Avainsana-arkisto: vaihtoehto

Muslimit mukaan Suomen raittiustyöhön?

“En usko että alkaisin koskaan juoda. Minä pelkään Jumalaa”, kiteyttää Hatim Ben Hachemi, 17. Hatimin vanhemmat Iman Leskinen ja Hamid … Jatka lukemista Muslimit mukaan Suomen raittiustyöhön?

“En usko että alkaisin koskaan juoda. Minä pelkään Jumalaa”, kiteyttää Hatim Ben Hachemi, 17. Hatimin vanhemmat Iman Leskinen ja Hamid Ben Hachemi opettavat muslimikoululaisille uskontoa ja uskovat, että muslimeilla olisi paljon annettavaa vähemmän juovan Suomen puolesta.

Iman, syntyjään Eeva-Liisa Leskinen, on opiskellut arabiankielistä Koraania yliopistolla. Tytär Salma on täysin kaksikielinen.

Ihmiset yrittävät koko ajan ”pitää hauskaa”. Heillä näyttää olevan elämässä aukko, jota he yrittävät täyttää alkoholilla, sanoo 17-vuotias vantaalainen Hatim Ben Hachemi.

Tämä nuori mies löytää aina parempaa tekemistä kuin liittyä joittenkin ikätovereitten kännäysrinkeihin, eikä hän usko, että alkaisi juoda edes vaikka joutuisi yksin vieraaseen maahan. Hatimin elämässä ei ole aukkoa. – Sen voi täyttää Jumalalla, hän toteaa.

Suomalais-marokkolaisen Hatimin vanhemmat tapasivat Marokossa parikymmentä vuotta sitten. Syntymäraitis, alkoholistin perheessä kasvanut Eeva-Liisa Leskinen halusi lomalle sellaiseen maailmankolkkaan, missä ei tarvitsisi katsella örvellystä. Marokossa hänen elämäänsä käveli Hamid. – Heti ensitapaamisella hän kysyi minulta, juotko alkoholia. Sanoin, että en juo. Meistä tuli heti hyvät ystävät, Eeva-Liisa eli nykyään Iman kertoo. Tänä päivänä Iman ja Hamid kasvattavat islamin oppien mukaisesti neljää lastaan ja osaltaan kokonaista sukupolvea vantaalaisia musliminuoria. Aviopari opettaa työkseen islamin uskoa Vantaan kouluissa.

 

Nuoret esittävät hyviä kysymyksiä
Musliminuoret ottavat alkoholin usein puheeksi uskonnon opettajien kanssa. Raittiuskysymys on heille osa nuoruuteen kuuluvaa identiteettikriisiä. – Alkoholikysymyksessä on nuorilla kyse tavallaan samasta asiasta kuin pienempien kohdalla kiroilusta. Kolmasluokkalainen poika sanoo minulle, että jos hän ei kiroile, kaverit eivät hyväksy tai pidä häntä coolina, sanoo Hamid, jonka tehtävä on opettaa lapsille, että myös kiroilu on islamissa kielletty.

Suomen kielen erinomaisesti oppinut Hamid Ben Hachemi vastaa nuorille Koraanin ja profeetta Muhammedin sanoja koskevan perimätiedon pohjalta. Islamin pyhissä teksteissä alkoholi esitellään pahan alkuna ja juurena,  tienä synteihin, joita ihminen ei selvin päin tekisi.

– Ysiluokkalaiset kysyvät, miksi alkoholi on kokonaan kielletty. Kysyn nuorelta, oletko ihan varma, että otat vain yhden lasin, etkä jää koukkuun addiktoivaan aineeseen. AA-kerholaiset ovat kertoneet, miten juominen alkoi pienestä lasista. Lopulta he joivat koko elämänsä ja menettivät perheensä ja omaisuutensa, Hamid sanoo.

Muutkin uskonnot puhuttavat. Raamatun kertomus Kaanaan häistä, joissa Jeesus muuttaa veden viiniksi, on muslimeista käsittämätön. Millainen Jumala haluaa tukea alkoholin juomista? Entä kuinka luostareissa Jumalalle omistautuneet ihmiset voivat valmistaa alkoholijuomia? Tällaisten kysymysten määrä kasvaa jos pellavapäisillä luokkatovereilla ei tunnu olevan mitään rajoja eikä sääntöjä. – Monista nuorista muslimeista tuntuu, että kristityt saavat tehdä melkein mitä vaan. He haluavat tuomita siksi koko kristinuskon, Iman kertoo.

 

’Uskonto rokottaa lapset’
– Musliminuoret osaavat olla cooleja ilman alkoholia, Iman Leskinen luonnehtii. Musliminuorillakin on kuitenkin nuorten tarpeet. On tarve tulla hyväksytyksi, tarve uskaltaa ja ylittää itsensä. Tulla rakastetuksi. Tai edes päästä pakoon, olla edes hetki kuulematta tarpeiden huutoa.

– Ne musliminuoret, jotka kokeilevat alkoholia, eivät aloita kovin nuorina, eikä juominen ole humalahakuista, vaan juodaan sen verran, että heidät hyväksytään porukkaan. Sekin on kuitenkin harvinaista, Iman vakuuttaa. Suomen musliminuorten yleisin mielipide asiasta on Imanin näppituntuman mukaan se, että alkoholi on vastenmielistä. He siis kokevat löytäneensä tarpeisiinsa alkoholia paremman vastauksen. – Jumalan ja uskonnon seuraamisen tarjoamista haasteista, tai kenties vain rakastavasta yhteisöstä raittiine tapoineen. – Uskonto rokottaa lapset, eivätkä he niin helposti ajaudu juomaan, Iman sanoo. ”Me raittiit uskovat, nuo juopot uskottomat” -jako voi mustavalkoisessa teini-iässä johtaa ylilyönteihinkin. Hamid saa välillä olla toppuuttelemassa oppilaitaan: se, että joku juo, ei tarkoita että häntä pitäisi halveksia ihmisenä. Heikkojen vihaaminen ja itserakas ylpeily eivät kuulu islamiin nekään! – Olen kysynyt, että oletteko menneet puhumaan niille, jotka juovat, sitten kun näette heidät selvempinä? Itse haluaisin tehdä enemmän asian eteen. Jos alueellamme olisi joku kampanja, liittyisin mukaan, menisin kertomaan ihmisille alkoholin haitoista, Hamid kertoo.- Muslimiyhteisö voisi alkaa tehdä Suomessa raittiustyötä, Iman toivoo. – Suomalaiset käännynnäismiehet tekevätkin sitä jo jonkin verran. Monella heistä on itsellään rällästelytausta. Hamid Ben Hachemi toivoisi, että negatiivisen uutisoinnin sijaan media kirjoittaisi vaihteeksi positiivisesti musliminuorista. On iso, hieno asia, että suurin osa heistä on aina selvin päin. – Jos meitä yritetään saada juomaan sanomalla maassa maan tavalla, voi kysyä, että hyvänen aika, mitä varten? Siksikö, että miellyttäisin ihmisiä? Mieluummin haluan miellyttää Jumalaa, Hamid sanoo.

 

Raitis yhteisö pitää musliminuoret irti alkoholista
Alkoholia juovia somalinuoria? Bureeni Mohamed ja Khadra Sayid katsovat toisiaan. Yhtä ainutta ei helsinkiläisille somalineidoille tule mieleen. – Kerran näin yhden tyypin juna-asemalla, alkoholia ottaneen somalinuoren, Khadra lopulta myöntää. – Sillä somalilla, joka rupeaa juomaan, täytyy olla todella vaikeaa, ei ketään läheisiä somaleita täällä, Bureeni ihmettelee. Bureenin mukaan somalinuoret eivät juo, koska ovat muslimeita. Se, joka juo, ei ole muslimi. – Mutta se, miten tähän asiaan suhtaudutaan riippuu kyllä siitä, minkä maan muslimeista on kyse, hän lisää muistuttaakseen, ettei muslimeita voi niputtaa yhdeksi yhtenäiseksi ryhmäksi.

Somalinuorilla on Suomessa vahva yhteisö, jonka sisällä täysraittius on itsestäänselvyys. Nuorten somalinaisten mukaan esimerkiksi ne musliminuoret, joiden juuret ovat Irakissa, eivät kuitenkaan pidä alkoholin maistamista varsinaisena alkoholinkäyttönä. Maistelu tuntuu irakilaisnuorista viattomalta kun sitä vertaa supisuomalaisten harjoittamaan örvellykseen. – Alkoholin käyttö riistäytyy suomalaisilta käsistä viikonloppuisin, Bureeni tuumii.

Kurdinuorukainen, Hüsein Gürmücin Turkista, ei voi kuitenkaan antaa puhdasta lausuntoa alaikäisten muslimien raittiudesta.  – Olen nähnyt, että jotkut muslimipojat juovat. Jos et juo, et nimittäin pääse suomalaisiin porukoihin mukaan. Jos haluaa viihtyä siinä porukassa, pitäisi juoda, Hüsein toteaa. Hän on itse kuitenkin tullut siihen tulokseen, ettei moisia ystäviä tarvitse, ja valinnut raittiuden. Hüseinin valintaan ovat vaikuttaneet vahvasti myös täysraittiit vanhemmat. He ovat valjastaneet juopuneet suomalaiset avukseen kasvatustehtävässä: – Kun olemme nähneet ulkona ihmisiä juomassa ja kiroilemassa, vanhempani ovat sanoneet meille lapsille, että se ei ole hyvä, Hüsein kertoo ja huokaa: – Alkoholi aiheuttaa myös rasismia. Huivi päässä kulkevalle äidilleni on huudeltu ilkeästi, ja kerran humalaiset ovat käyneet häneen käsiksi. Silloin onneksi yksi suomalainen pyysi vartijat äitini avuksi.

Entä mitä Bureeni Mohamedin ja Khadra Sayidin vanhemmat ovat tehneet pitääkseen tyttärensä raittiina? – Ei minun äitini ole edes maininnut sanaa alkoholi. Ei hänen ole tarvinnut! Khadra tunnustaa. Kun yhteisö pitää raittiutta hyvänä itsestäänselvyytenä ja nuori kasvaa ja viihtyy sen jäsenenä, varsinaista raittiuskasvatusta ei välttämättä edes tarvita. Raitis yhteisö pitää musliminuoren irti alkoholista. Tai ehkä pitäisi sanoa: kostea yhteisö saa tavalliset suomalaisnuoret juomaan ja pitää heidät kiinni alkoholin käytössä.

 

Teksti ja kuva: Natalia Kisnanen

Kommuunissa on tukea ja seuraa

Suomessa yhden hengen asuntokunnissa asuu yli miljoona ihmistä. Mutta läheskään kaikki perheettömät aivät halua asua yksin. Erilaiset solut, kommuunit ja yhteisöt … Jatka lukemista Kommuunissa on tukea ja seuraa

Suomessa yhden hengen asuntokunnissa asuu yli miljoona ihmistä. Mutta läheskään kaikki perheettömät aivät halua asua yksin. Erilaiset solut, kommuunit ja yhteisöt antavat mahdollisuuden sosiaalisempaan asumiseen, ja joskus yhteisen kodin asukkaat ovat kuin perhettä.

Olen asunut aiemmin kahdessa kommuunissa, joissa kummassakin kanssa-asukkaat olivat tärkeä osa arkeani. Menen nyt vierailemaan toisessa näistä yhteisasunnoista. Kyseessä on Helsingissä sijaitseva omakotitalo.

”Hei, otatko teetä?” Minut ottaa vastaan Johanna, joka on asunut talossa kesän alusta lähtien. Muut kolme asukasta eivät sillä hetkellä ole kotona. ”Olemme kaikki olleet hirveän kiireisiä koko syksyn. Mutta kyllä aina iltaisin on kotona joku, jonka kanssa voi kerrata päivän tapahtumia tai jutella muista asioista,” Johanna kuvailee arkea. Itsekin muistan miten tärkeää oli saada jakaa ajatukset ja tapahtumat muiden kanssa. Kynnys kämppisten kanssa juttelemiseen on alhainen, kun ei tarvitse soittaa ja sopia tapaamista eikä lähteä ulos.”

”Asuin aiemmin yksin Keravalla. Silloin saattoi vapaapäivinä käydä niin, etten tavannut ketään koko päivänä. En jaksanut lähteä ulos eivätkä ystävätkään jaksaneet tehdä matkaa Keravalle asti”,Johanna muistelee.

Taustalla jaetut arvot
Usein yhdessä asuminen vaatii osittain samankaltaista maailmankatsomusta, jotta yhteisistä asioista sopiminen onnistuu. Arjessa tehdään paljon pieniä ja suurempia arvoihin perustuvia valintoja. ”Meitä varmasti yhdistää maailmanparantaminen ja samantapainen globaali ajattelu. Lisäksi opiskelemme kaikki samassa tiedekunnassa, joten voimme jutella ammatillisista asioista”, Johanna pohtii. Kaikkein arkisimmissa asioissa arvot näkyvät, kun tehdään yhteisiä hankintoja. Taloon ostettavat pesuaineet ovat aina mahdollisimman ekologisia, ja suurin osa ruuasta on luomua ja reilua kauppaa,vaikka ruoka tarvikkeet ovatkin pääasiallisesti henkilökohtaisia. Sähkössä koitetaan säästää, vaikka omakotitalo sitä paljon syökin. On myös organisoitu oma komposti pihan nurkkaan.

”Olen todella innostunut siitä, että täällä on kasvimaa. Ostimme kaikki yhdessä siemeniä kesän alussa, vaikka olenkin itse suurimmaksi osaksi hoitanut sitä. Sieltä saatiin salaattia, porkkanoita, perunaa, basilikaa ja rucolaa. Ja lisäksi puutarhasta saa omenoita, vadelmia ja viinimarjoja. Tällaista ei oikein voi olla jos asuu yksin, tai puutarha pitäisi vuokrata erikseen.” Puutarha tarjoaa hyvän tilan juhlille kesäkaudella. Yleensä ruoka ja yhteinen ruoanlaitto, kuten grillaus, ovat tärkeässä roolissa. Juhlat suunnitellaan yhdessä. ”Ja kyllä muut voivat osallistua silloinkin, kun jollain on omia vieraita kylässä vaikka laittamassa ruokaa. Meillä myös kunnioitetaan rauhaa aika paljon, eli ei tuoda mitään yllätysvieraita iltaisin tai öisin.”

Keskinäinen kunnioitus ja yhdessä tekeminen tekevät yhteisasumisesta läheistä ja virkistävää. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla sosiaalinen tai aktiivinen. ”Voi olla omassa rauhassa omassa huoneessa, emme juurikaan mene toistemme huoneisiin. Keittiö on sitä yhteistä aluetta. Ja sielläkin voi olla rauhassa ja yksin, kannattaa vain opetella sanomaan muille, milloin ei kaipaa juttuseuraa”, Johanna toteaa.

Yhteiselossa oppii ottamaan muut huomioon
Kaikilla ihmisillä on tiettyjä pinttyneitä tapoja, jotka saattavat vaatia sekä itseltä että muilta sopeutumista. Yleisin ongelmia aiheuttava asia on siivous ja siisteys, sillä niihin suhtautuminen vaihtelee paljon – eikä se ole varsinaisesti sidonnaista arvoihin, ikään tai muihin ennalta arvattaviin seikkoihin.

”Kokoonnumme välillä puhumaan kotitöiden jakamisesta. Olemme organisoineet niitä siivous- ja tiskivuoroilla. Kodinhoidossa kaikilla on omat tapansa. Joku voi olla siistimpi ja toinen ei, pitää löytää kompromisseja. Kaiken voi ratkaista juttelemalla. Väkisinkin joutuu opettelemaan sosiaalisia taitoja!”

Johanna on ennenkin asunut yhteisasunnoissa. Hänestä tuntuu luonnolliselta, että elämässä on paljon ihmiskontakteja. Kämppisten kanssa on yhteisiä harrastuksia, mutta toisaalta painetta osallistumiseen ei ole.”Täällä tunnen aina olevani kotona. Tuntuu myös turvalliselta. Vaikka usein tulee oltua yksinkin, niin silti tietää, että talossa asuu myös muita ja iltaisin on seuraa. Ja on mukavampi tehdä asioita kun tietää, että niistä on iloa muillekin kuin itselle.”

Kun lähden takaisin keskustaan, tulee nopeasti ikävä kommuunin rauhaa, visiitti oli kuin pieni hengähdystauko. Varmasti vastoin monen käsityksiä voi nuorten yhteisasuminen olla tavoiltaan hyvin terveellistä ja ajoittain seesteistä.

Maailman tapa
Erilaiset yhteisöllisen asumisenmuodot ovat etenkin kolmannen maailman maissa huomattavasti Suomea yleisempiä. Kulttuuri vaikuttaa asumismuotoon, sillä kaikki eivät jaa suomalaisen vahvaa tarvetta yksityisyyteen. Etenkin kehittyvistä maista tulevat saattavat kokea suomalaisen yksin asumisen jopa ahdistavana.

TEKSTI: AINO TANHUA

ANNA LAPSELLE RAITIS JOULU 2011

14. kerran järjestettävä Anna lapselle raitis joulu –kampanja muistuttaa, että joulu on erityisesti lasten juhla. Lapsi kaipaa turvallisuutta sekä läsnäoloa. … Jatka lukemista ANNA LAPSELLE RAITIS JOULU 2011

14. kerran järjestettävä Anna lapselle raitis joulu –kampanja muistuttaa, että joulu on erityisesti lasten juhla. Lapsi kaipaa turvallisuutta sekä läsnäoloa. Aito ilo syntyy yhdessä olemisesta ja tekemisestä. Juhlatunnelman voi luoda ilman päihteitäkin.

Joulu on lasten juhla
Joulun aika on arkikiireistä rauhoittumisen ja yhdessä olemisen vapaata aikaa. Anna lapselle raitis joulu –kampanja haluaa vahvistaa sukupolvien välistä yhteenkuuluvuutta. Joulun aika on toinen toisistamme välittämistä ja lämmintä tunnelmaa.

Aikuisen päihteiden käyttö voi lapsen silmissä näyttää hyvin hämmentävältä ja pelottavalta. Lapsen joulutunnelma muuttuu huoleksi ja turvattomuuden tunteeksi. Lapsi saattaa kokea, ettei hänelle ole sijaa päihdekeskeisessä aikuisten juhlassa.

Alkoholia käytetään liikaa
Kolme neljästä suomalaisesta on sitä mieltä, että käytämme liikaa alkoholia ja että suhtaudumme liian vapaamielisesti humalaan. Myös alkoholin mainonta vahvistaa alkoholin kuulumista niin arkeen kuin juhlaan. Suomalaisten enemmistö kieltäisi myönteisiä mielikuvia aikaansaavan alkoholin mielikuvamainonnan. Alkoholin mainonta vaikuttaa kiinnostusta ja kulutusta lisäävästi erityisesti lapsiin ja nuoriin. Lasten hyvinvoinnin kannalta on sitä parempi, mitä tehokkaammin alkoholin mainonta rajataan.

Ongelmat usein kärjistyvät juhlapyhinä. Kampanjan järjestäjät vetoavat kaikkiin aikuisiin, että he antavat lapselle raittiin ja huolettoman joulun.

www.annalapselleraitisjoulu.fi
Lastensuojelun, päihdetyön sekä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden yhteistyössä toteuttama kampanja.

LISÄTIETOJA:
Toiminnanjohtaja Tom Anthoni, Raittiuden Ystävät ry, tom.anthoni@raitis.fi, puh. 040 455 4356

Ehdota Vuoden Raittiusteon saajaa!

Raittiuden Ystävät ry jakaa vuosittain tunnustuksen Vuoden raittiusteko henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan merkittävästi edistänyt raittiutta ja terveitä elämäntapoja. Tee … Jatka lukemista Ehdota Vuoden Raittiusteon saajaa!

Raittiuden Ystävät ry jakaa vuosittain tunnustuksen Vuoden raittiusteko henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan merkittävästi edistänyt raittiutta ja terveitä elämäntapoja.


Tee ehdotus ja perustele se ytimekkäästi, miksi juuri ehdottamasi henkilö tai yhteisö ansaitsee Vuoden raittiusteko -tunnustuksen. Raittiuden Ystävät ry:n hallitus käsittelee ehdotuksia ympäri vuoden. Vuoden 2011 raittiustekotunnustuksen Raittiuden Ystävät ry luovuttaa Raittiusviikolla eli Ehkäisevän päihdetyön viikolla 5.-13.11.2011. 

Ks. aiemmat tunnustuksen saajat

TEE EHDOTUS 31.10.2011 klo 12 mennessä VUODEN RAITTIUSTEKO-TUNNUSTUKSEN
SAAJAKSI ry@raitis.fi

LISÄTIETOJA:
Toiminnanjohtaja Tom Anthoni, Raittiuden Ystävät, puh. 040 455 4356, tom.anthoni@raitis.fi

Raittiina Reissussa

  Selittelemättä selvin päin myös matkoilla! Lue vinkit, missä maailmalla on helppo olla sosiaalinen selvin päin. Vinkkejä on kerätty Kännikapinassa … Jatka lukemista Raittiina Reissussa

 

centralpark2-inkeri-tanhua010311Selittelemättä selvin päin myös matkoilla! Lue vinkit, missä maailmalla on helppo olla sosiaalinen selvin päin. Vinkkejä on kerätty Kännikapinassa mukana olevilta matkaajilta.

 

CosmoCaixa,  Barcelona, Espanja
Tiedekeskus, joka tekee tieteestä ja taiteesta elävää. Keskuksesta löytyy esimerkiksi akvaario ja planetaario. Monipuolinen ja edullinen kokemus koko perheelle.

El Corte Inglés tavaratalon kahvila, Plaça de Catalunya 14
Lepuuta Barcelonan kiertelystä väsyneitä jalkojasi tässä kohtuuhintaisessa kahvilaravintolassa, mistä on upea näköala kaupunkiin. Hieman jo elämää nähnyt sisustus luo omalaatuista ja aitoa tunnelmaa.

Quetsal de chocoladebar, Sint- Pietersniuewstraat 99, Gent, Belgia
Viihtyisä kahvila, missä tarjolla kaikkea ihanaa suklaasta. Kokeile esimerkiksi valkosuklaapirtelöä tai dippaa hedelmiä suklaaseen. Samalla ketjulla kahvilat myös Leuvenissä sekä Antwerpenissä.

Kongens Have , Kööpenhamina, Tanska
Kaunis puisto, josta löytyy pikkuisia polkuja, hieno ruusutarha sekä paljon penkkejä istuskeluun sekä mukava Cafe Herkules.

Varkala, Kerala, Intia
Eteläisestä Intiasta löydät koskematonta luontoa sekä sosiaalista ja iloista menoa. Herkuttele lassi-juomilla, rentoudu ayerveda-hoidoilla, joogatunneilla tai nauti rantaelämästä. Keralassa tarjolla paljon edullisia majoitusmahdollisuuksia sekä ruokapaikkoja.

Rosendals Trädgårdenin kahvila, Djurgården, Tukholma, Ruotsi
Idyllinen kahvila vehreässä ympäristössä. Herkullisia piirakoita ja leivonnaisia. Plussaa myös siitä, että satsikuppi kahvia sisältyy hintaa. Mukava paikka istuskeluun. Lapsiystävällinen.

Viron Saarenmaa
Neljän tunnin matkan päästä Tallinnasta on rauhallinen, ystävällinen ja luonnonkaunis saari. Saarelta löydät mm. kylpylöitä, edullisia ravintoloita ja kahviloita sekä keskiaikaisia kirkkoja. Loistavat mahdollisuudet pyöräilyyn. Käy katsomassa saarella myös ainutlaatuiset Pangan kalliot sekä Euroopan suurin meteoriittikraateri. Kuressaaren kaupungin iltaelämä on leppoisaa ja eläväistä erityisesti kesäisin. Kaupungin muurinharjanteet ovat kuin suoraan satukirjoista. Lapsiystävällisin matkakohde.

River cafe, 1 Water St. Brooklyn, New York, Yhdysvallat
Hemmottele itseäsi ja rakastasi elokuvista tutussa romanttisessa ravintolassa. Hienot näköalat Hudson-joelle iltaisin. Tunnelmaa luo myös live-pianomusiikki.

Dzonkki-risteily, Halong Bay, Vietnam
Risteilyltä voit tehdä melontaretkiä laguuneille, vierailla luolissa ja onkaloissa sekä pysähtyä kauniille rannoille ja kalastajakyliin. Maisemat ovat huimaavat. Tarjolla herkullista ruokaa merenelävistä.

Hoi An, Vietnam
Kaunis ja idyllinen kaupunki Keski-Vietnamissa. Kaupunki on täynnä taitavia ompelijoita, jotka loihtivat asuja mittojesi mukaan silkistä, puuvillasta tai kasmirvillasta.

Etoshan kansallispuisto, Namibia
Safariretki on elämys, jonka haluaa kokea selvin päin. Päivät kuluvat eläimiä tarkkaillessa ja luonnosta nauttiessa. Aamulla kannattaa herätä ajoissa ihmettelemään tosielämän luontodokumenttia. Leijonat, antiloopit, kirahvit, norsut ja muut villieläimet tulevat tutuiksi. Hyviä vinkkejä ja valmiita ratkaisuja matkaan saat Olle Erikssonilta (Koonono-matkat). puh 050 465 6152 http://www.koonono.com/matkat.htm

 

Kännikapinan  matkavinkkejä löydät myös Matkapaikan nettisivuilta www.matkapaikka.fi

teksti: anki pulliainen kuva: inkeri-tanhua

 

Jooga auttaa voimaan hyvin oman nahan sisällä

– Joogaliikkeet eivät ole mitä tahansa suhaamista, vaan kivoja, rentouttavia, tietoisia liikkeitä hengityksen tahdissa. Ja kun olo on omissa nahoissa … Jatka lukemista Jooga auttaa voimaan hyvin oman nahan sisällä


– Joogaliikkeet eivät ole mitä tahansa suhaamista, vaan kivoja, rentouttavia, tietoisia liikkeitä hengityksen tahdissa. Ja kun olo on omissa nahoissa kiva, ei tarvitse hakea hyvää oloa muista asioista. Ei tarvita perskännejä, sanoo joogaopettaja ja fysioterapeutti Kylli Kukk.

joogakameli010311Jooga merkitsee yhteyttä. Se viittaa liittoon ihmisen ja iäisen, sielun ja Jumalan välillä; voidaan myös puhua yhteydestä sisäiseen intuitioon ja voimavaroihin. Sanskriitin kielestä juontuva sana tarkoittaa lisäksi harjoituksia, joilla tähän pyritään.

Fysioterapeutti Kylli Kukkille, Joogakoulu Shantin johtajalle, jooga merkitsee myös ruumiin ja mielen yhteisymmärrystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kukk asettuu joogamatolle ja taipuu liikkeisiin, jotka ”puristelevat ihanasti” sisäelimiä. Elimet ovat hänelle orkesteri, jonka hän haluaa hymyilevän. Eniten hemmottelua saa kuitenkin osakseen selkä.

Aiemmin Kelan kuntouttajana työskennellyt Kukk soimaa yhteiskuntaamme ihmisten liiasta istuttamisesta.

– Nykyään istutaan niin paljon pennusta asti, että jos selkää ei liikuttele, se kangistuu, ja mielikin kangistuu yhteistyössä. Eivätkä kipu ja särky edistä mielen rentoutumista. Selän liikeradat on saatava auki, tai niille käy niin kuin käyttämättömälle metsäpolulle, joka kasvaa umpeen!


Paras ystävä vai pahin vihollinen
Liike on lääkettä, mutta ihminen ei ole sieluton kone. Joogeille keho on sielun koti ja temppeli, joka tulee pitää kunnioituksella kunnossa. Tähän kuuluu positiivinen ajattelu.

– Mielellä on valtavat voimavarat. Se voi olla paras ystävämme tai pahin vihollisemme, Kylli Kukk siteeraa Bhagavad Gitaa.

Ihminen, joka jatkuvasti soimaa itseään ja näkee kaiken negatiivisesti, tekee pahaa omalle terveydelleen. Kukkin mielestä tällainen ihminen toistaa tuhoisaa hyi-mantraa. Sen tilalle voi kuitenkin valita elämää arvostavan vau-mantran.

– Sisäisen vuoropuhelun tulisi olla mahdollisimman kannustavaa, rohkaisevaa, positiivista. Mielen voi opettaa ajattelemaan uudella tavalla aivan niin kuin lihaksia voi venyttää. Kyynisyydestä voi päästä eroon.


Kyyniset ihmiset tuhahtavat nyt kyynisesti.
– Joidenkin mielestä positiivinen ajattelu on amerikkalaista hapatusta ja he vetävät herneen nenään kun kannustan olemaan positiivinen. Mitäpä voisin heille sanoa, en kai muuta kuin että vetäkää vaan masennuslääkkeitä.

Joogafilosofian mukaan masennus on vastareaktio sille, että mieli ja keho ovat olleet aistien ja mielihalujen talutushihnassa. Silloin se, ettei saa mitä haluaa, ettei todellisuus vastaa mielen paisuttelemia odotuksia, tekee ennen pitkää epätoivoiseksi. Pienemmässä mittakaavassa samasta on kyse myös yleisessä tyytymättömyydessä ja levottomuudessa.

Bhagavad Gita neuvoo suhtautumaan houkutuksiin niin kuin meri, joka ottaa tulvimatta vastaan itseensä virtaavat joet. Rauhan saa se, joka matkii tyyntä merta, eikä se, joka himoitsee mieli kuohuksissa houkutusten jokia: sitä mitä näkee, kuulee, haistaa…

Pahalta ololta suojelevat tyyni mieli ja terveet elämäntavat, sekä elämänilon löytyminen sisältä sen sijaan, että sitä metsästäisi toisista ihmisistä, materiasta, ulkoisista olosuhteista.


Kun kompassina on sydän
Virolaissyntyinen Kylli Kukk aloitti joogaamisen jo teini-iässä linja-autoaseman kellarissa. Salaa. Neuvostoliitossa jooga oli kielletty.

– Oli hallinnolle pelottava ajatus, että joogi pitää kompassinaan sydäntä eikä enää ole lammas porukassa. Mutta me virolaiset olimme tottuneet pitämään paksumpia verhoja ja viettämään joulua sen takana kuusen kanssa, Kukk muistelee.

Joogaa vastustavat myös eräiden kristillisten suuntausten kannattajat – ne, joiden mielestä itämaiset filosofiat eivät sovi yhteen kristinuskon kanssa. Mitä Kukk sanoisi heille?

– Samaa vettä voi ottaa eri hanoista. Hanoja on hemskutisti, mutta silti moni luulee että heidän hanansa on ainoa oikea.

Tuo yhteinen vesi lainehtii sellaista sanomaa, että vaikkei ihminen viihtyisi ollenkaan omissa nahoissaan, hän ei silti saa ruveta raapimaan muita. Sekä joogit, kristityt että kristityt joogit pyrkivät lähimmäisenrakkauteen. Olemaan ihmisinä enemmän enkeleitten kuin eläinten kaltaisia.

– Meillä Virossa on sanonta, että yksi tervatippa voi pilata koko hunajapurkin. Samalla tavalla yksi hapan ihminen voi pilata koko työyhteisön ilmapiirin. Kaikki värähtelee, ja ihmiset, jotka eivät tätä tiedosta, menevät helposti mukaan showhun, jos yksi on pahalla tuulella, Kylli Kukk toteaa.

Toinen vaihtoehto on kuvion tiedostaminen ja rakkauden ja ymmärryksen levittäminen. Voimme antaa maailmalle hymyä, myötätuntoa, kärsivällisyyttä.



Kuka minä olen?
Minä itse ei joogafilosofiassa ole fyysinen kehomme, eikä myöskään mielemme tai älymme. Se, eli sielu, on jotakin korkeampaa: pysyvää, ajatonta ja hyvää.

Tätä ihmiskuvaa voi havainnollistaa hevosvaunuvertauksella. Me istumme vaunuissa, joita vetää viisi hevosta: Näkö, Haju, Maku, Kuulo ja Kosketusaisti. Ohjaksia kutsutaan Mieleksi. Ajurimme nimi on Äly, joka pitelee – tai jonka ainakin kannattaisi pidellä – ohjaksia käsissään.

Suuri osa ongelmistamme johtuu siitä, ettei Äly kykene pitelemään hevosia kurissa Mielellä, vaan Mieli on täysin aistien armoilla. Lopulta vaunutkin pomppivat holtittomasti sinne minne heppoja huvittaa laukata.



Ei uhri vaan kehonsa ja mielensä hallitsija
Moni joogi alkaa seurata gurua, opettajaa, joka osaa auttaa eteenpäin joogan tiellä. Kukk ei ole näin tehnyt vaan ”kunnioittaa kaikkia viisaita”.

– Jokainen hetki elämässä, jokainen ihminen ja tilanne, jonka kohtaa – ne ovat ihan parhaita opettajia.

Opetus jää herkästi huomaamatta, jos pitää itseään uhrina ja elää jatkuvasti joko haaveissa tai muistoissa. Ajatus siitä, että olemme itse aiheuttaneet oman nykyisyytemme menneillä teoillamme, sanoillamme ja ajatuksillamme, voi vapauttaa. Tämä joogien hellimä ajatus sisältää myös muutoksen mahdollisuuden. Jos otamme elämän ohjat käsiimme nyt ja elämme niin, että mieli, keho ja lähimmäiset ympärillämme voivat paremmin, tulevaisuus on varmasti kirkkaampi.

Erinomainen joogaharjoitus on harjoitella irti arjen riippuvuuksista. Käyttäytyä hyvin ja hymyillä, vaikkei kaikki sujukaan oman mielen mukaan.

– Ei saa tulla onnettomaksi, jos jää aamulla ilman kahvia ja Hesaria, Kylli Kukk summaa.


Päihteet häiritsevät joogaamista
Joogaaminen on niin vanha intialainen perinne, että joogaharjoituksille omistautuneista ihmisistä puhutaan jo hindulaisuuden varhaisimmissa teksteissä.

Eurooppalaisissa jooga voi herättää erilaisia mielleyhtymiä kuin aasialaisissa. Fyysiset joogaharjoitukset ovat nimittäin joogafilosofian mukaan väline, eivät päämäärä itsessään. Ne auttavat ihmistä syventymään tyynenä meditaatioon, ja meditaation päämäärä on puolestaan täydellinen yhteyden tila, jota valaistumiseksikin kutsutaan.

Moni länsimaalainen joogan harrastaja ei pidä joogafilosofian itsekurin ja pidättyväisyyden ihanteista. Yli 1 500 vuotta vanha alan klassikko-opaskirja, Patañjalin Joogan filosofia eli Yoga-sutra, ”on hyvin kaukana modernista ’tee mitä sinusta tuntuu hyvältä’ -henkisyydestä”, painottaa teoksen suomentaja Måns Broo.

Alkoholi ja muut päihteet ovat joogafilosofiaa seuraavalle monipiikkinen ansa, vaikka ihminen ei ikinä joogaharjoituksia tehdessään olisikaan alkoholin vaikutuksen alaisuudessa. Ensinnäkin päihteet aiheuttavat helposti ison addiktion, kun joogin tulisi nimenomaan päästä pienistäkin addiktioista eroon. Toiseksi ne voivat vahingoittaa terveyttä, kun joogin tulisi pyrkiä terveellisiin elämäntapoihin.

Kolmanneksi päihteet ovat alhaisinta mahdollista ravintoa tai ajanvietettä. Miltei kaikki maallinen ruoasta ihmisten mielentiloihin jaotellaan joogafilosofiassa kolmeen: sattvaan, rajasiin ja tamasiin.

Sattva on selkeyttä, rauhallisuutta, epäitsekästä oikeamielisyyttä – ja esimerkiksi ruokapöydässä terveellistä ja tuoretta. Rajas on intohimoa, innostusta, aikaansaavuutta itsekkäistä lähtökohdista. Rajas-ruokaa on kaikki hyvin tulinen tai hapan, hyvin suolainen tai makea, sekä piristävät kofeiinipitoiset juomat. Tamas on velttoutta, välinpitämättömyyttä, tietämättömyyttä – ja päihteitä sekä epäterveellistä, vaivatta valmistuvaa roskaruokaa. Joogin ihanne on elää sattvisesti: hän pyrkii karttamaan sitä mikä vahvistaa tamasia ja käyttämään rajasia välttämättömänä väliportaana tamasista sattvaan.

Neljänneksi päihteet vaikuttavat käyttäytymiseen ja itsekontrolliin. Alkoholin vaikutuksen alaisena toimii helposti toisin kuin selvin päin toimisi. Entä miten sukeltaa meditaatiossa mielen syvyyksiin, jos alkoholi on sumentanut sekä mielen että yleisen keskittymiskyvyn?

Mitä syvemmälle joogan maailmaan sukeltaa, sitä tyhjänpäiväisemmältä juominen alkaa tuntua. Jokainen hetki on kallisarvoinen mahdollisuus kasvaa ihmisenä, tilaisuus pitää hyvää huolta itsestä ja muista. Selvänä on helpoin tarttua näihin mahdollisuuksiin.


Lähteinä artikkelissa on käytetty klassikkoteoksia Yoga-sutra, Bhagavad Gita sekä Katha Upanishad.

teksti ja kuvat: natalia kisnanen


Tommy Lindgren – räppiä ja kansalaisaktivismia kahvin voimalla

Don Johnson Big Bandin räppärinä, laulajana ja keulakuvana tunnettu Tommy Lindgren ei vanno absolutismin eikä minkään muunkaan -ismin nimeen. Hänelle … Jatka lukemista Tommy Lindgren – räppiä ja kansalaisaktivismia kahvin voimalla

Don Johnson Big Bandin räppärinä, laulajana ja keulakuvana tunnettu Tommy Lindgren ei vanno absolutismin eikä minkään muunkaan -ismin nimeen. Hänelle raitis elämätapa tulee luonnostaan.

_mg_7907_mvTommy Lindgren (s.1977) on niin lavalla kuin siviilissäkin melkoinen moottoriturpa ja haastattelusessio miehen kanssa venähtääkin melkein kaksituntiseksi. Vaikka Lindgren on kova puhumaan, niin turhanpäiväistä jaarittelua hän ei harrasta. Hänellä on harkittuja ja vahvoja mielipiteitä asiasta kuin asiasta.   

Kymmenen vuotta sitten ensilevynsä  Support de Microphones julkaissut Don Johnson Big Band on kulkenut pitkän ja tapahtumarikkaan matkan. Vuonna 2000 bändin ympärillä alkoi kunnon kuhina ja touhu oli ajoittain erittäin hektistä. Maailma oli musiikkibisneksen näkökulmasta täysin toisenlainen kuin nykyään. Markkinointikanavina ei ollut MySpace-sivustoa tai Spotifytä ja internetin rooli oli marginaalinen nykyiseen verrattuna. Bändi julkaisi tuotoksensa ensin omakustanteena ja myi sitä suoraan repusta kaikille halukkaille. Support de Microphones on edelleen yksi Suomen eniten myydyistä omakustanteista. Sana uudesta eri tyylejä yhteen sekoittavasta hiphop-yhtyeestä levisi nopeasti ja kulttisuosio oli taattu. Toiselle levylle monikansallinen Universal Music kiinnitti bändin talliinsa.
– Aluksi toiminta oli hidasta ja soittohommia tehtiin vuosien 1997-2000 välillä lähinnä vain omaksi iloksi. Kun aika oli kypsä omakustanteelle, niin halusimme tehdä sen kunnolla. Oikeat kannet ja virallisen näköinen julkaisu rahoitettiin lähinnä meidän soittajien ottamilla opintolainoilla. Hyvään tarkoitukseen menivät nekin lainarahat, Helsingin yliopistolla edelleenkin kirjoilla oleva Lindgren nauraa.

Vaikutteita ja vierailijoita eri genreistä
Musiikin monimuotoisuus jo ensilevystä lähtien vaikeutti bändin lokeroimista mihinkään tiettyyn kategoriaan. Bändiä ei väkisin lähdetty tunkemaan suomirap-genreen, joka 2000-luvun alkuvuosina eli vahvaa nousukautta. Lindgren on vain tyytyväinen ettei heitä ole lokeroitu tietyn tyylin alle.
– Meidän vaikutteemme tulevat todella monesta suunnasta. Esiintymispaikkamme voivat vaihdella Karmarockin vaihtoehtomusiikkifestivaaleista Helsingin Juhlaviikkojen hieman korkeakulttuurisempaa osastoa edustavaan Huvila-telttaan. Pori Jazzeillakin olemme soittaneet. Jos musiikkimme on pakko änkeä tietyn nimikkeen alle, niin kutsuttakoon sitä rytmimusiikiksi. Hienoimpia kokemuksia ovat ne, kun musiikkiamme tulee kehumaan joku jonka sitä ei heti ensisilmäykseltä olettaisi kuuntelevan. Keikoilla on näkynyt niin punkkareita, vanhempia arvokkaita herrasmiehiä, kuin hevareitakin. Moninaisuus kunniaan, hän kiittelee.
Don Johnson Big Band on varsinkin keikoilla tunnettu runsaasta vierailijoiden käytöstä. Yhteistyötä bändin kanssa ovat tehneet esimerkiksi laulaja Emma Salokoski ja beatboxaaja Felix Zenger. Kuultiinpa viimeisimmällä Records Are Forever-levyllä suuremman yleisön suosikkia Anna Abreutakin. Kantavana ideana bändin ulkopuolisen väen kutsumisessa lavalle on pitää soittohommat itselleen haastavina ja monipuolisena.
– Tässä tapahtui vähän lumipalloefekti. Yhden vierailijan kautta tutustuimme aina uusiin ihmisiin, ja mikäs sen mukavampaa kuin soittaa eri aloja edustavien muusikoiden kanssa. Esimerkiksi Pekka Kuusisto eksyi mukaamme juuri Emma Salokosken kautta. Tämä tarjoaa myös heille tilaisuuden operoida oman perusalueensa ulkopuolella.

Amnestyn ajat
Ihmisoikeusasiat ovat Lindgrenille hyvin tärkeitä ja hän olikin vuoteen 2004 asti töissä Amnestylla tiedottajana. Vuoden 2003 Breaking Daylight-levyn saaman suuren suosion myötä hänen oli pakko jättää päivätyönsä ja keskittyä pelkästään musiikin tekemiseen. Lindgrenin julkisuuskuva oli kaksijakoinen ja useissa tuon ajan haastatteluissa tunnuttiinkin keskittyvän enemmän ihmisoikeusasioihin kuin musiikkiin.  
– Se ei minua haitannut, puhun näistä asioista mielelläni. Podin huonoa omaatuntoa lähinnä siitä, että omat voimat eivät enää riittäneet kahdelle asialle omistautumiseen yhtä aikaa. Amnesty on kuitenkin voittoa tavoittelematon kansalaisjärjestö ja se maksoi minulle palkkaa. En kokenut pystyväni suoriutumaan töistäni siellä asian vaatimalla tavalla joten lopetin. Olen tietysti edelleen Amnestyn jäsen ja välillä osallistun heidän projekteihinsa.
– Ihmisoikeusasiat ja musiikki jäsentyvät omassa päässä kuitenkin eri lokeroihin. Joissakin haastatteluissa näiden kahden asian yhdistäminen oli täysin luontevaa, toisissa taas ei. Vaivaannuttavaa oli lähinnä se, että julkisuus ylipäätään keskittyi niin vahvasti minuun ihmisenä. Bändinä olemme kuitenkin olleet aina demokraattinen.
Vahvat mielipiteet omaavaa ja sanavalmista Lindgreniä on varmasti houkuteltu myös mukaan politiikkaan?
– Presidenttiä minusta ei kukaan vielä ole halunnut lähteä tekemään, mutta kaikkiin muihin vaaleihin minua on pyydetty mukaan. Mahdollisuus on houkutellut, mutta vielä tähän asti vaikutuskanaviksi ovat saaneet riittää musiikin tekeminen ja satunnaisten kolumnien kirjoittaminen lehtiin. En myöskään halua lähteä minkään puolueen listoille ehdokkaaksi vain sen takia, että ne saisivat mukaan mahdollisimman monipuolista porukkaa. Päivänpolitiikkaan lähteminen olisi kuitenkin kokopäivähommaa. Nyt aika ei riitä, mutta katsotaan myöhemmin. Minua lähestyneitä puolueita ei ole kuin kaksi, eli tietysti Vihreät ja Vasemmistoliitto.

Omia valintoja ja elämänkokemuksia
Räppäri on mukana Suomen lasten ja nuorten säätiön Zest-ohjelmassa, joka pyrkii tukemaan koulujen kasvatustyötä ja antamaan uusia välineitä elämäntaitokasvatukseen. Mukana on muitakin julkisuuden henkilöitä, muun muassa Lenni-Kalle Taipale, Pamela Tola, Jani Toivola ja Eva Wahlström.
– Me kierrämme puhumassa yläasteikäisille heidän omien kykyjensä ja lahjakkuuksiensa löytämisestä. Kerromme heille omista kokemuksistamme ja siitä miten olemme kukin päätyneet omalle alallemme. Näillä reissuilla olen huomannut, että sen ikäisille kannattaa puhua omista yläasteajoistaan liikaa saarnaamatta.
Lindgren ei ole ikinä elämänsä aikana käyttänyt alkoholia. Oma yläasteaika ei ollut hänelle kovin helppoa, sillä hän suhtautui koulunkäyntiin vakavissaan jo alaluokilta lähtien ja olikin omien sanojensa mukaan melkoinen hikipinko. Koulun ulkopuolista sosiaalista kanssakäymistä hänellä ei juurikaan ollut. Musiikissaan nykyään vaadittava loistava englannin kielen taito juurtaakin jo noilta ajoilta. Teini-ikäinen Lindgren vietti paljon aikaa kotona katsellen englanninkielisiä elokuvia ja tv-sarjoja.
– Nuorena en tehnyt tietoista valintaa, että minä olen absolutisti ja tulen aina olemaan. Muiden ikäisteni aktiviteetteihin kuuluivat kotibileet ja ensimmäisten kännien vetäminen. Minulle moinen maailma oli täysin vieras, kotona kun viihdyin suurimman osan ajastani. Pikku hiljaa oma identiteetti alkoi kuitenkin rakentua ja siihen ei vain kuulunut dokaaminen. Saihan sitä, että miksi en juo aina selitellä. Jollain koulun luokkaretkillä olutpulloa tyrkytettiin minulle väkisin käteen. Muutaman hörpyn saatoin joskus ottaakin vain siksi, että muut olisivat lopettaneet painostamisen. Se on todella vaikeaa näin jälkikäteen miettiä syitä, jotka johtivat juomattomuuteeni. Tietynlaisesta nuoruuden epävarmuudesta johtunut kontrollinhalu todennäköisesti heijastui myös tähän asiaan ja halusin pitää pääni selvänä. Noin nuorena tehty päätös alkoi jossain vaiheessa elää täysin omaa elämäänsä, eikä minulle vähän vanhempana ole ikinä tullut tarvetta koettaa juoda edes silloin tällöin.
Tommyn isä Christer Lindgren on pitkän linjan ruokatoimittaja ja kirjailija. Hän on julkisestikin puhunut omasta alkoholiongelmastaan, mutta se ei Tommyn mukaan vaikuttanut hänen omaan raittiuspäätökseensä.
– Isä on joskus naureskellut että meillä molemmilla on alkoholiongelma. Minä en juo ollenkaan ja hän joi aiemmin liikaa. Hänen juomisestaan tuli ongelma vasta vanhemmalla iällä, jolloin minä olin jo muuttanut kotoa pois. Eli jos isän juominen minuun on vaikuttanut silloin nuorempana, niin se on ollut hyvin alitajuista. Meillä oli kotona usein ystäväperheiden kesken illanistujaisia joihin alkoholi kuului, mutta sen käyttö silloinkin oli hyvin hillittyä. Myöhemmin juomattomuuttani on vain vahvistanut se, että geeneissä on taipumusta riippuvuuteen, jonka huomaan taas itsessäni eri asioissa.

Oman kehon kuuntelua
Laulaja innostui oikein kunnolla juoksemisesta viime kesän aikana ja liikunnasta saatavaan hyvään oloon hän huomaa jääneensä koukkuun.
– Keikkailu meillä on aina ollut hyvin fyysistä ja se on ollut minulle pääasiallinen liikunnanmuoto viimeiset 10 vuotta. Pidempien kiertuiden jälkeen olen huomannut, että levottomuus alkaa kasaantua ja sinne lavalle tekee mieli hulluna heilumaan. Nyt olen tosiaan alkanut juosta ja se onkin hyvä korvaava liikunnan muoto. Täytyy vain olla varovainen ettei sitä vedä överiksi. Liikunta- ja kahvi-addiktiot riittävät minulle, hän nauraa.
Lindgrenin tarina päihteettömän elämantavan valinnasta jo nuorena on musiikkipiireissä mukavan poikkeava peruskaavasta. Raittiin muusikonhan tietysti heti ensimmäisenä ajatellaan käyneen täysin pohjalla ennen raitistumistaan.
– Välillä suomalainen juomakulttuuri tympii. Jos esimerkiksi joku naistenlehti haluaa alkoholittoman joulu-, tai juhannusdrinkin ohjeen joltakin muusikolta, niin aika usein minun puhelimeni soi. Ensin on tietysti soitettu Anssi Kelalle ja Apulannan Sipe Santapukille. Jos heitä ei olla saatu kiinni, niin sitten kysytään minulta. Ei meitä valtakunnan niin sanottuja virallisia absolutistimuusikoita kovin montaa tässä maassa ole, hän miettii.
Lindgren käyttää sanaa absolutisti itsestään puhuessaan kuitenkin varoen. Hän rinnastaakiin juomattomuuden osaksi suurempaa kokonaisuutta.
– Minua on aina häirinnyt se, että ihmiset kutsuvat minua absolutistiksi. Tämä ei ole minulle mikään aate tai -ismi. Rinnastan tämän enemmän siihen mitä tykkään syödä tai juoda. Kyse on omasta kehostani ja siitä mitä suustaan laittaa alas, eikä niinkään yhdenlaisesta suhtautumisesta päihteisiin. Jotenkin yhdistän tämän mielessäni myös siihen, että nuorempana olin hirveän nirso ruuan suhteen ja vierastin uusia makuja. Alkoholi ei sopinut tuohonkaan kuvioon.

Tupakkatauko
Tupakkaa muusikko kertoo aiemmin polttaneensa, mutta päässeensä siitäkin eroon. Tuo tapa tuli opeteltua vasta parikymppisenä yliopisto-opintojen alussa ja se liittyi lähinnä sosiaaliseen kanssakäymiseen.
– Vierastin yliopistomaailmaa, enkä pitänyt ilmapiiristä jossa vallitsi fiilis siitä, että ollaan vähän muita ihmisiä parempia korkeakouluopiskelijoita. Tupakointi liittyi silti hyvin vahvasti siihen, että yritti kuitenkin sulautua joukkoon. Röökipaikalla oli paljon helpompaa aloittaa keskustelu kurssikavereiden kanssa kuin muualla. Musahommiin tupakointi kuului aiemmin myös niin, että jos keikan jälkeen menimme vaikka baariin, niin minullakin oli käsille jotain tekemistä muiden lipittäessä olutta. Satunnaisesta sosiaalisesta toiminnasta se muuttui kuin huomaamatta säännölliseksi päivittäiseksi tavaksi.
Polttamisesta saatua hetken mielihyvää ja sen suhdetta jossain kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävään kauhukuvaan sen mahdollisesti aiheuttamista vaaroista Lindgren on selvästi pohtinut.
– Vielä polttaessani nautin siitä. Olen aina vierastanut kaikessa päihteisiin liittyvässä valistuksessa nautinnollisen puolen kiistämistä. Muistan kun olin ehkä 10-vuotias ja Torsti Koskinen kävi suu vaahdossa valistamassa meitä lapsia huumeiden vaaroista. Mietin jo silloin, että pakkohan ihmisten on päihteistä saada jotain irtikin, eiväthän he muuten moisiin vaarallisiin aineisiin koskisi. Mielestäni pitäisi puhua enemmän hetkellisen nautinnon ja vaarojen suhteista ja tasapainoilusta näiden välillä. Jokainen voi pohtia onko valmis uhraamaan oman terveytensä lyhyen loistofiiliksen takia.

lindgren

Teksti: Aki Lehti   kuvat: Satu Haavisto

Kännikapinalliset löysivät toisensa

Haluaisitko hengähtää töitten jälkeen hyvässä seurassa ja tutustua ihmisiin, joiden henki ja jutut eivät haise alkoholilta? Kännikapina tarjosi tähän mahdollisuuden … Jatka lukemista Kännikapinalliset löysivät toisensa

Haluaisitko hengähtää töitten jälkeen hyvässä seurassa ja tutustua ihmisiin, joiden henki ja jutut eivät haise alkoholilta? Kännikapina tarjosi tähän mahdollisuuden ja makoisat sapuskat after work -illassa Helsingin Korjaamolla.

kannikapina-2w-kuva-joni-villanen-8Aino Liukon mielestä tämä illanviettotapa voitti kyllä illan television äärellä.
– Vähänkös kiinnostavaa katsoa, miten jengille nuoria annetaan viinaa ja sitten katsotaan, mitä tyhmää he tekevät kännissä. Vastustan sisällöttömiä ohjelmia ja uutisoinnin viihteellistymistä!
Liukkoa ärsyttää suomalaisten laumasieluisuus alkoholin käytössä. Samoilla linjoilla oli Christian Karlsson.
– En ole tullut osalliseksi suomalaisesta alkoholikulttuurista. Olen halunnut olla oman tieni kulkija ja harkita tarkkaan valintojani, sitä, mitä hedelmiä niistä seuraa.
– En käsitä, mikseivät ihmiset pysty ilmaisemaan tunteitaan selvin päin. Häiritsee, kun ei osata nauttia elämästä ilman viinaa, vaikeroi Matti Niemelä.
– Itse pystyn tekemään selvin päin sen minkä muut tekevät viinapäissään – ja vielä muistankin seuraavana päivänä, mitä tein.
Paikalle saapuneita viihdyttivät porvoolaisjonglööri Joni Villanen sekä helsinkiläinen muusikko Tuukka Liukkonen. Jälkimmäinen kritisoi promilletonta boolia siemaillessaan muusikkokulttuuria.
– Olen huomannut, että hommat toimivat paljon paremmin ilman viinaa. Ja mitä kauemmin olen ollut juomatta, sitä enemmän sitä on juomatta jo ihan kiusallaankin.
– Keikkapaikoilla on ilmaiset juomat. Kun minä sanon niille ei kiitos ja pyydän ruokaa, niin järjestäjät saattavat sanoa, että johan nyt on.
Rytmikkään melankolisia akustisia kitarabiisejään esittänyt Liukkonen antoi kännikapinalliselle yleisölleen kaikkensa. Samaa ei voi sanoa kaikista Suomen esiintymislavoilla hoipertelevista humalaisista.
– Eivät bussikuskit ja kirurgitkaan tee kännissä töitä. Pitää olla selvin päin lavalla kun meille maksetaankin siitä, Liukkonen arvosteli.
– Haluan nähdä aitoutta, en kuorrutettuja ihmiskuvia.
Irma Palo ilahtui raittiin muusikon kohtaamisesta.
– Juuri luin lehdestä Neumannin väitteen, että ei sillä alalla kukaan kuumaan kaakaoon tyydy.
Muutenkin Palosta oli mukava istua iltaa seurassa, joka ymmärsi hänen huolensa.
– Kun ennen kuvattiin naisia, heillä oli käsissään lapsi tai käsityö. Nyt heillä on pullot. Kotikadussakin hyviä näyttelijöitä käytetään väärin, heidät on pantu hymyilemään ja mainostamaan alkoholia.
Koska illanvietto oli raitis, alaikärajaa ei tarvinnut asettaa. Viisivuotias Jimena Miiluvaara loikki ja pomppi autuaana kodinomaiseen biletilaan asetetuilla vuoteilla. Tämä tyttö ainakin saa terveen hauskanpidon mallin!
– Koti on kaiken A ja O. Jos lapset näkevät aikuisten sekoilevan kännissä, eivät he tiedä mitään muuta olevankaan, Matti Niemelä pohti.

Teksti: Natalia Laurila kuvat:Joni Villanen

Prätkäjengi, johon pääsee vain itsekurilla

MC:tä eli moottoripyöräkerhoa ei vaihdeta. Paitsi korkeintaan kerran. MC Freedomin pääsyvaatimukset ovat niin kovat, ettei monikaan mustanpuhuva prätkäjätkä kykene niitä … Jatka lukemista Prätkäjengi, johon pääsee vain itsekurilla

MC:tä eli moottoripyöräkerhoa ei vaihdeta. Paitsi korkeintaan kerran. MC Freedomin pääsyvaatimukset ovat niin kovat, ettei monikaan mustanpuhuva prätkäjätkä kykene niitä täyttämään. Freedomin liiveissä ajavat vain väkivallattomat absolutistit.

freedom-julleJulle Haapsalo istui sunnuntai-iltapäivää nurmikolla. Takana oli motoristitapahtuma, vieressä prätkä, edessä pitkä tie kotiin.
– Ei vaan millään olisi jaksanut lähteä. Krapulassa ajaminen on kamalaa!
Pirkka Pöyhönenkin kävi moottoripyörällään motoristien kesätapahtumissa. Kerhotoiminta olisi muuten kiinnostanut, mutta pyörille lastatut kilisevät kassit eivät houkutelleet liittymään seuraan.
– Mietin, että eikö hemmetti Suomessa ole muita alkoholisteja, joilla on moottoripyörä. Neljä vuotta sitten lopetin juomisen, ja kolme vuotta sitten uudestaan, Pöyhönen kertoo.

Yhdestä prosentista nollaan promilleen
Dokaamiseen kyllästyneet motoristit alkoivat joitakin vuosia sitten järjestää toisistaan tietämättä päihteetöntä motoristitoimintaa eri puolilla Suomea. Kun he löysivät toisensa, syntyi valtakunnallinen Freedom MC. Raittius- ja vertaistukiyhdistykseksi ja Freedom MC: n sateenvarjoksi perustettiin RaiMot eli Raittiit Motoristit ry.
Freedom MC:n jäsenet asuvat eri puolilla Suomea, pohjoisin Kuusamossa. Pääkaupunkiseudulla jäseniä on kuitenkin eniten, ja helmikuussa he alkoivatkin remontoida itselleen ”Headchapteria”, päämajaa Helsingin Heikinlaaksoon.

Siellä on jo varsin mukavaa. Päämajassa voi kunnostaa prätkää ja astella sitten hakemaan päihteettömältä baaritiskiltä kahvikupin, jonka kanssa on mukava lysähtää nojatuoliin. Parhaassa tapauksessa jengikaveri soittelee rumpuja vieressä.
Nyt nojatuolissa virnistelee Jari Ikävalko, RaiMojen puheenjohtaja ja Freedom MC:n sihteeri, MC-kielellä ”Secretary”. Jäsenen statuksen hierarkiassa viestittää liivin edustaan ommeltu teksti.
– Meidät on kaiken kaikkiaan otettu tosi hyvin vastaan muiden MC:iden piirissä. Olisi voinut odottaa vieroksuntaa ja karsastusta, iloitsee Pekka Tuomisto, Freedom MC:n Road Captain.


Raju menneisyys, kiva tulevaisuus

– Kyllä päihteitten käyttö on yleensä rankkaa motoristipiireissä, Jari Ikävalko valittelee.
Ei moottoripyöräily toki aiheuta juomista, vaan alkoholikulttuuri. Onpa suomalaisia miehiä yhdistävä harrastus mikä hyvänsä, he yleensä juovat yhdessä. Ja rankasti.
Loogisesti ajateltuna on kummallista, että juopottelukavereita yhdistävät ajoneuvot, joita ei saa ajaa alkoholin vaikutuksen alla. Useimmat suomalaiset kuitenkaan eivät näe tässä ristiriitaa.
– Kontiorallin jälkeen järjestäjät saavat varmaankin miljoonan tyhjien pullojen keräämisestä, Ikävalko letkauttaa.
Freedom MC ei ota kantaa toisten aineiden käyttöön, mutta on valmis auttamaan, jos joku haluaa kääntää elämäntapansa raittiille poluille. MC-maailmassa päihteet kuuluvat turhan usein kerhojen kulttuuriin.
Onpa Jari Ikävalko itsekin ajellut, pienenä jo, kaljakassi mopon kahvassa. Kun hän pääsi kuiville alkoholista, vei vielä viisi vuotta, ennen kuin hän onnistui irtautumaan huumeistakin.
Jengikaverit ymmärtävät.
– Useimmat MC Freedomin jäsenet ovat aloittaneet päihteitten väärinkäytön jo lapsina. Joukossa on entisiä narkomaaneja ja monilla on rikostausta, pitkiäkin tuomioita takanaan, Ikävalko sanoo.
Pekka Tuomisto taputtaa jengiliivejään ja kutsuu niitä Suomen kalleimmiksi.
– Noin 732 000 euroa kappale.
– Ehkä sellaisen parin omakotitalon verran meni nimittäin kurkusta alas, ynnäilee Pekka Tuomisto taakse jääneen elämänsä laskua.
Freedom MC:n kokelasjäseninä on myös raittiita ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut alkoholiongelmaa. Freedom toivottaa heidätkin lämpimästi tervetulleiksi. Suoraan ei kukaan jäseneksi kuitenkaan pääse, vaan ensin on selviydyttävä kokelasajasta.
– Ehdoton päihteettömyys on sääntö koko elämään. Kaikenlainen kerhon maineen häpäisy on erottamisen peruste, ja maineen voi häpäistä siviilissäkin, Ikävalko summaa.
Raittiuden ohella jäseniltä odotetaan väkivallattomuutta. Tämä MC ei tappele.
Ja tietysti jäseneksi mielivällä on oltava huumorintajua. Seura on miehistä ja hurtti läppä lentää. Koko perhe on kuitenkin tervetullut mukaan niin päämajaan kuin motoristien kesätapahtumiin, joihin ajetaan letkoina. Sellainen on joka viikonloppu jossakin päin Suomea.
– Suurin osa läheisistämme on nähnyt kurjan kautemme, ja siksi he jaksavat kannustaa ihan loputtomiin meitä tässä harrastuksessa, Jari Ikävalko ja Pekka Tuomisto kiittelevät.

Kyynisinkin teini hiljenee
Vaikka nuorempiakin ajaa joukossa, Freedom MC:n jäsenten keski-ikä ylittää reippaasti 40:n. Jari Ikävalkosta se on luonnollista:
– Alkoholismin kehittymiseen menee 15–20 vuotta.
Nuorten maailma ei kuitenkaan ole kaukana. Raittiit motoristit ovat halunneet kertoa rankoista kokemuksistaan nuorille.
– Nuorisotalolla kun käytiin esittäytymässä, niin jätkät makasivat siellä tuoleilla ja vilkuilivat laiskasti, että kuka tulee. Kun he näkivät, minkälaista porukkaa sieltä astui sisään, niin joku heistä sihahti ”istutaan kunnolla”. Kaikki ryhdistäytyivät.
Freedomlaisia naurattaa. Heidän näköisiään kuuntelee kyynisinkin teinikloppi. Jengiläiset suunnittelevatkin ryhtyvänsä lastenkodin kummeiksi.
– Tarkoitus olisi saada remontti valmiiksi ja tänne täydellinen korjaamo. Sitten voidaan aloittaa mopokerhoillat. Täytyy ottaa nuorisotoimeen ja sosiaalitoimeen yhteyttä, Ikävalko maalailee.
Mopokerhossa ei tulla saarnaamaan, mutta päihteettömyyskasvatus on vahvasti läsnä, kun tehdään yhdessä hauskoja ja hyödyllisiä asioita raittiisti.
Ja kun jengiläiset kertovat nuorille omat tarinansa. Voi olla, että sen jälkeen ajatus pään sekoittamisesta rankoilla aineilla menettää hohtonsa.
Näitä karpaaseja katsellessa tulee mieleen, että kovempia kundeja saa hakea. Kuka tahansa osaa uhota, dokata, hakata ja hurjastella karkuun, mutta harva kaveripa osaa olla sekä lyömättä että juomatta.

Lisää jäseniä näkyvissä
Freedom MC:n perustaja ja ”President” Juha Pihlajaniemi pitää päihteitten väärinkäyttöä koko Suomen kansan ongelmana. Motoristi voi jeesata ja auttaa toista motoristia ongelman kanssa.
– Siinä voi auttavana tekijänä olla jo pelkästään läsnäolo ja reilu jutustelu biker-veljelleen. Missään vaiheessa Freedom MC:stä ei tule saarnaavaa tai ketään tuomitsevaa MC:tä, pohjanmaalainen Pihlajaniemi painottaa.
Freedom MC:ssä on tällä hetkellä 28 täysjäsentä. Lisää on odotettavissa.
– Kesätapahtumissa jokainen voi omin silmin nähdä, että meille on tarvetta. Joillain on erittäin huonosti asiat, ja muista jengeistä tulee varmaan paljon vielä meille jäseniä vuosien varrella.
MC:n vaihtaminen on monen mielestä tosin kunniatonta. Freedomlaisten tapahtumiin ja letka-ajoihin voi kuitenkin kaartaa pyörällään mukaan oman jengin tunnukset päällä.
– Mitään ei kysellä, eikä tarvitse selitellä. Kunhan vaan on reilu, rehti ja selvin päin niin meidän kanssa saa tulla ajelemaan.

Ainoa Pohjoismaissa
Freedom MC on vuonna 2007 perustettu valtakunnallinen MC-kerho.
Freedom MC kuuluu yhtenä virallisena jäsenenä suomalaiseen ja kansainväliseen MC-yhteisöön. Freedom MC on ensimmäinen pohjoismainen täysin päihteetöntä elämäntapaa jäseniltään vaativa MC.

Teksti ja kuvat: Natalia Laurila

’Että ihminen uskaltaisi olla oma itsensä’

Joni Villanen järjestää itselleen ja muille päihteetöntä tekemistä Porvoossa Jos minulla olisi iso koti ja samanhenkinen kaveripiiri, tekisimme yhdessä ruokaa … Jatka lukemista ’Että ihminen uskaltaisi olla oma itsensä’

Joni Villanen järjestää itselleen ja muille päihteetöntä tekemistä Porvoossa

Jos minulla olisi iso koti ja samanhenkinen kaveripiiri, tekisimme yhdessä ruokaa ja viihtyisimme lauantai-iltaisin. Mutta ei. Myös raittiina viihtyvää porukkaa on ollut vaikea löytää, valittaa Henna Kähkönen, 21.

Joni Villanen työskentelee lasten kanssa ja on heille esimerkki siitä, miten rikasta elämä voi olla, kun ei käytä viikonloppujaan ryyppäämiseen. Hänellä on ollut aikaa toimia paikallisyhdistyksissä ja kehittyä muun muassa valokuvaajana ja piirtäjänä siinä määrin, että hän on alkanut tienata sivutuloja harrastuksillaan.
Joni Villanen työskentelee lasten kanssa ja on heille esimerkki siitä, miten rikasta elämä voi olla, kun ei käytä viikonloppujaan ryyppäämiseen. Hänellä on ollut aikaa toimia paikallisyhdistyksissä ja kehittyä muun muassa valokuvaajana ja piirtäjänä siinä määrin, että hän on alkanut tienata sivutuloja harrastuksillaan.

Henna Kähkönen elää onnekseen Porvoossa, joka tarjoaa vaihtoehdon niille, joita meluisat baarit, sammaltavat kaverit ja krapula eivät houkuta. Oman elämänsä sankarit -yhdistys pitää jäsentensä ja Porvoon Raittiusseuran tuella lauantai-iltaisin auki päihteetöntä olohuonetta kerhotilassa kaupungin keskustassa. Siellä voi muun muassa syödä iltapalaa, pelata lautapelejä, roikkua netissä, katsoa telkkaria, kuunnella musaa ja ennen kaikkea tutustua nuoriin, jotka viihtyvät parhaiten selvin päin. Nuoruus on venyvä käsite. Kaikki 13 vuotta täyttäneet ovat tervetulleita, yläikärajaa ei ole.
Tilaakin on, paljastaa piipahdus päihteettömässä olohuoneessa satunnaisena lauantai-iltana. Yhteisten iltojen vetäjä Joni Villanen, 23, pääsee illan aikana moikkaamaan neljää nuorta.
Missä Porvoon nuoret ovat?
– On aika vähän ulospäin suuntautuneita raittiita nuoria, jotka uskaltautuvat tänne tuntemattomien keskelle. Raittiit nuoret eivät välttämättä myöskään tarvitse vaihtoehtoa baarille. Heillä on elämässä niin paljon muutakin, Villanen arvelee.
– Kaipaisin tänne taviksia, joilla on halu kokeilla päihteetöntä hauskanpitoa.

Viikonloput valuvat hukkaan baareissa
Kaikille avoin raitis ilta Suomessa osoittaa, miten vaikea suomalaisten on puhua toisilleen selvin päin. Tyypillinen suomalaiskoti ei opeta sitä taitoa lapsilleen; se opettaa, että alkoholi kuuluu elämään. Joni Villasen mielestä nuorista näkee, että arvot ovat aika lailla kadoksissa.
– Oman elämänsä sankarit -yhdistyksen laajempana toiminta-ajatuksena on kannustaa ihmisiä ajattelemaan itse. Että ihminen uskaltaisi olla oma itsensä eikä harrastaisi jotakin vain siksi että kaikki muutkin harrastavat, vaan pysähtyisi miettimään, haluaako todella sitä.
Että ihminen uskaltaisi puhua toiselle, tai vaikka lähteä tanssilattialle ilman nousuhumalaa.
Tämä filosofia pätee tietysti kaikkiin muihinkin asioihin kuin alkoholin käyttöön. Villanen on nähnyt ”uskaltaisinpa minäkin” -katseen muiden nuorukaisten silmissä kertoessaan, miten häntä eivät kiinnosta autot ja miten hän työskentelee lasten kerhojen vetäjänä, koska se on kivaa. Viis siitä, mitä maailma ajattelee: Joni Villanen seuraa sydäntään ja nauttii elämästään.
– Jos ajattelee alkoholin käyttöä omilla aivoillaan, eikä vain tee niin kuin muutkin, ei löydä yhtäkään järkevää syytä harrastaa juomista.
Joni Villasen henkilökohtaiseen raittiuteen vaikuttaa vahvasti se havainto, etteivät oikein minkään alan todella kyvykkäät ihmiset istu viikonloppujaan baareissa. He harjoittelevat. Ja saavat aikaan.
– Moni nuori aikuinen ahertaa arkisessa työssä kahdeksan tuntia päivässä ja istuu ehkä illalla koneella. Perjantaina ja lauantaina mennään baariin. Sunnuntaina sitten syödään kebabia ja katsotaan telkkaria, Villanen kuvailee ikätovereittensa tavanomaista elämää.
– Mihin siinä mahtuu mitään harrastusta? Millä ajalla ehtii saada mitään aikaan?

Nuorilla voi olla juomaseuraa, mutta onko tosiystäviä?
Henna Kähkönen ei ole täysraitis, vaan voi ottaa lasillisen, pari hyvässä seurassa silloin tällöin. Hän ei silti koskaan ole ollut krapulassa eikä ymmärrä, miksi alkoholista pitäisi tehdä vapaa-ajan pääsisältö. Miksi ihmisten on pakko humaltua?
– Selvin päin voi keskustella, vaikka mielipiteet eivät menisikään samaan suuntaan. Humalassa naisilla on hirveitä kissatappeluita, Kähkönen huomioi.
Hän ihmettelee niitä loputtomia rahasummia, jotka juomaharrastukseen voi upottaa.
– Palkkapäivänä töissä ihmiset sanovat, että no niin, nyt vedetään kännit. Ja sitten itketään ennen seuraavaa palkkapäivää. Itse elän sen mukaan, miten on rahaa, enkä sen mukaan, että haluan vetää kännit.
Kännäys olisi Kähkösestä typerä ajatus jo turvallisuussyistäkin.
– Tykkään käydä tanssimassa, mutta ei tulisi mieleen juoda niin paljon, etten pysty puolustautumaan, kun kävelen kotiin. Minulla ei ole varaa maksaa 40 euroa taksista.
Illan mittaan jutellessa käy ilmi, että yhdellä sun toisellakin raittiilla nuorella on koulukiusausmenneisyys. Heitä on kiusattu, heidät on jätetty porukan ulkopuolelle. Joukkoon kuulumisen ja tasapäisyyden alttari, jolle moni nuori uhraa omat aivonsa, persoonallisuutensa ja potentiaalisen raittiutensa, on ollut heiltä suljettu.
– Kiusaamisesta on minullekin varmaan tullut sellainen asenne, että ”ihan sama, mitä mä teen, noi vihaa mua kuitenki”, Kähkönen sanoo.
Hänkin on siis oppinut elämään sellaista elämää kuin itse haluaa. Olemaan oman elämänsä onnellinen sankaritar!
Mutta eikö tavallisella, kiusaamiselta säästyneellä nuorella sitten ole rohkeutta olla halutessaan toisenlainen kuin muut?
– Luulisi, että tavallisella nuorella on terve itsetunto, ja terveellä itsetunnolla uskaltaisi helpommin olla oma itsensä. Yhdistyksemme haluaa välittää sen viestin, että jos haluaa tehdä asiat eri tavalla, erilaisuus kannattaa. Arvostelu on usein kateellisuutta, ja kun uskaltaa tehdä, mitä itse haluaa, herättääkin muissa kunnioitusta, Joni Villanen toteaa.

Vaihtoehdon tarjoaminen on sosiaalista vastuuta
Vaikka satunnaisena lauantai-iltana saattaakin olla hiljaista, parhaimmillaan yhteinen lauantai-ilta on vetänyt yli 70 nuorta samaan paikkaan. Tuolloin Villanen keräsi paikallisia bändejä raittiiseen konserttiin.
Ensi vuonna hän aikoo panostaa imagon luomiseen ja iltojen mainostamiseen. Säännölliset yhteiset illat ovat hänestä tärkeitä itsessään.
– Tarjoamme vaihtoehdon. Porvoossa tämä on se oma ryhmä, jossa voi olla oma itsensä selvin päin lauantai-iltana.
Se on sosiaalista vastuuta – ja tämä onkin vielä yksi asia, jota Oman Elämänsä Sankarit -yhdistys haluaisi tässä maassa lisätä. Yhteisöllisyys, lähimmäisistä huolehtiminen, aidosti eikä mielistellen. Sekin on kovin vaikeaa humalassa.
– Ihminen tarvitsee ympärilleen ihmisiä. Luin tutkimuksesta, jonka mukaan 24 prosentilla Suomen nuorista ei ole ketään, kelle voisi puhua ihan kaikesta, Joni Villanen huolehtii.
– Minunkin piti perustaa oma yhdistys, jotta löytäisin muita raittiita nuoria.


Teksti ja kuva: Natalia Laurila