Avainsana-arkisto: päihteet

Elämää pirtuaalitodellisuudessa

Meidän ikäiset juo tolkuttomasti energiajuomia. Sen näkee koulussa, kun niitä juoneet tyypit hyppii seinille ja pummaa rahaa, että voisivat ostaa … Jatka lukemista Elämää pirtuaalitodellisuudessa

Meidän ikäiset juo tolkuttomasti energiajuomia. Sen näkee koulussa, kun niitä juoneet tyypit hyppii seinille ja pummaa rahaa, että voisivat ostaa energiajuomaa lisää. Ja pummivat pohjia ja vetävät herneitä nenään, jos eivät saa tahtoansa läpi. Keitä ne teidän mielestä muistuttaa?

25022010974Allegra Flores ja muut yläkouluikäiset suomalaisnuoret esittivät erinomaisia kysymyksiä helmikuussa Helsingin Säätytalolla. Alkoholimainonnan mahdollisia lisärajoituksia pohtiva työryhmä sai kuulla, että nuorten mielestä mainokset ja koko yhteiskunta yllyttävät heitä juopotteluun. Joka suunnalta hyökkäävät kuvat, iskulauseet ja mallit uskottelevat kännäämisen olevan tärkeä osa aikuiseksi tulemista.
Miten Raaseporista työryhmälle puhumaan matkustaneet lapset saattoivat olla tietoisia 4,7-prosenttisesta alkoholijuomasta, jota mainostettiin näin: ”Maistapa, erotatko energiajuomasta?” Eihän alkoholimainoksia suunnata nuorille, ehei, ja alkoholiteollisuuden, päivittäistavarakaupan liiton sekä mainosrahoista nauttivien mediapamppujen mielestä nykyinen mainoslainsäädäntö on jo ihan tarpeeksi tiukka.
Nuorten mielestä siten, että Eurooppa on järjestetty aikuisten tarpeiden ja halujen mukaan. Mantereemme on alkoholin läpeensä kastelema, kuuro lasten tarpeille. Suomessa eletään pirtuaalielämää.
– Se on pohjoiseurooppalainen viinakulttuuri plus nykyteknologia. Ne kisailee ja kannustaa toisiaan, aina vaan suuremmilla kierroksilla. Tarvitaan ufomies tai lapsi kertomaan se, lapset kertoivat.


’Täällä selkeästi pelätään ottaa vastuuta’

Jos ufomiehellä olisi edessään tutkitut faktat alkoholin aiheuttamista terveydellisistä ja sosiaalisista ongelmista, se olisi varmasti tyrmistynyt kuulemistilaisuudessa. Aivan varmasti se olisi tullut samaan johtopäätökseen kuin nuoret yhteiskuntamme arvoista.
– Ei alkoholi tapa, vakuutti Suomen Alkoholijuomakauppayhdistyksen hallitukseen kuuluva Henrik Lönnberg. – Vaan se on sen määrä joka tappaa. Hyvin monet pystyvät elämään normaalia elämää alkoholin kanssa. Meillä kaikilla on valinnan vapaus.
– Mitä enemmän säädöksiä kiristetään, sitä enemmän tarvitaan valvontaa, ja valvonta lisää epäluuloisuutta kauppiaiden ja viranomaisten välillä, ennusti Päivittäistavarakauppaliiton Merja Söderström.
– Minulla on kaksi lasta ja juon yhden tai kaksi olutta joka päivä. Sitä ei pidä piilottaa lapsilta, koska mitä enemmän he näkevät oikeanlaista alkoholin käyttöä, sitä luonnollisempi ja järkevämpi suhde heille kehittyy alkoholiin, opetti Tero Kallio Panimoliitosta.
– Juon terveyteni vuoksi, mortaali-indeksin mukaan kohtuukäyttö pidentää elinikää, hän jatkoi.
Eräs perheenisä alkoholin ystävien puolelta tuntui suorastaan ajattelevan, että valistus on jo liiallista. Hänen teini-ikäinen tyttärensä on nimittäin ruvennut kysymään häiritsevän kriittisellä äänensävyllä, että miksi isän pitää aina juoda viiniä aterialla.
Sanoma-konsernin kanta oli, että kansalaisilla on oikeus vastaanottaa viestejä. Haitallisen viestin välittämisen estäminen loukkaa siis sananvapautta. Ainakin niitten mielestä, jotka alkoholimainostuloista hyötyvät. Sitä paitsi, jos alkoholimainoksia ei tule vastuullisilta kotimaisilta kanavilta, nuoret rientävät kumminkin ulkomaalaisille kanaville ja nettiin niitä katsomaan.
Suunsa avasi myös alkoholimainoksia työkseen tekevä mainosmies. Hän ei kuulemma pyri lisäämään alkoholin vaan vain tietyn tuotemerkin myyntiä suhteessa muihin juomiin.
– En minä halua alkaa heti pestä pyykkiä, jos näen pyykinpesuainemainoksen, mutta kaupassa saatan valita pesuaineen, jonka muistan mainoksesta. Samalla tavalla alkoholimainoskaan ei lisää alkoholin kulutusta, hän väitti.
Helsinkiläisnuori Sofia Salmijärvi kuunteli aikansa alkoholin kaupaksi käymisestä rahallisesti hyötyviä aikuisia. Sitten hän huudahti:
– Täällä selkeästi pelätään ottaa vastuuta! Me nuoret tehdään teidän aikuisten työ, kun me valistetaan toisiamme alkoholin haitoista. Hävetkää!

Varsinaista kotimaista draamaa
Väittelyyn tempautui MTV3:n viestintäpolitiikasta ja yhteiskuntasuhteista vastaava apulaisjohtaja Petra Wikström.
– Koettakaapa muistaa, että 80 prosenttia MTV3:nkin tuloista tulee mainonnasta. Jos nämä tulot vähenevät, se on suoraan pois uutis- ja ajankohtaisohjelmista sekä kotimaisesta draamasta, jota ihmiset haluavat katsoa! hän varoitti.
– Tarkoitus on, että lapset eivät katsele televisiota kello 21 jälkeen. Emme me voi valvoa, että sitä noudatetaan.
– Kuvitteletteko te tosiaan, että me nuoret mennään nukkumaan yhdeksältä? kysyi Jenni Aaltonen.
– Koulutan nuoria antamaan vertaiskoulutusta toisille nuorille alkoholiasioissa. Olemme tavoittaneet jo yli 800 nuorta, ja joka ikisessä ryhmässä on noussut esiin, miksi aikuiset eivät puutu mainontaan ja medioiden puheisiin! tuskaili Anna-Kaisa Santala.
– Alkoholimainoksistamme 87 prosenttia näytetään vasta puoli yhdentoista jälkeen, Wikström vakuutti.
– Alkoholi näkyy muuallakin kuin mainoksissa. Salatut elämät tulee ennen yhdeksää ja siinäkin juuri Panu lähti ryyppäämään, nuori Jenni Aaltonen huomautti.
Yksi jos toinenkin alkoi peräänkuuluttaa, onko esimerkiksi Big Brother -ohjelman jatkuva alkoholin käyttö sitä kotimaista draamaa, jonka tuottamiseksi alkoholimainostulot ovat välttämättömiä.
– Onko tämä se, mikä Maikkarin pitää pystyssä? kysyi Nanna Nurminen, äiti Tampereelta.
Äidit ja sosiaalityöntekijät muistuttivat, että television nuoret aikuiset ovat lasten ja nuorten roolimalleja.
– Nuorille ei ole epäselvää, minkä merkkistä siideriä ja tupakkaa Big Brotherissa juodaan. Ohjelma antaa ymmärtää että alkoholia tarvitaan rentoutumiseen, seksin saamiseen ja älykkönä olemiseen.
Wikström puolusti kanavaansa:
– Salatuissa elämissä otetaan esille yhteiskunnallisia asioita julkiseen keskusteluun.
– Voisiko jaksojen jälkeen sitten seurata ohjelma, jossa käydään sitä keskustelua? En usko että kovin moni vanhempi ehtii purkaa lastensa kanssa ohjelmien sisällön. Sitä paitsi viesti olisi ristiriitainen: ensin näytetään, että on tosi siistiä kännätä, ja sitten valistetaan että älä tee niin, napautti muuan äiti.
Petra Wikströmin mielestä on törkeää väittää, ettei hyväntekeväisyyttä harjoittava MTV3 välittäisi lapsista ja nuorista.
Lasten ja nuorten mielestä törkeää on alkoholin mainonta ja piilomainonta.

Antakaa vanhemmille realistinen mahdollisuus
Epäselväksi ei jäänyt, että runsas alkoholin kulutus tuo välittömiä tuloja paitsi alkoholiteollisuudelle ja kaupoille, myös medialle ja mainostoimistoille. Elinkeinoelämä tienaa vuodessa noin neljä miljardia euroa.
Lasku sen sijaan jaetaan kaikkien veronmaksajien kesken. Kännikapinalliset muistuttavat, että alkoholiongelmien hoitoon käytetyt menot ovat laskutavasta riippuen 3,9–6,9 miljardia euroa vuodessa.
– Mitä me oikein ollaan tekemässä? Miksi sen takia, että joku saisi rahaa, me ollaan valmiita menettämään vielä enemmän rahaa valtiona? hän kysyi.
– Haluamme toisenlaisen Suomen, jossa vanhemmilla on edes jonkinlainen realistinen mahdollisuus kasvattaa lapsia ei-alkoholikeskeiseen elämäntapaan! vaati Anki Pulliainen kaikkien kännikapinallisten puolesta.
Alkoholiteollisuuden edustajien sanat siitä, että hekin ovat nuorten juomista vastaan, eivät vakuuttaneet kaikkia.
– Teollisuuden valistuksessa haisee raha. K18 tarkoittaa, että sinnittele, sinnittele, niin sitten alkaa kunnon elämä kun pääset juomaan. Känniääliö-ajattelutavan mukaan niistä ei tarvitse välittää, jotka tippuvat, sanoi Ritva Kuusisto Raittiuden Ystävistä.
Hän toivoi yleistä raittiutta tukevaa ilmapiiriä, joka auttaisi myös niitä nuoria, joita koti ei pysty suojelemaan. Heikkojen puolella oli myös Kristiina Hannula Terveys ry:stä:
– Nyt jopa pienet lapset ovat tietoisia alkoholimainonnasta ja kiinnittävät huomiota mainosten sisältöön. Alkoholimainonnan rajoittaminen suojaa heitä ja myös aikuisia, joilla on tai on ollut alkoholiongelmia.
Terveys ry, A-klinikkasäätiö, Elämäntapaliitto ry, Elämä on parasta huumetta ry sekä Sininauhaliitto ry ehdottivat yhdessä alkoholin mainonnan rajaamista tuotetietojen esittämiseen sekä televisio- ja ulkomainonnan täyskieltoa.
Suomen Lääkäriliitto on ottanut tavoitteekseen alkoholimainonnan kieltämisen tupakkamainosten tavoin. Lääkärit tyrmäsivät kuulemistilaisuudessa mennen tullen lakimuutosten vastustajien argumentit alkoholin terveellisyydestä. Esimerkiksi väitetyt hyödyt sydämelle ja verenkierrolle ovat pienemmät kuin alkoholin aiheuttamat riskit ja haitat. Sekään väittämä ei pidä paikkaansa, että kohtuukäyttäjät eläisivät raittiita ihmisiä pitempään; tilastoharha johtuu siitä, että raittiit alkoholistit ovat peruuttamattomasti vahingoittaneet terveyttään ennen raitistumistaan.
– Alkoholi on syövän näkökulmasta karsinogeeni. Syöpäriski nousee jo yhdestä annoksesta, tiedotti ylilääkäri Matti Rautalahti Suomen Syöpäyhdistyksestä.
Alkoholilla on usein siis osansa myös rintasyövän synnyssä. Rintasyöpähän oli aiemmin työikäisten suomalaisnaisten yleisin kuolinsyy. Nyt se on jäänyt kakkoseksi alkoholille. Lääkäri Mikko Vienonen kertoi tutkivansa ennenaikaisia kuolemia, ja siinä alkoholipolitiikan liberalisoituminen kyllä näkyy:
– Esimerkiksi Pieksämäellä naisten alkoholikuolleisuus on lisääntynyt 250 prosenttia, eikä se ole mitenkään poikkeuksellista.

Resurssit lopussa, katse siis ennaltaehkäisyyn
Mutta miksi rahan äänen vaimentamiseen tulee käyttää lääketieteellisiä faktoja? Eivätkö sosiaaliset ongelmat riitä?
– Lastensuojelu käyttää kaikkia niitä keinoja, jotka ovat olemassa, mutta silti emme kykene auttamaan tarpeeksi päihteitä käyttäviä moniongelmaisia nuoria, huokasi Helsingin kaupunginvaltuutettu Sara Paavolainen.
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmällä on EU-tason tutkimustietoa siitä, miten alkoholi aikaistaa ja lisää nuorten juomista. Työryhmällä on myös Suomen kansan tuki alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiselle; 62% suomalaisista toivoisi sitä.
Työryhmän – johon kuuluu myös alkoholiteollisuuden edustajia – on saatava raporttinsa valmiiksi toukokuun loppuun mennessä.
Suomen kansan enemmistön kannan kiteytti Maarit Andersson Ensi- ja turvakotien liitosta. Ensi- ja turvakotien liiton ensikodeista ja avopalveluyksiköistä seitsemän on keskittynyt auttamaan päihdeongelmaisia äitejä. Turvakodeissa autetaan eniten niitä, jotka kärsivät passiivisesti toisten ihmisten alkoholin käytöstä.
– Minusta lasten ja nuorten suojelemisen voisi nostaa kaiken muun edelle päätöksenteossa!

Teksti: Natalia Laurila  kuva: Anki Pulliainen, Natalia Laurila

Päihdepolitiikkamme saa mitä tilaa

Päihdeongelmaisten keskuudessa pyörii legendaarinen sanonta: Päihdekatkaisun jälkeen avautuva ovi on Alkon ovi. Tuskinpa tässä totuudessa suomalaisesta päihdehuollosta on suuria maantieteellisiä … Jatka lukemista Päihdepolitiikkamme saa mitä tilaa

Päihdeongelmaisten keskuudessa pyörii legendaarinen sanonta: Päihdekatkaisun jälkeen avautuva ovi on Alkon ovi. Tuskinpa tässä totuudessa suomalaisesta päihdehuollosta on suuria maantieteellisiä eroja.

Kyse on todellakin päihdehuollosta ja päihdepolitiikasta, ei päihteettömyyspolitiikasta tai päihtettömyyshoidosta.
Kun vien autoni huoltoon, väsyneet vanhat öljyt vaihdetaan ja paikat tarkistetaan. Näin autoni taas jaksaa palvella, eikä se jätä minua taipaleelle. Samaan tapaan suomalainen päihteiden käyttäjäkin menee käymään suomalaisessa päihdehuollossa jaksaakseen taas juoda tai saadakseen neuvoja kohtuulliseen päihteiden väärinkäyttöön.
Minäkin olin aikoinaan alkoholi-nimisen hermostomyrkyn ja liuotinaineen vuoksi päihdehuoltomme kohtuukäytön kurssilla. Siitäpä tulikin mieleeni kysyä, missä viipyvät tupakoinnin tai heroiinin kohtuukäytön kurssit? Siinäpä hyvä esimerkki siitä, miten taitavia olemme huijaamaan itseämme!

Jos asiakasta hoitaa päihdehuolto tai päihdetyöntekijä, ei tarkoitus kai olekaan parantaa päihteiden väärinkäyttäjää. Hänhän vain päihdehuoltaa potilaita. Mistä siis löytyisi päihteettömyyshoitoa ja sitä tarjoavia päihteettömyystyöntekijöitä?  Itse laukkasin aikoinaan päihdeongelmani kanssa myös lääkäreillä ja psykologeilla. Näin jälkeenpäin voin todeta, että päihdeongelmani ratkaisemisen kannalta he hyötyivät enemmän minun rahoistani, kuin minä heidän avustaan.
Minulla ja lukuisilla ystävilläni on päihdehuoltomme entisinä asiakkaina omakohtainen näkökulma suomalaiseen päihdepolitiikkaan, päihdehuoltoon, päihdeoppaisiin ja päihdetyöntekijöihin. Tästä näkökulmasta katsoen toiminnan tavoitteena on todellakin päihteiden käytön edesauttaminen, ei päihteettömyys. Ehkä parempi nimitys toiminnalle olisi alkoholiteollisuuden huolto-organisaatio!
Osaan kyllä antaa arvoa uurastaville päihdetyöntekijöille. Nämähän on pantu lähes olemattomilla resursseilla lakaisemaan järkyttävää kansallista ongelmaamme maton alle. Eivät he voi kauhalla kauhoa, kun ovat itsekin vain lusikalla saaneet.
Suuri huijaus moninkertaistuu, kun päättäjät ovat yrittäneet täyttä ymmärrystä vailla päättää. Sitten tulee työntekijä, joka luulee parantavansa ja vielä lopuksi asiakas, joka luulee paranevansa. Kun asiakas toipuu jatkamaan ongelmallista käyttöään, mikään ei ole muuttunut. On vain käytetty kyseiset määrärahat loppuun. Voittajana tästäkin on selvinnyt vain ja ainoastaan markkinavoimat eli alkoholi- ja lääketeollisuus.

Yhteiskuntamme kirosana on raittius. Niinä kuuluisina raittiusaikoina raittius lähes raiskattiin paitsi sanana, myös toimintana. Itsekin hieman vieroksun raittiussanaan liitettyä määrettä, joka viittaa enemmänkin raamattuun, kuin suomalaiseen päihdepolitiikkaan.
Jos haluamme puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja odottaa todellisia tuloksia, on päihdepolitiikan ja päihdehuollon muutettava radikaalisti tavoitteitaan kohti päihteettömyyspolitiikkaa ja päihteettömyyshuoltoa. Sitten tarvitaan vielä päihteettömyystyöntekijöitä hoitamaan eli parantamaan, ei huoltamaan ja edesauttamaan päihdeongelmaisia ongelmissaan.
Päihdepolitiikkamme ongelma on todellakin asenteessa, sillä asenne tehtävän alussa määrittelee tehtävän lopputuloksen. On turhaa miettiä, miksi kansakuntaamme vaivaava järkyttävä päihdeongelma ei ota laantuakseen ja miksi emme saa päihdeongelmaamme kuriin. Ensin on syytä korjata asenne ja miettiä vasta sitten tehtävän lopputulosta. Asenne on minunkin aseeni.

Teksti: Janne Markus Jääskeläinen

Päihdeaiheinen Ainemaatio-kilpailu kutsuu nuoria vaikuttamaan

Heinäkuussa 2010 käynnistyy viidettä kertaa Ainemaatio-kilpailu, jonka kautta nuoret pääsevät luomaan persoonallisia ja puhuttelevia animaatiotöitä päihteistä omien havaintojensa ja kokemustensa … Jatka lukemista Päihdeaiheinen Ainemaatio-kilpailu kutsuu nuoria vaikuttamaan

Heinäkuussa 2010 käynnistyy viidettä kertaa Ainemaatio-kilpailu, jonka
kautta nuoret pääsevät luomaan persoonallisia ja puhuttelevia
animaatiotöitä päihteistä omien havaintojensa ja kokemustensa
pohjalta. Kilpailun järjestävät Elämä On Parasta Huumetta ry, MTV3
sekä nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus Preventiimi
(Humanistinen ammattikorkeakoulu).

Ainemaatio-kilpailu käsittää päihteet tupakkatuotteista ja alkoholista
huumeisiin. Kilpailussa on kaksi sarjaa: yli- ja alle 18-vuotiaat.
Kilpailu käynnistetään heinäkuussa 2010 Pori Jazz-musiikkifestivaalin
yhteydessä SuomiAreenassa, jossa järjestetään muun muassa
paneelikeskustelu päihteistä ja päihdevalistuksesta.
Paneelikeskustelussa on mukana tunnettuja suomalaisia vaikuttajia sekä
päihdealan asiantuntijoita. Kilpailuaika jatkuu 31.3.2011 asti.

Kilpailun tarkoituksena on herättää monipuolista yhteiskunnallista
keskustelua päihteistä ilmiönä, sekä ennen kaikkea tuoda esiin nuorten
omaa ääntä animaatiotöiden kautta. Kilpailuun voi osallistua luomalla
oman päihdeaiheisen animaation päihteistä ja lähettämällä sen
kilpailuun kilpailuajan puitteissa. Animaatiot ovat pituudeltaan noin
1-3 minuutin mittaisia piirros-, vaha-, leike-, tai
tietokoneanimaatioita.

Tarkemmat ohjeet kilpailulle julkaistaan heinäkuussa 2010 Ainemaation
kotisivuilla osoitteessa http://www.mtv3.fi/ainemaatio/. Sivuilta voi
käydä katsomassa vuoden 2009 Ainemaatio-kilpailussa menestyneitä
töitä, minkä lisäksi siellä on tekijöiden ja kilpailun järjestäjien
kommentteja sekä yleistä tietoa kilpailua koskien.

Lisätietoja:
Elisa Korsoff, projektityöntekijä
Preventiimi
puh. 020 7621 385 / 0400-349 385
elisa.korsoff (at) humak.fi
ainemaatio (at) hubu.fi

Päihdepalvelujärjestelmä tulevaisuudessa muutoksen kourissa

ALKOHOLIKULTTUURIMME VAIKUTUKSET Vieläkö muistat vanhan ajan isomummin, huivi hiusten suojana ja mekon päällä käsin kirjailtu essu? Entäs ukin ruudullisine paitapuseroineen … Jatka lukemista Päihdepalvelujärjestelmä tulevaisuudessa muutoksen kourissa

ALKOHOLIKULTTUURIMME VAIKUTUKSET

Vieläkö muistat vanhan ajan isomummin, huivi hiusten suojana ja mekon päällä käsin kirjailtu essu? Entäs ukin ruudullisine paitapuseroineen ja suorine housuineen? Ihmiset yhteiskunnassamme ovat muuttuneet niin kulttuurillisesti kuin elintavoiltaan viimeisten vuosikymmenien aikana. Tässä samassa muutoksessa myös juomiskulttuurimme on saanut erilaiset kasvot.

Dosentti, erikoistutkija Anni Vilkko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on huolissaan alkoholidementiaa koskevista havainnoista.
Dosentti, erikoistutkija Anni Vilkko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on huolissaan alkoholidementiaa koskevista havainnoista.

Ennen vanhaan, muutamia kymmeniä vuosia sitten, iäkkäät naiset eivät juuri alkoholiin koskeneet, vaan pullon korkkaaminen oli yhteiskunnassamme enemmänkin miesten juttu. Alkoholi ei myöskään kuulunut tavalliseen arkeen seurustelun ohella, vaan isännän viikonloppupullo löytyi keittiönpöydän jalan vierestä tai halkopinon takaa kesäaikana. Alkoholia runsaasti käyttävä nainen oli vielä noin 40 vuotta sitten harvinainen näky, jota ei niin vain hyväksytty tavalliseen arkeen mukaan.

Tämän päivän tulevaisuus
Yhteiskuntamme rakenne, samoin kuin sosiaaliset tapamme ovat muuttuneet ajan saatossa. Eipä ole juuri pitäjää, kylää tai paikkakuntaa, jossa ei olisi paikallista kaljabaaria illan vieton ratoksi. Kaupungeissa on suuria määriä erilaisia ravintoloita, hotelleja, baareja ja pubeja, joiden alkoholia sisältävä tarjonta ei ainakaan ennaltaehkäisevänä toimintana juomiskulttuuriimme vaikuta.
Alkoholi on siis osa arkielämäämme, jossa jokainen tekee valintansa itse käyttämänsä alkoholin määrän suhteen.
Tämän päivän nuoret tuntevat ja tietävät alkoholihaittojen teoreettisen puolen, mutta heillä ei ole vielä vuosien kokemusta alkoholin käyttämisestä ja sen aiheuttamista terveyshaitoista. Iäkkäät henkilöt puolestaan eivät ole aina tietoisia alkoholin käytön pitkäaikaisista seurauksista, ja osalla heistä on vielä vanhan ajan asenne koko juomiseen. Moni ei tiedä tai hyväksy myöskään sitä, että tietty alkoholin käyttömäärä vuosien kuluessa vaikuttaa elimistöömme haitallisesti.
Koska alkoholia käytetään yhteiskunnassamme koko ajan enemmän, voi tulevaisuudessa olla suuriakin haasteita edessä sen aiheuttamien vaikutusten seurauksena. Mikäli nykyinen alkoholin kulutus jatkuu samalla tavalla tai jopa lisääntyy, voi edessä olla jopa koko päihdepalvelujärjestelmän muokkaaminen tai jopa uusiminen. Tulevaisuutta kurkatessa näkyy viitteitä siitä, että uusia päihdehoitopalveluja tullaan tarvitsemaan enemmän ja ennaltaehkäisevää työtä täytyy jatkaa vähintäänkin samalla tahdilla.

Anteeksi, mutta…
Dosentti, erikoistutkija Anni Vilkko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on kiinnittänyt huomioita siihen, ettei iäkkäiden henkilöiden alkoholin käytöstä uskalleta vielä puhua. Hänen mukaansa on nähtävissä, että nuoremmat henkilöt osaavat hakea apua ja neuvoja alkoholin käyttöönsä sosiaalipalveluiden puolelta, mutta iäkkäämmät henkilöt (noin 70-vuotiaista eteenpäin) menevät erilaisten terveysongelmiensa vuoksi ensimmäiseksi terveyskeskukseen.
-Tilanteessa, jolloin iäkäs henkilö menee terveyskeskuslääkärin vastaanotolle, eivät lääkärit huomaa heti ensimmäisenä ajatella, että kyseisen potilaan terveysongelmat saattavat juontua hänen liiallisesta tai säännöllisestä alkoholin käytöstään, vaan ne laitetaan vanhenemisen piikkiin. Tämä johtunee osittain kiireellisestä työtahdista, mutta myös siitä, että tämä ongelma ei ole aiemmin näkynyt kulttuurissamme, joten sen käsittely on vielä hankalaa, Vilkko pohdiskelee kyseistä tilannetta.
Kun ihminen vanhenee, hänen fysiologiassaan tapahtuu monenlaisia muutoksia, kuten esimerkiksi aineenvaihdunta hidastuu ja riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin nousee huomattavasti. Jos tässä vaiheessa käytetään runsaasti alkoholia tai sitä on käytetty jo pidemmän aikaa, vaikutukset heijastuvat suoraan terveydentilan heikkenemiseen. Jos samaisella henkilöllä on vielä meneillään voimakas elämäntilanteen muutos tai jokin kriisi, tämä vaikuttaa myös mielenterveydelliseen puoleen. Kun tällainen alkoholia runsaasti käyttävä iäkäs henkilö menee lääkäriin, alkoholin käyttö peittyy tavallisten iän tuomien ongelmien taakse, joita pitää tietenkin myös hoitaa. Jos tätä yhteistilannetta ei huomata, ei sitä voida hoitaa saati myöskään ennaltaehkäistä.
-Toinen tärkeä asia on, että humaltuessaan iäkäs henkilö saattaa unohtaa ottaa hänelle tärkeät lääkkeet, tai esimerkiksi tapaturmaisesti kolhia itseään. Olisi tärkeää, että lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset uskaltaisivat kysyä iäkkäältä potilaalta: ” käytättekö te kuinka paljon alkoholia?”, Anni Vilkko korostaa.
Vilkko kuitenkin huomauttaa, että vaikka suurten ikäluokkien alkoholin käyttö muuttuu koko ajan näkyvämmäksi, useimmat tämän päivän iäkkäät ihmiset osaavat kuitenkin iän edelleen karttuessa itse vähentää henkilökohtaista alkoholin kulutusmäärää jo omien fysiologisten oireilujensa seurauksena. Toisin sanoen, vaikka yhä useammat käyttävät alkoholia ikääntyessäänkin, niin silti kaikkein iäkkäimpien alkoholin kulutus ei ole noussut. Huolena onkin enemmän se, tuoko alkoholikulttuurin muutos runsaan käytön haitat lähitulevaisuudessa myös vanhimpiin ikäluokkiin. Toisaalta tulisi kiinnittää paljon huomiota siihen, miten terveydelle haitallisen alkoholin käytön lisääntyminen ennen varsinaista vanhuusikää tulee jatkossa vaikuttamaan sekä yksilölliseen että yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.

Naisten osuus kasvaa
Nykyisin puhutaan paljon yhä nuorempien naisten alkoholin käytöstä samaan aikaan kuin ollaan huolissaan iäkkäiden naisten humaltumisen tarpeesta. Yhtenä ilmiönä on noussut esille sellainen piirre, että myös sellaiset henkilöt, joilla ei ole nuorempana ollut alkoholitaustaa, alkavat käyttää alkoholia ensimmäisiä kertoja ikääntyessään. Syynä tähän arvioidaan olevan liiallinen vapaa-aika eläkeiässä ja muut psykologiset syyt elämänmuutoksista yksinäisyyteen.
Ehkäisevän päihdetyön suunnittelija Sirpa Rytky, A-klinikan sosiaalityöntekijä Kirsti Haapapuro ja Päihdeklinikan sosiaalityöntekijä Merja Laitila-Ukkola Oulusta kertovat, että naisten osuuden nouseminen päihdepalveluissa näkyy koko ajan selvemmin.
-Meillä Oulun A-klinikalla käy vuosittain noin 1200 asiakasta, josta naisten osuus oli vuonna 2009 noin 30 prosenttia. Asiakkaistamme noin 10 prosenttia on yli 60-vuotiaita. Viimeisten vuosien aikana naisten osuus on ollut alle kolmasosan, mutta nyt sen yli on menty, A-klinikan sosiaalityöntekijä Kirsti Haapapuro kertoo.

Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen Saapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman … Jatka lukemista Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen

sorsasaariSaapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman tumman hahmon ylittävän Oulujoen yli menevän sillan ja lähden kulkemaan heidän perässään kohti pimeyttä. Pimeyden keskellä loistaa lämmin valo Sorsasaaren mökin ikkunasta.
Tuo talo on ottanut vastaan jo monien vuosien ajan elämän harhateillä kulkevia ihmislapsia, ja on samalla tarjonnut näille elämän murjomille aikuisille sellaisen turvallisen kodin, jota heillä ei lapsena ollut. Olen menossa paikkaan, jossa kokoontuu Alkoholistien Aikuiset Lapset.
Tuvassa minua odottaa lämmin vastaanotto, eikä minua katsota ylös eikä alas. Tunnen heti olevani samalla tasolla heidän kanssaan, mutta kuitenkin kunnian saada olla mukana kuuntelemassa heidän elämäntarinoitaan. Tutustumisen jälkeen siirrymme huoneeseen, jossa noin 15 aikuista saa luvan olla niitä herkkiä lapsia, joita he eivät koskaan saaneet lapsena olla. Istuudumme saman pöydän ääreen ja hiljennymme kuuntelemaan illan kokousta. Anonyymit paikalla olijat kertovat, että yleensä huoneesta sammutetaan valot ja sinne jätetään vain kynttilät palamaan kokouksen ajaksi, mutta nyt minun vuokseni he pitävät valot päällä. Otan tämän asian nöyränä vastaan ja nyökkään olevani valmis.

Aikuiset lapset

Kokouksen alussa yksi ryhmäläisistä lukee Alkoholistien Aikuisten Lasten alkusanat, jotka ovat hyvin koskettavia. Hän lukee tekstistä niitä arkoja sanoja oman itsensä löytämisestä, jotka tulisivat olla kaikille aikuisille itsestäänselvyys. Nämä aikuiset ovat täällä kuitenkin löytämässä itseään ja parantamassa sitä tuskaa, jonka he ovat saaneet perinnöksi lapsuudestaan. AAL ovat lähteneet kukin omalla tavallaan elämään elämää, jota he eivät kuitenkaan ole osanneet elää itsenäisesti ja itseään rakastaen. Nämä aikuiset lapset ovat syntyneet koteihin, joissa alkoholismi tai muulla tavalla häiriintynyt perhe-elämä on aiheuttanut vakavia psyykkisiä ongelmia koko perheelle. Nämä ”lapset” eivät kykene elämään tasapainoista elämää, koska heidän sisällään muhii jatkuva viha, tuska, kärsimys, ahdistus tai kuoleman läsnäolo. Näiden aikuisten lasten normaali elämä saattaa olla tuskaista kamppailua käsittelemättömien haavojen, tunteiden ja toimintatapojen vuoksi. Ryhmässä moni on kuitenkin eheytynyt omaksi itsekseen ja toipunut lapsuuden haavoista.

Hei, olen…

AAL-ryhmissä ei ole ketään vetäjää tai ohjaajaa, vaan kaikki läsnäolijat ovat tasa-arvoisia. Ryhmien jäsenet voivat toimia toistensa tukena ja kummeina myös vapaa-aikana. Toipuminen lapsuuden ajan traumoista ja rankoista kokemuksista sekä itsenäiseen, tasapainoiseen elämään opetteleminen on täyttä työtä sellaiselle henkilölle, jolle se ei ole itsestäänselvyys. Toisen ryhmäläisen tukea voi tarvita milloin vain. AAL-ryhmäläisten keskinäinen anonyymiluottamus ja tuki on läsnä 24 tuntia vuorokaudessa.Alkusanojen jälkeen ryhmä ottaa esille yhden heidän parantavasta 12 askeleestaan, jota he sitten vuoron perään käsittelevät. Jokainen ryhmäläinen tervehtii omalla nimellään muita ja saa siihen lämpimän vastauksen takaisin. Tämän jälkeen jokainen saa puhua vuorollaan noin seitsemän minuutin ajan omasta elämästään ja sen tuottamasta vuosia kestäneestä tuskasta. Puheenvuoroa ei ole pakko käyttää, kuunteleminenkin on jo eteenpäin elämässä. Näin ryhmäläiset käyvät läpi raskaita askeleita kohti parempaa tulevaisuutta ja turvallisempaa huomista.
Oulussa toimiva AAL-ryhmä kokoontuu kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja torstaisin. AAL-ryhmien toiminta ei kytkeydy mihinkään oppisuuntaan eikä uskonnolliseen tai poliittiseen järjestöön. Ryhmissä ei peritä jäsenmaksuja, vaan toiminta rahoitetaan täysin vapaaehtoisilla avustuksilla.

Ensimmäinen askel

”Myönsimme, että olimme voimattomia alkoholismin tai perheen muun toimintahäiriön vaikutusten edessä, että elämämme oli muuttunut hallitsemattomaksi.” Tämän lauseen pohjalta syntyi monta pientä ja tiivistettyä tarinaa.

  • Leena: Olen käynyt näissä tapaamisissa jo 14 vuotta ja pikku hiljaa alan pääsemään kiinni tunteideni tunnistamisesta. Synnyin perheeseen, jossa isä oli voimakkaasti narsistinen ja perhe muutenkin riitaisa.  Muistan olleeni ahdistunut jo kymmenen vuoden iässä, jonka pohjalta vartuin hiljalleen läheisriippuvaiseksi naiseksi. Vuosien ajan käytin itsekin alkoholia lieventämään voimakkaita oireitani, joihin kuuluivat muun muassa ahdistus ja masennus. Nykyisin olen absolutisti ja olen tämän ryhmän avulla oppinut elämään elämääni niin, etteivät pelko, häpeä ja kauna ota minusta enää valtaa. Kiitos.
  • Pekka: Olen itse sekä alkoholistien aikuinen lapsi että alkoholisti. Vanhempani erosivat minun ollessa noin neljävuotias. Elin alkoholismin ja riidan keskellä, ja näin, kuinka äitini oli hellan ja nyrkin välissä. Mun molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja. Päätin varhaisnuorena, että en ala juomaan, mutta toisin kävi. Oon käyttänyt koko nuoruuden ja aikuisiän alkoholia ja lääkkeitä sekaisin, musta tuli sekakäyttäjä. En ole käynyt täällä vasta kuin noin puolivuotta, mutta se on varmaa, että tämä ryhmä on pelastanut mun henkeni. Vasta täällä ryhmässä oon pystynyt avaan joitakin solmuja mun elämästä ja huomannut, kuinka itsetuhoista mun käytös on ollut. Jos mulla ois vaihtoehto, niin oisinhan mää mielummin vaikka facebookissa, mutta täällä sitä vain ollaan. Oon etsinyt apua kymmenen vuotta eri laitoksista, terapioista ja avohuollon palveluista, mutta vasta nyt oon löytänyt sen…mää oon tullut kotiin. Kiitos.
  • Paula: Mun vanhemmat olivat viikonloppukännääjiä ja sen tuloksena musta tuli totaalinen suorittaja. Mää en oo halunnut olla niin kuin ne, mää oon halunnut olla paljon parempi. Tää homma ei kuitenkaan voi jatkua näin ja nyt mää oon ihan loppu, mää en enää jaksa. Viimeksi noin neljä vuotta sitten tein burn outin ja päädyin pilleripurkille. Se, että mun isä juo vieläkin, ei auta asiaa yhtään. Mää en tiedä mikä mulla on, mää en jaksa, enkä käsitä miksi mää en saa elämästä kiinni. Kiitos.
  • Henri: Mun elämä sisältää kaiken perinteisen tsälän, mitä alkoholisoituneeseen perheeseen kuuluu. Oon valvonut unettomia öitä kuunnellen vanhempieni kännistä tappelua ja herännyt samaan paskaan. Mun sisimmässä elää vain ainainen vitutus ja kostonhimo. Nää tunteet käänty kuitenkin mua vastaan ja musta itsestäkin tuli alkoholisti, vaikka päätin että musta ei tuu juoppoa. Heti ensimmäisen pullon juotuani tiesin, että tämä on mun juttu. Mun elämä on ollut joko paskaa tai paskaakin paskempaa, toinen vaihtoehto on ollut vitutuksesta vitun siistiin. Mun elämä on ollut aina vaan viinaa ja viinaa. Mää en tiä mihin mun tie vie, mutta nyt mun ensimmäinen askel on yrittää elää ilman viinaa. Kiitos teille tästä selväpäisestä päivästä.
  • Marja: Minä synnyin toimimattomaan perheeseen, jonka vuoksi minusta kasvoi perfektionisti eli täydellinen suorittaja. Minun taitoni on kumartaa muille pyllistämättä kellekään. Olen koko elämäni yrittänyt miellyttää muita, jotta minusta tykättäisiin, mutta ei se vaan niin ole. Hankalaksi tämän toipumisen tekee se, että minun vanhempani ovat edelleen samanlaisia, he luulevat, että he ovat jotain paljon parempaa kuin muut. Täällä ryhmässä opettelen rakastamaan itseäni, koska en ole siihen koskaan kotona oppinut. Kiitos.
  • Jorma: Mun vanhemmat on alkoholisteja ja oon alkoholistien aikuinen lapsi. On aivan kauhean pelottavaa ottaa elämä omalle vastuulle. Se on kamalin ajatus, mitä voin ees sanoa ääneen. Jokin vuosi sitten yritin helpottaa mun oloa monenlaisilla päihteillä, kunnes tämän ryhmän voimin kasasin itseäni niin paljon, että yhtenä päivänä osasin itkeä. Tuun muistaan aina sen hetken, kun istuin merenrannalla ja mun kyyneleet alkoi valumaan. Ton hetken jälkeen oon uskaltanut jopa laulaa yksin kotona. Oon ollut aina hyvin arka ja kulkenut läpi elämäni kamala tuska ja suru mun sisällä. Mua pelottaa oikeesti jatkaa tätä matkaa. Mää kuitenkin aion uskaltaa seurata tätä uutta tietä teidän ja tämän 12 askeleen avulla. Ihmeellistä! Uskotteko?, mutta mulla on alkanut oleen jo unelmia. Kiitos.
  • Tarja: Olen käynyt täällä ryhmässä jo 16 vuotta ja edelleen teen töitä sen eteen, että voisin unohtaa mun lapsuuden! Mun isä oli väkivaltainen, alkoholisti ja narsistinen persoona. Mun koti oli kulmakunnan öykkäriperhe, jossa viinaa ja meteliä riitti. Muistan, että jo viiden vuoden iässä yritin vaihtaa vaippoja kaksivuotiaalle sisarelleni ja antaa ruokaa kolmevuotiaalle veljelleni. Muistan, kuinka isäni oli sammunut pöntölle ja kuola valui sen suuta pitkin. Mua pelotti ihan hulluna, että isä suuttuu ja saan siltä selkääni, joten yritin olla niin kuin hyvä äiti ja antaa sisarilleni ruokaa. SE oli vain niin hankalaa, koska jääkaapista löytyi vain pätkä makkaraa. Sen makkaran sitten pilkoin mun pikku käsilläni pienille lautasille nätisti, joista sitten söimme. Omaan itsenäiseen elämään muutettuani päädyin yhteen hallitsevan työnarkomaanin kanssa, koska halusin, että viimeinkin joku huolehtii musta. Oon yrittänyt myös itsemurhaa viinalla ja lääkkeillä, koska olin niin pahoinvoiva. Kiitos teille, että oon vielä täällä.
Jäljellä vain hiljaisuus

Kokouksen aikana sain kuulla monia muitakin kohtaloita. Olen vihainen siitä, kuinka alkoholismi saa aikaan kymmeniä vuosia kestänyttä tuskaa. On väärin, että kaikki ne tunteet, joita rikottu lapsuus aiheuttaa, kääntyvät lopuksi aikuista lasta itseään kohti. Tilanne on hankala ja sietämätön.
Nämä urheat, oman elämänsä pelastajat nousivat lopuksi kokouksen lopussa ylös ja kerääntyivät piiriksi. He halasivat toisiaan ja lausuivat yhdessä ääneen loppurukouksen, jonka voimin he jaksavat odottaa toivottavasti selvin päin taas seuraavaan tapaamiseen.

Sama tuska

AAL-ryhmässä käyville aikuisille lapsille löytyy useita yhtenäisiä piirteitä. Kaikki ryhmässä kävijät eivät ole alkoholistiperheestä, vaan ryhmä on avoin kaikille. Kokouksissa käy henkilöitä, joiden perhe-elämä on jollakin tavalla ollut toimimaton tai häiriintynyt. Kaikilta ryhmäläisiltä löytyy taustalta kuitenkin tuskainen ja rikottu lapsuus. Nämä kaikki aikuiset lapset kärsivät usein läheisriippuvaisuudesta, huonosta itseluottamuksesta ja erilaisista pelkotiloista. Usealla ryhmäläisellä on AAL-toiminnan ohella menossa myös lääketieteellinen hoito, lääkitys tai terapiamuoto. Kaikkia ryhmäläisiä ei edes lääketiede ole osannut auttaa. Nämä henkilöt kärsivät muun muassa masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja erilaisista pakko-oireisista ja itsetuhoisista käytöshäiriöistä.
AAL-ryhmä on lähtenyt alunperin AA-ryhmien rinnalla kulkijana ja toimii erillisenä ryhmänä. Osa AAL-ryhmän jäsenistä käy myös AA-tapaamisissa. AAL-toiminta on tiivistänyt ryhmäläisten oirekuvista ongelmalistan, josta häiriintyneen perhe-elämän lapsen on helppo tunnistaa itsensä.

AAL ongelmalista

1. Meillä näyttää olevan useita yhteisiä ominaispiirteitä seurauksena siitä, että olemme kasvaneet alkoholistisessa ympäristössä.
2. Meille on kehittynyt huono itsetunto sen tuloksena, että meitä on arvosteltu lapsena. Aikuisina jatkamme tätä vanhempiemme mallia ja tuomitsemme itsemme ja muut ankarasti. Yritämme peittää huonoa itsetuntoamme pyrkimällä olemaan täydellisiä ja kaiken arvostelun yläpuolella samalla kontrolloiden, arvostellen ja halveksien muita ihmisiä.
3. Meillä on taipumus eristäytyä, koska olemme peloissamme. Tunnemme olomme epämukaviksi muiden ihmisten, etenkin auktoriteettien seurassa.
4. Etsimme epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää. Olemme valmiita tekemään mitä tahansa, jotta muut ihmiset pitäisivät meistä. Emme halua loukata ketään. Niinpä olemme uhrautuvaisia sellaisissakin tilanteissa ja ihmissuhteissa, jotka vain vahingoittavat meitä.
5. Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja meihin kohdistuvaa arvostelua, koska se saa meidät tuntemaan itsemme riittämättömiksi ja turvattomiksi.
6. Meistä tuli alkoholisteja tai otimme puolisoksemme alkoholistin tai jonkun muun pakonomaisesti toimivan henkilön kuten työnarkomaanin, varmistaaksemme sen, ettei meitä hylättäisi.
7. Elämme elämäämme tuntien itsemme uhreiksi ja syytämme vaikeuksistamme muita. Myös ystävinä ja kumppaneina meitä viehättävät uhrin roolin omaksuneet ihmiset. Niinpä sekoitamme rakkauden ja säälin. Siksi olemme taipuvaisia rakastamaan ihmisiä, joita voimme sääliä ja pelastaa.
8. Olemme joko ylihuolehtivaisia tai ylivastuuttomia. Otamme vastuun muiden ongelmista ylikehittyneen vastuuntuntomme vuoksi tai oletamme muiden ihmisten olevan vastuussa meidän ongelmiemme ratkaisemisesta. Kummassakaan tapauksessa meidän ei tarvitse katsoa omia virheitämme ja vastata omasta elämästämme ja valinnoistamme.
9. Tunnemme syyllisyyttä, kun pidämme puoliamme emmekä myötäile muita ihmisiä.
10. Traumaattisen lapsuutemme seurauksena kiellämme, vähättelemme ja tukahdutamme tunteitamme. Emme tiedosta sitä, miten kyvyttömyys tunnistaa ja ilmaista tunteita on vaikuttanut aikuiselämäämme. Tämä koskee myös myönteisiä tunteitamme. Se, ettemme ole kosketuksissa omiin tunteisiimme, on eräs tärkeimmistä kieltomekanismeistamme. Tulemme riippuvaisiksi omista tunnekuohuistamme; innostus, kiihtymys ja jännitys saavat meidät valtaansa.
11. Olemme läheisriippuvaisia henkilöitä. Pelkäämme, että meidät hylätään ja teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi kokea tuskallisia tunteita. Kaikki tämä on seurausta siitä, että elimme sairaiden ihmisten kanssa, ihmisten, jotka eivät tunnetasolla koskaan vastanneet meidän tarpeisiimme.
12. Tunnemme itsemme toivottomiksi ja avuttomiksi. Tämä johtuu lapsuudenkotimme perinnöstä: kieltämisestä, kontrolloinnista, eristäytymisestä, häpeästä ja aiheettomasta syyllisyydestä.
13. Läheisyys, turvallisuudentunne, luottamus ja sitoutuminen ovat meille vieraita ja vaikeita asioita ihmissuhteissa. Koska meidän on vaikea asettaa selviä henkilökohtaisia rajoja kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa, annamme helposti periksi kumppanimme tarpeille ja tunteille unohtaen itsemme.
14. Lykkäämme usein asioiden hoitamista myöhemmäksi ja meillä on vaikeuksia saattaa loppuun aloitettuja töitä.
15. Meillä on voimakas tarve kontrolloida muita ihmisiä ja omaa elämäämme.

Lähde ja lisätietoa ryhmien toiminnasta:
http://www.aal.fi/
http://www.sorsasaari.org
Anonyymien henkilöiden nimet ovat vaihdettu artikkeliin.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

Myös Britannian lääkärit vaativat alkoholimainonnan täyskieltoa

British Medical Association: tiedote 8.9.2009 BMA julkaisi syyskuussa raportin Under the influence – The damaging effect of alcohol marketing on … Jatka lukemista Myös Britannian lääkärit vaativat alkoholimainonnan täyskieltoa

British Medical Association: tiedote 8.9.2009

BMA julkaisi syyskuussa raportin Under the influence – The damaging effect of alcohol marketing on young people nuoriin kohdistuvan alkoholimarkkinoinnin haitallisuudesta.

Alkoholiliitännäisten haittojen kustannukset ovat jyrkästi nousussa erityisesti nuorten keskuudessa. BMA vaatii täydellistä alkoholin mainonnan kieltämistä, koskien myös urheilu- ja musiikkifestivaalien sponsorointia. Lisäksi BMA vaatii kaikkien myyntiä edistävien tarjousten lopettamista.
Johtaja, tri Vivienne Nathanson BMA:sta sanoo: ”vuosisatojen ajan alkoholi on vakiinnuttanut asemansa maan suosikkipäihteenä. Tosiasia on, että nuoret juovat enemmän koska koko väestö juo enemmän, ja yhteiskuntamme on täynnä alkoholimyönteistä viestintää ja markkinointia. Asiaa on tarkasteltava ei vain nuorten vaan koko yhteiskunnan kannalta.”

Maailman terveysjärjestön WHO: n mukaan alkoholi on tupakan ja korkean verenpaineen jälkeen suurin riskitekijä ennenaikaisissa kuolemissa ja vammautumisissa kehittyneissä maissa. Alkoholi aiheuttaa yli 60 sairautta ja liittyy rikollisuuteen sekä perheväkivaltaan.

Alkoholin kulutus Britanniassa on kasvanut viime vuosina nopeasti (esim. kotitalouksien kaikkien alkoholijuomien kulutus kasvoi 81% vuodesta 1992 vuoteen 2006). Ja samaan aikaan, kertoo raportin kirjoittaja professori Gerard Hastings, koskaan ennen alkoholia ei ole mainostettu näin voimakkaasti.
Hän sanoo: ”Koska alkoholiteollisuus käyttää 800 miljoonaa puntaa vuodessa alkoholimainontaan Britanniassa, ei ole yllätys, että lapset ja nuoret näkevät sitä kaikkialla – TV: ssä, lehdissä, mainostauluilla, sponsorointina musiikkifestivaaleilla tai jalkapallo-otteluissa, Internetin mainoksissa ja sosiaalisessa mediassa. Koska nuoret eivät usein pidä alkoholin mausta, kehitetään ja markkinoidaan uusia tuotteita, kuten limuviinoja ja toffee-vodkaa, jotka vetoavat nuoriin paremmin.
”Kaikki nämä myynninedistämiskeinot auttavat normalisoimaan alkoholia olennaiseksi osaksi jokapäiväistä elämää. Ei ole yllätys, että alkoholi vetoaa nuoriin.”
Tri Nathanson toteaa vielä, että: ”BMA ei ole alkoholin vastainen. Lääkäreinä tavoitteemme on varmistaa, että ihmiset juovat järkevästi, jotta he eivät vaaranna terveyttään ja elämäänsä.
”Kun BMA vaati julkisten tilojen tupakointikieltoa, saimme alussa vastustusta, mutten usko ihmisten haluavan palata savuisten pubien aikoihin. Tämä osoittaa, että käyttäytyminen voi muuttua, ja näin pitäisi käydä myös alkoholin kulutuksen suhteen.”

Alkoholiteollisuuden harjoittama brändien rakentaminen ja sidosryhmämarkkinointi, mukaan lukien teollisuuden rahoittama terveysvalistus sekä yhteistyö esim. hallinnon kanssa, ovat palvelleet alkoholiteollisuuden eikä kansanterveyden tarpeita, kertoo raportti.
Tri Nathanson lisää: ”Meillä on kieroutunut tilanne, jossa alkoholiteollisuus neuvoo hallituksia alkoholin käytön ehkäisytyössä. Samoin kuin tupakankin kanssa, ketun laittaminen vastuuseen kanalasta – tai ainakin sen asettaminen samalle tasolle farmarin kanssa – on vaarallinen ajatus. Poliitikot osoittivat aiemmin rohkeutta, kun eivät taipuneet tupakkateollisuuden painostukselle, heidän täytyy toimia nyt samoin ja tehdä vaikeita päätöksiä, jotka eivät miellytä alkoholiteollisuutta.”

Raportin keskeisiä suosituksia ovat:

  • Alkoholin markkinoinnin ja mainonnan täydellinen kielto
  • Vähimmäishintataso alkoholituotteille
  • Alkoholipitoisuuteen sidottuja ja inflaatiota korkeampia veronkorotuksia
  • Tiukemmat aikarajoitukset sekä anniskelupaikoille että myyntipisteille

Tiedote: http://web2.bma.org.uk/pressrel.nsf/wlu/SGOY-7VPC4L?OpenDocument&vw=wfmms

Tietoa raportista: http://www.bma.org.uk/health_promotion_ethics/alcohol/undertheinfluence.jsp

Raportti englanninkielisenä pdf-tiedostona:
http://www.bma.org.uk/images/undertheinfluence_tcm41-190062.pdf

Teksti: Pasi Järvinen

FASDin ei tarvitse olla syrjäytymistuomio

FASD-seminaarissa puhuivat alkoholikulttuurimme uhrit, sijaisäidit ja auttajat Lapsi on iloinen, erittäin sosiaalinen, valloittava – ja villi ja impulsiivinen. Hänen on … Jatka lukemista FASDin ei tarvitse olla syrjäytymistuomio

FASD-seminaarissa puhuivat alkoholikulttuurimme uhrit, sijaisäidit ja auttajat

fasd-eine_ja_annakaisaLapsi on iloinen, erittäin sosiaalinen, valloittava – ja villi ja impulsiivinen. Hänen on vaikea ymmärtää sääntöjä ja paljon eri asioita sisältäviä lauseita.
Toisten ihmisten torjuva suhtautuminen erilaiseen ja koulutehtävissä epäonnistuminen muuttavat lapsen. Hänen käytöksensä käy aggressiiviseksi ja mieli vuosi vuodelta apeammaksi. Minä en osaa mitään, olen aina huonoin, minusta ei kukaan tykkää.
Apu ja tuki, jota yhteiskunta tarjoaa, tulee pätkinä. Lapsi ei edes muista, montako ammattiauttajaa hän on tavannut. Olen kaikille vain taakka, aina uudet ihmiset tutkivat minua, kukaan ei halua pysyä kanssani kauan.
9.9. kello 9.09 kirkonkellot soivat eri puolilla Eurooppaa yhdeksän kertaa. Ne halusivat muistuttaa yhdeksän kuukauden raittiudesta: alkoholi ei sovi raskauteen. Ei edes lasillinen. Ei alkuraskauden, ei keskiraskauden, eikä loppuraskauden aikana.
Samana päivänä Kehitysvammaliitto järjesti Helsingissä FASD-seminaarin. Rautaista asiaa saapui kuuntelemaan yli sata FASD-lasten ja -nuorten kanssa työskentelevää tai elävää eri puolilta Suomea.
Paikalla oli myös FASD-nuoria.

Ymmärrystä ja tukea itsenäistymiseen

– Hyvä kun saadaan äänemme kuuluviin! Aihe ei enää ole tabu vaan siitä voi puhua julkisesti, kuvaili tuntojaan Annakaisa Tiirinki, joka oli tullut paikalle sijaisäitinsä kanssa.
Tiirinki on kyllästynyt sääliin, jota hän ja muut FAS-diagnoosin kanssa elävät joutuvat kohtaamaan. Kun sikiönä vammautettu ihminen saa ymmärrystä ja oikeanlaista tukea, hän voi aikuisena elää normaalia hyvää elämää.
– Alkoholiyhtiöt voisi haastaa oikeuteen, niin kuin jotkut ovat haastaneet tupakkayhtiöt, Annakaisa Tiirinki pohti.
Tiirinki on aktiivinen ja sanavalmis nuori nainen, jonka jalat kantavat. Vaan entä jos oikeanlaista tukea ei tule?
Amerikkalaistutkimuksen mukaan 90 %:lla aikuisista FAS-lapsista on mielenterveysongelmia, 60 % on jättänyt koulut kesken, 50 % on saanut rikostuomion ja työttömyysaste on 80 %. Vain 20 % pystyy asumaan itsenäisesti.
Näitä ongelmia ei ole kirjoitettu taudinkuvaan. Ne ovat vältettävissä.
Sijaisäiti Eine Isotalo kertoi FAS-poikansa lapsuuden sujuneen hyvin oikeiden lääkkeiden, hyvän neurologin ja ymmärtävän koulun ansiosta. Poika pääsi lukioonkin ja keräsi todistuksiinsa komeat tornit ysejä ja kymppejä.
Matematiikasta ja vieraista kielistä hän ei kuitenkaan päässyt läpi. Matemaattinen ajattelu ja kielioppisääntöjen hahmottaminen on hirvittävän vaikeaa aivoilla, joita on vahingoitettu alkoholilla jo sikiöaikana.
Onneksi ammattikoulu, johon hän siirtyi opiskelemaan, oli innostava paikka. Isotalot ja sijaispoika päättivät, että nyt hänen olisi aika kokeilla itsenäistä elämää.
Omilleen muutettuaan nuorukainen kuitenkin masentui. Kun ei pärjännytkään. Kun aina olisi tarvittu vanhempien apua, eikä sitä enää olisi kehdannut pyytää.
– Eteenpäin meneminen tuntui hänestä mustalta aukolta. Ammattikoulu tuli onneksi täysipainoisesti vastaan tukemaan häntä. Työhönvalmentaja järjesti hänelle kaupungin kesätyöpaikan ja auttoi alkuun, ja nyt hän on aloittamassa uudessa työpaikassa, Eine Isotalo iloitsi.
Kelan hakemusten täyttäminen, käytännön raha-asioitten hoitaminen ja palveluiden hakeminen itsenäisesti voivat olla FASD-nuorelle tavattoman vaikeita asioita.
– Valitettavasti nämä nuoret taitavat hukkua, jos eivät saa tukea. Luulen, että me sijaisvanhemmat kyllä pidämme huolen omistamme, mutta mietin laitoksista lähteviä nuoria. Kuka kantaa heitä sen jälkeen? Isotalo huolehti.

Sijais- ja adoptiovanhemmat tuen tarpeessa

Ne FAS-lapset, joita ei oteta huostaan, saavat ainakin HUS:n alueella tehdyn tutkimuksen mukaan vähiten ammattiapua kasvuaikana. Lisäksi FAS-lapsen synnyttäneen äidin seuraavallakin lapsella on 80–90 prosentin todennäköisyydellä FAS.
– Alkoholistiäidin nuoremmat lapset ovat usein pahemmin vaurioituneita, totesi dosentti Ilona Autti-Rämö.
Susan Eriksson tekee Kehitysvammaliitossa tutkimusta siitä, miten moraalikäsitykset ja ammattietiikka vaikuttavat FASDin kohtaamiseen. Hän kertoi FASD-äitejä ja -lapsia työkseen kohtaavien ihmisten kärsivän moraalisista ristiriidoista.
– Toisaalta lapsen äitiä ja hänen oikeuttaan äitiyteen tulee kunnioittaa. Toisaalta äiti saattaa kokea hoitavansa lasta hyvin, vaikka näin ei tapahdu, eikä lasta voi uhrata, Eriksson kuvaili.
Lapselle ei välttämättä ole kerrottu, miksi hän on erilainen ja mistä hänen vaikeutensa johtuvat. Hänen suhdettaan biologiseen vanhempaansa halutaan näin suojella. Eriksson siteerasi haastattelemaansa lastenkodin johtajaa: ”vanhemmat ovat kumminkin maailman tärkeimmät, vaikka olisivat millaisia”.
Suurin osa FAS-lapsista otetaan huostaan. Osa myös adoptoidaan. Pelastakaa Lapset ry:n mukaan on aika tavallinen adoptiolapsen tarina, että alkoholisoitunut äiti havaitsee olevansa raskaana vasta kun raskaus on jo pitkällä.
Sijais- ja adoptioperheet tarvitsisivat enemmän tukea. Valitettavan usein he saavat korkeintaan vertaistukea toisiltaan.
FAS on kuitenkin jäävuoren huippu. Autti-Rämöstä on huolestuttavaa, jos kaikki ennaltaehkäisevät paukut ladataan alkoholin suurkuluttajiin.
– 90 % fertiili-ikäisistä naisista Suomessa käyttää alkoholia. Tämä tosiasia pitäisi tunnistaa pohdittaessa sikiövaurion riskiä ja sen ennaltaehkäisyä. Alkoholin käyttö ennen raskautta ja sen jälkeen korreloi raskauden aikaisen käytön kanssa, hän tiesi.
– FAS on helppo diagnosoida, mutta ARND saattaa tulla esiin vasta vuosien päästä esimerkiksi oppimisvaikeuksina tai ADHD:na. ARND-lasten määrän epäillään olevan kasvussa.

Vastuunpakoilua ammatillisissa karsinoissa

Mitä pitäisi tehdä? Mitä voidaan tehdä?
Peruspalveluministeri Paula Risikko kävi kertomassa, että vielä tällä hallituskaudella tulee käsittelyyn lakimuutos, joka läpi mennessään mahdollistaisi odottavan äidin tahdonvastaisen raittiinapitämishoidon. FASD-lasten asia otetaan vakavasti myös maanlaajuisessa terveydenhuoltorakenteita uudistavassa Paras-hankkeessa.
Ylilääkäri Merja-Maaria Turunen Porvoon sairaalasta arvosteli julkista terveydenhuoltoa ja Kansaneläkelaitosta ei “kuulu mulle” -ajattelusta ja ammatillisten tonttirajojen pönkittämisestä.
– Monen FASD-lapsen arkea on, että samoja asioita kerrataan aina vain uusille ihmisille. Voimme tarjota huikaisevan kalliita hoitojaksoja, mutta emme yhtäkään pysyvää työntekijää, joka voisi kulkea lapsen ja tämän perheen rinnalla pitempään! Turunen suomi.
Hän kysyi tutun kysymyksen, säästääkö yhteiskunta todellisuudessa mitään akuutilla hoitomuodolla A, jos se lakkauttaa ennaltaehkäisevän hoitomuodon B. FASDin kohdalla kysymys on hyvin ajankohtainen.
Merja-Maaria Turusen mukaan liian moni FASD-lapsi ja nuori putoaa palveluitten väliin. Erikoissairaanhoitoon pääsyn kynnys on korkea, ja Kelakin rajaa tarkasti, kenelle se järjestää kuntoutusta. Toisaalta hyväkään erikoissairaanhoito ei auta, jos lapsi tarvitsisi vielä kipeämmin apua sosiaalisiin ongelmiin.
– Kun palveluita keskitetään, ei ajatella, miten vaikeaa vanhemman on kulkea yhden tai kahdenkin FASD-lapsen kanssa paikasta toiseen, kun lapsi voi olla niin villi, että hän ponkaisee ajotielle tai häviää heti, jos hänestä päästää irti!
Apu menee varmimmin perille kun se on lähellä, eivätkä auttajat vaihdu koko ajan. Kuinka rasittavaa onkaan selittää samat asiat kerta toisensa jälkeen aina vain uusille ihmisille!
Muutakin parantamisen varaa on. Turunen lähtisi levittämään joillakin paikkakunnilla toimivaksi havaittua yhteistyötä, jossa lääkäri, päihdehoidon asiantuntija sekä sosiaalityöntekijä auttavat tiiminä perhettä.
Apu ei saa loppua liian varhain. Eine Isotalo muistutti sijaisäidin asiantuntemuksella, että FASD-nuori voi tarvita myös valmennusta työelämään ja arkisiin taitoihin.
– Nämä lapset eivät ole valmiita jälkihuollon päättymiseen 21-vuotiaina. Jälkihuollon pitäisi jatkua 25. ikävuoteen tai edes vähintään 23-vuotiaaksi! hän julisti.

Myytti on saatava hengiltä

Ilona Autti-Rämö toivoi luotettavaa ja yksiselitteistä tiedottamista etenkin nuorille. Kaikki aikuistuvat suomalaiset tulisi saada ymmärtämään, että jos raskauden mahdollisuus on olemassa, juoda ei yksinkertaisesti saa.
– Jatkuvasti törmään FASD-lasten äiteihin, jotka sanovat, että en minä tiennyt, en ymmärtänyt.
Valistajilla on vastassaan laajalle levinnyt myytti, jonka mukaan vähäinen alkoholin käyttö ei oikeasti ole vaarallista raskausaikana. Myytin kannattajat syyttävät valistajia naisten turhasta syyllistämisestä ja elämän rajoittamisesta.
Suomen sosiaali- ja terveysministeriö ja neuvolat suosittavat kuitenkin täysraittiutta raskauden ajaksi. Ministeriön työryhmä, joka laati ehdotuksia päihderiippuvaisten odottajien hoitomahdollisuuksien parantamiseksi, perusti näkemyksensä tuhanteen tieteelliseen artikkeliin.
Annakaisa Tiirinki ulottaisi valistuksen juomishetkeen.
– Pulloihin pitää saada varoitus, että alkoholi vaurioittaa sikiötä!

Faktaa FASDista

  • FASD on kattonimitys useille alkoholin aiheuttamille sikiövaurioille. FASD-lapsiksi kutsutaan lapsia, joilla on FAS, PFAS, ARND tai ARBD.
  • FAS, fetaalinen alkoholisyndrooma, tarkoittaa, että äidin raskaudenaikainen alkoholin käyttö on aiheuttanut lapselle sekä keskushermoston toimintahäiriön, kasvuhäiriön että FAS-kasvonpiirteet.
  • Kasvuhäiriö tarkoittaa, että lapsi syntyy pienikokoisena ja jääkin pienikokoiseksi. Päänympärys ja aivojen tilavuus ovat pienemmät kuin lapsella, jota ei ole altistettu alkoholille.
  • Keskushermoston toimintahäiriö vaikeuttaa oppimista ja ymmärtämistä. Keskittymishäiriöt ja vaikeudet käyttäytyä sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ovat yleisiä.
  • FAS-kasvonpiirteitä ovat pieni leuka, lyhyt luomirako, kapea ylähuuli ja poimujen puuttuminen ylähuulen ja nenän välistä.
  • PFAS, partial / possible FAS, tarkoittaa, että lapsella on tyypilliset kasvonpiirteet ja joko kasvuhäiriö tai keskushermoston toimintahäiriö.
  • Suomessa PFAS on verrattain harvinainen. Humalajuomisella, jota Suomessa suositaan, näyttäisi olevan kaikista vakavimmat vahingoittavat vaikutukset sikiöön.
  • ARND-diagnoosin saaneen lapsen keskushermosto on vaurioitunut raskausaikana alkoholista, mutta hänellä ei ole FAS-kasvoja.
  • ARBD on alkoholin aiheuttama synnynnäinen epämuodostuma, esimerkiksi sydämen rakennevika.
  • Erittäin yleisiä FASD-lasten vaivoja ovat myös heikko näkö, karsastus, kuulovamma, oikomishoitoa edellyttävä purentavika sekä suoliston ja virtsa- ja / tai sukuelinten epämuodostumat.
  • Vaikka nainen olisi juonut koko alkuraskauden ajan, lopettaminen kannattaa. Jokainen raitis raskauspäivä parantaa lapsen ennustetta.
  • Euroopassa FASD on arviolta yhdellä lapsella sadasta. Ainakin Italiassa tehty tarkempi tutkimus antaa viitteitä siitä, että arvio saattaa olla aivan liian positiivinen. Tarkkaa lukua on kuitenkin mahdotonta saada, koska varsinkin ARND jää usein diagnosoimatta, tai diagnoosiksi tulee myöhemmin esimerkiksi ADHD tai oppimishäiriö, jotka voisivat johtua monesta muustakin asiasta.
  • Suomessa saattaa syntyä vuosittain jopa tuhat FASD-lasta. Kaiken kaikkiaan Suomessa syntyy lapsia vuosittain 55 000 – 60 000.
Ei hirviö vaan satutettu lapsi

Mitä jokainen meistä voi tehdä auttaakseen pahoinvoivaa FASD-lasta tai nuorta?
Ensimmäinen askel on ymmärtäminen.
– Ulkomaailma näkee helposti vain hirviökäyttäytymisen. Pahuus-ajattelusta voi siirtyä ajattelemaan, että esimerkiksi aggressiivisuus on opittu käyttäytymismalli, ei osa lasta. Käyttäytymistä voi muuttaa, muistuttaa ylilääkäri Merja-Maaria Turunen Porvoon sairaalasta.

Teksti ja kuva: Natalia Laurila

Kuinka hollantilaiset saatiin pysähtymään

Alankomaissa mietitään, onko suhtautuminen alkoholiin liian liberaalia Alankomaat kilpailee maailman liberaaleimman kolkan tittelistä. Wim van Dalenin haastavana työnä on ollut … Jatka lukemista Kuinka hollantilaiset saatiin pysähtymään

Alankomaissa mietitään, onko suhtautuminen alkoholiin liian liberaalia

wim1Alankomaat kilpailee maailman liberaaleimman kolkan tittelistä. Wim van Dalenin haastavana työnä on ollut saada vapaamieliset hollantilaiset ymmärtämään, että alkoholin käytön ja mainonnan rajoittaminen on kaikkien etu. Vastapuoli on mennyt jopa henkilökohtaisuuksiin saadakseen hänet vaikenemaan, mutta työ on jo kantanut selvää hedelmää: tavallisten hollantilaisten asenteissa on tapahtunut muutos.
Nuoren Wim van Dalenin silmät avautuivat, kun hän tapasi työssään narkomaaneja.
– Kun kuuntelin narkomaanien tarinoita, tajusin millaiset yhteiskunnalliset voimat ovat addiktion takana. Addiktio ei synny sattumalta, siitä ei pidä syyttää ensisijaisesti ihmisten heikkoutta vaan rahaa. Addiktio on huumeen tuottajien voimannäyte.
Tuolloin Wim van Dalen työskenteli laittomien (siis vapaamielisten Alankomaittenkin laissa kiellettyjen) huumeiden käytön torjuntaryhmässä. Kansalaisten ja yhteiskunnan tuki oli selvää, sillä laittomat huumeet eivät ole osa Alankomaiden laillista päivittäistaloutta ja enemmistön elämää.
Wim van Dalen ymmärsi kuitenkin, mikä huume on kaikista vaarallisin ja vaikutusvaltaisin. Sitä juodaan kaikkialla, eikä sen käyttöä rajoittavien lakien rikkomista valvota Alankomaissa. Rohkeasti hän ryhtyi Nederlands Instituut voor Alcoholbeleidin eli Alankomaitten alkoholipolitiikkainstituutin johtajaksi.
Instituutti pyrkii sekä kasvattamaan suuren yleisön tietoisuutta alkoholin käytön riskeistä että muuttamaan vapaamielistä alkoholipolitiikkaa.
Alkoholipolitiikkaan pyrkivät vaikuttamaan muutkin tahot.

Katse paikallistason päättäjiin

– Alkoholiteollisuuden edustajat istuvat EU:ssa joka pöydässä ja joka komissiossa. He vähättelevät tutkimustuloksia alkoholin käytön vaaroista ja väittävät, etteivät ne ole tieteellisesti uskottavia, vaikka ne olisi tehty hyvissä yliopistoissa. Heillä on omat tiedemiehet, jotka tuottavat toisenlaista tutkimustietoa, Wim van Dalen tietää.
Alkoholiteollisuuden lobbarit menevät surutta myös henkilökohtaisuuksiin.
– He kritisoivat henkilöitä, yrittävät asettaa meidän luotettavuutemme kyseenalaiseksi. Minun uskottavuuteni on onneksi kasvanut kun olen tehnyt tätä työtä vuosia ja ihmiset tuntevat minut, Wim van Dalen toteaa.
Eräs tapa kaivaa maata raittiimman Euroopan esitaistelijoiden alta on niputtaa heidät yhteen maineikkaiden aktivistiryhmien kanssa. Monia EU-poliitikkoja hermostuttaa kaikki radikaaliin kansalaisaktivismiin liittyvä.
Alkoholiteollisuuden valta on sitä suurempi, mitä korkeammalla päätöksenteon tasolla liikutaan.
Alankomaitten alkoholipolitiikkainstituutti on kuitenkin kääntänyt tämän voitokseen. Nimittäin samaa kaavaa seuraten alkoholiteollisuuden valta on paikallistasolla hyvin pieni! Kaikkialle teollisuuden lonkerot eivät riitä.
– Alkoholiongelmat näkyvät tulevan sitä paitsi maksettavaksi nimenomaan paikallistasolla, Wim van Dalen muistuttaa.
– Siksi kuntien ja kaupunkien valtuustot ymmärtävät ja auttavat meitä.
On laskettu, että alkoholin haitat Alankomaitten kansantaloudelle ovat viisi kertaa hyötyjä suuremmat. Laskua eivät luonnollisesti maksa ne, jotka käärivät hyödyn ja voitot.

Hollantilainen juo jo ala-asteiässä

Hollantilaisten liberaalit arvot käyvät ilmi alkoholin käyttöä koskevista tilastoista. Noin 70 prosenttia 12-vuotiaista hollantilaistytöistä kertoo jo aloittaneensa alkoholin käytön. 15-vuotiaista hollantilaisista puolet juo alkoholia vähintään viikoittain, ja 17 vuoden ikään ehtineistä pojista jo lähes 80 prosenttia.
40 prosenttia hollantilaisvanhemmista hyväksyy sen, että 12–13 -vuotiaitten lasten juhlissa juodaan, eikä aikuisia ole läsnä. Mitä 14–15 -vuotiaitten juhliin tulee, jo 65 % vanhemmista hyväksyy saman.
– Hollantilaisvanhempien mielestä alkoholin käyttö on samanlainen harjoittelua vaativa asia kuin pyöräily tai liikennesäännöt. Ajatellaan, että tämäkin pitää oppia lapsena, Wim van Dalen paljastaa.
Aikuisista miehistä 17 prosentilla ja naisista neljällä prosentilla on Alankomaissa selkeitä henkilökohtaisesta alkoholin käytöstä johtuvia ongelmia.
Tutkimukset liberaalin ilmapiirin vaikutuksista puhuvat yksiselitteistä kieltä. Ne hollantilaisnuoret, joiden vanhemmat ovat kulkeneet vastavirtaan ja kieltäneet alkoholin käytön, juovat vähemmän.
Mainonnan rajoittamisellakin on merkitystä. Nuoret juovat niitä juomia, joiden hauskat mainokset pyörivät televisiossa. Ja mitä useammin mainos pyörii ruudussa, sitä enemmän nuoret juovat.
– Nuoret ovat alttiimpia mainosten vaikutukselle kuin aikuiset. Vielä kehittyviin aivoihin mainoksilla on vahva epätietoinen, alitajuinen piilovaikutus, Wim van Dalen muistuttaa.
– Tänä vuonna saimme Alankomaihin ensimmäisen alkoholimainontaa rajoittavan lakimme! Se kieltää alkoholimainokset televisiossa ennen iltayhdeksää, hän tuulettaa.

Maine kiinnostaa, ei kansanterveys

– Alkoholiteollisuuden edustajat sanovat aina, että meillähän on yhteinen ongelma.
– Minä aina vastaan siihen, että ongelma voi olla sama, mutta ratkaisu on eri. Kun heille raha on tärkeintä, meille tärkeintä on terveys, ja uskomme, että alkoholiongelmia vähennetään vähentämällä juomista, Wim van Dalen toteaa.
Keski-Euroopan alkoholiteollisuus on ottanut valitettavan viisaasti oppia tupakkateollisuuden kohtalosta. Tupakkateollisuus kiisti passiivisen tupakoinnin vaarallisuuden eikä uskonut, että mikään voisi sen valtaa horjuttaa. Ylimieliset savukepohatat saivat mitä ansaitsivat, kun julkinen mielipide ja lait kääntyivät heitä vastaan.
– Alkoholiteollisuuden edustajat ovat huomanneet, että yleisesti hyväksyttyjen viestien toistelu luo heille hyvän imagon. Siksi he puhuvat vastuullisesta alkoholin käytöstä ja valittelevat sitä, että jotkut eivät osaa juoda.
Erityisesti Hollannissa alkoholiteollisuus vetää mielellään esille liberaaliuskortin. Maassahan on perinteisesti annettu kaikkien kukkien kukkia. Ihmiset on helppo saada pitämään epäreiluna sitä, että yksittäisten ihmisten alkoholin käyttöä rajoitetaan. He nielevät herkästi mitä teollisuus heille syöttää: alkoholi itsessään ei ole ongelma, jotkut känniääliöt vain käyttävät sitä ongelmallisesti. On siis väärin rajoittaa mainontaa tai nostaa alkoholiverotusta.
Alkoholiteollisuudella riittää rahaa, jolla vaikuttaa. Van Dalenin johtama instituutti osaa kuitenkin hyödyntää ilmaista julkisuutta. Se tekee parhaansa, jotta eri tiedotusvälineiden toimittajat tarttuisivat tieteellisiin tutkimustuloksiin alkoholin käytön vaaroista.
– Alkoholiongelmia käsitellään nyt maamme lehdissä ja televisiossa joka viikko, kun vielä 2000-luvun alussa alkoholi ei ollut yleinen keskustelunaihe Alankomaissa, van Dalen iloitsee.

Kun tutkimukset heräsivät henkiin

Instituutti tekee myös omia tutkimuksiaan. Se värväsi joukon alle 14- ja 15-vuotiaita ostamaan alkoholia kaupoista, baareista ja urheilukanttiineista.
85 prosenttia myyjistä ei kysynyt nuorilta papereita, mitä ikinä he ostivatkin. Alankomaiden lain mukaan alle 16-vuotiaille ei saa myydä mietojakaan alkoholijuomia, ja väkeviä tulisi myydä vain yli 18-vuotiaille.
– Alkoholin myymisestä alaikäiselle ei tule mitään seurauksia. Joissain muissa maissa kassatyöntekijä tai baarimikko voisi saada potkut, mutta meillä Alankomaissa ei piitata, van Dalen hymähtää.
Yhteistyö paikallistason päättäjien kanssa on kuitenkin saanut asiat muuttumaan yksittäisillä paikkakunnilla.
Alankomaissa ei toteudu myöskään laki siitä, ettei humaltuneille saisi anniskella lisää. Tätä todistamaan instituutti palkkasi näyttelijöitä. Näyttelijät esittivät joko hieman, vähän enemmän tai erittäin humaltuneita.
– Näyttelijät kävivät 50 illanviettopaikassa ja vain kahdessa niistä he eivät saaneet lisää alkoholia, vaikka olisivat esittäneet erittäin humaltuneita, van Dalen sanoo.
Eräs TV-kanava kiinnostui tutkimuksesta ja se toistettiin kameroitten edessä.
Nämä mediaseksikkäät tempaukset ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että tavalliset hollantilaiset ovat alkaneet tarkistella asenteitaan. Yhä useampi on alkanut kannattaa olemassa olevien lakien noudattamista. Ymmärrys siitä, että joillakin elämänalueilla yleisestä äärivapaamielisyydestä on enemmän haittaa kuin hyötyä, on leviämässä.

Nuorista on hyvä aloittaa

Wim van Dalen vieraili Helsingissä kesäkuussa Raittiuden Ystävien kutsusta. Hän puhui Suomen eduskunnalle alkoholimainonnasta.
Van Dalenin johtaman instituutin saavutukset Alankomaissa osoittavat, että Suomikin voidaan saada muuttumaan. Meidän raittiimmasta Suomesta haaveilevien tulisi keskittyä paikallistason vaikuttamiseen.
Voisimme myös yrittää saada valtamedian kiinnostumaan alkoholin käytön ongelmista. Juomisen vaikutukset nimenomaan nuorten aivoihin on esimerkiksi aihe, jonka esilläolo julkisuudessa voi johtaa muutoksiin.
Se voi liikahduttaa myös päättäjien sydämiä.
– Poliitikot eivät yleensä viitsi kohdistaa toimenpiteitä aikuisiin, vaikka suurin ongelma on kiistattomasti aikuisilla. Mutta nuorista aloittamalla voimme muuttaa poliittista ympäristöä, van Dalen tietää.

Teksti ja kuva: Natalia Laurila

Kakkosena pullolle

Toipumista omien vanhempien alkoholismista Alkoholismi ei ole vain juovan ihmisen ongelma. Se on sairaus, joka vaikuttaa koko perheeseen. Alkoholismi nakertaa … Jatka lukemista Kakkosena pullolle

Toipumista omien vanhempien alkoholismista

Alkoholismi ei ole vain juovan ihmisen ongelma. Se on sairaus, joka vaikuttaa koko perheeseen. Alkoholismi nakertaa tiensä sosiaalisiin suhteisiin ja vaikuttaa erityisesti alkoholistin läheisiin perheenjäseniin. Alkoholistin lapsen elämään lapsuus pullon varjossa jättää monia haavoja, jotka saattavat nousta pintaan vasta aikuisiällä.

Jatkuva epävarmuus lapsuudessa, lupaukset joita ei pidetty, häpeä omista vanhemmista, tuen ja avun puute, kaikki jättävät jälkensä lapseen. Myös aikuiselle ihmiselle juova vanhempi aiheuttaa surua ja huolta, turhautuneisuutta ja syyllisyyttä.
Alkoholistien aikuisista lapsista puhutaan yhä yllättävän vähän, vaikka heitä on Suomessa hyvin paljon. Valitettavan usein alkoholistien läheiset jäävät kokonaan vaille tukea, eikä alkoholistien aikuisten lasten ongelmia välttämättä edes tunnisteta.

– Suomessa on noin 600 000 riskitason päihdekäyttäjää ja heillä kullakin on 2-4 läheistä, joihin juominen välittömästi vaikuttaa. Alkoholistien läheisiä, jotka tarvitsevat tukea, on siis pitkälti toista miljoonaa, sanoo Raila Taipale Myllyhoitoyhdistyksestä.
Myllyhoitoyhdistys ry on ehkäisevän ja korjaavan päihdetyön asiantuntijajärjestö. Yhdistys tarjoaa koulutusta ja kursseja yrityksille, yhteisöille ja yksilöille. Yhtenä harvoista paikoista Suomessa yhdistys tarjoaa hoitoa myös alkoholistien läheisille.

– Alkoholistien läheiset jäävät yhä edelleen Kelan tuen ulkopuolelle. Monissa pitkäaikaissairauksissa on tarjolla sosiaalivakuutuksen kautta korvattavaa kuntoutusta omaisille, mutta alkoholistien läheisille tarkoitetut ohjelmat jäävät tuettavan kuntoutuksen ulkopuolelle. On väärä uskomus, että riittää kunhan päihderiippuvainen saadaan hoitoon. Alkoholismi on koko perheen sairaus, muistuttaa Taipale.
Jos perheessä on alkoholismia, se vaikuttaa jääväämättömästi siihen miten perhe toimii. Roolit saattavat kääntyä nurin niskoin, niin että lapsi joutuu ottamaan vanhempiensa paikan aivan liian nuorena. Jos perheessä salaillaan juomista, syntyy valheiden verkko, johon lapsi tahtomattaan joutuu mukaan. Lapsi saattaa joutua häpeämään humalaista isää koulun joulujuhlassa, tai pettyä kerta toisensa jälkeen kun äiti ei ilmaannukaan paikalle lupauksistaan huolimatta.

– Lapsuudenkodissa alkoholistin lapsella on arvottomuuden kokemus. Hän kokee, että pullo menee hänen edelleen, alkoholi on parempi kuin lapsi, Taipale valottaa.
– Jos perheessä on yksikin käyttäjä, vie alkoholi myös perheen toisen aikuisen mukanaan.
Taipale ei mielellään lähde erittelemään erityispiirteitä tai oireita, joita alkoholistien aikuisilla lapsilla esiintyy. Hän vertaa ihmisiä, joilla on ollut erilaiset kasvuympäristöt lapsina ja toteaa että ihminen, joka on saanut paljon turvaa, suojaa ja rakkautta lapsuudessaan, uskaltautuu maailmaan uteliaana ja itseensä luottaen, kun taas lapsi, joka ei ole saanut kokea näitä tunteita, kokee aikuisenakin ulkomaailman ja todellisuuden uhkana.

– Alkoholistin aikuinen lapsi saattaa kärsiä jatkuvasta pahasta olosta, eikä hän halua itselleen mitään hyvää tai kivaa. Perheessä, jossa on addikti, perheen muut jäsenet luopuvat omista tarpeistaan. Perheessä vallitsee yleinen mielipaha ja huonovointisuus. Tämä on monien somaattisten ja psyykkisten oireiden alkukoti ja jo suuren esiintyvyytensä vuoksi todellinen kansanterveydellinen ongelma.
Apua alkoholistien aikuisille lapsille on tarjolla niukasti. Kun lapsuuteen liittyy paljon syyllisyyttä ja häpeää, saattaa kynnys hakea apua olla korkea. Ongelmaa ei myöskään yleisesti tunnisteta, joten alkoholistien aikuisten lasten oireista on suhteellisen vähän tietoa. Toipuminen on kuitenkin mahdollista.

– Paras apu alkoholistien aikuisille lapsille on vertaistuki. Keskinäinen jakaminen missä tahansa muodossa on hyvin tärkeää, Taipale sanoo.
Jos alkoholistien lähimmäisiä on Suomessa parin miljoonan paikkeilla, niin saman kokeneita ihmisiä löytynee jokaisen lähipiiristä. Erinomainen paikka päästä jakamaan kokemuksia ja hakemaan tukea omaan toipumiseen ovat Alkoholistien aikuiset lapset (AAL) –ryhmien kokoontumiset. Kokoontumisissa esiinnytään nimettömästi ja siellä noudatetaan 12-askeleen periaatetta. Ketään ei syyllistetä ja painopiste on kunkin omassa kasvussa sekä irtaantumisessa menneisyyden syyllisyydestä. Ryhmiä kokoontuu usealla paikkakunnalla ympäri Suomen ja osallistuminen ryhmään perustuu kaikella tapaa vapaaehtoisuuteen.
Esimerkiksi Myllyhoitoyhdistys ja Minnesota-hoito Lapualla tarjoavat apua alkoholistin läheisille.

Toipilaan nettilinkit:
Alkoholistien aikuiset lapset – AAL
www.aal.fi
www.myllyhoito.fi
www.minnesota-hoito.fi
www.adultchildren.org

– Kun päihdeongelmainen hakeutuu avun piiriin sosiaali- ja terveyspalveluissa, parasta olisi, jos siellä jo kysyttäisiin miten lähimmäiset voivat, miettii Taipale.
Oman toipumisprosessin voi aloittaa myös omatoimisesti tutustumalla alan kirjallisuuteen. Myllyhoitoyhdistyksen julkaisema kirja Rakkaasta raitis on yksi mahdollinen itsehoito-opas.

– Rakkaasta raitis avaa problematiikkaa alkoholismin vaikutukseen perheessä. Kirja avaa näkökulmia siihen, miten alkoholistin läheinen on mahdollisesti lukkiutunut tiettyyn vuorovaikutuskuvioon ja miten hän voi irrottautua siitä ja omaksua itsensä ja sitä kautta koko perheen kannalta terveemmän toimintamallin, kertoo Taipale.
Jos suhde vanhempiin on tulehtunut alkoholismin takia tai jos muistot lapsuudesta eivät jätä rauhaan aikuisiälläkään, niin toivoa siis on! Toipuminen voi alkaa vaikka oman kodin suojassa, nenä kirjassa – ei kuulosta liian vaaralliselta, eihän? Lopulta syyllisyyden ja häpeän, vihan ja inhon tunteet väistyvät prosessin myötä. Kukapa ei haluaisi elää tasapainoista, ilon täyteistä elämää? Myös alkoholistin aikuisella lapsella on siihen oikeus. Matka kokonaiseksi ihmiseksi, joka operoi luontevasti osana yhteisöä, saattaa olla pitkä ja kivulias, mutta jos määränpäässä odottaa täysillä elettävä elämä, niin miksi ei lähteä matkaan?

Lobbari tekee vain työtään

Hyvä päättäjä osaa punnita päätöksenteossa eri näkökulmia oikeudenmukaisesti. Hyvä lobbari osaa täyttää valitsemansa vaakakupin niin painavilla argumenteilla, että päättäjäkin vaikuttuu. … Jatka lukemista Lobbari tekee vain työtään

Hyvä päättäjä osaa punnita päätöksenteossa eri näkökulmia oikeudenmukaisesti. Hyvä lobbari osaa täyttää valitsemansa vaakakupin niin painavilla argumenteilla, että päättäjäkin vaikuttuu. Raitis.fi jututti lobbaukseen erikoistuneen Eurofactsin toimitusjohtajaa Tarja Valde-Brownia.

”Liiketoiminnalle myönteisten mielipiteiden luominen ja viranomaisten, poliitikkojen ja muiden avainsidosryhmien varustaminen tarvittavilla tiedoilla on usein olennainen haaste, jonka käsittely vaatii paljon aikaa ja resursseja. Yhteiskunnassa vaikuttaminen ja yhteiskuntaviestintä ovat pitkäjänteistä toimintaa. Eurofacts toimii tässä organisaatiosi apuna, suunnittelee ja kehittää yhteiskuntasuhteitasi. Tunnemme päätöksentekomenetelmät sekä kansallisella että EU-tasolla. Tiedämme, miten virkamiesten ja poliitikkojen kanssa tulee toimia.”
Tarja Valde-Brown matkustaa tiuhaan Turun ja Helsingin välillä. Hän on lobbausfirma Eurofactsin toimitusjohtaja. Ylle kirjatun liikeideansa mukaisesti Eurofacts on puurtanut 20 vuotta mm. perheyrittäjien, tele- ja tietoliikenteen sekä energiateollisuuden asialla.
Ja välillä alkoholiteollisuudenkin.

Mitä lobbari oikein tekee?

– Totista työtä, Valde-Brown naurahtaa.
– Päättäjät tarvitsevat päätöksentekoa silmälläpitäen mahdollisimman monipuolisen kuvan eri taustatekijöistä. Me tuomme asioita esille meidät työllistäneen tahon näkökulmasta.
Miten tämä käytännössä tapahtuu?
– Lobbarissa yhdistyvät neuvonantaja, toimittaja ja konsultti. Yksi ihminen ei välttämättä tee kaikkea, vaan meillä on monenlaisia ihmisiä töissä, Valde-Brown selventää.
Miten kommentoimme terveysnäkökulmaa?
Hyvä lobbari seuraa yhteiskunnallista keskustelua asiakkaansa näkökulmasta ja osallistuu siihen itsekin. Joskus hän myös tapaa päättäjiä tai järjestää heille ohjelmaa siinä toivossa, että saa samalla rasvatuksi päätöksenteon rattaita. Lobbari ei välttämättä ole asiakkaansa ”puolella”; neutraalius on itse asiassa etu.
– Se, että olemme ulkopuolisia, tuo asiakkaallemme lisänäkökulmia. Esimerkiksi alkoholiteollisuuden alan toimijalle ei välttämättä tulisi mieleen pohtia asioita terveysnäkökulmasta. Me ehdotamme, että mietitäänpäs sitäkin, että tällaisiakin asioita päätöksentekijät saattavat ajatella, Tarja Valde-Brown kertoo.
Lobbausta eivät harjoita vain Eurofactsin kaltaisten yritysten työntekijät. Moni yritys tai järjestö ei katso tarvitsevansa ulkopuolisia lobbareita, koska sen omat työntekijät keskittyvät lobbaukseen. Tämä lehti on osa Raittiuden Ystävien yhteiskunnallista vaikuttamistyötä – siis lobbausta.
Onko puolueettomuutta olemassa?
Lobbari tuntee onnistumisen iloa, kun päättäjät tai yleinen mielipide huomioivat asian, jota lobbarin asiakas on pitänyt tärkeänä.
Vaan entä jos onnistumisen sivuvaikutukset rappeuttavat kansanterveyttä?
Pakko kysyä, Tarja Valde-Brown. Kun katsot alkoholiongelmien pahenemista Suomessa, tunnetko koskaan, että Eurofactsilla olisi jotain tekemistä asian kanssa?
– Alkoholin terveysvaikutukset ja syrjäytyminen ovat erittäin tärkeitä asioita, jotka on otettava huomioon, kun päätöksiä tehdään. Tätäkään asiaa ei kuitenkaan pidä katsoa yksisilmäisesti vaan kokonaisuutena. Minun työni on tarjota päätöksentekijöille informaatiota yhdestä näkökulmasta.
– Ja kuinka puolueettomasti asiaa voi yleensä tarkastella? Valde-Brown kysyy.
Lobbaus muistuttaa journalismia siinä, ettei puolueetonta artikkelia kenties olekaan. Toimittajan omat näkemykset vaikuttavat väkisinkin tekstiin, tiedostipa hän niitä tai ei. On oikeastaan helpointa valita tietoisesti puolensa.
Mutta mitä sanoo omatunto alkoholiteollisuuden puolen ottamisesta? Lääkärien mukaanhan alkoholi ei ole mikä tahansa myyntituote vaan hermomyrkky.
– En ole lääkäri. En pysty ottamaan kantaa siihen, vaan yritän pysyä yhteiskunnallisen vaikuttamisen asiantuntijana. Lääkäreilläkin on sitä paitsi hyvin erilaisia mielipiteitä.

Kukaan ei lobbaa vakaumustaan vastaan
Omatunnosta puheen ollen. Eurofactsissa on 10 työntekijää, minkä lisäksi joukko asiantuntijoita tekee firmalle tilapäistöitä.
– Jos työntekijä ei oman vakaumuksensa takia halua jotakin asiaa hoitaa, hän ei missään tapauksessa joudu niin tekemäänkään, Tarja Valde-Brown kertoo.
Millainen asiakas olisi Valde-Brownille itselleen liikaa?
– Tupakkateollisuudelle en itse varmaan tekisi töitä. Ehkä korkeintaan, jos se haluaisi olla osana yhteiskunnallista kampanjaa, jossa haluttaisiin tuoda esille tupakoinnin vaarallisuus.
Eurofacts seuraa kansainvälistä code of contact -säännöstöä, eettistä ohjeistusta lobbareille. Sen mukaan lobbari muun muassa nojaa lausuntonsa faktatietoihin ja ilmoittaa päättäjille aina mitä tahoa hän edustaa.
– Päättäjillä on kova kiire, ja ilman lobbausta he olisivat paljon yksipuolisemman tiedon varassa. Meidän tehtävämme on antaa rehellistä informaatiota, Valde-Brown summaa.

Toisinajattelija oli tiukkapipo
Suomi sai 1994 uuden liberaalin alkoholilain. Siihen tyytymätön Leea Hiltunen sai sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä todistaa, kuinka talousargumentit ajoivat sosiaali- ja terveyspoliittisten argumenttien ylitse. Päivittäistavarakaupan ja alkoholiteollisuuden näkökantoja nosti taustalla taitavasti esiin muun muassa lobbausfirma Eurofacts.
Suomi ennen joulukuun 1994 uutta alkoholilakia: Alkolla oli yksinoikeus alkoholijuomien maahantuontiin, maastavientiin ja keskiolutta lukuun ottamatta vähittäismyyntiin Suomessa. Alko jakoi alkoholin anniskelu- ja valmistusluvat ja määräsi juomien hinnat. Alkoholia ei saanut mainostaa lainkaan.
Liittyminen ETA:an, Euroopan talousalueeseen, toi muutospaineita. Monessa muussa maassa ETA:n käynnistämät alkoholipoliittiset muutokset olivat kuitenkin maltillisempia kuin Suomessa.
Kristillisdemokraattien entisen kansanedustajan Leea Hiltusen mielestä taloudelliset argumentit ajoivat sosiaali- ja terveysargumenttien yli, kun alkoholilakia muutettiin.
– Sosiaali- ja terveysnäkökulmasta ei todellakaan haluttu asiaa käsitellä. Katsottiin, että se, mitä valtio on tehnyt, on riittävää, kun myynnin tuotosta hippusia menee terveydenhuoltoon, Hiltunen muistelee.
Raumalaisrouva oli sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, kun asiaa käsiteltiin, ja suruissaan lopputuloksesta.
– Kaiken kaikkiaan ilmapiiri oli valiokunnassa vahvasti liberaalia alkoholipolitiikkaa tukeva. Yleisesti koin siten, että haluttiin miellyttää elinkeinoelämän edustajia ja liberaalisti ajattelevia äänestäjiä. Uudistusten kritisoiminen ja tiukemman alkoholipolitiikan puolesta puhuminen leimattiin vanhoilliseksi ja tiukkapipoiseksi ajatteluksi, jolla ei olisi kansan kannatusta, Hiltunen sanoo.

Synkkä ennustus osui nappiin
Leea Hiltunen oli muun muassa erikoissairaanhoitaja ja sairaanhoidon opettaja, ennen kuin hänet valittiin kansanedustajaksi. Hänestä tuntui 1994 uskomattomalta, miten sinisilmäisesti mainonnan vapautta ja alkoholin saatavuuden lisäämistä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa puolustettiin.
– Joskus kävi mielessä ajatus, että syyllistettiin kansalaiset, jotka eivät osaa käyttää ”oikein” alkoholia. Ikään kuin kyseiset ihmiset olisivat jo menetettyjä, toisen luokan kansalaisia ja itse ”sairautensa” aiheuttaneet. Täysraittiudesta puhuminen tyrmättiin astetta voimakkaimmin argumentein, Hiltunen toteaa.
Ajankuvaksi käy vaikkapa ote Liberaalisen kansanpuolueen Tuulikki Ukkolan puheenvuorosta eduskunnan täysistunnossa toukokuussa 1994:
”Ed. Ihamäki muistaakseni sanoi aikaisemmassa vastauspuheenvuorossaan, että alkoholi tappaa 1 500 ihmistä vuodessa, tupakka 7 000 vuodessa. Suola tappaa myös 10 000 ihmistä vuodessa. Milloin suola kielletään? Milloin kielletään alkoholi? Tällainen terveysterrorismi on jotakin sellaista, mitä minä en olisi uskonut kuulevani eduskunnassa. Tämä antaa ihmisille kuvan siitä, että jos te noudatatte sitä, mitä me nyt sanomme, te saatte iankaikkisen elämän, te ette kuole koskaan, te ette sairastu koskaan. Jokainen meistä tietää, että kuolema tulee ennemmin tai myöhemmin, yrittipä elää miten terveesti tahansa.”
Epäilemättä me kaikki kuolemme. Myös Leea Hiltunen ennusti 1994 oikein:
”Alkoholihaitat ovat sitä suuremmat, mitä korkeampi on alkoholin kokonaiskulutus. Saatavuuden ja markkinoinnin lisäys kasvattaa kulutusta.”
”Alkoholijuomien saatavuuden ja mainonnan lisääminen eivät palvele kansanterveydellisiä tavoitteita tai korjaa ns. olutkulttuurin haittoja. Päinvastoin on odotettavissa, että tehdyt muutokset yhdessä synnyttävät vain uusia haittoja, sillä valiokunnan esittämien kauniiden ja hyvien periaatteiden käytännön toteutumiselle ja valvonnalle ei ole mitään takeita.”

Tehokkaasti kulissien takana
Lobbausfirma Eurofacts oli omalta osaltaan vaikuttamassa tapahtumien kulkuun. Eurofactsin asiakkaita olivat tuolloin muun muassa Päivittäistavarakauppa ry ja Marli sekä joitakin yksityisiä alkoholijuomateollisuuden edustajia.
Eurofacts viihtyy taustalla. Leea Hiltunenkaan ei kuullut Eurofactsin nimeä, mutta hänellä kävi 1994 kyllä mielessä, kuinka järjestelmällistä taustalla tuntunut lobbaus oikein oli.
– Näitä mietin, kun kuuntelin puheenvuoroja sekä salissa että valiokunnassa. Paljonhan puheenvuoroissa käytetään yleensäkin silloin ja varmaan edelleenkin eri asiantuntijoiden sanomaa.
– Ja olimmehan toki Alkon vieraina ryhmänä, ja eduskunnassa vieraili eri tahojen asiantuntijoita, samoin kuin kirjeitä tuli.
Toisinajattelijoita ei ollut tarpeeksi muutosten estämiseen. Silti heitä riitti yli puoluerajojen.
Esimerkiksi Vasemmistoliiton Outi Ojala ihmetteli ääneen Suomen suorittamaa vauhdikasta täyskäännöstä. Kun nimittäin Suomi neuvotteli EU-jäsenyydestään, oli eräänä neuvottelutavoitteena, että terveyspoliittisista syistä Suomi saisi säilyttää alkoholin vähittäismyyntimonopolin. Tavoite saavutettiin neuvotteluissa, mutta saavutetusta edusta ei kauan pidetty kiinni.
Miksei?
Kun alkoholilaki oli menossa läpi joulukuussa 1994, Ojala totesi eduskunnan täysistunnossa: ”– sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tuntui välillä, että muut kuin sosiaali- ja terveyspoliittiset syyt olivat pääsijalla silloin, kun kosketeltiin mainontaa ja eräiltä osin myös elinkeinotoimintaa.”

Artikkelin pohjana on käytetty eduskunnan täysistuntojen sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan pöytäkirjoja vuodelta 1994.
Teksti: Natalia Laurila