Avainsana-arkisto: terveys

Helsinki haluaa selvästi paremmaksi kaupungiksi

Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen asettama työryhmä on saanut valmiiksi vastuullisen alkoholin käytön toimenpideohjelman. Työryhmään kuului Helsingin kaupungin eri hallinnonalojen, kansalaisjärjestöjen, … Jatka lukemista Helsinki haluaa selvästi paremmaksi kaupungiksi

dsc_2638Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen asettama työryhmä on saanut valmiiksi vastuullisen alkoholin käytön toimenpideohjelman. Työryhmään kuului Helsingin kaupungin eri hallinnonalojen, kansalaisjärjestöjen, Päivittäistavarakauppa ry:n sekä poliisilaitoksen edustajia. Työryhmässä oli mukana myös Raittiuden Ystävien ja Kännikapinan Anki Pulliainen. Helsingin kaupunginhallitus alkaa käsitellä työryhmän ehdotuksia joulukuussa.

Helsinkiläisten kuolleisuus alkoholisairauksiin ja -myrkytyksiin on yleisempää kuin maassa keskimäärin. Vuonna 2009 Helsingin poliisi lähti hälytysteh­tävään keskimäärin 115 kertaa päivässä. Valtaosan hälytystehtävistä aiheuttivat päihtyneet henkilöt (14 700 tehtävää) ja häiriökäyttäytyminen tai ilkivalta (noin 13 000). Väkivaltarikokset ovat lisääntyneet poliisin tilastojen mukaan Helsingissä vuodesta 1999 vuoteen 2009 noin 31 %. Eniten väkivaltarikoksia tehdään yleisillä paikoilla ja toiseksi eniten yksityisissä asunnoissa, joissa väkivaltarikokset ovat lisääntyneet kymmenessä vuodessa noin 29 %.

Työryhmän raportissa todetaan, että alkoholijuomateollisuuden jakamassa informaatiossa alkoholin kohtuukäyttäjät nauttivat elämänlaatua tuovasta alkoholista. Kuitenkin ns. kohtuukuluttajat aiheuttavat suurimman osan yhteiskunnan alkoholihaitoista. Tähän ryhmään kuuluu suurin osa suomalaisista aikuisista ja myös nämä juovat itsensä ainakin silloin tällöin humalaan.

Helsingin kaupungin vastuullisen alkoholin käytön toimenpideohjelman päämäärät ovat:

  1. Alkoholin kulutus vähenee Helsingissä
  2. Lapsia ja nuoria suojellaan alkoholilta
  3. Alkoholin ongelmakäyttöön puututaan varhain


Työryhmän toimenpide-ehdotuksina ovat esimerkiksi:

  • alkoholimainonnan kieltäminen Helsingin kaupungin omistamilla mainospaikoilla (esim. liikennevälineissä, asemilla ja pysäkeillä)
  • lisätään helsinkiläisten tietoa alkoholipolitiikan keinoista, alkoholin vaaroista sekä päihdepalveluista
  • kaupungin edustustilaisuudet, tapahtumat sekä kaupungin tiloissa pidettävät tilaisuudet ovat pääsääntöisesti alkoholittomia.
  • poliisi ja aluehallintoviranomaiset tehostavat anniskelutoiminnan ja vähittäismyynnin valvontaa, erityisesti myymistä ja välittämistä alaikäisille ja päihtyneille
  • ylläpidetään Helsingissä puuttumisen ja nollatoleranssin kulttuuria, jonka mukaan poliisi puuttuu aina alaikäisten julkijuopotteluun ja aikuisten häiritsevään julkijuopotteluun.

Helsingin kaupunginhallitus alkaa käsitellä työryhmän ehdotuksia joulukuussa.

Teksti: Anki Pulliainen  kuva: Davide Pavone
Kirjoittaja  toimii suunnittelijana Raittiuden Ystävissä. Hän osallistui aktiivisesti tämän työryhmän työhön.

Päihdepolitiikkamme saa mitä tilaa

Päihdeongelmaisten keskuudessa pyörii legendaarinen sanonta: Päihdekatkaisun jälkeen avautuva ovi on Alkon ovi. Tuskinpa tässä totuudessa suomalaisesta päihdehuollosta on suuria maantieteellisiä … Jatka lukemista Päihdepolitiikkamme saa mitä tilaa

Päihdeongelmaisten keskuudessa pyörii legendaarinen sanonta: Päihdekatkaisun jälkeen avautuva ovi on Alkon ovi. Tuskinpa tässä totuudessa suomalaisesta päihdehuollosta on suuria maantieteellisiä eroja.

Kyse on todellakin päihdehuollosta ja päihdepolitiikasta, ei päihteettömyyspolitiikasta tai päihtettömyyshoidosta.
Kun vien autoni huoltoon, väsyneet vanhat öljyt vaihdetaan ja paikat tarkistetaan. Näin autoni taas jaksaa palvella, eikä se jätä minua taipaleelle. Samaan tapaan suomalainen päihteiden käyttäjäkin menee käymään suomalaisessa päihdehuollossa jaksaakseen taas juoda tai saadakseen neuvoja kohtuulliseen päihteiden väärinkäyttöön.
Minäkin olin aikoinaan alkoholi-nimisen hermostomyrkyn ja liuotinaineen vuoksi päihdehuoltomme kohtuukäytön kurssilla. Siitäpä tulikin mieleeni kysyä, missä viipyvät tupakoinnin tai heroiinin kohtuukäytön kurssit? Siinäpä hyvä esimerkki siitä, miten taitavia olemme huijaamaan itseämme!

Jos asiakasta hoitaa päihdehuolto tai päihdetyöntekijä, ei tarkoitus kai olekaan parantaa päihteiden väärinkäyttäjää. Hänhän vain päihdehuoltaa potilaita. Mistä siis löytyisi päihteettömyyshoitoa ja sitä tarjoavia päihteettömyystyöntekijöitä?  Itse laukkasin aikoinaan päihdeongelmani kanssa myös lääkäreillä ja psykologeilla. Näin jälkeenpäin voin todeta, että päihdeongelmani ratkaisemisen kannalta he hyötyivät enemmän minun rahoistani, kuin minä heidän avustaan.
Minulla ja lukuisilla ystävilläni on päihdehuoltomme entisinä asiakkaina omakohtainen näkökulma suomalaiseen päihdepolitiikkaan, päihdehuoltoon, päihdeoppaisiin ja päihdetyöntekijöihin. Tästä näkökulmasta katsoen toiminnan tavoitteena on todellakin päihteiden käytön edesauttaminen, ei päihteettömyys. Ehkä parempi nimitys toiminnalle olisi alkoholiteollisuuden huolto-organisaatio!
Osaan kyllä antaa arvoa uurastaville päihdetyöntekijöille. Nämähän on pantu lähes olemattomilla resursseilla lakaisemaan järkyttävää kansallista ongelmaamme maton alle. Eivät he voi kauhalla kauhoa, kun ovat itsekin vain lusikalla saaneet.
Suuri huijaus moninkertaistuu, kun päättäjät ovat yrittäneet täyttä ymmärrystä vailla päättää. Sitten tulee työntekijä, joka luulee parantavansa ja vielä lopuksi asiakas, joka luulee paranevansa. Kun asiakas toipuu jatkamaan ongelmallista käyttöään, mikään ei ole muuttunut. On vain käytetty kyseiset määrärahat loppuun. Voittajana tästäkin on selvinnyt vain ja ainoastaan markkinavoimat eli alkoholi- ja lääketeollisuus.

Yhteiskuntamme kirosana on raittius. Niinä kuuluisina raittiusaikoina raittius lähes raiskattiin paitsi sanana, myös toimintana. Itsekin hieman vieroksun raittiussanaan liitettyä määrettä, joka viittaa enemmänkin raamattuun, kuin suomalaiseen päihdepolitiikkaan.
Jos haluamme puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja odottaa todellisia tuloksia, on päihdepolitiikan ja päihdehuollon muutettava radikaalisti tavoitteitaan kohti päihteettömyyspolitiikkaa ja päihteettömyyshuoltoa. Sitten tarvitaan vielä päihteettömyystyöntekijöitä hoitamaan eli parantamaan, ei huoltamaan ja edesauttamaan päihdeongelmaisia ongelmissaan.
Päihdepolitiikkamme ongelma on todellakin asenteessa, sillä asenne tehtävän alussa määrittelee tehtävän lopputuloksen. On turhaa miettiä, miksi kansakuntaamme vaivaava järkyttävä päihdeongelma ei ota laantuakseen ja miksi emme saa päihdeongelmaamme kuriin. Ensin on syytä korjata asenne ja miettiä vasta sitten tehtävän lopputulosta. Asenne on minunkin aseeni.

Teksti: Janne Markus Jääskeläinen

Päihdepalvelujärjestelmä tulevaisuudessa muutoksen kourissa

ALKOHOLIKULTTUURIMME VAIKUTUKSET Vieläkö muistat vanhan ajan isomummin, huivi hiusten suojana ja mekon päällä käsin kirjailtu essu? Entäs ukin ruudullisine paitapuseroineen … Jatka lukemista Päihdepalvelujärjestelmä tulevaisuudessa muutoksen kourissa

ALKOHOLIKULTTUURIMME VAIKUTUKSET

Vieläkö muistat vanhan ajan isomummin, huivi hiusten suojana ja mekon päällä käsin kirjailtu essu? Entäs ukin ruudullisine paitapuseroineen ja suorine housuineen? Ihmiset yhteiskunnassamme ovat muuttuneet niin kulttuurillisesti kuin elintavoiltaan viimeisten vuosikymmenien aikana. Tässä samassa muutoksessa myös juomiskulttuurimme on saanut erilaiset kasvot.

Dosentti, erikoistutkija Anni Vilkko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on huolissaan alkoholidementiaa koskevista havainnoista.
Dosentti, erikoistutkija Anni Vilkko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on huolissaan alkoholidementiaa koskevista havainnoista.

Ennen vanhaan, muutamia kymmeniä vuosia sitten, iäkkäät naiset eivät juuri alkoholiin koskeneet, vaan pullon korkkaaminen oli yhteiskunnassamme enemmänkin miesten juttu. Alkoholi ei myöskään kuulunut tavalliseen arkeen seurustelun ohella, vaan isännän viikonloppupullo löytyi keittiönpöydän jalan vierestä tai halkopinon takaa kesäaikana. Alkoholia runsaasti käyttävä nainen oli vielä noin 40 vuotta sitten harvinainen näky, jota ei niin vain hyväksytty tavalliseen arkeen mukaan.

Tämän päivän tulevaisuus
Yhteiskuntamme rakenne, samoin kuin sosiaaliset tapamme ovat muuttuneet ajan saatossa. Eipä ole juuri pitäjää, kylää tai paikkakuntaa, jossa ei olisi paikallista kaljabaaria illan vieton ratoksi. Kaupungeissa on suuria määriä erilaisia ravintoloita, hotelleja, baareja ja pubeja, joiden alkoholia sisältävä tarjonta ei ainakaan ennaltaehkäisevänä toimintana juomiskulttuuriimme vaikuta.
Alkoholi on siis osa arkielämäämme, jossa jokainen tekee valintansa itse käyttämänsä alkoholin määrän suhteen.
Tämän päivän nuoret tuntevat ja tietävät alkoholihaittojen teoreettisen puolen, mutta heillä ei ole vielä vuosien kokemusta alkoholin käyttämisestä ja sen aiheuttamista terveyshaitoista. Iäkkäät henkilöt puolestaan eivät ole aina tietoisia alkoholin käytön pitkäaikaisista seurauksista, ja osalla heistä on vielä vanhan ajan asenne koko juomiseen. Moni ei tiedä tai hyväksy myöskään sitä, että tietty alkoholin käyttömäärä vuosien kuluessa vaikuttaa elimistöömme haitallisesti.
Koska alkoholia käytetään yhteiskunnassamme koko ajan enemmän, voi tulevaisuudessa olla suuriakin haasteita edessä sen aiheuttamien vaikutusten seurauksena. Mikäli nykyinen alkoholin kulutus jatkuu samalla tavalla tai jopa lisääntyy, voi edessä olla jopa koko päihdepalvelujärjestelmän muokkaaminen tai jopa uusiminen. Tulevaisuutta kurkatessa näkyy viitteitä siitä, että uusia päihdehoitopalveluja tullaan tarvitsemaan enemmän ja ennaltaehkäisevää työtä täytyy jatkaa vähintäänkin samalla tahdilla.

Anteeksi, mutta…
Dosentti, erikoistutkija Anni Vilkko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on kiinnittänyt huomioita siihen, ettei iäkkäiden henkilöiden alkoholin käytöstä uskalleta vielä puhua. Hänen mukaansa on nähtävissä, että nuoremmat henkilöt osaavat hakea apua ja neuvoja alkoholin käyttöönsä sosiaalipalveluiden puolelta, mutta iäkkäämmät henkilöt (noin 70-vuotiaista eteenpäin) menevät erilaisten terveysongelmiensa vuoksi ensimmäiseksi terveyskeskukseen.
-Tilanteessa, jolloin iäkäs henkilö menee terveyskeskuslääkärin vastaanotolle, eivät lääkärit huomaa heti ensimmäisenä ajatella, että kyseisen potilaan terveysongelmat saattavat juontua hänen liiallisesta tai säännöllisestä alkoholin käytöstään, vaan ne laitetaan vanhenemisen piikkiin. Tämä johtunee osittain kiireellisestä työtahdista, mutta myös siitä, että tämä ongelma ei ole aiemmin näkynyt kulttuurissamme, joten sen käsittely on vielä hankalaa, Vilkko pohdiskelee kyseistä tilannetta.
Kun ihminen vanhenee, hänen fysiologiassaan tapahtuu monenlaisia muutoksia, kuten esimerkiksi aineenvaihdunta hidastuu ja riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin nousee huomattavasti. Jos tässä vaiheessa käytetään runsaasti alkoholia tai sitä on käytetty jo pidemmän aikaa, vaikutukset heijastuvat suoraan terveydentilan heikkenemiseen. Jos samaisella henkilöllä on vielä meneillään voimakas elämäntilanteen muutos tai jokin kriisi, tämä vaikuttaa myös mielenterveydelliseen puoleen. Kun tällainen alkoholia runsaasti käyttävä iäkäs henkilö menee lääkäriin, alkoholin käyttö peittyy tavallisten iän tuomien ongelmien taakse, joita pitää tietenkin myös hoitaa. Jos tätä yhteistilannetta ei huomata, ei sitä voida hoitaa saati myöskään ennaltaehkäistä.
-Toinen tärkeä asia on, että humaltuessaan iäkäs henkilö saattaa unohtaa ottaa hänelle tärkeät lääkkeet, tai esimerkiksi tapaturmaisesti kolhia itseään. Olisi tärkeää, että lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset uskaltaisivat kysyä iäkkäältä potilaalta: ” käytättekö te kuinka paljon alkoholia?”, Anni Vilkko korostaa.
Vilkko kuitenkin huomauttaa, että vaikka suurten ikäluokkien alkoholin käyttö muuttuu koko ajan näkyvämmäksi, useimmat tämän päivän iäkkäät ihmiset osaavat kuitenkin iän edelleen karttuessa itse vähentää henkilökohtaista alkoholin kulutusmäärää jo omien fysiologisten oireilujensa seurauksena. Toisin sanoen, vaikka yhä useammat käyttävät alkoholia ikääntyessäänkin, niin silti kaikkein iäkkäimpien alkoholin kulutus ei ole noussut. Huolena onkin enemmän se, tuoko alkoholikulttuurin muutos runsaan käytön haitat lähitulevaisuudessa myös vanhimpiin ikäluokkiin. Toisaalta tulisi kiinnittää paljon huomiota siihen, miten terveydelle haitallisen alkoholin käytön lisääntyminen ennen varsinaista vanhuusikää tulee jatkossa vaikuttamaan sekä yksilölliseen että yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.

Naisten osuus kasvaa
Nykyisin puhutaan paljon yhä nuorempien naisten alkoholin käytöstä samaan aikaan kuin ollaan huolissaan iäkkäiden naisten humaltumisen tarpeesta. Yhtenä ilmiönä on noussut esille sellainen piirre, että myös sellaiset henkilöt, joilla ei ole nuorempana ollut alkoholitaustaa, alkavat käyttää alkoholia ensimmäisiä kertoja ikääntyessään. Syynä tähän arvioidaan olevan liiallinen vapaa-aika eläkeiässä ja muut psykologiset syyt elämänmuutoksista yksinäisyyteen.
Ehkäisevän päihdetyön suunnittelija Sirpa Rytky, A-klinikan sosiaalityöntekijä Kirsti Haapapuro ja Päihdeklinikan sosiaalityöntekijä Merja Laitila-Ukkola Oulusta kertovat, että naisten osuuden nouseminen päihdepalveluissa näkyy koko ajan selvemmin.
-Meillä Oulun A-klinikalla käy vuosittain noin 1200 asiakasta, josta naisten osuus oli vuonna 2009 noin 30 prosenttia. Asiakkaistamme noin 10 prosenttia on yli 60-vuotiaita. Viimeisten vuosien aikana naisten osuus on ollut alle kolmasosan, mutta nyt sen yli on menty, A-klinikan sosiaalityöntekijä Kirsti Haapapuro kertoo.

Erityisopettaja Timo Latsa – ” Tietynlaiseen raittiuteen pitäisi kannustaa”

Koulun välituntikello pirahtaa soimaan ja luokkahuoneesta alkaa valua oppilaita ulos puheensorinan saattelemana. Erityisluokkahuone tyhjenee ja sen keskellä lattiaa tuijottaa iso … Jatka lukemista Erityisopettaja Timo Latsa – ” Tietynlaiseen raittiuteen pitäisi kannustaa”

Koulun välituntikello pirahtaa soimaan ja luokkahuoneesta alkaa valua oppilaita ulos puheensorinan saattelemana. Erityisluokkahuone tyhjenee ja sen keskellä lattiaa tuijottaa iso matto, jonka ympärille on asetettu kahdeksan pulpettia. Kodinomaisuutta lisää pari nahkasohvaa huoneen jatkeena.

Viimeinen oppilas pähkäilee vielä jotain ennen ulosmenoa. Kuopiolainen erityisopettaja Timo Latsa hoputtaa oppilasta ennen kuin ehtii esittelemään loput tilat. – Ulko-oven vieressä on pienimuotoinen punttisali ja täällä edessä vasemmalla sijaitsevat työtilani, hän sanoo.

Mervi Hara herättää päättäjiä

Terveys on lobbari Mervi Haralle tekojen asia. Hän haluaa savuttoman Suomen ja on muun muassa päättäjiin vaikuttamalla tehnyt lähes 30 … Jatka lukemista Mervi Hara herättää päättäjiä

Terveys on lobbari Mervi Haralle tekojen asia. Hän haluaa savuttoman Suomen ja on muun muassa päättäjiin vaikuttamalla tehnyt lähes 30 vuotta työtä päämäärän eteen. – Harhaluulo, joka minua todella suututtaa ja harmittaa, on se, että pelkällä valistuksella saataisiin tupakointi vähenemään. Katinvillat! Valistus ei yksin riitä, vaan tarvitaan laaja-alaisia toimenpiteitä.

Odotettavissa sammuneita naisia ja alkoholistivanhuksia

Juomatapatutkimus varoittaa siitä, mihin ollaan tultu ja minne ollaan menossa Suomen naiset juovat itsensä humalaan yhä useammin. Vanhustyöntekijöiden tulisi valmistautua … Jatka lukemista Odotettavissa sammuneita naisia ja alkoholistivanhuksia

Juomatapatutkimus varoittaa siitä, mihin ollaan tultu ja minne ollaan menossa

Suomen naiset juovat itsensä humalaan yhä useammin. Vanhustyöntekijöiden tulisi valmistautua kasvaviin päihdeongelmiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuorein juomatapatutkimus vahvistaa tilastolliseksi totuudeksi muutokset, jotka ihmiset ovat jo jonkin aikaa voineet nähdä ympärillään.

Tiedote/Syöpäjärjestöt: Melkein puolet syövistä voitaisiin ehkäistä omilla valinnoilla

Syöpäjärjestöt muistutti Maailman syöpäpäivänä 4. helmikuuta, että useita syöpiä voidaan tehokkaasti ehkäistä omilla valinnoilla. Kaikkein tehokkain keino vaikuttaa omaan syöpäriskiinsä … Jatka lukemista Tiedote/Syöpäjärjestöt: Melkein puolet syövistä voitaisiin ehkäistä omilla valinnoilla

Syöpäjärjestöt muistutti Maailman syöpäpäivänä 4. helmikuuta, että useita syöpiä voidaan tehokkaasti ehkäistä omilla valinnoilla. Kaikkein tehokkain keino vaikuttaa omaan syöpäriskiinsä on pysyä tupakoimattomana. 80-90 prosenttia keuhkosyövistä aiheutuu tupakoinnista ja tupakka aiheuttaa muitakin syöpiä, kuten suu-, kurkku- ja vatsasyöpää. Tupakoinnin lopettaminen vähentää nopeasti syövän vaaraa. Lopettamisen hyöty näkyy jo viiden vuoden kuluessa ja hyöty on sitä suurempi mitä pidempi aika tupakoinnin lopettamisesta on kulunut.

Toinen tärkeä valinta on ravinto, joka aiheuttaa teollistuneissa maissa noin kolmasosan kaikista syöpätapauksista joko suoraan tai välillisesti. Erityisesti ylipaino lisää syöpäriskiä. Syöpämuotoja, joiden vaaraan ravinnolla katsotaan olevan eniten vaikutusta, ovat ruokatorvi-, maha-, paksusuoli-, peräsuoli-, haima-, rinta-, virtsarakko-, keuhko-, eturauhas- ja kohdunrungon syöpä.

Ravinnon laadullakin on merkitystä, vähärasvainen kuitupitoinen ruokavalio, johon kuuluu runsaasti vihanneksia ja hedelmiä on paras. Riittävä määrä (400-500 grammaa päivässä) vihanneksia ja hedelmiä vähentävät esimerkiksi suu-, nielu-, kurkunpää-, ruokatorvi-, maha-, ja paksu- ja peräsuolen syöpää.

Riittävällä liikunnalla voidaan pienentää syöpäriskiä, esimerkiksi rintasyövän ja paksusuolisyövän riskiä voidaan pienentää 25 prosentilla. Riittävää liikuntaa aikuiselle on esimerkiksi puoli tuntia reipasta kävelyä viitenä päivänä viikossa. Lasten pitäisi liikkua joka päivä noin tunnin ajan.

Alkoholin käyttö lisää riskiä sairastua moniin syöpiin, ainakin suu-, kurkku-, kurkunpää-, rinta-, suolisto-, ja maksasyöpään. Syöpään liittyvän näytön perusteella on suositeltavaa, ettei alkoholijuomia juoda lainkaan. Rajat, joita ei ainakaan pitäisi ylittää, ovat kaksi alkoholiannosta päivässä miehille (esimerkiksi noin 25 cl viiniä) ja yksi annos naisille (noin 12 cl viiniä).

Ylemmän ruuansulatuskanavan syöpien riski kasvaa voimakkaasti, kun ylitetään kaksi alkoholiannosta päivässä. Jos juo yli litran viiniä päivässä, riski on jo 4-6-kertainen kohtuukäyttäjiin verrattuna.

FASDin ei tarvitse olla syrjäytymistuomio

FASD-seminaarissa puhuivat alkoholikulttuurimme uhrit, sijaisäidit ja auttajat Lapsi on iloinen, erittäin sosiaalinen, valloittava – ja villi ja impulsiivinen. Hänen on … Jatka lukemista FASDin ei tarvitse olla syrjäytymistuomio

FASD-seminaarissa puhuivat alkoholikulttuurimme uhrit, sijaisäidit ja auttajat

fasd-eine_ja_annakaisaLapsi on iloinen, erittäin sosiaalinen, valloittava – ja villi ja impulsiivinen. Hänen on vaikea ymmärtää sääntöjä ja paljon eri asioita sisältäviä lauseita.
Toisten ihmisten torjuva suhtautuminen erilaiseen ja koulutehtävissä epäonnistuminen muuttavat lapsen. Hänen käytöksensä käy aggressiiviseksi ja mieli vuosi vuodelta apeammaksi. Minä en osaa mitään, olen aina huonoin, minusta ei kukaan tykkää.
Apu ja tuki, jota yhteiskunta tarjoaa, tulee pätkinä. Lapsi ei edes muista, montako ammattiauttajaa hän on tavannut. Olen kaikille vain taakka, aina uudet ihmiset tutkivat minua, kukaan ei halua pysyä kanssani kauan.
9.9. kello 9.09 kirkonkellot soivat eri puolilla Eurooppaa yhdeksän kertaa. Ne halusivat muistuttaa yhdeksän kuukauden raittiudesta: alkoholi ei sovi raskauteen. Ei edes lasillinen. Ei alkuraskauden, ei keskiraskauden, eikä loppuraskauden aikana.
Samana päivänä Kehitysvammaliitto järjesti Helsingissä FASD-seminaarin. Rautaista asiaa saapui kuuntelemaan yli sata FASD-lasten ja -nuorten kanssa työskentelevää tai elävää eri puolilta Suomea.
Paikalla oli myös FASD-nuoria.

Ymmärrystä ja tukea itsenäistymiseen

– Hyvä kun saadaan äänemme kuuluviin! Aihe ei enää ole tabu vaan siitä voi puhua julkisesti, kuvaili tuntojaan Annakaisa Tiirinki, joka oli tullut paikalle sijaisäitinsä kanssa.
Tiirinki on kyllästynyt sääliin, jota hän ja muut FAS-diagnoosin kanssa elävät joutuvat kohtaamaan. Kun sikiönä vammautettu ihminen saa ymmärrystä ja oikeanlaista tukea, hän voi aikuisena elää normaalia hyvää elämää.
– Alkoholiyhtiöt voisi haastaa oikeuteen, niin kuin jotkut ovat haastaneet tupakkayhtiöt, Annakaisa Tiirinki pohti.
Tiirinki on aktiivinen ja sanavalmis nuori nainen, jonka jalat kantavat. Vaan entä jos oikeanlaista tukea ei tule?
Amerikkalaistutkimuksen mukaan 90 %:lla aikuisista FAS-lapsista on mielenterveysongelmia, 60 % on jättänyt koulut kesken, 50 % on saanut rikostuomion ja työttömyysaste on 80 %. Vain 20 % pystyy asumaan itsenäisesti.
Näitä ongelmia ei ole kirjoitettu taudinkuvaan. Ne ovat vältettävissä.
Sijaisäiti Eine Isotalo kertoi FAS-poikansa lapsuuden sujuneen hyvin oikeiden lääkkeiden, hyvän neurologin ja ymmärtävän koulun ansiosta. Poika pääsi lukioonkin ja keräsi todistuksiinsa komeat tornit ysejä ja kymppejä.
Matematiikasta ja vieraista kielistä hän ei kuitenkaan päässyt läpi. Matemaattinen ajattelu ja kielioppisääntöjen hahmottaminen on hirvittävän vaikeaa aivoilla, joita on vahingoitettu alkoholilla jo sikiöaikana.
Onneksi ammattikoulu, johon hän siirtyi opiskelemaan, oli innostava paikka. Isotalot ja sijaispoika päättivät, että nyt hänen olisi aika kokeilla itsenäistä elämää.
Omilleen muutettuaan nuorukainen kuitenkin masentui. Kun ei pärjännytkään. Kun aina olisi tarvittu vanhempien apua, eikä sitä enää olisi kehdannut pyytää.
– Eteenpäin meneminen tuntui hänestä mustalta aukolta. Ammattikoulu tuli onneksi täysipainoisesti vastaan tukemaan häntä. Työhönvalmentaja järjesti hänelle kaupungin kesätyöpaikan ja auttoi alkuun, ja nyt hän on aloittamassa uudessa työpaikassa, Eine Isotalo iloitsi.
Kelan hakemusten täyttäminen, käytännön raha-asioitten hoitaminen ja palveluiden hakeminen itsenäisesti voivat olla FASD-nuorelle tavattoman vaikeita asioita.
– Valitettavasti nämä nuoret taitavat hukkua, jos eivät saa tukea. Luulen, että me sijaisvanhemmat kyllä pidämme huolen omistamme, mutta mietin laitoksista lähteviä nuoria. Kuka kantaa heitä sen jälkeen? Isotalo huolehti.

Sijais- ja adoptiovanhemmat tuen tarpeessa

Ne FAS-lapset, joita ei oteta huostaan, saavat ainakin HUS:n alueella tehdyn tutkimuksen mukaan vähiten ammattiapua kasvuaikana. Lisäksi FAS-lapsen synnyttäneen äidin seuraavallakin lapsella on 80–90 prosentin todennäköisyydellä FAS.
– Alkoholistiäidin nuoremmat lapset ovat usein pahemmin vaurioituneita, totesi dosentti Ilona Autti-Rämö.
Susan Eriksson tekee Kehitysvammaliitossa tutkimusta siitä, miten moraalikäsitykset ja ammattietiikka vaikuttavat FASDin kohtaamiseen. Hän kertoi FASD-äitejä ja -lapsia työkseen kohtaavien ihmisten kärsivän moraalisista ristiriidoista.
– Toisaalta lapsen äitiä ja hänen oikeuttaan äitiyteen tulee kunnioittaa. Toisaalta äiti saattaa kokea hoitavansa lasta hyvin, vaikka näin ei tapahdu, eikä lasta voi uhrata, Eriksson kuvaili.
Lapselle ei välttämättä ole kerrottu, miksi hän on erilainen ja mistä hänen vaikeutensa johtuvat. Hänen suhdettaan biologiseen vanhempaansa halutaan näin suojella. Eriksson siteerasi haastattelemaansa lastenkodin johtajaa: ”vanhemmat ovat kumminkin maailman tärkeimmät, vaikka olisivat millaisia”.
Suurin osa FAS-lapsista otetaan huostaan. Osa myös adoptoidaan. Pelastakaa Lapset ry:n mukaan on aika tavallinen adoptiolapsen tarina, että alkoholisoitunut äiti havaitsee olevansa raskaana vasta kun raskaus on jo pitkällä.
Sijais- ja adoptioperheet tarvitsisivat enemmän tukea. Valitettavan usein he saavat korkeintaan vertaistukea toisiltaan.
FAS on kuitenkin jäävuoren huippu. Autti-Rämöstä on huolestuttavaa, jos kaikki ennaltaehkäisevät paukut ladataan alkoholin suurkuluttajiin.
– 90 % fertiili-ikäisistä naisista Suomessa käyttää alkoholia. Tämä tosiasia pitäisi tunnistaa pohdittaessa sikiövaurion riskiä ja sen ennaltaehkäisyä. Alkoholin käyttö ennen raskautta ja sen jälkeen korreloi raskauden aikaisen käytön kanssa, hän tiesi.
– FAS on helppo diagnosoida, mutta ARND saattaa tulla esiin vasta vuosien päästä esimerkiksi oppimisvaikeuksina tai ADHD:na. ARND-lasten määrän epäillään olevan kasvussa.

Vastuunpakoilua ammatillisissa karsinoissa

Mitä pitäisi tehdä? Mitä voidaan tehdä?
Peruspalveluministeri Paula Risikko kävi kertomassa, että vielä tällä hallituskaudella tulee käsittelyyn lakimuutos, joka läpi mennessään mahdollistaisi odottavan äidin tahdonvastaisen raittiinapitämishoidon. FASD-lasten asia otetaan vakavasti myös maanlaajuisessa terveydenhuoltorakenteita uudistavassa Paras-hankkeessa.
Ylilääkäri Merja-Maaria Turunen Porvoon sairaalasta arvosteli julkista terveydenhuoltoa ja Kansaneläkelaitosta ei “kuulu mulle” -ajattelusta ja ammatillisten tonttirajojen pönkittämisestä.
– Monen FASD-lapsen arkea on, että samoja asioita kerrataan aina vain uusille ihmisille. Voimme tarjota huikaisevan kalliita hoitojaksoja, mutta emme yhtäkään pysyvää työntekijää, joka voisi kulkea lapsen ja tämän perheen rinnalla pitempään! Turunen suomi.
Hän kysyi tutun kysymyksen, säästääkö yhteiskunta todellisuudessa mitään akuutilla hoitomuodolla A, jos se lakkauttaa ennaltaehkäisevän hoitomuodon B. FASDin kohdalla kysymys on hyvin ajankohtainen.
Merja-Maaria Turusen mukaan liian moni FASD-lapsi ja nuori putoaa palveluitten väliin. Erikoissairaanhoitoon pääsyn kynnys on korkea, ja Kelakin rajaa tarkasti, kenelle se järjestää kuntoutusta. Toisaalta hyväkään erikoissairaanhoito ei auta, jos lapsi tarvitsisi vielä kipeämmin apua sosiaalisiin ongelmiin.
– Kun palveluita keskitetään, ei ajatella, miten vaikeaa vanhemman on kulkea yhden tai kahdenkin FASD-lapsen kanssa paikasta toiseen, kun lapsi voi olla niin villi, että hän ponkaisee ajotielle tai häviää heti, jos hänestä päästää irti!
Apu menee varmimmin perille kun se on lähellä, eivätkä auttajat vaihdu koko ajan. Kuinka rasittavaa onkaan selittää samat asiat kerta toisensa jälkeen aina vain uusille ihmisille!
Muutakin parantamisen varaa on. Turunen lähtisi levittämään joillakin paikkakunnilla toimivaksi havaittua yhteistyötä, jossa lääkäri, päihdehoidon asiantuntija sekä sosiaalityöntekijä auttavat tiiminä perhettä.
Apu ei saa loppua liian varhain. Eine Isotalo muistutti sijaisäidin asiantuntemuksella, että FASD-nuori voi tarvita myös valmennusta työelämään ja arkisiin taitoihin.
– Nämä lapset eivät ole valmiita jälkihuollon päättymiseen 21-vuotiaina. Jälkihuollon pitäisi jatkua 25. ikävuoteen tai edes vähintään 23-vuotiaaksi! hän julisti.

Myytti on saatava hengiltä

Ilona Autti-Rämö toivoi luotettavaa ja yksiselitteistä tiedottamista etenkin nuorille. Kaikki aikuistuvat suomalaiset tulisi saada ymmärtämään, että jos raskauden mahdollisuus on olemassa, juoda ei yksinkertaisesti saa.
– Jatkuvasti törmään FASD-lasten äiteihin, jotka sanovat, että en minä tiennyt, en ymmärtänyt.
Valistajilla on vastassaan laajalle levinnyt myytti, jonka mukaan vähäinen alkoholin käyttö ei oikeasti ole vaarallista raskausaikana. Myytin kannattajat syyttävät valistajia naisten turhasta syyllistämisestä ja elämän rajoittamisesta.
Suomen sosiaali- ja terveysministeriö ja neuvolat suosittavat kuitenkin täysraittiutta raskauden ajaksi. Ministeriön työryhmä, joka laati ehdotuksia päihderiippuvaisten odottajien hoitomahdollisuuksien parantamiseksi, perusti näkemyksensä tuhanteen tieteelliseen artikkeliin.
Annakaisa Tiirinki ulottaisi valistuksen juomishetkeen.
– Pulloihin pitää saada varoitus, että alkoholi vaurioittaa sikiötä!

Faktaa FASDista

  • FASD on kattonimitys useille alkoholin aiheuttamille sikiövaurioille. FASD-lapsiksi kutsutaan lapsia, joilla on FAS, PFAS, ARND tai ARBD.
  • FAS, fetaalinen alkoholisyndrooma, tarkoittaa, että äidin raskaudenaikainen alkoholin käyttö on aiheuttanut lapselle sekä keskushermoston toimintahäiriön, kasvuhäiriön että FAS-kasvonpiirteet.
  • Kasvuhäiriö tarkoittaa, että lapsi syntyy pienikokoisena ja jääkin pienikokoiseksi. Päänympärys ja aivojen tilavuus ovat pienemmät kuin lapsella, jota ei ole altistettu alkoholille.
  • Keskushermoston toimintahäiriö vaikeuttaa oppimista ja ymmärtämistä. Keskittymishäiriöt ja vaikeudet käyttäytyä sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ovat yleisiä.
  • FAS-kasvonpiirteitä ovat pieni leuka, lyhyt luomirako, kapea ylähuuli ja poimujen puuttuminen ylähuulen ja nenän välistä.
  • PFAS, partial / possible FAS, tarkoittaa, että lapsella on tyypilliset kasvonpiirteet ja joko kasvuhäiriö tai keskushermoston toimintahäiriö.
  • Suomessa PFAS on verrattain harvinainen. Humalajuomisella, jota Suomessa suositaan, näyttäisi olevan kaikista vakavimmat vahingoittavat vaikutukset sikiöön.
  • ARND-diagnoosin saaneen lapsen keskushermosto on vaurioitunut raskausaikana alkoholista, mutta hänellä ei ole FAS-kasvoja.
  • ARBD on alkoholin aiheuttama synnynnäinen epämuodostuma, esimerkiksi sydämen rakennevika.
  • Erittäin yleisiä FASD-lasten vaivoja ovat myös heikko näkö, karsastus, kuulovamma, oikomishoitoa edellyttävä purentavika sekä suoliston ja virtsa- ja / tai sukuelinten epämuodostumat.
  • Vaikka nainen olisi juonut koko alkuraskauden ajan, lopettaminen kannattaa. Jokainen raitis raskauspäivä parantaa lapsen ennustetta.
  • Euroopassa FASD on arviolta yhdellä lapsella sadasta. Ainakin Italiassa tehty tarkempi tutkimus antaa viitteitä siitä, että arvio saattaa olla aivan liian positiivinen. Tarkkaa lukua on kuitenkin mahdotonta saada, koska varsinkin ARND jää usein diagnosoimatta, tai diagnoosiksi tulee myöhemmin esimerkiksi ADHD tai oppimishäiriö, jotka voisivat johtua monesta muustakin asiasta.
  • Suomessa saattaa syntyä vuosittain jopa tuhat FASD-lasta. Kaiken kaikkiaan Suomessa syntyy lapsia vuosittain 55 000 – 60 000.
Ei hirviö vaan satutettu lapsi

Mitä jokainen meistä voi tehdä auttaakseen pahoinvoivaa FASD-lasta tai nuorta?
Ensimmäinen askel on ymmärtäminen.
– Ulkomaailma näkee helposti vain hirviökäyttäytymisen. Pahuus-ajattelusta voi siirtyä ajattelemaan, että esimerkiksi aggressiivisuus on opittu käyttäytymismalli, ei osa lasta. Käyttäytymistä voi muuttaa, muistuttaa ylilääkäri Merja-Maaria Turunen Porvoon sairaalasta.

Teksti ja kuva: Natalia Laurila

Liikaa energiaa?

Julistekampanja lasten ja nuorten energiajuomien liikakäytön haitoista Lasten ja nuorten energiajuomien liikakäytön haittavaikutuksista tiedottava julistekampanja käynnistyi 12.10. Riihimäen, Lopen ja … Jatka lukemista Liikaa energiaa?

Julistekampanja lasten ja nuorten energiajuomien liikakäytön haitoista

Lasten ja nuorten energiajuomien liikakäytön haittavaikutuksista tiedottava julistekampanja käynnistyi 12.10. Riihimäen, Lopen ja Hausjärven kouluissa, liikuntapaikoissa ja nuorisotiloilla. Julistesarjan suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat Seudullisten nuorisopalvelujen kehittämishanke Harppi, Nuorten palvelupiste Nuppi sekä Riihimäen, Lopen ja Hausjärven nuorisotoimet.

Mistä idea kampanjaan syntyi, Harppi-hankkeen projektikoordinaattori Piia Lievetmursu?
Ajatus kampanjasta syntyi opettajien, vanhempien ja nuoriso-ohjaajien huolestuttua nuorten runsaasta energiajuomien käytöstä. Kampanjaa lähdettiin kehittämään haittavaikutuksista tiedottamiseksi. Tietoa lasten ja nuorten energiajuomien käytöstä oli vaikea löytää, joten projekti käynnistyi kyselytutkimuksella. Riihimäen seudulla tehtyyn kyselyyn vastasi 1594 9-17-vuotiasta lasta ja nuorta. Kyselyn pohjalta nostettiin esiin kolme energiajuomien käyttöön liittyvää seikkaa, joita haluttiin kampanjassa painottaa.

Miten energiajuomien haitat olivat tulleet ilmi kouluissa ja nuorisotiloilla?
Aikuiset huolestuivat nuorten runsaasta energiajuomien käytöstä – juomisesta on tullut arkipäiväinen ja sosiaalinen tapa, jota harrastetaan tölkit kädessä ringissä seisoskellen.
Lisäksi yleinen levottomuus ja unihäiriöt ovat opettajien mukaan lisääntyneet varsinkin yläasteella.

Mitä tavoitteita kampanjalla on?
Päätavoitteena on herättää lapset ja nuoret itse pohtimaan asiaa ja yhdistämään mahdolliset fyysiset oireensa energiajuomien käyttöön. Vanhempien olisi myös syytä pohtia kannattaako lapsille ostaa energiajuomia. Muiden sosiaali- ja terveysalan tahojen toivotaan havahtuvan ja tarttuvan aiheeseen.

Millaista palautetta kampanja on saanut?
Tehdyn kyselyn tuloksia on esitelty koulujen vanhempainilloissa. Monet ovat ihmetelleet, miksi asia on pienen organisaation harteilla, vaikka asiaan olisi tarpeen puuttua valtakunnallisella tasolla. Vanhempainilloissa valtaosa päihdevalistukseen varatusta ajasta kuluu nykyään energiajuomista keskusteluun, sillä niiden käyttö koetaan asiana, johon pitäisi pystyä puuttumaan. Nuorten palautetta kampanjasta ei ole vielä saatu, sillä se on käynnistynyt vasta hiljattain.

Julisteiden kuvituksesta ja suunnittelusta vastaa projektikoordinaattori Piia Lievetmursu.
Lisätietoja: http://lisa.hyrinet.fi/~harppi/index.html

Piia Lievetmursun suunnittelemat julisteet ovat ladattavissa Harppi-hankkeen sivuilta
http://lisa.hyrinet.fi/~harppi/energiajuomakamppis.html

Teksti: Eeva Kolttola

Tuomitut ennen syntymäänsä

– Se on niin ihmeellinen! Vantaalaiset Tiina Pakkanen ja Tuomas Pelkonen eivät saa silmiään irti esikoisestaan, viiden päivän ikäisestä Jerestä. … Jatka lukemista Tuomitut ennen syntymäänsä

– Se on niin ihmeellinen!

Jeren vanhemmat Tiina Pakkanen ja Tuomas Pelkonen eivät saa silmiään irti esikoisestaan.  Tuomas Pelkosen mielestä päihteitten käyttö raskausaikana ei ole ainakaan tietämättömyydestä kiinni; ”kaikkihan tietävät, ettei raskaana saa juoda!”

Vantaalaiset Tiina Pakkanen ja Tuomas Pelkonen eivät saa silmiään irti esikoisestaan, viiden päivän ikäisestä Jerestä. Hän on ensimmäistä kertaa Pähkinärinteen neuvolassa – äidin masunahan tällä puolen. Äänten puolesta paikka on jo Jerelle tuttu. Ainakin 99,7 prosenttia suomalaisäideistä käy säännöllisesti äitiysneuvolassa ennen synnytystä ja lastenneuvolassa sen jälkeen.

Jere Pelkonen on viiden päivän ikäinen ja onnekas. Hän ei ole yksi niistä 3 000 vauvasta, jotka vuosittain kärsivät Suomessa äitinsä päihteiden käytöstä jo ennen syntymäänsä.

Ihmisentaimen kuuluu kelliä äitinsä kohdussa noin 40 raskausviikkoa. Suomalainen vauva saa periaatteessa ihmisoikeudet, kun raskaus on edennyt viikolle 24. Siitä eteenpäin lääketiede tekee kaikkensa pienokaisen hyvinvoinnin eteen. Raskausviikosta 24 eteenpäin aborttikin on laiton aina ja ehdoitta.
Siis periaatteessa.

Joka vuosi noin 3 000 syntymätöntä lasta altistuu päihteille, joita äiti käyttää, vaikka on raskaana. Kuusi prosenttia odottavista äideistämme suurkuluttaa päihteitä. Alkoholi on sikiöiden kehityshäiriöiden suurin yksittäinen syy.


Arpajaisvoittoja kohtukuolemista oppimisvaikeuksiin

3 000 puolustautumiskyvyttömästä pienokaisesta noin 520 vammautuu vuosittain niin vakavasti, että heidät voidaan lukea FASD-lapsiksi. FASD tulee sanoista ”fetal alcohol spectrum disorder” ja se voi pitää sisällään muun muassa elinten epämuodostumia, henkistä ja fyysistä jälkeenjääneisyyttä, keskushermoston toimintahäiriöitä ja pienikasvuisuutta.
520 lasta 3 000:sta ei suinkaan tarkoita, että 2 480 lasta selviää maailmaan säikähdyksellä äitinsä päihteiden käytöstä huolimatta. Päihderaskaus on aina riskiraskaus. Alkoholi voi raapia kohdun vuotamaan verta ja siitä voi aiheutua tulehduksia. Istukka voi mennä epäkuntoon ja jopa irrota ennen aikojaan. Lapsen syntyminen kuolleena on 70 % yleisempää alkoholia raskausaikana käyttävillä äideillä kuin päihteettömästi vauvaansa odottaneilla.
Jotkut päihteiden aiheuttamat vammat lapselle voivat ilmetä vasta vuosikausia raskauden jälkeen. Lapsella voi ilmetä keskittymishäiriöitä, oppimisvaikeuksia sekä kielellisen kehityksen ongelmia raskaudenaikaisen alkoholialtistuksen seurauksena.
Tupakoivan odottajan lapsen hapenottokyky ei koskaan tule olemaan sitä mitä se olisi ollut ilman tupakan myrkkyjä. Äiti saattaa myös tehdä itsestään lapsenlapsettoman, sillä tupakka voi vaurioittaa sikiön omia sukusoluja.
Koska nämä ongelmat voivat johtua niin monesta muustakin tekijästä, niitä ei välttämättä ikinä yhdistetä siihen, mitä äiti teki raskauden aikana.
Ja niin moni odottava äiti julistaa kuin Anna Wahlgren ikisuositussa Lapsikirjassaan ainakin, että kyllä punaviinillä ja savukkeilla voi rentoutua raskausaikanakin. Kun kerran sen ja senkin lapsi syntyi ihan tarpeeksi terveenä.

’Vastuutetaan, ei syyllistetä’
Onko kuitenkaan hedelmällistä syyllistää äitejä? Eikö suurempi syyllinen ole kulttuuri, jossa alkoholi kuuluu iloon, suruun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen? Entä kaikki ne ihmiset, jotka ovat tehneet naisesta niin epätoivoisen, ettei hänellä ole voimaa päästä irti päihteistä, edes vaikka tietää, mitä haittaa niistä on kohdun asukkaalle?
”Neuvolatädit” joutuvat pohtimaan näitä kysymyksiä päihdeäitejä kohdatessaan. Syyllistävä lähestymistapa tuskin lisäisi äidin halua puhua päihdeongelmasta rehellisesti, joten sitä vältetään.
– Yritän vastuuttaa äitiä. Jos on raskaana, ei enää ole vastuussa vain itsestään, vaan myös kasvavasta sikiöstä, kertoo kätilö-terveydenhoitaja Hanna Mattila, ennen kuin punnitsee pikku Jeren Pähkinärinteen neuvolassa.
– Kehumme jo tupakanpolton vähentämisestä ja kannustamme, että olisi hyvä jos pystyisit kokonaan lopettamaan.
Raskauden alussa äidit täyttävät Vantaalla kaavakkeen, jolla pohditaan omaa päihteitten käyttöä ennen raskautta. Vaikka päihteet jäävät useimmilta odottajilta pois raskauden alussa tai jo suunnitteluvaiheessa, kuten nykyään suositellaan, etenkin suurkuluttajilla on retkahdusriski. Myös isien alkoholin käytöstä kysytään, onhan sillä suuri vaikutus äidin motivaatioon olla päihteetön.
– Neuvomme nollatoleranssiin. Alkoholi ja raskaus eivät sovi yhteen, sanoo Mattilan työtoveri, terveydenhoitaja Päivi Malinen.
Äidit kyseenalaistavat tätä näkemystä ja kyselevät hyvin paljon, voiko juoda kun luvassa on juhlat ja mitäs jos muut huomaavat raskauden liian aikaisin, jos ei ota. Alkoholin käytön lisääntyminen Suomen naisten keskuudessa ei vain kuulu naisten neuvolakysymyksistä; se myös näkyy katukuvassa. Äidit istuvat lastenvaunujen kanssa terasseilla.
– Kun 80- ja 90-lukujen vaihteessa juotiin salaa lapsilta, vähän häpeillen, ja juominen painottui juhliin, niin nykyään viinit kuuluvat aterioille ja alkoholi arkeen, pitkän uran alalla tehnyt Malinen muistelee.

Äiti itse määrää itsensä pakkohoitoon
Huumeet lisäävät epämuodostumien, kasvuhäiriöiden, sydänvikojen, kehitysvammaisuuden ja kohdun sisään kuolemisen riskejä. Huumeita käyttävät äidit muodostavat kuitenkin päihdeäideistä vain pienen joukon. Ylivoimaisesti eniten tuhoa saa aikaan alkoholi, ja lääkärit pitävät sitä huumeita vaarallisempana aineena sikiölle.
– Huumeita käyttävistä äideistä puhuminen on helpompaa kuin alkoholia käyttävistä äideistä, vaikka jälkimmäisiä on selvästi eniten. Alkoholi on laillinen huume ja siihen suhtaudutaan yhteiskunnassamme hyvin myönteisesti, tietää Kari Paaso sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Paaso johti työryhmää, joka julkaisi helmikuussa raporttinsa Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoidon varmistaminen. Selvitysraportti ei tule jäämään paperin havinaksi, sillä sen sisältämiä ehdotuksia ollaan ottamassa käyttöön neuvoloissa. Jää kuitenkin nähtäväksi, miten päättäjät suhtautuvat suurempiin esityksiin, esimerkiksi tahdosta riippumattoman hoidon mahdollistamiseen.
– Se, miten ehdotuksemme ottavat tulta, on yleisestä mielipideilmastosta kiinni, Paaso toteaa.
Yksi osa kiisteltyä pakkohoitoehdotusta on, että odottava äiti voisi hakeutua raskautensa ajaksi vaikkapa laitoshoitoon, jota jatketaan, vaikka hän muuttaisi mielensä sen aikana. Moni päihdeäiti haluaisi lopettaa päihteitten käytön, mutta lankeaa ilman apua. Ja tietää sen kipeän hyvin itsekin.
Tällä hetkellä hoitovaihtoehdot perustuvat täyteen vapaaehtoisuuteen.
– Mahdollisuus pakkohoitoon terveysvaaran johdosta poistettiin laista käytännössä 1986, koska siitä oli huonoja kokemuksia muun muassa siksi, että sillä yritettiin hoitaa irtolaisuutta. Hoitoinfrastruktuuri hävitettiin, ja nyt tarvittavien hoitopaikkojen löytäminen on vaikeaa, Kari Paaso kertoo.
Pakkohoitokieltoa kierretään jonkin verran vetoamalla päihdeongelmaisen mielenterveyteen. Sitä paitsi päihdehuoltolaki sallii vain viiden vuorokauden pakkohoitojaksot sairausvaaran perusteella. Raskaus kestää normaalisti noin 280 päivää, ja moniongelmainen äiti tarvitsee tukea myös vauvan synnyttyä voidakseen olla hyvä äiti.
Vaikein kysymys on, tulisiko vapaaehtoisesta hoidosta kieltäytyvät äidit pakottaa hoitoon.
– Vastakkain on näkemys siitä, että sikiö äidin sisällä ei ole erillinen olento ja äiti saa tehdä sille pahaa ilman että siihen puututaan, sekä ajatus siitä, että syntyvää lasta on voitava suojella. Työryhmämme on lähtenyt siitä, ettei lasta saa tuomita jo ennen kuin se on syntynyt, Paaso sanoo.
Peruspalveluministeri Paula Risikko on luvannut, että esitys pakkohoidosta käsitellään eduskunnassa tämän vaalikauden aikana.
Hieman huvittuneena Kari Paaso on seurannut työryhmän esityksen nostattamaa kritiikkiä. Pakkohoitoa vastustavat kiivaimmin vanhat miehet naisten perusoikeuksiin vedoten.
– Ehdotuksemme on herättänyt voimakkaita aggressiivisia reaktioita ja on väitetty, että tätä menoa seuraavaksi kielletään abortit. Aivan kuin nuo miehet olisivat juuri heränneet 60-luvun taistelukuopistaan, Paaso pohdiskelee.
Ministeriön työryhmän selvitysraportti on kytketty vahvasti mukaan keskeneräiseen Paras-hankkeeseen, jolla uudistetaan kunta- ja palvelurakennetta. Paras-hankkeen nikkareiden ja hyväksyjien tehtäväksi jää päättää, miten ja millä byrokraattisella tasolla ehdotetut uudet tai laajennetut apumuodot päihdeäideille tullaan järjestämään.
– Uskon, että hoitoa halutaan kehittää. Alkoholimyönteiseen politiikkaan kuuluu kuitenkin se, että uskotaan hoitoon, Paaso ennustaa.

Vain rehellistä odottajaa voi auttaa
Tuomas Pelkonen ja Tiina Pakkanen kuuluvat tuoreitten vanhempien enemmistöön. He ovat paitsi neuvolassa, myös omin päin opiskelleet, mistä kaikesta voi aiheutua vauvalle haittaa, ja välttäneet sitä.
– Urheilevana ihmisenä päihteet eivät ole kuuluneet elämääni muutenkaan, Pakkanen kertoo.
Ministeriön työryhmän raportti kiinnittää huomiota siihen, miten suuri osa päihdeäideistä livahtaa neuvoloiden seulojen läpi. Osittain kyse on aikapulasta, onhan neuvoloiden työntekijöiden ehdittävä asiakaskäyntien aikana tehdä niin paljon muutakin tärkeää kuin valvoa äitien päihteiden käyttöä.
– Lähdemme siitä, että äiti puhuu totta, Malinen sanoo.
– Ei kaikkia päihdeäitejä löydä ikinä. Tietysti meidän pitää olla tuntosarvet pystyssä ja miettiä äidin elämäntilannetta, että voisiko siihen kuulua päihteitä, ja ottaa asiaa enemmän puheeksi, Mattila miettii.
Kumpikin ottaisi innolla vastaan täydennyskoulutuksen päihteisiin liittyen. Päihteisiin viitattiin vain hyvin pintapuolisesti neuvolatyöhön valmentaneessa yleiskoulutuksessa.
Neuvoloiden välillä on suuria eroja siinä, kuinka usein päihdeongelmat tulevat esiin. Pähkinärinteen neuvola-alueella päihdeäitejä ei tapaa päivittäin. Terveydenhoitajien muistaman mukaan heille on aina löytynyt paikka HAL-poliklinikoilta, joille päihdeongelmaiset odottajat tulee neuvolasta ohjata.
Pikkuriikkisen Jere Pelkosen vanhemmat yllättyvät surullisesti kuullessaan, miten moni vaavi joutuu kärsimään päihteistä jo äitinsä masussa.
– Noin iso luku, vaikka kaikkihan nykyään tietävät, ettei raskaana saa juoda, Tuomas Pelkonen hämmästelee.
– Sehän on itsestään selvää!

Teksti ja kuva: Natalia Laurila