Avainsana-arkisto: päihdetyö

Päihderiippuvuus ensin pois, jotta mieltä voi hoitaa

Mistä puhumme, kun puhumme masennuksesta? Usein on vaikea sanoa, mikä johtuu mistäkin, sillä alkoholin käyttö lisää oireita, jotka liitämme masennukseen. Masennuksen oireita … Jatka lukemista Päihderiippuvuus ensin pois, jotta mieltä voi hoitaa

Mistä puhumme, kun puhumme masennuksesta? Usein on vaikea sanoa, mikä johtuu mistäkin, sillä alkoholin käyttö lisää oireita, jotka liitämme masennukseen.

Masennuksen oireita ovat saamattomuus ja aloitekyvyttömyys, univaikeudet, muistihäiriöt, ahdistus, ahdistumiskynnyksen madaltuminen. Kaikkia näitä aiheuttaa huomaamatta myös alkoholi, etenkin runsaasti ja säännöllisesti käytettynä. Ylilääkäri Leea Muhonen on sitä mieltä, että masennuksen hoito tulee aloittaa mahdollisen päihderiippuvuuden hoidosta.
– Masennuslääkityksen teho voi olla plus miinus nolla, ellei masentunut raitistu. Psykoterapiakin menee harakoille, koska päihteet tukkivat ne kanavat aivoista, joita terapian avulla toipumisessa tarvittaisiin.
– Jatkuva runsas alkoholin käyttö ylläpitää masennusta ja ahdistusta, Helsingin Itäkeskuksen psykiatrian poliklinikalla työskentelevä Muhonen summasi.

Tämänvuotisille Lääkäripäiville kokoontuneista lääkäreistä osa jonotti ”Suomen johtavan sosiaali- ja terveysalan yrityksen” tarjoamaa ilmaista alkoholia. Osa halusi puolestaan kuulla, mitä sanottavaa Leea Muhosella ja muilla johtavilla asiantuntijoilla oli päihde- ja mielenterveysongelmien yhteydestä toisiinsa ja niitä valottavasta tuoreesta tutkimustiedosta.
– Päihde-häiriöt ja muut mielenterveyden häiriöt kulkevat yhdessä useammin kuin sattuman kautta olisi mahdollista. Noin puolella mielenterveyshäiriöisistä on myös päihdeongelma, ja toisinpäin, kertoi psykiatrian professori Sami Pirkola Oulun yliopistosta. Ilmenemisjärjestyksessä on sukupuolieroja. Pirkolan mukaan näyttäisi siltä, että noin 60 prosenttia sekä päihderiippuvuudesta että masennuksesta kärsivistä naisista on masentunut ensin, ja päihdeongelma on diagnosoitu myöhemmin. Miehillä taas tilanne on lähes päinvastainen: noin 54 prosentilla päihderiippuvuus edeltää masentumista. Vain pienellä osalla kummankin ongelman tapauksista molemmat diagnosoidaan yhtä aikaa. Erään syy- ja seurausteorian mukaan toinen ei sinällään aiheuta toista, vaan samat tekijät voivat ajaa ihmisen alkoholismiin, masennukseen taikka kumpaankin.

 

Katukaupan rohdoilla voi päätyä psykoosiin
Päihteet linkittyvät hyvin usein myös vakaviin mielenterveyshäiriöihin. Skitsofrenian puhkeamista edeltää vaihe, jossa ihmisellä on outoja subjektiivisia kokemuksia, toimintakyky laskee ja hän saattaa välillä mennä lievään tai lyhyeen psykoosiin. Liian moni yrittää kyseenalaista itselääkintää.
– Eri tutkimusten mukaan 20-50 tai 50-65 prosentilla skitsofreniaa sairastavista on myös päihdeongelma. Suurkaupungeissa se on yleisempää, kertoi Pertti Heikman Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta. Päihteet pahentavat skitsofrenian oireita. Kannabis kuitenkin lisää lievästi skitsofreenikon toimintakykyä, millä onkin osuutta siihen tosiasiaan, että paikoin maailmalla jopa neljännes skitsofreenikoista käyttää kannabista. Tavat, joilla ihmiset yrittävät hoitaa itseään, ovat kulttuurisidonnaisia. Suomessa kynnys juoda on matalalla, mutta kannabis ei ole yhtä suuri ongelma kuin maailmalla. Jälkimmäiseen faktaan voi sanoa koko sydämestään, että hyvä niin, sillä kannabiksen tuoma helpotus skitsofreniaan on lyhyt ja salakavala. Huume edesauttaa skitsofreenikon suistumista vakaviin psykooseihin. Se saattaa jopa käynnistää skitsofrenian.
– Skitsofreniaa eivät aiheuta pelkästään geenit, vaan näyttää siltä, että ympäristön vaikutus on paljon suurempi kuin tähän asti on ajateltu, Heikman huolehtii. Hän vetoaa lääkäreihin, jotta he epämääräisesti oireilevan nuoren kohdatessaan huomioisivat, että tämä voi olla vaarassa sekä ajautua päihdeongelmiin että sairastua skitsofreniaan. Samaa peräänkuulutti Leea Muhonen. – Kun olette masentuneitten tai ahdistuneitten nuorten kanssa tekemisissä, varoittakaa veivaamasta päihteitten kanssa. Yksi vakava sairaus riittää varmasti, toista ei tarvita!

 

Lääke ehkäisee päihdeongelmia – ellei lääkkeestä tule ongelma
ADHD:sta kärsivillä on vaikeuksia tarkkaavaisuuden, impulsiivisuuden ja yliaktiivisuuden hallinnassa. Alkoholisteista jopa 35 prosentilla on ADHD, ja ADHDnuorista puolet harrastaa kännäystä, kerrottiin Lääkäripäivillä. ADHD lisää myös muiden mielenterveysongelmien sekä huumeitten kokeilemisen riskiä. Suoraa yhtäläisyysviivaa ei kuitenkaan tule vetää ongelmien välille, vaan ADHD-lapsen poikkeava käytös voi esimerkiksi johtaa varhaiseen syrjäytymiseen. Syrjäytynyt nuori saattaa sitten etsiä lohtua alkoholista tai huumeista.
– ADHD-lääkitys ei lisää päihdeongelmien riskiä, vaan päinvastoin hoito vähentää riskiä 50 prosentilla, eli laskee sen normaalille tasolle, erikoislääkäri Solja Niemelä siteerasi amerikkalaisia tutkimustuloksia. Amfetamiinipohjaisia ADHDlääkkeitä, kuten Ritalinia, voi kuitenkin myös käyttää väärin. Kun sitä nuuskaa, siitä voi päihtyä. Yhdysvalloissa peruskouluikäisistä ADHD-lapsista 5-9 prosenttia ja collegea käyvistä 5-35 prosenttia käytti  lääkkeitään väärin.
– 16-29 prosenttia ADHDlääkettä saavista nuorista oli pyydetty antamaan, myymään tai vaihtamaan lääkkeitään, eli lääkkeitten väärinkäyttäjä ei välttämättä ole nuori itse, Turun yliopistossa päihdelääketieteen kliinisenä opettajana työskentelevä Niemelä painotti. Hänelle itselleen on tullut vastaan aikuisia, jotka haluavat vain ADHDlääkereseptin ja painottavat, etteivät kaipaa apua muihin ongelmiinsa. Esimerkiksi päihdeongelmiin.
– Heille sanon, että lääkehoito ei ratkaise sun ongelmia, Niemelä linjaa, sillä hänestä päihdeongelma on tärkeämpi hoitaa alta pois ensin.
– Ei ole näyttöä siitä, että päihdeongelmaisten ADHDhoito kannattaisi. Ainakin yksi kuukausi tulisi olla raittiina ennen hoitoa. Huumeisiin tottunut elimistö tarvitsisikin massiivisia ADHDlääkeannoksia, jotta niillä olisi toivottu vaikutus. Vain niillä ADHD-aikuisilla, joilla ei ole päihdeongelmia, Niemelä on nähnyt joitakin dramaattisia parantumisia lääkkeillä. Valitettavasti impulsiiviset, nopealiikkeiset ADHD-aikuiset sitoutuvat huonosti päihdeongelmaisille sopiviin hidasvaikutteisiin lääkkeisiin, joilta puuttuu amfetamiinijohdannaisten nopea vaikutus mielen toimintaan.

 

Alkoholi huuhtoo masennuslääkkeestä tehon pois
Suurinta osaa masennuslääkkeistä kutsutaan SSRI-lääkkeiksi. Nämä lääkkeet nostavat aivojen ja keskushermoston serotoniinipitoisuuksia. Serotoniinia ja toista tärkeää välittäjäainetta dopamiinia ihminen tarvitsee muun muassa hyvällä mielellä pysymiseen.
– Alkoholi kuitenkin pyyhkii pois SSRI-lääkkeiden hyvän vaikutuksen. Alkoholi laskee serotoniinin määrää, Leea Muhonen toteaa. Ikävä kyllä moni tulkitsee alkoholin vaikuttavan aivan päinvastoin, koska nousuhumalassa aivojen mielihyvähormonien määrä petollisesti kasvaa pieneksi hetkeksi. Krapulassa serotoniinit ovat vähissä. Juominen on serotoniineille kuin ajelu ylös alas vuoristoradalla, joka vajoaa pidemmällä aikavälillä jatkuvasti alaspäin. Myös hillitympi alkoholin käyttö laskee serotoniinin määrää ja vaikuttaa kykyyn tuntea mielihyvää selvinpäin. SSRI-lääkitys näyttäisi rottakokeiden valossa myös kampeavan aivoissa auki oppimisikkunan. Tämän ikkunan olisi hyvä olla ammollaan, kun psykoterapiassa jäsennetään traumoja uudelleen, kun haetaan uutta suuntaa elämälle. Alkoholi kuitenkin sulkee oppimisikkunan. Jos masennus ja alkoholi ovat toisiaan ruokkiva pari, eikö masentuneilla alkoholisteilla ole mitään toivoa? Muhosen kokemusten mukaan on todellakin.
– Neljän viikon raittius voi jo muuttaa tilanteen ja potilas alkaa toipua. Usein päihteettömyys yksin riittää jo nostamaan mielialaa!

 

TEKSTI JA KUVAT: NATALIA KISNANEN KUVITUS: JANNE VALKEAPÄÄ

 

Kysymys poikineen

Raitis.fi:n lukijat kysyvät, asiantuntijat vastaavat. “Elän yksin vauvan ja vähän isomman lapsen kanssa. Oman ajan puute alkoi masentaa. Onneksi pyysin … Jatka lukemista Kysymys poikineen

Raitis.fi:n lukijat kysyvät, asiantuntijat vastaavat.

“Elän yksin vauvan ja vähän isomman lapsen kanssa. Oman ajan puute alkoi masentaa. Onneksi pyysin ja sain ajoissa apua kotikaupunkini Helsingin kotipalvelusta. Mieltäni jäi askarruttamaan, miksi kukaan ei kysynyt alkoholin käytöstäni. En itse juo, mutta tiedän, että todella moni uupunut äiti lohduttaa itseään alkoholilla jopa joka ilta, ja pahentaa näin tilannetta. Alkoholihan saattaa olla se viimeinen naula masennuksen arkussa, josta ei jaksa enää nousta omin avuin.
Eikö juovia äitejä haluta syyllistää, vai koetaanko kysymys liian henkilökohtaiseksi, vai mikä on syynä, etteivät sosiaalityöntekijät kysyneet mitään? Pitääkö asia itse ottaa puheeksi ennen kuin mitään tapahtuu?”

Raitis.fi haastatteli asiantuntijana Jaana Lappia, joka toimii johtavana ohjaajana Helsingin kaupungin lapsiperheiden kotipalvelussa ja varhaisessa tuessa.

Huolet puheeksi
– Lapsiperheille tarjotaan kotipalvelua esimerkiksi tilanteissa, joissa perheessä ollaan huolissaan omasta jaksamisestaan ja koetaan tarvetta tukeen.
– Myös oma tai puolison päihteiden käytön hallinta on mahdollista ottaa esiin, mutta jos oma päihteiden käyttö ei asiakasta huoleta tai siitä ei halua mainita, voi asia jäädä piiloon, Lappi kertoo. Apua on siis tarjolla, mutta sen saaminen on kiinni omasta aloitteellisuudesta. Päihteistä ei yleensä kysellä, vaan ne tulee ottaa itse puheeksi.
– Avun pyytämisen kynnys on kuitenkin aika korkea, ja kun sen yli on menty, ollaan yleensä valmiita avaamaan oma elämä iloineen ja suruineen, asiantuntija kuvailee.

Epäilyksen herätessä
Kotipalvelun puolesta päihteet otetaan puheeksi yleensä vain, jos työntekijällä herää epäilys päihdeongelmasta.
– Jos työntekijöillämme herää huolta ja epäilyksiä mahdollisista päihdeongelmista, asia on otettava rehellisesti puheeksi. Puhuminen ei välttämättä ole helppoa ja se riippuu siitä, kuinka yhteistyö perheen kanssa lähtee menemään. Puheeksi ottaminen on meidän työmme ytimessä tärkeimpänä työmenetelmänä. Asioiden esille tulemista hankaloittavat joskus myös lastensuojelun periaatteet.
– Peruslinjauksemme on, että epäilys päihteiden väärinkäytöstä johtaa aina lastensuojeluilmoitukseen. Lasten hyvinvoinnin turvaaminen on aina ensisijainen tavoite ja sen toteuttamiseksi emme voi suojella äitejä tai isiä. Lastensuojeluilmoituksen tekemiseen on velvollisuus kaikilla, jotka huomaavat lasten hyvinvoinnin vaarantuvan päihteiden käytön seurauksena – myös naapureilla ja tuttavilla, Lappi linjaa.
Huoltajuuden menettämisen pelossa jotkut vanhemmista peittelevät ongelmia. Myös Lappi vahvistaa, että päihteiden käyttö on helppo piilottaa, mutta mitä ovat ne merkit, joiden perusteella päihdeongelmia voi epäillä?
– Tähän on vaikea vastata, merkit saattavat olla hyvin moninaisia ja yksilöllisiä. Tunne on tietoa myös. Vanhemman käytös voi olla välttelevää, normaalista poikkeavaa. Lapsella ei ole tarvittavia hoitovälineitä tai ruokaa, lapsen hoito on laiminlyöty. Vanhempi voi olla päihtyneen oloinen tai krapulainen.
Monet kotipalvelun asiakkaista kärsivät masennuksesta. Puhutaanko kotipalvelussa, että masennuksen lääkitseminen alkoholilla voi pahentaa ja ylläpitää masennusta?
– Tästä puhumme, jos on epäilystä että näin tapahtuu.

Haastatellut ja koonnut: Natalia Kisnanen

Vuoden 2011 Raittiusteko-tunnustus Selvä Syksy-kampanjan toteuttaneelle Kaisa Saarelle

Vuoden 2011 Raittiusteko –tunnustus myönnetään vapaaehtoistyöntekijä Kaisa Saarelle hänen toimeenpanemastaan Selvä Syksy –kampanjasta, joka kokosi hartolalaisia viettämään SELVÄÄ SYKSYÄ ajalla … Jatka lukemista Vuoden 2011 Raittiusteko-tunnustus Selvä Syksy-kampanjan toteuttaneelle Kaisa Saarelle

Vuoden 2011 Raittiusteko –tunnustus myönnetään vapaaehtoistyöntekijä Kaisa Saarelle hänen toimeenpanemastaan Selvä Syksy –kampanjasta, joka kokosi hartolalaisia viettämään SELVÄÄ SYKSYÄ ajalla 1.10. – 30.11.2011 ja järjesti yhteistä tekemistä kaiken ikäisille.

Raittiuden Ystävät ry jakaa vuosittaisella teemaviikolla Vuoden Raittiusteko – tunnustuksen henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan merkittävästi edistänyt raittiutta ja terveitä elämäntapoja. Raittiusteko -tunnustus jaetaan nyt 9. kerran.
Onnittelut Kaisa Saarelle rohkeasta ja uutterasta työstä raittiuden puolesta!


Kaisa Saari esittelee Facebookissa Selvä Syksy 2011 –kampanjan seuraavasti:

Kampanja tukee hartolalaisia lapsia, nuoria, nuoria aikuisia ja perheitä viettämään selvää syksyä lokakuun ja marraskuun ajan. Ajatuksena on olla enemmän läsnä jälkikasvun elämässä tehden yhdessä asioita, joista kaikki nauttivat ILMAN PÄIHTEITÄ.

Päihteiden käytön vuoksi useilla nuorilla on vaikeuksia elämässään; ongelmat alkavat koulunkäyntivaikeuksina ja ne johtavat nuoren syrjäytymiseen ja tippumiseen pois opiskeluista ja sitä myöten työelämästä. Usein myös perhesiteet katkeavat, eikä omaa paikkaa maailmasta löydy. Päihteistä eroon pääseminen on kaveripiirin painostuksen vuoksi vaikeaa. Päihteiden käyttö on aiheuttanut nuorille aikuisille myös taloudellisia ongelmia. Jo syrjäytyneen nuoren on vaikea rahoittaa päihteiden käyttöään muulla tavalla kuin pikavippien avulla. Useita nuoria on jo ulosottokierteessä. Luottotietojen menetys rajaa tulevaisuuden valintoja. Työnteon kiinnostavuuskin katoaa kun palkka hupenee voudin taskuun.

Halu saada vanhemmat mukaan lasten ja nuorten elämään ja koko kylä auttamaan nuoria – ja nuoret tukemaan toinen toisiaan oikeissa asioissa – antoivat lähtöpotkun toiminnalle. Selvä Syksy 2011 on hartolalaisten nuorten, vanhempien, yritysten ja yhteisöjen yhteinen voimainponnistus päihteettömän elämän puolesta. Nuorissa on Hartolan tulevaisuus!

Selvä Syksy on järjestänyt syksyn jokaiselle viikonlopulle päihteetöntä, ikärajatonta, maksutonta toimintaa – monipuolisesti. Jokaiseen tilaisuuteen voi tulla niin aikuisia, nuoria aikuisia, nuoria ja lapsia. Tilaisuuksissa kävijöille jaetaan oranssit Selvä Syksy -rannekkeet, joilla saa alennuksia erikseen sovituista liikkeistä. Ranneke osoittaa, että kuulut ryhmään, joka on sitoutunut ajattelemaan ja tukemaan päihteetöntä elämää.

 

Kaisa Saari on Selvä Syksy – kampanjan moottori. Kampanjaa on ollut toteuttamassa monia eri tahoja ja se on vahvistanut yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luonut näin välittämisen ja yhdessä tekemisen mallin, jonka soisi leviävän muuallekin Suomeen. Kampanja on muuttanut paikkakunnan ilmapiiriä myönteisellä tavalla.

 

Raittiuden Ystävien työn tavoitteena on edistää raittiutta ja muuttaa vallitsevaa päihteiden käytön kulttuuria. Merkittävimmät vuosikampanjamme ovat Anna lapselle raitis joulu, Selvin päin kesään! sekä Kännikapina.

Yksi keskeinen ajankohtainen haaste on alkoholin mainonta. Kantamme on, että alkoholimainonta vaikuttaa erityisesti lapsiin ja nuoriin ja on ylläpitämässä alkoholin asemaa kulttuurissamme. Monet merkittävät lastensuojelu- ja kansanterveysjärjestöt kannattavat – tupakkamainonnan tavoin – nyt myös alkoholimainonnan täyskieltoa.

 

Lisätiedot:
Toiminnanjohtaja Tom Anthoni, Raittiuden Ystävät ry, www.raitis.fi
p. 040 455 4356, etunimi.sukunimi@raitis.fi
Vuoden 2011 Raittiusteko –tunnustuksen saaja: Kaisa Saari, p. 044 582 4291, kaisa.saari@phnet.fi

 

Ehdota Vuoden Raittiusteon saajaa!

Raittiuden Ystävät ry jakaa vuosittain tunnustuksen Vuoden raittiusteko henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan merkittävästi edistänyt raittiutta ja terveitä elämäntapoja. Tee … Jatka lukemista Ehdota Vuoden Raittiusteon saajaa!

Raittiuden Ystävät ry jakaa vuosittain tunnustuksen Vuoden raittiusteko henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan merkittävästi edistänyt raittiutta ja terveitä elämäntapoja.


Tee ehdotus ja perustele se ytimekkäästi, miksi juuri ehdottamasi henkilö tai yhteisö ansaitsee Vuoden raittiusteko -tunnustuksen. Raittiuden Ystävät ry:n hallitus käsittelee ehdotuksia ympäri vuoden. Vuoden 2011 raittiustekotunnustuksen Raittiuden Ystävät ry luovuttaa Raittiusviikolla eli Ehkäisevän päihdetyön viikolla 5.-13.11.2011. 

Ks. aiemmat tunnustuksen saajat

TEE EHDOTUS 31.10.2011 klo 12 mennessä VUODEN RAITTIUSTEKO-TUNNUSTUKSEN
SAAJAKSI ry@raitis.fi

LISÄTIETOJA:
Toiminnanjohtaja Tom Anthoni, Raittiuden Ystävät, puh. 040 455 4356, tom.anthoni@raitis.fi

Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen Saapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman … Jatka lukemista Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen

sorsasaariSaapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman tumman hahmon ylittävän Oulujoen yli menevän sillan ja lähden kulkemaan heidän perässään kohti pimeyttä. Pimeyden keskellä loistaa lämmin valo Sorsasaaren mökin ikkunasta.
Tuo talo on ottanut vastaan jo monien vuosien ajan elämän harhateillä kulkevia ihmislapsia, ja on samalla tarjonnut näille elämän murjomille aikuisille sellaisen turvallisen kodin, jota heillä ei lapsena ollut. Olen menossa paikkaan, jossa kokoontuu Alkoholistien Aikuiset Lapset.
Tuvassa minua odottaa lämmin vastaanotto, eikä minua katsota ylös eikä alas. Tunnen heti olevani samalla tasolla heidän kanssaan, mutta kuitenkin kunnian saada olla mukana kuuntelemassa heidän elämäntarinoitaan. Tutustumisen jälkeen siirrymme huoneeseen, jossa noin 15 aikuista saa luvan olla niitä herkkiä lapsia, joita he eivät koskaan saaneet lapsena olla. Istuudumme saman pöydän ääreen ja hiljennymme kuuntelemaan illan kokousta. Anonyymit paikalla olijat kertovat, että yleensä huoneesta sammutetaan valot ja sinne jätetään vain kynttilät palamaan kokouksen ajaksi, mutta nyt minun vuokseni he pitävät valot päällä. Otan tämän asian nöyränä vastaan ja nyökkään olevani valmis.

Aikuiset lapset

Kokouksen alussa yksi ryhmäläisistä lukee Alkoholistien Aikuisten Lasten alkusanat, jotka ovat hyvin koskettavia. Hän lukee tekstistä niitä arkoja sanoja oman itsensä löytämisestä, jotka tulisivat olla kaikille aikuisille itsestäänselvyys. Nämä aikuiset ovat täällä kuitenkin löytämässä itseään ja parantamassa sitä tuskaa, jonka he ovat saaneet perinnöksi lapsuudestaan. AAL ovat lähteneet kukin omalla tavallaan elämään elämää, jota he eivät kuitenkaan ole osanneet elää itsenäisesti ja itseään rakastaen. Nämä aikuiset lapset ovat syntyneet koteihin, joissa alkoholismi tai muulla tavalla häiriintynyt perhe-elämä on aiheuttanut vakavia psyykkisiä ongelmia koko perheelle. Nämä ”lapset” eivät kykene elämään tasapainoista elämää, koska heidän sisällään muhii jatkuva viha, tuska, kärsimys, ahdistus tai kuoleman läsnäolo. Näiden aikuisten lasten normaali elämä saattaa olla tuskaista kamppailua käsittelemättömien haavojen, tunteiden ja toimintatapojen vuoksi. Ryhmässä moni on kuitenkin eheytynyt omaksi itsekseen ja toipunut lapsuuden haavoista.

Hei, olen…

AAL-ryhmissä ei ole ketään vetäjää tai ohjaajaa, vaan kaikki läsnäolijat ovat tasa-arvoisia. Ryhmien jäsenet voivat toimia toistensa tukena ja kummeina myös vapaa-aikana. Toipuminen lapsuuden ajan traumoista ja rankoista kokemuksista sekä itsenäiseen, tasapainoiseen elämään opetteleminen on täyttä työtä sellaiselle henkilölle, jolle se ei ole itsestäänselvyys. Toisen ryhmäläisen tukea voi tarvita milloin vain. AAL-ryhmäläisten keskinäinen anonyymiluottamus ja tuki on läsnä 24 tuntia vuorokaudessa.Alkusanojen jälkeen ryhmä ottaa esille yhden heidän parantavasta 12 askeleestaan, jota he sitten vuoron perään käsittelevät. Jokainen ryhmäläinen tervehtii omalla nimellään muita ja saa siihen lämpimän vastauksen takaisin. Tämän jälkeen jokainen saa puhua vuorollaan noin seitsemän minuutin ajan omasta elämästään ja sen tuottamasta vuosia kestäneestä tuskasta. Puheenvuoroa ei ole pakko käyttää, kuunteleminenkin on jo eteenpäin elämässä. Näin ryhmäläiset käyvät läpi raskaita askeleita kohti parempaa tulevaisuutta ja turvallisempaa huomista.
Oulussa toimiva AAL-ryhmä kokoontuu kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja torstaisin. AAL-ryhmien toiminta ei kytkeydy mihinkään oppisuuntaan eikä uskonnolliseen tai poliittiseen järjestöön. Ryhmissä ei peritä jäsenmaksuja, vaan toiminta rahoitetaan täysin vapaaehtoisilla avustuksilla.

Ensimmäinen askel

”Myönsimme, että olimme voimattomia alkoholismin tai perheen muun toimintahäiriön vaikutusten edessä, että elämämme oli muuttunut hallitsemattomaksi.” Tämän lauseen pohjalta syntyi monta pientä ja tiivistettyä tarinaa.

  • Leena: Olen käynyt näissä tapaamisissa jo 14 vuotta ja pikku hiljaa alan pääsemään kiinni tunteideni tunnistamisesta. Synnyin perheeseen, jossa isä oli voimakkaasti narsistinen ja perhe muutenkin riitaisa.  Muistan olleeni ahdistunut jo kymmenen vuoden iässä, jonka pohjalta vartuin hiljalleen läheisriippuvaiseksi naiseksi. Vuosien ajan käytin itsekin alkoholia lieventämään voimakkaita oireitani, joihin kuuluivat muun muassa ahdistus ja masennus. Nykyisin olen absolutisti ja olen tämän ryhmän avulla oppinut elämään elämääni niin, etteivät pelko, häpeä ja kauna ota minusta enää valtaa. Kiitos.
  • Pekka: Olen itse sekä alkoholistien aikuinen lapsi että alkoholisti. Vanhempani erosivat minun ollessa noin neljävuotias. Elin alkoholismin ja riidan keskellä, ja näin, kuinka äitini oli hellan ja nyrkin välissä. Mun molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja. Päätin varhaisnuorena, että en ala juomaan, mutta toisin kävi. Oon käyttänyt koko nuoruuden ja aikuisiän alkoholia ja lääkkeitä sekaisin, musta tuli sekakäyttäjä. En ole käynyt täällä vasta kuin noin puolivuotta, mutta se on varmaa, että tämä ryhmä on pelastanut mun henkeni. Vasta täällä ryhmässä oon pystynyt avaan joitakin solmuja mun elämästä ja huomannut, kuinka itsetuhoista mun käytös on ollut. Jos mulla ois vaihtoehto, niin oisinhan mää mielummin vaikka facebookissa, mutta täällä sitä vain ollaan. Oon etsinyt apua kymmenen vuotta eri laitoksista, terapioista ja avohuollon palveluista, mutta vasta nyt oon löytänyt sen…mää oon tullut kotiin. Kiitos.
  • Paula: Mun vanhemmat olivat viikonloppukännääjiä ja sen tuloksena musta tuli totaalinen suorittaja. Mää en oo halunnut olla niin kuin ne, mää oon halunnut olla paljon parempi. Tää homma ei kuitenkaan voi jatkua näin ja nyt mää oon ihan loppu, mää en enää jaksa. Viimeksi noin neljä vuotta sitten tein burn outin ja päädyin pilleripurkille. Se, että mun isä juo vieläkin, ei auta asiaa yhtään. Mää en tiedä mikä mulla on, mää en jaksa, enkä käsitä miksi mää en saa elämästä kiinni. Kiitos.
  • Henri: Mun elämä sisältää kaiken perinteisen tsälän, mitä alkoholisoituneeseen perheeseen kuuluu. Oon valvonut unettomia öitä kuunnellen vanhempieni kännistä tappelua ja herännyt samaan paskaan. Mun sisimmässä elää vain ainainen vitutus ja kostonhimo. Nää tunteet käänty kuitenkin mua vastaan ja musta itsestäkin tuli alkoholisti, vaikka päätin että musta ei tuu juoppoa. Heti ensimmäisen pullon juotuani tiesin, että tämä on mun juttu. Mun elämä on ollut joko paskaa tai paskaakin paskempaa, toinen vaihtoehto on ollut vitutuksesta vitun siistiin. Mun elämä on ollut aina vaan viinaa ja viinaa. Mää en tiä mihin mun tie vie, mutta nyt mun ensimmäinen askel on yrittää elää ilman viinaa. Kiitos teille tästä selväpäisestä päivästä.
  • Marja: Minä synnyin toimimattomaan perheeseen, jonka vuoksi minusta kasvoi perfektionisti eli täydellinen suorittaja. Minun taitoni on kumartaa muille pyllistämättä kellekään. Olen koko elämäni yrittänyt miellyttää muita, jotta minusta tykättäisiin, mutta ei se vaan niin ole. Hankalaksi tämän toipumisen tekee se, että minun vanhempani ovat edelleen samanlaisia, he luulevat, että he ovat jotain paljon parempaa kuin muut. Täällä ryhmässä opettelen rakastamaan itseäni, koska en ole siihen koskaan kotona oppinut. Kiitos.
  • Jorma: Mun vanhemmat on alkoholisteja ja oon alkoholistien aikuinen lapsi. On aivan kauhean pelottavaa ottaa elämä omalle vastuulle. Se on kamalin ajatus, mitä voin ees sanoa ääneen. Jokin vuosi sitten yritin helpottaa mun oloa monenlaisilla päihteillä, kunnes tämän ryhmän voimin kasasin itseäni niin paljon, että yhtenä päivänä osasin itkeä. Tuun muistaan aina sen hetken, kun istuin merenrannalla ja mun kyyneleet alkoi valumaan. Ton hetken jälkeen oon uskaltanut jopa laulaa yksin kotona. Oon ollut aina hyvin arka ja kulkenut läpi elämäni kamala tuska ja suru mun sisällä. Mua pelottaa oikeesti jatkaa tätä matkaa. Mää kuitenkin aion uskaltaa seurata tätä uutta tietä teidän ja tämän 12 askeleen avulla. Ihmeellistä! Uskotteko?, mutta mulla on alkanut oleen jo unelmia. Kiitos.
  • Tarja: Olen käynyt täällä ryhmässä jo 16 vuotta ja edelleen teen töitä sen eteen, että voisin unohtaa mun lapsuuden! Mun isä oli väkivaltainen, alkoholisti ja narsistinen persoona. Mun koti oli kulmakunnan öykkäriperhe, jossa viinaa ja meteliä riitti. Muistan, että jo viiden vuoden iässä yritin vaihtaa vaippoja kaksivuotiaalle sisarelleni ja antaa ruokaa kolmevuotiaalle veljelleni. Muistan, kuinka isäni oli sammunut pöntölle ja kuola valui sen suuta pitkin. Mua pelotti ihan hulluna, että isä suuttuu ja saan siltä selkääni, joten yritin olla niin kuin hyvä äiti ja antaa sisarilleni ruokaa. SE oli vain niin hankalaa, koska jääkaapista löytyi vain pätkä makkaraa. Sen makkaran sitten pilkoin mun pikku käsilläni pienille lautasille nätisti, joista sitten söimme. Omaan itsenäiseen elämään muutettuani päädyin yhteen hallitsevan työnarkomaanin kanssa, koska halusin, että viimeinkin joku huolehtii musta. Oon yrittänyt myös itsemurhaa viinalla ja lääkkeillä, koska olin niin pahoinvoiva. Kiitos teille, että oon vielä täällä.
Jäljellä vain hiljaisuus

Kokouksen aikana sain kuulla monia muitakin kohtaloita. Olen vihainen siitä, kuinka alkoholismi saa aikaan kymmeniä vuosia kestänyttä tuskaa. On väärin, että kaikki ne tunteet, joita rikottu lapsuus aiheuttaa, kääntyvät lopuksi aikuista lasta itseään kohti. Tilanne on hankala ja sietämätön.
Nämä urheat, oman elämänsä pelastajat nousivat lopuksi kokouksen lopussa ylös ja kerääntyivät piiriksi. He halasivat toisiaan ja lausuivat yhdessä ääneen loppurukouksen, jonka voimin he jaksavat odottaa toivottavasti selvin päin taas seuraavaan tapaamiseen.

Sama tuska

AAL-ryhmässä käyville aikuisille lapsille löytyy useita yhtenäisiä piirteitä. Kaikki ryhmässä kävijät eivät ole alkoholistiperheestä, vaan ryhmä on avoin kaikille. Kokouksissa käy henkilöitä, joiden perhe-elämä on jollakin tavalla ollut toimimaton tai häiriintynyt. Kaikilta ryhmäläisiltä löytyy taustalta kuitenkin tuskainen ja rikottu lapsuus. Nämä kaikki aikuiset lapset kärsivät usein läheisriippuvaisuudesta, huonosta itseluottamuksesta ja erilaisista pelkotiloista. Usealla ryhmäläisellä on AAL-toiminnan ohella menossa myös lääketieteellinen hoito, lääkitys tai terapiamuoto. Kaikkia ryhmäläisiä ei edes lääketiede ole osannut auttaa. Nämä henkilöt kärsivät muun muassa masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja erilaisista pakko-oireisista ja itsetuhoisista käytöshäiriöistä.
AAL-ryhmä on lähtenyt alunperin AA-ryhmien rinnalla kulkijana ja toimii erillisenä ryhmänä. Osa AAL-ryhmän jäsenistä käy myös AA-tapaamisissa. AAL-toiminta on tiivistänyt ryhmäläisten oirekuvista ongelmalistan, josta häiriintyneen perhe-elämän lapsen on helppo tunnistaa itsensä.

AAL ongelmalista

1. Meillä näyttää olevan useita yhteisiä ominaispiirteitä seurauksena siitä, että olemme kasvaneet alkoholistisessa ympäristössä.
2. Meille on kehittynyt huono itsetunto sen tuloksena, että meitä on arvosteltu lapsena. Aikuisina jatkamme tätä vanhempiemme mallia ja tuomitsemme itsemme ja muut ankarasti. Yritämme peittää huonoa itsetuntoamme pyrkimällä olemaan täydellisiä ja kaiken arvostelun yläpuolella samalla kontrolloiden, arvostellen ja halveksien muita ihmisiä.
3. Meillä on taipumus eristäytyä, koska olemme peloissamme. Tunnemme olomme epämukaviksi muiden ihmisten, etenkin auktoriteettien seurassa.
4. Etsimme epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää. Olemme valmiita tekemään mitä tahansa, jotta muut ihmiset pitäisivät meistä. Emme halua loukata ketään. Niinpä olemme uhrautuvaisia sellaisissakin tilanteissa ja ihmissuhteissa, jotka vain vahingoittavat meitä.
5. Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja meihin kohdistuvaa arvostelua, koska se saa meidät tuntemaan itsemme riittämättömiksi ja turvattomiksi.
6. Meistä tuli alkoholisteja tai otimme puolisoksemme alkoholistin tai jonkun muun pakonomaisesti toimivan henkilön kuten työnarkomaanin, varmistaaksemme sen, ettei meitä hylättäisi.
7. Elämme elämäämme tuntien itsemme uhreiksi ja syytämme vaikeuksistamme muita. Myös ystävinä ja kumppaneina meitä viehättävät uhrin roolin omaksuneet ihmiset. Niinpä sekoitamme rakkauden ja säälin. Siksi olemme taipuvaisia rakastamaan ihmisiä, joita voimme sääliä ja pelastaa.
8. Olemme joko ylihuolehtivaisia tai ylivastuuttomia. Otamme vastuun muiden ongelmista ylikehittyneen vastuuntuntomme vuoksi tai oletamme muiden ihmisten olevan vastuussa meidän ongelmiemme ratkaisemisesta. Kummassakaan tapauksessa meidän ei tarvitse katsoa omia virheitämme ja vastata omasta elämästämme ja valinnoistamme.
9. Tunnemme syyllisyyttä, kun pidämme puoliamme emmekä myötäile muita ihmisiä.
10. Traumaattisen lapsuutemme seurauksena kiellämme, vähättelemme ja tukahdutamme tunteitamme. Emme tiedosta sitä, miten kyvyttömyys tunnistaa ja ilmaista tunteita on vaikuttanut aikuiselämäämme. Tämä koskee myös myönteisiä tunteitamme. Se, ettemme ole kosketuksissa omiin tunteisiimme, on eräs tärkeimmistä kieltomekanismeistamme. Tulemme riippuvaisiksi omista tunnekuohuistamme; innostus, kiihtymys ja jännitys saavat meidät valtaansa.
11. Olemme läheisriippuvaisia henkilöitä. Pelkäämme, että meidät hylätään ja teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi kokea tuskallisia tunteita. Kaikki tämä on seurausta siitä, että elimme sairaiden ihmisten kanssa, ihmisten, jotka eivät tunnetasolla koskaan vastanneet meidän tarpeisiimme.
12. Tunnemme itsemme toivottomiksi ja avuttomiksi. Tämä johtuu lapsuudenkotimme perinnöstä: kieltämisestä, kontrolloinnista, eristäytymisestä, häpeästä ja aiheettomasta syyllisyydestä.
13. Läheisyys, turvallisuudentunne, luottamus ja sitoutuminen ovat meille vieraita ja vaikeita asioita ihmissuhteissa. Koska meidän on vaikea asettaa selviä henkilökohtaisia rajoja kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa, annamme helposti periksi kumppanimme tarpeille ja tunteille unohtaen itsemme.
14. Lykkäämme usein asioiden hoitamista myöhemmäksi ja meillä on vaikeuksia saattaa loppuun aloitettuja töitä.
15. Meillä on voimakas tarve kontrolloida muita ihmisiä ja omaa elämäämme.

Lähde ja lisätietoa ryhmien toiminnasta:
http://www.aal.fi/
http://www.sorsasaari.org
Anonyymien henkilöiden nimet ovat vaihdettu artikkeliin.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

Heikki Hursti

Alkoholistien, syrjäytyneiden, kodittomien ja köyhien auttajana isänsä Veikon työtä jatkava Heikki kokee Jumalan johdattaneen hänet huolehtimaan heikko-osaisista. raitis.fi tapaa kiireisen … Jatka lukemista Heikki Hursti

Alkoholistien, syrjäytyneiden, kodittomien ja köyhien auttajana isänsä Veikon työtä jatkava Heikki kokee Jumalan johdattaneen hänet huolehtimaan heikko-osaisista.

raitis.fi tapaa kiireisen miehen Helsingin Kalliossa ennen kaksi kertaa viikossa järjestettävän vaate- ja ruokajakelun alkua. Jo tuntia ennen nälkäisten ja avun tarpeessa olevien ihmisten jono kiemurtelee sadan metrin mittaisena korttelin toiselle puolelle. Joukossa näkyy paljon alkoholin turvottamia punaisia kasvoja, mutta myös aivan tavallisen näköisiä kaduntallaajia.
Veikko-isän kuoleman jälkeen oli selvää, että Heikki jatkaa avustustoimintaa. Se oli myös Veikon toive. Veikko itse oli yrittänyt päästä viinasta eroon monella eri tavalla useaan otteeseen, muun muassa AA:n avulla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hänen hengellinen heräämisensä oli kuitenkin se, joka lopulta mahdollisti raitistumisen, Heikki selventää.
-Isällä oli parhaimmillaan parinkin vuoden mittaisia raittiita kausia, mutta vasta uskoontulon myötä hän pääsi lopullisesti viinasta eroon. Oman kertomuksensa mukaan hän oli putkassa ollessaan rukoillut Jumalalta apua, jolloin juominen jäi totaalisesti ja muutaman kuukauden kuluttua siitä jopa tupakanpoltto.
Heikin lapsuus oli todella rankkaa aikaa isän vielä juodessa. Siihen liittyy monia karmivia ja hurjia muistoja, mutta hänelle tulee myös positiivisia tarinoita ja kertomuksia mieleen isän alkoholistiajoilta.
-Hyvät muistot eivät niin kovin yllättäen liity kotiin. Hienoa oli tuolloin esimerkiksi se, että joka kesä sain olla kolme kuukautta koulun kesäsiirtoloissa. Silloin pystyin hengähtämään ja rauhoittumaan, syömään hyvin ja kavereita oli ympärillä. Yksi hieno asia siellä oli myös se, että tutustuin Orvo Kontioon, joka silloin teki televisioon paljon lastenohjelmia. Hänen kauttaan pääsimme kaksoisveljeni kanssa ensin televisioon voimistelemaan ja myöhemmin esittämään pikkusalapoliiseja lapsille suunnattuun jännityssarjaan Autotelakan arvoitus.

Raitistuminen on pitkä ja vaikea prosessi

Heikki kokee, että alkoholista voi päästä eroon ilman hengellistä heräämistäkin. Se on hänen mielestään vain yksi apuväline raitistumisprosessissa, tosin hyvin tärkeä ja tehokas sellainen.
-Alkoholistiparantolat ja AA toimivat monille. Itse painotan sitä, että ihminen vapautuessaan viinasta tai huumeista jää helposti vähän tyhjän päälle. Hän tarvitsee itselleen jotain aitoa ja kestävää. Jos ihmisen sisälle jää vain pelkkää tyhjää, niin retkahtaminen on hyvin helppoa. Kristuksen saaminen sydämeen on sellainen voimavara ja suuntaa antava apu, että sillä on valtava merkitys. Uskoon tultuaankin esimerkiksi isälläni oli vielä monta kertaa koettelemus edessä pysyä kuivilla ja taistella omien demoniensa kanssa.
Heikki kohtaa työssään paljon ihmisiä, jotka ovat hyvinkin pitkien kausien jälkeen retkahtaneet uudestaan. Syyllisyys ja itseinho ovat näissä tapauksissa voimakkaita tunteita, ja hän yrittääkin parhaansa mukaan auttaa ja keskustella heidän kanssaan.
-Minä sanon heille, että elämä ei yhteen tai jopa useampaan retkahdukseen kaadu tai lopu. Meillä on juuri niin monta mahdollisuutta ja yritystä jäljellä tässä elämässä tehdä toisin, kuin on päiviäkin jäljellä. Meillä on täällä töissä tällä hetkelläkin pari kaveria, jotka vielä taistelevat pysyäkseen kuivilla. Suunta on heillä kuitenkin oikea ja tahto kova.
Monia onnellisesti päättyneitä tarinoita nähneenä Heikki haluaa kertoa muutaman.
-Silloin kun meillä oli vielä Jeesus-talo, sinne saapui nuori sekakäyttäjäkaveri Oulusta. Hän oli niin huonossa kunnossa juomisesta ja pillereiden popsimisesta, että ei pystynyt enää juuri mihinkään itse. Häntä piti suunnilleen syöttää. Niin vain tällaisestakin jamasta voi nousta, sillä ensin hän oli useita vuosia Pelastusarmeijassa töissä ja nykyään Helluntaiseurakunnassa saarnaajana.
-Pari vuotta sitten meillä oli täällä töissä mies, joka nousi ihan pohjalta. Hän oli täysin rappioalkoholisti, mutta koki hengellisen heräämisen ja pysyi loppuun asti kuivilla, kunnes muutama vuosi sitten kuoli vaikeaan sairauteen. Tällaisista tarinoista voi nähdä, että toivoa on aina.
Alkoholismista parantumisen eri vaiheisiin Heikillä on näkemyksensä, jotka eroavat hyvinkin radikaalisti esimerkiksi AA:n noudattamasta linjasta.
-Minua vähän ärsyttää AA:n tapa puhua vaikka kaksikymmentä vuotta kuivilla olleesta ihmisestä edelleen addiktina. Itselläni ei tietenkään henkilökohtaista kokemusta riippuvuudesta ole, mutta esimerkiksi isäni sanoi aina olevansa entinen alkoholisti. Hän koki tervehtyneensä ja päässeensä riippuvuutensa yli. Tietysti on jokaisen henkilökohtainen asia miten asian kokee ja miten elää sen kanssa, mutta miksi ei noinkin pitkän ajan jälkeen voisi todeta olevansa entinen riippuvainen? Onko siinä sitten vaarana se, että moisen ääneen sanoessaan retkahtaisi helpommin? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä.

Syrjäytyneen on yhä vaikeampi saada apua

Suomalaiseen alkoholipolitiikkaan Heikillä on omat sanansa sanottavana. Paljoa hyvää hän ei siitä löydä.
-Viinan verotuksen nostaminen vähentää joidenkin ihmisten juomista, mutta rappioalkoholisteille sillä ei mielestäni ole mitään merkitystä. Kohtuudella juovalle ja vaikkapa nuorille viinapullon hinnalla on merkitystä. Juoppo taas juo, vaikka viina maksaisi kuinka paljon. Riippuvainen saattaa myös hoitaa rahansa ja juomansa laittomin keinoin. Viinaralli Virosta kasvaa aina jos veroja nostetaan. Silti olen verotuksen kiristämisen kannalla.
-Alkoholin mainontaa pitäisi ehdottomasti rajoittaa. Mainokset ovat selkeästi nuorille suunnattuja ja kaikissa nuorille suunnatuissa ohjelmissa porukka lähtee aina rentoutuakseen kaljalle. Niistä saa sellaisen kuvan, että juominen on itsestäänselvä osa elämää. Aiemmin tuotemerkkejä ei saanut ohjelmissa näyttää, vaan käytettiin piilomainontaa. Minun puolestani alkoholituotteita kauppaavat mainokset voisi kieltää vaikka kokonaan. Faktahan on se, että Alkon kautta valtiolle tulevat rahat ovat niin suunnattomia summia, ettei niitä vapaaehtoisesti haluta pienentää.
Valtiollisella ja kunnallisella puolella alkoholistien hoito on Heikin mukaan täysin retuperällä.
-Esimerkiksi täällä Helsingissä, kun menet A-klinikalle hakemaan apua, niin voit olla melko varma, että sinut ohjataan avohoitoon. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että saat rauhoittavia lääkkeitä päästäksesi pahimpien vieroitusoireiden yli. Sen jälkeen oletkin sitten taas ihan tyhjän päällä. Monet yksittäiset hoitokodit taas tekevät todella hyvää työtä. Niihinkin pääseminen usein edellyttää maksusitoumuksen saamista sosiaalivirastolta ja se ei ole enää niin helppoa kuin ennen. Jos joku oikeasti haluaa päästä päihteistä eroon, niin ei siihen auta vaan lyödä lääkkeitä kouraan. Pian moiset tapaukset ovat taas notkumassa tuossa kadulla aivan sekaisin. Näissä ryyppyporukoissa solidaarisuus on sellainen asia, joka houkuttelee helposti takaisin huonoille teille.

Apua aiemmin

Avun tuominen lähelle ihmistä on Heikille tuttua puuhaa ja hänen mielestään sitä pitäisi olla tarjolla jo varhaisemmassa vaiheessa kuin vasta silloin, kun ollaan jo todella syvällä ongelmien kanssa.
-Monet päihderiippuvuuksista kärsivät eivät kumma kyllä edes halua apua silloin kun heillä menee edes vähän paremmin. Silloin he tuntuvat ajattelevan, että minulla menee ihan hyvin, vaikka asianlaita ei näin olisikaan. Jotkut ovat myös antaneet jo periksi, eivätkä haluakaan apua. He ovat ongelmansa takia pitkäaikaistyöttömiä ja syrjäytyneitä. He kokevat olevansa täysin yhteiskunnan ulkopuolella eikä mikään enää kiinnosta.
Tästä syystä hän haluaisikin tarjota nuorille enemmän ennaltaehkäisevää päihdetyötä ja kertoa alkoholin ja huumeiden vaaroista.
-Nuorille pitäisi näyttää sen lisäksi, että kerrotaan viinan vievän työt ja asunnot ja rikkovan perhesuhteet, niin myös ihan mitä se tekee ihmisen fyysiselle olemukselle ja ajattelulle. Kouluihin tarvittaisiin enemmän puhumaan viinahelvetin läpikäyneitä ihmisiä. Itse kun tein valistustyötä Lapin kouluissa, niin vaikka en itse olekaan ollut alkoholisti, niin se että olen alkoholistiperheestä sai lapset ja nuoret kuuntelemaan minua. Kun kerroin heille kokemuksistani ja miten jouduin todistamaan viinan aikaansaamaa väkivaltaa ja itsemurhayrityksiä, meni viesti hyvin perille. Toivottavasti he vielä vuosien päästäkin muistavat tarinat.

Ulkomailta opittua

Heikki on toiminut pastorina ja saarnaajana myös Espanjassa. Eurooppalaista mukamas sivistyneempää juomakulttuuria hän ei kuitenkaan Suomen oloihin suosittele.
-Esimerkiksi juuri Espanjassa viiniä ja muita alkoholituotteita saa ruokakaupasta melkeinpä kuka vaan. Nyt siellä ollaan hädissään räjähdysmäisesti kasvaneesta alkoholisoituneiden nuorten määrästä. Vanhempien ihmisten juominen ei niinkään näy kadulla kuin Suomessa. Vanhempi ikäpolvi siellä juo enemmän piilossa kodeissaan. Suomen oloissahan eurooppalainen juomakulttuuri tarkoittaa sitä, että niiden perus perjantaikännien lisäksi tissutellaan pitkin viikkoa.
Lahja ja Veikko Hurstin laupeudentyö-yhdistyksen toiminta on Helsingin lisäksi nyt levinnyt myös Turkuun, Poriin ja Ouluun. Heikki aikoo jatkaa auttamista melko pitkälti samoilla linjoilla kuin ennenkin.
-Lasten ja nuorten parissa on tarkoitus tehdä enemmän töitä. Helsingin kaupungin kanssa meillä on hanke tällä hetkellä alkuvaiheessa.
Vähäisen vapaa-aikansa Heikki käyttää lähinnä rakkaaseen musiikkiharrastukseensa.
-Minä tosiaan laulan ja soitan, joka on aina ollut minulle tärkeää. Sen lisäksi maalaan akvarellitauluja ja nyt odotan innolla kesää ja kalastusreissuja, hän lopettelee leppoisasti naureskellen.

Teksti: Aki Lehti kuva: Pekka Korhonen

Lapsen eikä alkoholistin silmin

Alex Kastrup Nielsen auttaa TUBAssa tanskalaisten alkoholistien lapsia – Isä katoaa. Hän ei ole oma itsensä kun hän juo, hän … Jatka lukemista Lapsen eikä alkoholistin silmin

Alex Kastrup Nielsen auttaa TUBAssa tanskalaisten alkoholistien lapsia

– Isä katoaa. Hän ei ole oma itsensä kun hän juo, hän on kuin toinen ihminen, kertoo Mathilde, 15. Mathilde ja aivan liian monet muut nuoret tanskalaiset ovat jääneet vanhemmilleen kakkosiksi. Vanhemmat juovat. Juovat, vaikka lapset tarvitsisivat heidän läsnäoloaan ja rakkauttaan. Nyt lapset saavat vain tunteen siitä, etteivät ole rakkauden arvoisia.

Tanska on alkoholipolitiikaltaan hyvin vapaamielinen maa. Alkoholia on helppo saada, sitä kulutetaan paljon nuoresta pitäen, ja vain ani harva tanskalainen on raitis. Salliva alkoholikulttuuri kaikuu rivien välistä, kun Alex Kastrup Nielsen mainitsee, että rattijuopumuksesta ja työaikana juomisesta on alettu viime vuosina puhua kriittisesti.

Vastako viime vuosina?
Nielsen on TUBAn, alkoholistivanhempien lapsia auttavan tanskalaisjärjestön eteläisen alueen johtaja. TUBA toimii kymmenessä tanskalaiskunnassa. Kuntien lisäksi sen toimintaa rahoittaa Tanskan valtio yhteiskunnallisten ongelmien rahastoistaan.
– Minusta alkoholipolitiikka on Tanskassa kasvotonta ja keskustelu varovaista. Alkoholin aiheuttamat taloudelliset, sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat yhteiskunnalle ovat niin suuret, että alkoholin käytöstä pitäisi käydä keskustelua, jossa on koko kansakunta mukana.

Yksinäisyyttä ja tunnesokeutta
Mathildella ei ollut sydänystäviä kun hän otti yhteyttä TUBAan. Yksinäisyys yhdistää useimpia alkoholistien lapsia Tanskassa.
– Ei kotiasioista ole aiemmin voinut puhua kellekään. En ole kehdannut kutsua ketään kotiinkaan. Isä saattaisi olla juomassa, Mathilde sanoo.
– Alkoholistiperheissä kaikki perheenjäsenet tiedostavat ongelman ja kohtaavat sen joka päivä, mutta siitä ei puhuta. Ei keskenään eikä muille, Alex Kastrup Nielsen vahvistaa.
– Ja kun lapset ovat tunnetasolla liian vähän vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, toiset eivät vahvista tai korjaa heidän tunteitaan.
Vanhempien alkoholismilla on siis kauaskantoiset seuraukset nuoren tunnetason kehitykselle ja sitä kautta hänen sosiaalisiin kykyihinsä.
TUBA pyrkii parantamaan alkoholistien lapsien haavoja tarjoamalla heille paikkoja, joissa keskitytään heihin. Nuorimmat avunsaajat ovat 14-vuotiaita, vanhimmat ovat varttuneet jo 35 vuoden ikään.
Paikat ovat kaukana alkoholin suurkuluttajille suunnatuista avunlähteistä. TUBAn toimipisteillä on matalat kynnykset, ja suurin osa nuorista löytääkin TUBAan itse, eikä aikuisten lähettämänä.
Mathilde käy TUBAn terapiassa yksin ja osallistuu myös ryhmäterapiaan. Ryhmästä hän on löytänyt ystäviä.
– Hienoa, että tajusin tulla tänne jo nyt. Monet ovat tulleet TUBAan vasta kaksikymppisinä, jotenkin nämä jutut alkavat pyöriä päässä sitten viimeistään kun yritetään pärjätä yksin, Mathilde huomioi.

Tuska yhtä syvää joka kulttuurissa
– Luulen, että alkoholistiperheiden tukiohjelmissa on keskitytty liian paljon juoviin vanhempiin ja liian vähän lapsiin. Olisi hyvin hyödyllistä tarkastella ongelmaa lasten silmin! Alex Kastrup Nielsen huomauttaa.
Tanskassa on väkilukuun suhteutettuna hyvin paljon maahanmuuttajia. TUBAlle tämä aiheuttaa jonkin verran haasteita.
– Terapeutin täytyy ymmärtää, miten eri tavoin eri kulttuureista tulevat voivat elämästä ajatella, ja hänen on oltava tietoinen lasten ennakkoluuloista. Alkoholi aiheuttaa kuitenkin pohjimmiltaan aivan samanlaisia ongelmia kaikissa kulttuureissa, ja siksi voimme auttaa kaikkia, Nielsen toteaa.

Mathilde on kuvitteellinen henkilö, joka pohjautuu siihen, mitä TUBAn auttamat nuoret ovat kertoneet.

Teksti: Natalia Laurila  Kuva: Bent Ulrikkeholm
Lähde: raitis.fi-lehti 1/09

Järjestöt alkoholin mielikuvamainontaa vastaan

Raittiuden Ystävät sekä yhdeksän muuta järjestöä allekirjoittivat vetoomuksen kansanedustajille alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseksi. Järjestöt kannattavat alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä toimivalla tavalla sekä … Jatka lukemista Järjestöt alkoholin mielikuvamainontaa vastaan

Raittiuden Ystävät sekä yhdeksän muuta järjestöä allekirjoittivat vetoomuksen kansanedustajille alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseksi. Järjestöt kannattavat alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä toimivalla tavalla sekä alkoholin tv- ja radiomainonnan kieltämistä kokonaan. Järjestöt kannustivat eduskuntaa keskustelemaan myös ulkomainonnan kieltämisestä, koska ulkomainonnalle lapset ja nuoret altistuvat koti-, koulu- ja vapaa-ajan ympäristöissä liikkuessaan eivätkä voi tähän itse valinnoillaan vaikuttaa.

Vetoomuksen allekirjoittaneet järjestöt:
Elämäntapaliitto
Elämäni Sankari ry
Helsingin NMKY
Irti Huumeista ry
Koulutus Elämään -säätiö
Lappeenrannan raittiustoimisto
Nuorisokasvatussäätiö
Nykterhetsförbundet Hälsa och Trafik rf
Raittiuden Ystävät ry ja Kännikapina
Suomen Vanhempainliitto

Alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen suojelee lapsia ja nuoria, koska alkoholimainonta lisää erityisesti nuorten alkoholinkulutusta. Alkoholimainokset muokkaavat lasten ja nuorten asenteita alkoholinkäytölle myönteisiksi, lisäävät todennäköisyyttä aloittaa alkoholinkäyttö nuorempana ja juoda runsaammin.

Yleinen mielipide puoltaa järjestöjen näkemystä mainonnan rajoittamisesta: yli puolet suomalaisista kannattaa alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä (Suomalaisten alkoholiasenteet 2008).

 

Lisätietoja: Anki Pulliainen, projektipäällikkö, Raittiuden Ystävät ry
044 026 6358, anki.pulliainen(a)raitis.fi

Järjestöjen viesti: Alkoholin mielikuvamainonta kiellettävä

Järjestöjen viesti kansanedustajille alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseksi – kyseessä lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa etu   Kymmenen järjestöä allekirjoitti vetoomuksen kansanedustajille … Jatka lukemista Järjestöjen viesti: Alkoholin mielikuvamainonta kiellettävä

Järjestöjen viesti kansanedustajille alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseksi – kyseessä lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa etu

 

Kymmenen järjestöä allekirjoitti vetoomuksen kansanedustajille alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseksi. Järjestöt kannattavat alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä toimivalla tavalla sekä alkoholin tv- ja radiomainonnan kieltämistä kokonaan. Järjestöt kannustivat eduskuntaa keskustelemaan myös ulkomainonnan kieltämisestä, koska ulkomainonnalle lapset ja nuoret altistuvat koti-, koulu- ja vapaa-ajan ympäristöissä liikkuessaan eivätkä voi tähän itse valinnoillaan vaikuttaa.

Alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen suojelee lapsia ja nuoria, koska alkoholimainonta lisää erityisesti nuorten alkoholinkulutusta. Alkoholimainokset muokkaavat lasten ja nuorten asenteita alkoholinkäytölle myönteisiksi, lisäävät todennäköisyyttä aloittaa alkoholinkäyttö nuorempana ja juoda runsaammin.

Yleinen mielipide puoltaa järjestöjen näkemystä mainonnan rajoittamisesta: yli puolet suomalaisista kannattaa alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä (Suomalaisten alkoholiasenteet 2008).

Mainonnan salliminen nykyisessä muodossaan ajaa ainoastaan alkoholiteollisuuden ja muiden alkoholin myynnistä mahdollisesti riippuvaisten alojen etua.

Elämäntapaliitto
Elämäni Sankari ry
Helsingin NMKY
Irti Huumeista ry
Koulutus Elämään -säätiö
Lappeenrannan raittiustoimisto
Nuorisokasvatussäätiö
Nykterhetsförbundet Hälsa och Trafik rf
Raittiuden Ystävät ry ja Kännikapina
Suomen Vanhempainliitto

Alkoholijuomien mainontaa rajoitetaan lainsäädännöllä käytännöllisesti katsoen kaikissa EU-maissa. EU:n tai Suomen lainsäädäntö eivät aseta esteitä mielikuvamainonnan tehokkaalle kieltämiselle. Tehokkaita säännöksiä on käytössä esimerkiksi Ranskassa ja Ruotsissa.

Järjestöt tiedottivat viestissään, että ne tulevat seuraamaan tiiviisti millaisia kannanottoja kansanedustajilla on mielikuvamainonta-asiaan. Järjestöt myös kertoivat tiedottavansa näistä kannanotoista äänestäjille ja lehdistölle. Äänestäjillä. on oikeus tietää, millaisia asioita edustajat ajavat eduskuntakaudellaan. Tätä tietoa tarvitaan erityisesti ennen eduskuntavaaleja. Kansanedustajien toiminnan seuraamisella järjestöt haluavat omalta osaltaan tehdä politiikkaa läpinäkyvämmäksi ja kertoa mitä kansanedustajat tekevät alkoholiongelmien ratkaisemisen eteen.

Alkoholihaittojen vähentämiseen sekä lasten ja nuorten suojelemiseen tarvitaan nyt paljon työtä ja viisaita päätöksiä. Vastuu on suuri ja se on meillä kaikilla aikuisilla.

 


Lisätietoja: Anki Pulliainen, projektipäällikkö, Raittiuden Ystävät ry,
044 026 6358, anki.pulliainen(a)raitis.fi

Lapset ovat liian arvokkaita markkinoiden pelimerkeiksi

HS – Pääkirjoitus – 20.7.2008 Markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan, kirjoittavat Ritva Kuusisto ja Anki Pulliainen. Lapsi … Jatka lukemista Lapset ovat liian arvokkaita markkinoiden pelimerkeiksi

HS – Pääkirjoitus – 20.7.2008

Markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan, kirjoittavat Ritva Kuusisto ja Anki Pulliainen.

Lapsi osana yhteisöä

Lapsi seuraa tarkasti hänelle tärkeiden ihmisten valintoja ja imee merkityksiä ympäristöstään. Niistä hän rakentaa tulkintoja siitä, millainen ihmisen tulee olla ja miten elämää kannattaa elää.

Lapsi työstää oppimistaan keskittyneen leikin avulla. Leikki tuottaa iloa, mutta se on myös välttämätöntä elämäntaitojen ja mielenterveyden kannalta. Perinteisesti lapsen leikki on saanut aineksensa aikuisen työn seuraamisesta, mutta nykyisin työ on siirtynyt pois lapsen näkyviltä.

Kotiviihteen aiheuttama taustahäly ja perheen vapaa-ajan käyttäminen kuluttamiseen ovat heikentäneet keskittyneen leikin asemaa. Kun leikki vaarantuu, lapsen kriittinen ajattelu ja aloitteellisuus jäävät heikoiksi ja median vaikutus vahvistuu. Nyt on havahduttu pohtimaan, millaisia kansalaisia markkinahuuhtelussa kasvaa.

Markkinat ovat oivaltaneet leikin ja lelujen arvon. Esimerkiksi elokuvateollisuus panostaa lapsille suunnattujen filmien oheismarkkinointiin. Elokuvien hahmoleluilla lapset kuitenkin vain lähinnä toistelevat näkemäänsä. Tällaisen leikin jälkeen lapsi odottaa kyllästyneenä muiden keksivän hänelle jotain uutta tekemistä.

Perhe on keskeinen kulutusyksikkö. Lapset ja nuoret vaikuttavat kulutuspäätöksiin toivomalla ja kinuamalla. He tekevät myös omia ostospäätöksiään. Mitä enemmän lapsi altistuu mainoksille, sitä enemmän kinuaminen tutkimusten mukaan lisääntyy.

Kuluttamisen paine näyttää tekevän ihmisistä vähemmän tyytyväisiä. Kasvuikäisille se aiheuttaa jopa ahdistusta ja masennusta. On myös todettu, että kulutuskeskeisyys vähentää lapsen anteliaisuutta ja vastuuta ympäristöstä.

Pienituloisissa ja alhaisen koulutustason perheissä uskotaan Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan vankimmin siihen, että raha ja ostaminen auttavat pahaan oloon. Juuri nämä perheet viettävät eniten aikaa ostosparatiiseissa. Kun mankuvat lapset raastavat turhautuneiden vanhempiensa hermoja, ostaminen voi tuntua nopeimmalta pelastukselta.

Lastentarviketeollisuus rakentuu halulle antaa lapselle parasta. Se, mitä lapsi todella valitsisi, ei kuitenkaan aina ole ostettavissa. Hienot lastenhoitovälineet voivat hetkellisesti helpottaa aikuista, mutta lapsen kannalta ne ovat usein varkaita, sillä ne vähentävät aikuisen sylin ja vuorovaikutuksen käyttöä.

Erityinen riskituote on äidinmaidonkorvike, jonka markkinointi on kätketty tutkimusrahoituksen ja sponsoroinnin taakse. Puutteellisesti imetyksen ohjaukseen koulutettu terveydenhuoltohenkilöstö antaa vauvoille korvikemaitoa jo synnytyssairaalassa. Näin vanhemmat oppivat jo ensi päivinä, että lapsi tarvitsee jotain, jota he eivät pysty tarjoamaan.

Markkinoinnissa hyödynnetään lapsen kehityksen herkkyyskausia. Jo puolivuotias tunnistaa tuotemerkkejä. Näin lapselle rakentuu vaivihkaa mieltymyksiä, joita vanhemmat saattavat pitää lapsen omina valintoina. Myös aikuisten mainokset pyritään tekemään lapsia ja nuoria kiinnostaviksi.

Suomalaisessa tutkimuksessa jo viides- ja kuudesluokkalaiset lukivat itsensä nuoriin kuuluviksi ja siten esimerkiksi aikuisille tarkoitettujen virvoitusjuomamainosten kohdeyleisöksi.

Nuorille suunnatuissa mainoksissa ja viihteen sponsoroinnissa vedotaan uskallukseen toimia kasvattajien odotusten vastaisesti. Viitteet seksiin, väkivaltaan, epäterveelliseen ruokaan, tupakointiin ja päihteisiin valjastetaan edistämään tuotteen myyntiä.

Erityisen huolestuneita Suomessa ollaan nuorten juomisesta. Laki kieltää alkoholin mainonnan alaikäisille. Kuitenkin lapset ja nuoret altistuvat jatkuvasti alkoholin lehti-, tv- ja radiomainonnalle. Helsinkiläisten koulujen ja päiväkotien edessä olevilla ulkomainospaikoilla mainostetaan näkyvästi alkoholia.

Alkoholimainonnan monimuotoisuus ja näkyvyys viestittävät lapsille ja nuorille, että alkoholilla ja mielihyvällä on vahva yhteys. Kansainväliset tutkimukset osoittavat selvästi, että alkoholin markkinointi lisää juuri nuorten juomista.

Mainokset ja markkinointi tunkeutuvat tiloista yksityisimpään, ihmismieleen, joka on lapsilla ja nuorilla erityisen altis vaikutuksille. Vielä 1970-luvulla keskusteltiin oikeudesta olla ottamatta vastaan viestintää. Nyt kaupallisen viestinnän sananvapaus on vahva. Yritykset ovat hankkineet itselleen ihmisoikeuksia vastaavia oikeuksia. Samalla ne ovat alkaneet vaatia yhä voimakkaammin näiden oikeuksien kieltämistä ihmisiltä.

Suomalainen ostovoima on länsieurooppalaisissa vertailuissa heikko. Kuitenkin meitä kehotetaan ostamaan ja kuluttamaan, jotta talouden pyörät pysyvät pyörimässä. Tämä viestittää, että osallistuminen tapahtuu ennen kaikkea kuluttamisen ja ostamisen kautta.

Kansantalouden tilanne ei kerro hyvinvoinnista. Robert F. Kennedy totesi viisaasti, että bruttokansantuote mittaa kaikkea paitsi sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen. Kulutuskeskeisyyden vähentäminen parantaisi ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointia.

Jokainen aikuinen voi vaikuttaa tulevaisuuteen paitsi omalla esimerkillään myös suojelemalla lasten ja nuorten kasvurauhaa. Tämä edellyttää myös nykyisen lainsäädännön kehittämistä. Lapsi on liian arvokas markkinoiden pelimerkiksi. Siksi markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan.

Ritva Kuusisto
Anki Pulliainen
Kirjoittajat ovat Raittiuden Ystävät ry:n suunnittelijoita.