Avainsana-arkisto: viina

Lapset ovat liian arvokkaita markkinoiden pelimerkeiksi

HS – Pääkirjoitus – 20.7.2008 Markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan, kirjoittavat Ritva Kuusisto ja Anki Pulliainen. Lapsi … Jatka lukemista Lapset ovat liian arvokkaita markkinoiden pelimerkeiksi

HS – Pääkirjoitus – 20.7.2008

Markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan, kirjoittavat Ritva Kuusisto ja Anki Pulliainen.

Lapsi osana yhteisöä

Lapsi seuraa tarkasti hänelle tärkeiden ihmisten valintoja ja imee merkityksiä ympäristöstään. Niistä hän rakentaa tulkintoja siitä, millainen ihmisen tulee olla ja miten elämää kannattaa elää.

Lapsi työstää oppimistaan keskittyneen leikin avulla. Leikki tuottaa iloa, mutta se on myös välttämätöntä elämäntaitojen ja mielenterveyden kannalta. Perinteisesti lapsen leikki on saanut aineksensa aikuisen työn seuraamisesta, mutta nykyisin työ on siirtynyt pois lapsen näkyviltä.

Kotiviihteen aiheuttama taustahäly ja perheen vapaa-ajan käyttäminen kuluttamiseen ovat heikentäneet keskittyneen leikin asemaa. Kun leikki vaarantuu, lapsen kriittinen ajattelu ja aloitteellisuus jäävät heikoiksi ja median vaikutus vahvistuu. Nyt on havahduttu pohtimaan, millaisia kansalaisia markkinahuuhtelussa kasvaa.

Markkinat ovat oivaltaneet leikin ja lelujen arvon. Esimerkiksi elokuvateollisuus panostaa lapsille suunnattujen filmien oheismarkkinointiin. Elokuvien hahmoleluilla lapset kuitenkin vain lähinnä toistelevat näkemäänsä. Tällaisen leikin jälkeen lapsi odottaa kyllästyneenä muiden keksivän hänelle jotain uutta tekemistä.

Perhe on keskeinen kulutusyksikkö. Lapset ja nuoret vaikuttavat kulutuspäätöksiin toivomalla ja kinuamalla. He tekevät myös omia ostospäätöksiään. Mitä enemmän lapsi altistuu mainoksille, sitä enemmän kinuaminen tutkimusten mukaan lisääntyy.

Kuluttamisen paine näyttää tekevän ihmisistä vähemmän tyytyväisiä. Kasvuikäisille se aiheuttaa jopa ahdistusta ja masennusta. On myös todettu, että kulutuskeskeisyys vähentää lapsen anteliaisuutta ja vastuuta ympäristöstä.

Pienituloisissa ja alhaisen koulutustason perheissä uskotaan Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan vankimmin siihen, että raha ja ostaminen auttavat pahaan oloon. Juuri nämä perheet viettävät eniten aikaa ostosparatiiseissa. Kun mankuvat lapset raastavat turhautuneiden vanhempiensa hermoja, ostaminen voi tuntua nopeimmalta pelastukselta.

Lastentarviketeollisuus rakentuu halulle antaa lapselle parasta. Se, mitä lapsi todella valitsisi, ei kuitenkaan aina ole ostettavissa. Hienot lastenhoitovälineet voivat hetkellisesti helpottaa aikuista, mutta lapsen kannalta ne ovat usein varkaita, sillä ne vähentävät aikuisen sylin ja vuorovaikutuksen käyttöä.

Erityinen riskituote on äidinmaidonkorvike, jonka markkinointi on kätketty tutkimusrahoituksen ja sponsoroinnin taakse. Puutteellisesti imetyksen ohjaukseen koulutettu terveydenhuoltohenkilöstö antaa vauvoille korvikemaitoa jo synnytyssairaalassa. Näin vanhemmat oppivat jo ensi päivinä, että lapsi tarvitsee jotain, jota he eivät pysty tarjoamaan.

Markkinoinnissa hyödynnetään lapsen kehityksen herkkyyskausia. Jo puolivuotias tunnistaa tuotemerkkejä. Näin lapselle rakentuu vaivihkaa mieltymyksiä, joita vanhemmat saattavat pitää lapsen omina valintoina. Myös aikuisten mainokset pyritään tekemään lapsia ja nuoria kiinnostaviksi.

Suomalaisessa tutkimuksessa jo viides- ja kuudesluokkalaiset lukivat itsensä nuoriin kuuluviksi ja siten esimerkiksi aikuisille tarkoitettujen virvoitusjuomamainosten kohdeyleisöksi.

Nuorille suunnatuissa mainoksissa ja viihteen sponsoroinnissa vedotaan uskallukseen toimia kasvattajien odotusten vastaisesti. Viitteet seksiin, väkivaltaan, epäterveelliseen ruokaan, tupakointiin ja päihteisiin valjastetaan edistämään tuotteen myyntiä.

Erityisen huolestuneita Suomessa ollaan nuorten juomisesta. Laki kieltää alkoholin mainonnan alaikäisille. Kuitenkin lapset ja nuoret altistuvat jatkuvasti alkoholin lehti-, tv- ja radiomainonnalle. Helsinkiläisten koulujen ja päiväkotien edessä olevilla ulkomainospaikoilla mainostetaan näkyvästi alkoholia.

Alkoholimainonnan monimuotoisuus ja näkyvyys viestittävät lapsille ja nuorille, että alkoholilla ja mielihyvällä on vahva yhteys. Kansainväliset tutkimukset osoittavat selvästi, että alkoholin markkinointi lisää juuri nuorten juomista.

Mainokset ja markkinointi tunkeutuvat tiloista yksityisimpään, ihmismieleen, joka on lapsilla ja nuorilla erityisen altis vaikutuksille. Vielä 1970-luvulla keskusteltiin oikeudesta olla ottamatta vastaan viestintää. Nyt kaupallisen viestinnän sananvapaus on vahva. Yritykset ovat hankkineet itselleen ihmisoikeuksia vastaavia oikeuksia. Samalla ne ovat alkaneet vaatia yhä voimakkaammin näiden oikeuksien kieltämistä ihmisiltä.

Suomalainen ostovoima on länsieurooppalaisissa vertailuissa heikko. Kuitenkin meitä kehotetaan ostamaan ja kuluttamaan, jotta talouden pyörät pysyvät pyörimässä. Tämä viestittää, että osallistuminen tapahtuu ennen kaikkea kuluttamisen ja ostamisen kautta.

Kansantalouden tilanne ei kerro hyvinvoinnista. Robert F. Kennedy totesi viisaasti, että bruttokansantuote mittaa kaikkea paitsi sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen. Kulutuskeskeisyyden vähentäminen parantaisi ihmisten ja yhteiskunnan hyvinvointia.

Jokainen aikuinen voi vaikuttaa tulevaisuuteen paitsi omalla esimerkillään myös suojelemalla lasten ja nuorten kasvurauhaa. Tämä edellyttää myös nykyisen lainsäädännön kehittämistä. Lapsi on liian arvokas markkinoiden pelimerkiksi. Siksi markkinointia ei saa enää jättää elinkeinoelämän itsesäätelyn varaan.

Ritva Kuusisto
Anki Pulliainen
Kirjoittajat ovat Raittiuden Ystävät ry:n suunnittelijoita.

Verijäljet johtavat valtiovarainministeriöön

– Nykypolitiikalla tapetaan 2000 ihmistä vuodessa viinaan, eikä vanhan rupusakin kuoleminen tuo kovin suurta säästöä, kun uusi entistä isompi juoppojen porukka on jo kasvanut tilalle.
Tätä ei ole mietitty normaalilla järjellä, julistaa professori Pekka Sulkunen.
Alkoholipolitiikka on paljon enemmän kuin verokysymys, vaikka valtiovarainministeriössä oltaisiinkin eri mieltä.

Teksti: Natalia Laurila
Lähde: raitis.fi 3/08

– Nykypolitiikalla tapetaan 2000 ihmistä vuodessa viinaan, eikä vanhan rupusakin kuoleminen tuo kovin suurta säästöä, kun uusi entistä isompi juoppojen porukka on jo kasvanut tilalle. Tätä ei ole mietitty normaalilla järjellä, julistaa professori Pekka Sulkunen. Alkoholipolitiikka on paljon enemmän kuin verokysymys, vaikka valtiovarainministeriössä oltaisiinkin eri mieltä.

Kun lakia ei rikota, ketään ei voi panna edesvastuuseen. Professori Pekka Sulkuselle Suomen valitsema alkoholipoliittinen linja on kuitenkin moraalinen ongelma. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella työskentelevä Sulkunen tietää täydeksi pupuksi sen, ettei Suomi voinut muutakaan kuin löyhentää ohjaksia viina- ja kaljapullojen ympäriltä.
– EU-säädösten muutoksia on meillä käytetty hyväksi alkoholipolitiikan vapauttamiseksi ja vanhan perinteen romuttamiseksi, kun taas muualla perinnettä on yritetty suojata. Samansuuntaiset muutospaineet otettiin Suomessa vastaan päinvastaisella tavalla kuin Ruotsissa ja Norjassa, Sulkunen muistuttaa.
Sulkusen mielestä valistus on pientä roskaa rattaissa. Suomen kansa käyttää liikaa alkoholia, ja siihen voi puuttua vain poliittisilla päätöksillä. Viime aikoina Suomessa on tehty lähinnä vääriä päätöksiä. Tekijää haettaessa Sulkusen katse kohoaa eduskuntaa ylemmäs. Hän tähyää kohti valtiovarainministeriötä.
– Suomessa on ministeriökeskeinen vallankäyttö. Se tarkoittaa, että valta on siirretty ministeriöille, jotka toimivat toisistaan erillisinä omien budjettiraamiensa puitteissa.
Valtiovarainministeriöllä on tässä mallissa suurin valta, sillä se nikkaroi muiden ministeriöiden toimintaa rajoittavat kehykset. Siksi se on saanut Suomen tarkastelemaan alkoholia oman ideologisen linjansa mukaisesti.
– Valtiovarainministeriöllä on asiassa omia vasikoita ajettavana, ja se on pystynyt määrittelemään alkoholipolitiikan verokysymykseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön protestit eivät päässeet vaikuttamaan, valtionvarainministeriössä katsottiin, että tämä on heidän tontilleen kuuluva juttu, Sulkunen ruoskii.

Paheesta vapaan yksilön kulutushyödykkeeksi
Näinhän ei tarvitsisi olla. Ranska voi olla viininjuojien luvattu maa, mutta siellä alkoholia ei saa myydä opiskelijakanttiineissa eikä urheiluun tarkoitetuilla alueilla.
– Nämä ovat pieniä, mutta symbolisesti tärkeitä rajoituksia. Ranskassa on saatu kokonaiskulutus alentumaan. Suomalainen keskiluokka on tosi juoppoa verrattuna ranskalaiseen, Sulkunen kertoo.
– Ruotsissa valtio on kansalle rakas. Sitä ei nähdä ihmisiä ylhäältäpäin säätelevänä byrokraattisena elimenä vaan kansan omana välineenä olojen parantamiseen. Alkoholin kulutusta säätelevällä politiikalla onkin Ruotsissa paljon voimakkaampi kansan tuki kuin meillä.
Suomen liberaalia linjaa on markkinoitu kuluttajille vapautena, irtiottona autoritäärisestä valtiovallasta. Media on innokkaasti osallistunut markkinointiin. 60-luvulle asti alkoholista kirjoitettiin negatiivisessa valossa; hyvä elämä oli raitista elämää. Tämän päivän kirjoituksissa soimataan holhoavaa valtiota sivistyneiden yksilöiden turhasta kontrolloinnista. Alkoholia käsittelevissä artikkeleissa on usein haastateltavana alkoholiteollisuuden edustajia. Alkoholista on artikkeleissa tullut tavallinen kulutushyödyke, mutta samaan aikaan sitä pidetään kuitenkin jonkinlaisena vapauden symbolina.
Suomen eduskunnassa oli aikoinaan merkittävän kokoinen, puoluerajat ylittävä raittiusryhmä. Joskus 80-luvulla ryhmän toiminta hiipui. Tämän päivän poliittisessa kentässä mikään puolue ei ole ideologisesti raittiuden asialla, mutta oikeisto suhtautuu alkoholiin yleisesti ottaen liberaalimmin kuin vasemmisto.

Vastuu alkoholiongelmista sysätään yhä painokkaammin kuluttajan harteille.
– Keskuudessamme on kieltämättä känniääliöitä, mutta kannattaa muistaa, että ääliöitä on maassa sitä enemmän mitä enemmän viinaa juodaan, Sulkunen tökkii vastuunpakoilijoita.
Pekka Sulkunen pitää median suhtautumista alkoholikysymykseen loogisena seurauksena yksilökeskeisestä kulttuurista.
– Mutta kuinka pitkälle yksilöt hyötyvät nykytilanteeesta? Ilman kustannuksia tästä ei selvitä, vaan lasku lankeaa kaikkien yksilöiden maksettavaksi.


Varoitusmerkinnät, mainoskielto, hinnankorotus

Professori Sulkunen on kirjoittanut lukuisia alkoholipoliittisia julkaisuja ja artikkeleita. Parasta aikaa hän on mukana kansainvälisessä tutkijaryhmässä, joka pyrkii ymmärtämään addiktoitumisprosessia. Tutkimuksessa yhdistetään neurotieteet ja sosiaalitieteet.
– Addiktiot ovat aivoperäisiä, mutta niitä ei ilmene ilman suotuisia sosiaalisia tilanteita. Yritämme uusista lähtökohdista selvittää, miksi joku ihminen jatkaa itselleen vahingollista käyttäytymistä, vaikka ei edes nauti siitä, tai nautinto on muuttunut masokistiseksi, hän selvittää.
Kiinnostavaa on sekin, miten eri tavalla addiktio eri maissa nähdään. Ranskalainen ja suomalainen yleislääkäri saattaisivat tehdä samasta potilaasta erilaisia johtopäätöksiä. Kansainvälinen tutkijaryhmä selvittää näkemyseroja muun muassa mittavan, monikansallisen filmiklippikokoelman avulla.
Mitä valtiovalta voisi tehdä haitallisten addiktioiden, kuten alkoholismin vähentämiseksi? Mikä on mahdollista?
– Yksilöä ei voi vastuuttaa enää enempää, mutta toisaalta henkilökohtaiset puuttumiset eivät nauti kenenkään luottamusta, Sulkunen toteaa.
– Ehkä jossakin vaiheessa aletaan ottaa tupakkapolitiikasta mallia. Tulee mainontakielto – vaikka siitä ei kannata edes puhua, ennen kuin pullon kylkeen saadaan ne varoituslaput! Kolmas vaihe on kunnon hinnankorotus.
Pekka Sulkunen suhtautuu kuitenkin pessimistisesti lähitulevaisuuden alkoholipolitiikkaan. Ainakaan nykyisen hallituksen elkeissä ei hänestä ole mitään muutokseen viittaavaa.

Teksti ja kuva: Natalia Laurila
Lähde: raitis.fi -lehti 3/08

Alkoholijuomien markkinointirajoitukset yhdenmukaistettava

Kannanotto on hyväksytty Raittiuden Ystävät ry:n liittovaltuustossa 13.9.2008 RAITTIUDEN YSTÄVÄT: ALKOHOLIJUOMIEN MARKKINOINTIRAJOITUKSET YHDENMUKAISTETTAVA Tavoitteena on alkoholijuomien markkinoinnin ja mainonnan kielto … Jatka lukemista Alkoholijuomien markkinointirajoitukset yhdenmukaistettava

Kannanotto on hyväksytty Raittiuden Ystävät ry:n liittovaltuustossa 13.9.2008

RAITTIUDEN YSTÄVÄT: ALKOHOLIJUOMIEN MARKKINOINTIRAJOITUKSET YHDENMUKAISTETTAVA

Tavoitteena on alkoholijuomien markkinoinnin ja mainonnan kielto tupakan tavoin Helsingissä kokoontunut Raittiuden Ystävät ry:n liittovaltuusto vahvisti järjestön vuoden 2009 toiminnan päämääriksi raittiuden edistämisen ja alkoholin kulutuksen vähentämisen. Järjestö haluaa rajoittaa alkoholin markkinointia, koska mainonta ylläpitää ja vahvistaa alkoholin kulutusta ja on ristiriidassa vähentämistavoitteen kanssa. Alkoholin kulutuksen vähentäminen on kansallisesti asetettu tavoite, joka on vahvistettu monissa ohjelmissa. Toimenpiteet tavoitteen saavuttamiseksi kuitenkin ontuvat, esim. verotuksen kiristämisen ja markkinoinnin rajaamisen keinoja ei käytetä. Alkoholin yhteiskunnalle aiheuttamat kokonaiskustannukset ovat vuosittain noin 6 miljardia euroa, moninkertaisesti enemmän kuin alkoholista saatavat tulot.

Tutkimusten mukaan alkoholimainonta lisää nuorten alkoholinkulutusta. Enemmistön mielipide puoltaa markkinoinnin rajoittamista: • 62 % suomalaisista haluaa kieltää alkoholin mielikuvamainonnan (Suomalaisten alkoholiasenteet 2006) • 59 % suomalaisista haluaa kieltää alkoholiteollisuuden harjoittaman sponsoroinnin ja mainonnan urheilutapahtumissa (Suomalaisten alkoholiasenteet 2006) • 75 % EU:n kansalaisista on sitä mieltä, että nuoriin kohdistuva alkoholimainonta pitäisi kieltää jäsenvaltioissa (Eurobarometri 2007)

Väkevien alkoholijuomien markkinointi on tiukasti rajattua, kun taas mietoja alkoholijuomia mainostetaan vapaasti ja runsaasti. Suurin osa alkoholista juodaan mietoina juomina, joten miedoista kertyy eniten haittoja. Raittiuden Ystävät ry vaatii, että mietojen ja väkevien alkoholijuomien markkinointi ja mainonta tulee yhdenmukaistaa ja rajata niin, että se ei esim. vetoa lapsiin ja nuoriin myönteisillä mielikuvilla. Markkinoinnin rajaamisen vähimmäistavoitteiden lisäksi järjestön pitkän ajan tavoitteena on alkoholijuomien markkinoinnin kielto tupakan tavoin.

Lisätietoja: toiminnanjohtaja Tom Anthoni, puh. 040 773 9706

Myrkytetty kansakunta ei edisty

Alkoholismi hidastaa Venäjän kehitystä Monet ihmettelevät Venäjää – miksi maa jäi taloudellisesti niin paljon jälkeen muusta Euroopasta. Eräs syy on, … Jatka lukemista Myrkytetty kansakunta ei edisty

Alkoholismi hidastaa Venäjän kehitystä

Monet ihmettelevät Venäjää – miksi maa jäi taloudellisesti niin paljon jälkeen muusta Euroopasta. Eräs syy on, että tämä on myrkytetty kansakunta. Aivan kuten Amerikan intiaanit myrkytettiin, on suuri osa venäläisistä alkoholisoituneita. Alkoholi vaikuttaa ammattielämäämme. Emme tiedä tulemmeko koskaan saavuttamaan muun Euroopan. Alkoholi on maan suuri kehityksen este.

Näin puhuu Sergei Poliatkin, yksi Venäjän johtavista alkoholitutkijoista. Hän johtaa yhtä Moskovan menestyksellisimmistä alkoholismin hoitoklinikoista.

– Alkoholismi aiheuttaa leväperäisyyttä työelämässä, Poliatkin sanoo. Alkoholisti ei ole sanansa mittainen, hän ei ole rehellinen ihminen. Alkoholistiin ei voi luottaa, alkoholistille tärkeää on rakkaus alkoholiin.

– Kaikki nämä puutteet ovat ilmiselviä tämän päivän Venäjällä, Poliatkin jatkaa. Heikko moraali, valheet, laiskuus, huolimattomuus – kaikella on alkuperä maassamme laajalle levinneessä alkoholismissa. Tässä on syy miksi maamme on joissakin suhteissa niin paljon jäljessä muuta Eurooppaa.

– Käy venäläisessä asuntokiinteistössä, Poliatkin jatkaa. Katso, kuinka huonosti eteisaula on maalattu, kuinka huonosti korjattuja paikat ovat. Kysy itseltäsi miksi haljennutta ikkunalasia ei vielä ole vaihdettu. Venäjällä näkee nopeasti kuinka kehnoa työn laatu on – on selvää että alkoholi vaikuttaa asiaan.

Joka päivä Poliatkinin klinikalle tulee kahdesta kolmeen potilasta päästäkseen eroon alkoholismistaan. Sergei Poliatkin on psykiatri ja tavallinen hoitomuoto on keskusteluterapia, jossa potilas tunnustaa alkoholiriippuvuutensa ja tunnistaa alkoholismin sairaudeksi.

– Osa hoidostamme muistuttaa Minnesota-mallia, sanoo tohtori Poliatkin. Potilas lähtee usein hoidostamme raittiina alkoholistina ja hän ymmärtää, että vapaus alkoholismista on kokopäivätyötä, taistelua, jota alkoholisti käy päivä kerrallaan.

Alkoholi on passivoinut tämän kansakunnan, sanoo Vadim Kolobov. Olemme runoilijoiden maa mutta emme ole koskaan pystyneet luomaan Nokian puhelinta tai Volvoa.Venäjää leimaa juuri nyt taloudellinen nousukausi. Seitsemäntenä peräkkäisenä vuonna talouskasvu on kuuden ja seitsemän prosentin välillä. Venäläiset toivovat nyt saavansa lännen kiinni ja saavuttavansa Suomen kaltaisen maan elintason. Vipuvartena näihin hyviin aikoihin toimii Venäjän suuret öljyvarannot. Maa on maailman toiseksi suurin öljyn viejä – vain Saudi-Arabia on edellä.

– Mutta kun öljyn hinta laskee maata lähestyy taloudellinen laskukausi, muistuttaa Vadim Kolobov, toinen johtava alkoholitutkija Moskovassa. Venäjä on tänään suuri raaka-aineiden toimittaja rikkaalle maailmalle.

– Olemme runoilijoiden, balettitähtien ja taiteilijoiden maa, tohtori Kolobov jatkaa. Emme ole koskaan pystyneet tuottamaan Nokian puhelinta. Voidaan vain kysyä, onko maassa rehottavalla alkoholin väärinkäytöllä ollut osuutta tähän tilanteeseen.

Se mihin tohtori Kolobov viittaa on että kansakunnalta vaaditaan enemmän jos Venäjälle halutaan länsimaita muistuttava talouselämä. Riskinä on, että alkoholi on jo veltostuttanut suuren osan venäläisistä ja tehnyt heistä laiskan kansan.

– Tietysti voidaan syyttää kommunismin aikaa siitä, että Venäjä ei kehittynyt, hän sanoo. Mutta on ilmiselvää, että alkoholi on passivoinut tämän kansakunnan.
– Neuvostoajan teollinen tuotanto oli usein sekundaa, hän sanoo. Neuvostoliittolaisen auton, tiskikoneen tai huonekalun laatu ei koskaan yltänyt länsimaiden vastaavien tasolle.

– Nyt ulkomaiset tuotteet ovat kilpailussa syrjäyttäneet useimmat näistä vanhoista neuvostoteollisuuden aloista – mutta edelleen Venäjällä tuotetaan esim. autoja. Tämä ala on nykyään kriisissä, venäläinen ostaa mieluummin korealaisen auton kuin huonolaatuisen uuden Ladan.

Sergei Poliatkin toivoo, että alkoholin kulutus vähenisi voimakkaasti. Hän näkee tämän elinehtona maan talouden voimistumiselle. Hän haluaa, että venäläiset viranomaiset toimivat nykyistä ponnekkaammin.

– Mihail Gorbatšov yritti vähentää alkoholin kulutusta perestroikan aikana, hän sanoo. Tulokset olivat hyviä, keski-ikä kasvoi, yleinen terveydentila parani ja itsemurhat vähenivät.

– Venäjällä on tänään ehkä 20 miljoonaa alkoholistia, hän sanoo. Se on viisitoista prosenttia väestöstämme. Totta kai tämä vaikuttaa ammattielämäämme. On tavallista, että työpaikoillamme ryypätään avoimesti, ja ihmiset eivät häpeile tätä.

– Mehän yritämme muodostaa uutta Venäjää, Sergei Poliatkin sanoo. Maa, jossa on aiempaa enemmän vapautta. Nyt maastamme tulee kansakunta muiden modernien Euroopan maiden rinnalle, se on unelmamme. Mutta tämä unelma ei taida koskaan toteutua ellei juominen maassamme vähene reippaasti.

Teksti ja kuva: Staffan Ringskog
Käännös ruotsista: Tom Anthoni
Lähde: raitis.fi -lehti 1/08