Avainsana-arkisto: raittius

Prätkäjengi, johon pääsee vain itsekurilla

MC:tä eli moottoripyöräkerhoa ei vaihdeta. Paitsi korkeintaan kerran. MC Freedomin pääsyvaatimukset ovat niin kovat, ettei monikaan mustanpuhuva prätkäjätkä kykene niitä … Jatka lukemista Prätkäjengi, johon pääsee vain itsekurilla

MC:tä eli moottoripyöräkerhoa ei vaihdeta. Paitsi korkeintaan kerran. MC Freedomin pääsyvaatimukset ovat niin kovat, ettei monikaan mustanpuhuva prätkäjätkä kykene niitä täyttämään. Freedomin liiveissä ajavat vain väkivallattomat absolutistit.

freedom-julleJulle Haapsalo istui sunnuntai-iltapäivää nurmikolla. Takana oli motoristitapahtuma, vieressä prätkä, edessä pitkä tie kotiin.
– Ei vaan millään olisi jaksanut lähteä. Krapulassa ajaminen on kamalaa!
Pirkka Pöyhönenkin kävi moottoripyörällään motoristien kesätapahtumissa. Kerhotoiminta olisi muuten kiinnostanut, mutta pyörille lastatut kilisevät kassit eivät houkutelleet liittymään seuraan.
– Mietin, että eikö hemmetti Suomessa ole muita alkoholisteja, joilla on moottoripyörä. Neljä vuotta sitten lopetin juomisen, ja kolme vuotta sitten uudestaan, Pöyhönen kertoo.

Yhdestä prosentista nollaan promilleen
Dokaamiseen kyllästyneet motoristit alkoivat joitakin vuosia sitten järjestää toisistaan tietämättä päihteetöntä motoristitoimintaa eri puolilla Suomea. Kun he löysivät toisensa, syntyi valtakunnallinen Freedom MC. Raittius- ja vertaistukiyhdistykseksi ja Freedom MC: n sateenvarjoksi perustettiin RaiMot eli Raittiit Motoristit ry.
Freedom MC:n jäsenet asuvat eri puolilla Suomea, pohjoisin Kuusamossa. Pääkaupunkiseudulla jäseniä on kuitenkin eniten, ja helmikuussa he alkoivatkin remontoida itselleen ”Headchapteria”, päämajaa Helsingin Heikinlaaksoon.

Siellä on jo varsin mukavaa. Päämajassa voi kunnostaa prätkää ja astella sitten hakemaan päihteettömältä baaritiskiltä kahvikupin, jonka kanssa on mukava lysähtää nojatuoliin. Parhaassa tapauksessa jengikaveri soittelee rumpuja vieressä.
Nyt nojatuolissa virnistelee Jari Ikävalko, RaiMojen puheenjohtaja ja Freedom MC:n sihteeri, MC-kielellä ”Secretary”. Jäsenen statuksen hierarkiassa viestittää liivin edustaan ommeltu teksti.
– Meidät on kaiken kaikkiaan otettu tosi hyvin vastaan muiden MC:iden piirissä. Olisi voinut odottaa vieroksuntaa ja karsastusta, iloitsee Pekka Tuomisto, Freedom MC:n Road Captain.


Raju menneisyys, kiva tulevaisuus

– Kyllä päihteitten käyttö on yleensä rankkaa motoristipiireissä, Jari Ikävalko valittelee.
Ei moottoripyöräily toki aiheuta juomista, vaan alkoholikulttuuri. Onpa suomalaisia miehiä yhdistävä harrastus mikä hyvänsä, he yleensä juovat yhdessä. Ja rankasti.
Loogisesti ajateltuna on kummallista, että juopottelukavereita yhdistävät ajoneuvot, joita ei saa ajaa alkoholin vaikutuksen alla. Useimmat suomalaiset kuitenkaan eivät näe tässä ristiriitaa.
– Kontiorallin jälkeen järjestäjät saavat varmaankin miljoonan tyhjien pullojen keräämisestä, Ikävalko letkauttaa.
Freedom MC ei ota kantaa toisten aineiden käyttöön, mutta on valmis auttamaan, jos joku haluaa kääntää elämäntapansa raittiille poluille. MC-maailmassa päihteet kuuluvat turhan usein kerhojen kulttuuriin.
Onpa Jari Ikävalko itsekin ajellut, pienenä jo, kaljakassi mopon kahvassa. Kun hän pääsi kuiville alkoholista, vei vielä viisi vuotta, ennen kuin hän onnistui irtautumaan huumeistakin.
Jengikaverit ymmärtävät.
– Useimmat MC Freedomin jäsenet ovat aloittaneet päihteitten väärinkäytön jo lapsina. Joukossa on entisiä narkomaaneja ja monilla on rikostausta, pitkiäkin tuomioita takanaan, Ikävalko sanoo.
Pekka Tuomisto taputtaa jengiliivejään ja kutsuu niitä Suomen kalleimmiksi.
– Noin 732 000 euroa kappale.
– Ehkä sellaisen parin omakotitalon verran meni nimittäin kurkusta alas, ynnäilee Pekka Tuomisto taakse jääneen elämänsä laskua.
Freedom MC:n kokelasjäseninä on myös raittiita ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut alkoholiongelmaa. Freedom toivottaa heidätkin lämpimästi tervetulleiksi. Suoraan ei kukaan jäseneksi kuitenkaan pääse, vaan ensin on selviydyttävä kokelasajasta.
– Ehdoton päihteettömyys on sääntö koko elämään. Kaikenlainen kerhon maineen häpäisy on erottamisen peruste, ja maineen voi häpäistä siviilissäkin, Ikävalko summaa.
Raittiuden ohella jäseniltä odotetaan väkivallattomuutta. Tämä MC ei tappele.
Ja tietysti jäseneksi mielivällä on oltava huumorintajua. Seura on miehistä ja hurtti läppä lentää. Koko perhe on kuitenkin tervetullut mukaan niin päämajaan kuin motoristien kesätapahtumiin, joihin ajetaan letkoina. Sellainen on joka viikonloppu jossakin päin Suomea.
– Suurin osa läheisistämme on nähnyt kurjan kautemme, ja siksi he jaksavat kannustaa ihan loputtomiin meitä tässä harrastuksessa, Jari Ikävalko ja Pekka Tuomisto kiittelevät.

Kyynisinkin teini hiljenee
Vaikka nuorempiakin ajaa joukossa, Freedom MC:n jäsenten keski-ikä ylittää reippaasti 40:n. Jari Ikävalkosta se on luonnollista:
– Alkoholismin kehittymiseen menee 15–20 vuotta.
Nuorten maailma ei kuitenkaan ole kaukana. Raittiit motoristit ovat halunneet kertoa rankoista kokemuksistaan nuorille.
– Nuorisotalolla kun käytiin esittäytymässä, niin jätkät makasivat siellä tuoleilla ja vilkuilivat laiskasti, että kuka tulee. Kun he näkivät, minkälaista porukkaa sieltä astui sisään, niin joku heistä sihahti ”istutaan kunnolla”. Kaikki ryhdistäytyivät.
Freedomlaisia naurattaa. Heidän näköisiään kuuntelee kyynisinkin teinikloppi. Jengiläiset suunnittelevatkin ryhtyvänsä lastenkodin kummeiksi.
– Tarkoitus olisi saada remontti valmiiksi ja tänne täydellinen korjaamo. Sitten voidaan aloittaa mopokerhoillat. Täytyy ottaa nuorisotoimeen ja sosiaalitoimeen yhteyttä, Ikävalko maalailee.
Mopokerhossa ei tulla saarnaamaan, mutta päihteettömyyskasvatus on vahvasti läsnä, kun tehdään yhdessä hauskoja ja hyödyllisiä asioita raittiisti.
Ja kun jengiläiset kertovat nuorille omat tarinansa. Voi olla, että sen jälkeen ajatus pään sekoittamisesta rankoilla aineilla menettää hohtonsa.
Näitä karpaaseja katsellessa tulee mieleen, että kovempia kundeja saa hakea. Kuka tahansa osaa uhota, dokata, hakata ja hurjastella karkuun, mutta harva kaveripa osaa olla sekä lyömättä että juomatta.

Lisää jäseniä näkyvissä
Freedom MC:n perustaja ja ”President” Juha Pihlajaniemi pitää päihteitten väärinkäyttöä koko Suomen kansan ongelmana. Motoristi voi jeesata ja auttaa toista motoristia ongelman kanssa.
– Siinä voi auttavana tekijänä olla jo pelkästään läsnäolo ja reilu jutustelu biker-veljelleen. Missään vaiheessa Freedom MC:stä ei tule saarnaavaa tai ketään tuomitsevaa MC:tä, pohjanmaalainen Pihlajaniemi painottaa.
Freedom MC:ssä on tällä hetkellä 28 täysjäsentä. Lisää on odotettavissa.
– Kesätapahtumissa jokainen voi omin silmin nähdä, että meille on tarvetta. Joillain on erittäin huonosti asiat, ja muista jengeistä tulee varmaan paljon vielä meille jäseniä vuosien varrella.
MC:n vaihtaminen on monen mielestä tosin kunniatonta. Freedomlaisten tapahtumiin ja letka-ajoihin voi kuitenkin kaartaa pyörällään mukaan oman jengin tunnukset päällä.
– Mitään ei kysellä, eikä tarvitse selitellä. Kunhan vaan on reilu, rehti ja selvin päin niin meidän kanssa saa tulla ajelemaan.

Ainoa Pohjoismaissa
Freedom MC on vuonna 2007 perustettu valtakunnallinen MC-kerho.
Freedom MC kuuluu yhtenä virallisena jäsenenä suomalaiseen ja kansainväliseen MC-yhteisöön. Freedom MC on ensimmäinen pohjoismainen täysin päihteetöntä elämäntapaa jäseniltään vaativa MC.

Teksti ja kuvat: Natalia Laurila

’Että ihminen uskaltaisi olla oma itsensä’

Joni Villanen järjestää itselleen ja muille päihteetöntä tekemistä Porvoossa Jos minulla olisi iso koti ja samanhenkinen kaveripiiri, tekisimme yhdessä ruokaa … Jatka lukemista ’Että ihminen uskaltaisi olla oma itsensä’

Joni Villanen järjestää itselleen ja muille päihteetöntä tekemistä Porvoossa

Jos minulla olisi iso koti ja samanhenkinen kaveripiiri, tekisimme yhdessä ruokaa ja viihtyisimme lauantai-iltaisin. Mutta ei. Myös raittiina viihtyvää porukkaa on ollut vaikea löytää, valittaa Henna Kähkönen, 21.

Joni Villanen työskentelee lasten kanssa ja on heille esimerkki siitä, miten rikasta elämä voi olla, kun ei käytä viikonloppujaan ryyppäämiseen. Hänellä on ollut aikaa toimia paikallisyhdistyksissä ja kehittyä muun muassa valokuvaajana ja piirtäjänä siinä määrin, että hän on alkanut tienata sivutuloja harrastuksillaan.
Joni Villanen työskentelee lasten kanssa ja on heille esimerkki siitä, miten rikasta elämä voi olla, kun ei käytä viikonloppujaan ryyppäämiseen. Hänellä on ollut aikaa toimia paikallisyhdistyksissä ja kehittyä muun muassa valokuvaajana ja piirtäjänä siinä määrin, että hän on alkanut tienata sivutuloja harrastuksillaan.

Henna Kähkönen elää onnekseen Porvoossa, joka tarjoaa vaihtoehdon niille, joita meluisat baarit, sammaltavat kaverit ja krapula eivät houkuta. Oman elämänsä sankarit -yhdistys pitää jäsentensä ja Porvoon Raittiusseuran tuella lauantai-iltaisin auki päihteetöntä olohuonetta kerhotilassa kaupungin keskustassa. Siellä voi muun muassa syödä iltapalaa, pelata lautapelejä, roikkua netissä, katsoa telkkaria, kuunnella musaa ja ennen kaikkea tutustua nuoriin, jotka viihtyvät parhaiten selvin päin. Nuoruus on venyvä käsite. Kaikki 13 vuotta täyttäneet ovat tervetulleita, yläikärajaa ei ole.
Tilaakin on, paljastaa piipahdus päihteettömässä olohuoneessa satunnaisena lauantai-iltana. Yhteisten iltojen vetäjä Joni Villanen, 23, pääsee illan aikana moikkaamaan neljää nuorta.
Missä Porvoon nuoret ovat?
– On aika vähän ulospäin suuntautuneita raittiita nuoria, jotka uskaltautuvat tänne tuntemattomien keskelle. Raittiit nuoret eivät välttämättä myöskään tarvitse vaihtoehtoa baarille. Heillä on elämässä niin paljon muutakin, Villanen arvelee.
– Kaipaisin tänne taviksia, joilla on halu kokeilla päihteetöntä hauskanpitoa.

Viikonloput valuvat hukkaan baareissa
Kaikille avoin raitis ilta Suomessa osoittaa, miten vaikea suomalaisten on puhua toisilleen selvin päin. Tyypillinen suomalaiskoti ei opeta sitä taitoa lapsilleen; se opettaa, että alkoholi kuuluu elämään. Joni Villasen mielestä nuorista näkee, että arvot ovat aika lailla kadoksissa.
– Oman elämänsä sankarit -yhdistyksen laajempana toiminta-ajatuksena on kannustaa ihmisiä ajattelemaan itse. Että ihminen uskaltaisi olla oma itsensä eikä harrastaisi jotakin vain siksi että kaikki muutkin harrastavat, vaan pysähtyisi miettimään, haluaako todella sitä.
Että ihminen uskaltaisi puhua toiselle, tai vaikka lähteä tanssilattialle ilman nousuhumalaa.
Tämä filosofia pätee tietysti kaikkiin muihinkin asioihin kuin alkoholin käyttöön. Villanen on nähnyt ”uskaltaisinpa minäkin” -katseen muiden nuorukaisten silmissä kertoessaan, miten häntä eivät kiinnosta autot ja miten hän työskentelee lasten kerhojen vetäjänä, koska se on kivaa. Viis siitä, mitä maailma ajattelee: Joni Villanen seuraa sydäntään ja nauttii elämästään.
– Jos ajattelee alkoholin käyttöä omilla aivoillaan, eikä vain tee niin kuin muutkin, ei löydä yhtäkään järkevää syytä harrastaa juomista.
Joni Villasen henkilökohtaiseen raittiuteen vaikuttaa vahvasti se havainto, etteivät oikein minkään alan todella kyvykkäät ihmiset istu viikonloppujaan baareissa. He harjoittelevat. Ja saavat aikaan.
– Moni nuori aikuinen ahertaa arkisessa työssä kahdeksan tuntia päivässä ja istuu ehkä illalla koneella. Perjantaina ja lauantaina mennään baariin. Sunnuntaina sitten syödään kebabia ja katsotaan telkkaria, Villanen kuvailee ikätovereittensa tavanomaista elämää.
– Mihin siinä mahtuu mitään harrastusta? Millä ajalla ehtii saada mitään aikaan?

Nuorilla voi olla juomaseuraa, mutta onko tosiystäviä?
Henna Kähkönen ei ole täysraitis, vaan voi ottaa lasillisen, pari hyvässä seurassa silloin tällöin. Hän ei silti koskaan ole ollut krapulassa eikä ymmärrä, miksi alkoholista pitäisi tehdä vapaa-ajan pääsisältö. Miksi ihmisten on pakko humaltua?
– Selvin päin voi keskustella, vaikka mielipiteet eivät menisikään samaan suuntaan. Humalassa naisilla on hirveitä kissatappeluita, Kähkönen huomioi.
Hän ihmettelee niitä loputtomia rahasummia, jotka juomaharrastukseen voi upottaa.
– Palkkapäivänä töissä ihmiset sanovat, että no niin, nyt vedetään kännit. Ja sitten itketään ennen seuraavaa palkkapäivää. Itse elän sen mukaan, miten on rahaa, enkä sen mukaan, että haluan vetää kännit.
Kännäys olisi Kähkösestä typerä ajatus jo turvallisuussyistäkin.
– Tykkään käydä tanssimassa, mutta ei tulisi mieleen juoda niin paljon, etten pysty puolustautumaan, kun kävelen kotiin. Minulla ei ole varaa maksaa 40 euroa taksista.
Illan mittaan jutellessa käy ilmi, että yhdellä sun toisellakin raittiilla nuorella on koulukiusausmenneisyys. Heitä on kiusattu, heidät on jätetty porukan ulkopuolelle. Joukkoon kuulumisen ja tasapäisyyden alttari, jolle moni nuori uhraa omat aivonsa, persoonallisuutensa ja potentiaalisen raittiutensa, on ollut heiltä suljettu.
– Kiusaamisesta on minullekin varmaan tullut sellainen asenne, että ”ihan sama, mitä mä teen, noi vihaa mua kuitenki”, Kähkönen sanoo.
Hänkin on siis oppinut elämään sellaista elämää kuin itse haluaa. Olemaan oman elämänsä onnellinen sankaritar!
Mutta eikö tavallisella, kiusaamiselta säästyneellä nuorella sitten ole rohkeutta olla halutessaan toisenlainen kuin muut?
– Luulisi, että tavallisella nuorella on terve itsetunto, ja terveellä itsetunnolla uskaltaisi helpommin olla oma itsensä. Yhdistyksemme haluaa välittää sen viestin, että jos haluaa tehdä asiat eri tavalla, erilaisuus kannattaa. Arvostelu on usein kateellisuutta, ja kun uskaltaa tehdä, mitä itse haluaa, herättääkin muissa kunnioitusta, Joni Villanen toteaa.

Vaihtoehdon tarjoaminen on sosiaalista vastuuta
Vaikka satunnaisena lauantai-iltana saattaakin olla hiljaista, parhaimmillaan yhteinen lauantai-ilta on vetänyt yli 70 nuorta samaan paikkaan. Tuolloin Villanen keräsi paikallisia bändejä raittiiseen konserttiin.
Ensi vuonna hän aikoo panostaa imagon luomiseen ja iltojen mainostamiseen. Säännölliset yhteiset illat ovat hänestä tärkeitä itsessään.
– Tarjoamme vaihtoehdon. Porvoossa tämä on se oma ryhmä, jossa voi olla oma itsensä selvin päin lauantai-iltana.
Se on sosiaalista vastuuta – ja tämä onkin vielä yksi asia, jota Oman Elämänsä Sankarit -yhdistys haluaisi tässä maassa lisätä. Yhteisöllisyys, lähimmäisistä huolehtiminen, aidosti eikä mielistellen. Sekin on kovin vaikeaa humalassa.
– Ihminen tarvitsee ympärilleen ihmisiä. Luin tutkimuksesta, jonka mukaan 24 prosentilla Suomen nuorista ei ole ketään, kelle voisi puhua ihan kaikesta, Joni Villanen huolehtii.
– Minunkin piti perustaa oma yhdistys, jotta löytäisin muita raittiita nuoria.


Teksti ja kuva: Natalia Laurila

Hevimies sanoo ei

Marko Annala näkee päihteet yhteiskunnallisena ongelmana Korkin nyt 37-vuotias Annala laittoi lopullisesti kiinni jo vuonna 1992. Silloin parikymppinen nuorimies huomasi … Jatka lukemista Hevimies sanoo ei

Marko Annala näkee päihteet yhteiskunnallisena ongelmana

Korkin nyt 37-vuotias Annala laittoi lopullisesti kiinni jo vuonna 1992. Silloin parikymppinen nuorimies huomasi olevansa juomisenkin suhteen ääripäiden ihminen, sillä kultaista keskitietä ei löytynyt. Mitään tiettyä yksittäistä tapahtumaa, joka päätökseen johti, ei mies halua nimetä.
– Huomasin tuolloin, että minulla, kuten monella muullakin tässä maassa on alkoholin kanssa tietynlainen sukurasite. Meidän suvustamme löytyykin minun lisäkseni paljon muitakin raittiusmiehiä ja -naisia. Oli hyvä, että tajusin jo noinkin nuorena olevani myös tässäkin asiassa joko-tai-koulukunnan edustaja.
Annala ei suhtaudu absolutismiin pelkästään henkilökohtaisena päätöksenä ja asiana, vaan hän kokee päihteettömyyden laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä.
– Alunperin kyseessä oli henkilökohtainen ratkaisu, mutta se on siitä laajentunut. En halua paasata, mutta en pidä muidenkaan ihmisten juomisesta. Pystyn hyväksymään sen, mutta en silti pidä siitä, laulaja toteaa.

Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen Saapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman … Jatka lukemista Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen

sorsasaariSaapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman tumman hahmon ylittävän Oulujoen yli menevän sillan ja lähden kulkemaan heidän perässään kohti pimeyttä. Pimeyden keskellä loistaa lämmin valo Sorsasaaren mökin ikkunasta.
Tuo talo on ottanut vastaan jo monien vuosien ajan elämän harhateillä kulkevia ihmislapsia, ja on samalla tarjonnut näille elämän murjomille aikuisille sellaisen turvallisen kodin, jota heillä ei lapsena ollut. Olen menossa paikkaan, jossa kokoontuu Alkoholistien Aikuiset Lapset.
Tuvassa minua odottaa lämmin vastaanotto, eikä minua katsota ylös eikä alas. Tunnen heti olevani samalla tasolla heidän kanssaan, mutta kuitenkin kunnian saada olla mukana kuuntelemassa heidän elämäntarinoitaan. Tutustumisen jälkeen siirrymme huoneeseen, jossa noin 15 aikuista saa luvan olla niitä herkkiä lapsia, joita he eivät koskaan saaneet lapsena olla. Istuudumme saman pöydän ääreen ja hiljennymme kuuntelemaan illan kokousta. Anonyymit paikalla olijat kertovat, että yleensä huoneesta sammutetaan valot ja sinne jätetään vain kynttilät palamaan kokouksen ajaksi, mutta nyt minun vuokseni he pitävät valot päällä. Otan tämän asian nöyränä vastaan ja nyökkään olevani valmis.

Aikuiset lapset

Kokouksen alussa yksi ryhmäläisistä lukee Alkoholistien Aikuisten Lasten alkusanat, jotka ovat hyvin koskettavia. Hän lukee tekstistä niitä arkoja sanoja oman itsensä löytämisestä, jotka tulisivat olla kaikille aikuisille itsestäänselvyys. Nämä aikuiset ovat täällä kuitenkin löytämässä itseään ja parantamassa sitä tuskaa, jonka he ovat saaneet perinnöksi lapsuudestaan. AAL ovat lähteneet kukin omalla tavallaan elämään elämää, jota he eivät kuitenkaan ole osanneet elää itsenäisesti ja itseään rakastaen. Nämä aikuiset lapset ovat syntyneet koteihin, joissa alkoholismi tai muulla tavalla häiriintynyt perhe-elämä on aiheuttanut vakavia psyykkisiä ongelmia koko perheelle. Nämä ”lapset” eivät kykene elämään tasapainoista elämää, koska heidän sisällään muhii jatkuva viha, tuska, kärsimys, ahdistus tai kuoleman läsnäolo. Näiden aikuisten lasten normaali elämä saattaa olla tuskaista kamppailua käsittelemättömien haavojen, tunteiden ja toimintatapojen vuoksi. Ryhmässä moni on kuitenkin eheytynyt omaksi itsekseen ja toipunut lapsuuden haavoista.

Hei, olen…

AAL-ryhmissä ei ole ketään vetäjää tai ohjaajaa, vaan kaikki läsnäolijat ovat tasa-arvoisia. Ryhmien jäsenet voivat toimia toistensa tukena ja kummeina myös vapaa-aikana. Toipuminen lapsuuden ajan traumoista ja rankoista kokemuksista sekä itsenäiseen, tasapainoiseen elämään opetteleminen on täyttä työtä sellaiselle henkilölle, jolle se ei ole itsestäänselvyys. Toisen ryhmäläisen tukea voi tarvita milloin vain. AAL-ryhmäläisten keskinäinen anonyymiluottamus ja tuki on läsnä 24 tuntia vuorokaudessa.Alkusanojen jälkeen ryhmä ottaa esille yhden heidän parantavasta 12 askeleestaan, jota he sitten vuoron perään käsittelevät. Jokainen ryhmäläinen tervehtii omalla nimellään muita ja saa siihen lämpimän vastauksen takaisin. Tämän jälkeen jokainen saa puhua vuorollaan noin seitsemän minuutin ajan omasta elämästään ja sen tuottamasta vuosia kestäneestä tuskasta. Puheenvuoroa ei ole pakko käyttää, kuunteleminenkin on jo eteenpäin elämässä. Näin ryhmäläiset käyvät läpi raskaita askeleita kohti parempaa tulevaisuutta ja turvallisempaa huomista.
Oulussa toimiva AAL-ryhmä kokoontuu kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja torstaisin. AAL-ryhmien toiminta ei kytkeydy mihinkään oppisuuntaan eikä uskonnolliseen tai poliittiseen järjestöön. Ryhmissä ei peritä jäsenmaksuja, vaan toiminta rahoitetaan täysin vapaaehtoisilla avustuksilla.

Ensimmäinen askel

”Myönsimme, että olimme voimattomia alkoholismin tai perheen muun toimintahäiriön vaikutusten edessä, että elämämme oli muuttunut hallitsemattomaksi.” Tämän lauseen pohjalta syntyi monta pientä ja tiivistettyä tarinaa.

  • Leena: Olen käynyt näissä tapaamisissa jo 14 vuotta ja pikku hiljaa alan pääsemään kiinni tunteideni tunnistamisesta. Synnyin perheeseen, jossa isä oli voimakkaasti narsistinen ja perhe muutenkin riitaisa.  Muistan olleeni ahdistunut jo kymmenen vuoden iässä, jonka pohjalta vartuin hiljalleen läheisriippuvaiseksi naiseksi. Vuosien ajan käytin itsekin alkoholia lieventämään voimakkaita oireitani, joihin kuuluivat muun muassa ahdistus ja masennus. Nykyisin olen absolutisti ja olen tämän ryhmän avulla oppinut elämään elämääni niin, etteivät pelko, häpeä ja kauna ota minusta enää valtaa. Kiitos.
  • Pekka: Olen itse sekä alkoholistien aikuinen lapsi että alkoholisti. Vanhempani erosivat minun ollessa noin neljävuotias. Elin alkoholismin ja riidan keskellä, ja näin, kuinka äitini oli hellan ja nyrkin välissä. Mun molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja. Päätin varhaisnuorena, että en ala juomaan, mutta toisin kävi. Oon käyttänyt koko nuoruuden ja aikuisiän alkoholia ja lääkkeitä sekaisin, musta tuli sekakäyttäjä. En ole käynyt täällä vasta kuin noin puolivuotta, mutta se on varmaa, että tämä ryhmä on pelastanut mun henkeni. Vasta täällä ryhmässä oon pystynyt avaan joitakin solmuja mun elämästä ja huomannut, kuinka itsetuhoista mun käytös on ollut. Jos mulla ois vaihtoehto, niin oisinhan mää mielummin vaikka facebookissa, mutta täällä sitä vain ollaan. Oon etsinyt apua kymmenen vuotta eri laitoksista, terapioista ja avohuollon palveluista, mutta vasta nyt oon löytänyt sen…mää oon tullut kotiin. Kiitos.
  • Paula: Mun vanhemmat olivat viikonloppukännääjiä ja sen tuloksena musta tuli totaalinen suorittaja. Mää en oo halunnut olla niin kuin ne, mää oon halunnut olla paljon parempi. Tää homma ei kuitenkaan voi jatkua näin ja nyt mää oon ihan loppu, mää en enää jaksa. Viimeksi noin neljä vuotta sitten tein burn outin ja päädyin pilleripurkille. Se, että mun isä juo vieläkin, ei auta asiaa yhtään. Mää en tiedä mikä mulla on, mää en jaksa, enkä käsitä miksi mää en saa elämästä kiinni. Kiitos.
  • Henri: Mun elämä sisältää kaiken perinteisen tsälän, mitä alkoholisoituneeseen perheeseen kuuluu. Oon valvonut unettomia öitä kuunnellen vanhempieni kännistä tappelua ja herännyt samaan paskaan. Mun sisimmässä elää vain ainainen vitutus ja kostonhimo. Nää tunteet käänty kuitenkin mua vastaan ja musta itsestäkin tuli alkoholisti, vaikka päätin että musta ei tuu juoppoa. Heti ensimmäisen pullon juotuani tiesin, että tämä on mun juttu. Mun elämä on ollut joko paskaa tai paskaakin paskempaa, toinen vaihtoehto on ollut vitutuksesta vitun siistiin. Mun elämä on ollut aina vaan viinaa ja viinaa. Mää en tiä mihin mun tie vie, mutta nyt mun ensimmäinen askel on yrittää elää ilman viinaa. Kiitos teille tästä selväpäisestä päivästä.
  • Marja: Minä synnyin toimimattomaan perheeseen, jonka vuoksi minusta kasvoi perfektionisti eli täydellinen suorittaja. Minun taitoni on kumartaa muille pyllistämättä kellekään. Olen koko elämäni yrittänyt miellyttää muita, jotta minusta tykättäisiin, mutta ei se vaan niin ole. Hankalaksi tämän toipumisen tekee se, että minun vanhempani ovat edelleen samanlaisia, he luulevat, että he ovat jotain paljon parempaa kuin muut. Täällä ryhmässä opettelen rakastamaan itseäni, koska en ole siihen koskaan kotona oppinut. Kiitos.
  • Jorma: Mun vanhemmat on alkoholisteja ja oon alkoholistien aikuinen lapsi. On aivan kauhean pelottavaa ottaa elämä omalle vastuulle. Se on kamalin ajatus, mitä voin ees sanoa ääneen. Jokin vuosi sitten yritin helpottaa mun oloa monenlaisilla päihteillä, kunnes tämän ryhmän voimin kasasin itseäni niin paljon, että yhtenä päivänä osasin itkeä. Tuun muistaan aina sen hetken, kun istuin merenrannalla ja mun kyyneleet alkoi valumaan. Ton hetken jälkeen oon uskaltanut jopa laulaa yksin kotona. Oon ollut aina hyvin arka ja kulkenut läpi elämäni kamala tuska ja suru mun sisällä. Mua pelottaa oikeesti jatkaa tätä matkaa. Mää kuitenkin aion uskaltaa seurata tätä uutta tietä teidän ja tämän 12 askeleen avulla. Ihmeellistä! Uskotteko?, mutta mulla on alkanut oleen jo unelmia. Kiitos.
  • Tarja: Olen käynyt täällä ryhmässä jo 16 vuotta ja edelleen teen töitä sen eteen, että voisin unohtaa mun lapsuuden! Mun isä oli väkivaltainen, alkoholisti ja narsistinen persoona. Mun koti oli kulmakunnan öykkäriperhe, jossa viinaa ja meteliä riitti. Muistan, että jo viiden vuoden iässä yritin vaihtaa vaippoja kaksivuotiaalle sisarelleni ja antaa ruokaa kolmevuotiaalle veljelleni. Muistan, kuinka isäni oli sammunut pöntölle ja kuola valui sen suuta pitkin. Mua pelotti ihan hulluna, että isä suuttuu ja saan siltä selkääni, joten yritin olla niin kuin hyvä äiti ja antaa sisarilleni ruokaa. SE oli vain niin hankalaa, koska jääkaapista löytyi vain pätkä makkaraa. Sen makkaran sitten pilkoin mun pikku käsilläni pienille lautasille nätisti, joista sitten söimme. Omaan itsenäiseen elämään muutettuani päädyin yhteen hallitsevan työnarkomaanin kanssa, koska halusin, että viimeinkin joku huolehtii musta. Oon yrittänyt myös itsemurhaa viinalla ja lääkkeillä, koska olin niin pahoinvoiva. Kiitos teille, että oon vielä täällä.
Jäljellä vain hiljaisuus

Kokouksen aikana sain kuulla monia muitakin kohtaloita. Olen vihainen siitä, kuinka alkoholismi saa aikaan kymmeniä vuosia kestänyttä tuskaa. On väärin, että kaikki ne tunteet, joita rikottu lapsuus aiheuttaa, kääntyvät lopuksi aikuista lasta itseään kohti. Tilanne on hankala ja sietämätön.
Nämä urheat, oman elämänsä pelastajat nousivat lopuksi kokouksen lopussa ylös ja kerääntyivät piiriksi. He halasivat toisiaan ja lausuivat yhdessä ääneen loppurukouksen, jonka voimin he jaksavat odottaa toivottavasti selvin päin taas seuraavaan tapaamiseen.

Sama tuska

AAL-ryhmässä käyville aikuisille lapsille löytyy useita yhtenäisiä piirteitä. Kaikki ryhmässä kävijät eivät ole alkoholistiperheestä, vaan ryhmä on avoin kaikille. Kokouksissa käy henkilöitä, joiden perhe-elämä on jollakin tavalla ollut toimimaton tai häiriintynyt. Kaikilta ryhmäläisiltä löytyy taustalta kuitenkin tuskainen ja rikottu lapsuus. Nämä kaikki aikuiset lapset kärsivät usein läheisriippuvaisuudesta, huonosta itseluottamuksesta ja erilaisista pelkotiloista. Usealla ryhmäläisellä on AAL-toiminnan ohella menossa myös lääketieteellinen hoito, lääkitys tai terapiamuoto. Kaikkia ryhmäläisiä ei edes lääketiede ole osannut auttaa. Nämä henkilöt kärsivät muun muassa masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja erilaisista pakko-oireisista ja itsetuhoisista käytöshäiriöistä.
AAL-ryhmä on lähtenyt alunperin AA-ryhmien rinnalla kulkijana ja toimii erillisenä ryhmänä. Osa AAL-ryhmän jäsenistä käy myös AA-tapaamisissa. AAL-toiminta on tiivistänyt ryhmäläisten oirekuvista ongelmalistan, josta häiriintyneen perhe-elämän lapsen on helppo tunnistaa itsensä.

AAL ongelmalista

1. Meillä näyttää olevan useita yhteisiä ominaispiirteitä seurauksena siitä, että olemme kasvaneet alkoholistisessa ympäristössä.
2. Meille on kehittynyt huono itsetunto sen tuloksena, että meitä on arvosteltu lapsena. Aikuisina jatkamme tätä vanhempiemme mallia ja tuomitsemme itsemme ja muut ankarasti. Yritämme peittää huonoa itsetuntoamme pyrkimällä olemaan täydellisiä ja kaiken arvostelun yläpuolella samalla kontrolloiden, arvostellen ja halveksien muita ihmisiä.
3. Meillä on taipumus eristäytyä, koska olemme peloissamme. Tunnemme olomme epämukaviksi muiden ihmisten, etenkin auktoriteettien seurassa.
4. Etsimme epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää. Olemme valmiita tekemään mitä tahansa, jotta muut ihmiset pitäisivät meistä. Emme halua loukata ketään. Niinpä olemme uhrautuvaisia sellaisissakin tilanteissa ja ihmissuhteissa, jotka vain vahingoittavat meitä.
5. Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja meihin kohdistuvaa arvostelua, koska se saa meidät tuntemaan itsemme riittämättömiksi ja turvattomiksi.
6. Meistä tuli alkoholisteja tai otimme puolisoksemme alkoholistin tai jonkun muun pakonomaisesti toimivan henkilön kuten työnarkomaanin, varmistaaksemme sen, ettei meitä hylättäisi.
7. Elämme elämäämme tuntien itsemme uhreiksi ja syytämme vaikeuksistamme muita. Myös ystävinä ja kumppaneina meitä viehättävät uhrin roolin omaksuneet ihmiset. Niinpä sekoitamme rakkauden ja säälin. Siksi olemme taipuvaisia rakastamaan ihmisiä, joita voimme sääliä ja pelastaa.
8. Olemme joko ylihuolehtivaisia tai ylivastuuttomia. Otamme vastuun muiden ongelmista ylikehittyneen vastuuntuntomme vuoksi tai oletamme muiden ihmisten olevan vastuussa meidän ongelmiemme ratkaisemisesta. Kummassakaan tapauksessa meidän ei tarvitse katsoa omia virheitämme ja vastata omasta elämästämme ja valinnoistamme.
9. Tunnemme syyllisyyttä, kun pidämme puoliamme emmekä myötäile muita ihmisiä.
10. Traumaattisen lapsuutemme seurauksena kiellämme, vähättelemme ja tukahdutamme tunteitamme. Emme tiedosta sitä, miten kyvyttömyys tunnistaa ja ilmaista tunteita on vaikuttanut aikuiselämäämme. Tämä koskee myös myönteisiä tunteitamme. Se, ettemme ole kosketuksissa omiin tunteisiimme, on eräs tärkeimmistä kieltomekanismeistamme. Tulemme riippuvaisiksi omista tunnekuohuistamme; innostus, kiihtymys ja jännitys saavat meidät valtaansa.
11. Olemme läheisriippuvaisia henkilöitä. Pelkäämme, että meidät hylätään ja teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi kokea tuskallisia tunteita. Kaikki tämä on seurausta siitä, että elimme sairaiden ihmisten kanssa, ihmisten, jotka eivät tunnetasolla koskaan vastanneet meidän tarpeisiimme.
12. Tunnemme itsemme toivottomiksi ja avuttomiksi. Tämä johtuu lapsuudenkotimme perinnöstä: kieltämisestä, kontrolloinnista, eristäytymisestä, häpeästä ja aiheettomasta syyllisyydestä.
13. Läheisyys, turvallisuudentunne, luottamus ja sitoutuminen ovat meille vieraita ja vaikeita asioita ihmissuhteissa. Koska meidän on vaikea asettaa selviä henkilökohtaisia rajoja kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa, annamme helposti periksi kumppanimme tarpeille ja tunteille unohtaen itsemme.
14. Lykkäämme usein asioiden hoitamista myöhemmäksi ja meillä on vaikeuksia saattaa loppuun aloitettuja töitä.
15. Meillä on voimakas tarve kontrolloida muita ihmisiä ja omaa elämäämme.

Lähde ja lisätietoa ryhmien toiminnasta:
http://www.aal.fi/
http://www.sorsasaari.org
Anonyymien henkilöiden nimet ovat vaihdettu artikkeliin.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

Anna lapselle raitis joulu 2009

Nyt jo 12. kerran järjestettävä yhteistyökampanja *Anna lapselle raitis joulu* muistuttaa, että aikuiset valitsevat lapsen joulutunnelman. Kampanjan järjestävät tahot vetoavat … Jatka lukemista Anna lapselle raitis joulu 2009

Nyt jo 12. kerran järjestettävä yhteistyökampanja *Anna lapselle raitis joulu* muistuttaa, että aikuiset valitsevat lapsen joulutunnelman. Kampanjan järjestävät tahot vetoavat kaikkiin aikuisiin, että he antavat lapselle raittiin ja huolettoman joulun.

Tänä vuonna on julkaistu uusi, kampanjan oma sivusto http://annalapselleraitisjoulu.fi

Kampanjan myötä Raittiuden Ystävät toivottaa rauhallista joulua.

ALKOHOLITTOMAT

Euroopassa ruoka ja viini ovat aina olleet erottamattomat kumppanit. Kun on puhe klassisista ruuista ja juomista, on yleensä vaikea sanoa … Jatka lukemista ALKOHOLITTOMAT


img_4863Euroopassa ruoka ja viini
ovat aina olleet erottamattomat kumppanit. Kun on puhe klassisista ruuista ja juomista, on yleensä vaikea sanoa kumpi tuli ensin, ruoka vai juoma. Viinin kasvualueilla normi on, että paikallisen ruuan kanssa paikallinen viini on ideaali juoma – juuri siksi, että viiniköynnökset olivat kehittyneet ilmastoon ja maaperään sopiviksi, aivan kuten oli muukin viljeltävä. Mutta viime aikoina on tullut tärkeäksi löytää juomille alkoholittomia vaihtoehtoja tälle ruokakulttuurille. Yksi merkittävä ilmiö on ollut alkoholittomat oluet ja viinit.

Sekä alkoholittomat oluet että viinit tehdään normaalin oluen tai viinin tavalla. Ensiksi erinäiset hiivakannat käyttävät sokerit alkoholiksi. Normaali olut tai viini on tällä valmis, mutta alkoholiton juoma saa vielä lisäkäsittelyn: siitä poistetaan käymisen tuoma alkoholi, yleensä käänteisosmoosin avulla. Käänteisosmoosissa pakotetaan paineen avulla neste liikkumaan kalvon läpi, joka päästää vain veden, alkoholin ja joitain volatiileja happoja läpi. Sitten alkoholi tislataan pois vedestä ja vesi ja jäljellä olevat volatiilit hapot palautetaan alkuperäiseen seokseen. Käänteisosmoosia käytetään esimerkiksi veden puhdistamiseen ja mehutiivisteen tekemiseen tuoremehusta. Juomat voisi tehdä alkoholittomiksi tislaamalla, mutta tämä ei ole yhtä hyvä menetelmä kuin käänteisosmoosi, sillä viinin ja oluen maun säilyttämiseksi ei ole hyvä lämmittää nestettä.
On kuitenkin huomattava, että osa oluen ja viinin aromeista ovat peräisin alkoholista ja volatiileista hapoista. Periaatteessa on siis mahdollista tehdä hyvä alkoholiton juoma, joka on melkein kuin alkoholillinen viini tai olut. Mutta silti osa aromeista häviää, joten lopputulos ei tule koskaan olemaan identtinen alkoholillisen tuotteen kanssa. Tästä syystä alkoholittomia oluita ja viinejä pitäisikin mielestäni ajatella aivan omana ryhmänään juomien joukossa eikä yrittää verrata niitä alkoholillisiin tuotteisiin.

Maistoin hiljattain läpi melko kattavan valikoiman alkoholittomia oluita ja viinejä, joita on saatavana Helsingissä. Aloitin kahdella kalifornialaisella viinillä. St. Regis Alcohol Removed Chardonnay oli miellyttävän hedelmäinen ja helposti juotava. Siinä on hieman sokeria – vaikka monet vierastavat vähäistäkin makeutta viineissä, pitää muistaa, että monet ruoat kaipaavat hieman sokeria tasapainottamaan muita makuja. Ja samoin tietyissä tapauksissa jotkut viinin piirteet, kuten korkea hapokkuus, voivat vaatia hieman sokeria ollakseen tasapainossa kaiken muun kanssa. Tässä viinissä sokeri tekee viinin kirpeyden kanssa miellyttävän kokonaisuuden ja varmasti ilman lievää makeutta tämä olisi liian kirpeä nautittavaksi. Ja myös pitää  muistaa, että useimmat mehut ovat huomattavasti tätä viiniä makeampia, joten tämä on silti helpompi yhdistää eurooppalaiseen keittiöön kuin mehu. Tämä oli kohtalaisen onnistunut juoma, vaikka tätä ei pidäkään mieltää viiniksi tai mehuksi.
Punainen St. Regis Alcohol Removed Cabernet Sauvignon ei ollut mielestäni lainkaan niin onnistunut tuote kuin Chardonnay. Cabernet Sauvignon on rypäleenä varsin kova ja tanniininen ja silloin kun se ei ole kypsä, viiniin voi tulla epämiellyttäviä, pistäviä ja vegetaalisia aromeja, jotka muistuttavat hieman esimerkiksi chili-pippuria. Tässä viinissä aromit eivät viitanneet niin epäkypsiin rypäleisiin, mutta tuoksu oli sen verran vihreä, että olisin kaivannut kypsempiä, parempilaatuisia rypäleitä. Tässäkin on lievää makeutta, mutta yhdistettynä hieman raakoihin rypäleisiin, lopputuloksena oli juoma, jossa on jakautunut persoonallisuus.

Uskon, että alkoholittomat viinit voisivat olla hyvinkin miellyttäviä, jos niissä olisi samat kriteerit kuin alkoholillisissa viineissä. Hyviä viinejä voi tehdä vain rypäleistä, jotka soveltuvat kasvupaikan ilmastoon ja maaperään – lämmintä ja aurinkoa kaipaavasta Grenachesta ei saa hyvää viiniä Pohjois-Ranskassa. Mutta myös rypäleet pitäisi korjata vasta, kun ne ovat täysin kypsiä. Jos emme suostu nauttimaan muita raakoja hedelmiä, miksi meidän pitäisi hyväksyä raaoista rypäleistä tehtyjä viinejä? Kolmas kriteeri, josta ei kirjoiteta paljon, ovat satomäärät. Parhaimpien viinien sadot ovat hyvin pieniä, sillä köynnöksistä otetaan vain parhaat rypäleet, ja myös köynnökset leikataan niin, ettei niihin tule paljon rypäleitä, jolloin saadaan konsentroituneempaa viiniä. Jos alkoholittomatkin viinit tehtäisiin pelkästään optimaalisen kypsistä, hyvälaatuisista rypäleistä, lopputulos olisi varmasti huomattavasti näitä kahta viiniä nautittavampi. Viininviljelijät tuskin suostuvat laittamaan parhaita rypäleitään alkoholittomiin viineihin – alkoholillisesta saa paremman hinnan. Lisäksi alkoholiton viini on keinotekoinen tuote, kun luonnollisesti siihen tuleva alkoholi pitää poistaa. Monet laatuviinien tuottajat pitävät filosofisena lähtökohtanaan, että viinintekijän tulee puuttua viinin tekemiseen mahdollisimman vähän: he eivät käytä muuta kuin alueella ominaisia hiivakantoja, he eivät lisää mitään viiniin (paitsi sulfiitteja säilyvyyden kannalta) eivätkä he poista viinistä mitään. Tämän filosofian ja rahan vaikutusten takia minun on vaikea kuvitella, että ainakaan lähitulevaisuudessa saataisiin oikeasti laadukkaita alkoholittomia viinejä.

Oluet olivat kokonaisuutena onnistuneempi kategoria. Tämä varmasti johtuu siitä, että laadukkaita raaka-aineita – vehnää, mallasta ja humalaa – on helposti saatavana. Lisäksi onnistunut lopputulos ei ole samalla tavalla paikkaan sidottu kuin viinin, jossa rypäleitten kasvupaikka määrittää pitkälti sen, voiko ylipäätään saada aikaiseksi hyvää tuotetta. Useimmat alkoholittomat oluet ovat lagereita, mutta myös joitakin ale-tyyppisiä alkoholittomia oluita tehdään. Lagerin ja ale-tyyppisten oluiden erot ovat hiivoissa ja käymislämpötiloissa – ja tietenkin lopputuloksessa. Karkeana yksinkertaistuksena voisi sanoa, että lager on useimmiten vaalea, yksioikoinen, kevyt ja helppo olut, kun taas ale on syvempi maultaan, tummempi ja monipuolisempi. Useimmat, helposti saatavat ja suositut oluet ovat peruslagereita.
Lähes kaikki maistamani alkoholittomat oluet olivat lagereita, tosin mukaan mahtui myös yksi vehnäolut. Vehnäoluet tehdään yleensä pintahiivalla eli ovat aleja.
Faxe Brewery Non Alcoholic Beer ja Clausthaler Non-Alcoholic Beer olivat aika lailla identtisiä: molemmissa oli miellyttävän hunajainen ja makea maltaan tuoksu. Katkeruutta tuovaa humalaa oli käytetty pikkuisen, mutta minä ainakin kaipaan enemmän raikkautta ja katkeruutta tasapainottamaan maltaan makeutta. Holsten Non-Alcoholic Beer oli hieman humalaisempi, joten näistä kevyimmistä alkoholittomista oluista tämä tuotti minulle eniten tyydytystä. Myös Eggenberg Alcohol Free oli onnistunut. Siinä oli hieman enemmän maltaisuutta kuin Holstenissa, mutta oli myös miellyttävän raikas ja humalapitoinen.

Maistoin myös kahta suomalaista alkoholitonta olutta. Sinebrychoff Nikolai Alkoholiton Tumma Lager oli mielestäni outo. Oluessa saa olla persoonallisuutta, mutta kun olut haisee viemäriltä, persoonallisuutta on jo ehkä hieman liikaa. Huomattavasti onnistuneempi oli Ukko-Pekka Kotikalja, joka oli makea ja rusinaisen maltainen, mutta siinä oli myös riittävästi humalaa tuomassa raikkautta, joten en pidä huomattavaa makeutta ongelmana.
Mutta suosikkini maistamistani oluista oli saksalainen vehnäolut, Paulaner Hefe-Weissbier Alkoholfrei. Tuoksussa oli heti kaikki klassiset aromit, mitä vehnäoluelta odotan: hieman hedelmäisyyttä (eteerisyyttä) ja paljon sitrushedelmää. Maku on pehmeä, sillä vehnäoluissa ei yleensä ole kovin voimakasta humalan katkeruutta, mutta siinä on hyvin raikas sitruksisuus. Mielestäni peruslager, olkoon siinä alkoholia tai ei, on raikas, muttei kauhean persoonallinen tyyli. Vehnäoluissa on keskivertolageria enemmän luonnetta. Tätä Paulaneria voin suositella hyvin lämpimästi.
Koffin tummaa lageria lukuun ottamatta oluet olivat kaikki raikkaita ja miellyttäviä. Toisin kuin alkoholittomat viinit, näissä ei ollut mitään, mitä voisi katsoa tekniseksi virheeksi. Vaikka niissä ei ole samaa monipuolisuutta ja syvyyttä kuin alkoholillisissa laatuoluissa, nämä olivat omassa kategoriassaan onnistuneita – ja kaikista tärkeintä, näitä joi mielellään!

Teksti: Otto Nieminen  kuva: Pekka Korhonen
Kirjoittaja on viinialan ammattilainen, pitkän linjan ruoka- ja juoma-asioiden tuntija ja harrastaja.

Raittiustekotunnustus alkoholimainontaan puuttumiselle

Vuoden raittiustekotunnustus on myönnetty teolle, jossa kansalainen on puuttunut lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan alkoholimainontaan. Tämän tunnustuksen myötä Raittiuden Ystävät ry … Jatka lukemista Raittiustekotunnustus alkoholimainontaan puuttumiselle

Vuoden raittiustekotunnustus on myönnetty teolle, jossa kansalainen on puuttunut lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan alkoholimainontaan. Tämän tunnustuksen myötä Raittiuden Ystävät ry haluaa kannustaa muitakin kansalaisia yhteisvastuuseen lasten ja nuorten suojaamiseksi alkoholimarkkinoinnilta.

Erityisen vastuutonta on sijoittaa mainokset ympäristöihin, joissa lapset ja nuoret altistuvat markkinoinnille, kuten koulujen ja päiväkotien läheisyyteen, bussipysäkeille, urheilutapahtumiin ym. Vastuullinen kansalainen voi tällaisissa tapauksissa ottaa yhteyttä oman kunnan ulkomainonnasta vastaavaan viranomaiseen ja vaatia korjausta asiaan.

Miksi sitten alkoholimainokset sijoitetaan lasten ja nuorten ympäristöihin? Kansainvälinen RAND -tutkimus paljasti vuonna 2007, että ne 12-vuotiaat, jotka näkevät kaduilla, lehdissä tai TV:ssä runsaasti alkoholimainoksia, aloit­tavat juomisen 50 % todennäköisemmin kuin mainoksille vähemmän altistuneet ikätoverinsa. Alkoholiteollisuutta ei kiinnosta, miten lasten käy. Sitä kiinnostaa myynnin kasvattaminen.

Monet vanhemmat ajattelevat, ettei heidän tarvitse huolestua päihdeasioista ennen kuin lapsi on murrosiässä. Todellisuudessa jo pikkulapset oppivat muistamaan esim. oluen mainoskuvat ja -tekstit. Ja näin madaltuu kynnys aloittaa juominen. Tutkijat korostavatkin, että vanhempien on tärkeää keskustella lasten kanssa kriittisesti alkoholin markkinoinnista.

Marraskuun alusta lähtien alkoholilaissa on otettu käyttöön uusi rikosnimike, alkoholijuoman markkinointirikos. Rikosvastuuseen joutuu, jos kohdistaa alaikäisiin miedon alkoholijuoman mainontaa, epäsuoraa mainontaa tai muuta myynnin edistämistä. Alkoholijuoman markkinointirikoksesta voi joutua vastuuseen myös yritys tai yhteisö.

Suurin osa alkoholijuomien ulkomainonnasta altistaa kaupungeissa ja taajamissa liikkuvia lapsia ja nuoria. Onko nyt siis niin, että sekä alkoholijuoman mainostajat että mainonnan sallivat kunnat syyllistyvät alkoholijuoman markkinointirikokseen mainostaessaan alkoholijuomia päiväkotien ja koulujen läheisyydessä?

Meneillään oleva valtakunnallinen ehkäisevän päihdetyön viikko kokoaa eri tahoja toimimaan paikallisesti päihdehaittojen ehkäisemiseksi. Raittiuden Ystävät ry jakaa vuosittaisella teemaviikolla ”Vuoden raittiusteko” – tunnustuksen henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan merkittävästi edistänyt raittiutta ja terveitä elämäntapoja. Raittiustekotunnustus jaettiin nyt seitsemännen kerran.

Lisätietoja: Toiminnanjohtaja Tom Anthoni, puh. 040 773 9706 Raittiuden Ystävät ry

MUSIIKIN MONITOIMIMIES

Seitsemän vuotta sitten Tommi Forsström ja alkoholi kasvoivat erilleen. Monessa musiikkiin liittyvässä toiminnassa mukana oleva kaveri pyörittää If Society -levy-yhtiötä, … Jatka lukemista MUSIIKIN MONITOIMIMIES

Seitsemän vuotta sitten Tommi Forsström ja alkoholi kasvoivat erilleen.

Monessa musiikkiin liittyvässä toiminnassa mukana oleva kaveri pyörittää If Society -levy-yhtiötä, soittaa useassa bändissä ja on mukana myös Pitkämies-nimisen sarjakuva- ja levykaupan pitämisessä. Tommin musiikillinen tausta on hyvinkin perinteinen; hevimetallin ja punkrockin kautta laajempaan ilmaisuun. Teini-ikäisenä punkkiin hurahtaminen on hänen mielestään se osa-alue, joka eniten muokkasi hänen maailmankuvaansa ja tekemisiään yleensäkin.

-Hevistähän koko touhu lähti. Luin innoissani kitaralehtiä ja opettelin soittamaan skaaloja sängynlaidalla istuen. Sitten koin jonkinlaisen valaistumisen punkrockiin, jonka kautta musiikkimaku pikkuhiljaa kehittyi vaihtoehtoisen rokin kautta nykyiseksi kaikkiruokaiseksi. Ainoa bändi jota olen jaksanut fanittaa esiteinivuosista lähtien on Pet Shop Boys.

Tommin yhdessä Mikko Heikkosen kanssa vuonna 1999 perustama If Society -levy-yhtiö perustettiin alunperin itsekkäisiin tarkoituksiin. Muiden hyvien bändien lisäksi mies halusi julkaista myös omaa musiikkiaan muiden kuultavaksi.
-Muutamia demoja olin lähetellyt ympäriinsä levy-yhtiöihin kuultavaksi, ja kun huomasin että hommassa ei ole järjen häivääkään, päätin laittaa oman puljun pystyyn. Keikkojen järjestämisestä minulla oli jo kokemusta ja ajattelin, että miksi ei levyjäkin voisi itse julkaista. Vaikka tässä paljon töitä joutuukin tekemään, on homma loppupeleissä hyvin palkitsevaa. Hyvän musiikin muiden kuultavaksi saaminen saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi ihmiseksi, Tommi naureskelee itseironisesti.
-Kuka tahansa markkinoinnin ammattilainen varmasti pudistelisi vaivaantuneena päätään katsoessaan If Societylle levyttävien bändien listaa. Se on täynnä marginaalimusiikkia, joka ei paljoa myy ja jolla ei rikastumaan pääse.
-Eihän meidän julkaisupoliittisessa linjassa ole ikinä ollut järjen hiventäkään. Oikeastaan ainoa mihin olemme pyrkineet on se, että kun musiikkifani näkee levyssä If Societyn logon, tietää hän sen varmasti olevan laatutavaraa. Bändejä on laidasta laitaan, mutta minkään julkaisemista en kadu.

Musiikin tekeminen on tärkeintä
Vaikka Tommi onkin monessa mukana, niin hän kokee silti, että ensisijaista hänelle on kuitenkin olla muusikko ja säveltää kappaleita.
-Kaikki palautuu aina musiikin tekemiseen ja tämä muu on vain tukitoimintaa sille. Välillä aika ei tahdo riittää, mutta se on vain omista päätöksistä kiinni, mihin vapaa-aikansa käyttää.
-Tommin bändeistä elektropop-duo Viola on ehkä se tärkein. Bändin päätöstä julkaista tästä lähin kaikki materiaalinsa ilmaiseksi netin kautta on ihmetelty, mutta Tommin mukaan se on järkevin tapa levittää pikkubändin musiikkia.
-Rahaa Violan touhuista ei ole tullut kuin ensimmäisen levyn osalta. Se tehtiin todella halvalla ja voitot käytettiin sitten muun musiikin julkaisemiseen. Ainoa mihin rahaa on levyjenteossa viime aikona kulunut, on levyn saattaminen fyysisesti kuluttajan käsiin. Jos levyn painaminen on ainoa kulu, niin miksi sitäkin ei voisi karsia pois? Hyväntekeväisyyttähän tämä on, mutta entäs sitten. Tärkeintä on musiikin tekeminen ja sen saaminen mahdollisimman monen kuulijan korviin. Nimellinen summa meille kuitenkin jää keikkapalkkioista. Miehiä bändissä ei ole kuin kaksi, joten jonkun kolikon voitolle voi ahkerasti soittamalla jäädä.

Juomisen lopettaminen tapahtui melkein itsestään
Tommille korkin kiinni laittaminen ei ollut tietoinen päätös. Pullo oli pitkään pöydällä ja korkki oli auki, mutta huikkaa ei enää tehnyt mieli ottaa.
-Vähän yli parikymppisenä juominen alkoi tuntua aina vaan väkinäisemmältä. Minulle tuli sellainen fiilis, että eiköhän tämänkin touhun parhaat puolet ole jo nähty. Jos niitä ikinä olikaan. Krapulat alkoivat paheta ja juomista seuraava päivä meni aina täysin hukkaan. Vaikka en mikään täysi työnarkomaani olekaan, niin silti minulle jää jotenkin nihkeä fiilis siitä, jos ei koko päivänä saa mitään aikaan. Juomisesta kärsivät musahommat ja oma psyyke. Se ei enää tarjonnut tarpeeksi vastineeksi verrattuna siihen, mitä siihen uhrasi.
-Tommin ei tarvinnut käydä millään tavalla pohjalla lopettaakseen päihteiden käytön. Hän nauraakin, että tästä asiasta häneltä aina ensiksi tivataan, kun ihmiset kuulevat ettei hän juo.
-Jos olet joskus juonut, mutta sittemmin lopettanut sen, niin ihmiset automaattisesti olettavat, että homma on jossain vaiheessa lähtenyt hanskasta. Se on vähän säälittävää, mutta sellaista tämä suomalainen päihdekulttuuri tuntuu olevan. Ongelmia minulla ei alkoholin suhteen siis ole ollut, me vain kasvoimme erilleen.  Suurimmat virheeni minä olen elämässäni tehnyt selvin päin ja olen täysin kykenevä tekemään niitä edelleen, hän nauraa.

Ei kaveripiirin ainoa raivoraitis

Punkkari- ja streittaripiireissä liikkuminen tarjosi Tommille oivan viitekehyksen olla juomatta. Hänen ei ole niin paljoa tarvinnut päätöstään selitellä, kuin mitä yleensä musiikkikuviossa pyöriessä täytyy.
-Minun ei koskaan tarvinnut olla porukassa se yksi ainoa tyyppi joka ei juo. Vaikka muusikkoporukassa kulutetaankin hapanta keskimäärin enemmän kuin muissa ammateissa, niin raivoraittiita löytyy sitten myös suhteessa paljon. Yksi syy voi olla, että monella se mopo on tosiaan jossain vaiheessa karannut totaalisesti käsistä.
Tommia ei hirveästi häiritse tehdä töitään humalaisten kanssa tai esiintyä kännisen yleisön edessä.
-Muusikot ovat kuitenkin nykypäivänä niin ammattimaista ja kunnianhimoista sakkia, että jos pää täytyy vetää täyteen, niin se tehdään vasta keikan jälkeen. Eli minä en kovin usein joudu altistumaan millekään älyttömälle kännisekoilulle. Toisaalta baarissa en itse käy kuin omien keikkojen yhteydessä. Minulle se, että onko joku humalassa tai selvin päin, ei ole mikään kynnyskysymys. Minulla on aina ollut aika huono toleranssi urpoilulle, oli kyseessä sitten kännissä tai selvinpäin oleva tapaus. Niinhän se tietysti usein menee, että juopuneena ihmiset useammin ovat sössöttäviä ääliöitä kuin selvin päin.
Ystäviään Tommi pystyy tietysti katselemaan ja viettämään aikaa heidän kanssaan, vaikka he joisivatkin.
-Voin vallan hyvin viettää laatuaikaa kavereideni kanssa ja istua iltaa, vaikka he humalassa olisivatkin. Tämä johtuu tietysti siitä, että tunnen heidät ihmisinä oikeasti. Eri asia on sitten joku täysin tuntematon tai puolituttu, joka humalassa murisee jotain käsittämätöntä. Sellaista en jaksa sitten niin ollenkaan, mies lopettelee.

Teksti ja kuvat: Aki Lehti

Filippiinit: Katsaus alkoholimainontaan ja elämään Manilassa

Filippiinejä kuvaillaan usein Kaakkois-Aasian länsimaisimmaksi maaksi. Väite pitää paikkansa sikäli, että paikallinen väestö puhuu pääosin hyvää englantia ja Manilasta löytää … Jatka lukemista Filippiinit: Katsaus alkoholimainontaan ja elämään Manilassa

Makati, liike-elämän keskus ManilassaFilippiinejä kuvaillaan usein Kaakkois-Aasian länsimaisimmaksi maaksi. Väite pitää paikkansa sikäli, että paikallinen väestö puhuu pääosin hyvää englantia ja Manilasta löytää muun muassa kaikki suurimmat amerikkalaiset pikaruokaketjut.
Samalla Filippiinit on suomalaiselle eksoottinen trooppinen maa. Pääkaupunki Manila hurmaa ystävällisillä ihmisillään ja vilkkaalla yöelämällä, maaseutu kauneudellaan. Aasialaiseen tapaan ruokajuomina suositaan alkoholittomia juomia. Alkoholi ja sen mukanaan tuomat ongelmat kuitenkin kuuluvat filippiiniläiseen kulttuuriin, niin köyhien kuin rikkaidenkin elämään, arkeen ja juhlaan. Mainonta on jo usean vuoden ajan muokannut filippiiniläisten juomatottumuksia.

Ruuan kanssa Filippiineillä maistuu bukomehu

Ruokailusalista kuuluu vilkas puheen sorina ja lautasten kilinä. Kaksi ruokapöytää täyttyy suvun voimin, kolmas pöytä on varattu meille vieraille. Pöydän keskellä on marmorinen kiekko, ns. lazy Susan, jonka avulla voi pyöräyttää itselleen kannullisen bukomehua. Bukomehusta on nopeasti tullut suosikkijuomani Filippiineillä. Se on nuoren kookospähkinän mehua, virkistävää ja raikkaan makuista.
Ruuan kanssa on Filippiineillä tarjolla muitakin hedelmämehuja, esimerkiksi mangomehua ja kalamansimehua, joka on paikallinen limen kaltainen sitrushedelmä. Bukomehu on kuitenkin ehdoton suosikkini ruokajuomana. Siihen ei ole tapana lisätä sokeria, joten se ei ole dominoivan makeaa ja neutralisoi makuja eri ruokien välillä sopivasti.

Filippiiniläinen juomakulttuuri

Illallisen jälkeen kokoonnumme Harryn ja Nican kanssa jutustelemaan filippiiniläisestä juomis- ja juomattomuuskulttuurista olohuoneeseen monien tyynyjen peittämälle sohvalle.
Ruuan kanssa ei ole tapana juoda alkoholipitoisia juomia. Alkoholia välttävälle kulinaristille Filippiinit onkin oivallinen maa. Mutta miten on laita juhlissa ja Manilan lukuisissa yökerhoissa? Vaatiiko rohkeutta kertoa, ettei halua juoda edes paikallista San Miguel -kaljaa?
”On se aika vaikeaa sanoa ei alkoholijuomille joissain tilanteissa,” kertovat Nica ja Harry. ”On vastoin hyviä tapoja kieltäytyä ottamasta vastaan tarjottuja juomia jos muutkin juovat niitä. Mutta aina voi huijata ottamalla juoman vastaan ja jättämällä sen juomatta, tai juomalla vain vähän,” huomauttaa Nica.
Alkoholi on kuitenkin kiinteä osa filippiiniläistä kulttuuria. San Miguel -olut on suosituin ja halvin alkoholijuoma ja sitä juovat niin rikkaat kuin köyhätkin esimerkiksi festivaaleilla, juhlissa ja klubeilla. Oluen lisäksi paikallista rommia ja brandyä kuluu paljon. “Niitä, jotka eivät juo, saatetaan painostaa juomaan,” lisää Harry. “Vaikka joku ei haluaisi juoda esimerkiksi allergian takia, muut saattavat silti kannustaa häntä ottamaan edes lasillisen. Jos allerginen sitten taipuu painostuksen alla, niin siitä tulee kamalan huono omatunto myöhemmin, että on pakottanut hänet juomaan. Varsinkin jos hän sitten saa esimerkiksi ihottumaa siitä.”
Oma huomioni on, että juominen ei ole yleensä yhtä rajusti humalahakuista kuin suomalaisessa kulttuurissa, joskin juomattomuutta tosiaan kummastellaan helposti juhlatilanteissa.

Alkoholin käyttö on tavallista filippiiniläisten nuorten keskuudessa
”Klubeilla käy yhä nuorempia ihmisiä,” toteaa Harry. “Laki kieltää alkoholin myynnin alle 18-vuotiaille, mutta käytännössä alkoholia on helppo ostaa nuorempanakin, eikä baareihin pääsyäkään valvota.”
“Esimerkiksi minä pystyin ostamaan alkoholia jo 14-vuotiaana,” kauhistelee Nica. “Se johtuu varmaan siitä, että näytin ikäistäni vanhemmalta.”
“Minä join ensimmäisen kerran alkoholia vasta joskus 22-vuotiaana,” toteaa Harry. “Olen kotoisin Pangasinan maakunnasta, siellä nuorten juomakulttuuri oli erilainen kuin isoissa kaupungeissa. Kaupunkialueilla aloitetaan juomaan nuorempana.”
”Mainonta vaikuttaa varsinkin nuorten juomiseen,” pohtii Nica. ”Mainosten viesti on, että olet cool kun juot. Esimerkiksi paikallista brandyä mainostaa täällä erittäin suosittu nuori näyttelijä Jake Cuenca.”

Terveysjärjestö kritisoi alkoholimainontaa

Filippiiniläinen terveysjärjestö (Health Action Information Network www.hain.org) on myös tietoinen alkoholimainonnan vaikutuksista juomakulttuuriin. Joyce Valbuena kirjoittaa alkoholia ja mediaa käsittelevässä artikkelissaan, että alkoholijuomia myyvät yritykset ovat jo pitkään muokanneet filippiiniläistä juomakulttuuria mainonnan avulla.
Alkoholimainonta liittää alkoholin käytön onnellisuuteen, seksuaaliseen kyvykkyyteen, menestykseen ja jännittävyyteen. Lisäksi alkoholi esitetään mainoksissa osana normaalia filippiiniläistä elämää. Esimerkiksi San Miguel -olutta mainostetaan töiden jälkeisenä stressin lievittäjänä, joulutunnelman tuojana, ystävyyden ja yhteenkuuluvuuden osoituksena, sekä sankareiden juomana. Olutmainoksen alla saattaa kuitenkin olla teksti, jossa kehotetaan välttämään liikaa juomista.

Manila on vastakohtien kaupunki

Manila on hurmannut minut ystävällisillä ja avoimilla ihmisillään. Täällä on helppo tutustua niin paikallisiin kuin ulkomaisiinkin asukkaisiin ja turisteihin. Harry on samaa mieltä: “Muutin Manilaan kahdeksan vuotta sitten, sillä Manilassa on enemmän mahdollisuuksia uran ja muidenkin asioiden suhteen. Täällä tapaa ihmisiä monista eri maista ja oppii heidän kanssaan keskustelemalla. Esimerkiksi nyt opin asioita suomalaisesta yhteiskunnasta, vaikka en ole koskaan käynyt Suomessa.”
Metro-Manila koostuu 17 kaupungista ja kunnasta, joten sillä ei ole yhtä varsinaista keskustaa. Liike-elämän keskus Makati on täynnä pilvenpiirtäjiä. Korkeiden talojen väliin jää aidattuja ja vartioituja omakotitaloalueita, sekä aina johonkin väliin myös pienistä monin pellein korjailluista hökkeleistä koostuvia köyhien asumusalueita.
Tuloerot ovat Manilassa huimia. Köyhillä alueilla näkee ihmisiä myös nukkumassa kadulla. Manilan katukuvassa ei kuitenkaan erityisemmin näe alkoholisteja. Kodittomat eivät täällä ole alkoholin tai huumeiden käyttäjiä – he ovat vain köyhiä.
Manilassa on runsas tarjonta kansainvälisiä ravintoloita, ostoskeskuksia, kirkkoja ja vilkas yöelämä. Matka taittuu useimmiten alle kaksi euroa maksavalla taksilla tai vielä halvemmalla jeepney -kuljetuksella. Liikenteen ruuhkat ovat toisinaan rasittavia, mutta niihin oppii nopeasti suhtautumaan rennosti. Ystävällinen tunnelma saa Manilan nopeasti tuntumaan kotoisalta.

Teksti ja kuva: Inkeri Tanhua

Heikki Hursti

Alkoholistien, syrjäytyneiden, kodittomien ja köyhien auttajana isänsä Veikon työtä jatkava Heikki kokee Jumalan johdattaneen hänet huolehtimaan heikko-osaisista. raitis.fi tapaa kiireisen … Jatka lukemista Heikki Hursti

Alkoholistien, syrjäytyneiden, kodittomien ja köyhien auttajana isänsä Veikon työtä jatkava Heikki kokee Jumalan johdattaneen hänet huolehtimaan heikko-osaisista.

raitis.fi tapaa kiireisen miehen Helsingin Kalliossa ennen kaksi kertaa viikossa järjestettävän vaate- ja ruokajakelun alkua. Jo tuntia ennen nälkäisten ja avun tarpeessa olevien ihmisten jono kiemurtelee sadan metrin mittaisena korttelin toiselle puolelle. Joukossa näkyy paljon alkoholin turvottamia punaisia kasvoja, mutta myös aivan tavallisen näköisiä kaduntallaajia.
Veikko-isän kuoleman jälkeen oli selvää, että Heikki jatkaa avustustoimintaa. Se oli myös Veikon toive. Veikko itse oli yrittänyt päästä viinasta eroon monella eri tavalla useaan otteeseen, muun muassa AA:n avulla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hänen hengellinen heräämisensä oli kuitenkin se, joka lopulta mahdollisti raitistumisen, Heikki selventää.
-Isällä oli parhaimmillaan parinkin vuoden mittaisia raittiita kausia, mutta vasta uskoontulon myötä hän pääsi lopullisesti viinasta eroon. Oman kertomuksensa mukaan hän oli putkassa ollessaan rukoillut Jumalalta apua, jolloin juominen jäi totaalisesti ja muutaman kuukauden kuluttua siitä jopa tupakanpoltto.
Heikin lapsuus oli todella rankkaa aikaa isän vielä juodessa. Siihen liittyy monia karmivia ja hurjia muistoja, mutta hänelle tulee myös positiivisia tarinoita ja kertomuksia mieleen isän alkoholistiajoilta.
-Hyvät muistot eivät niin kovin yllättäen liity kotiin. Hienoa oli tuolloin esimerkiksi se, että joka kesä sain olla kolme kuukautta koulun kesäsiirtoloissa. Silloin pystyin hengähtämään ja rauhoittumaan, syömään hyvin ja kavereita oli ympärillä. Yksi hieno asia siellä oli myös se, että tutustuin Orvo Kontioon, joka silloin teki televisioon paljon lastenohjelmia. Hänen kauttaan pääsimme kaksoisveljeni kanssa ensin televisioon voimistelemaan ja myöhemmin esittämään pikkusalapoliiseja lapsille suunnattuun jännityssarjaan Autotelakan arvoitus.

Raitistuminen on pitkä ja vaikea prosessi

Heikki kokee, että alkoholista voi päästä eroon ilman hengellistä heräämistäkin. Se on hänen mielestään vain yksi apuväline raitistumisprosessissa, tosin hyvin tärkeä ja tehokas sellainen.
-Alkoholistiparantolat ja AA toimivat monille. Itse painotan sitä, että ihminen vapautuessaan viinasta tai huumeista jää helposti vähän tyhjän päälle. Hän tarvitsee itselleen jotain aitoa ja kestävää. Jos ihmisen sisälle jää vain pelkkää tyhjää, niin retkahtaminen on hyvin helppoa. Kristuksen saaminen sydämeen on sellainen voimavara ja suuntaa antava apu, että sillä on valtava merkitys. Uskoon tultuaankin esimerkiksi isälläni oli vielä monta kertaa koettelemus edessä pysyä kuivilla ja taistella omien demoniensa kanssa.
Heikki kohtaa työssään paljon ihmisiä, jotka ovat hyvinkin pitkien kausien jälkeen retkahtaneet uudestaan. Syyllisyys ja itseinho ovat näissä tapauksissa voimakkaita tunteita, ja hän yrittääkin parhaansa mukaan auttaa ja keskustella heidän kanssaan.
-Minä sanon heille, että elämä ei yhteen tai jopa useampaan retkahdukseen kaadu tai lopu. Meillä on juuri niin monta mahdollisuutta ja yritystä jäljellä tässä elämässä tehdä toisin, kuin on päiviäkin jäljellä. Meillä on täällä töissä tällä hetkelläkin pari kaveria, jotka vielä taistelevat pysyäkseen kuivilla. Suunta on heillä kuitenkin oikea ja tahto kova.
Monia onnellisesti päättyneitä tarinoita nähneenä Heikki haluaa kertoa muutaman.
-Silloin kun meillä oli vielä Jeesus-talo, sinne saapui nuori sekakäyttäjäkaveri Oulusta. Hän oli niin huonossa kunnossa juomisesta ja pillereiden popsimisesta, että ei pystynyt enää juuri mihinkään itse. Häntä piti suunnilleen syöttää. Niin vain tällaisestakin jamasta voi nousta, sillä ensin hän oli useita vuosia Pelastusarmeijassa töissä ja nykyään Helluntaiseurakunnassa saarnaajana.
-Pari vuotta sitten meillä oli täällä töissä mies, joka nousi ihan pohjalta. Hän oli täysin rappioalkoholisti, mutta koki hengellisen heräämisen ja pysyi loppuun asti kuivilla, kunnes muutama vuosi sitten kuoli vaikeaan sairauteen. Tällaisista tarinoista voi nähdä, että toivoa on aina.
Alkoholismista parantumisen eri vaiheisiin Heikillä on näkemyksensä, jotka eroavat hyvinkin radikaalisti esimerkiksi AA:n noudattamasta linjasta.
-Minua vähän ärsyttää AA:n tapa puhua vaikka kaksikymmentä vuotta kuivilla olleesta ihmisestä edelleen addiktina. Itselläni ei tietenkään henkilökohtaista kokemusta riippuvuudesta ole, mutta esimerkiksi isäni sanoi aina olevansa entinen alkoholisti. Hän koki tervehtyneensä ja päässeensä riippuvuutensa yli. Tietysti on jokaisen henkilökohtainen asia miten asian kokee ja miten elää sen kanssa, mutta miksi ei noinkin pitkän ajan jälkeen voisi todeta olevansa entinen riippuvainen? Onko siinä sitten vaarana se, että moisen ääneen sanoessaan retkahtaisi helpommin? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä.

Syrjäytyneen on yhä vaikeampi saada apua

Suomalaiseen alkoholipolitiikkaan Heikillä on omat sanansa sanottavana. Paljoa hyvää hän ei siitä löydä.
-Viinan verotuksen nostaminen vähentää joidenkin ihmisten juomista, mutta rappioalkoholisteille sillä ei mielestäni ole mitään merkitystä. Kohtuudella juovalle ja vaikkapa nuorille viinapullon hinnalla on merkitystä. Juoppo taas juo, vaikka viina maksaisi kuinka paljon. Riippuvainen saattaa myös hoitaa rahansa ja juomansa laittomin keinoin. Viinaralli Virosta kasvaa aina jos veroja nostetaan. Silti olen verotuksen kiristämisen kannalla.
-Alkoholin mainontaa pitäisi ehdottomasti rajoittaa. Mainokset ovat selkeästi nuorille suunnattuja ja kaikissa nuorille suunnatuissa ohjelmissa porukka lähtee aina rentoutuakseen kaljalle. Niistä saa sellaisen kuvan, että juominen on itsestäänselvä osa elämää. Aiemmin tuotemerkkejä ei saanut ohjelmissa näyttää, vaan käytettiin piilomainontaa. Minun puolestani alkoholituotteita kauppaavat mainokset voisi kieltää vaikka kokonaan. Faktahan on se, että Alkon kautta valtiolle tulevat rahat ovat niin suunnattomia summia, ettei niitä vapaaehtoisesti haluta pienentää.
Valtiollisella ja kunnallisella puolella alkoholistien hoito on Heikin mukaan täysin retuperällä.
-Esimerkiksi täällä Helsingissä, kun menet A-klinikalle hakemaan apua, niin voit olla melko varma, että sinut ohjataan avohoitoon. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että saat rauhoittavia lääkkeitä päästäksesi pahimpien vieroitusoireiden yli. Sen jälkeen oletkin sitten taas ihan tyhjän päällä. Monet yksittäiset hoitokodit taas tekevät todella hyvää työtä. Niihinkin pääseminen usein edellyttää maksusitoumuksen saamista sosiaalivirastolta ja se ei ole enää niin helppoa kuin ennen. Jos joku oikeasti haluaa päästä päihteistä eroon, niin ei siihen auta vaan lyödä lääkkeitä kouraan. Pian moiset tapaukset ovat taas notkumassa tuossa kadulla aivan sekaisin. Näissä ryyppyporukoissa solidaarisuus on sellainen asia, joka houkuttelee helposti takaisin huonoille teille.

Apua aiemmin

Avun tuominen lähelle ihmistä on Heikille tuttua puuhaa ja hänen mielestään sitä pitäisi olla tarjolla jo varhaisemmassa vaiheessa kuin vasta silloin, kun ollaan jo todella syvällä ongelmien kanssa.
-Monet päihderiippuvuuksista kärsivät eivät kumma kyllä edes halua apua silloin kun heillä menee edes vähän paremmin. Silloin he tuntuvat ajattelevan, että minulla menee ihan hyvin, vaikka asianlaita ei näin olisikaan. Jotkut ovat myös antaneet jo periksi, eivätkä haluakaan apua. He ovat ongelmansa takia pitkäaikaistyöttömiä ja syrjäytyneitä. He kokevat olevansa täysin yhteiskunnan ulkopuolella eikä mikään enää kiinnosta.
Tästä syystä hän haluaisikin tarjota nuorille enemmän ennaltaehkäisevää päihdetyötä ja kertoa alkoholin ja huumeiden vaaroista.
-Nuorille pitäisi näyttää sen lisäksi, että kerrotaan viinan vievän työt ja asunnot ja rikkovan perhesuhteet, niin myös ihan mitä se tekee ihmisen fyysiselle olemukselle ja ajattelulle. Kouluihin tarvittaisiin enemmän puhumaan viinahelvetin läpikäyneitä ihmisiä. Itse kun tein valistustyötä Lapin kouluissa, niin vaikka en itse olekaan ollut alkoholisti, niin se että olen alkoholistiperheestä sai lapset ja nuoret kuuntelemaan minua. Kun kerroin heille kokemuksistani ja miten jouduin todistamaan viinan aikaansaamaa väkivaltaa ja itsemurhayrityksiä, meni viesti hyvin perille. Toivottavasti he vielä vuosien päästäkin muistavat tarinat.

Ulkomailta opittua

Heikki on toiminut pastorina ja saarnaajana myös Espanjassa. Eurooppalaista mukamas sivistyneempää juomakulttuuria hän ei kuitenkaan Suomen oloihin suosittele.
-Esimerkiksi juuri Espanjassa viiniä ja muita alkoholituotteita saa ruokakaupasta melkeinpä kuka vaan. Nyt siellä ollaan hädissään räjähdysmäisesti kasvaneesta alkoholisoituneiden nuorten määrästä. Vanhempien ihmisten juominen ei niinkään näy kadulla kuin Suomessa. Vanhempi ikäpolvi siellä juo enemmän piilossa kodeissaan. Suomen oloissahan eurooppalainen juomakulttuuri tarkoittaa sitä, että niiden perus perjantaikännien lisäksi tissutellaan pitkin viikkoa.
Lahja ja Veikko Hurstin laupeudentyö-yhdistyksen toiminta on Helsingin lisäksi nyt levinnyt myös Turkuun, Poriin ja Ouluun. Heikki aikoo jatkaa auttamista melko pitkälti samoilla linjoilla kuin ennenkin.
-Lasten ja nuorten parissa on tarkoitus tehdä enemmän töitä. Helsingin kaupungin kanssa meillä on hanke tällä hetkellä alkuvaiheessa.
Vähäisen vapaa-aikansa Heikki käyttää lähinnä rakkaaseen musiikkiharrastukseensa.
-Minä tosiaan laulan ja soitan, joka on aina ollut minulle tärkeää. Sen lisäksi maalaan akvarellitauluja ja nyt odotan innolla kesää ja kalastusreissuja, hän lopettelee leppoisasti naureskellen.

Teksti: Aki Lehti kuva: Pekka Korhonen