Avainsana-arkisto: vaihtoehto

Erityisopettaja Timo Latsa – ” Tietynlaiseen raittiuteen pitäisi kannustaa”

Koulun välituntikello pirahtaa soimaan ja luokkahuoneesta alkaa valua oppilaita ulos puheensorinan saattelemana. Erityisluokkahuone tyhjenee ja sen keskellä lattiaa tuijottaa iso … Jatka lukemista Erityisopettaja Timo Latsa – ” Tietynlaiseen raittiuteen pitäisi kannustaa”

Koulun välituntikello pirahtaa soimaan ja luokkahuoneesta alkaa valua oppilaita ulos puheensorinan saattelemana. Erityisluokkahuone tyhjenee ja sen keskellä lattiaa tuijottaa iso matto, jonka ympärille on asetettu kahdeksan pulpettia. Kodinomaisuutta lisää pari nahkasohvaa huoneen jatkeena.

Viimeinen oppilas pähkäilee vielä jotain ennen ulosmenoa. Kuopiolainen erityisopettaja Timo Latsa hoputtaa oppilasta ennen kuin ehtii esittelemään loput tilat. – Ulko-oven vieressä on pienimuotoinen punttisali ja täällä edessä vasemmalla sijaitsevat työtilani, hän sanoo.

Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen Saapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman … Jatka lukemista Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen

sorsasaariSaapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman tumman hahmon ylittävän Oulujoen yli menevän sillan ja lähden kulkemaan heidän perässään kohti pimeyttä. Pimeyden keskellä loistaa lämmin valo Sorsasaaren mökin ikkunasta.
Tuo talo on ottanut vastaan jo monien vuosien ajan elämän harhateillä kulkevia ihmislapsia, ja on samalla tarjonnut näille elämän murjomille aikuisille sellaisen turvallisen kodin, jota heillä ei lapsena ollut. Olen menossa paikkaan, jossa kokoontuu Alkoholistien Aikuiset Lapset.
Tuvassa minua odottaa lämmin vastaanotto, eikä minua katsota ylös eikä alas. Tunnen heti olevani samalla tasolla heidän kanssaan, mutta kuitenkin kunnian saada olla mukana kuuntelemassa heidän elämäntarinoitaan. Tutustumisen jälkeen siirrymme huoneeseen, jossa noin 15 aikuista saa luvan olla niitä herkkiä lapsia, joita he eivät koskaan saaneet lapsena olla. Istuudumme saman pöydän ääreen ja hiljennymme kuuntelemaan illan kokousta. Anonyymit paikalla olijat kertovat, että yleensä huoneesta sammutetaan valot ja sinne jätetään vain kynttilät palamaan kokouksen ajaksi, mutta nyt minun vuokseni he pitävät valot päällä. Otan tämän asian nöyränä vastaan ja nyökkään olevani valmis.

Aikuiset lapset

Kokouksen alussa yksi ryhmäläisistä lukee Alkoholistien Aikuisten Lasten alkusanat, jotka ovat hyvin koskettavia. Hän lukee tekstistä niitä arkoja sanoja oman itsensä löytämisestä, jotka tulisivat olla kaikille aikuisille itsestäänselvyys. Nämä aikuiset ovat täällä kuitenkin löytämässä itseään ja parantamassa sitä tuskaa, jonka he ovat saaneet perinnöksi lapsuudestaan. AAL ovat lähteneet kukin omalla tavallaan elämään elämää, jota he eivät kuitenkaan ole osanneet elää itsenäisesti ja itseään rakastaen. Nämä aikuiset lapset ovat syntyneet koteihin, joissa alkoholismi tai muulla tavalla häiriintynyt perhe-elämä on aiheuttanut vakavia psyykkisiä ongelmia koko perheelle. Nämä ”lapset” eivät kykene elämään tasapainoista elämää, koska heidän sisällään muhii jatkuva viha, tuska, kärsimys, ahdistus tai kuoleman läsnäolo. Näiden aikuisten lasten normaali elämä saattaa olla tuskaista kamppailua käsittelemättömien haavojen, tunteiden ja toimintatapojen vuoksi. Ryhmässä moni on kuitenkin eheytynyt omaksi itsekseen ja toipunut lapsuuden haavoista.

Hei, olen…

AAL-ryhmissä ei ole ketään vetäjää tai ohjaajaa, vaan kaikki läsnäolijat ovat tasa-arvoisia. Ryhmien jäsenet voivat toimia toistensa tukena ja kummeina myös vapaa-aikana. Toipuminen lapsuuden ajan traumoista ja rankoista kokemuksista sekä itsenäiseen, tasapainoiseen elämään opetteleminen on täyttä työtä sellaiselle henkilölle, jolle se ei ole itsestäänselvyys. Toisen ryhmäläisen tukea voi tarvita milloin vain. AAL-ryhmäläisten keskinäinen anonyymiluottamus ja tuki on läsnä 24 tuntia vuorokaudessa.Alkusanojen jälkeen ryhmä ottaa esille yhden heidän parantavasta 12 askeleestaan, jota he sitten vuoron perään käsittelevät. Jokainen ryhmäläinen tervehtii omalla nimellään muita ja saa siihen lämpimän vastauksen takaisin. Tämän jälkeen jokainen saa puhua vuorollaan noin seitsemän minuutin ajan omasta elämästään ja sen tuottamasta vuosia kestäneestä tuskasta. Puheenvuoroa ei ole pakko käyttää, kuunteleminenkin on jo eteenpäin elämässä. Näin ryhmäläiset käyvät läpi raskaita askeleita kohti parempaa tulevaisuutta ja turvallisempaa huomista.
Oulussa toimiva AAL-ryhmä kokoontuu kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja torstaisin. AAL-ryhmien toiminta ei kytkeydy mihinkään oppisuuntaan eikä uskonnolliseen tai poliittiseen järjestöön. Ryhmissä ei peritä jäsenmaksuja, vaan toiminta rahoitetaan täysin vapaaehtoisilla avustuksilla.

Ensimmäinen askel

”Myönsimme, että olimme voimattomia alkoholismin tai perheen muun toimintahäiriön vaikutusten edessä, että elämämme oli muuttunut hallitsemattomaksi.” Tämän lauseen pohjalta syntyi monta pientä ja tiivistettyä tarinaa.

  • Leena: Olen käynyt näissä tapaamisissa jo 14 vuotta ja pikku hiljaa alan pääsemään kiinni tunteideni tunnistamisesta. Synnyin perheeseen, jossa isä oli voimakkaasti narsistinen ja perhe muutenkin riitaisa.  Muistan olleeni ahdistunut jo kymmenen vuoden iässä, jonka pohjalta vartuin hiljalleen läheisriippuvaiseksi naiseksi. Vuosien ajan käytin itsekin alkoholia lieventämään voimakkaita oireitani, joihin kuuluivat muun muassa ahdistus ja masennus. Nykyisin olen absolutisti ja olen tämän ryhmän avulla oppinut elämään elämääni niin, etteivät pelko, häpeä ja kauna ota minusta enää valtaa. Kiitos.
  • Pekka: Olen itse sekä alkoholistien aikuinen lapsi että alkoholisti. Vanhempani erosivat minun ollessa noin neljävuotias. Elin alkoholismin ja riidan keskellä, ja näin, kuinka äitini oli hellan ja nyrkin välissä. Mun molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja. Päätin varhaisnuorena, että en ala juomaan, mutta toisin kävi. Oon käyttänyt koko nuoruuden ja aikuisiän alkoholia ja lääkkeitä sekaisin, musta tuli sekakäyttäjä. En ole käynyt täällä vasta kuin noin puolivuotta, mutta se on varmaa, että tämä ryhmä on pelastanut mun henkeni. Vasta täällä ryhmässä oon pystynyt avaan joitakin solmuja mun elämästä ja huomannut, kuinka itsetuhoista mun käytös on ollut. Jos mulla ois vaihtoehto, niin oisinhan mää mielummin vaikka facebookissa, mutta täällä sitä vain ollaan. Oon etsinyt apua kymmenen vuotta eri laitoksista, terapioista ja avohuollon palveluista, mutta vasta nyt oon löytänyt sen…mää oon tullut kotiin. Kiitos.
  • Paula: Mun vanhemmat olivat viikonloppukännääjiä ja sen tuloksena musta tuli totaalinen suorittaja. Mää en oo halunnut olla niin kuin ne, mää oon halunnut olla paljon parempi. Tää homma ei kuitenkaan voi jatkua näin ja nyt mää oon ihan loppu, mää en enää jaksa. Viimeksi noin neljä vuotta sitten tein burn outin ja päädyin pilleripurkille. Se, että mun isä juo vieläkin, ei auta asiaa yhtään. Mää en tiedä mikä mulla on, mää en jaksa, enkä käsitä miksi mää en saa elämästä kiinni. Kiitos.
  • Henri: Mun elämä sisältää kaiken perinteisen tsälän, mitä alkoholisoituneeseen perheeseen kuuluu. Oon valvonut unettomia öitä kuunnellen vanhempieni kännistä tappelua ja herännyt samaan paskaan. Mun sisimmässä elää vain ainainen vitutus ja kostonhimo. Nää tunteet käänty kuitenkin mua vastaan ja musta itsestäkin tuli alkoholisti, vaikka päätin että musta ei tuu juoppoa. Heti ensimmäisen pullon juotuani tiesin, että tämä on mun juttu. Mun elämä on ollut joko paskaa tai paskaakin paskempaa, toinen vaihtoehto on ollut vitutuksesta vitun siistiin. Mun elämä on ollut aina vaan viinaa ja viinaa. Mää en tiä mihin mun tie vie, mutta nyt mun ensimmäinen askel on yrittää elää ilman viinaa. Kiitos teille tästä selväpäisestä päivästä.
  • Marja: Minä synnyin toimimattomaan perheeseen, jonka vuoksi minusta kasvoi perfektionisti eli täydellinen suorittaja. Minun taitoni on kumartaa muille pyllistämättä kellekään. Olen koko elämäni yrittänyt miellyttää muita, jotta minusta tykättäisiin, mutta ei se vaan niin ole. Hankalaksi tämän toipumisen tekee se, että minun vanhempani ovat edelleen samanlaisia, he luulevat, että he ovat jotain paljon parempaa kuin muut. Täällä ryhmässä opettelen rakastamaan itseäni, koska en ole siihen koskaan kotona oppinut. Kiitos.
  • Jorma: Mun vanhemmat on alkoholisteja ja oon alkoholistien aikuinen lapsi. On aivan kauhean pelottavaa ottaa elämä omalle vastuulle. Se on kamalin ajatus, mitä voin ees sanoa ääneen. Jokin vuosi sitten yritin helpottaa mun oloa monenlaisilla päihteillä, kunnes tämän ryhmän voimin kasasin itseäni niin paljon, että yhtenä päivänä osasin itkeä. Tuun muistaan aina sen hetken, kun istuin merenrannalla ja mun kyyneleet alkoi valumaan. Ton hetken jälkeen oon uskaltanut jopa laulaa yksin kotona. Oon ollut aina hyvin arka ja kulkenut läpi elämäni kamala tuska ja suru mun sisällä. Mua pelottaa oikeesti jatkaa tätä matkaa. Mää kuitenkin aion uskaltaa seurata tätä uutta tietä teidän ja tämän 12 askeleen avulla. Ihmeellistä! Uskotteko?, mutta mulla on alkanut oleen jo unelmia. Kiitos.
  • Tarja: Olen käynyt täällä ryhmässä jo 16 vuotta ja edelleen teen töitä sen eteen, että voisin unohtaa mun lapsuuden! Mun isä oli väkivaltainen, alkoholisti ja narsistinen persoona. Mun koti oli kulmakunnan öykkäriperhe, jossa viinaa ja meteliä riitti. Muistan, että jo viiden vuoden iässä yritin vaihtaa vaippoja kaksivuotiaalle sisarelleni ja antaa ruokaa kolmevuotiaalle veljelleni. Muistan, kuinka isäni oli sammunut pöntölle ja kuola valui sen suuta pitkin. Mua pelotti ihan hulluna, että isä suuttuu ja saan siltä selkääni, joten yritin olla niin kuin hyvä äiti ja antaa sisarilleni ruokaa. SE oli vain niin hankalaa, koska jääkaapista löytyi vain pätkä makkaraa. Sen makkaran sitten pilkoin mun pikku käsilläni pienille lautasille nätisti, joista sitten söimme. Omaan itsenäiseen elämään muutettuani päädyin yhteen hallitsevan työnarkomaanin kanssa, koska halusin, että viimeinkin joku huolehtii musta. Oon yrittänyt myös itsemurhaa viinalla ja lääkkeillä, koska olin niin pahoinvoiva. Kiitos teille, että oon vielä täällä.
Jäljellä vain hiljaisuus

Kokouksen aikana sain kuulla monia muitakin kohtaloita. Olen vihainen siitä, kuinka alkoholismi saa aikaan kymmeniä vuosia kestänyttä tuskaa. On väärin, että kaikki ne tunteet, joita rikottu lapsuus aiheuttaa, kääntyvät lopuksi aikuista lasta itseään kohti. Tilanne on hankala ja sietämätön.
Nämä urheat, oman elämänsä pelastajat nousivat lopuksi kokouksen lopussa ylös ja kerääntyivät piiriksi. He halasivat toisiaan ja lausuivat yhdessä ääneen loppurukouksen, jonka voimin he jaksavat odottaa toivottavasti selvin päin taas seuraavaan tapaamiseen.

Sama tuska

AAL-ryhmässä käyville aikuisille lapsille löytyy useita yhtenäisiä piirteitä. Kaikki ryhmässä kävijät eivät ole alkoholistiperheestä, vaan ryhmä on avoin kaikille. Kokouksissa käy henkilöitä, joiden perhe-elämä on jollakin tavalla ollut toimimaton tai häiriintynyt. Kaikilta ryhmäläisiltä löytyy taustalta kuitenkin tuskainen ja rikottu lapsuus. Nämä kaikki aikuiset lapset kärsivät usein läheisriippuvaisuudesta, huonosta itseluottamuksesta ja erilaisista pelkotiloista. Usealla ryhmäläisellä on AAL-toiminnan ohella menossa myös lääketieteellinen hoito, lääkitys tai terapiamuoto. Kaikkia ryhmäläisiä ei edes lääketiede ole osannut auttaa. Nämä henkilöt kärsivät muun muassa masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja erilaisista pakko-oireisista ja itsetuhoisista käytöshäiriöistä.
AAL-ryhmä on lähtenyt alunperin AA-ryhmien rinnalla kulkijana ja toimii erillisenä ryhmänä. Osa AAL-ryhmän jäsenistä käy myös AA-tapaamisissa. AAL-toiminta on tiivistänyt ryhmäläisten oirekuvista ongelmalistan, josta häiriintyneen perhe-elämän lapsen on helppo tunnistaa itsensä.

AAL ongelmalista

1. Meillä näyttää olevan useita yhteisiä ominaispiirteitä seurauksena siitä, että olemme kasvaneet alkoholistisessa ympäristössä.
2. Meille on kehittynyt huono itsetunto sen tuloksena, että meitä on arvosteltu lapsena. Aikuisina jatkamme tätä vanhempiemme mallia ja tuomitsemme itsemme ja muut ankarasti. Yritämme peittää huonoa itsetuntoamme pyrkimällä olemaan täydellisiä ja kaiken arvostelun yläpuolella samalla kontrolloiden, arvostellen ja halveksien muita ihmisiä.
3. Meillä on taipumus eristäytyä, koska olemme peloissamme. Tunnemme olomme epämukaviksi muiden ihmisten, etenkin auktoriteettien seurassa.
4. Etsimme epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää. Olemme valmiita tekemään mitä tahansa, jotta muut ihmiset pitäisivät meistä. Emme halua loukata ketään. Niinpä olemme uhrautuvaisia sellaisissakin tilanteissa ja ihmissuhteissa, jotka vain vahingoittavat meitä.
5. Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja meihin kohdistuvaa arvostelua, koska se saa meidät tuntemaan itsemme riittämättömiksi ja turvattomiksi.
6. Meistä tuli alkoholisteja tai otimme puolisoksemme alkoholistin tai jonkun muun pakonomaisesti toimivan henkilön kuten työnarkomaanin, varmistaaksemme sen, ettei meitä hylättäisi.
7. Elämme elämäämme tuntien itsemme uhreiksi ja syytämme vaikeuksistamme muita. Myös ystävinä ja kumppaneina meitä viehättävät uhrin roolin omaksuneet ihmiset. Niinpä sekoitamme rakkauden ja säälin. Siksi olemme taipuvaisia rakastamaan ihmisiä, joita voimme sääliä ja pelastaa.
8. Olemme joko ylihuolehtivaisia tai ylivastuuttomia. Otamme vastuun muiden ongelmista ylikehittyneen vastuuntuntomme vuoksi tai oletamme muiden ihmisten olevan vastuussa meidän ongelmiemme ratkaisemisesta. Kummassakaan tapauksessa meidän ei tarvitse katsoa omia virheitämme ja vastata omasta elämästämme ja valinnoistamme.
9. Tunnemme syyllisyyttä, kun pidämme puoliamme emmekä myötäile muita ihmisiä.
10. Traumaattisen lapsuutemme seurauksena kiellämme, vähättelemme ja tukahdutamme tunteitamme. Emme tiedosta sitä, miten kyvyttömyys tunnistaa ja ilmaista tunteita on vaikuttanut aikuiselämäämme. Tämä koskee myös myönteisiä tunteitamme. Se, ettemme ole kosketuksissa omiin tunteisiimme, on eräs tärkeimmistä kieltomekanismeistamme. Tulemme riippuvaisiksi omista tunnekuohuistamme; innostus, kiihtymys ja jännitys saavat meidät valtaansa.
11. Olemme läheisriippuvaisia henkilöitä. Pelkäämme, että meidät hylätään ja teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi kokea tuskallisia tunteita. Kaikki tämä on seurausta siitä, että elimme sairaiden ihmisten kanssa, ihmisten, jotka eivät tunnetasolla koskaan vastanneet meidän tarpeisiimme.
12. Tunnemme itsemme toivottomiksi ja avuttomiksi. Tämä johtuu lapsuudenkotimme perinnöstä: kieltämisestä, kontrolloinnista, eristäytymisestä, häpeästä ja aiheettomasta syyllisyydestä.
13. Läheisyys, turvallisuudentunne, luottamus ja sitoutuminen ovat meille vieraita ja vaikeita asioita ihmissuhteissa. Koska meidän on vaikea asettaa selviä henkilökohtaisia rajoja kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa, annamme helposti periksi kumppanimme tarpeille ja tunteille unohtaen itsemme.
14. Lykkäämme usein asioiden hoitamista myöhemmäksi ja meillä on vaikeuksia saattaa loppuun aloitettuja töitä.
15. Meillä on voimakas tarve kontrolloida muita ihmisiä ja omaa elämäämme.

Lähde ja lisätietoa ryhmien toiminnasta:
http://www.aal.fi/
http://www.sorsasaari.org
Anonyymien henkilöiden nimet ovat vaihdettu artikkeliin.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

ALKOHOLITTOMAT

Euroopassa ruoka ja viini ovat aina olleet erottamattomat kumppanit. Kun on puhe klassisista ruuista ja juomista, on yleensä vaikea sanoa … Jatka lukemista ALKOHOLITTOMAT


img_4863Euroopassa ruoka ja viini
ovat aina olleet erottamattomat kumppanit. Kun on puhe klassisista ruuista ja juomista, on yleensä vaikea sanoa kumpi tuli ensin, ruoka vai juoma. Viinin kasvualueilla normi on, että paikallisen ruuan kanssa paikallinen viini on ideaali juoma – juuri siksi, että viiniköynnökset olivat kehittyneet ilmastoon ja maaperään sopiviksi, aivan kuten oli muukin viljeltävä. Mutta viime aikoina on tullut tärkeäksi löytää juomille alkoholittomia vaihtoehtoja tälle ruokakulttuurille. Yksi merkittävä ilmiö on ollut alkoholittomat oluet ja viinit.

Sekä alkoholittomat oluet että viinit tehdään normaalin oluen tai viinin tavalla. Ensiksi erinäiset hiivakannat käyttävät sokerit alkoholiksi. Normaali olut tai viini on tällä valmis, mutta alkoholiton juoma saa vielä lisäkäsittelyn: siitä poistetaan käymisen tuoma alkoholi, yleensä käänteisosmoosin avulla. Käänteisosmoosissa pakotetaan paineen avulla neste liikkumaan kalvon läpi, joka päästää vain veden, alkoholin ja joitain volatiileja happoja läpi. Sitten alkoholi tislataan pois vedestä ja vesi ja jäljellä olevat volatiilit hapot palautetaan alkuperäiseen seokseen. Käänteisosmoosia käytetään esimerkiksi veden puhdistamiseen ja mehutiivisteen tekemiseen tuoremehusta. Juomat voisi tehdä alkoholittomiksi tislaamalla, mutta tämä ei ole yhtä hyvä menetelmä kuin käänteisosmoosi, sillä viinin ja oluen maun säilyttämiseksi ei ole hyvä lämmittää nestettä.
On kuitenkin huomattava, että osa oluen ja viinin aromeista ovat peräisin alkoholista ja volatiileista hapoista. Periaatteessa on siis mahdollista tehdä hyvä alkoholiton juoma, joka on melkein kuin alkoholillinen viini tai olut. Mutta silti osa aromeista häviää, joten lopputulos ei tule koskaan olemaan identtinen alkoholillisen tuotteen kanssa. Tästä syystä alkoholittomia oluita ja viinejä pitäisikin mielestäni ajatella aivan omana ryhmänään juomien joukossa eikä yrittää verrata niitä alkoholillisiin tuotteisiin.

Maistoin hiljattain läpi melko kattavan valikoiman alkoholittomia oluita ja viinejä, joita on saatavana Helsingissä. Aloitin kahdella kalifornialaisella viinillä. St. Regis Alcohol Removed Chardonnay oli miellyttävän hedelmäinen ja helposti juotava. Siinä on hieman sokeria – vaikka monet vierastavat vähäistäkin makeutta viineissä, pitää muistaa, että monet ruoat kaipaavat hieman sokeria tasapainottamaan muita makuja. Ja samoin tietyissä tapauksissa jotkut viinin piirteet, kuten korkea hapokkuus, voivat vaatia hieman sokeria ollakseen tasapainossa kaiken muun kanssa. Tässä viinissä sokeri tekee viinin kirpeyden kanssa miellyttävän kokonaisuuden ja varmasti ilman lievää makeutta tämä olisi liian kirpeä nautittavaksi. Ja myös pitää  muistaa, että useimmat mehut ovat huomattavasti tätä viiniä makeampia, joten tämä on silti helpompi yhdistää eurooppalaiseen keittiöön kuin mehu. Tämä oli kohtalaisen onnistunut juoma, vaikka tätä ei pidäkään mieltää viiniksi tai mehuksi.
Punainen St. Regis Alcohol Removed Cabernet Sauvignon ei ollut mielestäni lainkaan niin onnistunut tuote kuin Chardonnay. Cabernet Sauvignon on rypäleenä varsin kova ja tanniininen ja silloin kun se ei ole kypsä, viiniin voi tulla epämiellyttäviä, pistäviä ja vegetaalisia aromeja, jotka muistuttavat hieman esimerkiksi chili-pippuria. Tässä viinissä aromit eivät viitanneet niin epäkypsiin rypäleisiin, mutta tuoksu oli sen verran vihreä, että olisin kaivannut kypsempiä, parempilaatuisia rypäleitä. Tässäkin on lievää makeutta, mutta yhdistettynä hieman raakoihin rypäleisiin, lopputuloksena oli juoma, jossa on jakautunut persoonallisuus.

Uskon, että alkoholittomat viinit voisivat olla hyvinkin miellyttäviä, jos niissä olisi samat kriteerit kuin alkoholillisissa viineissä. Hyviä viinejä voi tehdä vain rypäleistä, jotka soveltuvat kasvupaikan ilmastoon ja maaperään – lämmintä ja aurinkoa kaipaavasta Grenachesta ei saa hyvää viiniä Pohjois-Ranskassa. Mutta myös rypäleet pitäisi korjata vasta, kun ne ovat täysin kypsiä. Jos emme suostu nauttimaan muita raakoja hedelmiä, miksi meidän pitäisi hyväksyä raaoista rypäleistä tehtyjä viinejä? Kolmas kriteeri, josta ei kirjoiteta paljon, ovat satomäärät. Parhaimpien viinien sadot ovat hyvin pieniä, sillä köynnöksistä otetaan vain parhaat rypäleet, ja myös köynnökset leikataan niin, ettei niihin tule paljon rypäleitä, jolloin saadaan konsentroituneempaa viiniä. Jos alkoholittomatkin viinit tehtäisiin pelkästään optimaalisen kypsistä, hyvälaatuisista rypäleistä, lopputulos olisi varmasti huomattavasti näitä kahta viiniä nautittavampi. Viininviljelijät tuskin suostuvat laittamaan parhaita rypäleitään alkoholittomiin viineihin – alkoholillisesta saa paremman hinnan. Lisäksi alkoholiton viini on keinotekoinen tuote, kun luonnollisesti siihen tuleva alkoholi pitää poistaa. Monet laatuviinien tuottajat pitävät filosofisena lähtökohtanaan, että viinintekijän tulee puuttua viinin tekemiseen mahdollisimman vähän: he eivät käytä muuta kuin alueella ominaisia hiivakantoja, he eivät lisää mitään viiniin (paitsi sulfiitteja säilyvyyden kannalta) eivätkä he poista viinistä mitään. Tämän filosofian ja rahan vaikutusten takia minun on vaikea kuvitella, että ainakaan lähitulevaisuudessa saataisiin oikeasti laadukkaita alkoholittomia viinejä.

Oluet olivat kokonaisuutena onnistuneempi kategoria. Tämä varmasti johtuu siitä, että laadukkaita raaka-aineita – vehnää, mallasta ja humalaa – on helposti saatavana. Lisäksi onnistunut lopputulos ei ole samalla tavalla paikkaan sidottu kuin viinin, jossa rypäleitten kasvupaikka määrittää pitkälti sen, voiko ylipäätään saada aikaiseksi hyvää tuotetta. Useimmat alkoholittomat oluet ovat lagereita, mutta myös joitakin ale-tyyppisiä alkoholittomia oluita tehdään. Lagerin ja ale-tyyppisten oluiden erot ovat hiivoissa ja käymislämpötiloissa – ja tietenkin lopputuloksessa. Karkeana yksinkertaistuksena voisi sanoa, että lager on useimmiten vaalea, yksioikoinen, kevyt ja helppo olut, kun taas ale on syvempi maultaan, tummempi ja monipuolisempi. Useimmat, helposti saatavat ja suositut oluet ovat peruslagereita.
Lähes kaikki maistamani alkoholittomat oluet olivat lagereita, tosin mukaan mahtui myös yksi vehnäolut. Vehnäoluet tehdään yleensä pintahiivalla eli ovat aleja.
Faxe Brewery Non Alcoholic Beer ja Clausthaler Non-Alcoholic Beer olivat aika lailla identtisiä: molemmissa oli miellyttävän hunajainen ja makea maltaan tuoksu. Katkeruutta tuovaa humalaa oli käytetty pikkuisen, mutta minä ainakin kaipaan enemmän raikkautta ja katkeruutta tasapainottamaan maltaan makeutta. Holsten Non-Alcoholic Beer oli hieman humalaisempi, joten näistä kevyimmistä alkoholittomista oluista tämä tuotti minulle eniten tyydytystä. Myös Eggenberg Alcohol Free oli onnistunut. Siinä oli hieman enemmän maltaisuutta kuin Holstenissa, mutta oli myös miellyttävän raikas ja humalapitoinen.

Maistoin myös kahta suomalaista alkoholitonta olutta. Sinebrychoff Nikolai Alkoholiton Tumma Lager oli mielestäni outo. Oluessa saa olla persoonallisuutta, mutta kun olut haisee viemäriltä, persoonallisuutta on jo ehkä hieman liikaa. Huomattavasti onnistuneempi oli Ukko-Pekka Kotikalja, joka oli makea ja rusinaisen maltainen, mutta siinä oli myös riittävästi humalaa tuomassa raikkautta, joten en pidä huomattavaa makeutta ongelmana.
Mutta suosikkini maistamistani oluista oli saksalainen vehnäolut, Paulaner Hefe-Weissbier Alkoholfrei. Tuoksussa oli heti kaikki klassiset aromit, mitä vehnäoluelta odotan: hieman hedelmäisyyttä (eteerisyyttä) ja paljon sitrushedelmää. Maku on pehmeä, sillä vehnäoluissa ei yleensä ole kovin voimakasta humalan katkeruutta, mutta siinä on hyvin raikas sitruksisuus. Mielestäni peruslager, olkoon siinä alkoholia tai ei, on raikas, muttei kauhean persoonallinen tyyli. Vehnäoluissa on keskivertolageria enemmän luonnetta. Tätä Paulaneria voin suositella hyvin lämpimästi.
Koffin tummaa lageria lukuun ottamatta oluet olivat kaikki raikkaita ja miellyttäviä. Toisin kuin alkoholittomat viinit, näissä ei ollut mitään, mitä voisi katsoa tekniseksi virheeksi. Vaikka niissä ei ole samaa monipuolisuutta ja syvyyttä kuin alkoholillisissa laatuoluissa, nämä olivat omassa kategoriassaan onnistuneita – ja kaikista tärkeintä, näitä joi mielellään!

Teksti: Otto Nieminen  kuva: Pekka Korhonen
Kirjoittaja on viinialan ammattilainen, pitkän linjan ruoka- ja juoma-asioiden tuntija ja harrastaja.

Kalle Björklid – Vesilinjalla koko ikänsä

Suomen parhaisiin rockvalokuvaajiin kuuluva Kalle Björklid tekee töitään selvin päin humalaisten keskellä. Innostus valokuvaamiseen lähti Kallen kohdalla siitä, että hän … Jatka lukemista Kalle Björklid – Vesilinjalla koko ikänsä

Suomen parhaisiin rockvalokuvaajiin kuuluva Kalle Björklid tekee töitään selvin päin humalaisten keskellä.

Innostus valokuvaamiseen lähti Kallen kohdalla siitä, että hän on aina ollut visuaalisesti orientoitunut.
– Harrastan kuvaamisen ohella muun muassa elokuvia. En ole käynyt mitään kouluja alaa varten, vaan olen täysin itseoppinut.
Valokuvaaminen on ollut miehelle alusta asti ykkösvaihtoehto eri taiteenlajien joukosta. Muuhun ei välttämättä lahjoja tai taitoa hänen mukaansa löytyisikään.
– Valokuvauksessa yhdistyy tekninen puuhastelu ja taiteen tekeminen. Minähän olen aina ollut kiinnostunut myös tekniikasta ja koulutusta löytyykin tietotekniikan alalta. Tässä touhussa molemmat alat ovat sopivasti samassa paketissa.
Kalle on tietysti kova musadiggari, mutta se ei silti ollut suurin syy lähteä tekemään uraa rockvalokuvauksen parissa.
– Keikkaa kuvatessa musiikki menee täysin ohi. Sitä saattaa aistia, erityisesti jos bändi ja biisit ovat tuttuja, jolloin tietää milloin on esimerkiksi tulossa kohta jossa laulaja todennäköisesti ”panee parastaan”. Valokuvaaminen ei siis ole tekosyy päästä keikoille. Yksi syistä miksi alunperin lähdin kuvaamaan musiikkia oli se, että on ainakin selkeää se, mitä kuvataan – ei siis tarvitse ideoida, että miten järjestäisi jotain kuvauksellista kameran eteen kun se järjestetään minusta riippumatta. Tämä tietysti on hiukan heikko perustelu sille, että miksi juuri musakuvaus vetoaa, mutta sittemmin olen mielestäni löytänyt sisältöä paljonkin.
– Livekuvaamisessa viehättää toisaalta myös se, että on hyvin vaikea ottaa sellaisia kuvia keikoista, joita ei ole nähty moneen kertaan aiemmin. Eli koska asetelma on melko lailla sama jatkuvasti, tulee haasteeksi keksiä uusia lähestymistapoja aiheeseen.

Tunnelma ja tunteet ovat kuvien tärkein elementti

Suomesta löytyy paljon hyviä rock-valokuvaajia ja taso on yleisesti ottaen korkea. Kallen kuvissa on kuitenkin jotain erilaista, jota on vaikea pukea sanoiksi. Mitään tiettyä tavaramerkkiä ei miehellä kuitenkaan omasta mielestään ole.
– Uskoakseni tavassa lähestyä aihetta löytyy suurimmat erot muihin. Kuvaan keikkoja kokonaisuuksina, enkä vain dokumentoi tai glorifioi artistia. Pyrin nykyisin ottamaan yleisön kuviin, ja joitakin kuvia, joissa on yleisön edustaja pääosassa, pidän aivan yhtä kelvollisina ”rock-kuvina” kuin artisteista kuvattuja. Tähtään myös ärsyttävyyteen, eli en juurikaan itse jaksa innostua kauniista peruskuvista, vaan minusta rock-kuvan pitää hiukan kutkuttaa ja saada katsojansa reagoimaan muuhunkin kuin esteettiseen kauneuteen.
Monet musiikkivalokuvaajat nimeävät aina esikuvikseen Anton Corbijnin ja Annie Leibowitzin, jotka tietysti edustavat oman alansa parhautta. Kalle löytää innoittajia myös muualta.
– Minua kiinnostavat ja innoittavat muidenkin kuin ns. rock-kuvaajien kuvat. Henri Cartier-Bressonin kuvat viehättävät juuri aiemmin mainitsemani kutkuttavuuden vuoksi. Suomalaisista samasta syystä kiinnostavat Hannes Heikuran kuvat; hän kuvaa tuttuja aiheita usein yllättävällä tavalla.
Miehen kuvissa on aina mukana paljon tunnetta, riippumatta siitä, onko kuvattava kohde hulluna lavalla riehuva rock-kukko tai jalkoihinsa tuijottava popnörtti.
– Pitää olla jokin järkevä syy miksi mitään kuvataan niin kaoottisissa ja kontrolloimattomissa olosuhteissa kuin keikat usein ovat. Muusikot kannattaa kuvata valokuvausstudiossa, joten muusikkojen kuvaamisesta ei ole kyse, vaikka tämän käsityksen monista livekuvista saattaisi saada. Keikalla pitäisi näin ollen kyetä taltioimaan tunnelmaa ja tunteita. Kuulostaa mahdollisesti kliseiseltä, mutta on pystyttävä ymmärtämään miksi fanit tulevat yhä uudelleen bändin keikalle vaikka ovat moneen kertaan kuunnelleet levyt läpi. Sitten kun tämän asian on ymmärtänyt, on valokuviinkin mahdollista löytää se sama fiilis.


Yksi oluthuikka oli tarpeeksi

Juomattomuus on ollut taiteilijalle aina itsestäänselvä valinta jo nuoresta asti.
– En ole keksinyt mitään riittävän hyvää syytä juomiselle. Hyviä syitä juomattomuudelle olen keksinyt.
Monet raittiuden nimeen nykyään vannovat ovat oppineet alkoholin haitat kantapään kautta. Kalle on maistanut alkoholia kerran elämässään ja se riitti.
– Erehdyin eräällä retkellä kupista ja tempaisin sukulaistädin mukista suullisen olutta. Oli pahaa, ei tarvinnut juoda toistamiseen, mies nauraa.
Musiikkipiireihin liittyy olennaisena osana viinan juonti, mutta Kalle ei koe, että hänen raittiutensa olisi millään lailla vaikuttanut tai vaikeuttanut työskentelyä ympäristössä, jossa juopottelua glorifioidaan.
– Olen mielelläni muutenkin tarkkailijan roolissa ja tietysti aina kamera kaulassa kun vain on jotain kiinnostavaa kuvattavaa. Lisäksi näytän kai usein siltä, että olen vain töissä, joten aika vähän sinänsä tulee outoja tilanteita tämän osalta. Konkreettisimmin alkoholi on ongelma silloin, kun sitä lentää lavalta tai yleisöstä kameralaitteiston päälle. Yöbussissa istuminen keikan jälkeen ei myöskään ole mukavaa, jos hien lisäksi paitaan on imeytynyt kaljaa.
Valintaansa olla juomatta hänen ei ole tarvinnut kumma kyllä kovin usein selitellä. Harvat kerrat kun näin on käynyt eivät sen kummemmin ole miestä saaneet tuntemaan oloaan kiusalliseksi. Joskus hermot saattavat kuitenkin mennä humalassa örveltäviin ihmisiin.
– Keikkakuvaamisessa on orientoiduttava siihen, että kuvaajana käytännössä kaikilla muilla paikallaolijoilla on parempi syy olla paikalla kuin kuvaajalla. Keikkoja ei järjestetä sitä varten, että niitä voisi kuvata. Kuvaaminen tapahtuu maksavan yleisön, artistin sekä turvallisuudesta vastaavien järjestysmiesten ehdoilla. Tästä huolimatta hermo saattaa pettää, jos takana on ollut raskas työviikko muissa päivätöissä. Tällöin yleensä yksinkertaisesti mökötän jossain nurkassa yksinäni kunnes keikka alkaa, hän naureskelee.
Kalle ei koe menettäneensä mitään siinä, ettei ole ikinä kokenut kunnon humalaa. Minkäänlaista houkutusta kokeilla ei ole myöskään koskaan ollut.
– Nuoruudessa oli painetta lähteä yleisesti juhlintaan mukaan, koska olin valintani kanssa hiukan yksin ja yksinäinen pienessä maalaiskunnassa, mutta humalan kokemista en ole pitänyt tärkeänä. Ehkä se on pikemminkin pelottanut; yksi suurimmista syistä olla juomatta on minulla ollut se, että minusta tuntuu, että moni ihminen tekee elämänsä suurimmat virheet humalassa tai jollain muulla tavalla alkoholiin liittyen.

Teksti: Aki Lehti Kuva: Kalle Björklid
Lähde: raitis.fi-lehti 1/09

MAIJAN GLÖGI

1 ½ litraa vettä ¾ litraa vahvaa mustaherukka-mehua kokonaista inkivääriä kanelin kuorta vaniljatanko 10 neilikkaa 1 tl kardemumman siemeniä Keitä … Jatka lukemista MAIJAN GLÖGI

1 ½ litraa vettä
¾ litraa vahvaa mustaherukka-mehua
kokonaista inkivääriä
kanelin kuorta
vaniljatanko
10 neilikkaa
1 tl kardemumman siemeniä

Keitä mausteita pienessä vesimäärässä. Siivilöi mausteet pois ja lisää loppuvesi ja mustaherukkamehu. Lisää tarvittaessa sokeria. Kuumenna ja tarjoile manteleiden ja rusinoiden kera.

RAITIS JUHANNUSJUOMA

5 dl raparperimehua 1 litra vettä 1 litra mansikoita 5 dl kivennäisvettä 1 litra sitruunalimonadia minttujäitä Sekoita ainekset keskenään. Minttujäitä … Jatka lukemista RAITIS JUHANNUSJUOMA

5 dl raparperimehua
1 litra vettä
1 litra mansikoita
5 dl kivennäisvettä
1 litra sitruunalimonadia
minttujäitä

Sekoita ainekset keskenään. Minttujäitä teet pakastamalla jääkuutioissa mintunlehtiä. Tarjoilukulhon ympärille kuuluu juhannuksena ehdottomasti kesäkukista solmittu seppele.

MAUSTETTU MOKKAJUOMA

1 litra kuumaa kahvia 2 dl kermaa 2 tl sokeria ½ tl kanelia ½ tl kardemummaa Kerma vatkataan vaahdoksi ja … Jatka lukemista MAUSTETTU MOKKAJUOMA

1 litra kuumaa kahvia
2 dl kermaa
2 tl sokeria
½ tl kanelia
½ tl kardemummaa

Kerma vatkataan vaahdoksi ja maustetaan sokerilla ja muilla mausteilla. Kahvi annostellaan 6 mukiin. Annokset koristellaan kermavaahdolla. Jos tarjoat annoksen tervetuliaisjuomana, voit koristella sen värikkäillä nonparelleilla.

SUKLAA – JÄÄTELÖKAHVI

1 dl kylmää, vahvaa kahvia 3 rkl vaniljajäätelöä ½ rkl tummaa suklaata murusina 1 rkl kermavaahtoa Sekoita pehmennyt jäätelö kylmän … Jatka lukemista SUKLAA – JÄÄTELÖKAHVI

1 dl kylmää, vahvaa kahvia
3 rkl vaniljajäätelöä
½ rkl tummaa suklaata murusina
1 rkl kermavaahtoa

Sekoita pehmennyt jäätelö kylmän kahvin kanssa. Lisää suklaamurut. Nosta kermavaahto päälle ja tarjoile heti.