Avainsana-arkisto: viina

Päihdepolitiikkamme saa mitä tilaa

Päihdeongelmaisten keskuudessa pyörii legendaarinen sanonta: Päihdekatkaisun jälkeen avautuva ovi on Alkon ovi. Tuskinpa tässä totuudessa suomalaisesta päihdehuollosta on suuria maantieteellisiä … Jatka lukemista Päihdepolitiikkamme saa mitä tilaa

Päihdeongelmaisten keskuudessa pyörii legendaarinen sanonta: Päihdekatkaisun jälkeen avautuva ovi on Alkon ovi. Tuskinpa tässä totuudessa suomalaisesta päihdehuollosta on suuria maantieteellisiä eroja.

Kyse on todellakin päihdehuollosta ja päihdepolitiikasta, ei päihteettömyyspolitiikasta tai päihtettömyyshoidosta.
Kun vien autoni huoltoon, väsyneet vanhat öljyt vaihdetaan ja paikat tarkistetaan. Näin autoni taas jaksaa palvella, eikä se jätä minua taipaleelle. Samaan tapaan suomalainen päihteiden käyttäjäkin menee käymään suomalaisessa päihdehuollossa jaksaakseen taas juoda tai saadakseen neuvoja kohtuulliseen päihteiden väärinkäyttöön.
Minäkin olin aikoinaan alkoholi-nimisen hermostomyrkyn ja liuotinaineen vuoksi päihdehuoltomme kohtuukäytön kurssilla. Siitäpä tulikin mieleeni kysyä, missä viipyvät tupakoinnin tai heroiinin kohtuukäytön kurssit? Siinäpä hyvä esimerkki siitä, miten taitavia olemme huijaamaan itseämme!

Jos asiakasta hoitaa päihdehuolto tai päihdetyöntekijä, ei tarkoitus kai olekaan parantaa päihteiden väärinkäyttäjää. Hänhän vain päihdehuoltaa potilaita. Mistä siis löytyisi päihteettömyyshoitoa ja sitä tarjoavia päihteettömyystyöntekijöitä?  Itse laukkasin aikoinaan päihdeongelmani kanssa myös lääkäreillä ja psykologeilla. Näin jälkeenpäin voin todeta, että päihdeongelmani ratkaisemisen kannalta he hyötyivät enemmän minun rahoistani, kuin minä heidän avustaan.
Minulla ja lukuisilla ystävilläni on päihdehuoltomme entisinä asiakkaina omakohtainen näkökulma suomalaiseen päihdepolitiikkaan, päihdehuoltoon, päihdeoppaisiin ja päihdetyöntekijöihin. Tästä näkökulmasta katsoen toiminnan tavoitteena on todellakin päihteiden käytön edesauttaminen, ei päihteettömyys. Ehkä parempi nimitys toiminnalle olisi alkoholiteollisuuden huolto-organisaatio!
Osaan kyllä antaa arvoa uurastaville päihdetyöntekijöille. Nämähän on pantu lähes olemattomilla resursseilla lakaisemaan järkyttävää kansallista ongelmaamme maton alle. Eivät he voi kauhalla kauhoa, kun ovat itsekin vain lusikalla saaneet.
Suuri huijaus moninkertaistuu, kun päättäjät ovat yrittäneet täyttä ymmärrystä vailla päättää. Sitten tulee työntekijä, joka luulee parantavansa ja vielä lopuksi asiakas, joka luulee paranevansa. Kun asiakas toipuu jatkamaan ongelmallista käyttöään, mikään ei ole muuttunut. On vain käytetty kyseiset määrärahat loppuun. Voittajana tästäkin on selvinnyt vain ja ainoastaan markkinavoimat eli alkoholi- ja lääketeollisuus.

Yhteiskuntamme kirosana on raittius. Niinä kuuluisina raittiusaikoina raittius lähes raiskattiin paitsi sanana, myös toimintana. Itsekin hieman vieroksun raittiussanaan liitettyä määrettä, joka viittaa enemmänkin raamattuun, kuin suomalaiseen päihdepolitiikkaan.
Jos haluamme puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja odottaa todellisia tuloksia, on päihdepolitiikan ja päihdehuollon muutettava radikaalisti tavoitteitaan kohti päihteettömyyspolitiikkaa ja päihteettömyyshuoltoa. Sitten tarvitaan vielä päihteettömyystyöntekijöitä hoitamaan eli parantamaan, ei huoltamaan ja edesauttamaan päihdeongelmaisia ongelmissaan.
Päihdepolitiikkamme ongelma on todellakin asenteessa, sillä asenne tehtävän alussa määrittelee tehtävän lopputuloksen. On turhaa miettiä, miksi kansakuntaamme vaivaava järkyttävä päihdeongelma ei ota laantuakseen ja miksi emme saa päihdeongelmaamme kuriin. Ensin on syytä korjata asenne ja miettiä vasta sitten tehtävän lopputulosta. Asenne on minunkin aseeni.

Teksti: Janne Markus Jääskeläinen

Päihdepalvelujärjestelmä tulevaisuudessa muutoksen kourissa

ALKOHOLIKULTTUURIMME VAIKUTUKSET Vieläkö muistat vanhan ajan isomummin, huivi hiusten suojana ja mekon päällä käsin kirjailtu essu? Entäs ukin ruudullisine paitapuseroineen … Jatka lukemista Päihdepalvelujärjestelmä tulevaisuudessa muutoksen kourissa

ALKOHOLIKULTTUURIMME VAIKUTUKSET

Vieläkö muistat vanhan ajan isomummin, huivi hiusten suojana ja mekon päällä käsin kirjailtu essu? Entäs ukin ruudullisine paitapuseroineen ja suorine housuineen? Ihmiset yhteiskunnassamme ovat muuttuneet niin kulttuurillisesti kuin elintavoiltaan viimeisten vuosikymmenien aikana. Tässä samassa muutoksessa myös juomiskulttuurimme on saanut erilaiset kasvot.

Dosentti, erikoistutkija Anni Vilkko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on huolissaan alkoholidementiaa koskevista havainnoista.
Dosentti, erikoistutkija Anni Vilkko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on huolissaan alkoholidementiaa koskevista havainnoista.

Ennen vanhaan, muutamia kymmeniä vuosia sitten, iäkkäät naiset eivät juuri alkoholiin koskeneet, vaan pullon korkkaaminen oli yhteiskunnassamme enemmänkin miesten juttu. Alkoholi ei myöskään kuulunut tavalliseen arkeen seurustelun ohella, vaan isännän viikonloppupullo löytyi keittiönpöydän jalan vierestä tai halkopinon takaa kesäaikana. Alkoholia runsaasti käyttävä nainen oli vielä noin 40 vuotta sitten harvinainen näky, jota ei niin vain hyväksytty tavalliseen arkeen mukaan.

Tämän päivän tulevaisuus
Yhteiskuntamme rakenne, samoin kuin sosiaaliset tapamme ovat muuttuneet ajan saatossa. Eipä ole juuri pitäjää, kylää tai paikkakuntaa, jossa ei olisi paikallista kaljabaaria illan vieton ratoksi. Kaupungeissa on suuria määriä erilaisia ravintoloita, hotelleja, baareja ja pubeja, joiden alkoholia sisältävä tarjonta ei ainakaan ennaltaehkäisevänä toimintana juomiskulttuuriimme vaikuta.
Alkoholi on siis osa arkielämäämme, jossa jokainen tekee valintansa itse käyttämänsä alkoholin määrän suhteen.
Tämän päivän nuoret tuntevat ja tietävät alkoholihaittojen teoreettisen puolen, mutta heillä ei ole vielä vuosien kokemusta alkoholin käyttämisestä ja sen aiheuttamista terveyshaitoista. Iäkkäät henkilöt puolestaan eivät ole aina tietoisia alkoholin käytön pitkäaikaisista seurauksista, ja osalla heistä on vielä vanhan ajan asenne koko juomiseen. Moni ei tiedä tai hyväksy myöskään sitä, että tietty alkoholin käyttömäärä vuosien kuluessa vaikuttaa elimistöömme haitallisesti.
Koska alkoholia käytetään yhteiskunnassamme koko ajan enemmän, voi tulevaisuudessa olla suuriakin haasteita edessä sen aiheuttamien vaikutusten seurauksena. Mikäli nykyinen alkoholin kulutus jatkuu samalla tavalla tai jopa lisääntyy, voi edessä olla jopa koko päihdepalvelujärjestelmän muokkaaminen tai jopa uusiminen. Tulevaisuutta kurkatessa näkyy viitteitä siitä, että uusia päihdehoitopalveluja tullaan tarvitsemaan enemmän ja ennaltaehkäisevää työtä täytyy jatkaa vähintäänkin samalla tahdilla.

Anteeksi, mutta…
Dosentti, erikoistutkija Anni Vilkko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on kiinnittänyt huomioita siihen, ettei iäkkäiden henkilöiden alkoholin käytöstä uskalleta vielä puhua. Hänen mukaansa on nähtävissä, että nuoremmat henkilöt osaavat hakea apua ja neuvoja alkoholin käyttöönsä sosiaalipalveluiden puolelta, mutta iäkkäämmät henkilöt (noin 70-vuotiaista eteenpäin) menevät erilaisten terveysongelmiensa vuoksi ensimmäiseksi terveyskeskukseen.
-Tilanteessa, jolloin iäkäs henkilö menee terveyskeskuslääkärin vastaanotolle, eivät lääkärit huomaa heti ensimmäisenä ajatella, että kyseisen potilaan terveysongelmat saattavat juontua hänen liiallisesta tai säännöllisestä alkoholin käytöstään, vaan ne laitetaan vanhenemisen piikkiin. Tämä johtunee osittain kiireellisestä työtahdista, mutta myös siitä, että tämä ongelma ei ole aiemmin näkynyt kulttuurissamme, joten sen käsittely on vielä hankalaa, Vilkko pohdiskelee kyseistä tilannetta.
Kun ihminen vanhenee, hänen fysiologiassaan tapahtuu monenlaisia muutoksia, kuten esimerkiksi aineenvaihdunta hidastuu ja riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin nousee huomattavasti. Jos tässä vaiheessa käytetään runsaasti alkoholia tai sitä on käytetty jo pidemmän aikaa, vaikutukset heijastuvat suoraan terveydentilan heikkenemiseen. Jos samaisella henkilöllä on vielä meneillään voimakas elämäntilanteen muutos tai jokin kriisi, tämä vaikuttaa myös mielenterveydelliseen puoleen. Kun tällainen alkoholia runsaasti käyttävä iäkäs henkilö menee lääkäriin, alkoholin käyttö peittyy tavallisten iän tuomien ongelmien taakse, joita pitää tietenkin myös hoitaa. Jos tätä yhteistilannetta ei huomata, ei sitä voida hoitaa saati myöskään ennaltaehkäistä.
-Toinen tärkeä asia on, että humaltuessaan iäkäs henkilö saattaa unohtaa ottaa hänelle tärkeät lääkkeet, tai esimerkiksi tapaturmaisesti kolhia itseään. Olisi tärkeää, että lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset uskaltaisivat kysyä iäkkäältä potilaalta: ” käytättekö te kuinka paljon alkoholia?”, Anni Vilkko korostaa.
Vilkko kuitenkin huomauttaa, että vaikka suurten ikäluokkien alkoholin käyttö muuttuu koko ajan näkyvämmäksi, useimmat tämän päivän iäkkäät ihmiset osaavat kuitenkin iän edelleen karttuessa itse vähentää henkilökohtaista alkoholin kulutusmäärää jo omien fysiologisten oireilujensa seurauksena. Toisin sanoen, vaikka yhä useammat käyttävät alkoholia ikääntyessäänkin, niin silti kaikkein iäkkäimpien alkoholin kulutus ei ole noussut. Huolena onkin enemmän se, tuoko alkoholikulttuurin muutos runsaan käytön haitat lähitulevaisuudessa myös vanhimpiin ikäluokkiin. Toisaalta tulisi kiinnittää paljon huomiota siihen, miten terveydelle haitallisen alkoholin käytön lisääntyminen ennen varsinaista vanhuusikää tulee jatkossa vaikuttamaan sekä yksilölliseen että yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.

Naisten osuus kasvaa
Nykyisin puhutaan paljon yhä nuorempien naisten alkoholin käytöstä samaan aikaan kuin ollaan huolissaan iäkkäiden naisten humaltumisen tarpeesta. Yhtenä ilmiönä on noussut esille sellainen piirre, että myös sellaiset henkilöt, joilla ei ole nuorempana ollut alkoholitaustaa, alkavat käyttää alkoholia ensimmäisiä kertoja ikääntyessään. Syynä tähän arvioidaan olevan liiallinen vapaa-aika eläkeiässä ja muut psykologiset syyt elämänmuutoksista yksinäisyyteen.
Ehkäisevän päihdetyön suunnittelija Sirpa Rytky, A-klinikan sosiaalityöntekijä Kirsti Haapapuro ja Päihdeklinikan sosiaalityöntekijä Merja Laitila-Ukkola Oulusta kertovat, että naisten osuuden nouseminen päihdepalveluissa näkyy koko ajan selvemmin.
-Meillä Oulun A-klinikalla käy vuosittain noin 1200 asiakasta, josta naisten osuus oli vuonna 2009 noin 30 prosenttia. Asiakkaistamme noin 10 prosenttia on yli 60-vuotiaita. Viimeisten vuosien aikana naisten osuus on ollut alle kolmasosan, mutta nyt sen yli on menty, A-klinikan sosiaalityöntekijä Kirsti Haapapuro kertoo.

Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen Saapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman … Jatka lukemista Rikottu lapsuus

AAL-ryhmä antaa voimaa ottaa seuraavan askeleen

sorsasaariSaapuessani Oulun Sorsasaaressa sijaitsevan venelaiturin alkupäähän, on syksyisen pimeää ja sataa vettä.  Näen muutaman tumman hahmon ylittävän Oulujoen yli menevän sillan ja lähden kulkemaan heidän perässään kohti pimeyttä. Pimeyden keskellä loistaa lämmin valo Sorsasaaren mökin ikkunasta.
Tuo talo on ottanut vastaan jo monien vuosien ajan elämän harhateillä kulkevia ihmislapsia, ja on samalla tarjonnut näille elämän murjomille aikuisille sellaisen turvallisen kodin, jota heillä ei lapsena ollut. Olen menossa paikkaan, jossa kokoontuu Alkoholistien Aikuiset Lapset.
Tuvassa minua odottaa lämmin vastaanotto, eikä minua katsota ylös eikä alas. Tunnen heti olevani samalla tasolla heidän kanssaan, mutta kuitenkin kunnian saada olla mukana kuuntelemassa heidän elämäntarinoitaan. Tutustumisen jälkeen siirrymme huoneeseen, jossa noin 15 aikuista saa luvan olla niitä herkkiä lapsia, joita he eivät koskaan saaneet lapsena olla. Istuudumme saman pöydän ääreen ja hiljennymme kuuntelemaan illan kokousta. Anonyymit paikalla olijat kertovat, että yleensä huoneesta sammutetaan valot ja sinne jätetään vain kynttilät palamaan kokouksen ajaksi, mutta nyt minun vuokseni he pitävät valot päällä. Otan tämän asian nöyränä vastaan ja nyökkään olevani valmis.

Aikuiset lapset

Kokouksen alussa yksi ryhmäläisistä lukee Alkoholistien Aikuisten Lasten alkusanat, jotka ovat hyvin koskettavia. Hän lukee tekstistä niitä arkoja sanoja oman itsensä löytämisestä, jotka tulisivat olla kaikille aikuisille itsestäänselvyys. Nämä aikuiset ovat täällä kuitenkin löytämässä itseään ja parantamassa sitä tuskaa, jonka he ovat saaneet perinnöksi lapsuudestaan. AAL ovat lähteneet kukin omalla tavallaan elämään elämää, jota he eivät kuitenkaan ole osanneet elää itsenäisesti ja itseään rakastaen. Nämä aikuiset lapset ovat syntyneet koteihin, joissa alkoholismi tai muulla tavalla häiriintynyt perhe-elämä on aiheuttanut vakavia psyykkisiä ongelmia koko perheelle. Nämä ”lapset” eivät kykene elämään tasapainoista elämää, koska heidän sisällään muhii jatkuva viha, tuska, kärsimys, ahdistus tai kuoleman läsnäolo. Näiden aikuisten lasten normaali elämä saattaa olla tuskaista kamppailua käsittelemättömien haavojen, tunteiden ja toimintatapojen vuoksi. Ryhmässä moni on kuitenkin eheytynyt omaksi itsekseen ja toipunut lapsuuden haavoista.

Hei, olen…

AAL-ryhmissä ei ole ketään vetäjää tai ohjaajaa, vaan kaikki läsnäolijat ovat tasa-arvoisia. Ryhmien jäsenet voivat toimia toistensa tukena ja kummeina myös vapaa-aikana. Toipuminen lapsuuden ajan traumoista ja rankoista kokemuksista sekä itsenäiseen, tasapainoiseen elämään opetteleminen on täyttä työtä sellaiselle henkilölle, jolle se ei ole itsestäänselvyys. Toisen ryhmäläisen tukea voi tarvita milloin vain. AAL-ryhmäläisten keskinäinen anonyymiluottamus ja tuki on läsnä 24 tuntia vuorokaudessa.Alkusanojen jälkeen ryhmä ottaa esille yhden heidän parantavasta 12 askeleestaan, jota he sitten vuoron perään käsittelevät. Jokainen ryhmäläinen tervehtii omalla nimellään muita ja saa siihen lämpimän vastauksen takaisin. Tämän jälkeen jokainen saa puhua vuorollaan noin seitsemän minuutin ajan omasta elämästään ja sen tuottamasta vuosia kestäneestä tuskasta. Puheenvuoroa ei ole pakko käyttää, kuunteleminenkin on jo eteenpäin elämässä. Näin ryhmäläiset käyvät läpi raskaita askeleita kohti parempaa tulevaisuutta ja turvallisempaa huomista.
Oulussa toimiva AAL-ryhmä kokoontuu kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja torstaisin. AAL-ryhmien toiminta ei kytkeydy mihinkään oppisuuntaan eikä uskonnolliseen tai poliittiseen järjestöön. Ryhmissä ei peritä jäsenmaksuja, vaan toiminta rahoitetaan täysin vapaaehtoisilla avustuksilla.

Ensimmäinen askel

”Myönsimme, että olimme voimattomia alkoholismin tai perheen muun toimintahäiriön vaikutusten edessä, että elämämme oli muuttunut hallitsemattomaksi.” Tämän lauseen pohjalta syntyi monta pientä ja tiivistettyä tarinaa.

  • Leena: Olen käynyt näissä tapaamisissa jo 14 vuotta ja pikku hiljaa alan pääsemään kiinni tunteideni tunnistamisesta. Synnyin perheeseen, jossa isä oli voimakkaasti narsistinen ja perhe muutenkin riitaisa.  Muistan olleeni ahdistunut jo kymmenen vuoden iässä, jonka pohjalta vartuin hiljalleen läheisriippuvaiseksi naiseksi. Vuosien ajan käytin itsekin alkoholia lieventämään voimakkaita oireitani, joihin kuuluivat muun muassa ahdistus ja masennus. Nykyisin olen absolutisti ja olen tämän ryhmän avulla oppinut elämään elämääni niin, etteivät pelko, häpeä ja kauna ota minusta enää valtaa. Kiitos.
  • Pekka: Olen itse sekä alkoholistien aikuinen lapsi että alkoholisti. Vanhempani erosivat minun ollessa noin neljävuotias. Elin alkoholismin ja riidan keskellä, ja näin, kuinka äitini oli hellan ja nyrkin välissä. Mun molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja. Päätin varhaisnuorena, että en ala juomaan, mutta toisin kävi. Oon käyttänyt koko nuoruuden ja aikuisiän alkoholia ja lääkkeitä sekaisin, musta tuli sekakäyttäjä. En ole käynyt täällä vasta kuin noin puolivuotta, mutta se on varmaa, että tämä ryhmä on pelastanut mun henkeni. Vasta täällä ryhmässä oon pystynyt avaan joitakin solmuja mun elämästä ja huomannut, kuinka itsetuhoista mun käytös on ollut. Jos mulla ois vaihtoehto, niin oisinhan mää mielummin vaikka facebookissa, mutta täällä sitä vain ollaan. Oon etsinyt apua kymmenen vuotta eri laitoksista, terapioista ja avohuollon palveluista, mutta vasta nyt oon löytänyt sen…mää oon tullut kotiin. Kiitos.
  • Paula: Mun vanhemmat olivat viikonloppukännääjiä ja sen tuloksena musta tuli totaalinen suorittaja. Mää en oo halunnut olla niin kuin ne, mää oon halunnut olla paljon parempi. Tää homma ei kuitenkaan voi jatkua näin ja nyt mää oon ihan loppu, mää en enää jaksa. Viimeksi noin neljä vuotta sitten tein burn outin ja päädyin pilleripurkille. Se, että mun isä juo vieläkin, ei auta asiaa yhtään. Mää en tiedä mikä mulla on, mää en jaksa, enkä käsitä miksi mää en saa elämästä kiinni. Kiitos.
  • Henri: Mun elämä sisältää kaiken perinteisen tsälän, mitä alkoholisoituneeseen perheeseen kuuluu. Oon valvonut unettomia öitä kuunnellen vanhempieni kännistä tappelua ja herännyt samaan paskaan. Mun sisimmässä elää vain ainainen vitutus ja kostonhimo. Nää tunteet käänty kuitenkin mua vastaan ja musta itsestäkin tuli alkoholisti, vaikka päätin että musta ei tuu juoppoa. Heti ensimmäisen pullon juotuani tiesin, että tämä on mun juttu. Mun elämä on ollut joko paskaa tai paskaakin paskempaa, toinen vaihtoehto on ollut vitutuksesta vitun siistiin. Mun elämä on ollut aina vaan viinaa ja viinaa. Mää en tiä mihin mun tie vie, mutta nyt mun ensimmäinen askel on yrittää elää ilman viinaa. Kiitos teille tästä selväpäisestä päivästä.
  • Marja: Minä synnyin toimimattomaan perheeseen, jonka vuoksi minusta kasvoi perfektionisti eli täydellinen suorittaja. Minun taitoni on kumartaa muille pyllistämättä kellekään. Olen koko elämäni yrittänyt miellyttää muita, jotta minusta tykättäisiin, mutta ei se vaan niin ole. Hankalaksi tämän toipumisen tekee se, että minun vanhempani ovat edelleen samanlaisia, he luulevat, että he ovat jotain paljon parempaa kuin muut. Täällä ryhmässä opettelen rakastamaan itseäni, koska en ole siihen koskaan kotona oppinut. Kiitos.
  • Jorma: Mun vanhemmat on alkoholisteja ja oon alkoholistien aikuinen lapsi. On aivan kauhean pelottavaa ottaa elämä omalle vastuulle. Se on kamalin ajatus, mitä voin ees sanoa ääneen. Jokin vuosi sitten yritin helpottaa mun oloa monenlaisilla päihteillä, kunnes tämän ryhmän voimin kasasin itseäni niin paljon, että yhtenä päivänä osasin itkeä. Tuun muistaan aina sen hetken, kun istuin merenrannalla ja mun kyyneleet alkoi valumaan. Ton hetken jälkeen oon uskaltanut jopa laulaa yksin kotona. Oon ollut aina hyvin arka ja kulkenut läpi elämäni kamala tuska ja suru mun sisällä. Mua pelottaa oikeesti jatkaa tätä matkaa. Mää kuitenkin aion uskaltaa seurata tätä uutta tietä teidän ja tämän 12 askeleen avulla. Ihmeellistä! Uskotteko?, mutta mulla on alkanut oleen jo unelmia. Kiitos.
  • Tarja: Olen käynyt täällä ryhmässä jo 16 vuotta ja edelleen teen töitä sen eteen, että voisin unohtaa mun lapsuuden! Mun isä oli väkivaltainen, alkoholisti ja narsistinen persoona. Mun koti oli kulmakunnan öykkäriperhe, jossa viinaa ja meteliä riitti. Muistan, että jo viiden vuoden iässä yritin vaihtaa vaippoja kaksivuotiaalle sisarelleni ja antaa ruokaa kolmevuotiaalle veljelleni. Muistan, kuinka isäni oli sammunut pöntölle ja kuola valui sen suuta pitkin. Mua pelotti ihan hulluna, että isä suuttuu ja saan siltä selkääni, joten yritin olla niin kuin hyvä äiti ja antaa sisarilleni ruokaa. SE oli vain niin hankalaa, koska jääkaapista löytyi vain pätkä makkaraa. Sen makkaran sitten pilkoin mun pikku käsilläni pienille lautasille nätisti, joista sitten söimme. Omaan itsenäiseen elämään muutettuani päädyin yhteen hallitsevan työnarkomaanin kanssa, koska halusin, että viimeinkin joku huolehtii musta. Oon yrittänyt myös itsemurhaa viinalla ja lääkkeillä, koska olin niin pahoinvoiva. Kiitos teille, että oon vielä täällä.
Jäljellä vain hiljaisuus

Kokouksen aikana sain kuulla monia muitakin kohtaloita. Olen vihainen siitä, kuinka alkoholismi saa aikaan kymmeniä vuosia kestänyttä tuskaa. On väärin, että kaikki ne tunteet, joita rikottu lapsuus aiheuttaa, kääntyvät lopuksi aikuista lasta itseään kohti. Tilanne on hankala ja sietämätön.
Nämä urheat, oman elämänsä pelastajat nousivat lopuksi kokouksen lopussa ylös ja kerääntyivät piiriksi. He halasivat toisiaan ja lausuivat yhdessä ääneen loppurukouksen, jonka voimin he jaksavat odottaa toivottavasti selvin päin taas seuraavaan tapaamiseen.

Sama tuska

AAL-ryhmässä käyville aikuisille lapsille löytyy useita yhtenäisiä piirteitä. Kaikki ryhmässä kävijät eivät ole alkoholistiperheestä, vaan ryhmä on avoin kaikille. Kokouksissa käy henkilöitä, joiden perhe-elämä on jollakin tavalla ollut toimimaton tai häiriintynyt. Kaikilta ryhmäläisiltä löytyy taustalta kuitenkin tuskainen ja rikottu lapsuus. Nämä kaikki aikuiset lapset kärsivät usein läheisriippuvaisuudesta, huonosta itseluottamuksesta ja erilaisista pelkotiloista. Usealla ryhmäläisellä on AAL-toiminnan ohella menossa myös lääketieteellinen hoito, lääkitys tai terapiamuoto. Kaikkia ryhmäläisiä ei edes lääketiede ole osannut auttaa. Nämä henkilöt kärsivät muun muassa masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja erilaisista pakko-oireisista ja itsetuhoisista käytöshäiriöistä.
AAL-ryhmä on lähtenyt alunperin AA-ryhmien rinnalla kulkijana ja toimii erillisenä ryhmänä. Osa AAL-ryhmän jäsenistä käy myös AA-tapaamisissa. AAL-toiminta on tiivistänyt ryhmäläisten oirekuvista ongelmalistan, josta häiriintyneen perhe-elämän lapsen on helppo tunnistaa itsensä.

AAL ongelmalista

1. Meillä näyttää olevan useita yhteisiä ominaispiirteitä seurauksena siitä, että olemme kasvaneet alkoholistisessa ympäristössä.
2. Meille on kehittynyt huono itsetunto sen tuloksena, että meitä on arvosteltu lapsena. Aikuisina jatkamme tätä vanhempiemme mallia ja tuomitsemme itsemme ja muut ankarasti. Yritämme peittää huonoa itsetuntoamme pyrkimällä olemaan täydellisiä ja kaiken arvostelun yläpuolella samalla kontrolloiden, arvostellen ja halveksien muita ihmisiä.
3. Meillä on taipumus eristäytyä, koska olemme peloissamme. Tunnemme olomme epämukaviksi muiden ihmisten, etenkin auktoriteettien seurassa.
4. Etsimme epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää. Olemme valmiita tekemään mitä tahansa, jotta muut ihmiset pitäisivät meistä. Emme halua loukata ketään. Niinpä olemme uhrautuvaisia sellaisissakin tilanteissa ja ihmissuhteissa, jotka vain vahingoittavat meitä.
5. Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja meihin kohdistuvaa arvostelua, koska se saa meidät tuntemaan itsemme riittämättömiksi ja turvattomiksi.
6. Meistä tuli alkoholisteja tai otimme puolisoksemme alkoholistin tai jonkun muun pakonomaisesti toimivan henkilön kuten työnarkomaanin, varmistaaksemme sen, ettei meitä hylättäisi.
7. Elämme elämäämme tuntien itsemme uhreiksi ja syytämme vaikeuksistamme muita. Myös ystävinä ja kumppaneina meitä viehättävät uhrin roolin omaksuneet ihmiset. Niinpä sekoitamme rakkauden ja säälin. Siksi olemme taipuvaisia rakastamaan ihmisiä, joita voimme sääliä ja pelastaa.
8. Olemme joko ylihuolehtivaisia tai ylivastuuttomia. Otamme vastuun muiden ongelmista ylikehittyneen vastuuntuntomme vuoksi tai oletamme muiden ihmisten olevan vastuussa meidän ongelmiemme ratkaisemisesta. Kummassakaan tapauksessa meidän ei tarvitse katsoa omia virheitämme ja vastata omasta elämästämme ja valinnoistamme.
9. Tunnemme syyllisyyttä, kun pidämme puoliamme emmekä myötäile muita ihmisiä.
10. Traumaattisen lapsuutemme seurauksena kiellämme, vähättelemme ja tukahdutamme tunteitamme. Emme tiedosta sitä, miten kyvyttömyys tunnistaa ja ilmaista tunteita on vaikuttanut aikuiselämäämme. Tämä koskee myös myönteisiä tunteitamme. Se, ettemme ole kosketuksissa omiin tunteisiimme, on eräs tärkeimmistä kieltomekanismeistamme. Tulemme riippuvaisiksi omista tunnekuohuistamme; innostus, kiihtymys ja jännitys saavat meidät valtaansa.
11. Olemme läheisriippuvaisia henkilöitä. Pelkäämme, että meidät hylätään ja teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi kokea tuskallisia tunteita. Kaikki tämä on seurausta siitä, että elimme sairaiden ihmisten kanssa, ihmisten, jotka eivät tunnetasolla koskaan vastanneet meidän tarpeisiimme.
12. Tunnemme itsemme toivottomiksi ja avuttomiksi. Tämä johtuu lapsuudenkotimme perinnöstä: kieltämisestä, kontrolloinnista, eristäytymisestä, häpeästä ja aiheettomasta syyllisyydestä.
13. Läheisyys, turvallisuudentunne, luottamus ja sitoutuminen ovat meille vieraita ja vaikeita asioita ihmissuhteissa. Koska meidän on vaikea asettaa selviä henkilökohtaisia rajoja kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa, annamme helposti periksi kumppanimme tarpeille ja tunteille unohtaen itsemme.
14. Lykkäämme usein asioiden hoitamista myöhemmäksi ja meillä on vaikeuksia saattaa loppuun aloitettuja töitä.
15. Meillä on voimakas tarve kontrolloida muita ihmisiä ja omaa elämäämme.

Lähde ja lisätietoa ryhmien toiminnasta:
http://www.aal.fi/
http://www.sorsasaari.org
Anonyymien henkilöiden nimet ovat vaihdettu artikkeliin.

Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki

Kakkosena pullolle

Toipumista omien vanhempien alkoholismista Alkoholismi ei ole vain juovan ihmisen ongelma. Se on sairaus, joka vaikuttaa koko perheeseen. Alkoholismi nakertaa … Jatka lukemista Kakkosena pullolle

Toipumista omien vanhempien alkoholismista

Alkoholismi ei ole vain juovan ihmisen ongelma. Se on sairaus, joka vaikuttaa koko perheeseen. Alkoholismi nakertaa tiensä sosiaalisiin suhteisiin ja vaikuttaa erityisesti alkoholistin läheisiin perheenjäseniin. Alkoholistin lapsen elämään lapsuus pullon varjossa jättää monia haavoja, jotka saattavat nousta pintaan vasta aikuisiällä.

Jatkuva epävarmuus lapsuudessa, lupaukset joita ei pidetty, häpeä omista vanhemmista, tuen ja avun puute, kaikki jättävät jälkensä lapseen. Myös aikuiselle ihmiselle juova vanhempi aiheuttaa surua ja huolta, turhautuneisuutta ja syyllisyyttä.
Alkoholistien aikuisista lapsista puhutaan yhä yllättävän vähän, vaikka heitä on Suomessa hyvin paljon. Valitettavan usein alkoholistien läheiset jäävät kokonaan vaille tukea, eikä alkoholistien aikuisten lasten ongelmia välttämättä edes tunnisteta.

– Suomessa on noin 600 000 riskitason päihdekäyttäjää ja heillä kullakin on 2-4 läheistä, joihin juominen välittömästi vaikuttaa. Alkoholistien läheisiä, jotka tarvitsevat tukea, on siis pitkälti toista miljoonaa, sanoo Raila Taipale Myllyhoitoyhdistyksestä.
Myllyhoitoyhdistys ry on ehkäisevän ja korjaavan päihdetyön asiantuntijajärjestö. Yhdistys tarjoaa koulutusta ja kursseja yrityksille, yhteisöille ja yksilöille. Yhtenä harvoista paikoista Suomessa yhdistys tarjoaa hoitoa myös alkoholistien läheisille.

– Alkoholistien läheiset jäävät yhä edelleen Kelan tuen ulkopuolelle. Monissa pitkäaikaissairauksissa on tarjolla sosiaalivakuutuksen kautta korvattavaa kuntoutusta omaisille, mutta alkoholistien läheisille tarkoitetut ohjelmat jäävät tuettavan kuntoutuksen ulkopuolelle. On väärä uskomus, että riittää kunhan päihderiippuvainen saadaan hoitoon. Alkoholismi on koko perheen sairaus, muistuttaa Taipale.
Jos perheessä on alkoholismia, se vaikuttaa jääväämättömästi siihen miten perhe toimii. Roolit saattavat kääntyä nurin niskoin, niin että lapsi joutuu ottamaan vanhempiensa paikan aivan liian nuorena. Jos perheessä salaillaan juomista, syntyy valheiden verkko, johon lapsi tahtomattaan joutuu mukaan. Lapsi saattaa joutua häpeämään humalaista isää koulun joulujuhlassa, tai pettyä kerta toisensa jälkeen kun äiti ei ilmaannukaan paikalle lupauksistaan huolimatta.

– Lapsuudenkodissa alkoholistin lapsella on arvottomuuden kokemus. Hän kokee, että pullo menee hänen edelleen, alkoholi on parempi kuin lapsi, Taipale valottaa.
– Jos perheessä on yksikin käyttäjä, vie alkoholi myös perheen toisen aikuisen mukanaan.
Taipale ei mielellään lähde erittelemään erityispiirteitä tai oireita, joita alkoholistien aikuisilla lapsilla esiintyy. Hän vertaa ihmisiä, joilla on ollut erilaiset kasvuympäristöt lapsina ja toteaa että ihminen, joka on saanut paljon turvaa, suojaa ja rakkautta lapsuudessaan, uskaltautuu maailmaan uteliaana ja itseensä luottaen, kun taas lapsi, joka ei ole saanut kokea näitä tunteita, kokee aikuisenakin ulkomaailman ja todellisuuden uhkana.

– Alkoholistin aikuinen lapsi saattaa kärsiä jatkuvasta pahasta olosta, eikä hän halua itselleen mitään hyvää tai kivaa. Perheessä, jossa on addikti, perheen muut jäsenet luopuvat omista tarpeistaan. Perheessä vallitsee yleinen mielipaha ja huonovointisuus. Tämä on monien somaattisten ja psyykkisten oireiden alkukoti ja jo suuren esiintyvyytensä vuoksi todellinen kansanterveydellinen ongelma.
Apua alkoholistien aikuisille lapsille on tarjolla niukasti. Kun lapsuuteen liittyy paljon syyllisyyttä ja häpeää, saattaa kynnys hakea apua olla korkea. Ongelmaa ei myöskään yleisesti tunnisteta, joten alkoholistien aikuisten lasten oireista on suhteellisen vähän tietoa. Toipuminen on kuitenkin mahdollista.

– Paras apu alkoholistien aikuisille lapsille on vertaistuki. Keskinäinen jakaminen missä tahansa muodossa on hyvin tärkeää, Taipale sanoo.
Jos alkoholistien lähimmäisiä on Suomessa parin miljoonan paikkeilla, niin saman kokeneita ihmisiä löytynee jokaisen lähipiiristä. Erinomainen paikka päästä jakamaan kokemuksia ja hakemaan tukea omaan toipumiseen ovat Alkoholistien aikuiset lapset (AAL) –ryhmien kokoontumiset. Kokoontumisissa esiinnytään nimettömästi ja siellä noudatetaan 12-askeleen periaatetta. Ketään ei syyllistetä ja painopiste on kunkin omassa kasvussa sekä irtaantumisessa menneisyyden syyllisyydestä. Ryhmiä kokoontuu usealla paikkakunnalla ympäri Suomen ja osallistuminen ryhmään perustuu kaikella tapaa vapaaehtoisuuteen.
Esimerkiksi Myllyhoitoyhdistys ja Minnesota-hoito Lapualla tarjoavat apua alkoholistin läheisille.

Toipilaan nettilinkit:
Alkoholistien aikuiset lapset – AAL
www.aal.fi
www.myllyhoito.fi
www.minnesota-hoito.fi
www.adultchildren.org

– Kun päihdeongelmainen hakeutuu avun piiriin sosiaali- ja terveyspalveluissa, parasta olisi, jos siellä jo kysyttäisiin miten lähimmäiset voivat, miettii Taipale.
Oman toipumisprosessin voi aloittaa myös omatoimisesti tutustumalla alan kirjallisuuteen. Myllyhoitoyhdistyksen julkaisema kirja Rakkaasta raitis on yksi mahdollinen itsehoito-opas.

– Rakkaasta raitis avaa problematiikkaa alkoholismin vaikutukseen perheessä. Kirja avaa näkökulmia siihen, miten alkoholistin läheinen on mahdollisesti lukkiutunut tiettyyn vuorovaikutuskuvioon ja miten hän voi irrottautua siitä ja omaksua itsensä ja sitä kautta koko perheen kannalta terveemmän toimintamallin, kertoo Taipale.
Jos suhde vanhempiin on tulehtunut alkoholismin takia tai jos muistot lapsuudesta eivät jätä rauhaan aikuisiälläkään, niin toivoa siis on! Toipuminen voi alkaa vaikka oman kodin suojassa, nenä kirjassa – ei kuulosta liian vaaralliselta, eihän? Lopulta syyllisyyden ja häpeän, vihan ja inhon tunteet väistyvät prosessin myötä. Kukapa ei haluaisi elää tasapainoista, ilon täyteistä elämää? Myös alkoholistin aikuisella lapsella on siihen oikeus. Matka kokonaiseksi ihmiseksi, joka operoi luontevasti osana yhteisöä, saattaa olla pitkä ja kivulias, mutta jos määränpäässä odottaa täysillä elettävä elämä, niin miksi ei lähteä matkaan?

Harva piltti pesuainetta juo

Juho Kivistö tietää, että Suomi on lasten alkoholimyrkytysten kärkimaita Alkoholi on Suomen lastenkin myrkyttäjä numero yksi. ”Jos nykyinen kehitys jatkuu, … Jatka lukemista Harva piltti pesuainetta juo

Juho Kivistö tietää, että Suomi on lasten alkoholimyrkytysten kärkimaita

Alkoholi on Suomen lastenkin myrkyttäjä numero yksi. ”Jos nykyinen kehitys jatkuu, on vain ajan kysymys, milloin tulee kuolemantapauksia”, toteaa lasten myrkytyksistä väitöskirjan tehnyt lääkäri Juho Kivistö Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

Potilas on nuori ja tajuton ja hänen verensokerinsa matalalla. Hänet on pantava suonensisäiseen nesteytykseen.
Joka päivä kaksi tai kolme alle 20-vuotiasta joutuu Suomessa sairaalan osastohoitoon myrkytyksen vuoksi.
Kun tällaisen uutisen lukee, ensimmäisenä nousee mieleen taapero, joka on saanut auki väärän kaapin ja vaikkapa juonut pesuainetta.
Juho Kivistön helmikuussa tarkastettu väitöskirja Poisonings in Finnish Children osoittaa, että alle 5-vuotiaiden lasten sairaalahoitoon johtaneet myrkytystapaukset vähenivät noin 50 prosentilla vuosina 1971–2005 Suomessa. Syynä tähän on todennäköisimmin parantunut pakkausturvallisuus, vanhempien lisääntynyt tietomäärä myrkyllisistä aineista sekä Myrkytystietokeskuksen toiminta. Pienokaisten myrkytyskuolemat hävisivät lähes nollaan.
Baarikaappejaan aikuiset eivät sen sijaan taida osata lukita.
Tyypillinen alaikäinen myrkytyspotilas Tampereen yliopistollisessa sairaalassa onkin nimittäin alkoholia nauttinut teini- tai varhaisteini-ikäinen. Alkoholi on potkaissut häneltä tajun kankaalle koulun päättymisbileissä tai muuten vaan villinä viikonloppuna kavereitten kanssa.
– He tulevat sairaalaan usein ambulanssilla tajuttomina. Alkoholin vaikutus on ollut niin voimakas, että se on yllättänyt nuoren, kuvailee Kivistö, joka työskentelee lastentauteihin erikoistuvana lääkärinä TAYS:ssa.

Kansainvälisesti hälyttäviä lukuja

Lapsipotilaiden myrkytysensiapukäynneistä 31 prosenttia johtui alkoholista TAYS:ssa vuosina 2002–2006. Se on kansainvälisesti hälyttävä luku.
– Monessa muussa länsimaassa, jossa asiaa on tutkittu, lukema on 10 prosenttia tai allekin, Juho Kivistö selventää.
Osastohoitoon alkoholimyrkytyksen vuoksi joutuneiden alle 20-vuotiaiden ilmaantuvuus kaksinkertaistui vuosina 1971–2005. TAYS:n lastentautien ensiapuun myrkytyksen vuoksi joutuneiden 10–15 -vuotiaiden kohdalla myrkytyksen aiheuttanut aine oli alkoholi lähes kahdessa tapauksessa kolmesta.
Kun katsotaan alle 16-vuotiaiden myrkytyskuolemia Suomessa, nähdään sukupuolten välillä selviä eroja. Pojilla on enemmän päihdekäytöstä aiheutuneita myrkytyksiä – tytöillä taas itsetuhoista käyttäytymistä.
– Jos nuori joutuu sairaalahoitoon alkoholimyrkytyksen takia, siitä tehdään lastensuojeluilmoitus. TAYS:ssa yritetään pitää rutiinina sitä, että illalla sairaalaan tuotu nuori tapaa esim. seuraavana päivänä myös nuorisopsykiatrin, Kivistö kuvailee.

Riittääkö se?

– Voi olla, että osalla lapsista olisi tarvetta pidempään hoitosuhteeseen. Jääkö tarvittava hoito joskus psykiatrian puolen resurssipulan vuoksi saamatta, sitä en osaa sanoa.
Kivistön mukaan on päivänselvää, että päihteitä käyttävän nuoren aivot muokkautuvat helposti päihderiippuvaisiksi.
Väitöskirjan mukaan yksi prosentti vuosina 1971-2005 sairaalahoitoon joutuneista 0-19-vuotiaista myrkytyspotilaista menehtyi myöhemmin elämässään myrkytykseen.
– Aikuinenhan ei joudu esimerkiksi päihdeongelman vuoksi hoitoon ellei itse hakeudu, Kivistö muistuttaa.

Pienten potilaiden tohtori, Juho Kivistö, erikoistuu lastentauteihin.
Hän sai kipinän väitöskirjaansa yllättyessään siitä, miten vähän lasten myrkytyksiä on Suomessa tutkittu; viimeisimmät kattavat tutkimukset ovat 80-luvulta.
Alkoholilukemia lukuun ottamatta Kivistö on iloinen väitöskirjassaan esiin tulleista luvuista: lasten myrkytystapaukset ovat kaiken kaikkiaan vähentyneet.

Syrjäytyvät juovat yhä enemmän
Alkoholin ja muiden päihteiden sekakäyttö ainakin alle 16-vuotiaiden myrkytystapauksissa näyttäisi Kivistön väitöskirjan perusteella verraten harvinaiselta.
Nuorten tilastollinen raitistuminen ei näy Kivistön tutkimustuloksissa mitenkään. Tämä ei hänen mielestään välttämättä puhu raitistumistrendiä vastaan.
– Sen sijaan se voi kertoa yhteiskunnan kahtiajakautuneisuudesta. Ehkä ne, jotka syrjäytyvät, juovat yhä enemmän.
Kyse ei kuitenkaan ole köyhät vastaan rikkaat -kahtiajaosta. Ambulanssi kiidättää sairaalaan yhtä lailla kalliiden luksuslukaalien kuin köyhien yksinhuoltajienkin sammuneita lapsia.
– Meidän aikuisten täytyisi herätä. Olivatpa vanhempien omat juomatavat minkälaiset hyvänsä, niin alkoholi ei ole millään tavalla alle 18-vuotiaalle sopiva aine, Juho Kivistö painottaa.
Yllättävän hyvä uutinen on, että vuosina 1969–2003 vain kolme alle 16-vuotiasta suomalaislasta menehtyi alkoholimyrkytykseen, viimeisinkin heistä 1970-luvulla. Kivistöstä on kuitenkin vain ajan kysymys, koska suomalaisnuoria alkaa kuolla alkoholimyrkytyksiin, jos nykyinen kehitys jatkuu.

Miksi aikuiset huumaavat lapsiaan?
Kun alle 16-vuotias on sairaalassa alkoholimyrkytyksen takia, tapauksen voi nähdä kemiallisena pahoinpitelynä. Pahoinpitelijä on aikuinen, joka on alkoholin lapselle välittänyt: omansa antanut, välityspalkkion ottanut tai lapselle myynyt.
Juho Kivistö haluaisi herättää keskustelua toisenlaisesta lasten kemiallisesta pahoinpitelystä. Joissakin myrkytystapauksissa sekava tai huonokuntoinen lapsi on aikuisten huumaama.
– Sekin mahdollisuus on pidettävä mielessä, että esimerkiksi lapsen vanhemmat ovat saattaneet turvautua huumaaviin lääkkeisiin saadakseen levottoman tai jatkuvasti itkevän lapsensa rauhoittumaan, Kivistö kertoo.
Kaiken kaikkiaan Juho Kivistö yllättyi omista tutkimustuloksistaan. Myrkytystapausten yleisen vähenemisen vuoksi hän yllättyi positiivisesti, mutta alkoholimyrkytysten osalta negatiivisesti.
– Kun katsoo koko väestön alkoholimyrkytyskuolemia vuosina 1971–05, niitten määrä on miehillä kaksinkertaistunut ja naisilla kuusinkertaistunut. Tämä on koko yhteiskunnan ongelma, ja lasten myrkytystapaukset ovat siitä vain jäävuoren huippu, Juho Kivistö toteaa ja suree:
– Maamme alkoholikulttuurin tuntien saattoi odottaa lasten alkoholimyrkytysten määrän kasvua, mutta silti näin negatiivinen tulos yllätti.

Teksti ja kuva: Natalia Laurila

Ei nyt kulta, veressäni on promilleja

Erektiohäiriöt ovat tavallisia nuorillakin miehillä. Naisilla on usein vaikeuksia nauttia seksistä. Ikävää, mutta lääketieteen valossa odotettavaa maassa, jossa alkoholi on … Jatka lukemista Ei nyt kulta, veressäni on promilleja

Erektiohäiriöt ovat tavallisia nuorillakin miehillä. Naisilla on usein vaikeuksia nauttia seksistä. Ikävää, mutta lääketieteen valossa odotettavaa maassa, jossa alkoholi on niin usein kolmantena pyöränä vuoteessa.

Haluja olisi, mutta kykyjä ei. Ja kun juuri tänä iltana ei tullut otettua, niin eihän se voi alkoholista johtua.
Järvenpään sosiaalisairaalassa ollaan konservatiivisia. Jos potilas pyytää viagrareseptiä, ylilääkäri Antti Holopainen kehottaa jättämään viinan pois ensin.
– Jospa ne halut siitä virkistyisivät.
Alkoholi vaikuttaa lukuisin, toisiinsa limittyvin tavoin ihmisen seksuaalisuuteen. Se tunnetuin vaikutus hätistää tikanpojat tässä maassa pullopuuhun kenties useammin kuin mikään muu: rohkaisuryypyn jälkeen mies uskaltaa puhua naiselle.
– Yli 90 prosenttia suomalaisista aikuisista käyttää alkoholia, ja luulen, että erityisesti tähän. Estot vähenevät, Holopainen toteaa.
Vähenevät, hyvässä ja pahassa. Tervekin itsekontrolli heikkenee, ja silloin ihminen saattaa ajautua sukupuolikontaktiin, jota myöhemmin katuu. Kumppani oli väärä, tai kondomi jäi pois.
– Harvoin siinä muistihäiriöistä on kyse, sillä ainakin miehillä kyvytkin ovat laskeneet jo siinä vaiheessa kun muisti pätkii. Luulen, että yleensä humalainen ihminen muistaa kyllä riskit, mutta ei piittaa niistä. Asialla ei sillä hetkellä ole niin väliä.
Juovan naisen sukupuolinen käytös muuttuu muutenkin kuin estojen vähenemisen vuoksi. Tutkija Taisto Sarkola on väitöskirjallaan osoittanut, että naisen elimistö alkaa alkoholin vaikutuksen alaisena erittää testosteronia, miessukuhormonia. Niinpä hänen käytöksensä saa miehekkäitä piirteitä: hänestä voi tulla aggressiivisempi ja tavallista avoimemmin seksuaalinen. Ehkäisypillereitä syövien naisten kohdalla tämä hormoniefekti on vieläpä moninkertainen.

Erektiohäiriö voi olla ensimmäinen hälytysmerkki
Alkoholin suurkuluttajan sukupuolihormonituotanto menee ennen pitkää aivan kokonaan sekaisin. Naisten ääni mörenee, niska- ja hartiaseutu vahvistuu ja rasva muuttaa vartalon muodot. Iloliemen runsaan lipityksen iloihin kuuluvat myös kuukautishäiriöt, hedelmättömyys ja ennenaikainen vanheneminen. Miehille käy päinvastoin; heille muun muassa kasvaa rinnat, kivekset surkastuvat ja seksuaalinen aktiivisuustaso vaimenee.
– Naisista tulee miehekkäitä ja miehistä naisellisia, koska estrogeenin tuotanto vaimenee naisilla ja testosteronin tuotanto miehillä. Keskushermosto yrittää tällä tavoin sopeutua alkoholin suurkulutukseen, Antti Holopainen selventää.
Tällaisiin muutoksiin tarvitaan miehillä 10–15 vuoden suurkulutus; naiselle riittää 2/3 tästä ajasta.
No niin, hihkaisee nyt se suomalaismies, jonka kyvyt eivät ole tasapainossa halujen kanssa selvinäkään iltoina. Alkoholilla ei ole mitään tekemistä ongelmani kanssa, koska näkeehän minusta päältäkin etten ole mikään alkoholisti!
– Asioilla voi hyvinkin olla yhteyttä. Ulkoiset muutokset edellyttävät kyllä runsasta ja pitkää alkoholin käyttöä, mutta toiminnalliset häiriöt alkavat jo sitä ennen, Holopainen survaisee.
Erektiohäiriöt, silloin kun eivät selvästi ole juuri vedetyn kaljakorin sivuvaikutus, ovat harvoin yhden tekijän summa. Tunnettuja potenssin heikentäjiä ovat unen ja levon puute, masentuneisuus, huono itsetunto sekä ongelmat parisuhteessa.
Alkoholi heikentää unen laatua ja lamauttaa masennusta aiheuttavalla tavalla hermostoa. Kaljamaha ja muut alkoholin komistavat vaikutukset eivät paranna yhdenkään miehen itsetuntoa. Puhumattakaan siitä, kun nainen antaa nenäänsä nyrpistäen pakit haisuhenkiselle vonkaajalle. Suomalaisten naisten kestovalituksen aiheisiin kuuluu mies, jolle väkijuomat ovat ainakin hetkittäin tärkeämpiä kuin nainen, lupaukset ja suunnitelmat.
Varsinkin naisten on vaikea nauttia seksistä, elleivät he voi luottaa kumppaniinsa. Vaikkei alkoholia nauttinut mies haluaisikaan olla väkivaltainen, hän voi olla kovakouraisempi kuin selvänä olisi. Tällainen arvaamattomuus vaikuttaa naisen nautintoon.
Nainen, jolla on alkoholia veressä itsellään, ei kiihotu yhtä herkästi kuin selvä nainen. Kun on turruttanut aistejaan vieraalla aineella, seksi tuskin tuntuu yhtä nautinnolliselta, kuin mitä se olisi selvin päin.
Olisikin kiinnostava tutkimuksen kohde, kuinka suuressa osassa parisuhdekriisejä alkoholilla on tässä maassa rooli.

ALKOHOLI HEIKENTÄÄ POTENSSIA
♦ surkastuttamalla kiveksiä
♦ vaimentamalla testosteronin tuotantoa
♦ lamauttamalla hermostoa
♦ heikentämällä unen laatua
♦ tylsistyttämällä tunteita masennukseen asti
♦ pahentamalla parisuhdeongelmia

Vierellä onkin vieras ihminen
Seksuaaliterapeutti Seija Koskinen on huolissaan nuorista.
– Aika usein siinä vaiheessa, kun aletaan kiinnittää vastakkaiseen sukupuoleen huomiota, siihen liittyy biletys. Nuoret aikuisetkin löytävät toisensa baareista, alkoholin käyttö liittyy usein siihen.
Voiko humalassa löytää Sen Oikean? Koskinen kertoo nähneensä monia yhdessä ryypänneitä, yhdessä raitistuneita miehiä ja naisia.
– Kun ollaan opittu päihteettömiksi, saattaakin tuntua siltä, että vierellä on ihan vieras ihminen. Pariskunta ei kenties ole ollut selvin päin yhdessä kuin hetkittäin, ja raitistumisen jälkeen toinen onkin ihan tuntematon.
Seksi on vain pieni osa ihmisen seksuaalisuutta. Terve seksuaalisuus kumpuaa hyvästä itsetunnosta. Siihen kuuluu tunteminen ja tunteiden tulkitseminen, omien ja toisten.
– Se voi olla selvin päinkin vaikeaa, saati sitten jos aistit eivät ole avoinna. Alkoholi turruttaa kehon.
Jos ihminen on koko sukukypsän ikänsä parisuhteillut enemmän tai vähemmän päihtyneenä, hän tuskin on selvillä siitä, mitä tuntee. Ja ennen kaikkea, miksi tuntee.
Seija Koskista riipaisevat eniten hyvin nuoret tytöt, jotka hyvin helposti ”antavat käyttää kehoansa”.
– He hakevat rakkautta ja kuvittelevat, että fyysinen läheisyys on yhtä kuin rakkaus, vaikka se toinen osapuoli voi olla ihan täysin vailla tunteita. Olisi hirveän tärkeää, ettei ensimmäisiin seksikokemuksiin liittyisi loukatuksi ja petetyksi tulemisen kokemusta!

Halujen herääminen normaalia, kännäys ei
Antti Holopaisen mielestä Suomessa hyväksytään aivan liian kritiikittömästi aivojen farmakologinen manipulointi. Alkoholin, lääkkeiden ja doping-aineiden avulla pyritään tekemään ihmiskehosta parempi, aivan kuin olisimme koneita.
– Se on vieraantumista perusinhimillisyydestä. Elimistö pyrkii luonnostaan löytämään optimaaliset toimintatavat, ja otetaan suuri riski, kun näitä normaalitoimintoja häiritään, hän varoittaa.
Kun teini-ikäiset kiinnostuvat lapsilta kielletyistä myyttisistä asioista – seksistä ja alkoholista – se on oikeastaan hyvin inhimillistä. Aikuisen tehtävä on kuitenkin erottaa terve epäterveestä.
– Seksuaalisten halujen herääminen on normaalia, keskushermoston farmakologinen manipuloiminen on poikkeavaa, Holopainen vetää rajan.
Vanhemmat voivat tehdä valtavasti lapsensa varjelemiseksi. Jos lapsi saa rauhassa olla lapsi ja kasvaa ilman laiminlyöntejä, hän saavuttaa murrosiän ehjänä. Silloin on hyvin epätodennäköistä, että hän lähtisi hakemaan rakkautta irtoseksikokeiluista.
– Tärkeää on, että aikuisella on nuoren kanssa hyvät puhevälit, ja ettei nuoren kysymyksiä väheksytä tai olla puhumatta häntä kiinnostavista asioista. Pelottelemaan ei kannata lähteä, vaan nuorelle voi kertoa realiteetit: mitä kaikkea vastakkaisen sukupuolen kanssa voi tapahtua, jos ei pysy vahvana ja pidä omista ajatuksistaan kiinni, Koskinen sanoo.
Kun vastakkaista sukupuolta opettelee alusta alkaen lähestymään selvin päin, osaa aikuisenakin tehdä järkeviä ratkaisuja. Ei tule päätyneeksi väärään sänkyyn etanolin tai ylimääräisen testosteronitujauksen ajamana.
Paras humala on luonnollinen, ei päihteiden vaan puhtaan rakastumisen aiheuttama hormonihumala!

Teksti: Natalia Laurila kuvitus: Tuuli Hypén

Lapsen eikä alkoholistin silmin

Alex Kastrup Nielsen auttaa TUBAssa tanskalaisten alkoholistien lapsia – Isä katoaa. Hän ei ole oma itsensä kun hän juo, hän … Jatka lukemista Lapsen eikä alkoholistin silmin

Alex Kastrup Nielsen auttaa TUBAssa tanskalaisten alkoholistien lapsia

– Isä katoaa. Hän ei ole oma itsensä kun hän juo, hän on kuin toinen ihminen, kertoo Mathilde, 15. Mathilde ja aivan liian monet muut nuoret tanskalaiset ovat jääneet vanhemmilleen kakkosiksi. Vanhemmat juovat. Juovat, vaikka lapset tarvitsisivat heidän läsnäoloaan ja rakkauttaan. Nyt lapset saavat vain tunteen siitä, etteivät ole rakkauden arvoisia.

Tanska on alkoholipolitiikaltaan hyvin vapaamielinen maa. Alkoholia on helppo saada, sitä kulutetaan paljon nuoresta pitäen, ja vain ani harva tanskalainen on raitis. Salliva alkoholikulttuuri kaikuu rivien välistä, kun Alex Kastrup Nielsen mainitsee, että rattijuopumuksesta ja työaikana juomisesta on alettu viime vuosina puhua kriittisesti.

Vastako viime vuosina?
Nielsen on TUBAn, alkoholistivanhempien lapsia auttavan tanskalaisjärjestön eteläisen alueen johtaja. TUBA toimii kymmenessä tanskalaiskunnassa. Kuntien lisäksi sen toimintaa rahoittaa Tanskan valtio yhteiskunnallisten ongelmien rahastoistaan.
– Minusta alkoholipolitiikka on Tanskassa kasvotonta ja keskustelu varovaista. Alkoholin aiheuttamat taloudelliset, sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat yhteiskunnalle ovat niin suuret, että alkoholin käytöstä pitäisi käydä keskustelua, jossa on koko kansakunta mukana.

Yksinäisyyttä ja tunnesokeutta
Mathildella ei ollut sydänystäviä kun hän otti yhteyttä TUBAan. Yksinäisyys yhdistää useimpia alkoholistien lapsia Tanskassa.
– Ei kotiasioista ole aiemmin voinut puhua kellekään. En ole kehdannut kutsua ketään kotiinkaan. Isä saattaisi olla juomassa, Mathilde sanoo.
– Alkoholistiperheissä kaikki perheenjäsenet tiedostavat ongelman ja kohtaavat sen joka päivä, mutta siitä ei puhuta. Ei keskenään eikä muille, Alex Kastrup Nielsen vahvistaa.
– Ja kun lapset ovat tunnetasolla liian vähän vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, toiset eivät vahvista tai korjaa heidän tunteitaan.
Vanhempien alkoholismilla on siis kauaskantoiset seuraukset nuoren tunnetason kehitykselle ja sitä kautta hänen sosiaalisiin kykyihinsä.
TUBA pyrkii parantamaan alkoholistien lapsien haavoja tarjoamalla heille paikkoja, joissa keskitytään heihin. Nuorimmat avunsaajat ovat 14-vuotiaita, vanhimmat ovat varttuneet jo 35 vuoden ikään.
Paikat ovat kaukana alkoholin suurkuluttajille suunnatuista avunlähteistä. TUBAn toimipisteillä on matalat kynnykset, ja suurin osa nuorista löytääkin TUBAan itse, eikä aikuisten lähettämänä.
Mathilde käy TUBAn terapiassa yksin ja osallistuu myös ryhmäterapiaan. Ryhmästä hän on löytänyt ystäviä.
– Hienoa, että tajusin tulla tänne jo nyt. Monet ovat tulleet TUBAan vasta kaksikymppisinä, jotenkin nämä jutut alkavat pyöriä päässä sitten viimeistään kun yritetään pärjätä yksin, Mathilde huomioi.

Tuska yhtä syvää joka kulttuurissa
– Luulen, että alkoholistiperheiden tukiohjelmissa on keskitytty liian paljon juoviin vanhempiin ja liian vähän lapsiin. Olisi hyvin hyödyllistä tarkastella ongelmaa lasten silmin! Alex Kastrup Nielsen huomauttaa.
Tanskassa on väkilukuun suhteutettuna hyvin paljon maahanmuuttajia. TUBAlle tämä aiheuttaa jonkin verran haasteita.
– Terapeutin täytyy ymmärtää, miten eri tavoin eri kulttuureista tulevat voivat elämästä ajatella, ja hänen on oltava tietoinen lasten ennakkoluuloista. Alkoholi aiheuttaa kuitenkin pohjimmiltaan aivan samanlaisia ongelmia kaikissa kulttuureissa, ja siksi voimme auttaa kaikkia, Nielsen toteaa.

Mathilde on kuvitteellinen henkilö, joka pohjautuu siihen, mitä TUBAn auttamat nuoret ovat kertoneet.

Teksti: Natalia Laurila  Kuva: Bent Ulrikkeholm
Lähde: raitis.fi-lehti 1/09

Tämän finnkampenin voittaa länsinaapuri

Kun Päivi Alanen siirtyi suomalaisista opiskelijapiireistä ruotsalaisiin, hän hämmästyi. Drinksujen, siidereitten ja oluttuoppien kumoamisen sijaan parikymppiset ruotsalaiset lähtivät vapaapäivien aattoina … Jatka lukemista Tämän finnkampenin voittaa länsinaapuri

Kun Päivi Alanen siirtyi suomalaisista opiskelijapiireistä ruotsalaisiin, hän hämmästyi. Drinksujen, siidereitten ja oluttuoppien kumoamisen sijaan parikymppiset ruotsalaiset lähtivät vapaapäivien aattoina kahvilaan keskustelemaan selvin päin!

– Sille on ruotsin kielessä sanakin, ”fika”. Syödään pullaa ja kahvitellaan. Tällainen puuttui täysin niistä porukoista, joissa Suomessa pyörin, Alanen toteaa.
Päivi Alanen ihastui raittiimpaan ruotsalaiseen elämänmenoon, ja viinanhuuruiseen Suomeen paluu oli kulttuurishokki.

Laivalla on olutbaari. Risteilyohjelmassa se on esitelty sekä suomeksi että ruotsiksi. Ruotsalaisia houkutellaan baariin näin: ”Tule katsastamaan laaja viski- ja olutvalikoima olutbaariin kannelle seitsemän.” Suomeksi sama kehoitus kuuluu: ”Matkan ensimmäiset huurteiset nautitaan täällä.” Siinä se viesti on. Toiset ovat arvokkaan kultivoitunutta kuninkaallista sivistyskansaa. Toiset ovat metsäläisiä, joiden ainoa tavoite nykymaailmassa on humala.

Hulvattomassa mutta tarkkanäköisessä romaanissa Vadelmavenepakolainen, Mikko Virtanen on valmis tekemään mitä tahansa tullakseen ruotsalaiseksi. Mitä alkoholikulttuuriin tulee, moni Raittiuden Ystävä voisi yhtyä romaanin sankarin mielipiteisiin: olisipa Suomi niin kuin Ruotsi!
Yksi heistä on Kännikapinaan liittynyt Päivi Alanen. 25-vuotias Alanen muutti viime vuonna takaisin Suomeen asuttuaan 18-vuotiaasta asti Ruotsissa.
Ruotsin vuosien jälkeen paluu suomalaiseen alkoholikulttuuriin oli kuin kaatokännisen äijän hönkäys kasvoille.
– Suomalaisissa juhlissa juomattomuuden selitykseksi ei riitä, ettei halua juoda. Oletetaan, että kaikkien pitää juoda, että kaikki ovat niin kännissä kuin mahdollista. Jos pyytää lisää kolaa, siihen sekoitetaan koskenkorvaa, Päivi hämmästelee.
Hän nostaa neljävuotiaan Robin-poikansa syliin.
– Jopa silloin, kun Robin oli pieni ja odotin hänen pikkuveljeään viimeisilläni raskaana, minulta kyseltiin Suomen reissulla, miten olen niin ylivarovainen ja ylisuojeleva. Enkö nyt yhtä voisi ottaa?

Näkyvästi humalaisesta ollaan huolissaan
Suomalaiset veljekset tapasivat viiden vuoden jälkeen. He ryyppäsivät sen kunniaksi. Toinen kysyi viikon ryyppäämisen jälkeen veljeltään: ”Mites äiti jaksaa?” Toinen katsoi vihaisesti ja vastasi takaisin: ”Ootko tullut tänne ryyppäämään vai paskaa jauhamaan?”
18-vuotias Päivi Alanen oli tavallinen suomalainen lähihoitajaopiskelija, joka biletti kosteasti kavereittensa kanssa. Ruotsalaispoika Joakim, jonka hän oli tavannut risteilyllä, täytti kuitenkin ajatukset ja rinnan niin perusteellisesti, että Päivi päätti suorittaa osan opinnoistaan Ruotsissa.
– Minulle oli yllätys, että Ruotsissa täysi-ikäiset opiskelijat eivät lähteneetkään yhdessä kaljalle, vaan keskustelemaan, syömään pullaa ja kahvittelemaan.
– Pari suomalaistyttöä, joihin tutustuin Ruotsissa, ottivat olutta joka ilta. Ruotsalaiset ihmettelivät, että miksi, he paheksuivat sitä.
Kun Päivi Alanen tuli käymään Suomessa puolen vuoden jälkeen, kaverit halusivat tavata ja vaihtaa kuulumisia.
– Olin alkanut viihtyä selvin päin, ja kontrasti oli mieletön; suomalaiskaverit halusivat tietenkin tavata oluttuoppien ääressä ja kaikki olivat hirveässä kännissä.
Eikö Ruotsissa sitten lähdetä kaveriporukalla örveltämään?
– Nämä ovat nyt tietysti vain minun kokemuksiani, mutta jos Ruotsissa lähdetään työkavereitten kanssa kaljalle, ei tarkoitus ole humaltuminen. Jos joku juo liikaa, hänet saatetaan porukalla kotiin ja sanotaan, että nyt riittää juominen, Päivi kertoo.

Samat haasteet, eri vastaukset
Keskiolut tuli maitokauppoihin 1960-luvulla niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Kummassakin maassa väestön alkoholin käyttö lisääntyi, samoin siitä seuranneet ongelmat.
Ruotsissa tähän reagoitiin poistamalla keskiolut maitokaupoista. Edelleenkin sitä saa vain Systembolageteista, Ruotsin Alkoista.
Suomessa ei tehty mitään.
Samalla tavoin EU:n laajeneminen ja matkustajatuontimääräykset koskettivat yhtä lailla suomalaisia ja ruotsalaisia. Siinä, missä Suomessa päätettiin, että kansan juottaminen humalaan kotimaisella viinalla varjelee meitä Viron matkustajatuonnilta, Ruotsissa ei alennettu alkoholiveroja lainkaan. Ymmärrettiin, että halvan viinan haitat olisivat liian suuret saavutettuihin hyötyihin nähden.
– Mikään poliittinen järjestelmä ei voi toimia kovin voimakkaasti vastoin kansalaisten tahtoa. Monet suomalaiset halveksivat kaikkia alkoholin käytön rajoituksia, kun taas ruotsalaiset puhuvat yhteisestä vastuusta, päättelee hallitusneuvos Ismo Tuominen, joka työskentelee sosiaali- ja terveysministeriön Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osastolla Haittojen ehkäisemisen ryhmässä.
– Alkoholin käytön haitat ovat kummassakin maassa esillä keskusteluissa, mutta Suomessa halutaan nähdä, että alkoholiongelmat koskettavat vain pientä osaa väestöstä eivätkä kunnollisia ihmisiä.
Suomalainen ajattelee, ettei muutos saa koskettaa minua.
– Niin täällä kannatetaan vain pakkohoitoa tai valistusta, eikä valistuskaan saa häiritä suomalaista, joka nauttii viinilasillista puolisonsa seurassa. Siksi esimerkiksi alkoholin syöpävaaroista ei juuri puhuta.
Suomen ja Ruotsin alkoholipolitiikat ovat Tuomisen mielestä 180 asteen kulmassa toisiinsa nähden.
– Suomen ja Ruotsin kansalaisten näkemykset eivät tietenkään ole 180 asteen kulmassa, mutta vaaka on heilahtanut Ruotsissa hyvään ja Suomessa huonoon suuntaan. Sekin vaikuttaa, kuka poliittinen henkilö on kulloinkin tekemässä päätöksiä, Ismo Tuominen summaa.

Estot pois leikillä, ei humalalla
– En ikinä unohda ensimmäisiä tupareitani Ruotsissa. Ruotsalaisen kulttuurin käsitys bileistä tarkoittaa yhteislauluja ja leikkejä. Tuparit alkavat leikillä, joka hälventää tunnelmaa ja poistaa estoja, Päivi Alanen kertoo.
Suomessahan leikitään vasta neljän kaljan jälkeen jos sittenkään.
– Ruotsalaistupareissa tarjolla oli piirakoita ja pasteijoita, vähän samppanjaa. Ei puhettakaan sangollisesta viinaboolia.
Kulttuurishokki oli Päiville positiivinen.
– En ollut koskaan Suomessa ollut niin mukavissa bileissä!
Kun Päivi ja Joakim menivät naimisiin, kulttuurierot aiheuttivat päänvaivaa. Ruotsalainen suku odotti yhteislauluja ja viihdyttävää ohjelmaa, kun taas suomalainen suku oli tottunut alkoholipitoisiin häihin.
Totta kai alkoholi on ongelma lukuisille ruotsalaisillekin. Heillä voi olla sosiaalisesti vaikeampaa kuin suomalaisilla alkoholisteilla, sillä ymmärrystä ei riitä esimerkiksi työpaikoilla vanhan viinan hajuiselle hengitykselle.
– Alkoholismi on Ruotsissa toisenlaista kuin Suomessa, siellä alkoholisti juo salaa viiniä verhon takana.
Robin näki niin kutsutun rappioalkoholistin ensimmäisen kerran Suomessa.
– Lapsi ihmetteli, miksi tuo setä makaa taas tuossa ja on niin likainen. Onhan Ruotsissakin tietysti puliukkoja. Muistan lukeneeni, että kun tutkittiin joukkoa tukholmalaisia spurguja, havaittiin, että kahdeksan kymmenestä oli syntynyt Suomessa, Päivi sanoo.


Suomalainen tyrkyttää alkoholia

Kun masennusta vasta tuotiin Suomeen, Ruotsissa oli toivuttu masennuksesta jo moneen otteeseen, tietenkin keskustelemalla. Myös keskustelu keksittiin Suomessa vasta 90-luvun loppupuolella. Senkin toi suomeen kiekkovalmentaja Curt Lindström…
Mitä jos joku oli tuomassa tunteita ja homoutta Suomeen jo vuosikymmeniä sitten, mutta unohtui laivalle ryyppäämään? Ehkä hän on tuo mies tuossa, joka nojaa pylvääseen ja yrittää iskeä baaritiskiä mukaansa hyttiin?

Päivi, Joakim, Robin ja Kasper Alanen muuttivat Ruotsin Jönköpingistä Suomen Karjaalle 2008. Perhe on viihtynyt äidin synnyinmaassa hyvin, mutta alkoholikulttuuri jaksaa hämmästyttää. Eräskin suometar selitti, että on melkein absolutisti, ottaahan hän perjantaina vain kolmesta neljään siideriä ja lauantaina kuusi, nekin pelkän rentoutumisen vuoksi.
– Jos emme ole ottaneet vastaan bileissä tyrkytettyjä laseja, tyrkytys on jatkunut niin, että laseista on kaatunut alkoholia vaatteillemme, Päivi päivittelee.
– Ainoa, joka minulle on Ruotsissa tyrkyttänyt alkoholia, osoittautui myöhemmin Suomessa syntyneeksi.
Päivi Alanen uskoo, että ruotsalaisten taito keskustella kohteliaasti on perua juuri alkoholittoman jutustelun kulttuurista.
– Sain asua Ruotsissa pari vuotta ennen kuin pystyin puhumaan täysin luontevasti vieraitten ihmisten kanssa. Suomalainen alkaa puhua tuntemattomille vasta kun on ottanut olutta, mutta sitten se menee överiksi, sanotaan neljään kertaan sama asia, Päivi huomioi.
Toisaalta ruotsalainen small talk on sikäläiseltä nimeltään ”kallt prat”, kylmää puhetta.
Annetaanpa suomalaisillekin piste!
– Kun podin Ruotsissa koti-ikävää, muistan valittaneeni vanhemmille puhelimessa juuri sitä. On kiva, kun Suomessa voi vastata rehellisesti, mitä kuuluu!

Kursivoidut lainaukset ovat Miika Nousiaisen romaanista Vadelmavenepakolainen (Otava 2007).

Teksti ja kuva: Natalia Laurila
Lähde: raitis.fi-lehti 1/09

Järjestöt alkoholin mielikuvamainontaa vastaan

Raittiuden Ystävät sekä yhdeksän muuta järjestöä allekirjoittivat vetoomuksen kansanedustajille alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseksi. Järjestöt kannattavat alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä toimivalla tavalla sekä … Jatka lukemista Järjestöt alkoholin mielikuvamainontaa vastaan

Raittiuden Ystävät sekä yhdeksän muuta järjestöä allekirjoittivat vetoomuksen kansanedustajille alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseksi. Järjestöt kannattavat alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä toimivalla tavalla sekä alkoholin tv- ja radiomainonnan kieltämistä kokonaan. Järjestöt kannustivat eduskuntaa keskustelemaan myös ulkomainonnan kieltämisestä, koska ulkomainonnalle lapset ja nuoret altistuvat koti-, koulu- ja vapaa-ajan ympäristöissä liikkuessaan eivätkä voi tähän itse valinnoillaan vaikuttaa.

Vetoomuksen allekirjoittaneet järjestöt:
Elämäntapaliitto
Elämäni Sankari ry
Helsingin NMKY
Irti Huumeista ry
Koulutus Elämään -säätiö
Lappeenrannan raittiustoimisto
Nuorisokasvatussäätiö
Nykterhetsförbundet Hälsa och Trafik rf
Raittiuden Ystävät ry ja Kännikapina
Suomen Vanhempainliitto

Alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen suojelee lapsia ja nuoria, koska alkoholimainonta lisää erityisesti nuorten alkoholinkulutusta. Alkoholimainokset muokkaavat lasten ja nuorten asenteita alkoholinkäytölle myönteisiksi, lisäävät todennäköisyyttä aloittaa alkoholinkäyttö nuorempana ja juoda runsaammin.

Yleinen mielipide puoltaa järjestöjen näkemystä mainonnan rajoittamisesta: yli puolet suomalaisista kannattaa alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä (Suomalaisten alkoholiasenteet 2008).

 

Lisätietoja: Anki Pulliainen, projektipäällikkö, Raittiuden Ystävät ry
044 026 6358, anki.pulliainen(a)raitis.fi

Järjestöjen viesti: Alkoholin mielikuvamainonta kiellettävä

Järjestöjen viesti kansanedustajille alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseksi – kyseessä lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa etu   Kymmenen järjestöä allekirjoitti vetoomuksen kansanedustajille … Jatka lukemista Järjestöjen viesti: Alkoholin mielikuvamainonta kiellettävä

Järjestöjen viesti kansanedustajille alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseksi – kyseessä lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa etu

 

Kymmenen järjestöä allekirjoitti vetoomuksen kansanedustajille alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseksi. Järjestöt kannattavat alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä toimivalla tavalla sekä alkoholin tv- ja radiomainonnan kieltämistä kokonaan. Järjestöt kannustivat eduskuntaa keskustelemaan myös ulkomainonnan kieltämisestä, koska ulkomainonnalle lapset ja nuoret altistuvat koti-, koulu- ja vapaa-ajan ympäristöissä liikkuessaan eivätkä voi tähän itse valinnoillaan vaikuttaa.

Alkoholin mielikuvamainonnan kieltäminen suojelee lapsia ja nuoria, koska alkoholimainonta lisää erityisesti nuorten alkoholinkulutusta. Alkoholimainokset muokkaavat lasten ja nuorten asenteita alkoholinkäytölle myönteisiksi, lisäävät todennäköisyyttä aloittaa alkoholinkäyttö nuorempana ja juoda runsaammin.

Yleinen mielipide puoltaa järjestöjen näkemystä mainonnan rajoittamisesta: yli puolet suomalaisista kannattaa alkoholin mielikuvamainonnan kieltämistä (Suomalaisten alkoholiasenteet 2008).

Mainonnan salliminen nykyisessä muodossaan ajaa ainoastaan alkoholiteollisuuden ja muiden alkoholin myynnistä mahdollisesti riippuvaisten alojen etua.

Elämäntapaliitto
Elämäni Sankari ry
Helsingin NMKY
Irti Huumeista ry
Koulutus Elämään -säätiö
Lappeenrannan raittiustoimisto
Nuorisokasvatussäätiö
Nykterhetsförbundet Hälsa och Trafik rf
Raittiuden Ystävät ry ja Kännikapina
Suomen Vanhempainliitto

Alkoholijuomien mainontaa rajoitetaan lainsäädännöllä käytännöllisesti katsoen kaikissa EU-maissa. EU:n tai Suomen lainsäädäntö eivät aseta esteitä mielikuvamainonnan tehokkaalle kieltämiselle. Tehokkaita säännöksiä on käytössä esimerkiksi Ranskassa ja Ruotsissa.

Järjestöt tiedottivat viestissään, että ne tulevat seuraamaan tiiviisti millaisia kannanottoja kansanedustajilla on mielikuvamainonta-asiaan. Järjestöt myös kertoivat tiedottavansa näistä kannanotoista äänestäjille ja lehdistölle. Äänestäjillä. on oikeus tietää, millaisia asioita edustajat ajavat eduskuntakaudellaan. Tätä tietoa tarvitaan erityisesti ennen eduskuntavaaleja. Kansanedustajien toiminnan seuraamisella järjestöt haluavat omalta osaltaan tehdä politiikkaa läpinäkyvämmäksi ja kertoa mitä kansanedustajat tekevät alkoholiongelmien ratkaisemisen eteen.

Alkoholihaittojen vähentämiseen sekä lasten ja nuorten suojelemiseen tarvitaan nyt paljon työtä ja viisaita päätöksiä. Vastuu on suuri ja se on meillä kaikilla aikuisilla.

 


Lisätietoja: Anki Pulliainen, projektipäällikkö, Raittiuden Ystävät ry,
044 026 6358, anki.pulliainen(a)raitis.fi