Avainsana-arkisto: tupakka

Katse ulkokuoreen!

  Iho ei tarvitse alkoholia ja tupakka on sen pahin painajainen Jos iho osaisi puhua, se saattaisi esittää kantajalleen vetoomuksen: … Jatka lukemista Katse ulkokuoreen!

 

Iho ei tarvitse alkoholia ja tupakka on sen pahin painajainen

img_4342b010311Jos iho osaisi puhua, se saattaisi esittää kantajalleen vetoomuksen: ”En halua muuttua harmaaksi tai keltaiseksi enkä rypistyä ennen aikojani! Ole kiltti ja säästä minut ylimääräisiltä ihottumilta.” Tupakka on todellinen ihon vihollinen, vaan onko alkoholikin ihonpilaaja?

Iho, suurin elimemme, suojelee meitä pöpöiltä ja säteilyltä, kuumalta ja kylmältä. Se kertoo meille mitä ympärillämme tapahtuu, valmistaa D-vitamiinia ja puskee kuona-aineita ulos. Ja terve iho tekee kantajastaan kauniin.

Kukapa meistä ei haluaisi, että tämä uskollinen palvelijamme iho säilyisi notkeana ja nuorekkaana. Auttaako raittius ihonhoidossa?

Pyysimme rehellisiä vastauksia kosmetologia-alan gurulta, opetusneuvos Una Nuotiolta sekä Rauno Harvimalta, Kuopion yliopistollisen sairaalan ihotautien yksikön osastonylilääkäriltä.

Ainakaan kosmetologin vastaanotolla ei lasi viiniä päivässä ruoan kanssa näy iholla. Toisin voi olla, ellei juominen jää siihen.

– Alkoholijuomista etenkin olut, kalja ja viini turvottavat ihoa ja koko kehoa. Ne aiheuttavat ”löysää kudosta”, joka vaikuttaa vartalon muotoon. Tällaisen turvotuksen hoitamiseksi ei voi paljon tehdä, Una Nuotio toteaa.

– Alkoholin suurkulutukseen kosmetologiankin kanta on kielteinen, koska se vanhentaa ihoa ja aiheuttaa häiriöitä elimiin, jotka kyllä heijastuvat ulkonäköön.

Ihotautilääkärille ensimmäiset mieleen juolahtavat alkoholista johtuvat iho-ongelmat ovat naarmut ja mustelmat.

– Humalassa kaadutaan ja saadaan kolhuja, Rauno Harvima sanoo ja viljelee mustaa huumoria:

– Alkoholi toimii kokovartalopuudutuksena: jos ihminen puhaltaa kolme promillea, haavat pystyy ompelemaan umpeen ilman paikallispuudutusta.

– Muuten alkoholin vaikutukset ihoon ovat epäsuoria ja tapahtuvat pitkällä aikavälillä. Juomisen aiheuttamat muut taudit ja vitamiinipuutokset vaikuttavat ihon terveyteen, Harvima selvittää.

 

Kaljamaha ei tule yksin vaan iho-ongelmien kanssa
Jos alkoholin käyttö on jo vuosikaudet sitten päässyt karkaamaan aivan käsistä, suurkuluttajan iho on pöhöttynyt. Maksakirroosi on saanut ihon kellertämään ja siinä on vitamiininpuutoksista johtuvia rumentavia yksityiskohtia, kuten ihottumia.

Vaan palataanpa niihin ihmisiin, jotka käyttävät alkoholia tämänhetkisen virallisen kohtuullisuusmääritelmän rajoissa. Voisiko iho paremmin ilman maltillista alkoholin käyttöä?

– Siitä, mikä on kohtuukäyttöä, voidaan väitellä vaikka ikuisesti, Harvima sanoo.

Ylipaino on yksi esimerkki alkoholin välillisistä haitoista iholle. Pikemminkin kuin kohtuudella käytetystä alkoholista iho kärsiikin Harviman mukaan siitä, miksi juodaan, tai mitä muita haitallisia tapoja juomiseen liittyy.

Tavallisen ylipainoisen suomalaisen tavallinen suomalainen alkoholin kulutus näkyy iholla siinä, miten alkoholin sisältämät kalorit varastoituvat rasvauimarenkaiksi vartalon ympärille. Kun ylipaino venyttää ihoa, se ei laihtuessakaan palaa ennalleen vaan voi jäädä löysänä roikkumaan.

– Ylipaino heijastuu kyllä ihon hyvinvointiin. Varsinkin sääriin tulee pitkällä aikavälillä ihottumaa ja arpimuodostusta sekä haavauma-alttiutta,  Harvima summaa.

Ongelma sitä paitsi ruokkii itse itseään. Iltaisin kaljaa kittaavat miehet tai enemmän kuin lasin viiniä siemailevat naiset luultavasti myös syövät epäterveellistä, lihottavaa ruokaa, paljastaa arvovaltainen yhdysvaltalaistutkimus viime vuodelta. Hiprakassa kiusaus ahmaista aivan turha pussillinen sipsejä näyttäisi olevan monelle ylivoimainen.

– Kun ottaa vähän, syömisten määräkin lisääntyy. Pari tömpsyä alkoholia aiheuttaa ylimääräistä syömistä, sanoo Rauno Harvima.

Stressi puolestaan pahentaa atooppista ihottumaa ja psoriasista tai voi jopa laukaista ne, jos niihin on geneettinen alttius. Juominen stressin jatkuvana ”hoitokeinona” luultavasti ylläpitää tai jopa pahentaa alkuperäistä ongelmaa.

– Juomisen yhteydessä ei muisteta hoitaa ihoa paikallisvoitein yhtä hyvin ja säännöllisesti, Harvima huomioi.

 

Valvominen ei virvoita ihoa
Juomista suosivaan elämäntapaan liittyy usein myös valvominen.

– Väsymys saa silmäluomet roikkumaan. Unenpuutteella on taipumusta turvottaa ihoa silmien alla, Harvima tietää.

– Vaikka kuinka sanottaisiin että tällä voiteella turvotus laskee, niin ei se laske, jos on valvonut. Mitkään voiteet eivät auta jos valvoo liikaa, Una Nuotio pahoittelee.

– Kun asiakas valittaa silmäpusseja, kosmetologi kysyykin heti, että oletko joutunut valvomaan. Voivat ne tietenkin muustakin johtua, kuten vaikka jos on käyttänyt liian paksusti silmänympärysvoidetta.

Aktiivinen yöelämä jättää jälkensä kyllä raittiinkin hipiään.

– Huolellinen puhdistaminen ja hoitovoiteet voivat pitää ihon kirkkaana ja raikkaana, Una Nuotio muistuttaa.

Vähemmän kirkkaana ja raikkaana kulkevat ne, joiden elämään reilu juominen on kuulunut jo pitkään, kertoo Rauno Harvima. Nenä tuppaa supistumaan mahdollisimman kiinni, kun mies sanoo:

– Huono henkilökohtainen hygienia, taive- ja varvasvälihautumat infektioseurauksineen sekä vähemmän miellyttävä yleistuoksu liittyvät reiluun pitkäaikaiseen juomiseen.

Summa summarum. Hyvin maltillinen juominen itsessään ei ihoa pilaa. Iho alkaa kuitenkin vaikeroida jo sellaisesta Suomessa yleisestä alkoholin käytöstä, joka aiheuttaa ja pitää yllä ylipainoisuutta. Armoton bilettäminen ja yömyssyt ovat ihon näkökulmasta paljon huonompi vaihtoehto kuin terveellinen määrä unta. Ja stressiin iho suosittelisi jotain ihan muuta reaktiota kuin pulloon tarttumista!

– Nimittäin liikuntaa! Harvima lisää.

Raittiin ihmisen vitamiinitasapaino on lisäksi todennäköisesti paremmassa jamassa kuin alkoholia käyttävän. Se näkyy yleisessä terveydentilassa, joka puolestaan näkyy iholla.

 

Ihonpilaaja numero yksi: tupakka

Kenties ajattelemattominta, mitä ihminen voi iholleen tehdä, on tupakointi. Kosmetologi kyllä tunnistaa tupakoitsijan, jos ei hajusta niin ihonväristä, jossa on ylimääräinen harmaan sävy. Myös jatkuva savussa oleskelu harmaannuttaa ihoa.

– Harmaus on seurausta tupakan aiheuttamasta kehon happivajeesta, Una Nuotio kertoo.

Ihotautilääkäri ja kosmetologi kertovat yksiäänisenä duettona, että tupakointi vanhentaa ihoa.

– Jos 50-vuotias on tupakoinut koko ikänsä, hänen ihonsa näyttää 60-vuotiaan iholta, Nuotio tietää.

– Erityisen hyvin sen näkee suun ympäriltä. Nenän ja ylähuulen väliin tulee pitkittäisrypyt.

Sellaisten ryppyjen poistamiseen tarvitaan plastiikkakirurgin tai ihotautilääkärin kirurgista veistä tai hiilidioksidilaseria.

Kosmetologit eivät nykyään suosittele ihon kotikuorintaa, mutta tupakoitsijoiden kohdalla ohje on toinen.

– Tupakoitsijan on pakko suorittaa kevyt kuorinta kerran viikossa. Hänellä on niin paljon enemmän kuollutta ihosolukkoa kuin tupakoimattomilla, Una Nuotio huolehtii.

– Tupakka tekee ihon ryppyiseksi, varsinkin yhdessä UV-säteilyn kanssa. Etelän aurinko ja tupakointi oikein ruokkivat toinen toistaan ja nopeuttavat reilusti ihon luontaista vanhenemista, varoittaa myös Rauno Harvima.

Mutta oppiiko vanha koira irti pahoista tavoistaan?

– Lääkärinä olen erään sortin konsultti. Ihminen päättää lopulta itse, mitä tekee, Harvima toteaa.

– Joka tapauksessa vain yksi kolmasosa potilaista noudattaa lääkärin ohjeita oikein, ja yksi kolmasosa vähän sinnepäin. Yksi kolmasosa ei edes hae lääkkeitään apteekista ja se on lääkärille aika turhauttavaa.

Kosmetologilla saa olla hyvin läheinen asiakassuhde, ennen kuin hän uskaltaa avata suunsa tupakoinnista. Kauneushoitolaanhan mennään rentoutumaan ja nauttimaan palveluista – ja varsinkin iän karttuessa pikemminkin piilottamaan epämiellyttäviä totuuksia kuin kuulemaan niitä.

Una Nuotio on kannustavan ja positiivisen valistuksen kannalla:

– Jos asiakas itse ottaa esille harmaan ihon, silloin kosmetologi koettaa kyllä puhua hänelle ja kannustaa häntä lopettamaan. Ja tietysti jos joku on tupakkalakossa, kehutaan, että voi miten hyvännäköiseksi ihosi on muuttunut.

– Tupakoinnin lopettamiseen ei tarvita terapiaa vaan tervettä järkeä. Se, miten paljon paremmalta näyttää, ja kosmetologin kannustus voi riittää motivaatioksi! Nuotio jatkaa.

 

Menestyvä kosmetologi ei haise
Vai että iho rypistyy tai turpoaa joskus sitten, kun ollaan kaksi tai kolme kertaa niin vanhoja kuin nyt, eli jo toinen jalka haudassa? Viitsiikö nuoriso ajatella vuosikymmenten päähän aloittaessaan tupakanpolton tai kokeillessaan kännäystä?

Una Nuotio on ylpeä ”raikkaista, kauniista ja viehättävistä” kosmetologian opiskelijoista ja pitää heitä liian fiksuina ylilyönteihin alkoholin kanssa. Tupakkakaan ei pala kauneudenhoitoalan oppilaitosten pihalla siinä määrin kuin joidenkin toisten ammattikoulujen.

– Ammatinvalinta vaikuttaa tupakointiin, ei niinkään pelottelu. Se kosmetologi ei vaan menesty, jonka kädet haisevat tupakalle!

 

Iho rakastaa vitamiineja
Alkoholi häiritsee vitamiinien imeytymistä ruuansulatuskanavasta elimistöön. Se myös heikentää elimistön kykyä hyödyntää vitamiineja. Lisäksi, jos ihminen korvaa aterioita alkoholilla, vitamiineja ei ehkä edes saa tarpeeksi ravinnosta. Ihon kohdalla vitamiinivajaus tarkoittaa tätä:

Liian vähän A-vitamiinia: iho rypistyy, kuivuu ja tuntuu karhealta.

Liian vähän B-vitamiinia: B2-vitamiinin eli riboflaviinin puute voi näkyä ihottumana kasvoilla, haavoina suupielessä ja tikkuina kynsinauhoissa. Myös B3- ja B6-vitamiinien puute voi johtaa ihottumaan. B12-vitamiinia ihosolut niin kuin muutkin solut tarvitsevat kasvaakseen ja jakaantuakseen, ja sen puute voi aiheuttaa tunnottomuutta ja raajojen pistelyä. Alkoholistin iho ruskettuu B3-vitamiinin eli niasiinin puutteesta, eikä mitenkään tyylikkäällä tavalla.

Liian vähän C-vitamiinia: ihon perusrakenne, sen runko kärsii, koska uusia ihosoluja ei muodostu täydellä teholla.

Liian vähän D-vitamiinia: auringonvalossa iho valmistaa tuiki tarpeellista D-vitamiiniksi kutsuttua hormonia. Vanhan ihmisen iho, tai alkoholin tai tupakoinnin johdosta ennenaikaisesti vanhentunut iho, ei kuitenkaan valmista sitä niin tehokkaasti kuin nuori, terve iho. Runsas D-vitamiinin saanti näyttäisi auttavan allergisesta ihottumasta kärsiviä ihmisiä.

Liian vähän E-vitamiinia: iho on alttiimpi syövälle, kun E-vitamiini ei ole suojelemassa soluja vapaitten radikaalien hyökkäyksiltä.

Liian vähän K-vitamiinia: syntyy mustelmia ja haavat paranevat hitaasti.

 

Lähteet: Rauno Harvima, Yliopiston Apteekki sekä terve.fi

teksti ja kuvat: natalia kisnanen

 

Tumpit suusta ja maasta joukkojen voimalla

Facebookissa on kaikenlaisia höpöhöpöryhmiä. Ajattelin, että kai sinne voisi perustaa yhden sellaisenkin ryhmän, josta on hyötyä. – Keräsin roskia rannalla … Jatka lukemista Tumpit suusta ja maasta joukkojen voimalla

Facebookissa on kaikenlaisia höpöhöpöryhmiä. Ajattelin, että kai sinne voisi perustaa yhden sellaisenkin ryhmän, josta on hyötyä.
– Keräsin roskia rannalla ja samalla katselin tumppien vieressä vilteillä makaavia ihmisiä. Minussa heräsi kysymys, miten heidät saisi innostumaan oman ympäristön siivoamisesta.
Moni muukin on lopettanut tupakoinnin tai poiminut toisten maahan heittämiä roskia roskikseen. Heli Kaartinen ja Tuula-Maria Ahonen luottavat kuitenkin joukkovoimaan: he ovat luoneet vertaisverkostot valintojaan tukemaan.

Purkki = Sinne sammuu. Ilmatiivis purkki sammuttaa tupakan hujauksessa.
Purkki = Sinne sammuu. Ilmatiivis purkki sammuttaa tupakan hujauksessa.

”Se olis nyt kolmas päivä ilman syöpäkääryleitä menossa. Kaks ekaa päivää oli helppoja mutta äsken alko ekaa kertaa kunnon niksat. Hiki valuu ja tärisen koko ukko. Se on kait vaan jauhettava tota purkkaa oikein urakalla. Periks ei anneta.”
Oli ongelma sitten syöpä, päihteet tai mikä hyvänsä, ihminen tarvitsee vertaistukea, tuumi Heli Kaartinen. Entinen päihdetyötekijä, nykyinen siivooja totesi, ettei pääse tupakasta irti ilman samanhenkistä, ymmärtäväistä seuraa. Olihan hän aiemminkin jo lopettanut, mutta retkahtanut taas.
– Ihmisillä ei ole ole nykyään enää aikaa normaalielämään, tietokone on toinen elämä. Virtuaaliryhmä Facebookissa löi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, Kaartinen kertoo.
Facebookin Irti tupakasta -vertaistukiryhmään on liittynyt seitsemisenkymmentä jäsentä. Ryhmässä voi jakaa kaiken, olipa kyseessä sitten ilo terveydentilan paranemisesta, vieroitusoireitten tuska, selviytymisvinkit – tai uusi retkahdus.
Loistavaa, sillä monesta lopettajasta tupakattomuus tekee aluksi niin äreän, että ”tekee mieli murhata ihmisiä” tai haluaisi ”mennä arkkuun makaamaan”. Kaartisesta tuntui lohdulliselta huomata, ettei ole ainoa.
”Kuukausi takana ja päivä päivältä tuo keuhkoista puskeva lima vähenee ja olo paranee. Valitettavasti makeanhimo yltyy koko ajan.. Tänään mennyt yksi tupla, sipsiä, fazerin sinistä…”
”Mutta ei oo muuten koskaan ollut kämppä näin siisti ja kaapit järjestyksessä kuin nyt..”

– Kun tulee sellainen olo, että nyt en enää yritä, ei tässä ole mitään järkeä, pitää muistaa käydä lukemassa ryhmän viestejä. Ihmiset ovat ihania, jaksavat aina tukea, Kaartinen huomioi.

Tumppien kerääminen herättää ajattelemaan
Tuula-Maria Ahoselle ei tupakka maistu. Sen sijaan hänelle maistuu roskien kerääminen. Se on moninkertaista hyötyliikuntaa: Ahonen saa liikuntaa, luonto kiittää ja lemmikkieläinten tassuja uhkaa vähän pienempi armeija lasinsiruja.
Yksi ihminen ei tietenkään paljoon pysty, mutta kun tuhannet ihmiset ovat alkaneet tehdä samoin, maailmasta tulee jo toisennäköinen. Maaliskuussa Ahosen perustamalle Roska päivässä -liikkeelle myönnettiin Yves Rocher -säätiön Terre de Femmes -palkinto, joka kunnioittaa naisten ainutlaatuista toimintaa luonnon ja sosiaalisen ympäristön puolesta.
– Tupakannatsan heittäminen maahan on totuttu tapa, siistitkin ihmiset tekevät sitä, eikä asiaa ajatella ollenkaan, Tuula-Maria Ahonen harmittelee.
Toisten tumppeja tottuneesti siivoava Ahonen ymmärtää, etteivät kaikki tupakoitsijat lopeta tupakointia. Kaikki tupakoitsijat voivat kuitenkin liittyä Roska päivässä -liikkeeseen, tai ainakin lakata myrkyttämästä maata tumpeilla.
Tuula-Maria Ahonen muistaakin tupakoitsijoita positiivisesti jakamalla heille pieniä lahjoja! Filmirullakoteloon mahtuu 16 tupakannatsaa. Ilmatiiviissä kotelossa natsa sammuukin heti.
– Otollisin hetki jakaa näitä miniroskiksia on aivan lähellä tumppausta. Juuri silloin harva kieltäytyy miniroskiksesta, Ahonen hymyilee.
Miniroskis soveltuu myös esimerkiksi lasinsiruille – ja purukumeille. Harva purkkansa maahan sylkevä tulee ajatelleeksi, että ksylitoli on kissoille ja koirille myrkyllinen aine. Ja miltä tuntuukaan pienestä linnusta, jonka nokkaan purukumi tarttuu?
– Jokainen voi itse tuunata itselleen ja lahjaksi miniroskiksen. Diabeetikoilta saa koeliuskapurkkeja, valokuvausliikkeistä filmipurkkeja ilmaiseksi. Loppu on oman taiteellisen mielikuvituksen varassa.

Ahonen on innostanut ihmiset tuunaamaan miniroskiksia myös kouluissa, kuvataidekouluissa, perhekerhoissa ynnä muissa erilaisissa tilaisuuksissa.
Roska päivässä -liikkeeseen liittymiseen ei tarvita muuta kuin omakohtainen päätös kerätä maasta roska päivässä roskikseen. Lisäksi toivotaan, että näin tekevät houkuttelisivat ainakin yhden tuttunsa tekemään samoin.
Kun kerää muiden roskia, tulee samalla sanoutuneeksi irti ”ei kuulu mulle” -ajattelusta. Sillä voi lopulta olla savukkeita sammuttava vaikutus.
– Kun pitää huolta ympäristöstään, se voi johtaa siihen, että alkaa pitää huolta myös itsestään, Ahonen arvelee.
Retkahtanut on paras auttamaan retkahtanutta
Itsekuriongelmat käyvät itsetunnolle. Varsinkin, jos tuntee sellaisia ihmisiä, jotka ovat lopettaneet tupakoinnin yksinkertaisesti vain ottamalla itseään niskasta kiinni. Useimmat eivät siihen pysty.
– Itse ainakin tarvitsen kaiken mahdollisen avun, ryhmän, lääkkeet, purkat…
Kaikesta huolimatta Heli Kaartinen lankesi jälleen tupakoimaan. Ja kärsi.
”Kun en polttanu, kädet (nivelet) ihan ok, mut jo viikossa taas kolottaa ja henki pihisee kun ei jaksa liikkua.”
– Jos kaikki muut olisivat onnistuneet kerralla, en varmaan enää ikinä menisi ryhmään.
Kaartisen onneksi vertaistukijoiden joukkoon mahtuu muitakin retkahtaneita – jotka kuitenkin jälleen urheasti hautasivat sytkärinsä. Toivoa on siis Kaartisellakin.
– Ei luovuteta! uudelleen tupakasta luopunut Kaartinen julistaa.
– Ja pitääkin muistaa käydä kirjoittamassa ryhmään, että mitä useammin retkahtaa, sitä vaikeampaa on lopettaminen.


Kursivoidut lainaukset ovat Heli Kaartisen Facebookiin perustamasta Irti tupakasta –vertaistukiryhmästä.

Roska päivässä -liikkeestä saa lisätietoa osoitteesta:
www.roskapaivassa.net

Teksti ja kuva: Natalia Laurila

Mervi Hara herättää päättäjiä

Terveys on lobbari Mervi Haralle tekojen asia. Hän haluaa savuttoman Suomen ja on muun muassa päättäjiin vaikuttamalla tehnyt lähes 30 … Jatka lukemista Mervi Hara herättää päättäjiä

Terveys on lobbari Mervi Haralle tekojen asia. Hän haluaa savuttoman Suomen ja on muun muassa päättäjiin vaikuttamalla tehnyt lähes 30 vuotta työtä päämäärän eteen. – Harhaluulo, joka minua todella suututtaa ja harmittaa, on se, että pelkällä valistuksella saataisiin tupakointi vähenemään. Katinvillat! Valistus ei yksin riitä, vaan tarvitaan laaja-alaisia toimenpiteitä.

Tiedote/Syöpäjärjestöt: Melkein puolet syövistä voitaisiin ehkäistä omilla valinnoilla

Syöpäjärjestöt muistutti Maailman syöpäpäivänä 4. helmikuuta, että useita syöpiä voidaan tehokkaasti ehkäistä omilla valinnoilla. Kaikkein tehokkain keino vaikuttaa omaan syöpäriskiinsä … Jatka lukemista Tiedote/Syöpäjärjestöt: Melkein puolet syövistä voitaisiin ehkäistä omilla valinnoilla

Syöpäjärjestöt muistutti Maailman syöpäpäivänä 4. helmikuuta, että useita syöpiä voidaan tehokkaasti ehkäistä omilla valinnoilla. Kaikkein tehokkain keino vaikuttaa omaan syöpäriskiinsä on pysyä tupakoimattomana. 80-90 prosenttia keuhkosyövistä aiheutuu tupakoinnista ja tupakka aiheuttaa muitakin syöpiä, kuten suu-, kurkku- ja vatsasyöpää. Tupakoinnin lopettaminen vähentää nopeasti syövän vaaraa. Lopettamisen hyöty näkyy jo viiden vuoden kuluessa ja hyöty on sitä suurempi mitä pidempi aika tupakoinnin lopettamisesta on kulunut.

Toinen tärkeä valinta on ravinto, joka aiheuttaa teollistuneissa maissa noin kolmasosan kaikista syöpätapauksista joko suoraan tai välillisesti. Erityisesti ylipaino lisää syöpäriskiä. Syöpämuotoja, joiden vaaraan ravinnolla katsotaan olevan eniten vaikutusta, ovat ruokatorvi-, maha-, paksusuoli-, peräsuoli-, haima-, rinta-, virtsarakko-, keuhko-, eturauhas- ja kohdunrungon syöpä.

Ravinnon laadullakin on merkitystä, vähärasvainen kuitupitoinen ruokavalio, johon kuuluu runsaasti vihanneksia ja hedelmiä on paras. Riittävä määrä (400-500 grammaa päivässä) vihanneksia ja hedelmiä vähentävät esimerkiksi suu-, nielu-, kurkunpää-, ruokatorvi-, maha-, ja paksu- ja peräsuolen syöpää.

Riittävällä liikunnalla voidaan pienentää syöpäriskiä, esimerkiksi rintasyövän ja paksusuolisyövän riskiä voidaan pienentää 25 prosentilla. Riittävää liikuntaa aikuiselle on esimerkiksi puoli tuntia reipasta kävelyä viitenä päivänä viikossa. Lasten pitäisi liikkua joka päivä noin tunnin ajan.

Alkoholin käyttö lisää riskiä sairastua moniin syöpiin, ainakin suu-, kurkku-, kurkunpää-, rinta-, suolisto-, ja maksasyöpään. Syöpään liittyvän näytön perusteella on suositeltavaa, ettei alkoholijuomia juoda lainkaan. Rajat, joita ei ainakaan pitäisi ylittää, ovat kaksi alkoholiannosta päivässä miehille (esimerkiksi noin 25 cl viiniä) ja yksi annos naisille (noin 12 cl viiniä).

Ylemmän ruuansulatuskanavan syöpien riski kasvaa voimakkaasti, kun ylitetään kaksi alkoholiannosta päivässä. Jos juo yli litran viiniä päivässä, riski on jo 4-6-kertainen kohtuukäyttäjiin verrattuna.

Ilmastonmuutosta vastaan: Tupakan viljelyn korvaaminen osaksi kehitysyhteistyötä

Suomen ASH   TIEDOTE 5.6.2009 YK:n yleiskokous julisti kesäkuun 5. päivän vuonna 1972 Maailman ympäristöpäiväksi.  YK:n  teemapäivien julistaminen on eräs valtioiden … Jatka lukemista Ilmastonmuutosta vastaan: Tupakan viljelyn korvaaminen osaksi kehitysyhteistyötä

Suomen ASH   TIEDOTE 5.6.2009

YK:n yleiskokous julisti kesäkuun 5. päivän vuonna 1972 Maailman ympäristöpäiväksi.  YK:n  teemapäivien julistaminen on eräs valtioiden käytettävissä oleva ja  näkyvä keino jonkin asian esiin nostamiseksi. Maailman ympäristöpäivän teema on tänä vuonna ”Maapallo tarvitsee sinua –toimi ilmastonmuutosta vastaan”.

Metsätuhoja pidetään yhtenä pahimmista ympä­ristöongelmista, mikä näkyy ilmastomuutoksessakin. Valtaosa tupakasta kasvatetaan kehitysmaissa, joissa suuret metsäalueet on kaadettu energian saamiseksi.  Sen vaikutus ekologiseen tasapainoon, erityisesti kuivemmilla alueilla, on tuhoisa: vesikerrokset mataloituvat, lähteet ja kaivot kuivuvat ja autiomaita syntyy metsien tilalle.
Tupakan tuotannossa tarvitaan puuta tupakan lehtien kuivattamiseen ja pakkausmate­riaalien valmistamiseen. Arvioiden mukaan 300 savuketta kohden tarvitaan yksi puu. Tupakkaa voitaisiin kuivata muillakin polttoaineilla, mutta ne ovat liian kalliita köyhille maille.  Esimerkiksi Yhdysvalloissa vain pieni osa tupakan lehdistä kuivataan polttopuulla, mutta Brasiliassa ja samoin suurimmaksi osaksi Afri­kassa, Intiassa, Thaimaassa ja Filippiineillä lähes koko sato.
Trooppiset metsät ovat maapallomme keuhkot ja niiden osuus on noin 14 % maapallon pinta-alasta, sademetsien osuus niistä on seitsemän prosenttia. Niitä tuhotaan kiihtyvällä vauhdilla ja eräistä maista ne on hävitetty lähes kokonaan. Kun sademetsät kuluttavat fotosynteesissä valtavia määriä hiilidiok­sidia,  niiden katoamisen seurauksena sitä pääsee entistä enemmän ilmakehään.
Metsien tuhoutuminen jättää maaperän alttiiksi tuulten ja sateiden kuluttavalle vaikutukselle, mikä vie pohjaa maataloustuotannon kehittämiseltä. Kun metsät vähenevät ja eroosio kiihtyy, kehitysmaiden ruokamultakerros tuhoutuu laskettua nopeammin. Kerran menetetty ruokamultakerros on poissa kymmenien ja satojen sukupolvien ajan.

Tupakan viljely lisää terveysongelmia
Eroosion ja vesipulan ohella kolmas merkittävä ongelma on polttopuupula. Lähes puolet ihmiskunnasta keittää edelleen ruokansa polttopuulla tai eläinten lannalla.  Polttopuun vähetessä siitä on tullut myös arvokasta kauppatavaraa ja sen hinnannousu merkitsee, että köyhien perheiden tulee syödä yhä vähemmän. Toinen vaihtoehto on syödä keittämätöntä ruokaa huolimatta terveydellisistä seurauksista.
Kun maata käytetään tupakan kasvattamiseen, se on poissa ruuan tuotannosta, jolloin tupakkaa viljelevät valtiot joutuvat riippuvaisiksi muiden maiden peruselintarvikkeista. Näin aliravitsemuksesta tulee pysyvä ongelma. Samalla se asettaa ihmiset entistä eriarvoisempaan asemaan, koska vain varakkailla on mahdollisuus ostaa ruokaa.
Tupakka on altis monille tuhohyönteisille, minkä vuoksi sadon varmistamiseksi tarvitaan paljon torjunta-aineita. Lukutaidottomat tai vähän koulutusta saaneet viljeli­jät eivät ymmärrä niiden käyttöohjeita tai varoitusmerkintöjä. Huolimattoman käsittelyn seurauksena myrkyt kulkeutuvat pohjavesiin ja tekevät veden juomakelvottomaksi.  Lisäksi hyönteismyrkkyjen laaja käyttö voi kehittää hyönteisten vastustuskykyä, mikä vaikeuttaa esimerkiksi malarian ehkäisyä.  Tämä lisää entisestään kehitysmaiden vakavia terveysongelmia.

Vastuu kehittyneillä mailla
Metsien korvaamiseksi on ponnisteltu vain vähän, sillä niiden korvaaminen vaatii paljon voimavaroja.  Viljelymaalle on yritetty istuttaa nopeasti kasvavaa eukalyptuspuuta, jolloin se kasvaa nopeammin kuin karussa maaperässä. Kuitenkin vain harvoilla viljelijöillä on varaa uhrata maata puiden kasvattamiseen, koska puuta on saatavissa ilmaiseksi ympä­ristöstä. Toisaalta eukalyptuksien tehoviljelyn sanotaan köyh­dyttävän ja kuivattavan maaperää, koska se vaatii paljon ravintei­ta ja vettä. Pieniä tiloja omistavilla viljelijöillä ei ole halua eikä mahdol­lisuutta käyttää suurta osaa maastaan vuosiksi tuottamattoman puun kasvatukseen.
Metsätuhoja pahentavat hallitusten talous-, maatalous- ja maan­käyttöpolitiikka sekä maiden köyhyys, velat ja kasvavat väestömää­rät. Nopeasti lisääntyvä väestö lisää entisestään sademetsiin kohdistuvaa uhkaa.
Vastuu ympäristön muuttumisesta on ensisijaisesti meillä, joilla elämän perustarpeet on tyydytetty ja joilla on mahdollisuuksia toimia tulevaisuuden ympäristön puolesta. Kehitysmaita tulisi aktiivisesti tukea tupakoinnin ja tupakan viljelyn ehkäisyssä ja asia tulee ottaa osaksi virallista kehitysyhteistyötämme.

Lisätietoja:
Toiminnanjohtaja Mervi Hara,
Suomen ASH (Action on Smoking and Health) ry,
puh. 050 – 460 2324 mervi.hara@suomenash.fi

Nuuskakannanotto peruspalveluministerille

Lääkärit tupakkaa vastaan -verkosto luovutti nuuskakannanottonsa peruspalveluministeri Paula Risikolle 18.3.2009. Verkosto kannattaa nuuskan maahantuonnin kieltämistä. Kannanoton on allekirjoittanut 230 lääkäriä … Jatka lukemista Nuuskakannanotto peruspalveluministerille

Lääkärit tupakkaa vastaan -verkosto luovutti nuuskakannanottonsa peruspalveluministeri Paula Risikolle 18.3.2009. Verkosto kannattaa nuuskan maahantuonnin kieltämistä. Kannanoton on allekirjoittanut 230 lääkäriä ja hammaslääkäriä.

Nyt kun nuorten tupakan poltto on kääntynyt laskuun, Suomen markkinoille yritetään tuoda tupakkatuotetta, jolla ei ennestään ole kuin mitättömän pieni käyttäjämäärä. Suunnittelemalla uusia, nuoriin vetoavia tuotteita ja pakkauksia tupakkateollisuus houkuttelee uusia käyttäjiä erityisesti nuorista. Tupakan käyttöähän ei juuri kukaan aloita enää aikuisena.

Nuuskan puolustajat tähtäävät asian sivuun väittämällä, että nuuska aiheuttaa pienempiä haittoja kuin poltettava tupakka. Tärkein vaikutus on nuuskan aiheuttama voimakas riippuvuus ja tupakan menekin lisääntyminen. Nuuska ei tule korvaamaan poltettavaa tupakkaa, vaan se tulee savukkeiden lisäksi. Ruotsissa tupakan kokonaiskulutus henkeä kohden on suurempi kuin Suomessa, eikä se ole vähentynyt läheskään samalla tavalla kuin Suomessa tapahtuu koko ajan.

Tupakkatuotteiden menekin edistäminen ei liity mitenkään suvaitsevaisuuteen tai oikeuteen päättää omista asioistaan. Yleensä takana on tupakkateollisuuden suuri raha.

Lisätietoja: Aira Lahtinen, erikoishammaslääkäri
Lääkärit tupakkaa vastaan –verkoston puheenjohtaja
aira.lahtinen(a)gmail.com, puh. 040-578 366

Lapset ovat liian arvokkaita markkinoiden pelimerkeiksi

HS – Pääkirjoitus – 20.7.2008 Markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan, kirjoittavat Ritva Kuusisto ja Anki Pulliainen. Lapsi … Jatka lukemista Lapset ovat liian arvokkaita markkinoiden pelimerkeiksi

HS – Pääkirjoitus – 20.7.2008

Markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan, kirjoittavat Ritva Kuusisto ja Anki Pulliainen.

Lapsi osana yhteisöä

Lapsi seuraa tarkasti hänelle tärkeiden ihmisten valintoja ja imee merkityksiä ympäristöstään. Niistä hän rakentaa tulkintoja siitä, millainen ihmisen tulee olla ja miten elämää kannattaa elää.

Lapsi työstää oppimistaan keskittyneen leikin avulla. Leikki tuottaa iloa, mutta se on myös välttämätöntä elämäntaitojen ja mielenterveyden kannalta. Perinteisesti lapsen leikki on saanut aineksensa aikuisen työn seuraamisesta, mutta nykyisin työ on siirtynyt pois lapsen näkyviltä.

Kotiviihteen aiheuttama taustahäly ja perheen vapaa-ajan käyttäminen kuluttamiseen ovat heikentäneet keskittyneen leikin asemaa. Kun leikki vaarantuu, lapsen kriittinen ajattelu ja aloitteellisuus jäävät heikoiksi ja median vaikutus vahvistuu. Nyt on havahduttu pohtimaan, millaisia kansalaisia markkinahuuhtelussa kasvaa.

Markkinat ovat oivaltaneet leikin ja lelujen arvon. Esimerkiksi elokuvateollisuus panostaa lapsille suunnattujen filmien oheismarkkinointiin. Elokuvien hahmoleluilla lapset kuitenkin vain lähinnä toistelevat näkemäänsä. Tällaisen leikin jälkeen lapsi odottaa kyllästyneenä muiden keksivän hänelle jotain uutta tekemistä.

Perhe on keskeinen kulutusyksikkö. Lapset ja nuoret vaikuttavat kulutuspäätöksiin toivomalla ja kinuamalla. He tekevät myös omia ostospäätöksiään. Mitä enemmän lapsi altistuu mainoksille, sitä enemmän kinuaminen tutkimusten mukaan lisääntyy.

Kuluttamisen paine näyttää tekevän ihmisistä vähemmän tyytyväisiä. Kasvuikäisille se aiheuttaa jopa ahdistusta ja masennusta. On myös todettu, että kulutuskeskeisyys vähentää lapsen anteliaisuutta ja vastuuta ympäristöstä.

Pienituloisissa ja alhaisen koulutustason perheissä uskotaan Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan vankimmin siihen, että raha ja ostaminen auttavat pahaan oloon. Juuri nämä perheet viettävät eniten aikaa ostosparatiiseissa. Kun mankuvat lapset raastavat turhautuneiden vanhempiensa hermoja, ostaminen voi tuntua nopeimmalta pelastukselta.

Lastentarviketeollisuus rakentuu halulle antaa lapselle parasta. Se, mitä lapsi todella valitsisi, ei kuitenkaan aina ole ostettavissa. Hienot lastenhoitovälineet voivat hetkellisesti helpottaa aikuista, mutta lapsen kannalta ne ovat usein varkaita, sillä ne vähentävät aikuisen sylin ja vuorovaikutuksen käyttöä.

Erityinen riskituote on äidinmaidonkorvike, jonka markkinointi on kätketty tutkimusrahoituksen ja sponsoroinnin taakse. Puutteellisesti imetyksen ohjaukseen koulutettu terveydenhuoltohenkilöstö antaa vauvoille korvikemaitoa jo synnytyssairaalassa. Näin vanhemmat oppivat jo ensi päivinä, että lapsi tarvitsee jotain, jota he eivät pysty tarjoamaan.

Markkinoinnissa hyödynnetään lapsen kehityksen herkkyyskausia. Jo puolivuotias tunnistaa tuotemerkkejä. Näin lapselle rakentuu vaivihkaa mieltymyksiä, joita vanhemmat saattavat pitää lapsen omina valintoina. Myös aikuisten mainokset pyritään tekemään lapsia ja nuoria kiinnostaviksi.

Suomalaisessa tutkimuksessa jo viides- ja kuudesluokkalaiset lukivat itsensä nuoriin kuuluviksi ja siten esimerkiksi aikuisille tarkoitettujen virvoitusjuomamainosten kohdeyleisöksi.

Nuorille suunnatuissa mainoksissa ja viihteen sponsoroinnissa vedotaan uskallukseen toimia kasvattajien odotusten vastaisesti. Viitteet seksiin, väkivaltaan, epäterveelliseen ruokaan, tupakointiin ja päihteisiin valjastetaan edistämään tuotteen myyntiä.

Erityisen huolestuneita Suomessa ollaan nuorten juomisesta. Laki kieltää alkoholin mainonnan alaikäisille. Kuitenkin lapset ja nuoret altistuvat jatkuvasti alkoholin lehti-, tv- ja radiomainonnalle. Helsinkiläisten koulujen ja päiväkotien edessä olevilla ulkomainospaikoilla mainostetaan näkyvästi alkoholia.

Alkoholimainonnan monimuotoisuus ja näkyvyys viestittävät lapsille ja nuorille, että alkoholilla ja mielihyvällä on vahva yhteys. Kansainväliset tutkimukset osoittavat selvästi, että alkoholin markkinointi lisää juuri nuorten juomista.

Mainokset ja markkinointi tunkeutuvat tiloista yksityisimpään, ihmismieleen, joka on lapsilla ja nuorilla erityisen altis vaikutuksille. Vielä 1970-luvulla keskusteltiin oikeudesta olla ottamatta vastaan viestintää. Nyt kaupallisen viestinnän sananvapaus on vahva. Yritykset ovat hankkineet itselleen ihmisoikeuksia vastaavia oikeuksia. Samalla ne ovat alkaneet vaatia yhä voimakkaammin näiden oikeuksien kieltämistä ihmisiltä.

Suomalainen ostovoima on länsieurooppalaisissa vertailuissa heikko. Kuitenkin meitä kehotetaan ostamaan ja kuluttamaan, jotta talouden pyörät pysyvät pyörimässä. Tämä viestittää, että osallistuminen tapahtuu ennen kaikkea kuluttamisen ja ostamisen kautta.

Kansantalouden tilanne ei kerro hyvinvoinnista. Robert F. Kennedy totesi viisaasti, että bruttokansantuote mittaa kaikkea paitsi sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen. Kulutuskeskeisyyden vähentäminen parantaisi ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointia.

Jokainen aikuinen voi vaikuttaa tulevaisuuteen paitsi omalla esimerkillään myös suojelemalla lasten ja nuorten kasvurauhaa. Tämä edellyttää myös nykyisen lainsäädännön kehittämistä. Lapsi on liian arvokas markkinoiden pelimerkiksi. Siksi markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan.

Ritva Kuusisto
Anki Pulliainen
Kirjoittajat ovat Raittiuden Ystävät ry:n suunnittelijoita.

Lapset kärsivät monin tavoin

– Miten murtaa tupakoivien vanhempien itsekkyyden muuri? Tiedetään, että tupakoivien vanhempien lapset kärsivät passiivisen tupakoinnin monista terveyshaitoista. Viestinnäntutkijoiden Sanna-Mari Salomäen … Jatka lukemista Lapset kärsivät monin tavoin

– Miten murtaa tupakoivien vanhempien itsekkyyden muuri?

Tiedetään, että tupakoivien vanhempien lapset kärsivät passiivisen tupakoinnin monista terveyshaitoista. Viestinnäntutkijoiden Sanna-Mari Salomäen ja Johanna Tuiskun Suomen Syöpäyhdistykselle tekemän tilaustutkimuksen mukaan vanhempien tupakointi aiheuttaa kuitenkin kärsimystä paljon laaja-alaisemmin, ja saa lapset todennäköisimmin aloittamaan tupakoinnin nuorina.

– Leikki-iässä lapset vielä ihailevat vanhemman tupakointia. ” Sitten kun olen iso, minäkin alan polttaa”, lapsi saattaa sanoa, kertoo tutkija Salomäki Kuule Oy:stä. – Lapsi voi ottaa kynän suuhunsa ja leikkiä tupakointia.
– Mutta kun lapsi tulee kouluikään, ja saa koulusta tietoa tupakoinnista, tilanne muuttuu. Lapset joutuvat mielen myllerryksen ja tunteiden myrskyn valtaan. Heidän mielessään vellovat pelko, suru, huoli ja ärtymys.
– ” Kuoleeko tupakoiva vanhempani nuorempana?”, ” Miten minun sitten käy?”,  ” Miksi minun vanhempani on noin tyhmä?” lapsi pohtii mielessään.
– Lapsi yrittää vaikuttaa monin eri tavoin tupakoivaan vanhempaan. Hän näyttää vanhemmalle koulukirjojen kuvia ja tupakka-askien varoituksia. Hän raivoaa: jos et lopeta tupakointia, minä muutan pois kotoa. Hän voi tuhota vanhemman tupakoita.
– Lapsi yrittää myös hyvällä,  kannustaa vanhempaa omalla esimerkillään: jos minä alan karkkilakkoon, alatko sinä tupakkalakkoon?  Hän pyytää ainoaksi syntymäpäivälahjakseen, että vanhempi lopettaisi tupakoinnin.
– Vanhemmat eivät useinkaan ymmärrä, miten vakava asia on lapselle. Vanhemmat vastaavat puolustellen omaa tupakointiaan eri tavoin. Kun kysyimme tutkimuksessa, mikä voisi saada tupakoivan vanhemman lopettamaan tupakointinsa, eräs lapsi vastasi: ” Pitäisi varmaan hypätä katolta alas!”

”Tulevaisuuteni ei kiinnosta vanhempia”
Tupakoivien vanhempien perheessä lapsi siis joutuu ”aikuisen” terveyskasvattajan rooliin, missä työssä lapsi epäonnistuu.
– Kun vanhemmat eivät lapsen vaikutusyrityksistä huolimatta lopeta tupakointia, lapsi kokee, etteivät hänen toiveensa ja tulevaisuutensa kiinnosta vanhempia. Hän kokee, ettei kukaan kuuntele ja ymmärrä häntä, Salomäki kertoo.
– Oma tupakointi ja tupakoinnin lopettaminen  on tupakoivalle vanhemmalle hyvin epämieluisa ja kiusallinen keskustelun aihe. Hän lopettaa keskustelun hyvin lyhyeen, sen sijaan että kuuntelisi ja pohtisi niitä kysymyksiä ja tunteita, jotka liikkuvat lapsen mielessä.
– ” Koottujen selitysten” mukaan vanhemmat selittelevät omaa tupakointiaan esimerkiksi näin: ” Jokaisella on joku paha tapa”, ” Aikuiset päättävät itse omista tekemisistään”, ” Olen tyhmä”, ” Pakko, kun pikkusiskosi on niin hankala”. ” Olen niin stressaantunut”, ” Elämä on niin kovaa”, ” Tuli ero”.
Toisin sanoen, tupakoiva vanhempi ei kykene riippuvuutensa myöntämiseen ja vastuullisuuteen.
Kun tutkijat kertoivat lasten ajatuksia ja tunteita vanhemmille, monet heistä torjuivat saamansa tiedon. ” Meidän perheessä ei ole tuota ongelmaa”. Ikään kuin olisi olemassa hyviä ja huonoja tupakoivia vanhempia.
– Äidit olivat torjuvampia, isät uskalsivat olla rehellisempiä, ja pohtivat, että heidän pitäisi lopettaa tupakointi, Salomäki kertoo.
Äitiyshän on lastattu suuremmilla odotuksilla, joten ”hyvä äiti” kieltää tosiasiat, jotka uhkaavat hyvän äidin kuvaa. Isillä on enemmän pelivaraa olla oma itsensä.

Tupakoiva vanhempi kasvattaa sairasta tupakkamiestä tai – naista
– Yksi lapsen  tapa vapautua tunnemyrskystä on ryhtyä itsekin tupakoimaan, Salomäki toteaa.
– Tupakoivassa perheessä  lapsen tai nuoren on muutenkin paljon helpompaa ryhtyä tupakoimaan. Vanhempi ei haista, kun lapsi haisee tupakalle, ja tupakkaa löytyy kotoa.
– Jos lapsi jää kiinni, hän voi sanoa vanhemmalle, että itsekinhän tämä tupakoi.
Salomäki muistuttaa, että tupakka on A- luokan karsinogeeni, siis syöpää aiheuttava aine. Sivusavu, siis passiivinen tupakointi, on vielä vaarallisempaa kuin pääsavu, eli oma tupakointi.
Osa vanhemmista tupakoi edelleen sisällä. Tupakoivien vanhempien lapset joutuvat keskimäärin puolta useammin sairaalahoitoon keuhkoputkentulehdusten ja keuhkokuumeen takia kuin tupakoimattomien kotien lapset.
Äidin tupakointi on voinut vahingoittaa lasta jo raskausaikana. Tupakoivat äidit kokevat enemmän keskenmenoja ja ennenaikaisia synnytyksiä kuin tupakoimattomat. Äidin tupakointi lisää myös kätkytkuoleman riskiä.
Tupakoivan äidin rintamaidossa on nikotiinia viisinkertainen määrä veren pitoisuuksiin verrattuna.
Tähän saakka tupakoivia aikuisia on tutkittu yksilöinä tai työntekijöinä. Salomäen ja Tuiskun tutkimus nostaa ensimmäisen kerran esiin tupakoivat aikuiset vanhempien ominaisuudessa ja peräänkuuluttaa vanhemmille kuuluvaa vastuuta.
– Tupakointi ei ole vain oma asia, vaan monessa mielessä haitallinen teko lasta kohtaan, Salomäki tähdentää.

Ensimmäinen askel
– Vastuu vanhemman tupakoinnista ei kuulu lapselle, vaan aikuiselle itselleen, Salomäki painottaa.
– Ensimmäinen askel on tehdä omasta kodista tupakasta vapaa alue. Vanhempi polttaa muualla, eikä lastensa edessä mallina. Jo tämä ensimmäinen askel helpottaa lapsen tilannetta.
– Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksella tehdyt tutkimukset osoittavat, että täydellinen tupakointikielto kodissa vähentää lasten tupakoinnin riskiä moninkertaisesti verrattuna koteihin, joissa saa tupakoida Salomäki kertoo.
– Jopa kodeissa, joissa molemmat vanhemmat tupakoivat, täydellinen tupakointikielto vähentää lasten tupakoinnin aloittamista.
– Kotien tupakointikiellot on Suomessa liitetty vain lasten tupakansavulle altistumisen ehkäisyyn. Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksen tutkimus osoitti ensimmäisen kerran tupakointikiellon merkityksen myös lasten tupakoinnin aloittamiselle.
Toinen askel, se, että vanhempi lopettaisi tupakointinsa tai edes vähentäisi sitä, on tietenkin huomattavasti vaikeampi – mutta suositeltavampi – askel.

Tietämättömät vanhemmat paksun muurinsa takana
– Vanhemmilla on edelleen paljon tietämättömyyttä tupakoinnin terveysvaikutuksista lapsiinsa. Vielä enemmän he ovat tietämättömiä lastensa tunteista ja ajatuksista tupakoinnin suhteen, Salomäki toteaa.
– Vanhemmat ovat siis tärkeä viestinnän kohderyhmä.
Mutta kuten tutkijatkin huomasivat, tieto ei läpäise kovinkaan helposti vanhemman itsekkyyden, nautinnonhalun ja riippuvuuden muuria.
Olennaisimmaksi kysymykseksi jää, kuinka läpäistä tämä muuri. Miten rohkaista vanhempaa niin, että hän on valmis rehellisyyteen ja lapsensa aitoon kohtaamiseen?
Voisi kuvitella, että nämä vanhemmat ovat itse kasvaneet keskustelu- ja kohtaamiskyvyttömien vanhempien lapsina; kuinka he oppisivat antamaan sellaista, mitä eivät ole itsekään saaneet kokea omissa lapsuuden perheissään?
Salomäki suosittaa, että tupakoivat aikuiset kohdattaisiin esimerkiksi työterveyshuollossa myös vanhempina. Ehkäpä vertaistuki erilaisissa tupakoiville vanhemmille suunnatuissa tuki- tai tupakoinnin lopettamisryhmissä mahdollistaisi aitoa ja rehellistä vuorovaikutusta?
AA- ryhmissä on säännöt, jotka tuottavat rehellisen keskustelun kulttuuria. Pitäisikö kehittää tupakoivien vanhempien ryhmille omanlaisensa säännöt, jotka ohjaavat kohti todellista aikuisuutta?

Teksti: Tuula-Maria Ahonen  Kuva: Jari Peltoranta
Lähde: raitis.fi -lehti 1/08