12 askeleestaan, jota he sitten vuoron perään käsittelevät. Jokainen ryhmäläinen tervehtii omalla nimellään muita ja saa siihen lämpimän vastauksen takaisin. Tämän jälkeen jokainen saa puhua vuorollaan noin seitsemän minuutin ajan omasta elämästään ja sen tuottamasta vuosia kestäneestä tuskasta. Puheenvuoroa ei ole pakko käyttää, kuunteleminenkin on jo eteenpäin elämässä. Näin ryhmäläiset käyvät läpi raskaita askeleita kohti parempaa tulevaisuutta ja turvallisempaa huomista.
Oulussa toimiva AAL-ryhmä kokoontuu kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja torstaisin. AAL-ryhmien toiminta ei kytkeydy mihinkään oppisuuntaan eikä uskonnolliseen tai poliittiseen järjestöön. Ryhmissä ei peritä jäsenmaksuja, vaan toiminta rahoitetaan täysin vapaaehtoisilla avustuksilla.

Ensimmäinen askel

”Myönsimme, että olimme voimattomia alkoholismin tai perheen muun toimintahäiriön vaikutusten edessä, että elämämme oli muuttunut hallitsemattomaksi.” Tämän lauseen pohjalta syntyi monta pientä ja tiivistettyä tarinaa.

  • Leena: Olen käynyt näissä tapaamisissa jo 14 vuotta ja pikku hiljaa alan pääsemään kiinni tunteideni tunnistamisesta. Synnyin perheeseen, jossa isä oli voimakkaasti narsistinen ja perhe muutenkin riitaisa.  Muistan olleeni ahdistunut jo kymmenen vuoden iässä, jonka pohjalta vartuin hiljalleen läheisriippuvaiseksi naiseksi. Vuosien ajan käytin itsekin alkoholia lieventämään voimakkaita oireitani, joihin kuuluivat muun muassa ahdistus ja masennus. Nykyisin olen absolutisti ja olen tämän ryhmän avulla oppinut elämään elämääni niin, etteivät pelko, häpeä ja kauna ota minusta enää valtaa. Kiitos.
  • Pekka: Olen itse sekä alkoholistien aikuinen lapsi että alkoholisti. Vanhempani erosivat minun ollessa noin neljävuotias. Elin alkoholismin ja riidan keskellä, ja näin, kuinka äitini oli hellan ja nyrkin välissä. Mun molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja. Päätin varhaisnuorena, että en ala juomaan, mutta toisin kävi. Oon käyttänyt koko nuoruuden ja aikuisiän alkoholia ja lääkkeitä sekaisin, musta tuli sekakäyttäjä. En ole käynyt täällä vasta kuin noin puolivuotta, mutta se on varmaa, että tämä ryhmä on pelastanut mun henkeni. Vasta täällä ryhmässä oon pystynyt avaan joitakin solmuja mun elämästä ja huomannut, kuinka itsetuhoista mun käytös on ollut. Jos mulla ois vaihtoehto, niin oisinhan mää mielummin vaikka facebookissa, mutta täällä sitä vain ollaan. Oon etsinyt apua kymmenen vuotta eri laitoksista, terapioista ja avohuollon palveluista, mutta vasta nyt oon löytänyt sen…mää oon tullut kotiin. Kiitos.
  • Paula: Mun vanhemmat olivat viikonloppukännääjiä ja sen tuloksena musta tuli totaalinen suorittaja. Mää en oo halunnut olla niin kuin ne, mää oon halunnut olla paljon parempi. Tää homma ei kuitenkaan voi jatkua näin ja nyt mää oon ihan loppu, mää en enää jaksa. Viimeksi noin neljä vuotta sitten tein burn outin ja päädyin pilleripurkille. Se, että mun isä juo vieläkin, ei auta asiaa yhtään. Mää en tiedä mikä mulla on, mää en jaksa, enkä käsitä miksi mää en saa elämästä kiinni. Kiitos.
  • Henri: Mun elämä sisältää kaiken perinteisen tsälän, mitä alkoholisoituneeseen perheeseen kuuluu. Oon valvonut unettomia öitä kuunnellen vanhempieni kännistä tappelua ja herännyt samaan paskaan. Mun sisimmässä elää vain ainainen vitutus ja kostonhimo. Nää tunteet käänty kuitenkin mua vastaan ja musta itsestäkin tuli alkoholisti, vaikka päätin että musta ei tuu juoppoa. Heti ensimmäisen pullon juotuani tiesin, että tämä on mun juttu. Mun elämä on ollut joko paskaa tai paskaakin paskempaa, toinen vaihtoehto on ollut vitutuksesta vitun siistiin. Mun elämä on ollut aina vaan viinaa ja viinaa. Mää en tiä mihin mun tie vie, mutta nyt mun ensimmäinen askel on yrittää elää ilman viinaa. Kiitos teille tästä selväpäisestä päivästä.
  • Marja: Minä synnyin toimimattomaan perheeseen, jonka vuoksi minusta kasvoi perfektionisti eli täydellinen suorittaja. Minun taitoni on kumartaa muille pyllistämättä kellekään. Olen koko elämäni yrittänyt miellyttää muita, jotta minusta tykättäisiin, mutta ei se vaan niin ole. Hankalaksi tämän toipumisen tekee se, että minun vanhempani ovat edelleen samanlaisia, he luulevat, että he ovat jotain paljon parempaa kuin muut. Täällä ryhmässä opettelen rakastamaan itseäni, koska en ole siihen koskaan kotona oppinut. Kiitos.
  • Jorma: Mun vanhemmat on alkoholisteja ja oon alkoholistien aikuinen lapsi. On aivan kauhean pelottavaa ottaa elämä omalle vastuulle. Se on kamalin ajatus, mitä voin ees sanoa ääneen. Jokin vuosi sitten yritin helpottaa mun oloa monenlaisilla päihteillä, kunnes tämän ryhmän voimin kasasin itseäni niin paljon, että yhtenä päivänä osasin itkeä. Tuun muistaan aina sen hetken, kun istuin merenrannalla ja mun kyyneleet alkoi valumaan. Ton hetken jälkeen oon uskaltanut jopa laulaa yksin kotona. Oon ollut aina hyvin arka ja kulkenut läpi elämäni kamala tuska ja suru mun sisällä. Mua pelottaa oikeesti jatkaa tätä matkaa. Mää kuitenkin aion uskaltaa seurata tätä uutta tietä teidän ja tämän 12 askeleen avulla. Ihmeellistä! Uskotteko?, mutta mulla on alkanut oleen jo unelmia. Kiitos.
  • Tarja: Olen käynyt täällä ryhmässä jo 16 vuotta ja edelleen teen töitä sen eteen, että voisin unohtaa mun lapsuuden! Mun isä oli väkivaltainen, alkoholisti ja narsistinen persoona. Mun koti oli kulmakunnan öykkäriperhe, jossa viinaa ja meteliä riitti. Muistan, että jo viiden vuoden iässä yritin vaihtaa vaippoja kaksivuotiaalle sisarelleni ja antaa ruokaa kolmevuotiaalle veljelleni. Muistan, kuinka isäni oli sammunut pöntölle ja kuola valui sen suuta pitkin. Mua pelotti ihan hulluna, että isä suuttuu ja saan siltä selkääni, joten yritin olla niin kuin hyvä äiti ja antaa sisarilleni ruokaa. SE oli vain niin hankalaa, koska jääkaapista löytyi vain pätkä makkaraa. Sen makkaran sitten pilkoin mun pikku käsilläni pienille lautasille nätisti, joista sitten söimme. Omaan itsenäiseen elämään muutettuani päädyin yhteen hallitsevan työnarkomaanin kanssa, koska halusin, että viimeinkin joku huolehtii musta. Oon yrittänyt myös itsemurhaa viinalla ja lääkkeillä, koska olin niin pahoinvoiva. Kiitos teille, että oon vielä täällä.
Jäljellä vain hiljaisuus

Kokouksen aikana sain kuulla monia muitakin kohtaloita. Olen vihainen siitä, kuinka alkoholismi saa aikaan kymmeniä vuosia kestänyttä tuskaa. On väärin, että kaikki ne tunteet, joita rikottu lapsuus aiheuttaa, kääntyvät lopuksi aikuista lasta itseään kohti. Tilanne on hankala ja sietämätön.
Nämä urheat, oman elämänsä pelastajat nousivat lopuksi kokouksen lopussa ylös ja kerääntyivät piiriksi. He halasivat toisiaan ja lausuivat yhdessä ääneen loppurukouksen, jonka voimin he jaksavat odottaa toivottavasti selvin päin taas seuraavaan tapaamiseen.

Sama tuska

AAL-ryhmässä käyville aikuisille lapsille löytyy useita yhtenäisiä piirteitä. Kaikki ryhmässä kävijät eivät ole alkoholistiperheestä, vaan ryhmä on avoin kaikille. Kokouksissa käy henkilöitä, joiden perhe-elämä on jollakin tavalla ollut toimimaton tai häiriintynyt. Kaikilta ryhmäläisiltä löytyy taustalta kuitenkin tuskainen ja rikottu lapsuus. Nämä kaikki aikuiset lapset kärsivät usein läheisriippuvaisuudesta, huonosta itseluottamuksesta ja erilaisista pelkotiloista. Usealla ryhmäläisellä on AAL-toiminnan ohella menossa myös lääketieteellinen hoito, lääkitys tai terapiamuoto. Kaikkia ryhmäläisiä ei edes lääketiede ole osannut auttaa. Nämä henkilöt kärsivät muun muassa masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja erilaisista pakko-oireisista ja itsetuhoisista käytöshäiriöistä.
AAL-ryhmä on lähtenyt alunperin AA-ryhmien rinnalla kulkijana ja toimii erillisenä ryhmänä. Osa AAL-ryhmän jäsenistä käy myös AA-tapaamisissa. AAL-toiminta on tiivistänyt ryhmäläisten oirekuvista ongelmalistan, josta häiriintyneen perhe-elämän lapsen on helppo tunnistaa itsensä.

AAL ongelmalista

1. Meillä näyttää olevan useita yhteisiä ominaispiirteitä seurauksena siitä, että olemme kasvaneet alkoholistisessa ympäristössä.
2. Meille on kehittynyt huono itsetunto sen tuloksena, että meitä on arvosteltu lapsena. Aikuisina jatkamme tätä vanhempiemme mallia ja tuomitsemme itsemme ja muut ankarasti. Yritämme peittää huonoa itsetuntoamme pyrkimällä olemaan täydellisiä ja kaiken arvostelun yläpuolella samalla kontrolloiden, arvostellen ja halveksien muita ihmisiä.
3. Meillä on taipumus eristäytyä, koska olemme peloissamme. Tunnemme olomme epämukaviksi muiden ihmisten, etenkin auktoriteettien seurassa.
4. Etsimme epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää. Olemme valmiita tekemään mitä tahansa, jotta muut ihmiset pitäisivät meistä. Emme halua loukata ketään. Niinpä olemme uhrautuvaisia sellaisissakin tilanteissa ja ihmissuhteissa, jotka vain vahingoittavat meitä.
5. Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja meihin kohdistuvaa arvostelua, koska se saa meidät tuntemaan itsemme riittämättömiksi ja turvattomiksi.
6. Meistä tuli alkoholisteja tai otimme puolisoksemme alkoholistin tai jonkun muun pakonomaisesti toimivan henkilön kuten työnarkomaanin, varmistaaksemme sen, ettei meitä hylättäisi.
7. Elämme elämäämme tuntien itsemme uhreiksi ja syytämme vaikeuksistamme muita. Myös ystävinä ja kumppaneina meitä viehättävät uhrin roolin omaksuneet ihmiset. Niinpä sekoitamme rakkauden ja säälin. Siksi olemme taipuvaisia rakastamaan ihmisiä, joita voimme sääliä ja pelastaa.
8. Olemme joko ylihuolehtivaisia tai ylivastuuttomia. Otamme vastuun muiden ongelmista ylikehittyneen vastuuntuntomme vuoksi tai oletamme muiden ihmisten olevan vastuussa meidän ongelmiemme ratkaisemisesta. Kummassakaan tapauksessa meidän ei tarvitse katsoa omia virheitämme ja vastata omasta elämästämme ja valinnoistamme.
9. Tunnemme syyllisyyttä, kun pidämme puoliamme emmekä myötäile muita ihmisiä.
10. Traumaattisen lapsuutemme seurauksena kiellämme, vähättelemme ja tukahdutamme tunteitamme. Emme tiedosta sitä, miten kyvyttömyys tunnistaa ja ilmaista tunteita on vaikuttanut aikuiselämäämme. Tämä koskee myös myönteisiä tunteitamme. Se, ettemme ole kosketuksissa omiin tunteisiimme, on eräs tärkeimmistä kieltomekanismeistamme. Tulemme riippuvaisiksi omista tunnekuohuistamme; innostus, kiihtymys ja jännitys saavat meidät valtaansa.
11. Olemme läheisriippuvaisia henkilöitä. Pelkäämme, että meidät hylätään ja teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi kokea tuskallisia tunteita. Kaikki tämä on seurausta siitä, että elimme sairaiden ihmisten kanssa, ihmisten, jotka eivät tunnetasolla koskaan vastanneet meidän tarpeisiimme.
12. Tunnemme itsemme toivottomiksi ja avuttomiksi. Tämä johtuu lapsuudenkotimme perinnöstä: kieltämisestä, kontrolloinnista, eristäytymisestä, häpeästä ja aiheettomasta syyllisyydestä.
13. Läheisyys, turvallisuudentunne, luottamus ja sitoutuminen ovat meille vieraita ja vaikeita asioita ihmissuhteissa. Koska meidän on vaikea asettaa selviä henkilökohtaisia rajoja kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa, annamme helposti periksi kumppanimme tarpeille ja tunteille unohtaen itsemme.
14. Lykkäämme usein asioiden hoitamista myöhemmäksi ja meillä on vaikeuksia saattaa loppuun aloitettuja töitä.
15. Meillä on voimakas tarve kontrolloida muita ihmisiä ja omaa elämäämme.

Lähde ja lisätietoa ryhmien toiminnasta:
http://www.aal.fi/
http://www.sorsasaari.org
Anonyymien henkilöiden nimet ovat vaihdettu artikkeliin.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

FASDin ei tarvitse olla syrjäytymistuomio

FASD-seminaarissa puhuivat alkoholikulttuurimme uhrit, sijaisäidit ja auttajat Lapsi on iloinen, erittäin sosiaalinen, valloittava – ja villi ja impulsiivinen. Hänen on … Jatka lukemista FASDin ei tarvitse olla syrjäytymistuomio

FASD-seminaarissa puhuivat alkoholikulttuurimme uhrit, sijaisäidit ja auttajat

fasd-eine_ja_annakaisaLapsi on iloinen, erittäin sosiaalinen, valloittava – ja villi ja impulsiivinen. Hänen on vaikea ymmärtää sääntöjä ja paljon eri asioita sisältäviä lauseita.
Toisten ihmisten torjuva suhtautuminen erilaiseen ja koulutehtävissä epäonnistuminen muuttavat lapsen. Hänen käytöksensä käy aggressiiviseksi ja mieli vuosi vuodelta apeammaksi. Minä en osaa mitään, olen aina huonoin, minusta ei kukaan tykkää.
Apu ja tuki, jota yhteiskunta tarjoaa, tulee pätkinä. Lapsi ei edes muista, montako ammattiauttajaa hän on tavannut. Olen kaikille vain taakka, aina uudet ihmiset tutkivat minua, kukaan ei halua pysyä kanssani kauan.
9.9. kello 9.09 kirkonkellot soivat eri puolilla Eurooppaa yhdeksän kertaa. Ne halusivat muistuttaa yhdeksän kuukauden raittiudesta: alkoholi ei sovi raskauteen. Ei edes lasillinen. Ei alkuraskauden, ei keskiraskauden, eikä loppuraskauden aikana.
Samana päivänä Kehitysvammaliitto järjesti Helsingissä FASD-seminaarin. Rautaista asiaa saapui kuuntelemaan yli sata FASD-lasten ja -nuorten kanssa työskentelevää tai elävää eri puolilta Suomea.
Paikalla oli myös FASD-nuoria.

Ymmärrystä ja tukea itsenäistymiseen

– Hyvä kun saadaan äänemme kuuluviin! Aihe ei enää ole tabu vaan siitä voi puhua julkisesti, kuvaili tuntojaan Annakaisa Tiirinki, joka oli tullut paikalle sijaisäitinsä kanssa.
Tiirinki on kyllästynyt sääliin, jota hän ja muut FAS-diagnoosin kanssa elävät joutuvat kohtaamaan. Kun sikiönä vammautettu ihminen saa ymmärrystä ja oikeanlaista tukea, hän voi aikuisena elää normaalia hyvää elämää.
– Alkoholiyhtiöt voisi haastaa oikeuteen, niin kuin jotkut ovat haastaneet tupakkayhtiöt, Annakaisa Tiirinki pohti.
Tiirinki on aktiivinen ja sanavalmis nuori nainen, jonka jalat kantavat. Vaan entä jos oikeanlaista tukea ei tule?
Amerikkalaistutkimuksen mukaan 90 %:lla aikuisista FAS-lapsista on mielenterveysongelmia, 60 % on jättänyt koulut kesken, 50 % on saanut rikostuomion ja työttömyysaste on 80 %. Vain 20 % pystyy asumaan itsenäisesti.
Näitä ongelmia ei ole kirjoitettu taudinkuvaan. Ne ovat vältettävissä.
Sijaisäiti Eine Isotalo kertoi FAS-poikansa lapsuuden sujuneen hyvin oikeiden lääkkeiden, hyvän neurologin ja ymmärtävän koulun ansiosta. Poika pääsi lukioonkin ja keräsi todistuksiinsa komeat tornit ysejä ja kymppejä.
Matematiikasta ja vieraista kielistä hän ei kuitenkaan päässyt läpi. Matemaattinen ajattelu ja kielioppisääntöjen hahmottaminen on hirvittävän vaikeaa aivoilla, joita on vahingoitettu alkoholilla jo sikiöaikana.
Onneksi ammattikoulu, johon hän siirtyi opiskelemaan, oli innostava paikka. Isotalot ja sijaispoika päättivät, että nyt hänen olisi aika kokeilla itsenäistä elämää.
Omilleen muutettuaan nuorukainen kuitenkin masentui. Kun ei pärjännytkään. Kun aina olisi tarvittu vanhempien apua, eikä sitä enää olisi kehdannut pyytää.
– Eteenpäin meneminen tuntui hänestä mustalta aukolta. Ammattikoulu tuli onneksi täysipainoisesti vastaan tukemaan häntä. Työhönvalmentaja järjesti hänelle kaupungin kesätyöpaikan ja auttoi alkuun, ja nyt hän on aloittamassa uudessa työpaikassa, Eine Isotalo iloitsi.
Kelan hakemusten täyttäminen, käytännön raha-asioitten hoitaminen ja palveluiden hakeminen itsenäisesti voivat olla FASD-nuorelle tavattoman vaikeita asioita.
– Valitettavasti nämä nuoret taitavat hukkua, jos eivät saa tukea. Luulen, että me sijaisvanhemmat kyllä pidämme huolen omistamme, mutta mietin laitoksista lähteviä nuoria. Kuka kantaa heitä sen jälkeen? Isotalo huolehti.

Sijais- ja adoptiovanhemmat tuen tarpeessa

Ne FAS-lapset, joita ei oteta huostaan, saavat ainakin HUS:n alueella tehdyn tutkimuksen mukaan vähiten ammattiapua kasvuaikana. Lisäksi FAS-lapsen synnyttäneen äidin seuraavallakin lapsella on 80–90 prosentin todennäköisyydellä FAS.
– Alkoholistiäidin nuoremmat lapset ovat usein pahemmin vaurioituneita, totesi dosentti Ilona Autti-Rämö.
Susan Eriksson tekee Kehitysvammaliitossa tutkimusta siitä, miten moraalikäsitykset ja ammattietiikka vaikuttavat FASDin kohtaamiseen. Hän kertoi FASD-äitejä ja -lapsia työkseen kohtaavien ihmisten kärsivän moraalisista ristiriidoista.
– Toisaalta lapsen äitiä ja hänen oikeuttaan äitiyteen tulee kunnioittaa. Toisaalta äiti saattaa kokea hoitavansa lasta hyvin, vaikka näin ei tapahdu, eikä lasta voi uhrata, Eriksson kuvaili.
Lapselle ei välttämättä ole kerrottu, miksi hän on erilainen ja mistä hänen vaikeutensa johtuvat. Hänen suhdettaan biologiseen vanhempaansa halutaan näin suojella. Eriksson siteerasi haastattelemaansa lastenkodin johtajaa: ”vanhemmat ovat kumminkin maailman tärkeimmät, vaikka olisivat millaisia”.
Suurin osa FAS-lapsista otetaan huostaan. Osa myös adoptoidaan. Pelastakaa Lapset ry:n mukaan on aika tavallinen adoptiolapsen tarina, että alkoholisoitunut äiti havaitsee olevansa raskaana vasta kun raskaus on jo pitkällä.
Sijais- ja adoptioperheet tarvitsisivat enemmän tukea. Valitettavan usein he saavat korkeintaan vertaistukea toisiltaan.
FAS on kuitenkin jäävuoren huippu. Autti-Rämöstä on huolestuttavaa, jos kaikki ennaltaehkäisevät paukut ladataan alkoholin suurkuluttajiin.
– 90 % fertiili-ikäisistä naisista Suomessa käyttää alkoholia. Tämä tosiasia pitäisi tunnistaa pohdittaessa sikiövaurion riskiä ja sen ennaltaehkäisyä. Alkoholin käyttö ennen raskautta ja sen jälkeen korreloi raskauden aikaisen käytön kanssa, hän tiesi.
– FAS on helppo diagnosoida, mutta ARND saattaa tulla esiin vasta vuosien päästä esimerkiksi oppimisvaikeuksina tai ADHD:na. ARND-lasten määrän epäillään olevan kasvussa.

Vastuunpakoilua ammatillisissa karsinoissa

Mitä pitäisi tehdä? Mitä voidaan tehdä?
Peruspalveluministeri Paula Risikko kävi kertomassa, että vielä tällä hallituskaudella tulee käsittelyyn lakimuutos, joka läpi mennessään mahdollistaisi odottavan äidin tahdonvastaisen raittiinapitämishoidon. FASD-lasten asia otetaan vakavasti myös maanlaajuisessa terveydenhuoltorakenteita uudistavassa Paras-hankkeessa.
Ylilääkäri Merja-Maaria Turunen Porvoon sairaalasta arvosteli julkista terveydenhuoltoa ja Kansaneläkelaitosta ei “kuulu mulle” -ajattelusta ja ammatillisten tonttirajojen pönkittämisestä.
– Monen FASD-lapsen arkea on, että samoja asioita kerrataan aina vain uusille ihmisille. Voimme tarjota huikaisevan kalliita hoitojaksoja, mutta emme yhtäkään pysyvää työntekijää, joka voisi kulkea lapsen ja tämän perheen rinnalla pitempään! Turunen suomi.
Hän kysyi tutun kysymyksen, säästääkö yhteiskunta todellisuudessa mitään akuutilla hoitomuodolla A, jos se lakkauttaa ennaltaehkäisevän hoitomuodon B. FASDin kohdalla kysymys on hyvin ajankohtainen.
Merja-Maaria Turusen mukaan liian moni FASD-lapsi ja nuori putoaa palveluitten väliin. Erikoissairaanhoitoon pääsyn kynnys on korkea, ja Kelakin rajaa tarkasti, kenelle se järjestää kuntoutusta. Toisaalta hyväkään erikoissairaanhoito ei auta, jos lapsi tarvitsisi vielä kipeämmin apua sosiaalisiin ongelmiin.
– Kun palveluita keskitetään, ei ajatella, miten vaikeaa vanhemman on kulkea yhden tai kahdenkin FASD-lapsen kanssa paikasta toiseen, kun lapsi voi olla niin villi, että hän ponkaisee ajotielle tai häviää heti, jos hänestä päästää irti!
Apu menee varmimmin perille kun se on lähellä, eivätkä auttajat vaihdu koko ajan. Kuinka rasittavaa onkaan selittää samat asiat kerta toisensa jälkeen aina vain uusille ihmisille!
Muutakin parantamisen varaa on. Turunen lähtisi levittämään joillakin paikkakunnilla toimivaksi havaittua yhteistyötä, jossa lääkäri, päihdehoidon asiantuntija sekä sosiaalityöntekijä auttavat tiiminä perhettä.
Apu ei saa loppua liian varhain. Eine Isotalo muistutti sijaisäidin asiantuntemuksella, että FASD-nuori voi tarvita myös valmennusta työelämään ja arkisiin taitoihin.
– Nämä lapset eivät ole valmiita jälkihuollon päättymiseen 21-vuotiaina. Jälkihuollon pitäisi jatkua 25. ikävuoteen tai edes vähintään 23-vuotiaaksi! hän julisti.

Myytti on saatava hengiltä

Ilona Autti-Rämö toivoi luotettavaa ja yksiselitteistä tiedottamista etenkin nuorille. Kaikki aikuistuvat suomalaiset tulisi saada ymmärtämään, että jos raskauden mahdollisuus on olemassa, juoda ei yksinkertaisesti saa.
– Jatkuvasti törmään FASD-lasten äiteihin, jotka sanovat, että en minä tiennyt, en ymmärtänyt.
Valistajilla on vastassaan laajalle levinnyt myytti, jonka mukaan vähäinen alkoholin käyttö ei oikeasti ole vaarallista raskausaikana. Myytin kannattajat syyttävät valistajia naisten turhasta syyllistämisestä ja elämän rajoittamisesta.
Suomen sosiaali- ja terveysministeriö ja neuvolat suosittavat kuitenkin täysraittiutta raskauden ajaksi. Ministeriön työryhmä, joka laati ehdotuksia päihderiippuvaisten odottajien hoitomahdollisuuksien parantamiseksi, perusti näkemyksensä tuhanteen tieteelliseen artikkeliin.
Annakaisa Tiirinki ulottaisi valistuksen juomishetkeen.
– Pulloihin pitää saada varoitus, että alkoholi vaurioittaa sikiötä!

Faktaa FASDista

  • FASD on kattonimitys useille alkoholin aiheuttamille sikiövaurioille. FASD-lapsiksi kutsutaan lapsia, joilla on FAS, PFAS, ARND tai ARBD.
  • FAS, fetaalinen alkoholisyndrooma, tarkoittaa, että äidin raskaudenaikainen alkoholin käyttö on aiheuttanut lapselle sekä keskushermoston toimintahäiriön, kasvuhäiriön että FAS-kasvonpiirteet.
  • Kasvuhäiriö tarkoittaa, että lapsi syntyy pienikokoisena ja jääkin pienikokoiseksi. Päänympärys ja aivojen tilavuus ovat pienemmät kuin lapsella, jota ei ole altistettu alkoholille.
  • Keskushermoston toimintahäiriö vaikeuttaa oppimista ja ymmärtämistä. Keskittymishäiriöt ja vaikeudet käyttäytyä sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ovat yleisiä.
  • FAS-kasvonpiirteitä ovat pieni leuka, lyhyt luomirako, kapea ylähuuli ja poimujen puuttuminen ylähuulen ja nenän välistä.
  • PFAS, partial / possible FAS, tarkoittaa, että lapsella on tyypilliset kasvonpiirteet ja joko kasvuhäiriö tai keskushermoston toimintahäiriö.
  • Suomessa PFAS on verrattain harvinainen. Humalajuomisella, jota Suomessa suositaan, näyttäisi olevan kaikista vakavimmat vahingoittavat vaikutukset sikiöön.
  • ARND-diagnoosin saaneen lapsen keskushermosto on vaurioitunut raskausaikana alkoholista, mutta hänellä ei ole FAS-kasvoja.
  • ARBD on alkoholin aiheuttama synnynnäinen epämuodostuma, esimerkiksi sydämen rakennevika.
  • Erittäin yleisiä FASD-lasten vaivoja ovat myös heikko näkö, karsastus, kuulovamma, oikomishoitoa edellyttävä purentavika sekä suoliston ja virtsa- ja / tai sukuelinten epämuodostumat.
  • Vaikka nainen olisi juonut koko alkuraskauden ajan, lopettaminen kannattaa. Jokainen raitis raskauspäivä parantaa lapsen ennustetta.
  • Euroopassa FASD on arviolta yhdellä lapsella sadasta. Ainakin Italiassa tehty tarkempi tutkimus antaa viitteitä siitä, että arvio saattaa olla aivan liian positiivinen. Tarkkaa lukua on kuitenkin mahdotonta saada, koska varsinkin ARND jää usein diagnosoimatta, tai diagnoosiksi tulee myöhemmin esimerkiksi ADHD tai oppimishäiriö, jotka voisivat johtua monesta muustakin asiasta.
  • Suomessa saattaa syntyä vuosittain jopa tuhat FASD-lasta. Kaiken kaikkiaan Suomessa syntyy lapsia vuosittain 55 000 – 60 000.
Ei hirviö vaan satutettu lapsi

Mitä jokainen meistä voi tehdä auttaakseen pahoinvoivaa FASD-lasta tai nuorta?
Ensimmäinen askel on ymmärtäminen.
– Ulkomaailma näkee helposti vain hirviökäyttäytymisen. Pahuus-ajattelusta voi siirtyä ajattelemaan, että esimerkiksi aggressiivisuus on opittu käyttäytymismalli, ei osa lasta. Käyttäytymistä voi muuttaa, muistuttaa ylilääkäri Merja-Maaria Turunen Porvoon sairaalasta.

Teksti ja kuva: Natalia Laurila

Anna lapselle raitis joulu 2009

Nyt jo 12. kerran järjestettävä yhteistyökampanja *Anna lapselle raitis joulu* muistuttaa, että aikuiset valitsevat lapsen joulutunnelman. Kampanjan järjestävät tahot vetoavat … Jatka lukemista Anna lapselle raitis joulu 2009

Nyt jo 12. kerran järjestettävä yhteistyökampanja *Anna lapselle raitis joulu* muistuttaa, että aikuiset valitsevat lapsen joulutunnelman. Kampanjan järjestävät tahot vetoavat kaikkiin aikuisiin, että he antavat lapselle raittiin ja huolettoman joulun.

Tänä vuonna on julkaistu uusi, kampanjan oma sivusto http://annalapselleraitisjoulu.fi

Kampanjan myötä Raittiuden Ystävät toivottaa rauhallista joulua.

Liikaa energiaa?

Julistekampanja lasten ja nuorten energiajuomien liikakäytön haitoista Lasten ja nuorten energiajuomien liikakäytön haittavaikutuksista tiedottava julistekampanja käynnistyi 12.10. Riihimäen, Lopen ja … Jatka lukemista Liikaa energiaa?

Julistekampanja lasten ja nuorten energiajuomien liikakäytön haitoista

Lasten ja nuorten energiajuomien liikakäytön haittavaikutuksista tiedottava julistekampanja käynnistyi 12.10. Riihimäen, Lopen ja Hausjärven kouluissa, liikuntapaikoissa ja nuorisotiloilla. Julistesarjan suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat Seudullisten nuorisopalvelujen kehittämishanke Harppi, Nuorten palvelupiste Nuppi sekä Riihimäen, Lopen ja Hausjärven nuorisotoimet.

Mistä idea kampanjaan syntyi, Harppi-hankkeen projektikoordinaattori Piia Lievetmursu?
Ajatus kampanjasta syntyi opettajien, vanhempien ja nuoriso-ohjaajien huolestuttua nuorten runsaasta energiajuomien käytöstä. Kampanjaa lähdettiin kehittämään haittavaikutuksista tiedottamiseksi. Tietoa lasten ja nuorten energiajuomien käytöstä oli vaikea löytää, joten projekti käynnistyi kyselytutkimuksella. Riihimäen seudulla tehtyyn kyselyyn vastasi 1594 9-17-vuotiasta lasta ja nuorta. Kyselyn pohjalta nostettiin esiin kolme energiajuomien käyttöön liittyvää seikkaa, joita haluttiin kampanjassa painottaa.

Miten energiajuomien haitat olivat tulleet ilmi kouluissa ja nuorisotiloilla?
Aikuiset huolestuivat nuorten runsaasta energiajuomien käytöstä – juomisesta on tullut arkipäiväinen ja sosiaalinen tapa, jota harrastetaan tölkit kädessä ringissä seisoskellen.
Lisäksi yleinen levottomuus ja unihäiriöt ovat opettajien mukaan lisääntyneet varsinkin yläasteella.

Mitä tavoitteita kampanjalla on?
Päätavoitteena on herättää lapset ja nuoret itse pohtimaan asiaa ja yhdistämään mahdolliset fyysiset oireensa energiajuomien käyttöön. Vanhempien olisi myös syytä pohtia kannattaako lapsille ostaa energiajuomia. Muiden sosiaali- ja terveysalan tahojen toivotaan havahtuvan ja tarttuvan aiheeseen.

Millaista palautetta kampanja on saanut?
Tehdyn kyselyn tuloksia on esitelty koulujen vanhempainilloissa. Monet ovat ihmetelleet, miksi asia on pienen organisaation harteilla, vaikka asiaan olisi tarpeen puuttua valtakunnallisella tasolla. Vanhempainilloissa valtaosa päihdevalistukseen varatusta ajasta kuluu nykyään energiajuomista keskusteluun, sillä niiden käyttö koetaan asiana, johon pitäisi pystyä puuttumaan. Nuorten palautetta kampanjasta ei ole vielä saatu, sillä se on käynnistynyt vasta hiljattain.

Julisteiden kuvituksesta ja suunnittelusta vastaa projektikoordinaattori Piia Lievetmursu.
Lisätietoja: http://lisa.hyrinet.fi/~harppi/index.html

Piia Lievetmursun suunnittelemat julisteet ovat ladattavissa Harppi-hankkeen sivuilta
http://lisa.hyrinet.fi/~harppi/energiajuomakamppis.html

Teksti: Eeva Kolttola

Tuomitut ennen syntymäänsä

– Se on niin ihmeellinen! Vantaalaiset Tiina Pakkanen ja Tuomas Pelkonen eivät saa silmiään irti esikoisestaan, viiden päivän ikäisestä Jerestä. … Jatka lukemista Tuomitut ennen syntymäänsä

– Se on niin ihmeellinen!

Jeren vanhemmat Tiina Pakkanen ja Tuomas Pelkonen eivät saa silmiään irti esikoisestaan.  Tuomas Pelkosen mielestä päihteitten käyttö raskausaikana ei ole ainakaan tietämättömyydestä kiinni; ”kaikkihan tietävät, ettei raskaana saa juoda!”

Vantaalaiset Tiina Pakkanen ja Tuomas Pelkonen eivät saa silmiään irti esikoisestaan, viiden päivän ikäisestä Jerestä. Hän on ensimmäistä kertaa Pähkinärinteen neuvolassa – äidin masunahan tällä puolen. Äänten puolesta paikka on jo Jerelle tuttu. Ainakin 99,7 prosenttia suomalaisäideistä käy säännöllisesti äitiysneuvolassa ennen synnytystä ja lastenneuvolassa sen jälkeen.

Jere Pelkonen on viiden päivän ikäinen ja onnekas. Hän ei ole yksi niistä 3 000 vauvasta, jotka vuosittain kärsivät Suomessa äitinsä päihteiden käytöstä jo ennen syntymäänsä.

Ihmisentaimen kuuluu kelliä äitinsä kohdussa noin 40 raskausviikkoa. Suomalainen vauva saa periaatteessa ihmisoikeudet, kun raskaus on edennyt viikolle 24. Siitä eteenpäin lääketiede tekee kaikkensa pienokaisen hyvinvoinnin eteen. Raskausviikosta 24 eteenpäin aborttikin on laiton aina ja ehdoitta.
Siis periaatteessa.

Joka vuosi noin 3 000 syntymätöntä lasta altistuu päihteille, joita äiti käyttää, vaikka on raskaana. Kuusi prosenttia odottavista äideistämme suurkuluttaa päihteitä. Alkoholi on sikiöiden kehityshäiriöiden suurin yksittäinen syy.


Arpajaisvoittoja kohtukuolemista oppimisvaikeuksiin

3 000 puolustautumiskyvyttömästä pienokaisesta noin 520 vammautuu vuosittain niin vakavasti, että heidät voidaan lukea FASD-lapsiksi. FASD tulee sanoista ”fetal alcohol spectrum disorder” ja se voi pitää sisällään muun muassa elinten epämuodostumia, henkistä ja fyysistä jälkeenjääneisyyttä, keskushermoston toimintahäiriöitä ja pienikasvuisuutta.
520 lasta 3 000:sta ei suinkaan tarkoita, että 2 480 lasta selviää maailmaan säikähdyksellä äitinsä päihteiden käytöstä huolimatta. Päihderaskaus on aina riskiraskaus. Alkoholi voi raapia kohdun vuotamaan verta ja siitä voi aiheutua tulehduksia. Istukka voi mennä epäkuntoon ja jopa irrota ennen aikojaan. Lapsen syntyminen kuolleena on 70 % yleisempää alkoholia raskausaikana käyttävillä äideillä kuin päihteettömästi vauvaansa odottaneilla.
Jotkut päihteiden aiheuttamat vammat lapselle voivat ilmetä vasta vuosikausia raskauden jälkeen. Lapsella voi ilmetä keskittymishäiriöitä, oppimisvaikeuksia sekä kielellisen kehityksen ongelmia raskaudenaikaisen alkoholialtistuksen seurauksena.
Tupakoivan odottajan lapsen hapenottokyky ei koskaan tule olemaan sitä mitä se olisi ollut ilman tupakan myrkkyjä. Äiti saattaa myös tehdä itsestään lapsenlapsettoman, sillä tupakka voi vaurioittaa sikiön omia sukusoluja.
Koska nämä ongelmat voivat johtua niin monesta muustakin tekijästä, niitä ei välttämättä ikinä yhdistetä siihen, mitä äiti teki raskauden aikana.
Ja niin moni odottava äiti julistaa kuin Anna Wahlgren ikisuositussa Lapsikirjassaan ainakin, että kyllä punaviinillä ja savukkeilla voi rentoutua raskausaikanakin. Kun kerran sen ja senkin lapsi syntyi ihan tarpeeksi terveenä.

’Vastuutetaan, ei syyllistetä’
Onko kuitenkaan hedelmällistä syyllistää äitejä? Eikö suurempi syyllinen ole kulttuuri, jossa alkoholi kuuluu iloon, suruun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen? Entä kaikki ne ihmiset, jotka ovat tehneet naisesta niin epätoivoisen, ettei hänellä ole voimaa päästä irti päihteistä, edes vaikka tietää, mitä haittaa niistä on kohdun asukkaalle?
”Neuvolatädit” joutuvat pohtimaan näitä kysymyksiä päihdeäitejä kohdatessaan. Syyllistävä lähestymistapa tuskin lisäisi äidin halua puhua päihdeongelmasta rehellisesti, joten sitä vältetään.
– Yritän vastuuttaa äitiä. Jos on raskaana, ei enää ole vastuussa vain itsestään, vaan myös kasvavasta sikiöstä, kertoo kätilö-terveydenhoitaja Hanna Mattila, ennen kuin punnitsee pikku Jeren Pähkinärinteen neuvolassa.
– Kehumme jo tupakanpolton vähentämisestä ja kannustamme, että olisi hyvä jos pystyisit kokonaan lopettamaan.
Raskauden alussa äidit täyttävät Vantaalla kaavakkeen, jolla pohditaan omaa päihteitten käyttöä ennen raskautta. Vaikka päihteet jäävät useimmilta odottajilta pois raskauden alussa tai jo suunnitteluvaiheessa, kuten nykyään suositellaan, etenkin suurkuluttajilla on retkahdusriski. Myös isien alkoholin käytöstä kysytään, onhan sillä suuri vaikutus äidin motivaatioon olla päihteetön.
– Neuvomme nollatoleranssiin. Alkoholi ja raskaus eivät sovi yhteen, sanoo Mattilan työtoveri, terveydenhoitaja Päivi Malinen.
Äidit kyseenalaistavat tätä näkemystä ja kyselevät hyvin paljon, voiko juoda kun luvassa on juhlat ja mitäs jos muut huomaavat raskauden liian aikaisin, jos ei ota. Alkoholin käytön lisääntyminen Suomen naisten keskuudessa ei vain kuulu naisten neuvolakysymyksistä; se myös näkyy katukuvassa. Äidit istuvat lastenvaunujen kanssa terasseilla.
– Kun 80- ja 90-lukujen vaihteessa juotiin salaa lapsilta, vähän häpeillen, ja juominen painottui juhliin, niin nykyään viinit kuuluvat aterioille ja alkoholi arkeen, pitkän uran alalla tehnyt Malinen muistelee.

Äiti itse määrää itsensä pakkohoitoon
Huumeet lisäävät epämuodostumien, kasvuhäiriöiden, sydänvikojen, kehitysvammaisuuden ja kohdun sisään kuolemisen riskejä. Huumeita käyttävät äidit muodostavat kuitenkin päihdeäideistä vain pienen joukon. Ylivoimaisesti eniten tuhoa saa aikaan alkoholi, ja lääkärit pitävät sitä huumeita vaarallisempana aineena sikiölle.
– Huumeita käyttävistä äideistä puhuminen on helpompaa kuin alkoholia käyttävistä äideistä, vaikka jälkimmäisiä on selvästi eniten. Alkoholi on laillinen huume ja siihen suhtaudutaan yhteiskunnassamme hyvin myönteisesti, tietää Kari Paaso sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Paaso johti työryhmää, joka julkaisi helmikuussa raporttinsa Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon varmistaminen. Selvitysraportti ei tule jäämään paperin havinaksi, sillä sen sisältämiä ehdotuksia ollaan ottamassa käyttöön neuvoloissa. Jää kuitenkin nähtäväksi, miten päättäjät suhtautuvat suurempiin esityksiin, esimerkiksi tahdosta riippumattoman hoidon mahdollistamiseen.
– Se, miten ehdotuksemme ottavat tulta, on yleisestä mielipideilmastosta kiinni, Paaso toteaa.
Yksi osa kiisteltyä pakkohoitoehdotusta on, että odottava äiti voisi hakeutua raskautensa ajaksi vaikkapa laitoshoitoon, jota jatketaan, vaikka hän muuttaisi mielensä sen aikana. Moni päihdeäiti haluaisi lopettaa päihteitten käytön, mutta lankeaa ilman apua. Ja tietää sen kipeän hyvin itsekin.
Tällä hetkellä hoitovaihtoehdot perustuvat täyteen vapaaehtoisuuteen.
– Mahdollisuus pakkohoitoon terveysvaaran johdosta poistettiin laista käytännössä 1986, koska siitä oli huonoja kokemuksia muun muassa siksi, että sillä yritettiin hoitaa irtolaisuutta. Hoitoinfrastruktuuri hävitettiin, ja nyt tarvittavien hoitopaikkojen löytäminen on vaikeaa, Kari Paaso kertoo.
Pakkohoitokieltoa kierretään jonkin verran vetoamalla päihdeongelmaisen mielenterveyteen. Sitä paitsi päihdehuoltolaki sallii vain viiden vuorokauden pakkohoitojaksot sairausvaaran perusteella. Raskaus kestää normaalisti noin 280 päivää, ja moniongelmainen äiti tarvitsee tukea myös vauvan synnyttyä voidakseen olla hyvä äiti.
Vaikein kysymys on, tulisiko vapaaehtoisesta hoidosta kieltäytyvät äidit pakottaa hoitoon.
– Vastakkain on näkemys siitä, että sikiö äidin sisällä ei ole erillinen olento ja äiti saa tehdä sille pahaa ilman että siihen puututaan, sekä ajatus siitä, että syntyvää lasta on voitava suojella. Työryhmämme on lähtenyt siitä, ettei lasta saa tuomita jo ennen kuin se on syntynyt, Paaso sanoo.
Peruspalveluministeri Paula Risikko on luvannut, että esitys pakkohoidosta käsitellään eduskunnassa tämän vaalikauden aikana.
Hieman huvittuneena Kari Paaso on seurannut työryhmän esityksen nostattamaa kritiikkiä. Pakkohoitoa vastustavat kiivaimmin vanhat miehet naisten perusoikeuksiin vedoten.
– Ehdotuksemme on herättänyt voimakkaita aggressiivisia reaktioita ja on väitetty, että tätä menoa seuraavaksi kielletään abortit. Aivan kuin nuo miehet olisivat juuri heränneet 60-luvun taistelukuopistaan, Paaso pohdiskelee.
Ministeriön työryhmän selvitysraportti on kytketty vahvasti mukaan keskeneräiseen Paras-hankkeeseen, jolla uudistetaan kunta- ja palvelurakennetta. Paras-hankkeen nikkareiden ja hyväksyjien tehtäväksi jää päättää, miten ja millä byrokraattisella tasolla ehdotetut uudet tai laajennetut apumuodot päihdeäideille tullaan järjestämään.
– Uskon, että hoitoa halutaan kehittää. Alkoholimyönteiseen politiikkaan kuuluu kuitenkin se, että uskotaan hoitoon, Paaso ennustaa.

Vain rehellistä odottajaa voi auttaa
Tuomas Pelkonen ja Tiina Pakkanen kuuluvat tuoreitten vanhempien enemmistöön. He ovat paitsi neuvolassa, myös omin päin opiskelleet, mistä kaikesta voi aiheutua vauvalle haittaa, ja välttäneet sitä.
– Urheilevana ihmisenä päihteet eivät ole kuuluneet elämääni muutenkaan, Pakkanen kertoo.
Ministeriön työryhmän raportti kiinnittää huomiota siihen, miten suuri osa päihdeäideistä livahtaa neuvoloiden seulojen läpi. Osittain kyse on aikapulasta, onhan neuvoloiden työntekijöiden ehdittävä asiakaskäyntien aikana tehdä niin paljon muutakin tärkeää kuin valvoa äitien päihteiden käyttöä.
– Lähdemme siitä, että äiti puhuu totta, Malinen sanoo.
– Ei kaikkia päihdeäitejä löydä ikinä. Tietysti meidän pitää olla tuntosarvet pystyssä ja miettiä äidin elämäntilannetta, että voisiko siihen kuulua päihteitä, ja ottaa asiaa enemmän puheeksi, Mattila miettii.
Kumpikin ottaisi innolla vastaan täydennyskoulutuksen päihteisiin liittyen. Päihteisiin viitattiin vain hyvin pintapuolisesti neuvolatyöhön valmentaneessa yleiskoulutuksessa.
Neuvoloiden välillä on suuria eroja siinä, kuinka usein päihdeongelmat tulevat esiin. Pähkinärinteen neuvola-alueella päihdeäitejä ei tapaa päivittäin. Terveydenhoitajien muistaman mukaan heille on aina löytynyt paikka HAL-poliklinikoilta, joille päihdeongelmaiset odottajat tulee neuvolasta ohjata.
Pikkuriikkisen Jere Pelkosen vanhemmat yllättyvät surullisesti kuullessaan, miten moni vaavi joutuu kärsimään päihteistä jo äitinsä masussa.
– Noin iso luku, vaikka kaikkihan nykyään tietävät, ettei raskaana saa juoda, Tuomas Pelkonen hämmästelee.
– Sehän on itsestään selvää!

Teksti ja kuva: Natalia Laurila

Raittiuden Ystävät: Alkoholin mainonta rajattava tehokkaasti

Alkoholin televisiomainonnasta luovuttava Helsingissä kokoontunut Raittiuden Ystävät ry:n liittovaltuusto vaatii, että alkoholin mainonta tulee rajata tehokkaasti. Tehokkain tapa rajata alkoholimainontaa … Jatka lukemista Raittiuden Ystävät: Alkoholin mainonta rajattava tehokkaasti

Alkoholin televisiomainonnasta luovuttava

Helsingissä kokoontunut Raittiuden Ystävät ry:n liittovaltuusto vaatii, että alkoholin mainonta tulee rajata tehokkaasti. Tehokkain tapa rajata alkoholimainontaa televisiossa on kieltää se kokonaan.

EU:n komission asettaman Euroopan Alkoholi- ja Terveysfoorumin asiantuntijaryhmä on osoittanut, että alkoholin markkinointi lisää todennäköisyyttä, että nuoret aloittavat alkoholin käytön. Lisäksi mainonnan vaikutuksesta nuoret juovat kerran aloitettuaan enemmän alkoholia. Tämä on tieteellinen fakta, jota alkoholiteollisuuden on turha yrittää kieltää.

Alkoholin markkinoinnin rajoittaminen on tarpeen etenkin sen vuoksi, että alkoholi on erityisen vaarallista lapsille ja nuorille, joiden kehittyvät aivot ovat vaarassa eri tavalla kuin aikuisten kohdalla. Voimassa olevan alkoholilain 33 § 1. kohta kieltää vähintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän juoman mainonnan kohdistamisen alaikäisiin. Laki ei käytännössä toteudu koska suomalaisnuorista suuri osa todennäköisesti altistuu jatkuvalle alkoholimainonnalle. Useampi kuin yhdeksän kymmenestä 13–17-vuotiaasta suomalaisnuoresta on havainnut alkoholimainontaa ja heistä useampi kuin kolme neljäsosaa viikon parin sisällä tai lähipäivinä (TNS Gallup 2009). Lapset ja nuoret kohtaavat alkoholimainontaa eniten televisiossa (76 %), kaupoissa (61 %), lehdissä (58 %), ulkomainoksissa (50 %) ja Internetissä (42 %).

Raittiuden Ystävät ry toivoo sosiaali- ja terveysministeriön asettamalta Alkoholimainonnan rajoituksia selvittävältä työryhmältä konkreettisia esityksiä, joilla vaikutetaan työryhmälle asetettuihin tavoitteisiin kuten nuorten alkoholinkäyttöön ja alkoholinkäytön aloittamisiän myöhentämiseen.

Alkoholijuomien mainostaminen on elokuvaesityksissä rajoitettu vain K-18 -elokuviin. Television puolella alkoholimainoksia saa esittää illalla klo 21 jälkeen. Televisiokanavat ovat sopineet Viestintäviraston kanssa esittävänsä K-15 -elokuvia klo 21 jälkeen ja K-18 –elokuvia klo 23 jälkeen. Eli käytännössä televisiossa on eri ikärajat alkoholin mainostamiselle kuin elokuvissa. Kellonaikoihin rajatut mainontakiellot ovat toisaalta tehottomia, sillä nuoret tallentavat usein televisio-ohjelmat myöhempää katselua varten. Näin tehokkain tapa rajata alkoholimainontaa televisiossa on kieltää se kokonaan, kuten monet kansainväliset asiantuntijatahot suosittavat (esim. British Medical Association 9/2009: Under the influence  The damaging effects of alcohol marketing on young people, ks. http://www.bma.org.uk/images/undertheinfluence_tcm41-190062.pdf).

Hyväksytty RY:n liittovaltuuston kannanotoksi 26.9.2009
Lisätietoja: toiminnanjohtaja Tom Anthoni, puh. 040 773 9706

Kakkosena pullolle

Toipumista omien vanhempien alkoholismista Alkoholismi ei ole vain juovan ihmisen ongelma. Se on sairaus, joka vaikuttaa koko perheeseen. Alkoholismi nakertaa … Jatka lukemista Kakkosena pullolle

Toipumista omien vanhempien alkoholismista

Alkoholismi ei ole vain juovan ihmisen ongelma. Se on sairaus, joka vaikuttaa koko perheeseen. Alkoholismi nakertaa tiensä sosiaalisiin suhteisiin ja vaikuttaa erityisesti alkoholistin läheisiin perheenjäseniin. Alkoholistin lapsen elämään lapsuus pullon varjossa jättää monia haavoja, jotka saattavat nousta pintaan vasta aikuisiällä.

Jatkuva epävarmuus lapsuudessa, lupaukset joita ei pidetty, häpeä omista vanhemmista, tuen ja avun puute, kaikki jättävät jälkensä lapseen. Myös aikuiselle ihmiselle juova vanhempi aiheuttaa surua ja huolta, turhautuneisuutta ja syyllisyyttä.
Alkoholistien aikuisista lapsista puhutaan yhä yllättävän vähän, vaikka heitä on Suomessa hyvin paljon. Valitettavan usein alkoholistien läheiset jäävät kokonaan vaille tukea, eikä alkoholistien aikuisten lasten ongelmia välttämättä edes tunnisteta.

– Suomessa on noin 600 000 riskitason päihdekäyttäjää ja heillä kullakin on 2-4 läheistä, joihin juominen välittömästi vaikuttaa. Alkoholistien läheisiä, jotka tarvitsevat tukea, on siis pitkälti toista miljoonaa, sanoo Raila Taipale Myllyhoitoyhdistyksestä.
Myllyhoitoyhdistys ry on ehkäisevän ja korjaavan päihdetyön asiantuntijajärjestö. Yhdistys tarjoaa koulutusta ja kursseja yrityksille, yhteisöille ja yksilöille. Yhtenä harvoista paikoista Suomessa yhdistys tarjoaa hoitoa myös alkoholistien läheisille.

– Alkoholistien läheiset jäävät yhä edelleen Kelan tuen ulkopuolelle. Monissa pitkäaikaissairauksissa on tarjolla sosiaalivakuutuksen kautta korvattavaa kuntoutusta omaisille, mutta alkoholistien läheisille tarkoitetut ohjelmat jäävät tuettavan kuntoutuksen ulkopuolelle. On väärä uskomus, että riittää kunhan päihderiippuvainen saadaan hoitoon. Alkoholismi on koko perheen sairaus, muistuttaa Taipale.
Jos perheessä on alkoholismia, se vaikuttaa jääväämättömästi siihen miten perhe toimii. Roolit saattavat kääntyä nurin niskoin, niin että lapsi joutuu ottamaan vanhempiensa paikan aivan liian nuorena. Jos perheessä salaillaan juomista, syntyy valheiden verkko, johon lapsi tahtomattaan joutuu mukaan. Lapsi saattaa joutua häpeämään humalaista isää koulun joulujuhlassa, tai pettyä kerta toisensa jälkeen kun äiti ei ilmaannukaan paikalle lupauksistaan huolimatta.

– Lapsuudenkodissa alkoholistin lapsella on arvottomuuden kokemus. Hän kokee, että pullo menee hänen edelleen, alkoholi on parempi kuin lapsi, Taipale valottaa.
– Jos perheessä on yksikin käyttäjä, vie alkoholi myös perheen toisen aikuisen mukanaan.
Taipale ei mielellään lähde erittelemään erityispiirteitä tai oireita, joita alkoholistien aikuisilla lapsilla esiintyy. Hän vertaa ihmisiä, joilla on ollut erilaiset kasvuympäristöt lapsina ja toteaa että ihminen, joka on saanut paljon turvaa, suojaa ja rakkautta lapsuudessaan, uskaltautuu maailmaan uteliaana ja itseensä luottaen, kun taas lapsi, joka ei ole saanut kokea näitä tunteita, kokee aikuisenakin ulkomaailman ja todellisuuden uhkana.

– Alkoholistin aikuinen lapsi saattaa kärsiä jatkuvasta pahasta olosta, eikä hän halua itselleen mitään hyvää tai kivaa. Perheessä, jossa on addikti, perheen muut jäsenet luopuvat omista tarpeistaan. Perheessä vallitsee yleinen mielipaha ja huonovointisuus. Tämä on monien somaattisten ja psyykkisten oireiden alkukoti ja jo suuren esiintyvyytensä vuoksi todellinen kansanterveydellinen ongelma.
Apua alkoholistien aikuisille lapsille on tarjolla niukasti. Kun lapsuuteen liittyy paljon syyllisyyttä ja häpeää, saattaa kynnys hakea apua olla korkea. Ongelmaa ei myöskään yleisesti tunnisteta, joten alkoholistien aikuisten lasten oireista on suhteellisen vähän tietoa. Toipuminen on kuitenkin mahdollista.

– Paras apu alkoholistien aikuisille lapsille on vertaistuki. Keskinäinen jakaminen missä tahansa muodossa on hyvin tärkeää, Taipale sanoo.
Jos alkoholistien lähimmäisiä on Suomessa parin miljoonan paikkeilla, niin saman kokeneita ihmisiä löytynee jokaisen lähipiiristä. Erinomainen paikka päästä jakamaan kokemuksia ja hakemaan tukea omaan toipumiseen ovat Alkoholistien aikuiset lapset (AAL) –ryhmien kokoontumiset. Kokoontumisissa esiinnytään nimettömästi ja siellä noudatetaan 12-askeleen periaatetta. Ketään ei syyllistetä ja painopiste on kunkin omassa kasvussa sekä irtaantumisessa menneisyyden syyllisyydestä. Ryhmiä kokoontuu usealla paikkakunnalla ympäri Suomen ja osallistuminen ryhmään perustuu kaikella tapaa vapaaehtoisuuteen.
Esimerkiksi Myllyhoitoyhdistys ja Minnesota-hoito Lapualla tarjoavat apua alkoholistin läheisille.

Toipilaan nettilinkit:
Alkoholistien aikuiset lapset – AAL
www.aal.fi
www.myllyhoito.fi
www.minnesota-hoito.fi
www.adultchildren.org

– Kun päihdeongelmainen hakeutuu avun piiriin sosiaali- ja terveyspalveluissa, parasta olisi, jos siellä jo kysyttäisiin miten lähimmäiset voivat, miettii Taipale.
Oman toipumisprosessin voi aloittaa myös omatoimisesti tutustumalla alan kirjallisuuteen. Myllyhoitoyhdistyksen julkaisema kirja Rakkaasta raitis on yksi mahdollinen itsehoito-opas.

– Rakkaasta raitis avaa problematiikkaa alkoholismin vaikutukseen perheessä. Kirja avaa näkökulmia siihen, miten alkoholistin läheinen on mahdollisesti lukkiutunut tiettyyn vuorovaikutuskuvioon ja miten hän voi irrottautua siitä ja omaksua itsensä ja sitä kautta koko perheen kannalta terveemmän toimintamallin, kertoo Taipale.
Jos suhde vanhempiin on tulehtunut alkoholismin takia tai jos muistot lapsuudesta eivät jätä rauhaan aikuisiälläkään, niin toivoa siis on! Toipuminen voi alkaa vaikka oman kodin suojassa, nenä kirjassa – ei kuulosta liian vaaralliselta, eihän? Lopulta syyllisyyden ja häpeän, vihan ja inhon tunteet väistyvät prosessin myötä. Kukapa ei haluaisi elää tasapainoista, ilon täyteistä elämää? Myös alkoholistin aikuisella lapsella on siihen oikeus. Matka kokonaiseksi ihmiseksi, joka operoi luontevasti osana yhteisöä, saattaa olla pitkä ja kivulias, mutta jos määränpäässä odottaa täysillä elettävä elämä, niin miksi ei lähteä matkaan?

Harva piltti pesuainetta juo

Juho Kivistö tietää, että Suomi on lasten alkoholimyrkytysten kärkimaita Alkoholi on Suomen lastenkin myrkyttäjä numero yksi. ”Jos nykyinen kehitys jatkuu, … Jatka lukemista Harva piltti pesuainetta juo

Juho Kivistö tietää, että Suomi on lasten alkoholimyrkytysten kärkimaita

Alkoholi on Suomen lastenkin myrkyttäjä numero yksi. ”Jos nykyinen kehitys jatkuu, on vain ajan kysymys, milloin tulee kuolemantapauksia”, toteaa lasten myrkytyksistä väitöskirjan tehnyt lääkäri Juho Kivistö Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

Potilas on nuori ja tajuton ja hänen verensokerinsa matalalla. Hänet on pantava suonensisäiseen nesteytykseen.
Joka päivä kaksi tai kolme alle 20-vuotiasta joutuu Suomessa sairaalan osastohoitoon myrkytyksen vuoksi.
Kun tällaisen uutisen lukee, ensimmäisenä nousee mieleen taapero, joka on saanut auki väärän kaapin ja vaikkapa juonut pesuainetta.
Juho Kivistön helmikuussa tarkastettu väitöskirja Poisonings in Finnish Children osoittaa, että alle 5-vuotiaiden lasten sairaalahoitoon johtaneet myrkytystapaukset vähenivät noin 50 prosentilla vuosina 1971–2005 Suomessa. Syynä tähän on todennäköisimmin parantunut pakkausturvallisuus, vanhempien lisääntynyt tietomäärä myrkyllisistä aineista sekä Myrkytystietokeskuksen toiminta. Pienokaisten myrkytyskuolemat hävisivät lähes nollaan.
Baarikaappejaan aikuiset eivät sen sijaan taida osata lukita.
Tyypillinen alaikäinen myrkytyspotilas Tampereen yliopistollisessa sairaalassa onkin nimittäin alkoholia nauttinut teini- tai varhaisteini-ikäinen. Alkoholi on potkaissut häneltä tajun kankaalle koulun päättymisbileissä tai muuten vaan villinä viikonloppuna kavereitten kanssa.
– He tulevat sairaalaan usein ambulanssilla tajuttomina. Alkoholin vaikutus on ollut niin voimakas, että se on yllättänyt nuoren, kuvailee Kivistö, joka työskentelee lastentauteihin erikoistuvana lääkärinä TAYS:ssa.

Kansainvälisesti hälyttäviä lukuja

Lapsipotilaiden myrkytysensiapukäynneistä 31 prosenttia johtui alkoholista TAYS:ssa vuosina 2002–2006. Se on kansainvälisesti hälyttävä luku.
– Monessa muussa länsimaassa, jossa asiaa on tutkittu, lukema on 10 prosenttia tai allekin, Juho Kivistö selventää.
Osastohoitoon alkoholimyrkytyksen vuoksi joutuneiden alle 20-vuotiaiden ilmaantuvuus kaksinkertaistui vuosina 1971–2005. TAYS:n lastentautien ensiapuun myrkytyksen vuoksi joutuneiden 10–15 -vuotiaiden kohdalla myrkytyksen aiheuttanut aine oli alkoholi lähes kahdessa tapauksessa kolmesta.
Kun katsotaan alle 16-vuotiaiden myrkytyskuolemia Suomessa, nähdään sukupuolten välillä selviä eroja. Pojilla on enemmän päihdekäytöstä aiheutuneita myrkytyksiä – tytöillä taas itsetuhoista käyttäytymistä.
– Jos nuori joutuu sairaalahoitoon alkoholimyrkytyksen takia, siitä tehdään lastensuojeluilmoitus. TAYS:ssa yritetään pitää rutiinina sitä, että illalla sairaalaan tuotu nuori tapaa esim. seuraavana päivänä myös nuorisopsykiatrin, Kivistö kuvailee.

Riittääkö se?

– Voi olla, että osalla lapsista olisi tarvetta pidempään hoitosuhteeseen. Jääkö tarvittava hoito joskus psykiatrian puolen resurssipulan vuoksi saamatta, sitä en osaa sanoa.
Kivistön mukaan on päivänselvää, että päihteitä käyttävän nuoren aivot muokkautuvat helposti päihderiippuvaisiksi.
Väitöskirjan mukaan yksi prosentti vuosina 1971-2005 sairaalahoitoon joutuneista 0-19-vuotiaista myrkytyspotilaista menehtyi myöhemmin elämässään myrkytykseen.
– Aikuinenhan ei joudu esimerkiksi päihdeongelman vuoksi hoitoon ellei itse hakeudu, Kivistö muistuttaa.

Pienten potilaiden tohtori, Juho Kivistö, erikoistuu lastentauteihin.
Hän sai kipinän väitöskirjaansa yllättyessään siitä, miten vähän lasten myrkytyksiä on Suomessa tutkittu; viimeisimmät kattavat tutkimukset ovat 80-luvulta.
Alkoholilukemia lukuun ottamatta Kivistö on iloinen väitöskirjassaan esiin tulleista luvuista: lasten myrkytystapaukset ovat kaiken kaikkiaan vähentyneet.

Syrjäytyvät juovat yhä enemmän
Alkoholin ja muiden päihteiden sekakäyttö ainakin alle 16-vuotiaiden myrkytystapauksissa näyttäisi Kivistön väitöskirjan perusteella verraten harvinaiselta.
Nuorten tilastollinen raitistuminen ei näy Kivistön tutkimustuloksissa mitenkään. Tämä ei hänen mielestään välttämättä puhu raitistumistrendiä vastaan.
– Sen sijaan se voi kertoa yhteiskunnan kahtiajakautuneisuudesta. Ehkä ne, jotka syrjäytyvät, juovat yhä enemmän.
Kyse ei kuitenkaan ole köyhät vastaan rikkaat -kahtiajaosta. Ambulanssi kiidättää sairaalaan yhtä lailla kalliiden luksuslukaalien kuin köyhien yksinhuoltajienkin sammuneita lapsia.
– Meidän aikuisten täytyisi herätä. Olivatpa vanhempien omat juomatavat minkälaiset hyvänsä, niin alkoholi ei ole millään tavalla alle 18-vuotiaalle sopiva aine, Juho Kivistö painottaa.
Yllättävän hyvä uutinen on, että vuosina 1969–2003 vain kolme alle 16-vuotiasta suomalaislasta menehtyi alkoholimyrkytykseen, viimeisinkin heistä 1970-luvulla. Kivistöstä on kuitenkin vain ajan kysymys, koska suomalaisnuoria alkaa kuolla alkoholimyrkytyksiin, jos nykyinen kehitys jatkuu.

Miksi aikuiset huumaavat lapsiaan?
Kun alle 16-vuotias on sairaalassa alkoholimyrkytyksen takia, tapauksen voi nähdä kemiallisena pahoinpitelynä. Pahoinpitelijä on aikuinen, joka on alkoholin lapselle välittänyt: omansa antanut, välityspalkkion ottanut tai lapselle myynyt.
Juho Kivistö haluaisi herättää keskustelua toisenlaisesta lasten kemiallisesta pahoinpitelystä. Joissakin myrkytystapauksissa sekava tai huonokuntoinen lapsi on aikuisten huumaama.
– Sekin mahdollisuus on pidettävä mielessä, että esimerkiksi lapsen vanhemmat ovat saattaneet turvautua huumaaviin lääkkeisiin saadakseen levottoman tai jatkuvasti itkevän lapsensa rauhoittumaan, Kivistö kertoo.
Kaiken kaikkiaan Juho Kivistö yllättyi omista tutkimustuloksistaan. Myrkytystapausten yleisen vähenemisen vuoksi hän yllättyi positiivisesti, mutta alkoholimyrkytysten osalta negatiivisesti.
– Kun katsoo koko väestön alkoholimyrkytyskuolemia vuosina 1971–05, niitten määrä on miehillä kaksinkertaistunut ja naisilla kuusinkertaistunut. Tämä on koko yhteiskunnan ongelma, ja lasten myrkytystapaukset ovat siitä vain jäävuoren huippu, Juho Kivistö toteaa ja suree:
– Maamme alkoholikulttuurin tuntien saattoi odottaa lasten alkoholimyrkytysten määrän kasvua, mutta silti näin negatiivinen tulos yllätti.

Teksti ja kuva: Natalia Laurila

Alkoholimainonta lisää nuorten juomista

Tutkimusten mukaan alkoholimainonta lisää nuorten alkoholin kulutusta. Alkoholin mainonnasta ja siitä miten alkoholin mainonta vaikuttaa lapsiin ja nuoriin keskusteltiin tänään … Jatka lukemista Alkoholimainonta lisää nuorten juomista

Tutkimusten mukaan alkoholimainonta lisää nuorten alkoholin kulutusta.

Alkoholin mainonnasta ja siitä miten alkoholin mainonta vaikuttaa lapsiin ja nuoriin keskusteltiin tänään eduskunnassa. Ajankohtaisen seminaarin järjestäjinä oli eduskunnan Elämäntapa- ja nuorisoryhmä sekä eduskunnan Terveyden edistämisen asiantuntijaryhmä. Tilaisuudessa esiteltiin myös Suomen Ash ry:n teettämä tutkimus suomalaisten nuorten altistumisesta alkoholimainonnalle (http://www.suomenash.fi/sivu.php?artikkeli_id=801).

Mainoksissa nuoriin vetoavat esimerkiksi menevännäköiset nuoret naiset ja miehet, vauhti ja hyvä fiilis, rento musiikki, hersyvä huumori ym. hyvään elämään liitettävät asiat. Myös huomiota herättävät valtavan kokoiset ulkomainokset ovat suosittuja, esim. juuri nyt bussien kyljissä nähtävät mainokset: Golden Cap – Don’t Dare tai Vattuako siinä tuijotat?

Suomi on sitoutunut WHO:n jäsenmaana suosituksiin, joiden mukaan kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus varttua ympäristössä, joka on suojattu niin pitkälle kuin mahdollista alkoholijuomien markkinoinnilta (WHO 1995).

Viimeksi alkoholimainontalakia muutettiin vuonna 2007, mutta muutokset jäivät kosmeettisiksi. Esim. tv-mainonta kiellettiin ennen klo 21, mutta nuoret seuraavat suosikkisarjojaan myös iltayhdeksän jälkeen. Nykyiseen lakiin on kirjattu rajoituksia mainonnalle, mutta nämä jättävät paljon tilaa tulkinnalle. Laki kieltää esimerkiksi esittämästä, että alkoholi lisää sosiaalista tai seksuaalista menestystä (Alkoholilaki 33 §).

Suomen lainsäädäntö edellyttää terveitä elämäntapoja edistävää kasvuympäristöä lapsille ja nuorille. Suurin osa suomalaisista haluaa rajoittaa alkoholin mielikuvamainontaa sekä sponsorointia urheilutapahtumien yhteydessä (Suomalaisten Alkoholiasenteet 2008). Kymmenen sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja toimijaa jättivät kannanoton mielikuvamainonnan kieltämisen puolesta (16.12.2008).

Eduskunnassa järjestetyn tilaisuuden pääpuhuja oli hollantilaisen Dutch Institute for Alcohol Policy – johtaja Wim van Dalen, joka totesi, että lapsia ja nuoria houkuttava alkoholimainonta on Euroopassa hyvin voimakasta. Aikuiset eivät tiedä, millaista alkoholituotteiden markkinointia tapahtuu verkossa eikä kaikkia uusia markkinoinnin muotoja ole vielä tutkittu. Joka viides hollantilainen nuori on käynyt jonkun alkoholimerkin sivustolla tutustumassa sivuston hauskaan ajanvietteeseen. Kaikki yleensä pitävät huumorista. Alkoholielinkeinoa koskevissa itsesäätelysäännöissä ei puhuta mitään huumorista, joten huumoria saa vapaasti käyttää markkinoinnissa. Ja alkoholiteollisuus todella käyttää mielikuvituksen rajat ylittävää huumoria markkinointikeinonaan – ilmeisen tehokkaasti. Van Dalen kertoi EU:n komission asettaman Euroopan Alkoholi- ja Terveysfoorumin asiantuntijaryhmän hiljattain osoittaneen, että alkoholin markkinointi lisää todennäköisyyttä, että nuoret aloittavat alkoholin käytön. Lisäksi mainonnan vaikutuksesta nuoret juovat enemmän alkoholia kun he ovat kerran aloittaneet (http://ec.europa.eu/health/ph_determinants/life_style/alcohol/Forum/docs/science_o01_en.pdf). Kyseessä on tieteellinen fakta, jossittelulle ei enää ole sijaa, van Dalen painotti.

Asiantuntijalääkäri Mikko Vienonen nosti kriittisessä puheenvuorossaan esille kuinka suomalainen alkoholikulttuuri ei noudata länsieurooppalaista alenevan kulutuksen trendiä. Suomalainen alkoholikulttuuri ei eurooppalaistu – se venäläistyy, Vienonen totesi kuvaamalla kuinka Suomen kunnissa vuosi vuodelta menetetään yhä enemmän elinvuosia kun ihmiset kuolevat ennenaikaisesti alkoholisairauksiin. Mikä on myös ikävää, erot Suomen kuntien välillä ovat suuria, ja yleensä siellä missä menee taloudellisesti heikosti alkoholisairaudet ja -kuolemat vain lisäävät taakkaa. Ja ylämäki tässä suhteessa vain jyrkkenee.

Tilaisuudessa kuultiin myös Terveys ry:n Innostu!Innosta! – hankkeen nuorten Tomi Rinteen ja Tilda Inkilän puheenvuoro, jotka totesivat osuvasti, että suomalainen nuori osaa varmasti luetella enemmän alkoholimerkkejä kuin Suomen presidenttejä ja että kohtaamiensa alkoholimainosten lukumäärää ei jaksa luetella, niitä on niin monta.

Hallitusneuvos Ismo Tuominen sosiaali- ja terveysministeriöstä puhui alkoholimainonnan säätelystä – esimerkkeinä Suomi ja Ranska. Alkoholin mainonta on kielletty Ranskassa vuodesta 1991 lähtien, alkoholin tuotemainonta on kuitenkin sallittu. Lisäksi mm. televisiomainonta on kielletty. Sallitussa tuotemainonnassa saa kehua tuotetta ja antaa siitä tietoja, mutta esim. nuorten kapakkatunnelman kuvaaminen tai pariskunnan läheisyyden kuvaaminen x-viinin kera on kielletty. Käytännössä alkoholin ”elämäntapamainonta” on Ranskassa kielletty.

Suomessa väkevän alkoholin mainonta on kielletty. Miedon alkoholin mainonta on sallittu. Alkoholin mainonta lapsille ym. on kielletty. Vuodesta 1995 lähtien laissa on lueteltu mainonnassa kielletyt elementit. Tuotemainonnan lisäksi mainonnassa saa kuvata alkoholin juomista nuorten juhlissa esim. siideri- tai olutpullot kädessä, alkoholin tarjoamista toiselle ja käsi kädessä ”leijumista”, kunhan mainoksen mallit ovat yli 18-vuotiaita. Käytännössä alkoholin ”elämäntapamainonta” on Suomessa sallittu, Tuominen totesi.

Seminaarissa käydyssä keskustelussa mm. kysyttiin Wim van Dalenilta, miten hän näkee tulevaisuuden, onko alkoholin mainonnan rajoittaminen näköpiirissä muualla Euroopassa? Van Dalen totesi, että pieniä edistysaskeleita on tapahtunut, esim. yleisimmän markkinointimuodon eli televisiomainonnan osalta kun nyt myös Hollannissa alkoholimainokset alkavat vasta klo 21. Van Dalen totesi, että alkoholin markkinoinnin rajoittaminen on tarpeen etenkin sen vuoksi, että alkoholi on erityisen vaarallista lapsille ja nuorille, kehittyvät aivot ovat vaarassa, eri tavalla kuin aikuisten kohdalla.

Yhteenvetona alkoholin mainonnan rajoittaminen sai seminaariväeltä selvää kannatusta. Ranskan malli mainittiin hyvänä esimerkkinä, onhan alkoholin vuosittainen kokonaiskulutus laskenut Ranskassa useilla litroilla/henkilö viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.

Tämän päivän seminaarin lisäksi alkoholin mainonnan rajoittaminen on noussut useaan otteeseen esille myös eduskunnan varsinaisessa lainsäädäntötyössä. Viimeksi asia kirjattiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon (11/2009 vp). Lakivaliokunta on myös aktiivisesti keskustellut mielikuvamainonnan kieltämisestä käsitellessään alkoholirikoksia koskevien säännösten uudistamista (HE 84/2008). Pian vuoden päivät jatkunut valiokuntakäsittely on päättymässä, lakivaliokunnan mietintö on pian odotettavissa.

Lisätietoja:
Tom Anthoni, toiminnanjohtaja, Raittiuden Ystävät ry
Puh. 040 773 9706